Täysistunnon pöytäkirja 81/2004 vp

PTK 81/2004 vp

81. TIISTAINA 22. KESÄKUUTA 2004 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys päästökauppalaiksi sekä laeiksi ympäristönsuojelulain 43 §:n ja Energiamarkkinavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

 

Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä päästökauppalaki on suomalaiselle elinkeinoelämälle ja samalla myös sitä kautta palkansaajille ja monille muillekin merkittävä asia. Sen takia tämän esittelypuheenvuoron käytän.

Joku voi ehkä kysyä, minkähän takia tällainen päästökauppalakikin nyt eduskuntaan on tullut, mutta sitä taustaa vasten tässä talousvaliokunnan mietinnössä on todettu ne tosiasiat, jotka maailmassa ja maapallolla ovat tapahtuneet pitemmän ajan puitteissa, esimerkiksi se, että maapallon lämpötila on kohonnut 1900-luvulla maailmanlaajuisesti 0,6 astetta, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nyt korkeampi kuin 20 miljoonaa vuotta sitten. Tämä tieto perustuu Ilmatieteen laitoksen asiantuntijalausuntoon. Maapallon lämpötila ja hiilidioksidipitoisuus korreloivat keskenään. Ihmiskunnan toiminta on muuttanut maapallon ilmastoa ja aiheuttanut kasvihuonekaasupitoisuuksien kohoamista. Muun muassa hiilidioksidipitoisuus on kasvanut esiteollisesta ajasta 31 prosenttia. Tutkimusten mukaan muutokset tulevat jatkumaan kuluvan vuosisadan aikanakin, mutta sitä ei tiedetä, kuinka paljon. Havaittuja muutoksia ei voida selittää ilman ihmisen vaikutusta. Suurimmat muutokset maailmassa tapahtuvat arktisella alueella, missä lumi- ja jääpeite tulevat huomattavasti kutistumaan. Meren pinta on noussut 10—20 cm. Tässä vain muutamia esimerkkejä siitä, mistä on kysymys.

Vuonna 1988 YK:n taholta hallitustenvälisen ilmastopaneelin toimesta, jossa on viimeisimmät tutkimustiedot ilmastonmuutoksesta säännöllisin väliajoin, tehtyjen raporttien pohjalta YK:n ilmastomuutosta koskeva yleissopimus syntyi Rio de Janeirossa 1992. Sopimuksen on ratifioinut vuoden 2004 maaliskuun puoliväliin mennessä 189 jäsenvaltiota ja Euroopan unioni. YK:n puitesopimuksen Kioton pöytäkirja hyväksyttiin vuonna 1997. EU ja sen jäsenvaltiot ratifioivat Kioton pöytäkirjan 2002. Kioton pöytäkirja tulee voimaan, kun sen on ratifioinut vähintään 55 ilmastosopimuksen osapuolta. Tämä on ollut taustana.

Talousvaliokunta käsitteli kolmisen kuukautta tätä asiaa monien muiden Euroopan unioniin ja talouselämään ja ympäristöön liittyvien asioiden kanssa ja teki viime lokakuussa opintomatkan Yhdysvaltoihin, ja muun muassa Washingtonissa kauppa- ja teollisuusministeriössä nämäkin asiat olivat esillä. Viime huhtikuussa Venäjällä Moskovassa duumassa myös nämä asiat olivat esillä, koska Venäjä on yksi merkittävä osapuoli Euroopan näkökulmasta nimenomaan päästökaupassa. Jos kysytään, koska Venäjä tulee Kioton sopimuksen allekirjoittamaan, niin vastaus on, että ainakin huhtikuun keskustelujen pohjalta duumassa ja Venäjän kauppa- ja teollisuusministeriössä näyttäisi siltä, että kyllä Venäjä tulee odottamaan tämän maksimiajan eli vuoden 2006 loppuun asti, minkä verran on mahdollista odottaa, koska niin monia Venäjän näkökulmasta tärkeitä asioita on neuvottelupöydässä.

Kuten valiokunnan mietinnöstä käy ilmi, tämä päästökauppadirektiivi koskee ensimmäisellä päästökauppakaudella vain polton ja teollisuusprosessien hiilidioksidipäästöjä. Sen sijaan Kioton pöytäkirjan tavoitteet koskevat hiilidioksidipäästöjen lisäksi metaania, typpioksiduulia, fluorihiilivetyjä, perfluorihiilivetyjä ja rikkiheksafluoridia.

Tämä on tärkeätä nähdä myös sitä taustaa vasten, että Suomessakin tämä voimaantulo on kaksivaiheinen. Valiokunnan mietinnössä sivuilla 24 ja 25 on tällainen, voisi sanoa, kansanedustajaversio siitä, mitä mietinnössä on, eli täällä on ranskalaisin viivoin vedetty yhteen johtopäätöksiä talousvaliokunnan saamien lausuntojen perusteella. Siinä ehkä tämä ensimmäinen ranskalainen viiva on kokonaisuuden ymmärtämiseksi tärkeätä. Siinä todetaan, että Euroopan unionin ja myös Suomen tavoitteena tulee olla erityisesti Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan ja Intian saaminen mukaan kansainvälisesti päätettävien ilmastotavoitteiden toteuttamiseen ja päästökauppaan, jotta päästään maailmanlaajuiseen päästöjen vähenemiseen ja jotta vältetään niin sanottuja hiilivuotoja. Toisin sanoen tavoitteina pitää olla globaaliset tavoitteet, ei se, että yksistään Euroopan unionin alueella tehdään tämä päästökauppajärjestelmä yritysten väliseksi, mikä Suomessa tarkoittaa noin 500:a energiantuotanto- ja teollisuuslaitosta ja noin 150:tä muuta yritystä ja tällä tavoin osaltaan voidaan vaikuttaa tähän tilanteeseen, vaan päästökauppalaki ja sen mukaiset toimenpiteet ovat vain yksi osa, jolla pyritään siihen, että maapallo pysyy pystyssä.

Tässä lainsäädännössä erittäin tärkeänä viranomaisena on Energiamarkkinavirasto, joka tulee olemaan tämä päästökauppaviranomainen. Tämä lainsäädäntöhän on yksi niistä, joista elinkeinoelämä on esittänyt huolensa, ja niin kuin tässä äskeisenkin asian yhteydessä todettiin, kun elinkeinoelämä esittää huolensa, silloin tietysti kysytään sitä, mikä merkitys tällä on työllisyyden näkökulmasta. Tätä asiaa myös talousvaliokunnassa jouduttiin asiantuntijoitten kanssa kovasti pohtimaan, ja tämä mietintö pyrkii olemaan vastaus näihin kysymyksiin.

Tämä on tässä mietinnön loppuosassa ponsien muodossa niin, että ennen kuin lopullisesti voimaansaatetaan tämä päästökauppalaki, joka nyt on myönteisenä menossa eteenpäin, niin edellytetään, että hallitus antaa eduskunnan talousvaliokunnalle selvityksen päästökaupan toimeenpanotilanteesta Euroopan unionissa ja myös Suomessa, siis ennen päästökauppalain voimaantuloasetuksen antamista. Se, että se annetaan talousvaliokunnalle, mahdollistaa myös sen, että talousvaliokunta voi sitten kuulla muutamia keskeisiä asiantuntijoita ja käydä ministeriön johdon kanssa keskustelua siitä, että tämä on nyt sitten se tilanne ja tässä tilanteessa pitää tehdä nämä ja nämä johtopäätökset. Eli tämä hyvä yhteistyö, joka valiokunnassa oli tämän vaikean asian ratkaisemiseksi, sitten myös marraskuun loppupuolella käytännössä jatkuisi, koska sen verran aikaa tämä varmasti tulee Euroopan unionin komissiossa vaatimaan.

Tähän myönteiseen signaaliin, jota elinkeinoelämä edellytti, valiokunta myös vastasi pitkän harkinnan jälkeen sillä tavoin, että se edellyttää, mikä tulisi myös sitten eduskunnan edellytykseksi, että valtion on oltava mukana turvaamassa päästöoikeudet niitä tarvitseville uusille osallistujille, mikäli 2,5 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästökiintiö osoittautuu riittämättömäksi. Tämä kuuluu tietysti monien budjettineuvottelujen ja niihin liittyvien asioitten piiriin, joista nyt on esimerkkejä kuultu täällä täysistuntosalissa tänäänkin käytyjen keskustelujen pohjalta ainakin. Toivottavasti tämä nyt on sitten terhakkaampien päätösten kohteena, jos tällainen tilanne syntyy, kauppa- ja teollisuusministeriön taholta, mitä ministeri täällä jossain vaiheessa voi sitten varmistaa. Lähtökohtahan on se, että mitään tällaisia ulkopuolisia puuttujia yritysten ja laitosten väliseen kaupankäyntiin Euroopan unionin alueella ei tarvita, vaan että yritykset toimivat niin kuin yritykset maailmassa toimivat ja tätä varten sitten perustetaan myös pörssi, jossa tätä kauppaa tullaan osaltaan käymään.

Tämän asian käsittelyn yhteydessä tulivat tietysti esille myös monet sellaiset asiat, jotka liittyvät äskeisen keskustelun tavoin siihen, mikä tulee olemaan erilaisten energiamuotojen asema tulevaisuudessa, mitä päästökauppalaki ja päästökauppa Euroopassa voi vaikuttaa tähän tilanteeseen Suomessa, ja tällaisena poliittisena realiteettina nousi sitten esiin turpeen asema. Valiokunta edellyttääkin, että turpeen energiaveroa tulee alentaa ensimmäisen päästökauppakauden alusta lukien siten, että turpeen kilpailuasema energialähteenä ei heikkene päästökaupan seurauksena.

Tämä monessa mielessä vaikeaselkoinenkin asia on nyt tällä tavoin talousvaliokunnassa saatettu eduskunnan päätettäväksi. Haluan kiittää valiokunnan ahkeria jäseniä tässäkin asiassa ja myös varajäseniä, jotka osallistuivat tämän asian käsittelyyn, ja myös kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiehiä, jotka täällä jo muutaman tunnin odottivatkin tätä asian käsittelyä. Tämä on tapahtunut hyvässä yhteisymmärryksessä, ja toivottavasti myös suomalaisen elinkeinoelämän näkökulmasta on sellainen, että se ei tule haittaamaan sitä, että investointeja Suomeen edelleenkin tulee jatkossa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä asia etenee niin valtioneuvostossa kuin talousvaliokunnan antamin osviitoin Euroopan unionin komissiossa ja ne näkökohdat, joita talousvaliokunnan mietinnössä on esitetty, otettaisiin tässä jatkotyössä vakavasti huomioon. Samalla totean sen, että tähän valiokunnan mietintöön on jätetty yksi vastalause.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Meille kaikille on erinomaisen tuttu asia se, mistä tässä on kysymys, mihinkä me pyrimme. Pyrimme yksinkertaisesti siihen, että niitä näkökohtia koko maapallon luonnon kehityksessä, joita valiokunnan puheenjohtaja juuri kuvasi, pystyttäisiin jarruttamaan. Niitten kehityskulkujen pysäyttäminen on jo sitten enemmän kuin tämän päästökaupan kautta saavutettavissa oleva asia.

Kun lukee tätä mietintöä, ei voi muuhun tulokseen päätyä kuin siihen, että kovasti pelokkaasti talousvaliokunta on tähän tilanteeseen suhtautunut. Jollakin tavalla tuntee empatiaa. Tuli eläinsuojelulaki lähinnä mieleen siitä. Sekin suojelee kotieläimiä aika hyvin, ja sitä suojelua paitsi näyttää olleen talousvaliokunnan jäsenistökin tätä hengentuotetta tehdessään. Sinä aikana, kun te käsittelitte tätä asiaa, tapahtui maapallon taloudessa suurempia muutoksia, jotka vaikuttavat samoihin asioihin, joista tässä on kysymys ja joihin tämä päästökauppa ihanteellisessa määrin toteutuneena vaikuttaisi, mutta kun se vaikuttaisi, niin se vaikuttaisi kaikilla markkinoilla niin, että ne, jotka haluavat todellakin pärjätä, pitävät huolen siitä, että hiilidioksidipäästöt ja muut kasvihuonekaasupäästöt ovat mahdollisimman pieniä, niin että he saavat taloudellisen voiton tämän perusteella. Tässä on kysymys markkinataloudesta.

Täällä todetaan mietinnön sivulla 6, että päästöjen rajoittamisen kustannukset päästökaupan avulla ovat noin 0,5—0,6 prosenttia vuoden 2010 kansantuotteesta. Kun komission virkamies oli täällä eduskunnassa kertomassa asioista, niin tämä on sen kanssa sopusoinnussa oleva toteamus. Itse asiassa se on juuri tästä haarukasta, hän sanoi 0,5, niin että se on täysin synkassa tämän kanssa. Mutta kun katsotaan sen vaihtelun merkitystä ja talouden rakennemuutoksen merkitystä, joka on parhaillaan tapahtumassa, niin tämä on limesvaikutuksen sisällä elikkä siis indifferentti.

Tätä paljon merkittävämpiä ovat ne asiat, jotka maapallolla muutoin tapahtuvat — toistan jo pikkuisen sitä, mitä tänä päivänä olen ehtinyt sanoa ihan lyhyesti. Mikä koskee teräskauppaa, Kiina ratkaisee sen asian aivan yksinään. Muitten ei tarvitse välittää yhtään mitään tästä asiasta. Se toimii intervallijärjestelmänä niin, että ne teräksentuotantopaikat, jotka ovat lähimpänä Kiinaa, hoitavat Kiinan markkinat ja siitä sitten muut aina intervallina sitten näin syntyneeseen tyhjiöön nähden, ja nämä liikkeet ovat aivan kokonaan muuta luokkaa kuin nämä 18 prosenttia, jotka tähän mietintöön on sisällytetty.

Täällä puhutaan tässä yhteydessä tietysti kilpailukyvyn heikkenemisestä. Tällä hetkellä on tilanne se, että markkinat eivät vain tahdo syytää Kiinaan niin paljon terästä kuin sen markkinat näköjään tarvitsisivat. Siitä on seurauksena tietysti se, että siellä ylikuumenee kaikki, mutta se on sitten toinen juttu, ja siitä laskuja me maksamme aivan samalla tavalla kuin Yhdysvaltain kaksoisvajeestakin maksamme joka ikinen erikoisesti Euroopan unionin alueella toimiva.

Valiokunta on ollut erittäin avokätinen tässä asiassa, niin avokätinen, että tällaista joulupukkia ei näillä markkinoilla ole ollut aikoihin liikenteessä. Se on mielenkiintoisen avokätinen siinä suhteessa, kun se ei ole puuttunut tämän hallituksen esityksen 27 §:n sisältöön lainkaan, joka sanoo: "Jos uusille osallistujille päästökauppakaudelle 2005—2007 varattu osuus ei riitä kaikille edellä tarkoitetuille uusille osallistujille, tulee uusien osallistujien hankkia päästöoikeuksia toisten laitosten toiminnan harjoittajilta tai markkinoilta." Ja tämän päälle sitten hivautetaan vielä sellainen erikoislahja, semmoinen kuin Anttilan superlahjatarjous sille uskolliselle asiakkaalle, että eduskunta edellyttäisi, että valtion on oltava mukana turvaamassa päästöoikeudet niitä tarvitseville uusille osallistujille, mikäli 2,5 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästökiintiö osoittautuu riittämättömäksi. Ei tällä enää ohjata yhtään mitään.

Siis siinä se kiusallinen yksityiskohta juuri on. Kun nimenomaan tällä hetkellä otetaan tämä kriittinen energian hinta, tilanne on sen laatuinen, että Yhdysvalloissa ei ole yhtään ekonomistia tällä hetkellä, joka ei uskoisi siihen, että raakaöljyn barrelihinta nousee tämän päivän euron arvossa, niin kuin verrattuna, yli 50 dollarin tynnyriltä. Se tulee menemään kohti sitä tasoa, joka oli vuonna 1973. Tämän päivän rahan arvoon muutettuna se tarkoittaisi 90 US-dollaria tynnyriltä, sitä kohti mennään erittäin nopeaa vauhtia. Nämä muutokset ovat niin drastisia, että niihin on pakko reagoida sillä tavalla, että vähennetään fossiilisten polttoaineiden käyttöä kaikin mahdollisin keinoin niin, että se palvelee juuri sitä tarkoitusta, mistä tässä on kysymys.

Ja Suomi on tässä konstellaatiossa aivan ainoalaatuisessa asemassa. Meillä on maankäytöllisesti, meillä on luonnonvarallisesti uusiutuvien luonnonvarojen osalta aivan erityisen loistavat mahdollisuudet. Kunnioittamani ministeri Pekkarisen kanssa olimme Bonnin konferenssissa samassa tilaisuudessa, jossa opimme sen, että 150 maapallon valtiota on tästä asiasta aivan samaa mieltä kuin äsken juuri totesin. Siis toisin sanoen, kun katsotaan sitä, millä tavalla nämä esitelmöitsijät näistä valtioista ympäri maapalloa asiat kuvasivat ja näkivät, niin meillä on aivan erityisen hyvät mahdollisuudet toimia tässä suhteessa. Ja kun olemme markkinataloudessa, niin ei mitään muuta kuin netotaan siitä vaan. Jo silloin, kun tämä keskustelu alkoi, totesin Venäjän roolista, että Venäjä tulee tulemaan mukaan tähän asiaan ilman muuta ja kiristää Euroopan unionilta kaiken, mikä kiristettävissä on, ja sen jälkeen ilmoittaa, että homma hoituu. Niin juuri tapahtui, vielä siinä aikataulussakin, mikä tietysti oli vahinko, jonka tulin jo julkisuuteen ulvahtaneeksi jossakin keskustelun vaiheessa viime vuonna. Mutta näin se vaan tämä politiikka toimii. Se johtuu siitä, että Venäjä joutuu tekemään sitoumuksia saadakseen eurotuloja itselleen ja joutuu vähän noudattamaan sitäkin tahtoa, mikä Euroopan unionilla on.

Sitten vielä yhdestä asiasta, ja se on tämä turpeen asia ja puun asema tässä. Minä jo tämän puun asian käsittelin edellisen asiakohdan yhteydessä, ja nyt tästä turpeesta vähän. Tässähän on se tilanne, että turpeen kanssa toimijat ovat julkisen hallinnon yksiköitä. Vapo Oy:stä olemme päättäneet yhteisesti, että ainakin 51 prosenttia pysyy valtion omistuksessa. Nyt sitten Metsäliitolla on sitä toisen puoliskon osaa, onko se 49:ään saakka tullut, siis toisin sanoen se on yksityisellä puolella se lohko. Turveruukki on Oulun kaupungin omistuksessa käytännöllisesti katsoen kokonaan. Nämä pyörittävät tätä turvebisnestä Suomessa. Toisin sanoen lähinnä julkisen talouden sisällä olevista rahavirroista on tässä itkuvirressä kysymys. Oli se mitenkä tahansa, niin yhdestä taskusta raha kulkee toiseen taskuun ja siinä kaikki. Tietysti yrityksen kannalta on kysymys siitä, minkälaista tulosta näytetään, miltä se tasku näyttää — taskumittaristahan tässä on vaan kysymys.

Olennaisempaa on katsoa tätä hyvin mekanistisesti. Täällä kannetaan chp-laitoksista erinomaisen paljon huolta ja kysymys on seospolttoaineitten käyttämisestä. Tässä puhutaan, että seoksessa on 70 prosenttia turvetta ja 30 prosenttia puuta. Meille on opetettu tuolla Oulun kaupungissa, että se ihanteellinen suhde on 60/40. Mutta sen pitää olla nykyisellään seos. Se johtuu ympäristölupaehdoista, ja se johtuu polttolämpötiloista ja polttotekniikan vaikutuksesta sen polttokattilan seinämien kestävyyteen. Elikkä siis toisin sanoen tässä ne rajat tulevat sieltä ihan muualta, ja huolen kantaminen siitä, että puu syö jotakin metsäteollisuuden jalostuspuolelta, on puppua, yksinkertaisesti vaan puppua. Siihen seokseen me voimme laittaa ruokohelveä, ja siihen me voimme laittaa olkia jnp., ja se sekoitetaan turpeeseen ja sillä tavalla saadaan sitten passattua poltettava seos oikeaan muotoon. Täällä kannetaan huolta mäntykuidusta. No, mäntykuitu ei kelpaa tällä hetkellä markkinoille juuri ollenkaan, elikkä siis toisin sanoen sitä on olemassa ylimäärin tarjolla.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Paavo Lipponen.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa, kun sekä hallituspuolueiden edustaja, valiokunnan puheenjohtaja Skinnari että yksi opposition puheenvuoron käyttäjä on puhunut, niin ajattelin muutaman sanan sanoa. En vie kovin pitkää aikaa edustajilta, jotka ovat täällä pitkään odottaneet tilaisuutta käyttää tästä vielä puheenvuoron.

Haluan ensinnäkin kiittää valiokuntaa hyvin ja nopeasti tehdystä työstä. Pari kolme kuukautta tämän erittäin laajan ja kauaskantoisen lain valmistelussa oli varsin vähän aikaa, ja sen ajan valiokunta kykeni hyödyntämään tavalla, joka tuotti mielestäni todella ihan hyvän mietinnön. Nyt ollaan tilanteessa, jossa tämän jälkeen, kun eduskunta tämän mietinnön hyväksyy, Suomi saa ne lainsäädännölliset puitteet, mitä päästökauppajärjestelmän käynnistäminen edellyttää. Me tarvitsemme varsin nopeasti voimaan joukon niitä pykäliä, joilla voidaan käynnistää ne viranomaistoiminnat, jotka on välttämätöntä käynnistää, jotta valmistelut itse päästökaupan käynnistämiseksi aikanaan voivat tapahtua. Jotta tämä järjestelmä onnistuu, nämä tietyt viranomaiset on saatava työhön mahdollisimman nopeasti, ja siihen työhön ja sen vaatimiin velvoitteisiin näitä viranomaisia ei saataisi, ellei laki ole näiden tiettyjen pykälien osalta voimassa.

Mitä tulee lain sisältöön, valiokunta on tehnyt muutamia pieniä tarkennuksia muutamaan pykälään. Pääpiirteissään voi sanoa, että erinomaisen hyvällä mielellä nämä pienet tarkennukset voi hyväksyä ja omalta osaltani asian esitelleenä ministerinä voin hyväksyä. Ehkä muutamiin yksityiskohtiin nyt ei tässä yhteydessä ole tarpeen näiltä osin edes enemmälti kajota.

Kaiken kaikkinensa Suomi siis nyt on kulkemassa tietä, jolla meillä on valmiudet tulla mukaan, mikäli muu Euroopan unioni on valmis astumaan uuteen järjestelmään vuoden 2005 alusta lukien. Tämän lain voimaantulosäädöshän on kirjoitettu nyt tavalla, jolla todella nämä äsken mainitsemat viranomaispykälät tulevat voimaan nyt sitten varsin nopeasti. Sitten loput pykälät, ne varsinaiset päästökaupan käynnistävät pykälät, nehän on tarkoitus saattaa asetuksella myöhemmin voimaan. Tähän asiaan valiokunta on mietinnössä laittanut toivomuksen taikka itse asiassa lausuman, jossa edellytetään, että hallitus antaa selvityksen talousvaliokunnalle 72 §:n voimaansaattamisasetuksen ikään kuin tilasta, onko yleinen eurooppalainen tilanne se tuossa vaiheessa, kun meillä pitäisi tämä laki voimaan saattaa, että riittävän monet maat Euroopan unionin alueella varmuudella tulevat mukaan uuteen järjestelmään. Tämä oli hallituksen esityskin, ja näin on tarkoitus menetellä. Tähän valiokunnan toiveeseen saada info, selvitys, oikein kunnon selvitys, ilman muuta hallituksen puolesta vastaan hyvin myönteisesti. Näin itse asiassa oli tarkoituskin eduskuntaa pitää ajan tasalla, ja varsinkin nyt, kun se on valiokunnan mietintöön laitettu tämä asia, varmasti näin tullaan käytännössä myöskin tekemään.

Ehkä tässä yhteydessä sietää kertoa se, että päivänkohtainen tilanne Euroopan unionin piirissä on se, että 25 maasta 15 maata on jättänyt komissiolle sen kansallisen suunnitelman, minkä mukaisesti näissä maissa aiotaan päästökauppajärjestelmä toteuttaa. Kolme neljä maata on sellaista, joissa ei tietojen mukaan vielä kunnon valmiutta asiassa ole. Siis 15 on jo jättänyt paperit komissiolle ja muutamassa on valmius hyvin nopeasti nämä paperit sinne jättää. Tällä hetkellä näyttää siltä, että mikäli komissiolla ei ole kovin suuria huomauttamisia näiden kansallisten suunnitelmien, siis nap:ien, toimeenpanosuunnitelmien, sisältöön, todellakin järjestelmä starttaa ensi vuoden, vuoden 2005, alusta lukien. Tässä yhteydessä ehkä ei ole tarpeen mennä enemmän näihin eri muiden maiden suunnitelmiin. Minulla on se käsitys, että valiokunta on saanut omalta osaltaan selvityksen, ja koko eduskuntakin tarvittaessakin sitten näitä asiakirjoja saa siitä, miten muualla ollaan etenemässä.

Mitä itse tähän päästökauppajärjestelmään vielä tulee ja siihen, miten siinä järjestelmässä mennään eteenpäin tulevien vuosien aikaan, haluan tässäkin tämän asian ensimmäisen käsittelyn yhteydessä alleviivata sitä, että minusta on tärkeätä ja uskon, että hallitus on tässä samaa mieltä, että hallituksen mielestä on tärkeätä toimia Euroopan unionin puitteissa niin, että unioni rohkaisee eri toimin sitä, että Kioton pöytäkirja ensinnäkin tulee voimaan, rohkaisee niitä maita, joiden mukaantulo on välttämätöntä, ja ennen kaikkea yhteydenpito Venäjän kanssa tässä on tärkeätä. Venäjä on näyttänyt vihreätä valoa kaiken aikaa, ja jonkun mielestä se vihreä valo on kaiken aikaa vähän niin kuin vahventunut. Mitään lopullista päätöstä sieltä tunnetusti vielä ei ole. Kävin viime torstaina viimeksi Venäjällä ja tapasin eräitä heidän päättäjiään. Mutta on paljon mahdollista, että ennen pitkää Venäjä siihen tulee. Euroopan unionilla ja totta kai Suomella bilateriaalisestikin on mahdollisuutta tässä asiassa pieneltä pieneltä osalta toimia äsken sanotussa suunnassa Venäjän mukaan saamiseksi.

Mitä sitten tulee muutoin vielä tämän Kioton protokollan idean laajentumiseen ja edistymiseen maailmassa, niin se valiokunnankin mietintöön kirjattu ajatus, että tähän pitää saada laajempi maakatras mukaan, on ehdottomasti oikea. Ei ole oikein, mitenkä nyt sanoisikaan, riittävää voimaa siinä, jos ainoastaan 15 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästäjistä on mukana näissä talkoissa ja se 85 prosenttia päästöistä aiheuttava osa maailmasta on ulkopuolella. Euroopan unionin pitää olla aktiivinen, jotta se saa Kioton sopimuksen mukaisen prosessin laajentumaan huomattavasti laajemmalle alueelle kuin se tällä hetkellä on.

Tarkoitushan on, että tämän lain mukainen ensimmäinen kausi, siis päästökauppakausi, koskee vuosia 2005, 2006 ja 2007 ja sitten 2008:sta lähtien mentäisiin ensimmäiseen varsinaiseen Kioton sopimuksen mukaiseen päästökauppakauteen. Samat pelisäännöt paljolti ovat voimassa jo nyt tämän lain mukaankin, tulevat olemaan voimassa ensi vuoden alusta lähtien, mutta se varsinainen päästökauppakausi merkitsee sitä, että Kioton mekanismitkin ovat silloin täysimääräisesti käytössä edellyttäen, että tuo pöytäkirja on ratifioitu. Tämän halusin sanoa sen takia, että siinä vaiheessa vasta kaikki nämä tällaiset yhteistoimintamuodot ovat käytettävissä. Ei Suomen valtio voi tällä hetkellä ostaa tällä ensimmäisellä kaudella päästöoikeuksia muualta. Se ei kuulu Kioton mekanismeihin vuosien 2005, 2006 ja 2007 aikaan. Se on myöhemmän ajan mahdollisuus, mikäli sopimus tulee voimaan. Tässä huomasin, että jossakin puheenvuorossa tai jossakin viitattiin siihen mahdollisuuteen, että valtio näin menettelisi, mutta se ei ole tämän ensimmäisen vaiheen mukaista toimintaa.

Arvoisa puhemies! Ehkä pariin kolmeen yksityiskohtaan vielä kiinnitän tässä huomiota.

Täällä valiokunta mietinnössäänkin on sinänsä oikeutetusti huolissaan siitä, riittävätkö ne päästöoikeudet uusille markkinoille tulijoille, tässä kansallisessa suunnitelmassa varatut päästöoikeudet. Itse laissahan ei päästöoikeuksien määrästä ja näistä konkreettisista, yrityskohtaisista ratkaisuista tietystikään päätetä, mutta kansallinen jakosuunnitelma, joka pohjautuu tähän lakiin, on siis lähetetty Brysseliin ja sieltä kohta palaa meille takaisin. Laissa kumminkin kiinnitetään sinänsä tärkeään asiaan huomiota, siihen, riittävätkö päästöoikeudet sitten niille uusille tulijoille, jotka markkinoille tulevat, vai joutuvatko ne heti ostamaan näitä päästöoikeuksia.

