Täysistunnon pöytäkirja 80/2009 vp

PTK 80/2009 vp

80. TIISTAINA 22. SYYSKUUTA 2009 kello 14.07

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys kuntajakolaiksi

 

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Tämä käsiteltävänä oleva hallituksen esitys eduskunnalle kuntajakolaiksi on jatkumoa Paras-puitelain yhteydessä aloitetulle työlle. Tuolloinhan uudistettiin voimassa olevan kuntajakolain säännökset kuntien yhdistymisen taloudellisesta tuesta sekä valtionosuuksien menetysten kompensoimisesta ja myöskin henkilöstön asemasta kuntaliitoksissa. Kuntajaon kehittämisen lähtökohdaksi myös silloin säädettiin vaatimus kunnan muodostumisesta työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Tämä kaikki säilyy ennallaan ehdotetussa uudessa kuntajakolaissa.

Mutta voimassa olevaan kuntajakolakiin on myös puitelain säätämisen jälkeen tehty eräitä kuntajaon muutosprosessia helpottavia, lakia selkeyttäviä osittaisuudistuksia. Nyt eduskunnan käsittelyyn tullut hallituksen esitys saattaa tämän prosessin loppuun kuntajakolain kokonaisuudistuksena.

Työssä on laajasti hyödynnetty sitä runsasta tietomäärää, joka on kertynyt viime vuosina toteutetuissa lukuisissa kuntajaon muutoksissa. Kuntien lukumäärähän on tämän vuoden alussa vähentynyt 67:llä eli on toteutunut 32 kuntaliitosta. Vuosina 2001—2013 kuntien lukumäärä vähenee yhteensä 115:llä. Hallituksen esityksen valmistelua ovat siten voimakkaasti ohjanneet käytännön kuntaliitostyöstä saadut kokemukset.

Kaikkien lainvalmisteluhankkeiden tavoin esityksessä on myös ajanmukaistettu lainsäädäntöä, parannettu lain rakennetta ja selkiytetty käsitteistöä. Kuntajaon muutoksen valmisteluprosessi kunnissa ja valtioneuvostossa on arvioitu kokonaan uudelleen. Tavoitteena on ollut tehdä nykyistä toimivammat työkalut kuntajaon muutosprosessin hallintaan.

Keskeinen esityksen poliittinen linjaus on, että hallituksen esitykseen ei sisälly mahdollisuutta pakkokuntaliitoksiin niissäkään tapauksissa, joissa kunta on käynyt läpi puitelain mukaan erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevia kuntia koskevan arviointimenettelyn. Kunnat, joissa kuntaliitos on nähty arviointimenettelyssä toimivaksi keinoksi turvata asukkaiden palvelut, ovat useimmiten tehneet liitoksen vapaaehtoisesti. Näin ollen arviointimenettely on jo sinällään edistänyt riittävästi kuntaliitoksia niin sanotuissa kriisikunnissa.

Voimassa olevan lain mukaan kuntaliitoskunnilta on poikkeuksetta edellytetty yhteistä rajaa. Esityksen mukaan kuntaliitos voitaisiin kuntajakoselvittäjän ehdotuksesta kuntajaon muutoksen muiden edellytysten täyttyessä poikkeuksellisesti toteuttaa, vaikkei kunnilla olisi yhteistä maarajaa. Esityksen mukaan maarajasta poikkeaminen edellyttää kuitenkin aina erityistä kuntajakoselvitystä, jossa pyritään siihen, että kunta muodostuisi yhdestä alueesta. Edellytyksiä muodostaa erillisistä alueista muodostuva kunta tulee edelleenkin tulkita suppeasti.

Kokonaisia kuntia koskevat kuntien yhdistymiset ovat esityksen mukaan mahdollisia vain kuntien yhteisestä esityksestä. Kuntajaon muutoksen edellytyksiä siirrettäessä kunnan osa toiseen kuntaan ehdotetaan sen sijaan täsmennettäväksi. Kunnan osa voitaisiin siirtää toiseen kuntaan nykyiseen tapaan, jos asianomaisten kuntien valtuustot eivät siirtoa vastusta. Valtioneuvosto voisi päättää kunnan osan siirrosta valtuuston vastustuksesta huolimatta, jos muutos on laissa tarkemmin säädetyn kokonaisarvion perusteella kunnan kannalta vähäinen. Nykyisistä siirrettävän alueen asukasmäärää ja pinta-alaa koskevista kaavamaisista prosenttirajoista ehdotetaan tältä osin luovuttavaksi. Lisäksi alueen kehittämisen edellyttämiä aluesiirtoja kuntien välillä voitaisiin vastaisuudessakin tehdä vastoin kunnanvaltuuston tahtoa, kunhan muutos ei merkittävästi heikennä muutosta vastustavan kunnan toimintakykyä ja edellytyksiä vastata palveluiden järjestämisestä tai rahoituksesta. Tältä osin säännösten muotoilussa on otettu huomioon asiaa koskeva oikeuskäytäntö.

Säännöksiä hallinnollisen kuntajaotuksen ja kiinteistörekisteriin merkityn kameraalisen jaotuksen yhtenäistämiseksi ehdotetaan täsmennettäväksi ja kiinteistötoimituksesta vastaaville toimitusmiehille ja kiinteistörekisterinpitäjälle ehdotetaan laissa tarkasti määritellyissä rajoissa annettavaksi toimivalta päättää hallinnollisen kuntajaon muuttamisesta. Näin merkitykseltään vähäisiä ja selviä kuntarajan uudelleenmäärityksiä ei tarvitsisi tuoda valtioneuvoston tai ministeriön päätettäväksi.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykseen sisältyy lukuisia kuntajaon muutosprosesseja helpottavia säännöksiä. Lakiehdotus on rakennettu sille jo nykyään käytännössä vallitsevalle tosiasialle, että kokonaisten kuntien yhdistymisestä päätetään asiallisesti kunnanvaltuustoissa ja valtioneuvoston päätös miltei poikkeuksetta noudattaa kuntien yhteistä esitystä. Näin ollen kuntalaisten kuulemis- ja vaikutusmahdollisuudet tulee turvata jo valmisteltaessa kunnanvaltuustojen päätöksiä yhdistymisesityksen tekemiseksi valtioneuvostolle. Tähän ajatteluun kuuluu myös, että kuntalaisten mahdollisuus hakea muutosta kuntaliitospäätöksiin sidotaan ensisijaisesti kunnanvaltuuston päätöksiin, ei valtioneuvoston päätökseen.

Kuntia yhdistettäessä luovutaan nykyisestä asian kaksinkertaisesta käsittelystä valtuustotasolla. Valtioneuvosto voisi siten ehdotuksen mukaan kuntien yhteisen esityksen tultua valtioneuvostoon päättää asiasta ilman uutta kuulemis- ja lausuntokierrosta. Nykyinen valtioneuvoston käynnistämä niin sanottu kenttäkierros ei käytännössä ole tuonut mitään uutta valtioneuvoston harkintaan vaikuttavaa tietoa kuntaliitoksen edellytysten täyttymisestä. Kuntaliitosprosesseissa siirrytään muutenkin pääsääntöisesti soveltamaan yleisiä hallinto-oikeudellisia periaatteita ja säännöksiä.

Hallituksen esityksen keskeisenä tavoitteena on helpottaa uuden kunnan hallinnon ja toiminnan järjestämisen valmistelua ennen vuoden alussa tapahtuvaa kuntaliitoksen voimaantuloa. Työnjakoa lakkaavien kuntien toimielinten ja uuden kunnan perustamista valmistelevien toimielinten välillä selkeytetään olennaisesti. Kuntaliitoksen valmistelusta vastaavalle yhdistymishallitukselle esitetään vahvaa toimivaltaa ja kuntien välinen yhdistymissopimus nostetaan keskiöön paikallisessa valmistelussa.

Uuden kunnan organisointi voi käynnistyä heti sen jälkeen, kun kunnanvaltuustot ovat päättäneet yhdistymissopimuksesta ja tähän sopimukseen perustuen asettaneet yhdistymishallituksen. Ei tarvitse jäädä odottamaan valtioneuvoston päätöstä tai kuntajaon muutoksen voimaantuloa. Yhdistymissopimus tulee kuntia sitovana voimaan heti kuntien päätettyä sopimuksen hyväksymisestä.

Uuden kunnan hallinnon ja taloudenhoidon periaatteista on sovittava yhdistymissopimuksessa. Yhdistyvien kuntien toimivaltaa tehdä merkittäviä uutta kuntaa taloudellisesti sitovia päätöksiä rajoitetaan. Säännöksillä yritetään hillitä toteutuneisiin kuntaliitoksiin valitettavan usein liittynyttä ilmiötä, että yhdistyvät kunnat juuri ennen kuntaliitoksen voimaantuloa ovat tehneet uutta kuntaa sitovia, menoja lisääviä päätöksiä.

Hallituksen esityksellä pyritään myös parantamaan pöytätapoja kunnanosan siirtämistä toiseen kuntaan koskevissa asioissa. Valmisteltaessa esitystä kunnanosan siirtämisestä toiseen kuntaan edellytettäisiin esityksen käsittelyä asianomaisissa kunnissa ennen sen toimittamista valtioneuvostolle. Yksittäisten kuntien suoraan valtioneuvostolle tekemiin esityksiin perustuvat yllätyshyökkäykset rajansiirtoasioissa eivät siten enää olisi mahdollisia.

Siirrettäessä kunnan osa toiseen kuntaan tulisi nykyiseen tapaan lähtökohtaisesti tehdä kuntien välillä taloudellinen selvitys. Laissa säädettäisiin uudesta välitysmenettelystä tilanteissa, joissa kunnat eivät pääse sopimukseen taloudellisen selvityksen sisällöstä.

Arvoisa puhemies! Ehdotettu uusi kuntajakolaki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2010 alusta, ja lakia voitaisiin soveltaa ensimmäisen kerran kuntajaon muutoksiin, jotka tulevat voimaan vuoden 2011 alusta. Vireillä olevat kuntaliitosprosessit voitaisiin kuitenkin viedä päätökseen vanhan lain mukaisessa järjestyksessä, jos kuntajaon muutosesitys on toimitettu valtiovarainministeriöön maaliskuun loppuun 2010 mennessä.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen kuntajakolaiksi tavoitteena on edistää kuntarakenteen uudistumista ja nimenomaan vastaamaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä nousseita uusia tarpeita ja muuttuneita olosuhteita. Esityksessä todetaan, että lakia uudistettaisiin käytännössä toimivammaksi ja paremmin kuntajaon muutosprosessia tukevaksi. Kuten monessa esityksessä tässä vaiheessa tavoitteet ja aikomukset kuulostavat hyviltä ja kannatettavilta. On totisesti tarpeen vihdoin selkiyttää kuntajakolain rakennetta ja sisältöä. Onhan selvää, että jos kuntajaolla halutaan aikaansaada elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne, on säännöstön eri osien sitä pyrkimystä tuettava.

Kylläkin käsite elinvoimaisuus tulee vasta nyt kuntalakiin tässä esityksessä. Joiltakin osin kunta- ja palvelurakenneuudistusta voisikin arvostella siitä, että muutoksia ei ole tehtykään elinvoimaisuutta ajatellen ja tavoitellen, vaan on keskitytty liikaa vain rajojen liikutteluun. Niinpä nyt ollaankin monessa kuntaliitoskunnassa jälkijunassa palvelurakenteiden muuttamisen kanssa. Alueellisen eheyden vaatimus on elinvoimaisuuden saavuttamiseksi varmasti niitä kaikkein tärkeimpiä asioita kuntajaon uudistamisessa, ja siksi on hyvä, että laki tätä vihdoin käsittelee.

Arvoisa puhemies! Nyt kun kuntaliitoksia on tehty jo paljonkin ja kokemusta niistä on kertynyt monelle tässä salissakin istuvalle päättäjälle omissa kunnissaan, haluaisin nostaa esille erään ongelmaksi nousseen asian. Ministeri mainitsi yhdistymissopimuksen tärkeyden. Kuntien yhdistymissopimuksen sitovuus ja sisällön tulkinta ovat tuoneet paljon lisätyötä hallinto-oikeudelle. Sopimukseen on kirjattu muun muassa investointipäätöksiä ja palvelujen järjestämissopimuksen osia, ja kun uusi kunnanhallitus ja -valtuusto ovatkin ryhtyneet käsittelemään asioita, yhdistymissopimuksen asiat on unohdettu tai niitä on tietoisesti muutettu. Tästä aiheutuu luonnollisesti valituksia, ja valitukset vievät niin valittajilta kuin vastaajilta aikaa ja energiaa. Siinä mielessä onkin hyvä, että nyt uudessa kuntalaissa yhdistymissopimuksista ja niiden sitovuudesta säädettäisiin nykyistä yksityiskohtaisemmin. Toivottavasti tässä vielä pystyttäisiin huomioon ottamaan ne ongelmat, joita sopimusten tulkinta on tuottanut, ja löytämään lain avulla niihin selkeämpi ratkaisumalli. On hyvä kysyä, mikä merkitys on yhdistymissopimuksella, jos sen yli voi mennen tulleen kävellä.

Arvoisa puhemies! Myös muutoksen ajankohta ja käsittelyn nopeuttaminen on hyvä ottaa esille. Nykyisin kuntien yhdistymisistä poikivat kunnallisvalitukset kestävät hallinto-oikeudessa luvattoman kauan ja kuntien päätöksenteko takkuaa yhä enemmän. On hyvä, että kunnallisvalitusten käsittely säädettäisiin hallintotuomioistuimissa kiireelliseksi.

Suomen kuntien määrä on vähentynyt viime vuosina liki 70:llä. Jo pitkään olemme sinnitelleet puitelain avulla. Kuntajakolaki vuodelta 1997 on tullut siihen pisteeseen, että uudistamista tarvitaan ja kipeästi. Tarvetta on ilmennyt tarkistaa muun muassa menettelysäännösten osuutta kuntajaon muuttamisen valmistelu- ja päätöksentekoprosessissa. On siis hyvä, että nyt lakimuutoksella halutaan näitä säädöksiä tarkistaa.

Sen sijaan kuntien yhdistymisen taloudellista tukea ja henkilöstön asemaa koskevia kuntajakolain säännöksiä ei tässä lakiuudistuksessa haluta muuttaa, koska niitä on vastikään uudistettu puitelain säätämisen yhteydessä vuonna 2007. Ymmärrän, että tällä tarkoitetaan niin sanottuja porkkanarahoja ja niiden määräytymistä yhdistymistilanteessa sekä henkilöstön irtisanomissuojaa. On ihan ok, että ne säilyvät vähintään ennallaan, joskin olen kuullut myös kommenttia siitä, että viiden vuoden irtisanomissuoja henkilöstöllä on liian pitkä tämän talouden aikana.

Tähän lakiuudistukseen kaipaisin kyllä taloudellisen tuen puolelle jonkinlaista täsmäapua ja -tukea niille kunnille, jotka ovat puitelain osoittamat muutokset kunta- ja palvelurakenteessa lähteneet kuuliaisesti tekemään. Nythän on päinvastoin käymässä niin, että yhdistyneet kunnat ovat olleet jo yhdistyessään hyvin huonossa taloudellisessa tilanteessa, ja kahden huonosti pärjäävän yhdistyminen ei vielä tuo taloudellisia voittoja ainakaan kovin nopeasti. Pienet porkkanarahat on äkkiä käytetty jonkin rakenteen uudistamiseen, eikä niistä ole sen enempään.

