2) Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2009
Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka
Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Oikeuskanslerin
kertomuksessa vuodelta ... (Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Pyydän nyt salia hiljentymään tämän
esittelypuheenvuoron mahdollistamiseksi.
Oikeuskanslerin kertomuksessa vuodelta 2009 annetaan edellisvuosien
tapaan kuva Oikeuskanslerinviraston toiminnasta. Uutuutena kertomuksen
alkulehdille on sisällytetty eduskunnan perustuslakivaliokunnan
esittämän toivomuksen mukaan ratkaisijoiden puheenvuorot. Apulaisoikeuskansleri
Mikko Puumalainen pohtii omassa puheenvuorossaan yhdenvertaisuusproblematiikkaa,
erityisesti syrjintäkiellon soveltamista laillisuusvalvonnassa.
Minä puolestani koskettelen muun ohella jo parin vuoden
ajan vellonutta vaalirahakohua ja sen virittämiä ajatuksia
myös laajemmasta näkökulmasta.
Muilta osin kertomuksen rakenne noudattelee edellisvuonna uudistettua
mallia. Oikeuskanslerinvirastoon tulleiden kanteluiden määrä pysyi edellisvuoden
tasolla. Kanteluita tuli sisään yli 1 700,
ja saman verran annettiin ratkaisuja. Merkittävää oli,
että ratkaisujen määrää kyettiin
lisäämään huomattavasti eli
noin 250:lla.
Kanteluiden käsittely on kuitenkin vain osa Oikeuskanslerinviraston
tehtävistä. Niin sanotun yleisen laillisuusvalvonnan
ohella oikeuskanslerin tehtäviin kuuluvat myös
tuomioistuimiin kohdistuva erityisvalvonta, asianajajien valvonta
sekä ennen muuta mainittava valtioneuvoston toiminnan valvonta.
Tuomioistuinten erityisvalvonnasta todettakoon, että kertomusvuonna
tarkastettiin yli 6 000 rangaistustuomiota. Lisäksi
Oikeuskanslerinvirastossa käsitellään
poliisin ja syyttäjien lähettämät
tuomareita koskevat virkarikosasioiden rikosilmoitukset sekä hovioikeuksien
lähettämät tuomioistuimia koskevat valvontailmoitukset. Tämä tuomioistuinten
erityisvalvonta on tärkeä ja tehokas valvonnan
muoto, mistä kertoo osaltaan sekin, että annetuista
huomautuksista lähes puolet tulee tältä sektorilta.
Valtioneuvoston valvonnan tärkein toimintamuoto on
yleisistuntojen esittelylistojen ennakkotarkastus ja listoihin liittyvät
keskustelut ministeriöiden esittelijöiden kanssa.
Kertomusvuonna tarkastettiin lähes 1 700 asian
esittelylistat. Valtioneuvostosta ja ministeriöistä tulee
vuosittain myös lähes 200 kantelua. Viime vuonna käsitellyistä valtioneuvostoasioista
mainittakoon esimerkkeinä aluehallinnon uudistukseen liittyneet
monet oikeudelliset kysymykset ja lääkehuollon
uudelleenorganisointi, joita molempia kertomuksessa käsitellään.
Valtioneuvoston valvonnasta on oma jaksonsa kertomuksen kolmannessa
luvussa, jossa selostetaan paitsi valvontamenettelyä myös
tärkeimpiä valvonnan yhteydessä esitettyjä oikeuskanslerin
kannanottoja. Viittaan myös sivulta 79 alkavaan viidenteen
lukuun, jossa on eräitä laajempia oikeuskanslerin
ratkaisuja myös valtioneuvoston valvonnasta.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kiinnitän arvoisien edustajakollegoitten
huomiota sellaiseen oikeustapaukseen, jolla on aika suuri merkitys
ja jossa on käyty pitkällinen prosessi tutkimuspuolella,
liittyy kalakannan hoitoon tuolla Oulujoen vesistössä,
niin sanottu Montan sopimus -asia.
Tästä oli käyty kirjeenvaihtoa ministeriön
ja intresanttien kesken vaikka kuinka paljon ja sitten vihdoin päätettiin,
että koko se kertynyt aineisto systematisoidaan ja saatetaan
oikeuskanslerin arvioitavaksi. Oikeuskanslerinvirasto teki erinomaisen
perusteellista työtä. Se on niin perusteellista
työtä, että se sopi aivan hyvin Oulun yliopistossa
oppimateriaaliksi. Lyhyesti luen täältä johdannon
sille johtopäätökselle, jonka oikeuskansleri
on arvioinnissaan saanut aikaan.
