Täysistunnon pöytäkirja 80/2004 vp

PTK 80/2004 vp

80. MAANANTAINA 21. KESÄKUUTA 2004 kello 12

Tarkistettu versio 2.0

7) Hallituksen esitys perintökaaren velkavastuusäännöstön muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Voisi sanoa, että tässä pääsi puhumaan aivan niin kuin viimeisellä tipalla, tipalla siinä suhteessa, että tämä hallituksen epäonnistunut, onneton esitys eduskunnalle perintökaaren velkavastuusäännösten muuttamisesta ja siihen sisältyvä kakkoskäsittely on mielestäni sen suuruinen asia, että tämä ansaitsisi jopa suuremmankin saarnan kuin tässä nyt itse aion tähän asiaan syventyen ja paneutuen pitää.

Tietenkin tällä on, niin kuin ensimmäisessä käsittelyssä esitin, suuremmat taustat siinä, että edellinen eduskunta on useassa lausumassaan todennut, että hallituksen on tuotava esitys siitä, kuinka vainajan velkoja käsitellään kuolinpesässä ja kuinka niitä hoidetaan siellä eteenpäin liittyen siihen, mikä on velan vanhentuminen ja velan perinnän vanhentuminen. Velka on perintäkelvoton, jos se on 15 vuotta vanha taikka joissakin tapauksissa 20 vuotta ja sitä vanhempi. Tämän osalta tässä, niin kuin olen aikaisemminkin todennut, hallituksen esitys on ollut epäonnistunut sikäli, että siinä ei ole syntynyt eikä tullut tätä kohtaa, missä olisi käsitelty, kuinka tämä velan vanheneminen tapahtuu kuolinpesän osalta.

Kuitenkin tämä menettelytapa vielä, mikä siinä on toteutunut, on ollut uskomaton suoritus, uskomaton niin, että kun lakivaliokunnan enemmistö, selvä enemmistö, on tässä asiassa päätynyt ratkaisuun, missä on todettu, että velkaa ei oteta kuolinpesässä huomioon silloin, jos se on muutenkin mennyt perintäkelvottomaksi, niin tähän sitten on löytynyt hallitusryhmien johtojen suuri painostus, missä on esimerkiksi keskustan lakivaliokuntaryhmä painostettu kääntymään sille rintamalle, että hallituksen esitys on sellaisenaan hyväksytty. Esityksen pohjana on tietenkin ollut sellainen lähtökohta, että on saatettu sinne lausuma, missä edellytetään, että hallitus tuo vielä hyvissä ajoin tämän eduskunnan aikana uuden esityksen, missä tämä asia tulee kuntoon, mutta ken uskoo, niin uskoo. Itse en kuitenkaan siihen usko, että tämä toteutuisi, kun eivät nämä aikaisemmatkaan lausumat ole tältä osin toteutuneet.

Tässähän on, niin kuin ensimmäisessä käsittelyssä ed. Juhantalo sanoi, perintätoimistojen pesänhoitajien putsausmahdollisuus, voisi sanoa jopa vaurastumismahdollisuus, ainakin työtä heillä on kaikin mitoin olemassa. Kun ensimmäisessä käsittelyssä sanoin, että en ole niitä ensimmäisiä velkojen anteeksiantajia enkä ensimmäisiä perintätoimien keskeyttäjiä, niin kyllä kuitenkin näistä asioista kuoleman pitäisi armahtaa, niin ettei niitä enää sieltä pengota eikä käännetä.

Jos tätä asiaa voisi katsoa vähän niin kuin kansanomaisesti parin esimerkin kautta, niin kun kansalle tätä kerrotaan, niin mitähän mieltä kansa kuitenkin siitäkin asiasta on: Eteläsuomalainen johtaja, pankinjohtaja, on joutunut tämän 90-luvun alun hillittömän ja holtittoman käytännön ja keskuspankkien ohjeitten mukaisesti jakamaan rahaa pilvin pimein, ja kun tämä asia on kääntynyt sitten siihen asiaan, että on huomattu, että tämä pilvin pimein jako ei ollut oikein, vaikka se on ollut silloisten keskuspankkien ohjeitten mukaista. Sen jälkeen, kun hän on tästä eroon päässyt, vaimo tietysti on eronnut ensin, päässyt pankista sillä lailla eroon, että on jonkin näköinen sovinto tehty, pankki ei enää näitä tältä johtajalta karhua, ja asia on jäänyt sille tasolle, sen jälkeen, kun johtaja muutettuaan uudelle paikkakunnalle, luotuaan uuden hyvän yhteiskunnallisen uran ja vielä sitten saatuaan yhden hyvän uuden avioliiton syntymään siinä, niin kun johtajasta aika jättää, sieltä löytyykin sellainen perintätoimisto, mikä alkaa putsata sitä pesää, mistä tällä uudella vaimollakaan ei ollut mitään tietoa. Miltä tämä tuntuu ihmisestä, kun se synnytetään ja katsotaan näin päin? Tämän osalta voidaan nähdä, että tämä yhteiskunnallinen vääryys ja yhteiskunnallinen lainsäädäntöön perustuva rosvous, jos voisi näin sanoa, ei voi toimia eikä pelata.

