Täysistunnon pöytäkirja 8/2014 vp

PTK 8/2014 vp

8. TORSTAINA 13. HELMIKUUTA 2014 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

4) Laki arvonlisäverolain 85 a §:n muuttamisesta

 

Sinuhe Wallinheimo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sanomalehdillä on ollut keskeinen rooli nykyisen moniäänisen ja -arvoisen suomalaisen demokratian rakentamisessa. Demokratiaan ja sivistysvaltioon kuuluvan tehokkaan tiedonvälityksen ohella sanomalehdistö on toiminut suomalaisen poliittisen keskustelun ylläpitäjänä ja kehittäjänä. Näkemys lehdistön asemasta suomalaisen demokratian neljäntenä valtiomahtina pitää edelleen hyvin paikkansa.

Ikävä kyllä, tällä hetkellä suomalainen sanomalehdistö on parhaillaan historiansa suurimman muutoksen edessä. Teknologian kehittyessä ja suomalaisten mediankäyttötottumusten muuttuessa yhä enemmän digi- ja verkkovetoisiksi monet perinteisetkin sanomalehdet ovat joutuneet alenevien levikkien ja ilmestyskertojen kierteeseen. Murroksen vaikutukset näkyvät erityisesti media-alan taloudessa ja työllisyydessä. Suurimpien kotimaisten mediatalojen lehtiliiketoiminnan tulos supistui kesäkuusta 2012 kesäkuuhun 2013 yhteensä 110 prosenttia. Vastaavasti työpaikkoja on menetetty viimeisen kahden vuoden aikana noin 1 500. Digitaalisen murroksen edetessä tämän kehityksen voi olettaa edelleen jatkuvan. Luvassa on lisää irtisanomisia ja jopa mediatalojen konkursseja. Vaarassa on myös suomalaisen demokratian perustan eli monipuolisen ja moniarvoisen median tulevaisuus.

Tällä nyt lähetekeskustelussa olevalla lakialoitteella olen halunnut tarjota yhtä konkreettista lääkettä. Ehdotan, että hallitus yhdistäisi sanomalehtien digitilauksista keräämänsä arvonlisäverokannan printtilehdistä kerätyn kannan kanssa ensi vuoden alusta lukien. Muutoksen myötä digitilausten arvonlisävero alentuisi nykyisestä 24 prosentista printtilehdistä maksettavaan 10 prosenttiin.

Arvoisa puhemies! Perustelut ehdotukselleni ovat seuraavat. Ensinnäkin digitilausten arvonlisäveron alentamisella me päättäjät antaisimme signaalin suomalaisille sanomalehdille, että me tuemme heidän pyrkimyksiään pärjätä kovassa digitaalisessa murroksessa. Tuoreet tutkimukset suomalaisten median kulutusmalleista osoittavat, että painetun lehden suosio säilyy vahvana, mutta tabletin ja mobiilin kautta lukeminen on kasvanut vuodessa 50 prosenttia. Olennainen kysymys meille tässä salissa onkin se, annammeko me meidän kaupalliselle mediallemme mahdollisuudet hyötyä tästä vai pelaammeko korkealla digiverotuksella suomalaisten digiuutisiin käyttämät rahat ulkomaisten toimijoiden käsiin.

Toiseksi, alvin alentaminen olisi lehdistön asemaan nopeiten vaikuttava keino hallitusohjelman ulkopuolisista keinoista. Positiiviset vaikutukset näkyisivät välittömästi sähköisiin palveluihin eniten panostaneiden lehtitalojen toimintaedellytyksissä.

Kolmanneksi, arvonlisäveron alentamisen vahvuus on sen tasapuolisuus ja läpinäkyvyys kaikille toimijoille. Lisäksi se olisi toimenpiteenä byrokratianeutraali kaikille mukana oleville tahoille.

Neljänneksi, sanomalehtien alv-kantojen yhdistämisen vaikutukset valtiolle jäisivät fiskaalisilta vaikutuksiltaan hyvin kohtuullisiksi. Suomalaisen median asiantuntijat ovat arvioineet, että sanomalehtien tämänhetkisillä digitaalisilla tilaustuloilla arvonlisäveron alentaminen 24:stä 10 prosenttiin vähentäisi valtion verotuloja noin pari miljoonaa euroa. Sillä kuitenkin voitaisiin samalla pelastaa sanomalehtien työpaikkoja ja toisaalta lyödä tälle digipuolen sanomalehtialalle uutta kasvunäkymää.

