Täysistunnon pöytäkirja 81/2010 vp

PTK 81/2010 vp

81. PERJANTAINA 10. SYYSKUUTA 2010 kello 13.00

Tarkistettu versio 2.0

2) Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2009

 

Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Oikeuskanslerin kertomuksessa vuodelta ... (Hälinää)

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Pyydän nyt salia hiljentymään tämän esittelypuheenvuoron mahdollistamiseksi.

Puhuja:

Oikeuskanslerin kertomuksessa vuodelta 2009 annetaan edellisvuosien tapaan kuva Oikeuskanslerinviraston toiminnasta. Uutuutena kertomuksen alkulehdille on sisällytetty eduskunnan perustuslakivaliokunnan esittämän toivomuksen mukaan ratkaisijoiden puheenvuorot. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen pohtii omassa puheenvuorossaan yhdenvertaisuusproblematiikkaa, erityisesti syrjintäkiellon soveltamista laillisuusvalvonnassa. Minä puolestani koskettelen muun ohella jo parin vuoden ajan vellonutta vaalirahakohua ja sen virittämiä ajatuksia myös laajemmasta näkökulmasta.

Muilta osin kertomuksen rakenne noudattelee edellisvuonna uudistettua mallia. Oikeuskanslerinvirastoon tulleiden kanteluiden määrä pysyi edellisvuoden tasolla. Kanteluita tuli sisään yli 1 700, ja saman verran annettiin ratkaisuja. Merkittävää oli, että ratkaisujen määrää kyettiin lisäämään huomattavasti eli noin 250:lla.

Kanteluiden käsittely on kuitenkin vain osa Oikeuskanslerinviraston tehtävistä. Niin sanotun yleisen laillisuusvalvonnan ohella oikeuskanslerin tehtäviin kuuluvat myös tuomioistuimiin kohdistuva erityisvalvonta, asianajajien valvonta sekä ennen muuta mainittava valtioneuvoston toiminnan valvonta.

Tuomioistuinten erityisvalvonnasta todettakoon, että kertomusvuonna tarkastettiin yli 6 000 rangaistustuomiota. Lisäksi Oikeuskanslerinvirastossa käsitellään poliisin ja syyttäjien lähettämät tuomareita koskevat virkarikosasioiden rikosilmoitukset sekä hovioikeuksien lähettämät tuomioistuimia koskevat valvontailmoitukset. Tämä tuomioistuinten erityisvalvonta on tärkeä ja tehokas valvonnan muoto, mistä kertoo osaltaan sekin, että annetuista huomautuksista lähes puolet tulee tältä sektorilta.

Valtioneuvoston valvonnan tärkein toimintamuoto on yleisistuntojen esittelylistojen ennakkotarkastus ja listoihin liittyvät keskustelut ministeriöiden esittelijöiden kanssa. Kertomusvuonna tarkastettiin lähes 1 700 asian esittelylistat. Valtioneuvostosta ja ministeriöistä tulee vuosittain myös lähes 200 kantelua. Viime vuonna käsitellyistä valtioneuvostoasioista mainittakoon esimerkkeinä aluehallinnon uudistukseen liittyneet monet oikeudelliset kysymykset ja lääkehuollon uudelleenorganisointi, joita molempia kertomuksessa käsitellään.

Valtioneuvoston valvonnasta on oma jaksonsa kertomuksen kolmannessa luvussa, jossa selostetaan paitsi valvontamenettelyä myös tärkeimpiä valvonnan yhteydessä esitettyjä oikeuskanslerin kannanottoja. Viittaan myös sivulta 79 alkavaan viidenteen lukuun, jossa on eräitä laajempia oikeuskanslerin ratkaisuja myös valtioneuvoston valvonnasta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän arvoisien edustajakollegoitten huomiota sellaiseen oikeustapaukseen, jolla on aika suuri merkitys ja jossa on käyty pitkällinen prosessi tutkimuspuolella, liittyy kalakannan hoitoon tuolla Oulujoen vesistössä, niin sanottu Montan sopimus -asia.