Herra puhemies! Toinen esimerkki Etelä-Suomesta, mennään kauemmas keskiseen Suomeen. Yrittäjä on 90-luvun alun laman kautta joutunut kaltoin kohdelluksi. Yrittäjän puoliso on ollut muodollisesti takaamassa näitä yrittäjälainoja, ja vaikka perheellä on ollut avioehto, niin yrittäjän puoliso on joutunut tähän asiaan kaikin tavoin kiinni. Kaikki on myyty, kaikki on hoidettu, mutta siitä huolimatta sitä velkaa on jäänyt vielä jäljelle lukematon määrä. Se ei edes lyhennysohjelman mukaan, mitä on tehty tai peritään, poistu eikä katoa. Tämä mummo, jos tätä nimeä voisi nyt jo käyttää, luovuttaa tämän kiinteistönsä, minkä hän on saanut sitten uudelleen säästettyä sen jälkeen hankkimillaan eläke- ja muilla tuloilla, lapsenlapsillensa, ja siinä vaiheessa, kun hänestä aika jättää, sinne syntyykin tämän vanhan velan perintätoimet. Ulosotossa jo vanhentuneet asiat kaikki syntyvät sillä lailla, että perintätoimisto alkaa periä, hankkiutuu pesänhoitajaksi, käydään samalla oikeutta siitä, onko tämä lahjoitus lainvoimainen vaiko ei, onko se peräytettävissä, ja kun aikojen kuluttua syntyy niin, että todetaan, että tämä peräytyminen ei ole mahdollista, niin kuitenkin tämä pesänhoitaja, mikä on tullut sieltä perintätoimiston kautta, on putsannut sen omiin laskuihinsa, ettei siellä mitään jaettavaa eikä toteutettavaa ole olemassa. Tällaistako lainsäädäntöä täällä halutaan ja tehdään?

Jos katsotaan, kuinka tämän asian sitten pitäisi muuten olla olemassa, täällä aikaisemmin päivällä on puhuttu paljon siitä, mitä tarkoittaa eläkeläisille taitettu indeksi ja siihen liittyvät asiat jne. Siinä lyödään hallituspuolueitten rivejä ojennukseen kepillä ja kirveellä, mutta siinä asiassa tietenkin on ollut kysymys sitten samalla myöskin valtiontalouteen liittyvistä asioista. Tämä pesän ja sen pesän osakkaiden oikeusvaikutus siihen asiaan ja sen vainajan oikeusvaikutusten puolustaminen taikka puolustamattomuus on, niin kuin sanoin ensimmäisessä käsittelyssä, eettismoraalinen asia. Tässä ei valtiontalouden rahaa kulu pennin vertaa sinne eikä tänne. Jos voidaan ajatella tietysti ne hyvin toimivat perintätoimistot ja pesänselvittäjät, jotka sinne kääntyvät, niin verotulojen kautta ehkä ne maksavat valtiontalouteen vähän lisäveroa, mutta sama asia myöskin tämän perintöveron kautta syntyisi sinne pesän osakkaille, jos he pääsisivät sellaiseen oikeuteen, mikä heille kuuluukin. Tähän asiaan sitten väännetään, että tässä voidaan tehdä niin, että jos tämän vainajan velkoja ei oteta huomioon tämän kuolemantapauksen jälkeen, siinä voidaan rikollisella menettelyllä tätä asiaa edistää ja toteuttaa. En kyllä löydä mistään sellaista tapaa. Näen tässä salissa itseäni parempia juristeja, kun itse olen enempi maallikkojuristi. Näen ed. Vistbackan ja ed. Salon ja toivon, että he voivat niin kuin perustella tämän asian, onko mahdollista, että rikollisin toiminnoin voidaan tänne kuolinpesään näitä omaisuuksia peittää, mutta käsittääkseni se ei ole, koska kukaan ei pysty ennustamaan omaa elämäänsä eikä kuolemaansa muuta kuin oman käden kautta, ja sellaisia tekijöitä täällä kuitenkaan ei tule eikä synny.

