Täysistunnon pöytäkirja 81/2004 vp

PTK 81/2004 vp

81. TIISTAINA 22. KESÄKUUTA 2004 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

3) Pääministerin ilmoitus Eurooppa-neuvoston kokouksen johdosta

 

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Euroopan unionin uudistaminen astui ratkaisevan askeleen eteenpäin myöhään perjantai-iltana, kun hallitustenvälinen konferenssi pääsi sopimukseen perustamissopimusten uudistamisesta. Tämä viimeisin kehitysvaihe oli alkanut välittömästi Nizzan sopimuksen jälkeen, joten töitä ehdittiin tehdä melkein kolme vuotta ennen loppuhuipennusta.

Joulukuun epäonnistumisen jälkeen tämän nyt saadun sopimuksen arvo ja merkitys on helppo nähdä. Neuvottelujen epäonnistuminen nytkin olisi johtanut unionin olemassaolonsa pahimpaan kriisiin. Irlannille pitää antaa tunnustus vaikeiden neuvottelujen hoitamisesta niin, että kaikki 25 unionimaata saattoivat hyväksyä sopimuksen yksimielisesti. Puheenjohtajamaan tehtävä ei totisesti ollut helppo.

Suomessa unionin uudistamiseen liittyvät päätökset tehtiin aiempaan tapaan pääosin konsensushengessä. Kaikissa vaiheissa valtioneuvoston ja eduskunnan välinen yhteistyö oli tiivistä. Erityinen kiitos kuuluu suurelle valiokunnalle ja ulkoasianvaliokunnalle, joiden kanssa yhteydenpito ja yhteistyö toimivat saumattomasti viime viikonlopun välillä tiukkojenkin neuvottelujen aikana, kuten koko näiden sopimusneuvottelujen kestäessä.

Neuvottelujen päättymisen jälkeen on saavutetun sopimuksen arvioinnin ja sen voimaansaattamisen aika. Sopimus astuu voimaan vasta, kun se on ratifioitu kaikissa EU-maissa kunkin oman valtiosäännön edellyttämällä tavalla. Tähän mennessä ainakin neljä EU-maata on ilmoittanut vievänsä sopimuksen kansanäänestykseen, neljä maata harkitsee asiaa vakavasti ja aika monissa keskustelu on avoin. Meillä Suomessa ratifiointi edellyttää eduskunnan päätöstä. Perustuslakivaliokunta määrittää erikseen, minkälaisella enemmistöllä ratkaisu on tehtävä, ja mahdollisen neuvoa-antavan kansanäänestyksen tarve arvioidaan yhdessä.

Arvoisa puhemies! Suomen kannalta saavutettu sopimus on kokonaisuudessaan varsin hyvä, ja voin varauksetta suositella sen hyväksymistä. Sen perusrakenne pohjautuu konventin tulokseen, joka merkitsi valtaosaltaan parannusta nykytilaan verrattuna. Selkeyden ja ymmärrettävyyden kannalta on tärkeää, että siinä kaikki nykyiset perustamissopimukset on koottu yhdeksi helpommin ymmärrettäväksi sopimukseksi. Tulevaisuudessa kansalaiset saavat paljon nykyistä helpommin selkoa siitä, kuinka unionissa asioista päätetään ja kuka päätökset tekee. Tämä on paljon parempi sopimus kuin aikaisempi sopimusviidakko.

Ärade talman! Unionens procedurer för beslutsfattandet har förenklats och befogenhetsfördelningen mellan unionen och medlemsländerna har klarlagts. Den så kallade kompetenskompetensen, det vill säga makten att besluta om befogenhetsfördelningen, kvarstår hos medlemsstaterna. Unionens befogenhet är även i fortsättningen en överlåten befogenhet. Unionen har bara den befogenhet som medlemsländerna har gett den. I fördragstexten har nu uttryckligen skrivits in en princip om att den befogenhet som inte överlåtits till unionen hör till medlemsstaterna. Även möjligheten att träda ut ur unionen har nu skrivits in i fördraget.

Unionin päätöksentekojärjestelmiä on yksinkertaistettu, unionin ja jäsenmaiden välistä toimivaltajakoa on selkeytetty. Kompetenssikompetenssi eli valta määrätä toimivallan jaosta säilyy jäsenvaltioilla. Unionin toimivalta on tulevaisuudessakin luovutettua toimivaltaa; sillä on vain se toimivalta, jonka jäsenvaltiot ovat sille antaneet. Sopimustekstiin on nyt nimenomaisesti kirjattu periaate, jonka mukaan muu kuin unionille luovutettu toimivalta kuuluu jäsenvaltioille. Samoin eroamismahdollisuus unionista on nyt kirjattu sopimukseen.

Sopimuksessa toteutuvat monet Suomen päämäärät unionin suhteen. Nykyinen pilarijako poistuu, ja unionista tulee yksi yhtenäinen oikeushenkilö. Kansalaisten perusoikeuksia vahvistetaan sisällyttämällä perusoikeuskirja perustuslailliseen sopimukseen sekä mahdollistamalla unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Nämä saavutukset ovat tärkeitä kaikille EU-maille ja niiden kansalaisille, myös Suomelle ja meille suomalaisille.

Konventin esitys oli kuitenkin vain ehdotus hvk:n työn pohjaksi. Konventtia ei perustettu esittämään sitovia ratkaisuja, vaikka jotkut sen työn loppuvaiheessa ja konventin päätyttyä halusivatkin niin tulkita. Sen vuoksi — ja kun konventin esitykseen jäi eräiltä osin puutteita — oli oikea hvk tarpeen. Olen edelleen vakuuttunut siitä, että teimme aivan oikein, kun olimme mukana vaikuttamassa siihen, että hvk:sta tuli aito neuvottelu ja etteivät hallitukset vain kumileimasimina hyväksyneet konventin esitystä.

Hvk:ssa saimme läpi kaikki meille olennaisimmat substanssiasiat, joita ei konventissa ollut huomioitu tai joiden osalta emme olleet saaneet näkemyksiämme kuulluiksi. Neuvottelujen tuloksena saimme muun muassa perussopimuksen tasolle maininnan Pohjois- ja Itä-Suomen harvaanasuttujen alueiden erityisasemasta. Vaikka perussopimuksen maininta ei takaakaan taloudellista tukea, josta päätetään erikseen rahoituskehysneuvotteluissa, se on kuitenkin erittäin merkittävä periaatteellinen tunnustus niiden erityisasemalle.

Muita tärkeitä neuvottelutavoitteitamme, jotka saatiin hvk:ssa sisältökysymysten osalta läpi, on jäsenyyssopimuksemme liitteissä olevien erityismääräysten oikeudellisen jatkuvuuden turvaaminen myös uudessa perustuslaillisessa sopimuksessa. Näitä ovat esimerkiksi työeläkejärjestelmän poikkeaman jatkuminen nykyisellään, pohjoiselle maataloudellemme tärkeiden 141 ja 142 artiklan jatkuvuus sekä Ahvenanmaan oikeudellisen erityisaseman varmistaminen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä puolustuksesta saavutettiin jo varhain yhteisymmärrys, joka vastaa Suomen tavoitteita.

Aivan neuvottelujen loppuvaiheessa saimme tyydyttävät ratkaisut myös erityisesti eduskunnan tärkeinä pitämiin kysymyksiin kansanterveydestä sekä koulutus- ja terveyspalveluista. Ratkaisuksi tuli samantapainen oikeus vaatia päätöksentekoa yksimieliseksi, kuin Ranskan vaatimuksesta jo konventissa hyväksytyssä kulttuuripoikkeamassa oli. Nämä turvalausekkeet eivät tarpeettomasti haittaa tavaroiden ja palveluiden kaupan vapautta mutta antavat kuitenkin mahdollisuuden puuttua tilanteeseen tarvittaessa. Tämän saavutuksen arvoa nostaa se, että olimme pitkään aivan yksin, kunnes Ruotsi tuli mukaan samaa asiaa ajamaan.

Arvoisa puhemies! Jos sisältöasioissa saavutimme tavoitteet, toimielinten suhteen emme saavuttaneet kaikkia tavoitteita. Niiden suhteen Suomi ei missään vaiheessa asettanut ehdottomia kynnyskysymyksiä vaan tavoitteenamme oli tasapainoinen kokonaisratkaisu. Pyrimme turvaamaan jäsenvaltioiden välisen tasavertaisuuden ja toimielinten välisen tasapainon. Erityisesti pyrimme parantamaan konventin esityksiä komission kokoonpanon ja neuvoston äänestysmenettelyn suhteen. Näissäkin tavoitteissa onnistuimme kohtalaisesti, vaikka emme saaneet kaikkia tavoitteitamme läpi. Neuvotteluissa saavutettu tulos oli kompromissi, jossa kaikki joutuivat joustamaan alkuperäisistä tavoitteistaan. Hvk:n lopputulos oli meidän kannaltamme myös toimielinkysymyksissä kuitenkin parempi kuin konventin esitys, joten tässäkin mielessä asioiden avaaminen hvk:ssa kannatti.

Ärade talman! När det gäller kommissionens sammansättning står det i fördraget att varje medlemsland skall ha en egen kommissionär fram till 2014. Efter det minskar antalet kommissionärer till två tredjedelar av antalet medlemsstater. För varje medlemsstat utses en kommissionär på grundval av jämlik rotation oberoende av medlemsstatens storlek. Detta innebär en betydande förbättring jämfört med konventets förslag enligt vilket antalet röstberättigade kommissionärer hade minskat till femton. De övriga medlemsstaterna skulle enligt förslaget ha haft en kommissionär utan rösträtt i kollegiet.

Komission kokoonpanon suhteen sopimus sisältää sen, että jokaisella jäsenmaalla on oma komissaari vuoteen 2014 asti. Tuolloin komissaarien lukumäärä supistuu kahteen kolmasosaan jäsenvaltioiden määrästä. Jäsenvaltiot saavat komissaarin tasavertaisen vuorottelun perusteella jäsenvaltion koosta riippumatta. Syntyy järjestelmä, jossa kukin maa on komission sisällä kaksi kautta ja yhden kauden ulkona, taas kaksi kautta sisällä ja yhden kauden ulkona. Tämä on huomattava parannus konventin esitykseen verrattuna, jossa äänivaltaisten komissaarien määrä olisi vuonna 2009 laskenut viiteentoista. Lopuilla jäsenvaltioista olisi ollut oma komissaari, jolla ei olisi ollut äänivaltaa kollegiossa.

Tämän asian uutisoinnista on saattanut saada käsityksen, että vain Suomi olisi menettänyt oman komissaarin. Kyse ei kuitenkaan ole Suomesta, vaan kaikki jäsenvaltiot ovat tulevaisuudessa kolmanneksen ajasta ilman itse nimeämäänsä komissaaria, kaksi kolmasosaa ajasta niillä on komissaari. Komission lukumäärän pienentämiseen sitouduttiin jo Nizzassa ja sen pohjalta ratifioidussa perussopimuksessa. Siihen nähden tämä ei ollut muutos vaan tarkennus. Nizzassa komission pienentämisen mekanismi jäi auki, nyt se saatiin ratkaistuksi tasavertaisen vuorottelun pohjalta. Tämä on myönnytys suurilta jäsenmailta, joista osa ei ole vielä sulattanut edes Nizzassa sovittua toisen komissaarinsa menetystä. Niillä on tällä hetkellä kaksi jäsentä komissiossa, ja ne muistuttivat moneen kertaan tämänkin prosessin aikana, että ne ovat nyt menettämässä toisen komissaarinsa.

Arvoisa puhemies! Neuvoston äänestysmenettely oli hvk:n ylivoimaisesti vaikein toimielinasia, johon neuvottelut joulukuussa kaatuivat. Tähän neuvottelut kulminoituivat myös viime viikon lopulla. Hvk:n lopputulos on äänestysmenettelyn suhteen Suomen kannalta parempi kuin konventin esitys, vaikka se ei olekaan täysin tavoitteidemme mukainen. Unionin itsensä kannalta katsoen uusi järjestelmä on Nizzan ratkaisua tehokkaampi ja selkeämpi.

Suomen ja kahdentoista muun pienen ja keskisuuren jäsenvaltion tavoitteena oli pariteetti eli se, että jäsenvaltio- ja kansalaisuuskriteeriin olisi sovellettu samaa prosenttilukua. Toissijaisesti pyrimme pienentämään konventin esittämää 10 prosenttiyksikön suuruista eroa jäsenvaltio- ja väestökriteerien välillä. Hvk:n lopputulokseksi tuli, että määräenemmistöön vaaditaan tulevaisuudessa 55 prosenttia jäsenvaltioista, kuitenkin aina vähintään 15 valtiota, sekä 65 prosenttia kansalaisista. Lisäksi päätösten estämiseen vaaditaan aina vähintään neljä jäsenmaata.

Vaikka kriteerien välinen ero jäi 10 prosentiksi, kannatti neuvotteluja hvk:ssa käydä. Kummankin kriteerin prosenttilukujen noston vuoksi pienten ja keskisuurten maiden asema parani konventin esityksestä, jossa määräenemmistöön olisi vaadittu 50 prosenttia jäsenvaltioista ja 60 prosenttia kansalaisista. Lisäksi järjestelmään lisätty neljän maan vähimmäismäärä päätösten estämiseen tasapainottaa hieman tilannetta pienten ja keskisuurten eduksi, sillä pelkästään väestökriteerillä mitaten kolme suurta jäsenmaata olisi voinut estää päätöksenteon.

Suomen oma painoarvo päätöksenteossa ei laske suhteessa Nizzan sopimuksen määräyksiin. Äänivaltaa siirtyy jonkin verran suurille maille erityisesti Espanjalta ja Puolalta ja jossain määrin myös muilta keskisuurilta mailta. Suurten maiden lisäksi aivan pienimpien maiden äänivalta kasvaa.

Arvoisa puhemies! Muutama sana myös Suomen neuvottelutaktiikasta. Suomi oli sekä konventissa että hvk:ssa hyvin aktiivinen. Organisoimme yhdessä Itävallan kanssa pienten ja keskisuurten maiden ryhmittymää, jolla oli yhteisiä tavoitteita erityisesti toimielinkysymyksissä. Näkemykseni mukaan valitsemamme taktiikka oli oikea monestakin eri syystä. Kuten äsken totesin, substanssikysymyksissä harjoitimme asiasisällön perusteella yhteistyötä niiden maiden kanssa, joista kumppaneita saimme.

Toimielinkysymyksissä korostuva vallanjako on unionin laajentuessa muuttunut yhä vaikeammaksi kysymykseksi. Erityisesti suuret jäsenvaltiot ovat ryhtyneet entistä vahvemmin puolustamaan omaa asemaansa. Pienten yhteisesiintyminen sai aikaan sen, että erittäin voimakkaista toiseen suuntaan vaikuttaneista paineista huolimatta pääsimme lopulta meidän kannaltamme varsin tyydyttävään ratkaisuun toimielinkokonaisuudessa.

Julkisuudessa olleista tiedoista poiketen tämä niin sanottu likeminded-maiden ryhmittymä ei hajonnut neuvottelujen loppumetreillä vaan pysyi loppuun saakka hyvin yhtenäisenä. Ryhmittymä kokoontui yhteen vielä juuri ennen viimeistä istuntoa ja päätti yhdessä kaikkien kolmentoista kesken hyväksyä puheenjohtajan esityksen myös äänivallan ja komission osalta. Tämän äänivallan osalta neuvotteluasetelmahan oli se, että meillä pienillä oli oma tavoitteemme kuroa muutamalla prosenttiyksiköllä suppeammaksi Irlannin esittämän kompromissiratkaisun jälkeenkin tätä kriteerien välistä eroa, mutta vastaavasti osa suurista tai suurehkoista jäsenmaista ajoi väestökriteerin kasvattamista edelleen. Kyseessä oli pattitilanne, josta Irlanti totesi, että kuukausienkaan neuvottelujen jälkeen se ei voi tehdä muuta kuin asettaa kirkon keskelle kylää.

