Täysistunnon pöytäkirja 81/2004 vp

PTK 81/2004 vp

81. TIISTAINA 22. KESÄKUUTA 2004 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys vuoden 2004 lisätalousarvioksi Hallituksen esitys vuoden 2004 lisätalousarvioesityksen (HE 93/2004 vp) täydentämisestä

 

Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todella käsittelyssä on tämän vuoden ensimmäinen lisätalousarvio. Voidaan todeta, että vaikka maailmantalouden tilanne on kohentunut kuluvan vuoden aikana, kohdistuu suhdannenousun kestoon ja voimakkuuteen edelleen epävarmuutta. Suomen kannalta ongelmana on enemmän se, että viennin kannalta tärkeän Euroopan talouden kasvu on heikkoa. Suomen viennistä suuntautuu yli 70 prosenttia tälle alueelle. Euron kurssin nousu myöskin on osin vaikuttanut Suomen kilpailukykyyn Aasian ja Yhdysvaltain markkinoilla. Kansainvälinen talouskasvu on kuitenkin jatkunut varsin vahvana. Nopeaa talouskasvua odotetaan erityisesti Aasiasta. Voidaan todeta, että alueiden välillä on varsin suuria eroja. Suomessa talouskasvu jäi vuoden alkukuukausina vaatimattomaksi lähinnä viennin ja teollisuustuotannon heikkouden vuoksi. Tuotannon kasvu vauhdittui kuitenkin edelleen pitkälti kotimaisen kulutuksen voimin.

Nythän me teemme talousarvioita uuden kehysmenettelyn mukaan, jossa myöskin lisätalousarviot ovat mukana. Myönteisenä, varsin myönteisenä uutisena tämän lisätalousarvion yhteydessä on valiokunnassa todettu se, että lisääntyneiden autovero- ja arvonlisäverotuottojen, lisääntyneiden osinkotulojen ja muun muassa vähentyneiden korkomenojen kautta valtiontalouden tasapainotilanne on noin 800 miljoonaa euroa parempi kuin talousarviota tehtäessä. Toivottavasti kehitys vielä loppua kohden jatkuu.

Vaalikauden kehyksistä toukokuussa 2003 tehdyn päätöksen mukaisesti vuoden 2004 määrärahakehys on 28 049 miljoonaa euroa. Vuoden 2004 talousarvion ja lisätalousarvioesityksen valmistelun yhteydessä tehtyjen teknisten tarkistusten ja budjettirakenteen muuttamista vastaavien korjausten jälkeen kehyksen suuruus vuodelle 2004 on 28 089 miljoonaa euroa. Lisätalousarviota täydentävän esityksen jälkeen jakamaton varaus vuodelle 2004 eli ennen toista lisätalousarviota on siis edelleen 225 miljoonaa euroa. Jatkossa ilmeisesti kehys on sitten tiukempi.

Puhemies! Lisätalousarvioesityksessä on sisäministeriön pääluokkaan ehdotettu tavoite 2 -ohjelmien suoritusvarausten vuoden 2004 osuuksien budjetoinnin edellyttämien myöntämisvaltuuksien muutoksia kahdelle eri momentille. Ohjelmien tehokas toteuttaminen, etenkin maksatuksen nopeuttaminen, edellyttää riittävää henkilöstöresurssien määrää kaikilla ohjelmaa toteuttavilla viranomaistahoilla. Valiokunta katsookin, että siirtymäkauden ohjelmien osuuksien sulkemisen välttämättömät määrärahatarpeet otetaan huomioon viimeistään vuoden 2005 talousarvion valmistelun yhteydessä. Valiokunta katsoo, että näihin momentteihin liittyvät maksatusrajoitukset ovat tarpeettomia tilanteessa, jossa myöntämisvaltuutta on joka tapauksessa vielä käytettävissä riittävästi.

Lisätalousarviossa on maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan ehdotettu 14,1 miljoonan euron lisämäärärahaa Maatilatalouden kehittämisrahastoon. Valiokunta haluaa kiinnittää huomiota puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen tarkoitettuun tukeen. Momentille ei ole esitetty määrärahalisäystä, ei myöskään myöntämisvaltuuden muutosta metsänparannusvarojen takia. Metsänparannusvarojen määrä on nykyisellään Kansallisen metsäohjelma 2010:n tasolla. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valtion tuki metsänparannustöihin ei kuitenkaan riitä koko vuodeksi, koska viime vuodelta siirtyneiden töiden maksatukset veivät alkuvuonna merkittävän osan tämän vuoden määrärahoista.

Valiokunta on pitänyt kaikkia toimia, joilla energiapuun käyttöä voidaan lisätä, johdonmukaisena jatkona eduskunnan aiemmille linjauksille. Nämä ovat ydinvoimalapäätöksen lisäksi muun muassa ilmastostrategia, uusiutuvan energian edistämisohjelma ja Kansallista metsäohjelmaa koskevat eduskunnan kannat. Valiokunta on pitänyt ongelmana sitä, että energiapuun käytön lisäämiseksi kaavaillut toimet on tarkoitus osoittaa puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen tarkoitetulta momentilta, joka on tähän saakka osoittautunut riittämättömäksi tarpeeseen nähden. Valiokunta kiinnittää huomiota myös nuoren metsän hoidon ja energiapuun korjuun työllisyysvaikutuksiin. Yksi henkilötyövuosi vaatii saadun selvityksen mukaan tällä sektorilla valtion tukea noin 14 000 euroa, mitä voidaan työllisyysvaikutuksiin nähden pitää hyvin edullisena. Erityisesti maaseudulla, syrjäseuduilla, joilla ei ole paljon muita merkittäviä työnantajia, metsänhoidon työpaikoilla on suuri merkitys. Lisäksi toiminnan pitäminen vakaana ja riittävä määrärahataso ylläpitävät myös vakiintuneen työntekijäkunnan. Viittaan vielä metsänparannuksen osalta, että myöskin valiokunnan kehysmietinnössä tämä asia oli esillä.

Valiokunta toteaa sitten lisäksi, että hallitus ei ole esittänyt käsittelyssä olevassa lisätalousarviossa määrärahaa hylkeiden vahinkojen korvaamiseen. Valiokunnan lausumaehdotuksen pohjalta eduskunta edellytti, että hallitus käynnistää komission kanssa neuvottelut vuosien 2000—2001 hyljevahinkokorvausten loppuerien maksatuksesta ja esittää tarvittavat lisämäärärahat tarkoitukseen lisätalousarviossa. Valiokunta pitää koko kalastuselinkeinon kannalta ehdottoman välttämättömänä, että hallitus sisällyttää tarvittavat lisämäärärahat kuluvan vuoden toiseen lisätalousarvioon.

Arvoisa puhemies! Tämän lisätalousarvion äärellä on paikallaan myöskin todeta liikennepolitiikasta ja liikenneväylien rahoituksesta. On yleisesti tiedossa, että rahoitus kaipaa pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Valiokunnassa on, varmaan eduskunnassakin, todettu, että rahoitus lisätalousarvion kautta ei ole jatkossa oikea tapa hoitaa asioita. Eduskunta on tähän asiaan kiinnittänyt huomiota useita kertoja, viimeksi käsitellessään valtiontalouden kehyksiä vuosille 2005—2008. Kehysmietintöön jätetyssä lausumassa todettiin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus kiinnittää nykyistä enemmän huomiota liikennepolitiikan pitkäjänteisyyteen ja laatii väyläinvestointiohjelman toteuttamisen mahdollistavan, eri liikennemuotoja koskevan pitkäjänteisen rahoitussuunnitelman." Lisätalousarviossa perustienpitoon ehdotetaan 5 miljoonan euron lisäystä, joka on tarkoitettu Tieliikelaitoksen henkilöstön sopeuttamiseen. Varsinaiseen perustienpitoon ei tässä yhteydessä ole esitetty lisäyksiä.

Valiokunta toteaa, että perustienpidon alhainen määrärahataso ei anna mahdollisuutta hallitulle ja ongelmat ennakoivalle tienpidolle, vaan se johtaa vähitellen perusparannustarpeen kasaantumiseen. Tämä nostaa merkittävästi kunnossapidon kustannuksia. Tavoitteena tulisi olla teiden kunnon säilyttäminen ja ylläpitäminen pitkällä aikavälillä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että perustienpidon määrärahataso mitoitetaan sellaiseksi, että ministerityöryhmän ehdottamien tieverkon ongelmakohtia parantavien teemahankkeiden toteuttaminen on mahdollista.

Muurla—Lohja-moottoritien toteuttamisen elinkaarimallille ehdotetaan enintään 700 miljoonan euron sopimusvaltuutta. (Ed. Kangas: Entäs Nelostielle?) Kilpailutettavan 25 vuoden palvelusopimuksen arvioidaan aiheuttavan noin 335 miljoonaa euroa rakennuskustannuksia, 36 miljoonaa euroa kunnossapitokustannuksia ja 329 miljoonaa euroa rahoituskustannuksia. Valiokunta pitää elinkaarimalliin liittyviä etuja esille tulleita epävarmuustekijöitä suurempina ja katsoo, että rahoitusmallin käyttäminen nyt kyseessä olevan hankkeen kohdalla on perusteltua. Valiokunta katsoo kuitenkin, että palvelujen toimittaja tulisi valita vain tilanteessa, jossa tarjouksia on saatu riittävästi ja kilpailutuksen voidaan katsoa onnistuneen. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että elinkaarimallin toimivuutta seurataan ja rahoitusmallia kehitetään jatkuvasti mahdollisia muita hankkeita silmälläpitäen. Hankkeiden aikana tulisi muun muassa arvioida, olisiko perusteltua säilyttää tilaajalla nykyistä suurempi ohjausvalta rakentamisen ja käytön aikana.

Arvoisa puhemies! Hyväksyessään kuluvan vuoden talousarvion eduskunta edellytti, että hallituksen tulee arvioida perusradanpidon todellinen määrärahatarve ja osoittaa tarvittavat määrärahat vuoden 2004 ensimmäisessä lisätalousarviossa. Myöskin eduskunta kiinnitti radanpidon määrärahatarpeeseen huomiota käsitellessään vuosien 2005—2008 määrärahakehyksiä koskevaa selontekoa. Valtiovarainvaliokunta piti muun muassa välttämättömänä, että VR:n voiton tuloutus suunnataan täysimääräisesti perusradanpidon rahoitukseen. VR:n voiton tuloutus on noin 40 miljoonaa euroa kaikkiaan. Valtiovarainministerin esityksessä lisätalousarvioksi ei tähän perusradanpitoon ollut esitetty lainkaan euroja, ei latin latia.

Hallituksen esityksessä perusradanpitoon esitetään 15 miljoonaa euroa, siis varsinaisessa hallituksen esityksessä. Lisäksi perusradanpitoon osoitetaan noin 5 miljoonaa euroa Ten-tukien palautuksina. Lisätalousarviossa todetaan, että hallitus arvioi harkinnanvaraisia menotarpeita uudelleen syksyn lisätalousarvion yhteydessä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että loppuosa VR:n voiton tuloutuksesta osoitetaan perusradanpitoon vuoden 2004 toisessa lisätalousarviossa. (Ed. Kuoppa: Miksei tässä?) Lisätalousarvion voimaantulo ajoittunee tosin loppuvuoteen, jolloin siihen mahdollisesti sisältyvillä määrärahoilla on hankaluuksia kokonaan korvata määrärahatarvetta, (Ed. Pulliainen: Säästöpossuun laitetaan!) mutta tietenkin lisätalousarvioitahan voidaan antaa normaalissakin aikataulussa.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että joukkoliikenteelle osoitetaan jatkossa riittävät resurssit peruspalvelutason mukaisten toimintojen järjestämiseen. Mahdollisen lisämäärärahan tarve on otettava huomioon koko kehyskaudelle, sillä sopimusten pitkäkestoisuuden vuoksi ostopalveluiden määrää ei voida lisätä yhden vuoden määrärahakorotuksella.

Puhemies! Liikennerahoituksesta vielä: Kuten täällä on ministerinkin suulla todettu, on tärkeää päästä pitkäjänteiseen rahoitukseen. Tämä lisätalousarviomenettely pitkässä juoksussa ei ole oikea tapa, kuten on nyt viimeisen vuosikymmenen aikana nähty.

Puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalle ehdotetaan lisämäärärahaa Finnveran rahoitusvaltuuksiin. Valiokunta pitää välttämättömänä, että Finnveran rahoitusvaltuudet ovat jatkossakin riittävät. Valiokunta toteaa, että mikäli rahoituksen kysyntä jatkuu edelleen vilkkaana, on Finnveran takaus- ja lainavaltuuksien todellinen tarve arvioitava ja otettava se huomioon valmisteltaessa vuoden 2004 toista lisätalousarviota. Vuoden 2003 toiseen lisätalousarvioon sisältyy 2 miljoonan euron määräraha haja-asutusalueiden vähittäiskauppojen investointihankkeisiin. Saadun selvityksen mukaan investointituelle on olemassa selkeästi kysyntää ja te-keskuksiin on tullut runsaasti hakemuksia. Valiokunta pitää tärkeänä, että elinkelpoisten kyläkauppojen tukemiseen varaudutaan myös vuoden 2005 talousarviossa.

Työllisyystilanteen kohentamiseksi lähinnä Itä-Lapin ja Vakka-Suomen alueella, joka on Varsinais-Suomessa, yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukemiseen ehdotetaan 4 miljoonan euron myöntämisvaltuutta ja 600 000 euron lisämäärärahaa. Tämä on tärkeä lisäys valiokunnan mielestä. Erityistoimien suuntaaminen on perusteltua Itä-Lapin ja Vakka-Suomen työttömyysalueille. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa seurataan myös Raahen alueen työttömyystilannetta ja että tarvittaessa työllisyyttä lisääviin investointi- ja kehittämishankkeisiin suunnataan lisäresursseja.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöön on jätetty kolme vastalausetta. Kokoomuksen, vasemmistoliiton ja vihreiden valiokuntaryhmät ovat jättäneet vastalauseensa. Vastalauseissa esitetään lisämäärärahoja esimerkiksi puolustusministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön pääluokkiin. Uskon, että edustajien puheenvuoroissa nämä esitykset tulevat tarkemmin esitellyiksi.

Arvoisa puhemies! Tämän vuoden ensimmäinen lisätalousarvio on valmis päätettäväksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä, ei se nyt vielä ihan valmis ole. Kyllä tässä nyt vielä vähän röpöstellään sen kanssa.

Arvoisa puhemies! Maailmankuulu ajattelija ja visionääri, kansanedustaja Lauri Oinonen kysyi viime viikolla, luetaanko puolueohjelmia lainkaan ylipäätään. Silloin me kaikki ulvahdimme hänelle vastauksena, että kyllä niitä luetaan. (Ed. Kuoppa: Ed. Zyskowicz on todistanut sen!) — Näin on näreet ja toistuvasti vielä, kun me olemme aika heikko-oppisia. — Niitä luetaan niin tarkkaan, että me suorastaan kiinnitämme huomiota siihen, kuka sitä valtaa näitten ohjelmien mukaisesti viime kädessä käyttää.

Tämän vuoden ensimmäisen lisäbudjetin mietinnön laatimisen yhteydessä näyteltiin sellainen näytelmä, joka jää itsenäisen Suomen historiaan uniikkina tapahtumasarjana, koska se paljasti sen, kuinka valta voi itse asiassa olla yhdessä ainoassa puolueessa ja sielläkin vain yhdellä tai muutamalla henkilöllä, ja tällä on ed. Oinosen, ajattelija Oinosen, ajattelussa hyvin suuri merkitys, koska näin voidaankin yllättäen arvioida tällaista puolueohjelmaa kokonaisuutena, kuinka yksi ihminen toteuttaisi puolueensa ohjelmaa. Siinä ei tule edes kollektiivisuus kysymykseen eikä ryhmän sisäinen demokratia, vaan yksi ihminen päättää kaikki asiat. Ja tällä tavalla politiikan analyysitoimintaan tulee aivan oma erityinen piirteensä, ja varmasti tästäkin tehdään väitöskirja vielä jonakin päivänä, koska se on historiallisesti merkittävä tapahtuma. Tässä katsannossa on vielä syytä tarkastella se asia, mitä tämä politiikka nyt sitten on.

Ed. Ala-Nissilä juuri äsken esitteli sitä, millä tavalla valtiovaroissa on näitä eräitä keskeisiä suomalaiseen infraan kuuluvia asioita käsitelty, ja selvitteli sitä, tai tunnusti sen oikeastaan, että mihinkään pitkäjänteiseen liikenneinfran hoitoon ei valitettavasti ole päästy, vaan tämä on sellaista poukkoilua edestakaisin. Vaikka ministeriössä sinänsä tehdään ihan hyviä suunnitelma, viime aikoina aivan erikoisesti on jopa pystytty priorisointiinkin, sitten se jää siihen. Mikä on tämän hetken tilanne? Tilanne on se, että jälleen yksi kesä erittäin merkittävää työaikaa rappeutuvan infran korjaamiseksi menetetään. Jos tämän vuoden toisessa lisäbudjetissa lisärahoja tulisikin, eihän se suvi enää silloin ole käytettävissä vaan asiantila on sellainen, että me olemme sijoittamassa valtiovarainministeriön säästöpossuun jälleen rahoja. Sieltä tulee rahaa, joka sitten siirretään toisessa taskussa olevaan säästöpossuun ja hykerrellään, että annettiinhan me rahoja, mitäs te. No, sitten jos sanotaan, että talvi tuli, niin no, mitäpäs siinä, nyt kuitenkin me olemme osamme hoitaneet.

Mitä tällä on merkitystä? Tällä on erityisesti se merkitys, että liikenneväyliä hyötytavoitteisessa mielessä käytetään erikoisesti uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämisen hyväksi. Silloin kun maanteitten runko pettää, silloin kun rautateitten kantavuudet pettävät, silloin ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Ja nyt juuri ollaan siinä. Nopeuksia lasketaan, rahtien määriä lasketaan, kaikkea lasketaan, ja tällä tavalla tämä tulee erinomaisen kalliiksi suomalaiselle yhteiskunnalle. Taloudellisesti tässä toimintamallissa ei ole mitään järkeä.

Mihinkä aikaan tämä sitten sijoittuu? Tämä ratkaisu sijoittuu siihen vaiheeseen, kun fossiilinen energia kallistumistaan kallistuu johtuen siitä, että raakaöljyn lähteiden käsiin pääsemiseksi on miehityssotia meneillään jnp. Tällä tavalla nyt aivan erikoisesti olisi pitänyt näihin kunnostushankkeisiin liikenneinfran osalta keskittyä, mutta näin ei nyt kerta kaikkiaan tapahtunut.

Ed. Oinonen, tervetuloa saliin, juuri ylistin teitä suurena ajattelijana. (Ed. Oinonen: Kuulin, arvoisa edustaja, siksi tulinkin!) — Tervetuloa, se jatkuu. Nyt jännitys on huipussaan, se saattaa jatkua vielä.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä kiinnitetään hyvin usein huomiota niin sanottuun Kiina-ilmiöön. Kiina-ilmiö on itse asiassa pohjimmaltaan vähän muuta kuin mistä on puhuttu. Se ei ole vain työpaikkojen siirtymistä maapallon yhdestä osasta tiettyyn valtioon, vaan on nimenomaan kysymys erittäin intensiivisestä investointitoiminnasta, joka vaikuttaa tällä hetkellä teräksen hintaan, se vaikuttaa raaka-aineiden hintoihin ylipäätään, se vaikuttaa energian hintaan pysyvällä tavalla sen takia, että energian käytön määrä on Kiinassa räjähdysmäisesti lisääntynyt. Tässä tilanteessa, kun energian reaalihinnassa tapahtuu erittäin merkittävä muutos, luulisi suomalaisen kotimaisen energian kelpaavan, koska sen suhteellinen edullisuus tulee esiin erittäin näyttävällä tavalla. (Puhemies koputtaa) Tästä asiasta käytiin risupaketin yhteydessä keskustelu, ja siitä asiasta olisi syytä ollut käydä keskustelu nyt tässäkin vaiheessa.

Toinen varapuhemies:

Arvoisa puhuja, kansanedustajille on tiedotettu, että tämän keskustelun puheenvuorojen maksimipituus on 5 minuuttia.

Puhuja:

Anteeksi, se tieto ei ole yhyttänyt minua. Olen erittäin pahoillani. Minä palaan tähän asiaan uudestaan.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvä tietää, pyrin tiivistämään.

Ensinnäkin tänään tuli tietoa uusista työllisyysluvuista. Työttömiä on 7 000 enemmän kuin vuosi sitten toukokuussa, työllisiä 4 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Tässä tilanteessa hallitus antaa ja eduskunta käsittelee ensimmäistä lisätalousarviota, jolla olisi voitu myöskin työllisyystilanteeseen puuttua myönteisesti, jos olisi haluttu. Mutta tämä tähän ihan vain aluksi toteamuksena.

Mutta sitten palaan viime viikkoon, mistä ed. Pulliainenkin kertoi.

Viime viikon tapahtumat olivat sekä häpeällisiä että surullisia eduskunnan budjettivallan kannalta, valtiovarainvaliokunnan roolin kannalta, valtiovarainvaliokunnan toimintakulttuurin ja toimintaperiaatteiden kannalta, niiden periaatteiden kannalta, jotka lähtevät siitä, että valtiovarainvaliokunta on jakautunut yhdeksään jaostoon. Niin varsinaisen budjetin kuin muidenkin valtiovarainvaliokunnan asioiden osalta nämä jaostot kuuntelevat asiantuntijoita, käyvät perusteellisen keskustelun ja tekevät käytännössä mietinnön, ja sitä on ollut tapana aivan poikkeuksetta kunnioittaa.

Viime viikolla kävi sitten niin, että jopa samat henkilöt, jotka eri jaostoissa olivat muokanneet ja esittäneet yksimielisesti kantoja valiokunnan kokouksessa, toivat vastaehdotuksia, joissa nämä perustellut ja hyvät lisäykset sekä radanpitoon että metsänparannukseen vedettiin pois. Tämä on häpeällistä, mutta se on myöskin surullista. Surullista se ei ole pelkästään eduskunnan eikä valtiovarainvaliokunnan eikä kansanedustajien kannalta, vaan surullista se on sen takia, että tällä ratkaisulla ja tällä takaisinvedolla aiheutetaan työttömyyttä ja aiheutetaan liikenneverkosssa, erityisesti radanpidossa, suuria ongelmia. Niin kuin täällä on todettu, työt keskeytyvät, lomautusneuvottelut pitää aloittaa, ja juuri kesän ja sulan maan aikana, jolloin näitä korjaustöitä eri rataosuuksilla pitäisi tehdä, niitä ei pystytä tekemään.

Täällä on viime viikolla annettu ymmärtää, että hallitus yrittäisi kiemurrella jollain tavalla tässä ratkaisussa. Minä kyllä sanon varoittavan sanan siinä mielessä, että jos kikkaillaan jollakin kassasiirrolla tai kikkaillaan jollain muulla ratkaisulla, niin sekään ei kyllä oikein periaatteellista toimintaa ole. Kyllä meidän pitäisi budjetoinnilla, talousarviomenettelyllä ja lisätalousarviomenettelyllä turvata nämä ratkaisut johdonmukaisella ja pitkäjänteisellä tavalla eikä joutua tyytymään jonkinlaisiin epämääräisiin malleihin. Mutta toisaalta tietysti on tärkeätä, että työt pystyvät jatkumaan ja niitä negatiivisia työllisyysvaikutuksia radanpidossa ei tulisi.

Mutta surullinenhan tämä ratkaisu on tietysti sen osalta, että myöskin liikenneturvallisuus kärsii, liikenneverkon, rautatieverkon toimintakyky kärsii, nopeusrajoituksia joudutaan asettamaan, painorajoituksia joudutaan asettamaan, ja jollei tähän saada kestävää ratkaisua pidemmällä aikavälillä, se johtaa myöskin joidenkin rataosien lopulliseen sulkemiseen. Se on silloin sekä aluepoliittisesti, työllisyyspoliittisesti että teollisuuspoliittisesti hyvin kielteistä kehitystä, tietysti myöskin ympäristöpoliittisesti.

En tiedä, mistä oli kysymys. Huhut ovat kertoneet, että joillekin eivät kelvanneet metsänparannusrahat ja jollekin eivät sitten sen vastapainoksi kelvanneet rautatielisäykset. Lopputuloksena oli, että molemmat vedettiin yli. Mutta tämähän ei ole, hyvät kollegat, vielä lopullinen sana. Huomennahan me äänestämme näistä. Minä uskon, että tunnelma salissa on kuitenkin se, että nämä tarvittavat korjaukset tehdään. Olen vakuuttunut, että myöskin valtiovarainvaliokunta tarvittaessa huomenna kokoontuu ja tekee ne muutokset, jotka sitten budjettiin pitää tasapainotuksen osalta tehdä.

Voisin käyttää paria lainausta tässä. Hyvällä ystävälläni ja valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston jäsenellä Markku Rossilla oli kirjoitus Rautatieläinen-lehdessä, joka ilmestyi 18.6. elikkä on aika tuore lehti. Hän toteaa tässä: "Kuvaavaa on, että valtiovarainministeriö ei esittänyt tämän vuoden ensimmäiseen lisätalousarvioon senttiäkään perusradanpitoon. Samalla, kun valtio saa VR:n tuloutuksesta 40 miljoonaa euroa, olisi täysin käsittämätöntä, jos kyseisiä rahoja ei käytettäisi välttämättömiin investointeihin." Olen täsmälleen samaa mieltä. Uskon, että kollega, ed. Rossi tässä asiassa jatkaa tällä linjalla.

Mitä tulee liikenteeseen muilta osin, niin myös tienpito kärsii suurista ongelmista. Liikenneministeriö esitti päätieverkon liikenneturvallisuuden parantamiseksi teemahanketta, jonka arvo on yhteensä 42,8 miljoonaa euroa. Se on hankekokonaisuus, joka olisi täysin valmis toteutettavaksi, käynnistettäväksi ja jolla saataisiin hyvin nopeasti sekä myönteisiä työllisyysvaikutuksia että myönteisiä turvallisuusvaikutuksia. Turvallisuuden paranemisen kautta tämä hankekori itse asiassa maksaisi aika nopeasti itsensä takaisin.

Mutta, arvoisa puhemies, kun tuo kello kiirehtii, niin täytyy varmaan käyttää minunkin toinen puheenvuoro myöhemmin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Rautateiden ystäväthän kokoontuivat Hyvinkäällä. Taisi olla eduskunnan puhemieskin paikalla, ja tuomisina muutaman päivän kuluttua oli juuri tämä, mitä tapahtui, eli poistettiin radanpitoon ja rataliikenteen ylläpitoon tarvittavat rahat lisäbudjetista. Siinä on myös, niin kuin ed. Pulliainenkin viittasi, ympäristövaikutuksia, lisääntyvää kumipyöräliikennettä, joka käyttää nimenomaan hiilidioksidia tuottavia fossiilisia energialähteitä toisin kuin rautatiet, joidenka ympäristökuormitus on kaikkein vähäisin kaikista liikennemuodoista tonnikilometriä kohden, vähäisempi myös kuin vesiliikenteen. Tämä oli tutkittua tietoa silloin, kun Kymijoki—Mäntyharju-kanavaselvitystä tehtiin. Liikenneministeriön suuntaan tätä asiaa on turha valittaa, koska liikenneministeri Luhtanen on varsin ponnekkaasti tämän asian puolesta taistellut ja tehnyt työtä, mutta valtiovarainministeriön suuntaan pitäisi todellakin esittää pitkä valitus ja kysyä, onko tarkoituksenmukaista vaikeuttaa Suomen talouselämää tässä tilanteessa, jossa työttömyyskin lisääntyy, niin kuin ed. Uotila totesi. On aivan vääristynyt todellakin lähtökohta.

Toisaalta tähän liikenneinfraan liittyy myös se asia, että maassa on aloitettu varsin monta moottoritiehanketta eri puolilla maata. Nämä olivat edellisen vaalikauden lopun aikaansaannoksia. Moottoritiepätkien työt on aloitettu, samalla on sidottu resursseja varsin paljon moottoritierakentamiseen. Samalla tehdään se karhunpalvelus, että ei pystytä osoittamaan resursseja esimerkiksi moottoriliikenneteiden rakentamiseen. Esimerkiksi leveäkaistaiset moottoriliikennetiet palvelevat varsin hyvin kumipyöräliikennettä.

Vielä tähän rataliikenteen ongelmaan on kiinnitetty huomiota pääkirjoituksissa, yleisessä mielipiteessä varsin voimakkaasti ja vahvasti ja arvovaltaisesti. On todella kumma, jos ei VR:n maksamasta 41 miljoonan euron osingosta saada, niin kuin eduskunta on vaatinut, niin kuin on lähdetty nimenomaan hallitusohjelmassa, sitä rahaa rataliikenneinfraan ja rataliikenteen hoitamiseen.

Tässä kun puhuttiin yhdestä puolueesta, parista ihmisestä, niin siinä kai käytetään yhtä sanaa, joka siellä hallitusohjelmassa on ja jolla tätä selitetään: tarvittava rahoitus ja riittävä rahoitus. Se olisi muka saavutettu. Näinkin sanoi valtiovarainministeri Kalliomäki, mutta näinhän ei ole.

Lopuksi, tuossa edustajien tekemien lisätalousarvioehdotusten luettelossa loppupuolella on eräs ehdotus, joka viittaa alueellisten ympäristökeskuksien rahoitukseen. Siinä on suuri ongelma, aivan selvä rahoitusaukko. Ympäristökeskuksille on varsin paljon meidänkin aikana täällä, tämän vaalikauden aikana, osoitettu uusia tehtäviä, mutta ei uusia resursseja. Tässä tulee selvästi ongelmia. Onpa kysymys sitten luonnonsuojelulain toimeenpanemisesta, tästä meidän kuuluisasta liito-oravakamppailusta täällä, tai sitten jostakin muusta, näitä velvollisuuksia on paljon. Alueellisiin ympäristökeskuksiin pitäisi saada lisää voimavaroja, tekijöitä, ihmisiä, tutkijoita jne. Näin eivät sitten muut hankkeet viivästyisi.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen keskeisin tavoite ohjelmansa mukaan on työttömyyden alentaminen, työllisyyden lisääminen, 100 000 työpaikan synnyttäminen. Tähän mennessä tuosta tavoitteesta on koko ajan etäännytty. Tämä lisätalousarvio, jolla olisi mahdollisuus vaikuttaa työllisyyskehitykseen myönteisesti, kulkee käytännössä eri suuntaan edelleen. Tällä ei työllisyyttä paranneta.

Viime vuosien aikana, oikeastaan parin viime vuoden aikana, julkisen sektorin työpaikat ovat lisääntyneet. Erityisesti ne ovat lisääntyneet kunnissa. Nyt tehdyt ratkaisut puolestaan johtavat siihen, että kunnat käytännössä joutuvat tekemään supistusohjelmia, joita parhaillaan laaditaan jo seuraavaa vuotta varten. Se työhän on käytännössä useimmissa kunnissa parhaillaan menossa. Se tulee johtamaan työpaikkojen vähenemiseen kuntasektorilla.

Eilen käytiin keskustelua, jossa muun muassa ministeri Mönkäre kertoi siitä, kuinka kuntasektori saa 400 miljoonaa euroa tällä hallituskaudella lisää sosiaali- ja terveysalan hankkeisiin kunnille ja että asiat ovat kaikki hyvin, kun tuo potti jaetaan.

Valtionosuudet todella lisääntyvät, mutta on syytä ottaa huomioon se, että pelkästään valtionosuuteen oikeuttavat kustannukset, opetustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon kustannustason muutos, tekee 400 miljoonaa euroa vuositasolla. Se on todettu muun muassa tämän vuoden budjetin käsittelyn yhteydessä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä. Eli käytännössä tuo 400 miljoonaa kattaa juuri ja juuri sen kustannustason muutoksen, mikä tapahtuu, puhumattakaan, että se jollakin tavalla korvaisi sitä palvelujen lisäämistarpeeseen tarvittavaa lisärahoitusta, jota muun muassa Kansallinen terveysohjelma kunnilta edellyttää. Sen vuoksi näyttää siltä, että työllisyydessä ei tapahdu mitään merkittävää muutosta parempaan suuntaan.