Lisäksi, arvoisa puhemies, yhtä lailla tärkeä peruste on nyt käytössä olevan sanomalehtien arvonlisäverotuksen teknologianeutraalisuuden puute. Toisin sanoen parhaimmillaan samasta lehtijutusta Suomessa joudutaan maksamaan kahdenlaista veroprosenttia riippuen siitä, luetaanko sitä perinteisestä sanomalehdestä vai esimerkiksi älylaitteista. On selvää, että tämä tilanne ei ole kuluttajien saati digitaalisiin palveluihin panostavien sanomalehtien etujen mukaista. Teknologian kehityksen ja käyttötottumuksen muuttumisen myötä perustetta erilaiselle arvonlisäverokohtelulle ei ole. Sisällön kannalta ei ole merkitystä sillä, millaisessa muodossa sisältö kuluttajalle toimitetaan. Huomattava on myös se, että asiaa pohtinut hallituksen asettama lehtiasiain neuvottelukunta on tämän lakialoitteeni kanssa samaa mieltä.

Arvoisa puhemies! On toisaalta rehellistä myös myöntää, että arvonlisäveromuutoksia ei voida tehdä ilman arvonlisäveropolitiikkaa koskevan EU-lainsäädännön huomioon ottamista. Tällä hetkellähän digitaalisten uutisten siirtäminen alennettuun alv-kantaan on kielletty. Syynä tähän on se, että alennettu arvonlisäverokanta on rajoitettu koskemaan vain tavaroita eikä palveluita, joiksi maksullinen verkkosisältö tällä hetkellä EU:n kirjoissa katsotaan. Kuitenkin muutoksia tähän tilanteeseen on parhaillaan vireillä. Komissio on luvannut arvioida kriittisesti nykyistä arvonlisäverorakennetta juuri digitalouden kohdalla. Konkreettisia ehdotuksia on luvassa, toivottavasti lähiaikoina.

Toisaalta omasta mielestäni Suomen pitäisi seurata tässä asiassa keskeisissä jäsenmaissa tapahtunutta kehitystä. Ranska on jo omin päin alentanut digitaalisten tuotteiden ja palveluiden alvia. Digitaalisten lehtitilausten alv putoaa siellä 2,1 prosenttiin. Lisäksi Saksan uusi hallitus on ilmoittanut kannattavansa digialvin alentamista printtialvin tasolle. Mielestäni ujostelu tässä asiassa ei palvele meitä, vaan meidän tulee lisätä painetta yhteisen EU-linjauksen saavuttamiseksi digialvin alentamisesta, tarvittaessa vaikka ensin itse alentamalla sitä täällä Suomessa.

Arvoisa herra puhemies! Haluan lopuksi kiittää kaikkia tämän lakialoitteen taakse lähteneitä kollegoita hyvästä tuesta. Se, että mukana oli 77 edustajaa kaikista eduskuntaryhmistä, antaa toivottavasti tämän aloitteen asianmukaiselle jatkokäsittelylle tarvittavaa painoarvoa.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Kaupallisen median taloudellinen tilanne on synkentynyt taantuman ja median murroksen mukana. Ilmoitustulot ja lehtien tilaukset ovat vähentyneet. Tilattavien lehtien arvonlisäveroa myös nostettiin kaksivaiheisesti vuodesta 2012 alkaen. On kuitenkin huomattava, että median ahdingosta puhuttaessa puhutaan myös digitaalisesta murroksesta, joka ei kosketa vain Suomea. Tietoa haetaan uuden tekniikan avulla yhä enemmän, mikä muuttaa koko median toimintakenttää.

Arvoisa puhemies! Lainsäädännön on siis elettävä ajassa. Siksi teimme viime syksynä edustaja Wallinheimon johdolla lakialoitteen digilehtien arvonlisäveron laskemisesta painettujen lehtien alv-kannan tasolle. Esittämämme veromuutos alentaisi veron siis 24 prosentista 10:een. Samaan johtopäätökseen päätyi joulun alla yksimielisesti myös liikenne- ja viestintäministeriön asettama lehtiasiain neuvottelukunta. Niin kuin tuossa jo edustaja Wallinheimo totesi, on ilahduttavaa, että tukea lakialoitteelle on löytynyt kaikista eduskuntaryhmistä.

