Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime kesäkuussa voimaan tullut laki rakennusten energiatodistuksesta herätti voimakasta vastustusta lukuisissa järjestöissä jo etukäteen. Esimerkiksi Isännöintiliitto arvioi vuoden 2012 loppupuolella, ettei uutta lakia tarvita, koska tuolloin voimassa olleet säädökset olivat liiton mielestä tehokkaita ja helposti ymmärrettäviä keinoja parantaa ja ylläpitää energiatehokkuutta. Liitossa uskottiin, että uuden lain myötä energiatodistusten laatiminen muuttuisi kalliimmaksi ja raskaammaksi.

Suomen Omakotiliitto vastusti uutta lakia ennen kaikkea siksi, että lain laskennallinen, energiamuotokertoimella painotettu energiatodistus on epäoikeudenmukainen vanhoille pientaloille. Omakotiliiton laskelmien mukaan energiatodistuksen ero todelliseen kulutukseen voi olla huomattava, jopa moninkertainen. Esimerkiksi sähkölämmitteisessä 70-luvun omakotitalossa ero todelliseen energiankulutukseen voi olla kolminkertainen. Omakotiliitto totesi, että energiamuotokerroin rankaisee kohtuuttomasti erityisesti sähkölämmittäjiä, joita on Suomessa lähes puoli miljoonaa.

Arvoisa puhemies! Asuntokaupassa yksi tärkeimmistä ostajaa kiinnostavista tekijöistä on tietenkin asumiskustannukset. Ostajan tulisi kyetä arvioimaan lämmitykseen ja muuhun asumiseen kuluvan energian määrä euroissa. Muun muassa Suomen Kiinteistönvälittäjäliitto ry kritisoi uutta lakia, koska rakennuksen energialuokka ei kerro ostajille euromääräistä kulutusta eikä todistus siten palvele asuntokaupassa tarkoituksenmukaisella tavalla. Kiinteistönvälittäjäliitto on lisäksi epäillyt, löytyykö kaikilta paikkakunnilta edes riittävästi päteviä energiatodistuksen laatijoita.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten ja useiden uutta lakia vastustaneiden järjestöjen ja kansalaisten epäilyt lain tarkoituksenmukaisuudesta ja sen toimivuudesta käytännössä näyttävät käyneen toteen.

Lämmitysmuotokerroin on epäreilu erityisesti vanhemmille pientaloille. Sähkölämmitteisen talon lämmitysmuotokerroin on 1,7, kun se öljylle on 1,0 ja kaukolämpötalolle 0,7. Huonolla lämmitysmuotokertoimella voi olla vaikutusta myös talon myyntiarvoon sekä asuntokauppaan liittyviin tunteisiin ja mielikuviin.

Laki on epäoikeudenmukainen myös siksi, että kulutuksen laskennallinen määritys perustuu annettuihin laskentamuotokertoimiin, ei todelliseen kulutukseen. Talon myyntihintaan saattaa vaikuttaa alentavasti, mikäli energiatodistus näyttää suurempaa kulutusta kuin se todellisuudessa on. Perussuomalaiset pitävät uuden lain hankaluutena myös sitä, että energiatodistusten laatijoiden pätevyysvaatimuksiin liittyy liikaa tulkinnanvaraisuutta.

Lisäksi energiatodistus on kohtuuttoman kallis ja tuo siten turhia ylimääräisiä kustannuksia erityisesti vanhoissa omakotitaloissa asuville, koska todistus on pakollinen sekä myytäessä että vuokrattaessa. Syrjäseudulla sijaitsevan vanhan pienrakennuksen ollessa kyseessä saattaa energiatodistuksen hankkiminen nielaista jopa parin kuukauden vuokratuoton, mikä tietenkin lisää asumiskustannuksia. Energiatodistuksen hinta on 350 eurosta 750 euroon, keskimäärin noin 520 euroa, mutta julkisuudessa olleiden tietojen mukaan todistuksesta on pyydetty jopa 2 000 euroa. Esimerkiksi EU:hun kuulumattomassa Norjassa energiatodistus on ilmainen ja se tehdään netissä. Sieltä voisimme ottaa mallia.

