Anna Kontula /vas:
Arvoisa puhemies! Tulottomien kotitalouksien määrä on
viimeisen kymmenen vuoden aikana yli kaksinkertaistunut noin 8 000:sta
lähes 21 000:een. Kehitystä selittävät
muun muassa sosiaaliturvan vastikkeellisuuteen tehdyt tiukennukset,
kun karenssit ja sanktiot pudottavat ihmisiä työttömyysturvalta. Tästä huolimatta
hallituksen piirissä on esitetty toiveita vastikkeellisuuden
kiristämisestä ja sosiaaliturvan työryhmältä odotetaan
toimia tämän eteen. Kysynkin ministeri Rädyltä:
miten hallitus aikoo huolehtia siitä, että sen
osallistavan sosiaaliturvan hanke ei entisestään
lisää osattomuutta ja sosiaaliturvan alikäyttöä?
Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty
Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeä kysymys.
Nythän tällä hallituskaudella ei ole
odotettavissa lainsäädäntömuutoksia
osallistavan sosiaaliturvan puitteissa, mutta meillä on
tällä hetkellä käynnissä kokeiluja
kunnissa ja joissakin järjestöissä osallistavasta
sosiaaliturvasta. Asia on sinänsä erittäin
tärkeä. Meillähän jo nykyisen
lainsäädännön puitteissa osallistava
sosiaaliturva Suomessa on mahdollinen. Meillä on tiettyjä elementtejä,
joilla voidaan edellyttää esimerkiksi työvoimapoliittisiin
toimenpiteisiin osallistumista, joten siinä mielessä nämä kokeilut,
joita nyt kunnissa on käynnissä, eivät
millään tavalla poikkea siitä sosiaaliturvan
linjasta, mikä meillä tällä hetkellä on.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Onko tästä aiheesta halua esittää jatkokysymyksiä?
Anna Kontula /vas:
Niin, siitä linjasta, joka niitä tulottomia
kotitalouksia tuottaa.
Näissä tulottomien tilastoissa on selvä piikki 20—25-vuotiaiden
kohdalla. Tätä puolestaan selittää viranomaisten
oikeus evätä työmarkkinatuki nuorelta,
jolla ei ole ammatillista tutkintoa ja joka ei hakeudu koulutukseen.
Hallitus on luvannut kattavan nuorisotakuun, mutta se kuitenkin toteutetaan
lähinnä työvoimapalveluiden kautta, jonne
monet näistä nuorista eivät enää löydä. Tästä syystä myöskään
nuorten työttömyystilastot eivät kerro
koko totuutta. Kysynkin: miten tällainen nuoria syrjäyttävä ja
syrjivä vastikkeellisuus sopii yhteen nuorten syrjäytymisen
vastaisen taistelun kanssa?
Työministeri Lauri Ihalainen
Arvoisa puhemies! Se on totta, että työttömyysturvalainsäädäntöön
tehtiin muutos, että alle 25-vuotiaan vailla toisen asteen
koulutusta ja tutkintoon johtavaa koulutusta täytyy hakea
koulutukseen, ja minusta tämä kuulostaa aika järkevälle:
on velvollisuus hakea koulutukseen. Toiseksi lähdettiin
siitä, että ei tarvitse enää kahta
kertaa hakea, että riittää, kun keväällä hakee.
Työmarkkinatukeen on tehty jo aikaisemmin tällainen
muutos. Nyt puhutaan ansioturvasta. Ja yhdenvertaisuuden kannalta
on tärkeätä, että se on molemmissa
turvissa. Mutta tähän voi tulla myöskin
poikkeuksia siinä tilanteessa, että kun suunnitellaan
sitä henkilöstön työllistämissuunnitelmaa,
niin jos käy ilmi, ettei pysty ottamaan vastaan töitä terveyssyistä tai
työllisyyssyistä, niin voidaan tapauskohtaisia
poikkeuksia ja harkintoja tehdä te-toimiston tasolla. Eli
tämä ei ole niin kuin sillä tavalla aukoton.
Tehdään järkevää harkintaa,
jos on mahdollista.
Minusta tässä mielessä se perusidea
on se, että jokaisen nuoren pitää käydä vähintään
toisen asteen koulutus, (Puhemies koputtaa) jotta pärjää tulevaisuuden
työelämässä.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! On tullut jo selväksi, että nuorisotakuun
vaikutukset ovat pyöreä nolla, jos mitataan nuorten
työllistymistä. (Vasemmalta: No, no!) Nuorethan
eivät pääse työvoimatoimiston
asiakkaiksi, kuten ministeri äsken mainitsi, ellei heillä ole
ammatillista koulutusta tai työkokemusta, ja heidät
ohjataan käytännössä sosiaaliviranomaisten
asiakkaiksi. Kuitenkin on tapana, ainakin pääkaupunkiseudulla,
että sosiaaliviranomaiset eivät välttämättä tapaa
koskaan nuorta aikuista myöntäessään
hänelle etuuksia. Kysynkin ministeriltä: voidaanko
jollakin lainsäädännöllä taata
se, että joku ottaa kopin näistä nuorista?
