Täysistunnon pöytäkirja 8/2001 vp

PTK 8/2001 vp

8. KESKIVIIKKONA 14. HELMIKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

1) Pankkivaltuuston ajankohtaiskertomus 14.2.2001

 

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin yhteisvaluutta, meidän suomalaisten hyvin tuntema euro, on ollut taloudellisessa mielessä käytössä runsaat pari vuotta. Vain vajaan vuoden kuluttua kyseinen euro on konkretiaa myös tavallisen suomalaisen näkökulmasta katsottuna niin koto-Suomessa kuin 11 muussakin Euroopan unionin jäsenmaassa. Euron käyttöönotto sellaisenaan on sujunut hämmästyttävänkin hyvin. Nyt puolestaan käteisrahan käyttöönotto vajaan vuoden päästä, lyhyessä ajassa, on tietysti merkittävä haaste kuluttajien kannalta. Kehittyneestä pankkijärjestelmästämme Suomessa johtuen käteisrahan suhde esimerkiksi palkkasummaan lienee kuitenkin Suomessa yksi maailman kaikkein alhaisimmista, ellei jopa alhaisin, joten selviytymisemme pääurakasta todennäköisesti sujunee ilman suuria hämmennyksiä.

Euroalue on Suomen kansantaloudelle nyt selkeä kotimarkkina-alue. Suomen ulkomaankauppa euroalueen ulkopuolisiin maihin on kuitenkin suurempi kuin useimmissa muissa jäsenmaissa on asian laita. Tämän vuoksi euron ulkoisen arvon suuret muutokset ovat ehkäpä ymmärrettävälläkin tavalla puhuttaneet täällä enemmän kuin muissa euroalueen maissa. Taloudellisessa mielessä euron ulkoisen arvon heikkenemisestä aiheutuneet ongelmat eivät ole muodostuneet kovin suuriksi koto-Suomessa. Vahvistunut dollari on jopa piristänyt osin Suomen taloutta. Dollarin vahvuus — tai monien näkökulmasta euron heikkous, samasta asiastahan on käytännössä kysymys — on enemmänkin ollut optinen, julkisuuskuvan kannalta muodostuva ongelma niin EU:lle kuin tietysti Emullekin.

Euron ulkoisen arvon muutos ei toki johdu pelkästään tietyistä eroista taloudellisessa kasvussa tahi korkopolitiikassa euroalueen ja dollarialueen välillä. On aihetta ottaa huomioon myös eräitä taloudellispoliittisia tekijöitä, joilla on saattanut olla vaikutusta myös euron heikkenemiseen. Mainitsen eräitä esimerkkejä: Yksi on kuuluisaksi muodostunut Itävallan kurittamisasia, toinen on esimerkiksi euron Emu-jäsenyyteen liittyvät epävarmuustekijät, kolmantena sietävät tulla mainituksi tunnetut kommunikaatio-ongelmat Ekp:n rahapolitiikasta puhuttaessa samoin kuin eräiden euromaiden, mielessä on ennen muuta Italia, finanssipoliittinen epävarmuus, ja ehkäpä mainituiksi sietävät tulla myöskin euroalueen päätöksentekokyvyssä nähdyt heikkoudet.

Keskustelu euron heikkoudesta suhteessa dollariin on kuitenkin pääosin perustunut dollarin odottamattoman voimakkaaseen vahvistumiseen. Tämä on seurausta ennen näkemättömän pitkään jatkuneesta yhtäjaksoisesta kasvukaudesta Yhdysvalloissa. Nyt tämä kasvu on alkanut taittua, osin jopa hiipua. Useimmat odottavat taantuman jäävän lyhytaikaiseksi, elleivät sitten uuden talouden ongelmat johda Yhdysvalloissa pankkikriisiin. Yhdysvalloissa korkoja laskettaneen nyt edelleenkin, mikä todennäköisesti tulee tietysti heikentämään dollaria suhteessa muihin valuuttoihin, ennen kaikkea suhteessa euroon. Tiedämme myös, että Yhdysvalloissa ollaan alentamassa merkittävästi veroja, mikä tullee tukemaan puolestaan kasvua ja ajallaan taas vahvistamaan myös dollarin ulkoista arvoa.

Suomessa jotkut ovat olleet hämmentyneitä euron kurssikehityksestä. Oma kokemuksemme oman markkamme kellumisesta on kuitenkin varsin lyhytaikaista, joten emme ole oppineet tunnistamaan sitä, että valuuttojen keskinäinen arvo vaihtelee jatkuvasti markkinoilla muodostuvien odotusten mukaisessa rytmissä. Näin ollen suuretkin muutokset valuuttamarkkinoilla on nähtävä kutakuinkin normaaleina ilmiöinä.

Useimmat tässäkin salissa muistanevat, että vuoden 1985 jälkeen dollari menetti muutamassa vuodessa arvostaan yli kolmanneksen. Dollarin heikkeneminen toi runsaat likvidit varat Eurooppaan, niin kuin meille Suomeenkin, ja meilläkin käytettiin suruttomasti tämän tyyppisiä varoja laman edellä. Ajatukset säädellä valuuttamarkkinoita tahi vähentää esimerkiksi markkinavolyymia erilaisilla verotuspoliittisilla toimen-piteillä ovat ehdottomasti menneestä ajasta. Entistä selkeämpi tosiasia on, että meillä on kolme kilpailevaa valuuttaa: dollari, euro ja jeni.

Nyt pitäisi löytyä selväjärkisyyttä ja tietyn tyyppistä älyllistä rohkeutta tunnustaa, että valuuttojen kelluessa ei suurillakaan suhteellisten arvojen muutoksilla ole dramaattista vaikutusta kotimarkkinoihimme. Kotimarkkinoilla tarkoitan siis omaa euroaluettamme.

Ekp:n neuvosto on reagoinut ensimmäisen toimintavuotensa syksystä alkaen kasvaneisiin hintapaineisiin toistuvilla koronnostoillaan. Euron korko tähän asti on pysynyt alhaisempana kuin USA:n ohjauskorko, mutta on täysin mahdollista, että USA:n talouden sekä dollarin heiketessä puolestaan korkoero tulee supistumaan. Tilanne saattaa jopa muodostua sellaiseksi, että ohjauskorko euroalueella jää hieman dollarikorkoa korkeammaksi. Tähän tietysti suomalaisillakin täytyy olla oma kantansa Ekp:n neuvostossa toimiessamme, koska ei ole yhdentekevää, miten Ekp:n harjoittama rahapolitiikka sopii paitsi tietysti euroalueen kehitykseen sinänsä, tietysti myöskin meidän omaan kansalliseen taloudelliseen kehitykseemme.

Inflaatioero on euroalueen hyväksi ollut noin yksi prosenttiyksikkö vuositasolla, mikä todennäköisesti tulee heijastumaan valuuttakursseihin ja vahvistamaan euroa. Eurosta on selkeästi tulossa maailman toinen reservivaluutta, mikä pitkällä aikavälillä lisää euron kysyntää ja on omiaan vahvistamaan sitä.

Euroalueen talouskasvuero Yhdysvaltoihin nähden tulee sinänsä ylläpitämään myös Suomen kannalta vakaata kehitystä, vaikkei USA:n taantuma olekaan vaikuttamatta meidänkin lukuihimme. Pahimmat pullonkaulat liittyvät talouden rakenteellisiin jäykkyyksiimme, ja veroharmonisoinnin tai pitäisikö sanoa haitallisen verokilpailun vaikutukset ovat edelleenkin purkuasetelmistaan lähtien alkuasemissaan. Näissä euro ei ole itse asiassa tuonut mitään kummempaa tullessaan päinvastaisista alkuodotuksistamme ja -olettamuksistamme huolimatta.

Dollarin jo toteutunut ja mahdollisesti vielä odotettavissa oleva heikkeneminen ja euroalueen korkojen nousun pysähtyminen muuttavat talouskasvun rakennetta vääjäämättä myös Koti-Suomessa. Vientipainotteisen kasvun kääntyminen hieman enemmän kotimaiseen kysyntään lienee väistämätöntä. Euron vahvistuminen vähentää hintapaineitamme. Kotimaisen kysynnän kasvun työllisyysvaikutukset ovat yleensä suuremmat kuin viennin kasvun työllisyysvaikutukset. Mikäli kasvukeskusten asuntomarkkinoiden kuumenemisriski kyetään hallitsemaan ja työmarkkinakapeikot kyetään torjumaan, voidaan talouden näkymiä pitää tältä osin Suomessa muuhun maailmaan verrattuna varsin myönteisinä.

Varaukseni liittyy kuitenkin koko maailmantalouden toivottavasti väliaikaiseen jäähtymiseen. Meillä erityistä huomiota on nyt kiinnitettävä hallittuun asuntopolitiikkaan kasvukeskuksissa. Kasvukeskusten työllisyysaste on paikoitellen ylittänyt 80 prosentin tavoitetason, minkä seurauksena työvoiman liikkuvuuteen on kiinnitettävä myös lisääntyvää huomiota kuitenkin yhä liian korkean todellisen työttömyyden kotimaisissa oloissa.

Julkisen talouden osalta merkittäviä talouspolitiikan haasteita liittyy myös vero- ja etuusjärjestelmiimme. Ongelmat ovat tältä osin varsin hyvin selvillä. Kansainvälisesti ottaen korkea työn verotus yhdessä kattavan ja työtuloihin nähden korkeitten korvausasteitten sosiaaliturvajärjestelmän kanssa eivät ainakaan nyt kannusta palkkatyöhön hakeutumista ja työpaikkojen syntymistä riittävässä määrin. Yhä ajankohtaisemmaksi on muodostumassa kansainvälinen paine veroasteemme alentamiseen. On huomattava, että Yhdysvalloissakin ollaan laskemassa juuri nyt merkittävästi verotusta, minkä vaikutuksia otetaan jo nyt huomioon eräissä euroalueen maissa. Olemme nähneet näin tapahtuvan juuri nyt esimerkiksi Ruotsissa samoin kuin Saksassa, ja tällaisen vaikutukset tulee tietysti ottaa huomioon myöskin Suomessa.

Kun seuraa suhdannebarometrejä vähänkään pidemmältä aikaväliltä, huomaa joitain yhtäläisyyksiä 80-luvun lopun ja vuosituhannen vaihteen välillä. Kun tähän lisää Yhdysvaltain talouden hiipumisen kohti taantumaa eli sikäläisten yritysten tulosten selkeän heikkenemisen, sikäläisten työvoima- ja energiakustannusten nousun ja luottoehtojen kiristymisen, on kuva Yhdysvaltain taloudesta varsin ongelmallinen. Myös Helsingin pörssin suora kytkentä New Yorkin New York Stock Exchangeen, maailman suurimpaan pörssiin Wall Streetillä, on tärkeä elementti. Yllättävä tosiasia tuolta Wall Streetiltä on nimittäin juuri se, että Suomi on tällä hetkellä pörssivaihdolla mitattuna New Yorkin pörssin toiseksi tärkein eurooppalainen kumppani heti Lontoon jälkeen. Samalla teknologiapörssi Nasdaq on kokenut kurssinousua ja kurssilaskua äärimmäisen rajusti. Viitataan jopa pörssikuplaan. Näin ollen ei voi kuin varmuuden vuoksi lausua varoituksen sanan: kasvu saattaa olla hidastumassa ja sitä kautta myös työttömyyden alenemisen hidastuminen on nousemassa uhkatekijäksi.

Ensimmäiset lomautukset ovat nimittäin ilmassa Suomessakin. Nyt onkin korkea aika puhua myös mahdollisesti heikkenevän talouskehityksen aikana noudatettavasta finanssipolitiikasta. Vähin, mistä näissä oloissa pitäisi voida näin ollen sopia, on pidättäytyminen ensinnäkin julkisen sektorin kasvusta ja toiseksi menojen lisäämisestä epävarmalle tulopohjalle. Yhdistelmä Euroopan keskuspankin rahapolitiikka ja toisaalta meidän oma finanssi- ja työmarkkinapolitiikkamme ei jätä kovin monia vaihtoehtoja tiukan budjettipolitiikan ja uudistuksia suosivan työmarkkinapolitiikan lisäksi. Tässä suhteessa kehysriihi on nyt avainasemassa.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että pankkivaltuuston puheenjohtaja olisi käsitellyt sitä ongelmaa, mikä on tällä hetkellä selvästi olemassa eduskunnan, Euroopan keskuspankin, valtioneuvoston ja pankkivaltuuston välillä, millä tavoin tätä keskustelua käydään.

Kun hän sitten toi esille sen, miten valuutat tulivat alas, niin Uutta-Seelantiahan pidettiin sellaisena esimerkkinä. Suomi tuli alas, Uusi-Seelanti tuli alas, sitten tuli Japani ja se meni alas, sitten Aasia, muun muassa Thaimaa, jonka valuutta-arvo aleni suurin piirtein saman verran, 50 prosenttia, kuin Suomen, ja odotettiin koko ajan, koska tulee USA, ja nyt se on tullut. Kaikki ovat panostaneet lisää rahaa, mutta mikään maa ei ole kyllä oikein onnistunut siinä. Onnistuuko Yhdysvallat?

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että johtuen keskustelustani naapurikollegan kanssa kysymyksen alkuosa jäi kuulematta, mihin tämä perustui. En kuullut valitettavasti ed. Skinnarin puheen alkuosaa.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsillä on ensimmäinen pankkivaltuuston ajankohtaiskertomus eduskunnalle. Se on mielestäni hyvän valmistelun pohjalta tehty ja antaa nyt erinomaisen mahdollisuuden keskustella talouspolitiikasta. Kertomuksen antamista voidaan perustella ajankohtaisella talous- ja rahapoliittisella tilanteella. Toisaalta myöskin fyysinen siirtyminen euroon lähestyy nopeasti.

Talouspolitiikkaan kuuluu, kuten tiedämme, rahapolitiikan ohella finanssi- ja tulopolitiikka. Meidän vastuullamme ja tietysti maan hallituksen vastuulla on juuri finanssipolitiikka, tulopolitiikassa taas etujärjestöillä on keskeinen rooli. Eduskunnan on tarpeen keskustella rahapolitiikan ja finanssipolitiikan, miksei tulopolitiikankin, yhteyksistä toisiinsa. Lienee niin, että talousneuvosto on lähes ainoa foorumi, jossa talouspolitiikan eri lohkojen toimijat ovat yhdessä koolla keskustelemassa. Eduskunta voi olla ja sen pitääkin olla toinen merkittävä keskustelufoorumi talouspolitiikan eri lohkoille. Tietysti eduskunta on nimenomaan myös paikka, jossa pitää ja voidaan keskustella talouspolitiikan yhteiskunnallisista vaikutuksista ja esimerkiksi sen tulonjakovaikutuksista.

Suomen kansantaloushan on euromaiden kansantalouksien summasta alle 2 prosenttia. Ymmärrämme ja Suomessa pitää muistaa se tosiasia, että Suomen kansantalouden tilanteella on varsin vähän merkitystä siihen, mitä Ekp-rahapolitiikassa tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on myöskin hyvin tärkeätä todeta, että rahapolitiikkaa ei tehdä yhteiskunnallisessa tyhjiössä. Rahapolitiikkaan tarvitaan yhteiskunnallinen yhteys ja mikseipä yhteiskunnallista osaamistakin. Viimeisessä Suomen Pankin johtokuntanimityksessä tämä osaaminen ja eduskunta sivuutettiin. Toivon todella, että tästä ei tule Suomessa käytäntöä.

Euroon siirryttäessä laajalti oletettiin euron säilyvän dollaria vahvempana valuuttana. Näin ei käynyt. Kahden ensimmäisen vuoden keskeisin kehityspiirre oli euron ulkoisen arvon lähes yhtäjaksoinen heikkeneminen aina vuoden 2000 loka—marraskuuhun asti. Totta kai sinällään on selvää, niin kuin ed. I. Kanerva sanoi, että kolme suurta valuuttaa, euro, jeni ja dollari, ovat kelluvia valuuttoja ja ne kelluvat tavallaan toisiaan vastaan. Pankkivaltuuston ajankohtaiskertomuksessa katsotaan, että euron heikkenemiseen vaikuttivat todennäköisesti keskeisellä tavalla erot Yhdysvaltain ja euroalueen rahapolitiikassa ja ennen kaikkea taloudellisessa kehityksessä. Nimelliskorot olivat eurojärjestelmän käynnistymisestä lähtien Yhdysvalloissa korkeammat kuin euroalueella. Yhdysvaltain talouskasvu oli selvästi Euroopan talouskasvua nopeampi. Tämä vahvisti sijoittajien luottamusta Yhdysvaltojen talouteen. Euromaiden talouden kehitys taas tapahtuneesta parantumisesta huolimatta on ollut selvästi vaatimattomampaa.

Voidaan nähdä, että euroalueella talouskasvu ihan viime aikoja lukuun ottamatta on elpynyt ja se voisi ehkä jatkua myös ensi vuonna. Yhdysvaltain talouden osalta sen sijaan on kuullut uutisia talouden kasvun hiipumisesta, puhutaan talouden hard landingista. Aivan viime päivien uutiset antavat aihetta erityiseen huolestumiseen; viittaan myöskin it-sektorin kurssikehitykseen. Toisaalta on todennäköistä, että Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja Greenspan tulee nyt ajamaan aggressiivista korkopolitiikkaa ja koronalennusta. Myös presidentti Bushin hallinto on aikaansaanut myöskin aika aggressiivisen veronkevennysohjelman. Näillä toimilla saattaa olla myönteistä vaikutusta tietyllä aikavälillä USA:n talouteen. Toisaalta USA:ssa on jo tilanne, jossa työvoimapula rajoittaa talouden kasvua lähivuosina, vaikka työttömyyttäkin saattaa joillekin aloille syntyä. Talouden ennustaminen nykyään yli kolmen kuukauden on hyvin vaikeaa. Todennäköistä kuitenkin on, että USA:ssa joka tapauksessa on hitaamman kasvun vaihe edessä.

Ajankohtaiskertomuksessa käsitellään hintavakautta, joka on keskuspankin tärkein tehtävä. Hintavakauden kannalta keskeinen tekijä on ollut öljyn hinnan nousu, joka välillä on kääntynyt laskuun mutta jonka osalta taas on olemassa nousupaineita. Ajankohtaiskertomuksessa katsotaan, että euroalueen sisäisistä tekijöistä johtuvat hintapaineet sen sijaan jäävät vähäisiksi. Ehkä suurin poikkeus tässä on Irlanti, missä inflaatio kiihtyi vuoden 2000 aikana yli 5 prosentin.

Ekp on reagoinut vuoden 99 syksystä lähtien kasvaneisiin hintapaineisiin toistuvilla koronnostoilla. Nopeutuvan talouskasvun ja inflaatiopaineen vuoksi Ekp nosti ohjauskorkoa jatkuvasti pienin askelin syksystä 99 lähtien 2,5 prosentista asteittain vuoden 2000 syksyn 4,75 prosenttiin. Korkojen nousu taittui vuoden 2000 lopulla. Samalla kun euron ulkoisen arvon heikentyminen on parantanut euroalueen talouksien kilpailukykyä ja kiihdyttänyt viennin kasvua, on alkanut näkyä merkkejä siitä, että toistuvat koronnostot ovat hidastaneet myöskin kasvua esimerkiksi Saksassa. Heikon euron ja kiristyvän rahapolitiikan yhdistelmä on osoittautunut ongelmalliseksi euroalueeseen kuuluvien maiden erilaisten taloustilanteiden takia.

Arvoisa puhemies! Euro vaikuttaa Suomeen ehkä keskimääräistä enemmän ja sillä on, myöskin valuutalla, tulonjakovaikutuksia. Suomen talouskehitys on jatkunut suotuisana jo Ahon hallituksen ajoista seitsemän vuotta. Valoisien kasvunäkymien kanssa on ollut ristiriidassa työttömyyden hidas lasku. Nopeista kasvuluvuista huolimatta Suomen työttömyysaste on edelleen vuonna 2000 keskimäärin 9,8 prosenttia, mikä on runsaat 0,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin euroalueella keskimäärin, ja me tiedämme, että euroalueessakin on Espanjaa ja muita tällaisia maita mukana. Ongelmalliseksi erityisesti työttömyyden tekee se, että se on ehkä entistä enemmän ikääntyneemmän väestön rakennetyöttömyyttä.

On huomattava, että Suomen talouteen euron ulkoisen arvon muutoksilla on ehkä suurempi vaikutus kuin euroalueella keskimäärin, koska euroalueen ulkopuolisen kaupan osuus viennistä ja tuonnista on paljon ulkomaankauppaa käyvässä Suomessa keskimääräistä suurempi. Kertomuksessa todetaan, että euron heikkeneminen näkyykin Suomessa vuonna 2000 viennin jo ennestään hyvän kilpailukyvyn parantumisena. Voidaan sanoa, että viime vuoden kasvu oli pitkälti voimakkaan viennin aikaansaamaa. Heikko euro on merkinnyt erityistä etua suomalaiselle vientiteollisuudelle. Olisiko näin tapahtunut, jos me olisimme toimineet oman valuuttamme oloissa, sitä voidaan pohtia. Mielestäni korkokehitys, kun katsotaan Ruotsin korkokehitystä, ehkä ei olisi ollut kovin erilainen, mutta on todennäköistä, että markka olisi ollut vahvempi valuutta kuin se euroaikana on ollut. (Ed. Kekkonen: Onko tämä mitenkään hedelmällistä pohdintaa tässä tilanteessa?) — Tämä, ed. Kekkonen, ei välttämättä ole hedelmällistä pohdintaa, mutta tätäkin asiaa kuitenkin on syytä tarkastella tässä yhteydessä, kun katsomme esimerkiksi Suomen tilannetta kilpailijamaahamme Ruotsiin nähden.

Mutta heikko euro näkyy muun muassa, jos ajattelemme koko yhteiskuntaa, ed. Kekkonen — tämän haluan erityisesti sanoa teille — siten, että pääomatulojen osuus on kasvanut yhteiskunnassa hyvin voimakkaasti. Samalla heikko euro suhteessa dollariin on merkinnyt esimerkiksi lisääntyviä kustannuksia tietyillä aloilla, esimerkiksi polttoainekustannuksina. Kun dollari on ollut vahva heikkoon euroon nähden, se on kotitalouksille ja hyötyliikenteelle merkinnyt lisääntyviä kustannuksia. Onkin ollut niin, että heikon euron edut menevät ehkä toisaalle ja haitat toisaalle. Tällä on yhteiskunnallista merkitystä. On aiheellista kysyä, onko tämä jotenkin huomioitu suomalaisessa yhteiskunta- ja talouspolitiikassa. Viimeaikaiset tiedothan kertovat hyvinvointi- ja alue-erojen jatkuvasta kasvusta. Tätä eriarvoistumisongelmaa ei ole Suomessa riittävästi huomioitu. Eräät hallituksen toimethan lisäävät eriarvoistumista esimerkiksi alueellisesti. Kun tiedämme, että samaan aikaan jatkuva kansainvälistyminen ja teknologian muutos muutoinkin lisäävät eriarvoistumista, tämä on iso ongelma, josta pitäisi enemmän keskustella.

Hintojen nousuvauhti kiihtyi vuonna 2000 selvästi euroalueen keskiarvoa nopeammaksi Suomessa. Syksyllä 2000 Suomen kotimainen kuluttajahintaindeksi osoitti jo 4 prosentin vuosinousua ja muiden euromaiden kanssa yhdenmukainen kuluttajahintaindeksi vajaan 3,5 prosentin nousua. Siten Suomessa inflaatio oli laskutavasta riippuen 1,5—2 prosenttiyksikköä euroalueen keskimääräisiä lukuja korkeampi. Inflaatiopaineiden kannalta oleellista on edelleenkin varmasti öljyn hinnan kehittyminen. Euron vahvistuminen ja euroalueen korkojen nousun pysähtyminen tietysti voivat muuttaa nyt talouden rakennetta. Kuten ed. I. Kanerva sanoikin, voimme siirtyä jossain määrin erittäin vientipainotteisesta kasvusta nyt enemmän kotimaiseen kysyntään. Kotimaisen kysynnän kasvulla, totta kai, voi ajatella, että sillä on myönteisiä työllisyysvaikutuksia.