Arvoisa puhemies! Voisiko ajatella jotakin sektorikohtaista rahoitustukea, jos kunta pystyy palvelurakenteeseensa löytämään uusia järjestämisen malleja kustannustehokkuuden nimissä? Tai ehkä näille kunnille voisi nyt tarjota tilapäistä alijäämän kattamisvelvoitteen helpotusta, jotain porkkanaa kuitenkin siitä, että ovat myös jatkaneet rakenteiden uudistamista. Sitä tukea ei missään nimessä ole se, että puitelain säätämisen yhteydessä kuntajaon muutosten yhteydessä maksettavasta investointi- ja kehittämishankkeiden tuesta luovuttiin. Tämä kohta tulisi tässä lakiuudistuksessa nyt korjata joko palauttamalla takaisin investointi- ja kehittämishankkeiden tuki tai tuomalla apua alijäämien kattamiseen.

Arvoisa puhemies! Jo puitelain tavoitteena korostettiin sitä, että kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta. Nykytilanne kunnissa vain muuttuu niin paljon nopeammalla tahdilla kuin vielä muutama vuosi sitten ymmärrettiin. Taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset palvelujen järjestämiseen ovat tänä päivänä ihan toisenlaiset kuin vähän aikaa sitten. Yhä suurempia alueita kaivataan muun muassa terveydenhuollon ja myös koulutuspalvelujen osalta, ja tämä asettaa vasta yhdistyneet kunnat jälleen uuden tilanteen eteen.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Tämä puisevan kuivalta kuulostava hallituksen esitys eduskunnalle kuntajakolaiksi sisältää kuitenkin meille erittäin tärkeitä asioita, koska kyse on kunnista ja kunnat voivat kantaa veroja ja sitä kautta jakaa hyviä palveluja ihmisille, niin terveydenhoitoa, koulutusta kuin muuta vastaavaa. On hyvä, että tämä korvaa — en käy sitä toistamaan, mitä täällä jo ministeri Kiviniemi ja ed. Peltonen kertoivat — vanhan, vuodelta 1997 olevan kuntajakolain. On oikein, että lainsäädäntöä uudistetaan, nykyaikaistetaan, niin että voidaan nopeammin reagoida kevyemmällä rakenteella ajan haasteisiin. Ed. Peltonen täällä teki huomion, että täällä ensimmäisen kerran mainitaan käsite elinvoimaisuus, ja totean tyydytyksellä, että tämä on otettu huomioon lainsäädännössä.

Esityksessä todetaan myös, että kunnan osan siirtämistä toiseen kuntaan voisi esittää myös yksittäinen kunta tai kunnan jäsen. Tämä on ollut kipupiste jo vuosikausia. Tiedän erään tapauksen Hämeen maaseudulta, jossa koululaisella olisi ollut hyvin lyhyt matka naapurikunnan kouluun, mutta se ei käynyt päinsä, koska kuntaraja oli esteenä. Uskon, että vaikka kaikki tämä valtava työ on tietenkin arvostettavaa ja hyvää ollut kuntalainsäädännön muuttamiseksi, siihen olisi päädytty ilman minkäänlaista lainsäädäntömuutosta. Pikkuhiljaa kunnat olisivat itse vaatineet eduskuntaa tekemään muutoksia, niin että yhteistyö olisi ollut enenevässä määrin mahdollista. Mutta hyvä, että tähänkin asti on näin päästy, ja hyvä niin.

Minkä vuoksi haluan käyttää puheenvuoron, on se, että Hämeessä on tapahtunut laaja yhdistyminen Hämeenlinnan alueella ja Päijät-Hämeessä käydään parhaillaan kiivaita neuvotteluja yhdistymisestä. Muistan myös muistaakseni viime kaudelta erään ankaran kannanoton, että milloinkaan ei voida kuntaa liittää toiseen kuntaan, jos sitä vastustetaan, mutta tämä hallituksen esitys näyttää, että se on mahdollista tietyin kriteerein. On myös hyvä huomata, että kuntia voidaan yhdistää, jos todetaan, että se on alueen kehittämisen kannalta hyväksi. Siihen vaaditaan vaan sitten paljon osaamista ja taitoa todeta se, mikä on alueelle hyväksi. Toivottavasti silloin kuullaan paitsi tietenkin asiantuntijoita myös alueen asukkaita, päättäjiä ja pitkään siellä eläneitä henkilöitä, mutta tietenkin myös kriittisiä näkökulmia pitää kuulla.

Laki tulee vasta jonkin ajan kuluttua voimaan, lopullisesti sitten, kun jo käydään seuraavia eduskuntavaaleja 2011. Tämä on todella puisevan kuiva laki, mutta se sisältää todella tärkeää asiaa. Tässä paksuudessaan se kuitenkin jää varsin kevyeksi opukseksi verrattuna hallituksen esitykseen eduskunnan aluehallinnon viranomaisten tehtäviä koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. Toivon, että tällä hallituksen esityksellä saadaan aikaan paremmat palvelut ja voidaan vastata nykyajan haasteisiin, ikääntymiseen, mutta myös pitää huoli siitä, että korkeatasoinen koulutus Suomessa pystytään turvaamaan.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Med tanke på kommun- och servicestrukturreformen är det bra att kommunindelningslagen förnyas och förtydligas. Låt oss tro att den här nya lagen kommer till användning i många fall de närmaste åren eftersom det verkligen behövs kommunsammanslagningar i vårt land.

Den offentliga sektorn och den kommunala självbestämmanderätten kommer att försvagas om inte ändamålsenligare kommunenheter åstadkoms. Kommunsamgångar bör alltid föregås av en aktiv och omfattande diskussion om behovet av en sammanslagning, om dess för- och nackdelar. Man ska tillsammans reda ut de här frågorna, bedöma den gemensamma nyttan.

I lagförslaget föreslås att en sammanslagningsstyrelse, som ansvarar för att sammanslagningen genomförs, ska tillsättas och tillträda när kommunerna gjort framställning om sammanslagningen. Personligen anser jag, på basis av erfarenheter från en kommunsammanslagning och en kommundelning, att kommunerna bör komma överens om viktiga frågor som ska gälla efter sammanslagningen redan innan framställning om sammanslagning görs.

On todella toivottavaa, että uusi kuntajakolaki tulee käyttöön monissa kuntaliitosratkaisuissa. Maassamme tarvitaan todella tarkoituksenmukaisempaa kuntien järjestämistä ja jakoa, muuten julkinen sektori tulee kärsimään, samoin kuin kuntien päätäntävalta ja hyvinvointipalvelut vesittyvät ja kuntalaiset joutuvat yhä epätasa-arvoisempaan asemaan. Kokemukseni perusteella yhdestä kuntaliitoksesta ja yhdestä kuntajaosta olen sitä mieltä, että kuntien tulee sopia keskenään tärkeiden asioiden järjestämisestä eli siitä, kuinka tärkeät asiat on tarkoitus järjestää ja hoitaa, jo ennen kuin päätös liitoksesta tehdään. Tähän on pyrittävä.

Yksi asia, johon tähän mennessä ei ole saatu selkeätä vastausta, on se, pitääkö liitosta haluavilla kunnilla olla yhteinen raja. Tämä asia on noussut esille aina silloin tällöin useilla seuduilla, muun muassa Vaasan seudulla. Tietenkin yhteistä rajaa on tavoiteltava, mutta jos jostain syystä sitä ei saada aikaan, miten silloin menetellään? Ymmärsin ministerin kommentista äsken, että liitos voi tulla kysymykseen myös ilman yhteistä rajaa. Tämä on oikea asenne. Jos on isomman alueen, seudun, eduksi ja useat kunnat ovat samaa mieltä, ei sovi, että yksi kunta vastustamalla tekee liitoksen mahdottomaksi.

Den här frågan om huruvida kommuner som önskar gå samman måste ha en gemensam gräns har hittills varit tämligen oklar och öppen. Frågan har aktualiserats i flera sammanhang i flera regioner, bland annat i min egen Vasaregion. Naturligtvis är det eftersträvansvärt och naturligt med en gemensam gräns, men om det av någon anledning inte åstadkoms, så bör det finnas möjligheter att göra undantag från det här om det är alldeles uppenbart, och flera kommuner är av den åsikten att det är till ett större områdes gemensamma nytta att man åstadkommer en sammanslagning just i det här området, så bör inte en enskild kommun kunna göra det här omöjligt. Så mot den här bakgrunden anser jag att ministerns tolkning här representerar den riktiga attityden och det är det här som också lagstiftningen gör möjligt.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Vahvat kunnat ovat tarpeen. Vain vahvat kunnat pystyvät huolehtimaan terveestä rahoituksesta. Vain vahvat kunnat pystyvät takaamaan kuntalaisilleen riittävät ja laadukkaat palvelut. Niinpä kaikki sellaiset toimenpiteet, joilla kyetään parantamaan kuntarakennetta, ovat perusteltuja ja tarpeen.

Edellisen hallituksen käynnistämä Paras-hanke lähti liikkeelle erittäin hyvin. Valmisteluun tuli suuri määrä kuntaliitoksia, ja mikä parasta, monet näistä olivat tällaisia monikuntaliitoksia. Tämän vuoden alusta toteutuikin ennätysmäärä kuntaliitoksia Suomessa. Eli tältä osin Paras-hanke onnistui ihan hyvin, mutta ei tämä kunta- ja palvelurakenne ole vielä läheskään valmis, ja jotenkin minulle on jäänyt se vaikutelma, että tämän hallituksen aikana tästä Paras-hankkeesta on veto loppunut, vauhti hiipunut. Minulla on kyllä se käsitys, että välttämättä nämä nyt esillä olevat kuntajakolain muutosesityksetkään eivät tule vauhdittamaan kuntarakenteen muutosta siitäkään huolimatta, että tämä lakiesitys sisältää erittäin monia hyviä ja perusteltuja parannuksia. Mielestäni lainsäädäntöä pitääkin tehdä ajassa, ja jos nyt voimassa olevassa laissa on ollut tulkintaerimielisyyksiä, tulkintaongelmia, niin on hyvä, että ne nyt tällä esityksellä korjataan, niin kuin olen ymmärtänyt.

Ed. Peltonen totesi, että tässä lakiesityksessä ei käsitellä sen paremmin henkilöstön asemaa kuin kuntien tai kuntaliitosten taloudellista tukemistakaan. Ei ole todellakaan tarpeen, koska näiltä osin meillä on varsin tuoretta lainsäädäntöä.

Henkilöstön viiden vuoden irtisanomissuojaa on joillakin tahoilla kovasti kritisoitu. Minun mielestäni se on kyllä ollut perusteltua, ja luulenpa, että ilman tätä irtisanomissuojaa monet kuntaliitokset olisivat jääneet toteutumatta.

Mitä sitten tulee yhdistymisavustuksiin, niin ne ovat epäilemättä toimineet hyvänä kannustimena nyt tänä vuonna ja vielä tulevina vuosinakin tapahtuville kuntaliitoksille, ja varsinkin kun niissä on ollut aleneva kerroin vuosista 2008 ja 2009 lähtien, niin se on tietysti merkinnyt sitä, että näitä kuntaliitoksia on toteutettu erityisesti näinä vuosina, ja todellakin tämän vuoden alun suuri lukumäärä selittyy osaltaan tällä.

Mutta olen ymmärtänyt, että vuoden 2013 jälkeen yhdistymisavustuksia ei enää ole käytettävissä. Jos näin on, niin senkin ymmärrän, koska eivät tällaiset kannustimet voi mitään ikuisiakaan olla, ja niillä kunnilla todellakin, jotka ovat halunneet käyttää näitä yhdistymisavustuksia, on ollut siihen täysi mahdollisuus, mutta tämmöinen kannustava kannustinelementti tulee jatkossa jäämään ilmeisesti pois.

Mitä tulee tähän lakiesitykseen, niin minun mielestäni tässä on hyvänä tavoitteena se, että kunnat pyritään muodostamaan työssäkäyntialueista tai vastaavista muista kokonaisuuksista. Mielestäni tällä tavalla maahamme saadaan erittäin hyvä, vahva kuntarakenne.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia. Mielestäni tässä lakiesityksessä on äärettömän hyvää myös se, että yhdistymissopimuksen ja yhdistymishallituksen roolia kuntaliitosprosessissa tullaan korostamaan, vahvistamaan. Yhdistymissopimus ja sitoutuminen yhdistymissopimukseen kaipaa todellakin täsmentämistä, ja tätä tässä lakiesityksessä ehdotetaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Edellinen hallitus polkaisi eräänä yön hetkenä Paras-hankkeen liikkeelle aika yllättäin ja pyytämättä. Se ei ollut hallitusohjelmassa, mutta sinänsä hyvä asia, että se nostettiin esille. Tänä päivänä on paikallaan tietysti vähän tarkastella sitä, mihin Paras-hankkeella on päästy ja ennen kaikkea mitä tästä eteenpäin. Muistaakseni eduskunta edellytti hallitukselta selontekoa Paras-hankkeen tilanteesta, ja se saattaisi olla näihin aikoihin, kun se olisi pitänyt saada, ja hieman tässä nyt ihmettelen sitä, miksi kuntajakolain esityksen rinnalla taikka sen yhteydessä tai jopa sitä ennen ei ole meillä tätä selontekoa, joka antaisi laajemman perspektiivin tähän kuntien tilanteeseen. Mutta ehkäpä ministeri kertoo, milloin saadaan tuota tarkempaa tietoa koko hankkeesta ja sen jatkosuunnitelmista muiltakin osin kuin vain kuntajakolain osalta.

Paras-hankkeen seurauksena, toki jo ennen sitäkin mutta edelleenkin ja tästä eteenpäin, meillä on, voi karkeasti sanoa, neljän tyyppisiä kuntia: meillä on isoja ja vahvoja kuntia; pieniä ja vahvoja, vauraita kuntia; isoja ja köyhiä kuntia sekä pieniä ja köyhiä kuntia.

Nämä isot ja vauraat ovat niitä ihannekuntia ilmeisesti, vaikka niissäkin on tavattoman paljon ongelmia tänä päivänä taloudellisista ja muista syistä. Monissa pienissä kunnissa, joissa talous on hyvin hoidettu ja joilla on edellytykset jatkaa toimintaansa, ihmiset ovat erittäin tyytyväisiä palveluihin ja siihen vaikuttamismahdollisuuteen, mikä pienehkössä yksikössä on olemassa. Sitten nämä isot ja köyhät kunnat ovat todella ongelmallisia ja tietysti myös pienet ja köyhät kunnat, mutta niitä voidaan ikään kuin heitellä helpommin, määräillä kiristämällä ja ajamalla taloudellisesti niin ahtaalle, että niiden on jotakin pakko tehdä, ja nyt monet kymmenet tällaiset kunnat ovat hakeutuneet isomman kunnan kylkeen ja jääneet sinne sitten näivettymään alueeltaan. Näinhän se tosiasiassa on käynyt kaikista kauniista sopimuksista huolimatta. En syytä tästä hallitusta, vaan ennen kaikkea tätä talouden tilannetta ja kehityksen yleistä kulkua. Maaseutu autioituu kovalla vauhdilla, eikä sille näköjään hallituskaan mitään saa tehtyä — haluaako, se on sitten kysymys, jota en lähde pohtimaan.

