Täysistunnon pöytäkirja 79/2013 vp

PTK 79/2013 vp

79. TIISTAINA 10. SYYSKUUTA 2013 kello 14.00

Tarkistamaton versio 1.3

11) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi taloudellisesti tuetusta ammatillisen osaamisen kehittämisestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Tämän nyt esiteltävän tai käsittelyyn tulevan lakipaketin myötä osaamisen yhteiskuntaa tullaan vahvistamaan merkittävällä tavalla luomalla nyt työväline myöskin työpaikoille henkilöstön osaamisen kehittämiseen. Työntekijöiden osaamisesta huolehtiminen on tänä päivänä entistäkin tärkeämpää monistakin syistä. Työmarkkinoilla tapahtuvien muutosten haasteiden keskellä, jolloin ihmiset joutuvat vaihtamaan työtä ja ammattia työhistorian aikana useamman kerran, on tärkeätä pitää monipuolisesta, laaja-alaisesta osaamisesta huolta. Kysymys on erityisosaamisesta, kielitaidosta, yhteistyötaidoista, kokonaisuuksien hahmottamiskyvystä, ongelmienratkaisukyvystä ja luovuudesta, sen korostamisesta.

Osana syksyllä 2011 solmittua raamisopimusta Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyden turvaamiseksi ja edistämiseksi sovittiin, että muutostilanteitten sopeuttamiseksi, työn tuottavuuden lisäämiseksi ja työurien pidentämiseksi kehitetään työntekijöiden ammattitaidon ylläpitämistä ja kehittämistä nimenomaan työelämässä ja halutaan sitä parantaa. Hallitus tässä yhteydessä tuki tämän raamisopimuksen ajattelua sillä, että haluttiin sitoutua käynnistämään valmistelu myös koulutus- ja hyvinvointivähennyksen käyttöönotosta yritysverotuksessa, asia, joka täällä on tänään ollut jo käsittelyn kohteena. Vähennys nähtiin merkittäväksi keinoksi lisätä työnantajien mielenkiintoa ja sitoutumista henkilöstönsä ammattitaidon jatkuvaan kehittämiseen. Tavoitteeksi siis asetettiin, että työntekijä voisi työnantajan määräämällä tavalla osallistua vuosittain kolmen päivän ajan osaamistaan lisäävään koulutukseen.

Työmarkkinajärjestöt eri vaiheiden jälkeen sopivat maaliskuussa 2013 osaamisen kehittämisen toimintalinjoista. Tämä nyt käsittelyyn tuleva hallituksen esitys vastaa näiden suuntaviivojen mukaista lainsäädäntövalmistelua, ja sen pohjalta nämä esitykset on myös tehty.

Annettu ammatillisen osaamisen kehittämisen lakipaketti pitää sisällään ehdotuksia laiksi taloudellisesti tuetusta ammatillisen osaamisen kehittämisestä — vähän vaikea sana, mutta tarkoitus on hyvä — muutokset kolmeen yhteistoimintalakiin, lakiehdotuksen koulutuksen korvaamisesta koskevaksi laiksi, jossa säädetään julkisen sektorin toimijoille myönnettävistä taloudellisista kannusteista, ja elinkeinoverolain muutoksen, joka täällä on ollut käsittelyssä.

Laissa taloudellisesti tuetusta ammatillisen osaamisen kehittämisestä määriteltäisiin, mitä ammatillista osaamista edistävällä koulutuksella oikein halutaan tarkoittaa. Verokannusteen ja koulutuskorvauksen piirissä olevaan ammatillisen osaamisen kehittämiseen tulisi liittyä nykyisen tai tulevan työtehtävän selviytymisasioita sen saman työnantajan palveluksessa — ei vain nykyisten, vaan tulevien työtehtävien. Koulutus voisi olla lisä-, täydennys- ja jatkokoulutusta kuten esimerkiksi oppisopimuskoulutusta, näyttötutkintoa, sisäistä koulutusta, työn edellyttämää kielikoulutusta, uuden teknologian käyttöönottoon liittyvää kurssia ja seminaaria. Sen sijaan perinteinen perehdyttämis- ja työhönopastamiskoulutus ei kuulu tähän tuetun koulutuksen piiriin. Koulutuksen järjestäjä voi olla yritys itse tai ulkopuoliset toimijat. Taloudellisen kannusteen voisi saada enintään kolmelta päivältä kalenterivuodessa työntekijää kohden. Koulutus voisi kuitenkin muodostua päivää lyhyemmästäkin koulutusjaksosta; sitä voi rytmittää, mutta se tavoite on kolme päivää, johon verokannustin tulee.