Jos sitten huomioidaan tuo lisäbudjetin käsittely, niin valtiovarainvaliokunnan jaostot olivat aivan oikeilla linjoilla, niin liikennejaosto kuin maatalousjaostokin, jotka olivat esittämässä määrärahan korotuksia niihin tehtäviin, joilla kyetään selvästi parantamaan työllisyyttä ja vaikuttamaan myös pitemmällä aikavälillä myönteisempään aluekehitykseen. Jos katsotaan näitä ratarahoja, jotka olivat lähellä tulemista tuohon lisäbudjettiin jaoston yksimielisen esityksen mukaan — toivottavasti tulevat vielä sitten täällä tapahtuvien äänestysten jälkeen — nehän ovat nimenomaan sellaisia määrärahoja, joilla vaikutetaan keskeisesti aluekehitykseen. Liikenteen merkitys on oleellisesti suurempi aluekehityksen kannalta kuin yleensä arvioidaan ja voidaan olettaa sen olevan. Siinä mielessä niillä on suoranaisen työllisyyden kannalta myönteinen ja laaja vaikutus, mutta erityisesti aluekehityksen kannalta, joka sitten heijastelee myös laajemminkin. Sen takia on syytä uskoa siihen, että jaostoissa mukana olleet, jotka olivat oikealla asialla, muuttavat vielä kertaalleen mielensä ja äänestävät aikanaan sitten parempien esitysten puolesta. Siihen on syytä uskoa ja toivoa, että nämä edustajat myös niin toimivat.

Vielä kuntasektorin osalta, joka on merkittävä työllistäjä niin tällä hetkellä kuin tulevina vuosinakin, on syytä todeta se, että se valtionosuuksien lisäys, mikä nyt on tehty, juuri ja juuri riittää kustannustason muutoksen kattamiseen. (Puhemies koputtaa) Mutta kun samanaikaisesti työnnetään entistä enemmän verohelpotuksia, jotka vähentävät kuntien verotulopohjaa, niin se käytännössä johtaa väistämättä siihen, että kunnat ovat sellaisessa ahdingossa, että ne joutuvat vähentämään palveluja, vähentämään työvoimaa, ja sitä kautta työllisyyskehitys menee entistä huonompaan suuntaan.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Tässä salissa käsitellään suuria asioita ja pieniä asioita. Meidän kannattaisi varmaan uhrata joskus jokunen hetki siihen, että määriteltäisiin sitä, mitkä ovat suuria ja mitkä ovat pieniä lukuja, eli tällaista suuruus- ja pienuusluokka-ajatteluharrastusta toivoisin.

Tasaisen vauhdin taulukolla valtio käyttää rahaa jokaisena työpäivänä noin 160 miljoonaa euroa. Tässä lisäbudjetissa suuria lukuja ovat arvonlisäveron arvioitua suurempi tuotto 410 miljoonaa euroa, osinkotulot 210 miljoonaa euroa, autoveron arvioitua suurempi tuotto 130 miljoonaa euroa. Näin ollen noin 1,2 miljardin euron lainanottoa voidaan pienentää 863,9 miljoonaa euroa. Aika suuria lukuja tällaisen lisäbudjetin yhteydessä.

Sitten joitakin lukuja, joihin me eduskuntana kompastuimme. Radanpitoon — se oli siis osinkotuottoa, ei veronmaksajien niskasta revittyä — olisi tarvittu 25 miljoonaa euroa. Metsänparannukseenkin esitettiin huikeat 5 miljoonaa euroa, jopa neuvottelupöydissä puhuttiin 3 miljoonan euron tarpeesta, jolla on asiantuntijoitten mukaan erittäin vahvat perustelut. Liikenneturvallisuuden parantamiseksi tehty paketti, joka ei ole tällainen mulle—sulle-paketti, vaan kerrankin sataprosenttisesti asiantuntijoitten esittämä ja perustuu onnettomuustilastoihin, hyöty—kustannus-indekseihin ym. faktoihin, olisi ollut järkevää hoitaa tässä yhteydessä. Se oli peräti 42,8 miljoonaa euroa. Nämä nyt jäävät syistä, jotka varmaan kaikki tiedämme, hoitamatta tässä yhteydessä, vaikka olisi ollut järkevää hoitaa ne nyt.

Hallitusohjelmassa luvataan monia hyviä asioita. Näitä asioita koskien siellä todetaan muun muassa, että VR:n osingot kohdistetaan radanpitoon — ilman mitään välipuheita. Toiseksi siellä luvataan, että Tieliikelaitoksen tuotot kohdistetaan perustienpitoon. Edelleen siellä luvataan, että joukkoliikenteen rahoitusta lisätään. Ennusmerkit ovat ihan päinvastaiset. Samaten siellä luvataan, että liikenneturvallisuuden ja kilpailukyvyn kannalta välttämättömien liikenneväylien peruskunnostusta kiirehditään, ei siis hidasteta. Tähän toivoisin täsmennyksiä.

Sitten minulle on annettu tukiopetusta, että kehyspäätökset ajavat hallitusohjelman ohi. Tämä on kikkailua. Kehyspäätökset ovat sen kaltaisia, että ne sisältävät talouden kehitystä koskevia ennusteita ja arvauksia useiksi vuosiksi eteenpäin. Niitten täytyy olla alisteisia hallitusohjelmalle. Olen ymmärtänyt, että hallitusohjelma on ikään kuin vaalikauden mittainen poliittinen perustuslaki ja se on kaiken yläpuolella. Jos näin ei ole, niin viisas hallitus muuttaa sitten hallitusohjelmaa.

Kiitän tässä yhteydessä jaostoja. Ne ovat viikkotolkulla kuunnelleet maan parhaita asiantuntijoita ja päätyneet tiettyihin pienehköihin esityksiin, niin kuin pienuusluokka-ajattelussani kuvailin. Ne eivät venettä keikuta saatikka sitä kaada, ne ovat marginaalin marginaalissa, jos arvioidaan tulo- ja menoarvioitten toteutumisasteita. Kun tässä kuumassa neuvotteluprosessissa siinä vaiheessa, kun me täällä näitten pikkuasioitten kanssa tuhtailimme, kuulin tuolta — en tiedä, näinkö unta vai kuulinko ihan aidosti — VM:n suunnalta hihitystä, niin tänään kuulen sieltä hohotusta.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallitus käveli valtiovarainministeri Kalliomäen hahmossa hallituspuolueiden kansanedustajien yli ja pudotti nämä ratarakentamiseen tarkoitetut 25 miljoonaa euroa ja metsäparannukseen tarkoitetut 5 miljoonaa euroa tästä lisäbudjetista pois. Näinhän siinä kävi. Tämä tietenkin merkitsee sitä, että tässä työllisyystilanteessa, joka on heikkenemässä edelleen, näillä rahoilla ei voida työllisyyttä ylläpitää eikä parantaa, vaan siellä kummallakin puolella ovat lomautukset uhkana.

Olisi erinomaisen tärkeää ollut, että tässä lisäbudjetissa olisi ollut erityinen työllisyyspaketti. Se tästä puuttuu. Tähän työllisyyspakettiin olisi tietenkin pitänyt saada myöskin nämä tienrakennuksen rahat. Reaalisesti vuodesta 1990 vuoteen 2004 tierakennusmäärärahat ovat pudonneet 300 miljoonaa euroa. Siis se on valtava summa, kun ajatellaan sitä, kuinka paljon ne kokonaisuudessaankin ovat. Elikkä tämä reaalinen supistuminen on merkinnyt sitä, että tieverkko on rappeutunut ja edelleen rappeutuu, jos ei sinne lisärahaa saada. Näin ollen olisi erittäin tärkeää, että eduskunta ottaisi sen budjettivallan, joka eduskunnalle kuuluu, elikkä lisäisi niitä määrärahoja, mitä järkevä käyttö ja järkevä taloudenpito edellyttäisi. Tässä suhteessa tietenkin, kun ed. Saarinen puhuu näistä suuruusluokista, tämä on hyvin mielenkiintoinen asia näistä suuruusluokista puhuttaessa.

Tänään aamupäivällä käytiin täällä EU:n perustuslaista keskustelua. Tämä perustuslakihan pitää sisällään nämä EU:n taistelujoukot, ja on arvioitu, että Ruotsissa nämä taistelujoukot maksavat noin 800 miljoonaa kruunua. Myös Suomessa, uskoisin, tämä pitää suunnilleen paikkansa, elikkä voidaan puhua lähes 100 miljoonan euron suuruusluokkaa olevasta paketista. Kukaan ei ollut huolestunut siitä, onko näihin taistelujoukkoihin rahaa, mutta sen sijaan 5 miljoonan euron metsäpakettiin ei riittänyt rahaa. Yksikään kansanedustaja ei ollut huolestunut siitä, puhumattakaan näitten taistelujoukkojen periaatteellisesta merkityksestä, mitä ne saattavat merkitä Suomen turvallisuudelle ja Suomen riippumattomuudelle yleensäkin. En voi pitää tätä oikean suuntaisena ja siinä mielessä pidän täysin perusteettomana sitä hymistelyä, mitä täällä eduskunnassa käytiin tästä EU:n uudesta perustuslaista. Niihin kipeisiin kohtiin ei puututtu lainkaan, niitä kierrettiin kuin kissa kuumaa puuroa. En minä tiedä, haluttiinko ne salata Suomen kansalta ja haluttiinko salata se, että ne sitoumukset, mihin ollaan menossa, maksavat todella paljon rahaa, ja tässä tämä aikoinaan ed. Zyskowiczin perinteinen huuto, mistä rahat. Ei myöskään ed. Zyskowicz huutanut, mistä rahat näihin otetaan. 100 miljoonaa euroa on paljon rahaa. Tulkoon todetuksi vielä, että Suomi käyttää nykyisin nettona noin 100 miljoonaa euroa rauhanturvaamistehtäviin. Suomi on mielestäni aika suuri maksaja rauhanturvatoimissa, ja joku rajahan siinä Suomenkin rahanmenolla ja sillä osuudella tulee olla.

Lisäksi lisäbudjetissa rajoitetaan hyvin merkittävästi EU-tukien maksatusta. Lainaan sisäministeriön asiantuntijan antamasta lausunnosta pienen pätkän: "Hallitus esittää, että päätöksiä myöntämisvaltuuden lisäyksestä saa tehdä, mutta maksatuksia suoritusvarauksesta ei saa tehdä ennen kuin komissio on hyväksynyt ohjelma-asiakirjojen muutokset. Myöntämispäätökset tulisi tehdä näiden hankkeiden osalta ehdollisina, mikä aiheuttaa ylimääräistä työtä ja saattaa estää käyttämästä määrärahoja oikea-aikaisesti."

Onko tämä oikeata työllisyyspolitiikkaa, että rajoitetaan näitten määrärahojen käyttöä niin, että se saattaa johtaa jopa kokonaisten hankkeitten peruuntumiseen? Mielestäni tämä on hyvin ristiriitaista, ja muun muassa Pohjanmaan Liitto totesi seuraavaa: "Esitettyjen maksatusrajoitusten osalta Pohjanmaan Liitto toteaa, että myöntämisvaltuuden perusteella tavoiteohjelmaa toteuttavat viranomaiset voivat myöntää rahaa hankkeille, jotka täyttävät ohjelman edellyttämät kriteerit ja ehdot. Lisäehto maksatuksesta on kohtuuton, koska ehto luo käsityksen, että lopullinen rahoitusvastuu saatetaan siirtää toteuttajaorganisaatiolle, mikä merkitsee sitä, että näitä hankkeita ei uskalleta läheskään kaikkia aloittaa ja se heikentää edelleenkin työllisyyttä ja se saattaa aiheuttaa myös lisäkustannuksia erityisesti ympäristötöiden ja luonnonsuojelutöiden osalta."

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Historiani tässä talossa on vasta yhdeksän vuotta vanha, eli en ole aikaisemmin ollut mukana, kun Suomen keskustapuolue on ollut vallassa. Kuulin kyllä legendaarisia kertomuksia, oli semmoista kuin "pekkarointia" ja "iltalypsyä" ja "kepu pettää aina", ja ajattelin, että onpa hauskoja tarinoita. Nyt olen viime aikoina ollut eri kokouksissa ja huomannut, että on jotain muuttunut tässä tyylissä, miten tehdään politiikkaa, miten neuvotellaan, miten katsotaan kokonaisuuksia. Katsotaanko niin, että tämä on minun äänestäjieni juttu ja tämä on sinun, tai katsotaanko niin, että on Suomen etu tai maailman etu tai tulevien sukupolvien etu. Eli näkövinkkeli, miten asioita kohdataan, miten niistä puhutaan, miten niistä neuvotellaan, miten sovitaan, on kyllä muuttunut aika lailla.

Aina on ollut se tyyli, että valtiovarainministerillä on ollut sama tavoite riippumatta siitä, kuka mies tai olisiko joskus jopa nainen sitten tulossa valtiovarainministeriksi, aina on ollut sama tavoite, että pidetään rahapussi tiukassa. Ainoa tapa saada siitä jotain ulos rahaa on yksimielisyys, yhteinen näkemys, yhteinen tavoite. Olen itse eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja myös valtiovarainvaliokunnan jäsenenä ollut mukana monissa neuvotteluissa, joissa on päästy yksimielisyyteen ja sillä tavalla jyrätty valtiovarainministeri tavallaan sillä, että kun porukka on yksimielinen, niin sitten niin voidaan myös tehdä. Mutta paras tapa hallita on tämä "hajota ja hallitse". Jos on tämmöinen jengi, joka oikeasti tekee sulle—mulle-paketointia, niin silloin tämä on äärimmäisen helppoa hajota ja hallitse -politiikkaa. Sivusta katsoessaan täytyy sanoa, että on ollut aika masentunut olo, etenkin kun esimerkiksi liikennejaoston puheenjohtajan, ed. Saarisen kanssa oli äärimmäisen mukava ja yhteistyökykyinen jaosto ja semmoinen olo, että nyt nähtiin, että suurin kipupiste — niitä on ollut useampia — mutta suurin oli tällä hetkellä todellakin rautateiden kunto. Huomattiin, että tämä on nyt se, mihin on pakko puuttua myös senkin takia, että se on oikeudenmukaista.

Kun ajatellaan VR:ää yhtiönä, VR on äärimmilleen tehostanut toimintaansa, niin äärimmilleen, että se jopa harmistuttaa jo jossakin vaiheessa matkustajia, kun matkalippujen ja hinnat nousevat, eri jutut poistuvat, mitä on ennen ollut, halvempia junamatkoja, henkilökunta vähenee niin, että pitää jonottaa ehkä enemmän ostaessaan lippuja. Kaikki tehdään, jotta saataisiin niin paljon voittoa kuin mahdollista, jotta voidaan tulouttaa taas valtiolle, joka satsaa ratoihin. Mutta miten kävikään? Lopputulos on se, että rautateiden kunto heikkenee, ihmiset vihastuvat ja pettyvät. Meidän kaikkien yhteinen tavoite on toimiva rautatieverkko, sillä se on paras tapa liikkua niin ympäristön kannalta kuin muutenkin turvallisuuden kannalta. Meidän kaikkien tavoitteenhan pitäisi olla se, että niin henkilöliikenne kuin raskas liikenne olisi niin paljon kuin mahdollista raiteilla. Liikennejaosto kävi myös Itävallassa tutustumassa siihen, mikä siellä on näkemys liikennepolitiikasta, ja kaikilta tahoilta, ihan kaikilta, tuli sama viesti, että pitää satsata joukkoliikenteeseen ja etenkin rautateihin, se on halvempi, mukavampi, helpompi vaihtoehto kaikille. Eli Suomen linja menee nyt ihan päinvastoin. Ihmiset tuntevat, että henkilöauton käyttö on nyt helpompaa, halvempaa, suotavampaa ihan selvästi. Jopa raskaat kuljetukset näköjään siirtyvät enemmän ja enemmän kumipyörille. Meidän linjauksemme on nyt äärimmäisen hankala niin globaalisti, ekologisesti kuin työllisyysnäkökulmasta katsottuna.

Tulee vain semmoinen olo, kun tässä puhuttiin puolueohjelmista, että — olen erittäin iloinen ja ylpeä siitä, että liikennejaoston puheenjohtaja, ed. Saarinen sanoi sen ääneen — näköjään kehykset menevät ohi hallitusohjelman. Sillä tässä kun oli oikein harmistuksen hetki päällä, kun oli niin pettynyt, kun sitä hyvää yhteistyötä jostain suunnasta kaadettiin, että luin vähän hallitusohjelmaa. Siellä työllisyys on koko ajan äärimmäisen tärkeä asia, ei missään nimessä se, että halutaan lomautuksia, halutaan metsämiehet, halutaan VR:n ratamiehet lomautuksen kohteeksi. Siellä lukee suoraan näin: "- - on määrätietoisesti parannettava edellytyksiä synnyttää työpaikkoja, jotka ovat myös vähemmän koulutettujen erityisosaamista vaille jääneiden ulottuvilla." Tämä on hallituksen tavoite.

Aluekehityksestä lukee: "Aluekehityksen turvaamiseksi huolehditaan liikenneväylien ja liikenneyhteyksien ylläpidosta - -." Meidän kaikkien tavoite. "- - otetaan huomioon julkisten palvelujen erityisluonne, muun muassa julkisiin palveluihin liittyvät korkeat vaatimukset palveluiden laadusta, turvallisuudesta, saatavuudesta ja jatkuvuudesta." Mielestäni juuri sen jatkuvuuden ja saatavuuden tulee kaikessa olla varmaa, selvää, ennakoitavaa eikä tällaista poukkoilua kuin nyt.

Liikenteen suhteen täällä puhutaan muun muassa, että polttoaineista tulee pienhiukkasia ja muitakin päästöjä, eli juuri rautateiden suuntaan pitäisi saada enemmän liikennettä. Uusiutuvia energianlähteitä pitäisi suosia; tämä risupaketti, tämä maatalousjaoston esitys, on myös hallitusohjelmassa samoin kuin meidän ydinvoimapontemme. Kaikki silloin pyhästi lupasivat, että nyt nämä ydinvoimaponnet todella pitävät. Nyt olisi käytännön hetki todistaa, oliko niissä oikeasti, oikeasti, sitten jotain tarkoitusta, että tulee lisää rahaa muun muassa puuenergian käyttöön.

Hallituksen omistajapolitiikasta: "Hallitus harjoittaa ennustettavaa, aktiivista ja markkinaehtoista omistajapolitiikkaa. Valtion yritysvarallisuuden hoidossa on pyrittävä mahdollisimman hyvään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kokonaistulokseen. Omistajapolitiikan tavoitteena on yhtiöiden kehittäminen, hyvä henkilöstöpolitiikka ja valtion omistuksen arvon nostaminen." Kuuluvatko tähän heikkenevät radat ja lomautukset, haluan kysyä.

Ihan lopuksi vaan, koska aika loppuu, lausumaehdotus joukkoliikennettä ajatellen: "Eduskunta edellyttää, että vuosien 2005—2008 määrärahakehystä korotetaan niin, että joukkoliikenteen peruspalveluista voidaan huolehtia alueellisesti kattavasti ja että seutu-, työmatka- ja kaupunkilippujärjestelmien sekä matkakeskusten kehittämiseen on käytettävissä riittävät resurssit." Jotta jotain tulevaisuudessa saataisiin aikaiseksi ainakin joukkoliikenteen kohdalta.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Keskeisin työsarka niin hallituksella kuin oppositiollakin on työllisyyden hoito ja varsinkin työllisyyden hoito kestävän kehityksen näkökulmasta, mutta myös progressiivisen lisäarvon näkökulmasta.

Puun tuotanto kaikkinensa, sen turvaaminen, on keskeinen osa työllisyyden hoitoa edellä mainitusta näkökulmasta. Hallitus ei esittänyt lisätalousarviolisäystä puun tuotannon kestävyyden turvaamiseen. Maa- ja metsätalousministeriö sekä valtionvarojen maatalousjaosto, jaosto yksimielisesti, esittivät hallitukselle 5 miljoonan euron määrärahalisäystä vuodelle 2004 ja myöntämisvaltuuden lisäämistä 8,5 miljoonalla eurolla. Esitys on realistinen, ja sen avulla voitaisiin turvata metsänparannustöitten toteutus kuluvana vuonna. Vasemmistoliitto pitää tärkeänä lisävarojen saamista tässä lisätalousarviossa.

Puun tuotannon kestävyyden turvaamiseen on kuluvan vuoden talousarviossa varattu yhteensä 62,89 miljoonaa euroa. Käytettävissä olevat varat ovat yli 6,2 miljoonaa euroa pienemmät kuin vuonna 2003. Vähennys on merkittävä ja vaarantaa nyt suotuisaan vauhtiin saadun Kansallinen metsäohjelma 2010:n tavoitteitten saavuttamista. Metsänparannusvarojen määrä on nykyisellään Kansallinen metsäohjelma 2010:n tasolla.

Energiapuun korjuutuki ei kuitenkaan tullut ohjelmaa laadittaessa riittävästi huomioon otetuksi. Puuenergian käytön lisäämistavoitteita ei voida käytännössä toteuttaa ilman riittävää rahoitusta nuorten metsien hoitoon ja energiapuun haketukseen. Mikäli nuorten metsien hoitoon ei tule tukea, niitä ei hoideta nykyisessä laajuudessaan ja näitten metsien metsänhoidollinen tila huononee edelleen. Kohteista ei saada tällöin raaka-ainetta metsäteollisuudelle eikä energiatuotantoon.

Puuenergian lisäämiseen liittyvässä nuorten metsien hoidossa on kyse samalla, kun turvataan puun saantia pitkälle tulevaisuuteen, noin 1 100 työvuoden työpanoksesta ja siten samalla työllistävästä vaikutuksesta. Mikäli työt rahoituksen puutteessa joudutaan lopettamaan, mihin tilanteeseen nyt käytettävissä olevilla varoilla paikoin joudutaan jo syyskuussa, lisätään työttömyyttä. Tämä koskee alueita, joilla työpaikkojen luonti muutenkin on vaikeata. Lisäksi toiminnan vakaana pitäminen ylläpitää vakiintuneen työntekijäkunnan. Kerran alalta pois lähteneet työntekijät eivät välttämättä palaa takaisin metsään, vaikka työmahdollisuuksia olisikin, jolloin tästä syystä töitä alkaa jäädä tekemättä.

Puuenergian korjuun ja käytön lisäämistä rajoittaa nykyisellään julkisen tuen riittämättömyys. Eri ministeriöt, maatalous-, kauppa- ja teollisuus- ja ympäristöministeriö, eivät ole pystyneet sopimaan keinoista ja rahoituksesta, joilla niiden metsänhoito, energia- ja ilmastointitavoitteita tukevan energiapuun rahoitus saataisiin kuntoon. Ministeriöiden budjettikehykset ja muiden tarpeiden priorisointi energiapuun edelle ovat estäneet lisäresurssien saannin tähän tarkoitukseen.

Maa- ja metsätalousministeriön kautta ohjattavalla metsänparannusrahoituksella on ollut viime vuosina suurin merkitys puuenergian tukemisessa. Eduskunnan tulee ottaa niin sanotun risupaketin rahoitusasia hoitaakseen. Asia ei mene tavoiteltuun suuntaan ilman ministeriöitten kehykset ylittävää lisärahoituksen osoittamista vuoden 2004 lisätalousarvioon. Lisäksi rahoituksen pienetessä tilityksiä siirretään seuraavalle vuodelle, jolloin päättyneen vuoden töitä rahoitetaan välittömästi tulevan vuoden rahoilla. Tämä hankaloittaa taas tulevan vuoden työohjelman toteuttamista.

Vasemmistoliitto ei jätä metsäpuolta yksin. Me tulemme yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään esitykset lisärahan saamiseksi.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on totuttu siihen, että hallitusohjelmaa noudatetaan ja se on kuitenkin jonkinlainen ohjekirja. Nyt, kun olen kymmenettä vuotta täällä eduskunnassa ja valtiovarainvaliokunnassa olen ollut lähes yhtä kauan, ensimmäisen kerran sitten ei näin tapahdu.

On aika nöyryyttävää myöskin oppositiopoliitikolle katsoa, kun tavallaan puhemiehen nuija pöytään paukahtaa ja esimerkiksi radanpidon rahoja lisätalousarviossa jaosto on yksimielisesti päättänyt lisätä 25 miljoonaa euroa ja samassa sitten keskustan edustaja tulee ja kertoo, että eipäs, kun mennäänkin kirjan mukaan. Minusta tämä ei ole eduskunnan arvovallan mukaista, ja emmehän me sitten jaostossa tietenkään näin toimineet.

Minulla on vähän sellainen tunne, että nykyinen hallitus ei oikein ole päässyt vauhtiin ja se vaikuttaa tietysti myös opposition työskentelyyn. Aikataulut eivät pidä ja se ei tietenkään ole kiva asia. Todella, yhteistyö tuntuu olevan aika hakusessa. Demarit ovat hyvin epäluuloisia, ja keskusta oikeastaan taas noudattaa sitä iltalypsyä, ja tuntuu, ettei Rkp tiedä, missä mennään. Mielestäni tämä on aika oikea analyysi.

Arvoisa puhemies! Tässä lisätalousarviossa on yksi merkittävä asia, ja se on infrarahoituksen elinkaarimalli. Se on tavallaan uusi malli, ja on hyvä, että nyt kokeillaan ja katsotaan, miten siinä käy. Tietysti siinä on erilaisia negatiivisia vaikutuksia, jos kaikki ei mene hyvin, ja yksi on tietysti se, että kun tietä rakennetaan taikka rautatietä rakennetaan elinkaarimallilla, täytyisi olla tarpeellinen määrä kilpailijoita. Nythän on sellainen pelkotila, että esimerkiksi E18:n kohdalla, joka nyt on ensimmäisenä tässä, kenties on niin, että onkin esimerkiksi kaksi kilpailijaa. Vaikka kuinka ajattelet, että no, eihän nyt mitään kartellia voi tulla, tietysti toivoisi, niin kuin ministeri Luhtanenkin toteaa, että olisi enemmän kuin kaksi näitä isoja hankkeita, elinkaarimallissa kolme neljä hanketta, että oltaisiin aktiivisia, hallitus olisi aktiivinen — nyt sitä aktiivisuutta tarvittaisiin — ja että osoitettaisiin ihan selkeästi ne kiireellisimmät hankkeet nimenomaan tähän elinkaarimalliin.

Pohjoismaiden neuvostohan on lausunut tästä, että markkinat voisivat olla pohjoismaisiakin, ei meidän tarvitse syleillä koko Eurooppaa, jolloin kilpailu tulee olemaan varmasti sitten oikeudenmukaista ja saadaan oikea kuva. Mielestäni tämä on erittäin tärkeä asia, nyt kun on uudesta mallista kyse. Tietysti toivon, että esimerkiksi Kolmoskehätie Tampereen seudulla voisi olla yksi tämmöinen elinkaarimalli, koska se on erittäin kallis tie, ja kun se on aloitettu, se voitaisiin sitten tehdä loppuun.

Yksi tärkeä asia, joka todella on hallitusohjelman vastainen, on se, että radalle nyt sitten ei ilmeisesti esitetäkään lisärahoja, ja se tarkoittaa, että 300 ihmistä lomautetaan, mikä on tietysti aika paha asia. Jos tämä hallitus on vielä toiminut niin, että työttömyys on lisääntynyt, ei tämmöistä ratkaisua saisi tehdä, vaan tässä budjetissa pitäisi nimenomaan lisärahaa esittää, ei missään syksyn, joulukuun lisäbudjetissa, ei silloin enää ratoja rakenneta, vaan nyt se pitäisi esittää ja päästä tekemään. Nämä samat ihmiset joutuvat lomautetuiksi ja saavat sitten rahaa työministeriön pääluokalta, kun he voisivat olla töissä ja tehdä rataa, mikä olisi järkevää.

Toinen tietysti tärkeä asia on perustienpitoon saatavat 42,8 miljoonaa euroa, joka on tämä teemapaketti turvallisuuteen, johon eduskunta on rahaa monta kertaa esittänyt. Nämä suunnitelmat on tehty ministeriössä ja Tiehallinnossa nimenomaan eduskunnan tahdon mukaisesti. Ne kolmetoista hanketta ovat valmiina, joita koskevilla tieosuuksissa on kaikilla tapahtunut kuolonkolareita, ja todella toivottaisiin, että nyt olisi saatu tämä raha. Kokoomus tulee esittämään, että tämä 42,8 miljoonaa euroa todella tulee tähän teemapakettiin.

Yksi tärkeä asia on vielä se, että todella kehyksistä on vähennetty joukkoliikennerahoja 23 prosenttia, joka on hirvittävän iso määrä. Nythän tietysti on aika paljon epätietoisuutta bussiyrittäjillä ja tämän alan liikennöitsijöillä, koska sopimuksia nyt sanotaan irti ja sekin lisää työttömyyttä.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti eduskunta järkiintyy, myöskin hallituspuolueet, ja ratarahat ja nämä tienpidon turvallisuuteen tähtäävät rahat lisätään tähän lisätalousarvioon.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Paavo Lipponen.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on jättänyt ehdotuksensa lisätalousarvioksi. Selvää lienee se, etten ole kaikilta osilta siihen tyytyväinen. Ensinnäkin minua huolestuttaa talouden ja työllisyyden hoito tai paremminkin hoitamattomuus ja toiseksi maamme tie- ja rataverkon erityisen hankala tilanne. Vuosi sitten hallitusohjelmaa tehtäessä oli odotettavissa, että talous kasvaa noin 3—4 prosentin vuosivauhtia, ja siltä pohjalta hallitus esitti hallitusohjelmaan 100 000 uutta työpaikkaa. Tahti nyt ei ole kuitenkaan se, eivätkä valtiovarainministerin ennusteet lupaa tulevaisuudellekaan kuin keskimäärin 2,5 prosentin talouskasvua. Kun tämä tosiasia on tunnustettu ja tärkeistä tavoitteista halutaan kuitenkin pitää kiinni, on aika muuttaa toimintasuunnitelmaa.

Arvoisa puhemies! Esimerkiksi säästölinjasta luopuminen olisi oiva keino. Suomen kauppatase oli viime viikolla julkaistujen Tullin ennakkotietojen mukaan 830 miljoonaa euroa ylijäämäinen, ja se on ollut sitä viimeiset kymmenen vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi säästää pahojen päivien varalle, sijoittaa ulkomaille ja jättää rahat käyttämättä jokapäiväiseen kulutukseen ja investointeihin samaan aikaan, kun sopivia sijoituskohteita löytyy kotimaasta yllin kyllin, esimerkiksi vaikka tieverkosto tai tehtaitten rakentaminen. En oikein ymmärrä moista menettelyä. Jos säästöt käytettäisiin täällä, lisääntyisivät sekä kulutus että investoinnit kotimaassa, ja mikä parasta, syntyisi niitä odotettuja uusia työpaikkoja, joita nykyhallituksen keinoin ei tahdota saada.

Myös tuloverotuksen keventäminen kaikissa tuloluokissa olisi hyvin järkevää politiikkaa, ja sitä tulisi edelleen jatkaa. Suomalaisten nettoansiot eivät ole länsieurooppalaista tasoa, ja mielestäni tämä on erittäin kyseenalainen ansio maalta, jota kilpailukykyiseksi hyvinvointivaltioksi me kehumme. Nettoansioiden määrän kasvu tarkoittaisi luonnollisesti myös kulutuksen kasvua. Verotuksen keventämisellä vaikutetaan positiivisesti työllisyyteen, talouskasvuun ja sitä kautta myös kansalaisten hyvinvointiin.

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran en voi muuta kuin pyörittää päätäni hallituksen tavalle hoitaa Suomen liikenneasiat. Tiedossa on, että liikennemäärät kasvavat voimakkaasti maassamme koko ajan ja samanaikaisesti tie- ja rataverkko rapistuu. Tämä taas tarkoittaa erityisesti alemman tieverkon kunnon heikentymistä. Juuri nyt olen erityisen pettynyt hallituksen lisätalousarvioehdotukseen, josta puuttuvat Tiehallinnon perustienpitoon ehdottamat ja enemmän kuin tarpeelliset yli 40 miljoonan euron lisämäärärahat. Hallituksen torppaama teemapaketti olisi mahdollistanut kaikkiaan 13 tehokkaan liikenneturvallisuushankkeen toteutumisen ympäri Suomea. Teemapaketin korjauskohteet ovat vaarallisia tieosuuksia, joilla on tapahtunut useita ihmishenkiä vaatineita onnettomuuksia. Liikenneturvallisuudella ja ihmishengillä leikkiminen ei ole minun eikä kokoomuksen linjan mukaista.