Haluan kiinnittää huomiota tässä siihen, että kansallisessa jakosuunnitelmassa on varattu 2,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia näille uusille tulijoille, ja tämän lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että tässä kansallisessa jakosuunnitelmassa on nyt jo varauduttu kaikkien niiden toimijoiden tarpeisiin, joilla oli tiedossa jo tehty päätös investoinneista vuosien 2005, 2006 tai 2007 aikaan. Näiden tulevat tarpeet, joista päätökset on olemassa, on otettu huomioon jo niihin pohjiin. Tämän lisäksi siis ollaan myöntämässä 2,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia uusille toimijoille.

Jos tästä, kuinka paljon käytännössä päästöoikeuksia on 2,5 miljoonaa tonnia, vaan kerron yhden esimerkin, niin se on enemmän kuin kymmenen Jyväskylän chp-laitoksen kokoista laitosta, ja tuskin näitä uusia laitoksia hirveän monta nyt kerkiää näiden ensimmäisten vuosien aikana kuitenkaan tulla. Tällä yritän sanoa, että minä luotan siihen, että uuden osallistujat saavat tarvitsemansa päästöoikeudet, mikäli tällaisia toimijoita markkinoille tulee.

Arvoisa puhemies! Huomaan, että aika alkaa loppua. Ehkä vielä ihan lyhyesti kiinnitän huomiota turpeeseen, joka myöskin on mietinnössä vahvasti esillä. Myös hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta on tänä aamuna kokoontunut ja todennut, että hallituksen tarkoituksena on turvata muuttuneissa olosuhteissa turpeen kilpailukyky, ja tässä tarkoituksessa tavoite on toimia todella saman suuntaisesti kuin mietinnössä sanotaan.

Mitä uusiutuviin energialähteisiin tulee, niin Suomi on kulkenut toisin kuin täällä edellisen asian yhteydessä epäiltiin. Suomi on kyllä kulkenut kohtuullisen hyvin siinä tavoitesuunnassa, mikä oli alun perin asetettu, elikkä uusiutuvien osuus on tarkoitus nostaa kokonaisenergiassa 26—27 prosenttiin tämän vuosikymmenen loppuun mennessä ja sähköntuotannossa 31—32 prosenttiin. Sillä uralla ollaan, ja jos kaikki menee hyvin, tuo tavoitekin on mahdollista myöskin käytännössä saavuttaa.

Arvoisa puhemies! Ajan olen nyt käyttänyt, ehkä vähän ylitsekin, muutama asia vähän myöhemmin sitten.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoron johdosta olisin todennut sen, että kyllähän tässä valoa on nähty myös tulevaisuuden osalta. Innovaatioiden ja uusien energialähteiden kohdalla tässä on johtopäätöksessä tuotu esiin, että se on yksi Suomen tärkeä asia, se on myös osa Suomen vientiä ja toivottavasti yhä enemmän tulevaisuudessa. Tämä kun on vaikea asia ja tasapainottelu tulevaisuuden osalta on erittäin tärkeää, niin tässä on pyritty yksimielisyyteen, joka valiokunnassa saavutettiinkin. Vihreitten näkökulma otettiin niin paljon huomioon kuin se oli mahdollista; he joutuivat joiltakin osin jättämään tämän vastalauseen, mutta muilta osin tämä valiokunnan mietintö on täysin yksimielinen.

Mitä lopuksi Venäjään tulee, niin uskon, että siinäkin, kun aktiivisuutta Venäjän suuntaan on, puhemiehen valtuuskunta tähän aikaan ensi viikolla on muun muassa duumassa, niin varmaan tämäkin asia tulee esille ja saa sen kohtelun, minkä ansaitsee.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan hyvä, että ministeri totesi, että turpeen kohtalo turvataan, se on kilpailukykyinen polttoaine, ettei tarvitse kivihiilellä korvata turvetta.

Ed. Pulliainen sanoi, että puuta ei polteta. Kyllä se vaara on olemassa. Niin kuin mietinnössäkin todetaan, esimerkiksi lastulevy- ja kuitulevyteollisuus voi loppua Suomesta, ja on suuri vaara, että teollisuuden sivutuotteita ja ei sellupuuta mutta muuta puuta metsästä — ne käytetään yleensä lastulevy- ja kuitulevyteollisuuteen — ruvetaan polttamaan; teollisuuslaitoksilla on omia turvelaitoksia ja muita, ja jos ne eivät ole kilpailukykyisiä, sitten tuodaan ulkoa nämä lastulevyt ja kuitulevyt, ja se on huono asia.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Päästökauppa on semmoinen merkillinen juttu, että tässä ilman saastutuksella käydään kauppaa. Minusta se on ihan täysin väärä asenne. Nimittäin tässähän pitäisi kaikki panokset keskittää siihen, miten saada sieltä piipun päästä talteen hiilidioksidi ja ne tonnit. Ympäristövaliokunnassa, kun varajäsenenä olin paikalla ja esitin tätä ajatusta, että eikö tähän pitäisi enemmän panostaa, niin joku edustaja siellä totesi, että mihin ne kaikki miljoonat hiilitonnit sitten laitettaisiin. Aika pöljästi ajatellaan, että meidän kannattaa laskea ilmaan nämä ennen kuin ottaa talteen tiivistetyssä muodossa. Tämä on aika hassu asetelma.

Sen takia minusta, jos siitä on kyse, mitä edustaja ympäristövaliokunnassa kysyi, niin siinä tapauksessa ilmeisesti kun meillä on avoimia hiilikaivoksia, tehdään vaikka mäkiä näistä, vaikka hyppyrimäkiä tai näköalapaikkoja, mutta ei lasketa ilmaan näitä.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta ministerin tavoin, että tuntuu, kun päästökauppalakia alettiin käsitellä, että se tulee vielä kauhistuttavampana ulos, mutta valiokunta on kyllä tehnyt tosi hyvää työtä, huomioinut mietinnössään paitsi perusteollisuuden elämisen edellytykset myös turpeen aseman. Niin kuin tällä hetkellä tiedämme, yli 60 prosenttia teräksestä ja yli 50 prosenttia paperista ja kartongista valmistetaan ei-Kioto-maissa eli hätä on meillä myöskin katsoa sinne suuntaan, että muut sitoutuvat päästöjen vähentämisjärjestelmäämme.

Mutta, arvoisa puhemies, kun vapaaehtoisia toimia edelleen edellytetään, niin uskaltaako ministeri arvioida seuraavaa kautta, kuinka meitä tavallaan, sanotaanko, ruoskitaan sillä, että olemme tehneet vapaaehtoisia toimia tällä kaudella ja saammeko näin ollen kintuillemme jaettaessa päästöjä seuraavalla kaudella? Onko tästä mitään skenaarioita?

Heidi  Hautala  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä ministeri Pekkariselta, miten järkevää nyt on sitten eduskunnan hyväksyä tämä talousvaliokunnan ponsi, jossa edellytetään, että veronmaksajien rahaa käytettäisiin uusien osallistujien päästöoikeuksien järjestämiseen. Eikö tässä nyt ole vähän tämmöistä ihan aitoa hölmöläisten hommaa, eikö pikemminkin olisi kannattanut harkita sitä mahdollisuutta huutokaupata 5 prosenttia näistä päästöoikeuksista ja vaikka sillä rahalla sitten yrittää tukea semmoista kehitystä kuin vaikkapa uusiutuvien energialähteiden käyttöä, kun nyt risupaketitkin näyttävät raukeavan, vaikka kaikkea muuta on puhuttu? Eli eikö tässä nyt olisi valtion rahoille vähän parempaakin käyttöä?

Toiseksi haluaisin vain huomauttaa, että Euroopan unionissa on saavutettu poliittinen yhteisymmärrys tästä niin sanotusta linkkidirektiivistä ja se mahdollistaa päästökaupan käynnistymisen yhteydessä sen, että yritykset voivat ostaa päästöoikeuksia myös muualta. Eli tämä on täysin mahdollista, ja monet tutkijat ovat huomauttaneet, että Itämeren alueella on erittäin kiinnostavat päästömarkkinat myös suomalaisille yrityksille.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tilanne on nyt kuitenkin ylipäätään sillä tavalla, että kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että mitä luontoa säästävämmin yritys toimii, sen paremmin se pitkällä aikavälillä pärjää. Näin yksinkertaista se nyt vaan on: paras mahdollinen tekniikka ja oikeat energialähteen valinnat. Siinä se avain on ja sillä selvitään.

Mikä koskee innovaatiota, valiokunnan puheenjohtaja, kyllä huomasin sen, mutta minä ihmettelin vaan sitä, miksei sitä ollut siinä mielessä niin kuin meillä on tuulimyllyjen valmistus Suomessa tällä hetkellä, joka on markoissa miljardibisnestä. Miksei tätä innovaatioasiaa ollut ihan esimerkinomaisesti luotu todellakin näytiksi siitä, että tässä on todella suuria mahdollisuuksia, joilla rahoitetaan sitten paljon muuta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Heidi Hautala viittasi linkkidirektiiviin, niin ympäristövaliokunta on varsin yksityiskohtaisesti käsitellyt sen omassa lausunnossaan ja esittänyt talousvaliokunnalle, että talousvaliokunta ottaisi sen huomioon, mutta itse en huomannut tässä tämän tulleen juuri huomioon otetuksi. Ylijohtaja Turunen oli asiantuntijana ympäristövaliokunnassa, ja hän ei tuntenut linkkidirektiiviä eikä tietänyt, mikä tilanne on. Ei ole mikään ihme, jos ei ministerikään, mutta joka tapauksessa on hyvä muistaa, että päästökauppa ei ole mikään ekologinen väline ja se pieni 3 prosenttia, mitä se voisi olla, kyllä sutataan nyt tällä talousvaliokunnan kakkosponnella, jossa katto avataan ja sanotaan, että jos lisätarvetta on, niin vielä ostetaan. Tämä ponsi varmasti on hyvin teoreettinen, koska muuten jo ministeriö on ollut erittäin avokätinen näiden hiilidioksiditonnien jakamisessa, jolloinka ei pitäisi olla mitään ihmettä ja epäilyä tässä asiassa. Tämä on lähinnä sielunhoitoa minusta tämä kakkosponsi tässä.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siihen, mitä ed. Tiusanen juuri totesi: eihän valtiolla varmaan tule olemaan rahaakaan tällaiseen teollisuuden tukemiseen, eli tämä ponsi on kyllä ihan tyhjänpäiväinen. Ja kun otetaan huomioon tämä risupaketti, joka nyt tänä päivänä näyttää täällä selvästi vesittyvän, ei tarvitse toivoakaan, että valtio alkaisi näitä päästöjä ostaa. Ei sellaista rahoitustilannetta valtiolle tule.

Toinen asia on sitten, hyväksyykö EU tällaisen teollisuuden tukemisen. Sehän ilmoittaa sieltä, että ei voida näin tehdä, ja silloinhan me nöyränä varmasti sitä sanaa kyllä kuulemme ja uskomme.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Mitä tulee linkkidirektiiviin, voi olla, että siinä on joku yksityiskohta, että en välttämättä muistakaan, mutta aika hyvin muistan, koska itse olen ollut sen asian käsittelyssä sekä Suomessa, EU-ministerivaliokunnassa että täällä suuressa valiokunnassakin taisin olla ainakin sitä sivuavalla tavalla kertaalleen ja vähän muuallakin, että sikäli ei se nyt ihan tuntematon asia ole. Minä kerroin, että Kioton mekanismit eivät salli sitä, että valtio ostaa päästöoikeuksia Suomen rajojen ulkopuolelta, ylipäänsä ostaa tällä ensimmäisellä kaudella. Yritin tällä kertoa sen totuuden, että pelisäännöt tällä ensimmäisellä kaudella ovat vähän erilaiset kuin varsinaisella kaudella, joka alkaa 1.1.2008 jälkeen. Tämä oli sanomani näiltä osin.

Mitä tulee tähän nyt esille nousseeseen ponteen, minä luen tämän ponnen. Myönnän, että tämä on kieltämättä asia, joka oli hallituksen valmistellessa tätä lakiesitystä esillä, ja esillä oikein niin, että se olisi pykäliinkin kirjattu. Hallitus ei sitä pykäliin kirjannut, ei kirjoittanut myöskään pykälien perusteluihin. Mitä tarkoittaa käytännössä, että eduskunta edellyttää, että valtion on oltava mukana turvaamassa, siis mukana turvaamassa, päästöoikeudet niitä tarvitseville jnp.? (Ed. Pulliainen: Tarkoittaa, että pitää kädestä kiinni!) Minä luen tämän sillä tavalla, että tämä — anteeksi — tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että hallitus on varmistamassa sen, että 2,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia, mikä on varattu näille uusille toimijoille, riittää, että pelisäännöt rakentuvat niin, että se riittää. Sitä, että valtio eduskunnan tämän tyyppisellä lausumalla avaisi rahapussinsa ja rahoittaisi nämä päästöoikeudet, ei tule tapahtumaan. Minä kyllä luulen, että sitä tuskin on valiokuntakaan tarkoittanut. Minä olen myöskin valiokunnan jäsenten kanssa keskustellut, enkä ymmärrä, että tämä sitä tarkoittaisi.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä tulee varmaan talousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan ja mahdollisesti muidenkin valiokuntien jäseniä puhumaan, jotka ovat asiaan perehtyneet valiokunnissaan, eli tämä minun puheenvuoroni on enemmän yleisemmällä tasolla.

Lähden kuitenkin liikkeelle tuosta linkkidirektiivistä: Niin kuin ed. Hautala totesi, siitä on poliittinen yhteisymmärrys. Linkkidirektiiviin sisältyy semmoinen erikoisuus, että linkkidirektiivin on tarkoitus astua voimaan ennen kuin Kioton sopimus, elikkä vaikka se on osa mekanismia, niin sen luonne on kuitenkin se, että se astuu voimaan. Olen ymmärtänyt niin, että mikäli tämän poliittisen yhteisymmärryksen lisäksi todelliset päätökset tulevat, niin silloin ainakin suomalaiset yritykset voivat esimerkiksi Suomenlahden yli lähteä tekemään investointeja vaikkapa Viroon palavan kiven laitoksiin ja sillä tavalla saada siellä saavutetut päästövähennykset hyödykseen. Toinen asia on sitten nämä metsityshommat ja muut.

Sitten jatkossahan linkkidirektiivissä puhutaan myös siitä, että myöskin omassa maassa päästökaupassa mukana oleva teollisuusyritys voisi tehdä eräällä tavalla oman toimintansa ulkopuolisia investointeja, esimerkkinä vaikkapa niin, että joku teollisuusyritys voisi tehdä sellaisen liikenneinvestoinnin, voisi olla rahoittamassa sellaista liikenneinvestointia, jossa liikenteen päästöjä pystyttäisiin vähentämään, ja saada siitä sitten hyötyä, mutta nämä mekanismit ovat kai vielä neuvotteluissa enemmän kesken.

Tuolla kaupungilla pyörii elokuvateattereissa elokuva Päivä huomisen jälkeen. Vaikka se on tietysti hyvin raflaava ja mielikuvituselokuva, varmaan se monta katsojaa herättää siihen, mihin tämä maailma ja maapallo voi todella olla menossa tämän ilmastonmuutoksen myötä. Se, mitä täällä valiokunnan puheenjohtaja, ed. Skinnari totesi näistä faktoista, on otettava todella tosissaan. Ilmastonmuutos on tosiasia niin lämpötilan nousun kuin merien pinnan nousunkin osalta. Vaikka tietysti, jos ajatellaan kymmeniätuhansia vuosia tai pitempiäkin ajanjaksoja, maapallolla on ollut näitä syklejä ja on ollut jääkausia jne., tämä muutos, joka nyt on nähtävissä ja mitattavissa, on kyllä ihmisten aikaansaamaa hyvin suurelta osin.

Oli hyvä, että silloin 1988 YK:n ilmastopaneelissa aloitettiin prosessi, joka on johtanut siihen, että nimenomaan se osa maailman maista ja maailman väestöstä, joka on kuitenkin suurin syyllinen tähän ilmastonmuutokseen, eli teollisuusmaat, kehittyneet maat, on vähitellen tarttunut kantamaan vastuuta. Se on kyllä välttämätöntä, ja se on välttämätöntä tunnustaa meidän kaikkien. Vaikka Suomi ei ehkä USA:han verrattuna eikä myöskään Euroopan unioni ole se kaikista pahin saastuttaja, kyllä me kuulumme siihen rikkaiden teollisuusmaiden joukkoon, joka on kyllä ollut kuitenkin tätä ilmastonmuutosta tekemässä negatiivisessa mielessä.

Vaikka kuinka tärkeää on, että pidetään kiinni niistä velvoitteista, sitoumuksista ja sopimuksista, mihin on sitouduttu, ja tämä päästökauppahan on keino taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla pyrkiä päästöjen vähentämiseen, kyllä se on samaan hengenvetoon tunnustettava, että teollisuuden piiristä tulee kyllä se huoli, mikä niin palkansaajilla, teollisuudella, elinkeinoelämällä kuin monilla muillakin on ollut siitä, pystytäänkö tästä rakentamaan järjestelmää, joka sitten turvaa myöskin kansalliset edut siinä mielessä, että teollisuudella säilyy kilpailukyky ja suomalainen työ ei karkaa.

Ympäristövaliokuntakin on omassa mietinnössään puhunut tästä hiilivuodosta, ja se on ihan aiheellista arviointia. Nimittäin kun ajatellaan vaikkapa tätä paljon puhuttua Kiina-ilmiötä ja laajemminkin maailmanmarkkinoiden uusia tuulia ja maailmanmarkkinoiden uutta jakoa, vaikka kiinalaiset tällä hetkellä, 1,3 miljardia kiinalaista, asukasta kohden tuottavat varmasti aivan murto-osan — en muista, onko se kahdeskymmenesosa tai viidestoistaosa — siitä, mitä Euroopan unionin asukkaat tuottavat päästöjä, on aivan selvää, että sellaisella kehityksellä, mikä Kiinassa tapahtuu, jossa tuonti ja vienti kasvavat 30—40 prosenttia, talous kasvaa 10 prosenttia, autoistuminen on huimaa ja teollistuminen ja yhdyskuntarakenne muutenkin kehittyvät hyvin nopeasti, kyllä siellä myöskin päästöt kasvavat. Sen takia kyllä myöskin korostan sitä, että on hyvin päättäväisesti niin EU-tasolla kuin kaikissa muissakin pöydissä pyrittävä siihen, että tästä tulee globaalia, tästä tulee yhteistä kamppailua ilmastomuutosta vastaan ja siihen sitoutuvat myöskin nämä uudet merkittävät toimijat, jotka ovat erittäin suuria ja nopeasti kasvavia ympäri maapalloa.

Tässä on tietenkin se suuri kysymys, mikä on oikea strategia. Voi olla, että on kaksi koulukuntaa. Tässäkin salissa on ihan perustellusti vahva mielipide siitä, että Euroopan unionin edistyksellisenä, vahvana demokratiana — nyt puhutaan perustuslaista tai puhutaan mistä tahansa — mutta tällaisena, voisiko sanoa, sivistyksen yhtenä vahvana lähteenä on oltava ennakkoluuloton, on oltava esimerkillinen ja sillä tavalla pyrittävä sitten saamaan mukaan esimerkillään ja rohkealla esiintymisellään ja omalla sitoutumisellaan muita toimijoita mukaan tähän yhteiseen ponnistukseen. Tämä on ihan perusteltu näkemys, ja se voi osoittautua oikeaksi strategiaksi saada globaalilla tasolla tätä hommaa hallintaan. Mutta jotkut sitten edustavat epäilystä, kuinka suuria riskejä tässä voidaan ottaa ja toimiiko tämä sittenkään, jos otamme liian rohkeita askeleita, liian tiukkoja sitoumuksia, tapahtuuko sitten tämä hiilivuoto, tapahtuuko se.

Kun puhuttiin jossakin puheenvuorossa Venäjän suhtautumisesta, että kyllä Venäjä raakana markkinatalousmaana, kapitalistisena maana tällä hetkellä härskisti mittaa ulos niin Wto-neuvottelujen kuin kaikkien muidenkin keinojen kautta mahdollisimman hyvän lopputuloksen itselleen ennen kuin Kioton sopimuksen allekirjoittaa, minkä takia me luottaisimme, että muut suuret taloudelliset toimijat maapallolla, markkinatalousmaat, Kiinakin, vaikka on yksipuoluejärjestelmä mutta kovasti kyllä markkinatalouden ehdoilla toimii, sitten hyvää hyvyyttään eivät pyrkisi hyödyntämään itsekkäästi kansallisia intressejään tässä yhteydessä tai sitten muut?

On sanottu, että myönteistä on tapahtunut paljon USA:ssakin osavaltiotasolla ja Kiinakin olisi viestittänyt, että sillä on todella vilpitön ja aito tahto tulla mukaan näihin talkoisiin, mutta voidaanko luottaa, vai onko niin, että mikäli me vaikeutamme Euroopan unionin tasolla tai Suomen tasolla kansallista kilpailukykyämme, konkretisoituu se pelko, että sitten teollisuutta, investointeja, taloudellista toimeliaisuutta siirtyykin muualle, ja johtaako se jopa siihen, että sitä siirtyy olosuhteisiin, joissa päästöt eivät suinkaan sen tuotannon siirtymisen myötä vähene vaan jopa kasvavat? Tämä on minusta ihan yhtä perusteltu ja kestävä argumentti tällä koulukunnalla.

En tiedä henkilökohtaisesti, arvoisa puhemies, täytyy varmaan kokea jotenkin asunto- ja ympäristöjaostonkin puheenjohtajana asia niin, että toinen jalka on täällä toisessa koulukunnassa ja toinen jalka toisessa koulukunnassa. En varmaan ole ainoa myöskään, joka näin kokee, koska emme varmuudella voi sanoa, mikä strategia on oikea, minkälaista varovaisuusperiaatetta pitää noudattaa ja kuinka rohkeasti EU:na ja sitten myöskin Suomena voidaan olla edelläkävijä.

Hallitus on joka tapauksessa tässä kyseessä olevassa lakipaketissa lähtenyt siitä, että tämä ensimmäinen jakso on kyllä järjestetty niin, että ei kai teollisuuskaan eikä elinkeinoelämä ole sanonut — en tiedä, talousvaliokunnassa olevat voivat sen varmaan tarkentaa, mutta minulla on sellainen käsitys, että ei ole sanottu niin — että tämä on aivan mahdoton ja tämä pitää kaataa, suomalainen teollisuus loppuu ja tästä ei selvitä. Minä uskon, että on varmaan otettu aika asiallinen suhtautuminen ja ehkä kannetaan enemmän huolta siitä, mitä sitten seuraavalla varsinaisella päästökauppajaksolla tapahtuu. Mitä sitten tapahtuu ennen sitä globaaleilla markkinoilla, kansainvälisissä neuvotteluissa, ilmastokokouksissa jne., ja minkälainen mahtaa olla sitten se meidän oma ilmasto-ohjelman tarkennuksemme ja uusimisemme, joka prosessi on käynnissä myöskin tällä hetkellä ministeriössä?

Tämä oli ei niinkään yksityiskohtiin meneviä kommentteja ja mielipiteitä vaan ehkä tällaista yleisempää puhetta.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Ilmasto lämpenee koko ajan. Se lämpenee, vaikka ihmiskunta lakkaisi olemasta lähitulevaisuudessa. Haluamatta maalata nyt mitään tuhovisioita haluan kyllä korostaa eduskunnalle, että tämä asia, ehdotus päästökaupasta, on erittäin vakava kysymys. Ilmastonmuutoksen torjunnassa Suomen pitäisi olla kärkijoukossa, ja vielä pääministeri Lipposen hallitusten aikana näin Suomi olikin. Pekka Haavisto ympäristöministerinä toimi aktiivisena neuvottelijana, kun Kioton ilmastosopimuksesta neuvoteltiin, ja Satu Hassi puolestaan sitten oli aktiivinen ja hyvä neuvottelija, kun mietittiin tätä EU-tason toimeenpanoa. Nämä saavutukset ovat sellaiset, että niitä ei pidä hävetä. Toisaalla vaakakupissa on tietenkin sitten kysymys siitä, että esimerkiksi Yhdysvallat laisti vastuutaan eikä lähtenyt mukaan Kioton sopimukseen ja monia muita maailmantalouden kannalta merkittäviä toimijoita ei ole mukana tässä sopimuksessa. Tämä on tietysti semmoinen seikka, mikä pitää vakavasti ottaa huomioon.

Mutta seuratessani talousvaliokunnan käsittelyä varajäsenenä mieleeni tuli ajatus, että kyseinen esitys olisi pitänyt lähettää lausunnolle tulevaisuusvaliokuntaan. Runsas kymmenen vuotta sitten tulevaisuusvaliokunta perustettiin sitä varten, että eduskunta kehittäisi omaa arviointikykyään tulevaisuuden kannalta keskeisissä kysymyksissä. Tässä asiassa eivät eduskunnan työskentelytavat kuitenkaan ole edenneet, vaan nimenomaan tämä talousvaliokunnan mietintö argumentaatioltaan perustuu aika lyhytnäköiseen ja yksipuoliseen asiantuntijoiden kuulemisen painottamiseen, vaikka — kuten puheenjohtaja korosti — tämän mietinnön alussa painotetaan sitä, että ilmastonmuutos on vakava asia, ja eräitä siihen liittyviä luonnontieteellisiä seikkoja.

Itse katson, että Suomen pitää miettiä ilmastopolitiikkaa hyvin laaja-alaisesti. Totta kai täytyy pyrkiä siihen, että ilmastosopimukseen saadaan mukaan mahdollisimman laaja joukko maailman maita ja kehitellään tulevaisuutta silmälläpitäen sellaisia mekanismeja, joihin sitten saadaan lopulta toivottavasti mukaan kaikki maailman maat. Pitää myös miettiä näiden sopimusten ulkopuolisia kysymyksiä, esimerkiksi sitä, että ympäristöteknologiaa on kehitettävä. Tästä aiheesta tein lausumaehdotuksen valiokunnan käsittelyyn, ja nyt tuo lausumaehdotus on hieman typistetyssä muodossa valiokunnan johtopäätöksissä, eli valiokunta korostaa kyllä energiaa säästävää teknologiaa ja uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja näiden asioiden teknologiapoliittista merkitystä. On aivan selvää, että kun nämä päästömarkkinat syntyvät, tämän tyyppisen teknologian markkinat kasvavat. Ne ovat kasvussa koko ajan erityisesti päästömarkkinoihin liittyen tietysti EU:ssa mutta muutenkin maailmalla. Näin ollen on strategisesti järkevää, että Suomi satsaa tähän alaan lähitulevaisuudessa.

Tein valiokunnassa myös toisen esityksen, joka ei tähän mietintöön nyt sisälly. Tuossa esityksessä korostin, että Suomen on toimittava kestävän kehityksen periaatteen mukaisen ilmastopolitiikan vahvistamiseksi kehitysyhteistyössä YK:ssa ja sen alaisissa järjestöissä sekä kansainvälisiä kauppasopimuksia neuvoteltaessa. Tämäkin puoli on erittäin tärkeää, sillä ilmastopolitiikkaan vaikutetaan myös epäsuorasti hyvin monilla muilla neuvotteluilla. Näin ollen tarvitaan laajempaa koordinaatiota sen suhteen, että erilaisten päätösten vaikutukset ilmastokysymykseen otetaan tarkemmin huomioon. Tähänhän pyrittiin Johannesburgin kokouksessa kaksi vuotta sitten, mutta jälkiseuranta ja se, että ilmastopolitiikkaa tehostetaan myös muiden mekanismien kautta, on erittäinkin tarpeellista.

Arvoisa puhemies! Huomauttaisin ministeri Pekkariselle, että kyllä tämä valiokunnan lausuma on ainakin niiden valiokunnan jäsenten osalta, jotka käyttivät silloin, kun olin paikalla, kokouksessa puheenvuoroja, sen sisältöinen, että tarkoitus olisi taata se mahdollisuus, että Suomen valtio nimenomaan ostaisi teollisuutta varten näitä päästökiintiöitä. Jos sitä keskustelua miettii, se kyllä oli tarkoitus. Jos ministeri Pekkarisen tulkinta on toinen, sitten se on toinen, mutta tätä ainakin merkittävä osa valiokunnan jäsenistä ajoi takaa käydyssä keskustelussa.

Haluan tämän valiokunnan enemmistön lähtökohdan kyseenalaistaa. Ensinnäkin minusta on kyseenalaista, tarvitaanko näitä kiintiöitä lisää, kuten ministeri Pekkarinen totesi. Siltähän ei näytä. Toisaalta sitten, jos tälle tielle lähdetään, on kyse valtiontaloudellisesti suurista summista, ja suurten tukien maksaminen päästökiintiöitä lunastamalla on erittäin kyseenalaista teollisuuspolitiikkaa. Sehän kannustaisi teollisuutta myös tuhlaavaisuuteen, joten en voi pitää sitä mitenkään järkevänä.

On myös kyseenalaista kolmantena seikkana, suostuisiko komissio Suomen ehdotukseen päästökiintiöiden ostosta, joten tämä kysymys ei ole niin yksinkertainen, että Suomen eduskunta tällaisen päätöksen vain yksipuolisesti voisi tehdä. Näin ollen ainakin minulle herää kysymys siitä, mihin valiokunnan enemmistö lopulta tällä lausumalla pyrkii. Onko tällä nyt tarkoitus vaan kalastella teollisuuden suosiota? Haluan myös herättää kysymyksen siitä, kenen etua tällainen epärealismi palvelee. Minusta se ei palvele myöskään teollisuuden etua.