Arvoisa puhemies! Tulen lopuksi juuri siihen, että kotimaisen kysynnän vahvistuminen on hyvä asia, mutta seurauksena voi olla kasvukeskusten asuntomarkkinoiden kuumeneminen uudelleen. Jos ja kun asuntojen ja työvoiman tarjonta ei pysty kunnolla vastaamaan kysynnän kasvuun, tällä on inflatorisia vaikutuksia. Euroaika on mielestäni jo selkeästi osoittanut sen, että yhteinen rahapolitiikka asettaa lisävaatimuksia finanssipolitiikan ja tulopolitiikan onnistumiselle, mutta tämäkään ei riitä. Tarvitaan myös talouden pullonkauloja estäviä ja ratkaisevia asuntopoliittisia ja aluepoliittisia sekä veropoliittisia toimia. Tämän keskustelun yhteydessä mielestäni on aiheellista kysyäkin maan hallituksen suuntaan, miten me voisimme tehostaa asuntopolitiikkaa. Voisi jopa kärjistetysti kysyä, missä on tehokas asuntopolitiikka, (Ed. Kekkonen: Mihin rakennetaan, tänne vai Loimaalle!) joka voisi estää asuntojen hintojen kasvua Pääkaupunkiseudulla. — Kyllä, ed. Kekkonen, Suomessa on maata vaikka kuinka paljon, mutta täällä maan hinta jatkuvasti nousee. Näin ollen me voisimme, jos haluaisimme Suomessa, tehokkaammin aluetoimin pyrkiä edistämään sitä, että liian voimakasta väestön pakkautumista ei tapahtuisi tietyille alueille.

Hallituksen suuntaan voidaan myöskin todella kysyä, missä ovat tehokkaammat aluepoliittiset toimet, joilla voitaisiin kasvukeskusten inflaatiota ruokkivaa kehitystä hillitä. Ed. I. Kanervakin aivan oikein, mistä hänelle tunnustus, kuulutti sellaisten veropoliittisten toimien, miksei sosiaaliturvan ja verotuksen yhteensovittamistoimien, suuntaan, joilla voisimme vaikuttaa rakenteellista työttömyyttä vähentävästi eli edistää työllistämistä, työllistymistä ja yrittäjyyttä.

Euroaika, arvoisa puhemies, on aikaa, joka suomalaiselle talouspolitiikalle, myöskin finanssipolitiikalle, josta me olemme eduskunnassa vastuussa, asettaa lisääntyviä vaatimuksia, mutta myöskin koko yhteiskuntapolitiikalle aikana, jolloin yhteiskunta on monella tavalla eriarvoistumassa.

Ensimmäinen varapuhemies:

Vastauspuheenvuorojen pituus yksi minuutti!

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ala-Nissilä viittasi viime johtajavalintoihin Suomen Pankissa, peräänkuulutti yhteiskunnallista panosta. Pakko olla samaa mieltä ed. Ala-Nissilän kanssa tästä. Pidän itsestään selvänä, että kysymys pankin johtokunnan jäsenten lukumäärästä tulee uuteen tarkasteluun ennen pitkää. (Ed. Puisto: Täälläkö sitä tänään käsitellään?) — Sitä ei käsitellä, ed. Puisto, täällä tänään, mutta ed. Ala-Nissilä otti tämän asian esille. Katson oikeudekseni ottaa kantaa juuri siihen ed. Ala-Nissilän puheenvuoron osaan. (Ed. Puisto: Populistinen puheenvuoro!)

On aika selvä tapaus se, että jossain vaiheessa ihan jo kyseisen pankin päätösvaltaongelmien kannalta joudutaan tilanteeseen, jossa on pohdittava, pystytäänkö dynaamisesti Suomen Pankissa toimimaan kolmen pankinjohtajan voimin.

Arvoisa rouva puhemies! Saanen palata muihin kommentteihini varsinaisessa puheenvuorossani.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ala-Nissilä käytti ansiokkaan puheenvuoron talouspolitiikasta, mutta toteaisin, että verotuspolitiikka ja verolainsäädäntö meillä Suomessa ovat edelleen suljetun talouden ajalta. Siinä mielessä euroaikaan siirtyminen olisi välttämätöntä, koska pääomat liikkuvat yli kansallisten rajojen eikä tänä päivänä verotus tavoita näitä pääomia. Esimerkiksi Ruotsissa harmaan talouden osuus Internetissä on noin 300 miljardia kruunua, joihin verottajan käsi ei koske. Meillä Suomessakin on jatkossa samanlainen vaara, jos emme verotusta uudista. Saksahan tällä hetkellä pyrkii täysin uusimaan verotuksen avoimen sektorin osalta, ja uskon, että EU-alueella EU-direktiivi harmonisoidaan seuraavan eduskunnan aikana Suomessakin. Mielestäni verotus olisi yksi painopiste, joka pitäisi hoitaa.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnarin kysymys oli erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä. Pyydän anteeksi, etten kuullut edustajan kysymyksen alkuosaa, mutta selvitin sen. Tämä metodihan, joka nyt on käytössä ensimmäistä kertaa, että pankkivaltuusto voi tuoda ikään kuin pääministerin ilmoituksen tyyppisen kertomuksen ajankohtaisista rahapoliittisista asioista tänne, on omiaan nostamaan eduskunnan roolia ja merkitystä tässä keskustelussa, tietysti suhteessa valtioneuvostoon, joka ei kovin mies- tai naislukuisesti ole paikalla, mutta periaatteessa kyllä. Kun tästä seuraa eduskuntakeskustelu valiokuntakäsittelyineen ja palautekeskusteluineen, niin hyvä näin. Samoin luulen, että Suomen Pankissa noteerataan hyvin tarkoin, mitä keskustelua eduskunnassa käydään.

Onko tällä vaikutusta Suomen edustajien toimiin Euroopan keskuspankkineuvostossa, on kysymys, josta säädökset sanovat selkeästi, että ei saa olla. Mutta kaikki tiedämme käytännön kokemuksen valossa, että on myös hyvin tärkeää, että siellä on kansallisia mandaatteja ja että siellä on henkilöitä, jotka ymmärtävät eri jäsenmaiden näkökantoja tässä suhteessa, vaikka ohjeita ei saakaan ottaa.

Tuleeko Ekp:lle vastapartneria rahapolitiikalle, kun Suomessa on eduskunta, jää nähtäväksi. Oletan, että paine tulee lisääntymään niin, että Ekp:lle tulee jonkinlainen parlamentaarinen kontrolli ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Ed. Kanerva, minuutti on täyttynyt, valitettavasti.

Puhuja:

... ja keskusteluosapuoli myöskin. — Palaamme asiaan.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minunkin huomioni kiinnittyi kasvun suuntautumiseen entistä enemmän kotimaiseen kysyntään ja paitsi myönteisiin puoliin, juuri näihin ongelmiin, joita siitä on mahdollisesti tulossa.

Mielenkiintoinen oli kertomuksessa oleva johtopäätös, että samalla olisi pohdittava mahdollisuuksia ja keinoja tasapainottaa työllisyyden kasvua alueellisesti. Viittaan tässä yhteydessä hallituksen aluepoliittiseen ohjelmaan ja sen 8 §:n konkreettiseen toimenpideohjelmaan. Minusta tämä lausuma täällä toivottavasti vauhdittaa hallituksen pyrkimyksiä konkreettisten toimenpiteitten löytämiseksi.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Tässä oli esillä erilliskertomuksen merkitys raha- ja talouspoliittiselle keskustelulle. Jonkinlaista tekijänoikeuttakin kun olen tähän saanut, niin tällä erilliskertomusmahdollisuudella halutaan juuri raivata julkista keskustelua ja sen kautta vaikuttaa siihen, mitä edustajat Euroopan keskuspankin elimissä ja Suomen Pankissa tekevät. Tarkoituksen kannalta aihe on mitä mielenkiintoisin, mutta jatkossa kannattaa näissä varmaan vielä populaarisuuteen kiinnittää enemmän huomiota, että ne olisivat helposti luettavia ja toimisivat laajemminkin keskusteluvirikkeenä kuin vain tässä talossa ja suhteessa eduskunta — valtioneuvosto — Suomen Pankki.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä peräsi tehokkaita veropoliittisia toimenpiteitä nykyisen kehityksen muuttamiseksi. Olisinkin häneltä kysynyt, minkä tyyppisiä veropoliittisia toimenpiteitä hän tarkoittaa.

Lisäksi haluaisin hänelle todeta, että aluepoliittiset toimenpiteet ovat toki tärkeitä, mutta en tiedä, että missään maailmalla olisi pystytty muuttopaineita Pääkaupunkiseudulle kovin paljon muuttamaan. Helsinki on vielä suhteellisesti erittäin vähäväkinen pääkaupungiksi, joten millä tahansa toimenpiteellä kuvittelen olevan aika vähän merkitystä tämän kehityksen muuttamiseksi maassamme.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on lähdössä lupaava keskustelu ajankohtaiskertomuksen johdosta, eikä minulla tähän ole kovin paljon täydennettävää. Totean kuitenkin, että ed. Kekkosen puheenvuoro oli tärkeä ja hyvä kuulla, tasapainoinen näkemys yhteiskunnan roolista mitä tulee rahapolitiikkaan.

Mielestäni ei ole niinkään tärkeää keskustella siitä, miten voimme vaikuttaa Ekp:n rahapolitiikkaan — me emme voi siihen todella kovin paljoa vaikuttaa — vaan enemmänkin siitä, miten meidän oman finanssipolitiikkamme tulisi toimia tässä tilanteessa, kun toimimme yhteisvaluutan oloissa. Esimerkiksi juuri eriarvoistuminen ja tulonjakovaikutukset, mitä tässä tapahtuu, ovat sellainen asia, jonka pitäisi vaikuttaa hallituksen politiikkaan Suomessa. Senkin takia tämä keskustelu on tarpeen. (Ed. Puisto: Mitä ne veroratkaisut ovat? — Ed. Kokkonen: Niin, veroratkaisut?) — Valitan, ed. Kokkonen. Minuutissa en pysty kertomaan teille, miten verotusta pitäisi uudistaa, varsinkin kun minuutti on jo kulunut. Mutta kahvit jos tarjoatte, annan tukiopetusta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo ehditty kehua sitä, että tällainen ajankohtaiskertomusmahdollisuus on luotu ja sen äitikin on jo ilmoittautunut, niin että hyvin kaikki pinnat on kerätty kokoon, mitä ylipäätään kait on tässä tilaisuudessa kerättävissä.

Se, mitä pankkivaltuusto on tässä päättänyt suuressa viisaudessaan kertoa, on tietysti pankkivaltuuston näkemys siitä, mikä on ajankohtaista tässä ja juuri nyt, eikä siihen ole sen enempää sanottavissa.

Mielenkiintoista on se, millä tavalla pankkivaltuuston puheenjohtaja toi asian esittelyyn. Siinähän keskeinen avainsana, ed. I. Kanerva, oli se, että se, mitä on tapahtunut, on normaaliolot, siis normaalivaihteluvälissä kelluvat niin eurot, US-dollarit kuin jenitkin. Tässä katsannossa on erittäin mielenkiintoista hetken kuluttua pohdiskella sitä, mikä ed. I. Kanervan mielestä on normaalia ja mitä sen taustalla on ja mikä on sellaista, jota ed. I. Kanervan johtama pankkivaltuusto ei ole katsonut aiheelliseksi sisällyttää juuri siihen kertomukseen, jota me ... (Ed. Kekkonen: Normaalin käsitteestähän keskusteltiin eilen, ed. Pulliainen!) — No niin, minä uskon, että tämä jatkaa niitä perinteitä, jotka on eilen luotu tässä instituutiossa.

Joka tapauksessa totean historiasta vain aivan lyhyesti sen, mitä normaaliin näyttää kuuluneen. Silloin kun Emu-keskustelu tässä salissa käytiin, vannottiin vahvan ja vakaan euron nimeen. Se muuttui vielä niin, että ensin puhuttiin vahvasta eurosta ja sitten tuli vakaan euron lupaus, nimenomaan tässä järjestyksessä vielä. Siis se ei ollut odotus. Se oli lupaus. Nyt me kaikki tiedämme, että temppu ei nyt onnistunut, kun oli normaali vaihteluväli, jota me emme ymmärtäneet silloin, että kaikki, mitä on tapahtunut eurolle, se kuuluukin normaaliin vaihteluväliin, niin kuin pankkivaltuuston puheenjohtaja todisti. Niinpä tässä kertomuksessa keskitytäänkin lähinnä selittämään, tai oikeastaan selittelemään, sitä, miksi nyt näin on käynyt. Se on tapahtunut eräänlaisena valuuttavertailuna suhteessa US-dollariin ja jeniin ja siihen, mitä noilla kahdella kilpailevalla markkina-alueella on tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Tämä tästä. Minua kiinnostaa tässä erikoisesti se, mikä ei oikeastaan tässä pulpahda esiin ollenkaan.

Ensinnäkin semmoinen oikein yleinen havainto, että jos tarkastellaan Yhdysvaltain dollarin asemaa ja arvostusta maailman valuuttamarkkinoilla, niin siihen eivät mitkään kansantaloustieteen oppikirjan säännöt oikeastaan ole päteneet lainkaan. Se aina välillä menee vinksin vonksin ja heikun keikun. Miksi näin on? Miksi on ylipäätään niin, että US-dollari käyttäytyy eräällä tavalla riippumattomasti? Minusta sitä voitaisiin tarkastella siinä katsannossa, että Pohjois-Amerikka sellaisenaan, Kanada mukaan luettuna, on itse asiassa niin merkittävä luonnonvaroiltaan ja henkiseltä kapasiteetiltaan, että se on kuin maapallo maapallolla, siis täysin itsenäinen maapallo maapallolla. Yhdysvaltain hallitus voi aivan rauhassa tehdä mielettömän alijäämäisen budjetin, eikä mikään voima aseta tällaista talouspolitiikkaa ja budjettipolitiikkaa kyseenalaiseksi eikä siitä rangaista sillä, että US-dollari sen takia miksikään muuttuisi.

Edelleen vaihtotaseen alijäämä voi olla merkittävä niin kuin juuri nyt. Edelleen voi käydä jopa niin — pankkivaltuustolla on ollut huono tuuri tämän ajankohdan keksimisessä, ystävänpäivä sinänsä on erinomaisen sympaattinen päivä tuoda tämä tänne — että sen jälkeen, kun tämä kertomus on kirjattu, on tapahtunut sitä, että USA:n niin sanottu talouskasvuluku on nolla taikka jopa miinusmerkkinen ja Greenspan on ollut huolissaan tilanteesta ja ulvahdellut milloin mitäkin. Mitä on tehnyt euro vastoin sitä, mitä tässä kertomuksessa nyt odotetaan? Se on 0,92 dollaria. Eli siis toisin sanoen sen arvostus on laskenut. Ei ole käynyt, vinksahtanut, siihen suuntaan, mihin olisi odotettu vinksahtavan. Selityshän on vain se, että Yhdysvallat mukaan lukien Kanada omine dollareineen on maapallo maapallolla, eikä siinä sen ihmeellisempää. Tällä on se realiteettimerkitys, että sen kanssa on opittava elämään. Myöskin euro-odotuksien suhteen sen kanssa on opittava elämään.

Mielenkiintoista on se, että jos tätä jokapäiväistä keskusteluympäristöä tarkastelee, niin Opec ja sen hinnoittelupolitiikka on ollut päivänpolitiikan, niin kuin hienosti nykyisin sanotaan, fokuksessa ihan päivästä ja viikosta toiseen. Sanaa Opec ei tässä kertomuksessa mainita ollenkaan, eikä myöskään mainita Ecofinin reaktiota eli hyvin määrätietoista politiikkaa vastaan Opec. Kuitenkin sillä on ollut todella merkitystä tässä yhteydessä, että Ecofin on näin määrätietoinen ollut eikä ole lähtenyt niin sanotusti peliin mukaan. Se on pakottanut Opecinkin tiettyyn ruotuun tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä kansallisista vaikutuksista. Vientiteollisuuden voittoasiat jo ed. Ala-Nissiläkin tässä käsitteli niin perusteellisesti, että siihen en korvaani lopsauta. Mutta mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että tässä on niin euroalue- ja globaali tarkastelukulma, että esimerkiksi silloin kun euroon luotiin odotuksia, silloin vakaudelle asetettiin erittäin suuri merkitys. Niinhän oli ed. I. Kanerva? Se vahvakin muuttui vakaaksi siinä viimeisessä odotusvaiheessa. Kun me Suomessa olemme maapallolla paras tulopolitiikan ja tulonjakopolitiikan valtio ylivoimaisesti, niin sen kuitenkin pankkivaltuusto on katsonut niin vähäpätöiseksi asiaksi, että ei edes reunahuomautuksella siihen viittaa. Se on selvä valinta ja se keskustelu on jätetty avoimeksi tänne. (Ed. Kekkonen: Rivien välissä se on, ed. Pulliainen!) — Niin varmasti on. Minä olen yrittänyt lukea ne rivien välitkin, ed. Kekkonen, erittäin hartaasti moneen kertaan.

Arvoisa puhemies! Tästä keskustelusta, jota juuri tänä päivänä käydään myöskin valtioneuvoston tasolla, Tobinin verosta: Olisi nyt luullut, että kun siitä on ollut VVM:n selvityskin, niin olisi edes mainittu se selvitys ja se debattivaihe, joka Tobinin valuutanvaihtoveron osalta on ajankohtainen, koska sitä ei minun ymmärtääkseni ole kuitattu keskustelusta pois eikä sitä ole ainakaan maailmanlaajuisessa keskustelussa kuitattu pois keskustelusta.

Arvoisa puhemies! Hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta vielä, ja sitten lopetan. Viime syksynähän käytiin euron vahvistamiseksi näitä valuuttaostoja, tukiostoja, mutta sitä ei nyt kerrota — johtuu Euroopan unionin käytännöstä — mitä maksoi, kuinka paljon paloi valuuttoja silloin, kun näitä tukiostoja tehtiin. Niillähän ei mitään olennaista merkitystä ole. Ne menivät kai tällaisena kalliimmanpuoleisena sormiharjoitelmana.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pulliainen mielenkiintoisella tavalla luetteli ne tekijät, miksi Yhdysvallat on ikään kuin maapallo. Hänen luettelonsa oli kattava, mutta yhdeltä osalta puutteellinen. Nimittäin kunpa asia olisikin vain, niin kuin ed. Pulliainen kuvaili. On fakta se, että Yhdysvallat imee tällä hetkellä ei vain pääomia vaan myöskin inhimillistä suorituskykyä, aivokapasiteettia, kaikkialta muualta maapallolta. Siis kun ed. Pulliainen luetteli Yhdysvaltain voiman tekijöitä, jotka olivat aivan oikeita, siihen on syytä lisätä myöskin se, että myöskin pieni Suomi, Eurooppa, Japani, Aasia luovuttavat parasta aivokapasiteettiaan kaiken aikaa Yhdysvaltoihin, joka ilmiselvästi myös hyödyttää Yhdysvaltain, uskaltaisin sanoa, kasvavaa mahtia siitä huolimatta, että aivan viime päivien tiedot kertoisivat jonkinlaisista taantuman odotuksista.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Hiukan sinänsä kiitettävän hyvään, mielenkiintoiseen puheenvuoroon ed. Pulliaisen toimesta insistoisin siihen osaan, jossa hän sanoi, että tarkoitus on ollut luoda ja että puhuttiinkin, manifestoitiin, ensin vahvan euron puolesta, ja se on sitten ikään kuin liukunut vakaaksi euroksi. Itse en tunnista, ed. Pulliainen, tällaista keskustelua. Tiedämme, että kun luotiin strategisesti olennaisia tavoitteita eurojärjestelmälle, totta kai oli valittavana muitakin vaihtoehtoja kuin vakaa valuutta-alue, muitakin vaihtoehtoja oli. Olisi ollut esimerkiksi valittavana se, että ulkoinen arvo otetaan rahapolitiikan silmämääräksi. Mutta se tietoisesti jätettiin syrjään ja valittiin toinen tavoite, toinen taas, eli valittiin tarkoituksella vakaan arvon, vakaan valuutta-alueen tavoite, ja sitä Ekp on omassa politiikassaan tietoisesti tavoitellut, enkä tiedä euron olemassaolon aikana muuta tavoitellun.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen kyllä hiukan liioitteli Yhdysvaltain roolia pallona maapallolla. Sillä on ajoittain ollut ja edelleenkin sillä on tietysti aivan poikkeuksellinen tilanne juuri sen takia, että sillä on resursseja ja ikään kuin mahdollisuutta pitää hyvin omaa politiikkaansa. Ei tarvitse siinä määrin välittää muista kuin mitä Eurooppa ja Japanikin jo joutuu tekemään. Kuitenkin dollarialueen asema on murenemassa, tosin hitaasti, mutta sitä voisi verrata ehkä Keskoon meillä Suomen elinkeinoelämässä, että se joutuu ikään kuin luovuttamaan markkinaosuuksiaan, kun muut saavat rivejään kuntoon ja saavat johdonmukaisempaa talous- ja rahapolitiikkaa syntymään. Tässä suhteessa Yhdysvaltain hegemoniasta, dollarin hegemoniasta, ollaan pikkuhiljaa kuitenkin menemässä oligopolijärjestelmään.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sinänsä ed. Pulliaisen analyyttistä puheenvuoroa oli aivan mukava kuunnella, mutta minusta se oli kyllä yksipuolinen. Se oli tyypillinen kaukokunnioituspuheenvuoro, joka oli aivan oikein. Kyllä USA on maapallo maapallolla, mutta me olemme Suomen eduskunnassa, ja olisin toivonut kokeneelta parlamentaarikolta analyyttistä pohdintaa siitä, miten euroalue pärjää silloin, kun tulee totiset paikat. Meillä on monta eri kulttuuria, monta eri kieltä, monta eri valtiota, vasta tällä hetkellä yhteinen valuutta alkutaipaleellaan. Se on itse asiassa kokeilu maailmantalouslaboratoriossa. Tiukan paikan tullen minulla on hyvin paljon dubioita siihen, miten dollarin ja jenin vanhoissa perinteissä nuori euro kestää. Siinä voi meillä olla paljon harjoittelemista vielä.

Kari  Uotila  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Pulliaisen analyysi USA:n erinomaisuudesta pitää tietysti monelta osin paikkansa. Kaikki maat eivät voi kestää sellaista vaihtotaseen alijäämää eikä sellaista budjettialijäämää kuin USA voi. Kaikki eivät kehtaa myöskään laistaa muun muassa YK:n suosituksia kehitysyhteistyömäärärahoista suhteessa bruttokansantuotteeseen samalla tavalla kuin USA tekee. Joka tapauksessa viime viikot USA:n taloudessa kertovat sen, että USA:nkin talous on tavallisten kuolevaisten talouksien joukossa. Sen vahvisti keskuspankin johtaja Alan Greenspan viimeksi eilen. Laskua on edessä ja se voi olla aika kovakin. Kahden vuoden aikana on keskusteltu, onko USA:n talouden jatkuva kasvu perustunut tällä tavalla uudelle tasolle nousemiseen tässä uudessa taloudessa, joka ei romahdakaan niin kuin normaalisti suhdannekierto aina taloudet romahduttaa tai ainakin taantumaan painaa. Nyt näyttää siltä, että toteutuu sen koulukunnan ennuste, että kupla puhkeaa, eivätkä sitä tunnu estävän edes Bushin kymmenien miljardien dollarien verohelpotuslupaukset ja keskuspankin toistuvat koronalennukset.

