Täysistunnon pöytäkirja 8/2006 vp

PTK 8/2006 vp

8. KESKIVIIKKONA 15. HELMIKUUTA 2006 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

1) Perustuslain 115 §:n mukainen muistutus valtioneuvoston oikeuskanslerin Paavo Nikulan virkatointen lainmukaisuuden tutkimisesta

 

Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hoskonen ja 15 muuta edustajaa ovat jättäneet kirjelmän oikeuskanslerin virkatoimien lainmukaisuudesta. Tämä muistutus kiteytyy Natura 2000 -ohjelman valmisteluun ja siinä erityisesti seitsemään seikkaan, joissa kirjoittajat katsovat, että oikeuskansleri on laiminlyönyt valvontansa.

Ensinnäkin muistutuskirjelmän kirjoittajat katsovat, että neljä Natura-päätöstä, jotka on tehty 20.8.1998, 25.3.1999, 8.5.2002 ja 22.1.2004, eivät perustuneet EU:n luontodirektiivin oikealle tulkinnalle. Myöskään direktiivin mukaisia valintaperusteita ei ollut noudatettu.

Toisessa muistutuskohdassa todetaan, että ympäristöhallinnon virkamiehet ovat Natura-kuulemisien ja Natura-päätösten jälkeen muutelleet asiakirjoja omin päin.

Kolmannessa muistutuskohdassa todetaan, että virkamiehet ovat vaihtaneet omin päin valtioneuvoston arkistoon tallennetun alkuperäisen Natura-päätösaineiston muutettuun aineistoon.

Neljännessä muistutuskohdassa todetaan, että oikeuskansleri ei valvonut, että korkein hallinto-oikeus noudattaisi luontodirektiivin oikeaa tulkintaa, eikä sitä, että siitä olisi pitänyt pyytää EY:n tuomioistuimen ennakkoratkaisu.

Viidennessä muistutuskohdassa todetaan, että oikeuskansleri ei valvonut, että asianosaiset olisivat saaneet ympäristöhallinnolta ja korkeimmalta hallinto-oikeudelta ... (Hälinää)

Puhemies:

(koputtaa)

Pyydän edustajia rauhoittumaan ja keskittymään päiväjärjestyksen asiaan.

Puhuja:

... käyttöönsä sähköiseen muotoon talletetun ns. uhex-suojatun tietokannan etujensa valvomiseksi. Korkein hallinto-oikeus sai rikkoa kansanedustajille perustuslain 47 §:ssä taattua julkisen tiedon saantioikeutta muistutuskirjelmän tekijöitten mukaan.

Kuudennessa muistutuskohdassa todetaan, että oikeuskansleri ei käännättänyt asianosaisille 40-sivuista englanninkielistä käsittelyasiakirjaa, vaikka sitä häneltä pyydettiin perustuslain 17 §:n nojalla. Perustuslain 17 §:hän lähtee siitä, että jokaisella on oikeus käyttää tuomioistuimessa ja viranomaisissa omaa kieltään.

Ja muistutuksen kohdassa 7 muistuttajat toteavat, että oikeuskansleri painosti 22. tammikuuta 2004 eriävän mielipiteen jättämisilmoituksella ministereitä ja erityisesti ministeri Mannista luopumaan lisäselvityspyynnöstä ja tekemään myönteisen päätöksen Kemihaaran soiden liittämiseksi Naturaan heti. Tulkittaessa aiemmin 12.1.2004 korkeimman hallinto-oikeuden palautuspäätöstä hän piti Kemihaaran soiden jättämistä pois Naturasta alttiina oikeudellisille ja taloudellisille riskeille EY-tuomioistuimen taholta. Kuitenkaan 15.1.2004 oikeuskansleri ei nähnyt estettä lisäselvityksen hankkimiseen.

Arvoisa puhemies! Muistutuskohtien 1—5 väitteen osalta asiat on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ja tältä osin korkein hallinto-oikeus on tehnyt ratkaisunsa asianmukaisella tavalla. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle on myöskin jätetty purkuhakemuksia, mutta kaikki purkuhakemukset on siellä sittemmin hylätty.

Mitä tulee kohtaan 6, tältä osin on syytä todeta, että oikeuskansleri ohjasi englanninkielisten asiakirjojen kääntämispyynnön ympäristöministeriöön. Oikeuskanslerin mielestä kääntämistehtävä kuului ympäristöministeriölle eikä Oikeuskanslerinvirastolle.

Mitä tulee kohtaan 7, tätä muistutuskirjelmän kohtaa perustuslakivaliokunta on käsitellyt perusteellisemmin ja kuullut myöskin asiassa pääministeriä ja ministeri Mannista.

Voidaan todeta, että oikeuskansleri on 12. tammikuuta 2004 ja 15. tammikuuta 2004 antamiensa lausuntojen osalta toiminut valtioneuvoston neuvonantajaroolissa, korostan: siis neuvonantajaroolissa. Perustuslain 108 §:n 2 momentin nojalla oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava valtioneuvostolle tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä eli hänellä on tämä neuvonantajatehtävä.

Kuitenkin valtioneuvostossa asiaa käsiteltäessä 22. tammikuuta 2004 oikeuskansleri toimi valtioneuvoston laillisuudenvalvojana ja voidaan sanoa, että perustuslain 112 §:n mukaisesti varsin harvinaisella tavalla, ilmoittamalla jättävänsä kannanottonsa kirjattavaksi valtioneuvoston pöytäkirjaan. Tuolloin oikeuskansleri viittasi perustuslain 112 §:ään, jonka sanamuoto viittaa päätöksen lainvastaisuuteen. Itse ilmoituksessa ei kuitenkaan viitata lainvastaisuuteen, vaan hän piti lisäselvityksen johdosta tapahtuvaa asian lykkäämistä — käytän suoraa sitaattia — "oikeudellisesti kestämättömänä" ja myöskin hallituksen arvovallan vastaisena. On syytä todeta, että lainvastaisuuden ja oikeudellisen kestämättömyyden välinen ero näyttää jääneen kuitenkin ministereille ja erityisesti ministeri Manniselle epäselväksi, minkä seurauksena ministeri Manninen varmuuden vuoksi luopui lisäselvitysvaatimuksestaan.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan mielestä oikeuskanslerin toimenpide oli varsin pitkälle menevä ja oikeuskanslerin tehtäviin nähden varsin vahva toimenpide etenkin, kun otetaan huomioon kannanoton sisällöllinen tulkinnanvaraisuus. Oikeuskansleri ei valiokunnan käsityksen mukaan kuitenkaan syyllistynyt virkatoimissaan lainvastaiseen menettelyyn perustuslain 114 ja 117 §:issä tarkoitetulla tavalla, minkä vuoksi valiokunta pitää mietinnössään muistutusta aiheettomana.

Arvoisa puhemies! Tämän johdosta esitänkin, että eduskunta päättää olla nostamatta syytettä valtioneuvoston oikeuskansleria vastaan.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puheeni saattaa kestää hieman totutun 10 minuutin yli. Toivon, että arvoisa puhemies ymmärtää sen.

Arvoisa puhemies! Muistutus oikeuskanslerin virkatointen laillisuuden tutkimisesta jätettiin allekirjoittaneen ja 15 muun kansanedustajan toimesta joulukuussa 2004. Muistutuksen aiheuttivat hyvin monessa yhteydessä esiin tulleet kantelut, jotka jätettiin nimenomaan oikeuskanslerille koko Natura 2000 -hankkeen toteutuksen aikana vuoden 1995 jälkeen. Näissä kanteluissa oli oikeuskanslerille valitettu muun muassa ympäristöministeriön virkamiesten salaa vaihtamista asiakirjoista valtioneuvoston päätösten jälkeen, asiakirjojen salaamisesta korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyn aikana asianosaisilta valituksen tehneiltä kansalaisilta ja englanninkielisten sekä latinankielisten asiakirjojen käytöstä asian käsittelyn aikana.

Kansalaisten kannalta näillä asioilla on erittäin suuri merkitys oikeusvaltioperiaatteiden kunnioittamisen kannalta ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Korostettakoon tässä vaiheessa, että oikeuskanslerin virkatoimiin nimenomaan kuuluu valvoa tuomioistuinten ja viranomaisten toimintaa, mutta hänelle kuuluu virkansa puolesta valvoa myös ihmisoikeuksien toteutumista tässä maassa.

Nämä äsken mainitut oikeudet on kirjattu Suomen perustuslakiin, jota oikeuskanslerin tulee virkatoimissaan kiistatta toteuttaa ja noudattaa. Molemmat edellä mainitut seikat, sekä ihmisoikeudet että oikeusvaltioperiaatteiden kunnioittaminen, ovat länsimaisen avoimen yhteiskunnan kannalta aivan perusasioita.

Otetaan esimerkkinä vaikka oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Miten ne ihmiset, joita asia koskee tuomioistuinkäsittelyssä, ovat koskaan voineet omassa käsittelyssään päästä sille tasolle, jota länsimainen oikeus vaatii, elikkä olisivat nähneet sen materiaalin, jossa heidän asiansa käsiteltiin? Tästä on kiistattomat dokumentit oikeudessa olemassa, että koskaan nämä asiakirjat eivät ole tulleet asianomaisten nähtäväksi. Miten he ovat voineet niistä lausua? Miten he ovat voineet osallistua oikeudenkäyntiin, kun siitä ei ole näkynyt missään jälkiä, millä asiakirjoilla oikeutta on käyty? Enpä tiedä Euroopan maissa yhtään maata, jossa oikeutta käytäisiin tällä tavalla kuin Suomessa käydään, ja oikeuskansleri vierestä valvoo tietoisena, että asia on juuri näin. Hänelle on toimitettu asiasta dokumentit, mutta vastaus on ollut aina kylmästi: ei anna aihetta enempään.

En tiedä oikeusvaltioperiaatteen kannalta, mikä olisi sitten pahempaa kuin asiakirjojen salaaminen oikeudenkäynnissä. Tästä on Suomea muistutettu muun muassa ihmisoikeustuomioistuimen langettavassa päätöksessä nimenomaan koskien korkeinta hallinto-oikeutta. Ihmettelen suuresti, että oikeuskansleri tietoisena laiminlyö tämän asian. Toivon, että tässä asiassa jonain päivänä saadaan järjestys tähän maahan, ja toivon, että tuomioistuin pääsee noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta sataprosenttisesti.

Arvoisa herra puhemies! Perustuslain 108 §:n mukaan oikeuskanslerin tulee virassaan valvoa tuomioistuimia ja virkamiehiä, jotta he noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Oikeuskanslerin valvontatyö on kansalaisen perusoikeuksien kannalta erittäin tärkeää. Välitön perusoikeuksien loukkaamiseen puuttuminen luo sitä oikeusturvaa, jota jokainen Suomen kansalainen on oikeutettu nauttimaan tässä maassa.

Natura 2000 -asiassa oli lukuisia kanteluita, joissa kantelijat nostivat esille heitä kohdanneita epäkohtia ja viranomaisen mielivaltaa. Oikeuskanslerin yksipuoliset vastaukset kanteluihin ei anna aihetta enempään -periaatteella eivät ole millään lailla perusteltuja, onhan Suomi saanut oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä korkeimman hallinto-oikeuden asiassa tämän juuri mainitsemani Fortum-tapauksen tuomion, joka oli Suomelle langettava, ja kuten äsken mainitsin, se oli myös nimenomaan korkeinta hallinto-oikeutta koskeva. Hallussani olevat asiakirjat sekä korkeimman hallinto-oikeuden tiedote päätösasiassa 14.6.2000 kiistatta todistavat, että korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ilmoittaa tiedotteessaan, että kaikki asiakirjat ovat korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja niihin on voinut tutustua.

Samasta korkeimmasta hallinto-oikeudesta on allekirjoittaneen hallussa asiakirja, joka todistaa, että näitä kyseisiä dokumentteja ei ole merkitty edes lainkäyttöasiain diaariin. Miten sellaista oikeudenkäyntimateriaalia voi tarkastella, jota ei ole merkitty esimerkiksi kirjatuksi oikeudenkäyntiasiakirjaksi? Ei kai ole kansalaisen velvollisuus penkoa korkeimman hallinto-oikeuden arkistoja tai käytävien päässä olevia pahvilaatikoita, mitä siellä sattuisi olemaan ja koskevatko nämä asiakirjat häntä. Jo on merkillistä toimintaa, elämmehän kuitenkin yhdessä Euroopan vapaimmista maista, länsimaisessa oikeusvaltiossa.

Miksi oikeuskansleri ei nimenomaan ole puuttunut esimerkiksi salattuihin asiakirjoihin oikeudenkäynnissä tai englannin kieltä sisältäviin asiakirjoihin koko Natura-prosessin aikana? Varataanhan tässä maassa jokaiselle kansalaiselle oikeus tulla ymmärretyksi oikeudenkäynnissä. Jos ei kieltä hallitse, varataan valtion varoista tulkki. Mutta tässä asiassa Suomen kansalaiselle, Suomen veronmaksajalle, ei ole annettu oikeutta edes saada suomenkielisiä asiakirjoja. Ihmettelen suuresti, että tällaiseen menettelyyn on korkein hallinto-oikeus mennyt. Nimenomaan oikeuskansleri on tämän menettelyn sallinut, koska hänelle on toimitettu siitä näyttö ja hänen kommenttinsa on ollut yksikantaan: ei anna aihetta enempään. Kyse ei voi olla tietämättömyydestä, kuten sanoin, koska oikeuskanslerille on toimitettu asianomaista materiaalia runsain määrin useissa eri erissä. Eikö laillisuusvalvojan tule puuttua epäkohtiin viipymättä, kuten liikkuvan poliisin ylinopeuksia valvoessaan?

Herra puhemies! Muistutuksen käsittelyn alussa tapahtui mielestäni uskomattomin kansanedustajan työhön puuttuminen. Allekirjoittanut yritettiin jäävätä muistutuksen käsittelystä, olinhan vuonna 1998 oikeuskanslerille juuri samoja muistutuksessa käsiteltyjä asioita nostanut esille kansalaisen näkökulmasta. Nimenomaan nämä esiin tuodut asiat koskivat oikeusturvaa ja ihmisoikeuksiin liittyviä epäkohtia, ja olin näissä kyselyissäni vaatinut väärinkäytösten oikaisua jo tuohon aikaan. Ihmettelen, miten kansanedustajan työhön voidaan näin puuttua, ollaanhan kansanvaltaisen päätöksenteon arvokkaimmalla paikalla, ja luulisi täälläkin ainakin perustuslakivaliokunnan jäsenen olevan oikeutettu nostamaan esille juuri kansalaisten kannalta tärkeitä asioita.

Olen miettinyt jälkeenpäin, mihin tuo jääväämisyritys oikein tähtäsi. Siihenkö, että ensimmäisen kauden kansanedustajalta luultiin menevän pupun pöksyyn, kun nyt käsittelyssä olevat asiat olisivat hautautuneet arkistojen hyllylle? Myöskään valiokuntaneuvosten aktiivisuus asiassa ei mielestäni ole rohkaisevaa aloittelevan kansanedustajan työn kannalta. Ihan tarkkaan en Suomen lakia tunne, mutta virkamiehen voimakkaasta ennakkoasenteesta on muistaakseni joitakin lausumia suomalaisessa lakikirjassa. Siitä en ihan varma ole, mutta se tulee tarkistaa. Mutta voimakas asenteellisuus, jolla pyritään kansanedustajan työ estämään, ei mielestäni ole perusteltua ainakaan demokraattisen oikeusvaltion kannalta. En näe semmoiseen mitään syytä.

Herra puhemies! Suomen liityttyä EU:n jäseneksi vuonna 1995 Suomi hyväksyi EU-oikeusjärjestelmän osaksi omaamme perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tämähän tapahtui loppuvuodesta 1994. Kaikessa lainsäädännössä otetaan Euroopan unionin direktiivit huomioon, ei kuitenkaan luontodirektiivin kohdalla, joka nimenomaan koskee Naturaa. Euroopan yhteisön tuomioistuin on päätöksellään C6/2004 linjannut kyseessä olevan direktiivin tarkkaa noudattamista ja korostanut sitä, että jokaista kohtaa tulee nimenomaan noudattaa. Niin perustuslakivaliokunnalle kuin oikeuskanslerille ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle on toimitettu tiedoksi yhteisön tuomioistuimen kyseessä olevat päätökset ja niiden velvoittavuus Euroopan unionin jäsenmaassa Suomessa.

Kun yhteisön tuomioistuin ja Euroopan unioni viestittivät meille, että esimerkiksi yhteisöveron hyvitysjärjestelmästä tulee luopua, niin siitä luovuttiin välittömästi. Muistamme tämän tapauksen ihan tuoreeltaan. Näinhän tehtiin, eikä siitä ole kovin pitkä aika. Samoin meille on tulossa eteen EU-direktiivin takia aika, jolloin kuorma-autojen pankkoja tulee 6 senttiä kaventaa, ja kohta pajoilla laulavat metallileikkurit, kun pankkoja kavennetaan. Näitä pitää noudattaa, mutta kansalaisen oikeusturvan kannalta äärimmäisen tärkeää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatetta ei tarvitse noudattaa. Onko jotain vialla tässä maassa, kun tällaiseen on menty?

Miksi luontodirektiiviä koskeva päätös yhteisön tuomioistuimessa jätettään huomiotta? Voiko oikeuskansleri unohtaa laillisuusvalvonnan tässä kohtaa tietoisesti? Perustuslakivaliokunnalle olen toimittanut muistutuksen yhteydessä liitteenä yhteisön tuomioistuimen ennakkopäätöksen luontodirektiivin tulkinnasta asianmukaisine nettiosoitteineen. Ennen mietinnön hyväksymistä perustuslakivaliokunnalle toimitettiin myös tutkimuspyyntö, jossa oikeuskanslerin toimien tutkimista koskevat asiat yksityiskohtaisesti täsmennettiin. Valiokunta ohitti tutkimuspyynnön sivumaininnalla, mitä en kyllä jaksa ymmärtää.

Herra puhemies! Ottaako eduskunta vastuulleen tässä asiassa, että meidän ei tarvitse kunnioittaa unionin jäsenyyden hyväksymisen yhteydessä päätettyä yhteisöoikeuden velvoittavuutta? Se hyväksyttiin perustuslain säätämisjärjestyksessä, joka on kaikkein selvin päätös, mitä tässä talossa tehdään. Samoin perustuslakivaliokunnan mietintö sisältää tämän saman viestin yhteisöoikeuden velvoittavuudesta. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa kertaa, kun eduskunnan täysistunnossa tai valiokunnassa nousee esille, että direktiivejä tulee meidän noudattaa ja implementoida suomalaiseen lainsäädäntöön.

Puhemies:

10 minuuttia, ymmärrän, että edustaja jatkaa.

Puhuja:

Saanko pienen kappaleen vielä?

Puhemies:

Edustaja saa jatkaa niin kauan kuin haluaa!

Puhuja:

Kiitoksia!

Herra puhemies! Myös oikeuskanslerin osuus Kemihaaran soiden mukaan ottamiseksi Naturaan valtioneuvoston kokouksessa 22. tammikuuta 2004 on mielestäni käsittämätön. Oikeuskanslerin viittaus jo toteutettuun ja näin vanhaksi jääneeseen asiaan päätöstä tehtäessä on mielestäni puuttumista valtioneuvoston päätöksentekoon. Kyse ei ole mielestäni laillisuusvalvonnasta. Oikeuskansleri perusteli kantaansa oikeudellisesti kestämättömän ja taloudellisesti riskialttiin päätöksen perusteella, jos valtioneuvosto olisi päättänyt hänen kantansa vastaisesti. Onko tässä kyse päätöksentekoon osallistumisesta vai laillisuusvalvonnasta?

