Täysistunnon pöytäkirja 80/2004 vp

PTK 80/2004 vp

80. MAANANTAINA 21. KESÄKUUTA 2004 kello 12

Tarkistettu versio 2.0

10) Hallituksen esitys tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden käsittelystä lunastusmenettelyssä ja ydinenergialain muuttamisesta

 

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Århusin sopimuksesta on puhuttu varsin paljon, ei vähiten lähetekeskustelun yhteydessä ja myös myöhemmin. On hyvä muistuttaa mieleen, että asiasta myös äänestettiin, mihin valiokuntaan tämä lähetetään. Selkeä enemmistö eduskunnan jäsenistä katsoi, että ympäristövaliokunta on mietinnön antamisen näkökulmasta oikea paikka. Asiasta valmistuikin yksimielinen mietintö, jossa on otettu huomioon asiallisella tavalla neljän muun valiokunnan, perustuslakivaliokunnan, maa- ja metsätalousvaliokunnan, talousvaliokunnan ja lakivaliokunnan, lausunnot.

Tämä Århusin sopimushan käsittelee kansalaisten mahdollisuutta saada tietoa ympäristöasioissa, ympäristökysymysten läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja myöskin mahdollisuutta vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Tässä kohdassa on syytä todeta myös se, että tämä sopimus selvittää ja myös määrittelee kansalaisten mahdollisuuden valittaa päätöksistä, jotka liittyvät heidän elinympäristöönsä ja vaikuttavat heidän elämäänsä.

Kun vuonna 98 Tanskassa Århusin kaupungissa hyväksyttiin tuolloin Århusin kokouksen päätelmät ja siinä alkoi tämän sopimuksen hyväksyntäprosessi, niin jo vuonna 2001 sopimus astui voimaan. Nyt vuonna 2004 olemme Suomessa kesäkuun loppupäivinä pääsemässä tämän ratifiointiin. Hyvä näinkin, koska huonomminkin tietysti olisivat asiat mahdollisesti voineet kulkea.

Yhtä kaikki tämä ratifiointi on muodon ratifiointia. Se on tietysti muodollisuus toisaalta. Toisaalta ratifioinnilla on myös selkeä vaikutus Suomen mahdollisuuksiin Euroopan unionin sisällä edesauttaa sellaisia Euroopan unionin direktiivisovellutuksia, jotka liittyvät Århusin sopimukseen ja jotka ovat kansallisen etumme mukaisia ja kansallisen tahtomme mukaisia. Jos emme olisi ratifioimassa tätä sopimusta, niin yksinkertaisesti meidän osallisuutemme ja mahdollisuutemme vaikuttaa EU:n sisällä direktiivien muotoutumiseen olisi vähäisempi.

Nyt tällä hetkellä Euroopan unionin maista enemmistö on ratifioinut tämän sopimuksen, viimeksi Italia. Näin ollen Suomi on tulossa perässä, mutta ehtii nyt joka tapauksessa hyvin mukaan.

Erilaisia ennakkokäsityksiä tämän sopimuksen luonteesta oli vahvasti silloin alkuvuodesta helmikuussa, kun valiokuntaan lähettämisestä käytiin keskustelu tässä salissa. Varsin monet noista käsityksistä ovat muuttuneet ehkä tiedoksi, ja näin ollen on voitu päästä yksimieliseen mietintöön.

Ympäristövaliokunta käytti hyvin runsaan ajan tämän asian käsittelyyn, kuuli laajasti asiantuntijoita, pohti hyvin monelta taholta tätä kysymyksenasettelua, mitä Århusin sopimus sinänsä merkitsee, ja selkeästi tulimme siihen käsitykseen, että suurissa Suomen eduskunnan jo päättämissä ympäristölainsäädännön osissa, kuten maankäyttö- ja rakennuslaissa, ympäristönsuojelulaissa esimerkiksi, Århusin periaatteet on jo niin sanotusti implementoitu eli tuotu mukaan lainsäädäntöön. Tämä koskee myös valitusoikeutta.

Valiokunta myös tarkasteli sitä kysymystä, onko mahdollisesti "kreikkalaisilla ympäristöjärjestöillä mahdollisuus vaikuttaa Suomen asioihin". Yksiselitteisesti tuli selväksi, että valituksen tekijän tulee olla Suomessa toimiva yritys tai henkilö, joka asuu Suomessa ja jonka elämään taikka yhdistyksen toiminta-alueeseen välittömästi kuuluu kyseessä oleva asia, josta on valitusprosessi hankkeilla. Myös tällaisen yhdistyksen tulee olla aito yhdistys. Sillä pitää olla toimintahistoriaa, ja se ei voi olla siis sellainen yhdistys, joka ikään kuin perustetaan jotakin asiaa varten hyvin lyhyellä aikataululla.