Tässä tietenkin on vähän nähtävissä se, että kun katsotaan, että tämä on ollut merkittävälle hallituspuolueelle sosialidemokraateille kynnyskysymys ja avainkysymys tämä asia olemassa, niin heidän maailmankuvaansa ei tämän tyyppinen asia satu eikä mahdu. Lainaankin tässä ensimmäisessä käsittelyssä sosialidemokraattiedustaja Rönnin käyttämää puheenvuoroa, jossa hän toteaa: "Olen muuten sitä mieltä, että kun vanhaan sosialidemokraattiseen perinteeseen joskus vuosisadan alussa on kuulunut semmoinen tavoite, että ei perintöoikeutta, niin minä olen sitä mieltä, että se olisi ihan oikein ja hyvä malli tälläkin hetkellä." Tässä on nähtävissä oikeastaan se tavoite, mitä sosialidemokraateilla tässä asiassa on olemassa, että ihmisen pitäisi elää ja kuolla niin, että kuluttaa kaiken sitä ennen ja mitään perittävää ei ole olemassa. Mutta myöskin voisi sanoa, että ei niille pesänselvittäjillekään siinä vaiheessa olisi lanttiakaan siitä pesästä jäämässä, jos näin puhtaaksi olisi se hoidettu ja tehty.

Pidän erittäin häpeällisenä sitä, että hallitusohjelmassa puhutaan yrittäjyyden edistämisestä ja yrittäjien mahdollisuuksien parantamisesta. Niin kuin aikaisemminkin olen sanonut, potentiaalisia uusia yrittäjiä tulee yrittäjäperheen lapsista. Ja kun tämä sanoma kulkee kansalle ja tuonne eteenpäin, kuinka tätä asiaa katsotaan, niin ei sitä potentiaalia kovin paljon herkästi siellä näkyvissä ole olemassa.

Herra puhemies! Jos tässä hallituksen esityksessä on jotain lievää hyvää, niin tältä osin tämä menee vuosikymmeniä, valovuosia taaksepäin. Tässä ei kyllä kunnian kukko laula, sen sanon, kun Suomen kansa oppii ymmärtämään, näkemään ja tietämään tämän. Vanhaa Veikko Vennamoa lainaten voi sanoa, että kyllä kansa tietää ja ymmärtää, kun sille tämä asia vain oikein selvitetään.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin muutaman huomion tehdä tästä hallituksen esityksestä.

Mitä tulee ed. S. Lahtelan käyttämään voimakkaaseen puheenvuoroon, niin kyllähän — totta vieköön — tämän nykyisenkin voimassa olevan lainsäädännön puitteissa, jos vainajan jälkeen laiminlyödään perunkirjoituksen toimittaminen tai toimitaan muutenkin huolimattomasti tai arvottomasti, on mahdollista joutua vainajan velan maksumieheksi pesän osakkaana. Elikkä eihän millään lailla voida suojata sitä, että tehdään karmeita virheitä tai vakavia laiminlyöntejä, jopa laittomuuksia, ja tämän seurauksena on ihan edelleenkin mahdollista joutua vastuuseen vainajan veloista. Elikkä ei siihen maailmaan tässäkään hallituksen esityksessä muutosta tule. Sitten siinä vaiheessa, jos pesässä on todella paljon velkoja ja tiedetään, että vainajalta jää jälkeen paljon velkaa, niin nykyisenkin, tämän hallituksen esityksenkin, voimaan tultua, on täysin mahdollista se edelleen, että eivät nämä velat lankea kenenkään osakkaan maksuun.

Kun tässä katsoo lakivaliokunnan mietintöä, täällä on tämä valiokunnan lausumaehdotus, jossa todetaan: "Eduskunta edellyttää, että hallitus hyvissä ajoin ennen kuluvan vaalikauden päättymistä antaa eduskunnalle esityksen siitä, millaisilla edellytyksillä velka, jota koskevan ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuus on lakannut, voidaan katsoa lopullisesti vanhentuneeksi." Olisin halunnut kysyä — täällä on ilmeisesti paikalla ainoastaan ed. Petri Salo lakivaliokunnan jäsenenä — mikä oli henki valiokunnassa, kun tämä lausumaehdotus tehtiin? Onko tämä vaan lausumaehdotus, joka tehtiin — joku voisi sanoa ilkeämielisesti — huonon omantunnon peittämiseksi, vai onko tämä vakava pyrkimys siihen suuntaan, että saadaan tämä iso ongelma ikään kuin historianlehdiltä kokonaan pois?