Jokaisella EU:n jäsenmaalla on velvollisuus noudattaa yhteisöoikeutta, jolla on kiistaton etusija unionissa. Jos jäsenmaa toimii vastoin velvoitettaan, on jäsenmaalla velvollisuus oikaista virheellinen päätös itse. Tästä on ennakkopäätös unionin tuomioistuimessa numerolla C-453/00. Tähän tosiseikkaan sisältyy todellinen oikeudellinen riski, joka voi tulla Suomelle kalliiksi tulevaisuudessa, onhan kyse noin 6 miljoonan hehtaarin alueesta, joka on vastoin luontodirektiivin perusteita liitetty tähän suojeluohjelmaan. Tästä kaikesta aiheutuvat kustannukset, vahingon ja mahdolliset korvaukset loppukädessä maksavat veronmaksajat. Yhteisöoikeuden perusteiden mukaan on jäsenvaltio velvollinen korvaamaan väärästä direktiivitulkinnasta aiheutuneet kustannukset. Myös tähän eduskunta ottaa kantaa mahdollisessa äänestyksessä tätä mietintöä ratkaistessaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, edellä esittämääni puheenvuoroon viitaten olen vakaasti sitä mieltä, että toimet oikeuskanslerin virkatoimien tutkimiseksi tulee aloittaa viipymättä. Siksi esitän, että oikeuskanslerille varataan tilaisuus perustuslain 114 §:n 2 momentin mukaiseen selityksen antamiseen.

Puhemies:

Varmuuden vuoksi totean, että edustajan puheaikaa ei ole rajoitettu tässä keskustelussa.

Simo  Rundgren  /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä on mielenkiintoinen ja, voisi melkein sanoa, perin omituinenkin tapaus. Varsinaisesti kyse on siis perustuslain 115 §:n mukaisesta muistutuksesta oikeuskansleri Paavo Nikulan virkatoimista. Siis tämä on se oikeudellinen peruste ja syy siihen, että tämä keskustelu tänään käydään eduskunnan suuressa salissa koko kansan silmien edessä. Tässä käsiteltävässä asiassa on kaksi tasoa: oikeudellinen, joka siis on ollut perustuslakivaliokunnan ainoa käsittelytaso, ja sitten on se poliittinen taso, jota on käsitelty, voi sanoa, vuosikymmenten ajan. Tämä jälkimmäinen on myös nyt käytävän keskustelun kannalta merkityksellinen taso. Varsinaisen asian ydinhän on kysymys siitä, miten Suomi on hoitanut Natura 2000 -prosessin. Muistutuksen ydinhän on järeä kritiikki juuri tätä Suomessa toteutettua prosessia kohtaan.

Perustuslakivaliokunta hankki kuulemisen aikana kaikkiaan viisitoista eri lausuntoa. Minun mielestäni käsittely oli perusteellista, asiallista, ja jokainen valiokunnan jäsen sai nostaa esille kaikki ne asiat, jotka hänen mielestään tähän kysymykseen liittyivät. Näiden lausuntojen pohjalta valiokunta päätyi siihen, että se ei pystynyt langettamaan oikeuskanslerin vastuulle itse Natura-prosessia, prosessissa mahdollisesti tapahtuneita virheitä. Valiokunnan mietinnössä todetaan yksiselitteisesti, ettei valiokunta katso oikeuskansleri Nikulan syyllistyneen muistutuskirjelmässä tarkoitetuissa asioissa perustuslain 114 §:n ja 117 §:n tarkoittamalla tavalla virkatoimissaan lainvastaiseen menettelyyn.

Se, onko tuossa muistutuskirjelmässä osoitettu kritiikki Suomen Natura-prosessin osalta ollut direktiivien mukainen tai muutoin kaikilta osin asianmukainen ja moitteeton, on sitten aivan toinen asia. Suomesta on tehty kanteluja EY-tuomioistuimeen, ja aikanaan sieltä tulevat päätökset osoittakoot lopullisesti sen, onko Suomi menetellyt kaikilta osin direktiivien mukaisesti toimittaessaan oman Natura-päätöksensä Euroopan unionille.

Perustuslakivaliokunnan selvitys ei loppujen lopuksi kykene ulottumaan noin syvälle asian substanssiin. Valiokunta selvitti asiantuntijoita ja Nikulaa itseään kuullen hänen rooliaan ja päätyi sanottuun lopputulokseen. Tältä osin keskustelu tässä salissa voisi olla siis varsin lyhyt. Muistutus ei antanut aihetta enempään ja piste.

Mutta erään kohdan osalta valiokunta arvostelee oikeuskanslerin toimintaa. Valiokunnan esittämät moitteet liittyvät Kemihaaran soiden liittämiseen Natura-verkostoon. Jotta tämä vuosikymmeniä keskustelun kohteena ollut asia tulisi edes jotenkin ymmärretyksi, on mielestäni välttämätöntä ja oikeastaan hyvä käydä täällä hieman läpi hankkeen historiaa.

Koko niin sanottu Vuotos-hankehan liittyy osana laajaan kotimaisen energian tuotantohankkeeseen, joka käynnistettiin sotien jälkeen. Ensimmäisessä vaiheessa päätettiin valjastaa sähköntuotantoon Kemijoen vesistö. Koko Lapin halkaiseva sivujokinen, valtavan laajan alueen vedet keräävä vesistö nähtiin resurssina, jonka varaan voitiin alkaa rakentaa teollisen tuotannon kehittämistä. Lumen muuttaminen sähköksi ja edelleen teollisen tuotannon kautta tuotteeksi oli suuri sodanjälkeinen kotimaisen elintason ja myös sotakorvausten maksuun liittyvä teollistamishanke. Tässä yhteydessä päätettiin uhrata luonnonarvoja, koko Euroopan uljain lohijokivesistö. Menetykset yksityisille ihmisille olivat valtavia, kun kala ei sitten enää Isohaaran rakentamisen jälkeen päässytkään nousemaan tuohon vesistöön. Korvaukset sivumennen sanottuna saatiin vasta sitten kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, kun karvalakkilähetystö kävi niitä porukalla täältä Helsingistä hakemassa.

Toinen vaihe oli Lokan ja Porttipahdan altaiden rakentaminen vesistön yläjuoksulle, pääasiassa Sodankylän kunnan alueelle. Nämäkin hankkeet aiheuttivat luontovahinkoja. Muun muassa poromiehet kertoivat, että tuhansittain poroja kerta kaikkiaan katosi, kun ne lähtivät ilmeisesti luullen, että nyt oli tullut maailmanloppu, kun vedenpaisumus peitti maat, lähtivät pohjoisiin ja itäisiin erämaihin, eikä niitä koskaan enää tavoitettu. Muun muassa vuotoslaiset kertovat erittäin suurista menetyksistä. Korvaukset taisivat silloinkin jäädä olemattomiksi. Mutta toisaalta näistä altaistahan sitten vuosien ja vuosikymmenten saatossa on muodostunut melkoisia kala-aittoja, niin että kokonainen Lokan kylä tuottaa tänne Helsinkiinkin ihan päivittäin erinomaista Lokan siikaa.

Joka tapauksessa 1970-luvun öljykriisi vahvisti, että oli oltu oikealla asialla. Kotimaisuuteen energiantuotannossa oli panostettava niin paljon kuin mahdollista ja energian säästämiseen myöskin. Muuten 60- ja 70-luvulla toteutettiin tässä maassa sellaista aluepolitiikkaa, että tänä päivänä ei sellaista näe kuin unessa. Silloin otettiin käyttöön luonnonvaroja eri puolilta tätä isänmaata. Rakennettiin rautatie Karungista Kolariin, 170 kilometriä, Rautaruukin malmikaivoksen ja sinne perustetun Partekin sementtitehtaan vuoksi. Eduskunta näitä päätöksiä silloin teki, ja kun niitä päätöksiä täällä tehtiin, niin koko Tornionjokivarsi nosti liput salkoon molemmin puolin rajaa, sekä Suomen että Ruotsin liput.

Lapissa oli nyt omaa sementtiä. Kemijoki Oy pyrki tehtävälleen uskollisena laajentamaan ja kohottamaan kotimaisen vesienergian tuottamista, ja näin kaavailtiin uusien patojen rakentamista Kemijokeen, ja myös alkoi elää ajatus lisäaltaasta Vuotoksen alueelle. Näin syntyi tämä ajatus Vuotoksen altaasta, ja se nähtiin myöskin erittäin merkittävänä sitten, kun tiedettiin, että ydinvoimaloitten rakentamisen jälkeen tarvittiin tähän maahan säätöenergiaa. Lapissa hankkeella oli laaja maakunnallinen poliittinen tuki, joskin alueen sisällä tietysti oli erilaisia mielipiteitä, mutta pääasiassa Itä-Lappi on vahvasti nähnyt tämän aluekehityshankkeena ja puolustanut sitä.

Mutta sitten arvot muuttuivat — ja tämä on mielenkiintoista, kun tätä arvokeskustelua käydään ja arvojohtajuutta maahan haetaan tuon tuostakin vaaleissa — arvot muuttuivat, ja luonnonsuojeluaate alkoikin nousta aivan uudella voimalla tässä maassa esiin. Näin taistelu tästä Vuotoksesta siirtyi sieltä paikalliselta tasolta Helsinkiin, ja sitten kun liityttiin Euroopan unioniin, niin se siirtyi eurooppalaiselle foorumille.

EU:hun liittymisen myötä hankkeen vastustajat tietysti näkivät aivan uusia mahdollisuuksia Natura 2000 -hankkeessa torpedoida tämä pitkään kaavailtu energiahanke. On muistettava, että Lapin ympäristökeskus ei ole koskaan esittänyt Kemihaaran soita liitettäväksi Natura-ohjelmaan. Tämä asia nousi esille vasta sen jälkeen, kun uudet ympäristöministeriön määräykset siirsivät hankkeet määriteltäviksi keskustasolla ympäristöministeriössä. Valtioneuvosto ei kuitenkaan liittänyt näitä Lipposen hallituksen aikana vuonna 1998 Suomen Natura 2000 -verkostoon, tätä Kemihaaran hanketta, juuri perustellen sillä, että se ei ollut aikoinaan liittynyt Lapin ympäristökeskuksen luetteloon.

Ja näin kypsyi tämä tilanne, jota käsiteltiin nyt perustuslakivaliokunnassa yhtenä kohtana, sinä seitsemäntenä kohtana. Nimittäin kun valtioneuvosto ei sitä ohjelmaan liittänyt, niin korkein hallinto-oikeus puuttui asiaan valitusten perusteella ja esitti, että tämä on liitettävä sinne, ja perusteena oli se, että alueesta ei ole riittävästi selvityksiä valtioneuvoston päätöksen lainmukaisuuden arvioimiseksi.

Kun nyt vuonna 2004, siis Vanhasen hallituksen aikana, asia uudelleen oli esillä, kun Natura 2000 -hanketta täydennettiin, niin silloin tuossa ministeri Mannisen esityksessä lähdettiin siitä, että kun KHO:ssa oli todettu, että ei ole riittävästi selvityksiä valtioneuvoston päätöksen lainmukaisuuden arvioimiseksi, niin otettakoon aikalisä ja tehtäköön näitä lisäselvityksiä. Tästä oli tässä esityksessä kysymys, joka sitten vedettiin pois sen jälkeen, kun oikeuskansleri antoi omat lausuntonsa, joissa hän totesi, että asian pitkittäminen, uusien selvitysten hankkiminen on oikeudellisesti kestämätöntä ja taloudellisestikin riskialtista toimintaa. Nämä ovat ne sanamuodot, jotka sitten tekin voitte tuosta perustuslakivaliokunnan mietinnöstä lukea.

Arvoisa puhemies! Totesin tuossa aluksi, että tässä koko hankkeessa on selkeästi nähtävissä nämä kaksi tasoa. Poliittisella tasolla on siis täysin eduskunnan ja hallituksen linjausten mukaan sitten ratkaistava, mitä me tälle energiapolitiikalle teemme ja millaisia arvoja me loppujen lopuksi sitten arvostamme. Minun ennustukseni vain tulevaisuuden suhteen on se, että kotimaisen energian arvo ja merkitys tulee kasvamaan ja kansalaisten suuri joukko tulee arvostamaan sitä sähkön hinnan noustessa, öljyn hinnan noustessa jne., (Puhemies: 10 minuuttia!) mutta se on sitten kokonaan todellakin poliittisen harkinnan ja poliittisen päätöksenteon asia.

Mielestäni on kuitenkin merkityksellistä se, että tässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä todetaan, että oikeuskansleri ei kaikilta osin tämän asian kohdalla tammikuussa 2004 toiminut sillä tavalla kuin olisi pitänyt toimia. Minusta se on erittäin vakavaa, että perustuslakivaliokunta joutuu tällaisessa oikeudellisessa asiassa antamaan tämmöisen tietynlaisen huomautuksen, niin kuin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja tuossa totesi, kun hän tämän tekstin luki, että valiokunnan mielestä oikeuskanslerin lausunnot tässä asiassa olivat varsin pitkälle meneviä ja oikeuskanslerin tehtäviin nähden aiheettoman vahva oli tämä toimenpide, kun hän valtioneuvoston istunnossa nämä lausunnot antoi.

Arvoisa puhemies! Olennaista kuitenkin tämän muistutuksen kohdalta on se, että valiokunta on todennut, että se ei aiheuta enempiä oikeudellisia toimenpiteitä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin perustuslakivaliokunnan johtopäätös on, että oikeuskansleri Paavo Nikula ei ole syyllistynyt muistutuskirjelmässä tarkoitetuissa asioissa virkatoimissaan lainvastaiseen menettelyyn, minkä vuoksi valiokunta pitää muistutusta aiheettomana.

Mutta Vuotokseen, josta ed. Rundgren käytti myös tässä puheenvuoron: On tietysti selvää, että kotimaisen energian hinnan arvon merkitys kuluttajille, kun ajatellaan kotimaisen energian saamista, olkoon se sitten bioenergiaa tai vesivoimaa, tietysti kasvaa. Mutta niin kasvaa myöskin luonnon merkitys, ympäristön merkitys, ja uskon, että mahdollisimman pitkälti myöskin matkailu ja luontomatkailu tulevat olemaan vahvoja tulevaisuuden mahdollisuuksia kehittää niin Lappia, pohjoista Suomea kuin Itä-Suomea. Tällöin myös Kemihaaran soiden merkitys tulee olemaan hyvin tärkeä.

Kyllä ne alueet, se itäinen osa, Itä-Lappi ja nämä kunnat, joidenka alueella Kemihaaran suot sijaitsevat, ovat kärsineet edestakaisin tapahtuneesta päätösvetkuilusta kymmenien vuosien ajan. Mielestäni nyt jo tämä asia olisi saanut loppua tämän päätöksen tultua valtioneuvostossa yksimielisesti tehtyä 22.1.2004. Näin ollen on tietysti ehkä epäreiluakin niitä ihmisiä ja koko alueen kehittämishankkeita kohtaan vielä avata tällaisia kiertoteitä, joilla voitaisiin mainittu päätös kaataa.

Lapin liitto on tässä asiassa tuntunut olevan erityisen aktiivinen. Tässä mielessä voisi tietysti myös kysyä, onko tämä hanke, mikä nyt täällä on käsittelyssä, jossakin mielessä myös Lapin liiton hanke. Ministeri Manninen ei julkisesti ole missään vaiheessa sanonut, ainakaan itse en ole havainnut, että hän olisi joutunut päätöstä tehdessään erehdytetyksi, ja kun katsomme perustuslakivaliokunnan mietintöä, niin tässä on kiinnitetty huomiota lainvastaisuuden ja oikeudellisen kestämättömyyden väliseen eroon. Tämä ehkä sitten on ollut se, mihinkä täällä on lopulta perustuslakivaliokunnassa tämä tarkastelu kiteytetty.

Mutta kaiken kaikkiaan toivoisin, että nyt vihdoin nämä alueet pääsisivät mukaan kehitykseen, joka lähtee luonnonarvojen kestävästä hyödyntämisestä, matkailun hyödyntämisestä ja nimenomaan myös niin, että Natura-alueiden, jotka sinne on perustettu, merkitys tunnustetaan ja rakennetaan sen alueen tulevaisuutta puhtaan, mahdollisimman pitkälle luonnonvaraisenkin ympäristön varaan. Se on mahdollista, ja se on myöskin taloudellisesti tuottavaa. Näin ollen toivon, että tämä asia menee perustuslakivaliokunnan esittämällä tavalla eteenpäin, ja asia näin ollen päättyisi mahdollisimman nopeasti, niin kuin myöskin ed. Rundgren täällä totesi.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme tänään erikoisessa istunnossa. Olemme käsittelemässä perustuslakivaliokunnan mietintöä koskien oikeuskansleri Paavo Nikulan virkatointen lainmukaisuutta.

Toisin kuin ed. Tiusanen puheenvuorossaan puhui matkailusta, näen, että tässä on kyllä matkailullisia mahdollisuuksia, mutta ne mahdollisuudet tulevat vain niitten asioitten takaa, mitä tässä perimmiltään käsitellään, elikkä Kemihaaran altaan valjastamisesta vesi- ja voimatalouden käyttöön ja sitä kautta myöskin saatavasta matkailuedusta, mitä sieltä voi syntyä ja tulla.

Ed. Hoskosen ja 15 muun kansanedustajan allekirjoittama muistutuskirjelmä, jossa itsekin allekirjoittajana olen ollut, toimitettiin joulukuussa 2004 perustuslakivaliokuntaan. Muistutuskirjelmässä esitettiin perustuslakivaliokunnalle tutkimuspyyntö oikeuskansleri Nikulan virkatoimien lainmukaisuudesta. Muistutuksen kohteena, niin kuin tänään selväksi on tullut, olivat oikeuskanslerin toimet Natura 2000 -verkoston kansallisesta päätöksenteosta ja sen taustoista ja sisällöstä.

Tässä tämänpäiväisessä istunnossa käy erityisesti silmään se, että Lapin edustajat tuntevat tämän asian vieraaksi ja loistavat poissaolollaan. Kun kuuntelin äsken ed. Rundgrenin puheenvuoroa lappilaisten edustajana täällä paikalla, niin vähän vaisu se oli olemassa, ettei oikein päässyt perille, mitä mieltä ed. Rundgren oli ja mitä hän tässä asiassa tarkoitti. Saattaapi olla niin, että edustaja puheenvuorossaan yritti ratsastaa useammalla hevosella, eikä minuakaan siitä asiasta voi syytösten ulkopuolelle jättää. Usein pyrin myöskin niin tekemään silloin, kun siihen mahdollisuus on olemassa.

Jotta tämä asia syntyisi sisällöltään myöskin pöytäkirjoihin, niin käyn vähän prosessia läpi pidemmältä ajalta.

Silloin, kun Suomi onnettomasti liittyi Euroopan unioniin, entiseen EY:hyn, vuonna 1995, niin maaliskuussa ympäristöministeriö antoi määräyksen Natura-valmistelusta. Suomen ehdotuksen kansalliseksi Natura-verkoksi tuli olla valmis kesäkuussa 1995. Alueiden valinnan muun muassa Lapissa piti olla hyvin yksisuuntainen ja yksinkertainen. Natura-verkkoon oli tarkoitus liittää ennestään olemassa olevia suojelualueita, ja näin verkosto olisi kertaheitolla valmis. Huomionarvoista oli, että ympäristöministeriön mielestä ei tarvittu koko maata kattavaa luetteloa alueista, joilla esiintyy suojeltavaa luontotyyppiä tai suojeltavia lajeja. Ministeriö ei myöskään halunnut tehdä kattavia arvioita alueiden merkittävyydestä Natura-verkon tavoitteiden osalta ja kannalta. Voi hyvin arvella, että ministeriössä katseltiin niin, että tämä on yhden lajin tulevaa EU-byrokratiaa ja tehtiin vähän ikään kuin huitaisten tämä asia, niin kuin suomalaisilla käsitys vähän tästä EU:sta olikin, niin kuin annettiin ymmärtää, ettei se rajoita meidän elämäämme eikä toimenpiteitämme.

Myöskin sellainen kysymys oli, että Natura-verkon valmisteluun ei ollut riittävästi henkilöstöresursseja ympäristökeskuksissa. Kiireinen aikataulu saneli osaltaan sen, miksi Suomessa otettiin käyttöön se linja Natura-alueiden valinnassa, mikä silloin valittiin, siis tämä pikainen, nopean ilmoittamisen linja. Valitettavasti tästä linjasta on saatu vain kärsiä. Tämä linja tai linjattomuus mahdollisti mielivaltaisia ratkaisuja Natura-alueiden valinnoissa. Erityisesti tämä mielivalta näkyy Kemihaaran soiden ja soiden alueitten kohdalla. Lähtökohtana Lapin ympäristökeskus piti, että aluetta ei esitetä Natura-verkostoon, koska aluetta oli käsitelty erittäin voimakkaasti 1980-luvulla kaikin tehometsätalouden menetelmin ja perustein. Ympäristökeskus arvioi, että alueella ei ole enää Natura-verkoston esittämiseen tarvittavia luontoarvoja ja että Lapissa on vastaavia ja parempia koskemattomia suoalueita riittävästi. Voisi sanoa, että niitä on siellä pilvin pimein.