Riittävän rahoituksen saaminen perustienpitoon ja tärkeistä liikenneyhteyksistä huolehtiminen on ehdottoman tärkeää elinkeinoelämän ja alueitten kilpailukyvyn kannalta, työllisyydestä ja liikenneturvallisuudesta nyt puhumattakaan. Vuosi sitten tässä salissa maalaamani uhkakuva näyttää toteutuvan. Kärjistetysti voisi sanoa, ettei maanteitä enää rakenneta, ylläpidetä eikä niillä kohta enää ajetakaan. Sama pätee myös rataverkkoon. Ratahallintokeskus ja liikenne- ja viestintäministeriö ehdottivat rataverkon kunnostukseen yli 55 miljoonan euron lisäystä, mutta hallitus päätyi esittämään ainoastaan hieman yli 20 miljoonan euron lisärahan. Se ei missään nimessä ole riittävä raha rataverkon kunnon ja toimivuuden säilyttämiseksi. Tämä on onneton tosiasia, mutta lisäksi ihmettelen, miten moinen sopii kepulaiseen ajattelumalliin ja eritoten sen mainostamaan aluepolitiikkaan. No, onhan keskusta tosin viime aikoina hivuttautunut myös kaupunkeihin ja jopa pääkaupunkiin, ja liikenneverkon tila huomioon ottaen näyttää minusta siltä, että täällä se myös haluaa pysyäkin.

Arvoisa puhemies! Tästä huolimatta olen jättänyt useita liikennepainotteisia muutosehdotuksia lisätalousarvioon, koska Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa on parannusta vaativia teitä riittämiin.

Ensinnäkin E18 väleillä Koskenkylä—Kotka ja Hamina—Vaalimaan raja-asema vaatii pikaista moottoritien rakentamista. Tällä tiellä liikennemäärät kasvavat jatkuvasti, ja Suomen ja Venäjän välisen kuljetusliikenteen johdosta tiellä liikkuu erityisen paljon raskasta kalustoa. Tien nykyinen kunto ja koko on tähän nähden jopa ala-arvoinen. Muiden muassa myös Valtatie 6:n tieosuus Lappeenranta—Imatra-välillä on kunnostettava samoin kuin Kotkan ja Kouvolan välinen Valtatie 15 sekä Vt 12 Nastola—Tillola.

Arvoisa puhemies! Liikennejaoston jäsenenä olen hyvin pettynyt siihen uuteen käytäntöön, mikä täällä valtiovarainvaliokunnassa tuli esille, että liikennejaoston yksimielinen päätös, samoin maatalousjaoston yksimielinen päätös valtiovaroissa kaadettiin sen takia, että ministeri Kalliomäki oli ilmoittanut, että sosialidemokraatit eivät hyväksy muuta kuin hallituksen esityksen. Ensimmäisen kerran eduskunnan historiassa kaadettiin yksimielisesti jaoston päätökset. Toivon, että jatkossa näin ei meneteltäisi. Muuten se johtaa siihen, että on kysyttävä, minkä takia jaostoissa asiantuntijakuulemista suoritetaan ollenkaan, jos tämmöisen uuden käytännön punamultahallitus ottaa täällä käyttöön.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi täytyy liikennevaliokunnan jäsenenä antaa tunnustus liikenneministeri Luhtaselle, että hän on ponnekkaasti yrittänyt saada rahaa tie- ja ratahankkeisiin mutta huonolla menestyksellä. Vaikka rahaa on tullut, Sammon myynnistä noin 1 000 miljoonaa euroa, ja täällä ed. Saarinen luetteli useita kohteita, satoja miljoonia euroja on tullut niin sanotusti ylimääräistä rahaa, niistä ei ole sitten riittänyt liikenneinfran kunnostamiseen. Eläkerahastot ovat lehtitietojen mukaan kertoneet, että niillä on puutetta sijoituskohteista. Ne ovat kiinnostuneita sijoittamaan muun muassa elinkaarimallilla näihin isoihin tiehankkeisiin ja ratahankkeisiin, elikkä rahaa olisi tulossa ja sitä olisi mahdollista käyttää näihin.

Keski-Suomessa on tie, joka halkoo läpi Suomen, Nelostie, Suomen vilkkain rekkatie. Se on ala-arvoisessa kunnossa siihen nähden, mitä liikennemäärät ovat. Kesäaikana liikenne ylittää 9 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, ja se on elinkeinoelämälle erittäin tärkeä kuljetustie. Nelostiestä pitää ottaa huomioon se, niin kuin tänäänkin eräässä kokouksessa otettiin esille, että siellä ei ole muuta vaihtoehtoa sen tien kunnille ja yrityksille kuin tie. Ei ole rautatietä siinä vierellä, jolla voisi kuljettaa, eli jo aluepoliittisesti pitäisi tie pitää erittäin hyvässä kunnossa.

Samaten ratarahat, mitkä täällä ovat olleet esillä, 40 miljoonaa euroa, pitäisi saada lisäbudjetista. Jos siitä tulee satoja työttömiä vielä nykyisten työttömien lisäksi, se ei ole hyvä asia, kun on toista luvattu, että pitäisi tulla satatuhatta uutta työpaikkaa.

Sitten olen tehnyt tähän lisätalousarvioon aloitteen määrärahan osoittamiseksi peruskoulujen luokkakokojen pienentämiseen, kun sieltä sun täältä kunnista ympäri Suomea tulee tietoa, että luokkakoot alkavat olla ylisuuria ja haittaavat oppilaitten keskittymistä ja oppimista, ja kumminkin lapset ovat kansakunnan tärkein tulevaisuusinvestointi. Monet lapset eivät näin ollen saa yksilöllistä opetusta, kun eivät opettajat kerkiä sitä tekemään. Muun muassa kotikaupungissani Jyväskylässä on opettajia vähennetty ja luokkakokoja sen myötä joutuu suurentamaan, eli siinä olisi myös järkevä rahoituskohde.

Samaten täällä puhuttiin jo määrärahojen osoittamisesta sairaanhoidon ja vanhusten palvelujen järjestämiseen. Siinä myös kunnat ovat karsineet rahoja, vaikka sairaanhoidon, niin perussairaanhoidon kuin erityissairaanhoidonkin, järjestäminen kuuluu kunnille. Nyt pitäisi sitten valtion auttaa kuntia, että ne selviytyvät näistä menoista. Ministeri Mönkäre sanoi, että autetaan, mutta niin kuin täällä todettiin, se raha ei piisaa, mitä nyt on luvattu, pitäisi saada lisää. Tästäkin olen tehnyt lisätalousarvioesityksen, joten on kumminkin kohteita, mistä voidaan äänestää, niin että ei tämä lisäbudjetti vielä valmis ole, vaikka täällä ed. Ala-Nissilä totesi, kun hän esitteli, että tämä on valmis jo nyt ja nyt vain lähdetään hyväksymään tätä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Pysähtyneisyys kuvaa varsin osuvasti sitä tilannetta, jossa Suomi tänä päivänä elää. Valitettavasti tämä käsittelyssä oleva lisäbudjetti ei Suomea liikkeelle saa, vaan pysähtyneisyys jatkuu ainakin syksyyn asti. Investoinnit suuntautuvat muualle maailmaan, ja Suomessa ei työpaikkoja luoda eikä talouden pyörimisvauhtia saada kiihtymään. Tämä on valitettavaa. Nyt olisi hallituksen tuotava selkeä työllisyysohjelma, toimenpideohjelma, eduskuntaan, että voitaisiin arvioida, missä mennään. Tässä ei kovin hyvältä todellakaan tulevaisuus näytä, ellei ala jotakin tapahtua. Tämä hallitus on istunut nyt jo tasan vuoden, ja kun otetaan se lyhyt pätkä siihen edelle, niin jo pitkälti toista vuotta. Enää ei ole aikaa kuin kaksi ja puoli vuotta hallituksella istua, jos normaalin vaalikauden aikoo istua. Tuloksia todellakin odotetaan pelkkien puoluekokouslupausten rinnalle.

Herra puhemies! Puutun tässä puheenvuorossani vain liikenneasioihin, joista täällä on käyty keskustelua. Ensin totean, että se valtiovarainvaliokunnassa tapahtunut näytelmä ei ollut kunniaksi kenellekään, ei hallitukselle eikä valitettavasti eduskunnallekaan. Toivon ettei sellaista enää koskaan tapahdu, vaan asiat keskustellaan ajoissa.

Erityisesti kuitenkin hämmästyttää tämä hallituksen täysin sekava linja liikenneinvestoinneissa. Ministerit puhuvat aivan ristiin. Viimeksi taisi tulla tällä viikolla, vai oliko viime viikolla, Etappi-lehti, Tiehallinnon lehti, jossa on kauniisti hymyilevä kaunis liikenneministerimme, joka juuri saapui paikalle; myös opetusministeri yhtä kauniisti hymyilee. Toivoisin, että tässä hymyilisi myös valtiovarainministeri yhtä kauniisti ja lupaavasti. Tässä nimittäin liikenneministeri Luhtanen vaatii tiestöön rahaa vaikka lainaamalla.

Tässä kirjoituksessa on mittavia toiveita, kauniita ajatuksia, joihin on helppo yhtyä täydellisesti. Mutta valitettavasti niin uuden rahoituksen, lainarahoituksen kuin myös näitten uusien mallien eli elinkaarimallin osalta pysähtyneisyys on täydellinen. Mitään ei tapahdu. Uusia hankkeista listattiin: kahdeksan teemahanketta ja viisitoista muuta isoa hanketta, ja vain Turun moottoritie on käynnissä tai käynnistymässä Lohja—Muurla-väliltä.

Elinkaarimallin käyttöönotto oli kovastikin esillä talvella väylätyöryhmän mietinnön jälkeen, mutta valtiovarainministeri Kalliomäki tyrmäsi sen laajemman käyttöönoton varsin täydellisesti muun muassa allekirjoittaneelle antamassaan vastauksessa kirjalliseen kysymykseen 312 tänä vuonna. Sillä mallilla ei näytä päästävän eteenpäin.

Toinen asia on se, että nyt valtion omaisuutta myydään. On myyty jonkin verran Sampoa ja mahdollisesti muutakin myydään. Ministeri Pekkarisella on isot suunnitelmat. Valtiovarainministeri näyttää pitävän täysin jääräpäisesti kiinni siitä, että myyntituloilla lyhennetään valtionvelkaa. Ministeri Luhtanen oli 24.5.2004 Uutispäivä Demari -lehden haastattelussa sitä mieltä, että hallituksen päätös on täysin järjetön. Tätä sanaa ministeri käytti silloin: "järjetön" on hänen edustamansa hallituksen päätös siitä, että myyntitulot käytetään velan lyhentämiseen eikä niitä käytetä infrastruktuurin kehittämiseen ja parantamiseen, jolloin koko maan kilpailukyky voisi parantua ja todellakin työllisyys myös voisi hyötyä. Näyttää siltä, että ministeri Kalliomäki on yksin tällä linjalla, mutta niin kuin hän ajoi yli ratarahoissa, samalla tavalla hän päättää hallituksessa muutkin varainkäytöt. Niin sitten on ministeri Luhtanen ylikävelty.

Nyt on mielenkiintoista se, että Suomen keskustalla oli puoluekokous, oliko siellä peräti 1 800 puoluekokousedustajaa eli melkein kaikki Suomen vielä elävät kylät edustettuina. Tuo valtaisa joukko arvokkaita ihmisiä hyväksyi kannanoton — kuulemma kokous oli yksimielinen, ei yhtään äänestystä, jotenkin tämäkin asia on ollut täysin yksimielinen. Suomen keskustan laajan kannanoton osiossa 3 hallituspolitiikasta vuoteen 2007 kohdassa 3.1 "Talous- ja veropolitiikan linja" todetaan näin: "Julkisen vallan toimin on pidettävä huolta siitä, että liikenneväylät pidetään kunnossa. Pääteiden rakentamisen lisäksi on huolehdittava alemman asteisen tiestön ja yksityisteiden kunnossapidosta. Keskustan mielestä liikenneinvestointeihin on käytettävä valtionyhtiöistä saatavia myyntituloja nykyisiä päätöksiä enemmän. Myös muita rahoitusmalleja on kehitettävä aktiivisesti. Liikennehankkeita toteutetaan väylätyöryhmän esitysten mukaisesti." Siis Suomen keskustan ylin päättävä elin puoluekokous vaatii valtionyhtiöistä saatavia myyntituloja käytettäväksi liikenteeseen enemmän kuin se ministeri Luhtasen järjettömäksi mainitsema päätös antaa myöden.

Tuo "järjetön" päätös on sisällöltään se, että valtion omaisuuden myyntituloista 500 miljoonan euron yli menevästä osasta enintään 10 prosenttia voidaan käyttää tutkimukseen, kehitykseen ja infrastruktuurin parantamiseen. Kun tarkastelukulma on, niin kuin ministeri on todennut, yksi vuosi, niin täytyy myydä yhden vuoden aikana koko valtion omaisuus, että tulee edes jonkinlainen potti käytettäväksi esimerkiksi polttavan tarpeellisiin liikenneinvestointeihin, joita on kaikkialla Suomessa. Esimerkiksi tämä vaarallinen, tuhoisa onnettomuusosuus Nelostiellä tarvitsee kiireesti rahoituksen, jotta voidaan sekä alueen kehitys että koko kansankunnan osalta infrastruktuuri saada siihen kuntoon, että elinkeinoelämä, työllisyys ja myös liikenneturvallisuus voidaan saada nykyistä paljon paremmalle tasolle.

Herra puhemies! Kun ministeri Luhtanen, ministeri Pekkarinen ja nyt myös Suomen keskustan puoluekokous täydellisellä yksimielisyydellä on edellyttänyt, että valtionyhtiöistä saatavia myyntituloja käytetään nykyistä enemmän liikenneinvestointeihin, niin odotan mielenkiinnolla, miten edustajat ja ministerit äänestävät lisätalousarvioon jättämästäni muutosesityksestä n:o 30. Siinä ehdotan lausumaa: "Eduskunta edellyttää, että valtion osakemyyntituloista pääosa käytetään kertaluonteisiin liikenneinvestointeihin menosäännön ja vaalikauden kehyksen estämättä." 51 prosenttia olisi jo pääosa. Sillä rahalla tänä vuonna esimerkiksi saataisiin paljon aikaan. Kun nyt asiantuntijoiden mukaan mikään ehdoton välttämättömyys ei ole valtionvelan lyhentämiseen, niin on todella perusteltua, että nämä hankkeet, jotka on koettu todella tärkeiksi, pannaan käyntiin, niin kuin väylätyöryhmä on esittänyt ja niin kuin ministeri Luhtanen on aivan oikein ollut ajamassa, mutta hänen ylitseen on nyt ajanut joku muu.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Olen aikaisemmin kuvannut tätä punamultahallitusta rinnastamalla sen tyyliltään virkamieshallitukseen, joka hoitaa vain juoksevat asiat ja varoo tekemästä mitään sellaisia ehdotuksia ja ratkaisuja, joilla tuo harmaa kuva vaurioituisi. Hallituksen imago on todella saamaton ja harmaa. Eräs uusi piirre tuohon imagoon on kuitenkin tullut aivan viime päivinä. Punamultahallituspuolueet ovat ryhtyneet soutamaan ja huopaamaan, suorastaan leikkimään suurilla, kansalaisille tärkeillä asioilla.

Viime viikolla saimme hallituksen keskustaedustajilta kuulla rintaa röyhisteleviä puheenvuoroja, kuinka nyt lisätalousarvion yhteydessä laitetaan tie- ja rata-asiat kuntoon. Tiedotusvälineetkin intoutuivat kertomaan noita positiivisia uutisia. Mutta kuinka kävikään? Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki käveli kaikki muut hallituskumppanit ja omansa yli uhkaamalla hallituksen hajottamisella, mikäli valtiovarainministeriön ehdotuksia ei hyväksytä. Näin keskustalaiset ja omankin, sosialidemokraattisen, ryhmän edustajat vaiennettiin. Ed. Uotila kuvasi tapahtumia aivan oikein surullisiksi ja häpeällisiksi.

Nyt kysymys teille, keskustalaiset, joita täällä on perin vähän, ainoastaan yksi tällä hetkellä: miten aiotte lunastaa lupauksenne kansalaisille, kun lähes jokaisen merkittävän asian osalta toimitte toisin kuin olette vaalien alla luvanneet? On ollut suorastaan masentavaa seurata toimintaanne monissa tärkeissä asioissa: suhtautumistanne eläkeläisiin, vapaaehtoisten eläkejärjestelmien romuttamiseen, työllistämiseen, haja-asutusalueiden ongelmiin, luonnonsuojeluun, aluepolitiikkaan jne. Luetteloa voisi vieläkin jatkaa. En löydä toiminnastanne paljonkaan sellaisia ratkaisuja ja tekoja, joita lupasitte ennen vaaleja.

Keskustalla on näköjään asiassa kuin asiassa neljä eri linjaa: lupausten linja vaalien alla, pettäjän linja hallituksessa, jälleen lupausten linja puoluekokouksessa ja pettäjän uusi rooli arkipäivään palattuaan. Näin keskusta on toiminut tämän lisätalousarvionkin osalta. Hallitusohjelmassa on luvattu 100 000 uutta työpaikkaa vaalikaudella, ja on käynyt juuri päinvastoin. Työpaikat ovat vähentyneet, niin kuin olemme jo kuulleet. Monilla alueilla työttömyys on kääntynyt nousuun. Missä viipyvät hallituksen reaktiot tilanteeseen? Ei niitä ainakaan tässä lisätalousarviossa näy.

Keskisuomalaisen silmin katseltuna lisätalousarvio on todella suuri pettymys, vaikka hallituksessa istuu keskisuomalainen kansanedustaja Mauri Pekkarinen. Soutaminen ja huopaaminen jatkuvat Valtatie 4:n osalta. Ministerityöryhmä antoi taannoin toiveita sen rakentamisesta, mutta sen jälkeen onkin kuultu asiasta täysin poikkeavia kannanottoja. Eri ministerit puhuvat hankkeesta keskenään ristiriitaisesti, kuten ed. Kankaanniemi kertoi. Toiset lupaavat, jotkut vaikenevat ja valtiovarainministeriö polkee jarruja ja tarvittaessa vetää punaisen viivan ehdotuksen yli.

Lisätalousarviossa olevaa Valtatietä E18 ja sen osaa välillä Muurla—Lohja perustellaan Suomen kansainvälisesti merkittävimmän tien maineella välillä Turku—Helsinki—Vaalimaa. Ehkäpä se tuossa suunnassa olevista teistä onkin merkittävin, mutta koko Suomea ajatellen Valtatie 4 on koko maamme selkäranka, jonka tulee olla tasoltaan sellainen, että se pystyy palvelemaan kuntia, niiden asukkaita sekä elinkeinoelämää huomattavasti paremmin ja turvallisemmin kuin tänä päivänä.

Nelostien toteuttaminen olisi parasta mahdollista aluepolitiikkaa. Sen rakentaminen antaisi työtä useiksi vuosiksi, ja valtion panostukset tuohon kohteeseen tulisivat aivan varmasti moninkertaisina takaisin. Valtiovarainvaliokunta onkin pitänyt välttämättömänä, että perustienpidon määrärahasto mitoitetaan sellaiseksi, että ministerityöryhmän ehdottamien hankkeiden toteuttaminen on mahdollista. Kuinka sitten on mahdollista, että muutamat hallituksen ministerit unohtivat tai pakotettiin unohtamaan tuo periaate, vaikka olivat itse tuota linjaa ministerityöryhmässä muotoilemassa? Arvosteluni ei koske ministeri Luhtasta, joka on tehnyt erittäin hyvää työtä näiden hankkeiden osalta.

Arvoisa puhemies! Kesätauon kynnyksellä on pakko todeta, että punamultahallitus on kaukana lähes kaikista tavoitteistaan. Sen linja on harmaa ja hapuileva, johtajatyyppejä ministeriaitiossa on aivan liian vähän. Toivon, että kesätauko antaisi uutta puhtia, rohkeutta ja ennen kaikkea rehtiyttä. Jos näin ei tapahdu, on syksyllä aika vaihtaa hallituslaivan miehistö.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen vuoden 2004 lisätalousarvioesityksen yhteydessä olemme lähinnä keskustelleet perusteistä ja rautateistä. (Ed. Pulliainen: Siitä puhe, mistä pula!) — Niin. — Ja varmasti näin on, kun katsoo myös sitten näitä lisätalousarvioaloitteita, mitä kansanedustajat ovat tähän hallituksen esitykseen esittämässä, kyllähän ne suurimmaksi osaksi koskettavat myös teitä ja rautateitä, ja aivan oikeutetusti. Siellä on tietenkin muutama sellainen talousarvioaloite, joka koskettaa sosiaali- ja terveysalaa ja opetustointa, ja ne myös ovat tärkeitä.

Mutta nyt tämä keskustelu, mikä tässä on käyty, on tärkeä. Olen samaa mieltä, että meidän todella tulisi nyt saada eduskunnan tahto näkyviin. Niinpä, kun itse en ole valtiovarainvaliokunnassa enkä sen jaostoissa, olen todella tarkkaan seurannut tätä keskustelua ja jään odottamaan sitä, miten tämä nyt sitten kääntyy. Tuntuu toisaalta aivan mahdottomalta, jos jäämme vain siihen, mitä nyt valtiovarainvaliokunnan mietintö lupaa, varsinkin koska se, mitä valiokunta on esittänyt eduskunnan tahtona, ei ole vienyt päämäärään eli tavoitteeseen. Niin kuin täällä on kuultu, hallituksen ja valtiovarainministeriön puolella sitten leikkaukset on tehty, eli vaikka mietinnössä on erittäin vahvoja lauseita, jotka tukisivat sitä, että niin rautateille kuin perustienpitoon tulisi rahaa saada, niin kuitenkaan rahamääreitä sieltä ei löydy.

Arvoisa puhemies! Erityisesti valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että perustienpidon alhainen määrärahataso ei anna mahdollisuutta hallitulle ja ongelmat ennakoivalle tienpidolle, vaan se johtaa vähitellen perusparannustarpeen kasaantumiseen. Tästähän on täällä keskusteltu, ja allekirjoitan tämän täysin. Tiedämme, että jos näitä lisärahoja ei saada eli jos ei oikeaan aikaan rahoiteta tai tehdä joitakin ratkaisuja, niin seuraava lasku on suurempi. Ongelma, mikä nimenomaan näkyy sitten vielä Ratahallintokeskuksen eli perusradanpidon kohdalla, on mielestäni se, mikä täällä on todettu, että VR on tehnyt tulosta ja tehnyt sen hyvin systemaattisesti ja pyrkinyt tavoitteessaan katsomaan erilaisten asioitten kautta, miten palvelua kehitetään, ja sitten tämä kaikki onkin heidän omaa toimintaansa ajatellen turhaa, jos näin sanotaan, että se tuloutus ei kohdennukaan sinne, mihinkä perusradanpito sitä edellyttäisi. Näen tämän erittäin kohtuuttomana päätöksenä, että perusradanpitoon 25:tä miljoonaa ei ole saatu.

Liikenneturvallisuuden parantaminen on, niin kuin täällä on todettu, myös hallituksen ohjelmassa. Hallituksen ohjelmassa todetaan, että liikenneturvallisuuden ja kilpailukyvyn kannalta välttämättömiä liikenneväylien peruskunnostus- ja eritasoliittymä- ynnä sähköistymishankkeita kiirehditään. Eli tuntuu todella kummalliselta, jos tänne on vielä laitettu "kiirehditään". Ainahan tällaisissa ratkaisuissa on tietysti jonkinlainen arviointi tehtävä, mikä on kiireellinen. Mutta tiedämme hyvin, mitä on tapahtunut Valtatie 4:lla, mitkä sen puutteet ovat, ja tiedämme myös näistä muista hankkeista, joita on aloitettu eikä voida jatkaa, mutta on myös pienempiä tieosuuksia, joissa ei ole edes päästy perustienpidossa alkuun. Niin nämä tiet rappeutuvat ja laskut lisääntyvät. Tähän tietenkin on yhdistettävä, että tässä samalla, kun me tässä päätämme lisätalousarviosta keskustelun jälkeen, samaan aikaan tieto työllisyydestä, työllisyyden heikkenemisestä, on meillä olemassa. Olisin todella odottanut, että lisätalousarvio luonteeltaan olisi ollut sellainen, että tämäkin palvelisi tätä tavoitetta, minkä hallitus on ohjelmassaan asettanut, eli 100 000 työpaikkaa lisää, ja nyt tiedämme, että lähelläkään sitä ei olla. Näin ei tavoitteeseen päästä.

Arvoisa puhemies! Eduskuntaryhmämme, kristillisdemokraatit, on tehnyt joitain lisätalousarvioaloitteita, jotka koskevat myös muuta kuin perustienpitoa ja joista täällä jo ed. Kankaanniemi hyvin toi esille sen omansa. Oma aloitteeni koskettaa lähinnä vanhempainrahaa. Sitten on olemassa myös aloite, joka koskettaa lääkekorvausten omavastuun maksukaton laskemista. Tietenkin tässä keskustelussa tuntuu jotenkin siltä, voiko tämänlaisia esittää.

Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat! Pidän joka tapauksessa tärkeänä, että me myös lisätalousarviossa voisimme arvottaa, minkälaisessa tilanteessa meidän palvelumme ovat ja mitkä ovat siellä ne kiireisimmät asiat, joihinka tulisi lisärahaa saada, eivät pelkästään palvelut, vaan kaiken kaikkiaan meidän suomalaisten hyvinvointi, perheiden hyvinvointi, ja mitkä ovat siellä ne kiireisimmät asiat, mitä tulisi ratkaista. Lisätalousarvioaloitteitten takanahan on se, että varsinaiseen talousarvioon niitä emme ole saaneet ja näin näitä jatkamme eli pidämme niitä esillä.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, totean vielä, että täällä on erittäin hyviä vastalauseita ja erityisesti vastalauseessa 1 on mielestäni hyvin nostettu esiin perustienpito ja siellä on tämä 42,8 miljoonaa ja on perusteltu sitä hyvin. Samoin Ratahallintokeskukselle, perusradanpitoon on tämä 25 miljoonaa euroa. Nämä ovat erittäin perusteltuja, ja näen, että nämä jos mitkä tulisi lisätä tähän lisätalousarvioon.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Muutama juttu tähän lisätalousarvioon. Tässä lisätalousarviossa tuloiksi arvioidaan 728 miljoonaa euroa ja määrärahojen vähennyksiä ehdotetaan noin 110 miljoonaa euroa. Syntyvää noin 840 miljoonan euron ylijäämää ehdotetaan käytettäväksi nettolainanoton vähentämiseen, jolloin nimellisarvoinen nettolainanotto vähenisi noin 1,2 miljardista eurosta noin 380 miljoonaan euroon. Tässä arvioidaan myöskin, että valtionvelka olisi tämän vuoden lopussa 63 miljardia, noin vajaa 64 miljardia euroa, mikä on semmoinen 43 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Se, että nyt valtionvelkaa lyhennetään lisääntyvillä, arvioitua suuremmilla tuloilla, minun mielestäni ei tähän suhdannetilanteeseen oikein hyvin sovi, enkä ole löytänyt kyllä valtiovarainvaliokunnassakaan asiantuntijakuulemisen kauttakaan riittävästi perusteluja, miksi näin menetellään. Kovasti oppia on yrittänyt jakaa muun muassa valtiovarainministeri, mutta meikäläisen jakeluun se vaan ei tunnu menevän. Nimittäin tässä tilanteessa (Ed. Pulliainen: Huono opettaja!) — oppilaassakin voi olla vikaa — (Ed. Pulliainen: Ei voi olla, tunnetaan hyvin!) tässä tilanteessa, kun työllisyys on meillä keskeinen kysymys ja kun teollisuudessa ja elinkeinoelämässä investoinnit eivät ole käynnissä, meillä on investointilama, niin meidän pitäisi investoida julkisen vallan toimesta. (Ed. Nepponen: Oikein sanottu!) Nyt näin ei olla tekemässä. Me vaarannamme monella tapaa meidän yhteiskuntamme ja elinkeinoelämämme kilpailukykyä, ja se tulee kostautumaan aivan varmasti, jos ei politiikka tässä suhteessa tule muuttumaan. Perusteluja, totta kai, valtionvelan lyhentämisellekin on, mutta se pitää toteuttaa sitten aikana, jolloin siihen paremmat edellytykset valtion osalta on.

Me emme ole kyenneet myöskään liikennepolitiikan osalta pitkäjänteiseen toimintaan. Meillä on esimerkiksi liikenneväylien osalta ollut kaiken maailman työryhmiä, jotka ovat tehneet ehdotuksia, priorisoineet hankkeita, esittäneet myöskin rahoitusmalleja, ja tällainen viimeinen työryhmä, joka istui ja ehdotuksia teki, oli tämä niin sanottu ministerityöryhmä, väylätyöryhmä, joka pohti hankkeita ja niitten rahoitusta, priorisoi niitä ja esitti malleja. Minusta tässä oli ajatusta, näkemystä ja järkeä, miten pitää lähteä meidän infraamme viemään eteenpäin. Nyt alkumetrit sitten, kun hallitus on asiaa käsitellyt, ovat onnettomia. Siitä ei pääse mihinkään. Minäkin haluan tukea viestintä- ja liikenneministerin näkemyksiä ja ehdotuksia ja haastatteluja, joita hän on antanut kantaen huolta siitä, kuinka meidän perusrakenteemme on merkittävästi rappeutumassa. Meidän pitää huolehtia näistä kysymyksistä, jotta pystytään luomaan tulevaisuutta ja saadaan Suomi säilyttämään kilpailukykynsä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu kohta, jossa todetaan se, että valtionyhtiöiden osakkeiden myyntituloista 500 miljoonaa euroa ylittävästä osasta 10 prosenttia vuositasolla voidaan käyttää tutkimukseen, kehittämiseen ja perusinfraan. Sehän on tietysti ihan hyvä juttu, mutta lasketaanpa nyt sitten, mitä se tuottaa tutkimukseen, kehittämiseen, infraan. Sitä kautta näitä juttuja ei muuten rahoiteta. Se on niin kuin ihan selvä juttu, elikkä minä näen tässä koiran haudattuna. Sillä tavalla tässä pikkuisen on niin kuin annettu löysiä, työnnetty karamellia suuhun, että maiskutelkaa, kyllä sieltä vielä tulee. Tällä jutulla ei onnistu. Tässä on meneillään tietenkin se, että myöskin näillä valtionyhtiöiden myyntituloilla ennen kaikkea lyhennetään valtion velkaa. Tämä kohta vaatii, ministeri Kalliomäki, korjausta hallitusohjelmaan aivan ehdottomasti.

Edelleen tuo ministeriväylätyöryhmä esitti sitä, että näissä suurissa hankkeissa otetaan käyttöön tämä niin sanottu elinkaarimalli, ja se on hyvä ehdotus. Me kaikki tiedämme sen, että tällä hetkellä löytyy järkeviä sijoittajia, jotka ovat valmiita sijoittamaan tällaisiin kohteisiin hyvin turvallisesti, muun muassa työeläkevakuuttajien puolella. Sitä kautta kun riittävän monta hanketta siitä listasta, mitä hallituksen ministerit ovat esittäneet, poimitaan ja laitetaan työn alle, syntyy tervettä kilpailua. Tällä tavalla päästään näissä eteenpäin. Yksi tällainen hanke ja kohde on tuolla omassa maakunnassa, se on Lusi—Vaajakoski-väli, joka täällä luettelossa todetaan.

No, nyt tämä puheenvuoro venähti kovin pitkäksi. Vaikka en kovin paljon ole kollegoita tänä keväänä rasittanutkaan omilla puheillani, niin rupean pikku hiljaa lopettelemaan, mutta niin kuin täällä ed. Saarinen sanoi, on niin sanottuja isoja asioita, laajempia kysymyksiä, jotka vaativat myöskin eduskunnan ja valtion taholta suurempia panostuksia. Niitä hankkeita on, ja niitä pitää tietysti ollakin, ja niitä pitää sitten asianmukaisesti täällä käsitellä. Ja sitten on näitä pienempiä juttuja, pienempiä hankkeita, joita nyt tässä lisätalousarviossa eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hallituspuolueiden edustajat yrittivät saada vähän kuntoon. Tämmöisiä pieniä juttuja, kuten radanpidon määrärahat, josta on eduskunnan päätökset olemassa, että tuloutus käytetään perusrataverkon kunnostamiseen. Sitten on tämä niin sanottu risupaketti, joka on halveksiva nimitys. Tosiasiassahan metsänkorjuuohjelmassa on kysymys siitä, miten puuenergiaa voidaan hyödyntää järkevämmin, mistä on eduskunnan päätös pontena olemassa liittyen tähän ydinvoimaratkaisuun. Silloin me lupasimme pyhästi sen, että nämä me hommat me hoidamme sitten, kun ne meille eteen tulevat. Nämä on niitä pieniä juttuja.

No, miten tässä on käymässä? Tässä on käymässä sillä tavalla, että eduskunnan yli kävelee kaksi henkilöä, pääministeri ja valtiovarainministeri, jotka sotkeutuvat nippelijuttuihin, pieniin asioihin, kun näiden herrojen, näiden ministereitten pitäisi katsoa isoja kokonaisuuksia. Me emme ole täällä paljon pyytäneet, mutta tämäkin vähä meiltä otetaan pois. Kyllä tässä on joutunut miettimään näinä päivinä, minkä hemmetin takia tätä hommaa oikein tekee. (Ed. Lamminen: Hyvä, Laitinen!)