Keskustelua on käyty laajalti myös Euroopan unionin jäsenmaissa. On totta, että vielä tällä hetkellä unionin lainsäädäntö rajaa tässä asiassa toimintamahdollisuuksia. Tukea muutokselle kuitenkin löytyy. Ranska on siis ottanut asiassa jo vahvasti etunojaa ja yhdenmukaistanut verokohteluaan. Tukensa ovat ilmaisseet lisäksi myös muun muassa Saksa, Italia, Espanja ja Puola sekä useat muut jäsenmaat. Suomen on siis aiheellista olla mukana tässä eturintamassa, jotta voimme vaikuttaa tulevan EU-lainsäädännön sisältöön.

Arvoisa puhemies! Lehti on lehti riippumatta siitä, miten se luetaan. Vanhempi väestö voi lukea paperisen lehden kotiin kannettuna jatkossakin. Teknologian tuomat mahdollisuudet ovat tulleet kuitenkin jäädäkseen. Lehtitalot julkaisevat sekä paperisia että digitaalisia tuotteita, ja veronalennus antaa mahdollisuuden kehittää niitä kaikkia. Asiakkaat lopulta ratkaisevat, mikä tuntuu mieluiselta ja sopivalta. Tämä varmistaa osaltaan suomalaisen monimuotoisen lehdistön menestyksen tulevaisuudessakin.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Wallinheimo on tuonut saliin hyvän aloitteen, ja olen sen osaltani allekirjoittanut.

Suomalainen media-ala on murroksessa. Lehtien levikit ovat laskeneet ja ilmoitustuotot vähentyneet. Printtilehtien kysynnän laskun myötä mediayhtiöt ovat yrittäneet hakea tuottoja digitaalisista sisällöistä, mutta digilehtien korkeampi arvonlisäverokohtelu osaltaan estää digitaalisiin sisältöihin siirtymistä. Digilehtien arvonlisäverokohtelu kaipaa muutosta. Painettuina ilmestyvien tilattujen sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisäverokanta on alennettu 10 prosentin verokantaan, kun vastaavia tuotteita sähköisesti tilattuna verotetaan yleisen 24 prosentin verokannan mukaan. Sanoma- ja aikakauslehtien alennettu verokanta koskee ainoastaan tavaroiden eli lehden painettujen kappaleiden tilausmyyntiä, eikä sitä sovelleta painettujen lehtien sähköisten näköiskappaleiden tai sähköisten lehtien myynteihin, jotka ovat palvelua.

Digi- ja paperilehtien arvonlisäverokannat olisi syytä yhdenmukaistaa 10 prosenttiin, mutta esteeksi nousee, kuten edustaja Wallinheimo täällä totesi, EU:n lainsäädäntö. Arvonlisäverotuksessa sovellettavista verokannoista säädetään arvonlisäverodirektiivissä. Alennettuja verokantoja saa soveltaa ainoastaan direktiivin liitteessä lueteltuihin tavaroihin ja palveluihin. Suomella ei ole kansallisin päätöksin oikeutta soveltaa alennettuja verokantoja muihin kuin direktiivissä mainittuihin tavaroihin ja palveluihin. Alennettuja arvonlisäverokantoja saa soveltaa paperisiin sanoma- ja aikakauslehtiin mutta ei digitaalisesti ilmestyviin lehtiin. Suomen tulee olla tässä asiassa aktiivinen ja ajaa digitaalisille sisällöille alennetun alv-kannan mahdollisuus.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! On aivan totta ja se on tosiasia, että media on valtavan murroksen keskellä. Digitaalinen kehitys muuttaa mediakenttää isolla kädellä, ja kuten me tiedämme, se on johtanut siihen, että printtimedia on isoissa vaikeuksissa, ja tämä kehitys tulee vain kiihtymään. Minä ehkä vielä kaipaan minun aamun lehteni välillä paperisena, mutta nykynuorille ja tuleville sukupolville se digimaailma on todellisuutta, ja luultavasti he valitsevat sen vaihtoehdon aina.