Kemihaaran suoalue sisältyi alueen tekojärvisuunnitelmiin, kuten ed. Rundgren puheenvuorossaan täällä totesi. Kun Kemijoki Oy jätti rakennuslupahakemuksen vesioikeuteen vuonna 1992, ympäristöministeriö — silloin vuodesta 1995 lähtien ympäristöministerinä oli Pekka Haavisto — lähti voimakkaasti vastustamaan tekojärven rakentamista. Samalla ministeriö päätti lisätä Kemihaaran soiden alueen Natura-ehdotukseen vastoin Lapin ympäristökeskuksen alkuperäistä esitystä. Valtioneuvosto ei kuitenkaan hyväksynyt Kemihaaran soiden alueen liittämistä Suomen Natura-verkostoehdotukseen, koska se ei sisältynyt ympäristökeskuksen Natura 2000 -esitykseen. Toinen peruste lienee siinä, että valtioneuvostolla on ollut kykyä huomioida, ketkä hankkeen taustalla olivat. Vihreän puolueen ja sitä lähellä olevien tahojen tarkoitusperät paistoivat läpi kaikille niille, jotka asiaa vähänkin tunsivat. Oli silkkaa muunneltua totuutta puhua maailmanlaajuisesti ainutlaatuisista luontoarvoista ja niitten vaikutuksista Kemihaaran soiden alueiden kohdalla. Voisi sanoa, että samanlaisia soita on koko Lappi täynnä. Ei silloin haluttukaan katsoa mitään muuta suota tai muuta mahdollisuutta, vaan katsottiin tätä voimatalouden rakentamisen estämistä, ja se oli se valintaperuste, millä Kemihaaran suot tähän tulivat.

Valtioneuvosto teki silloin ryhdikkäästi oman ehdotuksensa Suomen Natura 2000 -verkostosta vuonna 1998. Tähän esitykseen ei kuulunut tämä kyseinen Kemihaaran suoalue. Korkein hallinto-oikeus palautti valtioneuvostolle Natura-esityksen uudelleenvalmistelua varten kesäkuussa 2000, yhteensä 48 aluetta, KHO:lle tehtyjen valitusten johdosta. Kemihaaran palautuksen perusteena oli, että alueesta ei ole riittävästi selvityksiä valtioneuvoston päätöksen lainmukaisuuden arvioimiseksi. Se oli sen hallituksen osalta ryhdikästä toimintaa.

Ympäristöministeriö otti kartan kauniiseen käteen ja valmisteli palautettujen alueiden osalta uuden esityksen, joka vietiin valtioneuvostoon tammikuussa 2004. Kemihaaran soiden alueen osalta ministeriö ei ollut tehnyt mitään lisäselvityksiä tai lisäesityksiä. Tässä tullaan nyt siihen, mistä tässä asiassa varsinaisesti keskustellaan, eli oikeuskansleri Nikulan toimiin. Nikula nimittäin tulkitsi tilannetta 12.1.2004 antamassaan lausunnossa. Suora lainaus: "KHO:n päätös pitää ymmärtää niin, että jos k.o. alueen poisjättämisestä ei ole vahvaa luonto- tai lintutieteellistä näyttöä, se pitää sisällyttää Natura-verkostoon." Tämä oli erittäin kummallinen tulkinta oikeuskanslerilta, kun korkein hallinto-oikeus oli jo ennen esittänyt selkeästi lisäselvityksiä valtioneuvoston päätöksen lainmukaisuuden arvioimista varten. Näin oikeuskansleri tulkitsi tilannetta mielestäni erinomaisen mielivaltaisesti. Voisi sanoa, että oikeuskansleri katsoi asiaa läpi jollakin lailla värillisten lasien läpi ja siihen värittyivät myöskin niitten lasien värit.

Tästäkin vieläkin pidemmälle Nikula meni kiistanalaisen tulkintansa puolustamisessa 22.1.2004. Suora lainaus: "Mikäli kyseinen alue tai edes osa siitä jätetään pois, päätös on oikeudellisesti kestämätön ja taloudellisesti riskialtis." Näin oikeuskansleri perusteli päätöstä EY-tuomioistuimen tuoreella ratkaisulla 2003, ratkaisulla, joka oli tehty vuoden 1995 perusteiden perusteella, kun oli esitetty vain 15 aluetta. Sen jälkeen alueita on lisätty, niin että lopullisesti on 439 aluetta eli yli 2,81 miljoonaa hehtaaria, joten tammikuussa 2004 tuo edellä todettu EY-tuomioistuimen päätös oli jo vanhentunut eikä sillä ollut enää mitään käytännön merkitystä tammikuussa 2004 Suomen kannalta. Toisaalta oikeuskansleri häikäilemättömästi salasi sen, että Suomi oli täydentänyt Natura-esitystään vuonna 2000 yhteensä sillä 2,81 miljoonalla hehtaarilla. Näin paikkansapitämättömillä, jopa valheellisilla perusteilla oikeuskansleri kuitenkin runnoi tahtonsa läpi ja ministeri Manninen hallitusrauhan säilyttämiseksi veti esityksensä takaisin ja näin hallitus tyytyi tähän KHO:n ratkaisuun, kanslerin painostukseen ja todettiin, että hallitus ei nosta asiaa enää uuteen käsittelyyn.

Herra puhemies! Että tämä asia tulisi perusteellisesti puitua, kannatan ed. Hoskosen esitystä siitä, että oikeuskanslerille varataan tilaisuus ja aikaa selityksen antamiseen ja että eduskunta käy tässä asiassa huomattavan perusteellisen keskustelun myöskin siitä, millä silmillä ja millä perusteilla suomalaista omistusoikeutta hoidetaan ja tehdään. Onhan tässä kysymys siitä, että kun viime sodissa menetimme Karjalan ja itäisen Suomen alueita, niin Naturaan on siirretty nyt jo suurin piirtein sama aluemäärä, oikeastaan vähän enemmän, kuin mitä sodissa pakko-otolla menetimme. (Puhemies: 10 minuuttia!)

Herra puhemies! Vielä toteaisin, että tämä osa, ote, tässä asiassa on myöskin sitä EU-byrokratiaa, mitä Suomen kansa syvästi ja pyhästi entistä laajemmin vihaa ja halveksii.

Ed. Leena Luhtanen merkitään läsnä olevaksi.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kannattaa ed. Sasin tekemää esitystä, jonka hän teki tämän asian esittelypuheenvuorossaan. Ed. Sasin puheenvuorosta varsin hyvin kävi ilmi, miten perustuslakivaliokunta on tähän asiaan paneutunut ja minkälaisen asiantuntijakuulemisen perusteella on se mietintö annettu, joka tässä tänään on käsittelyssä.

En lähde toistamaan niitä näkökulmia, jotka täällä ovat jo moneen otteeseen tulleet, mutta omalta osaltani myöskin haluan sen tuoda julki, että käsittely on ollut todella perusteellinen nimenomaan tämän muistutuskirjelmän 7. kohdan osalta, johon tämä asia kiteytyy tai joka oli tavallaan se kaikkein keskeisin kohta tässä muistutuksessa.

Arvoisa puhemies! Tähän kriittiseen kohtaan tietysti liittyy se laaja tausta, jonka ed. Rundgren täällä varsin erinomaisesti kertoi aikoinaan tehdyistä päätöksistä ja siitä, mihin sitten johtaa se päätös, jonka valtioneuvosto tässä 22.1.2004 pidetyssä kokouksessa teki ja jossa keskeisenä päätöksentekoon vaikuttavana asiana oli oikeuskanslerin viittaus siihen, että Kemihaaran soiden jättäminen pois Naturasta ei täyttäisi laillisuuden vaatimuksia.

Voin vakuuttaa, että siinä lausunnossa, jonka perustuslakivaliokunta on tästä asiasta antanut, on joka ikinen sana tarkkaan harkittu. On tärkeää korostaa sitä, että tämä perustuslakivaliokunnan mietintö on yksimielinen lukuun ottamatta sitä, että ed. Hoskonen, joka vaati voimakkaampia toimia, ei ole tähän yhtynyt, mutta muuten valiokunta on tässä asiassa yksimielinen, eli tämä valiokunnan huomautus oikeuskanslerin toiminnasta valtioneuvoston istunnossa 22.1.2004 on siis yksimielinen. Siinähän todetaan, mikä täällä on jo luettu, mutta luen sen vielä kertaalleen: "Viittauksen esittäminen valtioneuvostossa 22.1.2004 on valiokunnan mielestä ollut varsin pitkälle menevä ja oikeuskanslerin tehtäviin nähden aiheettoman vahva toimenpide" — siis aiheettoman vahva toimenpide, eli voidaan tulkita ylireagoinniksi — "etenkin kun otetaan huomioon kannanoton sisällöllinen tulkinnanvaraisuus." Myöskin kävi ilmi valiokunnan asiantuntijakuulemisessa, että myöskin kannanoton sisältö on tulkinnanvarainen, ja se on myöskin tässä hyvin keskeinen kohta.

Siitä huolimatta kävi myös ilmi se, että perusteita ei ollut mennä sen pidemmälle kuin tähän huomautukseen. Mutta haluan vielä korostaa, että tämä lause, jonka tässä äsken luin ja joka tässä on jo moneen kertaan luettu, on todella merkittävä, ja toivon, että sillä on myöskin vaikutusta tuleviin ratkaisuihin.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi sitaatti vanhasta karvalakkilähetystöjen inspiroimasta laulusta Leuhkat eväät: "Viekää te maat ja viekää te veet, viekää te ruskat ja keväät." Ja niinhän te olette vieneetkin. Nimittäin Euroopan unioni on vienyt suomalaisia maita yli 4 miljoonaa hehtaaria. Eivät ne alueet konkreettisesti mihinkään ole siirtyneet, mutta itsenäisyyden me olemme menettäneet jopa 14 prosentista maapinta-alastamme. Me suomalaiset emme saa itse päättää, miten me tuota aluetta käytämme, ja historiasta tiedämme, että pienempienkin maaplänttien menetyksistä on syntynyt konflikteja ja sotia, niin kuin Lähi-idässä. Tällä kertaa maan arvoa ei nosta öljy vaan liito-oravat.

Tänään me keskustelemme täällä siitä, onko maittemme pakkolunastus tapahtunut oikeutetusti ja oikeudenmukaisesti vai onko ne viety meiltä viekkaudella ja vääryydellä. Meitä kiinnostaa myös se, onko suomalaisiakin osallistunut tähän niin sanottuun maanpetokseen ja isänmaan kaupitteluun. Jo pelkästään entisenä toimittajana minua kiinnostaa saada selville tässä asiassa totuus. Eivät ne 13 500 valitusta voi olla täysin väärässä, jotka on annettu ympäristöministeriön Natura-esityksestä. Me 16 kansanedustajaa emme laatineet turhan takia muistutuskirjelmää, jossa vaadittiin oikeuskanslerin toimien tutkintaa. Tämä on vakava asia. Ei siihen noin vain lähdetä.

Perustuslakivaliokunta vapautti oikeuskanslerin toimiensa osalta, mutta monen mielessä itse Naturasta kytee suuri epäilys. Natura on yksi niistä monista asioista, jotka ovat saaneet kansalaiset aiheellisesti kyseenalaistamaan Euroopan unionin oikeutuksen. Kansalaisilla ei ole luottamusta EU:n direktiiveihin. Ei ole epäilystäkään, mikä olisi ollut kansanäänestyksen tulos, jos meilläkin olisi kansa saanut äänestää EU:n perustuslakisopimuksesta. Aika ajoin on epäselvää, kenen asialla EU-eliitin edustajat ovat. Jossain mielessä voisi ymmärtää, jos Natura-asiassa olisi kyse vaihtokaupasta, jossa molemmat osapuolet voittavat, mutta niinhän asianlaita ei ole. Luonnonsuojelu sinänsä on hyvä asia, se on hyvä asia, mutta Natura-alueiden valinta on monille kansalaisille suuri tappio. Euroopan unioni vei ensin talonpojalta ammatin, kun se teki maanviljelystä kannattamattoman, ja seuraavaksi se vei pellot ja metsät.

Olisi erittäin mielenkiintoista tutkia, ketkä ympäristöministeriössä ovat vähät välittäneet yksityisten metsänomistajien oikeuksista ja suojelleet luontoa väärissä paikoissa, vaikka parempiakin kohteita olisi ollut. Näyttää siltä, että ympäristöministeriössä on ohitettu jopa valtioneuvosto, kun on toimittu EU:n suuntaan. Ei ihme, jos Euroopan unionista on vaadittu vielä lisää alueita Naturaan. Suomessa on oltu monissa kohdin jopa innokkaampia kuin unionissa suojelemaan luontoa. EU:n politiikka perustuu suhteellisen suojelun idealle, eli suojeltaviksi alueiksi valitaan vain sellaisia esiintymiä, jotka ovat merkittäviä suhteessa lajin kokonaiskantaan tai luontotyypin pinta-alaan koko maassa. Suomessa on sen sijaan toimittu absoluuttisen periaatteen mukaan.

Politiikka on ollut erikoista siinäkin mielessä, että ensin on tehty rankkoja suojelupäätöksiä ja ilmeisesti, sanon "ilmeisesti", on vasta jälkeenpäin kehitelty perusteluja eli mietitty, mahtaako siellä olla mitään suojeltavaa lajia. Tällainen on tavallisen kansan tuomio tuolta maakunnista, ja isännät käyvät siellä vieläkin kuumina. Maaseudun ihmisten mielestä Natura-lakien soveltaminen käytäntöön on täysin epäonnistunut. Direktiivien ja kansallisen lainsäädännön voimaansaattaminen alkoi aikamoisella tohinalla heti EU:ssa tehtyjen päätösten jälkeen. Ei ole ihme, kun valituksia on tullut, jos alueiden rajauksia on tehty puutteellisilla tiedoilla. Kaikkien suojeltavien kasvi- ja eläinlajien sekä luontotyyppien tietoja ei kireän aikataulun vuoksi ehditty hankkia. Myöskin maanomistajille esitellyt kartat ovat olleet vanhentuneita ja epäselviä.

Jo pelkästään korkein hallinto-oikeus sai 1 600 valitusta, turhaan. Siltä hieman näyttää. Tähän mennessä Natura-valitukset ovat kaatuneet korkeimmassa hallinto-oikeudessa, oikeuskanslerin käsittelyssä ja Euroopan komissiossa. Näin siitä huolimatta, että ilmeisesti esimerkiksi täällä puhutulla Kemihaaran alueellakin on suojeltu hyvinä lettoalueina alueita, jotka eivät ole edes erityisen lettoisia. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että korkein hallinto-oikeus on käsitellyt valituksen aivan eri asiakirja-aineistolla kuin minkä valituksen tekijät itse ovat nähneet. KHO:lla oli ratkaisuja tehdessään käytössä koko maan kattava Natura-tietokanta. Valituksia tehneet asianosaiset eivät tuota tietokantaa ole saaneet, vaikka Natura-verkosto on kokonaisuus. Monet maanomistajat katsoivat, että he eivät ilman koko tietokantaa voi arvioida oman alueensa merkitystä Naturalle.

Yksityisyyden suojaan ja turvaan on puututtu tavalla, jota on vaikea perustella. Käsittämättömältä on tuntunut myös se salailu, mitä Naturan tiimoilta on harrastettu. Minulla on tässä kädessäni MOT-ohjelman käsikirjoitus tästä asiasta, miten Natura on sinetöity valtiosalaisuus. Eipä ole näitä toimittajia raastupaan haastettu, elikkä ilmeisesti he ovat olleet oikeassa, kun he sanovat, että kansalaisten oikeuksia ei ole kaikilta osin noudatettu.

Ne ovat muuten valtavia lukuja, mistä tässä on puhuttu. EU-barometrin ja ympäristöministeriön luvut eroavat jopa 1,2 miljoonaa hehtaaria toisistaan. Yksittäisen kansalaisen tai edes kansanedustajan on vaikea tutkia, mistä nämä virheet johtuvat, niin kuin ed. Hoskonen on täällä sanonut. Oikeutta on vaikea saada, kun asiakirjat pidetään piilossa. On tehty pysyvää vahinkoa sinänsä hyvän asian, luonnonsuojelun, maineelle ja kunnialle, vai onko koko Naturan tavoitteena ollut se, että suojellaan kerralla niin paljon, ettei koskaan enää tarvitse suojella mitään Suomessa? Ruotsissahan Natura-asia vietiin läpi toisessa järjestyksessä. Siellä Natura-ohjelma muodostuu melkein yksinomaan valtion maista eikä vastahakoista yksityistä maanomistajaa pakoteta mukaan Naturaan. Se varmistettiin ottamalla maanomistajiin yhteyttä jo ennen alueiden valintaa.

Suomessa sen sijaan ajateltiin, että kun aikataulu on tiukka, niin luovutaan perusteellisista neuvotteluista maanomistajien kanssa. On kuitenkin päässyt unohtumaan, että ei ole montaakaan vuotta, kun meillä hyväksyttiin perusoikeudet. Niihin kuuluvat muun muassa hallinnolliset menettelytavat, kuulemiset ja perustelemiset. Ne ovat perusoikeuksia. Mitä keskeisemmästä asiasta on kyse kansalaisen oikeusturvan kannalta, sitä vähemmän pitäisi olla merkitystä kiireellä tai vaikkapa resurssipulalla. Ei hallinnollinen tehokkuus saisi ohittaa oikeusturvaa.

Arvoisa puhemies! On luonnollista, että maanomistaja on esimerkiksi halunnut tietää, mitä suojeltavaa löytyy juuri hänen tilaltaan ja mitä suojelu merkitsee sen käytölle. Salailulla on aiheutettu paljon vahinkoa. On suorastaan naurettavaa kuvitella, että maanomistaja olisi käyttänyt jollakin tavalla väärin niitä tietoja, joissa olisi kerrottu alueella suojeltavista lajeista. Ei viljelijä ole mikään luonnon hävittäjä. Päinvastoin monet viljelijät rakastavat ja varjelevat sitä lähiluontoansa.

Arvoisa puhemies! Vielä sitaatti laulusta Leuhkat eväät: "Niill on paperit ja luvat ja valkeat käet ja lipevä on käynti lärven. Minä kun niille selekäni käänsin, niin herrat veivät järven." Täällä puhuttiin Kemijoki-asiasta aikanaan, mutta yhtä hyvin voidaan tämä sovittaa tähän Natura-asiaan. Lapin yliopiston hallinto-oikeuden professori Pertti Eilavaara on todennut, että mitään pakkoa ei ole ollut tehdä näin laajaa Natura-ohjelmaa Suomeen ja ottaa mukaan siihen yksityisiä maita. Direktiivien toteuttamiseksi olisi riittänyt vähempikin.

Mitä tulee oikeuskansleri-instituutioon, voi sanoa, että vaikka perustuslakivaliokunta on todennut, että laittomuuksiin ei ole syyllistytty, kovin imartelevaa kuvaa tapahtumista ei jää. Onko valtioneuvoston virkatointen laillisuuden valvoja liikkunut niin sanotulla harmaalla vyöhykkeellä valtioneuvoston neuvonantajana lähellä politikointia, tämä tieto ehkä joskus saadaan. Tuskin kuitenkaan se lohduttaa niitä tuhansia ja tuhansia, jotka ovat joutuneet taistelemaan EU:ta ja Suomen valtiota vastaan puolustaessaan isiltä perittyä maataan.

Rauno  Kettunen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva oikeuskanslerin virkatointen lainmukaisuuden tutkiminen on erittäin harvinainen tapaus. Käsiteltävässä tapauksessa ei ole kyse luonnonsuojelusta vaan siitä, noudattaako oikeuskansleri lakia virkatoimissaan ja saavatko kansalaiset tasavertaista kohtelua lain edessä. Kaikilta osin oikeuskanslerin toimet tai tarkemmin sanottuna sananvalinnat eivät näytä olevan hyvän hallinnon ja avoimuuden mukaisia. Erityisesti oikeuskanslerin toiminnassa ovat mielenkiintoisia valtioneuvoston istunnon tapahtumat 22.1.2004. Oikeuskansleri piti oikeudellisesti kestämättömänä, jos Kemihaaran suot jätettäisiin pois Naturasta.