Raimo  Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Itse hämmästelen hieman niitä puheita myöskin, mitä täällä ensimmäisessä käsittelyssä kuulin siitä, että sosialidemokraatit pitivät tätä kynnyskysymyksenä, että kaikki muut osapuolet olisivat olleet valmiita hyväksymään yksimielisesti sillä tavoin kuin vastalauseessa on esitetty. Itse pidän erittäin pahana sitä, että tämä aiheuttaa mitä ilmeisimmin lisää toimintaa niin sanottujen bulvaanien kautta eli ei halutakaan pitää omaisuutta omissa nimissä. Eli sama tilanne kuin kriisivuosien jälkeen, kun yrittäjät joutuivat vastoin omaa toimintaansa konkurssiin: he joutuivat perustamaan yrityksen sillä tavoin, ikään kuin he itse eivät olisi omistamassa sitä. Jos tämä asia tulee enemmän sellaisten henkilöitten tietoisuuteen, joilla on iankaikkisen vanhoja velkoja, joita ei ole vuosikausiin peritty, silloin tilanne saattaa olla, että ajaudutaan ojasta allikkoon.

Ed. Hoskoselle toteaisin vaan sen, että kun seuraamme hallituksen kertomuksia, siellä huomaamme kyllä, että hallitus ei kunnioita eduskunnan tahtoa kovinkaan usein nimenomaan lausumien osalta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi alkuun ihan muutama kommentti näihin käytettyihin puheenvuoroihin.

Ensinnäkin, ed. Lahtela, arvostan kovasti teidän rehellisyyttänne hallituspuolueen kansanedustajana tarkastella tätä asiaa ihan käytännön yrittäjänkin näkökulmasta ja niitten kokemusten mukaan, mitä olette varmasti elämänne aikana saanut. Te esitätte aika voimakkaitakin kannanottoja siitä, kuinka hallituspuolueen kansanedustajaa on painostettu, uhattu ja muuta, eivätkä ne tässä tapauksessa varmasti ole kovinkaan liioiteltuja. Nimittäin asiantuntijakuulemisen jälkeen lakivaliokunnassa vallitsi hyvin pitkälle yhteisymmärrys sen lisäksi, että tähän opposition vastalauseeseen yhtyivät vain perussuomalaiset, kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät ja myöskin täällä salissa kristillisdemokraatit, joilla ei ole omaa edustusta lakivaliokunnassa. Kun olimme kuulleet asiantuntijoina muun muassa professori Kangasta ja dosentti Lohta, valiokunnan sisällä vallitsi hyvin pitkälle yksimielisyys siitä, että juuri tämän yrittäjäpotentiaalin, mihin ed. Vistbacka omassa puheenvuorossaan viittasi, läpinäkyvyys yhteiskunnassa saataisiin avoimesti esiin, jotta ne aikoinaan velkaantuneet yrittäjät voisivat ottaa nimiinsä omaisuutta, vaurastua rehellisesti, luoda mahdollisesti työpaikkoja eivätkä toimisi bulvaanien ja erilaisten kepulikonstien takana, niin kuin valitettavan paljon tänä päivänä edelleen on.

Tässä tulee samalla vastaus ed. Hoskoselle. Minun ymmärrykseni mukaan se, että tässä päädyttiin ainoastaan tällaiseen lausumaan, johtui nimenomaan siitä, että hyvin monet pöydän ympärillä, myöskin hallituspuolueet, potivat hyvin pahaa omaatuntoa siitä, että hallituspuolueiden välisissä neuvotteluissa päädyttiin lähtöpisteeseen, joka ei varmasti tyydytä Suomen kansaa eikä myöskään Suomen yrittäjiä.

Viittasin tuossa alussa lyhyesti näihin asiantuntijapuheenvuoroihin. Annan ihan muutaman esimerkin heidän näkökulmastaan tähän asiaan, koska ensimmäisessä käsittelyssä, joka käytiin hyvin myöhään illalla, salissa ei ollut yhtään useampaa kansanedustajaa kuin tällä hetkellä, kun käydään niin sanottua päiväkeskustelua.