On aivan selvää, ettei mikään jäsenvaltio voinut hvk:ssa saada kaikkia tavoitteitaan läpi, ei ainakaan, jos se oli asettanut itselleen aitoja neuvottelutavoitteita. Meille oli tärkeää neuvotteluissa huolehtia omien erityispiirteidemme pohjalta asetetuista substanssitavoitteista. Neuvottelutaktiikkaan kuului se, että ne pyritään hoitamaan mahdollisimman hyvin ennen kuin käydään toimielimien väliseen kiistaan, jotta meillä olisi ollut myös toimielinneuvotteluissa mahdollisimman vahva neuvotteluasetelma, että avoinna ei olisi ollut ainuttakaan substanssikysymystä. Meidän osaltamme substanssikysymykset saatiin jo puheenjohtajan viimeisessä kompromissiesityksessä kauppapolitiikankin osalta sellaiseen muotoon, että saatoimme niiden osalta laittaa kirjan kannet kiinni. Monilla muilla jäsenmailla oli vielä rinnan toimielinkysymysten kanssa omia substanssitavoitteitakin auki.

Olen vakuuttunut, että Suomen konventin ja hvk:n aikainen aktiivisuus on meille eduksi myös tulevaisuudessa. Voisi sanoa, että taisimme onnistua ylittämään meille suomalaisille normaalisti aika korkean yhteydenpitokynnyksen sekä poliittisella että virkamiestasolla. Loimme sekä uusiin että vanhoihin jäsenmaihin erittäin tiiviitä ja toimivia yhteyksiä, joita pyrimme ylläpitämään ja hyödyntämään jatkossakin. Ehkä kuvaavaa erityisesti tälle likeminded-maiden yhteistyölle oli se, että sen jälkeen, kun olimme yhdessä päättäneet, että hyväksymme Irlannin tekemän viimeisen ehdotuksen, muut kaksitoista maata pyysivät, että Suomi omassa puheenvuorossaan puhuisi kaikkien kolmentoista puolesta ja ilmoittaisi yhteisen kantamme.

Arvoisa puhemies! Sekä Suomen että unionin etu on nyt saada hvk:ssa sovittu perustuslaillinen sopimus voimaan mahdollisimman nopeasti. Sopimuksen ratifiointi kestänee kuitenkin vähintään kaksi vuotta, useissa jäsenvaltioissa kauemminkin. Jos jokin jäsenvaltio ei sopimusta ratifioi, tilanne ratkaistaan normaaliin tapaan neuvottelemalla. Niistä neuvotteluista ei kuitenkaan ole syytä yrittää sopia mitään, ennen kuin kaikki ratifiointi on tiedossa. Myöskään tekstin muuttamista ei kannata ennakoida miltään osin. Siihen minusta mahdollisuuksia ei ole. Vastuu toimintakykyisestä unionista ja yhteistyöstä ja nyt sopimuksen ratifioinnista kuuluu samanlaisena, samalla vastuulla, kaikille jäsenmaille. Kaikilla on vastuu siitä, että saamme nyt, kun unioni juuri on laajentunut, tämän sopimuksen voimaan. Mitä suuremmaksi unioni jäsenmäärältään muuttuu, sitä vaikeampaa on saavuttaa sellaista uutta sopimusrakennelmaa, jonka avulla unioni voi työskennellä tästä pitkään eteenpäin.

Ehkä kaikkein tärkeintä on kiinnittää huomiota siihen loppuarviointiin, joka viimeisessä keskustelussa käytiin tämän sopimuksen kestävyydestä. Meillä on viimeiset noin kaksitoista vuotta unionissa käyty lähes jatkuvaa perussopimusten muuttamiskeskustelua. On ollut useita hvk-prosesseja, sopimuksia on muutettu, käyty ratifiointikamppailut jäsenmaissa, ja usein on edellisen hvk:n päättyessä samalla sovittu jo seuraavan hvk:n käynnistämisestä. Nyt henki oli se, että nyt ei jäänyt yli tämän sopimuksen mitään niin sanottuja left overeita, mihin olisi palattava pikaisesti, ei sanaakaan siitä, että kutsuttaisiin tulevaisuudessa uutta hvk:ta koolle, vaan lähtökohta on se, että tämän sopimuksen avulla tämän sopimuksen määrittelemällä tavalla 25 jäsenmaan ja selvästi nykyistä suurempikin unioni pystyy toimimaan tehokkaasti ja avoimesti tämän sopimuksen hengessä.

Ed. Jouko Skinnari merkitään läsnä olevaksi.

Mari Kiviniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa, että Euroopan unioni sai viime viikonloppuna päätöksiä aikaan. Koko unionin kannalta oli välttämätöntä, että perustuslaillisesta sopimuksesta syntyi sopu. Laajentunut unioni todella tarvitsee uuden sopimuksen ja uudet pelisäännöt.

Pääministeri, ulkoministeri ja koko hallitus ansaitsevat tunnustuksen vahvasta panoksesta paitsi Suomen etujen puolustamisessa myös koko unionin tarpeiden ymmärtämisessä. Yhteistyö eduskunnan kanssa on ollut saumatonta ja täyttänyt vaatimukset, joita edellytetään näin isosta asiasta päätettäessä.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä uusi sopimus on selvästi parempi kuin nykyinen unionin sopimusviidakko. Se selkeyttää ja yksinkertaistaa unionin päätöksentekoa sekä tekee siitä nykyistä ymmärrettävämmän. Sopimuksen myötä unionista tulee myös aikaisempaa vahvempi ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimija. EU saa Kissingerin peräänkuuluttaman puhelinnumeron.

Ei sopimusta voi täydelliseksi ylistää, sillä siihen jäi suomalaisiin näkemyksiin soveltumattomia kohtia. Tärkeää kuitenkin on, että saavutimme nimenomaan meille herkissä sisältöasioissa kaikki keskeiset tavoitteemme.

Ensinnäkin sopimuksessa tunnustetaan harvaanasuttujen alueiden oikeus aluetukeen. Tämä mahdollistaa näiden alueiden kehittämisen jatkossakin.

Erityisen hieno työvoitto saatiin kauppapolitiikan alueella, kun julkisten palveluidemme asema onnistuttiin turvaamaan. Lähtötilanne oli heikko, sillä muista jäsenmaista vain Ruotsi osoitti asialle alun perin ymmärtämystä.

Näiden lisäksi saavutimme nykytilan turvaavan erityisaseman myös maatalouden artikloille 141 ja 142 sekä työeläkejärjestelmällemme ja Ahvenanmaalle.

Tavoitteemme eivät sen sijaan kaikilta osin toteutuneet toimielinkysymyksissä. On ikävää todeta, että suuret jäsenmaat saivat näissä asioissa tahtoaan vähän pidemmälle läpi. Konventin alkuperäisiä ehdotuksia toki saatiin parannettua, mutta ei aivan riittävästi. Perusongelma oli siinä, että konventti runnoi työnsä loppuvaiheessa artiklakohtia melko epädemokraattisesti läpi. Niitä oli erityisesti määräenemmistöprosenttien osalta nyt hvk:ssa vaikea muuttaa.

Hallitustenvälisessä konferenssissa institutionaaliset kysymykset muodostivat kokonaisuuden, joka koostui toimielimistä, äänten painotuksesta ja neuvoston puheenjohtajuusjärjestelmästä. Näistä kolmesta asiakohdasta ongelmallisimmaksi muodostui lopulta äänten painotus. Määräenemmistön määrittely oli Suomelle keskeinen kysymys. Uuden sopimuksen mukaanhan määräenemmistöön tarvitaan nyt 55 prosenttia jäsenmaista ja 65 prosenttia unionin väestöstä. Mahdollisimman tehokkaan päätöksenteon kannalta järjestely ei ole paras mahdollinen. Sen kanssa voidaan kuitenkin elää. Pienten maiden saavutuksena voidaan pitää sopimukseen saatua kirjausta, jonka mukaan määrävähemmistöön tarvitaan vähintään neljä maata alkuperäisten kolmen sijaan.

Vuoden 2014 jälkeen komission jäsenten lukumäärä vastaa kahta kolmannesta jäsenvaltioiden lukumäärästä. Kun Eurooppa-neuvosto vahvistaa kyseisen järjestelmän eurooppapäätöksellä, on huolehdittava erityisesti komission jäsenten tasapuolisesta kierrosta jäsenvaltioiden välillä. Ylipäänsä unionin uusi toimielinkokonaisuus on kaikesta huolimatta hyväksyttävissä.

Arvoisa puhemies! Suomen toimintatapa EU:ssa on osoittautunut tuloksekkaaksi. Haemme yhteistyökumppaneita asiaperustalta. Tärkeää ei siis ole muodostaa koalitioita juuri tiettyjen maiden kanssa vaan yhteisten tavoitteiden pohjalta. Kaikkien unionimaiden yhteinen tavoite on nyt ratifioida sopimus ja saada sille myös kansalaisten hyväksyntä. Joissain maissa asia hoidetaan kansanäänestyksen kautta.

Kansanäänestys onkin yksi mahdollisuus edistää kansalaiskeskustelua unionista ja perustuslaillisesta sopimuksesta. Pelkkä keskustelun aikaansaaminen ei kuitenkaan riitä perusteluksi kansanäänestykselle, sillä juurihan meillä pidettiin Euroopan parlamentin vaalit. Kysymys on siitä, muuttuuko unionin perusluonne olennaisesti uuden sopimuksen myötä. Uusi sopimus ei alustavan arvion mukaan edellytä ehdottoman yksiselitteisesti kansanäänestyksen järjestämistä. Asiasta on kuitenkin syytä käydä pääministerin ehdotuksen mukaisesti perusteellinen keskustelu ja arvioida tarve yhdessä. (Ed. Zyskowicz: Mikä on keskustan kanta?) Eduskunnan perustuslakivaliokunnalla on tässä työssä myös keskeinen rooli. (Ed. Zyskowicz: Mikä on keskustan kanta?)

Arvoisa puhemies! Sopimuksen ratifioinnin jälkeen on unionissa syytä kääntää katseet unionin keskeisimpiin politiikkahaasteisiin, talous- ja työllisyyskehitykseen sekä unionin globaalin roolin ja vastuun vahvistamiseen. (Ed. Zyskowicz: Siis mikä on keskustan kanta kansanäänestykseen, ed. Kiviniemi?)

Liisa Jaakonsaari /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On sinänsä hieno saavutus, että 25 jäsenmaata, jotka edustavat 450:tä miljoonaa ihmistä, ovat nyt päässeet yhteistyössä niin pitkälle, että meillä on perustuslakisopimus lähetekeskustelussa hallitustenvälisen konferenssin tuloksena. On aivan perusteltua myös kysyä, mitä tämä vuosi ja punnerrettu perustuslakisopimus merkitsee tavalliselle eurooppalaiselle ihmiselle, meille suomalaisille ja muille, ihmisten arjessa.

Se merkitsee muun muassa sitä, että uudessa perustuslaissa on kirjattu kansalaisten perusoikeudet ja määritelty unionin tehtävät aikaisempaa tarkemmin. Jos esimerkiksi kansalainen kokee oikeuksiaan loukatun, hän voi nostaa asiasta kanteen, ja miljoona kansalaista voi aloitteella käynnistää lainvalmistelun. Tämä varmasti arjessa ei merkitse paljoa, mutta on periaatteellisesti mielenkiintoinen asia. Tämä perustuslaki on väline. Se on kuin kirves, se on väline. Erno Paasilinnan aforismin mukaan kirveellä voi rakentaa kirkon, mutta sillä voi saada myös pahaa aikaan. On erittäin tärkeää nyt se, minkälaista poliittista tahtoa eri maiden hallitukset tämän perustuslakiprosessin jälkeen unionin kehittämiseen osoittavat.

Suomen ja suomalaisten sosialidemokraattien osalta voimme olla erittäin tyytyväisiä. Sopimus EU:n perustuslaista nostaa sosiaalisen markkinatalouden ja täystyöllisyyden, sosiaalisen suojelun ja syrjäytymisen torjunnan koko EU:n yhteiseksi ja yhdistäväksi tavoitteeksi. Onneksi uskonnosta ei tehty Eurooppaa jakavaa tekijää, kuten taantumukselliset piirit, kuten Vatikaani ja Suomen Kokoomus puoluekokouksessaan, esittivät. EU:n perusoikeuskirja parantaa ihmisten perusoikeusturvaa, se tunnustaa työntekijöiden ja palkansaajajärjestöjen oikeudet ja velvoittaa unionia kunnioittamaan kansalaisten oikeutta käyttää kansallisia julkisia palveluja. Kaiken kaikkiaan tämä perustuslaki edistää monella tavalla demokratian läpinäkyvyyttä ja toimivuutta, varsinkin kun sitä vertaa entiseen.

Arvoisa puhemies! Hallitustenvälisen konferenssin aikana monelle on syntynyt se kuva, mihin pääministerikin viittasi, että isot maat syövät pieniä maita aamiaiseksi. Tämä käsitys on virheellinen ja yksipuolinen. Meidän, Suomen, kansalliset tavoitteet tulivat hyvin huomioiduiksi. Pääministeri juuri kertoi Pohjois- ja Itä-Suomen erityiskohtelusta. Siihen on kiinnitetty edelleen huomiota. Työeläkejärjestelmän erityisasema säilyy, ja hyvinvointipalvelut pysyvät omassa määräysvallassamme.

Mutta kysymys on kuitenkin vieläkin suuremmista asioista, itse asiassa koko Euroopan unionin tulevaisuudesta, rauhasta, solidaarisuudesta ja hyvinvoinnin perustasta. Ilman rauhaa ei ole hyvinvointia, ilman vakautta ei ole vaurautta, ilman EU-jäsenyyden tarjoamaa markkinoille pääsyä ei ole taloudellista menestystä, ilman Talous- ja rahaliittoa ja ilman yhteistä kauppapolitiikkaa jäisimme suojatta globalisaation myrskyjen armoille. Sen takia ainakin kaikkien vasemmistolaisten tulisi rakastaa Euroopan unionia ja sen uutta perustuslakia.

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakineuvottelujen aikana korostuivat jäsenvaltioitten vastakkaiset intressit, ja nyt on sitten tärkeää rakentaa yhteistä toimintaa ja yhteistä Eurooppa-politiikkaa. Sosialidemokraattien mielestä päätöksenteon tehokkuudessa olisimme voineet mennä vieläkin pidemmälle. Nyt esitetty määräenemmistön määrittely antaa hyvin pienelle vähemmistölle mahdollisuuden estää, hidastaa, blokeerata päätöksentekoa, ja nyt on sitten tärkeä jäsenmaiden asenne, kuinka tehokkaasti unioni pystyy toimimaan.

Kansalaiset ovat oikeassa, kun he odottavat unionilta tuloksia, ja hallituksista riippuu nyt, tuleeko unioni tyydyttämään nämä odotukset. Yhteisille eduille pitää antaa etusija puhtaasti kansallisiin intresseihin nähden. (Ed. Kuoppa: Ranska esimerkiksi!) Se on juuri pienen maan etu. Integraatio tarjoaa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden vaikuttaa suurempienkin maiden linjauksiin. Siis meiltä ei viedä mitään, vaan meille annetaan mahdollisuus vaikuttaa myös suurten maiden linjauksiin. (Ed. Korhonen: Vapise, Eurooppa!) Jäsenmaiden hallituksilta, myös Suomelta, tämä edellyttää kuitenkin rohkeaa, osallistuvaa ja rakentavaa politiikkaa. Liittoutumattomuuden aika on tässäkin ohi, ja me olemme liittoutuneet ja sitoutuneet täysillä Euroopan unionin politiikkaan. Uusi perustuslaki antaa mahdollisuuden osallistua tähän täysillä.