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Lisäbudjetilla olisi ollut mahdollisuus puuttua vaikeeseen työllisyystilanteeseen. Juuri niin kuin ed. Laitinen sanoi, nyt olisi tullut tehdä panostuksia liikenneinfraan ja moneen muuhun, sillä teollisuus ei investoi. Meillä on selkeästi lama. Näytti hetken hyvältä, kun hallituspuolueet olivat kilvan tekemässä parannusehdotuksia lisäbudjettiin jaostoissa yksimielisesti, mutta kuinka sitten kävikään, sen ed. Laitinen kertoi ja ed. Saarinen myhäillen joutuu toteamaan, että näin siinä vain kävi. Olisi ollut erinomainen mahdollisuus. On turha sanoa, että syksyn lisäbudjetissa nämä parannetaan. Silloin vuosi on ohitse. Hankkeet olisi pitänyt aloittaa tässä viimeistään syksyn kynnyksellä. Seuraavan kerran asiaan voidaan palata vasta vuoden 2005 budjetissa, jolloin niihin pystytään vaikuttamaan.

Otan tässä muutamia asioita esille, jotka on kirjattu kokoomuksen vastalauseeseen, asioita, joilla olisi ollut työllistäviä vaikutuksia, osin pieniä ja osin vähän suurempiakin.

Puolustusministeriön hallinnonala on toistamiseen esittänyt, että kun valuuttakurssimuutoksista syntyy säästöä, sitä säästöä voitaisiin käyttää hankintoihin kotimaiselta teollisuudelta. Erityisesti kun lentotoiminnassa lentokoneiden järjestelmissä muutosten tekeminen ohjaamojen niin sanottuun imperialyksikköön on välttämätöntä, jotta lentoturvallisuus säilyy, siis kun siirrytään metreistä jalkoihin ja vastaavasti muillakin mitoilla, se on välttämätön tehdä. Ja kun säästyvällä varalla nämä olisi voitu tehdä ja hankinnat olisivat kohdistuneet kotimaisiin hankintoihin, olisi pienellä eleellä saatu paljon aikaan, muun muassa juuri tuolla hallin yksikössä.

Sitten mitä tulee kestävän metsätalouden edistämiseen, me olemme kaikki yksimielisesti hyväksyneet kansallisen metsäohjelman, johonka kuuluu oleellisena osiona nuoren metsän hoidon edistäminen ja sitä kautta myöskin energiapuun korjuun edistäminen. Maatalousjaosto oli yksimielinen lisämäärärahan myöntämisestä, ja juuri tällä rahalla olisi voitu aivan perusteellisesti säilyttää metsureiden työllisyys alueella, jossa työpaikkoja on niukasti tarjolla. Valitettavasti tämä ei edennyt. Nyt tietenkin osin näitä töitä tehdään, mutta samalla kun töitä tehdään, sidotaan jo tulevien vuosien määrärahaa, että yhä vähemmän saadaan myöskin tulevina vuosina aikaan. Erityisesti ydinvoimalapäätöksen yhteydessä sitouduttiin edistämään energiapuun korjuuta monin eri tavoin, ja valitettavasti tuon päätöksen jälkeen tästä lausumasta ei ole pidetty huolta, ja siitä oltiin vahvasti yksimielisiä, vaikka oltiin sitten eri mieltä itse varsinaisesta päätöksestä. Uskoisin, että kaikki ovat samaa mieltä siitä, että tarvitaan toimenpiteitä energiapuun hankinnan lisäämiseksi.

Kaikkein ongelmallisimmat ovat infran määrärahat niin perustienpidon kuin myös perusradanpidon osalta. Ministerityöryhmä teki ansiokkaan selvityksen, jossa oli kohtuullisen hyvin otettu maakuntien tarpeita esiin ja olisi ollut hyvin tärkeätä viedä nimenomaan eteenpäin näitä toimenpiteitä, jotka liittyvät nimenomaan liikenneturvallisuuteen, teemahankkeet, joita on eri puolilla Suomea, joilla olisi sekä edistetty työllisyyttä että erityisesti edistetty liikenneturvallisuutta. Näitä kohteita löytyy paljon, myös muitakin yksittäisiä hankkeita, ja meistä varsin monella on myös maakuntakohtaisia hankkeita. Itse nostan esiin Valtatie 5:n perusparannuksen niin, että se täyttäisi ne vaatimukset, mitkä valtatieltä edellytetään.

Viimeisenä kohtana on perusradanpito, Valtionrautateiden voiton tuloutus niin, että se voitaisiin käyttää täysimääräisesti perusradanpidon hyödyksi. Meillä on ongelma edessä, jos me emme pysty pitämään ratoja riittävässä kunnossa. Yhä enemmän kuljetuksia tulee siirtymään pyörille, jossa sitten vastapainona on yhä heikkenevä tiestö. Ne ovat haasteita, jotka meillä on edessä, ja ne ratkaisut palvelevat nimenomaan syrjäisempiä seutuja, Itä- ja Pohjois-Suomea silloin, kun me pidämme radat hyvässä kunnossa. Vaikka täällä lupauksia on syksyn lisäbudjetista, nyt olisi ollut oikea aika tehdä, jotta edessä ei ole kiusallisia neuvotteluja sitten mahdollisista lomautuksista. Hallitus nukkui kyllä nyt onnensa ohitse tehdessään päätöksen, jolla valiokuntien yksimieliset mietinnöt jyrättiin valtiovarainvaliokunnan kokouksessa. (Ed. Pulliainen: Valiokunnat eivät nukkuneet!) — Eivät.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus toi eduskuntaan varsin teknisen lisäbudjetin. Määrärahalisäyksiä oli esitetty muun muassa Muurla—Lohja-moottoritielle enintään 700 miljoonan euron sopimusvaltuuteen, perusradanpitoon oli 20 miljoonaa, josta 5 miljoonaa euroa on Ten-rahaa, Maatilatalouden kehittämisrahastoon runsaat 14 miljoonaa, Vakka-Suomen ja Lapin investointi- ja kehittämistukiin oli omat rahansa. Kaiken kaikkiaan tämä kevään lisäbudjetti jo perinteiseen tapaan on ollut tekninen. Kokoomusedustajat ovat paljon kritisoineet nimenomaan tätä teknisyyttä, mutta muistan, että parin edellisenkin vaalikauden aikana lisäbudjetit ovat olleet keväällä juuri teknistä laatua ja syksyn kuluessa on arvioitu sitten määrärahojen kehitystarpeet.

Tämä hallituksen lisäbudjetti, kuten täällä on todettu, on valtiontaloutta tervehdyttävä. Runsaat 800 miljoonaa euroa voidaan vähentää nettolainanottoa, ja se on erinomaisen tärkeä asia. Hallitus tunnusti ja totesi silloin tämän lisäbudjetin julkistamisvaiheessa, että se on tiedostanut lukuisat muut perustellut menotarpeet, mutta se on suhtautunut niihin torjuvasti ja ilmoitti, että se pyrkii asettamaan lisämenotarpeet samalle viivalle ja arvioi niitä samanaikaisesti syksyn lisätalousarviossa.

Valtiovarainvaliokunnassa keskusteluun nousivat todella perustellut lisämäärärahatarpeet, kuten perusradanpidon määrärahojen lisäys myöntämällä vielä 25 miljoonaa euroa, tienpidon rahojen nostaminen 42,8 miljoonalla eurolla ja myöskin metsätalouden edistäminen ennen kaikkea myöntämällä nuorten metsien hoitoon 5 miljoonaa euroa ja 8 miljoonaa euroa lisämyöntövaltuutta. Näistä perustelluista ja työllistävistä hankkeista ei syntynyt sopua, joten ne ovat jääneet odottamaan syksyn lisäbudjettia. Siellä on mukana muun muassa valtakunnallisen metsämuseo Luston määrärahavaraus rakentamisen loppuun saattamiseksi.

On ymmärrettävää, että asetetaan valtiontalouden osalta tiettyjä tavoitteita. Meidän on hyväksyttävä ja ymmärrettävä se, mutta me muistamme sen, että jakamatonta varausta on tämän vuoden osalta vielä käyttämättä 225 miljoonaa euroa ja se on se resurssi, jolla me syksyn päälle lähdemme erityisesti panostamaan investointipolitiikkaan ja katsomaan myöskin työllistämiskysymyksiä.

Minä olen vakuuttunut siitä, kun täällä on keskusteltu näistä yritysten myyntituloista saatavien varojen käytöstä ja ministeri Luhtasen johdolla syntyneestä hankepaketista liikenneinfran osalta, että myöskin nämä tulevat nousemaan vakavasti esille, kun käsitellään budjettiriihessä ensi vuoden talousarviota ja näitä mittavia yritystoiminnan edistämiseen ja työllistämisen parantamiseen liittyviä hankkeita. Meillä ovat liikennehankkeet kansallisvarallisuutta ja niitä ei pidä päästää rappeutumaan, mutta olen vakuuttunut, että tämä hallitus tuntee vastuun siitä ja nämäkin asiat tulevat ratkaistuiksi erityisesti radanpidon osalta. Valtiovarainministeri totesi valiokunnassa, että hallitus takaa riittävät rahat ja ne tullaan myöskin aikanaan järjestämään.

Niin kuin sanoin, tämä lisäbudjetti on laatuaan tekninen, valtiontaloutta parantava, se tunnustaa tulevat tarpeet, ja palataan asioihin syksyn lisäbudjetissa.

Marjukka  Karttunen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä lisätalousarviopuheenvuorossani tuon esiin lähinnä liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan painotuksia, joskin haluan korostaa myös muita tärkeitä asioita.

Ensinnäkin, viime vaalikaudella eduskunta kiinnitti useaan otteeseen huomiota siihen, miten perusopetuksen laatua voitaisiin parantaa ja miten turvata lapsille pienemmät opetusryhmät ja turvalliset kouluolot. Eduskunta on edellyttänyt, että ikäluokkien pienentyessä säästyvät rahat kohdennetaan nimenomaan perusopetuksen laadun kohottamiseen. Vaadin, että eduskunnan tahtoa kunnioitetaan. Tämän haluan antaa ohjenuoraksi hallituksen jatkovalmistelulle.

Toiseksi haluan tuoda voimakkaasti esiin sen, että työtehtäviä määritellessä on annettava realistiset toimintamahdollisuudet. Näin ei meillä ole monillakaan hallinnonaloilla. Onkin surullista saada viestejä kentältä siitä, että esimerkiksi poliiseja ja vanginvartijoita on aivan selvästi liian vähän tarpeeseen nähden. Toukokuun alussa siirrettiin kaksi virkaa Lounais-Suomen vankilasta muualle. Oikeusministerin mukaan kyse on resurssien uudelleenkohdentamisesta. Tämä on virallinen mutta ei todellinen syy. Todellinen syy on siinä, että henkilökunnan niukkuutta kierrätetään paikasta toiseen. Hallitus on korostanut työssäjaksamisen merkitystä, mutta onkin itse stressaannuttamassa omia työntekijöitään. Eikä tämä koske vain turvallisuusalaa, vaan myös monia muita, kuten esimerkiksi yliopistojen pätkätyökulttuurissa eläviä puurtajia.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee liikenne- ja viestintäpuoleen, hallituksen ministerityöryhmän mietinnön mukaan rataverkkomme on vielä huonommassa kunnossa kuin tieverkko. Hallituksen infratyöryhmä löi lisää vettä kiukaalle toteamalla yksimielisesti, että rautateiden kunto on suorastaan huono, ja esitti suuren huolensa siitä, miten voidaan ilman nopeusrajoituksia toteuttaa entistä nopeampaa rautatieliikennettä. Esimerkiksi Oulu—Seinäjoki-yhteyttä piti peruskorjata, jotta matka taittuisi alle viiden tunnin. Sen sijaan näyttääkin siltä, että joudutaan nopeuden rajoituksiin ja matkanteon hidastumiseen.

Valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto kiirehti mietinnössään hallitusta valmistelemaan pitkäjännitteistä suunnitelmaa rahoituksen varmistamiseksi, jotta eri liikenneväylien kunnostus- ja kehittämistoimet voitaisiin toteuttaa. On selvää, että nykyiset kehysrahat eivät siihen riitä. VR:n uusi hallintoneuvoston uusi puheenjohtaja, SDP:n Matti Ahde, kertoo uusimmassa Rautatietekniikka-lehdessä, että hallituksen tulee antaa lisäresursseja liikenneväylien kunnostukseen jo tällä vaalikaudella. Ahde muistuttaa siitä, että valtiovarainvaliokunta pitää nykytilanteessa välttämättömänä sitä, että VR:n voitontuloutus 40 miljoonaa euroa suunnataan täysimääräisenä perusradanpidon rahoitukseen. Toisin kävi. Valiokunnan näkemyksestä huolimatta toinen demari, valtiovarainministeri Antti Kalliomäki, palauttaa vain puolet VR:n vuotuisesta tuotosta ratojen kunnossapitoon. Tälle päätökselle on luonnollisesti koko punamultahallituksen siunaus. Mukana tässä on sellainenkin puolue kuin keskusta, joka on vuosikausia puhunut siitä, että edellinen hallitus muka jakoi maan kahtia. Ei tunnu jakopolitiikan ammattilaiselta onnistuvan ollenkaan käytännön politiikka siihen malliin, mitä taannoinen uho maakunnissa oli. (Ed. Pulliainen: Kahdeksassa vuodessa taantuu!)

Arvoisa puhemies! On todellakin niin, että varsinkin toinen päähallituspuolue, Suomen keskusta, on aina puheissaan vaatinut koko maan asuttuna pitämistä. Siihen tarvitaan toimivia, joustavia liikenneyhteyksiä sekä tavaraliikenteelle että henkilöliikenteelle. Hallitus kuitenkin aikoo karsia kannattamattomien vuorojen tukirahoja, joten henkilöliikenne kahdella rataosuudella, Karjaa—Hanko ja Kouvola—Kotka, on vaarassa päättyä ensi vuonna. Samaan aikaan jo tilatut 16 kiskobussia, joihin VR:ltä paloi rahaa 1,5 miljoonaa euroa, ovat vaarassa jäädä vaille käyttöä. (Ed. Pulliainen: Ne menee Rautatiemuseoon!) Tämä kalusto on hankittu sähköistämättömiä rataosuuksia varten. Tällainen meininki on ihmeellistä tempoilevaa politiikkaa tai ehkä osaamattomuutta. Odotan hallitukselta selkeämpää linjausta siihen, mitä rataosuuksia kehitetään ja mitä ei.

Samaa tempoilevaa päättämättömyyttä hallitukselta on se, että joukkoliikennemäärärahoja ajettiin lujaa alas tämän vuoden budjetissa. Juna- ja bussiliikenteen ostoissa, matkustajien lippualennuksissa ja kehittämisrahoissa tämä määrärahan leikkaus oli kokonaisuudessaan noin 5 miljoonaa euroa. Ostoliikenteen määrärahan leikkaukset merkitsivät käytännössä noin 400 bussivuoron lakkauttamista tänä vuonna, ja ensi vuonna lakkautetaan ehkä 200 vuoroa lisää. Näinkö luodaan mahdollisuudet pitää koko Suomi asuttuna ja antaa perheille lisää valinnanvapautta asua väljemmin ja edullisemmin kalliin Pääkaupunkiseudun ulkopuolella? Tämäkö on hallituksen perhepolitiikkaa? Tämä hallitus todella jakaa maan kahtia.

Matkalippujen hinnanalennuksiin on turvattava riittävä ja pitkäjänteinen rahoitus, jotta joukkoliikenne olisi houkutteleva vaihtoehto henkilöautoilun rinnalla. Palvelujen toimivuudenkin kannalta rahoitus ja sopimukset on saatava useampivuotisiksi. Julkinen liikenne on osa yhteiskuntarakennetta, eikä se palveluna voi olla rahoituksen osalta joka vuosi jännityksen kohteena. Bussi- ja junapalvelut on saatava vakaammalle pohjalle valtion budjetissa.

Arvoisa puhemies! Kaiken edellä mainitsemani valossa on outoa, että hallitus on ohjelmassaan todennut, että joukkoliikenteellä tehtävää työmatkaliikennettä on edistettävä erityisesti seutu- ja työsuhdematkalippujärjestelmiä kehittämällä ja osallistumalla lippujen hintojen alentamiseen. Sen tähden hallituksen tulee nopeasti ryhtyä toimeen, jotta työsuhdematkalipun verotusta kevennettäisiin valtakunnallisesti niin, että etuna verotettaisiin enintään 50 prosenttia sen nimellisarvosta.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Poliisin määrärahat ovat olleet yli kymmenen viimeisen vuoden ajan alimitoitetut, mistä on aiheutunut useamman sadan täyttämättä jääneen viran vajaus. Tämä on merkinnyt poliisin toiminnan tehon heikkenemistä ja virassa toimivien ylikuormittumista. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan liikenneonnettomuudet ovat kasvussa, rattijuoppojen määrä on lisääntynyt voimakkaasti sekä rikollisuus yleensä on kasvusuunnassa, mukaan lukien kansainvälinen ammattirikollisuus. Tämä kaikki vaatisi poliisin toimintaedellytysten merkittävää parantamista niin, että poliisi näkyisi ennalta estävästi sekä että tehdyt rikokset saataisiin selvitettyä ja tutkittua edes kohtuuajassa. Laillisuusvalvojatkin ovat jo puuttuneet asiaan, koska rikostutkinta monessa tapauksessa on venynyt kohtuuttoman pitkäksi. Poliisin toimintamäärärahoja tulisikin tämän takia lisätä riittävästi jo tässä lisäbudjetissa.

Arvoisa puhemies! Tulenkin yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään, että poliisin toimintamäärärahoja lisättäisiin 1,5 miljoonalla eurolla.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on saarnan kakkososa, kun ensimmäisen aikana meni raja yli.

Arvoisa puhemies! Jäin siihen vaiheeseen, jossa oli kysymys kotimaisen uusiutuvan energian käytöstä ja erikoisesti metsäenergian käytöstä. Tavallaan oli oikein hyvä, että puheeni jouduin silloin katkaisemaan, sen takia, että tällä välillä olen saanut monien muiden ohella kuunnella useita puheenvuoroja samasta aiheesta ja ne antavat aiheen palauttaa mieleen, mistä tässä oikein on kysymys.

Tähän on erityisesti antanut aihetta aivan käsittämätön hengentuote, joka edustajille on eteen jaettu. Se on päästökauppalakia koskeva mietintöteksti, jossa on ihan uskomatonta tekstiä kerta kaikkiaan. Mistä tässä metsäenergiassa nyt sitten on kysymys, jota talousvaliokunta on ruvennut päästökauppayhteydessä vastustamaan sen jälkeen, kun oli risupaketin hyväksynyt ydinvoimaperiaatepäätöksen yhteydessä? Tässähän ovat mahdollisuudet hyvin harvat.

Ensimmäinen kohta on, että taimikon käsittelyn yhteydessä syntyy sellaista puuainesta, joka korjataan talteen. Toinen vaihe on, että nuoren metsän hoidossa, nmh:ssa, otetaan talteen sitä runkopuuta, jolla on kaksi käyttömahdollisuutta: käyttää sitä joko energianlähteenä tai toisekseen käyttää sitä kuituraaka-aineena, runkopuun osalta siis. Kolmas vaihe on päätehakkuuvaiheessa korjata hakkuutähteet talteen. Käytännössä se on merkinnyt sitä, että tuommoisien päätehakkuukypsien kuusikoitten kaatamisen yhteydessä otetaan se hakkuutähde kuusitukkeina, niin kuin nykyisin sanotaan, elikkä havutukkeina talteen.

Näistä kolmesta mahdollisesta tavasta varojen käyttö liittyy kehittyvän metsätalouden rahoituslain mukaisesti siihen ensimmäiseen ja toiseen vaiheeseen. Siis on haluttu nimenomaan tämän lain velvoituksella kannustaa tekemään metsänhoidon toimenpiteet oikeassa vaiheessa ja ottamaan siitä taloudellinen hyöty irti, kun se tekniikka nykyisin hallitaan ja kun nykyisin sille energiapuulle on käyttöä. Tätä talousvaliokunta on ryhtynyt nyt sitten vastustamaan sillä perusteella, että tällä tavalla muka metsäteollisuuden jalostava teollisuus ei saa riittävästi raaka-ainetta.

Nyt minä olen pudonnut aivan pelistä pois kerta kaikkiaan. Mitä ihmeen asiantuntijoita on nyt käytetty tässä hommassa hyväksi? Nimenomaan siis kysymys on nyt siitä, että eduskunnan päättämällä tavalla, kun on mahdollista kannustaa nuoren metsän hoidossa erikoisesti hoitamaan nämä toimenpiteet ihanneajassa, sitä tuettaisiin sillä tavalla kuin yhteisesti päätetty on. Nyt sitä sitten vastustetaan näillä perusteilla, jotka äsken esille toin. Tämä on surullinen juttu.

Nyt pitää muistaa se, että tämä nmh-rahojen käytöstä pidättyminen vaikuttaa koko siihen talousmetsän hoitoon, siihen, mistä varsinaisesti puunjalostusteollisuus saa sen raaka-aineensa. Tämä toimenpide kohdistuu myöskin siihen primääriseen tarkoitukseen saada puunjalostusteollisuudelle raaka-ainetta. Tämä on ihan ihmeellistä politiikkaa. Minä en ymmärrä enää ollenkaan tätä. Mikä ihme taho on nyt ilmestynyt asiantuntijaksi näissä asioissa? Surullista!

Kaikessa tässä on sitten vielä saatu työpaikkanäkökulma esiin. Talousvaliokunnan pöydälle jaetussa mietinnössä sanotaan, että tässä on 700 työpaikkaa kuulemma uhattuna nyt, sekin on näin tarkkaan laskettu, jossakin hartsintuotannossa, ja vastaan on 10 000—15 000 työpaikkaa toisella puolella, silloin kun näitä metsänhoitotoimenpiteitä ei tehdä, jotka tähtäävät siihen, että puunjalostusteollisuus saa riittävästi raaka-ainetta kestävän metsätalouden periaatteita noudattaen. Tässä on mopo karannut nyt täydellisesti käsistä.

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän erinomaisen hyvin sen, että hallitus ja valtiovarainministeriö valtiovarainministerin johdolla pyrkivät nettolainanoton vähentämiseen. Se on aivan oikeaa politiikkaa sellaisenaan. Siinä ei ole mitään moitteen sijaa. Mutta nyt pitää vaan muistaa, että meillä on koko joukko sellaisia infraan ja käytännön toimintaan liittyviä hankkeita, jotka tuotollisesti ylittävät sen, mikä on niitten lainojen korko. Siitähän tässä on kysymys. On asioita, joihinka kannattaa sijoittaa, kun likvidiä valuuttaa on käytettävissä. Ei tässä ole sen ihmeellisemmästä asiasta kysymys. Toinen ristiriita meillä kohdistuu juuri tähän asiaan, ja tässä on kysymys myöskin siis näistä liikenneinfra- jnp. asioista.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueen edustajana on tietysti tehtävänä tukea hallituksen esityksiä, mutta tällä kertaa hallituksen esitys lisätalousarvioksi on sellainen, että on vaikea löytää sanoja, joilla sitä voisi kehua, elikkä siellä on paljon sellaisia asioita, joiden olisi toivonut lisätalousarviossa paremmin esitettyinä tulevan esille. Täällä on paljon puhuttu ylipäätään liikennepuolen tarpeista ja rataverkon rapautumisesta, samoin teiden kunnossapidosta, ja tosiaan tässä lisätalousarviossa rataverkon kunnossapitoon ja teiden kunnossapitoon ei juurikaan rahoja ole, ei ainakaan riittävästi. Teiden kunnossapidosta ja rapautumisesta tulee jatkuvasti palautetta, kun maakunnissa liikkuu. Sama on tilanne rautateiden osalta. Ellei näihin liikenneväyliin panosteta ja niitä pidetä kunnossa, kyllä se rapauttaa koko tätä yhteiskuntaa. Muun muassa ratojen ja myös kalustonkin osalta ihan tänä aamunakin, kun Pendolinolla tulin Helsinkiin tai tulimme — siinä oli muitakin edustajia — todettiin jälleen kerran, että teknisten vikojen takia juna oli myöhässä, no, tällä kertaa vain varttitunnin, mutta Tampereen—Helsingin väli on valtakunnan parhaita välejä. Jos siellä kaluston vikojen takia taikka teknisten vikojen takia myöhästellään, mikä on tilanne muualla? Tiedossa on, että rataverkkoja ollaan ehkä lakkauttamassa näitten ongelmien takia.

Väylähankkeitten osalta: Joka puolella valtakuntaa voidaan todeta, että liikenneinfra ei ole kehittynyt tämän päivän tarpeitten mukaisesti. Pirkanmaankin osalta Tampereen läntinen kehätie on asia, joka hanke ministerityöryhmässä joutui siellä listalla pitkälti sinne hännille. Minä muutama viikko sitten, kun olin sillä puolen kaupunkia asioilla, erehdyin menemään perjantai-iltana tälle läntiselle kehätielle. Siinä kun muutaman sata metriä kerrallaan sitä reilua kymmentä kilometriä tunnissa ajoin ja välillä taas toppasin ja katselin tuskautuneita autoilijoita, niin totesin, että kyllä tässä yhteiskunnassa on paljon mälsää, jollei tämmöisiä asioita saada kuntoon. Ja tilanne pahenee, jos tuollakin alueella vielä vuosikausia odotellaan, ennen kuin saadaan asiat kuntoon.

Joukkoliikenteen osalta: Täällä kävi muutama viikko sitten liikennöitsijöitä, jotka totesivat, että kun näitä joukkoliikenteen rahoja on leikattu, niin satamäärin linjoja joudutaan lakkauttamaan, elikkä murheet jatkuvat siellä eikä välttämättä kyse ole suurista rahoista.

Naapurikunnasta Mouhijärveltä kunnanjohtaja otti yhteyksiä ja sanoi, että vuosikausiin maatalousyrittäjien lomituspalvelujen hallintomenoihin ei ole saatu lisäyksiä. Hänelle kerroin, että nyt hallituksen lisätalousarvioesityksessä on 55 000 euroa lisämäärärahaa, ja kehotin, että otapa pian yhteyttä, josko sieltä saisi pikkuisen apua, edes osaan murheista saisi vähän apua. Hän soitti hetken päästä takaisin, kun oli ollut yhteydessä Melaan, että ne rahat menevät kaikki Sodankylään, elikkä hätä on siellä vielä suurempi. Tämäntapaisia murheita meillä on kautta valtakunnan, elikkä pienissä rahoissa pihistetään ja sitten koko koneisto kärsii ja yskii.

Tämä kestävän metsätalouden turvaamiseen tarkoitettu 5 miljoonaa, joka nyt sitten tästä lisätalousarviosta pyyhkäistiin ylitse, on raha, jota olisi surkeasti tarvittu maakunnissa. Siellä ovat nämä rahat loppumassa ja intoa metsien hoitoon olisi, kun tämä rahoitus vain turvattaisiin.

Tähän liittyy myös energiapuun haketusraha, johon olisi tarvetta. Näkisin vielä näin, kun pienet yrittäjät, klapuyrittäjät, ovat ottaneet yhteyksiä, että eikö tätä energiapuuhaketustukea voisi käyttää pilkottujen polttopuiden tuottamiseen, koska se työ työllistäisi ja menekkiä olisi. Tässäkin olisi lisäyksen tarve, mutta kun rahat eivät riitä metsien kestävään hoitoon eikä tähän energiapuun haketustukeenkaan, niin vaikea kai tässä on toivoa lisää, mutta tässäkin olisi työpaikkoja valtavasti ja mahdollisuuksia avautumassa, jos tähänkin pikkuisen saataisiin lisää.

Ed. Pulliainen puuttui tähän päästökauppalain yhteydessä. Siellä tosiaan näkyy huoli siitä, että jos puuraaka-aineen hinta nousee liikaa, sitä aletaan polttaa. Tämmöinen uhka siellä on, mutta siellä taustalla ehkä suurin uhka koettiin siinä, että jos turpeen osalta käy niin, että turpeen kilpailukyky heikkenee ja sitä joudutaan korvaamaan puulla, niin se on sitten pois muun metsätalouden raaka-ainevarannosta, elikkä tältä osin on tärkeätä, että myös turpeenkäyttö turvataan, jotta ei turvetta tarvitsisi korvata puuraaka-aineella. Kyllähän meillä mahdollisuus on puuta tuottaa. Meillähän panostetaan tuohon asiaan.

Elikkä monenlaisia pieniä puutteita on, ja hiukan runsaammalla varojen käytöllä olisi tästä lisätalousarviosta saatu paljon parempi ja kansalaisia paremmin tyydyttävä. Nyt täällä joutuu posket punaisina hallituspuolueen edustajana kuuntelemaan tätä ansaittua kritiikkiä ja itsekin siihen osallistumaan. Tämmöisenä vanhana talonpoikana täytyy sanoa, että jos tätä hallitusta vertaa talonpitoon, niin nyt on säästetty niin, ettei ole raaskittu kylvöjä tehdä eikä kattoja korjata. Nyt jos sataa, niin sataa laariin, jossa on kylvämättä jääneet siemenet. Vaadin kyllä parempaa talonpitoa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En halua pitkittää yhtään, mutta yksi ainut kommentti ed. Pentille tästä mahdollisuudesta, että turvetta korvattaisiin puulla näissä chp-laitoksissa, niinhän ed. Pentti tarkoitti. Sillähän on olemassa selvä raja. Se on sillä tavalla, että puun osuus ei seospolttoaineessa voi 40 prosentin yli mennä, niin että se homma pelaisi, että senkin hoitaa tekniikka kuntoon.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Käytin viiden minuutin puheenvuoron silloin keskustelun alkuvaiheessa, jossa ehdin oikeastaan käsittelemään vaan tätä radanpidon ongelmaa, joka nyt on keskeisesti tietenkin ollutkin tässä keskustelussa mukana.

Mutta aloitan nyt siitä, että jollain tavalla ymmärtäisi valtiovarainministerin ja valtiovarainministeriön ja pääministerin ja hallituksen linjauksen ja tämän hallituspuolueiden viime hetken kannanmuutoksen, jos olisi rahasta pulaa. Mutta niin kuin täällä on todettu, verotuloja on kertynyt satoja miljoonia euroja enemmän kuin on arvioitu, tuloarviota muutetaan, valtionyhtiöitä on myyty jo tuntuvasti, muun muassa Sampoa, ja sitten 225 miljoonaa on tänä vuonna lisätalousarvioihin varattua jakovaraa käyttämättä. Elikkä ei ole rahasta pulaa, on tahdosta pulaa. Tämä on aika huolestuttavaa.

Meille on ilmoitettu toisen lisätalousarvion aikataulu, joka lähtee siitä, että se valmistunee lokakuussa, jolloin sitä käsitellään eduskunnassa marraskuussa, ja todennäköisesti se vahvistetaan lopullisesti joulukuun puolella. On täydellistä taivastelua se, että sillä korjattaisiin ne ongelmat, joita esimerkiksi radanpitoon tulee ja jää. Ei missään nimessä.

Jos nyt jotain voisi tehdä, niin ainakin ensinnäkin toivon, että tällä kertaa eduskunta toimii niin kuin se tahtoo toimia huomisissa äänestyksissä, nimittäin se, mitä viime viikolla tapahtui, antaa minusta kyllä perusteita pikkasen protestoida myös siellä hallituspuolueiden riveissä, kun ensimmäisen kerran todella historiassa marssittiin jaostojen kannan yli. Eli edelleen olen varma, että huomenna äänestystulokset ovat niin, että ministeri Luhtanen saa kipeästi tarvitsemansa 25 miljoonaa euroa radanpitoon ja myöskin tässä yhteydessä metsänhoidon 5 miljoonaa euroa saadaan kuitattua. Mutta mikäli näin ei käy, kyllä hallituksella todella on mahdollisuus reagoida joulukuuta nopeamminkin tähän. Se nyt olisi vähin, että välittömästi uudella lisätalousarviolla tilanteeseen haettaisiin korjausta.