Talouden kannusteen määrästä ja laskentatavasta säädettäisiin siis erikseen elinkeinoverolaissa. Tavoitteena on, että kannusteen myötä koulutusta suunniteltaisiin kaikkia henkilöstöryhmiä koskien tasapuolisesti, ja sanon tämän sen takia, että näiden selvitysten valossa työnantaja kouluttaa noin keskimäärin 57:ää prosenttia henkilöstöstään vuosittain, ylemmistä toimihenkilöistä 70:tä prosenttia, alemmista toimihenkilöistä 64:ää prosenttia ja työntekijäasemassa olevista vain 35:tä prosenttia. Naisten osuus on 60 prosenttia ja miesten 54 prosenttia koulutuksen piirissä olevista henkilöistä. Eli tässä halutaan myöskin vähän tasavertaistaa ja luoda koulutusmahdollisuuksia niille, joilla se koulutuksen tarve on suurin, jotka eivät ehkä muuten ole päässeet tähän koulutuksen piiriin.

Tämä lainsäädäntö edellyttää työnantajalta koulutussuunnitelman tekemistä ammatillisen osaamisen kehittämiseksi. Se tehdään yhteistoimintamenettelyssä, joka merkitsee käytännössä sitä, että työntekijä myös vaikuttaa yhteismenettelyssä sen suunnitelman sisällön rakentamiseen. Tämä koskee yrityksiä, joita koskee yhteistoimintalaki. Alle 20 henkilöä olevissa yrityksissä, joita ei yhteistoimintalaki koske, suunnitelman laatiminen on vapaaehtoista. Mutta jos haluat sen taloudellisen kannusteen, niin sitten sinun pitää laatia myöskin niissä yrityksissä suunnitelmat. Se on vapaaehtoista, mutta sitä kannustetta ei saa, ellei tee samanlaista suunnitelmaa kuin mitä tehdään sitten näissä yt-lain mukaisissa yrityksissä. Tämä on se lähtökohta.

Yhteistoimintalakien muutoksilla pyritään täsmentämään yritysten ja julkisen sektorin yhteistoimintalakien piirissä olevien yritysten osalta niin, että vuosittain laaditaan tämä henkilöstö- ja koulutussuunnitelma. Meillähän on ollut pitkään voimassa lainsäädäntö, yhteistoimintalaki, joka on vaatinut jo nyt henkilöstösuunnitelmien tekemistä. Valitettavasti vain yli puolessa Suomen yrityksistä tämmöisiä pitkäjänteisiä henkilöstösuunnitteluohjelmia ja -suunnitelmia on tehty, että ehkä tämä nostaa nyt myöskin tätä tasoa, että yhä useammissa yrityksissä tehdään ne henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat, koska tämä tuo myös niin kuin mahdollisuuksia yrityksien kannalta viedä asioita eteenpäin.

Tässä suunnitelmassa pitää ilmetä monia asioita: henkilöstön rakenne, toteutuneiden määräaikaisten sopimusten määrä ja arvio niiden kehityksestä — tuo on uusi elementti. Samoin suunnitelmissa pitää käsitellä yleiset periaatteet, joilla pyritään ylläpitämään työkyvyttömyysuhan alaisten ja ikääntyneiden työntekijöiden työkykyä sekä työttömyysuhan alaisten työntekijöiden työmarkkinakelpoisuutta. Olennaista on, että suunnitelmassa on arvio koko henkilöstön ammatillisen osaamisen suunnittelusta ja tarpeista, siis koskee kaikkia. Lisäksi tässä suunnitelmassa tulee kiinnittää huomiota ikääntyvien työntekijöiden erityispiirteisiin, keinoihin ja mahdollisuuksiin, joilla työntekijät voisivat tasapainottaa työ- ja perhe-elämää, osatyökykyisten työllistymisen periaatteita ja joustavia työaikajärjestelyjä.

Arvoisa puhemies! Itse koen tämän lakiesityksen erittäin tärkeänä meidän isoon strategiaan liittyen. Eli tämä maa pärjää vain kovan osaamisen yhteiskuntana, ja nyt me luomme työelämään positiivisen työvälineen työntekijälle ja työnantajalle käyttää tätä mahdollisuutta hyväksi oman henkilöstönsä ammattipätevyyden jatkuvaan päivittämiseen ja kehittämiseen. Sen takia se istuu myös ajatukseen nostaa työllisyysastetta, viedä hallittua rakennemuutosta työelämässä eteenpäin niin, että ihmiset siirtyvät työstä ja ammatista toiseen eivätkä työstä työttömyyteen.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Teen kysymyksen tällä kertaa hallituksen edustajalle, kun ministeri on paikalla.