Arvoisa puhemies! Nykyinen laki energiatodistuksista on osoittautunut epäoikeudenmukaiseksi, turhaksi ja kalliiksi jo muutamassa kuukaudessa. Tämän perussuomalaisten tekemän lakialoitteen tarkoitus on muuttaa ja korjata sen epäkohdat. Energiatodistuksessa olisi ilmoitettava sekä toteutunut ostoenergian kulutus että laskennallinen kulutus. Lisäksi ennen vuotta 2008 rakennettujen pientalojen kokonaisenergiankulutuksen määrittämisessä ei tulisi käyttää energiamuotojen kertoimia, koska ne asettavat eri lämmitysmuodot ja eri-ikäiset rakennukset keskenään eriarvoiseen asemaan.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Ruohonen-Lerner esittelypuheenvuorossaan totesi, viime vuoden kesäkuussa voimaan astunut energiatodistuslaki on herättänyt kansalaisissa paljon epäoikeudenmukaisuuden tunteita, eikä todellakaan ihme. Systeemi on kallis, byrokraattinen ja monimutkainen. Jotain tästä lain monimutkaisuudesta kertoo se, että ministeriö joutui perustamaan energiatodistusneuvontapuhelimen. Korjattavaa laista löytyy, ja siksi tämä parhaillaan käsittelyssä oleva lakialoite on kannatettava.

Energiatodistuslaki on tyyppiesimerkki EU:sta peräisin olevasta terveen järjen vastaisesta sääntelystä. Se perustuu tietenkin EU-direktiiviin, jota on suomalaisittain tulkittu orjallisesti.

Ruotsalaiset sovelsivat direktiiviä joustavammin. Länsinaapurissamme energiatodistus laaditaan yksinomaan toteutuneen kulutuksen mukaan, ja se tiettävästi maksaa euroissa mitattuna joitain kymppejä, ei useita satasia kuten Suomessa. (Eduskunnasta: Montako kruunua?) Tämänkin tavan direktiivi olisi mahdollistanut.

Sen sijaan Suomessa päädyttiin pynttäämään todistukseen rakennuksen laskennallinen energiankulutus, jota vielä painotetaan energiamuotokertoimilla. Energiankulutus ja lämmitysmuodon arvottaminen on siis sotkettu keskenään. Näin ollen todistuksen lukema on pikemmin jonkinlainen poliittisesti painotettu teoreettinen arvo kuin rakennuksen todellisesta kulutuksesta kertova luku. Todellisesta kulutuksesta se voi olla hyvinkin kaukana.

Esimerkiksi sähkölämmitteisessä talossa todistuksen lukema voi Omakotiliiton laskelmien mukaan olla jopa kolminkertainen toteutuneeseen kulutukseen verrattuna. Todistuksesta kärsijöiksi joutuvatkin etenkin juuri sähköllä lämmittäjät, joiden talon arvo voi pahimmillaan laskea suurelta vaikuttavan energiankulutuksen vuoksi, laki kun määrää sähkölämmitteiselle talolle korkeamman kertoimen, sillä se pitää sähköä vähiten ympäristöystävällisenä vaihtoehtona. Tässä kohdin on unohtunut, että sähkökin voi olla uusiutuvilla energialähteillä, esimerkiksi vesivoimalla, tuotettua.

Energiamuotokertoimet voivat olla perusteltuja uusien rakennusten kohdalla, en sitä halua kiistää, sillä niillä voidaan ohjata rakentajia valitsemaan ympäristöystävällisiä lämmitysmuotoja. Vanhojen talojen kohdalla on kuitenkin kohtuutonta, että ihmisiä rangaistaan valinnasta, jonka he ovat aikoinaan tehneet vallitsevien suositusten valossa. Esimerkiksi 1960- ja 1970-luvulla suorastaan suositeltiin sähkölämmitystä kansalaisille.

Arvoisa puhemies! Tästä syystä on perusteltua muuttaa lakia, kuten aloitteessa ehdotetaan, eli luopua energiamuotokertoimista vanhojen talojen kohdalla. Myös todellisen kulutuksen ilmoittaminen todistuksessa on kannatettava ajatus.