Mutta sitten tämä teemapaketti, arvoisa puhemies. Ministerityöryhmä teki todella ansiokasta työtä listatessaan ja priorisoidessaan väylähankkeita tuleville vuosille ja tehdessään tällaisen uuden ajattelumallin, että kootaan tällaisia muun muassa liikenneturvallisuutta parantavia hankkeita yhteen, tehdään niistä teemahankekori. Nythän on kysymyksessä esillä ollut 42,8 miljoonan euron hanke, jossa on 13 kohdetta eri puolilla maata, liittymiä, lisäkaistoja, kaiteita jne., ja on laskettu, jollen ole väärin ymmärtänyt liikenneministeriöstä tulleita tietoja, että pelkästään onnettomuuskustannusten säästö olisi 5,6 miljoonaa euroa tällä teemapaketilla. Hyvin nopeasti pelkästään onnettomuuskulujen säästöinä tämä tulisi rahoitettua. Onhan se ihan älytöntä, että tällaisia valmiiksi suunniteltuja, käynnistämisvalmiita hankkeita ei sitten käynnistetä, niin kuin ministerityöryhmä ehdotti ja linjasi. Sen lisäksi täytyy muistaa, että onnettomuudet eivät ole pelkästään rahaa, materiaalisia kustannuksia, ne ovat inhimillistä kärsimystä, vammautumista, ihmishenkien menetystä jne. Ja kun näillä töillä pystyttäisiin myöskin saamaan positiivisia työllisyysvaikutuksia, niin onhan tämä aivan käsittämätöntä, että tähänkään ei satsata.

Joukkoliikenneasiantuntijoiden kuulemisessa on käynyt ilmi, että voi olla, että jollain konsteilla vielä tämä vuosi joukkoliikenteen osalta pystyttäisiin selviämään vanhojen sopimusten turvin, mutta on aivan selvä, että mikäli tuntuvaa tasokorotusta joukkoliikenteen tukeen, palvelujen ostoon jne., ei saada sovittua ensi vuodenvaihteesta alkaen — neuvotteluthan pitäisi käydä tietenkin ja on käytävä jo tämän vuoden puolella, eli selkeä viesti pitäisi hallitukselta tulla hallitusohjelman mukaisesti joukkoliikenteen tuen lisäämiseen, jotta olisi jonkinlaista näköalaa jatkolle — toteutuvat nämä uhkakuvat, joita on julkisuudessakin esiintynyt: jopa tuhansia bussivuoroja ympäri maata lopetetaan. Olen täällä sanonut, että tämäkö on sitä keskustalaista aluepolitiikkaa, että ei enää syrjäseuduilla eikä ympäri maata bussit kulje. Se koskee tietenkin myöskin taajamia. Täällä Pääkaupunkiseudullakin erityisesti kehyskunnissa on uhkana negatiivinen kierre, joka ensin lähtee siitä, että matkustajamäärät vähenevät, sitten nostetaan lippujen hintoja, niitä joudutaan nostamaan, minkä jälkeen matkustajamäärät vähenevät edelleen, minkä jälkeen vähennetään vuoroja, vähennetään reittejä, minkä jälkeen tämä negatiivinen kierre vain syvenee. Se on joukkoliikenteen kannalta tuhoisaa, ja se on myöskin ympäristön kannalta erittäin kielteinen kehitys. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on — palaan sen verran teemahankkeeseen — esittänyt lisätalousarvioesitykseen lisättäväksi 42,8 miljoonaa tämän 13-kohtaisen teemahankkeen käynnistämiseksi ja myöskin 3 miljoonaa joukkoliikenteen tukeen, ja luonnollisesti hyvin voimakkaasti olemme tukemassa tätä radanpidon 25 miljoonan lisäystä.

Tämän lisäksi meidän vastalauseessamme on muutamia muita kohtia, jotka eivät liity liikenneinfrapuoleen.

Kainuun hallintomallista meillä on ponsiehdotus siitä, että lisämäärärahat Kainuun hallintokokeiluun osoitetaan kuluvan vuoden toisessa lisätalousarviossa. Siihen tarvitaan lisärahoitusta sen hyväksi hoitamiseksi. Sitten meillä on myöskin kunnille, kuntien perustamishankkeisiin, ehdotus 8 miljoonan euron lisäyksestä. Mutta kyllä tässä nyt selvästi pääpaino on tässä, että järki voittaisi ja liikenteeseen satsattaisiin.

Ihan siunatuksi lopuksi toteaisin, että onhan aika naurettavaa, että kun VR esimerkiksi on tilannut kiskobussikalustoa, niin kiskobussit jäävät ilman kiskoja, kun kahta kautta tulee ongelmia: jos rataverkko rapistuu, liikenteen palvelukyky laskee, nopeusrajoituksia tulee lisää ja mikäli joukkoliikenteeseen ei tule riittävästi tukea, sitten näitä kokonaisia rataosuuksia suljetaan liikenteeltä ja sitten ei olekaan enää liikennettä niillä rataosuuksilla, mihin VR on näitä uusia kiskobusseja hankkinut. Kyllähän tässä nyt — no, en käytä sitä vanhaa sanontaa siitä yhdestä sokeasta, mutta — jokainen näkee, että kyllähän tässä pitäisi nyt järkevämpiä ratkaisuja tehdä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Samoihin asioihin kuin edelliset puhujat. On kyse lisätalousarviosta ja siitä ei paljon muuta voi puhua.

Mutta itse käsittelytapaan ja menettelyihin, mitä tässä on tapahtunut. Kyllä minä ihmettelen suuresti sitä, mihin on ryhti hävinnyt eduskunnasta. Ryhti meni ilmeisesti ministeriksi, jos sen kuvaisi näinpäin. Nimittäin muistan ed. Rajamäen, miten monta kertaa hän sai haukut tuossa istuessaan näissä tilanteissa, ja aina siellä valtiovarainministeri nokitti ja taisivat vähän muutkin nokittaa. Siitä huolimatta hommat vietiin läpi ja ryhti säilyi eduskunnassa. Nyt ministeri Rajamäki hoitaa omalla sektorillaan hyvästi asioita.

Harmittaa, kun tässä on näin tapahtunut. Nimittäin jotenkin tämän voisi laittaa opin tiliin, elikkä tällä hetkellä ilmeisesti meillä ei ole semmoisia persoonia noissa jaostoissa ja valiokunnissa, jotka sanoisivat, jotta tämä on meidän heiniämme ja sillä sipuli. Jos ei ministereille käy, voi lähteä, niin kuin edellisillä kausilla jotkut uhottelivat lähtemistään kesken pelin. Nyt olisi pitänyt testata se, onko tässä niin iso juttu käynnissä, koska onhan tämä eduskunnan arvovallan kannalta nolo homma. Lehdessä lukee, jotta nyt tämmöisiä hyviä hankkeita viedään eteenpäin, ja sitten täällä kansanedustajat tulevat sanomaan, että jotkut sanovat, mitä pitää tehdä. Minusta se on nolo homma sillä tavalla kansanedustajan mennä sanomaan, jotta jotkut sanovat. Meillähän se on valta täällä olemassa.

Sitten ensinnäkin tiestöhankkeisiin: Minusta täällä on puhuttu hyvästi näistä teemahankkeista. Onhan nolo homma sekin, jotta hallitus asettaa tämmöisen ministerityöryhmän, joka valmistelee asioita. Tarkoitus on antaa jonkinlaista ohjetta siitä, jotta nämä ovat tarpeellisia ja kannatettavia ja nämä tullaan tekemään. Sitten tämä kaatuu taas rahan puutteeseen. Täällä on hyvästi todettu, että monet näistä hankkeista, jos käydään laskemaan tuottoa, maksavat itse itsensä vahinkojen vähenemisenä, monina muina asioina, puhumattakaan siitä inhimillisestä hädästä ja kärsimyksestä, mitä siellä tapahtuu niiden vahinkojen yhteydessä. Sen takia odottaisi, jotta eduskunta, tämä hallitus — tässä on kuitenkin vielä aikaa hyvästi tehdä monia hyviä asioita — nämä sekä ratapuolen että maantiepuolen hommat panisivat kuntoon.

Nimittäin VR:n puolella tai Ratahallintokeskuksen puolella on hyvin tullut myös esille tämä nykyinen korjaus, mitä se tulee maksamaan. Siellä korjataan pieniä pätkiä, ja se on vähän niin kuin ensiapua, että vähän paikataan tuosta ja sitten jäävät isommat korjaukset tekemättä, mikä on niin kuin täkin jatkamista. Silloin toivoisi, että lohkaistaan nyt jatkossa sieltä ilman sarvia ja hampaita. Kun kerta siellä tuloutetaan kiskoliikenteen puolelta varoja budjettiin, käytettäisiin niitä enemmän myös niiden ratojen kunnon ylläpitoon ja korjaukseen, tason nostamiseen.

Sitten toinen juttu, johon ed. Pulliainen minusta puuttui hyvin, on risupaketti. Tässä voisi sanoa sen, jotta sen takiahan minä äänestin sitä ydinvoimaa vastaan, kun en minä uskonut teihin. Siellähän luvattiin hirveän paljon asioita. Sillä taivuteltiin kansanedustajia tämän ydinvoiman taakse, jotta nyt, kun hyväksytte tämän, tässä tulee näin paljon ja näin paljon ja tulevat uusiutuvat luonnonvarat käyttöön ja niitä hyödynnetään. Nyt tässä näköjään kelkka on kääntynyt. No, hallituskin on tietysti vaihtunut, mutta odottaisi, kun maaseudun ihmisiä on kuitenkin hallituksessa hyvin paljon, jotta tämä risupaketti tai tämä puuenergia-, bioenergiahanke, mikä tässä on, vietäisiin nyt läpi.

Nimittäin kyse ei ole juuri sillä tavalla, kuin ed. Pulliainen kuvasi, siitä, mitä tässä päästökauppamietinnössä nyt todetaan. Siinä on joku kyllä osannut lobata taitavasti. Tiedän ne lobbaritahot. Itse olen semmoisessa paikassa ollut töissä, jossa olin pääluottamusmiehenä aika pitkään. Siellä tämmöinen iso puuvoimalahanke tyssättiin sillä perusteella, vaikka KTM olisi tullut mukaan rahoittamaan ja ympäristöministeriö, että raaka-aineen hinta nousee, kun siellä käydään polttamaan puuta, eli kyse on lastulevyteollisuudesta. Vaikka todellisuudessa se voi vähän purun osalta nousta, metsähakkeesta ei tehdä tällä hetkellä mitään jalosteita, näistä hakkuutähteistä ei tehdä mitään jalosteita tällä hetkellä eikä kannoista tehdä mitään jalosteita. Niistä tehdään energiaa. Sitä jää tänä päivänä valtavasti, miljoonia kuutioita metsiin happanemaan, joka voitaisiin ottaa käyttöön ja korvata sillä ulkomaista energiatuontia. Sen takia — tuossa päästökauppayhteydessä voi käydä tätä keskustelua — tämä linjaus pitäisi tajuta, että on paljon isommista asioista kyse eikä pelkästään joidenkin lobbarien ajatusmallista siitä, jotta nyt mahdollisesti nousee hinta. Jossakin rajapinnassa voi energiasta ja raaka-aineesta tulla semmoinen rajankäynti, kuuluuko se kummalle puolelle. Se voi vähän nostaa hintaa mutta ei sillä tavalla, että sillä olisi oleellista vaikutusta.

Sitten kaiken kaikkiaan tästä kehystulkinnasta: Kehyksissä muistaakseni todetaan sillä tavalla, jotta jos työttömyysturvaan ja erinäisiin tämmöisiin sos-puolen menot kasvavat, siinä eivät ole kehykset vastassa, mutta yhtä hyvin tämä voi kääntyä niinkinpäin, että kun nyt satsattaisiin näihin hankkeisiin, työttömyys pienenee, niin myös sieltä kautta saadaan kustannettua näitä hankkeita, joten tämä kehys on vähän niin kuin omituinen siltä osin, jotta tämä pitäisi osata katsoa kokonaisvaikutuksiltaan, mitä on saatavissa menojen vähennystä, eikä pelkästään niinpäin, että katsotaan vaan, että menopuoli on tiukasti jossakin rajattu. Odotan hallitukselta viisautta näissä asioissa ja eduskunnalta lujaa tahtoa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä ajattelin pureutua kuntasektorille ja lähinnä kuntien väliseen yhteistyöhön.

Seutuyhteistyö on noussut yhdeksi kuntien keskeisimmistä haasteista. Tähän ovat vaikuttaneet monet kuntien toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ja kuntien tarve koota voimavaroja tehtäviensä hoitamiseen. Seutuyhteistyö on 1990-luvulta lähtien edennyt nopeasti erityisesti aluekehityksen ja elinkeinopolitiikan alueilla. Tällä hetkellä yhteistyössä otetaan merkittäviä askeleita myös kuntapalvelujen ydinalueilla eli sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä opetuspalveluissa. Julkisuudessa on kuitenkin esiintynyt eräiden valtion virkamiesten taholta arvostelua kuntien tekemää seutuyhteistyötä kohtaan. Näiden arvioiden ja käsitysten mukaan seutuyhteistyö hävittää kunnallisen demokratian sekä kaventaa kuntalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia oman kuntansa kehittämiseen.

Arvoisa herra puhemies! Näen asian aivan päinvastaisena ja uskon vahvasti seutuyhteistyön mahdollisuuksiin. Seutuyhteistyö on tulevaisuudessa ainoa vaihtoehto, jolla palvelut pystytään turvaamaan pienissäkin kunnissa ja näin takaamaan kuntien itsenäisyys. Kunnan ei ole järkevää yksinään pyrkiä selviytymään kaikista niistä tehtävistä, jotka lainsäädännöllisesti on velvoitettu sen suoritettavaksi. Kuntien on tärkeää löytää toisensa yhteistyön kautta. Tämä tarkoittaa, että kunta voi ostaa toisen kunnan tuottamia palveluja ja vastaavasti myydä omia palvelujaan. Ostopalvelusopimusten avulla saadaan pidettyä työntekijöinä koulutettua ja ammattitaitoista henkilöstöä. Tämä osaltaan takaa korkeatasoiset palvelut.

Seutuyhteistyö tulee hyvin esiin myös Vanhasen hallituksen toiminnassa. Hallitus on sitoutunut kehittämään sosiaali- ja terveyspalveluja. Tarkoitusta varten sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt Kansallisen terveyshankkeen ja Kansallisen sosiaalisen kehittämishankkeen. Hankkeiden yhtenä tavoitteena on kannustaa kuntia lisäämään nimenomaan seudullista yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa. Seutuyhteistyö voi saada aikaan merkittäviä etuja ja säästöjä. Kuntien sosiaalitoimen ja perusterveydenhuollon voimavarojen kokoaminen seudullisesti yhteen merkitsee monia mahdollisuuksia. Ensinnäkin yhteistyön avulla voidaan tarjota seudun asukkaille heidän tarvitsemansa palvelut, jos kunnat yksin eivät enää siihen kykene. Toisaalta henkilöstö erikoistuu palvelemaan koko seutua ja näin tarjoaa kehittyviä ja laadullisesti entistä parempia palveluja.

Arvoisa puhemies! Seutuyhteistyö vahvistaa seudun kuntien elinvoimaisuutta, vetovoimaisuutta, elinkeinoelämää ja ennen kaikkea työllisyyttä. Lisäksi seutuyhteistyöllä turvataan peruspalveluita ja erityisosaamista. Päätöksenteon avoimuudella ja laajalla kansalaiskeskustelulla voidaan valtion virkamiesten epäilemät uhkakuvat tehdä tyhjiksi.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Täällä on valtaosa keskustelusta käyty liikenneinfran ja liikenteeseen liittyvien määrärahojen osalta, ja siitä tietysti olen tyytyväinen, että eduskunta on näistä asioista erittäin kiinnostunut, ja tietysti siitä lähden, että tämä on erittäin myönteinen asia, niin kuin valtaosa näistä puheenvuoroista on tietysti ollut. Mutta vaikka tietysti voin sanoa näin, että liikenneinfran osalta asiat eivät ole hyvin, eivät edes tyydyttävästi, eivät ne nyt ihan onnettomasti sentään ole.

Tässä keskustelussa on itse asiassa hyvin vähälle huomiolle jäänyt lisäbudjettiin sisältyvä erittäin suuri ja merkittävä asia eli tämä 700 miljoonan euron sopimusvaltuus E18-tien Muurla—Lohja-pätkän sopimusvaltuuksien solmimiseksi. Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja ed. Ala-Nissilä totesi mietintöön viitaten, että asia etenee varmaankin mutta tarvittaisiin lisää näitä hankkeita, jotta saataisiin siis näitä elinkaarimallihankkeita, jotta saisimme aikaan todellisen kilpailun, ja näin tietysti on. Tämä on ihan totta. Tämä on tullut esille tässä meidänkin asiamme eteenpäinviemisessä, ja tähän tietysti joudutaan palaamaan sitten varsinaisen budjetin yhteydessä.

Mutta minä mieluusti tässä muutamalla sanalla toisin esiin sen, kuinka tämä hanke, Suomen kaikkien aikojen mittavin tiehanke, on edennyt nyt tässä elinkaarimallihankkeessa, joka ei meille kuitenkaan ole ihan jokapäiväistä asiaa. Totean sen, että Tiehallinto on tehnyt hankintailmoitukset tällä hetkellä siten, että heinäkuun loppuun mennessä nyt kesällä tästä urakasta kiinnostuneet ilmoittautuisivat, ja tarjoukset pyydetään ensi kevääseen mennessä eli kevääseen 2005 mennessä ja sitten enintään näiden budjettivaltuuksien puitteissa eli 700 miljoonan euron puitteissa tehtäisiin sopimus 2005—2030 ja tämä aikataulu varmaan menisi loppuvuoteen 2005.

Vielä toteaisin sen, että pelkona on todella se, tai ainakin eräänlaisena huolena, että ei saada riittäviä määriä tarjoajia, koska Suomessa ei ole tehty itse asiassa tällaisia selkeitä poliittisia ratkaisuja siitä, millä tavalla meillä lähdettäisiin systemaattisesti ohjelmoimaan tällaista mallia. Tarjousten tekeminen on sinänsä jo mittava taloudellinen uhraus, mutta tietysti riskistähän on kysymys aina niille, jotka näitä tekevät.

Elinkaarimallihankkeeseen on ollut erittäin suurta kiinnostusta. Liikenneministeriö, valtiovarainministeriö ja Tiehallinto pitivät pari tiedotustilaisuutta Suomessa maaliskuussa ja Brysselissä toukokuun loppupuolella muille eurooppalaisille rahoittajille ja rakentajille, ja kiinnostus oli todella suuri. Suomessa näitä osallistujia oli yli 70 ja Brysselissä 44, niin että voisi sanoa, että kiinnostusta on. Siihen asiaan, onko meillä jatkossa näitä muita elinkaarimalleja, palaamme myöhemmin.

Mutta, puhemies, tässä ihan muutama havainto. Täällä muun muassa ed. Karttunen ja eräät muutkin edustajat toivat esiin joukkoliikennemäärärahojen vähenemisen ja huolen siitä, että nyt näitä ostopalveluita erilaisilla rataosuuksilla — Karjaa—Hanko, Kotka—Kouvola mainittu — lopetettaisiin. Minä haluan tässä todeta sen, että tänä vuonna nämä sopimukset näiden ratojen toiminnassa pysymisestä ovat voimassa ja tämä joukkoliikennemääräraha on todella pienentynyt ja sen suhteen on todella syytä ja aiheellista olla huolissaan. Tämä näiden ratojen niin kuin muidenkin ostopalveluiden kohtalo koskee vuoden 2005 budjettia. Tietysti ministeriöni on tietoinen tästä asiasta, ja me tulemme pitämään ainakin omalta osaltamme vaarin siitä, että ne Tshekistä tilatut kiskobussit olisivat käytössä. Mutta nämä ovat sitten vuoden 2005 asioita, ja en millään haluaisi nyt tähän näitä sotkea. Hyvä on se tietysti, että huolta kannetaan, mutta olen niistä täysin tietoinen, ja käydään tämä keskustelu sitten myöhemmin.

Tietysti tässä mieli tekisi todeta sekin ed. Karttusen puheenvuoroon viitaten, kun hän oli huolissaan siitä, että kaikki on niin valtavasti rapistunut, että näin on, mutta rapistuminen ei tapahdu yhtäkkiä, ei teillä, ei rautateillä. Se on monivuotinen kehityksen tulos, ja todella olisin erittäin tyytyväinen, jos minulla ei olisi käsissäni vuosien saatossa rapistumaan päässyttä tie- ja rataverkkoa. Tämä seikka, että nyt tässä täytyy peruskunnossapito tehdä, yhtä aikaa rakentaa uusia erittäin mittavia hankkeita — viittaan tähän 700 miljoonan euron sopimusvaltuuteen — on äärimmäisen vaativa tehtävä hallitukselle, eduskunnalle.

Nyt tulen siihen, että minusta on ollut hyvä asia se, että täällä on pidetty hyvänä viiden ministerin tekemää infrasuunnitelmaesitystä. Siinä on pohja, siinä on suunnitelma, siinä on aikataulu kustannusarvioineen. (Ed. Uotila: Rahat puuttuvat!) — Juuri näin. Rahat puuttuvat. Alkuun on päästy, eivät kaikki rahat puutu, alkuun on päästy ja ohjelmaa toteutetaan, ja eduskuntahan teki kannanoton kehyspäätöksen yhteydessä, että eduskunta edellyttää pitkäjänteistä rahoitusohjelmaa, ja pitkäjänteisyyshän näissä on a ja o, jotta vältytään sitten siltä vähitellen tapahtuvalta rapistumiselta. Tätä rahoitusohjelmaa valmistelemme. Sen valmistelu ei ole siinä mielessä mikään ylivoimainen ongelma, että infraohjelmahan lähtee siitä, että siinä on myös kustannusarvio. Kyse on siitä, millä tavalla voimme toteuttaa tämän ohjelman.

Mutta lähden siitä, että saamme aikaiseksi pitkäjänteisen ohjelman, ja väitän, että jos se saadaan hyväksyttyä ja hallituksen kannanotoksi eduskunnalle päin, niin kuin nyt eduskunta edellyttää, siinä on tavallaan se mielekkyys ja se taloudellisuus. Minun tehtäväni tällä postilla on toteuttaa hallitusohjelmaa, tehdä esitykset, valmistella ne ja sitten katsoa, mikä on koko hallituksen kanta, mikä on eduskunnan kanta näihin asioihin. Mutta paljon tässä on tehty, ja lähtökohdat ovat jo olemassa, ja viittaan vielä, että tässä lisäbudjetissa on myös aineksia, ei riittävästi, mutta siten, että eteenpäin päästään.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen aivan oikein totesi, että tähän lisätalousarvioon sisältyy merkittävä hanke, 700 miljoonan euron valtuus, mutta niin kuin valiokunta mietinnössäänkin toteaa, tästä on aikaisempi periaatepäätös olemassa. Tämä oli kokonaisuus pääministeri Lipposen hallituskaudella tehdystä paketista, johon sisältyy kolme suurta hanketta: oikoratahanke, E18-hanke ja Vuosaaren satamajärjestelyt. Silloin eduskunnan päättäessä juhannuspaketissa — ollaan samoissa aikatauluissa kuin sinä vuonna — todettiin, että nämä hankkeet ovat erillisrahoitettavia hankkeita ja ne tulevat sillä tavalla kehyksen ulkopuolelta. Ei ole oikein, että tässä ratsastetaan nyt tällä hankkeella, josta on aikaisemmat päätökset olemassa. Näiden kolmen suuren kehityshankkeen ei pitäisi syödä rahaa normaalista tienpidosta ja radanpidosta eikä joukkoliikenteestä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä 700 miljoonan ongelmahan on nyt, ed. Uotila, nimenomaan siinä, että ensimmäistä kertaa valtion budjettikehyksiin lasketaan koko tämä investointisumma plus alvit päälle. Eihän siinä ole mitään tolkkua, että budjettiin laitetaan kehyksiin investointisumma plus alvit. Se todellisuushan on ehkä vain kolmannes siitä, mikä tulee tänä vuonna käyttöön, ja se olisi normaalia yritystoiminnan ja myöskin valtion budjettiin sopivaa budjetointia. Ei ymmärtääkseni mikään muu maa harrasta valtion budjetoinnissa tällaista kehyspolitiikkaa. Se sitoo tällä hetkellä nyt sitten ministeri Luhtasen kädet tavalla, joka ei mahdollista näiden välttämättömien uusien investointien aloittamista eikä myöskään näiden välttämättömien elinkaarimallien liikkeellepanemista. Nyt on hyvä elinkaarimalli luotu, meillä on hyvä pitkälle ulottuva investointiohjelma.

Nyt tarvitaan välineet näiden toteuttamiselle, ja sen takia todellakin toivon, ministeri Luhtanen, että saisitte nyt valtiovarainministeriön suuntaan ja koko hallituksessa väännettyä tulkinnan tästä kehyskäytännöstä toiseksi, jolloin sieltä vapautuu meille varsinaiseen budjettiin ensi vuodelle sellaisia resursseja, joita välttämättä liikennepuolelle tiestön sekä sitten rautateiden kunnossapitoon tarvitaan. (Puhemies: Aika!) Tämä rappeutumisilmiö on erittäin vakava asia liikenneturvallisuuden kannalta.

Kyösti Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan antaa ministeri Luhtaselle tunnustuksen: Kaikesta huolimatta ei ole syytä vaipua pessimismiin ministerinkään, nimittäin kyllä Suomessa on kaikesta huolimatta yksi maailman parhaiten toimiva liikenneinfrastruktuuri. Tässä mielessä, vaikka nyt on käyty erittäin vahvaa keskustelua tämän lisäbudjetin yhteydessä siitä, millä tavalla tie- ja raideliikenne rahoitetaan, niin on hyvä tiedostaa kuitenkin tämä kokonaistilanne. Tämä ei poissulje sitä, että varmasti liikenneministeriön hallinnonalalla on lisärahoitustarvetta, mutta joltakin osin on hyvä paaluttaa myös meidän kansanedustajien itsellemme, että kysymys on nyt lisätalousarviosta ja tämä iso periaatteellinen korjaus kyllä pitää pystyä hoitamaan muulla tavalla.

En malta olla kommentoimatta, kun ministeri on paikalla, tätä elinkaarimallia, josta aika paljon nyt keskustellaan. On erittäin tärkeää, että siinä löydetään sellaiset tarjouskilpailu-, tarjouskäytäntömuodot, että varmistetaan se, että syntyy aitoa ja riittävää kilpailua. Minä henkilökohtaisesti jonkin verran haluaisin varauksen siihen, että kokonaisuudet ovat todella niin suuria, että tavallaan rakentuu semmoinen monoliittinen rakennelma, joka ottaa tavallaan tämmöisiä isoja elinkaarihankkeita haltuun, ja kun saadaan hankkeet toteutettua, niin joudutaan toteamaankin se, että tämä kustannusedullisuus, jota tavoitellaan, ei toteudu. Minä uskon, että ministerikin on perehtynyt näihin hankkeisiin muualla Euroopassa, ja siksi minä haluaisin varauksen siihen, että ei nyt mennä siihen helppoon, että me tavallaan automaattisesti ajattelemme niin, että jos siirrytään tämmöiseen elinkaarimalliin, niin se on ratkaisu, jolla merkittävästi saadaan pudotettua kustannuksia. Minusta siihen on piilotettuna myös se mahdollisuus, että kustannukset kasvavat. Ehkä näennäisesti rahoitus saadaan hoidettua uudella ja jossain määrin joustavammalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Varsinaisesti tämän puheenvuoron pyysin sen vuoksi, että koska tämä lisätalousarviokeskustelu on lähes keskittynyt vain liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan, haluan muutaman sanan sanoa kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalasta, joka tulevaisuuden rakentumisen kannalta on kuitenkin erittäin merkityksellinen. Meillä on monessa yhteydessä epäilty, onko saatu riittävästi investointeja liikkeelle, ja kokonaisuutena varmasti joudumme toteamaan, että emme ole saaneet niitä riittävässä määrin liikkeelle. Mutta myös erittäin myönteisiä ilmiöitä on nähtävissä, ja yksi näistä myönteisistä ilmiöistä on se, että alkuvuoden aikana Finnveran rahoitus on kasvanut edellisvuoteen verrattuna noin 25 prosentilla. Tästä johtuen jo toukokuun loppuun mennessä tälle vuodelle varatusta rahoitusvaltuudesta on käytetty noin 54 prosenttia.

Tämä johtaa siihen johtopäätökseen, että on hyvin todennäköistä, että muutamissa aluekonttoreissa jo elokuussa menee tämä rahoituskiintiö umpeen, ja siksi on hyvin tärkeää, että hallituksen piirissä valmistaudutaan korottamaan, mikäli kysyntä jatkuu näin vilkkaana, tätä Finnveran rahoitusvaltuutta. Tämä lisävaltuusarvio on noin 65—80 miljoonaa euroa, ja sen vuoksi valtiovarainvaliokunta pitää välttämättömänä, että nämä Finnveran rahoitusvaltuudet ovat myös jatkossa riittävät. Se on kuitenkin täysin välttämätöntä jo siinäkin mielessä, että Finnvera toimii nimenomaan markkinoita täydentävänä riskirahoittajana ja on pienten yritysten rahoittajana aivan keskeinen toimija.

Tämän lisäksi on erittäin tärkeää, että myös hallituksen piirissä kiinnitetään huomiota siihen, millä tavalla nämä yritysten investointi- ja kehittämishankkeisiin varatut määrärahat riittävät. Haluan yhden näkökulman ottaa erityisen painokkaasti esille: Meillä on vaikeita työllisyysalueita, joilla työttömyys on lomautusten ja yritysten loppumisen seurauksena noussut varsin korkeaksi. Perinteisesti me hoidamme näitä alueita lähinnä työllisyysmäärärahoilla. Minusta pitäisi määrätietoisemmin panostaa myös siihen, että näillä alueilla investointi- ja kehittämisrahoitus toimii ja tätä kautta varmistutaan siitä, että saadaan uusia yrityksiä, uusia kehittämishankkeita ja tämän seurauksena aitoja uusia työpaikkoja aikaan. Tähän kiinnitti myös valtiovarainvaliokunta huomiota, ja toivon, että hallitus tämän havainnon ihan konkreettisesti noteeraa.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä noihin ed. Karjulan loppulauseessa toteamiin sanoihin investointitukien riittävästä tasosta. Oma kokemukseni pohjoisesta, juuri näistä vaikeista työttömyysalueista, on se, että juuri yksikään uusi yrityshanke ei voi lähteä liikkeelle, ellei se saa joko Finnveran kautta tai sitten suoraan näitä KTM:n avustuksia.

Arvoisa puhemies! Minä haluan tuoda tähän terveisiä pohjoisesta. En lähde tekemään tämmöistä yleistä katsausta tästä aihepiiristä, josta nyt keskustellaan, koska siitä on jo erittäin hyviä täällä kuultu, mutta te ette ole varmaan kuulleet ihan viimeisimpiä terveisiä pohjoisesta. Minä voin niitä kertoa, kun kävin Arktisen neuvoston eräässä työryhmäkokouksessa Karasjoella. Jotta asiat konkretisoituvat, niin on vähän kerrottava joskus tältäkin tasolta näitä asioita tässä salissa, omasta mielestäni ainakin: Lähdin Kolarista sunnuntaipäivänä, ajoin Ivalon kautta, otin sieltä eduskunnan virkamiehen mukaani, ja menimme Karasjoelle, 510 kilometriä. Se on vain pieni osa sitä vaalipiiriä, josta tulen, ja toisena päivänä sitten takaisin.

Siis on aivan keskeinen asia huomata, että kun me puhumme pohjoisen asioista, niin välimatkat ovat yksi keskeinen kysymys. Silloin me tulemme niihin kustannuksiin, joita ne aiheuttavat ihmisille, ja tässä mielessä esimerkiksi nyt polttoaineen hinta, josta on keskusteltu, on siellä todella raaka leikkuri arjen elämässä.

Toinen asia, mikä liittyy tuohon todellisuuteen, on kylmyys. Me tuossa laskeskelimme, että se on kaksi ja puoli kuukautta, minkä ihmiset lämmittävät siellä pitempään taloja kuin täällä etelässä, ja jälleen tulemme kysymykseen energiakustannuksista.

Kolmas asia sitten on yleensä harvaan asutukseen liittyvät ongelmat, jotka muodostuvat palvelurakenteen kautta ihmisille lisäkustannustekijöiksi.

Se on ihana maa. Vaikka siellä olen 50 vuotta asunut, en koskaan liikaa siellä kulkiessani koe sitä voimakasta alkuvoimaisuutta, mikä siellä tulee. Se on kerta kaikkiaan traagista, että tämä yksi meidän maamme merkittävimmistä osa-alueista on nyt kaikkein suurimmissa ongelmissa. Traagisimmalla tavalla siellä toimeentulokysymykset ovat todella mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä suurempia kysymyksiä. Keskeinen asia, ystävät, ei ole suinkaan se, kuinka sinne ohjattaisiin sitten lisää rahoja, vaan lähtökohtana on se, että luonnonvarat, jotka siellä ovat ja jotka sinne aikoinaan asutuksen ovat tuoneet, voisivat olla maksimaalisesti kestävän kehityksen näkökulmasta katsottuna hyödynnettyinä.