Jyrki Katainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nizzan huippukokouksesta kolme ja puoli vuotta sitten alkanut työ on saatu päätökseen. Euroopan unionille on hyväksytty ensimmäinen perustuslaki. Perustuslaki eli perustuslaillinen sopimus selkeyttää unionin roolia. Se tuo unionin lähemmäksi kansalaisia ja vahvistaa kansalaisten asemaa Euroopan unionissa. Perustuslaki ei muuta unionin luonnetta, vaan selkeyttää olemassa olevaa monimutkaista säännöstöä. Uudistukset tekevät unionista erityisen toimivallan omaavan kansainvälisen yhteisön, jonka toiminnan ohjaajia ovat jäsenvaltiot. EU on siis enemmän kuin kansainvälinen järjestö mutta paljon vähemmän kuin liittovaltio.

On syytä olla tyytyväinen siihen, että unionin sopimusviidakkoa selkeyttävä perustuslaki saatiin vihdoin hyväksyttyä. Työ ei ole kuitenkaan ohitse. Eurooppalaisille on nyt selvitettävä, mitä sopimus käytännössä tarkoittaa. Haasteena on saada hyväksyttyä sopimus kaikissa jäsenmaissa. Vasta sitten sopimus voi astua voimaan. Osa jäsenmaista hyväksyy perustuslain kansanäänestyksen kautta, mutta perustuslain hyväksynnästä ei tulisi tehdä eri maissa kysymystä, jolla protestoidaan asianomaisen maan hallituspolitiikkaa vastaan. Tällöin kansanäänestyksestä tulee helposti pelkkä sisäpoliittinen väline. Koska perustuslaki ei muuta EU:n perusluonnetta, syntynyt sopimus voidaan kokoomuksen mielestä hyväksyä Suomen eduskunnassa ilman kansanäänestystä. Tässä asiassa ratkaisu on ensi vaiheessa hallituksen käsissä, ja odotankin, että hallitus ja hallituspuolueet muodostavat selkeän kannan asiaan.

Kokoomuksen Eurooppa-poliittisessa kannanotossa viime elokuussa vaadittiin, että hallituksen tulisi hvk:ssa keskittyä maamme vaikutusvallan ja unionin toimintakyvyn kannalta oleellisiin kysymyksiin. Jäsenvaltioiden tasavertaisuus, toimielinten välinen tasapaino ja yhteisömenetelmän keskeinen asema ovat kokoomuksen EU-politiikan lähtökohtia. Nämä tavoitteet eivät toteudu parhaalla mahdollisella tavalla uudessa perustuslaissa. Valitettavaa onkin se, että päätöksenteon osalta huomio keskittyi siihen, miten päätöksentekoa voidaan torjua, eikä siihen, miten sitä voidaan tehostaa.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen totesi viime syksynä, että hvk-neuvotteluissa yksikään asia ei ole Suomelle kynnyskysymys, vaan kyse on kokonaisuudesta. (Ed. Korhonen: Se huomattiin kyllä!) Päätökset pitäisi voida tehdä entistä tehokkaammin, mutta samalla pienten maiden vaikutusvalta suhteessa suuriin maihin tulisi säilyttää.

Suomi joutui taipumaan erityisesti institutionaalisissa kysymyksissä, minkä seurauksena suurten maiden valta kasvaa. Tässä valossa syntynyt sopimus ei Suomen kannalta ole täysin tyydyttävä. Onkin kysyttävä: Olisiko parempi tulos ollut saavutettavissa, jos pienet maat olisivat pitäneet pintansa, vai haukkuiko Suomi väärän puun alla käyttäessään neuvotteluvaraansa tarpeettomaan taisteluun turvatakuiden lieventämiseksi? Söikö Suomi näin vaikutusvaltaansa muissa muutosvaatimuksissa?

Yksi hallituksen keskeisimpiä tavoitteita on ollut oman komissaarin säilyttäminen. Jäsenvaltiot joutuvat luopumaan omasta komissaaristaan vuonna 2014. Omasta komissaarista luovuttiin ilman, että määräenemmistöpäätöksenteossa olisi saatu pienille maille hyvitystä. Uusi määräenemmistöjärjestelmä, 55/65, suosii suuria maita ja on osittain tehoton. Ainoa positiivinen puoli tässä kokonaisuudessa on se, että sopimukseen kirjattiin komission tuleva, täysin tasapuolinen kierto.

Suomi on hvk:ssa leimautunut pienten maiden kapinakenraaliksi. Pienten maiden yhteinen kapina suuria vastaan on jatkossa entistä turhauttavampaa. Hvk:n lopputuloksesta näkyy, että silloin kun suurilla mailla on yhteinen intressi, pienet eivät pärjää yksin. EU:n liittolaisuussuhteet ovat laajentumisen myötä muuttuneet toisenlaisiksi. Suomen on nyt vakavasti mietittävä EU-politiikkansa suuntaa ja ryhdyttävä etsimään ennakkoluulottomasti liittolaisia niin uusien kuin vanhojenkin jäsenmaiden joukosta, sillä laajentumisen seurauksena EU:n sisäinen valta- ja liittolaisrakenne on nyt etsimässä uusia muotojaan.

Vaikka Suomen ja unionin kannalta olisi toivonut tasapainoisempaa ratkaisua vallanjaon osalta, kansallisesti Suomi saavutti joitakin keskeisiä tavoitteitaan. Sopimuksessa on turvattu harvaanasuttujen alueiden tuki ja TEL-järjestelmämme. Myös kauppapolitiikkaa koskevat kirjaukset tehtiin Suomen yhteisten tavoitteiden mukaisesti. Näistä hallitukselle on syytä antaa tunnustusta.

Perustuslaista päästiin huippukokouksessa sopuun, mutta komission puheenjohtajuuskysymys on edelleen auki. Komission puheenjohtajan osalta kaikki vaihtoehdot ovat edelleen mahdollisia. Komission puheenjohtajan valintaan vaikuttaa hänen poliittinen taustansa ja persoonansa hyväksyttävyys. Hallitus on asettanut kansalliseksi tavoitteekseen komission puheenjohtajuuden saavuttamisen. Tätä tavoitetta myös kokoomus tukee.

Uuden komission puheenjohtajan johdolla valitaan komission jäsenet, joiden tehtävien jaossa huomioidaan poliittiset voimasuhteet ja toivottavasti myös pienten ja suurten jäsenmaiden välinen tasapaino. Jos Suomi ei saavuta komission puheenjohtajuutta, hallituksen tulee olla valmis tarjoamaan parhaita mahdollisia ehdokkaita komission muihin painaviin tehtäviin, kuten esimerkiksi talouskomissaarin tehtävään. Mahdollisimman painava salkku on Suomen kansallinen etu.

Arvoisa puhemies! Meidän on syytä olla tyytyväisiä siihen, että EU:lla on nyt yhteinen perustuslaki, perustuslaki, joka toivottavasti tuo EU:n lähemmäksi meitä ja jokaisen meistä lähemmäksi Euroopan unionia. Jatkossa nähdään, pystyykö Euroopan unioni löytämään sen yhtenäisyyden, jota Eurooppa ja me kaikki tarvitsemme, vai tuleeko perustuslain hyväksymisprosessista alkupiste päinvastaiselle kehitykselle.

Suvi-Anne Siimes /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen alkuperäisten tavoitteiden näkökulmasta EU:n perustuslaki näyttää menneen monella tavalla myttyyn ja vastoin pääministeri Vanhasen tahtoa. Pienten maiden valta vähentyy ja suurten kasvaa. Suomen alkujaan vastustama EU:n presidentti tulee ja oma komissaari menee, tosin vasta ajan myötä mutta kuitenkin, eikä yhteisten sääntöjen tulevaisuus vaikuta muutoinkaan kovin lupaavalta. Kovaa valtapeliä ja suurten maiden sanelua on varmasti luvassa jatkossakin, ja siihen on syytä varautua myös Suomen Eurooppa-politiikassa.

Myttyyn menneiden tavoitteiden äärellä on hyvä kysyä, missä määrin tavoitteiden saavuttamista on haitannut se, että pääministeri Vanhanen on tavoitellut sisältökysymysten ohella myös sitä, että Suomi saisi itselleen komission puheenjohtajan paikan. Oltiinko neuvotteluissa tämän takia joustavampia kuin muutoin olisi ollut syytä olla ja otettiinko viiden vuoden edun tavoittelun takia 10—20 vuoden vahinko? Pääministerin arviohan on se, että tämän perustuslain kanssa eletään hyvinkin kauan.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton tavoite on verokilpailun kuriin saaminen ja se, että ketään ei syrjitä työelämässä eikä muutoinkaan. Siksi perustuslain merkittävin puute on mielestämme se, että määräenemmistöpäätöksiin siirtyminen ei edelleenkään toteudu toivomallamme tavalla.

Mielestämme hallitus ansaitsee kritiikkiä myös siitä, että se heräsi sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluiden puolustamiseen liian myöhään. Siksi myös eduskunnan asettama tavoite jäi pääosin saavuttamatta. Hallitus oli kyllä neuvottelujen loppuvaiheessa aktiivinen, mutta lopputulos on siitä huolimatta huonompi kuin se, jonka audiovisuaalisista palveluista huolissaan ollut Ranska sai aikaan jo konventissa.

Suurin vaara hyvinvointipalveluiden tulevaisuudelle tulee mielestämme kuitenkin kaikesta huolimatta kotimaisesta päätöksenteosta ja siitä, että hallitus puhuu niin innokkaasti kunnallisten palveluiden tilaaja—tuottaja-mallista ja siihen liittyvästä palvelutuotannon kilpailuttamisesta. Tämän myötä kilpailun vapauteen liittyvät periaatteet ajavat helposti palveluiden laatua ja julkista tukea koskevien periaatteiden ohi. Hyvinvointipalveluissa on kyse kansalaisten perusoikeuksista, ei mistä tahansa kauppatavarasta, ja tämä pitää meidän mielestämme muistaa myös kunnallisessa päätöksenteossa.

Arvoisa puhemies! Perustuslaissa on myös hyviä asioita. Yksi niistä on se, että työmarkkinajärjestöjen asema tunnustetaan myös unionin tasolla ja että EU velvoitetaan edistämään työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua. Työmarkkinajärjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä tarvitaan ehdottomasti myös Euroopassa, ei vain täällä Suomessa, ja tällaisella yhteistyöllä on tärkeä rooli myös vasemmistolle olennaisessa sosiaalisen Euroopan rakentamisessa.

Toinen etu on se, että perustuslain myötä moniin asioihin saadaan nyt kaikesta huolimatta poliittinen ratkaisu. Ilman perustuslakia monet tärkeät päätökset tehtäisiin jatkossa EY-tuomioistuimessa eikä ollenkaan poliittisessa maailmassa. Tuomioistuimen vallan lisääminen ei vastaa vasemmistoliiton käsitystä kansanvallasta ja siksi huonokin perustuslaki on todennäköisesti parempi kuin ei perustuslakia ollenkaan.

Kansanvaltaan kuuluu myös se, että perustuslaki ei jää kansalaisille yhtä vieraaksi kuin EU:n tähänastiset perustamissopimukset. Siksi meille on tärkeää, että kansalaisetkin saavat sanoa oman sanansa perustuslain hyväksymisestä. Monissa EU-maissa on jo päätetty järjestää perustuslakia koskeva kansanäänestys, ja vasemmistoliiton mielestä sellainen tarvitaan myös Suomessa.

Arvoisa puhemies! EU:n perustuslakia ei pidä kuitenkaan tarkastella vain ahtaan kansallisesta näkökulmasta. Asiaan tarvitaan myös maailmanlaajuista näkökulmaa ja yleismaailmallisia arvoja. Vasemmistoliiton tavoitteena on se, että me eurooppalaiset kunnioitamme jatkossakin ihmisoikeuksia ja esimerkiksi kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen kieltäviä sopimuksia. Siksi meille on tärkeää, että EU ei vaadi kansainvälisen oikeuden noudattamista vain muilta, vaan sitoutuu siihen tiukasti myös itse.

Maailma ei tarvitse enää lisää Irakin sodan kaltaisia kriisejä. Siksi meidän tavoitteemme on, että EU:n sotilaallisilla operaatioilla on aina YK:n turvallisuusneuvoston valtuutus ja että EU:n operaatiot ovat kaikkein poikkeuksellisimmissakin tilanteissa aina YK:n peruskirjan periaatteiden mukaisia myös käytännössä. Pysyvää rauhaa ei rakenneta missään yksin eikä yksinomaan aseellisella toiminnalla. Siksi EU:n perustuslakiin kirjattu velvoite puolustusmenojen lisäämisestä on mielestämme väärä. Poliittisia ja taloudellisia panostuksia tarvitaan nyt päinvastoin konfliktien ennaltaehkäisyyn, siviilikriisinhallintaan ja siihen, että maailmanlaajuista epäoikeudenmukaisuutta vähennetään kehitysavun ja nykyistä oikeudenmukaisemman maailmankaupan avulla.

Ärade talman! Man kan ta slutlig ställning till förslaget först efter att man också här i riksdagen har hört sakkunnigas analys och grundligt gått igenom hela förslaget.

Men vänsterförbundet anser alltså att vi i varje fall bör arrangera en folkomröstning om grundlagen. EU:s nya grundlag skall återspegla inte bara sina medlemsstaters utan också medborgarnas politiska vilja och när nu demokrati ändå är en så viktig del av EU:s grundvärden anser vi att man måste höra folket och arrangera en folkomröstning i denna mycket stora och principiellt viktiga fråga.

Arvoisa puhemies! Perustuslain lopullista arviointia ei tehdä vielä tänään vaan vasta ensi syksynä. Sen myötä tarkentuu myös se, miten perustuslakia koskeva päätöksenteko on järjestettävä täällä eduskunnassa.

Kuten sanoin, perustuslaista pitää vasemmistoliiton mielestä kuitenkin järjestää myös kansanäänestys. Siihen Suomea velvoittaa mielestämme jo se, että perustuslaki ilmentää paitsi EU:n jäsenvaltioiden myös EU:n kansalaisten poliittista tahtoa. Jos ja kun demokratia on yksi EU:n perusarvoista, EU:n kansalaisten ääntä on syytä kuulla myös käytännön elämässä.

Heidi  Hautala  /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perjantai-iltana päättyneestä hallitustenvälisestä kokouksesta on esitetty aivan täysin vastakkaisia käsityksiä: täydellinen onnistuminen, täydellinen mahalasku. Ajattelin tarkastella tuloksia siitä lähtökohdasta, mihin alunperin pyrittiin. Voidaan palauttaa mieliin, mistä koko uudistus, koko perustuslakiprosessi sai alkunsa.

Kun EU oli laajentumassa, Eurooppa-neuvostot saattoivat prosessin alkuun ja loivat edellytykset tulevaisuuskonventin työlle. Tehtäviksi todettiin tuolloin, että unionin ja jäsenmaiden toimivaltuuksia on pyrittävä rajaamaan toisiinsa nähden, on määritettävä perusoikeuskirjan oikeudellinen asema, on yksinkertaistettava nykyisiä sopimuksia ja on tarkasteltava kansallisten parlamenttien roolia. Ja aivan erityisesti haluttiin parantaa ja arvioida unionin ja sen toimielinten oikeutusta kansalaisten silmissä ja kohentaa unionin ja sen toimielimien läpinäkyvyyttä ja tuoda ne lähemmäksi jäsenmaiden kansalaisia.

Unionin toimivaltuuksia ei nyt tälläkään kertaa haluttu tarkasti rajata. Tätä ei Suomikaan tavoitellut katsoen, että toimintaympäristön muutoksiin tulee voida reagoida. Vihreä eduskuntaryhmä olisi kuitenkin kannattanut selkeämpää toimivaltaluetteloa, koska unionilla on taipumus laajentaa toimivaltaansa jopa ohi jäsenmaiden poliittisen tahdon. Ajankohtainen esimerkki tästä on pelätty hyvinvointipalvelujen alistaminen unionin sisämarkkinatavoitteille ja laajemmin unionin kansainväliselle kauppapolitiikalle. (Ed. O. Ojala: Edustaja on oikeassa!) Unionin toimivaltuudet kehittyvät osin jäsenmaiden poliittisesta tahdosta riippumatta ja unioni rönsyilee helposti jäsenmaiden pelikentille.