Perustuslakivaliokunnan perustelujen mukaan "Oikeuskanslerin pitäessä tällaista ratkaisua ’oikeudellisesti kestämättömänä’ saattoivat ministerit päätellä ratkaisun olevan lainvastainen. Tämän vuoksi ministeri Manninen veti pois oman ehdotuksensa valtioneuvoston päätökseksi lisäselvityksen hankkimiseksi. Oikeuskanslerin mukaan hän kuitenkin tarkoitti sillä uutta palautusmahdollisuutta korkeimmasta hallinto-oikeudesta, mitä ei olisi voitu pitää ’hallituksen oikeudellisen arvovallan mukaisena’ ".

Tulkittaessa tammikuun 22. päivänä 2004 tapahtunutta voidaan päätyä myös sellaiseen lopputulemaan, että valitsemalla oikeat sanamuodot oikeuskansleri vaikutti ministeri Mannisen päätökseen tämän tulkittua oikeuskanslerin tarkoittavan lainvastaisuutta Kemihaara-asiassa. Kuitenkin kyse oli oikeuskanslerin mukaan uudesta palautusmahdollisuudesta korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Voidaan varmasti perustella, ettei oikeuskansleri ole menetellyt toimissaan suoraan lainvastaisesti. Kyse on lain tulkinnasta. Muistutuskirjelmässä esiintyneiden asioiden ja niihin saatujen vastausten perusteella voi kuitenkin todeta, että oikeuskansleri on tulkinnassaan ja laillisuusvalvonnassaan liikkunut niin sanotulla harmaalla alueella.

Naturan valmistelu ja päätöksenteko eivät ole olleet kansalaisten oikeustajun mukaisia. Kun Natura-lainsäädäntö on tehty mahdollisimman vaikeaselkoiseksi ja lisäksi asiasta tiedottaminen on epäonnistunut, koko prosessia pitää tarkastella kriittisesti. Hallinnon avoimuudesta ja selkeydestä ei ole Natura-asiassa ollut tietoakaan. Tällainen toiminta ei ole hyvää hallintoa.

Arvoisa puhemies! Natura-prosessi ja ehkä osittain myös oikeuskanslerin epäselvä sananvalinta ovat heikentäneet monien suomalaisten luottamusta suomalaiseen ja eurooppalaiseen oikeusjärjestelmään. Samalla luottamus oikeuskanslerin puolueettomuuteen on saanut särön. Oikeuskanslerin jos kenen on toimittava puolueettomasti, ja tässä asiassa kansalaiset voivat nähdä merkkejä toimien tarkoituksenmukaisuudesta puolueettomuuden kustannuksella.

Lopuksi on todettava, että perustuslakivaliokunta päätti mietinnössään, että valtioneuvoston oikeuskansleri Paavo Nikula kysymyksessä olevassa asiassa ei ole menetellyt virkatoimissaan lainvastaisesti.

Edustajat Pia Viitanen ja Heidi Hautala merkitään läsnä oleviksi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aikanaan kun ed. Hoskonen tuli pyytämään tähän paperiin nimeä, muistutus 2:ko tämä nyt on nimeltään, niin olisin voinut veikata, että tästä tulee samanlainen vesiperä kuin tuli aikanaan muistutus 1:stä, johonka aikanaan itse olin pyytämässä nimiä täältä kymmeneltä kansanedustajalta, koska näköjään tässä on sillä tavalla, että eduskunta ei uskalla puuttua näihin kysymyksiin ja halutaan ikään kuin jotenkin suojella: veli ei veljen varpaille polje.

Mutta tässä itse kysymyksessä, Kemihaaran soiden Naturaan liittämisessä, on minusta aika ihme tarina sinällään, koska miksi Nikulan piti sillä tavalla ikään kuin painostaa, puuttua siihen kysymykseen, koska Manninenhan esitti selvityksen tekemistä siinä asiassa. Lopputuloshan olisi voinut olla ihan sama, mikä tässä nyt on olemassakin, mutta se olisi vaan mennyt oikeammin. Siinä mielessä minusta — täällä puhuttiin harmaasta vyöhykkeestä — kyllä tässä Nikula ilmeisesti aika pitkälle marssi sinne harmaalle vyöhykkeelle ottaessaan kantaa sillä tavalla, joka minusta on painostustoimenpide kuitenkin hallitusta kohtaan.

Sitten on toinen kysymys, joka tässä on noussut selkeästi esiin, kun seurasin ed. Hoskosen vaikeuksia tietojen keräämisessä. Nimittäin minusta ministeriöstä ja yleensä, mistä pyydetään, minusta kansanedustajan pitää saada tiedot, suomen kielellä vielä, ja kaikki ne tiedot, mitä pyytääkin. Mutta ymmärsin, että erityisesti tässä Natura-kysymyksessä ed. Hoskonen ei millään tavalla meinannut saada, enkä tiedä, onko hän saanut nytkään, kaikkea sillä tavalla, mitä on pyytänyt. Minusta jo tähän kysymykseen yksistään oikeuskanslerin pitäisi puuttua, kun katsotaan tämän eduskunnan toimintaa ja kansanedustajan oikeuksia. (Puhemies koputtaa)

Sen takia kannatan ehdottomasti ed. Hoskosen tekemää esitystä tässä. (Puhemies: 2 minuuttia!) Miksi ei Nikula voi tulla selvittämään tänne eduskuntaan tätä vähän laajemmin?

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä kun on kuunnellut edustajien puheenvuoroja, tulee väistämättä mieleen sanonta "missä EU, siellä ongelma". Sieltähän nämä ongelmat alun perin ovat lähtöisin. Itse en tähän Natura-ongelmatiikkaan kovin paljoa puutu. Lähinnä ainoastaan puutun tähän perustuslakivaliokunnan mietintöön.

Minun mielestäni siinä on kyllä aika paljon hämmästyttäviä asioita. Täällä kyllä ed. Satonen sanoi, että joka sana on pohdittu tarkoin, miten on kirjattu. Sitä suuremmalla syyllä minun mielestäni on kritiikin paikka nimenomaan siltä osin, kun perustuslakivaliokunta toteaa: "Oikeuskanslerin pitäessä tällaista ratkaisua ’oikeudellisesti kestämättömänä’ saattoivat ministerit päätellä ratkaisun olevan lainvastainen." Tämä sanonta on herättänyt minussa erittäin paljon ristiriitaisia tunteita.

Kun eräiden taustamateriaalien mukaan, mitä olen yrittänyt käydä lävitse, oikeuskanslerin lausunto oli ikään kuin hämäävä siltä osin, että Suomi oli kuitenkin täydentänyt Natura-alueita, lintualueita lähinnä, 438 alueella eli yli 2,81 miljoonalla hehtaarilla, niin ikään kuin ministerit ilmeisesti eivät olleet tietoisia tästä, kun tätä perustuslakivaliokunnan mietintöä lukee.

Mielestäni tässä on mielenkiintoisia eri vaiheita. Kun 15. päivänä tammikuuta oikeuskansleri on todennut, että mitään säännöksiä ei rikottaisi, niin sen jälkeen, kun tulee uusi käsittely, oikeuskansleri jo etukäteen ilmoittaa, että hän tulee jättämään eriävän mielipiteen valtioneuvoston istunnossa, mikäli edes osa jätetään Kemihaaran soiden alueelta Naturan ulkopuolelle. Tämä "saattoi johtaa" -sanonta tuntuu oudolta, ja olisin halunnut kuulla valiokunnan jäseniltä, mistä tämä sanonta on lähtenyt, kun kuitenkin mietinnössä todetaan, mikäli minä itse olen ymmärtänyt oikein, että keskustan ministeriryhmä, kun ministeri Manninen oli esittänyt istuntoa keskeytettäväksi, oli pitänyt neuvottelun. Ainakin tämän mietinnön mukaan ministeriryhmä oli päätynyt siihen, että Mannisen esitystä on pidettävä perustellusti lainvastaisena. Tämän perusteella ministeri Manninen käsitykseni mukaan on sitten vetänyt esityksensä pois.

Jos pitää paikkansa, mitä on väitetty, että pääministeri itse olisi todennut tässä yhteydessä, että hän ei voi olla mukana tekemässä päätöstä asiassa, joka on EY-tuomioistuimen päätöksen vastainen, niin kun näin on väitetty, että pääministerin poliittinen avustaja olisi näin kirjannut ja todennut, jään vaan miettimään, minkä takia mietinnössä sanotaan, että saattoivat ministerit päätellä ratkaisun olevan lainvastainen. Mietinnöstähän käy ihan selvästi ilmi, että he, eli keskustan ryhmän ministerit, pitivät Mannisen esitystä lainvastaisena ja sen perusteella Manninen veti sen pois. En minä itse päädy mihinkään muuhun ratkaisuun tästä. Sen johdosta olisi ollut mielenkiintoista, jos valiokunnan puheenjohtaja olisi ollut paikalla kertomassa, mitä tarkoittaa "saattoivat päätellä", kun täällä on kuitenkin kirjattu taas toisaalla, että sitä pidettiin sen takia lainvastaisena, kun oikeuskansleri oli jättänyt sen oman paperinsa ja sanonut, että "oikeudellisesti kestämätön". Tässä minun mielestäni on jäänyt kyllä aika paljon auki tai sitten se olisi pitänyt kirjata.

Nyt, kun valiokunnan puheenjohtaja tuli paikalle, totean, että esitin täällä vain sellaisen kysymyksen, minkä takia täällä on kirjattu, että on pidetty "oikeudellisesti kestämättömänä" tätä päätöstä tavallaan, eli oikeuskansleri on pitänyt, ja sitten tässä sanotaan, että "saattoivat ministerit päätellä ratkaisun olevan lainvastainen", kun kuitenkin täällä on kirjattu, että keskustan ryhmä, kun valtioneuvoston istunto oli keskeytetty, totesi, että "pidettiin perustellusti lainvastaisena". Jään vain miettimään, miksi sitä ei sitten voi kirjata toisaalle, että heidän käsityksensä mukaan se oli tullut lainvastaiseksi sen perusteella, kun oikeuskansleri oli näin todennut, he olivat ymmärtäneet näin. Sitä jäin vaan pohtimaan tässä tekstissä, kun ed. Satonen sanoi, että joka sana on ihan tarkalleen harkittu.

Myöskin, arvoisa puhemies, mitä äsken totesin, sen toistan, kun valiokunnan puheenjohtaja on paikalla, siis että on väitetty, että pääministerin poliittinen avustaja Laaninen olisi sanonut niin, että pääministeri oli todennut, että hän ei voi olla mukana tekemässä päätöstä, joka on EY-tuomioistuimen päätösten vastainen.

Minun mielestäni tässä on hyvin paljon sellaisia epämääräisiä seikkoja, joita tällaisessa asiassa olisin toivonut tarkemmin käsiteltäväksi.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tästä kyllä voi todeta sen, niin kuin valiokunta kyllä mielestäni harvinaislaatuisesti on todennut, että oikeuskansleri on puuttunut vähän omituisella tavalla tällaiseen käsittelyyn, mikä on vaikuttanut siihen, että ministeri on vetänyt esityksensä kokonaan pois. Kuitenkin perinteisesti on pidetty ainakin aikaisemmin hyvinkin arvostetussa asemassa jokaista sanaa, minkä oikeuskansleri valtioneuvoston istunnossa esittää, ja siihen on luotettu ja minun mielestäni siihen pitää luottaa. Minun mielestäni oikeuskansleri on tässä tilanteessa kyllä liikkunut enemmän kuin harmaalla alueella.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! En rupea tätä prosessia yksityiskohtaisesti käymään läpi, mitä tässä on tapahtunut. Täällä muun muassa ed. Seppo Lahtela ansiokkaasti kävi tätä lävitse.

Mutta, sanoisinko, vähän ihmettelen suuresti, voivatko asiat mennä tällä tavalla meillä täällä Suomessa. On todella erikoista, että ministeri muuttaa mielipidettä oikeuskanslerin mielipiteiden johdattelemana. Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskansleri ei ole poliittinen päätöksentekijä vaan lainvalvoja. Siksi ihmettelen kovasti tilannetta, joka tässä on syntynyt. Mielestäni asia olisi pitänyt tutkia alun perin perusteellisemmin valiokunnassa, kun kerran ministerin ensimmäinen arvio oli ollut, että lisäselvityksiä asiassa tarvitaan. Nyt näistä lisäselvityksistä luovuttiin oikeuskanslerin painostuksen edessä.

Ministeri Manninen luopui oikeuskanslerin kehotuksesta lisäselvityspyynnöstä, kun häntä kehotettiin tekemään suoraan myönteinen päätös Kemihaaran soitten liittämiseksi Naturaan heti. Ihmettelen tällaista toimintaa. Oikeuskanslerilla on oikeus esittää eriävä mielipide, mutta itsenäinen virkavastuu asioitten hoitamisessa on ministeri Mannisella, sen olisi pitänyt olla ministeri Mannisella, ja ministeri Mannisen olisi pitänyt pysyä kannassaan ja vaatia lisäselvitykset asiasta, ihan niin kuin hän oli alun perin aikonutkin. Kemihaaran soiden tilanne olisi pitänyt selvittää valiokunnassa hyvin ja perusteellisesti eikä kiirehtiä asiaa.

Perimmältään tässä on kyse Vuotoksen altaan rakentamisesta, joka mielestäni pitäisikin ottaa nyt hallituksessa uudelleen käsittelyyn. Nikula on ollut tätä hanketta vastaan jo poliitikkona ollessaan ja johdonmukaisesti toimii nyt oikeuskanslerina tähän suuntaan.

Täällä on myös kerrottu, että kotimaisten polttoaineiden merkitys kasvaa. Se varmaan pitää paikkansa. Mielestäni muun muassa turpeen kohta pitäisi nostaa uudelleen esille. Meillä on turpeessa varantoja enemmän kuin Norjassa on öljyvaroja. Eli meillä on valtava energiavaranto ja meidän pitäisi päästä sitä hyödyntämään.

Tarja  Cronberg  /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö ottaa kantaa asian oikeudelliseen puoleen, ja olen siinä valiokunnan kanssa yhtä mieltä. Mutta itse tässä keskustelussa sekoittuu nyt kaksi asiaa: toisaalta oikeudellinen käsittely, toisaalta Kemihaaran suot. Itse asiassa haluaisin ottaa vielä kolmannen asian esille: luonnonsuojelualueisiin liittyvän päätöksentekoprosessin käytännöt.

Ehkä tässä kysymyksessä, kun tapaus saa tällaiset mittasuhteet, olisikin tehtävä niin kuin ed. Rundgren sanoi: vedettävä asiasta myös poliittiset johtopäätökset. Natura-alueiden valmistelu varmaan tapahtui kiireellä, avoimuudessa oli toivomisen varaa ja tiedot olivat osittain puutteellisia. Aikataulu oli tiukka, ja yhteistyötä maanomistajien kanssa olisi voitu tehdä paremmassa ilmapiirissä. Itse olen ehkä yksi niistä harvoista maanomistajista, jotka vapaaehtoisesti olivat mukana tässä prosessissa, ja olen omassa elämässäni kokenut kaiken näköisiä kirjeitä eri puolilta tässä suhteessa. Turhat väärinkäsitykset olisi voitu välttää.

Näitä prosessejahan on kritisoitu, ja toivon, että käytännöt todellakin ovat muuttuneet, mutta kun asia on nyt tässä yhteydessä esillä, haluaisin todeta seuraavaa. Ensinnäkin ed. Rundgren esitti tämän historiallisen kertomuksen, joka liittyy Kemihaaran soihin, ja se osoittaa yleisellä tasolla ennen kaikkea sen, kuinka voimakkaasti luontoon liittyvät arvostukset ja periaatteet ovat muuttuneet. Ehkä juuri siksi on tärkeätä, että periaatteet ja tulkinnat, jotka kulloinkin ohjaavat päätöksentekoa, ovat avoimia, etukäteen sovittuja ja selkeästi esitettyjä.

Haluan erikoisesti kiinnittää huomiota kolmeen asiaan. Silloin kun päätöksenteko siirtyy valtakunnan tasolle tai vielä EU:n tasolle, on tärkeätä turvata paikallisen väestön osallistuminen prosessiin. Tällöin ei ole kysymys vain yksityisestä maanomistajasta vaan yleisestä osallistumisesta. Näitä neuvottelumekanismeja on mielestäni kehitettävä. Tällä hetkellä Suomessa on, jos nyt katsotaan historiallisesti, myös katsottava tulevaisuuteen. Tällä hetkellä Suomessa on kaivosalan mukaan uraaniesiintymiä, joita tutkitaan, ja paikallinen väestö on erittäin epätietoinen siitä, mikä väestön todellinen rooli näissä prosesseissa on.

Toinen kysymys koskee kriteereitä siitä, milloin on tehty tarpeeksi selvityksiä. Tässä prosessissahan aivan selvästi tulee esille se, että lisäselvityksiä on pyydetty, ei ole ollut yksimielisyyttä siitä, koska niitä tarvitaan. Ehkä tässä on myös selkeyttämisen paikka, milloin selvityksiä on tehty tarpeeksi ja mitä selvityksiä kulloinkin aina tulee tehdä.

Kolmas asia, joka tietysti on tärkeä ja jota vihreät ovat ajaneet, ovat nimenomaan korvauskäytännöt siten, että maanomistajat saavat korvauksen menetyksistään. Tässä näkisinkin, että Suomessa tulisi käydä yhteiskunnallista keskustelua siitä, miten näitä korvauskäytäntöjä kehitetään siten, että maanomistajat eivät koe vääryyttä ja toisaalta että yhteiskunnalliset tavoitteet luonnonsuojelun kohdalla toteutuvat.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä käyty keskustelu on osoittanut tähän mennessä sen, että tämä asia koetaan hyvin jyrkästi kahdella eri tavalla.

Toisaalta on se asia, josta perustuslakivaliokunta on antanut kannanottonsa ja siinä päätynyt hyvin selväpiirteiseen johtopäätökseen hyvin selvällä enemmistöllä.

Arvoisa puhemies! Tähän osioon minulla ei ole mitään huomautettavaa. Minä katson, että jos perustuslakivaliokunnan kaltainen valiokunta viittätoista asiantuntijaa kuultuaan päätyy tämän laatuiseen tulokseen näin suurella, voimakkaalla enemmistöllä, niin se on varmasti harkittu silloin täsmälleen oikeaksi lopputulemaksi tästä asiasta.

Arvoisa puhemies! Mutta tämä keskustelu on osoittanut sen, että tässä näyttää olevan myöskin paljon muuta. Erittäin mielenkiintoisella tavalla tässä on tullut esille se, kuinka voidaan vaieta siitä, mikä on ideologialle vierasta. Tämä on tämän vanhan marxilaisen teorian mukaista käyttäytymistä alusta loppuun saakka. Erikoisen paljon on tuntunut haluttavan vaieta siitä, kun vedotaan siihen, kuinka paljon valituksia on tullut, että sehän on ollut suoranainen tulos siitä, että erään järjestön ja erään toisen järjestön erään erityisasiantuntijavirkamiehen toimesta on näin katsottu asiallisesti olevan oikein elikkä on masinoitu näitä valituksia, niitten aikaansaamista edesautettu ja sillä tavalla on saatu massiivinen prosessi aikaiseksi. Eikä tässä ole mitään huomauttamista.

Totean vaan tämmöisenä vanhana kansalaisjärjestöaktiivina, että tuolla luonnonsuojelupuolella ei tällaisiin suorituksiin pystytä alkuunkaan, se on sellaista hyttysten yninää. Kun nyt on hyttysalueesta kysymys, niin se on todellista hyttysten yninää verrattuna siihen, mihinkä MTK pystyy ja eräs erityisasiantuntija Pohjois-Suomesta pystyy parhaimmillaan.

Elikkä siis toisin sanoen tämä puoli on hoidettu tässä suhteessa niin hyvin kuin varmasti on pystytty ja osattu. Se on tässä asiassa merkityksellistä sen takia — nimittäin se ei ole huono asia ollenkaan, vaan se on hyvä asia — siinä mielessä, että näin on sitten osoitettu massiivinen voima ja nähty, minkä tuloksen se on tuottanut, ja ne asiat on käsitelty tässä yhteydessä asiantuntijakuulemisessa perusteellisesti.