Tästä oli käyty kirjeenvaihtoa ministeriön ja intresanttien kesken vaikka kuinka paljon ja sitten vihdoin päätettiin, että koko se kertynyt aineisto systematisoidaan ja saatetaan oikeuskanslerin arvioitavaksi. Oikeuskanslerinvirasto teki erinomaisen perusteellista työtä. Se on niin perusteellista työtä, että se sopi aivan hyvin Oulun yliopistossa oppimateriaaliksi. Lyhyesti luen täältä johdannon sille johtopäätökselle, jonka oikeuskansleri on arvioinnissaan saanut aikaan.

Kysymys on sivusta 189, ja tämä johdantoteksti kuuluu näin: "Kantelussa arvosteltiin tapaa, jolla vesivoimalaitosten rakentamiseen ja vesistön säännöstelyyn liittyvien vesioikeudellisten lupapäätösten mukaiset kalakannan hoitoa koskevat määräykset oli toteutettu Oulujoella. Kantelun mukaan maa- ja metsätalousministeriö oli laiminlyönyt velvollisuuksiaan, kun se ei ollut vaatinut Fortum Oy:n omistuksessa oleville voimalaitoksille asianmukaisena pidettäviä kalatalousvelvoitteita. Kantelussa epäiltiin, että silloisen maatalousministeriön ja Oulujoki Osakeyhtiön kesken 22.12.1954 tekemän ns. Montan sopimuksen vuoksi ministeriö oli ollut haluton puuttumaan vesioikeuskäsittelyssä asetettuihin kalatalousvelvoitteisiin. Istutusten alimittaisuus, erityisesti siian osalta, ilmeni verrattaessa niitä Montan sopimusalueella (Oulujoen edustan merialue, Oulujoen pääuoma, Oulujärvi) ja Perämeren alueella asetettuihin muihin kalatalousvelvoitteisiin." Ja sitten näitä on käsitelty varsin perusteellisesti.

Sitten päädytään seuraavanlaiseen havaintoon: "Asiassa saadun selvityksen perusteella on perusteltua aihetta epäillä, että Montan sopimusalueen Oulujoen pääuomassa olevien Fortum Oy:n voimalaitosten kalatalousvelvoitteita ei ole asetettu asianmukaisesti ja että ne eivät ole sillä tasolla, jolla ne voisivat olla. Kalalajeista erityisesti merellisen vaellussiian osalta kompensaatiotarve näyttää huomattavan suurelta." Selvää, niin kuin arkikieli sanoo, pässinlihaa, tässä ta- pauksessa siianlihaa, jota on liian vähän.

Tämä asia tuli harvinaisen selvästi ymmärretyksi maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten taholla, ja minuunkin oltiin yhteydessä, ja sitten satuin lentokentällä kerran tapaamaan ison porukan ministeriön virkakuntaa, joka oli ollut pitämässä tämän päätöksen perusteella seminaaria, ja tämähän lupasi hyvää. Elikkä toisin sanoen kantelukirje todella johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin, kun Oikeuskanslerinvirastossa on tehty perusteellista työtä, jotakin tässä tapahtuvaksi saatettavaa, mutta nyt sitten kaikki on hiljentynyt. Nyt on paljastunut, että ei ole olemassakaan koko valtionhallinnossa mitään sellaista järjestelmää, joka todella sitten pitäisi huolen siitä, että oikeuskanslerin arvoisa päätös, joka on hyvin selvä ja ohjeita antava, johtaisi johonkin konkreettiseen tulokseen, jolla olisi käytännön merkitystä. Sen takia pidän tätä tapausta erinomaisen merkittävänä, kun tässä on kysymys siitä, että vesivoimarakentamisella on alkuperäiseen luontaiselinkeinoon vaikutettu olennaisella tavalla. Sitä on heikennetty. On velvoiteistutukset velvoitettu toteutettaviksi jnp., ja sitten kuitenkin yhtäkkiä jossakin vaiheessa sen velvoitteen suhteen tahto loppuu — vaikka se on osoitettu nyt, että sen hoito oli puutteellista, ja siihen sitten välittömästi reagoidaan, kun päätös on tullut — ja asiakirjat menevätkin johonkin jonkun veran alle ja mitään ei tapahdukaan.

Toivoisin, että oikeuskansleri kiinnittäisi myöskin tähän puoleen asiassa huomiota, että se johtaisi todella johonkin, kun on valtava työ tehty, upea työ tehty ja perusteellinen työ tehty.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota pariin asiaan.