Lopuksi on vielä syytä todeta, että energiatodistuslain muuttamiseksi on vireillä myös kansalaisaloite. Nimiä on kasassa tarvittava määrä, joten aloite tuotaneen eduskuntaan kevään aikana. Keskustelu siis jatkuu tämänkin lakialoitteen jälkeen.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on hyvä energiatodistuslain muuttamiseksi. Onhan se hyvä, koska 61 361 suomalaista on allekirjoittanut kansalaisaloitteen, joka sattuu olemaan muutettavien lakipykäläesitysten osalta sanasta sanaan sama kuin tämä Ruohonen-Lernerin jättämä aloite. On hyvä asia, että tämä asia otetaan esille, mutta nyt sitten minä kysyisin tässä, että mikä on kansalaisaloitteen merkitys ja minkä takia meillä nämä kansalaisaloiteasiat ovat. Miten meidän tulisi kunnioittaa näitä kansalaisaloitteita?

Tämän Omakotiliiton organisoima kansalaisaloitteen ovat allekirjoittaneet hyvin monen eri puolueen edustajat. Siellä on mukana paljon perussuomalaisia, keskustalaisia ja kaikkien muittenkin puolueiden edustajia ja henkilöitä, jotka eivät välttämättä edusta mitään puoluetta. Tämä kansalaisaloite on päivätty 11.4.2013. Keräysaika on päättynyt 11.10.2013. Tämä lakialoite, mikä nyt on käsittelyssä, on saamieni tietojen mukaisesti jätetty 8.11.2013, eli kansalaisaloite on ollut täällä julkisesti yleisesti tiedossa.

Hyvä, että tämä energiatodistusasia on laajemminkin esillä, mutta nyt sitten itse tähän energiatodistusasiaan. Uskon, että sitten kun tämä kansalaisaloite tulee keskusteluun, niin otamme sen asian sitten laajemmin keskusteluun, koska minun mielestäni sen kansalaisaloitteen arvolle olisi oikein, että siitä laajemmin keskustellaan siinä vaiheessa, eikä tässä vaiheessa vielä ole tarve sitä kovin laajasti käydä läpi.

Olen itse ympäristövaliokunnan jäsen. Me keskustalaiset ja perussuomalaisetkin jätimme eriävän mielipiteen siitä valiokunnan mietinnöstä, mutta tämä kyseinen lakihan jouduttiin hyvin nopeasti täällä eduskunnassa käsittelemään. Ympäristöministeriöstä tuotiin hyvin paljon asioita meille esille, että me olemme nyt jo sakkopuolella, elikkä laki on tehtävä nopeasti, muuten se tulee meille, Suomelle, kalliiksi. Lakia ei enää voitu ottaa uudelleen ministeriön valmisteltavaksi, vaikka näyttää siltä, ainakin minä olin kuulevinani täällä salikeskustelussakin, että hallituspuolueidenkin edustajista moni oli sitä mieltä, että laki olisi ehkä kannattanut valmistella uudelleen.

Esille tuli tämä Ruotsissa käytössä oleva laskennallinen malli, ja siinä laskennallisessa mallissa se tulee maksamaan ehkä vain viisikymppiä, tai maksaako sitten juuri... (Timo Heinonen: Todelliseen kulutukseen perustuva!) — Anteeksi, nyt minä sanoin väärin päin, kiitoksia, Heinonen. Elikkä meidän tulisi ottaa kulutukseen perustuva malli. Kiitoksia edustaja Heinonen, sekoitin sanani. — Eli kulutukseen perustuva malli on se, joka meillä tulisi ottaa käyttöön aivan ehdottomasti, eikä tämä laskennallinen malli. Tämä kulutukseen perustuva malli on erilainen, se vaatii työstämistä, valmistelua uudelleen.