Ismo  Seivästö  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen ansaitsee tunnustuksen siitä, että hän tarkasteli lähihistoriaa kriittisesti niihin odotuksiin, mitkä liittyvät EU-jäsenyyteen ja euron tulemiseen. Olisiko mahdollista, ed. Pulliainen, että euro vähän vahvistuisi sen myötä, kun markat ja frangit ja liirat laitetaan holveihin ja se seteli tulee ihan konkreettisesti käyttöön?

Ed. Kekkonen viittasi siihen, että USA vetää aivokapasiteettia tällä hetkellä voimakkaasti puoleensa, niin kuin Norja vetää suomalaisia sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Olisin toivonut, että ed. Kekkonen olisi antanut jonkinlaisen vihjeen, mitä me voisimme tehdä, ettei tämä kehitys jatkuisi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vastaan ensinnäkin ed. Kekkoselle, että minähän juuri sanoin, niin kuin te sanoitte, ettette huomannut, että minä puhuin henkisestä kapasiteetista. Yhdysvallathan on me, suomalaiset ja saksalaiset ja kaikki ovat muuttaneet sinne ja se on se summa siinä. Parhaat porukat ovat lähteneet ja me rupusakki olemme täällä jäljellä. (Ed. Ala-Nissilä: No, ei nyt ihan niin!)

Ensinnäkin ed. I. Kanervalle se, että se, mitä sanoin, ensiksi vahva ja sitten se hivutettiin vakaaksi — tässä salissa se oli se dogmi, jolla Emu-keskustelu käytiin.

Ed. Akaan-Penttilälle, etten ymmärtänyt hänen puheenvuoronsa sanomaa, niin etten voi kommentoida sitä.

Ed. Uotilalle totean sen, että juu, kyllä näin on, kuin kuvasitte, mutta sen seuraukset ovat sisäpoliittisia ja sisämarkkinoita siellä, mutta ei sillä Yhdysvaltain dollarin arvoon suhteessa euroon ole mitään merkitystä. (Ed. Uotila: Tulee tapahtumaan!)

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kun lakia Suomen Pankista muutettiin, niin sen myötä on nyt ensimmäistä kertaa mahdollista käsitellä pankkivaltuutettujen erilliskertomusta. Ja on hyvä, että keskitytään siihen, ja erillisenä kysymyksenä sitten käsitellään pankin organisaatiota ja henkilöstöä koskevat kysymykset.

Tämä katsaus on sinällään hyvä ja analyyttinen. Se edustaa, kuten täällä käydyssä keskustelussa on jo todettu, puhdasta ekonomistista ja keskuspankkilähtöistä lähestymistapaa. Se on ollut tarkoituksellista. Olen itse ollut valmistelemassa kertomusta ja olen siihen sinällään tyytyväinen. Eduskunnassa haluan kuitenkin tämän puheenvuoron yhtenä osana laajentaa keskustelua myös yhteiskunnallisella lähestymistavalla.

Sosiaalipoliittinen ulottuvuus oli paljon esillä, kun Suomea vietiin Emun jäseneksi. Tuolloin monelle tuli myös sellainen käsitys, että jäsenyys Rahaliitossa ei merkitse sosiaalisten järjestelmien alasajoa, kunhan pysytään Rahaliiton asettamissa kriteereissä. Kun jäsenyydellä haettiin yleistä hyväksymistä, niin yhtenä perusteena oli muun muassa se, että suuremmassa ja vakaammassa rahapoliittisessa ympäristössä Suomella olisi hyvät mahdollisuudet kehittää ja parantaa hyvinvointiyhteiskunnan palveluita. Keskeinen perusta oli nimenomaan se, että korot ja valuuttakurssit kehittyisivät huomattavasti maltillisemmin kuin siihen mennessä oli tapahtunut. Näistä ja eräistä muista tekijöistä katsottiin olevan Suomelle pidemmällä aikavälillä kiistatonta etua sekä peruste hyvinvointiyhteiskunnan edelleen kehittämiselle.

Julkista taloutta ei katsottu rasitteeksi, vaan yleisesti hyväksyttiin, että sen kautta voidaan toteuttaa monia hyvinvointitavoitteita ja arvoja: kansalaisten yleistä hyvinvointia, tasa-arvoa, sosiaalista turvallisuutta, oikeusturvaa, koulutuksellista tasa-arvoa jne. Tämä pitää erityisesti paikkansa Pohjoismaissa, joissa priorisoidaan tasaista tulonjakoa ja sosiaalista turvallisuutta. Julkinen talous on kansalaisille yhtä kuin hyvinvointivaltio.

Arvoisa puhemies! Suomen talouskehitys on jatkunut suotuisana jo seitsemän vuotta. Vuoden 2000 talouskasvu on 5 prosenttia ja vuoden 2001 kasvu yli 4 prosenttia. Ennätysmäisen nopea talouskasvu on lähinnä voimakkaan viennin kasvun aikaansaamaa. Suomen talouteen euron ulkoisen arvon muutoksilla on tämän kautta suurempi vaikutus kuin euroalueen maiden talouksiin keskimäärin. Tämä tietysti johtuu siitä, että Suomen taloudessa on suuri osuus ulkomaankaupalla. Vaikka euron arvon muutoksilla tulee olemaan selviä kilpailukykyvaikutuksia Suomen talouteen — mikäli euro vahvistuu, se tulee vaikuttamaan vientiä hidastavasti — niin on kuitenkin syytä muistaa, että ne tulevat olemaan maltillisempia kuin ennen Rahaliittoon liittymistä.

Erityisesti vuonna 2000 euron heikkeneminen paransi oleellisesti suomalaisen vientiteollisuuden jo ennestään hyvää kannattavuutta. Yritysten parantunut kannattavuus kasvatti osaltaan pääomatulojen kansantalouden osuutta. Samanaikaisesti kuitenkin on valitettavaa oikeastaan, voi sanoa, että teollisuuden investoinnit eivät merkittävästi lisääntyneet, kuten odotettiin. Huomattavaa tietysti on myös se, että vientiteollisuuden, ehkä tyyppirakenteista johtuen, työllistävä merkitys ei ole kovin suuri eli viennin tehostuminen ei vaikuttanut työllisyyteen toivotulla tavalla.

Euron ulkoista arvoa suurempi uhka maamme taloudelle onkin varmasti kotimainen inflaatio. Hintojen nousuvauhti kiihtyi vuonna 2000 selvästi nopeammin kuin euroalueella keskimäärin. Tänään täällä on jo keskusteltu, mitkä seikat tähän vaikuttivat: varmasti merkittävästi öljyn ja öljytuotteiden hintojen nousu sekä jossakin määrin tuontihintojen nousu sekä tavanomaiset verot ja tariffit ja niiden korotukset. Jos näiden vaikutus eliminoidaan, kotimarkkinainflaatio jäi edelleen 2 prosentin tuntumaan.

Inflaation odottamaton kiihtyminen erityisesti vuoden 2000 loppupuolella ja maltillinen palkkakehitys vaikuttivat siihen, että palkansaajien reaaliansioiden kasvu jäi hyvin vähäiseksi vuoden 2000 aikana. Kuluvana vuonna ostovoimaa odotetusti tulevat nostamaan jo päätetyt verohelpotukset.

Ekp:n inflaationvastaiset toimet eivät ole toteutuneet toivotulla tavalla maassamme. Sen sijaan Ekp:n neuvoston lukuisat koronnostot ovat hillinneet Suomessa sekä kotitalouksien että yritysten lainanottoa, ja siten sillä on ollut vaikutusta kotimaisen kysynnän kasvuun. Kotimaisen kysynnän hidastumisellahan on heijastusvaikutukset työllisyyteen.

Odotettavissa on euron vahvistuminen. Oletetaan sen vahvistuvan, siitä voimme keskustella myöhemmin, paljonko kukin arvelee sen vahvistuvan ja missä aikataulussa. Viisas olisi se, joka sen nyt tietäisi. Mutta oletetaan, että euro vahvistuu ja että euroalueen korkojen nousu pysähtyy ja jopa mahdollisesti laskee. Tämä muuntaisi talouskasvun rakennetta Suomessa. Kuten totesin, se hidastaa vientiteollisuutta mutta ei poista osaamista ja kilpailukykyä, joka meillä tällä hetkellä on, joten se ei poista, jos hidastuminen on lievää, viennin tulevaakin menestystä. Samanaikaisesti kuitenkin odotetaan kotimaisen kysynnän kasvavan, ja uskon, että se helpottaa yhteistä taisteluamme työttömyyttä vastaan.

Kuten tänään on jo todettu sekä debatissa että puheissa, kotimaisen kysynnän merkittävänä riskinä on ylikuumenemisen vaara. Yhdyn niihin puhujiin, jotka ovat tänään tuoneet jo esiin sen, että yksi parhaista ennaltaehkäisykeinoista ylikuumenemiselle on hyvä aluepolitiikka, jotta kaikkea toimintaa ei keskitetä kasvukeskuksiin. Tästä hallitus on tehnyt omat päätöksensä, ja uskon, että hallitus toimii sen mukaisesti. (Ed. Ala-Nissilä: Ei ole näkynyt!) — Toivottavaa on, että näin tulee tapahtumaan, jotta myös ed. Ala-Nissilä sen näkisi. (Ed. Ala-Nissilä: Myös asuntopolitiikka!) — Asuntopolitiikka on myös merkittävää, mutta ensin pitää saada työpaikkoja alueellisesti, jotta on niitä, jotka kysyvät asuntoja. Tällä hetkellä haja-asutusalueilla on tyhjiä asuntoja, kun ei ole työpaikkoja. Ihmiset joutuvat muuttamaan työn perässä.

Kansainvälistä talouspolitiikkaa ja erityisesti euron ulkoisen arvon liikehdintää, valuuttamarkkinoiden vaihteluja ja siitä seuraavia uhkia kotimaiselle finanssipolitiikalle on käytetty julkisen talouden vahvistamista vastaan, joskus jopa aseena. Jos euron vahvistumiseen liittyy tulevaisuudessa korkotason selvä lasku, siirtyy kuitenkin päävastuu talouden mahdollisen ylikuumenemisen torjumisesta finanssipolitiikalle. Tällä hetkellä ylikuumenemisriskejä ei ole näköpiirissä, enemmän niitä on keskusteluissa. Täten voidaan todeta, että Suomen hyvinvointi ja julkisen talouden rahoitustarpeet ovat siis sisäpolitiikkaa, kuten viime viikolla julkisuuteen tulleella lausunnollaan tai kannanotollaan toi esiin myös Suomen Pankin pääjohtaja Matti Vanhala Suomen Kuvalehteen antamassaan haastattelussa.

Suurin osa Suomen julkisen talouden budjetista rahoittaa hyvinvointipolitiikkaa, koulutusta, sosiaaliturvaa, terveyttä jne. Budjettipolitiikka on täten hyvinvointipolitiikkaa. Julkinen kulutus on myös työllisyyspolitiikkaa.

Ennen lamaa Suomessa oli pitkä tasapainoisten tai ylijäämäisten budjettien perinne. Laman oloissa valtion talous velkaantui vauhdilla. Velkaantumisen rinnalla Suomessa on viety läpi ankara säästöohjelma, johon valtaosa nytkin salissa olevista edustajista on osallistunut. Sosiaalimenoilla on ollut keskeinen sija budjetin tasapainottamisessa. Suhteellisesti suurimmat leikkaukset on toteutettu työttömyys- ja sosiaaliturvan osalta, ja myös terveydenhuolto on ollut merkittävässä osassa näissä talkoissa.

Voidaan tietysti kiistellä siitä, ovatko Emu-kriteerit vaikuttaneet säästöpolitiikkaan vai olisiko se viety samanlaisena läpi, vaikka kukaan ei olisi Emua edes keksinyt. On perusteita väittää, että Emun lähestymiskriteerit ovat ainakin antaneet taustatukea säästöpolitiikan ajoituksille, mutta yhdyn myös niihin kannanottoihin, että vaikka Suomi ei olisi EU:n eikä Emun jäsen, meidän olisi kuitenkin ollut pakko tervehdyttää laman aikana talouttamme.

On tilanne mikä tahansa, on kuitenkin tosiasia, että Suomi tällä hetkellä täyttää Emu-kriteerit. Kohtuudella voidaan myös arvioida, että lähitulevaisuudessa ei ole näkyvissä sellaisia tekijöitä, jotka muuttaisivat tilannetta oleellisesti. Kun tilanne on tämä, voidaan hyvin kysyä, eikö nyt olisi aika panostaa niihin yhteiskunnallisiin epäkohtiin, jotka kiistatta syntyivät laman aikana ja sen jälkeen harjoitetun säästöpolitiikan seurauksena.

Joidenkin selvitysten mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin tarvittaisiin jopa 7—8 miljardia markkaa, jotta pahimmat epäkohdat voitaisiin korjata. Tämän rahan edessä aina vastataan: oletteko unohtaneet Suomen velan?

Velanmaksusta ei ole syytä luopua, mutta sen vuosittainen taso täytyy sovittaa niihin raameihin, jotka jäävät tarpeellisten korjausten jälkeen. Viime vuonna ylitimme merkittävästi budjetoidun velanmaksun, velkaa lyhennettiin 33 miljardia markkaa. Tänä ja ensi vuonna tehdään tuntuvat veronkevennykset. Nämä ovat hallitusryhmien yhteisiä päätöksiä. Tehtäessä uusia ratkaisuja on arvioitava, miten painotamme velanmaksun, tulevat veronkevennykset ja hyvinvointiyhteiskunnan tarpeet.

Kun katsomme historiaan, huomaamme, että Suomi on ollut varsin mallikelpoinen jäsen eurojärjestelmässä. Vaikeasta lamasta huolimatta maamme saavutti Rahaliiton kriteerit etuajassa. Nyt on vaarana se, että talouspolitiikassa keskitytään vain velanmaksuun muiden asioiden jäädessä taka-alalle. Kun näin jatketaan, voidaan eräänä päivänä todeta, että maa on velaton, mutta ei ole enää hyvinvointivaltiota.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Puisto sanoi, ettei ole ylikuumenemisongelmia. Ehkä tuo sana ei olekaan oikea, pitäisi puhua pullonkaulaongelmista. Pääkaupunkiseudulla tietyillä aloilla työmarkkinoilla ei ole saatavissa riittävästi pätevää ammattityövoimaa. Tämä on ongelma. Me tiedämme, että asuntojen hinnat tietyillä alueilla karkaavat tavallisten ihmisten käsistä. Tämä on toinen pullonkaulaongelma. Ei näitä ole syytä kiistää, vaan ne ovat todellisuutta.

Huomasin ed. Puiston pohtineen velankevennysohjelmaa. Tietysti voidaan kysyä, onko sellaisessa ohjelmassa, mitä nyt on valtiovarainministerin suulla esitetty, että Suomi maksaisi kaikki velkansa pois kymmenessä vuodessa, nihilistisiä piirteitä tilanteessa, jossa eriarvoistuminen koko ajan kasvaa. Tätäkin keskustelua voidaan käydä, tosin se ei suoraan ehkä ole ihan tämän päivän keskustelua.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ylikuumeneminen varmasti tapahtuu silloin, jos sekä yritykset että kansalaiset tiivistyvät suuriin kasvukeskuksiin. Mutta enemmän toivoisi omaa aktiivisuutta myös muilta, ei varsinaisesti haja-asutuskunniltakaan vaan esimerkiksi Loimaan tyyppisiltä kunnilta, jotka ovat heränneet ihan viime vuoden aikanakin toimimaan myös valtakunnallisesti, ja ehkä intressejä enemmän myös omaan asuntopolitiikkaan, vuokra-asuntotuotantoon ja kuntien osallistumista tähän toimintaan. Ei riitä, että todetaan, että on pullonkaula, pitää osallistua sen laajentamiseen.

Ola Rosendahl /r:

Arvoisa rouva puhemies! Värderade fru talman! Den tekniska processen att införa euron har gått utmärkt trots att bank- och finansieringssektorn även annars står inför stora utmaningar och omvälvningar.

Tack vare sunda ekonomisk-politiska åtgärder inför eurostarten 1999 lyckades det första året med den gemensamma valutan tämligen väl. Eurosystemet kunde under det första året upprätthålla förutsättningarna för prisstabilitet. Inflationen i området höll sig i trakten av 1,3 procent under det första året men steg till 2,3 procent under det andra året. Prisstabiliteten utgör ju den andra pelaren i den penningpolitiska strategin. Den första pelaren är penningmängdens utveckling i förhållande till sitt referensvärde. Penningmängdens utveckling under eurons första tid har inte inneburit något hot mot prisstabiliteten.

Arvoisa puhemies! Historiallisesti katsoen alhainen jälleenrahoituskorko, joka syntyi laskettaessa korkoa 50 pistettä keväällä 99 2,5:een prosenttiin, vaikutti osaltaan alhaiseen inflaatioon siitä huolimatta, että euroalueen kasvuvaraa käytettiin hyvin. Antolainaus yksityiselle sektorille kasvoi 10 prosentin vuosivauhtia, ja euroalueen maksuvalmius oli hyvä koron pysyessä edelleen alhaisena. Lyhytaikaiset investoinnit siirtyivät dollariin, jonka korkoineen odotettiin antavan euroalueen tuottoa suuremman tuoton.

Seurauksena oli euron arvon heikkeneminen siinä määrin, että tästä muodostui uhka hintavakaudelle. Kaiken kukkuraksi öljyn hinta lähti nopeaan nousuun vaikuttaen puolestaan hintakehitykseen. Seurauksena oli, että Ekp:n neuvosto on marraskuusta 99 lähtien nostanut korkoa asteittain seitsemän kertaa — 2,5 prosentista 4,75 prosenttiin — hidastaakseen euron heikkenemisen jatkumista.

Korkojen lisäkorotusten puolesta puhuu lisäksi se, että inflaatio on edelleen Ekp:n pitkäaikaisen enintään 2 prosentin tavoitteen yläpuolella. Eräissä maissa, kuten Hollannissa, Irlannissa ja Suomessa, inflaatio on menossa kohti vaarallista tasoa. Koko alueen ennuste viittaa siihen, että inflaatio nousee vuoden 2001 ensimmäisellä puoliskolla noin 2,5 prosenttiin.

Pankkivaltuusto pyrki analysoimaan euron heikkenemisen taustalla olevia syitä, muun muassa Yhdysvaltojen suurta kasvua, pystymättä kuitenkaan selittämään, miksi euro putosi myöskin Japanin valuuttaan nähden, siitä huolimatta että Japani kärsii edelleen talouden paikallaan polkemisesta ja soveltaa tämän vuoksi lähinnä nollakorkoa. Paremman selityksen puutteessa viitataan Japanin suureen vaihtotaseen ylijäämään. Huomattavaa on, että suhde on päinvastainen Yhdysvalloissa, jossa vaihtotaseen vaje kasvoi merkittävästi juuri vuosina 1999—2000.

Alijäämä on tietenkin johtanut Yhdysvalloissa merkittävään velkaantumisen lisääntymiseen, joka ei voi jatkua kovin pitkään ilman kasvun hidastumista. Pankit ovat jo joutuneet jäädyttämään tai poistamaan heikkoja luottoja melko suuressa mitassa. Erityisen haavoittuvia ovat tietoliikennealan luotottajat.

Pankkivaltuuston arvio on todennäköisesti oikea siinä, että kasvunäkymät ovat jo paremmat euroalueella kuin Yhdysvalloissa. Tämä vahvistaa puolestaan euroa. Heikko euro on suosinut erityisesti niiden maiden vientiä, joiden kauppa on suurinta euroalueen ulkopuolella, kuten Suomen, myötävaikuttaen samanaikaisesti työllisyyden parantumiseen tietyillä alueilla.

Suurena ongelmana euroalueella on kuitenkin se seikka, että työvoima ei ole yhtä liikkuvaa Euroopassa kuin USA:ssa kieli- ja kulttuurirajoista johtuen. Uusia työpaikkoja on tosin syntynyt euroalueella nopeammin kuin aiemman 30 vuoden aikana. Mutta samalla on syntynyt uusi ilmiö: Nopein kasvu on tapahtunut pienissä äärialueiden maissa, kun taas suuret maat, kuten Saksa ja Italia, eivät ole yltäneet samaan. Juuri tämä taloudellisen kasvun ja inflaation erilaisuus tekee Ekp:lle vaikeaksi yhtenäisen rahapolitiikan ajamisen.

Irlannista tuli ensimmäinen jäsenvaltio, joka sai toissapäivänä kumppaneiltaan muistutuksen budjetin korjaamisesta, budjetin, jonka katsottiin aiheuttavan ylikuumenemista ja inflaatiopaineita lähentymiskriteerien vastaisesti. Irlannin virhe on se, että siellä on onnistuttu liiankin hyvin. Bkt kasvaa 10 prosentilla vuodessa. Budjetin ylijäämä on 4 prosenttia. Valtionvelka on alle 40 prosenttia bkt:sta, ja vain 4 prosenttia on työttömiä. Tämän lisäksi maa saa 4 prosenttia bkt:staan eurotuen muodossa. Ecofiniltä puuttuvat tällaisissa tapauksissa todelliset sanktiot, jollei lopeteta puhumista irlantilaisten kanssa. Emussa voidaan käyttää sanktiota vain suurista budjettialijäämistä niin sanottuja kriisitalouksia vastaan.

Kun nyt on selvää, että Yhdysvaltojen suhdannetaantuma muodostuu tämän vuoden ensimmäisen vuosipuoliskon aikana voimakkaammaksi kuin tähän mennessä on luultu, suhdanne- ja korkoennusteita on tarkistettava myös euroalueella. Koron edelleenkorottaminen euron vahvistamiseksi kuristaisi suhdannetta. Päinvastoin, suuret europankit ennustavat koron laskevan tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla.

Bruttokansantuotteen kasvu romahti Yhdysvalloissa viime vuoden loppupuolella. On selvää, että kasvun pienenemisellä maailman suurimmassa taloudessa on vaikutuksia myöskin muissa osissa maailmaa. Tosin euromaat harjoittavat pitkälti kauppaa keskenään ja ovat tämän vuoksi jossakin määrin Yhdysvaltain suhdanteen ulkopuolella. Suomi on kuitenkin poikkeus, joka on erityisesti tekniikan viennin suhteen riippuvainen euroalueen ulkopuolisesta kasvusta.

Pankkivaltuuston johtopäätös, jonka mukaan euromaiden talouksien kasvuedellytykset ovat hyvät, samanaikaisesti kun suhdannenäkymät ovat heikentyneet, vaikuttaa nykyisessä tilanteessa ylioptimistiselta. Kysymys onkin siitä, saako euron ja dollarin kurssimuutos aikaan sille asetettuja myönteisiä vaikutuksia vaihtotaseen pienenemisen ja inflaatiopaineen vähenemisen lisäksi.

Yhdysvaltojen taantuma ei saa sokaista meitä siltä tosiasialta, että tuottavuus Euroopassa on vielä paljon jäljessä tuottavuudesta Yhdysvalloissa. Vuosi 2001 muodostuu todella ensimmäiseksi kymmenestä vuodesta, jolloin kahdentoista maan taloudet kasvavat Yhdysvaltojen taloutta nopeammin. Tämä ei riitä siihen, että euroalue muodostuisi maailmantalouden moottoriksi sen vuoksi, että kasvu Yhdysvalloissa on hidastunut ja Japanin talous polkee edelleen paikallaan.