Tähän liittyvät aivan konkreettisella tasolla ne keskustelut, joita tässäkin talossa on käyty kalastuspolitiikan ja lohipolitiikan osalta, nyt myöskin maatalouden ja porotalouden osalta, ja haluan nyt esimerkiksi porotalouden osalta tuoda tähän terveiset siitä, että meillä on pohjoisimpien paliskuntien osalta aivan traaginen tilanne, kun markkinat eivät vedä sitä luonnontuotetta, jonka varassa ihmisten elämä siellä on. Ensimmäisenä ja kiireellisimpänä asiana, minkä tämä talo voisi tehdä, on se, että valtiovarainministeriön puolella, nimenomaan veropuolella, otettaisiin porotalouden polttoaineverovapautus. Meillä maataloudessa, kalastuksessa, voidaan ajaa kulkuneuvoilla ilman polttoaineveroa, mutta porotaloudessa joudutaan nämä kustannukset maksamaan kaikkein vaikeimmissa olosuhteissa. Tätä en ole vielä ymmärtänyt, miten tämä tilanne saa jatkua. Odotan, että hallitus tässä suhteessa nopeasti ryhtyy toimenpiteisiin.

Täällä on paljon puhuttu liikenneinfrasta. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä olennaisempi osa se on myös yrityselämää, elinkeinoelämää. On äärettömän välttämätöntä, että lentoliikenne pysyy voimissaan ja että junaliikenne pidetään kunnossa. Meillä on erittäin isoja hankkeita myöskin pohjoisen osalta tulossa. Sähköistämisprojekti, joka suuntautuu Rovaniemen radalle, on äärettömän tärkeä, ja sehän on jo liikkeellä, mutta sitten on myös Kolarin radan osalta edessä investointeja, jotka täytyy pystyä hoitamaan. Siellä on kokonaisia elinkeinohaaroja, jotka ovat rakentuneet sen varaan, että asiakkaat pääsevät tulemaan sinne. Näitä ei saa vaarantaa missään olosuhteissa, ei edes jättää semmoisen epävarmuuden varaan, näinköhän valtion liikennepolitiikka mahdollistaa tuon liikenteen jatkumisen sinne.

Neljäntenä kohtana otan tähän saamelaisuuskysymyksen sellaisena asiana, jota myös näissä lisäbudjeteissa jää odottelemaan, että me saisimme nimenomaan Inariin kulttuurikeskuksen, josta suunnitelmat ovat hyvässä vauhdissa. Kun käy Karasjoella, joka on Norjan saamelaisten pääkaupunki, niin ei voi olla ihailematta parlamenttitaloa, joka on yksi maailman komeimpia arkkitehtoniselta ratkaisultaan. Siellä saamelaiset saavat vahvistusta omalle identiteetilleen myös sen kautta, että heidän kulttuurinsa ja hallintonsa on saanut riittävän tunnustuksen ja tuen valtion taholta. Tämä olisi minusta meidänkin maassamme tärkeä toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Vielä tähän liittyen otan esille nykyaikaisten liikenneväylien rakentamisen eli nopeiden tietoliikenneyhteyksien rakentamisen. Pienen työryhmän kokous Karasjoella, jossa olin mukana, oli nimenomaan Arktisen neuvoston organisoima kokous, jossa pohdittiin mahdollisuuksia tietoliikenneyhteyksien rakentamiseen pohjoisen erittäin harvaanasutuille alueille. Markkinat eivät tule sitä koskaan hoitamaan, se on päivänselvää, koska väestöpohja ja käyttäjäpohja on siltä kannalta katsottuna liian vähäinen. Tässä tarvitaan nyt valtion roolia. Meillähän on sellainen historia kuitenkin liikenneväylien rakentamisessa, että rahatonkin mies saa kävellä maantiellä ilmaiseksi. Kun nykyajan liikenneväyliä ovat nämä nopeat tietoliikenneyhteydet, täytyy pitää huoli siitä, että myös niiden osalta, joihin ei markkinoitten kannalta ole kiinnostusta, valtio hoitaa nämä asiat.

Meillä on nyt Arktisen neuvoston kanadalainen puheenjohtaja Clifford Lincoln halunnut tuoda tämänkin instituution ihan ruohonjuuritason toimintaan mukaan, ja meillä on tavoitteena hahmotella sellainen projekti, jossa Pohjoismaat, Suomi, Ruotsi, Norja, ja mahdollisesti sitten Euroopan unioni ja yksityiset tahot, jotka toimivat it-alalla, voisivat pilottimielessä toteuttaa harvaanasutuilla alueilla tällaisen projektin jonnekin tuonne Suomen käsivarren tienoille, jossa on myös alkuperäiskansaa mukana, mutta jossa on myös monenlaista yritystoimintaa. Niin kuin tiedätte, esimerkiksi kun tunnette Kilpisjärven, siellä sitä on ja myös Norjan puolen lähikunnissa ja Ruotsin puolella. Se olisi erittäin mielenkiintoinen hanke, ja se tulee kyllä edellyttämään toteutuakseen sitten tässä talossa ja nimenomaan hallituksen puolella myötämieltä.

Sanoisin näin, että monikaan ei ole tullut meillä ajatelleeksi sitä, miten vähemmistökielten tai pienten kielten kannalta teknologian kehitys on myös uhka. Ajatelkaapa vaikka sitä, että saamen kielessä on omia kirjoitusmerkkejä. Siis sitä kieltä ei voi kirjoittaa meidän aakkosillamme, vaan siinä on muutamia kirjoitusmerkkejä, jotka täytyy erikseen ohjelmiin ankkuroida. Myöskin kun ajattelemme nuorisoa, joka käyttää kännyköitä, niin sinne täytyisi saada oma kirjaimistonsa. Tätäkään eivät markkinat hoida, koska se käyttäjäkunta on niin pieni, mutta kuitenkin, jos ajattelemme sitä sen kielen kannalta nimenomaan, kun nuoriso chattailee kännyköillä, niin juuri sitä kauttahan heille tulee kuva siitä, onko meidän kielemme sellainen, että sillä voi elää tässä nykymaailmassa, vai ei. Jälleen tarvitaan yhteiskunnan panostusta tällaisiin projekteihin.

Ne ovat mielenkiintoisia haasteita, mutta ne ovat sivistysvaltion haasteita, koska jokainen kieli, kun se menetetään täältä, on tappio ihmiskunnalle. Saamen kielien osaltahan on jo lähdettykin siitä, että ainoastaan pohjoissaame on ilmeisesti pelastettavissa, sitä puhutaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa yhteensä riittävästi. Tällaisten hankkeitten kanssa esimerkiksi Arktinen neuvosto on tehnyt töitä.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia ruohonjuuritason ankkurointeja valtiontalouden kysymyksiin. Toivon, että todellakin näissä aivan nopeita toimenpiteitä vaativissa, esimerkiksi porotaloutta koskevissa asioissa päästäisiin eteenpäin.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme käsittelemässä nyt vuoden ensimmäistä lisäbudjettia. Tämän talon ja Suomen eduskunnan käytäntöön kuuluu, näin olen oppinut ja ymmärtänyt, että lisäbudjeteilla täydennetään varsinaista tulo- ja menoarviota. Tänä vuonna tullee vielä toinenkin täydentävä lisäbudjetti, lokakuussa tulee ja joulukuussa päätetään. Minusta tätä asiaa on syytä pohtia, että lisäbudjettien tarkoituksena on todella täydentää. Maan hallitus katsoo vuoden aikana, mitä on tapahtunut, ja tuo tänne sitten valtiovarainministeriön esityksestä lisäbudjetin. Kun aika menee eteenpäin, sen lisäbudjetin käsittelynkin yhteydessä tapahtuu yhteiskunnassa muutoksia, painotukset muuttuvat ja taloudelliset näkymät muuttuvat, ja tässä mielessä tietenkin täällä sitten eduskunnassa valtiovarainvaliokunta ja sen jaostot tarkkaan tutkivat ja miettivät sitä, mitä pitäisi tehdä. Niin on tehty tälläkin kertaa. Kun itse saan olla mukana neljässä jaostossa eli turvallisuus- ja puolustus-, kauppa- ja teollisuus-, maatalous- ja liikennejaostossa, niin saa jonkinlaisen näkymän myöskin jaostojen kautta, mitä on tapahtunut ja tapahtumassa.

On aivan selvää, että tämän lisäbudjetin keskeisiksi asioiksi on noussut liikenneministeriön pääluokka merkittävällä ominaispainollaan, huomattavasti pienemmällä maa- ja metsätalousministeriön, ei näitä määrärahoja voi tässä suhteessa edes verrata. Mutta on totta, kuten täällä ministeri Luhtanen aivan oikein totesi, että on syytä kantaa syvää huolta nimenomaan rapistuneesta tie- ja rataverkosta tässä maassa. Minä uskon, että me kaikki jaamme tämän ministerin huolen tässä suhteessa.

Ennen kaikkea nyt sitten näiden ratarahojen kohdalta, kun on käynyt aivan selväksi, että jos aiotaan vaikuttaa tämän kesän aikana ja tämän vuoden aikana, että ratoja voidaan perusparantaa, olisi ollut ja on välttämätöntä, että nyt olisi tässä lisäbudjetissa saatu riittävästi voimavaroja ratojen peruskorjaukseen. Sen kaikki valtiovarainvaliokunnan ja ennen kaikkea liikennejaoston jäsenet varmasti ymmärsivät, koska kuulimme asiantuntijoita niin ministeriön puolelta kuin ratojen puolelta ja kaikkien kannat olivat aivan yhdensuuntaisia. Olimme valmiita yksimielisesti lisäämään hallituksen esitystä, ei valtiovarainministeriön esitystä, sekin on täällä moneen kertaan varmaan tämän päivän aikana toistettu, mitä sieltä tuli, mutta kun hallitus oli esittänyt 15 + 5, niin siihen 25 miljoonaa euroa. Tämä olisi ollut täysin välttämätöntä. Kun nyt vedotaan siihen, että toisessa lisäbudjetissa näitä rahoja lisätään, kyllä me tämän tekniikan ymmärrämme, kun sitten se hyväksytään täällä joulun alla, mitä se vaikuttaa tämän vuoden toimintoihin. Kyllä niistä pitäisi voida päättää silloin, kun on päättämisen paikka.

Aivan sama koskee perustienpidon rahoja ja ennen kaikkea näitä teemahankkeita, joista saimme erittäin hyvän informaation ja jotka liittyvät ministerinkin mainitsemaan suurempaan kokonaispakettiin, jonka eteenpäin viemisestä valtioneuvosto on voinut jo sopia. Ne on nyt käynnistettävä kesän aikana, jos ne aiotaan käynnistää, ei niitä 30 asteen pakkasella ole helppo lähteä matkaan viemään. Nämäkin ovat eri puolille maata kohdentuvia tärkeitä hankkeita.

Samoin on maatalouspääluokan kohdalla. Totean siitä nämä metsänparannusvarat, joita nyt siellä 5 miljoonaa euroa esitettiin ja 8,5 miljoonaa euroa myöntämisvaltuutta. Nämä ovat nimenomaan työllistäviä rahoja liittyen energiapakettiin ja kaikkeen siihen, mitä täällä on puhuttu kotimaisen energian ja kotimaisen metsätalouden puolesta. Jokaiselle kävi selväksi, että asia on näin. Myöskin maatalousjaostossa yksimielisesti näihin päädyttiin. Mutta sitten käy, kuten, en tiedä, käykö se niin kuin satukirjassa tai jossakin muussa kirjassa, mutta ihmeellisessä kirjassa, että vaikka jaostot tekevät yksimieliset esitykset, niin jostain löytyy sitten kuitenkin ihmeelliset voimat, eivät täältä eduskunnasta, vaan joistakin muista vallan kammareista, jotka päättävät, että ei niitä voida nyt muuttaa, (Ed. Kuosmanen: Eduskunta päättää!) vaan täytyy mennä kirjan mukaan tai muuten sitten siitä seuraa sitä ja ennen kaikkea tätä. (Ed. Kuosmanen: Muutetaan sitä!) Näin vaan nyt on käynyt.

Minä pidän tätä erittäin valitettavana myöskin parlamentarismin ja eduskunnan päätöksentekovallan kannalta, koska pitää muistaa, vielä alleviivaan sitä, että jos jaostot tekivät yksimielisiä päätöksiä eikä nyt tässäkään ole kysymys mistään valtavista summista, valtiontalous ei kyllä, kun lisäbudjettikin on vielä ylijäämäinen, missään tapauksessa tähän olisi kaatunut, vaikka talouden näkymät tällä hetkellä, kun syksyä ajatellaan, eivät niin lohdulliset ole, kuin on ehkä välillä ennakoitu. Siellä on myöskin synkkiä pilviä olemassa, mutta eikö juuri nyt pitäisi sitten tehdä toimia, joilla työllisyyttä parannetaan? Mikä on parempaa työllisyystoimintaa kuin ratojen peruskunnostaminen, perustienpitoon panostaminen ja myöskin metsätöiden teettäminen, jotka ovat aivan välttämättömiä tässä maassa?

Herra puhemies! Täytyy sanoa näin, että kyllä tämän näytelmän jälkeen myöskin hallituspuolueiden pitää asiaa pohtia, miten tästä eteenpäin mennään myöskin näissä menettelytavoissa. Meille tulee syksyllä budjetti ja lisäbudjetti, ja tässä tulee semmoinen tunne, miksi tarvitsee valtiovarainvaliokunnan ja sen jaostojen työskennellä ja kuunnella ja hukata aikaa, jos näin sanoo, tämmöiseen itsensä valistamiseen, jos sitten mitään muutoksia ei voida mihinkään tehdä. Kyllä me olemme minusta perimmäisten kysymysten äärellä myöskin tässä talossa, kun tätä budjettia nyt käsitellään.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Hyvin mielelläni yhdyn ed. Karjulan käsitykseen siitä, että lisäbudjetissa olisi pitänyt voida tehdä tiettyjä varauksia pienten ja keskisuurten suomalaisten yritysten investointitarpeitten tyydyttämiseen. Finnveran myöntämisvaltuuksien kasvattaminen on välttämättömyys vielä tämän vuoden aikana. Myönteistä sinänsä oli, että tässä lisätalousarviossa yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukemiseen osoitettiin lisämääräraha ja lisää myöntämisvaltuutta, joka sekään ei tule riittämään tänä vuonna, koska onneksi nämä yrityksien investointianomukset ovat kasvaneet noin 13 prosenttia viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon nähden, joka on positiivinen viesti. Mutta tuohon positiiviseen viestiin pitää pystyä vastaamaan myös näillä valtion tärkeillä avustuksilla ja tukitoimilla.

Vielä eräs yksityiskohta. Kainuun-mallissa eduskunnan nykyinen puhemies on ollut pääministerinä toimiessaan keskeinen vaikuttaja sinisine ajatuksineen. On äärettömän tärkeää, että tämä Kainuun-malli, joka onneksi on lähtemässä käyntiin, voi saada tässä starttivaiheessa ne välttämättömät valtion tukitoimet, joita se muun muassa tarvitsee tämän nykyaikaisen tietojärjestelmän rakentamiseen, jotta tuo Kainuun hallintomalli voi toimia esimerkiksi terveydenhoidon alalla. Siksi on tärkeää, niin kuin eduskunta on yksimielisesti mietinnössään lausunut, että toisessa lisätalousarviossa hallitus varaa tähän riittävän määrärahan, jota ilman on naurettavaa laittaa liikkeelle tällainen suuri hanke, pitkästä aikaa hanke, jolla on Kainuun kannalta positiivisia mahdollisuuksia, näköaloja. Valtion pienellä tuella pitää tätä hanketta ihan loppuun saakka tukea.

Sitten ihan muutama kommentti vielä tästä liikenneministeriön hallinnonalaan liittyvästä lisäbudjetista. Tässä ed. Vihriälä totesi, että jostakin eduskunnan ulkopuolelta tuli kannanottoja tai mielipiteitä, jotka menivät sitten eduskunnan pään yli. Tosiasia tietenkin on se, että eduskunta suvereenisti päättää budjetista ja myös lisäbudjetista. On tosi vaikeaa siirtää vastuuta tämän talon ulkopuolelle. Pakko on myöntää, että eduskunta ei ole ollut parhaimmillaan nyt liikennemäärärahojen käsittelyn osalta, (Ed. Pulliainen: Ed. Ahteesta on tullut kaunosielu! — Hälinää) ja täytyy sanoa, että on todella ihmeellistä, että kun eduskunta on yksimielinen siitä, että käytetään varoja radanpidon määrärahoihin niin kuin eduskunta yksimielisesti joulukuussa käsitellessään 2004 talousarviota päätti ja että hallituksen on annettava tarvittavan suuruisesta määrärahasta esitys eduskunnalle ensimmäisen lisäbudjetin yhteydessä, ja kun hallitusohjelmassa lukee, että ainakin kaikki VR:n tulouttamat varat palautetaan radanpidon kehittämiseen, jonka kunto on koko ajan rapistumassa, ja kun nämä kaksi tärkeää päätöstä on tehty ja kun vielä kaiken lisäksi kehysbudjetin käsittelyn yhteydessä eduskunta yksimielisesti edellytti, että hallitus laatii samalla tavalla, kuin ministeri täällä puhui, pitkäjänteisen, pitkän tähtäimen tien- ja radanpidon määrärahojen rahoitussuunnitelman, ja kun hallituskin on jossakin yhteydessä ilmoittanut kannattavansa sitä, että VR saa nämä radanpidon tänä vuonna tarvitsemat rahat, niin sitten me kuitenkin olemme tässä käsittelemässä lisäbudjettia, jossa ei näitä rahoja muuten ole.

Toistan sen vielä: Se on eräänlainen parlamentarismin Suomen tai ehkä Euroopan ennätys, mutta joka tapauksessa Suomen ennätys. (Ed. Pulliainen: Se täytyy saada Guinnessin kirjaan!) Nyt tullaankin tästä siihen tärkeään edellytykseen, ja se on se, että olisi häpeällistä, jos tämän prosessin seurauksena nyt VR joutuisi lomauttamaan ja irtisanomaan henkilökuntaa, niin kuin se joutuu tekemään, jos tänä vuonna ei vähintään sitä 40:tä miljoonaa euroa ole sillä käytettävänä. Sen takia täytyy edellyttää, että hallitus tavalla tai toisella tekee päätöksen, joka ei ole lisäbudjetti lokakuun lopulla ja joka lopullisesti marraskuussa käsitellään. Se on liian myöhäistä. Me tarvitsemme hallituksen periaatekannanoton. (Eduskunnasta: Minkälaisen?) — En tiedä, minusta tuntuu, että tämä pitäisi ministereitten miettiä, koska ministeritkin pitävät tätä tärkeänä asiana. — Siis täytyy löytää keino, jolla voidaan järjestää tämä määräraha tämän eduskunnan sähläilyn jälkeen. Tämän haluan voimakkaasti ja vakavasti esittää hallituksen suuntaan, että valtioneuvosto, niin kuin valtiovarainministeri on jossakin puheenvuorossa todennut, tulee estämään lomautukset ja pyrkii hoitamaan asian siten, että tarvittavat määrärahat Valtionrautateiden pitoon tänä vuonna aikaansaadaan. Se on tosi tärkeä asia, ja toivon, että tässä suhteessa viisas hallitus löytää viisaan järjestelyn.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! En yritäkään lähteä hakemaan vastausta tähän ed. Ahteen sinänsä tärkeään kysymykseen. Kaiken lisäksi minä en sellaista oikein tiedä, että jos eduskunta päättää jotain, niin miten sitten hallitus toimisi käytännössä toisin. (Eduskunnasta: Sitä minäkin epäilen!) — Aivan.

Mutta, arvoisa puhemies, minä halusin käyttää tilaisuutta hyväksi ja kiittää valtiovarainvaliokuntaa ja sen kauppa- ja teollisuusjaostoa erityisesti, joka on käynyt läpi elinkeinopuolen, elinkeinoelämän tarpeet, mahdollisuudet juuri tässä tilanteessa, jossa näyttää siltä, että nimenomaan suurempi vientiteollisuus ei vedä, investoinnit viime vuonna vähenivät 15 prosentilla. Tänä vuonnakin näyttää, että ne pysyvät vielä miinusmerkkisellä puolella, kun samaan aikaan on totuus se, että täällä pk-sektorilla investointikysyntä on selvästi herännyt, kysyntä velkarahalle ja myöskin oman pääoman ehtoiselle rahalle, mutta varsinkin velkarahalle on selvästi kasvanut, on tavattoman tärkeää, että julkisillakin instituutioilla, kuten Finnveralla, mihin edellä ed. Ahde ja aiemmin ed. Karjula kiinnittivät huomiota, on valmius omalta osaltaan vastata siihen kysyntähaasteeseen, joka tässä tapauksessa esimerkiksi Finnveralle on heitetty.

Minä pidän erittäin hyvänä sitä lausumaa, minkä valtiovarainvaliokunta on kirjannut koskien Finnveran valtuuksien mahdollista lisätarvetta, siihen tarpeeseen vastaamista. Voin kertoa, että hallituksen sisällä on sovittu, että vielä ennen kesälomille lähtemistä me kuulemme tarkan selvityksen siitä Finnveran johdolta, miltä markkina näyttää. Kauppa- ja teollisuusministeriö on etupainotteisesti valtuuksia pannut liikkeelle, ja tietysti me emme voi holtittomasti toimia, mutta on varauduttu siihen, että todellakin nyt juuri tällä hetkellä olevaan pk-sektorin aika hyvään investointikysyntään voidaan Finnveran sekä takausvaltuuksilla että myöskin sitten luototusvaltuuksilla vastata.

Hallituksen esityksessä esitettiin 4 miljoonan euron lisäämistä nimenomaan yritystukiin, sanotaan tällä tavalla, ja näiltä osin totean vaan ihan lyhyesti, että viime viikkojen ja kuukausien kehitys on todella todistanut, että myöskin tälle rahalle tarvetta löytyy. Erityisesti nyt näyttää positiiviselta se, että esimerkiksi Vakka-Suomenkin alueella kysyntää on. Toivottavasti näillä muillakin ongelmallisimmilla alueilla sitten voidaan nyt tätä eduskunnan kädenojennusta käyttää hyväksi tavalla, joka synnyttää uusia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! En malta olla lopuksi vielä kiinnittämättä huomiota ylipäänsä siihen, missä vaiheessa yleinen talous on, koska mielestäni valtiovarainvaliokunnan mietintö todellakin on hyvin vastannut siihen analyysiin, mikä myöskin markkinoilta selvästi tästä päivästä on luettavissa. Suurten — vielä kertaalleen — yritysten investoinnit, vientikysyntä ylipäänsä ei tässä tilanteessa vedä. Näitten veronkevennysten ansiosta Suomessa kuitenkin on päästy siihen, että työttömyys ei kasva — tästä me kaikki voimme olla iloisia — mutta työpaikkojen määrä vähenee ja on vähentynyt. Se on kyllä kova haaste, että työpaikkojen määrässä ei ole päästy eteenpäin, niin kuin olisi toivonut ja niin kuin olisi voinut. Minulla on se käsitys, että hyvin mittavilla veronkevennyksillä tästä eteenpäin ei saada enää samaa kysyntävaikutusta aikaiseksi. On voitava rohkaista nyt myös investointeja käyntiin, erityisesti yksityisiä investointeja siihen tapaan kuin täällä edustajat Karjula ja Ahde ovat puhuneet, mutta tarvittaessa myöskin julkisia investointeja jossakin vaiheessa, koska tällä hetkellä talouden fundamentit kuitenkin puhuvat selvää kieltä. Suomi on aika erikoisessa tilanteessa. Meillä on ensimmäisen kerran historiassa kaksoisylijäämä. Meillä on julkisessa taloudessa ylijäämä ja meillä on kansantaloudessa ylijäämä. Kansantalouden ylijäämä on yli 10 miljardia euroa vuodessa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Suomi rahoittaa muun maailman investointeja tällä hetkellä sillä ylijäämällään, minkä kansantalous tuottaa. Tästä syystä on tavattoman tärkeätä, että voidaan rohkaista näitä investointeja liikkeelle tähän tapaan kuin edustajat Ahde ja Karjula ovat esille ottaneet.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Ahde käytti hyvän puheenvuoron ja pohti, miten ratkaista ratojen kunnostaminen. Niin kuin täällä välihuuto oli, niin huomenna asia ratkeaa. Kun ed. Ahde katsoo hiukan kohti napaansa, hän huomaa, että siinä on punainen solmio, ja kun painaa punaista nappia silloin, kun tämä asia on esillä, niin silloin se ratkeaa tässä salissa. Siinä ei tarvitse kovin pitkään ihmetellä.

Mutta tuossa, mitä ministeri Pekkarinen sanoi puheenvuorossaan, melkoinen ristiriita on todellisuuden kanssa, kun hallitukselta ei tule esitystä siitä, että löytyisi ne 25 miljoonaa euroa, kun kerta on jatkuvasti ylijäämää ja rahaa on yllin kyllin valtiontalouden ja kansantalouden puolella, 10 miljardin ylijäämä kansantaloudessa vuositasolla jne. Hallitus on tässä kyllä paimentanut eduskuntaa, ja tietysti kai syy on sitten eduskunnan, jonka selkäranka ei kestänyt hallituksen istumista sen harteille.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minunkin mielestäni äskeinen ministeri Pekkarisen puheenvuoro ja nämä ylijäämäpuheet korostavat sitä, että nyt olisi aika nimenomaan investoida kotimaahan, Suomeen. Samoin hyvin pitkäaikainen parlamentaarikko, ed. Vihriälä ja ed. Ahde korostivat tätä samaa asiaa. Nyt olisi aika investoida Suomeen, aika investoida sellaisiin hankkeisiin, mitkä ovat liikenneministeri Luhtaselle juuri nyt, pian, erittäin tärkeitä, eivät ensi talvena vaan pian.

Mutta en malta olla puuttumatta, ed. Ahde, puheenvuoroonne teidän pitkäaikaisen parlamentaarisen kokemuksenne huomioon ottaen. Te kerrotte Uutispäivä Demarissa, että itse asiassa keskusta ei peräytynyt muutosesityksestä ja he olivat lopulta valmiit kaatamaan tämän radanpidon. Nyt kysyn vain, onkohan minun tulkintani oikea, kun menen juhannuksena Pohjanmaalle ja minulta kysytään, kuka kaatoi Pohjanmaan radan, ja minä voin kertoa, että sen kaatoi nyt sitten Suomen keskusta.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin olen erittäin tyytyväinen siihen, että ministeri Pekkarinen on tullut siihen tulokseen, että Suomeen tarvitaan nyt investointeja, nimenomaan sellaisia, jotka tehdään nopeasti eikä laadita muistioita. Nyt, jos on todella näin hyvä tilanne, että kansantaloudessa on 10 miljardia euroa, niin kysyn, minkä takia silloin nämä tie- ja ratakorjauksiin tarkoitetut määrärahat olivat niin vaikeasti saatavissa. Eikö nyt olisi aika korjata sellainen virhe, joka on tehty? Yleensä johtajuuteen liittyy virheen korjaus silloin, kun se havaitaan. Tämän runsaan vuoden aikana täällä eduskunnassa en ole havainnut, että täällä löytyisi sellaista johtajuutta. Nyt olisi aika osoittaa sitä.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työttömien määrä kasvoi viime vuoden toukokuusta 7 000:lla. Samaan aikaan työpaikkojen määrä väheni 4 000:lla. Maassa on todella investointilama, ja nyt hallituksen velvollisuus olisi tehdä nopeita ratkaisuja sellaisilla alueilla, joilla olisi nopeita työllisyysvaikutuksia. Silloin puhutaan nimenomaan julkisista investoinneista muun muassa infraan sekä ratapuolelle, jossa ovat vaarana jopa suoranaiset työpaikkojen vähennykset riittämättömän rahoituksen vuoksi.

Sitten täällä ed. Ahde ja myöskin ministeri Pekkarinen kehuivat mietintöä siltä osin, että siellä on jämäkästi vaadittu Kainuun hallintomallin rahoituksen turvaamista myöskin lausumalla kauppa- ja teollisuusjaoston osalta. Siellä ei ole yhtään lausumaa, siellä ei ole yhtään pontta. Mietintö päättyy siihen, että lisäbudjetti hyväksytään muuttamattomana, (Puhemies koputtaa) aloitteet hylätään. Se on tämän mietinnön todellinen sisältö.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen äsken kehui hyvää ja viisasta hallitusta, ja rahaa tulee ikkunoista ja ovista suurin piirtein, jos puhetta sillä korvalla kuunteli. Ihmettelen, miten tässä tilanteessa ei löydy sitä rahaa, mitä ratahankkeille eduskunnan tahdon mukaan vaadittiin.

Ihmettelen myöskin ministeri Luhtasen toimintaa tässä erityisesti espoolaisena. Nyt ei löytynyt sitä rahaa, mitä eduskunta halusi, 40:tä miljoonaa, ja kuitenkin ministeri Luhtanen puolueensa mukaan ajaa voimakkaasti metroradan rakentamista Espooseen. Kuitenkin se maksaa 400 miljoonaa, ja tähän pitäisi yhden velkaisen kunnan jotenkin löytää rahoitus. Minä ihmettelen, minkälaista linjaa tämä on ja minkälainen on selkäranka ministerillä, joka tällä lailla toimii.

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Asia on juuri niin kuin ministeri Pekkarinen sanoi, rahaa on. Jos ei nyt tällä hetkellä tehdä näitä ratakorjauksia ja tiekorjauksia, niin milloin se aika sitten on? Onko se silloin, kun ollaan seuraavan kerran lamassa, jolloin sanotaan, että rahaa ei ole, emme voi korjata sen takia, että ei ole rahaa? Nyt emme voi korjata sen takia, että on rahaa. Tämä alkaa olla maisteri Soinin järjelle jo melkoisen suuri haaste.

Me siis perussuomalaisissa olemme tehneet vain neljä esitystä lisäbudjettiin. (Ed. Gustafsson: Minkä alan maisteri?) — Valtiotieteen maisteri, se on hyvä tutkinto. — Mekään emme halua kuin kolmeen kohteeseen: teihin, rautateihin, poliiseille, ja sitten Ahvenanmaan perusteettomat rahat pois. Tämä on nyt käsittämätön juttu, että täällä edustajat todistavat, että rahaakin on ja näin pitäisi tehdä. Tässä salissahan se päätetään, vai olenko ymmärtänyt täysin väärin?

Ensimmäinen varapuhemies:

Myönnän vielä vastauspuheenvuoron ed. Kuosmaselle, sen jälkeen ministereille, minkä jälkeen menemme puhujalistaan.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen 500 suurimman yrityksen liikevaihto on säilynyt samana viimeisen kolmen vuoden ajan. Yhteinen liikevaihto on 260 miljardia euroa. Niitten investointitaso on tällä vuosikymmenellä ollut normaalisti 24—25 miljardia euroa, mutta nyt viimeisen vuoden aikana se on pudonnut 12,5 miljardiin euroon. Lähtökohta on se, että Suomeen ei kannata teollisuuden investoida, vaan kun halvempi työvoima ja markkinat on ympärillä, pyritään investoimaan sinne, missä on kulutuskysyntä paikallaan. Mutta yksi erikoinen piirre tähän on tullut, että teollisuus siirtää pk-sektorille teollisuudelle kuuluvat investointihankkeet. Nyt, ministeri Pekkarinen, kun te olette tosi hyvä kauppa- ja teollisuusministeri minun mielestäni, yrittäkääpä nyt Finnveran puitteissa vakuus- ja takausoikeuksia lisätä huomattavasti, niin että (Puhemies koputtaa) suomalainen yritystoiminta lähtee investoimaan yhä enemmän pk-sektorille.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kun käytin äsken puheenvuoron ja sanoin, että kansantalous on ylijäämäinen, näin todellakin on. Ei se tarkoita sitä, että rahaa on siellä sun täällä, vaan se tarkoittaa sitä, että periaatteessa ollaan aika erikoisessa tilanteessa. Yhtäältä erityisesti suuremmat yritykset eivät todellakaan investoi. Investointiaste on selvästi alempana, niin kuin ed. Kuosmanen sanoi, kuin joitakin aikoja aikaisemmin. Toisaalta kansantalous on selvästi ylijäämäinen. Mikä se hallituksen talouspoliittisten toimenpiteitten vastaus on tähän haasteeseen? Se on se, mistä täällä edustajat Ahde ja Karjula jo puhuivat. Tässä lisäbudjetissa lisätään jonkun verran suoraan investointi- ja kehittämisavustuksia, eikö niin, ja tässä mietinnössä kiinnitetään huomiota juuri siihen, mihin ed. Kuosmanenkin, että pitää yrittää ikään kuin houkutella tai rohkaista yksityisiä pääomia investoimaan tilanteessa, jossa niillä on kaiken aikaa epävarma tunne siitä, lähteekö tämä kehitys liikkeelle vai eikö. Näillä aika pienillä, mitättömillä panoksilla, mistä nyt on kysymys, kyetään kyllä, uskon näin, houkuttelemaan. (Puhemies koputtaa)

Mitä tulee valtiontalouteen, niin valtiontalous on edelleenkin alijäämäinen. Julkinen talous on ylijäämäinen. Se on se tarkka tilanne kaiketi tällä hetkellä.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Totean vielä, että harkitut liikenneinvestoinnit ovat erittäin kannattavia investointeja ja niitä pitää tehdä ja niitä pitää olla. Meillä on ohjelma. Niitä olemme toteuttamassa. Korostan kuitenkin, että täällä ed. Vihriälä totesi juuri — tänne on tullut vain kuuntelemattomia edustajia paikalle — että lisäbudjetti on täydentävä budjetti.