Ensinnäkin dosentti Lohi sanoi tähän asiaan seuraavasti: "En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että edellä kuvattu perusratkaisu, jossa täytäntöönpanokelpoisuutensa jo kertaalleen menettäneet velat tulevat kuolemantapauksen johdosta uudelleen perimiskelpoisiksi, on yleensäkään onnistunut. Sääntely saattaa johtaa siihen, että ulosottoperusteen määräaikaisuutta koskevien säännösten tarkoitusperät jäävät osittain toteutumatta. Se synnyttää samalla muitakin ongelmia. Tieto siitä, että kuolema tavallaan elvyttää vanhat, asiallisesti ottaen jo lakanneet velat, saattaa vaikuttaa ei-toivotulla tavalla velallisen käyttäytymiseen." Juuri niin, kuin ed. Vistbacka, sanoitte. "Hän hoitaa ehkä taloudelliset asiansa niin, että hänen omaisuutensa ei päädy velkojien hyödynnettäväksi. Sääntely on omiaan kannustamaan velallista järjestelyihin, joissa kaikki merkittävä omaisuus tulee jonkun muun kuin hänen itsensä nimiin. Velallinen saattaa myös kuolemansa lähestyessä siirtää omaisuuttaan läheisilleen. Velkojat voivat sinänsä suojautua eri tavoin kuvatunlaisten väärinkäytösten varalta. Pidän kuitenkin sääntelyä, joka synnyttää houkutuksen tällaisiin järjestelyihin, jo sellaisenaan ongelmallisena. Ei ole myöskään toivottavaa, että veloistaan jo tavallaan vapautunut velallinen joutuu koko elämänsä pohtimaan, kannattaako hänen ottaa omaisuutta nimiinsä, koska se hänen kuoltuaan kuitenkin päätyy velkojille." Näin sanoo pitkäaikainen, kokenut siviilioikeuden dosentti Lohi.

Toinen siviilioikeuden professori Urpo Kangas Helsingin yliopistosta kertoo omassa asiantuntijalausunnossaan lakivaliokunnalle seuraavasti: "Jos ehdotus toteutetaan hallituksen esitykseen sisältyvässä muodossa, tulevaisuudessa perintätoimistot tulevat siirtymään pesänselvittäjäuhkaiseen perintään. Viittaamalla mahdollisuuteensa saada kuolinpesä luovutetuksi ilman perusteita pesänselvittäjän hallintaan ammattivelkojat tulevat kääntymään pesän osakkaiden puoleen ja vaatimaan heiltä suoritusta koko saatavalleen. Kun ammattivelkojien perittäväksi jätetyt saatavat ovat esimerkiksi aikakauslehtien tilausmaksuja, puhelinlaskuja, maksamattomia vuokria, ravintolalaskuja, luottokorttilaskuja ja ovat usein määrältään hyvin pieniä, pesän osakkaat joutuvat käytännössä suorittamaan perittävän velat siinäkin tapauksessa, että niiden suorittamiseen ei täysimittaisen pesänselvityksen toimittamisen jälkeen olisi kuolinpesässä varoja. Erityisen tehokas pesänselvittäjäuhkainen perintä on tilanteessa, jossa pesä on ollut niin vähävarainen, ettei vainajalta jäänyt enempää omaisuutta kuin mitä tarvittaisiin kohtuullisiin hautaus- ja perunkirjoituskustannuksiin. Nykyisin voimassa olevan perintökaaren 21 luvun 19 §:n mukaan oikeudella on valta, milloin olosuhteet antavat siihen aihetta, vapauttaa osakas vastaamasta vainajan veloista, vaikka pesän varat ylittäisivätkin jonkin verran mainitut kustannukset. Vastaavaa mahdollisuutta jättää pesänselvittäjämääräys antamatta velkojan hakemuksen johdosta ei kuitenkaan hallitukseen esitykseen sisälly.

Perittävän velkojalle ei ole asetettu määräaikaa, jonka kuluessa sen tulee vaatia kuolinpesän luovuttamista pesänselvittäjän hallintoon. Ainoa edellytys hakemuksen hyväksymiselle on, että saatava ei ole vanhentunut. Kun perimistoimistot voivat velkojien kanssa tekemillään sopimuksilla siirtää itselleen nimellisestä hinnasta ne saatavat, joiden täytäntöönpanokelpoisuus on rauennut perittävän eläessä, näistä ’roskaveloista’ saattaa tulla todellinen rasite tulevaisuudessa kuolinpesien selvittämisessä, mikäli hallituksen esitys toteutuu ehdotetussa muodossaan."

Professori Kangas päätyy loppulausunnossaan esittämään: "Ehdotan, että lakivaliokunta ei hyväksy hallituksen esitykseen sisältyvää ehdotusta perintökaaren 19 luvun 2 §:n 1 momentin muuttamiseksi."