Mutta kun täällä nyt puhutaan tässä lakiesityksessä kuntien elinvoimaisuudesta, niin kyllä kysymys herää, millä nämä isot köyhät kunnat saadaan elinvoimaisiksi. Valitettavasti sitä keinoa ei täältä löydy eikä mistään muualtakaan, eikä kahden, kolmen, neljän eikä edes kymmenen ison köyhän kunnan yhdistäminen valtavan laajaksi kuntayksiköksi tee siitä elinvoimaista. Yksi keskusta kehittyy ja muut näivettyvät, tämä on se kylmä tosiasia, ja ihmisten eriarvoisuus kasvaa entistä enemmän.

Mitä tälle kehitykselle voidaan tehdä? Ministeri Pekkarinen 16.9. eli suunnilleen viikko sitten Maaseudun Tulevaisuudessa lupasi — tai oliko se esitys vielä tässä vaiheessa — että hallitus aloittaa tällaisten heikkojen seutukuntien selviytymisohjelmien laatimisen. Ja niillä on todella kiire. Nyt sieltä ajetaan valtion peruspalveluja alas, ja sitä kautta myös yksityiset palvelut joutuvat entistä ahtaammalle. Hyvä esimerkki on Keski-Suomessa Joutsan seutukunta, joka on sijainniltaan erinomainen, mutta on tällainen pienehkö seutukunta, jossa kehityksen suunta on erittäin negatiivinen, väestön ikärakenne on vinoutunut ja vinoutumassa yhä voimakkaammin, valtion palvelut ovat hävinneet jne. Näille tarvitaan todella voimakkaita otteita, ja niitä hallitus ei ole kyllä osoittanut talouden puolelta eikä toiminnallisestikaan, vaan on vetänyt palveluja alaspäin enemmän kuin olisi ollut kohtuullista.

Herra puhemies! Itse tämä kuntajakolakiesitys on paikallaan, ja tässä on paljon hyvää. Sikäli kuin ehdin tätä tarkastella, niin teknisesti ja menettelytapojen osalta on paljon sellaista, mikä on ihan tarpeen ja sopivaa ja hyvä toteuttaa. Kahteen asiaan hieman kiinnitän kuitenkin huomiota.

Ensin ovat nämä äsken muittenkin esille nostamat yhdistymisavustukset, jotka nyt tästä eteenpäin pienenevät määrällisesti. Ne eivät ole enää houkuttelevia. Mitä niiden kanssa pitäisi tehdä? Vuoden 2013 jälkeen niitä ei tule enää ollenkaan hallituksen päätösten mukaan. Toki uusi hallitus voi tehdä uudenlaisia päätöksiä, mutta näillä näkymin ei niitä ole. Ja kun talous on tämän laman ja muun alueellisen kehityksen kannalta näin tavattoman hankala kunnissa, niin ilmeistä on, että euro tulee olemaan ankara konsultti ja ajamaan kuntia yhteen ilman yhdistymisavustuksia, ja silloin tuo maaseutuväestö erityisesti joutuu entistä kurjempaan asemaan. Siellä eivät tiet ole kunnossa eikä siellä ole palveluita ja ne etääntyvät entisestään. Eli tämä on huolestuttava kehitys, ja kyllä ministeriltä odotan hieman arviointia siitä, miten yhdistymisavustusten jatkossa arvellaan käyvän, annetaanko euron ja markkinavoimien kylmän rauhallisesti jakaa ihmiset entistä syvemmälle.

Herra puhemies! Toinen asia, johon kiinnitän huomiota, on tämän esityksen 29 §:n 2 momentin viimeinen lause, josta täällä ed. Kalliokin mainitsi, eli tämä henkilöstön aseman turvaaminen. On aivan selvää, että kun kuntaliitoksia tehdään, niin yhtään siivoojaa, yhtään vanhainkodinhoitajaa, yhtään opettajaa tai muuta tällaista suorittavaa henkilöä ei voida vähentää, koska eihän se väki siitä muutu liitoksen myötä. Toki voi tulla rakenteellisia uudistuksia, jotka sitten johtavat siihen, että työvoimaa joudutaan uudelleen sijoittamaan ja jopa vähentämään.

Mutta kun esimerkiksi 5 tai 10 kuntaa yhdistyy ja jokaisessa kunnassa, jos ne ovat kohtuukokoisia kuntia, niin kuin meillä on, jokaisessa 5:ssä tai 10:ssä kunnassa, on sivistystoimenjohtaja, sosiaalijohtaja, tekninen johtaja, hallintojohtaja kunnanjohtajan lisäksi, niin silloin tulee sitten eteen se, että näillä kaikilla johtajilla on 5 vuoden betonoitu virka-asema, paikka, töitä ei ole mutta palkka ja virka on turvattu, niin tämä on kyllä sellainen tekijä, joka on syytä nostaa esille. Tässä kohtaa, yläpäässä, kalleimman palkkaluokan ihmisten kohdalla, tämä betonointi ei mielestäni ole kyllä loppuun harkittu.

Ymmärsin, että ammattiyhdistysliike ajoi Paras-laissa tämän pykälän sinne sisään, ja silloin sosialidemokraatit olivat hallituksessa ja tämän veivät. Näiden työntekijöiden osalta pidän sitä ihan ok-, hyvänä asiana, mutta jos viisi sivistystoimenjohtajaa, hallintojohtajaa, sosiaalijohtajaa, teknistä johtajaa siellä yhdessä virastossa pyörii entisellä palkalla ilman töitä, niin siinä ei ole mitään järkeä. Tässä pitäisi nyt kyllä valiokunnan ja eduskunnan ottaa lusikka kauniiseen käteen, kun ministeri ei ole sitä halunnut nostaa esille. Ei mikään yksityinen yrityskään pitäisi johtajia näin paljon kuin meillä nyt on näissä uusissa yhdistyneissä kunnissa.

Herra puhemies! Olen itse noissa hommissa ollut ja tiedän, että kaikki opiskelukaverit ja vanhat työkaverit eivät tästä puheesta tykkää, mutta jos halutaan saada kuntataloutta edes jossain määrin raiteille, niin kyllä tähän asiaan mielestäni pitäisi puuttua.

Herra puhemies! Mainitsen vielä tästä kunnan osan liittämisestä toiseen kuntaan vastoin menettävän kunnan, vastustavan kunnan, tahtoa. Täällä sanotaan, että "jos se on muutosta vastustavan kunnan kannalta vähäinen," se voidaan tehdä pakolla, tai jos muutos ei "merkittävästi heikennä muutosta vastustavan kunnan toimintakykyä ja edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta", niin tämän "vähäisen" merkityksen tulkinta on kyllä tärkeä asia tässä, ettei sitten tule sellaisia tilanteita, että tätä kautta ajetaan joku kunta elinkelvottomaksi kuitenkin, kun ulkopuolinen tai joku ministeriössä vain toteaa, että se on niin vähäinen muutos. Nyt meillä on ollut ilmeisesti joku 5 vai 10 prosentin sääntö, en muista, mikä se on ollut luvultaan, mutta tätä kannattaa varmaan valiokunnassa tarkkaan miettiä, miten yksilöidään, ettei tehdä kohtuuttomia ratkaisuja kunnallisen itsehallinnon kannalta.

Muutoin kannatan kyllä sitä, että Suomen kuntarakennetta uudistetaan, mutta ihmisten ehdoilla, tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta kiinni pitäen ja palvelujen turvaamisen näkökulmasta kaikkialla maassa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntien kädessä on suomalaisista huolehtiminen, ja kunnat kohtaavat monenlaisia haasteita taloudellisen tilanteen muuttuessa ja myös väestörakenteen muuttuessa. Sen takia Paras-hanke on ollut hyvä aloitus ja hyvä työväline katsoa uusia haasteita myös rakenteiden muutosten kannalta. Monessa kunnassa, monessa keskustelussa joutuu valinnan eteen: laatu vai rakenne. Ja toivoisin, että kunnallisessa päätöksenteossa uskalletaan ottaa järki käteen ja lähteä hyvällä laadulla eteenpäin, mutta puuttumaan näihin rakenteisiin.

Joskus alueella käy niin, että koko alue ei puhalla samaan hiileen eikä näe samanlaista tulevaisuutta. Sen takia mahdollisuus tämän lain mukaisesti kuntaliitoksen tekemiseen tai edes sen tutkailemiseen myös ilman yhteistä rajaa on erittäin tervetullut täsmennys. Joskus myös yksi maantieteellinen kunta tai muutama kunta voi estää sen, että löytyisi tämä dynaaminen, elinvoimainen kunta, työssäkäyvä kunta, jos työssä käydessä joutuu kunnan osasta toiseen tai toisten kuntien läpi kulkemaan, ja että alue saataisiin maantieteellisesti kattavaksi. Tämä elinvoimaisuuden käsite ei voi tarkoittaa kovin hajanaista maantieteellistä rakennetta, mutta monta kertaa eri kuntaosakeskukset menevät jopa toisten kuntien läpi, kun piirretään sitten niitä maantieteellisiä teitä ja yhteyksiä, joita ihmiset arkipäiväisessä liikkumisessaan käyttävät työpaikkaliikenteessään ja palveluja käyttäessään.

Se, mikä jää vieläkin isona kysymyksenä ilmaan, on valtion tahto tämän lain ulkopuolelta, ja mikä liittyy budjettiin: yhdistymisavustusten käyttö tästä eteenpäin. Omalta seudultani Vaasasta, jossa myös rannikkoa on paljon, vastaan tulee esimerkiksi saaristotuki, joka vääristää tilannetta todellakin rankasti. Kun olemme selvitystyössä siellä saaneet lukuja eteemme, mitenkä eri kuntaliitokset vaikuttaisivat taloudellisesti, niin lähes kaikki liitokset porkkanarahan jälkeenkin tuottaisivat negatiivisen tuloksen alueen kunnille, koska saaristotuki saattaisi näistä pienemmistä kunnista lähteä pois. Myös muunlaiset valtionosuusjärjestelmäkannusteet sotivat tätä yleistä tavoitetta vastaan luoda elinvoimaisia, riittävän monipuolisen elinkeinorakenteen varaan varustautuneita kuntia. Sen takia tuntuu, että vielä enemmän pitäisi hallituksen pystyä koordinoimaan sitä, mitä suu sanoo ja kädet tekevät. Kokonaisuutta näissä ei ole aivan loppuun asti saatettu.

Vaasan seudulla kiinnostavaa on myös kunnanosahallinnon mahdollistaminen: mitä kaikkea voitaisiin nykylainsäädännössä sallia ja mikä olisi mahdollista, vai tarvitaanko jonkinlaisia uusia lainsäädännöllisiä tarkennuksia, jos esimerkiksi hyvin erilaiset suuremman kunnan alueet poikkeavat toisistaan esimerkiksi kielirakenteen kautta. Jo nyt tiedämme, ettei jokaisen lääkärin tarvitse olla kaksikielinen, jos hänen toimipaikkansa on lähes yksinomaan ruotsinkielisellä alueella tai lähes yksinomaan suomenkielisellä alueella, vaikka itse kunta olisi kaksikielinen. Mutta olemme seudulla tutkailleet mahdollisia hallintomalleja Ruotsin puolelta, ja silloin tälle lähidemokratialle voi löytyä ihan omanlaista tehtävää, jos hallinto muuten olisi suuremmassa yhteisessä kunnassa, joka sitten kuitenkin monenlaisia kulttuureja ja kieliä yhteen kokoaisi.

Tässä laissa minusta on oikea ote kannustaa ihmisiä kunnissa löytämään oikeanlaiset hallintomallit, jotta palvelujen saannin turvallisuus voitaisiin taata myös seuraavan vuosikymmenen aikana ja sen jälkeen. Eli näen niin, että rakennetta muuttamalla palvelujen laatu voitaisiin paremminkin turvata.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! On ollut positiivista kuulla näissä ensimmäisissä puheenvuoroissa, että lakiesitys saa kannustusta juuri sen vuoksi, että sillä pyritään edistämään kuntien palvelurakenteen kehittämistä ja edelleenkin kustannustehokkuuden nostamista. Tästä kustannustehokkuuden nostamisesta on joillekin tullut sanahirviö, vaikka se on päinvastoin erittäin johdonmukainen siihen tarpeeseen nähden, joka kunnissa on.

Arvoisa puhemies! Koen osittain tämän lakiesityksen myöskin hallituksen vastaukseksi siihen, kun täällä on viime aikoina puhuttu kuntien tulevaisuudesta, palvelujen säilyttämisen mahdollisuuksista. Tällä lakiesityksellä ollaan osaltaan vauhdittamassa sitä, että ratkaisuja palveluiden turvaamiseksi voidaan tehdä myöskin muuten kuin jatkuvasti lapioimalla rahaa olemassa olevien rakenteiden päälle.

Sillä, että kuntarakenne muuttuu, on, tiedämme hyvin, monia positiivisia vaikutuksia, vaikka se ei ole mikään sataprosenttinen lääke pelastamaan niiltä ongelmilta, joissa kunnat tänä päivänä ovat. Tiiviimpi, eheämpi, yhdellä hallinnolla oleva yhdyskuntarakenne antaa kuitenkin mahdollisuuksia välttää sellaisia sudenkuoppia, joita palvelurakenneverkoston rakentamisessa on vuosien saatossa ollut. Kun kaksi kuntaa erottuu oikeastaan ainoastaan rajansa ja erilaisen vaakunansa vuoksi, muuten työssäkäyntialue on yhtä, palveluita käytetään jo hyvin pitkälle ristiin, siitä huolimatta päättäjät vaihtuvat kuntarajan vaihtuessa. Ja saattaa olla, että molemmilla on oma lähiönsä siinä rajojen molemmin puolin ja yhtä aikaa sitten kilpailuttamalla kaksi urakoitsijaa rakentaa esimerkiksi päiväkotia, mutta ainoastaan kuntaraja on siinä välissä, kun kuntarajat poistamalla voidaan tätä palvelurakennetta myöskin siltä osin järkevämmin ja perustellummin käyttää.

Se, mihin täällä ed. Kankaanniemi viittasi, henkilöstön aseman turvaamiseen, johon tässä uudessa esityksessä ei olla puuttumassa, sehän on niissä kuntauudistuksissa äärimmäisen raskas ratkaisu, jonka tämä viiden vuoden turva tuo. Mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että jos tällaista mallia ei olisi, kuntaliitokset voisivat olla aika vähissä tai ainakin niiden toteutuminen hidastuisi. Meidän ehkä tämmöinen luonnollinen turva tässä asiassa on se, että kuntatyöntekijöiden ikärakenne on tällä hetkellä se, että luonnollisen poistuman kautta syntyy mahdollisuuksia uusia kuntaliitoksen jälkeen myöskin organisaatiota ennen kaikkea juuri hallinnon tasolla, jossa tätä päällekkäisyyttä tulee ja jossa niitä kuluja on merkittävästi. Toivon mukaan ne kunnat sitä myöskin käyttävät hyväkseen, kun tällaisia vakanssivapautumisia tapahtuu ja uutta tarveharkintaa voidaan tehdä.

Tämä lakiesitys on erittäin ajankohtainen meille Päijät-Hämeessä, jossa kymmenen kuntaa on päättänyt tehdä kuntaliitosselvityksen. Olemme hyvässä yhteistyössä myöskin valtionhallinnon ja ministeriön kanssa tässä asiassa. Toivon mukaan voin jo tässä vaiheessa etukäteen kiittää ministeriä, että saamme erityisselvittäjän valtion toimesta tähän Päijät-Hämeen hankkeeseen.