Nyt sitten, kun tämä kansalaisaloite tulee meille tänne saliin laajempaan käsittelyyn, niin se tulee meille ympäristövaliokuntaan, ja toivon, että ympäristövaliokunta voisi ottaa sen asia sitten tarkempaan käsittelyyn. Siellä valiokunnassa sitten voisimme ottaa esille nämä ongelmat, joita on tullut esille tämän lain käyttöönoton jälkeen. Näitä ongelmiahan ovat olleet seuraavat: Lakia ei ole pystytty noudattamaan täydellisesti sen mukaisesti, mitä siinä laissa on ollut, eli näitä energiatodistusten laatijoita ei ole löytynyt. Energiatodistukset ovat joskus maksaneet huomattavasti enempi kuin on ollut tarkoitus, elikkä kuulemma jopa 2 000 euroa ovat saattaneet nämä todistukset maksaa. Sitten monikaan ostaja ei ole välttämättä pitänyt tätä todistusta oikeanlaisena ja toimivana.

Elikkä nyt sitten toivon mukaan vielä tänä vuonna me valiokunnassa saamme kuulla uudestaan asiantuntijoita kokemuksen perusteelta, ja nyt kun meillä ei enää ole kiirettä direktiivin täytäntöönpanon vuoksi, voimme ottaa tämän lain uudestaan käsittelyyn ja miettiä, millä tavalla tätä lakia tulisi sen jälkeen uudistaa.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Tässä keskustelussa aika ajoin on saanut hieman sellaista kuvaa, että tällaisia energiatodistuksia ei lainkaan tarvittaisi, mutta kyllä se monessa puheenvuorossa on myös esille tullut, että rakennusten energiatodistusten taustalla on EU-direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta ja näin ollen meidän oli tämä direktiivi tuotava kansallisen lainsäädännön piiriin. Tämä rakennusten energiatodistushan ei koske alle 50 neliön rakennuksia, ei myöskään vapaa-ajan asuntoja eikä myöskään suojeltuja asuntoja, ja on myös selkeät rajaukset siitä, jos tehdään sukulaiskauppaa taikka tällaista tuttavien välistä kauppaa, ja niissä myös tuo tarpeettomuus tuli valiokunnan käsittelyssä aikanaan selkeästi esille.

Tätä kysymystä kun hivenen lähestyy siitä tulokulmasta, että meillä on olemassa asuntojen kuntoarviot — tänä päivänä enää hyvin harva ostaa asuntoa taikka kiinteistöä ilman, että siihen on tehty kuntoarviota — se on toimiva työkalu, vaikka niitäkin on hyvin erilaisia, ja ehkä sielläkin tarvittaisiin lisää tämmöistä tietynlaista sertifiointia siitä, että aina voitaisiin luottaa niihin todistuksiin paremmin, mutta vaikka ne ovat aika ailahtelevia ja hyvin eritasoisia, siitä huolimatta lähes kaikki kiinteistönomistajat haluavat tällaisen asuntojen kuntoarvion tehtävän silloin, kun asuntokauppaa tehdään.

Toisaalta myös autot me olemme valmiita katsastamaan vuosittain ja varmistamaan, että auto on turvallinen ja kunnossa oleva. Ehkä tätä kysymystä voi hivenen lähestyä myös tästä tulokulmasta, että kun meillä on isot rakennukset ja kiinteistömassat ja monelle elämän arvokkain omistus on oma koti, niin kyllä tämä osaltaan myös on työkalu pitää huolta tästä omasta asunnosta. Se on ollut tämän yksi tärkeä lähtökohta ja tavoite, että energiatodistuksen avulla pystyttäisiin vähentämään energiankulutusta elikkä se olisi myös asunnon hankkijalle ja ostajalle työkalu, josta olisi apua energiankulutuksen vähentämisessä.

Tämä lainsäädäntöhän on ollut Suomessa voimassa vuodesta 2008 alkaen uusissa ja suurissa rakennuksissa eli kerrostalorakennuksissa ja uudistuotannossa, ja nyt 2013 kesällä tämä tuli voimaan 1980 rakennetuissa ja sitä nuoremmissa rakennuksissa, ja täydellisessä laajuudessa se tulee sitten vuonna 2017.

Ympäristöministeriö arvioi silloin, kun tätä laajennusta tehtiin vuodelle 2013, että energiatodistus maksaisi 500—700 euroa. Nyt on valitettavasti tässäkin asiassa paljastunut se, että kustannukset ovat merkittävästi suurempia. Näistä on pyydetty, niin kuin aloitteen tekijä, edustaja Ruohonen-Lerner, totesi, jopa yli 2 000 euron hintoja. Aran tehtävä on valvoa tätä energiatodistusten tekemistä ja myöntämistä, ja minun mielestäni heidän pitäisi tähän puuttua tehokkaammin, ja jos tarvitaan sitten myös tämän hinnoittelun osalta lainsäädäntömuutoksia, niin siihenkin pitää olla valmiutta.