Fru talman! Vi får inte övervärdera eurozonens potential bara för att den undervärderats under en längre tid, har ordföranden i finansministrarnas råd, belgiern Reynders, helt riktigt sagt. Det viktiga är att världen över väcka tilltro till den ekonomiska politiken, att den kan samordnas inom euroområdet. Konkurrenskraften, sysselsättningen och valutans styrka måste tryggas genom inre disciplin. Administrativa devalveringar är inte längre möjliga i enskilda länder, utan det krävs acceptans för en ökad flexibilitet på arbetsmarknaden och mindre socialkostnader i företagen. Man fäster sig vid att bankfullmäktige förklarar sig nöjt med arbetskraftskostnaderna förutsatt att löneutvecklingen följer den centrala uppgörelsen. Men hur förhåller det sig om vi råkar in i en djupare recession?

Rapporten analyserar inte den pågående utvidgningens konsekvenser för euroområdet. Man frågar sig om kandidatländerna måste uppfylla de strikta konvergenskraven, eller om man tänker ge politisk koncession såsom det gjordes med vissa länder när euron infördes. Eurons försvagning har också lett till att omvärlden ännu inte gärna tagit euron i statliga finansieringsreserver på samma sätt som tidigare D-mark. Det gäller nu att driva en finans- och penningpolitik i euroområdet som väcker förtroende även hos internationella investerare och som motverkar destruktiva marknadskrafter.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Pankkivaltuuston ajankohtaiskertomus ei sisällä dramatiikkaa eikä se ole kovin populaarinenkaan, niin kuin ministeri Koskinen vähän toivoi. Syy on yksinkertainen: Ei euron kurssikehitykseen sisälly mitään kovin suurta dramatiikkaa, eikä pankkivaltuusto myöskään nähnyt mahdolliseksi jollain tavalla erikseen sitä dramatisoida saadakseen kertomuksesta populaarisemman. Euron kehitystä ja tätä kokonaisuutta on arvioitu hyvin viileästi. Se on varmaan ihan oikein.

Toki näinä reiluna kahtena vuotena euron aika jyrkkä alamäki on aiheuttanut muitakin mielipiteitä. On kauhisteltu sitä ja puhuttu pakkodevalvaatiosta. Samassa yhteydessä melkein kaikki se kielteinen kehitys, mitä Suomessakin on tapahtunut, on haluttu nähdä euron laskun seurauksena. Tämä tietysti johtuu siitä, että aika iso osa kansasta edelleen suhtautuu hyvin kriittisesti Talous- ja rahaliittoon ja euroon mukaan menoon.

30 prosentin aleneminen on tietysti muuta kuin silloin ajateltiin, kun puhuttiin vakaasta ja vahvasta eurosta, elikkä odotuksissa on siinä mielessä varmasti petytty. Samalla euron yllättävän voimakas heikkeneminen on antanut pontta sille keskustelulle, millä tavalla Euroopan talouselämä ja talous rakenteellisesti poikkeavat nimenomaan USA:sta, minkälaisia rakenteellisia jäykkyyksiä täällä on jne.

Kuitenkin kertomus mielestäni aika kylmän viileästi kertoo sen, että aika lailla kuitenkin syyt ovat Euroopan ja euroalueen ulkopuolella ja nimenomaan USA:n taloudessa. Tässä mielessä keskustelu, joka debatissa käytiin USA:n talouden ylivoimaisuudesta, näin jälkeenpäin ajatellen pitää paikkansa. Sijoittajat ovat olleet halukkaita sijoittamaan sinne rahaa korkeammasta korkotasosta johtuen, nopeammasta kasvuvauhdista johtuen, nopeammasta tuottavuudesta johtuen ja uskosta siihen, että USA:n talouteen sisältyy uuteen talouteen liittyvää valtavaa kasvupotentiaalia, joka on melkein ääretön; se on lisännyt sijoittajien luottamusta siihen, että takapakkia ei tule.

Suomen ongelmat, kuten muuttoliike, keskittyminen jne., joita ihan aiheesta paljon keskustelussa esiin nostetaan, osittain — hyvin marginaalisesti, vähäisesti — ovat ehkä riippuvaisia siitä, mitä on tapahtunut muun muassa euron ja USA:n dollarin keskinäiselle kurssikehitykselle, mutta välillisesti ja hyvin vähäisesti. Se, että euro on ollut heikko suhteessa erityisesti dollariin, on, niin kuin täällä on ilmisanottu, tuonut Suomelle taloudellista kasvua erityisesti vientimarkkinoiden ja vientiteollisuuden kilpailukyvyn paranemisen kautta. Siinä mielessä devalvaatiohyöty on ollut todellista.

Se ei ole ollut samanlaista devalvaatiohyötyä kuin aiemmin. Yhtäkkisellä rysäyksellä yhden yön aikana kilpailukykyä parannettiin devalvaatiolla. Tämä poikkeaa tietysti myös siinä mielessä, että kun kuitenkin euroalueen osuus Suomen kaupasta on kolmanneksen luokkaa, ei tietenkään euron heikkeneminen ja sitä kautta tullut devalvaatiohyöty ole ollut suhteessa samanlaista kuin aikoinaan devalvaation tuoma kilpailukyky ja hyöty.

Toinen kysymys liittyy siihen, mikä on ollut korkotaso. Silloin kun euroalueella alennettiin korkotasoa, se ei välttämättä sopinut oikein hyvin Suomen talouden kehityskuvaan johtuen siitä, että samaan tapaan kuin erityisesti Irlannissa myöskin Suomessa talous on ollut voimakkaampaa kuin suurissa EU-maissa. Rahapolitiikka ja korkopolitiikka määräytyvät tietysti kokonaisuuden kautta. Silloin Suomen painoarvo on pieni. Itse asiassa olisi ollut parempi, jos Suomen korkotaso olisi ollut korkeampi jossain määrin. Tämä on tuonut kuumenemisongelmia alueellisesti ja alakohtaisesti. Erityisesti asuntomarkkinoilla alhaisesta korkotasosta johtuva luottokysyntä ja sitä kautta asuntomarkkinoiden kuumeneminen oli tosiasia, nyt tietysti tällä hetkellä onneksi tasaantunut.

Mitä sitten nyt? Kun tätä ajankohtaiskertomusta alettiin valmistella ja päädyttiin tämän jättämiseen, kehityskulku näytti jatkuvan vain, joten euron alamäki näytti olevan pysyvä olotila. Kuitenkin viime aikoina tilanne on ollut muuttumassa, eikä sekään muutu sen takia, että euroalueella olisi tapahtunut jotain dramaattista rakenteissa, taloudessa tai niin päin pois. Kyllä nytkin muutos tulee tapahtumaan vielä. Muutos euron kurssissa ei ole ollut dramaattinen, mutta uskon, että euro tulee vahvistumaan. Sen vahvistumisen syy on USA:n talouden painuminen taantumaan.

Aikaisemmin oli kaksi koulukuntaa siitä, onko USA:n lähes kymmenen vuotta kasvanut jatkuva, nopea kasvu seurausta normaalista suhdannekierrosta ja siitä, että on kuumeneminen ja kupla. Amerikkalaiset kotitaloudethan ostivat osakkeita, velkaantuivat ja kuluttivat hyvin paljon velkarahalla. Vanha talousoppi lähtee siitä, että joskus tällainen kupla puhkeaa, esimerkiksi osakemarkkinoilla. Toinen koulukunta lähti siitä, että tämä on seurausta uudesta taloudesta ja se potentiaali on sellainen, joka on niin vahva, että normaalia taantumaa ei tulekaan. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, että eräällä tavalla USA:nkin talous kokee taantuman. Eli tämä koulukunta on eräällä tavalla ollut oikeassa. Kuinka pitkäaikainen taantuma on ja kuinka syvä se on, sen aika tulee näyttämään.

Mitä se sitten euron kannalta merkitsee? Kyllä euron vahvistumiselle on selkeät edellytykset. Tällä tavalla tilanne tulee todennäköisesti muuttumaan.

Suomen osalta euron vahvistuminen kääntää kasvua vientivetoisesta kasvusta todennäköisesti enemmän kotimarkkinoille. Työllisyyden kannalta se voi olla positiivista, koska, niin kuin tiedetään, kotimarkkinoilla syntynyt bruttokansantuoteprosentti työllistää enemmän kuin vientimarkkinoilla syntynyt bruttokansantuoteprosentti. Tältä osin, työllisyyden paranemisen kannalta, tämä muutos voi olla aivan hyvä.

Toisaalta se kilpailukyky, jonka vientiyritykset ovat saaneet matalan euron kurssin takia, on niin vahva, että se ei vaarannu, niin kuin kertomuksessakin on todettu. Ei suomalainen vientiteollisuus tällä hetkellä tarvitse kilpailukykynsä turvaamiseksi matalan euron tuomaa selkänojaa, vaan siinä mielessä se kestää kyllä euron vahvistumisenkin. Kotimarkkinoilla se voi johtaa pullonkauloihin, kotimarkkinoiden keskittymiseen ja jopa kuumenemisongelmiin joillakin aloilla ja alueilla, ja täällä on viitattu asuntomarkkinoihin.

Toisaalta, kun ed. Ala-Nissilä liitti yhteen asuntopolitiikan ja muuttoliikkeen, niin kovasti kuin toivoisinkin, että kaivatut 120 000 asuntoa nopeasti saataisiin tuotettua sinne, missä kysyntää on, eli kasvukeskuksiin, niin jos ne pystyttäisiin tuottamaan, ei se toki ainakaan muuttoliikettä hidastaisi. Mutta silti olen sitä mieltä ja toimin sen puolesta, että asuntoja pitää saada. Nythän käytännössä muuttoliikettä hillitsee asuntojen kohtuuton hinta ja vuokrien kohtuuton kalleus kasvukeskuksissa.

Mitä finanssipolitiikkaan ja sen haasteisiin tulee, niin valtuuston puheenjohtaja korosti veronkevennyksiä. Niitä tulee hänen mielestään jatkaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että kun maanantaina euromaat antoivat varoituksen ensimmäisen kerran yhdelle jäsenmaalleen, Irlannille, ne arvostelivat Irlannin talouspolitiikkaa ja budjettisuunnitelmia muun muassa veronkevennysten suuruuden vuoksi ja siitä, että veronkevennyksiä edelleen annetaan, vaikka talous on niin ylikuumentuneessa tilanteessa kuin se Irlannissa on.

Minusta on aika häpeällistä, että esimerkiksi terveydenhoitomenoissa sijoitumme Euroopan alueella suhteessa bruttokansantuotteeseen aivan viimeisten maiden joukkoon, joten ei siinä tunnu oikein olevan kanttia sanoa, että edelleen pitäisi leikata eikä pitäisi satsata julkiselle puolelle. Mutta julkista puolta on monenlaista, ja nyt, kun kehyksistä puhutaan ja muun muassa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa tänä keväänä arvioidaan, niin julkisia menoja ovat myös puolustusmenot. Toivon, että pidättyväisyyttä myös niiden suhteen sitten löytyy, kun kannetaan huolta, millä tavalla julkiset menot yleisesti kehittyvät.

Toivottavasti kertomus tämän keskustelun jälkeen saa lisää väriä ja lisää sisältöä talousvaliokunnassa, ja palataan sitten saliin, kun se on valiokuntakierroksen tehnyt.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila, itsekin pankkivaltuutettu, korosti kertomuksen tapaan, että heikon euron syyt olisivat pääosin Euroopan ulkopuolella eli Yhdysvaltain talouskehityksen muutoksissa. Tietysti osiltaan varmasti on juuri näin.

Itse toivon, että kun talousvaliokunta käsittelee kertomusta, se ei tyytyisi pelkästään tähän ilmeiseen, yksinkertaiseen, tämän hetken selitykseen, vaan miettisi ja arvioisi myös sitä, onko Euroopassa joitakin sellaisia tekijöitä, jotka kuitenkin pitkällä tähtäimellä voivat olla riskitekijöitä, ongelmia, jos verrataan Yhdysvaltoja talousalueena ja toisaalta euroaluemaita. Ei voi täysin unohtaa myöskään niitä argumentteja, joita vielä vuosi sitten esitettiin, että Euroopan taloudessa on tiettyjä ongelmia. Meillä on maita, niin kuin Saksa, joissa julkisen talouden valtion budjetin vaje on vielä huomattavan suuri. Italia on vastaavanlainen. Eläkejärjestelmissä on monissa maissa paljon suurempia vajeita kuin meillä Suomessa. Myös työttömyys on aika korkeata Euroopassa, jos verrataan Yhdysvaltoihin.

Ei pitäisi tavallaan tuudittautua siihen, että Yhdysvallat on nyt ongelmissa ja tavallaan sillä varjolla pärjätään, vaan tulee tehdä myös aktiivisia toimia, keskustella euroalueen valtioiden kesken, mitä tulisi tehdä, jotta euroalueen myös talouspoliittinen koordinaatio tältä kannalta vahvistuisi ja että uskallettaisiin antaa suosituksia myös isommille jäsenmaille kuten nyt vaikkapa Saksalle. Jossakin määrin on paradoksaalista, että Irlantia kovasti tukistellaan, mutta suuret maat voivat pitää isoja vajeita budjeteissaan ilman minkäänlaisia huomautuksia.

Toinen varapuhemies:

Muistutan, että vastauspuheenvuorot ovat yhden minuutin mittaisia.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omassa puheenvuorossani toin esille näkökantoja, jotka ovat tavallaan vastaus siihen, mihin ed. Aula viittasi. Pankkivaltuuston on tietysti valtuustona hieman vaikeampi tehdä ikään kuin poliittisia kannanottoja. Euroopassa on eräitä selkeitä omia, sanoisinko, kotikutoisia ongelmia myöskin, jotka osaltaan selittävät euron heikkoutta. Eivät kaikki tule tietysti pelkästään ulkoapäin tulevina heijastumina. Niitä pitääkin purkaa, ja se edellyttää tietysti Ekp:ltä hyvin selvää politiikkaa rahapolitiikan osalta, se edellyttää Ecofiniltä toimenpiteitä, joitten luonne on ikään kuin poliittistaloudellinen. Ei tämä vastuu ole pelkästään rahapolitiikan varassa, jota tässä primaaristi tietysti arvioidaan, vaan totta kai kokonaiskuva on laveampi. Mutta pyydän ymmärtämystä sille, ettei pankkivaltuusto revi vaatteitaan pelkästään näitten kysymysten osalta, vaan pyrkii tuomaan päälinjat esiin.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. I. Kanerva käytti oikein hyvän, täydentävän puheenvuoron. Tuossa ajankohtaiskertomuksessa viitataan kyllä muun muassa Saksan talouden ongelmiin. On selvää, että Ranskassa on omat ongelmansa ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän päätöksenteossa on omat ongelmansa. Näistä pitää voida keskustella täällä ja laajemminkin. Minusta meidän ajankohtaiskertomuksemme on paikallaan enemmän olla rahapoliittinen, enemmän nimenomaan Suomen eduskunnalle tarkoitettu siitä, miten Suomen talous- ja finanssipolitiikkaan sekä tulopolitiikkaan nämä ajankohtaiset rahapoliittiset tilanteet liittyvät. Se keskustelu on sittenkin tärkeämpää. Ecofin on ehkä paras foorumi käymään keskusteluja. Voidaan olla yhtä mieltä siitä, mitä ed. Aulakin sanoi, että myöskin suurten maitten talouspolitiikalta pitää odottaa paljon enemmän kuin on tehty.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä jatkaa kahdesta edellisestä puheenvuorosta. On hyvä muistaa se tosiasia, että tämä on ensimmäinen pankkivaltuuston ajankohtaiskertomus. Jotta se tulisi kohtuullisesti käsiteltyä eduskunnassa, siihen on mahdoton kirjoittaa kaikkea, mitä pankkivaltuuston piirissä keskustellaan ja käsitellään. Alleviivaisin sanaa ajankohtainen. Ajankohtaista keskustelua juuri tällä hetkellä käydään julkisuudessa ja talousasiantuntijoiden kesken siitä, mikä on euron ulkoinen arvo, ja vertaillaan sitä nimenomaan dollariin, jeniin, puntaan, kruunuun. Tältä pohjalta on hyvä täällä käydä sitä samaa keskustelua, jotta se olisi ehkä pohja, kun käydään raamikeskustelua omasta budjetista.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan oikein, mitä ed. Aula totesi muun muassa siitä, että ukaaseja ja ohjeita ei pidä antaa vain pienille maille, kuten Irlanti ja mahdollisesti joskus Suomi, vaan suurilla mailla on tärkeä vastuu. Mutta tämän kertomuksen luonne on kyllä analyyttinen ja kertomus on keskittynyt ehkä aika paljon dollarin ja euron väliseen kehitykseen. Silloin on luonnollista, että se toinen osapuoli tästä taloudesta eli USA:n talous on keskeinen. En varmaan eivätkä muutkaan valtuutetut näe ollenkaan pahana sitä, että muun muassa talousvaliokunnassa otetaan muita näkökulmia ja ehkä syvennetään tätä analyysia.

Mitä tulee vielä korkoeroon, niin ed. Rosendahl toivoi, että euroalueella USA:n vanavedessä korkotaso laskisi. Voi olla näinkin, mutta voisi olla kyllä eduksi se, että pitemmällä aikavälillä USA:n korkotaso ja euroalueen korkotaso lähentyisivät. Silloin, jos seurataan automaattisesti USA:n perässä, se ero säilyy.

Maria Kaisa Aula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän toki hyvin sen, ettei pankkivaltuustokaan ensimmäisessä kertomuksessaan voi kaikkia mahdollisia asioita käsitellä. Mutta minusta olisikin hyvä, että kun talousvaliokunta käsittelee asiaa, se pohtisi asiaa jossain määrin myös euroalueen talouspoliittisen koordinaation ja Ecofin-neuvostonkin toiminnan näkökulmasta, mitä siellä tulisi tehdä, ja jatkaisi sitä kautta tätä keskustelua. Myös on minusta tärkeää se, että ei tuudittauduta siihen, että Yhdysvalloilla menee nyt huonosti, okei, meidät on pelastettu, vaan täytyy muistaa se, että Yhdysvallat kuitenkin on aika dynaaminen. Talous- ja tuottavuuskehitys siellä on huomattavasti voimakkaampaa kuin Euroopassa. Heillä on omat välineensä selviytyä tässä tilanteessa ja he ovat olleet usein aika menestyksekkäitä myöskin yleisessä talouspolitiikan koordinaatiossa. Euroopan pitäisi käyttää tämä aika myös hyväkseen, jotta se olisi vahvempi sitten myöskin jatkossa kilpailemaan talouden alalla.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tämän ajankohtaiskertomuksen roolista, josta tässä on hyvin keskustelua käyty, muutama sana myös minun puoleltani.

Mikä on eduskunnan rooli ylipäänsä rahapolitiikassa yhteisvaluutan oloissa? Ei tietystikään olla päättämässä siitä, mikä on rahapolitiikka. Sitä oikeutta tai velvollisuutta ei ole meille suotu. Kaikki tiedämme, että yhteinen keskuspankki määrää ja linjaa rahapolitiikan ja että sen pankin pöytien ympärillä myöskin Suomen edustus istuu. Tämän keskustelun roolin, niin minä ymmärrän, on oltava ennen kaikkea rahapolitiikan näkökulmasta rahapolitiikan ja finanssipolitiikan keskinäisen yhteensopivuuden arvio. Ainakin omalta osaltani haluan nimenomaan tältä näkökulmalta tätä keskustelua käydä ja tämän asian myöhempää valiokuntakäsittelyäkin ryydittää. Mikä on se kosketuspinta, jonka yhteinen rahapolitiikka omaa Suomessa harjoitettavaan finanssipolitiikkaan? Mikä on se kosketuspinta, jonka yhteinen rahapolitiikka omaa koko Euroopan, Emu-alueen ja koko EU-alueenkin talouspolitiikkaan? Siihen meillä on oiva tilaisuus tietysti tämänkin asiakirjan yhteydessä antaa eväitä eduskuntana.

Arvoisa puhemies! Runsaat kaksi yhteisvaluutan vuotta osoittavat, että ratkaisu on monessa täyttänyt siihen ladatut rahapoliittiset odotukset, mutta monessa on törmätty myöskin yhteisvaluutan elossa aika lailla odottamattomiin ja yllättäviinkin asioihin. Ensimmäisten vuosien kokemukset osoittavat myös, että Emu-Euroopan yhteinen rahapolitiikka on ollut kova haaste Suomen finanssipolitiikalle. Yhteisvaluutta on koko Euroopan mitassa edistänyt talouden kasvua. Näin varmasti voidaan yleisellä tasolla sanoa. Vaikka Euroopan keskuspankki korostaakin, ettei sillä ole yhteisvaluutalle kurssitavoitetta, on selvää, että euron kurssin syöksy alas on ollut silti kaikkien ennakko-odotusten vastainen asia. Ennakkousko vahvaan euroon on osoittautunut kuplaksi. Ennakkousko vakaaseen euroon on sikäli toteutunut, että monen yksittäisen Emu-maan taloudelle yhteisvaluutta on ollut markkinoiden turbulenssivaiheessa näiden maiden taloutta vakauttava tekijä.

Yhteisen rahapolitiikan kaksi ensimmäistä vuotta todistavat, ettei syntynyt yhteisvaluutta-alue ole Suomen kannalta optimaalisin. Yhteisvaluutan kurssi on määräytynyt — tietystikin on määräytynyt — koko valuutta-alueen talouden perustekijöiden pohjalta, niin ikään niiden tekijöiden pohjalta, jotka maailmantaloudessa ja täällä nyt erityisesti esillä olleen Yhdysvaltain taloudesta seuraavat näiden tekijöiden ja Euroopan talouden perustekijöiden yhteensovituksesta. Suomen sananvalta valuutta- ja rahapolitiikkaan on sittenkin ollut aika lähellä kansantaloutemme suhteellista kokoa. Jos joku jotain muuta odotti ja toivoi, hän on varmasti saanut pettyä näiden runsaan kahden vuoden aikana odotuksissaan.

Suomen talouden perustekijät, fundamentit, eivät missään tapauksessa olisi kaivanneet niin rajusti devalvoitunutta valuuttaa, mitä taakse jääneiden parin kolmen vuoden aikana on nähty ja koettu. Valuutan kurssi- ja korkotaso eivät ole olleet pitemmällä tähtäyksellä asiaa tarkastellen Suomen kannalta kohdallaan eivätkä eduksi. Rahapolitiikan näkökulmasta tähän nyt vain on tyytyminen. Olemme antaneet pois päätösvallan rahapolitiikan ja valuuttakurssipolitiikan osalta omista käsistämme. Tähän on tyytyminen. On paikallaan tarkastella talouden muuta kuvaa tästä kokonaisuudesta.

Suomen talouden makrokehitykselle halpa euro ja olosuhteisiin nähden suhteellisen alhaiset korot ovat olleet kyllä mannaa. Oecd:n tarkkailijoiden mukaan noin kolmannes Suomen talouden viime vuosien kasvusta on halvan euron ansiota. Suomi on hyötynyt tässä mielessä eniten Itävallan kanssa halvan euron tilasta. Hyötyjiä ovat kiistatta olleet Suomen kansantalouden sisällä erityisesti vientialat ja niistä useimmiten euroalueen ulkopuolelle vievät toimialat. Mitä lähempänä menestyksen torven suuta kansalainen on ollut, sitä todennäköisimmin hän on myös hyötynyt tilanteesta eniten.

Osalle kansasta ei kasvun hedelmiä ole juurikaan riittänyt. Avoimen sektorin pyörien pyöriessä vinhaa vauhtia tiukka julkisen sektorin taloudenpito on ollut Suomessa viime vuosina vahva sana. Siis hivenen yksinkertaistaen: mitä kovemmin eurovetoinen kasvukone on pyörinyt ja tuottanut toisille, sitä pontevammin on perusteltu kulutuskysynnän hillitsemistä koko kansantalouden mitassa. Tällainen meno on vauhdittanut taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten kehityserojen kasvua Suomessa.