Haluaisin kuitenkin esittää kolme kysymystä. En niin tarkkaan ole tähän lakiesitykseen ehtinyt tutustua, mutta tulkitsin, että siellä on ehdotuskohtana yksi sellainen, joka koskee valtion erityiskuntajakoselvittäjää, että tämä uusi lakiesitys tullessaan hyväksytyksi mahdollistaisi myöskin esittää yhdistymistä ilman maarajaa.

Toinen kysymys liittyy siihen, että kun laki on tulossa voimaan vuoden 2010 alussa, mutta jos kuntaliitoshankkeita käynnistyy ennen sitä, voidaanko tämän uuden lain tuomia mahdollisuuksia soveltaa myöskin sellaisissa selvityksissä, jotka ovat käynnistyneet ennen lain voimaantuloa.

Mikä on ministeriön kanta sitten kuntayhtymien tulevaisuuteen, kun saattaa olla alueita, joissa kuntayhtymät ovat kaikkien niiden kuntien omistamia, jotka kuntaliitoksen kautta häviävät kartalta?

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenne on melkoisessa muutoksessa ollut tässä vuoden, kaksi ja on varmasti vielä jatkossakin. On luonnollista ja aika selvääkin, että myös kuntajakolakiin tarvitaan määrättyjä tarkistuksia, joita tässä esitetään. Kiinnitän huomiota pariin asiaan.

Ensinnäkin tässä uudistuksessa pyritään notkeuttamaan tätä hallinnon ja palvelun järjestämissopimuksen tavallaan sitovuutta ja sopeutuvuutta tähän aikaan ja ajan muutokseen, tilanteen muutokseen. Se sitovuus esitetään laskettavaksi viidestä vuodesta kolmeen vuoteen. Tämä on varmaan monessa tapauksessa perusteltua, mutta vastapuolella pitää myöskin sitten muistaa, että tässä alkuvaiheessa on hyvin tärkeää sitouttaa yhdistyviä kuntia tai kunnan osia ja niiden asukkaita myöskin sellaisilla sitoumuksilla ja velvoitteilla, joihin voidaan luottaa. Kovin nopeat muutokset eivät välttämättä tuo ryhtiä siihen sitoutumiseen ja alueen elinvoimaisuuden kehittämiseen.

Tässä yhteydessä olisi kyllä myöskin loogista laskea tuota irtisanomissuojan aikarajaa viidestä vuodesta kolmeen vuoteen. Useinhan vastakkain ovat vaikkapa koulun lopettaminen ja henkilömäärän saneeraaminen, ja tämä ei kovin loogisesti mielestäni tässä mene.

Toinen asia, mihin kiinnitän huomiota, on tämä kunnan osan siirto. On hyvä, että siihenkin tulee selkeyttä ja että myöskään tällaisia, niin kuin ministeri sanoi, yllätyshyökkäyksiä ei pääse tapahtumaan. Mutta olisi tärkeää, että näitä puntaroitaisiin myöskin hyvin vakavasti. Monesti tämmöisen uuden kunnan yhteydessä muodostuu alueita, joilla palvelut ovat hankalasti hoidettavissa uuden kunnan alueelta ja ne olisi helpompi hoitaa jostakin muualta. Tähän kaivataan kyllä hyviä pelisääntöjä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä on kokonaisuutena erittäin hyvä esitys, mutta kiinnittäisin minäkin huomiota muutamaan asiaan, mitkä minua vaivaavat.

Tämä ed. Toimi Kankaanniemen esille nostama virkojen betonisointi on erittäin vaikea asia silloin, kun haetaan nimenomaan, niin kuin aina pitäisi hakea, myös taloudellista hyvää näistä liitoksista. Esimerkiksi kun meillä kuuden kunnan alueella kokeilimme — olin itse oikein asiamiehenä kovasti viemässä asiaa eteenpäin — kuuden kunnan liitosta, teimme selvitystä siitä, niin kun laskimme valtionosuusmenetykset, mitä meille olisi tullut, ne olivat niin huomattavat, että siellä nousivat karvat pystyyn hyvin monessa kunnassa. Nyt sitten, vaikka viisi vuotta nämä valtionosuudet pysyisivätkin, niin väitän, että itse asiassa verrattuna siihen, että virat on betonoitu, voi olla, että silloin kun olemme laittaneet koko sosiaali- ja terveydenhuollon puolen yhteen, perusturvan puolen, ja siellä olemme tehneet nämä ikään kuin toimintoihin kohdistuvat muutokset, lopputulos on jopa parempi.

Sinänsä se on sääli, että nämä valtionosuusjärjestelmät ohjaavat tämäntyyppiseen käytäntöön eivätkä kannusta siihen, että voitaisiin mennä kokonaan yhteiseen hallintoon. Nimittäin väitän, että se saattaisi olla kuitenkin demokratian kannalta, tällainen suora edustuksellinen demokratia, jopa parempi.

Tässä virkojen betonoinnissa on sekin huono puoli, että hyvä virkamies tekee siinä viidessä vuodessa itsensä tarpeelliseksi. Sen jälkeen kun esimerkiksi nyt nämä kahdeksan virassa olevaa kunnanjohtajaa siellä Salon seudulla yhdistyneessä kunnassa ovat viisi vuotta olleet, pian saatetaan huomata, että kyllä erilaisia kehittämispäälliköitä ja elinkeinosuunnittelijoita tarvitaan.

Eli yhdyn täysin siihen ed. Kankaanniemen ajatukseen, että tästä pitäisi rohjeta puhua.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva kuntajakolain muutosesitys jakaa mielipiteitä, ei pelkästään oppositio- vs. hallituspuolueet, vaan varmaan hallituspuolueitten sisälläkin on asiasta erilaisia näkemyksiä.

Täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa on viitattu siihen, että kuntakoko ratkaisisi, että se on kunnan vahvuus ja palvelut pystyttäisiin turvaamaan. Valitettavasti näin ei asia tänä päivänä ole. Oikeastaan tämä syksy on osoittanut sen, että suuret kunnat, suuret kaupungit, ovat suurimmissa talousvaikeuksissa. Valitettavasti näin tilanne on. Kyllä varmaan esimerkkejä löytyy jokaisesta maakunnasta siitä, että pienikin kunta voi olla tehokas, palvelut pelaavat erittäin hyvin ja talous on kunnossa. Se on hyvin pitkälti kiinni siitä, miten on pystytty vuosien saatossa pitämään talous kurissa ja minkälaista yhteistyötä kunnissa tehdään. Se on kuitenkin aika pitkälti kiinni siitä, että löydetään päättävissä elimissä semmoinen yhteishengen, tekemisen meininki, ja siitä varmasti päästään eteenpäin.

Nythän monesti on niin, että maakuntakeskukset haalivat ympärillä olevia kuntia itselleen, ja monesti vaan sitten käy niin, että niitä reuna-alueilla olevia heikompia kuntia ei huoli kukaan. Ne jäävät täysin heitteille, jos lähdetään siitä, että pienissä maakunnissa maakuntakeskusten ympärillä olevat kunnat kelpaavat, muut eivät käytännössä kelpaakaan siihen yhteistyöhön, liitoshommaan. Tämä on merkittävän iso ongelma, ja se on johtamassa kotimaakunnassanikin siihen, että maakuntakeskus on kuntayhtymissä määräävässä asemassa. Ei tarvitse kuin yhden kunnan enää liittyä, sen jälkeen kuntayhtymissä ei oikeastaan tarvita valtuustoja eikä hallituksia. Siellä maakuntakeskuksen kunnanvaltuusto päättää myös kuntayhtymän asioista. En minä tiedä, onko se hyvä lähtökohta.

Mutta erityisen kiitoksen annan ministerille siitä, että hallitus on kirjoittanut tänne niin, että kunnanvaltuustot ja kuntalaiset ovat tässä ratkaisevassa asemassa. Sen pitää olla aina minusta tämmöisen kunnallisen demokratian ja päätöksenteon lähtökohta, että ne kuntalaiset ja kuntalaisten valitsemat valtuustot kuitenkin ratkaisevat sen asian, lähdetäänkö kuntaliitoksiin vai ei. Kun tässä on sanottu, että "tavoitteena olisi elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne", niin nämähän ovat hyviä, aivan erityisen hyviä sanoja ja nostalgisiakin, mutta on vähän vaikea käsittää, mitä se elinvoimaisuus loppujen lopuksi on, mutta varmaan hyviä perusteita.

Kunnan osan siirtämisen osalta tässä on nyt tämä asia linjattu niin, että se on hyvin kannatettavaa, ja varmaan tätä on pohdittu aivan oikein. On nimittäin niin, että monet maakuntakeskukset eivät halua kuin sen lähimmän taajaman ja muu osa kunnasta ei kiinnosta yhtään. En tiedä, miten on asianlaita tässä, kun täällä todetaan näin, että kiinteistötoimituksissa toimitusmiehet voivat tehdä päätöksiä "muuttamalla hallinnollista kuntarajaa laissa säädetyissä merkitykseltään vähäisissä tapauksissa": onko se kuitenkin niin, että vähäisissä tapauksissa näitä kuntarajoja voidaan sitten oikeasti siirtää, vai tulkitsenko minä tämän asian väärin. Saattaa olla, että en osaa tätä tulkita.

Kotikunnassani on tehty Paras-hankkeen mukainen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alue, 20 000 asukasta, ja työhän on lähtenyt kohtuullisen hyvin käyntiin. Tosiasia kuitenkin on se, että taloudellisia säästöjä ei vielä ole syntynyt juuri lainkaan. Ne tulevat sitten aikanaan, jos ne ovat tullakseen. On nimittäin niin, että atk-järjestelmät, kaikki, pitää yhdentää, ennen kuin päästään yhteiseen toimintamalliin, ja se on vienyt enempi rahaa kuin tuonut. Mutta toivottavasti siinä asia etenee niin, että jossakin vaiheessa tulee sitä säästöä.

Henkilöstön asemaahan me kaikki täällä korostamme, ja kukaan meistä ei oikeastaan uskalla sanoa tosiasiaa, mitenkä se on. Säästöjähän ei tänä päivänä synny, jos me emme pysty siihen henkilöstömäärään puuttumaan. Se on tosiasia, ja sitä taustaa vasten kuntien välistä yhteistyötä pitäisi kehittää enempi ja hakea malleja, joissa esimerkiksi tekninen toimi voisi olla kahden tai kolmen kunnan alueella, jolloin olisi yksi tekninen johtaja. Silloin me niitä säästöjä saamme, kun eläköitymisen kautta voidaan näitä järjestelyjä tehdä. Mutta jos ei ketään saada pois — minkä ed. Kankaanniemi nosti täällä esille — niin käy niin kuin monissa kuntaliitoksissa on kuitenkin tehty, että kaikki entiset kunnanjohtajat saavat korkeapalkkaisia virkoja siellä uudessa kunnassa ja palkka suurin piirtein 30 prosentilla tuplaantuu. Näin se vaan menee.

Mutta erittäin hyvä esitys, ja pakkoliitoksia en kannata. Minusta tästä voidaan ihan hyvin mennä eteenpäin ja hallitus on tehnyt hyvän esityksen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Perusviritykseni tähän hallituksen esitykseen on myönteinen. Siihen ei ole mitään poikkinaista sanaa tässä suhteessa. Mutta minä kiinnitän huomiota muutamaan näkökohtaan, joiden olisin toivonut ainakin tulleen mietityksi tässä yhteydessä.

Tämä lainmuutos käynnistettiin, jos olen ymmärtänyt oikein, helmikuussa vuonna 2008, siis aivan täsmälleen toisenlaisissa olosuhteissa kuin ne, joissa nyt eletään tällä hetkellä. Silloin elettiin auvoista aikaa myöskin kuntataloudessa. Muun muassa Oulun kaupungissa kaikki hienot suunnitelmat oli tehty. Uskottiin, että yhteisöverotuotto tuottaa kymmeniä miljoonia euroja kassaan rahaa ja kaikenlaisia hienoja kehityshankkeita voidaan viritellä ja myöskin imaista niitä lähikuntia siitä, silloin kun tahtoa on, ja maksaa niiden velatkin. Muun muassa Ylikiiminki toi 12 pilkku jotakin miljoonaa euroa maksettavaa noin vaan pois ja sillä siisti. Mutta nyt eletään aivan totaalisesti toisenlaista aikaa. Melkein ovat haipuneet yhteisöverotuotot, niistä on vain rippeet jäljellä, ja velkaa joudutaan tekemään, investoinnit joudutaan tekemään velalla jnp. Mutta Oulu pärjää, ja lähikunnatkin tällä hetkellä pärjäävät vielä kohtuullisesti.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä on kuitenkin sellainen juttu, että meillä on muistoissa Karkkila-aika lähimenneisyydestä. Olen aina kuntaministereiltä kysynyt, kun he ovat tuossa vaihtuneet ministeriaitiossa, että onkos Lex Karkkila pöytälaatikossa. Viimeksi kysyin sitä Manniselta, ja Manninen sanoi, että pöytälaatikossa on. Nyt, arvoisa puhemies, kun tämä kuntajakolakityöryhmän ehdotus on täällä hallituksen esityksenä tarkastelussa, niin on syytä kysyä, että missäs se on se Lex Karkkila, pienillä kirjoitettuna se Karkkila tässä yhteydessä.

Nimittäin olisi ollut oiva mahdollisuus laittaa se omaksi luvukseen tähän, välineeksi käytettäväksi sellaisessa tilanteessa, jossa jokin kunta tässä vaikeassa taloudellisessa ajassa on ajautumassa niin sanotusti selvitystilaan. Konkurssiinhan kunta ei voi ajautua. Se johtaisi koko julkisen hallinnon reittausluokan alentumiseen, ja nyt kun velkaa tehdään pilvin pimein, valtiokin 13 miljardia euroa ensi vuonna, niin ei ole kyllä paljon varaa reittausluokkaa alentaa, korot nousevat salamana. Elikkä toisin sanoen homma on hoidettava joka tapauksessa, ja se piikki on valtion piikki.

Nyt tietysti on sillä tavalla, että olisi ollut näppärä tehdä tähän sellainen tilapäisjärjestelyluku, jossa olisi annettu välineet tuota tilannetta varten. Sitä ei tarvitsisi edes erikseen tänne eduskuntaan tuoda, ja siinä olisi ollut se mahdollisuus, joka nyt tässä hallituksen esityksessä on, elikkä eräänlainen enklaavimalli. Ensin me halusimme enklaavista pois, ja nyt ne enklaavit ovat kuntaenklaaveja, jotka hyväksytään, elikkä kuntaliitokset ilman yhteistä rajaa. Siitähän enklaavissa on kysymys, ei mistään sen kummemmasta. Elikkä siis toisin sanoen tällaisella enklaavimallilla, tilapäisjärjestelyllä, olisi hoidettu hallinnolliset asiat ja kaikki muutkin murheet ja myöskin taloudelliset asiat ja kanavoinnit jnp.