Hallitushan taisteli alusta pitäen ylämäkeen koettaessaan puolustaa eduskunnan tavoitetta päättää jäsenmaiden kesken edelleenkin yksimielisesti hyvinvointipalvelujen avaamisesta kansainväliselle kilpailulle. Hallitus ei alussa itsekään ollut vakuuttunut tästä tavoitteesta siitä päätellen, että hallituksen edustajat eivät tätä tavoitetta konventissa vielä viime kesänä tukeneet, mutta vuodenvaihteessa ääni kellossa oli muuttunut, kiitos eduskunnan ja valppaiden kansalaisjärjestöjen, mutta tukea puheenjohtajamaalta ja muilta mailta alettiin saada vasta keväällä. Lopputulos hyvinvointipalvelukysymyksessä ei meidän mielestämme ole aivan ongelmaton, mutta sen kanssa on nyt tultava toimeen. Todistustaakka siitä, milloin palvelukaupan kansainvälinen vapauttaminen, niin kuin nyt sanotaan, vakavasti vaarantaisi jäsenmaan sosiaali-, koulutus- ja terveyspalvelujärjestelmän ja estäisi jäsenmaiden vastuuta tuottaa näitä palveluja, jää viime kädessä unionille ja sen tuomioistuimelle. Mutta aivan viime metreillä saatiin Ranskalta kuitenkin ilmaista apua, Ranska kun oli huolissaan omasta audiovisuaalisesta tuotannostaan ja edellytti myös, että yksimielisesti päätetään paitsi itse sopimuksen hyväksymisestä, myös neuvottelujen aloittamisesta. Tällä tavalla nyt todistustaakkaa saatiin jonkin verran siirrettyä komissiolle, jos se päättäisi esittää palvelukauppasopimusneuvottelujen aloittamista.

On tervehdittävä sitä, että EU-kansalaisten perusoikeudet on nyt määritelty perustuslaissa. Ensimmäistä kertaa unionilla on selkeät pelisäännöt siitä, miten kansalaisia tulee kohdella. Unioni voi myös liittyä Eurooppa-neuvoston ihmisoikeussopimukseen. Tällä tavalla unioni on terveellisesti alistanut myös itsensä oikeudelliselle valvonnalle.

Entä onko unioni nyt yksinkertaisempi ja ymmärrettävämpi? Eri sopimukset on sulautettu yhdeksi perustuslakikokonaisuudeksi ja erilliset hallitusten väliset lohkot eli niin sanotut pilarit on häivytetty. Päätöksenteossa siirrytään valtaosin niin sanottuun lainsäädäntömenettelyyn. Ilahduttavaa on se, että kaikki toimielimet joutuvat noudattamaan avoimuutta säätäessään lakeja. Arvoisa puhemies! Tämä antaa myös suuret mahdollisuudet eduskunnalle harjoittaa vastedes EU-politiikkaa avoimemmin ja julkisemmin.

Mutta tuoreet eurovaalitulokset ja koko unionissa kauttaaltaan ennätysalhainen osallistuminen vaaleihin panee ajattelemaan, että unionista ei voi tulla demokraattista eikä se tule ansaitsemaan ihmisten luottamusta ennen kuin nimenomaan kansallinen EU-politiikka on läpinäkyvämpää. Nythän johtajat ovat pitkälle alistuneet siihen, että he selittävät kansalaisille, miten hyvin he ovat onnistuneet puolustamaan jäsenmaata unionin valtapyrkimyksiä vastaan. Uusi perustuslaki velvoittaa jokaisen hallituksen ottamaan myös kansalliset parlamentit osaksi EU-päätöksentekoa. Tämä tulee varmasti olemaan mahdollisuus myös eduskunnalle harjoittaa enemmän yhteistyötä muiden parlamenttien kanssa, kun oma järjestelmä on ollut hyvä jo pidempään.

Suomi on painottanut vahvasti oikeudenmukaista vallanjakoa ja tehokasta päätöksentekoa. Jopa 17 maan kapinakenraalina Suomi johti taistelua suurten maiden valtauspyrkimyksiä vastaan. On todettava, että unionin vallanjako on pettymys haluttaessa puolustaa jäsenmaiden tasa-arvoa. On varmasti totta, mitä ed. Katainen sanoi, että Suomen on vastedes haettava liittolaisia ennakkoluulottomasti myös suuremmista ja hyvinkin suurista jäsenmaista.

Arvoisa puhemies! Käsissämme on teksti, joka monella tavalla poikkeaa edellisistä. Jos nimittäin yhdellä tai useammalla maalla on kahden vuoden kuluttua niin sanotusti vaikeuksia perustuslain voimaansaattamisessa, Eurooppa-neuvosto kokoontuu asiasta keskustelemaan. Tämähän on jonkinlainen hyppy tuntemattomaan. Tuskinpa ratifioinneissaan onnistuneet jäsenmaat jäävät odottelemaan niitä, joilla on näitä vaikeuksia. Sopimus saatetaan varmasti silti voimaan. Mikä sitten on tilanne niissä maissa, joissa sopimus on esimerkiksi hylätty: mahdollisuus on ehkä järjestää toinen kansanäänestys, saada rajattuja poikkeuksia, mutta esimerkiksi Britannia saattaisi joutua lopultakin valitsemaan, haluaako se olla EU:n jäsenmaa vai Yhdysvaltain 51. osavaltio?

Kun nyt toimivaltaa siirretään taas unionille muun muassa kauppapolitiikassa, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja rikosoikeudessa, niin katsomme, että perustuslaista tulee järjestää myös Suomessa kansanäänestys. Kun unionin olemassaolon oikeutus on hyvinkin heikko kansalaisten silmissä, kansanäänestys on mitä paras tapa pakottaa päätöksentekijät selvittämään ihmisille, mistä oikein on kysymys, missä raja kansallisen ja unionin päätöksenteon välillä kulkee. Ei tämä voi olla mahdoton tehtävä, onhan perustuslakiteksti vain 250-sivuinen. Vihreä eduskuntaryhmä katsookin, että kaikki juridis-poliittiset perusteet puoltavat kansanäänestyksen järjestämistä, vai jäämmekö me odottamaan demokratian hyökyaaltoa, kun maa toisensa jälkeen ottaa kansalaiset mukaan päättämään perustuslaista?

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Vi har orsak att gratulera det irländska ordförandeskapet. De har lyckats med det nästan omöjliga. Efter att förhandlingarna om den nya grundstadgan hamnat i en återvändsgränd under det italienska ordförandeskapet var det inte många som trodde att Irland skulle hinna sy ihop paketet före sommaren.

Svenska folkpartiet har propagerat för en grundstadga sedan 2001, så vi är lättade över lördagens beslut. EU:s nya grundstadga ger oss möjlighet att göra EU:s organisation och beslutsfattande mera anpassade till att vi nu har 25 medlemsstater i EU.

I debatten om framtidskonventet och grundstadgan har svenska riksdagsgruppen upprepade gånger poängterat vikten av att det råder balans, dels mellan EU-institutionerna, dels mellan mindre och större medlemsländer. Det har också varit Finlands linje som nu förverkligades.

Kommissionen fortsätter i nuvarande form fram till 2014, varefter kommissionärsskapet börjar rotera mellan medlemsländerna. Det var en seger för de små länderna att både stora och små länder behandlas jämlikt.

Suurin kiista käytiin vallanjaosta. Suomen vastustuksesta huolimatta päätöksenteon säännöt tulevat suosimaan suuria jäsenmaita. Kompensaationa pienet maat saivat ehdon, jonka mukaan enemmistöpäätöksen takana on oltava vähintään 15 jäsenmaata. Tällä tavalla pienten valtioiden vaikutusvalta kasvaa ja vaara tulla suurten maiden yliajamaksi vähenee.

EU on kärsinyt pitkään päätöksenteon tuskasta. Yksimielisten päätösten tekeminen on yksinkertaisesti liian vaikeaa ja hidasta. Tämän vuoksi oli tärkeää, että unioni voi suuremmassa määrin siirtyä enemmistöpäätöksiin. Aina siitä lähtien, kun konventti teki lopullisen ehdotuksensa, hallitus ja eduskunta ovat Suomessa listanneet ongelmallisia kohtia, jotka on ratkaistava tai selkiytettävä. Viikonlopun huippukokouksen jälkeen nämä ongelmat on ratkaistu. Suomi ja muut jäsenmaat eivät ole vaarassa menettää oikeuttaan päättää omasta koulutus- tai terveydenhoitosektoristaan. Lisäksi Suomi saa pitää työeläkejärjestelmänsä ja Ahvenanmaan asemaa koskevat liittymissopimuksen poikkeukset.

Hollanti antoi moraalisesti vahvan panoksen vaatiessaan selvennyksiä talouden vakauspakettiin. Toimielinkriisi, johon EU joutui useiden maiden antaessa budjettialijäämiensä kasvaa yli sallitun rajan, on nähtävä varoittavana esimerkkinä.

Regeringscheferna kunde ännu inte enas om vem som skall leda kommissionen under den kommande perioden. Nu har många av de förhandstippade kandidaterna dragit tillbaka sin kandidatur. Det här betyder att det fortfarande finns en god chans för Finlands kandidat. Det har varit viktigt att Finland länge och konsekvent fört fram en egen kandidat. Processen har stärkt Finlands profil inom unionen. Ett land som aktivt arbetat för att sitta med i kärnan av beslutsfattandet skall också göra anspråk på de ledande posterna. Med tanke på utvecklingen av unionen är det viktigt att kommissionen leds av en person som aktivt arbetat för fördjupat samarbete. Därför är de personliga egenskaperna också viktiga.

Utöver personfrågan bör riksdagen och regeringen ägna en tanke åt vad som bör ligga på den nya kommissionens agenda. Den största utmaningen är givetvis att få fart på den ekonomiska tillväxten och öka sysselsättningen. Vi löper snart risk att tappa Lissabonstrategins mål ur sikte och därför bör all energi sättas på att stärka Europas konkurrenskraft.

Arvoisa puhemies! Vaikka puheenjohtajakysymys on ratkaisematta, on syytä suunnitella, mitä Suomi tekee, mikäli emme saa puheenjohtajuutta. Hallituksen tulee nopeasti sopia komissaariehdokkaasta, jolla on vahva kansainvälinen kokemus ja profiili sekä globaali yhteysverkosto. Suomen ei myöskään pidä jättää käyttämättä tilaisuutta hyväkseen yhteiskunnallisten ja hallinnollisten arvojemme vientiin komission valinnan yhteydessä. Tämän vuoksi Suomen tulisi kohdistaa katseensa kuluttaja-asioiden ja sisämarkkinoiden komissaarisalkkuun tai ympäristökomissaarin tehtävään. Suomella on myös vastuu koko komission kokoonpanosta. Yhtenä merkittävimpänä seikkana Suomi voi tässä yhteydessä tarjota voimakasta tasa-arvon perinnettämme. Hallituksen tulee tämän vuoksi pyrkiä asettamaan nainen komissaariehdokkaaksi.

Talman! Nu får vi hoppas och önska att grundfördraget ratificeras i snabb takt i alla medlemsländer. Det här måste i alla fall föregås av en grundlig analys och samhällsdiskussion. I alla länder måste den politiska ledningen ta ansvar för att grundfördraget får en förankring hos folket. Europa behöver ett starkare EU. Grundfördraget blir den nya plattform som EU:s framtid skall bygga på.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Laajentuneen ja yhä laajenevan Euroopan unionin perussääntöjen uudistaminen on välttämätöntä. Unionin ja sen jäsenmaitten väliset suhteet ja unionin sisäinen päätöksenteko vaativat muutoksia. Muutoin EU ajautuu syvenevään kriisiin. Uudistustarpeesta huolimatta on tärkeää, että huolella selvitetään, millaisia uudistusten vaikutukset ovat. Perustuslain myöhempi muuttaminen tulee olemaan erittäin vaikeaa.

EU:n perustuslaki asemoituu kansallisen perustuslakimme yläpuolelle, ja unionista tulee oikeushenkilö, joka voi solmia muun muassa kansainvälisiä sopimuksia. Perustuslaki laajentaa unionin toimivaltaa oikeus- ja sisäasioiden sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta, ja sen tuomioistuimen valta kasvaa. Nämä ovat olennaisia muutoksia. Perusoikeusasiakirja uhkaa vesittyä tuomioistuimen ruuhkautumisen takia.

On syytä huomata, että Ruotsin hallitus korostaa hallitusten välisyyttä ja Suomen hallitus yhteisömenetelmää. Syvä linjaero Suomen ja Ruotsin välillä on vienyt Ruotsin tuen puhemies Paavo Lipposelta komission puheenjohtajakisassa. Federalismi ei kelpaa Ruotsille.

Arvoisa puhemies! Pääministeri katsoi, että Suomi saavutti kaikki tärkeät tavoitteensa hvk:ssa. Näin ei tosiasiassa ole. Kaikki pääministerin mainitsemat niin sanotut voitot oli saatu jo kymmenen vuotta sitten jäsenyysneuvotteluissa. Maatalouden artikla 141 on yhtä huono kuin se on ollut ennenkin. Työeläkejärjestelmämme voi olla edelleen vaarassa. Ahvenanmaan asema on yhä hankalampi, ja hallituksen ainoan niin sanotun kynnyskysymyksen, pohjoisten harvaanasuttujen alueiden erityisaseman, tilanne heikkenee, koska uusi artikla antaa vastaavan aseman peräti 24 EU-maan eräille alueille. Näissä asioissa Suomen asema ei siis parantunut lainkaan, mieluummin päinvastoin.

Julkiset sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelumme ovat perustuslain mukaan EU-tuomioistuimen käsissä. Siellä 25 maan tuomarit päättävät, milloin "sopimukset voivat vakavasti haitata näiden palveluiden järjestämistä". Unionin yhteisen kauppapolitiikan perusta on vapaa kilpailu, joka pääsääntönä ulotetaan kattamaan myös julkiset hyvinvointipalvelut.

Suomi vastusti EU-presidentin viran ja syyttäjänviraston perustamista. Näissä kärsittiin tappio. Myös epäterve verokilpailu saa jatkua, ja vakaussopimusta rikkovien suurten jäsenmaiden ei tarvitse pelätä rangaistuksia.

Arvoisa puhemies! Eduskunta hyväksyi 3.10.2003 yksimielisesti, että Suomi pitää kiinni oikeudesta pysyvään komissaaripaikkaan. Erityisen jyrkästi eduskunta vastusti neuvoston äänestyssääntöä 55/65, mikä suosii kohtuuttomasti suuria jäsenmaita pienten ja keskisuurten kustannuksella. Lisäksi eduskunta vastusti superulkoministeriä, joka olisi samanaikaisesti sekä komission varapuheenjohtaja että ulkoasiainneuvoston pysyvä puheenjohtaja. Sekä komission, äänten painotusten että ulkoministerin osalta Suomi kärsi kirvelevän tappion. Suuret sanelivat, eikä Suomi rohjennut taistella oikeudenmukaisen mallin puolesta.

Äänten painotuksella on jatkossa aiempaa paljon suurempi merkitys, koska määräenemmistöpäätöksenteko laajenee merkittävästi ja äänestyksiä tulee yhä useammin. Kolmen suuren maan on helppo aina saada yksi pieni maa mukaansa ja näin sanella ratkaisut. Unioni jakautuu, ja epätasa-arvo kasvaa. Suomi on tulevaisuudessa yksi suurimmista nettomaksajista ja yksi pienimmistä päätöksentekijöistä.

Unionille luodaan taistelujoukot, joilla se voi operoida kaikkialla maailmassa. Perustuslakiin jäi niin sanottuja valtuutuslausekkeita, jotka antavat unionille kompetenssikompetenssia. Ne ovat vaikeasti sovitettavissa yhteen Suomen perustuslain kanssa. EU kielsi arvokkaan kristillisen perintönsä, mutta antoi perustuslaillisen statuksen liittovaltiollisille tunnuksilleen lipulle, hymnille, Eurooppa-päivälle, rahalle, presidentille jne.