Mitä sitten tulee kysymykseen hiilivuodosta, se on potentiaalinen ongelma. Mutta kun muistelen niitä puheita, joita olen kuullut, kun olen keskustellut teollisuuden edustajien kanssa silloin, kun on pohdittu esimerkiksi suomalaisen teollisuuden investointeja ja ihmisoikeuspolitiikkaa, ainakin näissä yhteyksissä suomalainen teollisuus on vakuuttanut, että tehdessään investointeja muihin maihin se pyrkii käyttämään yhtä korkeatasoista teknologiaa kuin investoidessaan Suomeen. Näin ollen, jos mietitään tätä hiilivuotokysymystä, on olennaista miettiä, mitkä muut seikat vaikuttavat teollisuuden investointeihin, eli pelkästään se, että jokin teollisuudenhaara investoi ulkomaille, ei merkitse sitä, että sen sijaan, että se investoisi kotimaahan, tuo olisi ympäristön kannalta heikompi sijoitus. Mitä sitten tulee siihen, mitä muut investoijat tekevät ja miten ne toimivat, se kysymys on tietenkin sitten toinen kokonaisuus. Mutta tähän hiilivuotokeskusteluunkin haluaisin analyyttisempää otetta, koska täytyy katsoa näitä kokonaisia prosesseja.

Arvoisa puhemies! Vihreiden kanta eroaa ratkaisevasti juuri päästökiintiöiden osalta talousvaliokunnan enemmistön kannasta. Vihreät jättivät ed. Merikukka Forsiuksen nimissä lakialoitteen, joka on myös vastalauseen perustana, ja tuossa aloitteessahan ehdotetaan sitä, että 5 prosenttia päästöoikeuksista huutokaupattaisiin ja tällä saataisiin aikaan säästöpotentiaalia. Tämän ehdotuksen myötä päästäisiin lähemmäksi Kioton tavoiteuraa, johon Suomen pitäisi, totta kai, pyrkiä. Näin ollen on todettava, että vihreiden linja on hyvin merkittäviltä osin erilainen tässä kysymyksessä kuin valiokunnan enemmistön linja. Todella, kun tulevaisuudessa mietitään ilmastopolitiikkaa, toivon, että näitä ilmastopolitiikkaan vaikuttavia tekijöitä käsitellään objektiivisemmin myös silloin, kun mietitään suomalaista teollisuuspolitiikkaa.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä mietinnössä on otettu huomioon paitsi maapallon etu, myös Suomen etu, ja se on sitä, että tässä valot päällä mennään kohti tulevaisuutta ja otetaan huomioon myös sekä elinkeinoelämän että työllisyyden näkökulma sillä tavoin, että Suomi oikeudenmukaisella tavalla Euroopan unionin piirissä on tässä mukana, ymmärtäen kaiken sen, mitä vihreitten taholtakin on tuotu esille. On kuitenkin muistettava se, että päästökauppa on yksittäinen energiasektorin muutos, joka on yksi suurimpia, mitä Suomessa on tällä sektorilla tehty.

Klaus Hellberg /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nythän ei ole kysymys vain siitä, että suomalainen teollisuus mahdollisesti investoisi ulkomaille, jos täällä on tiukat määräykset. Kyse on nimenomaan kilpailutilanteesta, onko suomalaisella teollisuudella mahdollisuutta kilpailla ja investoida Suomeen, jos kilpailijat joissain maissa käytännössä voivat ilman minkäänlaisia rajoituksia päästää CO2-päästöjä. Eli tämä on se globaali kysymys, mihin meidän täytyy ottaa ja mihin valiokunta on nimenomaan koettanut ottaa kantaa, eikä ainoastaan pidä pysyä tässä, että Suomi ratkaisisi globaalit ongelmat. Meidän täytyy myös katsoa, mitä muualla tehdään. Talousvaliokunta on nimenomaan minusta se elin täällä eduskunnassa, jonka pitää pitää huoli siitä, että suomalainen elinkeinoelämä, suomalainen teollisuus, on myöskin kilpailukykyinen.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä talousvaliokunnan enemmistön kanta lähtee nimenomaan siitä, että globaalilla tasolla halutaan vähentää kasvihuonepäästöjä. Siihen liittyy juuri tämä, mitä edellä kollegat ovat kertoneet. Myös kilpailukyvyllä on siinä erittäin suuri merkitys, ettei hiilivuotoa tapahdu. Pidän tätä yhtenä tärkeimmistä asioista. Ei ole meidän etumme, että tällä hetkellä jo suomalainen teollisuus on vuosikausia toiminut erittäin ympäristöystävällisesti verrattuna moniin moniin muihin maailman maihin. Tätä kehitystä meidän täytyy voimistaa, ei lamaannuttaa sitä eikä siirtää täältä tuotantoa pois, niin että hiilivuodot globaalisti kasvavat. Emmehän me tätä halua vaan nimenomaan me haluamme päästöjä vähentää ja samalla turvata kilpailukyvyn.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen melkein loukkaantunut talousvaliokunnan puolesta siitä puheenvuorosta, minkä ed. Ulla Anttila täällä piti. Itse puheenvuorossanne itse asiassa kaikkien kuullen toitte esille sen, että teidän näkökulmanne ei ole globaali. Te puhuitte vain mahdollisista suomalaisten investoinneista. Me olemme talousvaliokunnassa katsoneet globaalisti ja halunneet kantaa huolta siitä, että se tuotanto, mitä joka tapauksessa tällä rakkaalla maapallollamme tapahtuu, tapahtuu niissä maissa, missä se tapahtuu mahdollisimman puhtaasti ja ympäristöä säästäen.

Omassa puheenvuorossani, arvoisa puhemies, tarkemmin kommentoin teidän lakialoitettanne, mutta tässä sanon sen, että se ei auta tipan vertaa Kioton tavoitteiden saavuttamista. Ainut asia, minkä se ehkä saisi aikaan, olisi se, että teollisuudelle tulisi lisäkustannuksia, ja se edesauttaisi sitä ikävää kehitystä, minkä tämä punamultahallitus on saanut aikaan, että työllisyys heikkenee. Siinä ei ole mitään ympäristövaikutuksia, ikävä kyllä, ja uskon, että täällä salissa ed. Heidi Hautala ja muut voivat vähän tarkentaa tätä kommenttiani. Se on hyvin epäonnistunut lakialoite, ja oli hyvä, että se ei mennyt läpi. Olen oikeastaan ylpeä talousvaliokunnan kyvystä katsoa kilpailukykyä ja toisaalta kantaa huolta maailman ympäristöstä.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten äsken totesin, minusta tämä hiilivuotokysymys on merkittävä asia, se on merkittävä ongelma. Mutta valotin kysymystä yhdeltä kannalta, siltä kannalta, toteuttaisiko suomalainen teollisuus, kun se kuitenkin investoi muualle, ratkaisevasti ympäristön kannalta huonompia investointeja. Tämän osan kyseenalaistin. Toki sen kysymyksen, mikä liittyy hiilivuodon mahdollisuuteen ottaen huomioon, että globaalissa taloudessa on monia toimijoita, sen seikan olen, ed. Sarkomaa, valmis myöntämään ja juuri siksi korostin omassa puheenvuorossani, että tarvitaan muitakin toimia tilanteessa, jossa Kioton mekanismeissa on mukana vain osa maailman maista. Näin ollen pitää miettiä myös näitä muita sopimusjärjestelyjä, minkä mielipiteen toin esiin valiokunnan käsittelyn yhteydessä. Eli tämä ilmastonäkökulma pitää laajentaa myös muualle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Mielenkiintoista on se, että tätä ilmasto-ongelmaa, ilmaston muuttumista ja sen seurauksia toivat ensimmäisenä esiin vakuutusyhtiöt. Ne nostivat sen keskusteluun, ja siitä se alkoi, Tukholmassa jo 60-luvulla, sitten todella vuonna 88 YK:n puitteissa, Riossa 92, ja me, jotka olimme Kiotossa 97 mukana, tiedämme sen, että Yhdysvallat toi silloin idean päästökaupasta. Euroopan unioni pisti kovasti vastaan yötä myöten. Yhdysvallat jäi ulkopuolelle, päästökauppa sisäpuolelle. Itse henkilökohtaisesti en pidä päästökauppaa minään ekologisena enkä hiilidioksidipäästöjä oleellisesti vähentävänä prosessina. Se on ehdottomasti taloudellinen prosessi. Siinä se on parhaimmillaan, että se pyrkii kustannustehokkaalla tavalla vähentämään päästöjä, mutta kun kaikki ostetaan, mikä on myytävänä, ja kaikki päästetään, mikä on mahdollista, niin sinänsä siihen ei liity mitään, joka vähentäisi oleellisesti hiilidioksidipäästöjä.

Kun mennään Kioton mekanismeihin, pois Euroopan unionin omasta päästökaupasta, niin silloin tulee kuuman ilman ongelma vielä mukaan, jolla me nyt Venäjää houkuttelemme ratifioimaan tai toteamme, että Venäjä tämän vuoksi voisi ratifioida Kioton sopimuksen.

Kioton sopimukseen: Tuntuu hankalalta, kun sanotaan, että siinä on mukana vain 15 prosenttia tai 18, mikä on oikeampi luku, hiilidioksidipäästöistä. Nythän on niin, että Kioton sopimuksen on ratifioinut 189 maata ja nimenomaan vielä sillä lailla, että on muistettava, että sen ovat kaikki muut ratifioineet paitsi Yhdysvallat, Australia ja Venäjä eli nämä kolme. Mutta Kioton sopimuksessa nämä muut 189 maata ovat mukana. Siellä ovat mukana tietysti myös Brasilia ja Argentiina, Kiina, mutta oleellista on se, että niitä maita kohtaan ei vielä kohdistu sitovia päästövähennysvelvoitteita, toisin kuin Oecd-maita kohtaan ja siirtymätalousmaita kohtaan. Kioton sopimuksen annexissa on lueteltu maat, joihin sitovat velvoitteet kohdistuvat.

Mutta ei Kioton sopimus sellainen ole tai vuonna 92 Riossa hyväksytty ilmastopuitesopimus, etteikö se tulisi siirtämään velvoitteita myös näille maille. Milanossa 2003 oli edellinen cop eli Kioton osapuolikokous. Sen keskeisiä keskustelun kohteita oli nimenomaan se, miten Brasilia, Argentiina, Intia ja Kiina otetaan mukaan sitovaan sopimusmenettelyyn, että niihin kohdistuisi nimenomaan sitoumukset päästöjen vähentämisessä, ajalliset, määrälliset ja myöskin sitovat velvoitteet. On arvioitu, että 2015 teollistuvien ja kehittyvien maiden hiilidioksidipäästöt ylittävät teollisuusmaiden ja niin kutsuttujen kehittyneiden maiden päästöt. Nyt on arvioitu myös, että se tapahtuu jo aikaisemmin, mikä varmaankin pitää paikkansa. Mutta tämä ajattelu siitä, että me eläisimme jossakin sopimussysteemissä, joka ei huomioi ollenkaan näitä muita maita, ei ole siis oikea, vaan prosessi on menossa. Se prosessi siis alkoi Kioton osalta vuonna 97, kaiken kaikkiaan vuonna 92.

On selvää, että vaikeata tämä on. Heti, kun ensimmäinen euromääräinen sopimuksen osa tulee eteen, niin kuin nyt tämä Euroopan unionin päästökauppa, niin alkaa heti tulla vaikeuksia ja vaikeuksia tietysti vielä hyvinvoivassa Suomessa, jossa on korkea bruttokansantuote, jossa keskimääräinen elintaso on korkea ja henkilöä kohti laskettuna hiilidioksidipäästöt korkeat. Voimme vain kuvitella, miten vaikeata näiden asioiden läpivienti on sellaisessa maassa, jossa ei ole näin korkea bruttokansantuote per capita, jossa ei ole näin suuria hiilidioksidipäästöjä per capita. Tämä kertoo vain, miten vaikeata on sitten köyhempien kohdalla alkaa vähentää hiilidioksidipäästöjä, jotka ovat vasta teollistumassa.

Tämä historiallinen taakka, joka on ennen muuta Euroopalla ja Yhdysvalloilla toissijaisesti, on tietysti se, mikä on määritellyt vuonna 97 Kiotossa sen, että ne, jotka ovat aikaansaaneet tämän hiilidioksidimäärän kasvun ilmakehässä, kantaisivat ensisijaisesti vastuun ja muut ovat tulossa ja heitä otetaan mukaan myöhemmin. Näillä mailla vielä, Suomella muiden mukana, on taloudellisia edellytyksiä tähän. Mutta aina heti, kun alkaa tikittää euromittari, tulee ongelmia. Näinhän tämä toki on. Mutta tämä Euroopan unionin oma päästökauppa on siis aivan Euroopan unionin oma keksintö, oma sovellutus.

On hyvä samalla muistaa kuitenkin se, että samalla Euroopan unioni on määritellyt, että korkeintaan puolet päästövähennyksistä voidaan toteuttaa Kioton mekanismien tai yleensäkin mekanismien kautta, eli varsinaisia päästövähennyksiä pitäisi toteuttaa, mikä merkitsee sitä, että yleensä vähennetään ei ostamalla taikka cdm:n tai yhteistoteutuksen keinoin vähentäen päästöjä, vaan omassa maassa, kuten Suomessa, tapahtuvilla tosiasiallisilla vähennysmenetelmillä.

Linkkidirektiiviin totean, että todellakin, kun asiaa käsittelimme ympäristövaliokunnan lausuntoa muotoiltaessa, niin tuolloin vielä kauppa- ja teollisuusministeriössä ei tiedetty linkkidirektiivin varsinaista tilannetta, enkä sano tätä moitteena. Enemmänkin se kuvaa sitä, miten nopeasti nämä asiat liikkuvat eteenpäin, koska asia oli kulkenut siinä vaiheessa parlamentissa ja oli päästy niin sanottuun poliittiseen konsensukseen. No, siinä ovat joint implementation ja cdm eli puhtaan kehityksen mekanismit mukana. Totean cdm:stä vain sen, että myös Milanossa niitä käsiteltiin, joulukuussa viime vuonna, muutama kuukausi sitten, ja sielläkin on omia ongelmiaan, jotka liittyvät siis geenimuunneltujen puiden tai puuistutusten käyttöön, eli asioihin liittyy todella monia puolia.

Päästökaupalla ei siis Kioton tavoitteita saavuteta ja Euroopan unionin päästökaupalla voidaan Euroopan unionin sisältä käyttäen näitä linkkidirektiivin tarjoamia ulostuloja linkittää myös yhteisön ulkopuolelle. Mutta tästäkään huolimatta päästötavoitetta ei saavuteta.

Mutta mitä voidaan tehdä, on se, että kustannustehokkaammin voidaan pudottaa päästöjä käyttämällä hyväksi näitä mekanismeja ja varsinaista markkinaa. Oleellista on vielä painottaa sitä, että tässä asiassa ei todellakaan ole päästöjen ja kokonaisuuden suhteen mistään isosta asiasta kyse. Kun ed. Ulla Anttila viittasi ikään kuin tällaiseen suurempaan asiaan, että tässä kohdassa olisi pitänyt ehkä tulevaisuusvaliokunnan miettiä, niin tässä ei kovin paljon mietittävää ole. Ne asiat on toki mietitty jo kertaalleen kansallisen ilmasto-ohjelman kohdalla, ja siitä on kolme vuotta. Kesäkuussa 2001 eduskunta yksimielisesti hyväksyi kansallisen ilmasto-ohjelman, ja siihen liittyvässä mietinnössä on kyllä varsin laajasti katsottu näitä asioita.

Kun suositusaika loppuu, niin totean tässä kohdassa sen, että talousvaliokunnan sinänsä arvokas työ hiukan mielestäni kärsii siitä, että on kakkoslausumaehdotus, jossa tehdään tällainen myönnytys ikään kuin olemattomasta. Tiedämme ministerinkin ollessa paikalla, että 2,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia riittää tuleville uusille hankkeille, jotka ovat tiedossa, mutta siitä huolimatta tällainen klausuuli tänne on otettu tämän lisäksi. Tässä on periaatteellisella tasolla, koska uskon, että käytännössä tämä ei vuosien 2005—2007 välillä toteudu, ikään kuin tällainen heikennys ja turha ulostulo. Mutta tämä riittäköön tästä. Totean, että kakkoskäsittelyn yhteydessä on meillä varsin vähän aikaa, jos yritämme päästä ajoissa kesätauon viettoon.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä on niin, että velvollisuutemme on jättää maapallo tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvässä kunnossa tai mieluummin paremmassa kuin me sen saimme, ja tämä oli talousvaliokunnan vahva lähtökohta.

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen uhka ympäristölle sekä ihmisten toiminnalle, se on otettava vakavasti ja näin me teimme. Koska ilmastonmuutos on globaali ongelma, myös ratkaisujen on oltava globaaleja. Ei auta, pahoittelen tässä käyttämääni ilmaisua, että pissaaminen kielletään uima-altaan yhdessä nurkassa, vaan sen on oltava kyllä kielletty koko altaassa, jos vesi todella halutaan pitää puhtaana. Kuten uima-altaan vesi, on myös maapallo yhteinen. Tätä tässä on tärkeä korostaa, varsinkin kun kuuntelee täällä vihreiden puheenvuoroja.

Keskityn puheissani muutamaan (Ed. Pulliainen: Oletteko te ihan tosissanne?) talousvaliokunnan johtopäätökseen. EU:n ja Suomen tavoitteena tulee olla erityisesti Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan ja Intian saaminen mukaan kansainvälisesti päätettävien ilmastotavoitteiden toteuttamiseen, jotta me pääsisimme todella maailmanlaajuiseen päästöjen vähenemiseen ja jotta vältettäisiin täälläkin esille nostettu hiilivuoto. Tämä oli talousvaliokunnan tärkeä johtopäätös. Tosiaankin ilmastopolitiikassa ainoa kestävä vaihtoehto on se, että kaikki merkittävät maat ovat sitoutuneet päästövähennykseen, ja Suomen on toimittava kaikilla kansainvälisillä foorumeilla globaalin ilmastopolitiikan aikaansaamiseksi, koska ilman globaaleja ilmastositoumuksia päästöjä aiheuttava teollisuus ja siten talouskasvu ja työpaikat siirtyvät pois päästörajoitusten maista maihin, joissa saastuttaminen on edullisempaa ja kannattavampaa. Tätä me emme talousvaliokunnassa halua. Ei auta, että Suomessa, niin kuin täällä ed. Ulla Anttila puhui Suomesta, tai edes EU:ssa päästöt vähenevät, jos ne kasvavat vastaavasti paljon enemmän jossain muualla. Tämän me olemme halunneet mietinnössämme nostaa vahvasti esille ja estää tämän hiilivuodon.

Talousvaliokunta totesi yhteenvedossaan sen, että tähän päästökauppaan todellakin liittyy suuria ongelmia eikä se johda optimaaliseen tapaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Koska ongelmat koskevat muitakin EU:n jäsenvaltioita ja koska Kioton pöytäkirjan voimaantulo ei ole varmistunut, Suomen on syytä varautua siihen, että säädöksiä tulee muuttaa. Maapallon kannalta on aivan välttämätöntä, että EU:n tasolla ja myöskin täällä Suomessa tarkkaan pohditaan, mitkä ovat oikeat keinot torjua ilmastonmuutosta, (Ed. Pulliainen: Mitkä ne ovat?) ettemme ehdoin tahdoin ota käyttöön sellaisia keinoja, jotka tuottavat ei-toivottuja, ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta väärään suuntaan ohjaavia vaikutuksia. (Ed. Pulliainen: Mainitkaa nyt yksi!) — Nyt on minun vuoroni puhua täällä, ed. Pulliainen. Toivottavasti maltatte mielenne, pyytäkää kommenttipuheenvuoro.

EU:n tulisikin valmistautua sitä tilannetta varten, että Kioton pöytäkirja ei tule voimaan, ja tähän vaihtoehtoon on oltava vaihtoehtoinen strategia. EU:n sisäinen päästökauppahan on vain keino, ilmastomuutoksen estäminen on tavoite, josta ei pidä tinkiä, mutta keinoja on voitava arvioida tilanteiden muuttuessa. Ympäristön kannalta on edullisinta valmistaa maailmanmarkkinatuotteet siellä, missä ne osataan tehdä puhtaimmin. Suomi on maailman ykkösmaa sekä ympäristönsuojelussa että kansainvälisessä kilpailukyvyssä, emmekä me tätä tilannetta halua missään nimessä vaarantaa.

Talousvaliokunnan johtopäätös, tärkeä kolmas sellainen, oli se, että päästökaupan vaikutuksia on ennalta vaikea arvioida. Päästökauppa saattaa vaikeuttaa energiamarkkinoiden toimivuutta ja teollisuuden toimintaedellytyksiä sekä vähentää investointeja Suomessa ja ohjata investointeja muihin maihin. Valtion on osaltaan oltava mukana turvaamassa tarvittavat päästöoikeudet uusille osallistujille, mikäli tämä varattu hiilidioksidikiintiö osoittautuu riittämättömäksi. Eli aivan keskeisintä täällä on, kun puhutaan talousvaliokunnan näkökulmasta, että me luomme investoinneille suotuisan ympäristön. Globaalissa maailmassa on todella tärkeää, ettei EU aja teollisuutta pois alueeltaan eikä heikennä sen kilpailukykyä emmekä me kansallisilla päätöksillä puolestamme vaikeuta yritysten toiminnan kehittämistä Suomessa. Tämä oli lähtökohta, kun tekstimuutoksia tehtiin ja tämä ponsi tehtiin. Kyllä me talousvaliokunnassa halusimme vahvasti poiketa siitä, mitä hallituksen esityksessä oli, tai ainakin varmentaa, että se kiintiö, joka siellä on varattu, riittää, jotta uusille investoijille tulee vahvasti se viesti, että investointeja kannattaa tehdä. Toivon, että täällä edustajat Leppä ja Hellberg puheenvuoroissaan tämän talousvaliokunnan viestin tuovat esille. Mutta uskon, että ministeri Pekkarisen kanssa ja hallituksen kanssa tästä löydetään yhteinen ymmärrys, mikä tämän ponnen viesti oli.

Arvoisa puhemies! Riskinä tosiaankin on se, että hyvin asiansa hoitaneet yritykset joutuvat ostamaan päästöoikeuksia pahimmillaan huonompitasoisilta kilpailijoilta EU:ssa eli maksamaan omien vähennystensä lisäksi myös toisten päästövähennykset, eli pilaaja maksaa -periaatteen sijasta pilaajalle maksetaan. Jos päästökauppa olisi kansainvälistä ja jos päästöoikeudet jaettaisiin osaamistason perusteella, tilanne olisi aivan toinen. Tällöin edelläkävijät hyötyisivät. Lähtökohtana pitäisi olla, että osaamisen tasosta ei rangaista vaan palkitaan ja näin kannustetaan uuden teknologian kehittämiseen.

Talousvaliokunta johtopäätöksissään totesi, että jollei merkittävä enemmistö EU:n jäsenvaltioista ole mukana päästökauppajärjestelmässä yhtenäisin pelisäännöin ensimmäisen kauden alusta lukien, Suomen tulee olla aktiivinen direktiivin täytäntöönpanon lykkäämisessä. Kyllä on niin, että EU:n sisäistä päästökauppaa on perusteltua miettiä tarkkaan. Päästökauppa on nähtävä sinä, mitä se on. Se on yksi keino ilmastonmuutoksen torjunnassa. Mikäli sillä ei päästä todellisiin tuloksiin päästöjen vähentämisessä, ei silloin tätä keinoa tarvitse ehdoin tahdoin ottaa käyttöön, vaan silloin on mietittävä muita keinoja. Mutta tavoitteesta torjua ilmastonmuutosta ei missään nimessä, missään tapauksessa tule luopua tai tinkiä.

Arvoisa herra puhemies! Vihreiden lakialoite tyrmättiin vahvasti asiantuntijakuulemisessa. Keskeisin asia lakialoitteessa on väite, että Suomen Kioton tavoite karkaa käsistä, jos ei jo nyt aseteta hallituksen esitystä tiukempia tavoitteita, toisin sanoen jaeta huomattavasti vähemmän päästöoikeuksia. Näin sanoessaan vihreät eivät ole täysin ymmärtäneet koko päästökauppajärjestelmän ajatusta. Kysehän on siitä, onko kyseisessä maassa, eli nyt täällä Suomessa, samaan aikaan riittävästi päästöoikeuksia. Toisin sanoen Kioton tavoite osoittaa kaudella 2008—2012 ainoastaan sen, kuinka paljon maalla on yhteensä itsellään jaettavissa päästöoikeuksia, ei siis sitä, kuinka suuret Suomen todellisten päästöjen on oltava. Siis Kioton tavoitteen kannalta ei ole merkitystä sillä, minkä verran itse asiassa päästöoikeuksia kaudella 2005—2007 jaetaan. Tämä vihreiden ehdotus, että päästökiintiötä tiukennettaisiin, johtaisi ainoastaan siihen, että toimijoille tulisi maksettavaksi suurempi lasku, mutta todellisten päästöjen kannalta sillä ei ole Suomessa Kioto-kaudella mitään merkitystä.

Ympäristön kannalta on olennaista ainoastaan se, kuinka paljon koko kauppa-alueella päästöoikeuksia on vähemmän kuin päästöjä, ja globaalissa maailmassa, jossa tuotanto voi siirtyä varsin näppärästi paikasta toiseen, EU on siis kovin pieni alue ympäristön kannalta tarkasteltavaksi. Muuta maailmaa tiukemmat tavoitteet todellakin voivat johtaa siihen hiilivuotoon, josta erinomaisesti on talousvaliokunnan mietinnössä todettu, eli teidän aloitteenne vain nopeuttaa hiilivuotoa.

Te olette, vihreät, peräänkuuluttaneet myös huutokauppaa. Tämä huutokauppa toisi toimijoille veroon verrattavan lisäkustannuksen, ja tätä vastaavaa veroa ei muilla toimijoilla ole. EU:n jäsenmaista käsittääkseni vain Irlanti, oliko myös Tanska, ovat ottaneet käyttöön tämän direktiivien mahdollistaman huutokauppa-asian, ja EU:n ulkopuolella vastaavaa kustannuserää ei luonnollisestikaan ole. Eli tämäkin olisi vain lisäkustannus, lisäuhka työllisyydelle ja koko hyvinvointiyhteiskunnalle. Kyllä ympäristön kannalta on todella vakavaa, jos se tuotanto ja sitä kautta myöskin päästöt valuvat muualle ja sitä kautta päästöt lisääntyvät.

Arvoisa herra puhemies! Haluan todeta tässä sen, että päästövähennyksissä pitäisi lähteä etsimään nimenomaan kokonaistaloudellisesti edullisinta ratkaisua. Jos yritykset halutaan laittaa päästövähennysten osalta tiukille, voi kyllä käydä niin, että heijastusvaikutukset talouden vaikutusten kautta kansantalouteen kasvavat. Kokonaistalouden kannalta voi olla hyvinkin edullista, että valtiovalta käyttäisi Kioton mekanismia sen sijaan, että kaikki rasitukset laitettaisiin yrityksiin. Tämä Kioton mekanismiasiahan tulee tarkasteltavaksi kansallisen ilmastostrategian päivityksen yhteydessä, ja silloin varmasti näistä asioista keskustellaan.

Aivan lopuksi haluan todeta vielä vihreiden vastalauseesta, että turpeen osalta vastalauseessa todetaan, että turve on heikentänyt uusiutuvien käyttöjä. Kovin pielessä on tämäkin väite, sillä turvehan toimii biopolttoaineiden tukipolttoaineena ja on päinvastoin tukenut uusiutuvien käyttöä. Eipä ihme, että tämä vastalause ei valiokunnassa kannatusta saanut.