Ja mikä tärkeintä, se emokunta ottaa lainat, niin että se ongelma on poistunut kokonaan, koska todennäköisesti sen kunnan, joka valittaisiin emokunnaksi, asiat olisivat siinä määrin hyvässä jamassa, että homma voitaisiin hoitaa. Mutta eipä nyt tainnut tulla ministerille mieleen.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana olen seurannut aika tiiviisti kolmea neljää kuntaliitosta, ja muutama kommentti niistä. Osa on onnistunut hyvin, ja osassa on tullut rukkasia ensiksi alkuun ja sitten lopulta kun on väistytty kosijamiehen osalta, niin lopultakin toteutui se kuntaliitos tämän vuoden alusta, ja täytyy sanoa, että kohtalaisen hyvään aikaan, elikkä me olimme varmaan siellä parhaassa saumassa yhdistymisavustusten kohdalla. Sitten myöskin täytyy sanoa, että kun toinen kunta oli verotulotasausta saavana ja toinen maksavana, niin sekin kompensaatio osui meille maksimissaan. Elikkä siinä asiassa on onnistuttu. Ja sitten se lähtökohta oli siinä mielessä hyvä, että meillä oli kolme vuotta jo palvelut olleet yhdessä ja hallinnot vain yhdistettiin.

Lähtökohta, joka teki tämän sopeutumisen kohtalaisen helpoksi, oli myöskin se, että sillä suorittavalla tasolla ei ollut kovin isoja ongelmia ja sieltä oli jo väki vähentynyt. Ja nythän tässä tulevien vuosien aikana, luulisin, kaikesta muusta henkilöstöstä voidaan hyvilläkin mielin pitää kiinni paitsi näitten johtajien kohdalla, mitä ed. Kankaanniemi sanoi, niitä ongelmia voi tulla. Mutta muusta henkilöstöstähän alkaa olla paremminkin pulaa jo tulevien vuosien kuluessa, semmoisia väkimääriä sieltä eläköityy.

Mutta minäkin olen tyytyväinen, kuten ed. Pulliainen, tähän esitykseen. Minusta tässä on ihan hyviä argumentteja. Mutta kyllä täytyy sanoa, kun tätä Suomen kuntarakennetta katsoo ja kuuntelee noita kuntapäättäjiä erityisesti tuolla pienemmissä ja harvempaan asutuissa kunnissa, että kyllä puheet ovat sen suuntaisia, että kyllä joskus toivoisi pakkoliitoksiakin. Jos siinä vaiheessa kun kuntaa ollaan liittämässä toiseen kuntaan ja kun kuullaan, paljonko porkkanarahoja saadaan, niin tuhannen asukkaan kunnassa vielä luottamushenkilöstö sanoo, että no, kyllä me tuolla rahalla vielä pari vuotta pärjättäisiin, ja ennestään on velkaa vaikka kuinka paljon, niin jossain määrin pitäisi tulla vastaan siinä, kuinka pitkälle velkamäärät lasketaan, koska ne velat joutuu sitten kuitenkin sen liitoksen vastaanottava kunta ottamaan vastaan. Toki siinä voisi käydä niin, että mekin haluaisimme liittyä Kauniaisiin. Jos täältä annettaisiin määräys, niin me sanoisimme, että me liitymme Kauniaisiin, niin saisimme vähän kuitattua omia velkojamme.

Mutta sitten tähän pari kysymystä. Ensinnäkin tämä yhdistymissopimuksen sitovuus. Sinällään on ihan hyvä juttu, että se on tähän kirjoitettu näin kuin se on, mutta siitä sitovuudesta ei ole sanottu mitään, mitä se tarkoittaa kuntaliitoksen jälkeen. Siitä ei ole mitään. Minulla on Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa valitus kuntaliitossopimuksen sitovuudesta. Katsotaan, testataan, onko sillä mitään merkitystä vai voidaanko se heti laittaa kokonaan uusiin puihin elikkä lopettaa sen käsittely siihen tammikuussa, niin että kun se on kertaalleen nuijittu ja uusi valtuusto alkanut, niin sillä sopimuksella ei ole mitään merkitystä. Elikkä se vähän täytyisi testata, ja minun mielestäni se olisi ollut kenties hyvä, että se olisi tarkemmin määritelty. Ainakaan sillä lukemisella, minkä minä tässä äsken luin, minä en löytänyt sen liitoksen jälkeisestä toiminnasta tietoa, mistä on kyse.

Tässä joku mainitsi atk:n, se oli varmasti ed. Reijonen, joka siitä sanoi. Kyllähän se on ollut osaltaan varmaan se, mikä meidän kuntataloutta on vienyt mettään. Sinne on satoja miljoonia hakattu, hassattu rahaa ihan hukalle. Jo 90-luvun alusta lähtien meillä on ollut yli 400 järjestelmää, jotka eivät keskustele keskenään, ja kun meikäläinen joskus 90-luvun puolivälin jälkeen koetti puhua, että hei, pidetään nyt pikkuisen taukoa ja katsotaan ja laitetaan semmoisia järjestelmiä, jotka edes keskustelisivat tuon naapurikunnan järjestelmän kanssa, niin ne katsoivat, ne atk-ihmiset, että pidä sää rekkamies turpas kii, kun et sää ymmärrä näistä asioista yhtään mitään. Ja näin siinä vaan kävi, ja me on saatu kaikki maksaa siitä muuten valtava määrä ja maksetaan edelleen. Siellä on myyntimiehet ja lobbarit tehneet kyllä ihan täyttä työtä.

Sitten vielä täytyy sanoa, että minusta on tullut kyllä semmoinen skeptinen tässä kuntayhtymien kohdalla, että minun mielestäni niille pitäisi lyödä nuijaa päähän ja lopettaa koko kuntayhtymäpelleily ja katsoa niin, että joku järjestää ja sillä siisti, eikä tehdä tämmöistä kaksinkertaista hallintoa. Siellä hämärtyvät omat puurot ja vellit ihan selkeästi, ei siinä ole mitään järjen hiventä.

Puhemies! Tässä pieni vuodatus.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Paras-hanke lähti, niin kuin täällä on kerrottu, viime hallituskaudella käyntiin, ja siinä keskustajohtoinen ministeri vei asiaa vauhdilla eteenpäin, ja kiitoksen sana on myös nykyiselle kuntaministerille annettava. Ennätysmäärä kuntaliitoksia tapahtui viime vuodenvaihteessa.

Jotta kuntaliitosten yhteydessä syntyy uusi elinvoimainen kunta ja kunta pystyy peruspalvelut kunnan asukkaille tarjoamaan niin terveydenhuollon kuin koulutuksenkin sektorilla, mielestäni tarpeelliset rakennemuutokset pitäisi tehdä ennen kuin kuntaliitos astuu voimaan. Siinä esimerkiksi täälläkin esillä ollut viiden vuoden irtisanomissuoja on usein se estävä tekijä, että näitä rakenteellisia uudistuksia ei pystytä tekemään. Voihan ajatella, että tällä hetkellä nykyinen laki antaa mahdollisuuden, että tehdään kuntaliitos vasta 2013, ja näin ollen vuoteen 2018 asti noiden kuntien alueella ihmisillä tämä irtisanomissuoja on voimassa, jos näinkin pitkälle halutaan asialla kikkailla.

Monet kunnat ovat ratkaisseet tämän ongelman tekemällä kuntaliitoksien yhteydessä tilaaja—tuottaja-mallin, ja henkilökohtaisesti pidän sitä mallia erittäin epäsopivana muun muassa perusterveydenhuoltoon ja koulutukseen. Teknisellä sektorilla se hyvin toteutettuna toimii kohtuullisesti. Tämähän tarkoittaa vain sitä, että tällä pystytään näiden kuntien ylisuuri organisaatio pitämään kunnan palkkalistoilla, ja niin kuin täällä on tullut esille, viiden vuoden aikana kaikki taitavat kunnan virkaihmiset tekevät itsensä tarpeellisiksi.

Täällä ed. Rönni esitti, että vain pienillä kunnilla olisi ongelmia tämän talouden kanssa liitoksien yhteydessä. Meillä päin tilanne on ollut juuri päinvastoin: suuret kunnat olivat velkaisia ja pienet kunnat terveitä, ja suurissa kunnissa oli kaikissa demarijohto, joten kyllä näitä Lex Karkkila -vaihtoehtoja täällä vielä löytyy lähitulevaisuudessa lisää.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi kuntajakolaiksi on paikallaan, kun tarkastellaan kuntarakenteessa tapahtuvaa kehitystä. Paras-hanke on pakottanut pienemmät kunnat kehittämään palvelurakennettaan, mutta samalla se on myös vauhdittanut näitä kuntaliitoksia, ja tätä ovat tukeneet myös merkittävät porkkanarahat elikkä yhdistymisavustukset.

Nyt on paikallaan, että tarkastellaan kuntajakoon ja kuntien yhdistymiseen liittyvät kysymykset ja ajanmukaistetaan tähän liittyvää säätelyä.

Kuntaliitosten tuomat taloudelliset hyödyt tulevat viiveellä, niin kuin täällä on todettu, ja tähän tietysti vaikuttaa tämä henkilöstön viiden vuoden irtisanomissuoja, mutta ilman tätä varmaan näitä kuntaliitoksia olisi ollut aika vaikea saada tässä mittakaavassa liikkeelle.

Palveluiden tuottamisen kannalta ongelmallisia ovat maakuntien reuna-alueet, joiden on vaikea löytää yhteistyökumppaneita. Tähän muun muassa ed. Reijonen täällä puuttui.

On paikallaan tarkastella myös kunnan osan siirtämistä toiseen kuntaan, varsinkin kun usein näissä kuntaliitostilanteissa jokin kunnan reuna-alue voisi saada palvelut lähempää naapurikunnasta, ja tähän säätelyyn nyt sitten on tulossa helpotusta, kun näistä kaavamaisista pinta-alarajoista ja asukasmäärärajoista ollaan luopumassa.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Kun on itse lähtöisin sieltä perimmäisestä pitäjästä, sieltäkin vähän syrjästä, niin pienten kuntien asema on aina lähellä sydäntä. Ministeri tuntee varsin hyvin aiempienkin keskustelujen pohjalta tämän Pelkosenniemen esimerkin, siellähän kuntalaisista yli 90 prosenttia oli sillä kannalla, että halusivat pitää kunnan itsenäisyydestä kiinni. Kunnanvaltuusto oli samalla kannalla, toisin niukemmin numeroin, mutta siitä huolimatta, että kunta oli ilmaissut kantansa näin selkeästi, kuntaa painostettiin rajusti poliitikkojen ja valtionhallinnon suunnalta. Tällä hetkellä, kuinka ollakaan, Pelkosenniemen kunnan talous on paljon paremmalla tolalla kuin yhdelläkään naapurilla.

Tähän liittyen tuon sen täysin selvästi esille, että minun kantani pakkoliitoksiin on ehdottoman kielteinen. Tässä Pelkosenniemen tapauksessahan vahvat keskustalaiset poliitikot ja taustavoimat tarjosivat yhdelle pienelle kunnalle tämmöistä kuntahallinnon armokuolemaa, katkeraa pilleriä, ja minun mielestäni oli aivan oikein, että tätä eivät kunnallisesta itsehallinnosta kiinni pitävät päättäjät nielleet.

Tähän liittyen kysyn kahta tarkennusta tähän hallituksen esitykseen ja sen perusteluihin:

Kuka määrittelee elinvoimaisen kunnan? Ja toisaalta näinpäin, kuka määrittelee sen, mikä kunta on elinkelvoton?

Toinen asia: Kun sanotaan, että "yhdyskuntarakenteen toimivuudella tarkoitetaan sitä, että työssäkäyntialueet, liikenneyhteydet ja muu yhteiskunnallinen perusrakenne sopivat mahdollisimman hyvin yhteen kuntajaon kanssa", ja kun tiedetään, mitä valtionhallinnon puolella on tapahtunut, siellähän on menty suuriin alueisiin, palvelut on keskitetty, niin haetaanko tällä nyt jälkijunassa vastaavaa rakennetta kuntapuolella, mikä on toteutunut jo valtionhallinnon puolella?

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuntajakolain uudistus sinällään on aivan asiallinen juttu. Asia on nimittäin niin, että kun aika muuttuu, niin lainsäädännön pitää pysyä mukana, eikä ole olemassa sellaista rauhan, onnen satamaa, jossa esimerkiksi kuntarakenne voisi olla rauhassa ja maailma menee ympärillä ohi. Sinänsä muutos on hyvä, mutta sietää mielestäni tarkastella muutamia siihen liittyviä ongelmia.

Tavoitteena on tietenkin eheys, toimiva kuntarakenne, joka mahdollistaa kuntalaisille hyvät palvelut nopeasti ja laadukkaasti. On syytä muistaa, että itsessään mikään rakenne ei tuota palveluja. Tärkeintä on, että saadaan asiat toimimaan nopeasti. Rakenne toki siinä auttaa, mutta kyllä ihmiset siellä sisällä ovat ne työntekijät, jotka tekevät sen palvelun hyväksi tai huonoksi. Valtion tehtävänä on huolehtia siitä, että riittävät rahat on siihen toimintaan ja kunta sitten pystyy huolehtimaan lopusta. Niin se vaan menee tämä kuntien hallinto, että kyllä kuntalaiset ja kunnanhallinto ja virkamiehet itsessään ovat siinä avainasemassa.

Elinvoimaisen kunnan ongelmaa pohtisin itsekin, että kuka sen määrittelee. Toisen mielestä pieni kunta voi olla älyttömän elinvoimainen, mutta suuren kunnan näkökulmasta katsottuna se on tuhoon tuomittu kunta. Kuka vetää sen lopullisen rajan? Tämä on tämmöistä eräänlaista eutanasiakeskustelua, että kuka sen sanoo, milloin on elinvoimainen jokin asia. Toivon, että tässä asiassa pysyttäisiin pelkissä faktoissa. Tällaisella mututuntumalla puhuminen on kovin vaarallista, kun kuntia tuomitaan elinkelvottomiksi, esimerkiksi.

On syytä muistaa, että kuntien kehityksen kannalta kohtalokkainta jälkeä viime vuosina palvelujen poistossa on tehnyt valtio itse. Kauhea on ollut se jälki, mitä viime vuosina on maaseutukunnissa tehty. Sieltä on hävinnyt suurin piirtein Kelasta lähtien kaikki, poliisi, meidän kunnastamme Rajavartiosto vähentää todella rajusti, ja mitä tulee näihin muihin julkisiin palveluihin, valtionosuuteen niissä, niin kyllä me olemme olleet sellaisessa kyydissä, että ihan hirvittää. Kun valtio lähtee puhumaan kunnille, miten hyvä hallinto järjestetään, niin soisi sen itsekin joskus harjoittavan lievää kritiikkiä eikä ainoastaan käyvän kuntien kimppuun, että teidän kuntanne on elinvoimainen tai peräti elinkelvoton. Minun mielestäni tämän realismin tunnustaminen olisi viisautta. Näkisin tässä sen hyvän yhteistyön paikan, että ei koko sinänsä tee hyvyyttä, vaan sen tekee se, miten systeemi pelaa.