Muistaakseni valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston eräässä tilaisuudessa saimme kuunnella myöskin työnantajien eli yrittäjäjärjestöjen edustajia. Kyse oli silloin oppisopimuskoulutuksesta, josta te eräässä sivulauseessa myöskin puhuitte. Minä muistelen niin, että kolmen vuoden aikana kunta ja valtio tukevat työnantajaa oppisopimuksessa olevasta henkilöstä, olivatko ne eurot niin, että eka vuonna 700, toka vuonna 500 ja sitten 300, kuitenkin pienenevässä suhteessa. Tuki maksetaan siis työnantajille. Yrittäjäjärjestöjen edustajat toivoivat useammalla suulla, että voisiko hallitus harkita sitä, että tämä tuki maksettaisiin suoraan sille oppisopimusvelvolliselle ja he maksaisivat sitten puuttuvan erotuksen, joka on sopimusten ja tämän tuen välinen ero. Ymmärtääkseni he eräissä sivukuluissa säästäisivät merkittävästi. Arvoisa ministeri, onko tämä tieto kantautunut teidän korviinne?

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun on mahdollista kysyä ministeriltä: Ensinnäkin tämä lainsäädäntöesitys on erittäin hyvä, ja kuten ministerikin totesi, tämä tulee todella tärkeään aikaan. Nyt lähestyn tätä kysymystä lähinnä pk-yritysten näkökulmasta. Meillä esimerkiksi Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Karjalassa metsäteollisuuden ympärillä on suuri joukko pientä pk-alan yrittäjyyttä, jossa osaamista olisi valtavasti, mutta tänä päivänä esimerkiksi osaaminen ja ne työelämän tarpeet eivät kohtaa. Esimerkiksi pienissä pk-yrityksissä saattaa toimia yrittäjällä viisi työntekijää, jotka ovat yhdessä useita vuosia toimineet, ja nyt näyttää siltä, että se osaaminen ei enää riitä. Mitenkä esimerkiksi tämä mahdollistaa tämän henkilöstön ammattipätevyyden tai osaamisen vahvistamisen, joka voitaisiin toteuttaa, joka sitä kautta toisi sitten myös mahdollisuutta esimerkiksi metallialan toimijoille, joita Kaakkois-Suomessa on paljon ja jotka tavalla tai toisella hakevat nyt omaa alustaansa? Mihinkä suuntaan tulevaisuudessa lähdetään, koska esimerkiksi kunnossapito ja muu toiminta, joita on rakennettu yhteistyössä muun teollisuuden kanssa, eivät tänä päivänä enää päde. Sen takia nämä pienet metallialan yritykset tai muun vastaavanlaisen raskaan teollisuuden pk-yritykset ovat hyvin haavoittuvassa tilanteessa tänä päivänä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Oiva tilaisuus kysyä ministeriltä liittyen oppisopimukseen. Edelleenkin oppisopimuksen ajatus ja toimintatapa on hieno, jalo ja paljon käytetty hieman eri variaatioilla pitkin Eurooppaa. Yrittäjiltä on tullut paljon viestiä siitä, että mielellään olisivat työllistämässä nuoria ja ottamaan suojiinsa nuoria, opettamaan heitä, mutta tämä työsuhteen kaltainen oppisopimussuhde on liian raskas, liian velvoittava, liian sitova ja käy liian kalliiksikin yrittäjälle, toisin kuin koulutussuhde, jonkalainen esimerkiksi Saksassa on, joka on hyvin paljon käytetty, joka on siellä omalta osaltaan helpottamassa nuorten sijoittumista työelämään ja toimii siellä ikään kuin nuorisotakuuna. Olisiko mitenkään mahdollista, että mekin siirtyisimme täällä enemmän tämmöiseen koulutussuhdemaiseen oppisopimusjärjestelmään, joka varmasti auttaisi meidänkin syrjäytymisuhan alla olevia nuoria paremmin?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Jos aloittaisi tästä jälkimmäisestä teemasta. Se on totta, että Saksa, Itävalta ja Sveitsi ovat maita, joissa toisen asteen koulutus paljolti on oppisopimuskoulutuspohjaista koulutusta, joskin siinä on se ero verrattuna Suomeen, että työnantaja rahoittaa sen lähes kokonaan. Teoriaosan rahoittaa yhteiskunta. Työnantaja laittaa siellä rahaa enemmän kuin Suomessa oppisopimuskoulutuksen kehittämiseen, mutta se perustuu tähän toisen asteen koulutuksen koko kuvaan. Meillä oppisopimuskoulutus on täydentävä koulutusmuoto.