Sitten, arvoisa puhemies, tässä on hyvin tärkeä asia. Tässä on ensinnäkin nonsaleerattu täydellisesti ne biologit, jotka ovat tehneet Kemihaaran soitten selvityksen. Minä voin vakuuttaa, että he ovat Suomen parhaita. Tämän parempia asiantuntijoita ei ole olemassakaan. Ed. Seppo Lahtelalle aivan erikoisesti: sen parempia asiantuntijoita ei Suomesta valitettavasti sitten löydy. Elikkä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuka näitä töitä siellä kentällä tekee.

Toisekseen tässä on syytä palauttaa mieliin, mitä tapahtui 1970- ja 80-luvulla. Ed. Simo Rundgren kuvasi aivan oikein näitä asioita historiasta, minulla ei ole mitään huomauttamista siihen. Mutta, ed. Rundgren, palauttakaamme yhteisesti mieleen, mitä valtioneuvoston tasolla ja eduskunnan tasolla näissä asioissa kirjattiin. Vuosi saattaa klikata, mutta asia on oikein.

Muistelen, että se oli vuosi 1984, kun hallitus esitti eduskunnalle 30 miljoonan markan elvytysrahaa Pelkosenniemelle ja nimenomaan niin, että kuittaamme siihen mennessä tapahtuneet vääryydet, ja niin, että paikallisille asukkaille annetaan mahdollisuus elinkeinotoimintaan tuolla alueella, ja sen mukaisesti ryhdyttiin toimenpiteisiin. Ei mennyt kuin kolme neljä vuotta, niin kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suominen ilmoitti Kemijoki Osakeyhtiölle, että hui hai, ei sillä merkitystä ollutkaan, nyt aloitetaan uusi prosessi, ja sen prosessin eräitä osioita me nyt sitten arvioimme täällä.

Arvoisa puhemies! Minä ensinnäkin toivon, että asiat menevät juuri niin kuin perustuslakivaliokunta on tässä ehdottanut, ja toisekseen katson myöskin, että kun juuri otetaan huomioon se, mitä venkoilua ja edestakaisin pelaamista tapahtui silloin erikoisesti 80-luvulla, niin nyt järjestettäisiin niin, että pidettäisiin huoli eräänlaisena isänmaallisena tehtävänä siitä, että osoitetaan tuon alueen elinkeinoelämän elvyttämiseen ihan keskeisesti kunnon määrärahat ja katsotaan, mitä on tehtävissä. Se olisi vähintä, mikä voi olla, ja se voi alkaa siitä, että kaikenlaiset puheet Salla—Kemijärvi-välisen radan tuhoamisesta lopetetaan tähän paikkaan, Kemijärveltä pääsee yöjunalla Helsinkiin niin kuin ennenkin jnp., elikkä asiat laitetaan nyt niin kuin oikeisiin puihin. Ja mikä koskee suojelupäätöksiä, niin ne ovat Naturassa, ja se on hyvä asia.

Ed. Pekka Nousiainen merkitään läsnä olevaksi.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Palaan alkuperäiseen puheenvuorooni siltä osin kuin muutamia huomioita jäi tekemättä lievän kiireen takia. Mutta nyt niihin tarkemmin.

Ensinnäkin perustuslakivaliokunnan perustelut tämän asian ratkaisemisessa eivät mielestäni ole kestäviä, koska niissä vedotaan korkeimman hallinto-oikeuden tekemiin päätöksiin, jotka nimenomaan tässä muistutuksessa on tehty kiistanalaisiksi ja lähinnä siltä osin, jotta todellakaan korkein hallinto-oikeus ei voi olla direktiivin tulkitsija koskaan. Se oikeus yksiselitteisesti Rooman sopimuksen mukaisesti, koko Euroopan yhteisön, Euroopan unionin perussopimuksen mukaisesti kuuluu yhteisöjen tuomioistuimille, ei kenellekään muulle. Jos joku väittää, että se kuuluu jonnekin muualle, niin se ei pidä paikkaansa. Tai ainakin mielenkiinnolla odotan niitä aikoja, arvoisa puhemies, että tässä talossa vedotaan siihen, että meidän, Suomen eduskunnan, pitää tehdä tässä asiassa päätös näin, koska direktiivi niin määrää. No, jos se kerran sitten määrää niin, niin miksi tässä asiassa ei direktiiviä noudateta?

Korostan nimenomaisen yhteisön tuomioistuimen jo tehtyä päätöstä, josta silloinen ympäristökomissaari, ellen väärin muista nimeä, Britt Bjerregaard, on todennut, että tätä menettelyä tulee tarkoin noudattaa. Suomessa ei tätä tosiasiaa tunnusteta, mutta niin kuin edellisessä puheenvuorossani totesin, me olemme luopuneet yhteisöverohyvitysjärjestelmästä sen takia, että yhteisöjen tuomioistuin ei sitä hyväksynyt enää. Se viesti oli selkeä, me teimme tässä salissa päätöksen, että siitä luovumme, koska se on laiton päätös.

Samoin tämä lähiaikoina täytäntöönpantava direktiivin määräys, että rekat tulee kaventaa: niin kuin sanoin, niin kohta puoliin pajoilla lentää (Ed. Pulliainen: Ei siellä ole kapasiteettia tehdä sitä koko hommaa!) — mutta joka tapauksessa, arvoisa edustaja Pulliainen, kun niitä pankkoja ruvetaan kaventamaan, siinä pannaan direktiivi toteen, niin kuin on käsketty, mutta tässä asiassa ei sitä haluta edes muistaa. Tässä on se olennainen ero. Ei toiselle kansalaiselle voi oikeus olla mahdollisuus ja toiselle kirous.

Tässä on kysymys suomalaisen oikeusjärjestelmän perustoimivuudesta: olemmeko tasavertaisia Suomen lain ja viranomaisten edessä. Siitä on kysymys. Jos me tässä lähdemme sille linjalle, että me teemme niin kuin joskus tehtiin itäblokin valtioissa, että siellä ihmisillä oli oikeuksia ja velvollisuuksia vain sen mukaan, mitä viranomainen sillä hetkellä päätti, se tie on pitkä tie ja musta tie, sille ei pidä missään nimessä mennä. (Suosionosoituksia yleisöparvelta) Ihmettelen, että tässä asiassa ei ruveta vielä mihinkään toimiin Suomen eduskunnassa.

Puhemies:

(koputtaa)

Edustaja, pyydän anteeksi. — Lehtereillä aplodeeraaminen ei ole sallittua.

Puhuja:

Kiitoksia, arvoisa puhemies. — Todellakin tässä oikeuskanslerin toiminnan oikeudellisessa arvioinnissa todetaan vielä sellainen mielenkiintoinen seikka, että perustuslakivaliokunta perustelee: "Ratkaisuihin haetut purkupyynnöt ovat korkeimmassa hallinto-oikeudessa tulleet hylätyiksi." Se ei pidä paikkaansa. Tässä perusteluosassa on selkeä virhe. Ihmettelen, että se on edelleen siellä. Oli siitä puhetta käsittelyssäkin. Äsken tarkistin tuossa aulassa, soitin yhden puhelun: purkuhakemuksia on edelleen ainakin kolme kappaletta käsittelemättä, ja näistä kolmesta purkuhakemuksen jättäneistä hakijasta kaksi tunnen. Tämä ei pidä, arvoisa perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, paikkaansa. (Ed. Sasin välihuuto) — Ei kun purkupykäliä nimenomaan. Kun tässä vedotaan siihen, että purkuhakemuksia on jätetty, purkupyyntöjä korkeimmalle hallinto-oikeudelle, ne ovat edelleen käsittelemättä, ainakin kolme kappaletta. — Tämä on kymmenen minuuttia vanha tieto, niin että jos se nyt on tämän kymmenen minuutin aikana käsitelty, niin sitten minä en mahda mitään, mutta nyt on kyllä virka-aika jo ohi, että niitä ei enää käsitellä. Olisi hyvä, että tässäkin asiassa joskus tunnustettaisiin tosiasiat. Ihmettelen suuresti, että tänne on tällainenkin kirjattu.

Sitten tässä direktiivin tulkinnassa on menty hakoteille. Tässä keskustelu on karkaamassa sille linjalle, että kuolemantuomio pannaan syytetyn osalta toimeen. Tokihan se voidaan viiden vuoden päästä purkaa, mutta se ei asianosaisen osalta enää meinaa yhtään mitään. Se on pantu täytäntöön ja sillä selvä.

Sitten kohdan 6 osalta, mitä tässä valiokunnan mietinnössä mainitaan vielä englanninkielisistä asiakirjoista: Perustuslakiin on kirjattu jokaisen Suomen kansalaisen oikeus omaan äidinkieleen asioidessaan viranomaisissa ja tuomioistuimessa. Se on kiistaton oikeus. Jos minä olisin äidinkieleltäni ruotsinkielinen ihminen ja asuisin Ilomantsissa, niin minulla olisi varmasti edelleen oikeus siellä, jos joutuisin vaikka ylinopeudesta syytetyksi tuomioistuimeen, ruotsinkieliseen oikeudenkäyntiin siinä kunnassa, tai minut vietäisiin semmoiseen kuntaan tai paikkaan, missä ruotsin kielellä oikeutta käydään. Näinhän asia on. Onhan merkillistä, että suomalaiselle ihmiselle lyödään oikeudenkäyntimateriaalina eteen englanninkieliset tai latinalaisia termejä sisältävät asiakirjat, joista hän ei tiedä yhtään mitään. Sama koskee viranomaisissa asiointia: olkoon tuomioistuin tai viranomainen, perustuslaki ei tunne siinä eroa. Tällainen on tilanne, ja toivon hartaasti, että tähänkin vihdoin tässä talossa puututtaisiin.

Eduskunta on merkittävä laillisuusvalvoja tässä maassa. Me emme ole tietenkään tuomioistuin, Herra paratkoon meitä sille tielle edes lähtemästä, mutta laillisuusvalvontahan tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että me nostamme niitä epäkohtia esille, aivan kuten oikeuskanslerin tulee virassaan pitää huoli siitä, että sen vähäisimmänkin ihmisen, vähäisimmänkin kansalaisen oikeuksia oikeasti kunnioitetaan. Ei köyhälle veronmaksajalle tai eläkeläisille tai vajaavaltaisellekaan saa tehdä mitään vääryyttä lain edessä. Hänelle määrätään siinä tapauksessa holhooja, joka häntä asiassa auttaa.

Tiedän, että tällainen menettely tässä maassa loukkaa tavallisen ihmisen tuntoja. Suomen eduskunnan on aika vaikea perustella niitä ihmisille tehtyjä vääryyksiä, joita parhaillaan tässä asiassa historia ehkä todistaa, ja ne pitää ainakin tutkia huolella ja palata siihen normaaliin käytäntöön, mikä nimenomaan tässä asiassa on tärkeää tavalliselle ihmiselle. Ja se tavallinen ihminen on jokainen suomalainen, olkoon hän sitten miljonääri tai köyhä keppikerjäläinen, niin kuin vanha kulunut sanonta sanoo. Kaikki nämä ihmiset ovat tasa-arvoisia lain edessä. Se on jo ihmisoikeusasia. Jo nyt on merkillistä meininkiä.

Sitten tämän Natura-päätöksen todelliset rankat vaikutukset kohdistuvat ikävä kyllä niille alueille, joilla työllisyystilanne on todella huono ja heikko ja huolestuttava. Tarkoitan Lappia, Kainuuta ja Itä-Suomea. Nämä 6 miljoonaa hehtaariahan suomeksi sanottuna tarkoittavat sitä, että se alue, josta nyt keskustellaan ja josta oikeuskanslerille on muistutettu, pitäisikö tähän menettelyyn puuttua, on Helsingistä Utsjoelle yltävä kaistale, jos se pannaan yhdeksi palaksi, ja se yltää 55 kilometriä leveänä kaistaleena halki Suomen Utsjoelta Helsinkiin tai Helsingistä Utsjoelle. Ei sen vähäisemmästä eikä sen enemmästä tässä ole kysymys. Sitä on joskus verrattu kesällä 44 hävityn sodan luovutettuihin alueisiin. Verrataanko sitä nyt ainoastaan pinta-alaltaan? Se on hieman enemmän kuin se alue, jonka luovutimme sodan jälkeen silloiselle Neuvostoliitolle, Karjala, Salla ja sitten tämä toinen käsivarsi, hieman enemmän kuin se.

Tällä on todella radikaalit taloudelliset vaikutukset kunkin paikkakunnan talouselämään. Miten näille alueille voidaan rakentaa tai kehittää elinkeinoja, kun sen jälkeen, kun tuo komissio vahvistaa nämä päätökset, näille alueille ei voida myöntää koskaan mitään kehittämisrahoja, ainoastaan luonnonsuojelutarkoituksiin? Sinne ei saa rakennuslupia, sinne ei saa rakentaa vesijohtoja. Ystäväni tällaiselle alueelle joutui kaivamaan lapiolla maahan sähkökaapelia sata metriä, kun ei saanut kaivinkonetta viedä. Tätä tämä on. Miksi tähän asiaan ei puututa?

Sitten tässä tämän salikeskustelun aikana on todettu pari kertaa, että valmistelussa oli kiire viranomaisilla. Kiire ei ole mikään perustelu puuttua kansalaisen perusoikeuksiin. Poliisi ei voi sakottaa minua tiellä sen tautta, että hänellä on kiire, vaan jos minulla on ollut kiire, ei poliisilla. Tai tuomioistuin ei voi antaa kovaa tuomiota syytetylle sen tautta, kun kahvitauko alkaa ja tuomarilla on kiire kahville, vaan siinä katsotaan tosiasiat ja sen jälkeen riippumaton tuomioistuin päättää, onko tuo epäilty syyllinen. Kiire ei ole peruste.

Kyllä minä olen pikkusen ihmetellyt, että tavalliset ihmiset pannaan tällaisen totuuden eteen. Tämä tavallinen ihminen on viranomaisen edessä, joka käyttää vaikka englanninkielisiä asiakirjoja, täysin avuton, hänellä ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Olisin toivonut, että Suomen eduskunta ottaa tämän asian vakavammin ja tämä sali olisi täynnä ja me olisimme suoraselkäisesti kantaneet sen vastuun, mikä Suomen eduskunnalle kuuluu, mutta ihmettelen, että porukat taitavat olla sittenkin kahvilla vai missä lienevät. Jokainen tekee harkintansa mukaan, en heitä siitä arvostele. Tämä on arvovalinta eikä mikään muu, sitä paljon puhuttua arvokeskustelua.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Tiedän, että tämä taistelu ei lopu tähän. Tarkoitan, että tämän muistutuskirjelmän M 2/2004 osalta se totta vie loppuu ja sen pitääkin loppua, mutta kyllähän siihen jää niin monta selvittämätöntä asiaa. Sitten jonain päivänä tämä vyyhti lähtee selviytymään ja niiden ihmisten asia, joilta nämä asiakirjat on salattu, jotka on minultakin salattu. Olen niitä yhdeksän vuotta etsinyt, yhdeksän pitkää vuotta, aina on sanottu, että ne on salaisia. Korostan, että siitä asiakirjanipusta on vain 2 prosenttia salaista, loput on julkista. Jos sen 2 prosentin perusteella tässä maassa kaikki asiat salataan, niin ilmoitetaan vaikka, että 2 prosenttia oikeudenkäyntimateriaalista on salaista, mitään et saa nähdä, mutta tuomion joudut kärsimään. Tämä tie johtaa kyllä lyhyellä aikaa umpikujaan, ja toivon, että sen umpikujan selvittäjänä eduskunta olisi paljon terhakkaampi.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On aika erikoista, että oikeuskanslerin muistutuskirjelmän ja perustuslakivaliokunnan mietinnön perusteella joudumme käymään sellaista keskustelua, kuka pitää suomalaisten puolia, kuka toimii luonnonsuojelun nimessä ja kuka haluaa pitää lappilaisten puolia, keskustella maan tulevaisuudesta, energiasta ja voimataloudesta. Tähän asiaan nostaisin myös näkyviin sellaisen kysymyksen, kuka puolustaa suomalaisia EU:n byrokratiaa vastaan. Vielä yhtenä asiana: kuka puolustaa suomalaista omistusoikeutta (Ed. Pulliainen: Kuka vei Suomen EU:hun?) ja isännän oikeutta hallita maitaan ja maisemiaan, (Ed. Pulliainen: Kepu vei Suomen EU:hun!) olkoon se isäntä sitten Suomen maakuntia, niin kuin Lappikin on, tai yksittäinen kansalainen, niin kuin ed. Hoskonen puheenvuorossaan otti esille?

Ed. Pulliainen, teillä on tässä asiassa erityisiä intohimoja olemassa. Ymmärrän, että te olette ollut usein oikeallakin asialla, muun muassa vastustaessanne EU:hun menoa. Te olette näissä luontoasioissa ollut oikealla asialla ja myös riistataloutta koskevissa asioissa oikealla asialla, kun ymmärrän niin, että te vaan oikeassa paikassa osaatte antaa periksi ja lakata väittämästä sellaista asiaa, mikä ei ole totuuden kanssa kohtuullinen. Olen käsittänyt, että siihen teillä on erinomainen taito olemassa. (Ed. Pulliainen: No nyt minä olen oikeassa!)

Ed. Pulliainen, kun te äsken puheenvuorossanne viittasitte siihen, että nämä Kemihaaran suot ja ne alueet on parhaitten asiantuntijoitten toimin tutkittu ja niitten eliöt ja kasvillisuus sekä suoperäisyys on tutkittu parhailla mahdollisilla asiantuntijoilla, ed. Pulliainen, oli hyvä, että otitte tämän asian esille, koska juuri näin on tapahtunut. Tämä tutkinta on tehty muistaakseni Oulun yliopiston parhaitten asiantuntijoitten toimesta, ja tämä tutkimus on perusta sille, että silloin, kun alettiin hakea voimatalouden nimissä sitä pohjaa, että Kemihaaran suot käytettäisiin vesivarastoalueena, vedellä peitettäisiin, niin sitä voimataloutta varten tehtiin tämä tutkimus ja selvitys. Sen jälkeen kun tämä selvitys oli tehty, se Internetin välityksellä oli koko maailman ja Euroopan käytettävissä. Nämä kaikki suojelijat löysivät ne tiedot viimeistä lintua, viimeistä ötökkää taikka sanoisin, sitä viimeistä sammaltupasta myöten, mikä siellä kasvoi ja syntyi.

Näin syntyi maailmalle kuva, että tässä on Lapin ainutlaatuinen luonto. Mitään muuta ei ole olemassakaan, vain näitten soitten kohdalla. (Ed. Pulliainen: Ja muut alueet olivat Lokan ja Porttipahdan altaitten alla!) — Mutta ed. Pulliainen, tässä asiassa voisi arvella, että jos te pikkasen käyttäisitte mielikuvitusta, niin Lokan ja Porttipahdan alueet oli tutkittu ja käytetty, (Ed. Pulliainen: Ne oli hukutettu!) mutta nämä muut suot, ne aavat maisemat, mitä erityisesti länsi-Lapissa oli olemassa, kaikki ovat tutkimatta ja ne ovat tänä päivänäkin tutkimatta. Kun on tehty vertailevia tutkimuksia siitä, minkälaisia ne eri kairat ovat merkitykseltään, niin tämä Kemihaaran alue joko on jäänyt vaatimattomammaksi tai vähäisemmäksi tai ei ole ainakaan noussut päätään pidemmälle luonnon moniarvoisuuden ja erinomaisuuden arviossa.

Muistanpa tämän asian erinomaisen hyvin. Tässä Lipposen hallituksen aikana jossain yhteydessä hallituksen rivistä muistaakseni pääministeri sanoi, että näitä samoja koppakuoriaisia, ötököitä, on koko Lappi täynnä. Sen pohjalta minulle on jäänyt sellainen kuva, että kun kävin tätä tutkimaan ja selvittämään ... (Ed. Pulliainen: Niin ne olivat tupajumeja!) — Niin, ed. Pulliainen, teillä ei ole ollut kuitenkaan mielenkiintoa selvittää, mitä siellä Lapissa kaiken kaikkiaan on olemassa. En kiihota, että te lähtisitte sinne. Teitä tarvitaan täällä eduskunnassa, mutta kuitenkin kannattaisi selvittää nämä asiat perusteellisesti, mitä siellä on olemassa, mistä puhutaan ja mistä keskustellaan, jolloin me olemme edelleenkin yhtä mieltä, mihin lupasin puheenvuorossani palata, että maan parhaat asiantuntijat ovat tämän alueen eliöstön ja luonnon selvittäneet.