Näin muutamat asiantuntijat, jotka olivat varsin yksiselitteisiä, kun kuulemista jatkettiin.

Kävimme useaan otteeseen myöskin lakivaliokunnassa valiokunnan jäsenten välillä keskustelua, ja vaikutti siltä, että meillä oli 95-prosenttinen yksimielisyys siitä, kuinka tämä laki tulisi säätää, kuinka saataisiin ne 90-luvun alussa velkaantuneet yrittäjät, joiden velat ovat jo täytäntöönpanokelvottomia ulosotossa, mukaan rakentamaan tätä yhteiskuntaa ja saataisiin heidän elämänarvonsa takaisin. Valitettavasti jostain ihmeellisestä syystä kuitenkaan hallituspuolueiden välillä ei vallinnutkaan sellaista konsensusta, mikä näytti kuitenkin vastaavan eduskunnan tahtoa, vaan palattiin lähtötilanteeseen. Ed. Rönnin täällä ensimmäisessä käsittelyssä pitämä puheenvuoro, jota ed. Lahtela lainasi, kuvasi ehkä sitä ajattelua, mitä sillä puolella oli. Se on hyvin valitettavaa.

Tähän lakiesitykseen kuitenkin sisältyy monta hyvääkin asiaa ja ihan tarkennusta nykyiseen lainsäädäntöön. Sen takia en voi esittää tätä lakia hylättäväksi, mutta jos se sisältäisi ainoastaan tämän esityksen, mitä täällä on paljon kritisoitu, tämä ei ansaitsisi kyllä tulla hyväksytyksi eduskunnassa.

Toivon, että hallitus ottaa todella asiakseen korjata tämän tilanteen, mieluummin jo näiden valtiopäivien aikana.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Varmemmaksi vakuudeksi tulen tänne eteen, jos sattuisi niin, että paikalla ollessa kiihtyisin ja lämpenisin puhumaan pidempään kuin kaksi minuuttia. Onhan se muutenkin tämän arvovaltaisen edustajajoukon edessä hyvä puhua täältä, koska ymmärrän niin, että kaikille kuulijoille puhe menee perille, jotka salissa ovat.

Mitä tulee ed. Salon pääpuheenvuoron loppuosaan siinä, että nyt olisi se paikka, missä tämä laki pitäisi kakkoskäsittelyssä hylätä taikka hyväksyä, niin näen niillä samoilla realiteeteilla, mitä ed. Salo esitti täällä, että tässä on kuitenkin niin paljon hyvää nähtävissä, että sen hylkääminen täällä olisi myöskin taaksepäin menoa eikä se johtaisi mihinkään, ja voisi sanoa, että ilmeisesti hallituskuri tässä asiassa pätisi myöskin siinä asiassa niin, että tämä tulisi kestämään senkin äänestyksen.

Kun tätä maailmaa katsotaan, mitä tämä tekee ja tuo täällä, niin tässä kun ed. Salo äsken luki siviilioikeuden dosentin Tapani Lohen asiantuntijalausuntoa, niin jatkan oikeastaan sillä rintamalla, mitä dosentti Lohi on myöskin tästä asiasta sanonut:

"Osakkaiden vastuun lieventämisen vastapainoksi hallituksen esityksessä on parannettu velkojien mahdollisuuksia saada jäämistö pesänselvittäjän hallintoon. Velkojien ei enää tarvitsisi esittää näyttöä oikeuksiensa vaarantumisesta, vaan lähtökohtana olisi, että heidän tekemänsä hakemus johtaisi pesänselvittäjän määräämiseen. Osakkaille on kuitenkin jätetty mahdollisuus estää virallisselvitykseen siirtyminen. Tämän he voisivat tehdä kahdella eri tavalla: joko osoittamalla, että velkojilla on saatavastaan riittävä vakuus, tai antamalla velasta tällaisen vakuuden." Tässä asiassa se puuttuu tästä perästä, että kuolinpesän osakkaat voisivat maksaa tämän velan ilman sen suurempia selvittelyjä ja tekemisiä, ja näin tässä varmasti tulee usein käymäänkin.