Kiitän talousvaliokunnan puheenjohtajaa ja koko valiokuntaa erittäin hyvästä ja asiantuntevasta työskentelystä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vaan. Meillä oli tuolla yliopistolla eräs opettaja, joka teki pitkiä virkkeitä ja onnistui aina virkkeen loppuosassa kumoamaan sen, minkä sanoi alkuosassa. Ed. Sarkomaa ylittää tämän yliopistovirtuoosin täydellisesti.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näistä mahdollisista virheistä tässä ed. Sarkomaan puheessa: etteikö päästöoikeuksien määrä tällä ensimmäisellä kaudella vaikuttaisi siihen, mitä jälkimmäisellä kaudella tapahtuu? Minä en todellakaan ymmärrä, miten ed. Sarkomaa voi ajatella näin, ja myös, että ikään kuin Suomi ei olisi millään tavalla ottanut omaa osuuttaan tästä Kioton taakanjaosta EU-maiden kesken. Totta kai Suomi vastaa siitä itse, että sen päästöt vuonna 2012 ovat vuoden 1990 tasolla. Kai se on vähän niin, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Jos nyt annetaan yli tarpeen näitä päästöoikeuksia eikä saada aikaan mitään dynaamista päästövähennysprosessia, niin totta kai se työ on sitten siellä jälkimmäisellä kaudella, jolloin tämä alkaa olla myös kansainvälisesti oikeudellisesti velvoittavaa, kun aivan ilmeisesti Kioton pöytäkirja on kuitenkin astumassa voimaan. Jos nyt kokoomuksella on sitten halua kasvattaa valtion budjettia, kun oli puhetta siitä, että yrityksiä ei saisi laittaa tässä nyt maksamaan yhtään mitään, niin jos kokoomus uskoo, että valtion budjetista sitten löytyvät ne rahat näiden oikeuksien hankkimiseen, niin ihmettelenpä tällaista.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä vihreille voisin sanoa, että tässä päästökauppamekanismissa on kysymys näistä päästöoikeuksista eikä, niin kuin te puhutte, päästöistä. Tästä mekaniikasta, joka on virheenä teidän lakialoitteessanne, voimme keskustella myöhemmin, ajan puutteen vuoksi en pysty kuin tässä toteamaan, että kyllä teidän lakialoitteessanne on tämä mekanismivirhe. Uskon, että myönnätte sen, kun mennään salin ulkopuolelle. Kokoomus tai talousvaliokunta ei ole sanonut, että yrityksille ei voi laittaa velvoitteita, mutta totesin vain niin kuin täällä on todettu linkkidirektiivi ja muut, että täytyy löytää kokonaistaloudellisesti järkevämmät keinot vähentää päästöjä. Sanoin, että tätä ei voi yksin yrityksille laittaa, meidän on katsottava kotitaloudet, muun muassa palvelut. Silloin kun katsottiin sähkönkulutusta, niin eniten se on noussut siellä kotitalouksissa ja palveluissa, eli näistä on voitava keskustella, mutta toivon, että ette vääristele meidän muiden edustajien puheita täällä. Uskon, että tämä arviointi lakialoitteesta osui arkaan kohtaan, mutta kyllä rehellisyyden nimissä nämä asiat on täällä nostettava esille.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko tässä keskustelussa meidän tulisi muistaa Suomen 5 miljoonan kansan mahdollisuudet yleisesti ottaen koko tässä päästökauppaprosessissa, kuinka vaatimatonta luokkaa ne ovat kaiken kaikkiaan. Ympäristövaliokunta kävi muutama viikko sitten Pohjois-Karjalassa tutustumassa muun muassa metsäntutkimuslaitoksen toimintaan, ja siellä tutkija Jukka Alm sanoi, että Suomen hiilidioksidipäästöillä ei ole globaalisesti merkitystä ja päästökauppa sinänsä ei ratkaise mitään. Tämä oli kovaa tekstiä häneltä. Tämä ei tarkoita, että minä suhtautuisin kaikkeen tähän kielteisesti kuitenkaan, mutta pitää muistaa rajalliset mahdollisuudet, ja meidän mahdollisuutemme on vain kulkea esimerkkinä, mutta ei liian paljon edellä, ettei se tule Suomelle liian kalliiksi.

Se, mihin tässä pitäisi minusta panostaa, on tekniikan kehittäminen. Parikymmentä vuotta sitten puhuttiin, kun oli täysin saastuneita jokia Suomessa, että niille ei voi mitään, mutta ne ovat täysin kalastuskelpoisia, uimakelpoisia tänä päivänä. Niin käy tämänkin asian osalta.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva päästökauppalaki on työllistänyt meitä talousvaliokunnassa syksystä saakka ja aika lailla nyt keväällä. Tämä työ on minun mielestäni edennyt erittäin asiallisesti ja hyvässä hengessä ja myös tulevaisuuteen katsoen, vaikka täällä toisenlaisiakin äänenpainoja on kuulunut. Lähtökohtanahan on Kioton sopimus, ja sen tavoitteena on globaalinen päästöjen väheneminen, mikä onkin erinomaisen tärkeä asia, kun ajatellaan tulevaisuutta. Ilmastonmuutos on globaali ongelma, jonka hoidossa paikallisilla ratkaisuilla saavutetaan parhaimmassakin tapauksessa ainoastaan pientä helpotusta. Siksi globaali lähestymistapa on pitkällä tähtäimellä ainoa kestävä vaihtoehto.

Nämä Kiotossa asetetut tavoitteet ovat tärkeitä. Vaikka Suomi on pieni maa, pieni kansa, niin kyllä meidän täytyy olla mukana tässä prosessissa, koska meillä on erinomainen teknologia monella alalla ja me olemme muutenkin edelläkävijä. Siitä ei ole kysymys.

Mutta koska on valitettavaa, että tämän Kioton sopimuksen toteuttajien joukosta puuttuu aika moni tärkeä maa niin kuin täällä on mainittu aikaisemmin, Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Intia, niin on olemassa suuri vaara, että nyt kun päätetään päästökaupasta ja päästökauppalaista, niin sillä vaikutetaan päinvastoin globaalisesti päästöjen lisäämisen suuntaan eikä vähentämisen. Ja se tapahtuu nimenomaan sen mekanismin kautta, että teollisuus siirtää investointeja ja energianhankintaa sellaisiin maihin, joissa päästökysymyksiin ei suhtauduta vakavasti, vaan joissa vastaavat tuotantoprosessit voidaan tehdä paljon alkeellisemmin ja paljon saastuttavammilla menetelmillä. (Ed. Valpas: Kiina-ilmiö kiihtyy!) — Kiina-ilmiökin, siellä on edelleen ihan tämä sama homma, ja se tulee jatkumaan, ja tämän kautta me teemme työtä päästöjen lisäämisen puolesta emmekä sitä vastaan. Se on se suuri ongelma, joka minua ainakin tässä askarruttanut tässä työssä. Emme me saa katsella lyhyesti vain tämän päivän tilannetta, vaan kyllä meidän täytyy yrittää tehdä ne toimenpiteet niin, että pitkällä tähtäimellä nyt tehdyt toimenpiteet myös vaikuttavat oikeaan suuntaan.

Tämä sopimushan EU:n sisällä toteuttaa tämä päästökauppalaki nyt ei ole Lissabonin sopimuksen kanssa sopusoinnussa. Siellä päätettiin, että Euroopan kilpailukykyä pitää nostaa Yhdysvaltojen tasolle vuoteen 2010, mutta tämä ja moni muu nyt käsitteillä kevään mittaan oleva laki on sen suuntainen, että meidän kilpailukykymme heikkenee.

Tämä päästökauppalaki saattaa suuresti vaarantaa Suomen teollisuuden aseman, sen kannattavuutta ja kilpailukykyä ja sitä kautta vaarantaa työllisyyttä. Tämän vuoksi on tähän lakiin suhtauduttava kriittisesti, ja näin minä ainakin ja me aika moni olemme tehneet. Talousvaliokunnan tehtävä on omalta puoleltaan huolehtia työllisyydestä, talouden toiminnasta ja teollisuuden edellytyksistä. Me olemme tuoneet mietinnössämme esille joitakin muutoksia tähän ehdotettuun lakitekstiin ja nimenomaan lähtökohtana teollisuuden kilpailukyky ja sitä kautta työllisyyden hoito ja työpaikkojen säilyminen Suomessa.

Arvoisa herra puhemies! On todella tärkeätä, että hallitus tarkasti seuraa tämän päästödirektiivin toteutumista koko EU:n alueella, jotta on olemassa varmuus sille, että emme jää yksin toteuttamaan sinänsä erinomaisen tärkeätä asiaa, päästöjen vähennystä.

Kun puhuttiin tästä toisesta lauselmasta, niin täytyy muistaa, että kun tätä päästökauppalakia viedään edelleen, niin meidän on annettava teollisuudelle niin Suomessa kuin Suomen ulkopuolella sellainen viesti, että Suomeen kannattaa edelleen investoida, tänne kannattaa tulla tekemään työtä ja että me emme sillä tavalla halua sulkea pois yrittäjiä, että me luomme tänne sellaisen lainsäädännön, joka vie halvempiin maihin. Meille on vaikeat ajat tulossa. On ihan selkeästi ilmassa merkkejä siitä, että menemme vähän huonompia aikoja kohden, ja sen takia kyllä meidän tässä talossa täytyy katsella tulevaisuuteen.

Minun mielestäni vihreys perustuu siihen, että on hyvät ajatukset, mutta niin kuin monta kertaa olen todennut, you only can afford to be green as long as you have green eli sinulla on mahdollisuus olla vihreä vain jos sinulla on vihreätä. Sattumalta dollari on vihreä.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Saarikankaalle totean, että kansallisella tasolla päästökauppadirektiiviä ei voi mennä muuttamaan millään tavalla, vaan ainoastaan EU:n komissio tekee esitykset päästökauppadirektiivin muuttamisesta. Tässä päästökauppadirektiivissä todella on sovittu, että se koskee kaikkia EU:n jäsenmaita, uudet mukaan lukien se koskee 25 maata. Kilpailukyvyn kannalta varsinkin energiahuollossa olen henkilökohtaisesti tullut siihen tulokseen, että jotta Suomen kilpailukyky säilyisi näin vahvana kuin se nyt on, niin hyvin vakavasti pitäisi harkita kuudennen ydinvoimalan rakentamista. Mahdollisimman pikaisesti eduskunnan pitäisi tehdä rakentamispäätös, ja rakennuspaikka olisi Loviisan ydinvoimala, koska siellä on valmiit luvat tällä hetkellä ja valmis systeemi, 30 prosenttia uuden ydinvoimalan rakentamisresursseista siellä on jo valmiina. Siinä mielessä haluaisin, että keskusteltaisiin tänä iltana tästäkin asiasta.

Merikukka Forsius-Harkimo /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensiksi on hyvä tehdä selväksi, mistä päästökaupassa on kysymys. Päästökauppa on markkinaehtoinen keino Kioton pöytäkirjassa sovittujen päästövähennysten toteuttamiseksi, päästövähennysten, joihin Suomi on useimpien vauraiden länsimaiden tapaan sitoutunut Kioton pöytäkirjan ratifioidessaan. Päästövähennyksiä on pakko toteuttaa, koska ilmastonmuutos on yksi pahimpia meitä uhkaavia ympäristöriskejä.

Päästökauppaa on kritisoitu siitä, että sen avulla päästöjen rajoittaminen aloitetaan maissa, joissa päästöjä on pyritty vähentämään jo aikaisemminkin. Väitetään esimerkiksi, että koko Kioton pöytäkirjan tavoitteenasettelu, jota siis päästökaupalla pyritään toteuttamaan, on epäoikeudenmukainen, koska kehitysmaille ei ole tässä vaiheessa asetettu päästörajoituksia. Tällainen argumentaatio osoittaa täydellistä realiteettien sivuuttamista.

Keskivertoteollisuusmaan asukas tuottaa päästöjä kymmenkertaisesti kehitysmaan asukkaaseen verrattuna, joten on kohtuullista aloittaa vähennykset teollisuusmaissa. Ilmastoneuvottelut olivat lisäksi erittäin monimutkainen prosessi ja kehitysmaat saatiin pysymään niissä mukana ainoastaan lupaamalla, että länsimaat aloittavat päästöjen pienentämiseen. Vain näin edeten kehitysmaat saadaan tulevilla neuvottelukierroksilla mukaan urakkaan. Tulevia neuvottelukierroksia, joissa asetetaan paljon Kiotoa kunnianhimoisempia päästövähennystavoitteita, tarvitaan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. YK:n ilmastomuutoselimen Ipcc:n mukaan päästöjä on seuraavien 50—100 vuoden kuluessa vähennettävä nykyisestä 6o—80 prosenttia.

Mitä tulee sellaisten teollisuusmaiden kuin Yhdysvaltojen poisjäämiseen ja Venäjän vitkasteluun Kioton pöytäkirjan ratifioinnissa, ei asiaa voi kuin valitella. Voimme yrittää vaikuttaa, mutta emme pysty pakottamaan näitä maita mukaan. Toisaalta en voi nähdä mitään perusteita sille, että muutamien maiden, olkootpa nämä maat suuriakin, vastuuttomuuden takia myös kaikkien muiden tulisi lakata yrittämästä hillitä ilmastonmuutosta, joka uhkaa meidän ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia. Totta kai tavoitteena tulee olla se, että mahdollisimman moni maa osallistuu yhteiseen projektiin kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Tätä tavoitetta Suomenkin tulee ehdottomasti edistää.

Tärkeää on kuitenkin toimia myös itse vastuullisesti. Vastuullisuutta on hyvä pohtia myös sen valossa, että EU:n sisäisissä taakanjakoneuvotteluissa neuvoteltu Suomen päästövähennystavoite ei ole tiukka verrattuna moniin muihin EU:n jäsenmaihin. Vastuullisuutta kuvastaisi myös sen EU-tutkimuksen osoittaman asian myöntäminen, että toisin kuin usein väitetään, Suomen teollisuus ei suinkaan ole maailman puhtaimpia. Suomalaisella teollisuudella on hyvin varaa energiankäytön tehostamiseen sekä uuden puhtaan teknologian käyttöönottamiseen päästöjen vähentämiseksi. Päästökauppa mahdollistaa päästövähennysten toteuttamisen siellä, missä se on edullisinta. Päästökaupan avulla toteutettuna päästövähennyksiin päästään pienemmillä kustannuksilla kuin jos taloudellisina ohjauskeinoina olisi käytetty esimerkiksi pelkästään energiaveroja ja -tukia. Päästökauppalaki on siis keino vähentää päästöjä ja näin hillitä ilmastonmuutosta.

Hallituksen päästökauppalakiesityksen tarkastelu panee miettimään, kuinka tärkeänä hallitus pitää ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Hallituksen esityksessä nimittäin päästökaupan piiriin kuuluva teollisuus, etenkin energiasektori, on saanut kaudelle 2005—2007 päästöoikeuksia suunnilleen sen, minkä on halunnut. Hallituksen esitys antaa aiheen kysyä, onko tarkoituksena maksattaa päästökaupan kustannuksia päästöjä tuottavan teollisuuden sijasta kotitalouksilla. Lakiesityksen mukaan päästötavoite eli vuoden 1990 taso ylittyy kauppa- ja teollisuusministeriön arvion mukaan ensimmäisellä päätöskauppakaudella peräti 14 prosentilla. Päästökauppasektorin avokätiset kiintiöt kyseisille vuosille ovat johtamassa Suomen päästökehityksen uralle, jonka kääntäminen kohti Kioton pöytäkirjan tavoitetta vaatii rajuja päästövähennyksiä varsinaisella Kioto-kaudella 2008—2012.

Herää kysymys, onko hallitus rakentamassa mallia, jossa valtio joutuu kyseisinä vuosina ostamaan veronmaksajien varoilla lisää päästöoikeuksia jaettavaksi ilmaiseksi hiilidioksidipäästöjä aiheuttaville tehtaille ja voimalaitoksille. Kustannusten siirtäminen teollisuudelta veronmaksajille on hyvin kyseenalaista jo yhteiskunnallisen taakanjaon oikeudenmukaisuuden kannalta. Vastuullisempaa politiikkaa olisi asettaa päästökauppasektorille tiukemmat tavoitteet jo ensimmäisellä päästökauppakaudella. Näin varsinaisella Kioto-kaudella tarvittavat päästövähennykset olisivat helpommin toteutettavissa. Juuri tätä me vihreät lakialoitteessamme vaadimme.

Talousvaliokunnan enemmistö katsoi aiheelliseksi lausumallaan vaatia valtiota varautumaan jo kaudella 2005—2007 lisäkiintiöiden hankkimiseen uusille toimijoille, mikäli niille varattu 2,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia ei riitä. Tällainen avoin piikki voidaan katsoa yritystueksi veronmaksajien rahoilla, ja sitä koskevat täsmälleen samat yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kysymykset kuin edellä kuvattua ensimmäisen kauden kiintiöiden ja toisen kauden tavoitteiden ristiriitaa.

Kummastusta herättää myös hallituksen esityksessä annettu etu kivihiiltä käyttäville laitoksille. Niin kansallista ilmastostrategiaa laadittaessa kuin viidennen ydinvoimalan periaatepäätöstä ajettaessa kaikki osapuolet, myös nykyiset hallituspuolueet, korostivat kivihiilen käytön vähentämisen tarvetta. Tämä kanta on muuttunut täydellisesti vain kaksi—kolme vuotta kyseisten keskustelujen jälkeen.

Hallituksen päästökauppalakiesityksessä kivihiilen käytön lähtöasetelmia pyritään parantamaan. Tämä tehdään ottamalla lähtökohdaksi lauhdetuotannon päästöhistoria vuosilta 2000—2003. Koska vertailuvuodet sisältävät sääolojen vuoksi poikkeuksellisen vuoden 2003, nousee lauhdevoimatuotannon, joka pääosin on kivihiilen polttoa, vuosittainen päästökiintiö noin 3 miljoonaa tonnia korkeammaksi kuin se olisi, jos päästöhistorian vertailuvuosiksi olisi otettu vuodet 1998—2002 niin kuin muulle energiantuotannolle.

Kun hallitus näin huolehtii kivihiilen kilpailukyvystä, talousvaliokunnan enemmistö lähti turvaamaan kasvihuonekaasupäästöiltään pahimman polttoaineen eli turpeen kilpailukykyä vaatimalla lausumallaan sen energiaveron alentamista. Verukkeena ennestäänkin alhaisen veron alentamiseen käytetään päästökaupan tuomaa kustannuslisää. Kuitenkin muun muassa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tuoreiden laskelmien mukaan päästökaupan vaikutus turpeen käyttöön on vähäinen, koska nykyisten arvioiden mukaan päästökiintiöiden hinta ei tule ensimmäisellä päästökauppakaudella nousemaan kovin korkeaksi. Mahdollisesti seuraava vähittäinen turpeen korvaaminen puulla olisi ilmastopolitiikan kannalta toivottava kehityskulku.

Valiokunnan mietintöön sisältyy kannanotto, jonka mukaan vuonna 2009 valmistuvalla viidennellä ydinvoimalalla on merkittävä rooli hiilidioksidipäästöjemme vähentämisessä. Suomen lyhyen tähtäyksen ilmastopolitiikka perustuukin täysin olettamukselle viidennen ydinvoimalan valmistumisesta vuonna 2009. Tämä saattaa luoda paineita kokonaan uuden tyyppisen voimalan turvallisuusvaatimuksista vastaaville viranomaisille.

Vielä olennaisempaa kuitenkin on, että kannanotto ydinvoiman merkittävästä roolista hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä on ristiriidassa pitkän tähtäimen kestävän kehityksen periaatteen kanssa. Uraanivaroja riittää maailmassa muutamaksi kymmeneksi vuodeksi eli siis lyhyemmäksi aikaa kuin öljyvaroja. Ydinvoiman rakentaminen lykkää kuitenkin sopeutumista niukan energian kauteen. Ydinvoiman lisärakentamisen vuoksi jatketaan investoimista tuhlaavaan yhdyskuntarakenteeseen, vääränlaisiin tuotantolaitoksiin ja vääränlaisiin lämmitysjärjestelmiin ja edistetään ekologisesti kestämättömiä kulutustottumuksia.

Ydinvoiman rakentaminen saattaa myös ehkäistä määrärahojen suuntaamista energiaa säästävän ja uusiutuvien energianlähteiden kilpailukykyä parantavan teknologian kehittämiseen. Onkin muistettava, että uraani, niin kuin muutkaan energiavarat, eivät lopu yhtäkkisesti, vaan käytön lisääntyessä uraanin hinta kallistuu samalla kun louhinnan ja kuljetuksen aiheuttamat ympäristöhaitat, mukaan lukien ilmastohaitat, kasvavat. Tuotannon ja kulutuksen rakenteisiin vaikuttamisen tulisi olla ilmastonmuutoksen torjunnassa keskeisintä ja kiireisintä.

Teollisuuden kannalta edullisten jakoperusteiden kanssa linjassa on se, että lakiesityksessä Suomen valtio jättää käyttämättä EU:n päästökauppadirektiiviin sisältyvän mahdollisuuden huutokaupata 5 prosenttia päästökiintiöistä. Lisäksi hallituksen esityksessä ilmoitetaan jo nyt, että päästöoikeudet aiotaan jakaa myös varsinaisella Kioton sopimuskaudella ilmaiseksi.

Arvoisa puhemies! Vihreiden rinnakkaislakialoite ja sen mukaisesti päästökauppalaista talousvaliokunnan mietintöön jätetty vastalause perustuvat siihen, että me haluamme edetä hallitusta vastuullisemmin kohti Kioton tavoitetta. Vihreiden rinnakkaislakialoitteessa ja vastalauseessa esitetään vuosien 2005—2007 hiilidioksidin päästökiintiöiden mitoittamista siten, että päästöjen kasvu hidastuisi. Lisäksi esitetään päästöoikeuksien osittaista huutokauppaamista EU:n päästökauppadirektiivin mahdollistamalla tavalla.

Vihreiden aloitteen ja vastalauseen mukaisen päästökauppalain tuloksena hiilidioksidipäästöt olisivat päästökauppakaudella 2005—2007 vuosittain noin 5 prosenttia eli 2,3 miljoonaa tonnia pienemmät kuin hallituksen esityksessä. Silloinkin päästöt saisivat vuositasolla kasvaa vuoden 2002 tasosta keskimäärin 2,4 miljoonaa tonnia. Tämä vihreiden jakomallikaan ei ole siis mitenkään erityisen radikaali.

Lakialoitteessa ja vastalauseessa esitetään, että päästöoikeuksien jakoperusteiden määrittelemisessä käytettäisiin päästöhistorian lisäksi hallituksen esityksen 30 §:n mukaisia alaryhmäkohtaisia sovituskertoimia jo ensimmäisellä päästökauppakaudella. Tiukin sovituskerroin 0,9 kohdistettaisiin lauhdevoimalaitoksiin. Lauhdevoimalaitosten päästöhistoria laskettaisiin aloitteen ja vastalauseen mukaan vuosilta 2000—2002, jolloin kiintiö pienenisi, kun poikkeuksellinen vuosi 2003 putoaisi pois. Kovempi tavoite kivihiilivoimalaitoksille on perusteltu, sillä kivihiilen korvaamiseen puhtaammilla vaihtoehdoilla, esimerkiksi maakaasulla, on käytännössä parhaat mahdollisuudet. Tätähän myös eduskunta edellytti toukokuun 2002 niin sanotuissa risupakettiponsissa. Muihin alaryhmiin sovellettaisiin kertoimia 0,98—0,95 niin, että teollisuusprosessit ja öljynjalostamot saisivat löysemmän kertoimen 0,98. Lisäksi vihreät esittävät aloitteessaan, että 5 prosenttia päästöoikeuksista jätetään valtiolle varastoon huutokaupattavaksi. Huutokaupasta saatavilla varoilla voitaisiin esimerkiksi edistää investointeja uusiutuviin energialähteisiin ja energian säästöön.

Arvoisa puhemies! Edellä esittämieni perustelujen nojalla ehdotan, että eduskunta hyväksyy ensimmäisen lakiehdotuksen mietintöön sisältyvän vastalauseen mukaisessa muodossa sekä hylkää mietintöön sisältyvät lausumat päästöoikeuksien turvaamisesta niitä tarvitseville uusille osallistujille ja turpeen kilpailuasetelmien turvaamisesta verotuksella.

Klaus  Hellberg  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys päästökauppadirektiivistähän on erittäin tärkeä asia, ja talousvaliokunta onkin hyvin seikkaperäisesti pyrkinyt selvittämään tätä asiaa. Lausunnoissa, joita talousvaliokunta on saanut, on käsitelty erityisesti päästöoikeuksien kokonaismäärän määrittämistä, varhaisia toimia, uusille osallistujille varattavia päästöoikeuksia ja niiden riittävyyttä, päästöoikeuksien kohtuullistamista, energiaverotusta ja -tukia sekä päästökauppalain voimaantuloa. Päästökaupassahan on kyse asiasta, joka koskee hyvin paljon suomalaista teollisuutta, ja siksi tietysti ne asiat ovat lähellä talousvaliokunnan asioita, ja tämä on ehdottomasti tärkeää asiaa, jota valiokunta on hyvin intensiivisesti käsitellyt.

Mehän korostamme sitä, että mikäli päästövähennyksiin aiotaan päästä tosissaan, päästökaupan on oltava globaalia, ja silloin ainoastaan se kohtelee eri maiden yrityksiä tasapuolisesti ja myös suomalaisia yrityksiä. Ongelma on se valitettava asia, että Yhdysvallat ei ole ratifioinut Kioton sopimusta. Yhdysvallat on kuitenkin suurin päästöjä aiheuttava alue, maa, tässä tapauksessa huomattavasti suurempi kuin EU yksinään. Yhdysvalloista tulevat päästöt ovat todella suuret, joten Yhdysvallat tietysti olisi se maa, joka kaikkein ensimmäisenä pitäisi saada päästökaupan ja myös Kioton sopimuksen piiriin sillä lailla, että se olisi ratifioinut sopimuksen.

Mikä nyt sitten on oikea strategia esimerkiksi EU:n kohdalla päästökaupassa? Olen kyllä sitä mieltä, että EU:n on oltava edelläkävijä, ja siinä mielessä on tietysti hyvä, että EU:n piirissä ja puitteissa on lähdetty eteenpäin päästökauppalain puitteissa. On hyvä, että Suomi on tietysti siinä mukana. Mutta ei siinä pidä tietysti olla mukana ihan mihin hintaan tahansa, vaan täytyy hyvin tarkkaan miettiä, mitä nämä päätökset merkitsevät, minkälainen vaikutus niillä on suomalaiseen yhteiskuntaan ja työllisyyteen ja myöskin elinkeinopolitiikkaan. Tietysti nämä asiat eivät saa mennä ohi sen, että meidän on tunnustettava ja tunnistettava se tosiasia, että maailman ilma ei voi hyvin. On saatava aikaiseksi päästörajoituksia, se on aivan selvä asia, mutta ne on saatava globaalisti aikaiseksi. Tämä on tietysti se oleellinen kysymys.

Mikä vaikutus tällä sopimuksella, mitä EU:n puitteissa nyt ollaan sorvaamassa, sitten tulee olemaan ja onko tämä nyt sitten oikea strategia, se jää tietysti nähtäväksi. Toivottavasti sillä on sellainen innostava vaikutus, että tämä avaa myös muita maita mukaan päästökauppaan. Tietysti Venäjä on hyvin tärkeä osatekijä tässä. Se, että Venäjä saataisiin mukaan, olisi hyvin tärkeä asia. Venäjän mukaantulo tietysti toivottavasti aikanaan saisi myös Yhdysvallat mukaan, ja toivottavasti sitten, kun uusia sopimuksia tehdään, myös muita nyt Kioton sopimuksen ulkopuolella olevia maita jatkossa saadaan mukaan.

Kun itse olin mukana Suomen valtuuskunnassa silloin, kun Kioton sopimus oli käsittelyssä Kiotossa, kyllä siellä tämä henki oli hieman toisenlainen kuin se tänä päivänä on. Silloin nämä teollisuusmaat olivat tulossa mukaan. Koko teollistunut maailma oli mukana, kehitysmaat olivat ulkopuolella. Tuskin silloin arvattiin sitä, miten voimakas esimerkiksi Kiinan taloudellinen kehitys sitten hyvin nopeassa aikataulussa tulisi olemaan ja miten paljon teollisuutta sinne sitten tämän vajaan kymmenen vuoden aikana on investoitu ja mikä sen merkitys sitten on ollut myöskin siinä, että siellä nämä päästöt ovat voimakkaasti kasvaneet. Kyllä tässä globaalisti on hyvin paljon vielä tehtävää, mutta me olemme nyt tämän päästökauppalain puitteissa, talousvaliokunta, mielestäni puuttuneet niihin asioihin, jotka ovat tärkeitä ja jotka pyrkivät turvaamaan myös suomalaisen teollisuuden edut, koska ei ole mitään mieltä siinä, että investoinnit täältä siirtyvät muihin maihin, joissa näitä päästörajoituksia ei ole. Me olemme kyllä, talousvaliokunta, tässä hyvin tärkeän tehtävän edessä olleet, eli meidän on myös katsottava se, mikä on meidän teollisuutemme etu, ja pyrkineet sen mukaan tekemään tämän mietinnön ottaen tietysti huomioon sen, että näiden EU-direktiivien mukaan on näitä päästörajoituksia myöskin saatava aikaiseksi. Tämä on tietysti aivan selvä asia.

Minusta on kyllä tärkeää se, että me myös annamme selkeän signaalin siitä, että Suomeen kannattaa investoida, että me lähdemme siitä, että myöskin valtio on tavalla tai toisella mukana siinä, että nämä päästöoikeudet eivät saa olla investointien esteenä Suomessa, ja että jos investoinnit tosiaan ohjautuvat niihin maihin, joissa näitä päästöjä ei rajoiteta, niin ei sekään hyvä asia ole.