Yksi ongelmahan tässä on tämä lämmitysmuotokerroin. Sähköllä se on 1,7, öljyllä 1 tasan ja uusiutuvalla energialla 0,5. Sähkölämmitteinen omakotitalo on siis tämän lainsäädännön myötä usein juuri tuossa yhdessä heikoimmassa luokassa eli luokassa E siitä huolimatta, että rakennus ei ole huono, joten tuo sähkökerroin on kyllä kohtuuton.

Tämä nousi silloin valiokunnassakin esille, miten kivihiilellä tuotettu kaukolämpö on parempi kuin tuulella tuotettu sähkölämmitys. Tämä oli se yksi pohdinta, mitä käytiin. Itse otan tämän lakialoitteen ja kansalaisaloitteen, joka samaa asiaa koskee, hyvin vakavasti, ja kun olen tätä valiokunnassa ollut aikanaan pohtimassa ja läpikäymässä, niin nämä samat kysymykset nyt nousevat uudelleen esiin, ja näyttää siltä, että tässä on selkeää korjaustarvetta.

Me kävimme keskustelua siitä, olisiko tämä Ruotsin malli parempi, toimivampi, ja siitä mallista keskusteltiin myös ympäristövaliokunnassa eli otettaisiin vain todelliseen kulutukseen perustuva energiatodistus käyttöön. Se on ehkä se kaikista yksinkertaisin tapa täyttää tämän direktiivin vaatimukset. Silloin asiantuntijat aika lailla laidasta laitaan totesivat, että sen ongelma on se, että silloin ei itse asiassa puhutakaan enää rakennuksesta mitään vaan siitä, keitä rakennuksessa on asunut. Silloinhan joku talo, joka olisi hyvinkin energiatehokas, jos siellä asuu holtiton perhe, jossa käytetään vettä paljon ja ovet ovat sepposen selällään, saisi sitä kautta huonon energiatodistuksen, vaikka järkevästi, vastuullisesti käytettynä se rakennus olisi energiankulutuksen näkökulmasta hyvä. Tämä oli minun mielestäni ihan varteenotettava peruste siihen, että se Ruotsinkaan malli ei ole toimiva ja paras. Ehkä tämä malli, jota perussuomalaiset esittävät, että todellinen kulutus lisättäisiin mukaan, on se hyvä ja toimiva malli, ja sen myös nykyinenkin lainsäädäntö toki mahdollistaa.

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite tästä asiasta on tehty, ja se on saanut jo tarvittavan määrän allekirjoituksia, ja oma toimintatapani politiikassa on se, että ei koskaan valmista kerralla tule vaan silloin, kun virheitä ja toimimattomuutta todetaan, minun mielestäni niihin pitää olla valmiutta myös muutoksia tehdä. Tämä edustaja Ruohonen-Lernerin aloite ja myös kansalaisaloite, joka eduskunnan käsittelyyn tulee, nostavat niitä asioita esille, jotka olivat jo valiokunnassa aikanaan käsittelyssä. Näyttää siltä, että niiden mukaisia muutoksia energiatodistukseen on syytä tehdä.

Arvoisa puhemies! Kyllä minä hallituspuolueen kansanedustajana ihan tyytyväisyydellä tervehdin tätä perussuomalaisten lakialoitetta.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Ruohonen-Lernerin lakialoite on kannatettava, vaikka se onkin myöhäsyntyinen eikä sellaisenaan kovin innovatiivinen. Se on itse asiassa aivan yhtä kannatettava kuin tuo Omakotiliitossa valmisteltu kansalaisaloite.