Arvoisa puhemies! Yhteinen rahapolitiikka, varsinkaan kun se ei sovi kovin hyvin meidän tarpeisiimme, on siis tavattoman suuri haaste kansalliselle finanssipolitiikalle. Suomessa tähän saakka harjoitettu finanssipolitiikka on synnyttänyt osaltaan juuri sitä yhteiskunnallista polarisaatiota, josta monilla suilla varoitettiin silloin, kun Suomi teki ratkaisua liittymisestä Emuun. Talouspolitiikan ohjaussauvoista yhden eli rahapolitiikan ollessa Suomen kannalta likipitäen lukittu finanssipolitiikan rooli on yleisen talous- ja yhteiskuntapolitiikan kannalta entistä tärkeämpi.

Kun Suomen hallituksen olisi tullut omalla talouspolitiikallaan tasoittaa yhteisen rahapolitiikan yhteiskunnallista polarisaatiota, on se käytännössä toiminut juuri päinvastoin. Suomen liittyessä yhteisvaluuttaan laajojen selvitystöiden pohjalta luvattiin, että julkinen valta tasoittaa näitä ongelmia, joita jo silloin nähtiin yhteisvaluuttaan liittyvän. Hallitus on kuitenkin omilla ratkaisuillaan siis leikannut niiltä, joille heikko euro ei juurikaan tuo kulutuskysynnän lisää. Se on omilla ratkaisuillaan lisännyt niiden kulutuskysyntää, joille uusi meno on muutoinkin tuonut kasapäin.

Uunituoreet tilastot todistavat, että tuloerot ovat yltäneet rajuun kasvuun. Aivan samasta on kysymys myös aluekehityksen suunnalla. Yhteinen rahapolitiikka olisi edellyttänyt aluekehityksen vahvistamista eikä heikentämistä, niin kuin nyt on käytännössä käynyt. Uusimmat tiedot kuntataloudesta esimerkiksi kertovat, että vahvimman suhdanneaallonkaan harjalla 163 kunnassa ei ylletty viime vuonna kattamaan kaikilla tuloilla edes syömävelkoja, vaikka kunnat ovat olleet omassa taloudessaan kovan saneerauspolitiikan kohteina. Uudet väestötilastot kertovat puolestaan saman suuntaisesta ilmiöstä. Hallitus pakottaa toimillaan kansan keskittymään muutamiin keskuksiin, kun Suomella jos jollakin maalla olisi kuitenkin aivan erinomaiset mahdollisuudet muun muassa uuden teknologian keinoin ja välinein edesauttaa tasapainoisempaa alueellista kehitystä.

Heikon euron ja meille heikohkosti sopineen rahapolitiikan oloissa Suomessa olisi tarvittu siis — ja tämä pyrkii olemaan sanomani ydin — voimakasta finanssipolitiikkaa, sillä tavalla voimakasta finanssipolitiikkaa, että se olisi näissä oloissa pyrkinyt tasoittamaan näitä eroja, yhteiskunnallisia eroja, joista edellä puhuin. Tähän näköjään Suomen finanssipolitiikka ei ole joko halunnut taikka eri syistä johtuen pystynyt.

Minäkin uskon, että euro vahvistuu ainakin jossakin mitassa lähimpien kuukausien aikana. Samalla kasvu todennäköisesti hidastuu. Seuraava kysymys kuuluukin: Onko hallitus valmis sellaisissa oloissa tarttumaan silloin tarvittaviin toimiin? Myös tuollaisissa oloissa tarvitaan nyt voimakasta finanssipolitiikkaa juuri syistä, mihin edellä viittasin. Vielä kerran: rahapolitiikka ja valuuttakurssipolitiikka eivät ole enää keinoina käsissämme. Ja silloin kun näin on, silloin finanssipolitiikka, valtiovallan käsissä oleva finanssipolitiikka, on tavattoman tärkeässä asemassa. Suuri uusi linjakysymys mielestäni tuleekin olemaan, miten hallituksen finanssipolitiikka vastaa nyt vientialojen kasvun hidastumisen tuottamiin haasteisiin: hidastuvaan kasvuun, julkisten menojen mitoitukseen ja esimerkiksi verotukseen lähimpien vuosien aikana.

Nykyinen budjettilinja johtaisi, näin pelkään, vahvistuvan euron ja hidastuvan kasvun kaatumiseen heikompien alueiden ja heikompien kansalaisten kannettavaksi. Jo ensi vuoden budjettikehysten rakentamisessa tulisikin finanssipolitiikan linjaa muuttaa tavalla, mikä näiden rivien välistä, joita tässä olen yrittänyt esittää, mielestäni on esille tullut. Finanssipolitiikan linjaa tulisi muuttaa huomioimaan paremmin sosiaalisen ja alueellisen oikeudenmukaisuuden asiaa. Finanssipolitiikan tulisi tasoittaa paremmin tietä esimerkiksi veropolitiikan keinoin paremmin menestyvän yrittäjyyden ja paremman työllisyyden asialle. Modernin aluekehityksen mahdollisuuksiin tarttumisella voitaisiin silläkin vielä paljon tehdä, paljon pelastaa niistä ongelmista, niistä näkymistä, mitkä muutoin uhkaavat suurta osaa Suomea.

Arvoisa puhemies! Minun sanomani pelkistäen on siis: Rahapolitiikka, yhteinen rahapolitiikka, on ollut monessa ihan onnistunutta koko euroalueen kannalta. Suomen kannalta se ei ole ollut optimaalisin. Se on heittänyt suuret haasteet Suomen finanssipolitiikalle. Se haaste on ennen kaikkea ollut juuri näiden sosiaalisten, alueellisten ja taloudellisten ongelmien kärjistymistä. Kun näihin ongelmiin olisi pitänyt vastata vahvalla finanssipolitiikalla, erojen tasapainottamisella ja tasoittamisella, finanssipolitiikan aivan liian monet toimet ovat vaikuttaneet kuitenkin täsmälleen päinvastaiseen suuntaan näitä eroja kasvattavalla tavalla.

Kun Suomi päätti aikanaan liittyä yhteisvaluuttaan, ei ajatus mielestäni voinut olla se, että silloin päätettiin liittyä järjestelmään, joka tuottaa hyvää vain osalle kansaa tai vain osalle Suomen eri alueista, kunnista ja maakunnista. Tuon päätösratkaisun ajatus kai oli se, että siinä haetaan ratkaisua, joka on onneksi ja menestykseksi koko Suomelle, koko Suomen kansantaloudelle. Tämä ajatus mielestäni on edelleenkin kestävä ajatus. Ja jotta jäsenyydestä tulee onnellinen ratkaisu, menestyksellinen ratkaisu koko Suomen kannalta, silloin tarvitaan jatkossa aivan toisenlaista finanssipolitiikkaa, sellaista finanssipolitiikkaa, joka tunnistaa sen tosiseikan, että yhteisvaluutta sisältää paineita näiden erojen, tämän polarisaation, tämän eriarvoisuuden kasvuun. Kun tämä on tosiasia, silloin tarvitaan vahvaa finanssipolitiikkaa, vahvaa juuri siinä, että sillä tasoitetaan niitä ongelmia, mitä yhteinen rahapolitiikka kansantalouden ja yhteiskuntapolitiikan sisällä aiheuttaa. Tähän saakka tässä ei ole onnistuttu. Nyt on tilaisuus muuttaa linjaa. Ensimmäinen konkreettinen tilaisuus siihen tulee, kun budjettikehyksistä vuodelle 2002 täällä päätetään.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn ääneen, retorisesti vähintäänkin ed. Pekkariselta, kun hän arvioi harjoitetun rahapolitiikan sopivuutta Suomen oman kansantalouden kehitysnäkymiin: Kumpi rahapolitiikan ilmiöistä, jotka tässä molemmat ovat nähtävissä, ei sovi Suomen talouteen? Sekö, jossa euro on heikentynyt suhteessa dollariin, vai se, jossa euro on vahvistumassa suhteessa dollariin? Koska näinhän ei voi sanoa, että harjoitettu rahapolitiikka ei sovi Suomen olosuhteisiin. Se on sopinut kohtuullisen hyvin Suomen olosuhteisiin. Ei voi sanoa niin, että nousee se tai laskee se, niin aina se on sopimatonta Suomen olosuhteisiin. Hän ei nähnyt ongelmia niinkään veroissa, ei työvoimakapeikoissa, ei työvoiman liikkuvuudessa, ei rakenteellisissa jäykkyyksissä jne., vaan halusi soimata nimenomaan harjoitettua finanssipolitiikkaa. Ymmärrän sen oppositiopuheenvuorona, mutta edellyttäisin, että arvio olisi tältä osin vähän rehellisempi ja avoimempi sen suhteen, että kun keskustellaan asioista, jotka vaikuttavat kansantalouteemme, niin otettaisiin muitakin kuin oppositiopoliittisia argumentteja esille.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siltä osin voin yhtyä ed. Pekkarisen puheenvuoroon, että on totta, että kansallisella finanssipolitiikalla vaikutamme siihen, mikä on kansalaisten sosiaaliturva, hyvinvointi, koulutus jne. Mutta en voi yhtyä siihen, kun suurin piirtein ajatus on se, että sataa tai paistaa, aina on pahasta. Eli oli euro heikko tai vahva, aina se on haja-asutusalueen heikkous ja kurjuus.

On totta, että jotta erityisesti toivomamme, odottamamme ja ennakoitava vahventuva euro ei ylikuumentaisi taloutta, lisäisi inflaatiota, vaikuttaisi kielteisesti joihinkin kansalaisryhmiin, me tarvitsemme aluepolitiikkaa. Aluepolitiikassa kuitenkin tarvitaan kahta osapuolta: valtiota ja kuntia. Ei ole valtion vika, jos kunnissa on esimerkiksi väärät kokoontumispäivät.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen itse totesi, että noin 30 prosenttia Suomen kasvusta on tullut devalvaatiohyödyn kautta euron heikkenemisen muodossa. Tämä on kanavoitunut vientiyrityksille ja sitä kautta niiden taloudellisen tilanteen vahvistumiseen ja myös pääomatulojen hyväksi. Ed. Pekkarinen pahoitteli sitä, että näin on käynyt ja että olisi pitänyt tehdä jotain muuta, jakaa hyötyä laajemmalle. Olisi ollut mahdollista jakaa devalvaatiohyötyä esimerkiksi kiristämällä pääomaverotusta, yritysverotusta, osinkotulojen verotusta jne. Millä keinoilla tätä vientiteollisuuden ja omistajien saamaa hyötyä olisi voitu siirtää yhteiseen kassaan ja jakaa esimerkiksi aluekehitykseen ja kaikkiin hyviin tarpeisiin? Minä olisin äsken mainittujen keinojen kannalla, mutta onko keskustapuolue ollut?

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Pekkarisen puheenvuoron johdosta ed. I. Kanerva tarkasteli ihan mielenkiintoista asiaa, onko euron heikentyminen taikka vahvistuminen myönteinen ja positiivinen asia meidän kansantaloudellemme. Minusta olennaista on se, että me rehellisesti näemme, että noin 30 prosentin euron devalvoituminen on ollut erittäin merkittävä vetoapu kansantaloutemme kehittymiselle ja rakentumiselle. Mutta tämä vetoapu ei ole jakaantunut tasaisesti vaan on ennen kaikkea ruokkinut kasvukeskusten kehittymistä. Tästä tullaankin siihen olennaiseen kysymykseen, että jos euro lähtee vahvistumaan, silloin kasvukeskustenkin veto heikkenee eikä meillä ole kansallisen politiikan instrumentteja luotu tasapainottavaan kehitykseen sinä aikana, jolloin euron heikko kurssi on antanut meille loistavat mahdollisuudet rakentua.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon kyllä, että ed. I. Kanerva ymmärtää suurin piirtein kuulemansa. Minun sanomani oli yksinkertaisesti, että se euron heikkeneminen, mikä on tapahtunut, ei kerta kaikkiaan ole ollut Suomen talouden kannalta onneksi ja menestykseksi. Me emme olisi tarvinneet niin heikkoa euroa, ed. Kanerva. Se meni yli, ja tuo tosiseikka, että meillä on liian heikko euro, tavallaan lisäsi koko kansantalouteen niitä polarisaatioilmiöitä, joita joka tapauksessa yhteisvaluutan oloissa olisi kansantalouteen tullut.

Minun sanomani oli tässä, kun lupasin tarkastella nimenomaan harjoitettua rahapolitiikkaa, miten sen kanssa yhteen on sopinut harjoitettu finanssipolitiikka, että finanssipolitiikka ei ole ollut riittävän terävää tasoittamaan niitä eroja ja ongelmia, mitä tällainen näin heikon euron politiikka on tullessaan tuonut.

Onko se sitten hyväksi vai huonoksi, kun euro vahvistuu? Minusta se jonkin verran voi vahvistua, eikä ilman muuta vahvistuva vaihe ole missään tapauksessa esimerkiksi alueiden tai heikompien kansalaisten kannalta huono asia. Ei ollenkaan, ei ollenkaan. Onko se vai eikö se ole, siinä aika ratkaisevassa asemassa on, minkälaista finanssipolitiikkaa Suomessa jatkossa harjoitetaan.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Pekkarinen sanoo a niin silloin on aihetta tietysti sanoa myös b, on sitten kiihtynyt tahi ei. Mutta jos sanotaan, että tuo vaihe, joka on läpieletty, on ollut väärää ja että Suomen olisi pitänyt siihen joillakin keinoilla puuttua, silloinhan se tarkoittaa sitä, että Suomen olisi pitänyt lähteä sääntelemään valuuttamarkkinoita esimerkiksi vähentämällä markkinavolyymia erilaisilla veropoliittisilla toimenpiteillä. Kysyn, ed. Pekkarinen, olisitteko todella itse ottamassa poliittisen ja taloudellisen vastuun sen kaltaisesta toimenpiteestä avoimen markkinatalouden olosuhteissa?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mietin sekunnin pari viitsinkö edes vastata noin, kehtaako oikein sanoa, lapselliseen kysymykseen. On ilman muuta selvä, ed. I. Kanerva, että sen jälkeen kun on annettu valtuus pois päättää rahapolitiikasta ja valuuttapolitiikasta, emme me täällä siitä päätä. Mihin me voimme täällä vaikuttaa, on nimenomaan se, mitä finanssipolitiikassa tehdään. Siinä minun mielestäni me emme ole tehneet Suomena niin, kuin yhteisvaluutan elo yleensä ja erityisesti heikon yhteisvaluutan elo olisi käytännössä edellyttänyt.

Olisi tarvittu voimakkaampia otteita, joilla nimenomaan sosiaalisia ja alueellisia eroja tasoitetaan, joilla ennen kaikkea pienyritysten menestysmahdollisuuksia suhteessa vientialoihin parannetaan. Tässä suhteessa minulla on kritiikkiä sanottavana. Ei, ed. Kanerva, sanon sen vielä kertaalleen, ei valuuttakurssipolitiikan suhteen, emme me voi siihen vaikuttaa. Minä kolmeen kertaan alleviivasin sitä seikkaa, että siinä asiassa me annoimme valtuudet aikanaan yhteiselle Euroopan keskuspankille. Ei meillä ole siinä sanan sijaa.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin hyvin tarkkaan ed. Pekkarisen puheenvuoron, kun hän sanoi sekä vastauspuheenvuorossaan että varsinaisessa puheenvuorossaan, että kurssikehitys meni ehdottomasti liian pitkälle. Mitä muuta johtopäätöstä siitä voi tehdä, kuin että siihen on silloin puututtava? En ymmärrä, mitkä ne toimenpiteet sitten voisivat olla. Hän peräänkuuluttaa täällä finanssipolitiikan voimistumista, jonka kaikki reseptit, joita hän luetteli, edellyttäisivät julkisen sektorin kasvattamista. Haluan keskustapuolueen edustajalta kuulla, onko todella ainoa lääke, jota keskustapuolue tässä edustaa, julkisen talouden kasvattaminen näissä olosuhteissa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pankkivaltuuston mainio puheenjohtaja — että koko kuva tulee henkilöstä esille — nyt haluaa ymmärtää väärin tai sitten tahallisesti ymmärtää väärin. Minä vielä kertaalleen korostan, että käytin puheenvuoron, jossa sanoin nimenomaan, että näin nyt vain on, että me olemme antaneet päätösvallan raha- ja valuuttakurssipolitiikassa pois omista käsistämme. Se siitä asiasta. (Ed. I. Kanerva: Oikein vai väärin?) — Se on toinen asia, ehkä aika näyttää, onko se oikein vai väärin ollut.

Voidaanko sitten finanssipolitiikalla jotain tehdä? Onko hyvä se finanssipolitiikan linja, joka meillä on ollut esimerkiksi aluekehityksen osalta? Ed. Kanerva, ei välttämättä tarvita esimerkiksi kuntien tasapuolisemman kohtelun kannalta kovin paljon uusia miljoonia. Kysymys on paljolti siitä, miten jaetaan olemassa olevat rahat yhteiskuntataloudessa tai julkisessa taloudessa, miten niiden alueellinen kohtaanto tapahtuu. Aluekehityksen suuntaan on samansuuntainen juttu, taikka kohdennetaanko veroratkaisut pienituloisimpiin vai suurituloisimpiin. Näissä ovat ne valinnat, mitä tämä talo tekee.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! On sanottu a ja on sanottu b. Ehkä lähestyn kohdasta c tätä kysymystä. Ei ed. Pekkarinen aggressiivinen ole, ei todellakaan, mutta en ihan ymmärrä tätä lähestymiskulmaa, mikä ed. Pekkarisella tähän asiaan on. Minusta tämä sananvaihto pankkivaltuuston puheenjohtajan ja ed. Pekkarisen välillä oli jossain määrin paljastavaa. Tässä ed. Pekkarinen kaipaa jotain sellaista, johon suuntaan on menty. (Ed. I. Kanerva: Ehdottomasti!) Näen aika mahdottomana, että kovin paljon pitemmälle sillä suunnalla voitaisiin edetä. (Ed. Pekkarinen: Siinä meidän näkemyksemme eroavat!)

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seivästö taannoin esitti kysymyksen, mutta kun vastauspuheenvuorossani ei aika riittänyt siihen vastaamiseen, niin vastaan nyt. Hän kysyi, mitä tehdä sille aivoviennille, joka on Euroopasta, yleensä erityisesti Suomesta, Yhdysvaltoihin. Se on hyvä kysymys. Olen keskustellut henkilöiden kanssa, jotka täältä ovat lähteneet. Ihan ensimmäiseksi he ovat sanoneet, että kysymys on tutkimusolosuhteista eli niistä resursseista, millä tehdään tutkimustyötä. Tämmöistä taustaa vastaan saattaisi tietysti hiukan kyseenalaistaa meidän korkeakoulupolitiikkaamme siinä mielessä, olemmeko vieneet korkeakoulumme liian pieniksi yksiköiksi, sellaisiksi, jotka eivät anna mahdollisuuksia tutkimustyöhön siinä laajuudessa, kuin maailmalla pärjääminen edellyttäisi. Toinen seikka, minkä he ovat sanoneet, on ollut se, että täällä joko maksetaan liian vähän palkkaa tai maksetaan liian paljon veroja, toisin sanoen on kysymys siitä, mitä jää käteen. Nämä ovat ne kaksi seikkaa, jotka lähtijät ovat yleensä sanoneet. Onko näille jotakin tehtävissä, ed. Seivästö? Rahaa se vaatisi. En oikein muuta tässä näe.

Ed. Ala-Nissilä puhui pääomakulujen osuudesta. Se hiukan liittyy siihen keskusteluun, mitä edustajat I. Kanerva ja Pekkarinen kävivät. Taitaa olla niin, että pääomatulojen osuus on tällä hetkellä enemmän kuin koskaan Suomen historiassa. Ilmiö on niin nuori vielä ja niin laaja, että kaikkia sen seurausilmiöitä emme taida vielä tietää. Minusta tämän talon on syytä olla erittäin aistit herkkinä sen suhteen, minkälaista kehitystä tästä poikii suomalaiseen yhteiskuntaan.

Sitten vielä yksi asia, mihin ed. Ala-Nissilä puuttui. Hän puhui asunnoista. Minulle jäi hiukan epäselväksi, mitä ed. Ala-Nissilä tarkoitti. Tarkoittiko hän asuntotuotannon lisäämistä sinne, mistä lähdetään, vai sinne, minne matkustetaan? Minusta tämä on aika olennainen kysymys. (Ed. I. Kanerva: Terminaaleja!)

Herra puhemies! Keskustelussa oleva "Suomen talous, euro ja eurojärjestelmän rahapolitiikka" on seikkaperäinen kertomus, jossa asiayhteydet esitetään hyvin ja neutraalisti, niin kuin sellaiselle instanssille kuuluukin, mikä koostuu niin monesta intressitahosta kuin pankkivaltuusto. Kokonaisarviona tästä ajankohtaiskertomuksesta voidaan hyvin tehdä johtopäätös, että Suomi on kaiken kaikkiaan sopeutunut eurojärjestelmään aika hyvin. Juuri tällä hetkellä lähes kaikki talouden indikaattorit ovat kohtuullisen hyvällä tolalla. Makrotasosta kun puhutaan, niin makrotason luvuista juuri nyt oikeastaan työttömyys on se, joka antaa aihetta kaikkein suurimpaan huoleen. Mutta tiedot hallituksen eräistä uusista toimista parantanevat tilannetta lähitulevaisuudessa jo tämänkin asian osalta, edellyttäen, että talouskasvu jatkuu sellaisena kuin sen on ennakoitu kasvavan ja että Eurooppa pysyy suurin piirtein tasaisen kehityksen tiellä.

Rahaliiton käynnistyessä vuoden 99 alusta alkaen euron arvo heikkeni dollariin nähden vuoden 2000 lokakuuhun mennessä noin 30 prosenttia, niin kuin täällä on jo useasti todistettu. Tämän heikkenemisen kääntöpuoli oli vastaava Yhdysvaltain dollarin vahvistuminen. Viime vuoden lopun jälkeen kehitys on ollut päinvastainen, euro on vahvistunut. Kaksi kuukautta sitten euro rupesi vahvistumaan, ja sen arvo on noussut viime vuoden lopusta noin 12 prosenttia suhteessa dollariin. Vaihtelu valuuttamarkkinoilla on ollut hämmentävän nopeata.

Aivan kuten kertomuksesta käy ilmi, maailman keskeiset valuutat, dollari, euro ja jeni, kelluvat. Niillä ei siis ole kiinteätä kurssia suhteessa toisiinsa. On siis väistämätöntä, että näiden valuuttojen keskinäinen arvo vaihtelee jatkuvasti valuuttamarkkinoiden odotusten mukaan. Mistä nuo odotukset syntyvät, se on sitten jo tyystin eri messun väärti. Suuret muutokset valuuttamarkkinoilla ovat, näin kai voi nykyään sanoa, normaaleja. Globaalilla tasolla kyse on eräällä tavalla nollasummapelistä, jossa toisen voitto on toisen tappio.

Nyt sitten Suomeen.

Kyllä Suomessa voidaan olla jossain mielessä jopa ylpeitä siitä, että euron näinkin suuret vaihtelut ovat vaikuttaneet näinkin vähän Suomen reaalitalouteen. Toki inflaatio on kiihtynyt, mutta niin on käynyt myös muualla Euroopassa ja maailmassa yleensä. Valuutan ulkoisen arvon voimakkaiden vaihteluiden ja vaikutusten taustalla on täytynyt tapahtua jotain aivan uutta, koska edellisen, 90-luvun alun valuuttakriisin päivien jälkeen vaikutukset nyt näyttävät olevan aivan toiset. Markan voimakas heikkeneminen kymmenkunta vuotta sitten johti korkeisiin korkoihin, massatyöttömyyteen ja jättivelkaantumiseen, siihen, minkä kanssa olemme vaikeuksissa tänäkin päivänä.