Näin ollen nämä erilaiset etukäteisarviot varsin usein osoittautuivat turhiksi ja katsoimme myös talousvaliokunnan lausunnon aika tarkoin. Kun on paljon keskusteluakin aiheuttanut ajatus siitä, että tällainen yleissopimus, YK-sopimus, voitaisiin irtisanoa, niin tämän talousvaliokunnan ajatuksen ympäristövaliokunta siteerasi omaan mietintöönsä ja totesi sitten omalta osaltaan: "Asiantuntijakuulemisen perusteella on epätodennäköistä, että tapahtuisi sellaisia merkittäviä väärinkäytöksiä, joiden johdosta yleissopimuksen irtisanomista olisi harkittava."

Valiokunnalla on kaksi lausumaehdotusta, joista ensimmäisessä edellytetään, että hallitus seuraa ympäristöasioiden käsittelyaikojen kokonaispituutta ja lisää tarvittaessa hallinnon resursseja valitusten käsittelyaikojen lyhentämiseksi ja oikeussuojajärjestelmän toimivuuden turvaamiseksi, siis lisää resursseja, koska useimmiten hallinto-oikeuksissa on se paikka, missä asiat viipyvät ja aikaa kuluu, on resurssipula siis.

Toinen lausumaehdotuksemme edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin sellaisen pitkittäishankkeita koskevan lainsäädännön aikaansaamiseksi, johon voitaisiin sisällyttää myös tarvittavat aineelliset valitusperusteet. Nämä pitkittäishankkeet koskevat siis esimerkiksi kaasuputkistoja, kaukojunaliikennettä ja maanpäällisiä voimajohtoja.

Arvoisa puhemies! Näillä sanoilla haluaisin todeta vielä kerran, että olemme pääsemässä hyvään lopputulokseen eli tämä kansainvälinen sopimus ollaan ratifioimassa. Mitä tulee tähän liittyviin kahteen muuhun lakiin, niihin valiokunta on ottanut myönteisen kannan nimenomaan niin, että nämä pitkittäishankkeet tarvitsevat omaa lainsäädäntöä ja sitä nyt väliaikaisessa mielessä säädetään tämän yhteydessä ja ydinenergialakia muutetaan ainoastaan siltä osin, että valitusoikeus syntyy myös kansalaisjärjestöille, jotka toimivat Suomessa, suomalaisille kansalaisjärjestöille ja kansalaisille, siinä tapauksessa, että ydinvoimalaitos rakennetaan jo aikaisemmin tätä tarkoitusta varten kaavoitetulle alueelle, koska tässä tapauksessa siis maankäyttö- ja rakennuslaki ei enää mahdollista valitusmenettelyä.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Käsiteltävänä oleva laki on herättänyt melkoisen määrän sinänsä terveitäkin pelkoja ja epäluuloja. Valitusoikeuden laajentaminen on asia, joka aivan perustellusti on huolestuttanut ihmisiä ja yhteisöjä, jotka ymmärtävät, että yhteiskunnan kehittäminen ja hyvinvoinnin edesauttaminen edellyttävät sujuvaa päätöksentekoa, jota ei pitäisi jarruttaa sellaisin valituksin, joiden todelliset syyt ovat vain siinä itsessään, siinä jarruttamisessa.

Tämä huoli asiasta ilmenee selkeimmin talousvaliokunnan lausunnossa eikä ympäristövaliokuntakaan suinkaan ole suhtautunut noihin epäilyksiin sinisilmäisesti. Kuten mietinnöstä ilmenee, asiat on tutkittu näiltä osin perusteellisesti ja huolellisesti ja on todettu, että näitä ongelmia ei Suomen osalta näyttäisi olevan, kuten täällä valiokunnan puheenjohtajankin äskeisessä puheenvuorossa kuultiin.