Energiatodistuksen hankkiminen on pakollinen ja kallis rasite. Energiatodistuksen epäkohtana on, ettei sen kulutus perustu todelliseen kulutukseen vaan annettuihin energiamuotokertoimiin. Laskennallisella energiamuotokertoimella painotettu energiankulutus voi olla moninkertainen verrattuna todelliseen kulutukseen. Omakotiliiton mukaan laskennallisella energiamuotokertoimella painotettu kulutus on epäoikeudenmukainen etenkin vanhoille pientaloille. Se on etenkin sähkölämmitteisille taloille kohtuuton. Energiatodistusvaatimus perustuu EU:n energiatehokkuusdirektiiviin. Energiamuotokerroin ei kuitenkaan ole pelkkä matemaattinen yhtälö päästöistä vaan osaltaan myös poliittinen päätös. Suomessa sähköenergian käytöstä lämmityksessä rangaistaan eniten riippumatta siitä, kuinka puhtaasti se on tuotettu.

Arvoisa puhemies! Energiatodistuslakia tulisi muuttaa siten, että energiatodistuksessa ilmoitettaisiin laskennallisen luvun lisäksi myös energian todellinen kulutus. Oppia voitaisiin ottaa Ruotsista, jossa on käytössä energiankulutukseen perustuva laskentamalli. Energiamuotokertoimia olisi myös syytä tarkistaa.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä energiatodistuksessa on eri energiamuodoilla oma kerroin, ja tosiaan tämä sähkö on sieltä heikoimmasta päästä. Niin kuin äsken tietoyhteiskuntakaaresta mainitsin, ei voida tehdä semmoisia pykäliä, mitkä hidastavat tai estävät kehitystä tulevaisuudessa. Mitä sitten, jos kiinteistössä tai talossa on sähköpatterit, mutta patteri saa sähkönsä tuulivoimasta tai vaikka aurinkopaneeleista? Se on täysin uusiutuvaa hyvää sähköä, ja silti se joutuu kärsimään tässä laskentamallissa. Eli tässä on tehty tulevaisuudelle este. Me emme tiedä tosiasiassa, mimmoinen tämä yhteiskunta on vaikkapa 50 vuoden päästä. Silloin tosin on aikaa tehdä näitä korjausliikkeitä, kuten edustaja Heinonen sanoi, vähän paremmin, mutta jos esteet ovat jo nyt havaittavissa, niin korjausliikkeet on tehtävä ja korjattava tämä energiatodistus.

Näistä laskennallisista kertoimista vielä itse rakennukselle: Itse asun hirsitalossa, mikä on varsin hyvä ja terveellinen asumismuoto. Sen laskentamallin K-arvo on huono. Se on pikkaisen parempi tässä kuin rakennusmääräyksissä, mutta joka tapauksessa huonompi kuin se todellisuudessa on, koska sen lämmönvarauskyky tasoittaa sitä huomattavasti, mitä se on oikeasti ja laskennallisesti. Sama juttu on rintamamiestaloissa, joissa on purutäyte. Laskennallinen arvo on huomattavasti huonompi, ja laskentojen mukaan ei niin pienen energiakulutuksen pitäisi olla mahdollinen kuin mikä se todellisuudessa on. Todellisuudessa puru niin sanotusti falskaa ja hengittää niin paljon, että sisään tuleva ilma lämpenee jo matkalla ulos hukkalämmön voimasta. Laskennallisuus on tämän koko energiatodistuksen semmoinen perisynti.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Asunto, varsinkin omakotitalo, on varmaan lähes jokaiselle suomalaiselle koko elämän suurin ja kallein sijoitus. Energian tuotanto ja sen hinta ovat tulevien vuosien suuria kysymyksiä. Energian kulutus ja sen hinta ovat suoraan asumisen kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä. Tästä näkökulmasta energiatodistuksen pitäisi toimia myös kuluttajan suojana.

Pohdinnan arvoista on se, miten me voisimme vähentää byrokratiaa, kehittää järjestelmää palvelemaan talon ostajaa ja myyjää paremmin. Minä näkisin, että tässä lakiehdotuksessa esitetty toteutuneen energiankulutuksen ilmoittaminen olisi hyvä ajatus. Tämä tukisi energian säästämistä, ja siten se tukisi tämän direktiivin tarkoitusta eli energiatehokkuutta.