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että eduskunta nyt hyväksyy tämän talousvaliokunnan mietinnön ja tällä lailla lähdemme sitten eteenpäin tässä erittäin tärkeässä asiassa. Tämä on oikeastaan vasta lähtösignaali näiden päästöjen vähentämiseksi. Suomi ei tietenkään voi olla ratkaisevassa asemassa, mutta on tietysti tärkeää, että Suomessa noudatetaan sellaista vastuuntuntoista politiikkaa, joka ottaa päästöt huomioon, ja olemme eturintamassa siinä, että näitä päästöjä vähennetään maailmassa. Tietysti voidaan sanoa, että onhan meillä hyvin suuret päästöt siihen nähden, että meidän teollisuutemme on hyvin energiaintensiivistä. Mutta jos vastaavaa teollisuutta vertaa kansainvälisesti, niin uskon kyllä, että suomalainen teollisuus niillä toimialoilla, joilla se toimii, on ekologisesti ottaen parhaasta päästä.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen antoi hyvän kuvan tämän päästökaupan vaiheista kertoessaan, että 15 EU-maata on jättänyt komissiolle ehdotuksensa päästöoikeuksien alkujakosuunnitelmaksi. Uskon, että suurin osa niistä maista, jotka eivät ole tätä vielä tehneet, varmasti on näitä uusia jäsenmaita, joille onkin annettu lisäaikaa siihen. Ministeri Pekkarinen mainitsi, että kolmella tai neljällä on sitten vähän toisenlaisia vaikeuksia. Toivotaan, että ne pääsevät vauhtiin, mutta mikään ei viittaa siihen, etteikö päästökauppa alkaisi 1. tammikuuta 2005. Sen jälkeen kun hallitus on antanut tämän päästökauppalakiesityksen, tosiaan Euroopan unionissa on päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen linkkidirektiivistä, joka itse asiassa antaa joustovaraa tälle Euroopan unionin päästökauppajärjestelmälle tehdessään mahdolliseksi sen, että yritykset voivat ostaa toisiltaan tällaisia projektioikeuksia.

Muutenkin avainkysymys, joka tässä keskustelussa on hallinnut, on se, miten vapaamatkustajat saadaan kuriin, miten tähän järjestelmään saadaan riittävää joustoa, ja ennen kaikkea se, että tämä todellakin tuottaisi niitä päästövähennyksiä, joita sen on tarkoitus tuottaa. Nyt itse ajattelisin niin, että kun tosiaan ollaan tekemisissä globaalien ongelmien kanssa, niin olisi erittäin tärkeää löytää uudenlaisia yhteenliittymiä, ja ne voivat olla hyvinkin yllättäviä. Esimerkiksi Euroopan unionin teollisuus kokonaisuudessaan voisi liittoutua kansainvälisten ympäristöjärjestöjen kanssa saadakseen aikaan sen, että Kioton pöytäkirja astuu voimaan ja että nämä meidän kannaltamme hankalat vapaamatkustajat, ennen kaikkea Yhdysvallat ja Australia, tulevat sitten mukaan.

Olin erittäin iloinen siitä, että ministeri Pekkarinen sanoi, että Suomi haluaa, että Euroopan unioni toimii painokkaasti Kioton sopimuksen ratifioimisen puolesta, ja hän mainitsi Venäjän. Minusta on kiinnostavaa, että Yhdysvaltain teollisuutta lähellä oleva think tank on esittänyt arvion liittyen 21. päivään toukokuuta, jolloin tuli tieto siitä, että Venäjä on antanut myönteisen signaalin Kioton pöytäkirjan ratifioimisesta saatuaan takeet siitä, että Euroopan unioni tukee Venäjän pyrkimyksiä Maailman kauppajärjestön jäsenyyteen, ja näin tämä teollisuutta lähellä oleva think tank, National Center for Policy Analysis, on arvioinut. Tämä osoittaa juuri sen, minkä me kaikki olemme tienneet. Kioto on periaatteessa taloudellinen sopimus. Ei se ole mikään ympäristösopimus. Kaikki yrittävät tehdä parhaansa, jotta ne saisivat parannettua taloudellista asemaansa tässä järjestelmässä, jos he todella aikovat ratifioida tämän pöytäkirjan. Ei ole varmaa, että Venäjä tekee niin, mutta se näyttää nyt sitten ajattelevan niin, että tällä tavalla se saa Euroopan unionilta hieman apua muihin pyrkimyksiinsä.

Sitten ehkä tärkein: Euroopan unionilla näyttää olevan tällainen strategia, että se houkuttelee suhteellisen alhaisten päästötasojen maita mukaan tähän pöytäkirjaan. Tämä juuri osoittaa sen, että kyse on raa’asta laskelmallisuudesta eikä suinkaan mistään ilmastonmuutoksen torjunnasta. Kioton pöytäkirja on raakaa poliittista laskelmointia Euroopan unionilta. Se arvioi, että maailmassa, jossa hiilipäästöjä tullaan rajoittamaan, Yhdysvallat, jonka talous on erittäin riippuvainen halvasta, runsaasta energiasta, menettää kilpailukykyään. Tätä Eurooppa haluaa, ja tästä juuri on kysymys. Minusta tällainen lausunto saisi antaa meille aiheen miettiä, onko todellakin niin, että itse asiassa Yhdysvallat on se, joka tulee kärsimään siitä, että se ei tule mukaan kansainväliseen ilmastosopimukseen ja Kioton pöytäkirjaan. Ehkäpä se onkin Yhdysvallat, joka menettää kilpailukykyään.

Mielestäni on kiinnostavaa, että Euroopan unioni pyrkii myös laajentamaan päästökauppajärjestelmäänsä muun muassa sillä tavalla, että kun päästökauppadirektiivi antaa mahdollisuuden ottaa siihen mukaan sellaisia maita, jotka ovat ratifioineet Kioton pöytäkirjan, niin tällä hetkellä Euroopan unioni käy neuvotteluja Kanadan, Japanin ja Norjan kanssa siitä, että ne tulevat tähän mukaan. Tällä tavalla markkina-alue laajenee ja myöskin mahdollisuus ostaa ja myydä markkinoilla huomattavasti lisääntyy.

Linkkidirektiivi tuo vielä yhden lisäulottuvuuden tähän laajenevaan päästökauppajärjestelmään. Nimittäin sen yhteydessä on sovittu, että järjestelmään voidaan ottaa mukaan myös valtioita pienempiä toimijoita, kuten esimerkiksi osavaltioita, siinä tapauksessa, että ne ovat asettaneet itselleen tällaisen sitovan päästövähennystavoitteen tilanteessa, jossa niiden valtio ei kuitenkaan ole ratifioinut Kioton pöytäkirjaa. Kymmenen Yhdysvaltain osavaltiota ja useat Australian osavaltiot ovat olleet erittäin kiinnostuneita tulemaan mukaan Euroopan unionin päästökauppajärjestelmään. Mielestäni tämä osoittaa sen, että Euroopan unionilla on strategia, kuinka se saa päästökauppajärjestelmän ja Kioton pöytäkirjasta kiinnipitämisen avulla vapaamatkustajat kuriin. Mielestäni tähän meidän on mentävä mukaan. Tätä kaikkea meidän tulisi edistää.

Sitten on tietysti vielä se, että Suomessakin on paljon yrityksiä, jotka hyötyvät ilmastonmuutoksen torjunnasta. Suomessa on arvioiden mukaan lähes 500 yritystä, jotka pystyvät tuottamaan joitakin ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Kaikki toimet ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja se, että hiilidioksidipäästöistä nyt on väistämättä tulossa maksullisia, merkitsevät sitä, että nämä yritykset saavat uusia markkinoita ja uusia asiakkaita. Haluaisinkin, että pääsisimme siihen tilanteeseen, jossa mietimme, mitä mahdollista kilpailuhyötyä tästä kaikesta voi olla, sen sijaan, että alistumme valittamaan kustannuksia, jotka nyt edes talousvaliokunnan mietinnön mukaan eivät ole kovin kolossaalisia, kun kysymys on kuitenkin vaan prosentin murto-osasta bkt:stä pahimmillaankin.

Kioton pöytäkirjan jälkeen vuodesta 2012 alkaen on tietysti olennaisen tärkeää, että yritämme saada nämä nopeasti kasvavat kehitysmaat mukaan rajoittamaan omia päästöjään. Kiina, Intia on täällä tänä iltana mainittu. Listaa voisi varmasti jatkaa pitkään, ja pidän aivan itsestäänselvänä, että näitä maita kohtaan tullaan asettamaan voimakkaita paineita, että myös niiden täytyy ajan oloon sitoutua päästövähennystavoitteisiin.

Mutta on aivan selvää, että Euroopan unioni, Yhdysvallat, muut vastaavat maat, ovat kuitenkin itse niitä suurimpia päästäjiä, ja olen myöskin vakuuttunut siitä, että vuodesta 2012 alkaen tullaan yhä enemmän keskustelemaan siitä, kuinka paljon kullakin maailman asukkaalla ja ihmisellä on oikeus tuottaa ilmastoa muuttavia päästöjä. Tällä tavalla tietysti nämä suhdeluvut ovat erittäin paljaita ja karuja. Jokainen suomalainen, jokainen yhdysvaltalainen tuottaa monikymmenkertaisesti päästöjä verrattuna köyhien kehitysmaiden asukkaisiin. Ilmasto-oikeudenmukaisuus on käsite, joka tulee vahvasti mukaan kansainväliseen ympäristödiplomatiaan ja -politiikkaan. (Ed. Valpas: Miten Yhdysvaltoja painostetaan?) — Yhdysvaltoja painostetaan sisältäpäin erittäin vahvasti.

Minulla on tässä myös lehtiartikkeli, joka osoittaa, että Yhdysvalloissa on rypäs suuria yrityksiä, jotka ovat vapaaehtoisesti lähteneet rajoittamaan omia päästöjään ja jotka yrittävät vaikuttaa kaikkensa siihen, että myös liittovaltio lähtisi mukaan sitoviin päästövähennyksiin. Kuten sanoin, kymmenen Yhdysvaltain osavaltiota on jo vapaaehtoisesti ottanut itselleen päästövähennystavoitteen. En usko, että tässä on kysymys pelkästä moraalista, vaan kysymys on yksinkertaisesti myös siitä, että ekonomistit ja ympäristöekonomistit voivat aika nopeasti tulla siihen tulokseen, että hiilidioksidipäästöjen tuottaminen ei tule jatkossa olemaan ilmaista. Sille tulee hinta. On tärkeää, että keksitään keinoja, millä niitä päästöjä voidaan vähentää.

Arvoisa puhemies! Juuri siihen tarkoitukseen päästökauppa on mitä omin instrumentti, koska se on joustava, se on markkinamekanismi ja sen idea on nimenomaan toimia globaalisti, niin että vähitellen ja ajan oloon kaikki toimijat ovat siinä mukana, koska kyse on globaalista ongelmasta. Uskon, että tästä me olemme kaikki samaa mieltä, että meidän täytyy laajentaa sitovien päästövähennyksien aluetta maailmassa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan sanoa, että talousvaliokunnan mietinnön ponnet ovat kyllä todella ongelmallisia. Jos eduskunta nyt sitoutuu siihen, että nämä uudet toimijat saavat sitten valtion pussista rahaa siihen, että ne selviävät omista päästövähennyksistään, niin mietitään nyt vielä kerran, onko tässä mitään järkeä. Olisiko kuitenkin hyvä jättää tämä asia myöhemmin pohdittavaksi, ettei mennä nyt hätiköimään, koska on aivan varma, että näitä varoja tullaan tarvitsemaan moneen moneen moneen muuhunkin tarkoitukseen? Sitä paitsi kaikki tukitoimet, jotka nyt luvataan suunnata teollisuudelle, ovat sitten tavallaan muistissa siinä taakanjakokeskustelussa, jossa väistämättä myös liikennesektorille ja kotitaloussektorille tullaan asettamaan päästövähennystavoitteita. No, kuka siellä sitten subventoi niitä toimia, sen haluaisin vain nähdä. Kyse on myös maan sisäisestä oikeudenmukaisuudesta.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Uudet toimijat ja sitten tämän mahdollisen varan riittävyys, tämän 2,5 miljoonan hiilidioksiditonnin riittävyys on tässä nyt ollut monessa puheenvuorossa esillä, viimeksi ed. Hautalan puheenvuorossa. Vielä kertaalleen: uusien toimijoiden osalta lakiesitys tuntee menettelyt, toimet, millä tavalla niiden kohdalla nyt toimittaisiin. Näiltä osin tämä on selvä. Siihen on varattu tämä 2,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia, ja uskon näin, että se kyllä vielä toistamiseen sanottuna hyvin pitkälle riittää. Jokainen investoija, joka vuoden 2005 aikaan on aikonut investoida, taatusti on tiennyt sanoa tänä keväänä tämän asian valmistelussa, että he tulevat investoimaan vuonna 2005, eli käytännössä se 2,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia on varausta sinne vuosille 2006—2007.

Arvoisa puhemies! Nyt kun tavallaan toisessa päässä kuin ed. Hautala on osassa puheenvuoroja vähän liikuttu niiltä osin, kuin on käsitelty tätä valiokunnan lausumaehdotusta ja toista lausumaehdotusta, vielä kertaalleen täällä toistan, kaikki tämän nyt muistavatkin, mutta toistan sen nyt vielä täältä: "Eduskunta edellyttää, että valtion on oltava mukana turvaamassa päästöoikeudet niitä tarvitseville uusille osallistujille, mikäli 2,5 Mt:n hiilidioksidipäästökiintiö osoittautuu riittämättömäksi."

Minä olen omalta osaltani ollut sekä valiokunnan jäsenille että tässä eduskunnassa hyväksymässä tämän lausuman. Minusta tämä sopii hallituksen lakiesityksen kanssa yhteen. Olen ymmärtänyt myöskin niin, että se, että eduskunnan niin sanottu toinen kerros on päästänyt tämän asian tänne, tarkoittaa sitä, että tämä lausuma ei ole ristiriidassa asianomaisten pykälien kanssa. Jos lausuma, mikä jostakin valiokunnasta tulee, on ristiriidassa pykälien kanssa, sellaista lausumaahan tänne ei päästetä. Näin minä olen asian ymmärtänyt, ja näin se on varmasti tällä hetkelläkin.

Kun täällä nousi aiemmin esille, voisiko valtio ostaa, pykälät eivät tunne sellaista mahdollisuutta, että valtio ostaisi, joten minä ymmärrän ja vielä kertaalleen tulkitsen tätä niin, että kaikkia muita edistämistoimia, jotka lausuman tarkoittamassa mielessä voivat tulla kysymykseen, hallitus omalta osaltaan on valmis viemään eteenpäin. Mutta kun pykäläkään ei tunne sitä mahdollisuutta, että näitä päästöoikeuksia ostettaisiin, niin kuin aikaisemmin täällä sanoin, sitä mahdollisuutta, että valtio avaisi pussinsa tässä yhteydessä ja olisi valmis ostamaan, vaikka lain pykälät sitä eivät tunnekaan, tietystikään sitten ei ole. Kaikki muut toimet ovat mahdollisia.

Kaiken lisäksi toistan sen, että ulkopuolelta unionin tämä ostaminen ei ole edes mahdollista tällä ensimmäisellä päästökauppakaudella. Se ei ole Kioton mekanismien mukaista. Se ei ole direktiivin mukaista. Se ei voi tulla kysymykseen. Jos unionin sisältä taas ostettaisiin, käytännössä se johtaa tilanteeseen, jossa tällainen kauppa merkitsisi yritystukea, koska jos niitä ostetaan muualta, sehän tarkoittaa sitä, että ne lahjoitettaisiin jollekin yritykselle. Jos ne lahjoitettaisiin, se olisi yritystukea ja yritystuen osalta se edellyttäisi notifiointia, jota komissio varmasti ei hyväksyisi. Joku täällä tämän saman asian havaitsi, sanoinkin äsken, mutta halusin tavallaan toistaa. Näiltä osin tämä on ilmiselvä johtopäätös.

Arvoisa puhemies! En tiedä, pystyinkö sitä selkeyttämään, mutta halusin todeta, että nämä eivät todellakaan kaikesta päättäen, eivät eduskunnan keskuskanslian eivätkä minun mielestäni, ole ristiriidassa, tämä lausuma ja laki, ja edelleen, että laissa ei ole ostamismahdollisuutta lainkaan sanottu, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että niin kauan kuin tämä laki on voimassa, kaikki muut turvaamistoimenpiteet voivat tulla kysymykseen mutta sanottu ostaminen ei, koska siihen pykälää laissa ei ole.

Arvoisa puhemies! Toisena asiana vielä haluan täällä sanoa täällä käytetyistä puheenvuoroista. Se koskee ... (Eduskunnasta: Ydinvoimaa!) — Ei ydinvoimaa välttämättä tällä hetkellä. — Se koskee todella tätä merkittävää enemmistöä, kun tässä voimaantulosäädöksessä puhutaan tästä merkittävästä enemmistöstä, joka olisi oltava, jotta nämä loput pykälät ollaan valmiita laittamaan sitten voimaan. Todellakin valiokunta on tähän kiinnittänyt huomiota. Halusin vaan sanoa ja muistuttaa vielä varmemmaksi vakuudeksi, että myös hallituksen esityksessä lähdettiin siitä, että näin on. Merkittävän enemmistön pitää olla mukana, vakuudet siitä, että ne ovat mukana, jotta ja ennen kuin nämä loput pykälät voidaan voimaan saattaa.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässäpä se nyt juuri on tämä lausuma. Otin sen juuri esille sen takia, että tässä ministeri aivan selkeästi nyt sanoi, että verovaroja ei käytetä päästöoikeuksien ostamiseen. Tämän päivän Helsingin Sanomissa lukee näin: "Valiokunnan puheenjohtajan Jouko Skinnarin mukaan tämä tarkoittaa myös verovarojen käyttöä oikeuksien ostamiseen." Jos valiokunnan puheenjohtajalla on aivan eri näkemys kuin ministerillä, mihin tässä voi luottaa ja mikä merkitys tällä lausumalla enää tämän jälkeen on? Toivoisin, että asianomaiset herrat molemmat, kun ovat täällä paikalla, selventäisivät. Minä luulen, että Pekkarisen kantaa ei tarvitse enää selventää, mutta ed. Skinnarilta olisi mukava kuulla, mitä mieltä hän on tästä lausumasta. Onko se aivan höpöhöpöä?

Miapetra Kumpula /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä minusta välillä menevät puurot ja vellit sekaisin, kun puhutaan päästövähennyksistä ja päästökaupasta tämän lakiesityksen kohdalla. Minusta talousvaliokunnan jäsenet, jotka ovat asiaan perehtyneet kuukausien ajan, ovat käyttäneet ansiokkaita puheenvuoroja siitä, että yhteisen ilmakehän hiilidioksidipäästövähennykset ovat kaikkien meidän tavoitteena, jotta ilmakehä säilyy myös tulevaisuuteen. Tässä lakiesityksessä keskityttiin tähän asiaan, joka tässä oli, ja haluttiin nähdä tämä globaali vaikutus.

Ed. Hautalankin puheenvuorossa otettiin esimerkkejä Atlantin tuolta puolelta päästövähennyksistä ja päästökaupasta. Kun tarkkaan luen hallituksen esityksen valmisteluvaiheen tekstiä, täällä myös sanotaan, että direktiivi ei myöskään estä valtiota valtuuttamasta yrityksiä käymään päästökauppaa päästökaupan direktiivin soveltamisalaan kuulumattomien päästöjen osalta. Toki kaikkea muutakin voi tehdä, mutta olemme tässä lausunnossa keskittyneet tähän hallituksen esitykseen ja tähän asiaan.

Sitten on olemassa niin paljon auki olevia asioita, että oli erinomaisen hienoa, että ministeri Pekkarinen tässä otti juuri nämä kaksi meidän johtopäätöstämme esiin, sen, että valtio on osaltaan mukana, joka on sen tahdon muotoilu, suomalainen teollisuus tai mahdolliset tulevat investoinnit eivät jää yksin. Ja jos merkittävä osa ei ole mukana, meidän täytyy olla ajassa mukana koko ajan. Tämä oli sinänsä hankala lakiesitys viedä hyvään mietintöön, koska niin paljon liikkuvia asioita vielä tapahtuu sekä maailmalla että jopa EU:n sisällä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä toisessa ponnessahan ei puhuta rahasta, mutta se mahdollistaa sen, että myös rahaa voidaan käyttää. (Ed. Valppaan välihuuto) — No, minä taas tiedän talousvaliokunnan ponnen. — Tämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa saattaa syntyä sellainen tilanne, ei se ole yhtään uskomatonta. Ranskassa käydään aivan saman tyyppistä keskustelua. Ranskahan ei ole vielä jättänyt komissiolle edes omaa ehdotustaan, minkä Suomi on tehnyt, siellä käydään saman tyyppistä keskustelua. Se saattaa käytännössä johtaa siihen, että näistä suuristakin jäsenmaista, jotka ovat kovasti olleet esillä, tulee vastaavan tyyppisiä esityksiä. Tämä keskustelu käydään, ja tähän Suomen pitää olla varautunut. Tämä on se signaali, jota suomalainen elinkeinoelämä on toivonut. Me olemme tämän signaalin välittäneet. Se on myös välitetty kyllä valtiovarainministeriön tietoon ja tässä nyt välittyy myös kauppa- ja teollisuusministeriön tietoon.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luulen kyllä, että tässä tilanteessa sitten, jos se toteutuu, mitä ed. Skinnari esittää, Euroopan unionin kilpailuviranomaiset ovat hyvin tarkkoja sen suhteen, onko kyse kielletystä valtion tuesta, niin että ei nyt kyllä pidä ihan mahdottomia toiveita esittää siihen suuntaan ja lupauksia.

Sitten ed. Kumpula ihmetteli, miksi täällä sitten eräät, muun muassa allekirjoittanut, ovat puhuneet päästövähennyksistä. Käsitän asian näin, että Kioton pöytäkirja asettaa sitovia päästövähennystavoitteita valtioille. USA ei ole sitoutunut näihin päästövähennystavoitteisiin, mutta USA:n sisällä on toimijoita, kuten osavaltioita, jotka ovat vapaaehtoisesti asettaneet itselleen päästövähennystavoitteen, siis päästökaton toisin sanoen. Ne ovat kiinnostuneet käyttämään Euroopan unionissa lanseerattua keinoa, päästökauppaa, tämän tavoitteen saavuttamiseen ja tällä tavalla toivovat sitten, että saavat aikaan päästövähennyksiä. Ei minusta tässä terminologiassa ole mitään outoa.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Martin Saarikangas varoitteli aivan oikein aikaisemmin puheenvuorossaan siitä, että tämä saattaa vaan lisätä päästöjä maailmalla sen takia, että teollisuus sijoittuu maihin, joissa tällaisia vaatimuksia ei ole. Minua henkilökohtaisesti, korostan vielä, vaivaa edelleen se, että tässä keskustelussa ei ollenkaan huomioida sitä, että ei tekniikan kehitys pysähdy tähän. Luodaan maailmanlaajuista rakennelmaa päästöjen osalta kaupankäynnin varaan, ja kuitenkin on sataprosenttisen varmaa, että kehitys menee eteenpäin tavalla tai toisella, mikä tulee romuttamaan tätäkin järjestelmää. Sen pitää tulla kehittymään, ja minä korostan vielä sitä, että jos Suomen valtio panostaa päästökauppajärjestelmän puitteissa johonkin, sen pitää panostaa nimenomaan tekniikan kehittämiseen omalta osaltaan niin, että sitä on vietävissä maailmalle niin, että tämä ongelma poistuu. Ei rahalla minusta kannata ratkaista tällaista ongelmaa, niin kuin ei ratkaistu jätevesienkään päästöjä aikaisemmin vaan kehitettiin tekniikkaa, ja 20 vuotta sitten oli täysin kuolleita jokia, joissa nyt (Puhemies koputtaa) kalastetaan, uidaan, ja ne ovat täysin puhtaita jokia. Ilmaston osalta tulee käymään, ennakoin, samalla tavalla.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta edellyttää siis hallituksen seuraavan päästökaupan toteutumistilannetta EU:ssa ennen sen käyttöönottoa Suomessa, ja ministeri Pekkarinenkin totesi, että tämä sopii hallituksen linjaukseen. Olisin kuitenkin tarkentanut: Miten nyt hallitus sitten toimii? Vaikka tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä, että tuo enemmistö toteutuu, toimiiko hallitus sillä tavalla, että se varmistaa tämän enemmistön löytymisen, jolloin Suomi voi sitten hyvillä mielin yhtyä tähän järjestelmään, vai toimiiko hallitus sillä tavalla, että se jarruttaa sen enemmistön löytymistä?

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Aloitan tämän puheenvuoroni päästökauppalaista nyt juuri kiihkeimmillään olevasta keskustelunaiheesta elikkä tästä uusille toimijoille varatusta 2,5 miljoonan tonnin hiilidioksidimäärästä, joka, niin kuin täällä on moneen otteeseen todettu, on näillä näkymin, kun sitä on selvitetty kauppa- ja teollisuusministeriön osalta ja myöskin talousvaliokunta sitä selvitti, riittävä. Säädökset, jotka koskettavat tätä ensimmäistä päästökauppakautta, jota voisi nimittää vaikkapa harjoittelukaudeksi, ovat sellaisia, että on aivan selvää, niin kuin täällä ministeri Pekkarinenkin totesi, että siihen ei ole mahdollista käyttää valtion subventiota vaan juuri näitä keinoja, mitä esimerkiksi ed. Vielma täällä otti esille, elikkä investointeja puhdistusjärjestelmiin, innovaatioihin, energiatehokkuuteen jne.

Sen sijaan tämä viesti, jonka talousvaliokunta halusi ja haluaa antaa, on selkeä viesti eteenpäin. Nythän me emme lyö lukkoon mitään muuta kuin tämän ensimmäisen päästökauppakauden, harjoittelukauden jakson, ja sen jälkeen me haluamme varmistaa sen, että ne investoinnit edellä mainittuihin asioihin tai muihin keinoihin ovat mahdollisuuksien rajoissa, ja siinä mielessä en näe tässä mitään ristiriitaa. Tällä nimenomaan halutaan pitkäjänteisesti tukea sitä, että niitä investointeja Suomeen tapahtuu.

Mutta, herra puhemies, nyt aloitan puheeni alusta. Jätän tosin tämän äsken mainitsemani kohdan väliin sitten, kun tulen sille kohdalle. Tämä päästökauppalakihan on täysin uuden tyyppinen keino, jolla halutaan vähentää kasvihuonepäästöjä. Tämä on myöskin ensimmäinen taloudellinen markkinaehtoisella toimintatavalla aikaansaatu kansainvälinen ilmastoa parantava toimenpide-ehdotus. EU:n päästökauppadirektiivin, joka velvoittaa meidät nyt saattamaan voimaan tämän käsittelyssä olevan lain, taustallahan on kansainvälinen Kioton sopimus. Tämän sopimuksen tavoitteena on nimenomaan globaalilla tasolla tapahtuva kasvihuonepäästöjen alentaminen. Päästökauppadirektiivin alle ei sisälly kuin hiilidioksidi, mutta Kioton alle sisältyy jo moni muu kasvihuonekaasu.

Sopimuksesta vain valitettavasti, niin kuin moneen kertaan on keskustelussa todettu, erittäin suuri määrä merkittävistä päästöjen aiheuttajamaista on poissa. Täällä on jo lueteltu Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Intia, Australia jne., ja totta kai tavoitteena täytyy olla se, että nämä maat niin kuin kaikki muutkin maat ovat mukana tässä harjoituksessa, joka tähtää maapallon ilmakehän tulevaisuuden turvaamiseen ja laadun parantamiseen. Se on meidän kaikkien tavoite. Valiokunta lähti nimenomaan tästä globaalista näkökulmasta ja siihen sovitti yhteen sitten Suomen kilpailukyvyn ja suomalaiset toimenpiteet. EU:han on lähtenyt tässä etupainotteisesti ja esimerkillään muuhun maailmaan verrattuna toteuttamaan Kioton sopimuksen velvoitteita. Jokainen maa on saanut oman päästöoikeutensa ja päästöjen vähentämisvelvoitteensa, niin on myöskin Suomi. Ja mielestäni se sitoumus, joka aikanaan on Suomelle tehty, on tosi kova. Ei se ole mitenkään helposti saavutettavissa. Kun otetaan huomioon vielä se, että suomalainen teollisuus on todellakin jo vuosikausia vastuullisesti hoitanut omaa rooteliaan tällä kohdalla ja vähentänyt päästöjään, niin se on entistä kovempi haaste meille. Mutta tämä haaste on otettu vastaan, ja ensimmäinen vastaus siihen on tämä talousvaliokunnan mietintö.

Aivan toisin kuin täällä on joissain puheenvuoroissa väitetty, että valiokunta olisi käsitellyt ainoastaan yksipuolisesti tätä lakia — mikä ei pidä paikkaansa — meillä talousvaliokunnassa käsiteltiin tätä sekä ympäristönäkökulmasta että talouden realiteetit huomioiden. Pyrimme sovittamaan nimenomaan yhteen kestävän kehityksen kaikki kolme peruspilaria, taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen. Tämä on erittäin tärkeä asia, jotta me pystymme myöskin globaalilla tavalla päästöjä vähentämään ja samalla pitämään taloutemme kilpailukykyisenä, työllisyytemme kunnossa ja aikaansaamaan taloudellista kasvua.

Valiokunta kiinnitti muutamaan asiaan erityisesti huomiota, ja yksi niistä oli tämän porrastetun voimaantulon tärkeys. Laista saatetaan voimaan nyt heti ne osiot, jotka ovat välttämättömiä jatkovalmistelulle, ja asetuksella annetaan valtioneuvostolle valtuudet panna laki täytäntöön, kun tiedetään, että merkittävä osa muista maista on päästökaupassa mukana. Omasta mielestäni tämä "reilusti yli puolet" tarkoittaa sitä, että ei yksinomaan maista, vaan myöskin päästöjen määrästä on täytyttävä reilut puolet. Tämän lisäksi valiokunta halusi, ja ministeriö oli myöskin siihen erittäin suostuvainen, että asiasta vielä käydään keskustelut ja valiokunta saa siitä asianomaisen informaation siinä vaiheessa, joskus marraskuun tienoilla, kun ollaan sitten lopullisesti tuolla asetuksella saattamassa loppuja lakipykäliä voimaan.