Tämmöistä taustaa vasten Suomen talouden selviytymistä eurojärjestelmässä voitaneen pitää perin onnistuneena. Suomen ulkomaankaupan hintakilpailukyky vahvistui selvästi vuosina 1999 ja 2000. Viime vuoden lopulta kilpailukyky on jälleen heikentynyt. Vuosien 1999 ja 2000 aikana hintakilpailukyky vahvistui runsaat 10 prosenttia vuoden 99 alkuun nähden ja on nyt heikentynyt viime vuoden loppuun nähden noin 5 prosenttia. Vaikka kilpailukyvyssä tapahtui näinkin voimakkaita vaihteluita, on Suomen ulkoinen tasapaino jatkuvasti vahvistunut. Minusta tämä on seikka, jota poliittinen oppositio ei ole oikein näyttänyt noteeraavan. Viittaan niihin puheenvuoroihin, mitä tässäkin keskustelussa on käytetty. Minusta tämä seikka kuitenkin on aika olennainen, ehkä kaikkein olennaisin, kun arvioidaan Suomen lähitulevaisuutta, eli tällä hetkellä vaihto- ja kauppatase on ennätysmäisellä tasolla.

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 95 jälkeen Suomen taloudessa on ilmeisesti tapahtunut perustavaa laatua olevia muutoksia, joiden seurauksena valuuttamarkkinoiden ajoittain varsin voimakkaatkin vaikutukset ovat jääneet aiempaa vähäisemmiksi. Yksi keskeinen syy on maassa harjoitettu tulopolitiikka. Toinen tekijä on eittämättä ollut se, että talouden avoimuutta on kyetty lisäämään. Kilpailun lisääntyminen on näkynyt muun muassa ennen viime vuotta sittenkin aika maltillisena inflaatiokehityksenä. Yritykset eivät ole voineet siirtää syystä tahi toisesta kasvaneita kustannuksiaan kuluttajahintoihin, vaan ovat joutuneet tehostamaan toimintaansa. Ja sitten tekijä numero 3. Varmasti uskottava finanssipolitiikka ja julkisen talouden nopea tervehtyminen ovat seikkoja, joilla on ollut merkitystä.

Euro tulee vaihtelemaan maailman valuuttamarkkinoilla varmasti myös jatkossa. Sekin havainto, joka tässä keskustelussa on tehty, että eurosta on tulossa reservivaluutta, sekin pitää paikkansa. Mutta nämä vaihtelut. Niihin voidaan parhaiten Suomessa vastata suurin piirtein nykyisen kaltaisella tasapainoisella ja uskottavalla talouspolitiikalla, siis finanssipolitiikalla, rahapolitiikalla, ylipäätänsä toiminnalla, joka lisää Suomen valtiontalouden ennustettavuutta.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On helppo yhtyä ihan keskeisin osin ed. Kekkosen käyttämään puheenvuoroon, koska kyllä tässä näyttää olevan ajattelutavan ero sillä lailla, että ne, jotka kantavat taloudellista vastuuta maan asioista, kokevat niin, että yhteisvaluutta-alue on edesauttanut taloudellista vahvuutta Suomelle, ja kun sitten oppositio sanoo, että tämä taloudellinen kasvu on lisännyt taloudellista, sosiaalista ja alueellista eriarvoisuutta, niin kysyn edelleen uudestaan henkisesti ääneen, entä sitten, jos yhteisvaluutta-alue olisi heikentänyt Suomen taloudellista toimintakykyä? Miten silloin olisi käynyt? Ja vastaukseni on täysin sama kuin se, mitä ed. Kekkonen esitti.

Ismo  Seivästö  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen erittäin hyvin analysoi niitä syitä, miksi Suomesta ja Euroopasta pyritään niin sanottuihin parempiin tutkimusmaihin. Ehkä siihen listaan, ed. Kekkonen, voitaisiin vielä lisätä se, että Euroopassa on ollut myös sellaisia johtajia ja järjestelmiä, jotka ovat edesauttaneet aivovientiä tästä maanosasta. Lähinnä nyt tulee mieleen Adolf Hitler ja hänen kansallissosialistinen Saksansa. Hänen systeeminsä ja se järjestelmä mikä siellä oli, todellakin edesauttoi aivovientiä niitten ihmisten kohdalla, jotka nyt yleensä sieltä pakoon pääsivät.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös monelta osin ed. Kekkosen ja ed. I. Kanervan viimeisiin puheenvuoroihin, joskin alleviivaisin sitä, että kun nyt on puhuttu euron heikoista vuosista, näistä kahdesta, niin tänään on annettu se kuva, ikään kuin kaikki lamanaikaiset julkisen talouden leikkaukset olisi suoritettu Emu-jäsenyyden aikana. Tämähän ei pidä paikkaansa, vaan ne aloitettiin 90-luvun alussa. Ei ollut vaihtoehtoja, mitä haluamme tehdä. (Ed. I. Kanerva: Ahon hallituksen aikana!) Kun — Ahon hallituksen aikana ja sitten pakotettuna — on jatkettu tällä sateenkaarella — kun näiden korjauksesta on kysymys — niin siihen osaan ed. Kekkosen puhetta suhtaudun kriittisesti, kun hän antoi ymmärtää, että ikään kuin on tultu rajalle. Me emme ole vielä rajalla todetaksemme laman jälkeisiä kaltoinkohteluja työttömyyden, sosiaali- ja terveydenhuollon osalta, koulutus mukaan lukien.

Kalevi  Olin  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tullut parissa puheenvuorossa esiin, että eurosta voisi tulla reservivaluutta. Se kyllä hieman särähtää korvaan. Ei kai tämä nyt ole kuitenkaan pankkivaltuuston virallinen linja. Kyllä euron, jos EU-papereita lukee, perustamisen alkuperäinen tarkoitus on ollut, että siitä tulee kilpailukykyinen, toistaiseksi maailman suurin talousalue, suurempi kuin Amerikan dollarin talousalue, valuutta, joka pystyy kilpailemaan minkä tahansa maailman valuutan kanssa.

Arvoisa puhemies! Täällä on opposition puolesta esitetty näkökulmia, joihin on erittäin vaikea yhtyä, että nyt pitäisi finanssipolitiikka jotenkin kytkeä toisella tavalla harjoitettuun kotimaiseen politiikkaan. Mutta toisaalta sitten ed. Kekkosen puheenvuorossa ja myös ed. Seivästön vastauspuheenvuorossa vilahti, että tutkijat valuvat ulkomaille. Ne olivat jotenkin yksioikoisia johtopäätöksiä.

Kysyisin ed. Kekkoselta, mitä tarkoititte, että korkeakoulut olisivat liian pieniä.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellä viitattiin näihin opposition näkemyksiin. Haluan ihan omasta puolestani tarkentaa tätä kehitystä, mitä on tapahtunut euro-olosuhteissa. Tämähän on ollut meille Suomena erittäin myönteinen kehitysvaihe, mutta ei suinkaan niin, että se on tapahtunut sen reitin kautta, mitä odotettiin silloin, kun markka kytkeytyi euroon, vaan tämä hyöty on ennen kaikkea rakentunut sitä kautta, että euro on heikentynyt odotettua enemmän. Tätä kautta me olemme saaneet poikkeuksellisen edun kansallisvaltiona, mutta onko tämä etu kyetty jakamaan riittävän tasapainoisesti kaikkia kansalaisia koskevana? Siihen me asetamme kysymysmerkin.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensimmäiseksi ed. Seivästölle. Ei voi sanoa, että hauska oivallus, kun puhutaan Adolf Hitleristä, mutta voi olla, että se muuttamisen traditio syntyi noilta vuosilta, joka sittemmin on jatkunut.

Ed. Olin, reservivaluutta, käsitämmeköhän me vähän eri tavalla tämän termin? Vahvaa dollaria pidetään reservivaluuttana. Vahva euro voi olla reservivaluutta. Minä yritin kertoa tällä tämän uuden valuutan voimaa.

Mitä tulee siihen, ovatko korkeakoulumme liian pieniä, se liittyy siihen keskusteluun, jossa te valitettavasti ette ollut alkuiltapäivästä läsnä. Kysymys oli siitä, että tarvitaan tutkimusresursseja. Sellaisia resursseja on amerikkalaisissa yliopistoissa — Princeton, Yale ja Harvard — joilla on valtavan suuret taloudelliset ja ylipäänsä tutkimusedellytykset verrattuna suurimpiinkaan suomalaisiin yliopistoihin. Niin paljon hyvää kuin meidän korkeakoululaitoksemme hajauttaminen onkin aiheuttanut noin alueellisesti ja kansallisesti, voi olla, että se on samalla hiukan hajottanut tutkimuksellisia resursseja.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari kommenttia. Ensinnäkin ed. Karjulalle, joka kykenee tasapainoisemmin arvioimaan asioita kuin eräät kollegansa täällä, toteaisin kuitenkin, että hieman vastauksessa oli se maku, että väärin sammutettu.

Ed. Olinille toteaisin, että olettaisin, ilman että siitä on mitään ratkaisuja tehty, kaikkien pankkivaltuutettujen pitävän erinomaisena asiana sitä, mikäli eurosta muodostuu reservivaluutta. Jos euro aikoo haastaa dollarin maailman merkittävimpänä valuuttana ja keskeisenä valuutta-alueena maailmassa, kyllä se, millä tätä mitataan, yksi näistä keskeisistä indikaattoreista on juuri se, miten suosittuna se toimii reservivaluuttana. Tässä suhteessa uskon, että eurolla on valoisat näkymät edessään.

Kalevi Olin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Molemmat vastaukset tarkensivat hyvin reservivaluutan tarkoitusta, josta voi saada monia miellevivahteita.

Mitä tulee korkeakoulupolitiikkaan, puhun kokemuksesta amerikkalaisista yliopistoista, aika monestakin. Voin vakuuttaa, että Suomessa on monia yliopistoja, jotka ajavat ohitse meidän käyttämiemme esimerkkiyliopistojen. Ei ole pelkästään resursseista kysymys, vaan yksinkertaisesti kysymys on siitä, missä on uutta tietoa ja missä sitä tehdään metodisesti ja teoreettisesti sillä tavalla, että se kiinnostaa. Osaaminen menee osaamisen luo. Toisaalta tämä toimii myös toisin päin, että tällä hetkellä myös Suomeen on tulossa varsin paljon. Täällä tehdään pätevää tieteellistä työtä. Mutta volyymi on se kriittinen massa, jota ilmeisesti puhujat tarkoittavat. Sitä on suurissa, ja se voi olla myöskin etu.

Ismo Seivästö /skl:

Arvoisa puhemies! Täytyy onnitella pankkivaltuustoa, sen jäseniä ja puheenjohtajaa, siitä, että osasitte ajoittaa tämän ajankohtaiskertomuksen erinomaisella tavalla. (Ed. I. Kanerva: Ei johtunut meistä!) — No, voitte ottaa tunnustuksen kuitenkin vastaan, vaikkei tämä sitten olisi teistä johtunutkaan. (Ed. I. Kanerva: Puhemiehistöstä!) — Annetaan sitten puhemiehistöllekin se tunnustus, mikä kuuluu. (Ed. Kekkonen: Greenspanille myös!) — No, jatketaan listaa vielä, ed. Kekkonen, että menee Atlantin ylikin.

Eilen nimittäin postissa jaettiin kaikkiin suomalaisiin talouksiin käsitykseni mukaan sellainen "Ilmoitus Suomen viimeisen 25 markan juhlarahan vaihto-oikeudesta", eli valtiovarainministeriö lyö Suomen markalla viimeisen juhlarahan Lahden MM-hiihtojen johdosta. Kun tunnemme, että ed. I. Kanerva on hyvin merkittävä urheilujohtaja Suomessa, ajoitus oli entistä parempi. (Naurua) Mutta sana "viimeinen" herättää tavallisessa kuolevaisessa ihmisessä aina hieman tunteita ja tuntemuksia, ei ehkä ihan niin voimakkaita, mitä eilinen keskustelu tässä salissa herätti, mutta joka tapauksessa tuntemuksia. Onhan, historiaa kun katsomme taaksepäin, aamukammassa Suomen markalla jo aika vähän piikkejä jäljellä. (Ed. Kekkonen: RUK:n verran!) — Aivan, ed. Kekkonen, sen verran. — 1860-luvullahan silloiselle Suomen suuriruhtinaskunnalle Venäjän tsaari tuon markan antoi osoitukseksi, että Suomen kansa kuuluu kansakuntien joukkoon, saa käyttää suomen ja ruotsin kieltä, saa opettaa lapsia lukemaan tehokkaasti ja käyttämään omaa rahaa. Ja nyt tämä vaihe alkaa pikkuhiljaa tämän maan historiassa olla takanapäin.

Muutamaan asiaan kiinnitän lyhyesti huomiota. Lupasin ministeri Perholle, että en pappina puhu kovin pitkään. (Ed. I. Kanerva: Entä kansanedustajana?) — En kansanedustajanakaan, ed. Kanerva. (Ed. Kekkonen: Mutta varsinaissuomalaisena!) — Aivan.

Suomi on kuitenkin nyt ainoa Pohjoismaa, joka on tehnyt tämän ratkaisun tässä vaiheessa. Eilenhän me kuulimme, että Ruotsin sosialidemokraattinen pääministeri ilmoitti, että kansanäänestys euroon siirtymisestä menee vaalien ylitse, eikä hän ilmoittanut tarkkaa ajankohtaa, kuinka pitkälle vaalien ylitse. Eli Suomi on tässä suhteessa nyt omassa veneessään ajatellen pohjoismaista perhettä. Tämä on hieman vähäiseksi jäänyt tässä ajankohtaiskertomuksessa. Myönnän sen, ettei tällaiseen kertomukseen voi kaikkia asioita mukaan ottaa, mutta sieltä pitääkin jotakin puuttua, jotta oppositio voi arvostella hieman kertomusta.

Kertomuksessa verrataan euroaluetta lähinnä Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Euron kurssi, hintavakaus, työllisyys ja inflaatio ovat tarkastelun kohteina. Erityisesti aivan oikein nousee esiin myös öljyn hinta, euron heikkous ja dollarin vahvuus. Euro on sentään lähtenyt jonkin verran vahvistumaan, dollari heikkenemään, ja näyttää, että näiden kahden valuutan tasapaino alkaa hiljalleen löytyä. En lähde tässä asiassa ennustamaan mitään, koska se on hyvin vaikeaa varsinkin niillä tiedoilla, jotka minulla on, mutta näyttäisi siltä, että tällainen tietynlainen tasapaino on nyt lähikuukausien, lähivuoden aikana todennäköisesti syntymässä.

Tähän kysymykseen otetaan selvästi kantaa kertomuksen viimeisessä kappaleessa: "Suomen talouden tasapainoisen kehityksen kannalta euron vahvistuminen olisi varsin tervetullut. Euron vahvistuminen vähentäisi inflaatiopaineita ja parantaisi kotimaisen kysynnän kasvuedellytyksiä ilman, että viennille aiheutuisi kohtuutonta haittaa. Suomen viennin kilpailukyky on erinomainen ja vaihtotaseen ylijäämä ennätyksellinen. Talouden avoin sektori ei näissä oloissa tarvitse tuekseen heikentyneen valuuttakurssin tuomaa ylimääräistä etua." (Ed. Pekkarinen: Siinähän se oli sanottu, vastaus ed. I. Kanervalle äskeiseen keskusteluun!) — Tämä oli sitaatti sieltä. Mutta veljet voivat jatkaa debatointia hetken kuluttua.

Eräs iso asia kertomuksessa on myös puuttuminen inflaatioon, joka on Suomessa kiihtynyt, ei sentään ihan sellaisiin lukuihin kuin Irlannissa, josta se nyt on saanut moitteet. Herää kuitenkin kysymys, miten erilaiset kulttuurit, kansantaloudet ja sitä kautta yhteiskunnat sopeutuvat tulevaisuudessa yhteiseen valuuttaan. Tämä jää nähtäväksi. Toivomme, että hyvin. Mutta rehellisyyden nimissä meidän on myönnettävä, että japanilaisilla ja amerikkalaisilla on historiallisesti parempi lähtökohta ajatellen heidän valuuttojaan. Eurooppa on tässä suhteessa paljon hajanaisempi.

Mutta meidän on huolehdittava siitä, että työllisyys tässä maassa ja Euroopassa edelleen paranee, sosiaaliturvasta huolehditaan ja Eurooppa selviää siitä vakavasta elintarvikekriisistä, joka tällä hetkellä koskettaa maanosaamme. Samoin meidän on tässä maassa huolehdittava siitä, että alati kasvavat tuloerot ja koteloitunut pitkäaikaistyöttömyys eivät lisää kohtuuttomasti kansalaisten turvattomuutta ja sitä kautta yhteiskuntarauhan mahdollista järkkymistä.

Vaikka tämä raportti ansaitseekin ihan tyydyttävän arvosanan, olisin kuitenkin kaivannut selvää yksityiskohtaista vertailua Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä koskien työllisyyttä, korkoja ja inflaatiota. Tällä hetkellä Norjassa on työttömyysprosentti noin 3,2, inflaatio noin 3,0 ja korkotaso 7,1, eli korkotaso on selvästi korkeampi kuin Suomessa, työttömyys huomattavasti matalampi ja inflaatio jonkin verran matalampi. (Ed. Kekkonen: Öljy!) — Öljyäkin heillä on. Meillä vastaavasti sitten on vihreää kultaa ja Nokia. — Ruotsin työttömyys, myös euroalueen ulkopuolella, on 5,6 prosenttia, siis selvästi alempi kuin Suomessa ja inflaatio vain 1,4 prosenttia ja korkotaso 4,1 prosenttia. Nämä kaksi Pohjoismaata ovat kohtuullisen hyvin pärjänneet taloudessa ja työllisyyden hoidossa, vaikka ne eivät kuulukaan euroalueeseen, kumpikaan näistä meidän naapureistamme.

Näitä lukuja kannattaisi ehkä valiokuntakäsittelyssä vähän tarkemmin analysoida, sillä näiden lukujen takana on hyvin pitkälti myös kansalaisten hyvinvointi ja se, miten palvelut toimivat ja miten työllisyys vaikuttaa ihmisen arkeen ja tulevaisuudenuskoon.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Olen niin kuin varmaan kaikki muutkin kaikin osin näiden asioiden takana hyvinkin, joita pankkivaltuuston kertomuksessa on. Suomen talouden asetelmat ovat tällä hetkellä positiiviset. Ainoa varauma liittyy siihen, miten globaalitaloudessa, maailmantaloudessa tulee menemään. Siellä ovat USA:n luomat riskit, joita täällä on tuotu erittäin voimakkaastikin esille, ja Japani.

Mitä tulee ed. Seivästön äskeiseen puheenvuoroon, sivulta 6 löytyy tästä asiasta kommentti, ei niinkään Norjasta mutta Ruotsista ja Tanskasta, joitten osalta täällä todetaan, että eurojärjestelmän ulkopuolella olevien Ruotsin ja Tanskan valuutat eivät vahvistuneet merkittävästi suhteessa euroon. Keskeinen syy tähän on se, että nämä maat pyrkivät myötäilemään Ekp:n harjoittamaa rahapolitiikkaa. Tässä ei ole maittain otettu työttömyyttä, korkoja ja inflaatiota huomioon, ja sanoisin, että tässä suhteessa Norja muodostaa melkoisen poikkeuksen sekä Suomeen, Ruotsiin että Tanskaan verrattuna.

Ismo  Seivästö  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nostin tämän asian sen takia esille, että meidän suomalaisten kannattaa muistaa se, että me edelleen kuulumme Euroopan unionin jäsenyydestä huolimatta pohjoismaiseen yhteiskuntaperheeseen. Nämä maat ovat kuitenkin meille hyvin läheisiä historiastamme, kulttuuristamme ja perinteistä johtuen. Siksi toivoin tällaista erillistä huomiota Pohjoismaiden yhteistyön historian ja tulevaisuuden kannalta.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tällainen ajankohtaiskertomusta koskeva keskustelu meillä käydään. Pikkuisen olisi toki toivonut, että olisi päästy syvällisempään yhteiskunnallisen kehityksen tarkasteluun, mutta kuten on todettu, ehkä aika ei vielä kaikilta osin ole kypsä siihen.

Työttömyys on pahin ongelma meillä yhteiskunnassa edelleen. Alueelliset erot ovat suuret. Valitettavasti näitä asioita tässä ei lainkaan tarkastella alueellisen kehityksen näkökulmasta. Ei myöskään arvioida sitä, millä tavoin käynnissä oleva liian nopea, valikoiva muuttoliike jatkossa vaikuttaa, jos ja kun olosuhteet maailmantalouden seurauksina muuttuvat ja vaikutukset myös meidän vahvaan vientiimme osaltaan sitä kautta heijastuvat myös työllisyyden ja käytettävissä olevien voimavarojen kautta koko maan kehitykseen ja hyvinvoinnin järjestämiseen kansalaisille. Nyt kuitenkin on eletty hyvin vahvan talouden kasvun kautta. Kun nämä ongelmat, joihin työttömyyden, muuttoliikkeen, toisaalta asunto-ongelmien tai myös köyhyyden ja lisääntyneen epävarmuuden osalta on tässä keskustelussa viitattu, ovat meillä nyt näinkin voimakkaina, mitä seurauksia mahdollisesti muuttuvissa tilanteissa, jos maailmankaupan tilanne heikkenee, USA:n ongelmat lisääntyvät, siitä voi meille kotimarkkinoille ja kansalliseen politiikkaan olla? Tässä mielestäni on vähän jääty pinnalliseen tarkasteluun.

Leena Luhtanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunnalla on tilaisuus käsitellä tämä ajankohtaiskertomus perusteellisesti ja huolella, mutta muutama sana lähinnä tästä prosessista.

Mielestäni tämä on erinomaisen hyvä alku sille Suomen pankkilain uudistuksessa tapahtuvalle toimenpiteelle, että pankkivaltuustolle annettiin tämä mahdollisuus, toisin sanoen mahdollisuus tarvittaessa antaa tämän tyyppisiä ajankohtaiskatsauksia sen lisäksi, että saamme pankkivaltuustolta perinteisen kertomuksen. Silloin, kun tätä käsiteltiin talousvaliokunnassa, valiokunta korosti sitä, että tämän tarkoituksena on nimenomaan tuoda eduskuntaa lähemmäksi rahapoliittista keskustelua ja ikään kuin pääsisimme aina tarvittaessa tärkeistä, ajankohtaisista, erityisesti rahapoliittisista näkökannoista osallisiksi. Viittasimme myös siihen silloin, että kun keskustelut jatkuvat, tästä tulee ikään kuin tällainen kutyymi tänne eduskuntaan. Niitten painoarvo myös lisääntyy. Niitä osataan odottaa. Meidän käsittelymme, koko tämä prosessi ikään kuin saa omat muotonsa.

Voin vain todeta näin, että mielestäni tämä on erittäin hyvä alku tälle keskustelulle ja valiokunta on saanut tästä, en nyt rohkene sanoa hyviä eväitä mutta eväitäpä kuitenkin. Mielestäni tämä on siitäkin syystä hyvä asia, että nyt, kun pankkivaltuusto ei enää Euroopan keskuspankkijärjestelmässä osallistu yhteistä rahapolitiikkaa koskeviin päätöksiin, pankkivaltuustolle jää näin ollen hyvin tärkeä rooli informaation välittäjänä ja nimenomaan keskustelun käynnistäjänä. Tämä asiakirja täyttää sen erinomaisesti.