Mitä tulee tähän koko prosessiin, niin viittaan edelleenkin siihen, mitä aikaisemmassa puheenvuorossani lyhyesti kertasin ja kävin läpi. 15.1.2004 ministeri Mannisen tavoitteena oli hakea perustetta. Tämä on suora lainaus perustuslakivaliokunnan mietinnöstä: "Ministeri Hannes Mannisen tavoitteena oli hakea perustetta sille, että Kemihaaran suot voitaisiin uuden luonnontieteellisen selvityksen perusteella poistaa tästä valtioneuvoston päätöksestä. Hän esitti 15.1.2004 hallituksen neuvottelussa ennen valtioneuvoston istuntoa asian esittelijälle 12 kysymystä ja sen jälkeen oikeuskansleri Nikulalle kysymyksen, rikottaisiinko jotakin säädöstä tai säännöksiä, jos Kemihaaran suot poistettaisiin Naturasta ja samalla lykättäisiin sitä koskeva päätös selvityksien tekemistä varten. Oikeuskanslerin mukaan mitään säännöksiä ei rikottaisi, jos muutamalla kuukaudella lykättäisiin päätöksentekoa. Tällä perusteella ministeri Manninen laati oman muutosesityksensä valtioneuvostolle."

Tässä on mielestäni ollut aika hyvät perusteet ja pohjat sille, kuinka tämä asia on prosessina edistynyt siellä. Mutta sitten kun se 22.1.2004 tuli valtioneuvoston istuntoon, niin kun nämä Mannisen esittämät kysymykset ja muutosesitys olivat olemassa, oikeuskansleri oli muuttanutkin mielipidettään tässä asiassa. Havaittuaan, että oikeuskansleri oli muuttanut mielipidettään selvityksestä ja sen viemän ajan pituudesta, mitä alueella oli tehty viimeksi lintutieteellisen selvityksen jälkeen vuonna 2002, ministeri Manninen pyysi valtioneuvoston istuntoa keskeytettäväksi neuvottelutauon ajaksi. Oman ministeriryhmän neuvottelussa Mannisen esitystä pidettiin perustellusti lainvastaisena, joten hän päätti peruuttaa esityksensä. Manninen arvioi, että jos oikeuskanslerin selkeän kannanoton perusteella päätös on kestämätön ja taloudellisesti riskinalainen, ei hänellä ole juridisia edellytyksiä arvioida päätöstä sen enempää. Hän mielestään kunnioitti ylimmän lainvalvojan kannanottoa ja katsoi, että ministeri ei, ottaen huomioon myös ministerivastuulainsäädännön, voi menetellä muutoin kuin oikeuskanslerin esittämän ohjeen mukaan. Tässä asiassa syntyy kysymys, harhautettiinko ministeri Mannista tässä asiassa. (Ed. Mustajärvi: Ei harhautettu!) Ja näin arvellen ministeri Manninen, toisin kuin ed. Mustajärvi tässä luonnostelee, tuli harhautetuksi. (Ed. Pulliainen: Ja ed. S. Lahtela sen tietää!)

Näin katsoen tuleepa mieleen tässä se, mihin ed. Vistbacka puheessaan viittasi, että kun on saatu tietoon ja nähty, että ministeri Mannisen ministeriryhmä tässä asiassa piti neuvottelutauon ja totesi päätösesityksen kestämättömäksi, niin kukahan sitä ministeriryhmää johti? Minäpä vaan luulen niin, että tässä oli kovasti pääministerin kynnet pelissä ja pääministeri johdatteli kuntaministerin oman alueensa etujen vastaisen päätöksen taakse. (Ed. Pulliainen: Mihin puolueeseen se pääministeri kuuluu?) Näin tämä oikeuskanslerin toiminta toteutui.

Näin asioita katsottuna, vaikka monessa puheenvuorossa jossain muualla olen arvostellut ministeri Mannisen toimintaa ja toimintakykyä, katson, että tässä ministeri Manninen on tehnyt parhaansa oman alueensa ja suomalaisten ja Suomen eteen. Näin katsottuna täytyy ihmetellä vain sitä tapaa, kuinka tätä tulkitaan, ja kun perustuslakivaliokunta toteaa asiasta tässä hyvässä mietinnössään, kun irrotan sieltä yhden kohdan ja luen sen niin kuin se on kirjoitettu, niin miten on syntynyt sellainen käsitys tässä salissa, ikään kuin oikeuskanslerilla ei olisi ollut mitään ongelmia tämän asian suhteen? Suora lainaus: "Viittauksen esittäminen valtioneuvostossa 22.1.2004 on valiokunnan mielestä ollut varsin pitkälle menevä ja oikeuskanslerin tehtäviin nähden aiheettoman vahva toimenpide, etenkin kun otetaan huomioon kannanoton sisällöllinen tulkinnanvaraisuus." Tämän lauseen jälkeen valiokunta sitten katsoo, että kuitenkaan oikeuskansleri Nikula ei ole syyllistynyt perustuslain 114 ja 117 §:ssä tarkoitettuun lainvastaiseen menettelyyn virkatoimissaan. Vähintä, mitä tässä asiassa on tapahtunut, on, että oikeuskansleri on kyllä selvästi johdatellut hallitusta sellaisille jäljille, mihin perustuslakivaliokuntakin hakee tässä vähän viitteitä, vähintään varomaton oikeuskansleri on ollut, ja sen pohjalta hänen selvityksensä eduskunnalle on joskus myöhemmin tarpeen.

Herra puhemies! Naturan tavoitteena on suojella eliöitä, kasveja sekä alueita. Tätä ennen Lipposen hallitukset olivat ryhdikkäitä eivätkä tuoneet tätä asiaa valtioneuvoston käsittelyyn eivätkä tehneet tämmöistä päätöstä. Kun nyt kuitenkin tämä nykyhallitus on antanut ikään kuin pahalle pikkusormen, se vie ja syö sitä koko ajan, nakertaa niin kuin syöpä käden tai syöpä ruumiin. Ja kun tätä asiaa katsotaan, kuinka oikeuskansleri on toiminut, niin oikeuskansleri on toiminut tässä asiassa kuitenkin vastoin sitä tehtävää, mikä hänelle perustuslain mukaan kuuluu. Siltä pohjalta oikeuskansleri on vähintään toiminut, niin kuin perustuslakivaliokuntakin toteaa, varomattomasti ja turhan järeästi. Näin ollen tämmöinen, toivon mukaan, ei koskaan tässä suomalaisessa yhteiskunnassa enää toistu eikä näin toimita. Toivon, että tästäkin asiasta me pääsemme ed. Pulliaisen kanssa yksimielisyyteen, kun meillä oikeastaan ei mitään periaatteellista erimielisyyttä juuri olekaan.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on kyllä koko lailla ainutlaatuinen keskustelu ja mietintö. Aloitan siitä, mistä edustajakollega Vistbacka puhui: mikä on se ajatustapa tai tunnelma siinä, kun ministeri Manninen pyysi neuvottelutaukoa ja oma ministeriryhmä antoi ymmärtää, että hänen pyyntönsä olisi perustellusti lainvastainen. Mistä semmoinen käsitys on tullut? Se on aika järeä, koska ministerillähän nyt on aika paljonkin oikeuksia pyytää selvityksiä, pyytää papereita haltuunsa ja tällä tavoin lykätä jonkun aikaa päätöksentekoa, puhumattakaan keskustalaisesta ministeriryhmästä, jossa on useita ministereitä. Niinhän usein tehdään, että ministeri ottaa paperit, tällä viikolla yksi ja seuraavalla viikolla toinen, ja siinähän ne asiat sitten rupeavat selviämään, kun tulee poliittista painetta.

Arvoisa herra puhemies! Sosialismia odotettiin tulevaksi idästä, mutta se tulikin lännestä. Se tuli EU:sta, jonne Esko Aho johdatti Suomen keskustan sanomalla Jyväskylän puoluekokouksessa, että jos ette tue minua, niin sitten sinipuna vie Suomen EU:hun. Aho vei, ja tässä sitä sitten vikistään.

Mutta se, mikä tässä on huomionarvoista, on, että EU:sta on tullut tavallaan uusi Moskova. Kun ennen kuljettiin Moskovassa ja tuotiin terveisiä, virallisia ja epävirallisia, niin nyt on EY. Sieltä tulee joko direktiivi tai epävirallinen ohjaus tai sitten supisee joku komission virkamies tai joku lobbari. Aivan sama asia.

No sitten on vielä oikeuskansleri, jonka tehtävähän tietysti on lainvalvonta. Mikä on ydin koko tässä (Ed. Pulliainen: Onko tämä oikeuskanslerin vika?) EU-kolhoosissa? — Ed. Pulliainen, kun maltatte hetken kuunnella, niin ydin on lähestymässä. (Ed. Pulliainen: En millään malta kerta kaikkiaan!) — No hyvä, mutta kuitenkin saatte sen selville. — Eli ydin on se, että kun me olemme osa tätä kolhoosia, niin tämän kolhoosin eli EU:n lainsäädäntö ja direktiivit ovat ensisijaisia kansalliseen lainsäädäntöön nähden EY:n tuomioistuimen tulkintojen johdosta. (Ed. Pulliainen: Sitä ei tunnusteta!) — Sitä ei tunnusteta, mutta näin on. — Itsenäisessä maassa väitetään elettävän ja itsemääräämisoikeutta nautittavan, ja kun Soini tästä toreilla ja turuilla puhuu, niin sanotte, että pelottelet, kyllähän me voimme päättää. Voidaan päättää, mutta sen jälkeen, kun se on ristiriidassa näitten EU-satraappien kanssa, uhataan käräjillä. Nyt meille on nämä pyöriäisten tarkastajat saatu, kaksi kappaletta, ja (Ed. Pulliainen: Työllisyys etenee, olkaa tyytyväinen!) virkamiehet sanovat, että onpa hyvä. Kun kysyttiin, mitä jos tällaista ei olisi tehty, niin sanottiin, että no, pian olisi EY-tuomari ja tuomioistuin katsonut, että te ette ole pistänyt direktiiviä täytäntöön. (Ed. Pulliainen: Kerrankin ed. Soini puhuu totta!) Siis tämmöisiä mietitään EU:ssa, ja pitäisi vähän miettiä, miten työllisyys pysyy ja kilpailukyky kehittyy, mutta mikään vallankumous ei tuhoa virkamiesluokkaa, ja se pätee myös Euroopan unionissa.

Arvoisa puhemies! Mutta pahinta on se, että jos aletaan lainsäädäntöä ja yhteiskunnan toimintaa ennakoida niin, mitä mahdollisesti direktiivi sanoo tai mahdollisesti mihinkä suuntaan seuraavaa direktiiviä luonnostellaan, ja nämä suurfirmojen lobbarit tai mitkä tahansa jätit ja byrokraatit siellä lobbaavat johonkin suuntaan, niin lainsäädäntö rupeaa toteutumaan tätä kautta. Eihän meillä ole mitään sanomista siihen. Kun komissiolla on lainsäädäntömonopoli, niin emmehän me Suomen kansan edustajat voi tehdä minkäännäköistä EU-lainsäädäntöä. Me voimme olla täällä kuultavina tai suuressa valiokunnassa sitten, ja sanotaan, että valiokunta yhtyy erikoisvaliokuntien tavoin valtioneuvoston kantaan. Mukana on oltu, mutta mistään ei ole päätetty, paitsi että rahat tulee. Eli tässä sitä nyt ollaan.

Tämä on vasta alkusoittoa, ikävä kyllä. Mutta tämä itse ongelmatiikka ja laillisuusvalvontaongelmat ovat aika monelle kansanedustajalle hyvin tuttuja. Ainakin minulla sähköposti paukkuu noin kymmenen ilmoitusta päivässä. Pyydetään apua milloin mistäkin päin. Se on vakava ongelma, jos ihmiset kokevat, että he eivät saa oikeutta. Meillä on valitustiet, mutta sieltä tulee "ei anna aihetta muuttaa päätöksiä". On olemassa Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto, ja täällä oli seminaarit ja monet muut, mutta ihmiset kokevat toisin. Meillä on kymmeniä, jos ei satoja ihmisiä, jotka ovat päätoimisia oikeustaistelijoita, jotka eivät enää muuta tee kuin pyörittävät sitä henkilökohtaista tragediaansa. Minä katson, että tämä on pitkällä tähtäimellä vaarallista.

Siihen on johtamassa myöskin se, kuka uskaltaa lähteä käräjille. Todella rikas tai todella köyhä. Keskiluokkainen ihminen ajattelee, että on väärin tehty ja minulta on vähän varastettu ja tehty sitä sun tätä, mutta kun vielä oikeuden päätöksellä voi tulla sellaiset korvaukset ja vaikkapa vain omat oikeudenkäyntikulut — vaikka voittaisin asian, niin voidaan määrätä tämä, että maksapa tämä lysti — niin se opettaa, että ei kannata käräjiä käydä. Se on vaarallista. Sen takia on hyvä, että tämä keskustelu käydään.

On ihan selvä, että laillisuusvalvonta ja muut tästä varmasti tormistuvat ja ottavat onkeensa ja ovat tarkempia. Mutta kyllähän tämä on mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu, niin kuin juristit kirjoittavat. Kun juristi kirjoittaa ja maisteri lukee, niin siinä on tietysti aina jonkinnäköinen mahdollisuus siihen, tuleeko nyt täysin ymmärretyksi, mutta kyllä tämä nyt jonkin asteinen moite on, ilman moitetta vähän samalla lailla kuin tulisi kiitokset ilman palkankorotusta. Eli sellainen tilanne tässä on. Tietysti sitten on ed. Hoskosen vastalause.

Mutta kyllä kaiken kaikkiaan tämä sosialismi on tullut lännestä. Se tottelee EU-byrokratiaa. Ei sille ole muuta lääkettä kuin itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus. Pääkirjoittajat myös Ilkan Kari Hokkasta myöten sanovat, että Soini harhauttaa, kun sanoo, että ainoa mahdollisuus on itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden palauttaminen. Se on ainoa mahdollisuus irti Euroopan unionista. Toinen mahdollisuus on tämä, mitä nyt käsitellään ja miten näin mennään, ja tilanne pahenee, kunnes räjähtää. Ei ollut Neuvostoliitto ikuinen. Ei ole Euroopan unioni ikuinen. Eivät ole olleet Kaarlen eikä Rooman valtakunnat. Kirves on jo puun juurella, ja nämä ovat lastuja sen nuotion juurella, missä nämä hommat sitten lopullisesti karkaistaan. (Ed. Pulliainen: Missäpäin Soini on sitä puuta?) — Soini on kirveenvarren päässä, ed. Pulliainen, hyvin mielellään siellä, missä tekin olitte, jos ette ole sitten kantaa muuttanut tähän kolhoosiin. (Ed. Pulliainen: Nyt puhutaankin Soinista!)

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Simo  Rundgren  /kesk:

Arvoisa puhemies! On kiistatta totta se, että Natura-prosessin kohdalla on tehty valtava vahinko. Se tapa, jolla se toteutettiin, on myrkyttänyt monen suomalaisen ihmisen, kansanihmisen, suhteen koko luonnonsuojeluun ja varmasti vaikuttaa syvällisesti ja pitkään meidän asenteeseemme koko Euroopan unionia kohtaan.

Olen myöskin aika varma siitä, että niin sanottu vihreä ajattelu sai tässä prosessissa melkoisia haavoja ja hankki itselleen suorastaan vihamiehiä. Tämä jakoi jollakin tavalla kansan kahtia: jos nyt kansan näkökulmasta ajattelee, niin tällaisiin cityvihreisiin, joitten luontokäsitys on toisenlainen ja tapa suojella luontoa toinen kuin sitten taas syvällä maaseudulla asuvien ihmisten tapa käyttää luonnonvaroja, hyödyntää kestävällä tavalla sukupolvelta toiselle. Olen aika varma, että jos tämä prosessi olisi hoidettu ilman tällaisia poliittisia intohimoja ja tiettyä demagogiaakin, niin olisi tulevaisuuden kannalta päädytty paljon parempaan lopputulokseen.

Sitten näistä Lapin soista ihan vain lyhyesti: Kyllä niitä olisi ollut syytä vielä selvittää, tutkia ja vertailla. Ne suoalueet ovat ihan valtavat, jotka alkavat tuolta Norrbottenin puolelta Ruotsista ja jatkuvat sitten läpi koko Lapin, tämä suoketju. Ei niitä ole kaikkia tutkittu niin kuin itsekin olen ymmärtänyt, että tällaisessa prosessissa pitäisi: käydä läpi ja valita sieltä ne arvokkaimmat alueet. Pidän hyvin mahdollisena ja minusta on aika perusteltua tutkimuksellistakin näyttöä siitä, että voi olla todella arvokkaita alueita, jotka ovat jääneet selvittämättä ja koko tämän prosessin ulkopuolelle. Ne ovat sellaisilla alueilla, joihin olisi liittynyt yhteiskunnallisia tai tällaisia kansalaisten henkilökohtaisia intressiristiriitoja. Tässäkin viittaan siihen, mitä äsken sanoin, että asiallinen selvitystyö ja prosessin hoitaminen kunniakkaasti olisi ollut kaikkien osapuolen etu.

Tietysti tässä on se tilanne, että monet puheenvuoron käyttäjistä eivät ole olleet perustuslakivaliokunnassa kuuntelemassa ja seuraamassa koko tätä kuulemisprosessia. Yhdyn siihen, mitä ed. Satonen tuossa totesi ja valiokunnan puheenjohtaja ja itsekin aikaisemmin totesin siitä, että kyllä siellä asiallisesti on käsitelty tämä kysymys. Tässä on valiokunnan näkökulmasta kysymys, ei koko Natura-prosessista, vaan sen asian selvittämisestä, mitenkä oikeuskansleri tässä asiassa on toiminut, antaako toiminta aihetta siihen, että päädytään lopulta jopa valtakunnanoikeuteen, vai onko perustuslakivaliokunnan arviointi vapauttava.

Yksi asia, joka tähän ratkaisevasti vaikutti ainakin minun kohdallani, on se, että pääministeri Vanhasen ja ministeri Mannisen kuulemisessa kävi selvästi ilmi se, että ministeri Manninen sanoi, että häntä ei harhautettu tässä. Se on hänen todistuksensa, eikä se täällä muutu miksikään, vaikka täällä kuka kävisi todistamassa, että häntä on harhautettu, kun hän itse on näin sanonut, että näin ei ole tapahtunut. Hän tiesi asian oikean laidan, hän sanoi muistaakseni. En ole lukenut näitä papereita, mutta ne ovat todennettavissa kuulemispöytäkirjoista. Lisäksi siinä kävi ilmi, että lopputuloksen kannalta hänen näkemyksensä mukaan oikeuskanslerin lausunnolla ei ollut merkitystä.

Perustuslakivaliokunta toimii tällaisessa asiassa ikään kuin tuomioistuimena. Itse ainakin tiedostin, että olen ikään kuin lautamiehenä siinä, jolloinka pitää pyrkiä jopa varjelemaan sitä omaa puolueettomuuttaan siitä huolimatta, että asia todella oman alueen kannalta ja oman alueen ihmisen kannalta ja oman ajattelunkin kannalta tulee hyvin lähelle ja on niitä asioita, joita olen vuosien varrella seurannut ja pidän tärkeinä. Siitä edellisessä puheenvuorossani olen mielestäni aika selkeästi kertonut.

Kun perustuslakivaliokunnan jäsen, kansanedustaja, on tällaisen tutkinnan, muistutuksen, selvitystyössä ja joutuu lopulta siitä tekemään mietinnön, niin en minä itselleni rehellisenä ollessani voinut päätyä mihinkään muuhun kantaan kuin siihen, mihin valiokunta yhtä jäsentä lukuun ottamatta päätyi. En voinut äänestää sen ajatuksen puolesta, että tämän selvitystyön pohjalta näillä näytöillä oikeuskansleri olisi oltu viemässä valtakunnanoikeuteen. Kaiken sen selvityksen perusteella — niin kuin olen täällä sen sanonut, se on perusteellisesti siellä tehty, ja tässä ovat muutkin valiokunnan jäsenet siitä todistaneet, että näin on tapahtunut — sen perusteella ei voinut ainakaan minun harkinnallani rehellisesti toimien päätyä mihinkään muuhun ratkaisuun.