Sitten mitä tulee näihin liian suuriin kuntayhtymiin, niin olen siitä erittäin huolissani, että kun maakuntiin syntyy liian suuria kuntayhtymiä, ne alkavat toimia kuin käenpojat. Kun mennään yli 50 prosentin asukasluvussa jonkin maakunnan sisällä, joku kunta lähtee kasvamaan ja toiset siihen liittyvät, niin ne pienet kunnat ovat sitten kyllä ulkona kuvioista sataprosenttisesti. Siinä tuskin voi enää kovin paljon puhua mistään aluekehittämisestä, koska yksi hallitsee kaikkea ja muut ovat hiljaa. Siinä pelissä ei paljon pienen sana paina. On kuitenkin muistettava, että kunnallinen itsehallinto takaa jokaiselle kunnalle itsenäisen toimivallan, mutta sitten, jos sitä rajoitetaan tällaisella toiminnalla, esimerkiksi kun sairaanhoitopiiri tai koulutuskuntayhtymä kasvaa riittävän isoksi, niin esimerkiksi koulutuskuntayhtymä päättää ammatillisen koulutuksen antamisesta kunnassa ja asianomainen pieni kunta ei mahda mitään, jos ammattikoulu pannaan siellä kiinni, tai ammattiopiston nimellähän se nykyisin on, ja siinä ei auta pienen kunnan sana.

Omasta kotikunnastani Ilomantsista on tällainen kokemus. Tarvetta ammatilliselle opistolle olisi, olisi erittäin hyvää, laadukasta opetusta, mutta kun kirves kävi, niin se sitten kävi ja siinä eivät auttaneet kauniit silmätkään. Sieltä tuli vain ilmoitus. Ja sitten yhteistyötarjous, mikä koulutuskuntayhtymästä saatiin, oli sitä luokkaa, että jos siihen olisi lähtenyt mukaan, niin pieni kunta olisi joutunut polvilleen välittömästi. Ei ole mitään järkeä hyväksyä tarjousta, jossa omat tilat olisi pantu kiinni ja sen jälkeen vuokrattu koulutuskuntayhtymältä valtavan kalliilla uudet tilat. En näe sitä yhteistyötarjouksena, vaan siinä on kyllä pistooli ohimolla.

Lopuksi, arvoisa puhemies, yksi huomio vielä kuntayhtymien koosta. On hyvä muistaa se, että kun tehdään näitä suuria kuntayhtymiä, niin siinä kyllä kuntademokratia etääntyy niin kauas asukkaista kuin ikinä olla voi. Muutamia harvoja kokouksia, kukaan hallituksen jäsen ei siellä ole niin aktiivinen, että jaksaisi pitää täyden yhteyden oman kotikuntansa asukkaisiin tai kuntahallintoon. Siellä kerran, kahdesti vuodessa kokoontuva valtuusto ei varmasti edusta sitä kuntademokratiaa, mitä sen pitäisi edustaa, vaan siinä kyllä on demokratia viety sellaisiin vallan kammareihin, että siinä on oksat pois. Toivon, että tässä kuntakeskustelussa vihdoin ja viimein nähtäisiin se, että ei se kuntakoko vaan se toimivuus ja sitten elinkeinojen kehittäminen. Kuntatalous ja mikään kunnan toiminto ei kehity, ellei nyt uusi aloittava uljas aluehallintoviranomainen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristöviranomainen näihin kuntiin tuo todella uusia elinkeinohankkeita.

Kotikunnassani on kokemus siitä, että kun pari hyvää elinkeinohanketta on ollut, niin kyllä ainakin ympäristökeskus on ansioitunut kiitettävästi torjumaan kaikki hankkeet. Milloin on luonnonsuojelulaki estänyt, milloin joku valkoselkätikka tai joku liito-orava. Kyllä on hyvien hankkeiden kylkeen saatu valtavia luonnonsuojelualueita, mistä ei ennen ole puhuttu. Toivoisin, että tässä asiassa päästäisiin kokonaisuuteen. Ei valtion viranomaisen tehtävänä ole rajoittaa elinkeinoa, vaan tehdä siitä mahdollisimman hyvää. Suomessa on tilaa kaikille olemisille, mutta se ei voi olla tällaista, että yksi tekee yhtä ja toinen jarruttaa.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Edellisen hallituksen alulle laittama kunta- ja palvelurakenneuudistus on ollut tervetullut reformi Suomen kuntakentässä. Sen seurauksena ja siitä johtuen kuntajakolain uudistus on tarpeellinen ja siinä voidaan kokemusten perusteella ottaa korjattavaksi kohdat, jotka ovat saattaneet silloin, kun kunta- ja palvelurakenneuudistuksen alkutahdit lyötiin, jäädä liian vähälle. Joka tapauksessa tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus on mielestäni käynnistänyt varsin tarpeellisen uudistuksen, jolla voidaan varautua tulevaisuuteen ja kuntien itsehallinnon säilyttämiseen sekä seurata taloudellisia haasteita ja vastata niihin.

Kouvola on kaupunki, joka muodostettiin kuuden kunnan yhtymisen seurauksena ja on nyt toiminut sen jälkeen 9 kuukautta. Yhdyn täysin niihin näkemyksiin, jotka on kirjoitettu tänne perustelujen sivulle 27, missä todetaan, että "kuntajaon kehittämisen tavoitteita ja kuntajaon muuttamisen edellytyksiä koskevat kuntajakolain säännökset ovat osoittautuneet pääosin toimiviksi, eivätkä ne siten vaadi suuria muutoksia". Tässä sitten todetaan, että "niihin olisi kuitenkin tarpeen tehdä eräitä tulkintaa helpottavia täsmennyksiä". Parhaiten se tapahtuu näitten kokemusten kautta, joita näitten yhdistyvien kuntien hallinnossa olen seurannut. Se sitten tietysti edellyttää, että seurataan, mitenkä tämä asia on kehittynyt ja mitä uudistuksia tarvitaan.

Toinen asia, johon en enempää puutu, on tämä valtionosuuksien menetysten kompensaatio. Tältäkin osin pääosin nämä linjaukset ovat kohdallaan. Ehkä niitä jossakin määrin täytyisi miettiä silloin, jos silläkin puolella löytyy joitakin esimerkiksi valtionosuuksien tasauksista johtuvia erilaisia näkemyksiä.

Sitten täällä sivulla 29 otetaan kantaa hallinnon ja palvelujen järjestämissopimukseen ja sanotaan, että se sitoo kuntia 3 vuotta kuntajaon muutoksen voimaantulosta. Näinhän asianlaita on. Samaten se sitoo henkilöstön osalta kuntia 5 vuotta, niin kuin täällä on aikaisemmissa puheenvuoroissa todettu. Tältä osin haluan todeta, että kun tähän on kirjoitettu, että "sitovuuden lyhentäminen aikaisemmasta viidestä vuodesta on helpottanut nopeasti muuttuvien toimintaympäristöjen huomioonottamista sopimuksissa", niin jos se 5 vuotta olisi ollut, niin sitten tämä tilanne olisi kyllä tosi kovan arvostelun kohteena. Nyt, kun se on 3 vuotta, sitä voidaan arvostella, mutta jos siihenkin saadaan joitakin uudistuksia, jotka joustavoittavat tätä käytäntöä, niin se tietysti on hyvä asia. Täällä sanotaan, että "jossain tilanteessa, esimerkiksi kun kuntajaon muuttamisesta on päätetty hyvin kauan ennen muutoksen voimaantuloa, sopimusta tulisi kuitenkin voida myös muuttaa ainakin joiltain osin vastaamaan paremmin muuttuneita olosuhteita". Me olemme tätä Kouvolassa miettineet nimenomaan kaupungin kehittämistarpeiden ja tämän yhtymissopimuksen puitteissa ja todenneet, että joustavampi saisi olla.

Sitten, arvoisa puhemies, jatkoa ajatellen yhtyisin tähän Kunnallisen kehittämissäätiön kannanottoon, jossa kehittämissäätiö on korostanut valtioneuvoston roolia tämän lain seurannassa ja mennyt niin pitkälle, että on ehdottanut, että jos tällaiset yhtymissopimukset tuottavat yhteiskunnan kannalta hyviä tuloksia, niin pitäisi kannustaa, että niitä tapahtuisi tulevaisuudessakin. Lämpimästi yhdyn tähän ajatukseen ja toivon, että valtioneuvosto omalta osaltaan harkitsee, että tätä seurataan ja kannustimia annetaan tapauksissa, joissa yhteiskunnallisesti merkittäviä uudistuksia saadaan aikaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä itse olen kunnallisen itsehallinnon vahva puolustaja, ja olen aina puolustanut ja puolustan edelleenkin myös pienten kuntien itsenäisyyttä, silloin kun nämä kunnat haluavat toimia itsenäisesti. Minä uskon, että kuntalaiset itse ja heidän valitsemansa luottamushenkilöt pystyvät parhaiten tietämään, minkä kokoisessa kunnassa he haluavat asua ja kuinka halutaan toimia.

Olenkin kriittinen, etten suorastaan murheellinen, tähän kuntaliitosaaltoon, jota meillä on tapahtunut ja jota jälleen on tapahtumassa. Sanon tämän korostetusti näin siitä huolimatta, että on varsin monia onnistuneita liitoksia, jotka varmasti tekevät myös myönteistä tulosta, mutta minun on pakko tuoda myöskin kriittisyyden ääntä tähän.

Kunnilla on oma perinteensä. Kuntalaiset mieltävät sen, missä he ovat syntyneet, mistä he ovat kotoisin. Kunta merkitsee tiettyä identiteettiä elämässä. Kun tänä aikana juurettomuus on lisääntynyt, niin tämä identiteetti on paljolti vähentynyt. Vaikka ihmiset myös paljolti muuttavat tänä aikana, niin jotain identiteetti merkitsee niilläkin paikkakunnilla, joissa on asunut tai joissa jonkun aikaa asuu.

Minun on pakko tuoda tämmöisiä asioita, jotka ovat täydellisesti unohtuneet tässä hullunmylläkässä, jota viime aikojen monet neuvottelut kuntarakenteen muutoksista kunnallismiehille ovat stressiksi asti aiheuttaneet. On käyty neuvotteluja, ehkä pahimmissa tapauksissa pilattu ihmissuhteita, kulutettu erittäin paljon aikaa palavereihin, konsultit ovat rahastaneet, ja on sitten tehty ratkaisuja, jotka me tiedämme, ja on ollut paljon turhia suunnitelmia, jotka eivät ole johtaneet mihinkään. On käytetty tavattoman paljon aikaa.

Jos kuntaliitoksia tehdään, niin hyväksyn ne silloin, kun kaikki osapuolet näkevät, että tämä on hyvä, mutta siinäkin tilanteessa katson hyvin pelolla tulevaisuuteen. Ne päättäjät, jotka tekevät kuntaliitoksen, ne virkamiehet, jotka tekevät kuntaliitoksen, voivat olla hyvinkin vakuuttuneita, että nyt menee kaikki hyvin. Ei tarvitse mennä pitkään, kun, sanotaan 10 vuotta, 20 vuotta on lyhyt aika, vieläpä 30 vuottakin on lyhyt aika, vaihtuvat henkilöt. Silloin ei saateta enää edes halutakaan muistaa niitä lupauksia, joista on sovittu kuntaliitoksia tehtäessä. Saattavat muuttua ajatukset. Tuleekin uusi johtohenkilö kunnallisjohtajaksi tai johtavia poliitikkoja, jotka katsovat, että kaikki keskitetään, kaikki hajallaan olevat ihmisiä palvelevat lähitoiminnot lopetetaan, kehitetään vain sitä yhtä uutta uljasta kuntakeskusta. Entiset kirkonkylät, entiset taajamat jäävät hiipumaan. Niihin tulee entisiä lopettaneita kauppaliikkeitä, ja kehitys niissä menee taaksepäin. Entiset terveysasemat — niin terveysasemat muuttuvat entisiksi, samoin jotkut muut sosiaalihuollon palvelut jne.

Elikkä kannan erittäin vahvaa huolta myös lähipalveluista. Edelleen koen ongelmaksi sen, että kun kuntaliitoksia tapahtuu, niin meillä myös kirkko ajaa seurakuntia liitoksiin. Tässä jos missä tehdään suurta karhunpalvelusta ihmisille. Talouden nimissä tuhotaan lähiyhteisöllisyyttä, nimenomaan sitä lähiyhteisöllisyyttä, missä voidaan vaikuttaa asioihin. Kun ovat omat luottamushenkilöt, omat virkamiehet, vaikka huonommatkin, niin he kuitenkin jollakin tavalla ovat pakotetut pitämään omiensa puolta, oman alueensa puolta ja kehittämäänkin sitä, ja huonoista virkamiehistä ja huonoista luottamushenkilöistäkin voi päästä eroon. Mutta sitten jos niitä ei ole ollenkaan, niin sitten ei ole kukaan puolustamassa tuota aluetta.

Minä olen seurannut eräitä kuntaliitoksia, joita on tapahtunut aiemmin. Muun muassa Pohjaslahden kunta naapurissa aikanaan liittyi Vilppulaan, nyt se on Mänttä—Vilppulaa. Mihin sen kehitys on johtanut? Minä en ollenkaan syytä nykyisiä kuntapäättäjiä, mutta kehitys on johtanut siihen, että kunnan ainut peruskoulun ala-aste entisen kunnan alueella on nyt loppumassa. Elikkä kehitys on johtanut tähän. Ei ole ollut tuon kunnan, entisen kunnan alueelta puolustajia, jotka olisivat pitäneet sen elinvoimaa yllä. Ja vastaavia kehitysmerkkejä voidaan nähdä muuallakin. Elikkä ihmisten lähipalvelut, identiteetti kuntaliitosten myötä ovat suuressa vaarassa.

Ed. Hoskonen toi täällä esille nämä valtion seudullisten lähipalvelujen katoamiset. Todellakin toiminnot keskittyvät seuduilta maakuntakeskuksiin. Alta kymmenen henkilön veropalvelutoimipisteitä ollaan lakkauttamassa. Ihmiset joutuisivat menemään asiointimatkoillaan maakuntakeskukseen, ja samoin ne työntekijät, jotka nyt asuvat siellä seudulla niissä toimipaikkojen lähellä olevissa paikoissa, hekin joutuisivat menemään kymmenien kilometrien päähän töihin.

Nyt joku sanoo, että nythän asioidaan internetissä. Okei, jonkun verran sitä tapahtuu ja varmasti lisääntyykin tämä määrä, mutta henkilökohtaisella asioinnilla, olkoonpa kysymys valtion viranomaisesta tai kunnan viranomaisesta, sillä on aivan oma merkityksensä, ja silloin saadaan asiat asioitua nopeasti.

Esitän hyvin voimakkaan kritiikin siitä, että valtion seudulliset palvelut ovat katoamassa seuduilta ja keskittymässä liiallisesti.

Kunnan iso koko ei tee välttämättä hyvää kuntaa eikä pieni koko tee huonoa. Luotan siihen, että kunnilla itsellään on riittävä kyky nähdä ja arvioida asioita, ja aivan oikein on tehty täällä se linjaus, että ei pakkoliitoksia. Mutta näkisin samalla, että myös valtion tulee pitää huoli siitä, että kunnilla voi olla se verokertymämahdollisuus, jonka tulot mahdollistavat. Tietyt ratkaisut jo pitemmältä ajalta ovat ohjanneet siihen, että kunnallinen veropohja on kaventunut, ja sillä on ollut omat seurauksensa.

Pelkään, että suurkuntien myötä kasvaa byrokratia, kustannukset nousevat ja lähipalvelut katoavat ja entiset kirkonkylätaajamat tulevat taantuviksi taajamiksi. Toivon, että en olisi peloissani kuitenkaan oikeassa. Mutta en voi mitään, tämä pelkoni on sanottava.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Palvelurakenneuudistus on edennyt, ja sen vaikutukset ovat nyt nähtävillä. Mutta jotenkin tuntuu tässä vaiheessa, että se on jämähtänyt paikoilleen, ja varmasti kuntajakolakimuutos on syytäkin nyt tehdä.