Toinen kansallisesti tärkeä asia, herra puhemies, on turpeen verokohtelu. Tämäkin muutos haluttiin kirjata valiokunnan ponneksi. Turve on tärkeä tukipolttoaine myös puuenergian hyödyntämisessä, ja sen työllisyysvaikutukset ovat varsin merkittävät. Ilman veronalennusta turve korvaantuisi mitä todennäköisimmin kivihiilellä, mikä rasittaisi niin ympäristöä kuin talouttakin. Tänään olemme kuulleet, että hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta onkin ottanut turpeen kilpailukyvyn käsittelyyn, tavoitteena säilyttää se energialähteenä ja osana ilmastostrategiaa. Samoin todettiin myös raakamäntyöljyn kilpailukyvyn säilyttäminen jatkojalostuksen raaka-aineena.

Eräs tärkeä asia, josta myöskin valiokunta paljon kävi keskustelua ja sai informaatiota, on puupolttoaineisiin siirtyneiden laitosten huomioiminen ja kohtuullistaminen ja nämä varhaiset toimenpiteet, joita nämä laitokset ovat tehneet. Siellä on kohtuullistamisen kohdalla lueteltu lista niistä toimenpiteistä, jotka voidaan ottaa kohtuullistamisessa huomioon. Tähän listaan oikeastaan selkeästikin valiokunta lisäsi myöskin kohdan, jossa huomioidaan merkittävät investoinnit uusiutuvan energian käyttöön ennen laskentakautta 1998—2002. Samoin valiokunta täsmensi myöskin kohtuullistamista prosessikaasujen osalta, erityisesti terästeollisuuden tuotannossa syntyvien prosessikaasujen osalta, jotka ovat sen prosessin ylläpitämisen kannalta täysin välttämättömiä. Tämähän koskettaa Suomessa aivan muutamaa yritystä, itse asiassa Rautaruukkia, jos sen nyt suoraan sanoo, vain ja ainoastaan.

Herra puhemies! Kun kysymyksessä on uudenlainen ohjausjärjestelmä, saattaa siihen liittyä myös ennalta-arvaamattomia vaikutuksia, joita ei kerta kaikkiaan vain ole osattu ottaa huomioon. Päästökaupan seurauksena muutokset sähkön hinnassa voivat olla myöskin merkittäviä. Kauppa- ja teollisuusministeriössä on selvitysmies myöskin asetettu tähän asiaan, ja syksyllä tiedämme, mitä hän asiasta on pohtinut ja johtopäätöksiä tehnyt. Sähkön hinnannousu myös heikentäisi niin teollisuuden, palvelu-, kuin pk-sektorinkin kilpailukykyä, ja tällaisissa tapauksissa koko järjestelmän toimivuutta on seurattava, arvioitava ja mahdollisiin ongelmiin on reagoitava mahdollisimman nopeasti.

Herra puhemies! Ihan lopuksi haluan myöskin omalta osaltani kiittää talousvaliokuntaa, sen puheenjohtajaa ja kaikkia jäseniä erinomaisen hyvästä työskentelytavasta. Asia on iso. Samoin haluan kiittää myöskin kauppa- ja teollisuusministeriä, ministeriötä myöten, siitä erittäin juohevasta suhtautumisesta ja avusta, jota olemme saaneet valiokunnassa käsittelyn pohjaksi.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minä lupaan, että minä ainakin tänne puhujakorokkeelle tulen tänä iltana nyt viimeisen kerran, kolmannen kerran. Haluan kahteen kysymykseen, jotka minulle kohdistettiin, kuitenkin tässä vielä vastata, tai toinen oli semmoinen, josta oikeastaan minulta ei enää kysytty, mutta siitä huolimatta sitä muutamalla sanalla vielä kommentoin liittyen tähän lausumaan.

Täällä valiokunnan puheenjohtaja Skinnari kertoi oman tulkintansa siitä, millä tavalla myöskin voi ostaa. Minun henkilökohtainen käsitykseni on, ja uskon, että hallitus yhtyy siihen, mitä tässä vielä kertaalleen sanon, se, että kaikki nämä muut toimet, mitä todellakin sanotaan tässä pykälässä, edistämistoimet, ovat sellaisia, joita kernaasti voi eteenpäin viedä. Siihen, että minä tässä voisin luvata, että hallitus tässä lähtee ostamaan ja jakamaan sen jälkeen ne näin ostamansa oikeudet ilmaiseksi jollekin tarvitsijalle, minulla ei ole edellytyksiä sellaisen lupauksen antamiseen, koska tiedän, että tällainen merkitsisi notifiointitarvetta Euroopan unionin komissiossa. Silloin, kun tätä pykälää kirjoitettiin, ja se ei siihen tullut, tuli täysin selväksi, että sellaista notifiointia ei läpi saisi.

Tästä taustasta johtuen ja tietäen vähän myöskin sitä, mitä hallituksen sisällä rahakirstun vartijat ajattelevat, minä en uskalla sitä lupausta antaa. Mutta tämä on eduskunnan tahtotila ja toive. Jos siitä on valiokunnan puheenjohtajan käsitys tuo, että voi ostaa, niin se varmaan aikanaan sitten tutkitaan ja selvitetään. Niin kuin sanottu, minä en pysty tässä antamaan, en voi antaa, sellaista lupausta, että tämä merkitsisi sitä, että valtio ostaisi ja lahjoittaisi niille yrityksille, jotka uusina tarvitsijoina näitä oikeuksia tarvitsisivat.

Se on eri asia, että tämmöisen lausuman jälkeen hallitus ilman muuta ottaa lausuman vakavasti ja arvioi sen sisällön, mitä se käytännössä tarkoittaa ja voiko se sitten komission kanssa jostain syystä päästä semmoisiin sopimuksiin, mihin se ei lain valmistelun yhteydessä päässyt. Voi olla, että jatkossa voi päästä, mutta minulla ei ole sellaisia valtuuksia, että minä voisin mennä sanomaan, että tämä ilman muuta käy päinsä, että valtio voi ostaa ja jakaa oikeuksia ilmaiseksi, jakaa rahaa, jonka EU:n komissio on selvästi tunnistanut suoraksi valtion tueksi, joka vaatii notifioinnin.

Vielä kertaalleen: kaikki muut toimenpiteet ovat asioita, joita hallitus, uskon näin, on varmasti tässä halukas viemään eteenpäin. Olen tavattoman iloinen, jos ed. Skinnari tai joku muu voi valtiovarainministerin tai komission kanssa varmistaa tämän mahdollisuuden, mutta minulla ei ole siihen edellytyksiä, että minä sanoisin, että tämä noin vain onnistuu. Itse asiassa minulla on edellytykset sanoa, mikä tieto on ollut tähän asti, ja se tieto oli, että se ei onnistu.

Toinen konkreettinen kysymys täällä esitettiin koskien sitä, millä tavalla tämä riittävä määrä voidaan varmistaa. Ajatus on ja tarkoitus on se, että kun kuullaan ja nähdään, miten komission hyväksymien kansallisten jakosuunnitelmien hyväksyntä etenee, niin eduskuntaa ja sen talousvaliokuntaa pidetään myöskin ajan tasalla, ja se nyt tarkoittaa kyllä varmasti sitä, että reilusti enemmän kuin puolet pitää todellakin olla mukana, ennen kuin tähän mukaan sitten mennään. Mutta niin kuin sanottu, tällä hetkellä näyttää, että likimain kaikki tulevat mukaan, likimain kaikki tulevat mukaan tähän järjestelmään heti vuoden 2005 alusta lähtien.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Pekkarinen hyvin ansiokkaasti selvitti juuri tämän lausuman merkitystä. Toivoisin vain, että kun täällä on valiokunnan puheenjohtaja Skinnari paikalla, että hän voisi kertoa meille, mihinkä perustuu hänen käsityksensä, että me voimme verovaroilla tätä kompensoida eli ostaa näitä päästöoikeuksia. Olisi hyvä kuulla, mistä on tämmöinen ajatus pälkähtänyt päähän ja tultu ihan siihen tulokseen, että se voidaan lausumaksikin kirjoittaa. Vai onko todella tarkoitus tehdä näistä lausumista sellaisia, että niillä ei ole yhtikäs mitään merkitystä? Nytkin ed. Skinnari näyttää lähtevän ulos tästä keskustelusta, varsin erikoinen tilanne. En ole kyllä tällaista tilannetta ennen kohdannut. Ehkäpä ministerin kanssa asia selviää tuolla oven toisella puolella.

Arvoisa puhemies! Puhun täällä tänään jo toisen kerran suomalaisen perusteollisuuden ja työpaikkojen puolesta, aivan niin kuin ed. Saarikangas on täällä erittäin hyvin puhunut. Raahelaisena tunnen myös Rautaruukin Raahen terästehtaan tilanteen, ja nimenomaan päästökaupalla on suuri merkitys tehtaan tulevaisuudelle ja kilpailukyvylle. Rautaruukin hiilidioksidipäästöt ovat noin 6 miljoonaa tonnia vuodessa. Päästöistä lähes kaikki aiheutuvat malmipohjaisesta terästuotannosta Suomessa. Malmipohjaisessa tuotannossa päästöt aiheutuvat pääosin raudan pelkistykseen käytettävästä hiilestä, jonka käytölle ei ole nähtävissä vaihtoehtoa. Eurooppalaisen terästeollisuuden sisäisten vertailujen perusteella Rautaruukin masuuneissa rautaa tuotetaan pienillä hiilidioksidipäästöillä, koska hiilen kulutuksella mitattuna masuunit kuuluvat tehokkaimpiin maailmassa. Eli Rautaruukilla on jo tehty aikoja sitten päästöjä vähentäviä toimia. Mutta tämä päästökauppa ei nimenomaan huomioi sitä, mitä on tehty aikaisemmin. Se ei sitä tule huomioimaan riittävästi, ja tämä on se ongelma esimerkiksi Rautaruukin tehtaitten osalta.

Minä myös ihmettelen sitä, että heti, kun tulee tämmöinen EU-direktiivi, niin täällä tulee heti semmoinen harras olo ja lähdetään siitä, että mitään, mikä sieltä EU:sta esitetään, meillä ei voi tyrmätä. Jos näin hatarilla tiedoilla mennään tähän päästökauppaan, kun tässä nyt selvisi, että tämä lausuma-asiakin on aivan mitä sattuu, minun mielestäni tällaista päästökauppalakiehdotusta kyllä pitäisi tarkastella hyvin kriittisesti. Totta kai meillä on mahdollisuus se täällä tyrmätä, jos me niin haluamme. Ensimmäistä kertaa ainakin minä käsittelen tätä lakia tässä salissa, ei se ole ennen ollut täällä, ja näin ollen minulla on oikeus olla tarvittaessa myöskin sitä vastaan.

Suomi varmasti tähän päästökauppaan pääsee myöhemminkin, jos siihen tarvetta ilmenee. Minun mielestäni etujoukoissa on tietenkin hyvä aina joskus olla, mutta tarviiko jatkuvasti olla siellä etujoukoissa? (Ed. Seppo Lahtela: Aina pitää olla!) — No, se voi ehkä sopia ed. Seppo Lahtelalle paremmin kuin minulle, mutta katsotaan nyt, kuinka etujoukoissa on Seppo Lahtela sitten torjumassa tätä päästökauppaa, joka on minun mielestäni Suomelle varsin kyseenalainen.

Arvoisa puhemies! Minusta tässä nyt sotketaan kaksi asiaa. Kioton sopimuksen velvoitteiden täyttäminen ja kansainväliset toimet ilmastonmuutoksen hallitsemiseksi ovat kyllä tärkeitä tavoitteita. Niitä kannatan. Mutta tämä EU:ssa valmisteltu päästökauppajärjestelmä, joka ei sisälly Kioton sopimukseen, on kuitenkin nyt esitetyssä muodossaan hyvin ongelmallinen ja voi johtaa näihin arvaamattomiin seurauksiin. Etenkin arvioitaessa tilannetta Suomen kansantalouden ja työllisyyden kannalta nousee esille monia ongelmia, joita hallituksen lakiesityksessä ei riittävästi oteta huomioon, yhtenä esimerkkinä tämä Rautaruukin prosessiteollisuus.

Suomen energiahuollossa on saavutettu korkea energiatehokkuus sähkön ja lämmön yhteistuotannolla. Ne tuotannonalat Suomessa, jotka kuluttavat paljon energiaa, käyttävät uudenaikaista tekniikkaa, jossa energiankulutus ja päästöt ovat pienet tuotantomääriin nähden, kun verrataan kansainvälisesti. Tämä koskee muutakin metallin perusteollisuutta kuin Rautaruukkia.

Näiden teollisuudenalojen kilpailukyky vaarantuu tuotantoa laajennettaessa ja kehitettäessä, kun näyttää siltä, että ennen vuotta 98 tehtyjä päästöjä vähentäviä toimia ei oteta riittävästi huomioon, kun alkuvaiheen päästökiintiötä jaetaan. Vaarana on, että suomalainen teollisuus joutuu ostamaan päästökiintiöitä Keski-Euroopasta, jossa päästökiintiöitä vapautuu, kun vanhanaikaisia tuotantolaitoksia suljetaan, eli tämä merkitsee asiallisesti sitä, että Suomi joutuu tukemaan vanhojen teollisuusmaiden tuotannon uudistamista. Tämäkin on yksi asia, joka pitää tässä huomioida.

Vielä nurinkurisempaa on, jos päästökauppajärjestelmää käytetään hyväksi tuotannon siirtämisessä EU:n ulkopuolelle sellaisiin maihin, joissa päästörajoituksia ei muuten ole lainkaan, aivan niin kuin ed. Saarikangaskin toi esille. Tämä on juuri se kohta, joka voi johtaa siihen, että päästöt voivat lisääntyäkin tämän seurauksena. Tämä linkkidirektiivi antaa tähän mahdollisuuden. Direktiivin mukaan kehitysmaissa toteutettavat päästöjä vähentävät hankkeet voidaan tietyin ehdoin lukea EU:ssa toimivien tuotantolaitosten päästöoikeuksien lisäyksiksi. Tämä voi voimistaa niin sanottua Kiina-ilmiötä, jossa työpaikat katoavat EU:n alueelta esimerkiksi Kaukoitään.

Arvoisa puhemies! Päästökauppajärjestelmässä syntyvät rahavirrat eivät ole julkisen talouden piirissä, ja tämä voi merkitä Suomen kansantalouden kehityksen kannalta epäedullisia tulonsiirtoja muiden maiden hyväksi. Markkinamekanismin käyttämisestä päästövähennysten keinona ei ole kokemuksia, ja se voi juuri sisältää näitä arvaamattomia riskejä. Ei ole myöskään osoitettu selvästi, että päästöt vähenisivät globaalisti, en ole minä ainakaan tullut siitä mitenkään vakuuttuneeksi, että nimenomaan tällä päästökaupalla tähän päästäisiin.

Meillä on paljon vaikutusmekanismeja, joita me emme vielä tunne. Kun päästökauppa yhdistetään pohjoismaisen sähköpörssin hinnanmuodostusmekanismiin, sähkön hinta voi nousta tuntuvasti, mihin uhkaan myös hallituksen esityksen perusteluissa viitataan. Sähkön hinnanhan määrää tässä järjestelmässä rajakustannus todellisten kustannusten asemesta. Päästöoikeuksien ostaminen voi nostaa tätä rajakustannusta merkittävästi ilman, että sähkön keskimääräiset tuotantokustannukset paljon muuttuvat.

Tällöin käy niin, että rasitus kohdistuu tätä kautta kotitalouksiin ja asumiskustannuksiin, kun taas useimmat energiayhtiöt hyötyvät tätä kautta entistä korkeammasta sähkön hinnasta. Tästä meillä on kokemusta, näinhän kävi talvikaudella 2002—2003 sähkön hinnan kohotessa tuntuvasti vesivajauksen vuoksi. Tällainen tulonsiirto kotitalouksilta energiayhtiöille ei ole mielestäni perusteltu etenkään, kun otetaan huomioon jo edellä mainittu sähkön ja lämmön yhteistuotanto, joka Suomessa toteutuu laajemmin kuin monissa muissa maissa.

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomen ei tule tässä vaiheessa lähteä mukaan päästökauppaan, vaan Suomen tulee vaikuttaa päästökaupan toteuttamiseen laajemmalla pohjalla ja tasapainoisemmin ehdoin kuin nyt on näköpiirissä. Kioton sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi olisi myös käytettävä suoria sääntelykeinoja, kuten energiansäästösopimuksia, avustuksia päästöjä vähentäville investoinneille, täällähän on tullut jo tämä uusi tekniikka hyvin esille, liikennepoliittisia ratkaisuja jne. Siis keinoja on, sellaisiakin keinoja, joissa päästöt varmasti vähenevät. Tällöin päätösten ja toimien seuraukset ovat myös paremmin kontrolloitavissa ja tulonsiirtovaikutukset tapahtuvat pääosin Suomen kansantalouden sisällä.

EU:n erillinen päästökauppa johtaa kotitaloutta rasittaviin sähkön hinnan korotuksiin ja ekologisestikin kielteiseen tuotannon siirtämiseen maihin, joissa näitä rajoituksia ei ole. Kun myös on epävarmaa, johtaako päästökauppa edes globaalisti kasvihuonepäästöjen vähentymiseen, tulenkin toisessa käsittelyssä esittämään, että tämä päästökauppalaki hylättäisiin.

Arvoisa puhemies! Näistä ponsista vielä: Tässä jo tyrmättiin tänä iltana yksi ponsi, sillä ei ollut mitään merkitystä. Oikeastaan se oli jo toinen ponsi, mikä täällä on tyrmätty, risupakettiponsihan tuli jo aikaisemmassa asiassa esille. Täällä todettiin, että ei sillä ponnella, mikä silloin ydinvoimapäätöksen yhteydessä tehtiin, ollut mitään merkitystä. Nyt osoittautui, ettei tällä toisella ponnella, ennen kuin sitä on hyväksyttykään, ole mitään merkitystä.

Sitten on kolmas ponsi, joka koskee turvetta. Tässä sanotaan, että turve turvataan, ja nyt tässä vain pelottaa, onko tässä turpeelle käymässä ihan samalla tavalla kuin risupaketillekin. Minusta turve on tärkeää erityisesti Pohjois-Suomelle. Sillä on suuri työllistävä vaikutus, ja muun muassa ympäristövaliokunnan lausunnossahan todetaan aivan selkeästi, että päästökauppa vaarantaisi esimerkiksi Haapaveden voimalaitoksen käytön.

Nyt, vaikka täällä puhutaan turpeen verotuksen muuttamisesta, niin pahasti pelkään, kun tietää tuon valtiontalouden tilanteen, johtaako sitten yhtikäs mihinkään tämäkään ponsi. Ajatus on kaunis, mutta kyllä näyttää näille ponsille käyvän erittäin huonosti varsin usein. Toivotaan silti turpeen ponnelle parempaa menestystä.

Toinen varapuhemies:

Kohteliaasti muistutan yhteisestä sopimuksestamme, suosituksesta puheajan rajoittamiseksi 10 minuuttiin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tarkoitus on noudattaa pyyntöä.

Kioton sopimuksen lähtökohtahan on ollut päästöjen vähentäminen. Ajattelin siksi käydä läpi tätä päästökauppa-ajatusta siitä näkökulmasta, koska oman käsitykseni mukaan tässä on jollakin tavalla hurahdettu ihan hakoteille koko hommassa. Tällähän ei sinällään vähennetä yhtään päästöjä. Toisaalta, niin kuin edellä on todettu monissa puheenvuoroissa, tällä voi olla arvaamattomat seuraamukset suomalaisen teollisuuden ja tuotteiden kilpailukyvylle. Sen takia meidän pitäisi kyllä tässä iskeä jäitä hattuun ja hillitä vähän tätä ajatusta ja olla nyt lähtemättä siinä mitassa, mitä tässä ajatellaan, ostamaan tai myymään.

Nimittäin tässä ostetaan hyvin todennäköisesti hyvin paljon ilmaa. Tämä on varmaan kuin ne umts-kaupat, mitä Saksasta tehtiin. Jos kuvitellaan maailmanlaajuisesti tilastointijärjestelmiä eri maissa, mitä tietoja me saamme tuolta jostakin, onpa se Venäjää tai vaikka arabimaita, moniin maihin ei edes lasketa ihmisiä tarkastamaan, mitä siellä ne järjestelmät ovat ja pitävätkö tiedot paikkansa. Siinä tapauksessa nyt ne maat, niin kuin Suomi esimerkiksi, jotka ovat jo alentaneet päästönsä ja käyttävät suhteellisen hyvää teknologiaa, tässä ovat häviäjiä ja ostavat semmoisilta mailta, joissa sitten voidaan alentaa. Mahdollisesti vielä sen linkkidirektiivin ansiosta siinä on bisnesmiehille myös paikka. Sen takia minusta tämä ilman pilaamisen kaupallistaminen on hyvin kyseenalainen asia. Sen pitää tapahtua toisella keinoin.

Ja mitkä ne keinot ovat? Kuvitellaan sitä tilannetta vaikka jätevesien kohdalla, nimittäin siinä on myös päästöistä ollut aikanaan kysymys. Jos olisi lähdetty sille tielle, että olisi käyty tekemään jätevesistä kauppaa, kuka mitenkin paljon voi laskea jätevesiä, niin sehän olisi ollut ihan älytön tilanne. Koska jätevedet on helpompi paikallistaa, mutta ilma on vähän toisen tyyppinen, niin vesistä on helppo katsoa, että okei, tässä ovat pilaajat, ja saadaan handuun ja käydään paheksumaan sitä, tehdään investointeja ja isketään lailla säännökset, että tämmöistä ei saa tehdä, ei saa pilata vesistöjä. Jos pilaat, niin tulee sakko. Sen takia tässä pitäisi lähteä vähän saman tyyppisestä ajattelusta sillä tavalla, jotta kansainväliset lait tulee säätää siltä pohjalta ja tehdä nämä kaupalliset sertifikaatit sillä tavalla, että ei hyväksytä markkinoille semmoista tuotetta, joka on tuotettu joillakin normeja pahemmilla päästöillä.

Esimerkiksi suomalaisesta puusta tuolla Keski-Euroopassa jotkut väittävät — jopa kantoja veivät nämä luontojärjestöt tässä — jotta Suomesta hakataan kaikki ikimetsät, ja nyt Venäjän Karjalastakin kuulemma hakataan kaikki ikimetsät ja sitä vahditaan hirveästi. Sillä mustamaalataan, että suomalaiset puunjalostustuotteet eivät olisi hyviä, mutta onneksi vielä on päästy kohtuullisesti myymään eikä se ole tehnyt niin paljon hallaa. Siinä on yksi esimerkki siitä, jotta siellä markkinointikeinona käytetään sitä, jotta jotkut yrittävät väittää, jotta ikimetsiä hävitetään, jotta saataisiin asiakkaat, ihmiset, hylkimään niitä tuotteita. Sen takia minusta tässä pitäisi saada saman tyyppinen ajattelu kuin jätevesilainsäädännön osalta on kaikkialla ja samalla myös markkinoinnissa, jotta sallitaan vain määrättyjen tuotteitten tulla markkinoille, joilla oikeasti pyritään semmoisiin päästöihin, joilla vähennetään niitä haittoja. Sen takia tämän kaupallistaminen tässä on kyllä bisnesmiehille mahtava paikka saada aikaan semmoista kauppaa, jossa ostetaan ja myydään mahdollisesti ilmaa, koska Suomessa tehdään kaikki pilkulleen kaikki hyvin, sen tiedän, mutta monissa muissa maissa ei tehdä.

Sitten, kun ottaa vielä huomioon tämän ristoreippauden, joka meillä on, jotta Suomihan on joka paikassa ekana nokkineen tekemässä kaikkea semmoistakin, mikä välttämättä ei ole hyväksi, ja kun suurvallat ovat poissa tästä leikistä, niin on se nyt aika hölmöä, jos me päätä pahkaa menemme semmoiseen, jotta viedään itseltämme mahdollisuutta pärjätä tuolla kaupallisessa kilpailussa.

Vihreille voisi sanoa, joita nyt ei salissa näy, että heillä näyttää kyllä olevan pallo hukassa. Olen kuunnellut koko illan heidän tarinoitaan siitä, mitä tässä pitäisi tehdä. Okei, energiansäästö on hyvä asia, joka on tullut sieltä. Semmoista tekniikkaa kehitetään, että se vie vähemmän energiaa, mutta siihen eivät vihreät ole jostain syystä lähteneet, jotta pitää ottaa siitä piipun päästä talteen ne päästöt, siis ottaa kiinteään muotoon. Nimittäin jo tällä hetkellä sitä tekniikkaa on kehitetty. Kun ihmiset muuten ovat menneet Marsiin asti ja kuuhun on jopa miehitettyjä lentoja tehty ja sota-aseisiin, -välineisiin, ihmisen tappamisen kehittämistyöhön pannaan hirveästi rahaa, miten saadaan semmoisia värkkejä, joilla tehokkaasti ihmisiä tapetaan, niin on se kumma, jos me emme saa piipun päähän semmoista suodatinta, jolla otetaan talteen nämä hiilet sieltä, ja tehdään vaikka moottoritien pohjia niistä, jos ei muuta keksitä.

Nimittäin ympäristövaliokunnassa oli hyvät kommentit, jotka jo vastauspuheenvuorossa totesin. Eräs vihreiden edustaja siellä totesi sillä tavalla, jotta sitä hiiltä tulee niin paljon, jotta sitä ei voi sijoittaa, kun ei ole meren syvänteitä tai mihin laittaa. Yksinkertainen ratkaisu olisi, että tehdään vaikka vuoria niistä, jos ei muuta, tai moottoriteiden pohjia. Vihreiden ajattelu lähtee siitä, jotta on parempi tupruttaa ilmaan nämä kaikki, levittää mahdollisimman laajalle, kuin ottaa sieltä piipun päästä talteen, ohjata se johonkin ja toteuttaa vaikka pitkittäishankkeet, vai mitä ovat nämä muutamat hankkeet, mitä tässä on pohdittu pitkään.

Sen takia toivoisi nyt kuitenkin semmoisia vihreitä arvoja löytyvän muista puolueista, jos vihreistä ei löydy, jotta saataisiin semmoinen aikaan, jotta satsataan näitä tuotekehitysvaroja siihen, millä tavalla näistä savupiippujen päistä otetaan talteen päästöt, jotta ei lasketakaan luontoon ja ympärille niitä. Silloin me pääsemme oikeasti päästöjen vähentämiseen, ei sillä tavalla, että tuprutetaan ja käydään kauppaa, missä päin maailmaa niitä tuprutuksia tehdään, koska sehän ei vähennä yhtään mihinkään tätä asiaa. (Ed. Gustafsson: Ed. Lahtela puhuu asiaa!) Sen takia toivon, että järki löytyisi tässä. Minä olisin valmis kyllä heittämään roskakoriin ihan koko jutun ja katsomaan ihan uudelta pohjalta ja katsomaan, että tehdään semmoisia sopimuksia, jotka ovat järkeviä. Tässä ei hirveän paljon järkeä ole löytynyt.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafsson on huolestunut siitä, että puhe jäi pöydälle. Mielestäni siitä ei nyt kannata tässä vaiheessa murehtia, koska kirjoittajat kirjoittavat sen tästä sen mukaan, kun tähän sanelen.

Herra puhemies! Aloitan kohtuullisen kaukaa tässä maailmassa, noin 50 vuoden takaa, kun olin sellainen maitotonkan kokoinen, tuskin sitäkään, ja metsässä oli kuitenkin pitkälti naavaa, ja kuuset näyttivät isoilta jne. Oli pitkä aika sen jälkeen, että naavaa ei löytynyt eikä näkynyt, päinvastoin, kun keväällä lumi suli, niin nokea oli joka paikka täynnä, ja näytti niin, että tämä maailma on kokonaan noen peitossa. Ennustettiin, jopa oppineetkin ennustajat ennustivat, että Suomesta tulee havupuut häviämään kokonaan, vain lehtipuu on sellainen, joka voi täällä pärjätä ja tulla toimeen, kun ilmaston saasteet ovat niin suuret.

Tältä osin itsekin osittain johonkin jopa uskoin. Mutta kun olen nähnyt, että naavaa on tullut, havupuut kasvavat ja ilma on muutenkin parantunut näitten päästöjen osalta niin, että keväällä ei nokea tuolla avantojen ympärillä näy, niin tältä osin ei ole ollut muuta riesaa siitä, jos sen sitten riesaksi voi katsoa, koska itse katson sen niin myönteiseksi, oravalle, erityisesti liito-oravalle, on tullut paremmat elinmahdollisuudet, kun sitä naavaa on alkanut taas puihin kasvaa. Tämä johdatuksena siihen, että kyllä tästä päästökauppajärjestelmästä voi olla jotakin hyvää ja sen taustalla olevasta Kioton sopimuksesta, mutta en kyllä siihen yhtään usko.