Se, mitä tässä ollaan nyt tehty ja ollaan tekemässä, on se, että niille toisen asteen koulutusta vailla oleville nuorille järjestetään nyt sellaista oppisopimuskoulutusta — ja tämä liittyy myös edustaja Tuupaisen kysymykseen — että työnantaja, joka järjestää näille nuorille oppisopimuskoulutusta, saa 800 euroa alussa koulutuskorvausta, sitten se asteittain laskee. Tämä Sanssi-raha alle 30-vuotiaille tulee — siis tämä Sanssi-raha, joka on siis merkittävä tuki — koko sen oppisopimuskoulutuksen ajan. Eli työnantaja saa 1 500 euroa alussa tukea järjestäessään oppisopimuskoulutusta vailla toisen asteen koulutusta oleville nuorille. Se on siis erittäin merkittävä tuki ja toivon mukaan kannustaa tähän mukaan lähtemiseen.

Toinen esitys, joka tulee kokeiluun, on se, että tähän oppisopimuskoulutukseen tulee semmoinen esijakso, joka ei ole vielä työsuhteinen jakso vaan semmoinen vaihe, että siinä työntekijä ja työnantaja voivat vähän tarkkailla, ja sitten se vasta jonkun x-ajan päästä siirtyy työsuhdeperusteiseksi. Sillä haetaan vähän sitä, mitä te ehdotitte, että olisi semmoinen matalampi kynnys tulla oppisopimuskoulutukseen. Tätä opetus- ja kulttuuriministeriössä ollaan valmistelemassa.

Kolmas asia liittyy siihen, että kehitetään tämmöinen 2+1-malli, että on kaksi vuotta kiinteämuotoisessa ammatillisessa oppilaitoksessa, joka on meillä kuitenkin laadukasta, ja yksi vuosi, se kolmas vuosi, oppisopimuskoulutuksessa. On haettu nyt tämmöisiä joustavampia, uusia tapoja, ja nyt kun tulee peruskouluun, että oppivelvollisuus nousee 17 vuoteen, niin siihenkin yhden vuoden sisälle täytyy rakentaa myös tämmöisiä oppisopimuskoulutustyyppisiä, työpainotteisia jaksoja nuorille selviytyä.

Eli kyllä täällä ollaan joustavoittamassa tätä mallia, mutta siihen, että me siirtäisimme palkkatuen, jota se tosiasiallisesti on, tämä Sanssi-raha, sille henkilölle, liittyy erittäin paljon ongelmia, koska sitten se tarkoittaisi sitä, että vastaavasti siellä niitä työehtoja ruvettaisiin vastaavasti alentamaan ja ne oppisopimussuhteet muuttuvat ja siitä voi tulla aika suuri sotku. Sen takia me olemme nyt lähteneet siitä, että palkkatuen byrokratiaa koetetaan purkaa. Nyt tässä on tehty tosi paljon. Palkkatukeen ei tarvita enää yhtään liitettä, voit tehdä sen netissä. On koetettu yrityksiä, varsinkin pk-yrityksiä, auttaa, että palkkatuki olisi jouheampi eikä niin byrokraattinen. Näitä talkoita meidän pitää edelleenkin jatkaa tässä aihepiirissä.

Miten tämä auttaa pk-yrityksiä — tämä edustaja Kiljusen kysymys siis — tämä koulutusoikeus ja -kannustin? Se sillä tavalla auttaa, että pk-yrityksille ei tule velvoitteita järjestää tätä koulutussuunnitelmaa ja sen mukaista koulutusta, mutta jos ne haluavat järjestää sitä ja saada sen kannustinkorvauksen, joka on puolet työntekijän palkasta, näin merkittävä, niin silloin pk-yrityksille tarjoutuu tällainen tilaisuus käyttää myös tätä mahdollisuutta hyväkseen verotuksellisesti. Minä uskon, että tätä pk-yritysten kannattaa käyttää.

Minä ymmärrän, että siellä olisi paljon tahtoa ja halua, mutta ei ole aina resursseja hoitaa siellä yrityksissä sitä tehtävää, vaikka ymmärretään, että heidän intresseissään on ihmisten osaamisen kehittäminen. Myönnän, että näitä haasteita on, joita tähän liittyy. Mutta tämä on myöskin heille yksi väline, joka tarjoaa mahdollisuuden myös pienten yrittäjien tarttua tähän verokannustimeen ja sen mukaisen koulutuksen järjestämiseen.

Keskustelu päättyi.