Kysymys on totta kai työllisyydestä isojen lehtitalojen kohdalla, mutta kyse on ennen kaikkea demokratiasta. Toimivan demokratian edellytys on monipuolinen, moniääninen, laadukas, laaja mediakenttä, ja semmoinen meillä onneksi Suomessa on ollut, ja meidän pitää pitää huolta, että meillä on semmoinen myös tulevaisuudessa.

Minä uskon, että edustaja Wallinheimon esitys olisi juuri yksi keino varmistaa tässä maassa laadukkaan, monipuolisen tiedonvälityksen mahdollisuus, jonka minun mielestäni pitäisi olla jokaisen suomalaisenkin perusoikeus saada. Minä kannatan tätä edustaja Wallinheimon aloitetta, ja vaikka tässä on alle sata allekirjoitusta, niin minun mielestäni olisi viisautta viedä tätä aloitetta nyt käytäntöön.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Olen hyvin samaa mieltä kuin edellä puhuneet. Edustaja Modig kun puhui tuosta, miten muuttuu tämä maailma, niin yksi hyvä esimerkki oli se, kuinka omalla pienellä lapsellani, joka hyvin pienenä jo iPadia halusi kosketella, kun hän sai lehden käteen, sormi kävi lehden kuvassa samalla tavalla kuin iPadin ruudulla. Hän ihmetteli, kun kuva ei vaihdukaan siitä. Se kertoo siitä, minkälainen murros on tulossa ja mitä on tapahtumassa.

Tämän edustaja Wallinheimon tekemän lakialoitteen kustannusvaikutukset ovat ehkä noin 2 miljoonaa, mutta uskon, että tällä tulee myös kasvua lisää ja uuttakin yrittäjyyttä sähköisen median puolelle, ja toivon, että tämä osaltaan myös vahvistaisi printtimediankin asemaa. Ne toimivat kuitenkin usein ja toivottavasti jatkossakin rinta rinnan.

Arvoisa puhemies! Meillä on Suomessa ehkä liikaa erilaisia arvonlisäverokantoja, ja olisi syytä etsiä yhtenäisyyttä niihin. En mene tähän problematiikkaan tässä sen syvemmälle, vaan kannatan tuota, että tässä vaiheessa pudotetaan digitaaliset paperilehtien tasolle eli 24:stä 10 prosenttiin.

Mutta toivoisin, että tätä lakialoitetta käsiteltäessä sama muutos tehtäisiin myös sähköisiin oppimateriaaleihin. Meillä sähköiset oppimateriaalit ovat 24 prosentin arvonlisäverokannassa, kun samaan aikaan perinteiset paperioppikirjat ovat 10 prosentissa, ja tämä kyllä on yksi iso este sille, että jopa ministeriön itse asettama tavoite, että jo ensi vuonna 2015 meidän oppimateriaaleista vähintään puolet olisi sähköisiä, täyttyisi. Eli kyllä tässä täytyy ottaa myös näitä houkuttimia ja keinoja käyttöön. Toivon ja esitän, että samalla, kun tämä edustaja Wallinheimon tekemä lakialoite otetaan käsittelyyn ja toivottavasti hyväksytään, myös sähköisten oppimateriaalien arvonlisävero pudotetaan samaan 10 prosenttiyksikköön.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuolla kun matkustaa maailmalla ja seuraa maailman tapahtumia välillä ihan pelkästään netin välityksellä lukematta sanomalehtiä tai näitä maksullisia digilehtiä, huomaa, että se maailmankuva, jota nämä ilmaiset nettipalvelut luovat, on hyvin vääristynyt. Siellä on juttuja, että mies puri koiraa ja niin edelleen, mutta se ei anna tasapuolista kuvaa suomalaisen yhteiskunnan eikä maailman menosta. Toiselta kädeltä sitten Yleisradio mehevän Yle-veron ansiosta ja automaattisine indeksikorotuksineen on alkanut kilpailla kaupallisen sanomalehdistön ja median kentällä viime aikoina hyvin voimakkaasti. Ei siis ole helppoa kaupallisella sanomalehdistöllä, mutta jotta me ihmiset saisimme oikeanlaista tietoa ja jotta varsinkin nuorisomme pysyisi kartalla maailmanmenosta, niin kaupallista sanomalehdistöä tarvitaan ja tarvitaan moderneja välineitä eli kaupallista digilehdistöä. Tässä suhteessa edustaja Wallinheimon aloite on minusta erinomainen.