Arvoisa puhemies! Perustuslaki yhdessä laajentumisen kanssa muuttaa unionia olennaisesti ja monin tavoin. Suomessakin on käytävä laaja ja rehellinen kansalaiskeskustelu, järjestetään sitten kansanäänestystä tai ei. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ottaa luonnollisesti lopullisen kannan perustuslakiin myöhemmin.

Timo Soini /ps (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tulin tänne oikealle laidalle; normaalisti puhun vasemmalla, mutta symboloin tällä, että olen mahdollisimman kaukana hallituksen linjasta.

Sopimus EU:n uudesta perustuslaista ylittää voimaltaan ja vaikutukseltaan oman perustuslakimme. Suomen itsenäisyyttä ja täysivaltaisuutta murretaan rankalla tavalla. EU-lakien ensisijaisuus on tähän asti perustunut EY-tuomioistuimen tulkintaan. Sitä ei ollut Maastrichtin sopimuksessa, mutta nyt se pistetään suoraan perustuslakiin. Tämä vie käsitykseni mukaan mukanaan myös Suomen tuomioistuinlaitosten riippumattomuutta, koska sen on yhä enemmän otettava huomioon EY-tuomioistuimen tulkinnat.

Perustuslakeja voi olla vain valtioilla. Nyt on kyseessä EU-valtion perustuslaki. Tällä sopimuksella EU perustetaan uudestaan. Tällä perustuslailla jatketaan kansallisvaltioiden suvereniteetin ja itsenäisyyden murentamista ja viedään se kohti päätöstä. Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimukselle tämä on johdonmukaista jatkoa. Lopullisena tavoitteena on EU-liittovaltio. Integraatio sekä laajenee että syvenee samaan aikaan. Laajenevaa unionia ei voida hallita nykyisillä päätöksentekojärjestelmillä. Tämän vuoksi tarvittiin lisää määräenemmistöpäätöksiä ja selkeyttä eli syventämistä. Tämä tie merkitsee väistämättä pienten jäsenmaiden ja myös Suomen vaikutusvallan kaventumista. Suomen hallitus ja pääministeri Matti Vanhanen epäonnistuivat Suomen kansan etujen puolustamisessa. En mene tässä yksityiskohtiin, sillä kokonaisuus ratkaisee. Ainoa kohta, missä Suomen panos jatkossa kasvaa, on jäsenmaksuosuus.

Käsitykseni mukaan kyseessä on nyt selkeä harppaus kohti liittovaltiota. On totuuden aika. Monilla USA:n osavaltioilla on tämän EU:n perussopimusluonnoksen muodostuttua EU:n perustuslaiksi suhteellisesti enemmän itsenäistä päätäntävaltaa omiin asioihinsa kuin Suomella on EU:ssa omiinsa. Nyt olisi jo vihdoinkin rehellistä kertoa Suomen kansalle, mistä tässä kaikessa on kysymys.

Perustuslaki sisältää valtion symbolit. Se sisältää valtioelimet, toimivaltajaon ja kansalaisten perusoikeudet. Samassa yhteydessä unionin rahaksi ilmoitetaan euro, vaikka suuri osa EU-maista käyttää omaa valuuttaa. Tämä kaikki viittaa euroeliitin haluun tehdä EU:sta liittovaltio. Tämä houre ajaa kansoista vieraantunutta eliittiä eteenpäin. Liittovaltiollistaminen tulee kyllä aikanaan kokemaan täydellisen haaksirikon, sillä totuuden paljastuttua Euroopan kansoille ja myös suomalaisille alkaa uuden itsenäisyystaistelun aika. Itsenäisyyden asia ei vanhene koskaan.

Arvoisa puhemies! EU:n perustuslain myötä Euroopan unionista tulee oikeushenkilö. Unionin oikeushenkilöllisyyden myötä EU:n solmimat kansainväliset sopimukset tulevat suoraan jäsenvaltioita sitoviksi ilman kansallista ratifiointia. Jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuudet siltä osin heikkenevät ja toimivaltaa voidaan katsoa siirtyvän unionille. Tämä on asian ehdotonta ydintä. Pidän puheita siitä, että nykyinen tilanne ei olennaisesti muutu, tarkoituksellisena harhauttamisena ja harhaanjohtamisena. EU:n oikeushenkilöllisyys, artikla 6, ja sen lakien ensisijaisuus kansalliseen lainsäädäntöön nähden, artikla 10, ovat äärimmäisen merkittäviä muutoksia, joiden vähättely on karkeaa kansalaisten aliarvioimista ja poliittisen tarkoituksenmukaisuuden ulottamista lain edelle. Tätä perussuomalaiset eivät hyväksy. EU:n parlamentin vaikutusvalta kasvaa. Pidän tätä kehitystä vahingollisena. En usko, että Saksan sosialistit, Kreikan kommunistit tai Italian fasistit ovat pätevämpiä päättämään meidän asioistamme kuin me itse. Haluan vallan takaisin tänne Arkadianmäelle.

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, joka luovuttaa sen neljäksi vuodeksi kerrallaan eduskunnalle. Eduskunnalla ei ole mielestäni oikeutta luovuttaa tätä edelleen, niin kuin nyt tehdään. En ole valmis siirtämään ja sitomaan tulevien sukupolvien valtaa Euroopan unionille. Tämän vallan luovuttaminen EU:lle on ympäri Eurooppaa suuri keskustelun aihe, mutta Suomessa siitä vaietaan. Missä on kriittinen media? Missä on kansalaiskeskustelu?

Arvoisa puhemies! Olen hämmästynyt niistä tulkinnoista, joiden mukaan nyt esillä oleva tulos ei muka aiheuttaisi unioniin suuria muutoksia ja siten muun muassa kansanäänestys ei olisi tarpeen. Perussuomalaiset kannattavat ehdottomasti kansanäänestystä, sillä se on myös ainoa tapa torjua tämä sopimus. Suomen liittyminen EU:hun lakkautti itsenäisen maatalous- ja aluepolitiikan. Jäljet pelottavat. Nyt samaa mallia ulotetaan yhä laajemmalle. Se on turmion tie.

Puhemies:

Myönnän pääministerille kommenttipuheenvuoron ja sen jälkeen vastauspuheenvuorot ryhmäpuheenvuorojen käyttäjille, mikäli haluavat käyttää. Sen jälkeen siirrytään puhujalistaan.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Jos aloitan ed. Soinin puheenvuorosta:

Varsinaista liittovaltioasetelmaa tässä hvk-vaiheessa oli rehellisesti sanottuna hyvin vähän. Suunnilleen konventin työn puolivälissä konventin puheenjohtajistohan esitti muistaakseni heti ensimmäiseen artiklaan, että unioni käyttää toimivaltaansa liittovaltion tavoin. Konventin ylivoimainen enemmistö torjui tämän. Sen jälkeen siihen tematiikkaan ei ole palattu. Itse asiassa niillä kiistoilla, jotka varsinkin tässä loppusuoralla olivat esillä, ei juurikaan ollut tekemistä tämän liittovaltioargumentin ja -väittelyn kannalta.

Ymmärrän sen, että meilläkin eduskunnassa osa vastustaa periaatteesta määräenemmistöpäätöksenteon alan laajentamista ja myös toimivallan arviointia jäsenvaltioiden ja unionin välillä. Kuitenkin, kun tätä lopullista arviota suoritetaan perussopimuksesta, kannattaa niitä muutoksia, joita nyt perussopimus esittää vanhoihin sopimuksiin nähden, myös peilata niihin tavoitteisiin, joita Suomen hallitus ja eduskunta itse asiassa vuosien ajan ovat asettaneet EU:n uudistamiselle, joihin on liittynyt tavoite tehokkaammin toimivasta unionista ja päätöksentekokyvyn parantamisesta sellaisilla aloilla, joissa unioni voi tuoda meille lisäarvoa, jossa tarvitaan yhteistä päätöksentekoa unionin puitteissa. Sekä niitä toimivallan alan laajennuksia, joita tässä tapahtuu, että määräenemmistön käyttöalan laajentamista pitää peilata näihin tavoitteisiin.

Tässä keskustelussa on noussut esille useita ensinnäkin neuvottelutaktiikkaan liittyneitä mielestäni myyttejä, joita ovat ne, että neuvotteluvara hukattiin aikanaan lyhyen ajan käydyssä turvatakuukeskustelussa, että puheenjohtajuuden tavoittelu vaikutti komissiossa siihen, että ei saatu ehkä jotain hvk-neuvotteluissa, tai että hallitus olisi herännyt myöhään kauppapolitiikassa. Sanoisin, että näistä väitteistä yksikään ei pidä paikkaansa.

Samoin on jossain määrin myytinvarainen asia se, heikkeneekö pienten valta ja vahvistuuko suurten valta. Tämän hetken Nizzan voimassa olevassa sopimuksessa Saksa ja kaksi muuta suurta voivat saavuttaa vetoamalla 62 prosentin väkilukukriteeriin kolmestaan niin sanotun estävän vähemmistön. Nyt tulee järjestelmä, jossa tarvitaan aina neljä maata. Nykyisessä Nizzan ääntenpainotusjärjestelmässä estävään vähemmistöön riittää 91 ääntä, kun kolmella suurimmalla on 87, eli ne tarvitsevat yhden pienehkön maan siihen lisää. Miten päin hyvänsä tätä nyt saavutettua ratkaisua vertaa Nizzan sopimukseen, niin ei voi väittää, että suurten valta olisi kasvanut, sen estävän vähemmistön mahdollisuus säilyy jokseenkin niin tarkkaan samana kuin tähän asti on ollut: estäminen edellyttää vähintään 35:tä prosenttia plus neljännen maan kriteeriä lisäksi.

Toisaalta pienten maiden kohdalla, kuten alustuspuheenvuorossani totesin, kaikkein pienimpien maiden suhteellinen äänivalta kasvaa. Suomen kohdalla se säilyy täsmälleen entisellään. Mutta mehän kävimme tätä, voi sanoa, kamppailua sen puolesta, että Nizzan sopimukseen ja vanhoihin sopimuksiin nähden olisi voitu lisätä tätä tasavertaisuutta ja tehokkuutta. Sen tähden ajoimme tätä niin sanottua pariteettia, että olisi voinut olla enemmistö kansalaisista ja enemmistö jäsenvaltioista, mutta siihen ei ollut päästävissä.

Lopuksi: Ed. Kankaanniemen puheenvuorossa oli väite, että eduskunta olisi ottanut kantaa jo ajat sitten tähän 55/65-mallia vastaan. Se tuskin tässä muodossa voi olla mahdollista, koska 55/65-malli tuli vasta viimeisinä päivinä Irlannin kompromissiesityksessä. Siihen asti pohjana myös eduskunnan käsittelyssä oli 50/60, ja vasta siinä viimeisessä vaiheessa tuli esille tämä Irlannin kompromissimalli, joka toimitettiin myös eduskunnalle.

Muuten kirjasin tarkkaan nämä puheenvuorot. En odotakaan, että eduskuntaryhmät tässä vaiheessa ottaisivat sopimukseen kantaa, mutta perusvaikutelma kuitenkin on se, että ratifiointiin tullaan menemään Suomessa hyvin rakentavalla tavalla. Puheenvuorojen perussävyä tarkastellen voisi arvioida, että on selvästikin enemmistö suosimassa ratifiointia, mutta siihen tullaan palaamaan aikanaan. En tiedä, joko mainitsin sen, että meillä tulee teknisistä syistä johtuen menemään ensinnäkin neljä viisi kuukautta siihen, että sopimus allekirjoitetaan, ja tästä eteenpäin ratifiointiasiakirjat tulevat ensin hallituksen käsiteltäväksi noin vuoden päästä. Tämä aikataulu on hyvä kaikkien tietää tätä prosessia arvioitaessa, eli puolitoista—kaksi vuotta tämä Suomessakin tulee viemään.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tein ryhmäpuheenvuorojen perusteella saman arvion kuin pääministeri, että yleinen hyväksyntä tälle sopimukselle tuntuisi olevan, mikä osoittaisi myös sen, että jos mahdollinen kansanäänestys, neuvoa-antava sellainen, järjestettäisiin, niin myöskin varmasti kansa tälle sopimukselle hyväksynnän antaisi. Uhkana saattaisi olla pikemminkin se, ovatko kansalaiset kiinnostuneita ylipäänsä tästä asiasta käytävään keskusteluun ja kansanäänestykseen osallistumaan. EU-parlamenttivaalien osallistumisaktiivisuus osoitti, että kovin paljoa kiinnostusta tällaisille EU-opintopiireille ei valitettavasti ole. Pitäisi olla enemmän.

Kokoomus ja ed. Katainen ovat jo pitkään pyörittäneet turhaa levyä siitä, että Suomi olisi syönyt neuvotteluasemiaan ja painoarvoaan sillä, että se näissä turvatakuukysymyksissä oli aktiivinen. Sehän ei ollenkaan pidä paikkaansa. Suomi sai läpi kaikki erityiset Suomelle tärkeät kysymykset. Missä sitten hieman epäonnistuttiin, olivat ne asiat, joissa kaikki pienet maat olivat yhdessä samaa mieltä.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikesta näkyy, että pääministeri Vanhanen on ottanut EU-ohjakset tiukasti käsiinsä, ja se on erittäin hyvä. Toivon, että hallitus ottaa myös kansanäänestyskysymyksessä ohjat käsiinsä, koska ei voi olla niin, että järjestetään vain keskustelutilaisuuksia ja eduskunnan perustuslakivaliokunta pohtii. Se pohtii sitä, mutta hallituksen on tehtävä siitä myös esitys ja alustettava tämä kansanäänestyskeskustelu. En itse ottanut tähän kantaa SDP:n puheenvuorossa siitä syystä, että minua ärsyttää se, että yleensä menettelytapa-asiat nousevat päällimmäisiksi tämmöisissä tärkeissä kysymyksissä. Olen havainnut sen, että menettelytapakysymysten esille nostaminen on myös tapa välttää näitä itse asioita.

Minusta on muitakin tapoja järjestää suuri kansallinen opintokerho. Minun mielestäni se alkaa nyt. Itse asiassa nythän meidän täytyy politiikkoina ja kansalaisjärjestöjen ja puolueitten edustajina käynnistää kansalaiskeskustelu tästä perustuslakiluonnoksesta, jotta me itse voimme (Puhemies: Aika!) sen käsitellä. SDP tulee harkitsemaan tämän kansanäänestyskysymyksen sen jälkeen, kun tähän sopimusluonnokseen on huolellisesti perehdytty, (Puhemies: Aika!) muuttaako se olennaisesti unionin luonnetta.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri kiisti, että neuvottelutaktiikka ei olisi ollut paras mahdollinen. Jos nyt ajatellaan sitä turvatakuukeskustelua taannoin, voidaan sitten kysyä näin päin: Mitä hyötyä siitä venkoilusta Suomen neuvotteluasemalle oli? Mitä hyötyä siitä venkoilusta, jonka jälkeen kuitenkin hyväksyimme meille itsellemme edullisen ratkaisun, oli? Voidaan nyt lähteä varmasti siitä kuitenkin ihan rehellisesti, että jos tehdään ongelmia turhanpäiväisistä asioista, niin ei se ainakaan Suomen neuvottelutaktiikkaa ja neuvotteluasemaa paranna.

Mitä tulee kansanäänestykseen, minusta on ihan positiivista, että pääministeri on tarjonnut poliittisille ryhmille mahdollisuuden käydä siitä keskustelua. Mutta olisi ihan positiivista kuulla, mikä on hallituspuolueiden tahtotila kansanäänestyskysymyksessä. Mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka tällä hetkellä ovat jo tiedossa, jotka velvoittavat esimerkiksi kansanäänestyksen järjestämiseen, tai sitten toisin päin, eivät sitä vaadi? Minkä takia keskusta ja sosialidemokraatit eivät kerro tätä näkemystä tässä vaiheessa?