En malta kuitenkaan olla sanomatta sitä, että vaikka meillä nyt on käsissämme tämä uusi elementti, kiinnitimme silloin huomiota myös siihen, että edelleen pitäisimme tärkeänä ja eduskunnan kannalta on hyvin tärkeätä se, että kehittäisimme myös varsinaisia pankkivaltuuston kertomuksia eli että niidenkin informaatioarvo lisääntyisi.

Jos jotain sisällöstä tai tyylistä itse asiassa sanoisi, eräässä puheenvuorossa viitattiin siihen, että johtopäätöksissä tai tässä asiakirjassa yleensäkin ehkä, mutta johtopäätöksissä, mikäli mahdollista, vielä olisi oltava ehkä selkeämmin luettavia asioita, siis muutamia kohtia. Esimerkiksi sanotaan näin vaikka nyt ihan Euroopan keskuspankistakin muutama sana, mikä sen rooli tällä hetkellä on. Minä nyt vain tässä tällaisia asioita heitän eteenpäin. Sanotaan nyt vaikka, että en tiedä, miten on semmoinenkin noteerattu, että Euroopan keskuspankki julkistaa aika uutena elementtinä, näin meille talousvaliokunnalle kerrottiin, ennusteraportteja. Tämä on minusta tavattoman hyvä asia. Ne ovat vielä puutteellisia, mutta niitä tehdään. Tämän kaltaisista asioista saisimme eduskuntaan informaatiota, tietoa, ja sitä kautta kiinnostus lisääntyisi myös näihin asioihin.

Sen verran, arvoisa puhemies, sisällöstä, että minä hiukan sellaista ihmettelin, että täällä ikään kuin viennin veto, hyvä vienti on nähty kielteisenä asiana. Jäin vain miettimään sitä, että entäs sitten, mitäs sitten tapahtuisi, jos vientikin olisi tökkinyt. Minun käsitykseni on ihan tämmöinen päällimmäinen käsitys tässä, että kilpailukyvyn kasvu on kiinni muustakin kuin eurosta. Se on ollut kiinni hyvin paljon, sanotaan nyt tuposta, markkinoiden avautumisesta, hyvin monesta muusta ympäristöön liittyvästä tekijästä. Voisi tietysti sanoa — analysoimatta sen kummemmin tässä, mutta kun kuuntelin tätä keskustelua — että euro on tietysti yksi tekijä kilpailukyvyn parantamisessa, mutta siihen liittyy hyvin paljon muitakin asioita. Voisi tähän lisätä sen tietysti, että toki hallituksen toimet ovat pysyvämpiä tässä viitekehyksessä.

Mutta voin vain todeta sen, että mielestäni kertomuksen käsittelyä, kertomustyyliä, sen käsittelyä, koko tätä keskustelua varmasti on paikallaan kehittää, mutta tämä on ensimmäinen kertomus ja hyvä alku. Minusta on erinomainen asia, että pankkivaltuusto nyt on käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseen. Talousvaliokunta tulee ottamaan täällä tulleita näkökohtia käsittelyssä huomioon.

Mauri Pekkarinen /kesk:

(Ed. I. Kanerva: Meille edustajille eikä lehdistölle!) Arvoisa puhemies! — Ajattelin noudattaa ed. I. Kanervan ohjeita tässäkin asiassa.

Mitä vielä tulee tähän keskusteluun, sen luonteeseen, siihen mistä täällä kannattaa keskustella, totta kai jokainen edustaja valitsee sen näkökulman ja ne painotukset, mihin aikoo sanansa sijoittaa tämmöisen keskustelun yhteydessä. Tämä antaa aika laajan mahdollisuuden tulla eri näkökulmilta tähän aihepiiriin. Yksi tapa tietysti on se, että täällä alkaisi pohdiskella sitä, mitä Greenspan on sanonut, jos hän on sanonut noin taikka jos hän on sävyttänyt sanomaansa tuolla tavalla, minkälaista vaikutusta sillä on maailmantalouteen ja miten se heijastuu kenties euron kurssiin jnp. Tämä on hienoa filosofista, akateemista keskustelua ja pohdiskelua. Siinä tietysti varsinkin kaikki me, jotka olemme Amerikassa matkustelleet, ihan kernaasti voimme olla mukana. Sitäkin keskustelua varmasti täällä on paikallaan käydä.

Katson, että se keskustelu, mikä ainakin ihan näin poliittisessa oppositiossa olevan ryhmän näkökulmasta on tärkeää ja paikallaan, on nimenomaan sen seikan pohdiskelu, mitä kaikkia haasteita nyt sitten yhteinen rahapolitiikka todellakin finanssipolitiikalle on antanut taakse jääneitten vuosien aikaan, ja vähän myöskin sen tirkistely, mitä se antaa tulevien vuosien aikaan.

Ed. Kanerva, jonka sanaan ja tyyliin ja tapaan totaalisesti luotan melkein aina, teki tulkintaa siitä, että olisin jotenkin uskonut siihen, että täällä voidaan yhteiseen raha- ja valuuttakurssipolitiikkaan vaikuttaa, mutta a) ei voida ja b) se ei ole edes meidän oikeutemme, niin kuin kaikki hyvin tiedämme, jotka olemme säätäneet nämä lait, jotka koskevat yhteistä keskuspankkia ja myöskin Suomen Pankkia. Näin ajattelen: Emme me siihen voi vaikuttaa. Mutta, ed. Kanerva ja kaikki muut, mihin me voimme vaikuttaa, on se, miten sen yhteisen rahapolitiikan oloissa, mikä nyt vallitsee meillä Suomessa, finanssipolitiikkaa pitäisi harjoittaa.

Ed. Luhtanen esitti erittäin tärkeän kysymyksen, kun hän pohdiskeli tätä aihepiiriä äsken. Hän sanoi jotenkin, jos oikein ymmärsin, varmemmaksi vakuudeksi kysyn, ymmärsinkö oikein, siihen tapaan, onko viennin kilpailukyky ollut välttämättä liian hyvä jnp. Tämä oli kai se pohdiskelu. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että kaikissa oloissa on tavattoman tärkeää tällaiselle kansantaloudelle, että vienti on kilpailukykyinen, menestyy ja pärjää, ilman muuta näin. Mutta aivan niin kuin yhteinen raporttimme kertoo, mikä tänne on jaettu, se taso euron kurssilla, mikä on viimeisten parin vuoden aikaan ollut, on ollut vähän liiankin alhainen taso, vähän liiankin alhainen taso monien syiden summana. Nyt en käy sitä enempää tässä analysoimaan, millä tavalla perustellen sillä on ollut vähän liiankin alhainen taso.

Mutta se, mitä halusin äsken sanoa ja vielä täsmennän tässä: Mitä siitä seuraa, kun tuon kurssin taso on ollut niin alhainen? Siitä seuraavat entistä vaativammat haasteet nimenomaan finanssipolitiikalle. Mitä heikommin kurssitaso on oikealla kohdallaan, Suomen talouden fundamenttien mukaisella kohdalla, mitä kauempana se on optimikohdasta, Suomen talouden omien fundamenttien optimikohdasta, mitä kauempana se siitä on, minun käsitykseni mukaan sitä vahvempaa kansallista finanssipolitiikkaa Suomessa siinä tilanteessa tarvitaan. Tämä oli minun sanomani, ja tämä on muuten edelleenkin minun sanomani. Mitä kauempana se siitä on, sitä enemmän se helposti aiheuttaa sitä polarisaatiota, josta jo silloin, kun Suomi liittyi Euroopan talous- ja rahaunioniin, puhuttiin.

Kaikki tiesivät, jopa hallituksen omat raportit silloin sen sanoivat, että jäsenyys Emussa tulee aiheuttamaan eräillä yhteiskuntaelämän aloilla tietyllä tavalla tällaista yhteiskunnallista polarisaatiota. Kun se rahapolitiikka ei nyt sattunut olemaan ihan täsmälleen Suomen kannalta niin sanotussa optimikohdassa, vielä suuremmat haasteet sieltä tulivat. Minun sanomani oli — ja totta kai seuraavasta olemme poliittisesti eri mieltä — minun sanomani oli, että erityisesti tietyissä kohdin se finanssipolitiikka, mitä on harjoitettu, ei ole ollut kohdallaan ottaen huomioon sen rahapolitiikan, missä Suomi on elänyt muiden Emu-maiden kanssa.

Olisi tarvittu vahvempaa väliintuloa hallituksen puolelta sosiaaliseen ja tulonjakopolitiikkaan. Olisi tarvittu vahvempaa väliintuloa nimenomaan finanssipolitiikan keinoin alueelliseen eriytymiseen: sekä ylikuumentumispesäkkeitten sammuttamiseen ajoissa että jälkeen jäävien alueitten tilanteen helpottamiseen toisaalla. Tämä oli minun sanomani, edustajatoverit ja erityisesti ed. Kanerva, jonka sanomaa arvostan ja toivon, että hän jaksaa ymmärtää tämän näkökulman, mitä minä tässä yritän sanoa. Minä arvioin sitä finanssipolitiikkaa ja vielä kertaalleen haluan tätä näin monta kertaa alleviivata, koska en ota harteilleni sitä taakkaa, että en tietäisi sitä, missä rahapolitiikasta päätetään. Minä muuten tiedän sen. Tästä syystä pohdiskelu siitä, mikä finanssipolitiikan rooli on, on jatkossakin mielestäni tarpeen.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellä on kyllä merkittävään osaan niistä olennaisista asioista, jotka liittyvät aihealueeseen, jota pankkivaltuuston ajankohtaiskertomus käsittelee, toki puututtu, mutta kuitenkin hyvin merkittävältä osalta keskusteluun olette osallistuneet, arvoisat kollegat, jotka olette pankkivaltuuston työssä olleet mukana. Sen vuoksi haluan ihan rivikansanedustajana, tässä mielessä rivikansanedustajana, kiittää tästä kertomuksesta. Minusta tämän tyyppisen kertomuksen aikaansaaminen on parhaimmillaan avaamassa ihan uuden tasoista vuoropuhelua Suomen Pankin ja eduskunnan välillä ja sanoisin, että eurosopeutumisessa vaadittavan ymmärtämyksen rakentumista myös meillä kansanedustajilla. Tässä mielessä parhaat kiitokset. Tämän lisäksi haluaisin muutaman sanan ihan tähän prosessiin.

Ed. Luhtanen minusta hahmotteli oikealla tavalla sitä, miten tätä asiaa voitaisiin viedä eteenpäin. Siksi nostan ajatuksen, voisiko ihan eduskunnan vuosittaisen lukujärjestyksen kannalta syntyä selkeämpi näkemys siitä, mitkä olennaiset selonteot, ajankohtaiskertomukset jne. tulevat, missä vaiheessa vuosikiertoa, vähän pidemmässä juoksussa, jolloin valmistautuminen tämmöisiin keskusteluihin tapahtuisi ehkä paremmin ja tietoisemmin. Koen ainakin omakohtaisesti, ehkä johtuu osittain siitä, että en ole riittävän hyvin näitä aikatauluja ja niihin liittyviä ennakointeja seurannut, että monta kertaa tämmöinen tärkeä keskustelu kaikesta huolimatta tulee niin lyhyellä varoitusajalla, että siihen ei ehdi riittävästi paneutua. Tämän vuosikiertoajatuksen tuon esille ja sen kirjaamisen paremmin ja nimenomaan niiden asioiden esiin nostamisen, joihin olisi syytä myös eduskunnan kattavammin osallistua kuten esimerkiksi tämän ajankohtaiskertomuksen käsittelyyn.

Ihan tämän paperin sisältöön liittyvät nämä johtopäätökset, joissa myös ed. Luhtanen mielestäni tarttui oikeaan asiaan. Kaikkineen tämän asiakirjan taso varmasti riittää, kun arvioidaan sitä, että on ensimmäistä kertaa tällainen asia esillä eduskunnassa, mutta nimenomaan kysyn, mitkä ovat johtopäätökset. Kun pankkivaltuustolla ei ole sitä poliittista rasitetta, mikä on tämän asian käsittelyllä silloin, kun tullaan eduskunnan isoon saliin, jossa pitää kyetä tekemään poliittisia johtopäätöksiä, toivoisin, että te pankkivaltuusmiehet käyttäisitte tätä asemaa hyväksenne ja toisitte ehkä vielä pelkistetympinä niitä keskeisiä johtopäätöksiä, joita tarvitaan nyt nimenomaan tulevaisuutta ajatellen ja tulevaisuuden toimenpiteitä ajatellen, jolloin tulee jossain määrin tarjoiltua poliittinenkin agenda teidän pankkivaltuusmiesten näkemysten pohjalta siitä, mihin pitää ottaa kantaa.

Tavallaan sieltä tulee yhteys myös tähän kehyskeskusteluun, jolloin ajattelen näin, että parhaimmillaan tästä osittain kritiikkiäkin saaneesta kehyskeskustelusta voisi tulla todella merkittävä, ei vain niin, että käydään muodollisesti valtiovarainministeriön antaman agendan pohjalta ja raamien pohjalta täällä keskustelua, vaan käytäisiin todella keskustelu, jossa voitaisiin tarttua niihin kipukohtiin, joilla kansallisesti sopeutetaan paremmin politiikkaa vastaamaan eri lähtökohtiin.

Tässä mielessä mielestäni ed. Pekkarinen on ehkä osin vastatuuleen koettanut puhaltaa tätä ajatusta, jota on haluttu osin ymmärtää, osin ei ymmärtää. Mutta tästähän on kysymys, jos ajatellaan sitä, että me todella sopeudumme pienenä kansallisvaltiona eurovaluutan olosuhteisiin, joissa mittasuhteiltaan hyvin erilaiset kansallisvaltiot, eurooppalaiset kansallisvaltiot, kuitenkin saman valuutan olosuhteissa sopeuttavat oman kansallisen politiikkansa mahdollisimman oikeudenmukaiseksi.

Arvoisat kollegat, haluan kysyä: Ei kai lähtökohtana voi olla se, että me emme oikeudenmukaisuuteen pyri? Jos me arvioimme tällä hetkellä tilannetta, mikä Suomessa on, voimme olla yksimielisiä — ja kertaan vielä sen, mihin eräässä vastauspuheenvuorossani viittasin — siitä, että heikko euro on merkittävällä ja myönteisellä tavalla edesauttanut meidän kansantaloutemme kehitystä. Se on tosiasia, jota ei voida muuksi kääntää. Mutta siinä, että me vastaisimme tulevaisuudessa vielä paremmin ja oikeudenmukaisella tavalla eri kansanosien elämäntilanteisiin, uskoakseni on kehittämisen varaa.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä pysähtyä kahteen asiaan.

Toinen on tyttömyys. Ed. Ilkka Kanerva tarkasteli omassa puheenvuorossaan tätä kysymystä. Minä edelleen sanon, että jos näin voimakkaan talouskasvun aikana heikon euron jäljiltä me olemme näin korkeassa työttömyydessä, missä tällä hetkellä olemme, sen pitäisi synnyttää niitä johtopäätöksiä, joiden pohjalta teemme tarvittavia rakenteellisia uudistuksia ja muutoksia ja todella edesautamme sitä, että me saamme painettua työttömyyttä, myös alueellisesti voimakkaasti eriytynyttä työttömyyttä, parempaan asemaan.

Toinen asia, johon haluan tarttua, on verotus ja se verojärjestelmä, jolla me säilytämme myös kansainvälisen kilpailukyvyn Suomessa. Minusta on kaksi asiaa, jotka erityisesti pitäisi ottaa huomioon. Toinen on Tobinin verojärjestelmä, valuutanvaihtovero, johon meidän pitäisi pystyä kansallisesti määrittämään selkeämpi näkemys, ja toinen on sähköisen kaupan verotus. Jos ajatellaan, mitä se merkitsee USA:n ja Euroopan välisenä kilpailuasetelmana, jos ajatellaan näiden maanosien hyvin erilaista perusasetelmaa verojärjestelmän osalta, niin mitä pidempään sähköinen kauppa saa kehittyä periaatteessa verotuksen ulkopuolella — käytän näin vahvaa sanontaa: verotuksen ulkopuolella — erityisesti tästä tulee hyötymään USA suhteessa Eurooppaan, jossa on matalammat verokannat. Erityisesti tätä kautta katoava verotusmahdollisuus on ongelma Euroopalle, ja se on ongelma Suomelle pienenä kansallisvaltiona. Millä tavalla me suomalaisina voimme olla nykyistä aloitteellisempia ja tarjota myös aktiivista panosta Euroopan unionin sisällä näistä asioista keskusteltaessa?

Kolmas näkökulma, joka liittyy verotukseen: Mielestäni meidän pitäisi näissä olosuhteissa jatkossa olla huomattavasti aktiivisempia kansallisen veropolitiikan toteuttamisessa.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen verran vastaan ed. Karjulalle, mikä on tänään kyllä tullut täällä esiinkin, että sen tyyppisiä ikään kuin poliittisia faktoja, joiden pohjalta voitaisiin keskustella, ei varmaankaan synny henkilöiden kesken, jotka kuitenkin ovat eri taustaryhmien nimeämiä. Siksi päädyimme siihen, että esitämme taloudelliset faktat, jotta poliittinen keskustelu voidaan käydä täällä.

Sanoitte, että heikko euro ei kuitenkaan auttanut työttömyyteen. Siihen ovat tänään useammat puuttuneet, kuten itsekin omassa puheenvuorossani. Vientiteollisuus oli se, joka tästä eniten hyötyi, mutta vientiteollisuus ei työllistä siinä määrin kuin kotimainen kysyntä eikä kuitenkaan hyvinvointinsa aikana investoinut, mikä olisi ehkä tuonut lisää työllisyyttä. Tämä on valitettavaa.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Pankkivaltuuston ajankohtaiskeskustelu antaa hyvän lähtökohdan valiokuntatyölle ja eduskuntakäsittelylle. Kiinnitän vielä huomiota muutamaan asiaan.

Tässä kertomuksessa aivan oikein korostetaan toimia, joilla kotimaista kysyntää ja sitä kautta työllisyyttä kyettäisiin vahvistamaan ja ymmärtääkseni näin ratkomaan niitä mahdollisia ongelmia, joita viennin hidastuminen voi meille synnyttää. Tästä syystä tuntuisi oikeammalta, että finanssipolitiikassa huomioitaisiin niiden väestöryhmien asiat nykyistä paremmin, jotka tarvitsevat lisää ostovoimaa käyttääkseen kotimaisen tuotannon ostoon, hankintaan, sekä tuotteiden että palvelujen osalta tämän rahan. Tätä kautta loisimme vahvaa ja kestävää työllisyyttä. Arvoisa puhemies! Uskon, että se olisi myös alueellisen kehityksen kannalta oikeudenmukaisempi linja.

Kiinnitän vielä huomiota veroratkaisuihin. Mehän olemme puhuneet tässä salissa kansallisen veropolitiikan mahdollisuuksista sekä työllisyyden vahvistamisen osalta että oikeudenmukaisemman yhteiskunnan kehityksen ja alueellisen kehityksen osalta ja myös kansalaisten näkökulmasta katsottuna oikeudenmukaisemman tulonjaon osalta. Tietysti tarvitaan vielä yrittäjyyden tukea, mutta me tarvitsisimme vero-ratkaisulla sellaista tukea yrittäjyyteen ja työllistämiseen, joka olisi alueellisesti eriytettyä. Peräänkuulutan edelleen sellaisia verotuksellisia ratkaisuja, joilla alueellista yrittäjyyttä, pienyrittäjyyttä, tuotantotoimintaa ja kehitystä voitaisiin vahvistaa ja näin tasapainottaa yleensä alueellista kehitystä. Tähän asti kaikki tämän tyyppiset toimet meillä on hallituksen taholta torjuttu.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Uosukainen.

Ilkka  Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnä puutun ed. Luhtasen puheenvuoroon, kun hän puhui proseduurista, joka pankkivaltuuston ajankohtaiskertomuksen ympärillä on täällä käyty tai ajateltu käytäväksi. Tosiasia on, että pankkivaltuuston alkuperäinen aie oli tulla tämän kertomuksen kanssa viime vuoden marras—joulukuussa tähän vastaavaan täysistuntokäsittelyyn, mutta eduskunnan virkamiesjohdon ja puhemiehistön näkemykset huomioon ottaen oli viisaampi ikään kuin seesteisemmässä yhteydessä tämän asian esilleotto, ja päädyttiin siihen, että kunhan valtiopäivät saadaan avattua, tähän asiaan tullaan palaamaan. Näin on nyt käytännössä tapahtunut, ja olen sitä mieltä, että eduskunnan johdon arvio silloin oli oikea. Tästä asiasta on näissä olosuhteissa huomattavasti enemmän jo tuntumaa, kun itse asiassa tuulen suunta myös kansainvälisen talouden osissa antaa tänä päivänä arviointipohjaa katsoa asiaa sekä euron heikkenemisen että euron vahvistumisen näkökulmasta. Tulokulma on näin ollen huomattavasti hedelmällisempi.

Ed. Karjulan asialliseen puheenvuoroon toteaisin, että tämän ajankohtaiskertomuksen idea ei ole se, että me etukäteen sanoisimme, että se tulee aina keväällä tai se tulee syksyllä tai se tulee silloin tai tuolloin. Sitä vartenhan on olemassa pankkivaltuuston normaali vuosittainen kertomus omasta toiminnastaan. Seuraava ajankohtaiskertomus saattaa eräissä olosuhteissa olla kuukauden päästä, jos jotain dramaattista tapahtuu. Sen pitää olla joustava ja reagoiva kaikkeen siihen nähden, mitä harjoitettavassa rahapolitiikassa tältä osin tapahtuu. Näin ollen tähän ei voi oikeastaan kauheasti varautua.

Tässä on myöskin ladattu aika paljon odotuksia talousvaliokunnan suuntaan, että arviointia syvennetään ja kuvaa mahdollisuuksien mukaan monipuolistetaan. Luotan kovasti talousvaliokunnan lähtökohtiin tässä yhteydessä tietäen, että valiokuntaa johdetaan hyvin pätevillä aivoituksilla ja päättäväisesti eteenpäin vieden. On syytä odottaakin, että asiat menevät hyvään suuntaan.

Samoin Suomen kannattaa olla itse asiassa ylpeä siitä, että tätä kertomusta täällä tänään tällä tavoin käsitellään, sillä Suomi on Euroopan euroalueen maista ainoa, jossa parlamentille on luotu tämän kaltainen mahdollisuus. Se on oikein, sillä rahapolitiikalla on monenmoisia taloudellisia ja muita vaikutuksia. Eräitä olemme esimerkiksi ed. Pekkarisen kanssa tänään tapailleet. On näin muodoin oikein, että asiaa käsitellään parlamentin vinkkelissä, ei pelkästään pankkivaltuuston sisällä sinänsä, mistä olen hyvin iloinen ja tyytyväinen. Kiitän pankkivaltuustoa, että kykenimme hyvin asiallisessa ilmapiirissä saamaan aikaan mielestäni koko lailla syvälle käyvän, taloudellisiin tosiasioihin perustuvan arvion siitä, mitä Euroopan keskuspankin harjoittama rahapolitiikka on myötään tuonut.

Luulenpa, että ajan henki käy siihen suuntaan, mitä Suomen parlamentti tässä suhteessa ensimmäistä kertaa edustaa. Toivoisin, että esimerkiksi pankin pääjohtajan Duisenbergin alun alkaen antama lupaus siitä, että hän olisi esimerkiksi europarlamentin käytettävissä vastaavalla tavalla kuin täällä nyt pankkivaltuusto tavallaan altavastaajana on suhteessa eduskuntaan, voisi joskus toteutua. Näin hän lupasi ennen pääjohtajanimitystään, saa nähdä, mitä jatkossa tapahtuu. Kuten sanottu, henki on se, että europarlamentti tullee vaatimaan itselleen myöskin keskusteluosapuolen roolia, jota tässä Suomen parlamentille on jo haluttukin antaa ja taata, hyvä näin.