Ilmainen sisältö netissä on tietenkin ok ja hyvä asia, mutta todellakin on niin, että jotta se tiedonvälitys olisi tasapuolista, monipuolista, syvällistä ja analyyttistä, sitä pystyy ainoastaan kaupallisin välinein tuottamaan, ja näin ollen meidän tulee kaikin keinoin varmistaa se, että tässä median murroksessa kaupallisten tiedotusvälineiden toimintaedellytykset olisivat mahdollisimman hyvät.

Käsittääkseni ministeriö tutkii ainakin vaihtoehtoja, että myös paperilehdistön toimintaedellytyksiä voitaisiin parantaa ja tukea, ja minusta tämäkin on erittäin kannatettava asia, ja miksei se paperilehdistönkin tuki voisi olla samassa alvin alennuksen muodossa.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Olen myös yksi tämän lakialoitteen allekirjoittanut ja näen, että tämä on erittäin hyvä. Niin kuin tuolla useissa puheissa on todettu, lehtiala on ollut murroksessa silloin, kun tämä arvonlisävero otettiin käyttöön. Se on aiheuttanut sen, että sieltä on noin 1 500 työpaikkaa hävinnyt. Muistan, kun painoalan asianosaiset kävivät eri puolilla maakuntia informoimassa ja kertomassa meille, mitkä uhkakuvat tässä on tulossa. Se on aivan toteutunut.

Tämä on aivan oikeansuuntainen, että kun digipuolen lehdillä on ollut sitten tämä arvonlisävero korkeampi, niin yhdenmukaistetaan tämä. Tällä ollaan sillä tavalla edistämässä näiden painotalojen toimintaa ja edes niitä työpaikkoja, mitkä siellä ovat. Tämä on erittäin hyvä lakialoite, ja toivon, että kun tämä on hallituspuolueen edustajan taholta tullut, niin tämä myös täällä eduskunnassa menee sitten myönteisesti eteenpäin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan myös omalta osaltani liittyä siihen porukkaan, joka tukee tätä edustaja Wallinheimon tekemää aloitetta, jota kokoomus on myöskin puolueena pitänyt esillä.

Ylipäätään voi sanoa niin, että on jossain määrin erikoista, että arvonlisäveron tasoon vaikuttaa se, missä muodossa lehti tulee. On vaikeaa ajatella, että jos se tulee paperin muodossa, niin sillä on tietty alvikanta, ja jos se on luettavissa näyttöpäätteeltä, niin sillä on toinen. Ei ole oikein loogista tämä. Sen kaiken lisäksi me tiedämme kaikki ne hankaluudet, jotka tällä hetkellä kaupallisella lehdistöllä on erityisesti siinä, miten tämä digimurros pystytään ottamaan hallintaan ja miten saadaan myöskin tuloja sieltä netin puolelta, koska hyvin pitkälle on totuttu siihen, että nettimateriaali on ilmaista, ja tietenkään ei laadukasta materiaalia kukaan voi ilmaiseksi tuottaa. Silloin tietysti kysymykseen tulee juuri se, mikä on se keino, miten niitä tuottoja sinne saadaan, jotta voidaan toimittajille ja koko sille väelle, joka näitä lehtiä tekee, sitten tarjota työtä ja samalla saada sitten kuluttajalle myöskin laadukasta materiaalia.

Tämä edustaja Wallinheimon aloite ei ratkaise tätä koko ongelmaa, mutta se on yksi osa kokonaisuutta, ja on erittäin hyvä, jos tämä aloite menee eteenpäin.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty viisaita puheenvuoroja. Se on juuri näin. Jostain on tultava tuloja, jotta voi tuottaa sitä laadukasta sisältöä. Me olemme liian pitkään eläneet siinä maailmassa, missä netistä saa ilmaista tietoa. Se on sama ollut kaikissa, musiikissa, elokuvissa ja muussa, ja me olemme myöhässä tässä. Nyt meidän pitää muuttaa asenteita. Kun esimerkiksi suuri sanomalehti Helsingin Sanomat muutti nettisivunsa maksulliseksi, tuli hirveä poru maksumuurista. Ei kukaan porise kaupassa siitä maksumuurista, joka minua kohtaa, kun minä sen maidon sieltä haen. Se on aivan verrattava asia.