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni yksi näihin pääministerin ilmoituksen yhteydessä järjestettäviin keskusteluihin liittyvistä piirteistä on kyllä se, että silloin kun on paljon valtaa, on myös paljon vastuuta, ja vastuuta täytyy saada sekä tässä salissa että muualla peräänkuuluttaa. Mielestäni tämän perustuslain ja siihen johtaneen neuvotteluprosessin analysoinnissa pitää erottaa kaksi keskustelua toisistaan. Yksi asia on se, miten itse kukin meistä kansanedustajista suhtautuu tähän perustuslakiin ja sen sisältöön, ja toinen kysymys on sitten se, miten itse kukin meistä arvioi sekä pääministerin että hallituksen toimintaa neuvotteluprosessissa ja myöskin niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka eduskunta yhdessä on asettanut. Molemmista näistä näkökulmista on voitava keskustella, ja kumpikin keskustelu on arvokas.

Arvoisa pääministeri, olen sitä mieltä, että tässä maailmassa jokainen meistä voi oppia vain niistä virheistä ja puutteista omassa toiminnassaan, jotka pystyy tunnustamaan. Mielestäni selkein virhe kuitenkin tässä perustuslakineuvotteluprosessissa oli se, että hallitus heräsi niin myöhään tähän kysymykseen (Puhemies: Aika!) hyvinvointipalveluiden puolustamisesta kauppapolitiikassa, ja tämä on syy siihen, että Ranskan saama lopputulos audiovisuaalisten palveluitten kohdalla on parempi kuin se, mihin Suomi pystyi, koska Ranska hoiti oman asiansa jo konventissa.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos nyt sitten tästä neuvottelustrategiasta vielä puhutaan, niin minun mielestäni keskeinen kysymys on se, olisiko Suomi voinut herätä konventissa aikaisemmin. Jos jotain tämmöistä virhettä hakee, niin minusta se juontaa juurensa siihen, että kuviteltiin, että konventti on vaan tällainen jonkinlainen hiekkalaatikko. Mutta muuten mielestäni hallitus on hoitanut kohtuullisen hyvin nämä neuvottelut aika vaikeassa tilanteessa. Nyt on kysymys todella sitten siitä, että voidaan hyödyntää syntyneitä neuvotteluyhteyksiä, yhteistyöverkostoja, mutta varmasti myös laajentaa niitä sitten näistä pienemmistä maista suurempiin.

Halusin myöskin kysyä pääministerin kantaa siihen, kun Suomi on pitkään halunnut tehostaa unionin päätöksentekoa emmekä saaneet nyt tätä määräenemmistöpäätöksentekoa ulotettua esimerkiksi niihin veroihin, jotka tuottavat harmaita hiuksia, kun halutaan estää hyvinvointivaltion rapautumista: Onko harkinnassa, että tämmöistä tiiviimpää pienemmän maaryhmän yhteistyötä voitaisiin käyttää esimerkiksi verokilpailun hillitsemisessä, jos kerran kaikki eivät halua tulla mukaan? Miten sitten jatkossa tämä komission riippumattomuus turvataan? Meillä on melkein kymmenen vuotta aikaa (Puhemies: Aika!) opetella riippumatonta komissiota, etteivät komissaarit sillä tavalla ole alttiita jäsenmaiden painostukselle?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin totean, että kansanäänestys on ihan paikallaan. Hyvälle sopimukselle on helppo hakea kansan tuki, ja huonolle se on välttämätöntä. Kun pääministeri totesi, että tätä 55/65 ei ole missään lyöty kiinni, ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä viime syksyltä todetaan suuren valiokunnan, perustuslakivaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan yhteisenä kannanottona, jonka koko eduskunta on yksimielisesti hyväksynyt, että Suomen tulee pysyä pitkäaikaisessa vaatimuksessaan yksinkertaisesta kaksoisenemmistöstä, ja se tarkoitti myös sitten, kun annettiin vähän periksi, että 60/60 käy, mutta missään tapauksessa — muun muassa kokoomuksen edustaja viime viikolla valiokunnassa sanoi sen aivan yksiselitteiseksi kynnyskysymykseksi, ministeri Tuomioja oli paikalla — 55/65-mallia ei saa hyväksyä. Se vie vallan suurille jäsenmaille, ja näin nyt on tapahtunut. Se rikkoo sitä tärkeintä periaatetta, jonka hallitus ja eduskunta asettivat, että jäsenmaiden (Puhemies: Aika!) välinen tasa-arvo säilyy.

Ensimmäinen varapuhemies:

Vielä annan vastauspuheenvuoron ed. Soinille, ja sen jälkeen siirrytään puhujalistaan.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri sanoi, että artiklassa ei löydy liittovaltiota. Konventin tahto, sen eliitin tahto, oli mainita liittovaltio. Nyt kun huomattiin, että tämä karmea sana herättää kauheata vastarintaa, jätettiin sana mainitsematta, mutta kaikki ne keskeiset asiat toteutetaan. Tuomioistuimen vallan kasvattaminen, EU:n presidentti, vahva ulkoministeri, syyttäjälaitos, lippu, raha ja laulu, kaikki nämä elementit, jotka vievät kohti liittovaltiota, jotka murentavat ja nakertavat itsenäisen Suomen päätösvaltaa, kaikki nämä tehtiin. Sitten vielä sanotaan se, mitä tämä tulee merkitsemään. Me edustajat olemme täällä jo nähneet, että EU-lähtöistä lainsäädäntöä meille tupataan kilo- ja direktiivikaupalla. Johan se eduskunnan pääsihteerikin sanoi haastattelussa Kaleva-lehdessä, että mihin tämä johtaa, 27 000 sivuako sieltä on tavaraa tulossa, kun seulotaan näitä Brysselin byrokraattien ja komission tekemiä aloitteita, joihin tavallisella kansalaisella ei ole mitään vaikutusvaltaa.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa puhemies! Kaikkien muiden tavoin ehkä yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta olen tyytyväinen siihen, että tämä sopimus on saatu aikaiseksi, koska näen sen Euroopan ja myös Suomen kannalta hyvänä ratkaisuna, joka selkeyttää ja luo avoimemmaksi koko Euroopan unionin meille kaikille. Mutta olen ed. Kankaanniemen kanssa samaa mieltä siinä, että ne tietyt voitot, mitä hallitus on tuonut esille, eivät ole uusia voittoja. Ehkä nyt, kun olemme 60 vuotta eläneet noista kesän 1944 tapahtumista, voisi sanoa, että ne ovat torjuntavoittoja. Me saimme pitää sen, mitä neuvottelimme vuonna 1994, kun Suomesta tuli EU:n jäsen. Ne ovat torjuntavoittoja siinä suhteessa.

Kysyisinkin pääministeriltä, kun hän omassa puheenvuorossaan toi selkeästi esille sen, että tämä likeminded-maiden ryhmä, kolmetoista jäsenvaltiota, oli hyvin yhtenäinen loppuun asti, täysin loppuun asti, toisin kuin muun muassa jossakin julkisuudessa on puhuttu: Miksi tämä maaryhmä ei sitten tehnyt hyvin selkeäksi, koska he edustavat enemmistöä näistä valtioista kokouksessa, että he haluavat sen tietyn muutoksen itsellensä ääntenpainotuksiin, joka oli se viimeinen keskeinen kysymys? Miksi tämä joukko ei toiminut ja ilmoittanut selkeästi, että sopimusta ei synny, koska psykologista sodankäyntiähän selkeästi käytiin? Suuret maat ilmoittivat julkisuuteen jo muutamaa tuntia ennen hyväksyntää, että kyllä ne maat suostuvat, kyllä sopimus on tulossa ja näin tulee varmasti tapahtumaan. Eikö tässä olisi ollut mahdollisuus vielä viimeiseen ponnistukseen yhteisesti?

Minun mielestäni on hyvä, että me käymme keskustelua myös siitä, mitä seuraa, kun tätä sopimusta ruvetaan ratifioimaan. Minun mielestäni on hyvä, että on sanottu ääneen se, että neuvottelupöytään ei ole takaisin palaamista. Vaihtoehto sille on, että jotkut jäsenvaltiot etenevät nopeammin ja toiset rupeavat miettimään asemaansa uudelleen.

Minun mielestäni ed. Soini oli hyvin rehellinen sanoessaan sen, että hän ajaa kansanäänestystä sen vuoksi, että hän haluaa hylätä tämän sopimuksen. Olisi yhtä reilua sanoa ääneen myös se, jos hän ajaa tämän sopimuksen hylkäämistä, että hän tyytyy siihen Nizzan iltalypsyyn, jonka ranskalaiset voittivat, koska se on se vaihtoehto. Vaihtoehto on joko pitäytyä Nizza-ratkaisussa tai etsiä tämä uusi ratkaisu.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Kaikkihan tiedämme vanhan sanonnan "laiha sopu on parempi kuin lihava riita". Nyt vain taisi käydä niin, että tuli sekä laiha sopu että lihava riita. Nimittäin näin suuret näyttävät nämä ristiriidat olevan jäsenmaiden välillä, ja tämä, jos mikä, on omiaan hämmentämään kansalaisia, koska nyt eivät enää selity nämä erimielisyydet pelkästään poliittisilla eroilla, vaan liittoumat, koalitiot, jotka muodostettiin ja muodostuvat, ylittävät poliittiset rajat ja kansalaiset todella ovat ihmeissään.

Kun mietimme Euroopan unionin tulevaisuutta, kyllä voi olla tietysti vähän vaikeaa selittää kansalaisille myös sitä, miten sosiaalista markkinataloutta tullaan harjoittamaan erittäin tiukan sisäisen verokilpailun oloissa, joka nyt hyväksyttiin, elikkä edelleenkin vaaditaan yksimielisyys veropäätösten osalta.

Pääministeri Vanhanen, teidän ensimmäiset kommenttinne sopimuksesta olivat, että Suomi sai täsmälleen tavoitellun tuloksen. Tänään te nyt kuitenkin esititte hieman lievempiä kantoja, ja varmasti näin on hyvä. On kuitenkin tärkeätä, että arvioidaan vielä uudelleen, kun tätä sopimusta mietitään, oliko Suomen strategia oikea. Täällä tuli esille, että aliarvioimme konventin työskentelyn, emme riittävästi loppuvaiheessa kiinnittäneet huomiota Eurooppa-neuvoston työskentelyyn. Tohtori Teija Tiilikainen on tänään huomauttanut juuri siitä, minkä ed. Esko Helle, varajäsen konventissa, nosti jo kauan sitten esille, että ollaan Eurooppa-neuvostolle antamassa liikaa valtaa. Se unohtui näillä loppumetreillä kokonaan meiltä. Eli on hyvin tärkeää, että teemme kunnollisen analyysin, mutta ennen kaikkea on myös hyvin tärkeää nyt miettiä, miten nämä hyvinvointipalvelut voidaan turvata. Tässä suhteessa emme onnistuneet riittävästi. Olen todella huolissani Euroopan yhteisön tuomioistuimen toimivallasta. Se kyllä hyvin helposti kävelee meidän hyvinvointipalvelujemme ylitse.

Ja aivan lopuksi, arvoisa puhemies, kansalaisten kannalta on tavattoman tärkeää järjestää kansanäänestys nimenomaan EU:n legitimiteetin vuoksi eli hyväksyttävyyden (Puhemies koputtaa) vuoksi. Toimivallan siirtoasia ei ole kansalaisten kannalta varmasti se olennainen asia, vaan ylipäätänsä tämä hyväksyttävyys.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Katson, että sopimus sinänsä on hyväksyttävissä. Se on kaiken kaikkiaan askel eteenpäin kompromissien tiellä.

Mutta mitä tulee varsinaiseen protokollaan tästä eteenpäin, hallituksen linjaus kansanäänestykseen on avoin. Mutta itse katson, että kuitenkin on kysymys siitä, että unionin luonne muuttuu ratkaisevasti siihen nähden, millaiseen unioniin Suomi aikoinaan liittyi, ja tuolloin järjestettiin kansanäänestys. Tällä perusteella kansanäänestys puoltaa paikkaansa.

En hyväksy sitä ajatusta, että kansanäänestys haluttaisiin järjestää vain siksi, että yritetään hankaloittaa sopimuksen hyväksymistä. Tämän ei pidä olla lähtökohta, vaan lähtökohtana maassa, joka on demokraattinen, pitää olla se, että kun ollaan mukana EU:ssa, kansalaisten pitää pysyä ajan tasalla kaikissa näissä muutoksissa, jotka ovat meneillään.

Mitä sitten tulee avoimuuteen ja kysymykseen komissiosta, pidän harmillisena sitä tilannetta, että eduskunnalle ei ole saatettu tietoon, mikä on hallituksen kanta, jos suomalaista eli eduskunnan puhemiestä ei valita komission puheenjohtajaksi. Katson, että tässä asiassa hallituksen pitää käydä keskustelua mieluiten eduskunnan tai sen asianomaisten valiokuntien kanssa. Tämä kysymys on erittäin tärkeä siitäkin johtuen, että komission luonnetta pyritään muuttamaan entistä puolueettomammaksi. Jo nythän pyrkimys on se, että komissio on riippumaton. Näin pitäisi olla tällä hetkellä, mutta vuodesta 2014 alkaen tämä riippumattomuusvaatimus on entistä suurempi, koska jokaisesta jäsenmaasta ei tule komission jäsentä.

Ensimmäinen varapuhemies:

Käymme puheenvuoroja, joiden pituus on 2 minuuttia, koskee myöskin ministereitä.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Silloin kun yöllä tiedotustilaisuudessa ilmoitin, että saavutimme täsmälleen, mitä tavoittelimme, se koski substanssiasioita. Valitettavasti se on tulkittu laajemmin. Kerroin aivan tarkkaan sen, mitä emme toimielinkysymyksissä saavuttaneet.

Miksi kolmetoista ei tehnyt selväksi, että tätä ei hyväksytä? Se tehtiin selväksi näiden neuvottelupäivien aikana aika monta kertaa. Mutta sitten jossain vaiheessa, kun toiselta puolelta oli myös tehty selväksi se, että tämä ei käy, vaaditaan kahta kolmasosaa väestökriteeriin, Irlanti ilmoitti, että he eivät voi muuta kuin tehdä sen kompromissin, jonka he pari päivää aikaisemmin tekivät ja jossa oli lievennetty sitä alkuperäistä esitystä sillä neljän maan vähimmäisvaatimuksella estävän vähemmistön osalta.

Kansanäänestyksen suhteen hallitus tulee ilman muuta alustamaan ja ottamaan aikanaan kantaa tähän aiheeseen, mutta käydään nyt tätä sisältöä läpi jonkin verran.

Konventissa ja hvk:ssa avattiin noin 27:ää politiikan sisältökysymystä. Kaikilla näillä on luonnollisesti vaikutusta myös toimivaltaan, unionin jäsenmaiden väliseen toimivaltaan. On hyvä tästäkin tehdä kokonaisarvio. Ensiarvio on se, kun näihin jokaiseen yksityiskohtaan on erikseen otettu kantaa, että nämä toimivallan siirrot eivät ole olleet meidän kannaltamme mitenkään ongelmallisia, vaan osassa olemme sitä jopa tavoitelleet. Mutta on hyvä myös tehdä tästä avoin, laaja kuvaus siitä, mitä vaikutusta tällä unionin ja jäsenvaltioiden välisen toimivaltasuhteen kannalta on.

Lopuksi tähän kauppapolitiikan osaan: Ainakin allekirjoittanut ja ulkoministeri ovat itse asiassa viime kesästä alkaen, kun hvk rupesi alkamaan, varmastikin jokaisessa kahdenvälisessä tapaamisessa ja monenkeskisessä tapaamisessa meidän prioriteettikysymykseemme nostaneet kauppapolitiikan järjestämisen. Se on ollut kaikissa minun tapaamisissani esillä. Se oli loppuvaiheessa viimeinen substanssikysymyksistä.