Kun tässä edelläni ed. Esa Lahtela filosofoi tästä asiasta ja sen merkityksestä, hyvin pitkälti olen valmis uskomaan hänen puheisiinsa tässä aiheessa, ja voisin sanoakin lyhyesti, jos haluaisin kuitata, että olen samaa mieltä. Mutta ehkä tätä voisi vähän tarkemminkin tarkastella. Suomalaiset mennessään mukaan koko päästökauppajärjestelmään ovat lähteneet vähän siitä liikkeelle, että määrätään, että me näytämme tietä ja pakotamme kaikki toisetkin tähän tulemaan mukaan jne., vähän tällä hengellä. Kyllähän tässä on pitkä tavoite olemassa. Ken uskoo, niin sillä menestyy, mutta itse nyt en oikein usko, että maailma tällä paremmaksi tulisi. Sen osalta kun tätä asiaa on täällä kuullut, niin odotettua vaisummaksihan tämä keskustelu on täällä jäänyt. Mutta jos tämä toimii ja suomalaisen teollisuuden kilpailukyky säilyy, silloin tätä maailmaa voidaan paremmaksi katsoa.

Mutta on ollut hyvä kuulla ed. Valppaan huoli siitä, miten tämä vaikuttaa Raahen seudulla, missä metalliteollisuus, rautateollisuus on vahva olemassa, sen pohjalta, mitä se tekee Rautaruukille ja kuinka ongelmat ovat siellä suuria olemassa. Tämä toivottavasti kuvaa myöskin sitä tilannetta, kun mennään ajassa eteenpäin joskus ja katsotaan vuosikymmenten kuluttua, miten suomalaisten olisi pitänyt tässä asiassa käyttäytyä. Erityisesti se Rautaruukin asema tulee siinä esille, että kun on tehty kaikki hyvät toimenpiteet, mitä ikinä voidaan tehdä, etuajassa, vuosikymmeniä etuajassa, niin nyt suomalaiset ovat tässä asiassa kärsivä osapuoli, kun muualla maailmassa, missä huterammalla pohjalla tämä elämä on olemassa, ei ole tehty mitään. Heidän on helpompi näitä päästöjä vähentää, ja siitä huolimatta kilpailukyky säilyy ja toimii. Näin katsottuna tässä asiassa siihen vanhaan sanontaan viitaten, että pitäisi elää niin, että olisi tapoja vara parantaa, eipä siihen aikaan, kun teollisuus on tätä asiaa suunnitellut ja järjestelmiänsä kuntoon laittanut, ole ollut tietoa, että tämmöistäkin voi syntyä ja tulla. Siihen nähden olemme vähän vaikeassa asemassa.

Itsekin talousvaliokunnan jäsenenä olen kuullut kaikin tavoin väitettävän, että mitään ongelmia ei ole olemassa ja se 2,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia riittää, ei ole mitään lisätarvetta tähän, että valtion tarvitsisi turvata niille, jotka investoivat tässä asiassa, sitä saatavuutta. Mutta käsittäisin tämän asian sillä lailla, niin kuin mietinnössäkin todetaan ja myöskin tässä ponnessa todetaan, lausumassa todetaan, että pitää antaa teollisuudelle myöskin sellainen viesti ja signaali, että tänne Suomeen kannattaa investoida, jolloin on aina kuitenkin tämä kilpailukyky turvattavissa. Sen pohjalta siinä uskossa, siinä hartaassa uskossa, millä eduskunta tänäkin iltana tätä asiaa pohtii, kaikilla on se käsitys, että tässä ongelmia ei tule. Mutta jos tulee, niin voisi yhtyä näihin edellisiin puhujiin, että johan minä sanoin, kyllä siinä ongelmia on kuitenkin tulossa, vaikka tässä puheenvuorossa yritän nyt väittää, ettei niitä kuitenkaan ole tulossa, kun kerran asiantuntijat näin väittävät.

Mutta jos ajatellaan mietintöäkin, niin siinä yhteydessä, kun sitä valmisteltiin, oli esillä tämän Altia-yhtiön viinanpolttotehdas, jos sitä näin kansanomaisesti voisi nimittää, ja sen oikeudet oman energiansa tuottamiseen ja niihin päästöihin ja sieltä syntyvät ongelmat. Sitä ei kyllä sellaiseen vaiheeseen tuossa mietinnönteossa ole saatu, että se siellä selvästi lukisi ja syntyisi.

En ottaisi sitä muuten esille, mutta tänään on uutisoitu, että Suomessa ryhdytään tuottamaan sellaista bioperäistä polttoainetta, mikä perustuu viinanpolttoon, ja suunnitellaan kolmea tehdasta, Fortum olisi sitten ostajana, tehtaat olisivat alihankkijoita, muun muassa yhtä tehdasta Kiteelle, yhtä tehdasta Säkylään, ja se kolmas taisi olla jossakin maailman äärillä, mikä se paikka lieneekin. Tältä pohjalta katsottuna, jos vastaavanlaiset asiat tulevat näitten osalta esille, kun tässä Altian kohdalla tätä huolta on kannettu, niin tämä asia ei ole mikään pieni eikä vähäinen. Tätä asiaa pitää siltäkin pohjalta, kun se nyt sitten joskus toivon mukaan etenee, kannustaa, koska se on yksi osa tätä kotimaista niin sanottua vihreää energiaa, mitä voidaan tuottaa käymisprosessin perusteella, mutta siinäkin tarvitaan voimaa.

Jos tätä maailmaa vielä sitten katsotaan, niin tässähän on ollut sellainen tuntuma olemassa, että kaikkea riittää, kaikkea on olemassa. Mutta kyllä kansalaiset tietenkin yksittäisinä kuluttajina tulevat sähkölaskussaan tätä korvaamaan ja hoitamaan, ja saapa nähdä sitten, miten paljon suurempi se sähkölasku sen jälkeen on olemassa, kun nämä kaikki seurannaisvaikutukset astuvat voimaan.

Ed. Kuosmanen, jota nyt tarkempaankaan katsoen en salissa näe, otti täällä aikaisemmin esille kuudennen ydinvoimalan rakentamismahdollisuuden ja sen pohtimisen tässä asiassa. Jos ed. Kuosmanen olisi nyt kuulolla ja näköalalla, niin syvästi ja lämpimästi häntä kannattaisin, mutta tyhjää tuolia on vaikea kannattaa tässä asiassa. Seuraamme, miten asia etenee ja miten se voi tulla esille myöhemmin, mutta jotain tällaisia ratkaisuja, missä nimenomaan näitä hiilidioksidipäästöjä vähennetään ja siitä huolimatta maahan tuotetaan kilpailukykyä ja mahdollisuutta maailmanmarkkinoille, pitäisi tukea ja toteuttaa eteenpäin.

Herra puhemies! Monessa puheenvuorossa on täällä viitattu turvekysymykseen ja lausumiin, kun turpeen kilpailukyvyn osalta on kannettu huolta. Nämä ovat niitä asioita, joihin onneksi on älytty tässä vaiheessa ottaa kantaa ja niitä ryhdytty kirjaamaan niin, että turpeen käyttökelpoisuus kotimaisena energiavaihtoehtona ei ainakaan tämän myötä huonone. Ne veroratkaisut, mitä tämä tuo esille — uutisista kuulin, että hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta on tästä mietinnöstä jo opiksi ottanut ja tehnyt päätökset, että nämä turvataan — näin katsottuna, jos sillä mitään tekemistä tämän asian kanssa on ollut olemassa, ovat johtaneet jo hyvään toimintaan ja hyvään kilpailukykyyn tästä eteenpäin. Näin katsottuna, vaikkakin alun perin olen ollut sitä mieltä enkä vieläkään ole ajatustani peruuttanut, että koko tämä prosessi olisi saanut jäädä suomalaisilta näin tässä muodossaan käymättä, katson, että tämä lopputulos on kuitenkin ollut hyvä ja tämä asia on kaikilla rintamilla ymmärretty ja hyvään lopputulokseen on pyritty, ehkä toivon mukaan päästykin. Mutta tähän voisi sanoa, niin kuin monen muunkin puheenvuoron olen päättänyt: katsotaan vuosikymmenten kuluttua, olinko kovin oikeassa vai vielä enemmän väärässä.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtelaa kuunnellessani tuntui, että melkein pajatso tyhjeni, elikkä siinä tuli kyllä monet keskeiset asiat, joita oli itsellänikin tarkoitus ottaa tässä puheenvuorossani esille. Kun ed. Seppo Lahtela puhui naavasta — oli havaintoja, että naavan kasvu on lisääntynyt — aivan saman havainnon olen itsekin tehnyt omissa ja naapureittenkin metsissä kävellessäni viime talvenkin aikana. Elikkä naavan kasvu on ihan selvästi ainakin meidän alueellamme lisääntynyt. Se varmasti kertoo siitä, että Suomessa on tehty päästöjen vähentämiseksi töitä taikka ainakin sellaisia toimenpiteitä, mitkä tähän ilmiöön ovat vaikuttaneet. Oli vuosikausia, että naavaa ei paljon näkynyt. Lapsuudestani muistan, että sitä oli runsaasti metsissä, mutta nyt on tämä tilanne palautumassa.

Päästökauppa on iso ja tärkeä asia. Talousvaliokunnassakin tähän valmisteluun ja lausunnonantoon on kyllä suurella vakavuudella suhtauduttu. Siitä kertoo sekin, että talousvaliokunnassakin oli nelisenkymmentä asiantuntijaa kuultavina ja monta kirjallista lausuntoa tämän lisäksi. Täytyy sanoa, että kauppa- ja teollisuusministeriössä lain valmisteluun oli erittäin suurella huolella ja vakavuudella paneuduttu ja moneen otteeseen ministeriön kanssa näitä ajatuksia vaihdettiin ja lisäinformaatiota saatiin.

Päästöjen vähentäminen ja Kioton sopimus ovat tietysti tärkeitä asioita, ja on todella tärkeää, että päästöjen vähentämiseen globaalisti pyritään. Kaikki toimenpiteet tähän suuntaan ovat tärkeitä. Mutta se, että EU nyt ensimmäisenä lähti tähän päästökauppaan, ei varmaan kovin suuresti tätä maailmanlaajuisesti ratkaise. EU:n osuus maailman päästöistä lienee 15 prosentin luokkaa. Jos eivät siihen muut lähde mukaan, lähinnä vaikutus tulee olemaan EU:n kilpailukykyyn.

Tältä osin olen erityisen huolissani Suomen tilanteesta. Suomi on EU-maista maa, joka ehkä kaikkein eniten on energiasta riippuvainen johtuen pitkistä kuljetusetäisyyksistä, kylmästä ilmastosta ja teollisuutemme rakenteesta, elikkä meille energian saanti ja energian hinta ovat erittäin tärkeitä. Suuri vaara on, että nämä rajoitukset ja päästökauppa, kun siihen lähdetään, tulevat sähkönkin hintaa ja energian hintaa ylipäätään korottamaan. Tähän osaltaan vaikuttaa myös se, että sähkömarkkinat ovat vapautumassa, ja pohjoismainen halpa sähkö saattaa olla tulevaisuudessa kysyttyä tavaraa Euroopassakin. Nytkin me olemme sähkön ja koko energiankin kannalta erittäin merkittävässä osin tuonnin varassa. Ydinvoimasähköä tuodaan Venäjän puolelta ja sitä viedään Suomen läpi Ruotsiinkin. Eräs tärkeä tekijä Suomen energiahuollon ja energian hinnan suhteen on se, että meillä pitää omaa energiaa riittävästi olla. Olisi tärkeää, että meillä uutta energiantuotantoa tässä maassa rakennettaisiin.

Energian hinnan ja huoltovarmuuden kannalta investoinnit ovat tärkeitä. Tältä osin talousvaliokunnan lausunnossakin on todettu uusien toimijoitten osalta, niin kuin täällä on jo moneen kertaan lausuttukin: "Eduskunta edellyttää", tämän ponnen mukaan, "että valtion on oltava mukana turvaamassa päästöoikeudet niitä tarvitseville uusille toimijoille, mikäli 2,5 Mt:n hiilidioksidipäästökiintiö osoittautuu riittämättömäksi." Talousvaliokunnassa todettiin, että tämä on tärkeä signaali energiainvestointien puolesta. Toivottavaa on, että uutta energiaa ja nimenomaan päästöjen osalta puhdasta energiaa tähän valtakuntaan rakennettaisiin mahdollisimman nopeasti.

Ed. Kuosmanen ja ed. Lahtelakin toivat tämän kuudennen ydinvoimalan esiin. Kun näitä vaihtoehtoja katsoo, miten energian tarve voidaan tyydyttää, kyllä tästä aiheesta on vakavasti keskusteltava, ja mitä tulevat tekemään sitten Ruotsi ja Saksakin, pystyvätkö ne omaa ydinvoimatuotantoaan vähentämään? Ydinvoiman korvaaminen tulee olemaan erittäin vaikeaa ainakin vielä pitkän aikaa.

Turpeen asemasta käytiin paljon keskustelua. Tässä talousvaliokunnan lausunnossa tähän on kiinnitetty huomiota ja ponnessakin edellytetään, että turpeen energiaveroa tulee alentaa ensimmäisen päästökauppakauden alusta lukien siten, että turpeen kilpailuasema energialähteenä ei heikkene päästökaupan seurauksena. Siellä myös todetaan, että turpeen asemaa uusiutuvana biopolttoaineena tulee kansainvälisissä neuvotteluissa yrittää jatkossa parantaa. Turve on Suomessa huoltovarmuuden, työllisyyden ja aluepoliittisten vaikutusten kannalta erittäin merkittävä energialähde, ja sen kilpailukyky pitää jatkossakin turvata.

Uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton tukemiseen ja päästöjen vähentämiseen liittyvän tekniikan kehittämiseen kannattaa panostaa ja varmistaa tältäkin osin, että globaaleilla markkinoilla tulevaisuudessa menestytään, kun tällä alueella mahdollisuuksia avautuu. Tämä on mietinnössä todettu. Johtopäätöksissä on myös todettu lain voimaantuloon liittyen, että jollei merkittävä enemmistö EU:n jäsenvaltioista ole mukana päästökauppajärjestelmässä yhtenäisin pelisäännöin ensimmäisen kauden alusta lukien, Suomen tulee olla aktiivinen direktiivin täytäntöönpanon lykkäämisessä.

Näihin käsityksiin yhdyn. Täällä on vakavaa keskustelua ylipäätään käyty, mutta talousvaliokunnassa hyvin suurella yksimielisyydellä tämä mietintö hyväksyttiin. Siihen liittyy määrätyiltä osin vihreiden vastalause, jossa ymmärrän, että kritiikki kohdistui turpeen käyttöön ja uusien toimijoiden huomioimiseen. Näistä sitten käydään keskustelua, mutta ylipäätään tämä on Suomen kansantalouden ja kilpailukyvyn kannalta erittäin merkittävä laki, ja uskon, että valmistelussa ja tässä keskustelussa tähän on riittävän vakavaa huomiota kiinnitetty.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöä on ruodittu aika monelta kantilta. Esimerkiksi varapuheenjohtaja Jari Leppä teki aika hyvän yhteenvedon siitä. Otan ainoastaan muutamia pointteja esille.

Ensinnäkin vaatimus merkittävästä enemmistöstä EU-maissa, ennen kuin Suomessa päästökauppa otetaan käyttöön, on sinällään ihan oikeutettu. Lieneekin paikallaan, että maan hallitus nyt pyrkii myös EU-tasolla vaikuttamaan siihen, että tämä homma tosiaan etenee ja se merkittävä enemmistö sekä jäsenmaista että päästöistä tulee päästökaupan piiriin, jolloin Suomikin voi tähän hyvin mielin yhtyä.

Toinen huomio mietinnöstä: Valiokunta on hyvin tunnistanut sen, että päästökaupan ohella tarvitaan myös edelleen vero-ohjausta, jotta esimerkiksi kotimaisen energian asema varmistuisi. Se tulee oikein hyvin esille mietinnössä.

Arvoisa puhemies! Sitten hiukan yleisemmällä tasolla olevaa pohdintaa.

Täällä salissa on aika paljon esitetty kritiikkiä ylipäänsä päästökaupan periaatteista. Oikeastaan myös hiukka yllättynyt olen siitä, kuinka paljon suomalainen yrityskenttä on esittänyt kritiikkiä. No, se kritiikki ei ole ehkä kohdistunut periaatteeseen vaan käytännön sovellukseen. Täytyy nyt kuitenkin todeta, että me olemme ensimmäistä kertaa saamassa käyttöön semmoista mekanismia, joka pohjautuu markkinatalouteen ja markkinaohjaukseen. Aikaisemminhan päästöjen rajoittaminen on toiminut sillä tavalla, että joko poliitikot tai viranomaiset ovat suuressa viisaudessaan jostain keksineet ne normit, minkä alle yritysten on mentävä, on se sitten halpaa tai kallista. Loppujen lopuksi lopputulos on ollut se, että kovin tehokkaasti ei ainakaan kasvihuonepäästöjen osalla ole etenemistä tapahtunut.

Tässähän nyt periaate on se, että vähennykset kohdistetaan sinne, missä ne voidaan halvimmalla saavuttaa, eli se vaikuttaa sillä tavalla, että tietyllä uhrauksella EU-alueen sisällä, tietyllä taloudellisella panoksella, saadaan mahdollisimman suuri päästövähennys, tai sitten kääntäen, jos halutaan tietty päästövähennys, päästökauppamekanismin avulla se saadaan halvimmalla mahdollisella hinnalla. Koko unionin tasolla tämä on varmasti taloudellisesti kohtuullisen hyvin toimiva mekanismi, ja sillä tavalla luulisi, että tämän tyylinen ajattelu on myös yrityksille mieluisa.

Käsittelyn aikana on kovin paljon puhuttu tästä, että Suomi on jo tehnyt varsin paljon kasvihuonekaasujen vähentämisessä. Niin toki onkin, mutta ei se kuitenkaan oikeuta meitä jatkossa ajattelemaan niin, että nyt on toisten vuoro tehdä oma osuutensa. Tässä voisi pohtia sillä tavalla, jos verrataan vähemmän kehittyneitä maita, miettiä teollistamisen historiaa, että okei, nyt Suomessa ja monissa muissa läntisissä teollisuusmaissa on ongelmaan tartuttu, mutta ajatellaanpa, kuinka monet vuosikymmenet tai jossain maissa jopa vuosisadat on aika surutta kumulatiivisesti tupruteltu ja vasta nyt on ongelmaan tartuttu. Monet kehitysmaat ovat tässä teollisuushistoriassa aivan alkumetreillä, ja jos ne toimisivat vastaavalla tavalla sata vuotta tai 150 vuotta eteenpäin, oltaisiinkin aika mielenkiintoisessa tilanteessa. Siinä mielessä on ihan oikein, että läntiset kehittyneet teollisuusmaat näyttävät tässä mallia, ja toivon, että käytetään kaikki se voima sitten muitten maitten saamiseksi mukaan.

Ajatus siitä, että Yhdysvallat ei tekisi mitään, ei pidä paikkaansa, niin kuin on joissain puheenvuoroissa jo tullutkin esille. Siellä eri osavaltioissa on tosiaan omia ohjelmiaan. Yhdysvallat ei ole sitoutunut Kioton sopimukseen, mutta ei sekään aivan sivusta tätä asiaa seuraa. Mielenkiintoinen näkökulma on se, että kunhan nähdään ensi syksyn presidentinvaalit USA:ssa, tuoko mahdollinen vaalitulos, mikä se nyt sitten onkaan, jonkinlaista sävyeroa myös suhtautumiseen ilmastopolitiikkaan.

Arvoisa puhemies! Huoli siitä, että energiapuun hinta nyt sitten nousee tässä maassa päästökauppaan siirtymisen ansiosta, minua vähän kyllä huvittaa, kun on kuultu tänä päivänä keskustelu siitä, miten nyt sitten lisätalousarviosta jäi puuttumaan tätä tukirahaa nuorten metsien kunnostukseen. Se on aivan totta, että sieltä jäi tosiaan puuttumaan se raha ja tässä vaiheessa sitä sinne tarvitaan, mutta sen takiahan sitä tukea juuri tarvitaan, että energiapuulla ei ole markkinahintaa. Jos se energiapuun hinta nousee, niin se automaattisesti edistää puun energiakäyttöä ja pitkällä tähtäimellä sitä kautta yhteiskunnan tuen tarve energiapuun puolelle alenee, minkä täytyykin olla tavoite.

Sitten huoli siitä, että sellupuuta alkaa ohjautua polttoon: Eivätköhän nämä metsäteollisuusyritykset ole sellaisia, että ne ymmärtävät markkinatalouden päälle. Ne herkkyysanalyysit, mitä itse olen nähnyt raaka-aineen ohjautumisesta erilaisiin käyttötarkoituksiin, osoittavat minun mielestäni sen, että euron parin nousu kuitupuun hinnassa takaa sen, että teollisuus varmasti tarvitsemansa raaka-aineen saa, eli raaka-aine ohjautuu sinne, missä sen jalostusarvo ja maksukyky on paras. Se lienee aika selvä periaate.

Muutenkin tästä metsäteollisuudesta: Täällä on metalliteollisuutta pohdittu paljon, mutta metsäteollisuus on sillä tavalla mielenkiintoinen, että siinähän yritykset eivät ole sillä tavalla, että meillä on suomalaiset yritykset ja eurooppalaiset yritykset, vaan meillä on tämmöiset suomalaislähtöiset yritykset, joitten tuotantolaitoksista varmaan yli puolet on jo muualla kuin maan rajojen sisällä tällä hetkellä. Eihän Suomessa näitä päästöjä, jotka nyt ovat hyvällä tasolla, ole välttämättä saavutettu sen takia, että on hyvää hyvyyttään haluttu vaikuttaa ilmastokehitykseen, vaan sen takia, että on ollut kannattavaa uusia prosessi parasta tekniikkaa käyttäen, jolloin automaattisesti on myös päästy eteenpäin päästövähennyksissä. Kun nyt nämä monessa maassa toimivat, varsin pitkälti suomalaiset metsäteollisuusyritykset uusivat muissa maissa olevia laitoksiaan, siellä ilmeisesti päästään aika paljon eteenpäin myös tässä kasvihuonekaasupäästöasiassa. Se, miten se yritys, olkoon se UPM tai Stora Enso tai M-real, myy siltä Saksan laitokselta niitä päästöoikeuksia Suomen laitoksille, on vähän semmoista yrityksen sisäistä kaupankäyntiä. Tällä puolella varmasti on mahdollisuuksia. Itse en metsäteollisuuden tilannetta ainakaan suostu kovin synkkänä näkemään.

Arvoisa puhemies! Aivan kuten täällä aikaisemmin muutamassa puheenvuorossa on todettu, nyt sitten katse tulevaisuuteen. Tämä valiokunnan mietintö ja nämä hallituksen kannat varmasti varmistavat sen, että nyt parin vuoden tähtäimellä tämä homma saadaan käyntiin, mutta sitten siinä, miten päästökauppa jatkuu sillä toisella kaudella ja entäs sitten sen toisen kauden jälkeen, ovat nyt ne isot haasteet.

Varmasti on näin, että ilmastonmuutoksen torjunta tuo meidän elinkeinoelämällemme myös mahdollisuuksia. Nyt pitäisikin kauppa- ja teollisuusministeriön valita ilmastonmuutoksen torjunta yhdeksi alaksi, mille tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta kannattaa suunnata. Siellä kansainvälisiä markkinoita todennäköisesti yrityksille löytyy. Kun tuo toinen kausi sitten alkaa ja todennäköisesti tulevat muutkin Kioton mekanismit käyttöön eli vapautuu ja laajenee päästöoikeuksien osto ja myynti ja sitten yhteistyöhankkeet muitten maitten kanssa, niin se avaa myös mahdollisuuksia minun käsittääkseni tuolla Venäjän puolella. Suomessahan on varsin pitkälle kehkeytynyt yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto. Kaikki me muistamme, miten muutamia vuosia sitten esimerkiksi tuolla Karjalassa johdot paukkuivat ja talot räjähtelivät, kun sattui pakkasta olemaan. Etelämmäs Suomessa varmaan tätä sähkön ja lämmön yhteistuotantotekniikkaa ei voida viedä, mutta samalla leveyspiirillä oleville lähialueille ehkä kyllä, tapahtuu se sitten markkinaehtoisesti tai tapahtuu se sitten EU:n laajenevan raja-alueyhteistyörahoituksen turvin, mutta uskoisin, että tällä lämmön ja sähkön yhteistuotantotekniikalla ja yhdyskuntien kaukolämpötekniikan viennillä omat mahdollisuutensa myös on.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Päästökauppaa tai päästökauppalakia koskeva poliittinen perusasetelma on kohtuullisen mielenkiintoinen, kun täällä kutakuinkin kaikki alkaen suomalaisesta teollisuudesta ja päätyen parlamentaariseen järjestelmäämme, niin hallituspuolueisiin kuin oikeisto- ja vasemmisto-oppositioon, ovat enempi tai vähempi kauhuissaan tästä, mutta vihreät ovat sitä mieltä, että tämäkään ei riitä. Aiheellisesti herää kysymys siitä, voiko näin suuri enemmistö olla kollektiivisesti väärässä, (Ed. Pulliainen: Kyllä sellaistakin on nähty!) mutta tähän varmaan ed. Heidi Hautala minun jälkeeni vastaa.

Kauhuissaan olevat eivät varmaan sinänsä ole kauhuissaan tästä itse päästökauppalaista, vaan siitä, että se on ylipäänsä ollut pakko säätää. Uskon, että täällä tunnetaan suurta sympatiaa, myötätuntoa ja jopa sääliä ministeri Pekkarista kohtaan, joka on uutena ministerinä joutunut pistämään tämän EU:n päästökauppadirektiivin tällä lailla täytäntöön.

Kun lukee vihreitten vastalausetta, syntyy vaikutelma — ja pyydän etukäteen anteeksi, jos ymmärrän tämän logiikan väärin — että vihreät ovat tässä suuria hyväntekijöitä ja on ihmeellistä, että tässä kukaan muu ei ymmärrä. Jos ymmärrän tämän vihreitten vastalauseen logiikan oikein, niin he lähtevät siitä, että liian avokätiset päästöoikeudet tällä harjoittelukaudella johtavat semmoiseen uraan, että sitten toimenpiteet varsinaisella päästökauppaperiodilla muodostuvat niin raskaiksi, että itse asiassa he tekevät palveluksen suomalaiselle teollisuudelle, kun he lähtevät siitä, että jo tällä harjoittelukaudella pitää noudattaa ja soveltaa tiukempia ehtoja. Jos näin on, niin jälleen syntyy suuri ihmetys siitä, onko mahdollista, että suomalainen teollisuus ei ymmärrä, että vihreät ovat suuria hyväntekijöitä, syntyy suuri ihmetys siitä, että tämä sali, eivät sen paremmin demarit, keskusta, kokoomus kuin vasemmistoliittokaan, ymmärrä, kuinka suuria hyväntekijöitä vihreät ovat, mutta tähänkin varmaan tulee selvyys ellei ed. Heidi Hautalan puheessa niin seuraavan 10 tai 20 vuoden aikana.

Yksi asia tässä vihreitten vastalauseessa minua kyllä ihmetytti aivan poikkeuksellisen paljon. Täällä lähdetään siitä ajattelusta, että jos käy niin, että nämä harjoittelukauden päästöoikeudet ovat liian avokätisiä, se johtaa siihen, että varsinaisella kaudella ei sitten päästä näihin varsinaisiin päästövelvotteisiin, ja se johtaa tiettyyn valtion tukeen teollisuudelle, joka on täällä selitetty. Tämän jälkeen todetaan: "Tällaista valtion tukea teollisuudelle ei voida pitää hyväksyttävänä. Päästökiintiöiden hankkiminen valtion toimesta teollisuudelle olisi väärin yhteiskunnan tulonjaon kannalta, kun päästöjään vähentävät kotitaloudet pantaisiin maksamaan teollisuuden päästöjen lisäys." Vaikka tässä talossa on kohtuullisen paljon erilaisia ideologisia näkemyksiä, niin en ole vielä sellaista näkemystä nähnyt, että suomalaisen teollisuuden ja suomalaisen kotitalouden intressit voisivat lähtökohtaisesti olla ristiriidassa keskenään. Kyllä minua kovasti ihmetyttää semmoinen ajattelutapa, etteikö suomalaisten kotitalouksien aivan vitaali intressi ole se, että suomalainen teollisuus menestyy. Ainakin tätä tekstiä lukiessa tulee yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että näin suuri enemmistö ei voi olla kollektiivisesti väärässä.

Kun täällä kuuntelin edustajien Forsius-Harkimon ja Heidi Hautalan aiempia puheenvuoroja, niin on pakko kommentoida niistä muutamaa vähän periaatteellisempaa. On varmasti kaunis ajatus, mutta minusta naiivi ajatus kuvitella, että muut tulevat sitten aikanaan perässä, kun valistunut EU aloittaa tämän taistelun globaalia ilmasto-ongelmaa vastaan. Kaikki se, mitä ed. Heidi Hautala täällä aiemmin totesi eräistä Yhdysvaltain tai Australian osavaltioista, pitää sinänsä paikkansa. Kaikki se, mitä hän on todennut esimerkiksi tietystä yhdysvaltalaisesta teollisuudesta ja sen halusta ja tarpeista vähentää omia päästöjään, pitää sinänsä paikkansa. Mutta ei se välttämättä tähän päästökauppajärjestelmään sinänsä mitenkään liity.