Mutta edustaja Kopralle minä haluan sanoa, että lihava Yle-vero ei kyllä minun mielestäni kerro koko totuutta. Jos me katsomme Ylen toimintaa ja budjettia koko 2000-luvun aikana, Yle on sopeuttanut toimintaansa isolla kädellä. Se on tehty jo paljon ennen tämän veron voimaantuloa ja sitä jatketaan edelleen. Tämän veron tarkoitus on taata kaikille suomalaisille riippumaton tiedonvälitys. Kaupalliset toimijat ovat valitettavasti kuitenkin jossain määrin aina riippuvaisia mainostuloista.

Mutta tämä lakihan, jota edustaja Kopra tavallaan arvosteli, sisältää myös sen kirjauksen, että kaupallisilla toimijoilla, kellä tahansa ulkopuolisella, on mahdollisuus pyytää ulkopuolinen arviointi Ylen toiminnasta: tuleeko Yle sille kentälle, mikä ei sille kuulu, tuleeko se yli omien lakisääteisten tehtäviensä. Tähän on jokaisella mahdollisuus, ja meillä on nyt Ylen hallintoneuvostossa ensimmäinen tämmöinen arviointi aloitettu. On pyydetty tutkintaa siitä, jos Yle alkaa vuokrata ulospäin omien editointiyksikköjensä hd-tekniikkaa, vaikeuttaako se kaupallisten toimintaa sillä kentällä, koska hd-tekniikka on iso investointi kaikille. Väite siitä, että se vääristäisi jollain tavalla markkinoita ja muuta, on sinänsä minun mielestäni turha, koska lakiin on kirjattu tämä juuri sen takia, että me voimme varmistua tästä.

Väite siitä myös, edustaja Kopra, että vain kaupallinen media voisi tuottaa monipuolista tiedonvälitystä, on minulle täysin vieras. Minä olen aikaisemmassa elämässäni toiminut radio- ja tv-toimittajana. Minä olen työskennellyt niin Yleisradiossa kuin myös kaikilla kaupallisilla kanavilla lukuisissa tuotantoyhtiöissä. Minä tunnen Yleisradion journalistisen korkean riman erittäin hyvin. Henkilökohtainen subjektiivinen kokemukseni on se, että missään muualla minulta ei ole sisällöllisesti vaadittu niin paljon kuin Yleisradiossa. Missään muualla minä en ole voinut niin hyvin keskittyä sisältöön kuin Yleisradiossa.

Kun me puhumme Yleisradiosta, meidän pitää myös muistaa Yleisradion rooli koko mediakentässä. Jos me mietimme toimittajia, käsikirjoittajia, ohjaajia, kuvaajia, tuotantoyhtiöitä, Yle on heille todella iso osa heidän toimeentuloansa. Yle omalta osaltaan pitkäjännitteisillä, hyvillä yhteistuotannoilla varmistaa sen, että ne kaupalliset pysyvät pystyssä, että ne tuotantoyhtiöt pysyvät pystyssä, että käsikirjoittajille riittää työtä niin, että meille syntyy osaavia huippuammattilaisia. Oma osansa, minkä takia meidän kaupallinen media on niin laadukas Suomessa...

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Haluaako edustaja Modig jatkaa puheenvuoroaan? Täytyy sitten tulla tänne puhujakorokkeelle.

Puhuja:

...on juuri sillä, että Yle omalta osaltansa vaikuttaa tähän kenttään. — Kiitos, puhemies!