Ranska sai asiansa hoidettua, koska heillä oli konventin puheenjohtajistossa vahva edustus. Valitettavasti silloisilla (Puhemies koputtaa) neuvotteluilla ei ollut Suomen puolelta samaa mahdollisuutta, mutta se hoidettiin nyt sitten tässä hvk:ssa, ja se oli yksi syy siihen, miksi me halusimme aidon hvk:n.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Katainen kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa arvosteli hallitusta aktiivisuudesta hallitustenvälisessä konferenssissa viitaten siihen, että Suomi oli kuin kapinakenraali. Heti perään hän totesi, että jatkossa Suomen pitää aktiivisesti etsiä liittolaisia. Ota tästä nyt sitten selvää. Ei saisi koota liittolaisia ympärilleen ja kuitenkin pitäisi niitä etsiä. Oliko vika liittolaisissa, joita haettiin? Todellisuudessahan nämä koalitiot, liittolaisryhmät, unionissa vaihtelevat asioiden mukaan, ja Suomi on tässä suhteessa toiminut asiallisesti.

Ed. Katainen myöskin vaati keskittymään komissiokysymyksessä nyt jatkossa siihen, että me saisimme mahdollisimman painavan komissaarin, jos tämä puheenjohtajuus komissiossa Suomelle ei tulisi. Arvoisat kokoomuslaiset, on aivan selvä asia, että painava salkku saadaan vain painavalla ehdokkaalla. Tosiasiassa Suomella on vain yksi riittävän painava ehdokas, jotta voisimme saada vakavia tehtäviä, keskeisimpiä tehtäviä komissiossa, jos me puhumme varapuheenjohtajuuksista tai superkomissaarista. Ymmärränkö oikein kokoomuksen puheenvuoron äsken, että nimenomaan kokoomus on tukemassa tätä ainoata todella painavaa, varteenotettavaa ehdokasta Suomesta?

Arvoisa puhemies! Pääministeri useassa yhteydessä puheenvuoroissaan korosti sitä merkitystä, joka konventilla on ollut luodessaan tässä pohjaesityksen. 95-prosenttisesti tämä uusi perustuslaki todella peilaa siihen työhön, mitä konventti teki, siitä huolimatta, että Suomessa niin monesti on tyrmätty konventin työ ja otettu siitä etäisyyttä, jopa eräät konventin jäsenet Suomessa jättivät tuon perussopimuksen, jota konventti esitti, allekirjoittamatta.

Pääministeri Vanhanen viittasi siihen, että konventin esitystä pystyttiin kaikilta osin parantamaan. Yhdeltä osin ei onnistuttu parannuksessa: ääntenpainokysymyksessä. Konventin esitys oli 50/60-suhdeluvuilla, nyt esitys on 55/65. (Puhemies koputtaa) Nimenomaan tuon blokkaavan vähemmistön kannalta nyt hyväksytty perustuslaki on huonompi kuin konventin alkuperäinen esitys, (Puhemies: Aika!) mutta se on kuitenkin detalji kokonaisuudessa. Perustuslaki on hyvä.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kiljunen, kun te luette Turun Sanomia ja ministeri Koskisen näkemyksiä, jossa hän peräänkuuluttaa Javier Solanan pätevyyttä esimerkiksi komission puheenjohtajuuteen, hyvä kysymys on, mikä on sosialidemokraattien kanta tässä vaiheessa puheenjohtajuuteen. Onko se muuttunut, niin kuin tämän aamun Turun Sanomista voidaan lukea: ministeri Koskinen tukee Javier Solanan ehdokkuutta? Onko teidän prioriteettinne muuttunut?

Mitä tulee mahdollisimman painavaan komissaarin salkkuun, sehän on lähtökohtaisesti Suomen intresseissä ja etu. Kun komissiolle valitaan uusi puheenjohtaja, jos se sattuu olemaan joku muu kuin Paavo Lipponen tai joku muu suomalainen, uusi puheenjohtaja lähtee rakentamaan tasapainoista komissiota, jossa mahdollisesti vaikuttaa poliittinen väri, jossa mahdollisesti vaikuttaa pienten ja suurten maiden tasapaino. Kuvitellaan tilanne, että uusi puheenjohtaja tarjoaa Suomelle esimerkiksi talouskomissaarin salkkua. Kuka on Suomesta paras ehdokas siihen, joka voisi saada laajinta kannatusta?

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi lyhyttä asiaa. Tässä hallituksen neuvottelustrategiassa hyvinvointipalveluiden suhteen kritiikkihän kohdistuu myös todellakin siihen, mitä tehtiin konventissa vuosi sitten toukokuussa. Kun konventti oli loppusuoralla, täällä ei hallituksessa eikä kyllä muissa puolueissa kuin vasemmistoliitossa lotkautettu korvaakaan vielä tälle kauppapoliittiselle ongelmalle. Hyvä on, että se tunnustettiin, mutta liian vähän ja liian myöhään sen eteen tehtiin.

Toinen asia, mistä oikeastaan haluaisin hallituksenkin mielipidettä kuulla, kun hallituksen hyvän ohjelman yhdessä kohdassa koetetaan pätkätyöläisyyttä vastaan taistella: Toivoisin nyt, että jos yksi pätkäkomissaari joudutaan hallituksen nimityspolitiikan takia nimittämään, edes nyt sitten muutoin pätkätyöasioissa oltaisiin asiallisia ja annettaisiin Sauli Niinistönkin tehdä Euroopan investointipankissa se pätkä, jota hänet valittiin sinne alkujaan tekemään.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen kokoomuksella on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä Paavo Lipposesta komission puheenjohtaja, vaikuttamaan Epp:n ryhmään, siihen suureen parlamenttiryhmään, ja kaikkien näitten valovoimaisien uusien parlamentaarikkojen tehtäväksi asettakaa te siellä, että puhukaa Paavo Lipposen puolesta! Olen ehdottomasti samaa mieltä kuin ed. Siimes. Eikö ole Suomen kansallinen etu, että Sauli Niinistö jatkaa investointipankin varapääjohtajana? Ei sinne ketään muuta suomalaista saada, jos hän siirtyy komissioon. Meillä on kaksi suurta miestä sitten Euroopassa, on Lipponen ja Niinistö. Eikö ole hieno kompromissi?

Ensimmäinen varapuhemies:

Puhujalistaan, riksdagsman Jansson. Puheenvuorot voi käyttää paikaltaan, mutta kysymys on ruotsin ja suomen kielestä, jolloin puheenvuoron pituus on hiukan pitempi. Olkaa hyvä!

Roger Jansson /r:

Okei, kiitos, puhemies!

Värderade herr talman! Det är en självklarhet att Europeiska unionen måste ha ett sammanhållet grundfördrag. Det är märkligt att man inte fått det till stånd tidigare.

Internationella fördrag är alltid kompromisser. Det nu framförhandlade fördraget ökar unionens genomskinlighet. Det är en delseger för demokratin. Nu bör beslutsgången inom unionen bli mera begriplig för oss europeer. Valet till Europaparlamentet visade i de 25 medlemsstaterna att medborgarna förhåller sig kritiska till ökad detaljstyrning från unionens sida. Unionens organ bör ägna sig åt de övergripande frågorna som hela samarbetet är avsett för. Så kan budskapet från medborgarna tolkas.

Därför är förstärkningen av subsidiaritets- och proportionalitetsprinciperna viktiga och bör också av Finlands riksdag och regering användas konstruktivt och förutseende. Varje lagförslag, grönbok och vitbok måste granskas i tidigast möjliga skede ur den här synvinkeln. Är det bättre att i frågavarande beslut tas på nationell, regional eller till och med kommunal nivå?

Lösningen för Åland, Ålandsprotokollet, fattades naturligtvis utgående från Finlands anslutningsfördrag. Ålands ställning i folkrätten var helt självklar, men det var trots det inte helt oproblematiskt att nå det uppnådda resultatet. Om Finlands och Ålands linje inte hade lyckats i denna förhandling så skulle det ha gett en kraftig skjuts åt självständighetsrösterna på Åland och EU-kritikerna som procentuellt är flera på Åland än i landet som helhet.

Nu uppnåddes status quo i de formella förhållandena, men det betyder inte att utvecklingen får följa status quo. Finlands förhållande till unionen måste ständigt utvecklas. På samma sätt måste Ålands och dess självstyrelses förhållande till Finland och Europeiska unionen ständigt utvecklas.

Ed. Simo Rundgren merkitään läsnä olevaksi.

Raimo Vistbacka /ps:

Herra puhemies! Kun luki sunnuntaina ja maanantaina ilmestyneiden lehtien otsikoita: "Suuret polkivat pienet EU-maat jalkoihinsa", "EU:n perustuslaki isojen voitto", tuli välittömästi mieleen, että tässäkö sitä jälleen on oltu rähmällään. Kun sitten kuunteli pääministeri Vanhasen toteamusta, että perustuslaista saatiin tyydyttävä, hyväksyttävä lopputulos, ei voinut kuin ihmetellä, jos pääministeri viittasi näihin ristiriitaisuuksiin.

Minulla tulivat heti mieleen ne kokemukset, joita minulla on noin kahdeksan vuoden ajalta suuren valiokunnan työskentelystä ja siitä tavasta, millä ministerit aina puolustivat niitä tuloksia, joihin EU:ssa jouduttiin tyytymään. En voi ymmärtää väitteitä siitä, ettei oleellisia muutoksia tule siihen olotilaan, jossa liityimme EU:hun. Pienten jäsenmaiden strateginen tilanne muuttuu oleellisesti. Nyt päätöksentekoon vaaditaan aina mukaan kolme suurta jäsenmaata. Komissaarijärjestelmää muutetaan, määräenemmistöpäätökset lisääntyvät, tulee presidentti jne. Yhä enemmän ainakin minun mielestäni tullaan kävelemään Suomen kantojen yli ainakin, jos kansalaisten mielipidettä kuunneltaisiin ja noudatettaisiin.

Menetämme yhä enemmän omaa päätösvaltaamme kasvottoman Brysselin kabinetteihin. Parlamentin valta kasvaa samoin kuin unionin tuomioistuimen valta laajenee. Lähestymme koko ajan tilannetta, ettemme voi puhua enää tuomioistuintemme riippumattomuudesta, joka on ollut perinteistä suomalaiselle tuomioistuinjärjestelmälle.

Arvoisa puhemies! Suunnitteilla oleva palveludirektiivi on tietysti oma lukunsa niin valvonnan kuin täytäntöönpanonkin osalta mukaan lukien taksilupien tarveharkinnasta luopuminen.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että muutokset tulisivat olemaan ainakin minun mielestäni niin rajuja, että kansanäänestys on järjestettävä ehdottomasti ennen esityksen ratifiointia.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oli välttämätöntä saavuttaa vihdoinkin yhteisymmärrys EU:n perussopimuksesta. Suomi linjasi eduskunnan tuella tavoitteekseen unionin toiminnan tehokkuuden asioissa, jotka jäsenvaltiot ovat siirtäneet sen toimivaltaan. Tämän periaatteen toteuttaminen on laajentuvassa unionissa yhä tärkeämpää. Halusimme saada aikaan yhtenäisen ja tehokkaan unionin. Olisi tärkeätä, että unionin suuret ja pienet, uudet ja vanhat jäsenmaat osallistuisivat yhdenvertaisesti unionin kehittämiseen. Toivotaan, että määräenemmistöpäätöksenteon osalta saatu kompromissi ei tuo ongelmia päätöksentekoon. Joka tapauksessa jäsenvaltioiden välillä tulee olemaan eroja niin taloudellisissa kuin sosiaalisissakin kysymyksissä. Maat kehittyvät eri tahtiin.

Eduskunnan ja hallituksen välinen suhde kuuluu niihin asioihin, joita ei pidä säännellä unionitasolla. Suomen perustuslailla tulee olla ja on ensisijainen asema valtioneuvoston ja eduskunnan välisten suhteiden sääntelyssä. Päätäntävallan siirtäminen tapahtuu aina harkiten ja eduskunnan päätöksellä.

Euroopan unionin tulee jatkossakin olla jäsenvaltioiden ja kansalaisten välinen yhteisö. Velvoite kansallisten identiteettien kunnioittamiseen on nostettu uudessa sopimuksessa nykysopimuksia vahvemmin esille. Samalla on tunnustettu myös alueellisen ja paikallishallinnon tärkeä asema. Euroopan unionissa tarvitaan tehokasta aluepolitiikkaa, joka parantaa Euroopan reuna-alueiden kilpailukykyä ja luo uusia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! EU-maissa on nopeasti laitettava käytäntöön Lissabonissa jo vuonna 2000 annetut suositukset kilpailukyvyn parantamiseksi. Tarvitaan sekä työnteon että yrittämisen kannustamista.

Euroopan unionin on jatkettava alueiden välisten erojen kaventamista myös seuraavalla agendakaudella. Perussopimukseen saatu maininta pohjoisten ja itäisten harvaanasuttujen alueiden erityisasemasta ei toki takaa taloudellista tukea, kuten pääministeri sanoi. Kuitenkin meidän pysyvät luonnonhaittamme ja niiden aiheuttamat korkeat kustannukset on otettava jatkossakin huomioon, kun mietitään aluetukiratkaisuja. Maataloustuotannon ja maaseudun runkoasutuksen säilyttämisen edellytyksenä on myös se, että EU:n rahoitus säilyy riittävällä tasolla seuraavalla rahoituskaudella.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Sopu löytyi viime viikonloppuna ja sopimus saatiin. Hyvä näin. Tälle lopputulokselle on kehuja sadellut, ja viime joulukuun tuloksettomana päättyneen huippukokouksen jälkeen ne ovat olleet myös hyvin ansaittuja. Ilman tulosta unionin uskottavuus olisi romahtanut. Edellytyksenä koko Euroopan kilpailukyvyn kohenemiselle ja siten myös maamme ja suomalaiselle hyvinvoinnille on toimintakykyinen unioni.

Suomella oli monia kansallisia tavoitteita, joita myös saavutettiin. Tavoitteista vallitsi prosessin aikana hyvä yhteisymmärrys hallitus- ja oppositiopuolueiden kesken, ja tämä on tärkeä ja ainoa hyvä tapa toimia.

Tärkein kansallisen edun kysymys ja tavoite varmastikin oli äänestyssäännöstä päättäminen, ja tässä Suomi jäi selkeästi tavoitteistaan. Lopputulos oli suurten maiden toiveiden mukainen ja niitä myös suosiva. Kuitenkaan lopputulosta ei pidä katsoa itsekkäästi vain Suomen kannalta vaan kokonaisuuden kannalta. Mutta sanavaltaa unionissa Suomen hallituksen on pyrittävä jatkossa hakemaan toisin keinoin.

Suomen EU-jäsenyyttä voi pitää maamme kannalta varsin onnistuneena. Vuodet EU:ssa ovat vakauttaneet taloutta ja lisänneet maamme vaikutusmahdollisuutta. Jäsenyys on ollut Suomelle hyvä asia. Pienen maan, kuten Suomen, vaikutusmahdollisuudet perustuvat johdonmukaiseen Eurooppa-politiikkaan, politiikkaan, jota Suomessa harjoitettiin jäsenyytemme ensimmäisen kahdeksan vuoden aikana. Kun puhtaat teoreettiset äänestysvaikutusmahdollisuutemme ovat vähäiset, on vaikutusvalta haettava uskottavalla ja päämäärätietoisella politiikalla, ja siihen politiikkaan eivät mielestäni kuulu sellaiset erikoiset kotimaiset näytelmät kuin viimesyksyinen turvatakuukeskustelu. Sen kaltaisiin säröihin Eurooppa-politiikassamme ei (Puhemies koputtaa) ole varaa, jos haluamme saada äänemme kuuluviin ja viestimme eteenpäin. (Puhemies: Aika!) Hallitus kangerteli viime syksynä, mutta tämän hvk:n lopputulos osoitti uutta aktiivisuutta hallituksen Eurooppa-politiikassa. Sille pitää antaa kannustusta ja toivoa, että se on jatkumo edellisen hallituksen myönteiselle ja (Puhemies koputtaa) aktiiviselle Eurooppa-politiikalle.

Jaakko  Laakso  /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus ja hallituspuolueet ovat jo selkeästi aloittaneet tämän sopimuksen myynnin kansalaisille. (Hälinää — Ed. Jaakonsaari: Niin pitääkin!)