Oma lainsäädäntömme menee valitusoikeuksien osalta jo nyt pitemmälle kuin nyt implementoitava Århusin sopimus. Sen sijaan monissa muissa maissa sopimuksen hyväksyminen lisää kansalaisvaikuttamisen määrää ja mahdollisuuksia, mikä saattaa esimerkiksi kilpailuneutraliteetin kannalta olla Suomelle positiivista. Tällä hetkellä näyttää myös selvältä, että talousvaliokunnan toivomus siitä, että lain lopullisen hyväksymisen edellytykseksi tulisi EU-maiden selvän enemmistön hyväksyntä, tulee toteutumaan. Enemmistö on jo sen hyväksynyt, ja mikään ei viittaa siihen, ettei piankin olisi tulossa lisää hyväksyneitä maita. Näillä taustoilla valiokunnan kokoomuslaiset edustajat saattoivat lähteä mukaan yksimielisen mietinnön taakse, jonka sisällöstä oli myös voitu käydä kaikkia näkemyksiä huomioon ottava keskustelu valiokunnassa.

Herra puhemies! Yksi huomio: Tähän kyseiseen asiaan oli pyydetty myös neljän muun valiokunnan lausunto, kuten täällä edellä kuultiin, ja hieman tuli mieleeni niitä lausuntoja luettaessa, olisiko syytä — tämä ehkä puhemiesneuvostolle terveisinä — jossain määrin käydä valiokuntien välillä keskustelua siitä, mihin mikin valiokunta asiassa painottuu. Tämä ei koske kaikkia näitä valiokuntia, mutta osittain oli lausunnon antanut erikoisvaliokunta käsitellyt vähän koko pakettia, ja se on ehkä vähän turhaa asiantuntijoiden juoksuttamista samoja asioita kertomaan moneen valiokuntaan. Tässä saattaisi olla hieman koordinoimisen varaa jatkossa.

Pia  Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Myös minun mielestäni on hyvä, että tämä Århusin sopimuksen ratifiointi nyt edistyy, ja mielestäni se on myös ihan hyvä asia, että se edistyy täällä Suomen eduskunnassa yksimielisesti. Meillä oli oikein hyvä käsittely ympäristövaliokunnassa tämän asian osalta.

Sinänsähän tämä Århusin sopimus on sellaisenaan hyvin fiksu, eli sen perusajatuksena on se, että turvataan jokaiselle ihmiselle mahdollisuus vaikuttaa omaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Täälläkin on sitten moneen kertaan sanottu ja samoin meidän mietinnöstämme käy ilmi, että Suomessahan tämä Århusin sopimus ei todellakaan tarkoita mitään mullistuksia vaan päinvastoin Suomen lainsäädäntö on jo tällä hetkellä hyvin edistyksellinen ja täyttää pääosin tämän Århusin sopimuksen määräykset jo nyt. Siinä suhteessa, aivan kuten ympäristövaliokuntakin toteaa, tämän sopimuksen ratifioiminen on hyvin linjassa Suomen kansallisen ja kansainvälisen ympäristöpolitiikan kanssa.

Tämä kysymys, mitä täälläkin on herätelty, on sitten tietenkin se, mikä on tämän Århusin sopimuksen vaikutus valitusten lisääntymiseen, ja meidän ympäristövaliokuntamme samoin kuin lakivaliokuntakin arvelee, että tällaista valituksia lisäävää vaikutusta tällä Århusin sopimuksella ei ole johtuen muun muassa juuri sitä, mitä äsken sanoin, että Suomen lainsäädäntö on nyt jo kovin edistyksellinen ja niinpä meillä nämä laajat vaikutusmahdollisuudet on nyt jo olemassa olevassa lainsäädännössä turvattu.

Sitten tähän liittyenhän on tehty näitä selvityksiä. Esimerkiksi oikeusministeriön selvityksessä on todettu, että kun tehtiin tämä uusi maankäyttö- ja rakennuslaki, sen myötä kun valitusoikeuksia laajennettiin, vaikka pelättiin tai keskusteltiin silloin, mahtaisiko se johtaa sitten valitusten määrän lisääntymiseen, näin ei ole käynyt eli järjestöt eivät ole käyttäneet tätä laajentunutta valitusmahdollisuuttaan juurikaan hyväkseen. Samoin samaan viittaa myös ympäristöministeriön selvitys valitusherkkyyden lisääntymisestä asemakaavojen osalta, ja tällaistakaan ei ole ollut havaittavissa. Sinänsä laajentuvat valitusoikeudet eivät ole tähän mennessä johtaneet siihen, että järjestöt olisivat paljon näitä valitusoikeuksiaan käyttäneet.