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ehkä täsmennän ilmaustani: sanoisin näin, että riippumaton kaupallinen media tuottaa laadukasta sisältöä parhaiten. Yleisradio mielestäni menee kyllä tänne kaupallisuuden puolelle siinä mielessä, että Yleisradion sisältöä ei tuoteta ilmaiseksi eikä se siinä mielessä ole tällainen nettilehtityyppinen, jos ajatellaan tuota tarjontaa, mikä netissä on. Mutta Yleisradio ei missään nimessä ole riippumaton vaan on riippuvainen eduskunnasta ja hallituksesta.

Edelleen, kun mielestäni en käyttänyt termiä lihava puhuessani Ylen rahoituksesta vaan mehevä, ja siinä mielessä olen mielestäni edelleen täysin oikeassa. Automaattiset indeksikorotukset ovat kyllä sellainen automaatti, joka kyllä lisää sitä niin sanottua läskiä Yleisradion toimintaan. Jokainen, joka on opiskellut johtamisoppia, kuka tahansa yritystoiminnan johtamisen asiantuntija voi sanoa, että jos tällainen tulonlähde on täysin varma automaattisine korotuksineen, se tulee väistämättä johtamaan tehottomuuteen. Päinvastoin meidän tulisi kehittää Ylen rahoitusta siten, että automaattiset indeksikorotukset...

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

No niin, minuutti on vastauspuheenvuoron aika, ja sitten vastauspuheenvuoro, edustaja Modig.

Puhuja:

...poistetaan ja pakotetaan Yle tehostamaan toimintaansa.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies! Minä toistan: Subjektiivinen kokemukseni toimittajana, 16 vuotta toimittajan työtä tehneenä — missään en ole riippumattomammin saanut toimitustyötä tehdä kuin Yleisradiossa. Monissa laadukkaissa kaupallisissa medioissa olen myös saanut työskennellä, mutta tämä on minun toteamukseni.

Netti on aihe, joka keskusteluttaa, ja uskallan ennustaa, että nettitoiminnasta ja -maailmasta me tulemme saamaan seuraavan arviointipyynnön Yleisradiolle, ja se kuuluu silloin arvioida ja katsoa, ja se voi olla arvokas keskustelu käydä.

Yle-indeksi laitettiin lakiin juuri sen takia, että Yle pysyisi riippumattomana niistä poliittisista tuulista, jotka tätä eduskuntaa heiluttelevat, jotta he tietäisivät toimintaympäristönsä eikä olisi mitään tarvetta miellyttää tai pokkuroida meitä poliitikkoja. Se on siellä juuri sitä varten, ja mielestäni oli erittäin vaarallista, että tämän kauden aikana edustaja Kopran edustamasta puolueesta käsin lähdettiin tähän indeksiin kajoamaan.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Ja sitten puhujalistaan, ja edustaja Wallinheimo.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia edustajille hyvästä debatista ja puheenvuoroista. On totta, että tässä lakialoitteessa on myös tiettyjä vaikeuksia, ja ensimmäinen on tämä EU-lainsäädäntö. Tämän huomioiminen on erittäin tärkeää, ja tarpeettomasti meidän ei tule tehdä asioita, joista meille voisi langettaa tuomioita tai sanktioita.

Pallo on ollut EU:lla hallussa tässä jo pidemmän aikaa, EU:n tasolla, sillä myös muissa maissa lehdistön nykytila on herättänyt paljon kysymyksiä ja huolta. Tahtotila EU:n puolelta on siis yhteisten pelisääntöjen löytämiseksi kova, ja toistaiseksi päätöksen tekeminen digialvista on kuitenkin valitettavasti viivästynyt. Sen seurauksena moni maa on tehnyt omia päätöksiä, kuten luettelin jo Ranskan muun muassa. Sen lisäksi tämä on edennyt aika pitkälle myös Espanjassa, Puolassa, Tšekissä, Alankomaissa, Italiassa ja Belgiassa. Suomi ei siis olisi mikään kummajainen, jos tälle kannalle päätyisi. Pikemminkin se saattaisi vahvistaa meidän asemaamme neuvottelupöydissä. Olisimme samassa rintamassa siis Ranskan ja Saksan kanssa.

On myös hyvä huomata se, että alennettu alv-kanta astuisi voimaan vasta ensi vuoden alussa, eli väliajan meidän ministerimme voisi keskittyä hyvän ratkaisun hakemiseen koko EU:n alueella.

Keskustelu päättyi.

​​​​