Jos olisin päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun, olisin tehnyt ilmeisesti jonkin poliittisen valinnan tai jonkin muun, mutta kyllä perustuslakivaliokunnassa tällaisen asian käsittelyn yhteydessä, kun sinne tuodaan mahdollisesti joku ministeri vastaavaan tilanteeseen, joka voi olla kuka tahansa näistä kansanedustajista, näistä kahdestasadasta, vuoronperään, sillä ministerilläkin on oikeus saada ei poliittinen tuomio siellä vaan oikeudellinen, perusteellinen oikeudellinen harkinta, jossa kansanedustajat, vaikka ovat kollegoja, vaikka kuuluvat eri poliittisiin puolueisiin, toimivat sitä päätöstä tehdessään ikään kuin lautamiehinä oikeudessa.

Onko täällä ketään, joka on ollut lautamiehenä? (Ed. Soini: On!) — No niin, ed. Soini, nyt ollaan vakavan asian kohdalla (Ed. Soini: Kyllä!), myöskin ed. Soinin kohdalla. — Tätä kannattaa nyt miettiä, mitä tähän lautamiehen rooliin tällaisessa tilanteessa kuuluu. Siinä harkinnan teossa ei nimittäin auta yhtään se, mitä mieltä olen Natura-prosessista, näistä poliittisista ulottuvuuksista, joista täällä on keskusteltu ja joista olen itsekin keskustellut, koska ne mielestäni myös on hyvä tässä yhteydessä tuoda ilmi. Ei auta se, vaikka kuinka vihaisin EU:ta ja olisin sitä mieltä, että poliittisesti pitäisi tehdä joitain muita ratkaisuja. Ei se, ed. Soini, yhtään auta tällaisessa tilanteessa, kun ihminen on lautamiehenä tekemässä päätöstä tällaisessa kysymyksessä.

Minusta on erittäin vaarallista, jos tässä maassa todellakaan kansalaiset eivät saa oikeutta omassa asiassaan. Mutta huomatkaapa, että se koskee kaikkia. Olen aivan samaa mieltä niistä puheenvuoroista, joita tässä on käytetty, että se koskee sitä vähävaraista, köyhää ihmistä, joka on aina heikoilla näissä prosesseissa. Siinä olen aivan samaa mieltä, koska itse mielestäni olen sitoutunut taistelemaan näitten ihmisten puolesta kaikissa asioissa, mitkä kohdalle tulevat. Mutta samalla tavalla se koskee myöskin tätä prosessia, jota me olemme nyt perustuslakivaliokunnassa käyneet yli vuoden ajan. Ei sitä ole tehty yhdessä päivässä eikä yhden yön yli nukuttua, vaan se on ollut siellä pitkään harkinnassa ja sitä on käyty huolellisesti läpi.

Tämän vuoksi tällaisen asian yhteydessä minun mielestäni — sanoin äsken, että on vaarallista, jos maassa ei saa oikeutta — on myös vaarallista lietsoa siten tunteita esiin kuin täällä on tapahtunut. Ajattelin tuossa, ed. Soini, että varmasti nyt ymmärrätte, sen jälkeen kun olen sanonut, mistä tässä on kysymys, missä roolissa me tässä asiassa nyt olemme. Meillä on tämä poliittinen rooli, mutta meillä on sitten tämä toinen harkintarooli myöskin tässä salissa tällä hetkellä. Tällä poliittisella demagogialla ei tämmöisessä asiassa kyllä isänmaata eteenpäin rakenneta. (Ed. Soini: EU:sta puhuin ja pelkkää asiaa!) — Vähän muustakin, kun tarkkaan sitä kuunteli. — Eli hyvät ystävät, arvoisat kollegat, arvoisa puhemies, lievä ristiriitakin siinä on, nimittäin tässä suhteessa EU:hun. Minulla on serkku, joka esimerkiksi näissä verotuskysymyksissä on nimenomaan Euroopan tuomioistuimesta saanut oikeutta, jota hän ei tässä maassa saanut. Eli nämä asiat ovat moniulotteisia.

Arvoisa puhemies! Suomessa on kaksi seutukuntaa, jotka kaikissa mittauksissa näyttävät asettautuvat seutukuntien menestysluettelossa sinne häntäpäähän. Ne ovat Lapista Tornionlaakso ja Itä-Lappi. Yhteistä näille kahdelle seutukunnalle on se, että ne ovat kumpikin raja-alueita. Kun normaalisti talousalue muodostaa ikään kuin ympyrän, eikö vain, siinä on keskus ja se muodostaa ympyrän, nämä raja-alueet ovat puoliympyrän muotoisia. Ne ovat siis historiallisesti joutuneet kärsimään tavattoman paljon siitä, mitenkä nämä rajat ovat muotoutuneet länteen 1809 ja sitten itään, sotien seurauksena Sallan isot menetykset.

Itä-Lappi on näistä toinen, joka on aina siellä häntäpäässä kaikilla mittareilla mitattuna. Itä-Lappi on nähnyt aina, että sen oman alueen luonnonvarojen kaikenlainen hyödyntäminen on yksi mahdollisuus. Siihen liittyy kaivostoimintaa, energiantuotantoa, matkailua ja metsätaloutta, kaikkea muuta. Jokainen, joka seuraa tämän päivän uutisotsikoita, tietää, että useimmat näistä ovat tällä hetkellä uhattuina. (Puhemies koputtaa) Kyllä siihen on yhdyttävä, mitä täällä on todettu Itä-Lapin tilanteesta. Kyllä se on aivan käsittämätöntä, että esimerkiksi liikenneyhteyksien kohdalla juuri nyt tässä tilanteessa ollaan saattamassa uhanalaisiksi näitä alueita. Näillä Natura-päätöksillähän Koitelaisen kaivosalueen ja sitten energiantuotantoon joskus kaavaillun alueen kohtalo on sinetöity. Mutta kyllä nyt on perusteltua panostaa kaikkeen mahdolliseen tuon alueen, ja niin kuin totesin, myöskin näiden muiden heikkojen alueitten, tukemiseen, kuntatalouden ongelmien ratkaisemiseen, matkailuhankkeiden ja liikenneyhteyksien tukemiseen.

Arvoisa puhemies! Näin tällä kertaa.

Kimmo  Sasi  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rundgren äskeisessä puheenvuorossaan aika hyvin kuvasi perustuslakivaliokunnan tapahtumia ja myöskin vastasi siihen keskusteluun, mitä täällä aikaisemmin on käyty. On kuitenkin syytä vielä todeta, että tässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä ei oteta kantaa Natura 2000 -ohjelman valmisteluun, sen mahdollisiin puutteisiin, vaan siinä otetaan kantaa pelkästään muistutuskirjelmässä olleisiin ilmiöihin, jotka olivat osa Natura 2000 -ohjelman valmistelua.

Täytyy sanoa, että mielestäni Natura 2000 -ohjelman valmistelussa on ollut puutteita. Jos me katsomme oikeuskanslerin kertomuksia eri vuosilta, siellä on useampia päätöksiä, joissa on todettu valmistelussa olleen puutteita ja muun muassa siinä suhteessa, että asiakirjoja kaikissa tapauksissa ei ole saatu henkilön omalla äidinkielellä ja on ollut eräitä muitakin menettelyllisiä virheitä, mutta ne eivät kuitenkaan ole johtaneet esimerkiksi syytetoimenpiteisiin tai muihin, ankarampiin toimenpiteisiin oikeuskanslerin puolesta.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin täytyy todeta, että Natura-prosessi on hyvin laaja prosessi, monimutkainen prosessi ja vaikea prosessi. Tietysti voidaan katsoa, että tällaisessa laajassa prosessissa helposti on puutteita. Mutta mikä on erittäin tärkeätä, on se, että kun Natura-prosessi on viety vaivalloisesti lävitse, niistä puutteista, mitä prosessin yhteydessä oli, opittaisiin, kun vastaavan tyyppisiä projekteja tulee päätettäväksi ja toteutettavaksi tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten muistutuksen kohtiin 1—5, niin tältä osin täytyy todeta, että ne asiat on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu. Meillä perustuslaissa sanotaan, että oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa, että tuomioistuimet noudattavat lakia. Toisaalta kuitenkin täytyy todeta, että oikeuskanslerin valvonta on menettelytapojen valvontaa. Oikeuskansleri ei puutu päätösten sisältöön, eli sisällöllistä valvontaa ei tapahdu, ja korkein hallinto-oikeus meillä on ylin lain tulkitsija hallinto-oikeudellisissa asioissa. Tässä suhteessa perustuslakivaliokunnan on ollut suhteellisen helppo ottaa kantaa kysymyksiin 1—5 ja todeta, että korkein hallinto-oikeus on näissä asioissa antanut ratkaisunsa.

Ed. Hoskonen täällä totesi, että purkuhakemuksia on edelleen vireillä, vaikka täällä mietinnössä todetaan, että purkuhakemukset on ratkaistu. Kysymys on siitä, että ne purkuhakemukset, mitä valiokunnan mietinnössä tarkoitetaan, koskevat näitä muistutuskirjelmän asioita ja käsitykseni mukaan kaikki muistutuskirjelmään liittyvät asiat ja niitä koskevat purkuhakemukset on käsitelty loppuun. Mutta on toki todennäköistä, ja luotan tässä suhteessa ed. Hoskosen tietoon, että purkuhakemuksia, jotka kohdistuvat Natura-prosessiin ja Natura-päätöksiin, on edelleen korkeimmassa hallinto-oikeudessa, mutta todellakaan ei sellaisia, joilla olisi merkitystä tämän asian käsittelyn kannalta.

Arvoisa puhemies! Todellakin perusteellisempaa pohdintaa perustuslakivaliokunnassa aiheutti sitten oikeuskanslerin menettely valtioneuvoston istuntojen osalta, jotka istunnot olivat tuolloin tammikuussa vuonna 2004. Tietysti oikeuskanslerilta täytyy edellyttää erittäin suurta huolellisuutta ja täsmällisyyttä toiminnassaan. Tältä osin täytyy todeta, että oikeuskanslerihan käytti hyvin poikkeuksellista ja harvinaista menettelyä, kun hän perustuslain 112 §:n mukaisesti ilmoitti jättävänsä kannanottonsa kirjattavaksi valtioneuvoston pöytäkirjaan. Esimerkiksi omana ministeriaikanani en muista kertaakaan oikeuskanslerin tehneen tällaista ilmoitusta kenellekään valtioneuvoston jäsenelle.

Tietysti ongelmaksi tässä asiassa osoittautui se, että oikeuskansleri käytti ilmaisua "oikeudellisesti kestämätön", kun hän arvioi ministeri Mannisen ehdotusta siitä, että hankittaisiin vielä lisäselvityksiä. Sen jälkeen on ilmaantunut sitten erilaisia käsityksiä siitä, mitä tuo oikeudellisesti kestämätön tarkoitti. Oikeuskansleri on katsonut, että hän tarkoitti sillä uutta palautusmahdollisuutta Natura-asiassa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Kuitenkin helposti voitiin myöskin tulkita niin, että oikeudellinen kestämättömyys tarkoittaa lainvastaisuutta.

Lainvastaisuuden ja oikeudellisen kestämättömän välinen ero on jäänyt mitä ilmeisimmin ministereille jossain määrin epäselväksi. Mitä ilmeisimmin se vaikutti myöskin ministeri Mannisen päätökseen, joskin on syytä todeta, että kun pääministeriä kuultiin perustuslakivaliokunnassa, hän totesi, että hän olisi joka tapauksessa kannattanut esittelevän ministerin ehdotusta, ja esittelevä ministeri lähti siitä, että Kemihaaran suot liitetään Natura-ohjelmaan, joten hänen päätökseensä sillä ei olisi ollut mitään lopullista vaikutusta. Ministeri Manninenkin katsoi, että häntä ei tietoisesti millään selvällä tavalla johdettu harhaan, joten tässä suhteessa voi sanoa, että tuo epäselvyys lähinnä johtuu näistä käsitteistä ja niitten käytöstä.

Tietysti täytyy sanoa, että valiokunta on kuitenkin käyttänyt suhteellisen kovaa kieltä, kun se mietinnössään toteaa, ja lainaan vielä mietinnön kohtaa: "Viittauksen esittäminen valtioneuvostossa 22.1.2004 on valiokunnan mielestä ollut varsin pitkälle menevä ja oikeuskanslerin tehtäviin nähden aiheettoman vahva toimenpide, etenkin kun otetaan huomioon kannanoton sisällöllinen tulkinnanvaraisuus." Tietysti on tärkeätä se, että kun vastaavia tilanteita esiintyy, niissä käytetään hyvin täsmällistä kieltä, että jokainen, joka istuu pöydän ääressä, tietää täsmällisesti, mikä on oikeustila ja mitenkä sitä oikeustilaa tulee kaiken kaikkiaan arvioida.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että ehkä jossakin vaiheessa pitäisi keskustella siitä, pitäisikö selkeämmin erottaa oikeuskanslerin tehtävä valtioneuvoston neuvonantajana ja sitten laillisuuden valvojana. Myöskin täytyy sanoa, että ministereille usein saattaa olla epäselvää myöskin se, missä ominaisuudessa oikeuskansleri esiintyy. Sen ei välttämättä pitäisi olla asiayhteyden vuoksi epäselvää, mutta kuitenkin tältäkin osin luulen, että näitä eri rooleja on syytä varmaan pyrkiä jollakin tavalla täsmentämään, jotta jokainen ymmärtäisi, missä roolissa oikeuskansleri on toiminut ja lausunut asioita, kun hän kannanottoja antaa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä monivivahteisessa keskustelussa on mielestäni tehty hyviä ja oikeita kannanottoja asiaan, mutta on myös poikettu asiasta, elikkä eihän tässä ole kysymys luontomatkailusta, luonnonsuojelusta tai mistään muustakaan, vaan tämä on selkeää laintulkintaa ja niitä asioita, mitkä ovat tavallisen ihmisen perusoikeuksia. Euroopan unionia ei aikanaan, ei yhteisöjä eikä unionikaan, ole luotu sitä varten, että ihmisten oikeuksia poljetaan.

Tämä suomalaisten ympäristöviranomaisten terrori suomalaista kansalaista kohtaan perustuu täysin suomalaiseen omaan tulkintaan, ympäristöministeriön virkamiesten ja ympäristökeskusten virkamiesten täysin omaan sooloiluun, vaikka tässä asiassa on yhteisön tuomioistuimen ennakkopäätös. Olen sen 28 kertaa sanonut myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalle perustuslakivaliokunnan perustelujen kohdista 1—5, että se, että korkein hallinto-oikeus on ratkaissut nämä asiat direktiiviä koskien, ei pidä paikkaansa. Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole direktiivien tulkinnassa mitään osaa eikä arpaa. Se on Rooman sopimukseen kirjoitettu, unionin perussopimukseen, ja siellä sanotaan selkeästi, että tulkintaoikeus on yhteisön tuomioistuimella, piste, ja yhteisön tuomioistuimella on ihan selkeä etusija päättää. Kellään muulla ei siihen ole mitään oikeutta tässä unionissa, minkä jäsen Suomi on, ja yhteisöoikeudella on suomalaiseen oikeusjärjestelmään nähden selkeä etusija. Tämän me olemme perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksyneet vuonna 94 ja tullessamme jäseniksi vuoden 95 alussa. Miksi me tappelemme sitä vastaan nyt tässä asiassa?

Sitten kun sattuu oikea asia kohdalle, puolustamme tätä, että meidän on noudatettava direktiiviä, niin kuin niitä kuorma-auton pankkoja leikeltäessä, mikä ajaa kuorma-autoyrittäjät ja metsäkoneyrittäjät semmoiseen ahdinkoon, että ei ole ennen nähty. Sillä ei tehdä mitään muuta kuin vahinkoa suomalaiselle talouselämälle, ja sitten perustellaan, että direktiivi vaatii. Miksi sitä tässä ei noudateta eikä yhtä paljon yhteisön tuomioistuimen ennakkopäätöstä?

Kansleri on tästä tietoinen, ja hän ei toimi. En ole koskaan vaatinut ja muistutuskirjelmässä ei ole koskaan vaadittu, että oikeuskanslerin tulisi puuttua tuomioistuimen itsenäiseen päätöksentekoon. Kukaan ei koskaan sitä ole tässä maassa vaatinut, vaan ainoastaan sitä, että oikeuskansleri olisi tullut julkisuuteen vaikka toteamalla, että yhteisön oikeusjärjestelmä on oma oikeusjärjestelmänsä, jota tulee kunnioittaa, ja ohjaamalla se tuomioistuimen päätös sille tielle.

Eihän oikeuskansleri instituutiona ole mikään kahvinjuontikerho, vaan se on instituutio, jonka tehtävänä on suojella tavallista suomalaista ihmistä viranomaisten mielivaltaa vastaan ja tuomioistuinten mahdollisia vääriä päätöksiä vastaan. Se ei ole mikään, niin kuin sanoin, kahvinjuontikerho, vaan kysymyksessä on selkeä tavallisten ihmisten perusoikeuksien puolustaja ja laillisuusvalvoja numero yksi tässä maassa. Eduskunta on siinä omassa tärkeässä roolissaan, mutta sen olen sanonut jo niin monta kertaa, että eiköhän lie viesti mennyt perille.

Muistutuskirjelmää kun katsoo vielä tarkemmin, niin näitä muistutuskirjelmässä mainittuja seikkoja korkein hallinto-oikeus ei edes tiennyt, kun valiokunnan puheenjohtaja Sasi perusteli, jotta nämä purkuhakemuksia koskevat asiat on korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätty. Eihän niistä ole valittanut kukaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Jokainen kansalainen on hakenut purkua siitä väärästä päätöksestä, minkä korkein hallinto-oikeus teki aikanaan. Niitä päätöksiä on edelleen ratkaisematta. Minusta on älyllistä epärehellisyyttä, että lähdemme sille tielle, että perustelemme, että jotakin muistutuksesta olisi ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Sitä ei ole korkeimmalta hallinto-oikeudelta koskaan edes haettu.

Mutta tämä valtava epäoikeudenmukaisuus tässä maassa, mikä tähän liittyy, ei koskaan ratkea, elleivät ympäristöministeriön 200 000 sivua salaisia tietokantoja tule julki. 98 prosenttia niistä tietokannoista on julkisia. 2 prosenttia on salaisia, ja ne koskevat uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä. Miksi näitä tietoja ei julkaista? Siksi, että ne on muutettu sen 28 kertaa. Suomessa on tehnyt valtioneuvosto viisi Natura-päätöstä sci- ja spa-alueista eli luontotyypeistä ja näistä lintualueista, ja unioniin on ujutettu toistakymmentä eri lähetystä erilaisia tietokantoja ympäristöministeriöstä.

Kun kävin niitä tietokantoja ympäristöministeriössä katsomassa, minulle näytettiin yhtä mappiriviä ja 10 metrin päästä yhtä tietokonetta, että tuolla ne ovat. Kyllähän minäkin jo ymmärrän sen, jotta 10 metrin päästä tietokonetta on aivan sama katsella kuin vaikka Mannerheimintien liikennettä. Siinä ei ole mitään järkeä. Se on kansanedustajan ja eduskunnan törkeää aliarviointia, ja kansanvalta on tässä asiassa kääntynyt aivan nurinniskoin. Ministeriö juoksuttaa eduskuntaa kuin nöösipoikaa, taluttaa korvasta komeasti, ja ministeri Enestam lausuu allekirjoittaneesta lehdistön sivuilla, että Hoskonen ei osaa lukea. Jo kansakoulussa opettajani Anneli Korhonen antoi minulle kympin äidinkielestä ja laskennosta. Varmasti osaan lukea ja osaan lukea, jos ne tiedot olisivat huomenna.