Talojen lämmittämisestä, varsinkin vanhojen talojen lämmittämisestä, ei kerro koko totuutta pelkästään se yksi pääasiallinen energiamuoto. Tekniikka kehittyy koko ajan. Suurimmassa osassa uusia taloja ja vanhoja taloja käytetään sekamuotoja, eri lämmityskeinojen yhdistelmiä, ja energiatodistuksen tulisi ottaa nämä kaikki huomioon. Näistä kertoimista eri tuotantomuotojen välillä en olisi valmis luopumaan, mutta kyllä niitten pitäisi ehdottomasti tukea ympäristön ja ilmaston kannalta kaikkein edullisimpia energiantuotantomuotoja.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Aluksi kiitos kaikille edustajille, jotka ovat osallistuneet keskusteluun liittyen tähän lakialoitteeseen ja energiatodistuksiin liittyvän lainsäädännön kehittämiseen.

Edustaja Maijalalle haluaisin todeta, että eikö ole tärkeää, että tällaisesta asiasta, josta ollaan saatu hyvin hyvin kriittisiä, hyvin hankalia kokemuksia, käydään keskusteluja vähän joka foorumissa ja useita kertoja, koska eivät ne asiat yhdellä keskustelulla paremmiksi muutu?

Sitten haluaisin todeta, että tämä todelliseen kulutukseen perustuva energiankäyttöhän on keskeistä meidän kaikkien kannalta, ja siihen me pääsemme vaikuttamaan jokainen omilla tottumuksillamme. Esimerkiksi itse saan aika alhaisiksi asumiskustannukset, kun pidän sisälämpötilan noin 17 asteessa, koska sillä tavalla pystyy merkittävästi säästämään energiaa ja sitten sisätiloissa on miellyttävä olla, kun ei ole liian kuumaa. Eli keskeistä ja tärkeätä mielestäni on se, että kaikkiin asuntoihin saataisiin sellainen mahdollisuus, että asukas pystyy itse säätelemään tätä sisälämpötilaa. Minulla on täällä Helsingissä ollut kakkosasunto, jossa aina silloin tällöin olen yöpynyt, mutta se yöpyminen on hyvin tukalaa, kun siellä asukas ei pääse sitä 25 asteen sisälämpötilaa alemmaksi muuttamaan, ja sen takia tulen luopumaan tästä asunnosta, kun en pääse vaikuttamaan siihen lämpöjärjestelmään.

Toivottavasti tämä otetaan huomioon myös jatkossa, että voi olla kerrostaloissakin asukkaita, jotka haluavat säästää energiaa ja viihtyvät viileämmissä tiloissa, ja että heille tulisi mahdollisuus jotenkin vaikuttaa siihen, että asunnon lämpötila saadaan jotenkin kohtuulliselle tasolle.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Laki rakennuksen energiatodistuksesta on esimerkki siitä, kuinka direktiivin alkuperäinen hyvä tavoite energiatehokkuudesta ja sen edistämisestä on onnistuttu pilaamaan ympäristöministeriön lainvalmistelussa ja kääntämään koko alkuperäinen tarkoitus negatiiviseksi, eli nykytilanteessahan tämä energiatodistus lisää rakennukseen kohdistuvia kustannuksia, koska nämä energiatodistusten hinnat ovat karanneet käsistä. Tällä nykyisellä järjestelmällä ei paranneta rakennusten energiatehokkuutta. Laskennallinen malli ei vastaa rakennuksen todellista energiankulutusta, eli se ei oikeasti kerro mitään siitä rakennuksesta. Toisaalta tämä todelliseen kulutukseen perustuva energiatodistus huolimatta siitä, että se kertoo asukkaiden käyttötottumuksista, on kuitenkin toteutunutta energiankulutusta ja siinä mielessä se on parempi malli. Olen sitä mieltä, että tämä laki rakennuksen energiatodistuksesta pitää viipymättä muuttaa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite on tietenkin kannatettava ja perussuomalaisten eduskuntaryhmässä hyväksytty, ja on todella hienoa kuulla, että sille näyttää olevan laajaa kannatusta myös hallituspuolueitten riveissä, jotka puolueet ovat tämän lain aikanaan menneet hyväksymään. Tietysti voi mennä ympäristöministeriön selän taakse ja sanoa, että syylliset ovat siellä. Tietenkin valmistelussa ne ratkaisevat virheet varmaan tapahtuvat, mutta kyllä se vain niin on, että kansanedustaja, joka voi vapaasti täällä harkita, mitä kannattaa ja mitä on hyväksymässä, tietenkin vastaa itse siitä, jos on ollut tämmöisen hyväksymässä.