Mutta tarkastelen tätä asiaa lähinnä nyt Kainuun maakuntahallintokokeilun kannalta, ja ihan samat asiat on nähtävissä siellä, vaikka meillä tämä hallintokokeilu on maakunnallisesti toteutettu, kuin mitä täällä on puhuttu nyt näistä liitoksista ja niiden aiheuttamasta lähipalveluiden katoamisesta. Pienissä kunnissa tällä hetkellä on todellakin vaikeata tuottaa niitä palveluita. Kyllä minä näen, että Kainuun hallintokokeilulla on niitä hyviäkin puolia, jotka ovat esimerkiksi koulutuksen puolelle ja sosiaali- ja terveyspuolelle tuoneet vahvuutta ja mahdollisuuksia tuottaa niitä palveluita myös niissä pienemmissä kunnissa.

Mutta lähinnä olen sitä miettinyt, kun meillä on tapahtunut nyt tämän viiden vuoden aikana, jona hallintokokeilua on viety eteenpäin, yksi kuntaliitos, Vuolijoki liittyi Kajaaniin. Lähinnä sitä kysyn ministeriltä, mikä hänen näkemyksensä on nyt näitten kuntayhtymien tulevaisuudesta ja siitä, kootaanko tiettyjä kuntia nyt tämmöisen suuremman sateenvarjon alle, jossa pyritään ne palvelut järjestämään, ja mikä on näitten olemassa olevien kuntien rooli sitten tulevaisuudessa siellä yhtymän alla, kun suurin piirtein 60 prosenttia on siirretty niistä tehtävistä maakunta-kuntayhtymälle ja se 40 on sitten siellä kunnissa. Joten miten tämän tulevaisuuden näette?

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia näistä erittäin asiantuntevista puheenvuoroista. Täällä kyllä kokemuksen syvällä rintaäänellä puhuttiin, koska kuntaliitoksia on tapahtunut tänä vuonna erityisen paljon ja viime vuosina myös, joten osaamista ja tietoa on kyllä tässäkin salissa hyvin runsaasti. Huomaan, että oikein hyvin olemme niistä kokemuksista osanneet ministeriössä ja valtioneuvostossa tämän lakiesityksen muodossa ammentaa.

Näihin muutamiin kysymyksiin, joita tässä esitettiin, pyrin vastaamaan.

Ensinnäkin tästä liittymisestä ilman yhteistä rajaa. Niin kuin tuossa esittelypuheenvuorossani totesin, se todellakin tulee mahdolliseksi mutta ei ole mikään automaatio. Eli näihinkin tapauksiin tarvitaan se kuntajakoselvittäjä. Eli yleisasenne on edelleenkin niihin nihkeä, koska haluamme kuitenkin tällaisen eheän kuntarakenteen myös maantieteellisesti, mutta kuten sanoin, se on tietyssä tapauksessa nyt mahdollista ilman keinotekoisia yhteisten rajojen etsimisiä tällaisissa monikuntaliitostapauksissa, niin kuin olemme nyt tämänkin vuoden alusta joutuneet parissa tapauksessa tekemään.

Porkkanarahojen tulevaisuudesta myöskin kysyttiin, ja siitä keskusteltiin täällä jo viime viikolla valtion talousarvioesittelyn yhteydessä. On syytä tehdä hyvinkin tarkka analyysi siitä, miten nämä kuntaliitokset oikein ovat onnistuneet. Onko niillä saavutettu sitä, mitä on lähdetty hakemaan, ovatko ne olleet taloudellisesti menestyksekkäitä ja miten myöskin ikään kuin näitä porkkanarahoja on tässä kuntaliitoksessa hyödynnetty? Tällaisen laajemman analyysin pohjalta on sitten pidemmällä tähtäimellä arvioitava koko tätä meidän porkkanarahajärjestelmää. Mutta senhän on hallitus nyt luvannut, ja se on puitelainkin mukaista, että niihin liitoksiin, jotka viimeistään 2013 alusta lähtien tapahtuvat, niihin kuntaliitoksen porkkanarahat saadaan. Jos haluaa niistä varmistua, niin nyt kannattaa sitten kuntaliitoksen osalta olla asialla.

Täällä taisi olla ed. Kallio vähän sitä mieltä, että Paras-hankkeen veto on hiipunut. Se oli ehkä vähän outo puheenvuoro siinä mielessä, että tämän vuoden alusta tapahtui ennätysmäärä kuntaliitoksia. Seuraavan kerran niitä voi tapahtua vasta ensi vuonna ja seuraavana vuonna, ja tässä on vireillä useita liitoksia. Nyt selonteossa linjataan Paras-hanketta eteenpäin. Pitää muistaa, että meillä kaikki kunnat eivät vielä edes täytä näitä puitelain kriteereitä. Kaikissa kunnissa ei ole tehty vielä asianmukaisia päätöksiä, että puitelain velvoitteet täytetään. Eli siinä mielessä tarvitsemme kannustusta ja patistelua toki siihen, että Paras-hankkeen velvoitteet tullaan täyttämään. Siinä mielessä kyllä hallitus tätä vauhdittamista ja patistelua mutta myöskin uudelleenlinjausta koko Paras-hankkeen osalta tulee harjoittamaan. Selontekohan annetaan nyt marraskuussa. Tästä olemme hallintovaliokunnan kanssa käyneet keskustelua, että juuri siksi, että tämä laki pitää saada voimaan ensi vuoden alusta lähtien, näitä ei annettu yhtä aikaa, kun selonteon käsittelyn kannalta on ihan aikataulullisesti järkevintä antaa se sitten vasta tuolloin marraskuun loppupuolella. Mutta tämä juuri siksi, että saisimme tämän ikään kuin alta pois ja näille uusille kuntaliitoksille sitten nämä uudet säännöt. Mutta jos haluaa vanhan lain mukaan toimia, niin sekin on mahdollista, jos hakemukset tulevat valtiovarainministeriöön ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä.

Sitten täällä oli myöskin kysymys Lex Karkkilasta ja näistä tavallaan erityisen heikossa taloudellisessa asemassa olevista kunnista. Niitä koskee edelleen tämä 9 §:n menettely puitelaissa, eli meillä on erittäin hyvä mekanismi jo tällä hetkellä näitä kuntia varten. Melkein kaikki kunnat, jotka 9 §:n menettelyyn ovat joutuneet, tähän arviointimenettelyyn, ovat noudattaneet sitä arviointiryhmän esitystä liitoksesta, jos niille on sitä neuvottu ja suositeltu. Mutta kaikille kunnillehan se ei ole ollenkaan ollut tapa päästä kuntatalouden ahdingosta eroon, vaan siinä on tarvittu muita sopeuttamistoimia. Koska näin on, niin juuri siksi päädyttiin siihen, että ei tätä pakkoliitosmahdollisuutta tulla toteuttamaan. Tietenkin Pelkosenniemenkin tapauksesta voi todeta sen, että se, että kunnan talous oltaisiin saatu sille tolalle, että se ei ole enää 9 §:n menettelyn piirissä, niin ei välttämättä tarkoita sitä, että palvelut ovat kunnossa. Eli ei voi pelkästään katsoa niitä talouslukuja, vaan pitää katsoa myös sitä, miten ne palvelut ovat saatavilla ja ovatko kuntalaiset niihin tyytyväisiä. Eli talousluvut eivät tietenkään aina kaikkea selitä.

Varmasti jätin nyt tässä joihinkin kysymyksiin vastaamatta, mutta ehkä vielä yksi näistä yhdistymissopimusten sitovuudesta. Totta kai lähdetään siitä, että kun yhdistymissopimukset tehdään, niitä noudatetaan. Ei niitä ole tarkoitettu sellaisiksi sopimuksiksi tämän uudenkaan lainsäädännön myötä, jotka voitaisiin sitten heti repiä auki. Mutta on vaikea säätää sellaisesta sitovuudesta, että tapahtuu taloudessa mitä tahansa, tapahtuu kunnassa mitä tahansa, niin aivan jokaisesta pilkusta pitäisi silloin pitää kiinni. Mutta totta kai lähtökohta on se, että se, mitä siellä on sovittu, se pidetään ja sitten 3 vuoden siirtymäaika sille.

Vielä yksi ulottuvuus ja yksityiskohta tästä 5 vuoden siirtymäajasta henkilöstön osalta. Se oli osa sitä puitelain kompromissiratkaisua. On toki niin, että kunnissa varmaan on ongelmia tämän kohdan noudattamisen kanssa, kun pitäisi samaan aikaan se organisaatio trimmata mahdollisimman hyvään kuntoon, mutta sitten kuitenkin tämä 5 vuoden siirtymäaika on. Mutta kesken Paras-hankkeen on äärimmäisen hankala tämän tyyppisiin, henkilöstöpoliittisiin kohtiin, muutoksia tehdä. Toisaalta on sitten myös niin, että tällainen pitkä siirtymäaika on kyllä monissa tapauksissa ollut sitä kuntaliitosta vauhdittava tekijä ja on myös toiminut siihen suuntaan, että ylipäänsä se kuntaliitos on saatu aikaan ja myöskin yksityiskohdiltaan saatu toimivaksi.

__________

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

__________

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse edustaisin vähän eri näkökulmaa kuin ministeri tässä äskeisessä puheenvuorossaan. Te totesitte, että Paras-hankkeessa ei suinkaan ole hidastettu tahtia. Itse olen kyllä sitä mieltä, että tahti on hidastunut. Eikä tätä Paras-hankkeen edistymistä pidä mielestäni katsoa pelkästään liitosasioiden näkökulmasta, vaan myös siitä näkökulmasta, että siellä rakenteissa tapahtuu sellaista yhteistyön kehittymistä, joka mahdollisesti jossakin tulevaisuudessa voi sitten johtaa liitokseen, tai ei, mutta että saadaan hyötyjä niin palvelupuolelle kuin myös kustannusten puolelle erilaisten kuntien yhteistyömekanismien kautta. Kyllä täytyy sanoa valitettavasti terveisiä esimerkiksi Pohjois-Savosta, jossa sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kesäkokouksessaan vieraili. Saimme kuulla paristakin pienestä kunnasta, joissa oli viime kaudella jo tehty hyviä ratkaisuja, mutta nyt niitä on otettu takaisin. Tähän kyllä toivoisin, että myös valtioneuvosto olisi rohkaisemassa kuntia eikä päinvastoin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean vaan lyhyesti tähän sen, että sellaista taloudellista tilannetta, joka meillä nyt on jo käynnistynyt ja joka syvenee lähimpien parin vuoden aikana, ei ole ollut. Siis toisin sanoen lainsäädännölläkin pitää varautua siihen. Tietysti se puitelain pykälä on käytettävissä ja sen mukainen menettely, mutta ei sitä ole sovellettu sellaisella tavalla, että esimerkiksi olisi käytetty tämmöistä emokuntamallia, joka minusta pitäisi olla, koska se on ystävällinen. Siinä ei niin kuin pakoteta, siis toisin sanoen se on tämän hallituksen esityksen kanssa sopusoinnussa. Ja toisekseen pidän erittäin hyvänä, että voidaan vekslata myöskin ees ja takaisin, kun on täydellinen kuntajakojärjestelmä maassa olemassa.

Tero  Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Porkkanarahoihin sen verran sanoisin, että nythän tietenkin on hyvä tutkia, mihinkä niitä on laitettu. Mutta valitettavasti tuli tämmöinen taloudellinen tilanne, jolloinka melkein jokaisessa paikassa, missä niitä on saatu, ne laitetaan suoraan sinne käyttötalouden pyörittämiseen. Ei toki velkaannuta. Oikeastaan voisi sanoa, että hyvä niinkin. Olen nähnyt malleja, joissa naapurikunnalle liittymisen yhteydessä on luvattu ummet ja lammet ja luvattu säilyttää jokainen pikkunenkin kyläkoulu eikä ole ollenkaan mietittykään, mikä olisi taloudellista taikka mikä ei. Sitten yhtäkkiä, kun sattuukin käymään niin, että talous tulee alaspäin tällä tavalla, niin tulee hirveät riidat ja ruvetaan mittaamaan sitä, että ei niitä porkkanoita tullutkaan taikka niitä tulikin vaan 90 prosenttia siitä, mitä te lupasitte. On hyvä tutkia, mutta voi olla, että taloudellinen tilanne tekee tässä aika kovan konsultin.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministereiltä: Mitä mieltä olette niistä yksittäistapauksista, joissa kaikki laskut näyttävät, että porkkanaraha tai tämä liittymistuki mukaan lukien valtio voittaa eli kunnat häviävät valtionosuusjärjestelmän uudistuksissa? Tämä on selvitysten tilanne tällä hetkellä Vaasan seudulla, koska naapurikunnat ovat saaristotukikuntia ja viime hallituksen budjettiesityksessä sinne lisättiin rahaa hurjasti. Eikö tämä ole ristiriitaista ja voisiko sen yksittäistapauksissa käsitellä erillisenä asiana? Ilman muuta saariston asioiden hoitamisessa voi olla lisäkuluja, mutta kun mennään kuntakohtaisesti niitä asukasmääräjakaumalla laskemaan, niin tilanne on se, että maarajanaapuri menettää yhteisliitoksessa ja valtio säilyykin voittajana ja kuntalaiset siinä häviävät verrattuna nykytilanteeseen. Se ei mitenkään edesauta tähän hyvin kirjattua tavoitetta yhdyskuntarakenteen toimivuudesta ja elinvoimaisuudesta. Siis voidaanko tällaista käsitellä erikseen?

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä tästä hallintokokeilusta ja lähinnä nyt olisin halunnut vastauksen: Kumpaa pidätte parempana, kuntayhtymiä vai kuntaliitoksia?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri toi esille sen, että olisi tärkeätä seurata kuntaliitosten onnistumista. Kysynkin, onko ministeriössä harkittu tämmöistä projektia, missä selvitettäisiin, miten tyytyväisiä liittyjät ja liitetyt ovat, koska kuten ministeri viittasi, näitä yhdistymissopimuksia on tehty, mutta kaikilta osin nyt ei niitä kuitenkaan noudateta. Monessa kunnassa on kansanäänestys pidetty ja kansanäänestys on ollut sen kaltainen, että kunnan enemmistö ei ole tukenut liitosta, mutta se on siitä huolimatta valtuustossa tehty. Olisi tärkeätä kuitenkin selvittää nämä taustat. En minä vastusta kuntaliitoksia, kun ne ovat järkeviä, mutta olisi tärkeätä, että ei lähdettäisi rakentamaan tämmöistä vastakkainasettelua. Siinä tämäntapaiset tutkimukset ja selvitykset voisivat olla auttavana tekijänä.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä ovat kunnat joutumassa paljon suurempaan kriisiin taloutensa suhteen kuin ehkä tällä hetkellä voimme vielä nähdä. Kustannusrakenne ja tulorakenne ovat vastakkaisessa suunnassa. Kustannukset lisääntyvät ja tulot pienenevät. Vanhoilla rakenteilla ei enää pärjätä, se on selvä. Tarvitaan uusia ideoita, uusia ratkaisumalleja. Pelkät byrokraattisetkaan keinot eivät riitä, vaan tarvitaan sisällöllisiä malleja, joilla uudella tavalla voidaan organisoida palvelut, peruspalvelut erityisesti, siten että nämä rajapinnat tulevat toimivammiksi ja hallinnolliset rajat ja byrokraattiset lähtökohdat voidaan korvata asiakaslähtöisemmällä tavalla. Siksi toivoisin teiltä ministeri, että olisitte sitä mieltä, että hyviä malleja voitaisiin levittää kunnista toiseen.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Piirainen täällä kysyi: kuntayhtymä vai kuntaliitokset? Hän tulee Kajaanista, ja varmasti Kainuun malli osittain on tuon kysymyksen taustalla. Ministeri itse on Helsingistä valittu kansanedustaja. Miten hän arvioi Pääkaupunkiseudun tilannetta tästä samasta keskustelunäkökulmasta? Onko liian rajoittunutta se tapa, millä nyt Pääkaupunkiseudulla näitä asioita on lähestytty? Meillä on nyt toisaalta tämä vapaaehtoinen yhteistyö, joka Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan muodossa toimii, ja sitten se toinen vaihtoehto, joka on nyt vahvasti tuotu esille, on tietysti nämä kuntaliitokset. Lähinnä kai nyt viime aikoina on ruvettu puhumaan siitä, että Vantaa ja Helsinki liittyisivät yhteen, totta kai Espoo ja Kauniainen myöskin, jos se vain pystytään aikaansaamaan.