Jos ajatellaan, että sen surun ja murheen keskellä, mitä tästä tulee ja syntyy, kääntyy vielä siihen perintä välittömästi hautajaisten jälkeen, ja ehkä voisi sanoa, että nämä perintätoimistot voivat olla ahkerampia ja tunnollisempia kuin hautakivikauppiaat ja ne kerkiävät jo paikalle ennen hautajaisiakin. Sen osalta katsottuna ne tietysti tekevät työtänsä, mutta sen työn luonne ja määrä perustuvat varmasti vaan siihen tulevaan palkkioon ja muusta ei olekaan kysymys. Muistutan edelleenkin tässä asiassa siitä, että muun muassa itse yrittäjänä olen luovuttanut tavattoman paljon sellaisia saatavia, mitkä ovat perintäkelvottomia, vanhoja jne. jälkiperintään näille perintätoimistoille, niin että perintätoimisto saa 50 prosenttia siitä saamisestaan ja itse saan 50. Silloin se inhimillisyyskysymys, mennäänkö sinne pesälle vai ei, ei ole enää siellä paikkakunnalla eikä sillä velkojalla, vaan se on kokonaan siellä perintätoimistolla olemassa. Sen voi sanoa, että kun pitkäranteiset, pitkäsormiset asianajajat, juristit, lähtevät sieltä liikkeelle, niin heillä kyllä häikäilemättömyys riittää tähän asiaan.

Tästä voisin kertoa hyvän esimerkin itäisestä Suomesta, jossa 90-luvun alun epäonnistuneen rahapolitiikan, kuka sitä silloin Suomessa johtikaan, seurauksena rahaa työnnettiin joka suuntaan ja niin edistysmielinen täti-ihminen oli myöskin sitä kevytkenkäisesti ottanut. Sitten maailma oli edennyt niin pitkälle, että oli todettu jo pankin osalta, että oli syntynyt tämmöinen hiljainen sopimus, että sitä ei enää peritä. Pankki oli kirjannut sen luottotappiokseen, ja kaiken piti olla selvää. Jopa velkaneuvojan neuvojen mukaan oli todettu, että nyt tämä sinun asiasi on järjestyksessä, homma on hoidossa. Mutta siinä yhteydessä, kun muutama vuosi taaksepäin valtiovallan, eduskunnankin, suurella myötämielisyydellä Arsenalin saatavat myytiin 5 prosentilla pääoma-arvosta ulkomaiselle perintäyhtiölle, niin tämäpä saatava heräsi henkiin sieltä ja perintä alkoi uudestaan ja alkoi uudelleen käymään. Pankin kanssa tehty hiljainen sopimus ei enää pätenyt eikä käynyt. Tietenkin siitä puuttui se, että riittävää määrää papereita ei ollut käsitelty eikä selvitetty eikä tehty pitävää päätöstä. Mutta sen asian takana on kuitenkin se olemassa, että se pankki siinä yhteydessä pankkijärjestelyissä Skopin osalta joutui valtion haltuun, Suomen Pankin haltuun, ja sieltä sen jälkeen huonot saatavat aktivoitiin uudelleen näkyviin, myytiin ikään kuin valtion vahingoksi, rahastettiin valtiolta, ja sen jälkeen tämä kierre jatkuu edelleen ja edelleen. Elikkä tämä häikäilemättömyys tässä yhteiskunnassa on kuulunut kuvaan ja kuuluu näköjään edelleen, enkä sitä pahana pidä itsekään. Jos pääsisin näin kylmänä sitä tekemään, niin tekisin ja toteuttaisin.

Tätä maailmaa katsottuna yrittäjän asemaa pitää vahvistaa, ja kun sanotaan, että erilaisten järjestelyjen kautta voidaan omaisuus piilottaa ulkopuolelle niin, että se ei tule perinnässä mahdolliseksi myöskään kuoleman jälkeen, niin sanon myöskin tähän asiaan sen, että olen kunniallisen kristillisen avioliiton kannalla ja sen osalta myöskin se, että epäonnistunut yrittäjä pääsee uudessa maailmassa eteenpäin, uuden avioliiton kautta, on suotavaa ja toivottavaa.

Ymmärrän myöskin erinomaisen hyvin, että silloin, kun tämä rakkauden huuma elää ja lietsoo siinä päällimmäisenä, eivät siinä avioehdot ja muut järjestelyt tule ensimmäisenä mieleen, eivätkä ne tule myöhemminkään sen jälkeen, kun näyttää, että kaikki on järjestyksessä ja kunnossa. Mutta sen jälkeen, kun jompaakumpaa osapuolta kuolema kohtaa, nämä pitkät perintätoimistojen haukat iskevät kiinni ja ryhtyvät putsaamaan pesää, jos ei välttämättä sen velkojankaan hyväksi, niin omien taskujensa täyttämiseksi hoitaessaan pesää viranomaismenettelyn kautta, niin että hoito kestää niin kauan kuin pesässä on varoja.