Kysymys on sivusta 189, ja tämä johdantoteksti
kuuluu näin: "Kantelussa arvosteltiin tapaa, jolla vesivoimalaitosten
rakentamiseen ja vesistön säännöstelyyn
liittyvien vesioikeudellisten lupapäätösten
mukaiset kalakannan hoitoa koskevat määräykset
oli toteutettu Oulujoella. Kantelun mukaan maa- ja metsätalousministeriö oli
laiminlyönyt velvollisuuksiaan, kun se ei ollut vaatinut
Fortum Oy:n omistuksessa oleville voimalaitoksille asianmukaisena
pidettäviä kalatalousvelvoitteita. Kantelussa
epäiltiin, että silloisen maatalousministeriön
ja Oulujoki Osakeyhtiön kesken 22.12.1954 tekemän
ns. Montan sopimuksen vuoksi ministeriö oli ollut haluton
puuttumaan vesioikeuskäsittelyssä asetettuihin
kalatalousvelvoitteisiin. Istutusten alimittaisuus, erityisesti
siian osalta, ilmeni verrattaessa niitä Montan sopimusalueella
(Oulujoen edustan merialue, Oulujoen pääuoma,
Oulujärvi) ja Perämeren alueella asetettuihin
muihin kalatalousvelvoitteisiin." Ja sitten näitä on
käsitelty varsin perusteellisesti.
Sitten päädytään seuraavanlaiseen
havaintoon: "Asiassa saadun selvityksen perusteella on perusteltua
aihetta epäillä, että Montan sopimusalueen
Oulujoen pääuomassa olevien Fortum Oy:n voimalaitosten
kalatalousvelvoitteita ei ole asetettu asianmukaisesti ja että ne
eivät ole sillä tasolla, jolla ne voisivat olla.
Kalalajeista erityisesti merellisen vaellussiian osalta kompensaatiotarve
näyttää huomattavan suurelta." Selvää, niin
kuin arkikieli sanoo, pässinlihaa, tässä ta- pauksessa
siianlihaa, jota on liian vähän.
Tämä asia tuli harvinaisen selvästi
ymmärretyksi maa- ja metsätalousministeriön
virkamiesten taholla, ja minuunkin oltiin yhteydessä, ja
sitten satuin lentokentällä kerran tapaamaan ison porukan
ministeriön virkakuntaa, joka oli ollut pitämässä tämän
päätöksen perusteella seminaaria, ja
tämähän lupasi hyvää.
Elikkä toisin sanoen kantelukirje todella johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin,
kun Oikeuskanslerinvirastossa on tehty perusteellista työtä,
jotakin tässä tapahtuvaksi saatettavaa, mutta
nyt sitten kaikki on hiljentynyt. Nyt on paljastunut, että ei
ole olemassakaan koko valtionhallinnossa mitään
sellaista järjestelmää, joka todella
sitten pitäisi huolen siitä, että oikeuskanslerin
arvoisa päätös, joka on hyvin selvä ja
ohjeita antava, johtaisi johonkin konkreettiseen tulokseen, jolla
olisi käytännön merkitystä.
Sen takia pidän tätä tapausta erinomaisen
merkittävänä, kun tässä on
kysymys siitä, että vesivoimarakentamisella on
alkuperäiseen luontaiselinkeinoon vaikutettu olennaisella
tavalla. Sitä on heikennetty. On velvoiteistutukset velvoitettu
toteutettaviksi jnp., ja sitten kuitenkin yhtäkkiä jossakin
vaiheessa sen velvoitteen suhteen tahto loppuu — vaikka
se on osoitettu nyt, että sen hoito oli puutteellista,
ja siihen sitten välittömästi reagoidaan,
kun päätös on tullut — ja asiakirjat
menevätkin johonkin jonkun veran alle ja mitään
ei tapahdukaan.
Toivoisin, että oikeuskansleri kiinnittäisi myöskin
tähän puoleen asiassa huomiota, että se johtaisi
todella johonkin, kun on valtava työ tehty, upea työ tehty
ja perusteellinen työ tehty.
Jouko Skinnari /sd:
Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota pariin asiaan.