Suomessa monet teollisuuslaitokset ovat vähentäneet vapaaehtoisesti päästöjään tai muitten mekanismien seurauksena päästöjään, modernisoineet tuotantoteknologian jo iät ja ajat, ja näin on tehty kaikkialla maailmassa erilaisista syistä, eikä se sinänsä liity tähän millään lailla. Tämä järjestelmä on muutoinkin sen verran monimutkainen, että globaalin markkinatalouden alalla löytyy aina voittajia myös tämän tyyppisestä järjestelmästä. On selvää, että sellaisilla alueilla, sellaisissa maissa tai muulla rajatulla alueella, missä tämmöisiä päästöjä vähentäviä toimenpiteitä aiemmin ei ole tehty, mutta nähdään esimerkiksi muistakin syistä, että se on järkevää jatkossa, tämmöinen järjestelmähän voi olla valtavan tuottoisa.

Kun me olemme pohtineet sitä, tuleeko Venäjä mukaan Kiotoon vai ei, niin yksi olettamus sen tueksi, että Venäjä tulee sen ratifioimaan, on se, että Venäjällä nimenomaan tulee olemaan kohtuullisen helppoa alentaa omia päästöjä ja sitä kautta hyötyä tästä järjestelmästä. Siinä mielessä ed. Heidi Hautalan esittämät asiat ovat sinänsä faktoja, mutta eivät välttämättä puolustele sitä, että tämän järjestelmän käyttöönotto EU:ssa johtaisi siihen, että muut tulisivat perässä.

Yhtä kauniina mutta naiivina pidän sitä ajatusta, että on parempi, että aloitamme päästöjen tämän kaltaisen vähentämisen täällä kuin että kukaan ei sitä aloittaisi. Otetaan esimerkki terästeollisuudesta, jossa, niin kuin mietinnössä on todettu, vain 18 prosenttia globaalista tuotannosta tuotetaan EU:n alueella. Voitaneen varmaan olettaa, että terästeollisuuden tuotteiden kysyntä, globaalikysyntä, ei ole riippuvainen siitä, otetaanko päästökauppajärjestelmä jossakin päin maailmaa käyttöön vai ei. Jos kysyntä elää omaa elämäänsä tästä riippumatta, niin todennäköisesti tuotantokin elää. Jos jossakin päin maailmaa tuotanto tehdään kalliimmaksi, mutta kysyntää kuitenkin on, on todennäköistä, että tuotanto siirtyy jonnekin muualle, missä se on halvempaa. Eli jos tämä järjestelmä johtaa siihen, että Euroopassa, EU-alueella, jossa teknologia kuitenkin on globaalisesti katsoen hyvin modernia ja vähän päästöjä aiheuttavaa, tuotanto siirtyy semmoiselle alueelle globaalin markkinatalouden sääntöjen mukaisesti, jolla kysyntää on ja jolla tuotanto tehdään aivan eri tavalla ja ympäristöä enemmän pilaavalla tavalla, niin tämähän käytännössä johtaa siihen, että päästöt vain lisääntyvät.

Se, mitä ed. Tiilikainen täällä aiemmin totesi, että voidaan ajatella näin, että teollisuusmaat ovat aikanaan saaneet tehdä niin kuin ovat halunneet ja nyt on kehitysmaitten vuoro tehdä, tämä on sinänsä globaalilla tasolla ihan perusteltavissa oleva näkökohta. Tosiasia on kuitenkin, että se kehitysapu, mihin tämä johtaa, kohdentuu aika erikoisella tavalla Kiinaan, Intiaan, Yhdysvaltoihin, ei niinkään sen paremmin Suomen kuin EU:n vakiintuneiden ja modernien kehitysapuperiaatteiden mukaisesti.

Kaiken kaikkiaan tässä onkin kyse tietyn tyyppisestä yksipuolisesta aseistariisunnasta, joka toisin kuin perinteinen yksipuolinen aseistariisunta ei välttämättä edes johda siihen, että aseet maailmassa vähenevät, vaan päinvastoin saattavat jopa lisääntyä. Aivan erityisen erikoista on se, että tämä johtaa tietyn tyyppiseen Euroopan antamaan kehitysapuun Yhdysvalloille.

EU:n sisäinen taakanjako on sinänsä ihan oma kysymyksensä ja messun väärti, ja siitä voisi puhua vaikka kuinka pitkään.

Kaiken kaikkiaan kaikki ne uhat, mitkä suomalaiselle teollisuudelle tästä seuraavat ja mitä on odotettavissa, ehkä jotenkin voisivat vielä olla nieltävissä, jos oikeasti uskottaisiin, että tämä todella johtaa globaalin ilmasto-ongelman paranemiseen, mutta ehkä se enemmistö, joka tässä ed. Heidi Hautalan mielestä todennäköisesti on kollektiivisesti väärässä, ei usko siihen, että tämä edes parantaisi globaalia ilmastotilannetta.

Täällä hieman aikaisemmin ed. Sarkomaa ja muutamat vihreät edustajat kävivät kisailua siitä, onko mekanismi ymmärretty oikein tai väärin. Itse ymmärsin ed. Sarkomaan puheen siten, että päästöoikeus ja päästö ovat sinänsä eri asia. Eli se, että tietyllä maantieteellisellä alueella on jaettavissa tietty määrä päästöoikeuksia, ei tarkoita sitä, että se automaattisesti johtaa siihen, että sillä alueella syntyy juuri tämän verran päästöjä, vaan että päästöjä voi sillä alueella ostaa ja myydä, ja se, että esimerkiksi Suomessa olisi vain tietty määrä päästöoikeuksia, ei tarkoita välttämättä sitä, että päästöt ovat sama kuin päästöoikeudet.

Heidi  Hautala  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Forsius-Harkimon tekemää ehdotusta siitä, että tämä laki saisi vastalauseessa esitetyn muodon. Kiitän ed. Vapaavuorta hyvin yksityiskohtaisesta kritiikistä, jota hän esitti vihreiden lakialoitetta ja vastalausetta kohtaan, ja pyydän puhemieheltä ymmärrystä, ja sitten lyhyesti koetan vastata näihin kriittisiin huomioihin.

Ensinnäkin se, onko teollisuuden ja kotitalouksien etu vastakkainen:

Ei varmastikaan ole, ja itse panin merkille, että esimerkiksi ed. Leppä korosti sitä, että hänestä oli tärkeää, että talousvaliokunta keskusteli kestävän kehityksen kaikesta kolmesta ulottuvuudesta samaan aikaan: talous, ekologia ja sosiaalinen ulottuvuus. Me voimme olla sitten kahta mieltä siitä, onnistuuko tämä tasapaino mahdollisimman hyvin. Vihreiden mielestä aivan ilmeisesti tässä tämä ympäristö hieman jäi kärsimään, mutta joka tapauksessa meidän pitäisi tässä talossa pystyä löytämään konsensus siitä, että nämä kaikki kolme ulottuvuutta ovat tärkeitä.

Sitten ed. Vapaavuori totesi, että varmasti voidaan miettiä, onko näin suuri enemmistö eduskunnassa sitten raskaasti erehtynyt ja teollisuus sen mukana ja vain vihreät ovat oikeassa. En tietenkään halua väittää, että me olemme oikeassa, mutta väitän, että tämä mekanismi on nyt kuitenkin sellainen, jolla kaikkein kustannustehokkaimmin saadaan nämä päästövähennykset toteutettua, ja se perustuu siihen, että on tietynlainen päästökatto, joka sitten sanelee sen, kuinka paljon näitä päästöoikeuksia voidaan jakaa. Ilman päästökattoa eli päästöille asetettua enimmäismäärää ei tietenkään päästökauppa vähennä päästöjä. Ja kun ed. Vapaavuori totesi, että tämä järjestelmä nyt juuri ja juuri kaiken kritiikin jälkeen voisi olla hyväksyttävissä, jos se sitten lopulta parantaisi ja pysäyttäisi ilmastonmuutosta, mitä hän ei uskonut tapahtuvan, niin voin kuitenkin todeta, että tämän järjestelmän idea on se, että se luo tämän päästökaton järjestelmään. Sitten sen jälkeen jaetaan näitä päästöoikeuksia niin, että päästövähennykset toteutetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Kuinka sitten voidaan saada aikaan tämä ketjureaktio, että mahdollisimman moni nyt tällä hetkellä vapaamatkustajan asemassa oleva toimija maailmassa tulee tähän mukaan? Tietenkään meillä ei ole mitään takuita siitä, että Venäjä ratifioi. Mutta olemme kuitenkin erittäin paljon lähempänä sitä tilannetta, että Venäjä tulee ratifioimaan sen jälkeen, kun presidentti Putin on ilmoittanut, että häntä tyydyttää tämä neuvottelun tulos, jonka hän Euroopan unionin kanssa on saanut tuesta Maailman kauppajärjestön jäsenyydelle, jota Venäjä havittelee. Kolmeen vuoteen mielestäni ei ole näyttänyt niin hyvältä kuin tänä päivänä se, että tämä Venäjän ratifiointi tulee, ja silloin sopimus astuu voimaan, ja silloinhan se on oikeudellisesti velvoittava. Se velvoittaa silloin Euroopan unionia ja Suomea. Tämä on se oletus, se ennuste, jonka varaan itse rakennan sen, että nyt tämä täytyy ottaa tosissaan ja on todella syytä toimia ajoissa eikä jättää näitä päästövähennystoimia sitten tulevaisuuteen. Juuri tähän perustuu se vihreiden ajatus, että on viisasta aloittaa ne nyt, eikä toimia niin kuin hallitus tekee, kun se itse asiassa antaa tässä ensimmäisellä kaudella päästöjen kasvaa.

Totta kai on olemassa yksi kriittinen seikka, joka ehkä nyt hieman puhuu hallituksen suuntaan, mutta mielestäni sillä ei ole niin suurta merkitystä, että tällaista näin suurta päästöoikeuksien yliallokointia voitaisiin pitää viisaana. Ja se kriittinen seikka on tietysti se, että voi olla, että neljän vuoden kuluttua on olemassa parempaa tekniikkaa, jolla voidaan vielä kustannustehokkaammin vähentää niitä päästöjä, että kun se todellinen päästövähennys tulee sitten kohdalle vasta myöhemmin, niin se voidaan toteuttaa halvemmalla.

Näin on tietysti mahdollista ajatella, mutta uskon kuitenkin siihen, että jos tämä signaali nyt annetaan, että tämä on totta jo nyt, niin kaikki ne suomalaiset insinöörit, jotka ovat erittäin hyviä keksimään ympäristöystävällisiä ratkaisuja, todellakin löytävät uusia, parempia, kustannustehokkaampia tekniikoita. Eikä mielestäni ole mitään syytä uskoa, etteikö esimerkiksi Suomen teollisuudesta vielä löytyisi kustannustehokkaita päästövähennyskohteita; puhutaan esimerkiksi teollisuuden paineilman tuotannosta, että siinä voitaisiin säästää huomattavia määriä sähköä. Tällaisilla summilla alkaa jo olla iso vaikutus kansantalouteen myös ihan talouden toimintaa tehostavana tekijänä.

Arvoisa puhemies! Sitten tässä keskustelussa on tapana palata tähän EU:n sisäiseen taakanjakoon siitä, kuinka kohtuuton tai kohtuullinen Suomen taakka tässä Euroopan unionin sisällä on. Silloin tiettyihin vuorosanoihin kuuluu kritisoida aikaisempia hallituksia ja niiden vihreitä ympäristöministereitä siitä, että he ovat järjestäneet Suomelle kohtuuttoman taakan. Itse vain väitän, että mitään parempaa tulosta ei olisi ollut saatavissa, ja koko Suomen hallitus ja eduskunta on myöskin hyväksynyt tämän osuuden, joka Suomen kohdalle on tullut. Mielestäni on aivan turha lähteä ikään kuin keskustelemaan, ikään kuin se päätös voitaisiin avata. Sellaista ei ole näköpiirissä.

Aivan yhtä turhaa on keskustella siitä, tuleeko tämä päästökauppa vai ei, koska se direktiivi on voimassa, se on ollut jo viime syksystä voimassa. Itse asiassa Suomihan teki kardinaalivirheen siinä ja suomalaiset etujärjestöt, ammattiyhdistysliike, teollisuus, että ne suuntasivat kaiken voimansa, kaiken lobbausvoimansa siihen, että estetään sen direktiivin tulo. Muistan erittäin hyvin, miten tämä tapahtui, kun olin silloin Euroopan parlamentin asianomaisen vastuuvaliokunnan keskeisiä jäseniä. Tämä oli suuri virhe, koska sillä tavalla ei kyetty riittävästi vaikuttamaan siihen, minkälaisen muodon tämä direktiivi sai. Tämä on hyvä opetus siitä, että ei auta itkeä sitten jälkeenpäin, jos on valittu väärä neuvottelutaktiikka. Ehkä jotkut kohdat tästä direktiivistä olisi saatu Suomelle paremmin sopiviksi, mutta itse uskon, että siihen sisältyvät ohjeet tästä alkujakosuunnitelmasta ovat sellaiset, että Suomen hallitus voi halutessaan suosia tiettyjä teollisuudenaloja, esimerkiksi prosessiteollisuutta tai jotakin muuta kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta erittäin herkkää teollisuudenalaa. Ne ovat puhtaasti kotimaisia päätöksiä.

Mutta sitten tulee se kysymys tästä kotimaisesta oikeudenmukaisuudesta. Nyt lopuksi vaan vastaan tähän ed. Vapaavuoren alkuväittämään eli siihen, että voitaisiin ajatella, että teollisuuden ja kotitalouden intressit olisivat niin paljon ristiriidassa keskenään, että vihreät voivat sanoa, että päästökiintiöiden hankkiminen valtion toimesta teollisuudelle olisi väärin yhteiskunnan tulonjaon kannalta, kun päästöjään vähentävät kotitaloudet pantaisiin maksamaan teollisuuden päästöjen lisäys. Nimittäin olen täysin vakuuttunut siitä, että kun tämä päästökauppasektori nyt saa omat velvoitteensa, niin aika pian joudumme käymään keskustelua siitä, mitä sitten niille muille sektoreille tehdään. Mitä tehdään liikennesektorille, siellä päästöt kasvavat koko ajan, vaikka tekniikka parantuu? Autot ovat puhtaampia monessakin suhteessa mutta eivät valitettavasti hiilidioksidipäästöiltään. Mitä tehdään kotitalouksien kanssa? Kyllä itse asiassa kotitalouksille valitettavasti on myöskin tiedossa hieman taakkaa, koska hiilidioksidi- ja muiden kasvihuonekaasujen päästäminen ei ole tässä maailmassa enää ilmaista.

Se on juuri tämän lain keskeinen signaali, että nyt niillä päästöillä on hinta, ja sitten täytyy miettiä, miten mahdollisimman kustannustehokkaasti niitä voidaan vähentää. Olemme kaikki tässä salissa samaa mieltä siitä ja myöskin ministeri Pekkarinen on sen sanonut, että Suomen kannattaa Euroopan unionissa tehdä kaikkensa, jotta nämä vapaamatkustajat globaalikentältä saadaan mukaan tähän prosessiin. Siitä nyt on joitakin merkkejä olemassa, että se ei ole täysin mahdotonta. Se ei tietenkään ihan helppoakaan ole, mutta kannattaa sitten meidän miettiä, minkälaisia yhteenliittymiä voimme tässä asiassa saada aikaan. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että esimerkiksi teollisuuden ja ympäristöjärjestöjen ristiriita on tässä asiassa olematon. Mielestäni ne ovat samalla puolella. Niiden pitäisi kaikkien yhteistuumin yrittää edistää globaalitason sopimuksia eikä ainoastaan ilmastopolitiikassa vaan muutenkin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilman puhtaus on tärkeä asia. Sen eteen toki kannattaa tehdä kaikki mielekäs ja voitavissa oleva, mutta tänä iltana eräät edustajakollegat ovat kritisoineet käsiteltävänä olevaa asiaa. Mielelläni yhdyn muun muassa ed. Esa Lahtelan ja ed. Seppo Lahtelan esittämiin näkemyksiin. Muun muassa ed. Seppo Lahtela sanoi: "- - en - - usko, että maailma tällä paremmaksi tulisi." Saattaa lopputulos olla hyvinkin näin. Valtaosa maapallosta jää tämän sopimuksen ulkopuolelle, ja todellakin voi olla, niin kuin täällä on esille tuotu, että saastuttava tuotanto hyvien liikenneyhteyksien maailmassa siirtyy sitten sinne, missä sopimukset päästökaupasta eivät ole rasite. Näinkin saattaa käydä, ja tätähän on useassa puheenvuorossa ennakoitu. Korostan, että ilman puhtaus on tärkeä asia ja siihen tulee pyrkiä. Onko tämä nyt se paras menettely, sitä en pysty vakuuttavasti ainakaan osoittamaan.

Suomessa on tehty jo todella paljon ilman puhtauden hyväksi, niin kuin ed. Pentti täällä totesi. Naavaa näkyy, naavaa näkyy Keuruullakin jo puissa, ja tämä on merkki siitä, että hiljalleen suomalainen luonto on tervehtynyt, vaikka suuri osa meidän ilmansaasteistamme tulee täysin muualta kuin Suomesta tai edes EU:n alueelta. Suomen maaperää ja ilmastoa saastuttavat EU:n ulkopuoliset alueet hyvin vahvasti yhä edelleenkin, joissa ei ole aiettakaan, että ryhdyttäisiin näissä asioissa niihin toimiin, joita ilman puhtaus edellyttäisi.

Kotimaakunnalleni Keski-Suomelle turpeen kilpailukyky on tärkeä. Sillä on paikallispoliittista merkitystä, työllisyyden, huoltovarmuuden kannalta tärkeä merkitys. Pidän välttämättömänä, että turpeen tulevaisuus energiamuotona edelleen taataan, että veroratkaisut ovat sen kaltaisia, että turve on kilpailukykyinen. Olen myös sitä mieltä, että meidän on edistettävä puupolttoaineitten käyttöä, niitä energiamuotoja, jotka ovat uusiutuvia, tai esimerkiksi aurinkoenergiaa, maalämpöä jne. Olen tehnyt aikoinaan lakialoitteen, joka muutama viikko sitten oli lähetekeskustelussa, jossa ehdotin arvonlisäveron poistamista kotimaiselta bioenergialta ja polttolaitteilta mukaan lukien aurinkoenergia. Meidän pitäisi löytää keinoja, joilla todella ohjattaisiin kotimaisen uusiutuvan energian käyttöön yhä enemmän suuremmissa yksiköissä mutta nimenomaan omakotitaloissa ja pienkiinteistöissä. Ed. Leppä täällä viittasi myös raakamäntyöljyyn. Näen, että meidän tulisi tällaista kuivatislausta käyttää ja ottaa puusta arvokkaat ainekset talteen ja niitäkin voida hyödyntää.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että ollaan hyvin tarkkaavaisia tämän sopimuksen osalta ja pidetään huoli siitä, että turhia kustannuksia ei tehdä mutta jatketaan edelleen niitä pyrkimyksiä, joilla ilman puhtautta ja kaikkea muutakin luonnon puhtautta voidaan saavuttaa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Kuten härkien ajaja sadekautena tai karille ajaneen laivan kapteeni, joutuu jokainen toisinaan peruuttamaan päästäkseen eteenpäin." Tämä John Barthin lause kuvaa hyvin nykytilannetta ilmastonmuutoksen edessä.

Arvoisa puhemies! Tämänhetkisen elintason säilyttäminen tarvitsee toimissaan energiaa. Suurin osa käytettävästä energiasta saadaan yhä fossiilisista polttoaineista. Fossiilisten polttoaineiden käyttö taas aiheuttaa vakavimmat ympäristöhaitat, kuten maaperän ja vesistön happamoitumista sekä ilmastonmuutoksia. Kasvihuoneilmiön voimistumista ja siitä johtuvaa ilmastonmuutosta pidetään tämän ajan pahimpana ympäristöuhkana. Hiilidioksidi, jota syntyy poltettaessa fossiilisia polttoaineita tai muita hiiltä sisältäviä aineita, aiheuttaa noin puolet maailman kasvihuoneilmiöstä. Kasvihuonekaasupäästöjen uskotaan kasvavan maailmalla huimasti. Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma, joten tilanteen parantaminen vaatii myös kansainvälisiä päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Kansainväliseen ratkaisuun pyritään nyt Kioton pöytäkirjan kautta. Ongelmana on suurten maiden jättäytyminen sopimuksen ulkopuolelle. Suomi toteuttaa näillä näkymin hallitusohjelman mukaisesti pöytäkirjan velvoitteet Kansallisen ilmasto-ohjelman mukaisesti. Tämä ei ole helppo tie, se on myönnettävä. Poliittisilla ohjauskeinoilla pyritään vaikuttamaan valittuihin kohteisiin päästöjen vähentämiseksi. Tätä varten on kehitetty sekä hallinnollisia että taloudellisia keinoja. Taloudellisilla menetelmillä pyritään päästöjä vähentämään kustannustehokkaasti.

Päästökauppa on yksi Kioton pöytäkirjaan kuuluvista joustomekanismeista, joilla pyritään vähentämään päästöjä kustannustehokkaasti ja joustavasti. Kuitenkin se vaatii myös huomattavaa hallinnollista panostusta, ja siitä säädetään tietenkin lailla. Päästökaupan idea lienee lähtöisin John Dalesilta vuodelta 68. Dalesin sanoma oli, ettei ympäristöpolitiikassa tarvita valtion väliintuloa, jos luonnon resursseille määritellään omistusoikeudet. Nämä omistusoikeudet kaupattaisiin eniten tarjoavalle.

EU:n päästökauppadirektiiviä siis toimeenpannaan parhaillaan, myydään ja ostetaan päästöoikeuksia. Päästökaupassa yritykselle asetetaan päästökiintiö, jota se ei saa ylittää. Jos päästöt ylittävät kiintiön, yrityksen täytyy ostaa vastaava määrä päästöoikeuksia; jos yritys taas vähentää päästöjään ja alittaa oman kiintiönsä, se voi myydä ylimääräiset päästöoikeudet niitä tarvitseville. Päästökaupan ideahan on, että päästömarkkinat ohjaisivat vähennykset sinne, missä päästöjä on halvinta pienentää. Päästökauppa ei siis tarkoita sinällään päästöjen vähentämistä vaan vähentämistoimien kustannustehokkuuden lisääntymistä.

EU:n jäsenvaltioiden vastuulla on myös lupien myöntäminen. Lupa edellyttää, että toimialalla on päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia, että päästöjä seurataan ja niistä ilmoitetaan. Lupa koskee tiettyä laitosta tai paikkaa. Ongelmana on se, että edistyksellisimmät laitokset saattavat joutua sijaiskärsijän osaan esimerkiksi meillä Suomessa. Tästähän mietinnössäkin puhuttiin, rajanvetoa on vaikea asettaa.

Arvoisa herra puhemies! Päästökaupassa uusituvaksi luokitetulle energialle annetaan hyvitys päästöistä. Tällä toimenpiteellä halutaan edistää uusiutuvan energian kuten puun, peltoenergian, tuulienergian, aurinkoenergian ja maalämmön käyttöä. Suomessa ja Ruotsissa turve on luokiteltu hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi, mutta EU:n tasolla turve ei valitettavasti ole mukana luokittelussa. Turpeen kilpailukyvystä on tärkeää huolehtia päästökaupan käynnistyessä ensi vuonna.

Suomi on maailman johtava turpeen hyödyntäjä mutta samalla esimerkillinen soiden suojelija, sillä koko suoalastamme noin 12 prosenttia on suojelun piirissä. Usean suomalaisen kodin lämmitys perustuu osittain turpeen avulla tuotettuun kaukolämpöön. Kotimaisin verotuksellisin ratkaisuin on varmistettava turpeen aseman säilyminen tasaveroisena polttoaineena jatkossakin. Näin ollen on hyvä, että turpeen verokohtelua ja kilpailukykyä vaaditaan ponnen mukaan uusiutuvana energianlähteenä turvattavaksi. Hallituksen tavoitteenahan on säilyttää turpeen asema energiantuotannossa vähintään nykytasolla.

Arvoisa puhemies! Tärkeä huomio on myös se, että bioenergian tuottamisella on merkittävä työllistävä vaikutus siellä, missä työpaikkoja muuten on vähemmän tarjolla, Itä-Suomessakin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Vapaavuori kyseli, olisiko olemassa esimerkkejä siitä, että teollisuuden ja alueen kansalaisten välillä olisi ristiriitaa.

Kaivelin tutkijan uraltani, jos näin voidaan sanoa, esimerkkejä, joissa olen joutunut olemaan tekemisissä tilanteiden kanssa, joissa tuo ristiriita on ollut käsin kosketeltava ja jokapäiväistä elämää suorastaan hallitseva: Kuolan niemimaalla Montshegorskin alueen ongelmat rikkiyhdisteitten kohdalla, 280 000 tonnia rikkiä ilmoille vuodessa; Oulun elohopeaongelmat 1960-luvulla, jotka meinasivat heiluttaa jopa jo perustettua Oulun yliopistoa; sitten eläinten lisääntymättömyydet sellutehtaitten lähivesissä, ensimmäiset tapaukset Kokkolan tienoilta 1940-luvulta ja hyvin tunnettujen professoreitten tutkimukset näistä; Varkaudessa Huruslahden täydellinen pilaantuminen ja kalojen kuolemiset ja koko lähiympäristön tuhoutuminen — meillä oli talo siinä rannalla, joten tunnen hyvin sen tapauksen. Näitä siis esiintyy vaikka kuinka paljon.

Yhteistä ed. Vapaavuoren ja ed. Sarkomaan esitykselle oli se, että päästökattoajatus sieltä puuttui kokonaan, mikä silloin selittää keskeisesti sen perustavaa laatua olevan ristiriidan, joka ajatteluissamme on. Tämä koko homma on palauttanut nyt myöskin teollisuudelle ja tuotantoelämälle mieleen sen, että ilmaisia lounaita ei ole olemassakaan.

Ed. Matti Väistö merkitään läsnä olevaksi.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän ed. Pulliaista tästä valistavasta luennosta. En kuitenkaan väittänyt puheenvuorossani, ettei maailmankaikkeudesta ja maailmanhistoriasta löytyisi esimerkkejä, joissa teollisuuden ja kotitalouden intressit voisivat olla ristiriidassa, vaan esitin kysymyksen siitä, onko mahdollista, että teollisuuden ja kotitalouksien intressit olisivat niin perustavaa laatua olevalla tasolla ristiriidassa keskenään, että voidaan väittää sitä, mitä vihreitten vastalauseessa väitetään. Tästä näkökulmasta olen edelleen samaa mieltä.

Mitä tulee päästökattokysymykseen, kyllä minä sitä käsittelin puheenvuorossani, vaikka en käyttänyt sanaa "päästökatto". Sekä ed. Pulliaiselle että ed. Heidi Hautalalle: On sinänsä tietenkin ihan totta, että tähän päästökauppajärjestelmään liittyy ajatus päästökatosta ja se päästökatto rajoittaa päästöt tietylle tasolle. Se on tietenkin ihan totta, eikä tästä vallitse erimielisyyttä. Se, minkä kuitenkin jätätte mainitsematta, minkä myös tiedätte, on se, että se päästökatto koskee vain sitä maantieteellistä aluetta, jota tämä päästökauppajärjestelmä koskee. Minun kritiikkini ja eräitten muitten kritiikki tässä aikaisemmin oli se, että on tietenkin selvää, että EU:n tasolla, kun päästökauppajärjestelmä otetaan käyttöön, siihen tulee tietty päästökatto ja se rajoittaa päästöjä tietyllä määrin, mutta jos globaali markkinatalouden logiikka on sellainen, että tuotanto siirtyy sitten kuitenkin tämän alueen ulkopuolelle, jossa päästökatto on olemassa, semmoisiin tuotantoteknologian olosuhteisiin, missä päästöjä itse asiassa aiheutetaan enemmän, se ei paranna globaalia ilmastotilannetta lainkaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Jatkan luentoani. Tällä hetkellä maapallolla keskeinen ekologinen periaate on niin sanottu masking factor, jolla tarkoitetaan rajoittavaa tekijää, joka vaikutuksellaan kumoaa, peittoaa kaikkien muitten rajoittavien tekijöiden vaikutuksen. Juuri näissä esimerkkitapauksessa on kysymys alueellisesta masking factorista, ja se on koko maapallolla juuri tämän ratkaisun etsinnän ydin, juuri tämä masking factor -tosiasia.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Päästökatto on niin keskeinen, että kannattaa panna mieleen, mikä tämän päästökaupan nimi englannin kielellä on, cap and trade, siis asetetaan päästöille katto ja sitten ryhdytään sen puitteissa käymään kauppaa. Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että vapaamatkustajaongelma on olennainen ja se on harmillinen, häiritsevä ja sille täytyy tehdä jotain. Kaikkien kannattaisi keskittyä miettimään, kuinka vapaamatkustajat saadaan kuriin, ja siihen on olemassa erilaisia keinoja, vaikka tietysti, kun puhumme globaaliasioista, kyllähän nyt itse kunkin ja vaikka yhden maankin keinot ovat siinä aika pieniä. Kannattaa sitä kuitenkin yrittää.

Luulen, että niiden, jotka kuitenkin uskovat, että Kioton pöytäkirja käynnistää todellisen ilmastomuutoksen hallinnan, ajatus perustuu siihen, että on olemassa kansainvälisiä ympäristösopimuksia, kuten Montrealin pöytäkirja, jolla rajoitetaan yläilmakehän otsonia tuhoavia aineita, ja kun on saatu tämä sopimus voimaan, sen jälkeen itse asiassa syntyy dynaaminen prosessi, joka mahdollistaa oletettua paljon nopeammat ja suuremmat päästövähennykset.

Yleiskeskustelu päättyy.