Meillä aikaisemmassa ympäristövaliokunnan mietinnössä, joka koski maankäyttö- ja rakennuslain muutosta — silloin puhuttiin muun muassa kauppojen asiaa ja muuta — me pohdimme vielä syvällisemminkin tätä samaa ongelmatiikkaa ja toimme todellakin esiin nämä selvitysten tulokset ja muun muassa juuri sen, että tänä päivänä valittaja useimmiten on naapuri tai joku muu asianosainen. Tätähän se tänä päivänä enemmänkin sitten on. Mutta ympäristövaliokunta niin siinä yhteydessä kuin tässäkin yhteydessä mielestäni aivan oikein kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että näiden valitusten käsittelyä tänä päivänä täytyy voida nopeuttaa. Se on myös hyvää asuntopolitiikkaa, että saadaan sitten käsiteltyä asioita mahdollisimman nopeasti.

Tässä yhteydessä sitten tähän liittyen meillä on tämä ponsi, joka on mielestäni tärkeä ponsi. Siinä kiinnitetään huomiota sitten hallinnon riittävään resursointiin siinä suhteessa, että valitusten käsittelyä voidaan nopeuttaa. Tämä on aivan sama asia, mihin kiinnitimme huomiota silloin muutamia viikkoja sitten tämän toisen lain yhteydessä. Tällä hetkellähän on käynyt ilmi niin, että kun on nämä valtiontalouden kehykset ja siellä on oikeusministeriön suunniteltuja toimia sitten valitusten nopeuttamiseksi, niiden käsittelyn nopeuttamiseksi, kehyksestä tällä hetkellä puuttuvat varat niihin muutamaan virkaan, mitä oli ajateltu tuomioistuimiin tämän täyttämiseksi perustaa. Tämä on hyvin tärkeä asia, että eduskunta myös tässä tahdonilmaisunsa esille sitten tuo.

Tässä Århusin sopimuksessa tosiaan, kun Suomen lainsäädäntö jo nyt siis nämä vaatimukset täyttää, oikeastaan muutoksia tulee vaan kahteen asiaan, tulee tähän ydinenergialakiin ja tulee näihin pitkittäishankkeisiin, ja niistä mielestäni ympäristövaliokunta omassa mietinnössään hyvin seikkaperäisesti kirjoittaa ja perustelee nämä tarpeet. Jos jollekin se vielä sattuu olemaan epäselvä, kannattaa tämä meidän hyvä mietintömme lukea tarkkaan. Siitä selviää tämä asia aika hyvin, samoin myös ulkomaisten järjestöjen mahdollisuudet valittaa, mihin muun muassa valiokuntamme puheenjohtaja ed. Tiusanen viittasi esittelypuheenvuorossaan, eli mikä tahansa ulkomainen järjestö ei saa tulla tämänkään jälkeen valittamaan. Ainoa, mitä Århusin sopimus kieltää, on se, että ei saa syrjiä ketään. Näinhän se on tässä maailmassa, syrjintä täytyy aina kieltää, se on aivan oikein, mutta se ei tarkoita sitä, ettei Suomella olisi mahdollisuutta rajoittaa edelleen valitusmahdollisuuksia. Se koskee sitä, että me voimme edellyttää jatkossakin, että tällä järjestöllä, vaikka se olisi ulkomaisessa ikään kuin hallinnassa, täytyy olla tosiasiallista toimintaa Suomen alueella ja tosiasiallista intressiä juuri siihen asiaan, mitä sitten nämä valitukset koskevat.

Lopuksi, puhemies, minusta oli aivan suorastaan hauska yhteensattuma siinä, kun eduskunnassa paljon keskusteltiin siitä, pitäisikö tähän nyt liittää jotain, että kun enemmistö on hyväksynyt ratifioinnin, sitten mekin ratifioimme tai jotain muuta. Itse en ollut sillä kannalla, että tällaisia lausumia tarvitaan EU-maiden enemmistön liikkeestä, mutta samaan aikaan kävi niin, kun tätä keskustelua Suomen parlamentissa kävimme, että tulipa sitten viesti kännykkään yhtenä päivänä, että nyt Tshekki on ratifioinut tämän sopimuksen, mikä silloin tarkoitti sitä, että se vaadittava enemmistö EU-maista oli tämän sopimuksen ratifioinut. Tshekki ikään kuin omalla ratifioinnillaan laukaisi tämän tilanteen, ja sen jälkeen ei hirveästi edes enää puhuttu siitä, pitäisikö meidän kirjata ylös mietintöön, että ratifioimme vasta sitten, kun enemmistö on ratifioinut tai selkeä enemmistö. Mielestäni on hyvä, että sellaista tähän ei edellytetty, tai sellaista ei pidäkään tietenkään edellyttää kun enemmistö on jo hyväksynyt, mutta ei myöskään selkeätä enemmistöä sen enempää edellytetty. Aivan kuten ed. Ollila äsken totesi, käy mietinnöstämme hyvin ilmi myös se, että kaikkialla, missä vielä tätä ratifiointia ei ole tehty, tämä on vireillä ja on odotettava lähitulevaisuudessa sitten ratifiointeja.