Ensiksi tämä ikuisuuskysymys siitä,
miten hyvin lait tehdään valtioneuvoston piirissä ja
millä tavoin esimerkiksi Euroopan unionin asiat tuodaan
eduskunnan käsiteltäväksi niin, että Suomi voi
ottaa kantaa hyvissä ajoin ennen kuin ollaan siinä tilanteessa,
että asialle ei enää voida käytännössä tehdä mitään.
Lainsäädännön tasoon on 2000-luvulla
jatkuvasti kiinnitetty huomiota. Nythän oikein on kansanedustajille
tullut — ainakin minulle tuli — sellainen kysely,
mitä pitäisi tehdä, ja siihen kyllä hyvin
voimaperäisestikin vastasin.
Kysymyshän on siitä, että virka-ajalla
valtioneuvoston virkamiehet eri ministeriöissä keskenään
tai yksin, kuulematta asiantuntijoita ympäri Suomea monessakaan
asiassa, tekevät koko kansaa koskevia lakiesityksiä ja
ajattelevat sitten, että kyllä ne tuolla eduskunnassa
nämä korjaavat. Tämäntyyppistä lainsäädäntöä tulee
yhä enemmän, ja kun siinä on sitten vielä tämä Euroopan
unionin näkökulma, niin täällä eduskunnassa
ollaan sitten työn ja tuskan kanssa näitä asioita
tekemässä. Eduskunnasta tulee yhä enemmän
lainvalmisteluelin eikä lainsäädäntöelin. Minusta
oikeuskanslerin tulisi valvoessaan valtioneuvoston istunnoissa annettavia
hallituksen esityksiä tähän asiaan vakavasti
kiinnittää huomiota, koska se on eduskunnassa
vuosi vuodelta yhä suurempi ongelma.
Toinen asia on sitten lisätalousarviot. On ollut selvästi
nähtävissä, että erityisesti
tämän hallituksen aikana on jatkuvasti tullut
lisätalousarvioita asioista, joista on aivan hyvin tiedetty
syksyllä, että niihin pitäisi olla enemmän
rahaa. Kuitenkin perustuslain 84 §:ssä todetaan
selvästi se, että valtion seuraavan vuoden budjettiin
tulee ottaa määrärahat sellaisina, että ne
riittävät siihen tarkoitukseen, mihin laki edellyttää niiden
riittävän. Mutta esimerkiksi tänä vuonna
työllisyysmäärärahoja on lisätty,
vaikka nähtiin jo viime syksynä, että työ-
ja elinkeinoministeriön esittämät vähennetyt
määrärahat eivät tule riittämään. No,
miksi näin on tehty? Minun käsittääkseni siksi,
että näillä lisätalousarvioilla
hallitus tulee sitten tänne julistamaan, kuinka me hoidamme täällä työllisyyttä,
ja saa tässä tällaisen niin kuin mainoskatkotilaisuuden
esitellä, kuinka hyvää politiikkaa tehdään.
Mutta tämä ei ole perustuslain mukaista. Minusta
tämäkin on sellainen asia, että nyt kun
talousarvio tänne tulee, me tiedämme muun muassa
juuri työllisyysmäärärahojen osalta,
että ne eivät tule riittämään,
ja on täysin selvää, että sitten
juuri mukavasti ennen vaaleja hallitus tulee taas esittämään
lisää rahaa työllisyyteen ja koettaa
todistaa sen, kuinka hyvin näitä asioita hoidetaan.
Ymmärrän kyllä, että Oikeuskanslerinvirastolla
on tavattoman paljon tehtävää, koska
jokainen, joka siitä ohi kulkiessaan menee, voi ruutupaperille
kirjoittaa kantelun ja oikeuskanslerin pitää se
tutkia. Nämä kansalaisen perusoikeudet ovat käytännössä hyvinkin
laajat, ja ne työllistävät tavattoman
paljon eduskunnan oikeusasiamiehen lisäksi nimenomaan myös
oikeuskansleria. Mutta tämä eduskunnan lainsäädäntötyö Euroopan
unionin aikana on vaatinut entistä enemmän, ja
tämä lakien taso on huolestuttava jo kielellisestikin
ja lakiteknisesti, ja sitten samaten on tämä lisätalousarvioasia,
johon puutuin. Toivon, arvoisa puhemies, että oikeuskansleri
omalta osaltaan vastaa, miksi näin on.
Ensimmäinen varapuhemies:
Asian käsittely keskeytetään.