Tämä on hyvä ja huono esimerkki samaan aikaan, hyvä esimerkki siinä mielessä, että nyt näyttää löytyvän aika pienelläkin aikaviipeellä päättäjiä, jotka ovat valmiit tarkastamaan aiempia kantojaan, vaikka vaihtoehto on silloin jo aikoinaan tarjottu tälle, kun tätä ovat olleet hallituspuolueet hyväksymässä, mutta tietenkin tässä on tehty aikamoinen karhunpalvelus myös ylipäätään ympäristöystävällisyydelle, koska tämähän on pahinta laatua mainosta tämmöisestä huonosta politiikasta, byrokratiasta ja tietenkin on EU:sta lähtöisin.

Tämä on sitä politiikkaa, mitä perussuomalaiset ovat koko ajan kritisoineet, että EU:sta ensin tulee joku direktiivi, siinä on tietysti yleensä jo ongelmia lähtökohtaisesti, mutta sitten vielä kaiken lisäksi täällä Suomessa saadaan se vielä pahempaan malliin kuin se ehkä on alun alkaen ollut. Eli minä toivon, että nyt ne kantavat vastuun tästä, ketkä ovat aiheuttaneet tämän ongelman.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on käyty hyvää keskustelua rakennuksen energiatodistuksesta ja sen laskentaperusteista. Nykyisessä laissa on todellakin parannettavaa. Silloin, kun sitä lakia täällä käsiteltiin eduskunnassa, keskusta oli sitä mieltä, että sitä ei olisi tuossa muodossa tullut hyväksyä. Nykyinen laki sisältää lisärakennuksen kustannuksia, eikä se paranna yhtään rakennuksen energiansäästöä.

Omakotiliitossa valmisteltu kansalaisaloite ja edustaja Ruohonen-Lernerin lakialoite ovat kannatettavia, ja energiatodistuksen tulisikin perustua todelliseen kulutukseen.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! 2012 keväällä tämä kyseinen energiatodistuslaki tuli yleiselle lausuntokierrokselle. Siinä vaiheessa siinä laissa oli paljon muokattavia asioita vielä, ja onneksi silloin puolen vuoden aikana, ennen kuin tämä laki tuli sitten meille valiokuntaan, siihen tehtiin muutoksia. Yksi olennainen muutos, mitä saatiin tehtyä onneksi, ennen kuin se laki tuli hallituksen esityksen kautta tänne, oli tämä kevennetty menettely. Elikkä ainakin omalta osaltani silloin jo kauhistuneena katselin, että apua, jos kaikkiin asuinrakennuksiin joudutaan tekemään se energiatodistus, niin kyllähän se tuolla syrjäisempänä, varsinkin maaseudulla, missä moni rakennus maksaa alle 50 000:kin euroa, olisi maksanut aivan älyttömiä, eikä tämä homma olisi alkanut onnistumaan. Kiitos siitä, että ne muutokset tehtiin, mutta ihan kaikkia muutoksia ei ministeriö kerennyt tekemään.

Tämän Omakotiliiton kansalaisaloitteen ydinhän on, että vanhojen pientalojen kohdalla, jotka on rakennettu ennen vuotta 2008, energiamuotokerrointa ei huomioida. Käytännössä tällöin todistus perustuu todelliseen kulutukseen. Tämä laki on ihan sama todellakin kuin tämä Ruohonen-Lernerinkin tekemä esitys, ja silläkin tavalla eteenpäin voidaan mennä, mutta kyllä minä toivon, että ministeriö ottaisi tämän asian sitten laajempaankin käsittelyyn nyt, kun sillä ei ole kiirettä, ja muokkaisi tätä lakia vähän laajemminkin, sillä pelkästään näillä tehdyillä esityksillä ei ehkä siihen lopulliseen tulokseen päästä, mihin on tässä yleisessä keskustelussa ollut tavoitteena päästä.