Inkeri  Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Viitanen otti esille puheessaan valitusmenettelyjen suman, joka meillä oikeuslaitoksessa on. Haluaisin tähän vielä lisätä sen, että paitsi että saimme tietoja valiokunnassa eri valitusasteista ja niihin tulleiden valitusten määrästä, tämä frekvenssi mielestäni jäi epämääräiseksi siksi, että tuloksina saimme vain keskiarvolukuja. Emme näin olleet voineet olla vakuuttuneita siitä, millä alueella Suomea esiintyy eniten valituksia liittyen asemakaavoitukseen ym. kaavoitusmenettelyihin. Kun hallitusohjelmasta muistamme kirjauksen oikeuskäsittelyjen tarkastelusta, on syytä varmastikin muistuttaa siitä, että myös tämä puoli elikkä tämä valitusten alueellinen frekvenssi koordinoitaisiin siinä vaiheessa. Näin tietäisimme sitten, mihin erityisesti suunnata lisävoimavaroja.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Viitanen totesi aivan oikein, että Tshekin tasavalta oli vielä tämän käsittelyn aikana laukaissut tämän tilanteen. Voidaan todeta, että Tshekki on laukaissut muutaman hyvän maalin Portugalissa EM-kisoissa ja myös sitten tässä sivussa osui hyvään paikkaan sekin pallo eli tuli se enemmistö. Todella itse mainitsin Italian. Italia oli tätä ennen viimeinen, joka oli tuon ratifioinut.

Ed. Kerolalle toteaisin, että todella me saimme ja olemme saaneet ympäristöministeriöltä aika tarkan selvityksen siitä, missä ja minä vuonna on tapahtunut ja kuinka paljon valituksia. Ne ovat kuntakohtaisia. Ihan totean omasta kotikaupungistani, että Kotkassa on valitettu vuonna 2000 nolla kertaa asemakaavasta, 2001 kaksi kertaa ja 2002 myös nolla kertaa, joten ne ovat kyllä ihan kuntakohtaisia. Näin ollen ympäristöministeriö on kyllä tehnyt tässä hyvää työtä sillä tavalla selvittäen tätä valitustilannetta, ja todella tästä olemme varmasti kaikki yksimielisiä, niin kuin ed. Viitanenkin totesi, että ei ole näyttöä siitä, että nimenomaan järjestöt olisivat lisänneet asemakaavavalituksia.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vielä valituksiin sen verran, että tuossa selvityksessähän kävi ilmi, että oikeastaanhan suurissa kaupungeissa oli saattanut käydä jopa niin, että valitusten määrä oli vähentynyt. Oikeastaan, jos se oli jossain lisääntynyt, se oli hivenen lisääntynyt keskisuurissa kasvavissa kunnissa. Eräänä selityksenä, mikä meille tietenkin tulkintana tästä annettiin, oli se, että se on varsin luonnollista, koska nämä ovat sellaisia kasvavia alueita, joilla tehdään lisääntyvää rakentamista ja sitä kautta sitten myös valitukset saattavat lisääntyä. Tietenkin ihan hyviä nämä selvitykset ovat, mitä sitten saimme, ja hyvin järkeenkäypiä.

Jos puhemies sallii, pienenä kevennyksenä todettakoon, että kun ed. Tiusanen totesi, että siellä on hyviä maaleja lauottu Tshekin toimesta, vaikka minäkin olin niin riemuissani tästä Tshekin ratifioinnista, että vannoin, että siitä asti kaikkialla kannatan aina Tshekkiä, siitä huolimatta kyllä minä silti toivon Ranskalle menestystä jalkapallossa.

Puhemies:

Puhemies on hyvin sallivainen.

Keskustelu päättyy.