Herra puhemies! Kun täällä on ollut tapana näitä vaalilauseita ja vaalipyrkimyksiä lukea ja käydä, niin varasin tänne mukaan omanikin. Ed. Salo kyllä hyväntahtoisesti otti sen parempaa käyttöä varten, mutta sen, minkä aioin tähän lausua, muistan tietenkin hyvin, mitä siinä lukee. Sanon sen tähän perään: "Ei oman eikä puolueen edun vuoksi vaan kansakunnan ja sen hyvinvoinnin eteen taistellen ja tätä maata puolustaen".

Raimo  Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy tällä kertaa pitkälle yhtyä siihen, mitä ed. S. Lahtela totesi ja muisteli, millä tavoin Arsenalin roskasaatavien myynnin jälkeen tapahtui. Minulta on useampia kertoja pyydetty apua siihen, kun oli käynyt juuri niin kuin ed. Lahtela totesi. Oli sovittu pankin kanssa, että kaikki on kunnossa, ja jopa niin, että myöhemmin selvisi, että oli todisteellisesti maksettu sopimuksen mukaisesti, mutta siitä huolimatta tämä ulkomainen perintäyhtiö lähti uudelleen perimään. Nyt on nimenomaan vaarana se, että näitä niin sanottuja roskavelkoja myydään jollekin perintäyhtiölle ja sen jälkeen ne eivät halua mitään muuta kuin itselleen sieltä niin paljon kuin mahdollista. Meillä on kokemusta myöskin eräitten asianajotoimistojen osalta siitä, millä tavoin konkurssipesien osalta toimitaan silloin, kun siellä on jotakin, eli niin pitkälle pyöritetään siellä toimintaa kuin jotakin palkkiota saadaan ja kunnon velkojille ei jää mitään. Suuri vaara on, että tämän kohdalla käy juuri samalla tavoin.

Kun toisaalta me olemme koko ajan puhuneet, että pitäisi estää harmaan talouden lisääntymistä, niin, arvoisa puhemies, minä väitän, että tällä vain lisätään harmaata taloutta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti pelkään niin, että ed. Vistbacka on tässäkin asiassa oikeassa. Nimittäin tällä hetkellä nämä yrittäjät, joita tämä laki olisi koskettanut, ovat hyvin pitkälle harmaan talouden piirissä. Se johtuu tietenkin olemassa olevasta lainsäädännöstä ja siitä, että vaikka tämäkin hallitus varmasti yrittää hyvin vakavissaan kirjoittaa erilaisia yrittäjäohjelmia ja yrittäjyysohjelmia ja kannustaa ihmisiä yrittäjiksi, niin kauan kuin meillä on tämän tyyppistä lainsäädäntöä, joka koskettaa arviolta noin 70 000:ta suomalaista, jotka ovat kokeneet joskus tämän epäonnistumisen yhteiskunnassa, niin voimme vain kuvitella kansanedustajina, mikä vaikutus, mikä sirpalevaikutus, voisi olla sillä, jos nämä yrittäjät saataisiin mukaan täysimittaisesti rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa ja sitä kautta tuomaan eri tavalla verotuloja, joilla tätä hyvinvointia pidetään yllä.

Jotenkin jää vain lopuksi harmittelemaan ja hämmästelemään sitä, että sekä ykkös- että kakkoskäsittelyn aikana täällä salissa on ollut poikkeuksellisen vähän henkilöitä, jotka puhuvat juhlapuheissaan yrittäjyysohjelmasta ja yrittäjyyden tärkeydestä. Nyt olisi yhdellä lainsäädännön korjauksella saatu varmasti enemmän kuin millään A4:lla, mitä ministeriössä kirjoitetaan ja selvitellään, jos siihen olisi ollut poliittista halua ja kykyä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sen verran voisi sanoa niille hallituksen suurille puolustajille, jotka näkevät, että hallitus on ollut tässä asiassa oikeassa käyttäessään vähän pakkokeinojakin, että se palaute, mitä ensimmäisen käsittelyn jälkeen ja muunkin julkisuudessa olon jälkeen on tästä asiasta tullut, on ollut erittäin myönteistä. Toivon, että joskus alkavat kellotkin siellä soimaan, ja jos tämä homma ei muuten tule järjestykseen, toivottavasti siellä soivat kuolemankellot ja tämä hallitus tuntee olemassaolonsa mahdottomuuden, jos ei tämä peli muutu.

Keskustelu päättyy.