Minulla on ne alkuperäiset dokumentit valtioneuvoston päätöksen ajoilta hallussa. Siksikö ympäristöministeriö pelkää, että ne Brysseliin menneet paperit tulevat julki, koska on helppo verrata kahta tietokantaa, päätöksenaikaista ja Brysseliin lähetettyä? Uskallan lyödä aika isosta summasta vetoa ... (Ed. Pulliainen: Mikä on sopiva summa?) — Kuppi kahvia eduskunnan baarissa, se on sopiva määrä, ja pullan saa valita, jos edullisesti löytyy. — Tätä tarkoitan, että eihän tämä ole vaikea ongelma ratkaista. Kahta asiakirjanippua verrataan, alkuperäistä ja nyt sinne vietyä. Se on maailman helpoin asia. Kestää päivän, kun ne on läpikäyty. Ei sen suuremmasta ole kysymys. On ihmeellistä, että tätä asiaa on jo yhdeksän vuotta palloteltu ja aina sanotaan, että ne tiedot ovat salaisia. Jos tällä kannalla julkisuuslakia tulkitaan, niin tässä maassa ei voi enää eduskunta toimia ollenkaan. Se on aivan turhaa toimintaa. Me joutaisimme vaikka lähtemään pilkille, kun jäät vain kestäisivät tuonne pitemmälle.

Nikula vetosi 22 päivänä tammikuuta 2004 yhteisön tuomioistuimen päätökseen, että meidän tulee luovuttaa alueita. Hän vetosi siinä päätöksessä yhteisön tuomioistuimen päätökseen, joka oli vanhentunut, mutta sitten oikeassa päätöksessä velvoitetaan nimenomaan Suomea, että yhteisön direktiivin luonnetta ja yhteisön tuomioistuimen ennakkopäätöstä asiassa on noudatettava. Tämä tärkein päätös unohdettiin ja väärään päätökseen vedottiin. Näinhän kansleri toimi. Miksi tätäkin asiaa hyssytellään niin kuin jotakin suurta valtiosalaisuutta? Elämme avoimessa yhteiskunnassa, jossa ihmisiä ei panna vielä jalkapuuhun kirkon eteen sen tautta, että hän on jotain mieltä. Tiedän, että minunkaan päätäni ei näiden puheiden jälkeen silitetä, mutta kyllä tämä harveneva tukka sen jo kestää, että sitä saakin silittää vähän kovemmalla kädellä.

Perustuslakivaliokunta ei oikeasti tunnusta edes tässä asiassa, että direktiiviä ja yhteisön oikeusjärjestelmää tulee kunnioittaa. Sitä minä ihmettelen. Mielenkiinnolla odotan sitä päivää, kun seuraavan kerran siinä valiokunnassa, arvoisat eduskunnan jäsenet ja perustuslakivaliokunnan jäsenet, seuraavan kerran direktiiviin vetoatte. Minusta saatte kaverin sinä päivänä. Lupaan sen, jos Luoja elinpäiviä antaa, ihan varmasti, tai jos tässä salissa joku ministeri vetoaa puheenvuorossa, että tässä on direktiivi takana ja tämä on tehtävä. Ei ole yhtään ministeriä katsomassa nyt tuossa vieressä, mitä täällä oikein tapahtuu. (Ed. Pulliainen: Kuuntelevat työhuoneissaan!) — Sitä hartaasti toivon, arvoisa edustajakollega, hartaasti toivon.

Miten eduskunta perustelee tämän nykyisen syntyneen tilanteen Suomen kansalle, joka on meidän työnantajamme? Me edustamme täällä Suomen kansaa. Perustuslakimme mukaan valta kuuluu Suomessa kansalle ja sitä edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Miten me tämän tilanteen perustelemme heille? Sitten kun EU-vaalit seuraavan kerran tulevat, sitten me itkemme tuolla turuilla ja toreilla tyhjä kahvikuppi kädessä, miksi kukaan ei äänestä. (Ed. Pulliainen: Kummalle se kahvikuppi nyt äsken jäi?) — Se jäi minulle, kun kukaan ei ollut juoja siinä vaalien alla. Se on se ongelma. Minä sen kahvin kyllä voin ed. Pulliaiselle tarjota vaikka tämän tilaisuuden jälkeen. Tervetuloa kahvijonoon!

Joka tapauksessa juttu on niin, miten me perustelemme Euroopan unionin tärkeyttä, kun me tällä keinoin toimimme. Pikkuisen sitäkin ihmettelen. Tämän jälkeen puheet siitä, että saamme EU-vaaleissa lisää äänestäjiä riviin, kaikuvat minun korvissani ontolta sanahelinältä. Olisin odottanut jämäkämpää otetta siihen, mutta enhän minä toisille mahda mitään. Tuon vain asian esille.

Neljäntenä asiana, arvoisa puhemies: Näytöt asiakirjamuutoksista ovat kiistattomat. Niitä on kymmeniä mappeja, niin kuin sanoin. Kymmeniä mappeja löytyy alkuperäisiä valtioneuvoston päätösasiakirjoja, jotka ovat valtion leimalla varustettuja. Vertaus on helppoa. Tätäkään ei perustuslakivaliokunta, saati oikeuskansleri, jonka pitäisi olla tuolla, ottanut kuuleviin korviin. Puheet siitä, että ei anna aihetta enempään, ovat turhaa sanahelinää, pelkkää sanahelinää, samoin kuin englanninkielisistä asiakirjoista. Niitäkin on enemmän kuin 40 kappaletta. Latinankielisten määrää en edes tiedä. Niitäkin on paljon. Pitääkö näiden tavallisten ihmisten opetella englannin kieltä ja latinaa, että ymmärtävät, miten heidän asiaansa käsitellään tuomioistuimessa? Jo nyt on merkillistä aikaa!

Lapin, Itä-Suomen ja Kainuun ihmisten ja koko tämän Natura-alueen ihmisten puolustaminen on Suomen eduskunnan asia. Direktiivi ei vaadi mitään. Suomalainen päätöksenteko on edelleen itsenäinen, mutta jos me lähdemme juoksemaan joka ainoan pikkuisen idean perässä tuolla maailman turuilla, siinä loppuvat Suomelta rahat ja maasta pinta-ala. Tässä maassa on valtavasti mahdollisuuksia, jos käytämme ne itse emmekä tyydy siihen, että lähdemme puolustelemaan älyttömiä asioita, jotka ovat meidän itsemme sisäsyntyisesti tekemiä ympäristöministeriössä. Kansanvaltaan ei kuulu se, että ministeriö menee eduskunnan ohi, varmasti ei kuulu.

Kansanvaltaan kuuluu myös se, että eduskunta ei saa mennä kansalaisten ohi. Se on meidän paikkamme. Täällä pitää puolustaa kansalaisten oikeuksia ja Suomen kansan demokratiaa. Meillä on 100-vuotisjuhlat, yleisen äänioikeuden juhlat, tänä vuonna muistaakseni luvassa, ja kovasti juhlitaankin. Toivottavasti se juhlaperinne siirtyy seuraavaksi päätöksiin, että saamme tämänkin, sanoisinko, häpeätahran pois käsistämme käsiteltyä ja ennen kaikkea virheet korjattua. Ei se ole virhe, jos tekee virheen, mutta se on virhe, jos tietoisena ei sitä korjaa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, tässä asiassa viimeisenä puheenvuoroni kohtana totean, että tästä M 2 -asiastahan toimitettiin perustuslakivaliokunnalle ennen mietintöä vielä selvityspyyntö. Senkin valiokunta ohitti aivan olankohautuksella, ikään kuin se olisi toimitettu sinne 12 kansanedustajan allekirjoittamana ihan turhaan. Kyllä minä muistan, ed. Krohn, mitä silloin käsiteltiin. Se on tarkasti muistissani. Vaikka joku epäilee muistini toimivuutta, se ei pidä paikkaansa. Muistan tarkasti joka hetken siinä tilaisuudessa, mutta olkoon niin. Tämä tutkimuspyyntö kuitenkin sisälsi sen olennaisen ytimen, miten tämä homma on oikeastaan tehty. Mutta kun perustuslakivaliokunta ei halua siihen reagoida eikä Suomen eduskunta, niin eipä siinä tällaisen pienen kansanedustajan hartiat riitä, mutta olen ihan vakuuttunut siitä, että tämä asia selviää, ja sinä päivänä minä toivon, että saan nähdä ne paperit, koska silloin on mielenkiintoista suorittaa vertailu, ja sitä päivää mielenkiinnolla odotan. Kiitän, herra puhemies!

Astrid Thors /r:

Värderade talman, värderade kolleger! Jag hade hoppats att vi skulle ha lärt oss någonting genom den här processen, men när jag lyssnade på de senaste inläggen är jag inte alls säker på det. Är felet det att vi följer för mycket eller för lite EU-reglerna? Jag vet inte vad den föregående talaren avser.

En ymmärrä, tarkoittaako ed. Hoskonen, että me seuraamme liian paljon tai liian vähän EU-sääntöjä. Ehkä olisi käsittelyssä ollut helpompaa ymmärtää, mitä ed. Hoskonen tarkoitti, jos hän olisi sanonut täsmällisesti, missä kohdin hänen mielestään meidän korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnat eroavat siitä väitetystä yhteisöoikeuden tulkinnasta.

Väite siitä, että me nykyään tulkitsemme yhteisöoikeutta väärin ja että me seuraamme esimerkiksi orjallisesti jotain lobbauksen kuiskauksia Brysselin käytävillä, on täysin väärä. Katsokaa muun muassa sitä reagointia, mitä meillä oli, kun puhuttiin tilatuesta. Perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt epämääräistä väitettä, joka oli esitetty EU:n työryhmässä.

Samalla tavalla meistä moni epäili sitä tulkintaa, mitä ministeri Karpela esitti tekijänoikeuksista. Voin sanoa, että siinä suhteessa olen onnellinen, että entinen kolleganne Henrik Lax on saanut tavallaan oikeutta myöskin komissiolta. Ei komissio siinä vaatinut kriminalisointia sillä tavalla kuin väitettiin Karpelan suulla. Emme me orjallisesti seuraa tätä.

Minä olen luullut ymmärtäneeni yhden asian: että jotkut haluavat, että me seuraisimme tässä Naturan tulkinnassa komission niin sanottua tulkintadirektiiviä, siis virkamiesten tulkintadirektiiviä. Minä ainakaan en sellaista hyväksy. Vasta jos on tuomioistuimen päätös, se meitä sitoo.

Valitettavasti kollega Soini on täältä nyt poissa, koska hän voisi oppia, että nykyinen kielilaki suojelisi suomalaisia, niin suomen- kuin ruotsinkielisiä, paremmin kuin mikä tilanne oli niinä vuosina, joita tämä muistutus käsittelee, pääasiassa siis tuomioistuimen päätöksiä. Entisen kielilain mukaan ei ollut niin ehdotonta oikeutta saada omalla kielellään, suomen tai ruotsin kielellä, näitä asiakirjoja, mutta mielestäni tässä on tärkeää, että jos nykyinen kielilaki olisi ollut voimassa, niin ehkä olisi ollut aihetta siinä suhteessa, valitettavasti.

Mitä tulee itsenäisyyteen, minä laskin hallituksen listan, joka kosketteli meille tulevia esityksiä. En laskenut selontekoja mukaan. Runsaat 100 esitystä on tulossa tänne kevätistuntokaudella, joista 32 on kansainvälisiä sopimuksia ja 30 on EU:hun liittyviä. Haluaisin kuulla, miten me valvomme niitä kansainvälisiä sopimuksia, joita valmistellaan ja jotka käytännössä tulevat aina tänne hyväksyttäväksi, miten niiden käsittelyä valvotaan, miten siinä annetaan määräyksiä, miten siellä itsenäisyyttä vaalitaan.

Hur övervakar man beredningen, hur övervakar man vad man förbinder sig till? Gör vi så bra vi kan, till exempel i Internationella sjöfartsorganisationen eller inte? Ursäkta om jag påminner, jag visste som europaparlamentariker mera vad som hände i Internationella sjöfartsorganisationen än vad ens tjänstemännen visste här. Jag är glad och jag hoppas att EU:s grundlag till den delen träder i kraft för då får vi ett ännu bättre instrument för att övervaka den internationella konventionsberedningen.

Det är klart att det har blivit problem vid beredningen av Naturanätverkets införande. Jag tror att problemet var att vi hade en så jättelik apparat, vi hade en noggrann förvaltningslagstiftning som ställde noggranna krav på våra förvaltningsmyndigheter. Däremot har vi ett ganska hårt sätt att genomföra Natura. Man kan till exempel inte inrätta en nationalpark på annat än statens område. Jag tror att det är här som vi skall ta lärdom för framtiden. Har vi brister i vår förvaltningslag, jag tror att det fanns brister i förvaltningskulturen plus det hårda sättet att genomföra de här förvaltningsärendena.

Om det som var viktigt kan jag på allt sätt förena mig med vad kollegan ledamot Rundgren och utskottets ordförande Sasi sade om vår roll när vi bedömde detta.

Voin kaikessa yhtyä siihen, mitä ed. Rundgren sanoi ja puheenjohtaja sanoi tästä meidän roolistamme. Ainoa moitteen sija koski tätä neuvonantoa tammikuussa 2004, mutta parempaa tietoa vastaan, kun Manninen ja Vanhanen sanoivat, että he ymmärsivät, mikä tilanne on, eihän se voi aiheuttaa mitään muuta. Tässä voi sanoa myöskin, että oikeuskansleri on osittain syytön, koska hän on sekä neuvonantaja että valvoja. Nämä roolit ovat varmasti varmaan jossain mielessä vaikeita erotella. Tässä mielessä ei todellakaan menty sen ... Puhutaan kuitenkin syytteestä, syytteeseen asettamisesta.

Vi kan och vi bör försöka lära oss någonting av det här. Jag tror att det är hur man hanterar förvaltningsfrågor i Naturaärenden. På en punkt skulle jag ändå vilja konstatera att vi har kanske svårigheter och det gäller tillgången till uppgifter som berör enskild persons områden där det finns särskilda naturvärden. Här finns situationer där jag har upplevt att inte parter, inte ens parter, har fått veta vem som har lämnat in anmärkningar till exempel mot deras frivilliga fredande, eftersom vår lagstiftning är sådan att när det finns uppgifter om hotade djurarter — det berör den frågan — så får man inte uppgifterna. Men det här kommer från vår lagstiftning.

Den andra frågan som man kan ställa sig: Gjorde riksdagen något fel, gjorde beredningen något fel när vi införde Naturadirektivet i finländsk lagstiftning? Detta tycker jag är en fråga som man kunde fundera mera på.

Tehtiinkö joitain virheitä, kun me kansallisesti saatoimme voimaan direktiivit? Onko siinä jotain edelleen opittavissa?

Lopuksi voisin sanoa, että ehkä ei voida poimia rusinoita vain sillä tavalla, että kyllä viitataan ihmisoikeussopimukseen ja kaikkiin sen velvoitteisiin ja toisaalta haukutaan EU:ta. Ne ovat molemmat samaa perhettä. Joskus voittaa ja joskus häviää, mutta kuitenkin periaatteet ihmisoikeussopimuksessa ovat meidän yhteistä tärkeätä perintöämme, ja mielestäni nämä perinteet ja EU ja kaikki ne ovat parantaneet suomalaista oikeudenkäyntiä ja oikeusturvaa. Tulevaisuutta ajatellen meidän täytyisi miettiä niitä asioita, joihin on viitattu täällä, että joskus on kallista ja vaikeata saada oikeutta ja on pitkiä oikeudenkäyntejä, mutta se on sitten toisen tarinan väärtti myöhäisemmässä vaiheessa.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Erittäin paljon arvostamalleni kansanedustaja Thorsille, joka on toiminut myös arvokkaasti meppinä Brysselissä, totean tässä omassa puheenvuorossani sen, että siinä tutkimuspyynnössä, joka toimitettiin perustuslakivaliokunnalle, oli selkeästi yksilöity myös ne yhteisön tuomioistuimen ennakkopäätökset, joissa vedotaan esimerkiksi tähän päätökseen, että direktiiviä on tarkoin noudatettava ja pitäydyttävä niissä liitteen III vaiheen 1 mukaisessa menettelyssä. Se on toimitettu perustuslakivaliokunnalle paperilla, ja siinä samaisessa paperissa näkyy myös nettiosoite, mistä voi tämän kyseisen tuomion hakea.

Oikeuskansleri viittasi 22.1.2004 valtioneuvoston istunnossa jo vanhentuneeseen tuomioistuinpäätökseen vuodelta 2003. Sehän koski silloin tilannetta, jolloin oli muutamia kymmeniä alueita annettu unionin lintualueiksi, pinta-alaltaan noin 100 000 hehtaaria. Sillä hetkellä, kun valtioneuvosto kokoontui, oli jo yli 2 miljoonaa hehtaaria ilmoitettu ja alueita oli 439, ellen väärin muista. Oikeuskansleri selkeästi viittasi (Puhemies koputtaa) vanhentuneeseen päätökseen, ja tätä sitten perusteltiin. Tässä yhteisön tuomioistuimen päätös oli velvoittava, mutta tämä toinen päätös laiminlyötiin. Tätä minä olen ihmetellyt, en muuta.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan jäsenenä, vaikka en itse mietinnön ratkaisevaan käsittelyyn osallistunutkaan, totean, että perustuslakivaliokunnan mietintö perustuu asian perusteelliseen käsittelyyn, ja voin hyvin yhtyä ed. Rundgrenin täällä aiemmin käyttämässä puheenvuorossa esiin tuomiin näkemyksiin asian käsittelystä.

Natura 2000 -ohjelman valmistelussa on ollut puutteita ja tehty virheitä. Ymmärrän hyvin, että monet Natura-ohjelman kanssa tekemisissä olleet maanomistajat kokevat joutuneensa oikeusasteissa maanomistuksensa suhteen loukatuiksi ja kokevat, että ovat kokeneet vääryyttä. Nimenomaan tässä asiassa kuitenkin on ollut kyse oikeuskansleri Paavo Nikulan oikeustoimien lainmukaisuuden tutkimisesta, ja tältä osin hyväksyn perustuslakivaliokunnan mietinnön.

Itse Natura-asiaan liittyy paljon asioita, joissa kansalaiset kokevat kokeneensa vääryyttä. Varmasti tämän Natura-ohjelman läpivienti ei luonnonsuojelunkaan kannalta ole ollut paras mahdollinen prosessi. Tässä on varmasti monenlaista oppimista ylipäätään vastaavanlaisissa asioissa jatkossakin.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan vain yksi asia, joka tuossa ed. Pulliaisen puheenvuoron aikana tuli mieleen mutta jonka unohdin tuolta mainita, näistä kompensaatioista. Itä-Lapissa on kyllä myöskin huonoja kokemuksia. UKK-puiston perustamisen yhteydessä luvattiin melkoisia kompensaatioita Savukosken kunnalle, muun muassa tien rakentaminen, Martti—Tulppio-tien rakentaminen, jota ei ole koskaan tähänkään päivään mennessä toteutettu, vaikka se on eduskunnan tahtona ilmaistu.

Nämä ovat mielestäni, vaikka ne saattavat täältä katsoen olla pieniä asioita, juuri niitä konkreettisia asioita, jotka valitettavalla tavalla nakertavat kansalaisten luottamusta oikeudenmukaisuuden toteutumiseen ja jopa tähän meidän eduskuntaamme, jonka arvovaltaa kuitenkin, niin kuin myöskin esimerkiksi perustuslakivaliokunnan arvovaltaa, kyllä kaikissa olosuhteissa meidän pitäisi vaalia niin, että toimitaan asianmukaisesti.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan antaa täyden tunnustuksen ed. Hoskoselle aivan ainutlaatuisesta asiaan paneutumisesta, mitä hän on osoittanut tämän asian osalta. Tämä on esimerkillistä kansanedustajan työtä, että johonkin asiaan paneudutaan näin laajamittaisesti, perusteellisesti ja työtä vaativasti, siitä tunnustus ed. Hoskoselle. Hänen täällä lausumiinsa ajatuksiin haluan myös yhtyä, kuten myös ed. Seppo Lahtelan ja myös ed. Esa Lahtelan esille tuomiin näkemyksiin muun muassa. Ed. Pulliaisen kanssa olemme samaa mieltä muutoin, että toivottavasti junat Kemijärvelle ja mielellään Kelloselkään astikin kulkevat.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Rundgrenille: Tietysti äärimmäisen hyvin muistan tämän UKK-puistoasian sieltä vanhalta ajalta, ja sehän painaa tässä mieltä koko ajan. Sen takia palautin nyt mieleen sen, mitä 1980-luvulla tapahtui, sen edestakaisin veivaamisen. Ei sillä tavalla itse asiassa ole missään muualla käyttäydytty kuin Itä-Lapissa juuri. Sen takia minusta tämä vaatii sen finaaliosan, joka on juuri taloudellinen ja luottamusta herättävä.

Keskustelu päättyy.