Nimittäin he eivät niissä nuorisotakuun
toimissa välttämättä päädy
kuin tilastomerkinnäksi sinne. Kaikkia ei pystytä yksilöllisesti
ohjaamaan eteenpäin, koska nuoria on niin paljon, mutta
sosiaaliviranomaisten tulisi tavata jokainen asiakas, ja kun pääkaupunkiseudulla
tähän ei pystytä, voisiko ministeri tälle
asialle jotakin tehdä?
Työministeri Lauri Ihalainen
Tämä hallitus tekee varmaan kaikkensa sen
eteen, että yksikään nuori ei tässä yhteiskunnassa
syrjäydy koulutuksesta ja työstä. Kyllä nämä nuoret
te-toimiston palveluja saavat ja ovat sinne tervetulleita. Kysymys
tässä uudistuksessa on vain siitä, että jos
sinulta puuttuu koulutus, on tärkeätä,
että sinä pyrit siihen koulutukseen, koska se
on sen nuoren pitkän aikavälin tulevaisuus. Se
on selvää, että meillä on paljon
sellaisia nuoria, jotka eivät ole nyt töissä,
eivät ole koulutuksessa. Näitä on kaikkiaan
ehkä 40 000, ja heitä pitää auttaa
sinne koulutukseen ja työpolun päähän,
ja siinä olette oikeassa, että tässä joukossa
on suuri riski syrjäytyä, ja meidän pitää tehdä voitavamme,
että nämä ihmiset vedetään
myöskin koulutukseen ja heidän itseluottamustaan
nostetaan, koska siinä on myös kysymys siitä,
että se on rapistunut.
Minä voisin kertoa: Sain eilen sähköpostin, joka
oli tosi liikuttava, melkein alkoi tippa tulla silmään.
Nuori, 25-vuotias ihminen on hakenut yli sataan työpaikkaan,
ja sitten hän kertoo, että hän on pitänyt
elämäänsä ja itseluottamustaan kasassa
harrastuksillaan ja se ei ole hänelle suuri asia, että hän
on taloudellisesti vaikeuksissa, vaan se, että hänen
henkinen kanttinsa ei kohta kestä, kun ei ole täyttä elämän
rytmiä, työtä ja koulutusta ja ihmisarvoa.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Ihan olennainen kysymys tässä nuorten
osalta on niin sanottu nivelvaihe. Omassa kotikunnassani Sastamalassa
oli jo kymmenen vuotta sitten ja on edelleen käytössä järjestelmä,
että joka ikisen nuoren, joka yläkoulusta valmistuu,
tilanne selvitetään syksyn aikana: onko hän
ammattikoulussa, lukiossa, kauppaopistossa, missä tahansa?
Jos ei ole, tulee kutsu työpajalle, ja siellä henkilökohtaisesti
asiaa selvitetään: tarvitseeko hän erilaista
kuntoutusta, mitä tarvitsee tehdä, jotta tämä nuori
pääsee joko koulutukseen tai työelämään?
Yhtään ainutta nuorta me emme auta sillä,
että me annamme vastikkeetonta rahaa, vaan me autamme nimenomaan
antamalla apua siihen, että hän pääsee
kiinni elämään, kiinni koulutukseen ja
kiinni työelämään. Kysynkin:
onko tämä hallituksen linja, että yhtään
nuorta ei jätetä yksin?
Työministeri Lauri Ihalainen
Arvoisa puhemies! Se on juuri hallituksen linja, ja luulen, että se
on tässä salissa meidän kaikkien linja,
että näin käy. Tämä aika
vain on sellainen työpaikan saannin suhteen, että kun
on paljon lomautuksia, irtisanomisia, se kynnys palkata uusi työntekijä on
korkea, ja vaikka meillä näitä tukia
on monenlaisia, se ei aina onnistu. Minäkin olen sitä mieltä,
niin kuin tässä edellinen puhuja kertoi, että kyllähän
ennen kuin työmarkkinatuenkaan piiriin pääsee,
jonkun viranomaisen kanssa pitäisi olla tekemisissä,
joko sosiaaliviranomaisen tai jonkun, joka auttaa sitä ihmistä joko
koulutus- tai työpolun päähän,
eikä se ole automaattisesti vain, että joutuu
sen työmarkkinatuen varaan ja sitten äkkiä käy
niin, että sen varassa eletään ja sitten
ei olekaan enää edellytyksiä palata takaisin
työmarkkinoille.