Ensiksi tämä ikuisuuskysymys siitä, miten hyvin lait tehdään valtioneuvoston piirissä ja millä tavoin esimerkiksi Euroopan unionin asiat tuodaan eduskunnan käsiteltäväksi niin, että Suomi voi ottaa kantaa hyvissä ajoin ennen kuin ollaan siinä tilanteessa, että asialle ei enää voida käytännössä tehdä mitään. Lainsäädännön tasoon on 2000-luvulla jatkuvasti kiinnitetty huomiota. Nythän oikein on kansanedustajille tullut — ainakin minulle tuli — sellainen kysely, mitä pitäisi tehdä, ja siihen kyllä hyvin voimaperäisestikin vastasin.

Kysymyshän on siitä, että virka-ajalla valtioneuvoston virkamiehet eri ministeriöissä keskenään tai yksin, kuulematta asiantuntijoita ympäri Suomea monessakaan asiassa, tekevät koko kansaa koskevia lakiesityksiä ja ajattelevat sitten, että kyllä ne tuolla eduskunnassa nämä korjaavat. Tämäntyyppistä lainsäädäntöä tulee yhä enemmän, ja kun siinä on sitten vielä tämä Euroopan unionin näkökulma, niin täällä eduskunnassa ollaan sitten työn ja tuskan kanssa näitä asioita tekemässä. Eduskunnasta tulee yhä enemmän lainvalmisteluelin eikä lainsäädäntöelin. Minusta oikeuskanslerin tulisi valvoessaan valtioneuvoston istunnoissa annettavia hallituksen esityksiä tähän asiaan vakavasti kiinnittää huomiota, koska se on eduskunnassa vuosi vuodelta yhä suurempi ongelma.

Toinen asia on sitten lisätalousarviot. On ollut selvästi nähtävissä, että erityisesti tämän hallituksen aikana on jatkuvasti tullut lisätalousarvioita asioista, joista on aivan hyvin tiedetty syksyllä, että niihin pitäisi olla enemmän rahaa. Kuitenkin perustuslain 84 §:ssä todetaan selvästi se, että valtion seuraavan vuoden budjettiin tulee ottaa määrärahat sellaisina, että ne riittävät siihen tarkoitukseen, mihin laki edellyttää niiden riittävän. Mutta esimerkiksi tänä vuonna työllisyysmäärärahoja on lisätty, vaikka nähtiin jo viime syksynä, että työ- ja elinkeinoministeriön esittämät vähennetyt määrärahat eivät tule riittämään. No, miksi näin on tehty? Minun käsittääkseni siksi, että näillä lisätalousarvioilla hallitus tulee sitten tänne julistamaan, kuinka me hoidamme täällä työllisyyttä, ja saa tässä tällaisen niin kuin mainoskatkotilaisuuden esitellä, kuinka hyvää politiikkaa tehdään. Mutta tämä ei ole perustuslain mukaista. Minusta tämäkin on sellainen asia, että nyt kun talousarvio tänne tulee, me tiedämme muun muassa juuri työllisyysmäärärahojen osalta, että ne eivät tule riittämään, ja on täysin selvää, että sitten juuri mukavasti ennen vaaleja hallitus tulee taas esittämään lisää rahaa työllisyyteen ja koettaa todistaa sen, kuinka hyvin näitä asioita hoidetaan.

Ymmärrän kyllä, että Oikeuskanslerinvirastolla on tavattoman paljon tehtävää, koska jokainen, joka siitä ohi kulkiessaan menee, voi ruutupaperille kirjoittaa kantelun ja oikeuskanslerin pitää se tutkia. Nämä kansalaisen perusoikeudet ovat käytännössä hyvinkin laajat, ja ne työllistävät tavattoman paljon eduskunnan oikeusasiamiehen lisäksi nimenomaan myös oikeuskansleria. Mutta tämä eduskunnan lainsäädäntötyö Euroopan unionin aikana on vaatinut entistä enemmän, ja tämä lakien taso on huolestuttava jo kielellisestikin ja lakiteknisesti, ja sitten samaten on tämä lisätalousarvioasia, johon puutuin. Toivon, arvoisa puhemies, että oikeuskansleri omalta osaltaan vastaa, miksi näin on.

Ensimmäinen varapuhemies:

Asian käsittely keskeytetään.

​​​​