Keskusta näyttää käyttävän hyväksi sitä, että perustuslailliseen sopimukseen on saatu maininta Suomen pohjoisten ja itäisten erityisalueiden huomioimisesta. Keskusta kuitenkin jättää kertomatta sen, että tämä erityisasema on otettu perustuslaillisessa sopimuksessa huomioon paitsi Suomen niin 23 muunkin Euroopan unionin jäsenmaan osalta. Vain Hollannin osalta erityisasemaa ei ole mainittu. Käytännössä tämä synnyttää tilanteen, jossa Suomen erityisalueiden asema voi heikentyä.

SDP näyttää markkinoivan tätä sopimusta sillä, että nyt myös kansalaisten perusoikeudet on kirjattu tähän perustuslailliseen sopimukseen ja kansalaisilla on oikeus kääntyä oikeusistuimen puoleen saadakseen oikeutta. Todellisuudessa käytäntö tässä suhteessa ei muutu mihinkään. Kaikki Euroopan unionin jäsenmaat ovat myös Euroopan neuvoston jäsenmaita. Kaikilla Euroopan neuvoston jäsenmaiden kansalaisilla on jo tällä hetkellä oikeus kääntyä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puoleen. Euroopan ihmisoikeussopimus on ollut myös kaikkia Euroopan unionin jäsenmaita sitova tässäkin suhteessa jo aikaisemmin.

Eli mielestäni ei pidä markkinoida tätä sopimusta sellaisilla perusteilla, jotka eivät ole totta. Kun on sanottu, että huonokin perustuslaillinen sopimus on parempi kuin ei sopimusta lainkaan, olen tässä asiassa eri mieltä ennen kaikkea siksi, että tämä huono sopimus avaa mahdollisuuden EU:n militarisoinnille. Tässä sopimuksessa ei ole velvoitetta alentaa työttömyyttä, ei parantaa sosiaaliturvaa, ei poistaa köyhyyttä, mutta tässä perustuslaillisessa sopimuksessa on velvoite lisätä varustelumenoja. (Hälinää) Tämä sopimus merkitsee tulevaisuudessa sitä, että Suomelle avataan pää osallistua kaikkiin vaativimpiin operaatioihin, (Puhemies koputtaa) myös hyökkäyksellisiin operaatioihin. Tämän takia en ole kannattamassa tämän kaltaisen sopimuksen hyväksymistä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kataisen täällä käyttämät puheenvuorot antavat aiheen palauttaa muutamia näkökohtia mieleen.

Kun neuvottelijat olivat päässeet ratkaisuun tästä niin sanotusta EU:n perustuslaista, pääministeri Vanhanen iloitsi julkisuudessa: "Suomi oli saanut siihen maatalouttamme koskevat artiklat 141 ja 142 sekä Itä- ja Pohjois-Suomea koskevan maininnan". Tämä niin sanottu saavutushan tarkoittaa, että Suomi onnistui säilyttämään vain jotain siitä ainoasta, mitä se oli vuosikymmen sitten jäsenyysneuvotteluissa saavuttanut turvaamaan pohjoista maatamme (Ed. Ala-Nissilä: Ei kannata vähätellä!) EU:n sisämarkkinoilla.

Julkisen sektorin hyvinvointipalveluja koskeva ratkaisu on puolestaan osoitus siitä, että kansalaisliikkeiden toiminnallakin on vielä jotain merkitystä sekä täällä kansallisesti että kansainvälisesti, mutta siitäkin, mitä nyt kirjattiin ylös, voidaan jossakin lähitulevassa suuressa kaupanteossa luopua. Suuri ylikansallinen bisnes pitää tästä huolen. Vielä vuorokautta ennen ratkaisun hetkeä pääministeri uhosi tulevasta vallanjaosta (Ed. Ala-Nissilä: Vanhanen ei uhoa koskaan!) ettei "pienten maiden tehtävänä ole valvoa unionin tehokkuutta, jos se samalla tehdään pienten maiden kustannuksella". Suomihan kannatti alun perin kaksoisenemmistöä, jossa päätökseen tarvitaan yhtä suuri osa unionin jäsenmaista kuin sen väestöstäkin. Sittemmin oli jo ilmoitettu hyväksyttävän pienempi komissiokin, jos äänten painotuksessa päästään pieniä maita tyydyttävään ratkaisuun. Lopulta ajauduttiin juuri luokan kilteimmän oppilaan johdolla ratkaisuun, jossa ei saavutettu mitään siitä, mitä oli ajettu. Oma komissaarikin ajan mittaan tullaan menettämään. Isot jäsenvaltiot jyräsivät tuloksen, josta ne luopuvat vasta unionin hajotessa. Suomi hävisi sekä vallassa että demokratiassa.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan oikaista ed. Pulliaista, että pääministeri Vanhanen ei uhoa koskaan. (Naurua) Hän on siinä mielessä poikkeuksellinen poliitikko, että hän pystyy (Ed. Pulliainen: Tämä tekstihän on uhoa!) hyvin asiallisesti ja määrätietoisesti hoitamaan asioita, näinkin vaikeaa asiaa, mistä nyt keskustelemme.

Mutta, arvoisa puhemies, on erittäin suuri saavutus, että 25 jäsenmaata ovat pystyneet yhteisesti sopimaan tästä perustuslaillisesta sopimuksesta, ja sen vuoksi on erittäin tärkeää, että tämä vapauttaa energiaa myös jäsenvaltioiden päätöksenteolle. Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen ei onnistu tämän yhteisen perustuslaillisen sopimuksenkaan avulla, vaan se edellyttää sitä, että jokainen jäsenvaltio ottaa yhä enemmän vastuuta talous- ja työllisyyspolitiikasta, elinkeinopolitiikasta ja sillä tavalla varmistetaan Euroopan unionin riittävän dynaaminen kehitys.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Sopu Euroopan unionin uudesta perustuslaista saatiin aikaan tiukkana kompromissina, jossa täysin tyytyväisiä osapuolia ei löytynyt. Odottavaan tilaan jääminen olisi jatkanut viime vuoden lopusta vallinnutta epävarmuutta tulevasta. Nyt haasteet ovat selvät. On helppo sanoa, että lopputulos oli kovin odotettu. Äänimäärien viilailu sai aikaan tilanteen, jossa uutisointi keskittyi epäolennaisuuksiin. Se sai aikaan riitaisan, pikkumaisen kuvan omia etujaan ajavista jäsenmaista. Kuitenkin lähes kaikista suurista poliittisista tavoitteista prosessissa päästiin yhteisymmärrykseen. Suurimpana ongelmana Euroopassa on tällä hetkellä selvän poliittisen johtajuuden puute. Tarvitaan visionäärejä, jotka asettavat suuret yhteiset haasteet mitättömien, erimielisyyksiä aiheuttavien pikkuseikkojen edelle. Tällaiselle johtajuudelle on nyt Euroopassa tilausta.

Nyt suureksi yhteiseksi tavoitteeksi on asetettava perustuslain ratifioiminen jäsenmaissa. Tämä suuri urakka saattaa kestää vuosia. On poliittista realismia odottaa, että jokin jäsenmaa hylkää sopimuksen kansanäänestyksessään ainakin ensimmäisellä kerralla. Tähän on varauduttava ja oltava valmiina päättämään, mitä sen jälkeen tehdään, annetaanko yhden maan estää kaikkia muita etenemästä, vai pitääkö tehdä jo ennalta selväksi, ettei koko unioni voi jäädä odottamaan ehkä vain yhden maan sisäpoliittisen lukon avautumista.

Meillä Suomessa kansanäänestyskeskustelu on ollut mitä moninaisinta. Kansanäänestystä on vaadittu mitä erilaisimmista syistä ja paljon ennen kuin on tiedetty, mistä edes äänestetään. Kansanäänestyksen ongelmana on usein, että äänestyspäätöksessä ei aina vastata kysymykseen, joka äänestyslappuun on kirjattu, vaan syy vastustaa muita asioita on usein ensisijaista. Täytyy antaa pääministerille kiitosta tavasta, jolla hän on kansanäänestykseen suhtautunut. On ollut perusteltua odottaa lopullisen sopimuksen (Puhemies koputtaa) syntyä, ennen kuin voimme arvioida, muuttaako se unionin luonnetta niin paljon, että sen ratifioimiseksi on syytä järjestää kansanäänestys. Nyt näyttää siltä, että (Puhemies: Aika!) voimme sopimuksen käsitellä täällä eduskunnassa.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Yhteisymmärrys EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta syntyi internationalismin hengessä, ja keskustelu siitä sopimuksesta tapahtuu tässä eduskunnassa parlamentarismin hengessä, koska pääministeri heti tuoreeltaan on voinut meille kertoa asiasta. Näitä kumpaakin henkeä, internationalismin ja parlamentarismin henkeä, tässä pidän tärkeinä. Myös kansalaisten kannalta on hyvin tärkeätä se, että hyvinkin sekavasta Euroopan unionista on nyt tullut paljon selkeämpi toimija. Valtasuhteet ovat selvät niin jäsenvaltioiden kuin myöskin kansalaisten suhteen. Ei ole ollenkaan vähäarvoista se, että esimerkiksi kansalaisten perusoikeudet ovat nyt myöskin Euroopan unionin osa.

Mutta sitten kun täällä on puhuttu siitä, että esimerkiksi hallitus ei olisi pitänyt kiinni kauppapolitiikan alueella riittävästi tavoitteista, niin minun mielestäni voidaan kuitenkin sanoa näin, että ne kirjaukset, jotka olemme saaneet hyvinvointipalveluiden osalta, ovat hyvinkin kohtuulliset. Euroopan yhteisö lähti kehittymään nimenomaan kaupan ehdoilla, mutta tänä päivänä Euroopan unioni on paljon muutakin. On kansallisten parlamenttien tehtävänä pitää myöskin huolta siitä, että sosiaalista eheyttä, kansainvälistä kilpailukykyä, aitoa monikulttuurisuutta ja läheisyysperiaatetta kunnioitetaan. Emme ole siis Euroopan unionin vastapuoli tämänkään perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisen jälkeen, vaan kumppani ja olemme itsekin vastuussa siitä, millaiseksi perustuslaillisen sopimuksen arkielämä niin suomalaisten kuin muidenkin eurooppalaisten näkökulmasta muodostuu.

Mitä nyt sitten seuraavaksi? Minun mielestäni kannattaa unohtaa kaksoishatutukset ja kompetenssikompetenssit ja kaikki muut tällaiset eurobyrokratian puheet virkahuoneitten pöytälaatikoihin ja ryhtyä tosiaan käymään aitoa kansalaiskeskustelua siitä, mitä unioni on ja miten siihen voidaan vaikuttaa. Se on myöskin tämän itse sopimuksen arvioimisen kannalta ja Euroopan unionin legitimiteetin eli siis sen oikeutuksen kannalta välttämätöntä. Tässä keskustelussa kansanäänestys voi olla mahdollisuus. Ei ole mikään itseisarvoinen asia, järjestetäänkö sitä vai eikö sitä järjestetä. Olennaista on se, että kansalaisilla on täysi tieto siitä, mitä unioni tämän sopimuksen jälkeen on. On poliittisten puolueiden ehdottomalla vastuulla, että tämä (Puhemies: Aika!) käsitys heille syntyy.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Kirjaus ilman takuuta rahasta Itä- ja Pohjois-Suomen tueksi tai kirjaus mahdollisuudesta suojata ihmisten sujuvan arjen kannalta keskeiset terveys-, sosiaali- ja koulutuspalvelut kansallisella päätöksenteolla ilman takuuta, että tätä mahdollisuutta käytetään, jatkavat niitä hallituksen kotimaisia saavutuksia, joihin pätee sanonta "pelkät sanat eivät maksa mitään".

Koska hallitus on tietoisesti jättänyt informoimatta koko eduskuntaa neuvottelutilanteesta ja Suomen neuvottelutaktiikasta yli puoli vuotta, koen edustajana tarkkailevani hallituksen saavutuksia lähinnä kansalaisen silmin, ja niillä silmillä hallitus näytti hirttäytyvän lähinnä arvovalta- ja kabinettipolitiikan vahvistamiseen demokratian ja kansanvallan sijaan keskittyessään super-hyper-ekstra-komissaarin saamiseen kansalaisten ja kansallisten etujen kustannuksella. Lähiruokaa ruokakaupasta etsivää ei nimittäin lohduta Itä- ja Pohjois-Suomea koskeva kirjaus. Eikä yksitoista kuukautta tekonivelleikkaukseen jonottanutta lohduta, että edustajamme EU-pöytien ääressä saattaa sillä päällä ollessaan vaatia yksimielistä päätöstä terveyspalveluidemme suojaksi, varsinkaan kun pääministeri Vanhasen hallitus ei edes yrittänyt suitsia kansainvälisillä pelisäännöillä verokilpailua, jolla jo nyt rapautetaan julkisten palveluidemme toimintamahdollisuuksia.

Parhaimmillaan EU:n pitäisi olla kansalaisten osallisuuden ja sujuvan arjen ylikansallinen yhteisö eikä kähminnän, vallan ytimien konsensuksen ja byrokratian Eurooppa, millaisena se nyt kansalaisen silmiin näyttäytyy.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Palaan tähän koko neuvotteluprosessiin. Joulukuussa kun neuvottelut kariutuivat, sen jälkeen ilmoitinkin, että oli hyvä näiden sisältökysymysten osalta, että kariutuivat. Silloin ne kariutuivat tähän vallanjakokysymykseen, johon ei saatu ratkaisua. Todennäköisesti ne olisivat kariutuneet myös lukuisiin sisältökysymyksiin, joista ei ollut valmista ratkaisua. Tuolloin joulukuussa, kun neuvottelut kariutuivat, ei ollut ensimmäistäkään sopua myöskään näiden Suomen liittymissopimuksen artikloiden oikeudellisesta jatkuvuudesta, niihin liittyi avoimia kiistoja. Kauppapolitiikasta oikeastaan melkein viimeinen tarjous, joka silloin yöllä esitettiin, oli se, että voitaisiin joku julistus asiasta antaa.

Tämä kuvaa vaan sitä, missä vaiheessa tuolloin tämä kariutuminen tapahtui, ja kaikissa näissä kysymyksissä sitten talven ja kevään aikana piti kuroa parempi sopimus, ja haluan kiittää tässä erityisesti vielä kerran julkisesti myös tällä foorumilla puheenjohtajamaa Irlantia. Se erittäin tasapainoisella tavalla kykeni ottamaan eri maiden herkät, sensitiiviset tavoitteet huomioon, neuvottelemaan niistä myös muiden maiden kanssa niin, että niille tuli ymmärtämys ja tuki. Näissä kysymyksissä ei vain Suomi vaan aika monet muutkin maat onnistuivat itselleen herkimpiä kysymyksiä saamaan lävitse.

Toivon myös, että tässä jatkokeskustelussa, jota tullaan todella käymään todennäköisesti puolitoista—kaksi vuotta myös Suomessa tämän sopimuksen hyväksyttävyydestä, kiinnitettäisiin erityinen huomio siihen, että laajentunut ja laajentuva unioni tarvitsee uuden sopimuksen, joka luo aikaisempaa selkeämmät, ymmärrettävämmät pelisäännöt, ja että tässä keskustelussa myös, vaikka ollaan ehkä eri mieltä itse sopimuksen hyväksyttävyydestä, koetettaisiin kuitenkin välittää kansalaisille oikeaa tietoa tämän sopimuksen sisällöstä. Esimerkiksi se väite, että nyt tarvitaan aina kolme suurta maata päätöksentekoon, ei pidä paikkaansa. (Puhemies koputtaa) Nykyinen sopimus antaa mahdollisuuden siihen, että kolme suurinta voi blokata päätöksenteon vetoamalla 62 prosentin väestökriteeriin. Uudessa sopimuksessa tarvitaan neljä maata. Tämä yhtenä esimerkkinä siitä, että ei dramatisoida, liioitella tässä keskustelussa niitä vaikutuksia, joita tällä sopimuksella on.

Ensimmäinen varapuhemies:

Keskustelu päättyy.