Mutta, mutta, onko hallitus valmis siihen, että mietittäisiin myöskin sitä kolmatta vaihtoehtoa, mikä kansainvälisesti on metropolialueilla käytössä, eli kaksiportaista hallintomallia, jossa selkeästi on seudullinen päätöksenteko, seutuhallinto à la Kainuun malli -tyyppisesti, ja sitten on itsenäiset kunnat siinä alla, jotka hoitavat niitä asioita, jotka ovat ihmiselle tavallaan läheisimpiä ja joissa liian suuri kuntakoko itse asiassa rasittaa? Tästähän on Brysselistä Pariisin kautta Tukholmaan erilaisia malleja, tästä kaksiportaisuudesta metropolialueella, ja tämä samalla tunnustaisi ja tunnistaisi sen, että Pääkaupunkiseutu on kokonaan muusta Suomesta poikkeava alue, tosiasiassa ainoa suurkaupunkialue koko Suomessa, jolloin se, että hallituskin lähtisi liikkeelle siitä näkökulmasta, että täällä voitaisiin hyvinkin erityislainsäädännöllä lähestyä tämän alueen asioita, ei olisi ristiriidassa sen kanssa, että sama malli jouduttaisiin toteuttamaan jossakin muualla Suomessa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Toisin kuin edellinen puhuja, kiinnitän huomioni tämän metropolialueen ongelmiin, vaikka tulenkin kyllä sellaisesta kunnasta, jossa on maa-alue kohta Luxemburgin kokoinen, mutta valitettavasti väkimäärä ei ole ihan vielä metropolitasolla.

Mutta ihan muutamia huomioita käytyyn keskusteluun. Täällä ilmeisesti aiemmin, kun kuuntelin tätä työhuoneessani radiosta, ed. Rönni mainitsi näistä kuntayhtymistä ja niiden byrokraattisuudesta tai siitä, kuinka etäällä ne ovat päätöksenteosta. Olen kyllä aivan samaa mieltä sen asian suhteen. On huomattu esimerkiksi kotikunnassani Sastamalassa, kun seutukunnasta tuli yksi kunta, kuinka paljon helpompaa on kunnan sisällä tehdä niitä päätöksiä verrattuna siihen, että kun aikaisemmin yritettiin tehdä seutukunnassa niitä päätöksiä, niin kaikki neuvottelijat katsoivat asiaa vaan oman kuntansa näkökulmasta eikä katsottu sitä kokonaisuutta. Että vaikka onkin iso kunta ja erilaisia intressejä, siitä huolimatta kunnan sisällä on huomattavasti helpompi tämä ratkaisu.

Kysyisinkin ministeriltä: Kuinka tarpeellinen tämä seutukuntajako enää itse asiassa on, kun aika paljon on varsinkin maaseudulla tapahtunut sitä, että näistä seutukunnista joko on tullut tai on tulemassa yksittäisiä kuntia?

Mitä sitten tulee näihin pakkoliitoksiin, niin "pakko" on tietysti huono sana aina kaikkialla, mutta niitten kuntien osalta, jotka eivät pysty lainkaan taloudellisia velvoitteitaan hoitamaan tai ovat hyvin heikoilla siinä tilanteessa, onko kuitenkin niin, että on pienempi paha se, että kunnasta tulee osa isompaa kuntaa, jos se on sillä asialla hoidettavissa, kuin se vaihtoehto, että ne ihmiset joutuvat muuttamaan siitä kunnasta pois, koska kunta ei pysty tarjoamaan palveluita? Eli onko kuitenkin sellainen perälauta jossain olemassa tai olisiko järkevää olla, jos tietyssä tilanteessa on (Puhemies: 2 minuuttia!) jo siinä vaiheessa kynnys ylitetty, että ei enää itsenäisesti voida toimia?

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Olen seurannut useitakin kuntaliitoskeskusteluja läheltä ja tehnyt sellaisen havainnon, joka on varmaan aika yleisesti tiedossa, että hyvin vähän lähdetään nykyään kunta-asiakkaan näkökulmasta rakentamaan kunnallisia palveluita ja enemmän sitten rakastutaan niihin kunnan byrokraattisiin rakenteisiin. Minun mielestäni kun tässä joissakin puheenvuoroissa on korostettu kiinnittymistä paikkakuntaan tai alueeseen, se on tärkeä osa ihmisen identiteettiä, mutta se ei ole sama asia kuin se, että me rakastuisimme johonkin tietynlaiseen hallinnolliseen malliin tuottaa palveluita tai tiettyihin byrokraattisiin rajoihin, jotka on ulkoapäin määritelty. Siksi toivoisin, että me voisimme myös täältä eduskunnasta käsin ja valtioneuvostosta käsin viedä semmoista rohkeuden sanomaa eteenpäin ja olla monipuolisia tässä vaihtoehtojen löytämisessä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt tämä käsitteillä oleva HE 125/2009 vp kuntajakolaiksi on ihan hyvä, koska se lähtee siitä, että ei pakkoliitoksia. Tätä voidaan pitää hyvin teknillisluontoisena asiana, mutta minä näen, että kun me puhumme kuntajaoista, niin tässä on kysymys paljon suuremmasta asiasta kuin että käydään tavattoman paljon erilaisia neuvotteluja, tuhlataan siihen aikaa, riitaudutaan ihmissuhteissa jne. ja sitten tehdään kuntajakoja. Tässä on paljon suuremmasta asiasta kysymys, siitä, miten ihmiset, jotka asuvat, voivat vaikuttaa lähiyhteisönsä asioihin.

Minusta tämä on hyvin tärkeä asia. Olen aikanaan ollut sellaisessa kunnallisessa luottamuselimessä kuin Keuruun kunnan Haapamäen jaosto. Se toimi neljännesvuosisadan, vähän ylikin, taajaman, yhdyskunnan, kunnan osa-alueen asioitten esilletuojana, ja tämä oli erittäin hyvä toimielin. Sitä kautta välittyi tuon kunnan osa-alueen näkemys. Nyt minulla on tietty pelko, mitenkä tehtäessä kuntaliitoksia välittyvät näiden entisten kuntien alueen asukkaiden näkemykset. Voi olla, että joissakin tapauksissa katsotaan, että ei niitten erityisesti tarvitsekaan tulla esille, mutta minä näen, että tarpeen olisi se, että asuipa kuntalainen missä päin kuntaa tahansa, hänen mielipiteillään tulisi olla tasa-arvoinen vaikutusmahdollisuus kaikkien kuntalaisten mielipiteitten kanssa.

Tämä on varmasti tietty ongelma. Kun tehdään kuntaliitoksia, niin sieltä liitetystä kunnan nurkasta — en sano nurkkakunta vaan kunnan nurkka — parhaassa tapauksessa saadaan ehkä yksi tai kaksi kunnanvaltuutettua. Mitä hän pystyy vaikuttamaan, riippuu tuosta henkilöstä. Ja näin ollen niiden ihmisten äänet, jotka ovat voineet vaikuttaa omaan lähiyhteisöönsä itsenäisen kunnan tai itsenäisen seurakunnan aikana, vähenevät. Varmasti tämä luottamushenkilö saa kiitosta, jos hän sanoo: Ei siellä enää terveysasemaa tarvita, kyllä sen koulun voi sulkea, ei siellä enää tarvita sosiaalitoimistoa, ei tarvita enää Kelan sivuvastaanottoa. Silloin hänelle sanotaan, että hän on innovatiivinen, kehityskykyinen henkilö, joka vielä voidaan palkitakin, voi saada jonkun sopivan kunnallisen luottamushenkilöpaikankin tästä.

Elikkä tämän kaltainen on helposti sen liitetyn kunnan nurkan alueen tilanne. Miten ne ihmiset voivat sieltä vaikuttaa? Ehkä yleisönosastokirjoituksilla, ne koetaan purnauksiksi, kiukutteluksi, ja siinä onkin lopputulos. Kun tuon tätä kritiikkiä esille, niin minä haluan sitä, että kunnat, olkoot minkä kokoisia alueeltaan tai väkimäärältään tahansa, voisivat olla semmoisia, että ihmiset, asuivatpa missä päin sitä kuntaa tahansa, voisivat kokea sen omakseen.

Nyt kun täällä on mainittu tuo Sastamala jossakin puheenvuorossa, niin minun on ollut hieno havaita, että kun kesän aikana olen tavannut entisiä kiikkalaisia — minäkin yhden vuoden olen ollut Kiikan kirjoilla — tai ihmisiä joistakin niistä liitetyistä entisistä kunnista, niin he ovat sanoneet: minä olen Sastamalasta. Näin ovat sanoneet entisestä Vammalan kaupungista olevatkin. He ovat ilmeisen hyvin omaksuneet tuon identiteetin. Tämä voi tapahtua myöskin onnistuneesti, enkä näitten esimerkkien pohjalta osaa sanoa muuta kuin että olen tyytyväinen, jos nämä henkilöt näin kokevat. Mutta jos on niitä ihmisiä, jotka kokevat, että heidän asuinympäristönsä on menettäjä, se koetaan syrjäkyläksi, jota ajetaan alas, niin se on kielteinen kehitys.

Arvoisa puhemies! Kun olen esittänyt näitä kriittisiä näkemyksiä, niin olen halunnut ne tuoda nimenomaan kunnan sisäisen tasa-arvon nimissä esille, kuntalaisten tasa-arvoisen vaikutusmahdollisuuden puolesta ja sen puolesta, että ei vain koko Suomi pysy asuttuna vaan että myös kunnat elävät mahdollisimman täydellisesti.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Ed. Huovinen ei ilmeisestikään ollut perehtynyt Paras-hankkeen aikatauluihin. Hallitushan on useaan otteeseen kiristänyt tätä Paras-hankkeen aikataulua vaatimalla kunnilta päätöksiä aikaisemmin kuin puitelakiin on kirjattu.

Ed. Kumpula-Natri kysyi, mitä jos kuntaliitosten esteenä onkin valtionosuusjärjestelmä. Kyllä tämä on mielestäni sellainen asia, jota pitää ilman muuta pohtia nyt, kun valtionosuusjärjestelmää ollaan taas kerran, voi sanoa, uudistamassa. Ei ole järkevää, että meillä on valtionosuusjärjestelmässä sellaisia isoja esteitä, jotka käytännössä sitten ovat kuntaliitosten esteenä, jos muuten katsotaan se liitos järkeväksi myöskin palveluiden järjestämisen näkökulmasta.

Ed. Piirainen kysyi asiasta kuntayhtymä versus kuntaliitokset. Molemmat ovat mahdollisia, ja molempia tarvitaan. Joillakin alueilla se liitos vain on mahdoton myöskin maantieteellisesti. Etäisyydet menevät niin pitkiksi, ettei ole mitään järkeä liittyä. Lappi on hyvä esimerkki, mutta myöskin muu pohjoinen Suomi, ja Kainuussakin nimenomaan Kainuun malli kehitettiin sen tilalle, kun nähtiin, että toisaalta liitoksia tarvittaisiin ja yksin ei pärjätä, mutta tällä tavalla asiat järjestämällä pystytään turvaamaan ne palvelut mahdollisimman hyvin kaikkialla. Mutta siihen tarvitaan juuri useimmiten tällainen demokraattinen, vaaleilla valittu maakuntavaltuusto. Eli se, vielä tähän lisättynä, on myös demokratian näkökulmasta parempi malli.

Ed. Kiljusen kanssa, täytyy sanoa, olen kyllä hyvin samaa mieltä tästä Pääkaupunkiseudun hallinnon kehittämisestä. Kyllä hallituksessakin me olemme pohtineet sitä, millä tavalla tätä eteenpäin viedään. On hyvä, että kaupungit nyt tällä alueella selvittävät asiaa, mutta kyllä myöskin valtion pitää olla siinä sillä tavalla mukana aktiivisesti ainakin seuraamassa ja eteenpäin viemässä, jotta pystyisimme myös mahdollisesti tekemään tähän liittyviä päätöksiä heti seuraavalla vaalikaudella. Olen nyt ilokseni huomannut, että kovin moni on nyt täällä sitten myös näkemässä tämän kaksiportaisen hallintomallin hyväksi ja järkeväksi, niin kuin itse näkisin, vaikka olenkin lähtökohtaisesti kannattanut kyllä Pääkaupunkiseudun neljän kunnan yhdistymistä. Mutta jos se ei etene, niin seuraava vaihe on katsoa kaksiportaista mallia ja samalla sitten miettiä ikään kuin se rajanveto, koska täällä on tämä Pääkaupunkiseutu ja sitten on Helsingin seutu, että millä alueella ja mistä asioista loppujen lopuksi kannattaa tämä hallintomalli rakentaa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen todella ilahtunut ministerin sanoista, eli että hallituksenkin puolella tunnistetaan Pääkaupunkiseudun erityisluonne ja on myöskin valmiudet siihen, että tätä kaksiportaista hallintomallia tutkittaisiin ja selvitettäisiin. Onko hallituksessa valmius tässä myöskin edetä jopa lainsäädäntöaloitteen kautta? Nyt näyttää joka tapauksessa siltä, että on tärkeätä, että kunnat tätä asiaa selvittävät ja käyvät sen lävitse, sieltähän se liikkeelle lähtee. Mutta jos siinä on valmiuksia edetä niin, että hallitus tosiaan tulisi ihan lainsäädäntöaloitteella, jolloin saataisiin se tähän eduskuntaan. Vähän samalla tavalla kuin tämä Kainuun malli luotiin erityismallina, niin tässä Pääkaupunkiseudun asiassa tultaisiin omalla lailla.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Parhaillaan keskustelemme hallituksen eri ministereiden kanssa. Tämä on lähinnä tämmöinen metropolipolitiikkaministeriryhmään kuuluva asia eli hallinnon ja aluekehityksen ministerivaliokunnan asia Tänään viimeksi on käyty epävirallisia keskusteluja tästä asiasta, ja tulemme niitä jatkamaan. Yhteistyössä tämän alueen kaupunkien kanssa on syytä edetä.

Keskustelu päättyi.