Mitä sitten tulee, arvoisa puhemies, tähän ikään kuin poliittisempaan rooteliin tässä, en malta olla vielä palaamatta ed. Pekkarisen ja allekirjoittaneen ystävällishenkiseen ja sellaiseksi ainakin tarkoitettuun debattiin. (Ed. Pekkarinen: Ehdottomasti!) — Tämä oli ainakin suuntunnustus saatuna nyt. (Ed. Pekkarinen: Lyödään kättä päälle!) — Tämän osalta en voi olla palauttamatta mieleen, että ed. Pekkarisen johdolla valmisteltiin ajallaan raportti, johon olen saanut tutustua ja joka lähtee siitä peruspoliittisesta argumentista, että Suomen ei pidä liittyä euroalueeseen ainakaan ennen kuin Ruotsi on asianomaiset ratkaisunsa tehnyt. En voi parhaalla tahdollanikaan olla tulkitsematta asiaa niin, että happamia ovat pihlajanmarjat. Tämä on, ed. Pekkarinen, minun tuntumani siitä, miksi te yritätte sanoa, että kun euro on heikentynyt suhteessa dollariin, niin Suomessa menee kurjasti, ja kun euro vahvistuu, niin Suomessa menee entistä kurjemmin. (Ed. Pekkarinen: En minä niin ole sanonut!)

Tässä teidän puheenvuorossanne oli yksi mielenkiintoinen lause, koska kuuntelin sen, jonka piditte puhujakorokkeelta. Totesitte siinä kutakuinkin niin, että yhteisvaluutta on kyllä ollut omiaan edesauttamaan taloudellista kasvua. Tästä taloudellisesta perusfaktasta tuskin kukaan voi olla olematta samaa mieltä. Perusfakta on, että euroalue on ollut omiaan edesauttamaan Suomen taloudellista kasvua. Kun hän sanoo, että se on kuitenkin mukanaan tuonut taloudellista, sosiaalista ja alueellista eriarvoisuutta, niin miten tästä faktasta voidaan tulla siihen johtopäätökseen, että jos meillä taloudellinen kasvu olisikin ollut miinusmerkkistä, niin me olisimme voineet jotenkin välttyä näiltä yhteiskunnallisilta seurausvaikutuksilta?

Tämä ei oikein tahdo millään mahtua minun ajatuskulkuuni. Olen sitä mieltä, että Suomi kestää taloudellisia koettelemuksia tässä järjestelyssä paremmin kuin tämän järjestelyn ulkopuolella. Ed. Pekkarinenhan viittasi puheenvuorossaan, että tämä valuutta-alue ei ole Suomelle optimaalinen. Me emme olekaan heiluttamassa kapellimestarin puikkoa, se on selvä. Mutta meidän suhteellinen vaikutusvaltamme on taatusti vahvempi, kuin jos me olisimme yksin tai siinä tapauksessa, mihin ed. Seivästö viittaa, että meidän olisi tullut luoda yhteinen pohjoismainen valuutta-alue, jota suuresti sinänsä rakenteena epäilen, tekijänä globalisoituvassa maailmantaloudessa, ja jonka optimaalisuusaste muutoinkin tulisi kyseenalaiseksi riippumatta siitä, että totta kai 12 euromaan joukossa kansantalouksien syklit ovat huomattavasti toisistaan poikkeavat. Ei minkään kansantalouden sykli sinänsä toimi suhteessa toisiin koskaan sataprosenttisesti optimaalisella tavalla.

Tässä on syytä sanoa, että tässä tilanteessa, jota nyt eletään ja jossa euro on vahvistumassa suhteessa dollariin, ainakin itse odotan ja oletan, että sillä on oma vaikutuksensa erityisesti kahteen tärkeään kysymykseen Suomen talouden kannalta ja sen seurausvaikutuksiin alueellisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti, ed. Pekkarinen. Pidän niitä myönteisinä, koska tämä kehitys, joka nyt on euroalueella vallalla, on omiaan heikentämään hintapaineita eli lyömään inflaatiota päihin. Vastaavalla tavalla vientivetoisen sijasta kotimarkkinavetoiseksi muuttuvan talouskehityksen vaikutus on työllisyyttä edesauttava. Jos inflaatiolla ja työllisyydellä ei ole merkitystä, ed. Pekkarinen, talouteen, sosiaaliseen kehitykseen ja alueelliseen kehitykseen, niin millä sitten?

On selvää, että aina voidaan sanoa, että hallitus on ollut voimaton finanssipolitiikassaan. Minäkin varmaan olen syyllistynyt siihen syntiin niinä oppositiovuosina, joina keskustapuolue piti kokoomusta oppositiossa ties kuinka kauan riippumatta parlamenttivaalien lopputuloksesta. (Ed. Pekkarinen: En kyllä muista ed. I. Kanervan syyllistyneen tällaiseen syntiin ollenkaan!) Mutta yhtä kaikki, ymmärrän sen, että opposition on pakko sanoa jotakin tällaista, koska on vaikea tulla pitkin hampain myöntämään, että sittenkin tässä perusratkaisussa, jonka Suomi teki yhtyessään euroalueeseen, saattaa piillä jotakin sellaista, jota on opposition penkiltä vähän vaikea tunnustaa.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minun mielestäni keskustelu on ollut todella monipuolista ja ainakin eräiltä osin myös varsin opettavaista. Painotan vielä uudelleen todennäköisesti voimakkaasti kasvavan kotimaisen kysynnän olosuhteissa aluepoliittisen tarkastelun ja myös toimenpiteitten merkitystä, johon tässä raportissa nyt on tietysti luonnollisesti vain viittauksenomaisesti otettu kantaa.

Haluaisin vielä myös ed. Pekkariselle, jolla näyttää olevan seuraava puheenvuoro, esittää erään kysymyksen, kun hän hyvin ansiokkaasti arvioi varsin kriittisesti kansallisen finanssipolitiikan toimivuutta lähimenneisyydessä nimenomaan heikon euron olosuhteissa. Hän lupasi siinä samassa yhteydessä myös varovaisesti tirkistää tulevaisuuteen. Ed. Pekkarinen: Entäs jos euro vahvistuu nyt niin voimakkaasti, että se on toiseen suuntaan kaukana Suomen talouden fundamenteista, niin kuin te totesitte? Mitkä ovat siinä tilanteessa kansallisen finanssipolitiikan rooli, mahdollisuudet ja keskeinen sisältö?

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin voi sanoa, että arvostetulle pankkivaltuuston puheenjohtajalle on tietysti aina suuri haaste sanoa jotain poikkipuolista tai jotain sellaista, jossa osoittaa olevansa hivenen eri kannalla. Mutta kun oikein mielestään on perustellusti eri kannalla, niin tässä rohkeus sitten voittaa ujouden ja sitä uskaltaa oman mielipiteensä sanoa. Näin tein jo aikaisemmin ja näin teen tässä nyt jatkossakin.

Ed. I. Kanerva viittasi siihen, mitkä ovat keskustalaisten kannat olleet eri vaiheissa yhteisvaluuttaan. Valmistin aikanaan aika pitkälle sen selvitystyön pohjalta raportin, jonka ydinsanoma oli se, että me katsoimme silloin, että Suomen kannalta optimaalisempi valuutta-alue olisi se, jos siinä olisivat Suomen lisäksi mukana muut Pohjoismaat, jotka ovat EU:ssa, ja myös Englanti. Näin yksinkertaisesti siitä syystä, että Suomessakin tehtyjen selvitysten mukaan näiden talouden rakenteet ovat lähempänä, radikaalisti lähempänä toisiaan kuin Suomen ja keskisen tai Suomen ja eteläisen Euroopan kansantaloudet konsanaan ovat. Tämä oli se peruslähtökohta, eikä se lähtökohta nyt mielestäni siitä mihinkään ole muuttunut.

Ed. Kanerva, minun esityksenihän oli silloin jo se, että Suomi menee siinä vaiheessa, kun nämä muut ovat valmiita, että yhdessä mennen tilanne on erilainen, tai jos muut jäävät pois, niin siinä tilanteessa Suomenkin olisi syytä jäädä pois. Se oli sanoma silloin. Suurin piirtein muistitte tämän asian ihan oikein. Ed. Kanerva kyseli ja maalaili kuvaa siitä, miten Suomessa parin kolmen viime vuoden aikana olisi mennyt, jos Suomi olisi jättäytynyt Emun ulkopuolelle. Tämä on erinomaisen mielenkiintoinen harjoitus ja voi ajatella, että sitä olisi voinut myöskin tässä meidän raportissamme pohdiskella. Tämä oli tietysti poliittisesti delikaatti, vaikea asia, vaikeasti lähestyttävä asia myöskin faktapohjalta ja siitä syystä se tuossa raportissa jäi nyt kokonaan pohdiskelematta.

Yksi tapa hakea vastausta tähän on katsoa, miten tuolla naapurilla oikein menee. Miten ruohtalaisilla menee, kun ne jäivät Emun ulkopuolelle? Onko kaikki katastrofin suuntaan kallellaan, vai näyttääkö tilanne Ruotsin talouden osalta vähän toisen näköiseltä? Minun on tälle joukolle, ken täällä salissa istuu, turha kuvata sitä, miten Ruotsissa menee. On niin valistunutta joukkoa, että te tiedätte.

Jos lyhyesti sanon, ei kovin huonosti Ruotsilla mene, ei millään talouden indikaattorilla tällä hetkellä mene kovin huonosti. Talouden kasvuprosenteissa he ovat vähän jäljessä meistä olleet koko ajan, olivat ennen Emu-jäsenyyttä ja ovat olleet sen jälkeenkin. Korostan, olivat myöskin ennen Emu-ratkaisua ja ovat olleet sen jälkeenkin. Mutta suurin piirtein kaikissa muissa keskeisissä indikaattoreissa heidän tilanteensa on suurin piirtein samanlainen taikka vähän parempi kuin Suomen kohdalla on asianlaita. (Ed. I. Kanerva: Saanko tähän väliin sanoa, että he ovat pyrkineet noudattamaan Ekp:n rahapolitiikkaa!) — He ovat pyrkineet noudattamaan hyvin pitkälti käytännössä sitä, kuitenkin niin, että tietty liikkumaraja heille on jäänyt, joka on näkynyt siinä, että heidän valuuttansa ei ole kuitenkaan noudattanut yksi yhteen kurssikehitystä, mikä yhteisvaluutta euron kohdalla on tapahtunut. Niin kuin molemmat tiedämme, enimmillään ero oli muistaakseni lähempänä 15:tä kuin 10:tä prosenttia. Se ei ole ihan pieni suhde Suomen ja Ruotsin valuuttojen välillä, jos kurssiero on, sanotaan pelkistäen, 10—15 prosenttia. Tällä hetkelläkin se ero on kuitenkin lähtötilanteeseen verrattuna selvä.

Tämä on yksi tapa lähestyä. En väitä, että tilanne Suomen kannalta olisi ollut täsmälleen sama kuin Ruotsin, mutta todennäköisesti suurin piirtein samanlainen se olisi ollut.

Ed. Kanerva, minä omassa puheenvuorossani sanoin, että mitä yhteisvaluutassa on myönteistä ollut, se on ollut nimenomaan se, että se pienten kansantalouksien kannalta on ollut suoja niille myrskyille, mitä kahden kolmen viime vuoden aikaan on koettu. Ruotsilla, se on sen verran vahvempi, ei ollut suuria vaikeuksia selviytyä niistä myrskyistä, mutta minä myönnän ja myönsin sen äsken puheenvuorossani, että pienille talouksille oli ehkä hyvä olla yhteisessä valuutassa silloin, kun näitä myrskyjä pari kolme vuotta sitten maailmantaloudessa oli. Minä myönsin sen.

Ed. Kanerva äsken sanoi, siihen tapaan kuvasi — varmistan nyt, hän korjaa, jos olen virheessä — kyseli siihen tapaan, että entä sitten, jos kasvu olisi ollut miinusmerkkistä, eikö leikkauksia sitten olisi tarvittu jnp. Tämä oli teidän sanomanne ja kysymyksenne, retoriikkaa tai ei. Kysymys kuitenkin, kysymyksenä minä sen otin. Teidän lähtökohtanne oli se, että jos Suomi olisi jättäytynyt euron ulkopuolelle, Suomessa talouden kehitys olisi automaattisesti miinusmerkkistä. Minä kysyn puolestani: Mihinkä oppiin tämä nyt sitten perustuu? Ruotsinko kehitykseen, miten Ruotsissa on käynyt, kun se on Emun ulkopuolella, Tanskanko kehitykseen, kun Tanska on Emun ulkopuolella, Englanninko kehitykseen, kun Englanti on Emun ulkopuolella, vai mihin oppiin tämä perustuu? Minusta tuommoinen väite ei perustu mihinkään oppiin ja siitä syystä minusta on turhaa sen pohdiskeleminen, että olisi ilman muuta eletty miinusmerkkistä aikaa ja kautta Suomen talouden kehityskulussa, jos olisi jättäydytty ulkopuolelle. Minä en usko, että niin olisi ollut. En mene väittämään, että kasvuprosentti olisi ollut a, b, c tai d, en ollenkaan uskalla mennä sitä sanomaan, mutta sen nyt uskallan sanoa, että mitä todennäköisimmin se ei kuitenkaan olisi ollut miinusmerkkinen, kuten ed. Kanerva edellä sanoi. (Ed. I. Kanerva: Ei, vaan talouskasvu johtuu siitä, että olemme eurossa!) — Talouskasvusta omassa puheenvuorossani sanoin, että talouskasvusta kolmasosa Oecd:nkin selvitysten mukaan johtuu juuri siitä, että olemme yhteisvaluutassa, joka on heikko, joka on liian heikko meille, josta seuraa erinäköisiä ongelmia nyt.

Ja nyt tulen siihen, mitä ed. Ravi kysyi täällä, erittäin tärkeään kysymykseen, jonka pohdiskelu tässä jäi nyt perin pinnalliseksi samoista syistä, mihin äsken viittasin Pohjoismaitten kumppaneitten talouden kehityksen tarkastelussa. Tätä pohdiskelua, ed. Ravi, kannattaisi käydä ja kannattaisi käydä myöskin nyt, kun hallitus valmistelee kehyksiä vuodelle 2002, tai myöhemmin 2003:a ajatellen, kun siihen valmistaudutaan, koska niinä aikoina tuolla kysymyksellä voi olla relevanttiutta vähän enemmänkin kuin mitä tällä hetkellä arvioidaan.

Minun sanomani pelkistäen on — en ole paras asiantuntija ollenkaan — minun arvioni on kuitenkin tässä se, että jos käy niin, että euro heittäytyy täsmälleen toiseen suuntaan, niin sanottuun äärilaitaan, vahvistuu tuntuvasti yli sen, mistä lähdettiin liikkeelle vuoden 98 kuluessa, siis silloinhan jo tämä konvergenssi eli kaiken aikaa ja lähestyttiin vaikka vasta 99 alusta mentiin yhteisvaluuttaan, mutta käytännössä pitää katsoa 98:sta lähtien tätä kehitystä, jos euro vahvistuu siihen tilanteeseen ensiksi ja hujahtaa sitten vielä 30 prosenttia vahvemmaksi elikkä sen verran yli, kuin nyt käytiin ali, kun käytiin yli 30 prosenttia pehmeällä puolella, mitä siitä seuraa? Aivan ehdottomasti siitä seuraa Suomen taloudelle suuria vaikeuksia, suoranaisia vaikeuksia.

Nyt Suomen kansantalouden, makrotalouden kannaltahan tämä on auttanut kasvua. Nyt jos tullaan takaisin niihinkin lukemiin, mistä lähdettiin 98—99 vuosien aikaan, niinkin vankka vahvistuminen, väitän, hidastaa kasvua oikein radikaalisti. Kun nyt on iloittu siitä mukavasta, että meillä on nyt mennyt hyvin ja kasvu on ollut nopeaa, niin koko ajan on kannattanut pitää takaraivossa, että näin välttämättä ei ole. Euro saattaa uudelleen vahvistua, palata siihen tilanteeseen, mistä 98—99 lähdettiin, ja jo siihen tilaan palaaminen tulee merkitsemään, että kasvu hidastuu ja taloudessa seuraa erinäköisiä ongelmia muun muassa julkisen talouden kannalta. Kun ed. Ravi on erinomainen kuntamies, esimerkiksi kuntien talouden kannalta: Jos kasvu hidastuu, silloin yhteisöverotuotto ei hidastu vaan se romahtaa, ja siitä seuraa ilman muuta ongelmia julkiselle taloudelle. Jos kävisi niin, että vahvistuminen olisi niin suuri, että se menee rutkasti yli sen tason, mistä lähdettiin 98—99, niin vaikeudet ovat vielä radikaalisti suuremmat, ilman muuta.

Suomen kannalta onnellista olisi se, että yhteisvaluutan kurssikehitys pysyisi suurin piirtein siinä kohdalla, mikä on Suomen kansallisen talouden fundamenttien tila. Minä ymmärrän, mitä ed. I. Kanerva täällä äsken sanoi, että kun me nyt kerran päätimme mennä Emuun, emme me voi vaatia, että yhteisvaluutan kurssi, korot ja kaikki muut raha- ja valuuttapolitiikan seikat ovat täsmälleen Suomen kohdalla. Sillä, että me menimme mukaan, me annoimme näissä asioissa vallan sille yhteisvaluutta-alueelle, sille Euroopan keskuspankille, joka tekee meidän kaikkien puolesta näitä päätöksiä. Kun me sen teimme, se, missä me voimme itse täällä ja missä meidän pitää ottaa linjaa ja määritellä politiikkaa, on se finanssipolitiikka ja tulopolitiikka. Finanssipolitiikkaan ja siitä erilliseen asiaan, tulopolitiikkaan, voimme vielä täällä vaikuttaa. Jos me nyt sitten jostain olemme vähän eri mieltä olleet ja kun olemme näköjään olleet, toivon, että hallituspuolueiden edustajat siinä sallivat meille sen näkemyksen esittämisen. Ero on ollut siinä, että vaikka täällä ed. Kanerva ja kumppanit todistavat, että ei olisi ollut vaihtoehtoa tälle finanssipolitiikalle esimerkiksi alueellisen kehityksen kannalta, sosiaalisen kehityksen, taloudellisen tulonjaon kannalta, ed. Ravi, minun sanomani on, että olisi ollut — ja on.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Pekkarinen on salissa, vastaan vähän samantyyppisesti kuin aiemmin. Ensinnäkin kiitän tästä puheenvuorosta. Se, että on erilaisia näkemyksiä, on demokratian rikkaus. Juuri siten syntyy toivottavasti paras mahdollinen kanta. Oikeutus pitää olla kaikilla kansanedustajilla tuoda näkemyksiä esiin, ja näinhän se muodostuu myös pankkivaltuutettujen kesken käydystä keskustelusta.

Mutta kun vertaillaan, että josko olisi tai ei olisi, niin kuten aiemminkin olen tänään sanonut, on syytä ottaa huomioon, että ei tämä kaikki heikkoon tilanteeseen valmistautuminen, julkisen sektorin leikkaus, tapahtunut Emu-kriteerien puitteissa. Se johtui meidän ihan osittain kotikutoisesta lamastamme, osittain itänaapurista, kansainvälisestä lamasta, meidän pankkiemme bankrotista jne. Tämä oli se summa. Vasta kaksi vuotta on oltu tässä tilanteessa, jolloin on ryhdytty korjaamaan tätä tilannetta. Siitä voidaan keskustella sitten raamien yhteydessä, onko se riittävää.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on ilo olla ihan täsmälleen samaa mieltä ed. Puiston kanssa, lausun sen ääneen. Jos väitin niin, että leikkaukset olivat jotenkin vain siitä seurausta, että Suomi liittyi Emuun, olen ilmaissut vähän itseäni huonosti. Sekin mahdollisuus on olemassa. Leikkauksethan kaiken lisäksi aloitettiin paljon ennen kuin vielä Emu-neuvotteluja käytiin, niin kuin molemmat tavattoman tarkasti tiedämme. Saattoi olla, että jokin pieni rooli oli toki tämän konvergenssin saavuttamisella, niihin kriteereihin pääsemisellä, jotka oli yhteisesti Maastrichtissa jo asetettu. Mutta pääsyy, primääriperuste, sille, mitä Lipposen—Niinistön hallitus toteutti, meidän mielestämme ei kovin oikeassa, oli ihan muista arvolähtökohdista lähtevää.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä taloudelliseen kasvuun, josta kaikki olemme samaa mieltä, että Suomi on hyvässä taloudellisessa kasvussa ollut viime vuodet ja että osa tästä selittyy nimenomaan sillä, että me olemme euroalueessa mukana. Sitä en allekirjoita, että tämä seikka olisi johtanut Suomessa taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen eriarvoistumiseen. Kysyin, millä tavoin ed. Pekkarinen argumentoi sen, että jos Suomen talous olisikin hiipunut, ollaan sitten Emussa tai Emun ulkopuolella, silloin tämän tyyppiset olot eivät olisi Suomessa toteutuneet. Väitän, että kurjistuminen ja yhteiskunnallisten ongelmien polarisoituminen olisi silloin ollut huomattavasti kärjekkäämpää. Tämä on se pointti. Käsitykseni mukaan Euroopan unionin eurojärjestelmä taloudessa yhteisvaluutta-alueena antaa selvästi tuulensuojaa tehdä myös kotimarkkinoilla sellaisia talouspoliittisia päätöksiä, joita voidaan tehdä näin muodoin suotuisammissa olosuhteissa kuin euron ulkopuolella.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Huomaan, että keskustelu menee huonompaan suuntaan, mitä pidempään tämä jatkuu, koska me alamme olla samaa mieltä asioista yhä useammin. Olen siinä ed. I. Kanervan kanssa samaa mieltä, ja kahteen kertaan sen olen täällä sanonut, kahdessa eri puheenvuorossa, että ajattelen, että Suomen talouden kehitykselle tuli vähän tuulensuojaa siitä, että me olimme Emussa silloin, kun näitä laineita korkealla kävi maailmantaloudessa. Ruotsi selvisi, niin kuin sanoin, siihen se ei paljon apua tarvinnut, mutta Suomelle oli Emusta apua.

Mutta siinä nyt valitettavasti joudun sitten kuitenkin olemaan ed. Kanervan kanssa vielä eri mieltä, että, ed. Kanerva, meillähän on yhteisiä kokemuksia siitä, että kun talouden kasvu radikaalisti hidastui, eivät yhteiskunnalliset erot automaattisesti ja ilman muuta silloin kasvaneet, vaan, niin kuin tilastot jälkikäteen ovat osoittaneet, esimerkiksi tulonjakotilastot, erot päinvastoin supistuivat. Tämä on minun sanomani teille siihen.

Mitä taas tulee siihen, että kun talous kasvaa kolmanneksen eurosta johtuvalla lisävauhdilla, vielä kertaalleen: Sehän nimenomaan olisi antanut mahdollisuuden ja antaisi jatkossakin mahdollisuuden siihen, että halutessamme kansallisen finanssipolitiikan keinoin kohdennamme kakkua entistä oikeudenmukaisemmin kansantalouden sisällä. Minä muistutan, mitä me lupasimme kaikki, myös te, ed. Kanerva, jos ja kun euroon mennään: finanssipolitiikan keinoin on pakko hälventää ja pienentää niitä ongelmia, sitä polarisaatiota, mitä jäsenyys eurossa tullessaan tuo. Nyt näitä keinoja ei ole käytetty. Se on se, en nyt sano syytös, vaan pieni moite, mitä esitän hallitusvaltaa kohtaan.

Ilkka Kanerva /kok:

Puhemies! Keskustelu tältä päivältä riittää minulle.

Keskustelu päättyy.

​​​​