Nyt totean tässä ed. Salolle, että ei tarvitse kertoa lisäbudjetin perusteella, kuka pudotti tästä budjetista Pohjanmaan radan. Tässä budjetissa ei myöskään eduskunta sitä ole pudotellut vaan tällä puuttumattomalla määrärahalla, mikä nyt jäi VR:n voitontuloutuksesta, jäi toteuttamatta — erittäin ikävä asia — Siilinjärvi—Viinijärvi-rata, Pieksämäki—Kuopio. Sen sijaan nämä läntiset radat tällä nyt hankitulla rahalla, tällä 15 miljoonalla eurolla, voidaan toteuttaa.

Ed. Hemming, teidän olisi varmasti ollut syytä olla paikalla kuuntelemassa koko keskustelu. Lisäbudjetissa ei ole suinkaan tarkoitus rahoitella metroa. Olen todella metron kannattaja, ja sen aika tulee. Sen käytännön toteutuksen esteenä ovat muun muassa Espoon kokoomuslaiset.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä näistä raha-asioista.

Ensinnäkin totean tästä, mitä ministeri Pekkarinen äsken totesi, näistä ylijäämistä, että tämähän on johtamassa siihen, että me säästämme eräällä tavalla mahdollisuutemme kuoliaaksi. Siihen täytyisi löytää konsti nyt. Vrt. kaksoisvaje Yhdysvalloilla, joka on ihan mieletön, 42 miljardia dollaria budjettialijäämä pelkästään lyhyessä ajassa. Sehän on ihan uskomaton määrä.

Mutta sitten tähän, millä konstilla nämä hommat hoidetaan. Minulla on semmoinen lapsellinen usko, että jos me inframme hoidamme erinomaisen hyvin, niin suhteellisesti meidän houkuttelevuutemme yksityisen lohkonkin investointeihin paranee. Silloin, jos yhteiskunnan järjestelmä toimii todella hyvin, sen täytyy olla houkutus. Kun vertaa tuolla maailmalla laukatessa, mikä infran tilanne on, niin kyllä silloin täytyy mittarin kääntyä meidän puolellemme. Tähän, mitä ministeri Pekkarinen sanoi: se on se erityinen ansio, kun meillä on ylijäämä eikä kaksoisvaje niin kuin eräillä kuitenkin meidän kilpailijoillamme maailmanmarkkinoilla.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin olin vähän yllättynyt, kun ministeri Pekkarinen ei todella tuntunut tietävän, että työttömyys on kasvanut ainakin tämän päivän tietojen mukaan. Mutta varsinaiseen asiaan.

Minusta ministeri Luhtanen on siinä oikeassa, ettei hänen aikanaan tieverkko ole päässyt rapautumaan. Kyllä ongelma on tullut sen takia, että tie- ja rataverkkoon ei ole tarpeeksi panostettu pitkän aikavälin aikana. Tietenkin voidaan sanoa, että vuoden aikanakin tilanne on voinut mennä jonkin verran huonompaan suuntaan. Siinä mielessä on hyvä, että tästä asiasta nyt puhutaan.

On selvää, että jos tällaista kehitystä on päässyt tapahtumaan pitkän ajan kuluessa, niin sitä ei voida nopeasti korjata. Kun me tiedämme nyt hallituksen tämän vaalikauden budjettiraamin, niin on selvää, ettei tilanne kovin paljon tule parantumaan tälläkään vaalikaudella, ei ainakaan näillä rahoilla, mitkä meillä nyt on tiedossa. Pahimmassa tapauksessa voi nimittäin käydä niinkin, että edelleen mennään huonompaan suuntaan.

Ed. Ahde peräsi semmoisia keinoja, ihmekeinoja, onko hallituksella keinoja, miten tämä tilanne voidaan korjata. Minusta ne keinot ovat tietenkin tässä salissa, että täällä kun äänestetään näistä rahoista, ne keinot ovat olemassa. Mutta jos on joitakin muita keinoja, niin tässä heti tulee mieleen se, että eräät ministerit ovat olleet valmiita myymään näitä valtionyhtiöitä, jotta saadaan rahaa sitten liikenneinvestointeihin. Erityisesti keskustapuolueen taholta on tällaista väläytelty. Minä aloin tuossa miettiä, oliko tämäkin nyt sitten ed. Ahteella mielessä, kun hän tämmöistä jotakin hallituksen aivan erityistä ratkaisua toivoi.

Arvoisa puhemies! Minä pidän tällaista keinoa hyvin arveluttavana ja toivon, että hallitus ja erityisesti ministeri Pekkarinen, joka istuu täällä paikalla, pitävät näppinsä irti esimerkiksi Rautaruukin tai Outokummun myynnin suhteen. Meillä on suuri huoli, että on tarkoitus jälleen myydä lisää sitä Rautaruukkia ja hakea niitä ostovaltuuksia lisää. Nyt kun olette tässä paikalla, kertokaa, oletteko te myymässä sitä Rautaruukkia lisää vai ettekö. Me haluaisimme sen tietää. Se epävarmuus meitä painostaa siellä Rautaruukilla.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni meidän ei pidä hukata näitä Pohjois-Suomen kannalta tärkeitä ja työllistäviä yhtiöitä keinottelijoiden käsiin. Me olemme jo nähneet, miten on käynyt monille yrityksille, kun niitten on annettu mennä varsinkin ulkomaalaisten keinottelijoitten omistukseen. Monet näistä yrityksistä ovat jo lopettaneet toimintansa Suomessa ja siirtäneet työpaikkansa halpamaihin. Jos tämä on nyt sitten se Ahteen hallitukselta toivoma keino, niin minä en ainakaan tätä keinoa pidä missään nimessä hyväksyttävänä. Kyllä me tarvitsemme sen Rautaruukin siellä Raahessa, ja sitä pitää kehittää ja pitää siinä myöskin se valtion omistus sellaisena, että nämä keinottelijat eivät ole sitä meiltä viemässä.

Sitten, arvoisa puhemies, lopuksi vielä ministeri Luhtanen lupasi, että vaikka lisämäärärahoja ei nyt näytä tulevan rataliikenteelle, mikä sinänsä on tietenkin valitettavaa, junaliikennettä ei kuitenkaan tulla tämän vuoden aikana supistamaan. Luotan tässä ministerin sanaan, aivan samoin kuin siinä asiassa, kun hän on luvannut, että Raahen syväväylän ruoppaus alkaa tämän hallituksen aikana. Luotan täysin tähän ministerin lupaukseen.

Mutta, arvoisa puhemies, ensi vuoden talousarvio on kuitenkin minun mielestäni hyvin ratkaiseva monien asioitten suhteen. Silloin on saatava todella nykyistä paremmin tie- ja ratarahoja. Samoin Raahen syväväylän ruoppaukseen pitää saada ne tarvittavat määrärahat. Vasta sen jälkeen nämä hallituksen lupaamat asiat konkretisoituvat.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Minä en nyt tässä juurikaan lupaile yhtään mitään. Mikä viittaus nyt oli tähän niin sanottuun lupaukseeni, se koski ainoastaan näitä joukkoliikenneostopalveluita, joita täällä käsiteltiin ikään kuin lisäbudjettiin liittyvänä, eli Kotka—Kouvola, Karjaa—Hanko, ja totesin, että nämä ovat varsinaisen budjetin asioita, jotka käsitellään varsinaisen budjetin yhteydessä ja näistä asioista sitten keskustellaan. Toivon tietysti, että nämä ovat tikun nenässä ja näistä pidetään huolta. Minä tunnen sen tilanteen ja sanon, että se ei ainakaan livahda ihan itsestäänselvänä, että ne lakkautetaan, vaan näistä pidetään huolta.

Raahen syväväylän ruoppaus on meillä kakkos- tai kolmostilalla, en muista, ihan kärjessä kuitenkin. Pidän sitä edelleen tärkeänä, mutta nämä ovat juuri varsinaisen budjetin asioita, eivät nyt tämän lisäbudjetin asioita.

Seppo Lahtela /kesk:

(Ed. Pulliainen: Ryhtiä hallitukseen, Seppo! — Ed. Soini: Ryhtiä ja rahaa!) Arvoisa herra puhemies! On uljasta kulkea ja tulla, kun odotetaan ryhtiä. Sitä voi kyllä osoittaa täältä, mutta ed. Soini odottaa vielä minulta rahaakin. Sitä ei kyllä ole tippaakaan olemassa.

Herra puhemies! Tätä maailmaa katsottaessa tämän lisäbudjetin käsittelyn yhteydessä ovat tavallaan tulleet tavat ja elintavat tunnetuiksi, miten ne eduskunnassa toimivat ja pelaavat. Jos kerrataan vähän mennyttä aikaa, niin voisi tässä asiassa, kun näen ed. Hännisen salissa koiramiehenä, näin ajokoiramiehen silmin todeta, että joskus palataan takajäljellekin.

Viime viikolla torstain kyselytunnilla täällä syntyi voimakas keskustelu siitä, miten on tapahtunut, että valtiovarainvaliokunnan jaostot ovat esittäneet tänne perusradanpitoon rahaa sekä tähän kestävän metsätalouden risupakettiin rahaa. Valtiovarainministeri Kalliomäki useaan eri kertaan sanoi, että tässä ei ole mitään ongelmia ollut olemassa, ja muistan hyvin, kun ed. Kuosmanen jämerästi otti asiaan kantaa ja kysyi, pitääkö paikkansa, että valtiovarainministeri on uhannut kaataa hallituksen. Valtiovarainministeri vastasi useampaan eri kertaan, että ei pidä paikkaansa, ei tiedä paikkaansa. Kyllä täytyy sanoa, että tässä maailmassa on tiedonkulku kovin vähäistä olemassa. Kuitenkin minulle tätä asiaa on niin esitelty, että sosialidemokraatit ovat uhanneet kaataa hallituksen, jos vaaditaan, että nämä toteutetaan ja tehdään. Tästä eduskunnan tahdosta täällä keskustellaan ja pohditaan nyt tätä asiaa.

Vielä ihmeellisemmäksi tämän pelin teki, kun menin perjantai-iltana Tampereelle keskustan puoluekokoukseen ja lauantaiaamuna kuulin sitten siellä, kun pääministeri puhui ja kertoi, kuinka hyvää hallitusyhteistyö on ollut erityisesti sosialidemokraattien kanssa. (Naurua) Käsityksiä on monenlaisia. Ei tarvitse pääministerinkään monta päivää päästä poissa olla, kun käsitys on sellainen, ettei tiedä, miten täällä menee, kuka esittää mitäkin milloin minkäkin näköiseksi komissaariksi jne. Kyllä tämä viimeinen viikko on taas opettanut, niin kuin yleensä aina ennen juhannusta on nähty, mitä tässä maailmassa menee ja syntyy. (Naurua)

Jos voidaan ajatella, niin tässä mietinnössä, minkä valtiovarainvaliokunta on tehnyt, on kyllä selvitelty näitä asioita ympäripyöreästi, kauniisti, tosiasiat tunnustaen jne. Mutta eivät auta tosiasiat, jos ei ole rahaa. Jos ei ole rahaa, niin ei auta eikä tule yhtään mitään. Täällä on käsitelty tiemäärärahat, ratamäärärahat, kestävän metsätalouden rahoituspaketit ja kaikki tällaisenaan ja kaikista on ymmärretty, että tämä asia olisi kunnossa, mutta ei vaan ole, kun ei ole rahaa.

Jos tätä asiaa katsotaan, niin kyllä tässä katson niin, että valtiovarainministeriö tuntuu olevan eduskuntaa voimakkaampi tahdoltansa ja virkamiehiltään, ministereiltänsä olemassa, että eduskunta keskustelee täällä, mitä keskustelee, mutta vaan mikään asia ei etene eikä toteudu.

Mutta kun tiedän, että ed. Soini edustaa tätä rehellisen kansan kansanliikettä, mitä ennen suuren kansan edustaja Veikko Vennamo viitoitti, niin otan tässä muutamia tosiasioita sillä lailla esille, että ainakin voivat sanoa jälkipolvet, että on näihin yritetty vaikuttaa. Kun katsotaan tätä liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaa erityisesti, pidän todella myönteisenä, että kauppa- ja teollisuusministeri on paikalla, niin kuin liikenneministerikin äsken oli tässä paikalla, ja ministeri Pekkarinen jaksaa kuunnella edelleenkin, koska täällä on nähtävissä hyvinkin sellaista asiaa tässä minunkin puheenvuorossani, toivon mukaan, mikä liikuttaa ministeri Pekkarisen mielialaa ja ehkä katsottaisiin tässä tarpeelliseksi.

Perustienpidon rahojen osalta selkeästi on todettu, että sieltä puuttuu 40 miljoonaa euroa, ja jo tuolla televisiossakin aamulla, kun torstaiaamuna katselin, näin merkittäviä vaikuttajia. Ed. Saarinen ja ed. Kuosmanen todistivat, että asia tulee kuntoon rataverkon niin kuin tienpidonkin ongelmien kohdalta, ja itsekin katsoin, että Kymen vaalipiirin alueen yksi pahimpia ongelmakohtia, Lahti—Kouvola-välillä Kausalan Iitinseutu, tulee järjestykseen, kuntoon. Mutta ei kauan mennyt, kun täällä alkoivat villit huhut kiertää ja ei tullut eikä tapahtunut mitään. (Ed. Kuosmanen: Punamulta kaatoi sen meidän hyvän!) — Ed. Kuosmanen, minä kyllä oletan niin, jos edellistä vaalikautta muistelen, että ed. Kuosmanen oli sitä mieltä, että kun hän on hallituspuolueen edustaja ja vaikka ei olisikaan, niin kaikki asiat menevät läpi, mitkä ovat tarpeellisia.

Kun katsotaan tätä maailmaa tässä, mitä tähän tarvitaan, niin aika yksinkertaisesti on myöskin täällä mietinnön jollakin sivulla todettu: "Teemapaketin keskeisiä toimenpiteitä olisivat keskikaiteellisten ohituskaistojen ja kevyen liikenteen väylien rakentaminen, yksityistiejärjestelyt, liittymien parantaminen ja tievalaistuksen lisääminen." Tässä on lyhyesti mainittu se asia, ja jos ei tämä mene tuolla liikenne- ja viestintäministeriössä, valtiovarainministeriössä, läpi ja ymmärretä, niin sitten täytyy sanoa, että kyllä me kansanedustajat olemme aika tyhjiin tässä asiassa menneet ja syntyneet, kun emme kykene vaikuttamaan eikä tätä paremmaksi saada.

Samoin myöskin täältä mietinnön joltakin sivulta löytyy tämä rataverkon kunto: "Rataverkon kunto on edelleen monin paikoin kriittinen. Ratojen huonokuntoisuudesta johtuen kuljetusten turvallisuusriskit kasvavat ja aikataulujen noudattaminen vaikeutuu. Useille rataosuuksille on asetettu liikennerajoituksia ja niitä saatetaan joutua lisäämään tuntuvasti. Liikennerajoitukset aiheuttavat rautatiejärjestelmän sidonnaisuuksien johdosta ongelmia koko päärataverkolle. Nämä ongelmat puolestaan heikentävät rautateiden asiakaspalvelua ja kilpailukykyä." Tässä mielestäni on aika lyhyesti tämä asia kerrattu, ja sieltä vain jäi puuttumaan se 25 miljoonaa euroa rahaa lisää, mistä joittenkin tietojen mukaan oli sovittu, mikä ei sitten kuitenkaan valtiovarainministerille käynyt. Epäilisin, onko tässä nyt sellainen asetelma olemassa, että kun ministeri Niinistöä pidettiin kovana, niin valtiovarainministeri Kalliomäki nyt alkaa keräämään näitä saman tyyppisiä pisteitä osoittamaan kovuuttansa tässä asiassa, miten tämä toimii.

Jos sitten katsotaan tätä metsään liittyvää asiaa: Kun selkeästi todetaan, että tämä valtion tuki metsänparannustöihin ei kuitenkaan riitä koko vuodeksi, kun viime vuodelta jäi tälle vuodelle rästiin ja tämä asia on todettu, selvä, niin ei vaan ymmärretä, että tätä rahaa sinne tarvittaisiin. Täältä vielä eräs lainaus: "Kansallista metsäohjelmaa laadittaessa ei energiapuun korjuun tuki tullut riittävästi huomioon otetuksi. Valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt - - huomiota useassa yhteydessä." Näin katsottuna sieltäkin se 5 miljoonaa euroa jäi puuttumaan, mitä ei annettu siinä lisää. Kansa hakee töitä. Tässä on kaikkein halvinta työllistämistä, mitä Suomessa voi olla olemassa. Kaikki ne, jotka ovat, miten sanoisin, henkiseltä tasoltaan riittävästi valveutuneita, ovat työttömiä työnhakijoita, voidaan panna metsään näihin töihin. Tässä on työministeri Filatovilla ainutlaatuinen paikka olemassa. Tähän rahaa ja väki töihin, niin ei tarvitse valittaa, ettei töitä ole olemassa. Ei sen puoleen, vaikka tämä 5 miljoonaa olisi sinne syntynytkin, niin tekijät saattavat siitä huolimatta puuttua. Mutta kyllä Metsäkeskus tämän rahan olisi menemään saanut.

Mutta sitten, herra puhemies, näihin totuuden asioihin. 2002 eduskunta päätti valtioneuvoston periaatepäätöksessä lisäydinvoiman rakentamisesta, mikä oli kuitenkin erinomaisen hyvä päätös silloin olemassa. (Ed. Kuosmanen: Se oli miesten asia!) — Tämän osalta voi todeta, että ei välttämättä, ed. Kuosmanen, aina miesten asia, kyllä se on naistenkin asia. — Ja kun katson tuonne ministeriaitioon, niin tässä on äänestyskartta, missä sanotaan, että 107 jaa, 92 ei. Todelliset lukemat olivat kyllä 106/93, mutta se on oma selityksensä, minkä me keskustelemme ed. Kerolan kanssa erikseen. Tässä mainitaan niin, että ed. Luhtanen jaa, ed. Pekkarinen — nykyiset ministerit — ei. Tältä osin tässä on puolustettavaa molemmin rintamin täällä olemassa. Siinä yhteydessä eduskunta hyväksyi tähän päätösehdotukseen sisältyvät ponnet, missä:

"1. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin kivihiilen käytön hallituksi rajoittamiseksi sähkön ja lämmön tuotannossa esimerkiksi kokonaiskäyttösopimuksin.

2. Eduskunta edellyttää, että hallitus nopeuttaa tiukan energiansäästöohjelman toteuttamista ja ohjaa yhdyskunta- ja aluerakenteiden muotoutumista energian säästämiseksi, ryhtyy toimenpiteisiin säästöohjelmia tukevan energiansäästön yleislain säätämiseksi, ryhtyy toimenpiteisiin energian jakeluyhtiöitä koskevan palveluvelvoitteen säätämiseksi, tiedottamisesta energiansäästötavoista ja uusista tekniikoista kuluttajille ja ryhtyy toimenpiteisiin energiaverotuksen kehittämiseksi energiansäästöä edistävällä tavalla."

Kohta 3., mikä liittyy tähän lisäbudjettiin näiden metsärahojen osalta: "Eduskunta edellyttää, että uusiutuvan energian tutkimusta, kehittämistä ja käyttöönottoa tuetaan ilmastostrategiaan sisältyvän edistämisohjelman mukaisesti, kuitenkin niin, että biomassan käyttöä edistetään (Puhemies koputtaa) ohjelmaa enemmän muun muassa veropolitiikan, investointitukien ja teknologian kehittämistukien sekä kestävän metsätalouden metsäparannusvarojen lisäresursseilla, tehostamalla energiapuun ja turpeen käyttöä, että kehitetään kierrätyspolttoaineiden, lajitellun yhdyskuntajätteen, biokaasujen ja muiden (Puhemies koputtaa) biomassojen käyttöä ja että - -" — Herra puhemies! Vielä hetken jatkuu: "- - uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön jakeluverkkoihin pääsy turvataan esimerkiksi vihreiden sertifikaattien kauppaan perustuvalla järjestelmällä ja asettamalla tarvittaessa ostovelvoitteita verkon haltijoille."

Kohta 4: "Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa eduskunnalle selvityksen lausumien toteutumisesta seuraavan vaalikauden aikana." No tämä 4 ei liity tähän lisäbudjettiin, mutta tämä 3 erityisesti. Ja nyt, arvoisat ministerit, teidän on tehtävä siellä hallituksessa jotakin sen eteen, että tämä toteutuu, se, millä perusteella eduskunta päätti tästä lisäydinvoiman rakentamisesta.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen palannut tänne vasemmalle puhujakorokkeelle, kun isänmaan asiaa ja itsenäisyyttä puolustin tuolta toiselta, mutta nyt on taas sosiaalinen Soini liikkeellä. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Meillä on sikäli outo tilanne, nyt kun tätä keskustelua kuuntelee, että meillä on tarvetta tiemäärärahoihin ja tarvetta ratarahoihin ja meillä olisi vielä rahaakin, ainakin kansantaloudessa, tai ainakin sieltä paljon puhutulta yksityissektorilta olisi nyt sitten saatavissa. Jotenkin tuntuu kummalliselta, että näitä asioita ei saada hoidettua. Poliittinen päätöshän siinä vaaditaan. Kun me yritimme velkaisia armahtaa, niin jostain tuli ministeri Koskinen, joka esti sen, ja nyt on kauhea tahtotila näiden asioiden korjaamiseen ja joku, kuka, en tiedä, estää nyt sitten sen. Tämä ei oikein tunnu järkevältä. Tästä rataverkosta meillä on aika paljon huonoja esimerkkejä Euroopasta, että jos se päästetään ruvelle, niin se ei koskaan elvy. Jos ihmiset ajattelevat, että junakuljetukset ja tämä rataliikenne on epävarmaa, niin ei sinne saada helposti uusia asiakkaita takaisin.

Arvoisa herra puhemies! Olen voimakastahtoisen ministeri Luhtasen kanssa aina Espoossa yleensä barrikadin samalla puolella vaatinut köyhille oikeutta ja kohtuutta ja ihmettelen hieman nyt sitä, vaikkei se liikenneministerin vika olekaan, vaan valtiovarainministerin, että kun Espoossa nyt sitten kunta lähti voimakkaasti niin kuin osarahoittamaan tietä siellä Leppävaarassa, sitten sille lätkäistään arvonlisävero tälle touhulle valtion toimesta, valtiovarainministeriön toimesta. Eli näin tehdään siis niille, jotka vielä hommaavat omaa rahoitusta, jotta saataisiin näitä tärkeitä investointeja. Siihen pätkäistään tämä. Yksityisellä tämä pätee myös, mutta jos tehdään kokonaan kunnan työnä, esimerkiksi rakennetaan katu, niin sen saa sitten arvonlisäveronpalautuksena myöhemmin takaisin. Tämä on se prosessi. Tätä on vaikea ymmärtää.

Me emme tätä budjettia halunneet voimakkaasti turvottaa, ne ajat ovat ohi. En tiedä, onko sen verran lepsummat miehet kuin 70-luvulla, kun silloin minua edeltänyt yhteiskunnallinen näkemys teki aina satoja esityksiä ja ne kaatuivat. Nyt tehdään vain neljä: radanpitoon, tienpitoon, poliiseille, ja sitten tehdään yksi vähennysesitys, jonka tässä lyhyesti lopuksi esittelen.

Kuullaan, että Kainuun maakuntahallintoon ei ole tarpeeksi rahaa. Näin on sanottu. Mutta meillä hallitus esittää lisäbudjetissa 6,15 miljoonan euron ylimääräistä määrärahaa Ahvenanmaan maakunnalle sähkön varavoiman hankintaan. Ahvenanmaan verotulot ovat Manner-Suomea huomattavasti korkeammat asukasta kohden. Tämän takia on erikoista, että lisäbudjetissa osoitetaan Manner-Suomen verovaroista ylimääräistä määrärahaa kertamenoon, joka olisi aivan hyvin voitu hoitaa maakunnan normaalin talousarvion puitteissa. Tämän takia tulen esittämään tämän 6,15 miljoonan euron määrärahan poistamista, etteivät aina perussuomalaiset vain turvota budjettia ja vaadi lisää menoja. Kyllä näitä löytyy. Sitten tuntuu, että Kainuussa ei ole kuin korpikuusen kuiskintaa, rahaa ei ole, mutta vauraalle ja vöyräälle Ahvenanmaalle on varaa antaa ylimääräistä rahaa, kertamenoja vielä lisäbudjetissa. Tällaista politiikkaa tehdään, ja tämä tuntuu hieman oudolta, kun ottaa tämän kokonaisuuden huomioon, kun yritetään vastuullista politiikkaa tehdä eikä irtopisteitä keräillä.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Luhtanen on toiminut hyvin ansiokkaasti liikenne- ja viestintäministerinä siinä mielessä, että hän on hyvin johdonmukaisesti ruvennut johtamaan tätä ministeriötä ja sen tuloksena muun muassa on saatu ministeri-infratyöryhmän tulokset tänne eduskunnan tietoon, ja siinä mielessä minä olen hyvin tyytyväinen hänen toimintaansa. Ministeri Luhtaselta kysyn:

Kun nyt elinkaarimallilla rakennetaan tämä Lohja—Muurla-väli ja sen investoinnin arvo on noin 700 miljoonaa euroa, yrittäjien ja rakentajien keskuudessa on ilmennyt semmoinen halukkuus, että pitäisi olla neljä viisi suurta liikenneinvestointia, väyläinvestointia tämän yhden lisäksi. Esimerkiksi meillä omalla vaalipiirialueellani olisi oivallinen homma tehdä esimerkiksi tämä Koskenkylä—Kotka-väli 150 miljoonaa euroa ja Vaalimaa—Hamina 73 miljoonaa euroa ja Valtatie 6 Lappeenranta—Imatra 119 miljoonaa euroa ja sitten rataosuus Lahti—Kouvola—Vainikkala 150 miljoonaa euroa. Näistä yhteensä tulisi 500 miljoonaa euroa, joten kysyn arvoisalta ministeriltä, onko teillä tarkoitus jatkaa tätä elinkaarimalliurakointia, koska sehän lähtee siitä, että urakoitsija rakentaa väylän valmiiksi, suunnittelee ja rahoittaa ja sitten tasasuuruisina erinä esimerkiksi 25 vuoden aikana maksetaan tälle urakoitsijalle. Urakoitsija vastaa tämän lisäksi kaikesta kunnossapidosta. Se meidän täytyy muistaa, että nämä sillat esimerkiksi ja päällysteet ja risteyksien valot ja kaikki moneen kertaan joudutaan korjaamaan ja uusimaan tänä elinkaarimallin aikana eli 25 vuoden aikana. Siinä mielessä 25 vuoden kuluttua tämä tieosuus luovutetaan niin kuin täysin uutena periaatteessa rakennuttajalle. Mitä mieltä ministeri tästä asiasta on?

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen ei ilmeisesti ollut paikalla, kun annoin ajankohtaiskatsauksen tästä meidän erittäin mittavan eli 700 miljoonan euron sopimusvaltuutemme elinkaarimallitilanteesta. Siinä totesin muun muassa, että kun meillä oli pari tällaista road show’ta, toinen Brysselissä, toinen täällä Helsingissä, siellä oli tavattoman suuri kiinnostus, alle 100 Suomessa, lähes 50 Brysselissä — ja siellä kävi ilmeiseksi se sama toteamus, mikä nyt oli valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, että hankkeita pitäisi olla enemmän vireillä, jotta syntyisi aito kiinnostus, aito kilpailu, ja näitä pitäisi olla suurin piirtein 4—6 hanketta. Mitä ed. Kuosmanen luetteli näitä hankkeita, nämä ainakin, mitä nyt kuulin ja mielsin, ovat juuri sellaisia, että ne olisivat riittävän suuria, ainakin osa niistä, ja olisivat tällä tavalla toteuttamiskelpoisia. Mutta täytyy tässä todeta, että meiltä puuttuu sellainen elinkaarimalliohjelma, siis poliittisesti päätetty, että voisin sanoa, tehdäänkö näin tai toteutuuko näin. Minun tehtäväni on ollut tietysti huolehtia nyt siitä, (Puhemies koputtaa) että meillä on suunnitelma, ohjelma ja hankkeita. Katsotaan sitten, miten nämä päätöksenteossa etenevät.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ihan lisäbudjetin olemuksesta, mistä on myöskin huomautettu täällä ihan perustellusti eduskunnassa. Kyllä varmaan jokainen viisi vuotta kansanedustajana ollut kansanedustaja tietää, että lisäbudjetti ei ole sellainen budjetti, jolla ratkaistaan kaikki Suomea kohtaavat ongelmat. Lisäbudjetissa yleensä on kirjattu sellaiset ennalta arvaamattomat menot, joita ei jostain syystä ole voitu kattaa valtion varsinaisessa budjetissa, ja ne ovat kumminkin osa kokonaisbudjettia.

Siitä huolimatta katson, että on ihan paikallaan kommentoida muutama sana tästä lisäbudjetin käsittelystä, koska hyvin kokeneetkin valtiopäivämiehet, ed. Vihriälä ja ed. Ahde, kävivät täällä asiasta todistamassa. Heillä taitaa olla yhteensä lähes 50 vuotta kokemusta tämän talon toiminnasta, jaostotoiminnasta ja valtiovarainvaliokunnankin toiminnasta. Mutta he käyttivät sanontaa "näytelmä", he käyttivät mietinnöstä nimitystä "satukirja" jne. Se minun mielestäni todistaa kuitenkin aika paljon menettelytavoista, siitä, käyttääkö eduskunta todellista budjettivaltaa vai käyttääkö sitä joku muu. Ei ole niin kuin täällä on kerrottu, että vastuu näistä asioista kuuluu yksin eduskunnalle.

Arvoisa puhemies! Uutispäivä Demarissa muun muassa ed. Ahde kirjoittaa 18.6., että eduskunta käveli itsenä yli ratarahoissa. Tämä otsikko ei pidä paikkaansa, vaan tässä hallitus käveli hallituspuolueitten yli ratarahoissa. Tarkemmin tätä juttua luettaessa voi todeta täällä, että ed. Ahde toteaa: "Hallitus on luvannut rahat toisessa lisäbudjetissa syksyllä. Se valmistuu eduskunnasta marraskuussa. Ei ratatöitä enää joulun alla tehdä", Ahde huomauttaa. Ahdetta harmittaa erityisesti se, että eduskunta oli pitkään yhtä mieltä ratarahojen tarpeesta. Näinhän oli, niin oppositio kuin hallituspuolueet. "Rahoituksen läpiviemiseen lisäbudjetin yhteydessä saatiin jopa hallituksen suostumus sillä edellytyksellä, että tämä on ainoa muutos, jonka eduskunta tekee." Näin siis Ahde. Sen jälkeen hän jatkaa: "Mutta sen jälkeen tuli erityisesti keskustaryhmältä muita muutosehdotuksia, joihin hallituksen mielestä ei ollut mahdollisuutta mennä. Kun keskusta ei peräytynyt muutosesityksistään, he olivat lopulta valmiita kaatamaan myös radanpidon rahat", kertaa Ahde tapahtumien kulkua. Kysyin täällä salissa tätä asiaa, kukaan ei sitä myöskään kiistänyt. Ahteen mielestä sekasotku ei ole kunniaksi eduskunnalle. Se ei varmasti ole kenenkään meidän mielestämme kunniaksi eduskunnalle, mutta se, että eduskunta olisi kävellyt oman mielipiteensä yli, ei pidä paikkaansa. Ahde lopettaa Demarissa tämän vuodatuksen: "Kyllä tämä oli pitkän parlamentaarisen urani mustin päivä", hän toteaa.

Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa eduskunnan budjettivalta sai tässä asiassa kolauksen. Tiedän, että jo etukäteen Pohjanmaan lehdet, niin Ilkka, Pohjalainen kuin Keski-Pohjanmaa, ovat kirjoittaneet useita sivuja siitä, kuinka on nyt hienoa, kun tielle tulee lisää rahaa, kuinka Pohjanmaan radalle tulee lisää rahaa, kuinka turvallisuus paranee ynnä muuta, ja on kerrottu meille, että rahaa on tulossa jo lisäbudjetissa näihin tärkeisiin hankkeisiin, jotta ne saadaan alta pois, jotta Pohjanmaan radankin vuoro aikanaan tulee. Tätä, ministeri Luhtanen, tarkoitin: aina vaan, mitä pidemmäksi näitä tiettyjä tärkeitä ratahankkeita viedään, sitä kauemmin kestää näiden turvallisuusjärjestelyjen tekeminen Pohjanmaan radalla. Me olemme ed. Pulliaisen kanssa samaa mieltä, että Seinäjoen ja Oulun väli pitäisi pikaisesti laittaa kuntoon ja kaikki ne investoinnit, mitä siellä tehdään, ovat varmasti perusteltuja liikenneturvallisuuden ja työllisyyden näkökulmasta.

Mutta yritän nyt päästä tähän lopputulemaan, miten tässä pääsi näin käymään. Luulen, että yksinkertaisesti kävi niin, että hallituspuolue keskustalle haluttiin näyttää, että nyt iltalypsyjen aika on ohi ja jos ette tähän taivu, me sosialidemokraattiset ministerit pidämme huolen siitä, että sitten ei tule rahaa tähänkään, mennään kirjan mukaan.

Mielenkiintoista tässä asiassa on näin opposition näkökulmasta, että tässä asiassa nimenomaan hallituspuolue keskustan kannat olivat oikeita. Juuri ed. Lahtela kävi lukemassa meille muun muassa ydinvoimapäätökseen liittyvät eduskunnan lausumat. Minä katson, kun minäkin olen painanut jaa-nappia ja hyväksynyt ne lausumat, että jos niitä hallituspuolue esittää budjettiin, ne ovat osa sitä ydinvoimapäätöstä ja keskusta on toiminut tässä asiassa ihan oikein tuodessaan metsänparannusvarat ja -rahat tähän budjettiin, koska näyttää selvästi, että niistä tänä vuonna on puutetta ja niihin ei ennakolta ole voitu varautua. Kaikkien meidän erityisesti, jotka painoimme jaa-nappia, pitäisi tässä salissa puolustaa sitä, että niiden rahojen, joita esitettiin keskustan toimesta tähän lisäbudjettiin, olisi pitänyt pysyä budjetissa.

Arvoisa ministeri, minä arvostin teidän toimintaanne myöskin ydinvoimapäätöksessä, mikä tehtiin viime eduskuntakauden aikana, ja jo hetken työhuoneessani oletin, kun kuulin tästä viimeisestä konfliktista, että eduskunta ei nyt sitten annakaan näitä perusteltuja ratahankkeisiin varattuja rahoja, että nyt tulee Espoosta ministeri, joka sanoo, että siinä tapauksessa minä lähden, siinä tapauksessa minä lähden. Jos ministerit, valtiovarainministerit eduskunnan arvovaltaa ja tällä tavalla teille keskeisestä hallinnonalaa loukataan, en olisi pitänyt yhtään ylimitoitettuna sitä, vaikka te olisitte sanonut, että minä poistun tästä hallituksesta, jos tuon näin perusteltuja esityksiä eduskunnan käsittelyyn ja ne tällä törkeällä tavalla viedään pois.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Toukokuussa 2002 todellakin, kun eduskunta äänesti viidennestä ydinvoimalaitoksesta, sen yhteydessä hyväksyttiin todella yksimielisesti tietyt ponnet, joilla pyrittiin lisäämään bioenergian käyttöä Suomessa, ja myöskin päätettiin hyväksyä ne ponnet keinona, jotta saavutettaisiin Kioton sopimuksen Suomen velvoitteet.

Nyt nämä asiat tulevat varsin nopeasti uudelleen esiin ja painokkaasti, kun päätetään varsin pian Suomen kansallisesta ilmasto-ohjelmasta. Sehän on nyt menossa uuteen valmisteluun, KTM valmistelee sitä kuluvan vuoden aikana, ja eduskunta saa sen ilmeisesti vuoden 2005 alussa käsittelyynsä. Silloin näiden asioiden pitäisi tietysti olla jo käynnissä, mitkä hyväksyttiin 2002, ja niissä ollaan nyt kovasti jälkijunassa.

Mitä juniin tulee, ministeri Luhtanen on todella hyvin puolustanut VR:n voiton palauttamisen käyttöä ratainfraan ja liikenteeseen. Se on hyvä asia, hän on ollut täällä monta tuntia ja osallistunut tähän keskusteluun. Siinä asiassa, että tänä vuonna loppuu valtion ja VR:n välinen sopimus kannattamattoman tai huonosti kannattavan henkilöjunaliikenteen rahoituksesta, pitää todellakin toivoa liikenneministerille onnea, että saataisiin mahdollisimman nopeasti toimiva sopimus ensi vuodelle, niin että nämä välit Kotka—Kouvola, Hanko—Karjaa saadaan mukaan tähän sopimukseen ja myöskin muut vastaavan tyyppiset asemavälit, onhan 16 kiskobussia tulossa VR:lle, jotka on jo vuosia sitten hyvää ajatellen tilattu. Tässä ollaan todella tärkeiden, isojen asioiden kanssa liikkeellä.

Lopuksi toteaisin, puhemies, että kun on puhuttu painorajoituksista ja siitä, että ratojen tila on niin huono, että joudutaan vähentämään junien akselipainoa ja lisäämään painorajoituksia, edellisen liikenneministerin aikana tähän tähdättiin sillä tavalla, että pyrittiin keventämään VR:n tasetta 500 miljoonalla. Näin ollen tämä oli aika huono ratkaisu ja nyt pitäisi todella toteuttaa eduskunnan tahto, niin että todella parannetaan kiskoja ja ratapölkkyjä siellä ja sillä tavalla kehitetään tilannetta eikä heikennetä VR:n toimintamahdollisuuksia.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Kun en saanut vastauspuheenvuoroa ministeri Luhtasen puheeseen, sen vuoksi tämä selvennys vielä puheenvuorooni.

Ministeri Luhtanen ei ole luvannut tähän lisätalousarvioon rahaa Raahen syväväylän ruoppaukseen, en näin väittänytkään puheessani. Sen sijaan hän on luvannut, että Raahen syväväylän ruoppaus aloitetaan tämän hallituksen aikana. Tätä lupausta minä arvostan ja luotan myös siihen, että väylähanke toteutuu. Sen takia haluan sanoa tämän myös eduskunnan pöytäkirjoihin.

Sitten, arvoisa puhemies, toinen asia, tämä ydinvoimapäätökseen liitetty risupaketti. Sitä aikoinaan epäiltiin, sen toteutumista, kun se liitettiin tähän päätökseen, ja monet eivät uskoneet siihen. Nyt olemme siinä tilanteessa, että tässä tulee jälleen sille epäilylle selvä vastaus eli näyttää siltä, että risupakettia ei haluta toteuttaa siinä muodossa, mitä eduskunta silloin edellytti.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun minusta tuntuu, että äskeinen puheenvuoro jäi ikään kuin vähän kesken, kun puhemies koputti, niin tulin varmemmaksi vakuudeksi, ed. Pulliainen, puhumaan täältäpäin, jospa tämä aika nyt riittäisi.

Ensinnäkin kiitoksia ed. Valppaalle siitä aiheesta, että jaksoitte ottaa esille tämän risupaketin ja sen toteutumisen ja myöskin sen epäilyn siitä, toteutuuko se vai ei. Se on tahtokysymys. Vuoden 2002 valtiopäivillä se oli tahtokysymys, kun käännytettiin niitä kansalaisia, jotka olivat epävarmoja, tämän ydinvoimaratkaisun taakse. Pidän sitä sinänsä hyvänä, että ratkaisu tehtiin. Nyt pitäisi ryhtyä tekemään kuudetta ydinvoimalaa, silloin tämä peli olisi vasta oikeassa järjestyksessä. (Ed. Kuosmanen: Valpas oli "ei"!) — Enpä tiedä, mitä siihen asiaan olisi syntynyt, ed. Kuosmanen. En tiedä, miten ed. Valpas käyttäytyi tässä äänestyksessä, mutta voin sen tarkastaa, kun lista on tuolla olemassa. — Mutta tämän epäilyn esille ottaminen tässä asiassa on parasta totuutta, mitä voidaan kansalle kertoa: kun isoissa asioissa luvataan pieniä porkkanoita, pidetäänkö niistä kiinni vai ei.

Mutta, ed. Valpas, mitä tuli sitten tähän Raahen syväväylään, niin tärkeähän se varmasti on sekin olemassa, mutta kyllä minulla on jotenkin semmoinen kuva, että Haminan sataman syväväylä on vielä ennen kuin Raahen syväväylä edes toteutuukaan. (Ed. Kuosmanen: Samassa korissa!) — Tässä voi sanoa, ed. Kuosmanen, että samassa korissa, mutta jos on vähän ennen, niin se riittää siinä. — Oikeastaan voisi sanoa, että edellinen hallitus lupasi toteuttaa sen silloin, kun siellä kuntaliitoksesta neuvottelupaketteja käytiin, mutta valitettavasti se meni Loviisaan maksuna Vuosaaren satamahankkeen kannatuksen saannista eduskunnassa. Sen osalta meillä tietenkään ed. Valppaan kanssa ei ollut oikeat kauppavälineet mukana emmekä saaneet tästä omaa osaamme.

Ed. Tiusanen kiinnitti myöskin samaan asiaan huomiota tämän risupaketin osalta, kotimaisen uusiutuvan energian osalta ja sen, mitä luvattu on. Kun ei vain toteudu, niin ei toteudu, ja tässä asiassa pitää kertoa kansalle totuutta, että näin sumutetaan, näin maaseutua viedään, kyykytetään, köyristetään. Ei olla, vaikka kansallisesta tulevaisuudesta on kysymys, kehitystyöhön valmiita uhraamaan rahaa edes näitä pieniä lantteja, mitä tämä 5 miljoonaa tässä edustaa.

Mutta mitä sitten syntyy tässä mietinnössä oleviin liikennehankkeisiin ja varsinkin sitten näitten hankkeitten takana ja sivussa vielä oleviin lisätalousarvioaloitteisiin nähden, niin totean, että täällä ovat olleet erityisen aktiivisia ed. Salo ja ed. Kuosmanen. Kuulin tuossa äsken, että ed. Kuosmasen aloitteet edustavat summaltansa vaan 450:tä miljoonaa euroa, ja kun kokonaisuutena otetaan tämä hyvä työ, mitä tällä ajetaan takaa, niin voiko sitä nyt sitten suurena pitää. Ehkä se on ihan oikea summa jo. (Ed. Zyskowicz: Ed. Kuosmasella on tunnetusti paljon rahaa!) — Niin, ed. Zyskowicz, kyllä niin on, ed. Kuosmasella on paljon rahaa, mutta hän käyttää sitä hyvin nuukasti. (Naurua)

Jos voimme ajatella, että ed. Kuosmanen äsken luetteli ne hankkeet, mitä tarvitsee tehdä ja toteuttaa, sieltä vain yksi ainut tärkeä jäi puuttumaan. Yksi sellainen jäi puuttumaan, Hamina—Taavetti-tien eli Valtatien 26 parantamiseen osoitettu raha. Sitä ei ed. Kuosmasen listassa ollut olemassa. Mutta tämän osalta tässä lisätalousarviossa ed. Tiusanen on tehnyt tästä aloitteen 26/2004 vp. (Ed. Pulliainen: Sehän meni läpi!) Sen osalta voi todeta, että tämä maailma on hyvässä järjestyksessä. Mielelläni olen tässä mukana. — Ed. Pulliainen, tarkoittiko tämä välihuuto sitä, että raha tulee? (Ed. Pulliainen: Jos Tiusanen esitti, niin varmaan tulee!) — No niin, näinhän se onkin. En ole tätä asiaa ennen huomannutkaan, että se näin yksinkertaisesti käy, mutta kaikki hankkeet, mitä näitten asioitten eteenpäinviemiseksi tehdään, ovat hyviä. — (Ed. Kuosmanen: Kuka asuu sen tien varrella?) — Ed. Kuosmanen, minä ajan sitä päivittäin. Meninpä minnepäin tahansa, niin aina ajan sitä ja asun ja tiedän. Jos edustajat tietäisivät, kuinka mahdoton tie se on olemassa, niin rahat olisivat tulleet aikoja sitten. Se tie olisi nyt kunnossa ja oikeastaan jo vanhaksi käymässä sen edellisen parannuksen jäljiltä, kun nyt ei edes kunnolla suunnitelmat ole edenneet.

Yksi asia, mikä yleismaailmallisesti myöskin liittyy tähän, löytyy ed. Kuosmasen aloitteesta määrärahan osoittamiseksi Kaakkois-Suomen tieverkoston kehittämiseen. Tämä on sellainen hanke, mistä voi todeta ja tulkoon näin eduskunnan pöytäkirjoihin myöskin täältä todettua, että kaakkoisessa Suomessa Kymen vaalipiirissä on sellainen käsitys, että aina kaikissa ratkaisuissa riippumatta siitä, johtipa hallitusta pääministerinä kuka tahansa, Kaakkois-Suomen tieverkkoa ei kehitetä, ei hoideta, ei tehdä ja me olemme aina kärsijöitä ja jälkeenjääneitä tässä hommassa. Sen osalta, ed. Kuosmanen, minä kunnioitan teitä syvästi, että olette lisätalousarvion puitteissa yrittänyt edes tämän asian eteen tehdä jotakin. Tämä, voisi sanoa, oma puheenvuoroni tässä salissa ei tule ehkä yhtä maineikkaaksi teoksi, mutta tulen tukemaan tätä teidän hankettanne tässä asiassa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Itse tuolla Kaakkois-Suomessa kun on kulkenut, niin siellä on kaikki tiet asfaltoitu, mutta jos katsoo Pohjois-Karjalaa, niin siellähän ei ole kun hiekkateitä, niin että kyllä siellä nyt varmaan jotain hyvääkin on saatu aikaan.

Mutta itse asiassa otin puheenvuoron ed. Salon käytettyä puheenvuoron. Hänhän patisti ministeri Luhtasta eroamaan, kun ei ole huomioitu kaikkia hankkeita. Minusta ministeri Luhtanen on tehnyt tosi hyvän työn. Hän ei ole yhtään pahoillaan, vaikka eduskunta lisäisi tierahoja. Hän on ponnekkaasti puhunut tierahojen ja rautateiden puolesta, että ne saataisiin kuntoon. Sen takia päinvastoin nythän eduskunnan olisi pitänyt tässä olla jääräpäisesti sitä mieltä, mitä alun perin jaostot esittivät. Turha täällä syyttää ministereitä tästä hommasta. Eduskunnan hölmöyttähän tämä on koko homma.

Mutta sitten tähän risupakettiin liittyen: Ed. Valppaan kanssa epäilimme silloin, kun ydinvoimalapäätöstä täällä tehtiin, ja ed. Valppaan kanssa äänestimme vastaan. Me emme tällaiseen höynäytykseen lähteneet kuin ilmeisesti ed. Salo on lähtenyt, uskonut siihen, että tämmöiset kaupat ja ponnet pitävät paikkansa. Siinähän taivuteltiin vaan kansanedustajia, annettiin kaiken näköistä karamellia joka suuntaan ja porkkanoita: hei, kun lähdette tähän, niin sitten me tehdään tätä ja tätä. Silloin me puhuimme siitä, että saattaa olla ihan varma, että tämmöinen ei toteudu.

Toivon mukaan me olemme ed. Valppaan kanssa väärässä. Nimittäin me toivomme, että tämmöinen puunenergia ja bioenergia saadaan hyödynnettyä Suomessa, koska se antaa työtä. Toivon mukaan tämä nykyinen hallitus näkee sen ja tuo oikeasti rahat tähän, että toimii tämä homma eikä jää metsiin märkänemään puuta hirveästi. Toisaalta se on myös uhka, että jos ensiharvennuksia ei tehdä ja risukoita putsata, niin pitkässä pelissä ei tule isoakaan puuta. Meidän metsät pusikoituu ja raippaantuu, ja kaikki meidän metsämme ovat pusikoita kohta.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Viime vaalikaudella silloinen keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, oppositiojohtaja ed. Pekkarinen tuskaili useamman kerran tältä samalta korokkeelta, että oppositiolle jää niin kovin vähän toimintatilaa, kun hallituspuolueiden omasta piiristä niin vahvasti arvostellaan hallitusta ja viedään eräällä tavoin oppositiolta sanat suusta. Silloinen ed. Pekkarinen katsoi usein tuonne vasemmalle ed. Stenius-Kaukosen ja ed. Laakson ja miksei sosialidemokraatteihin edustajien Puiston ja Gustafssonin ja ed. Elon suuntaan ja totesi, että se väkevä ja perusteltu kritiikki, mitä hallitusta kohtaan on esitetty, on sellaista, mihin hän voi täysin yhtyä, mutta hän kokee, että opposition toimintatilaa tällä tavoin kavennetaan.

Nyt kun tuolla työhuoneessani olen tätä keskustelua kuunnellut ja seurannut, kyllä aivan vääjäämättä tulevat ed. Pekkarisen viime vaalikauden puheenvuorot mieleen. Kun kuuntelin hallituspuolueiden edustajien kritiikkiä tätä lisäbudjetin eduskuntakäsittelyä tai itse asiassa sen viime vaiheita kohtaan, kun kuuntelin heidän moitteitaan, hyvin väkeviäkin moitteita hallituksen johdon menettelyä kohtaan ja kun kuuntelin heidän puheenvuorojaan, joilla he puolsivat ja puolustivat niitä lisäyksiä, joita eduskunnan jaostoissa muun muassa raideliikenteeseen ja tähän niin sanottuun risupakettiin päätettiin osoittaa, niin se oli kyllä sellaista hallituksen kritiikkiä, jota noin periaatteessa opposition kansanedustajat kuuntelevat aika lailla mielellään, koska se on kuitenkin hallituspuolueiden riveistä esitettynä aika harvinaista herkkua.

Huomionarvoista oli se, että tällä kertaa kritiikin esittäjinä eivät olleet tunnetut hallituspuolueiden piiristä tulevat hallituskriitikot, kuten ed. Esa Lahtela, jolla on tässä jo useamman vaalikauden perinne, ja ed. Seppo Lahtela, jolla on tämä hallituspuolueen sisäisen kriitikon äänen perinne tältä vaalikaudelta. Ei, kyseessä eivät todellakaan olleet pelkästään tunnetut hallituspuolueiden sisäiset opponentit tai tottumattomat ensimmäisen kauden edustajat, vaan erittäin vahvaa kritiikkiä kuultiin hyvin kokeneilta ja voi sanoa myös arvovaltaisilta kansanedustajilta, kuten edustajilta Vihriälä ja Ahde. (Ed. Seppo Lahtela: Etupenkistä!) — Harvoin todellakaan hallitusrintamasta etupenkistä kuulee tällaista tekstiä.

Mitä näihin menettelytapoihin tulee, olen ollut itsekin sen verran pitkään hallituspuolueen kansanedustaja ja myös hallituspuolueen ryhmän puheenjohtaja, että tunnen hallituspuolueiden pelisäännöt enkä sinänsä ollenkaan oudoksu enkä moiti sitä, että hallituksen edustajat, pääministeri ja eritoten valtiovarainministeri, luonnollisesti puolustavat eduskunnan edessä ja eduskunnan käsittelyn kuluessa hallituksen esitystä ja budjettikäsittelyssä suhtautuvat hyvin pidättyvästi kaikkiin lisäysesityksiin.

Mutta olen myös sen nähnyt usein, että kun hallituspuolueiden kansanedustajat yhdessä tekevät hyvää ja tiivistä yhteistyötä ja kun heillä on esitettävänään hyvin perusteltuja lisäyksiä ja painotuksia budjettiin, oli se sitten lisäbudjetti tai varsinainen budjetti, niin hyvä hallitus ottaa nämä hallituspuolueiden edustajien perustellut näkemykset asianmukaisesti huomioon ja on valmis tulemaan vastaan, jolloin on voitu yleensä aina sopia tietyistä eduskunnan piirissä vahvasti vaadituista muutoksista eli käytännössä lisäyksistä. Näin siis toimii hyvä hallitus.

Mutta kun olen kuunnellut, miten tällä kertaa meni, kun ministeri Kalliomäki pääministerin tuella jyräsi käytännössä yksimieliset jaostot ja pakotti hallituspuolueet valtiovarainvaliokunnassa äänestämään omia lisäysesityksiään vastaan, tulee kyllä mieleen se, että ei meillä taidakaan maassa tällä hetkellä olla niin kovin hyvä hallitus. Tämä ei tietysti minulle ole mikään yllätys eikä uusi asia, mutta teille, hallituspuolueiden edustajat, sanon, että tähän asiaan kannattaisi kiinnittää huomiota, koska kyllä hyvä ja järkevä hallitus ottaa omien edustajiensa perustellut toiveet huomioon ja neuvottelee, tekee kompromisseja ja on valmis järkeviin myönnytyksiin ja vastaantuloihin. En tiedä, mistä voimannäytöstä tai mistä muusta oli kyse, kun tällä kertaa hallitus tämän lisäbudjetin käsittelyn yhteydessä menetteli niin joustamattomasti ja, voi sanoa, tylysti omiakin edustajiaan kohtaan kuin menetteli. (Ed. Skinnari: Niinistöltä oppineet!)

Täällä keskustelussa on monesti vedottu siihen, että nämä eduskunnan lisäykset esimerkiksi raideliikenteen osalta perustuivat hallitusohjelmaan. Se ei ole mikään vahva argumentti, koska hallitusohjelmassa on paljon muutakin hyvää ja kaunista, mitä hallitus ei tule toteuttamaan. Viittaan vaikka kirjauksiin opintososiaalisten etujen parantamisesta tai siihen hallituksen kuuluisaan lupaukseen vähintään 100 000 uuden työpaikan luomisesta vaalikauden loppuun mennessä. Tänään olemme saaneet tuoreimmat työllisyystilastot, jotka kertovat, että käytännössä vuoden kuluessa työllisten määrä ei ole lainkaan lisääntynyt, päinvastoin hitusen vähentynyt, ja myös työttömien määrä on hitusen noussut. On ihan selvää, että nykyisellä politiikalla, jos ei hallitus ole valmis uusiin selkeisiin ja päättäväisiin ratkaisuihin työllisyyden edistämiseksi, ei ole mitään toivoa saavuttaa 100 000 uuden työpaikan tavoitetta. Hyvä, kun nyt päästäisiin ensin edes myönteiseen kehitykseen kiinni. Tähän saakka työpaikkojen määrä on tämän hallituksen aikana tässä maassa vain vähentynyt.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies, totean, kun ed. Gustafssonkin tuli saliin, että kun tässä kahdeksan vuotta suunnilleen kuunteli näitä lisäbudjetti- ja budjettikeskusteluja, niin outo ulkopuolinen saattoi saada sen käsityksen, että kaikki hyvät eduskunnan piirissä esitetyt toiveet toteutuisivat, ellei olisi se kauhea kokoomus ja se vielä kauheampi Niinistö aina torjumassa näitä eduskunnan piirissä esitettyjä perusteltuja toivomuksia. Nyt, ed. Gustafsson ja muut hallitusrintaman edustajat, huomaatte, että eivät ne talouden rautaiset lait ja lainalaisuudet siitä hirveästi muutu, oli valtiovarainministerin salkun kantajana sitten Niinistö tai Kalliomäki. Ei se raha vieläkään puussa kasva. Pitäisi osata asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Pitäisi osata vähän vähemmän tärkeistä asioista luopua tai niitä vähemmän painottaa. Silloin olisi mahdollisuus käytännössä painottaa niitä tärkeitä asioita, jotka tämänkin lisäbudjetin käsittelyssä ovat vahvasti tulleet esiin.

Mutta, summa summarum, oleellista on tietysti yleinen talouspolitiikka, se, että hallitus pystyisi toteuttamaan politiikkaa, jolla tuetaan talouden kasvua, yrittäjyyttä ja sitä kautta työllisyyttä. Silloin olisi myös paljon helpompi käsitellä budjetteja ja niihin liittyviä lisäbudjetteja.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz päätti hyvin rakentavasti alkukriittisen puheenvuoronsa. Täytyy sanoa, että kyllä se edellinenkin hallitus omia edustajiaan yhtä tylysti kohteli kuin tämä. Joka vuosi lisäbudjetin yhteydessä ja muissa keskusteluissa ihan samanlainen tuntuma oli, eivät koskaan kaikki ole tyytyväisiä.

Mutta minä haluan nyt tähän keskusteluun tuoda todella vakavan huolen työllisyyden kehityksestä. Kun sain tänään juuri Uudenmaan ja Helsingin työllisyystilaston, niin ajatelkaa, 60 000 ihmistä on Uudenmaan alueella työttöminä. Tämä luku on nyt yli 3 000 ihmistä enemmän kuin se oli vuosi sitten. Ei edellinen hallitus eikä nyt tämä uusi hallitus ole kyennyt nostamaan tätä rakenteellista tasoa. Yksin Helsingissä työttömiä on yli 28 000, se on keskisuuren suomalaisen kaupungin väkiluku, ja noin 10 000 ihmistä on pitkäaikaistyöttömiä.

Minusta tämän keskustelun, jota on nyt käyty tiehankkeista, risupaketista ja väylähankkeista, kyllä pitäisi oikeastaan olla tälle hallitukselle sellainen eväs, että myös nämä investoinnit ja nämä hankkeet tulisi nähdä työllisyyttä edistävinä tekijöinä. Nyt mielestäni vakava huoli hallitukselle on nimenomaan myös yksityisen sektorin investointien tason lasku ja se, että investointikiinnostusta ei ole. Tähän vielä haluaisin sanoa, että valitettavasti monet kunnat, Helsinkikin, ovat joutuneet omaa investointitasoaan pudottamaan. Tästä kaikesta koostuu nyt tämmöinen kumuloituva huoli. Minä en sano, että tämä olisi parempi tai huonompi hallitus kuin edellinen. Tämä on vakava, ihan kansallinen asia mielestäni.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ed. Hiltunen täällä totesi, jo työttömyyden takia pitäisi nyt ruveta investoimaan, ihmisille saada töitä.

Ed. Zyskowicz vähän vähätteli täällä, että taloudelliset lainalaisuudet ovat niin kovat, ettei voi tällaisia liikenneinvestointeja tehdä nyt eikä voinut edellisessä hallituksessa. Tietenkään Helsingistä katsottuna Nelostien korjaaminen ei ole niin välttämätöntä, mutta meille se on tärkeä asia.

Ihmettelen myös, että ministerit Pekkarinen ja Luhtanen täällä kertoivat, että rahaa on, ja Luhtanen kertoi, että hän haluaisi tietä rakentaa. Onko nyt hallituksessa sitten kahden kerroksen väkeä, että on Kalliomäki ja Vanhanen ja sitten ovat nämä kakkosministerit, joiden kanssa ei keskustella, pelkästään ilmoitetaan?

Pitää myös huolehtia Kansallisesta metsäohjelmasta ja sen rahoituksesta ja ensiharvennuksista. Se on meidän metsäteollisuutemme raaka-ainelähde. Risut korjataan jo melko tarkkaan ja kannot tuolta metsästä, siihen ei paljon tarvitse enää panostaa, mutta ensiharvennukseen ja siihen, että metsät pysyvät kunnossa, pitää panostaa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Todella ed. Hiltusen puheenvuoro oli hyvä. Nimittäin nämä investoinnit olivat juuri Lipposen ykköshallituksen päälääke siihen, että päästiin syvästä lamasta, ja silloinhan työttömyys aleni aika reippaasti muutaman vuoden ajan. Tämän puolen minusta tämä hallitus on nyt kokonaan unohtanut. Sen ainoa keino tuntuu olevan vain se, että annetaan verohelpotuksia suurituloisille. Se keino ei kyllä tepsi. Sitä on jo niin monta vuotta tässä kokeiltu. Työttömyys ei kyllä sillä tavalla alene, eli investointeja lisää.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaalle haluan korjata, että en vähättele näiden esimerkiksi nyt tänään paljon keskustelussa olleiden rata-asioiden ja metsäasioiden merkitystä. Pidän niitä hyvin tarpeellisina lisäyksinä tähän lisäbudjettiin ja olen huomenna äänestämässä, kuten koko meidän eduskuntaryhmämme, näiden lisäysten puolesta. Halusin vain yleisellä tasolla kiinnittää huomiota siihen, että raha ei kasva puussa edes siinä hallituksessa, missä ministeri Pekkarinen on ministerinä, ja että asioita joudutaan laittamaan tärkeysjärjestykseen, jotta tärkeimpiin asioihin ja hankkeisiin voidaan panostaa. Tämä on se, mitä halusin puheenvuoroni tuossa osiossa korostaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuvittelen, että tämä keskustelu on nyt suurin piirtein lopuillaan, ja haluaisin tässä lopussa eräästä määrätystä syystä käyttää puheenvuoron.

Ensinnäkin ed. Soinille Ahvenanmaan lisämäärärahasta: Minulla on semmoinen vaikutelma, että se johtuu siitä erityislaista, jonka me olemme säätäneet ja jonka mukaan on automaattinen rahavirta. Budjetin kasvaessa aina vaan tietyn sadanneksen siitä budjetista saa Ahvenanmaa, ja näin tässä tukitilastossa, valtionosuustilastossa, Ahvenanmaa on ihan omassa erikoiskategoriassaan.

Sitten toinen asia ed. Salon äskeisen puheenvuoron johdosta. Minä olisin toivonut todella, että hallituspuolueitten ryhmyrit olisivat osallistuneet tähän keskusteluun. Se oli se syy, miksi halusin käyttää tässä lopussa puheenvuoron, mutta ed. Salo haluaa vielä täydentää eikä salli minulle viimeistä puheenvuoroa. Näitä ryhmyreitä olisi nimenomaan tarvittu tähän paikkaan kertomaan se, mitä he ovat loppujen lopuksi sopineet ja päättäneet, mikä on ollut valtiovarainministerin rooli ja mikä heidän oma roolinsa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suon mielelläni ed. Pulliaiselle, että hän pyytää vielä puheenvuoron ja käyttää tämän keskustelun viimeisen puheenvuoron, koska minä olen kuunnellut tätä keskustelua lähinnä siltä osin, mistä löytyvät ne hallituspuolueiden kansanedustajat, puhumattakaan nyt ryhmäpuheenjohtajista, jotka voimakkaasti käyvät korokkeelta tai paikaltaan puolustamassa tätä ratkaisua, joka meillä on huomenna käsittelyssä. Mutta en valitettavasti kyllä muista kuulleeni yhtään konkreettista puhetta, jossa sitä esitystä olisi oltu puoltamassa.

Pitkäaikainen parlamentaarikko, ed. Ahde päivitteli, mistä nyt löytyisi sellainen ulospääsytie, ratkaisu, jossa eduskunta voisi säilyttää kasvonsa ja jaostot kasvonsa ja myöskin valtiovarainvaliokunnan jäsenet kasvonsa. Mietin sitä ratkaisua ja totesin, että se on aika helppoa. Huomenna hallituspuolueiden kansanedustajista riittävä määrä äänestää kokoomuksen vastalauseen mukaisesti, joka on aivan saman sisältöinen kuin jaostojen alkuperäinen vastalause, (Ed. Zyskowicz: Jopa perusteluosaltaan!) — jopa perusteluosiltaankin. — Tilanne siltä osalta poistuu ja voimme mennä huoletta kesään ja huolehtia siitä, että rataverkon turvallisuuteen ja investointeihin löytyy myöskin tänä kesänä riittävästi rahaa, koska on todettu, että syksyn lisäbudjetissa ne rahat tulevat auttamattomasti liian myöhään.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana pk-sektori lisäsi työntekijöitten määrää 620 000:sta 860 000:een eli 260 000 uutta työpaikkaa syntyi kahdeksan vuoden aikana. Nyt 2000-luvulla pk-sektorin työpaikat ovat pudonneet 60 000 työntekijää ja samoin suurteollisuus on pudottanut 42 000 työntekijää eli 100 000 työntekijää ovat työpaikat vähentyneet tällä vuosikymmenellä. Kysyn ministeri Pekkariselta, kun te olette tunnetusti tehoministeri: mitä te aiotte tehdä tämän vääristymän oikaisemiseksi.

Yleiskeskustelu päättyy.