Jussi Niinistö /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellinen eduskunta hyväksyi keväällä 2010 lepäämään ehdotuksen uudeksi valmiuslaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi. Uudella valmiuslailla kumottaisiin nykyinen, samanniminen laki. Valmiuslailla säädettäisiin viranomaisten erityistoimivaltuuksista poikkeusoloissa.

Uudistuksen taustalla ovat perustuslakivaliokunnan vuosina 2000 ja 2002 antamat lausunnot. Perustuslakivaliokunta piti tuolloin tarpeellisena selvittää mahdollisuuksia valmiuslain uudistamiseen siten, että luovutaan sääntelyn rakentumisesta lainsäädäntövallan delegoinnin varaan. Valiokunta ei pitänyt hyvänä sitä, että lainsäädännön alaan kuuluvia asioita jää valmiuslain mukaan asetustasolla säädettäviksi. Sääntelyn täsmentämisen lisäksi valmiuslain uudistamisen tavoitteena on ollut lain toimivaltuuksien ajanta-saistaminen.

Arvoisa puhemies! Valmiuslakiuudistuksen keskeinen sisältö liittyy lain toimivaltuussäännösten täsmentämiseen ja nykyaikaistamiseen. Toimivaltuussäännöksiä valmistettaessa on otettu huomioon voimassa olevan valmiuslain nojalla poikkeusoloissa annettavaksi suunnitellut valtioneuvoston asetukset sekä poikkeusolojen toimintaa koskevat suunnitelmat.

Valmiuslain toimivaltuussääntelyä ei ole pystytty täsmentämään niin paljon, että laki olisi voitu säätää tavallisessa säätämisjärjestyksessä, vaikka tämä hallituksen esitystä annettaessa olikin tarkoituksena. Syynä tälle on muun muassa se, että ennalta arvaamattomien poikkeusolojen aikana tarvittavia toimivaltuuksia on välttämätöntä säännellä jossakin määrin joustavin normein.

Valmiuslain soveltamisalaan ehdotetaan joitakin muutoksia, mutta valmiuslaki olisi edelleen erityisen vakavien kriisitilanteiden laki. Valmiuslakia koskevan hallituksen esityksen antamista edelsi aikanaan pitkä ja laajapohjainen valmistelu. Kaikki ministeriöt olivat edustettuina vuosina 2003—2005 uudistusta valmistelleessa toimikunnassa. Toimikunnan mietinnöstä antoi lausuntonsa lähes 60 eri tahoa.

Myös esityksen eduskuntakäsittely oli perusteellinen. Edellinen puolustusvaliokunta sai lausunnon kaikkiaan 11 valiokunnalta. Perustuslakivaliokunta edellytti lakiehdotukseen tehtävän useita muutoksia. Edellinen puolustusvaliokunta muokkasikin ehdotusta huomattavasti saatujen lausuntojen ja asiantuntijalausuntojen perusteella.

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunta on vuoden 2010 valtiopäivillä antamassaan mietinnössä esittänyt ne syyt, joiden nojalla se puolsi lakiehdotusten hyväksymistä valiokunnan tuolloin esittämin huomautuksin ja muutosehdotuksin. Samoilla perusteilla valiokunta on edelleen niiden hyväksymisen kannalla eräin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Lakiehdotuksiin kohdistuu käytännössä kolmentyyppisiä muutostarpeita. Ensinnäkin olisi muutettava sellaisia valmiuslakiin sisältyviä viittaussäännöksiä, jotka koskevat sittemmin muuttunutta tai kumottua lakia. Toisekseen valmiuslain 88 §:ssä on viittaus kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa säädettyihin määräaikoihin, jotka ovat siirtyneet 1. toukokuuta 2011 voimaan tulleeseen terveydenhuoltolakiin. Kolmannen ryhmän muodostavat 4. ja 9. lakiehdotus, jotka on kumottu ja joita näin ollen ei voida muuttaa.

Perustuslakivaliokunta edellytti vuoden 2009 valtiopäivillä valmiuslaista antamassaan lausunnossa, että valmiuslakiehdotus on käsiteltävä perustuslain 73 §:n 1 momentissa säädetyssä järjestyksessä, koska se sisältää useita perustuslain kanssa ristiriidassa olevia säännöksiä. Perustuslain 73 §:n 1 momentin mukaan lepäämään hyväksytty ehdotus perustuslakiin tehtävästä rajatusta poikkeuksesta on hyväksyttävä ensimmäisillä eduskuntavaalien jälkeisillä valtiopäivillä asiasisällöltään muuttamattomana. Nyt ehdotetut muutokset ovat edellä sanotun mukaisesti luonteeltaan teknisiä. Perustuslakivaliokunta toteaa puolustusvaliokunnalle asian käsittelyn yhteydessä antamassaan lausunnossa, että näiden muutosten tekeminen ei merkitse lakiehdotusten asiasisällön muuttamista.

Arvoisa puhemies! Mietintöön sisältyy kaksi hylkäysehdotuksen sisältävää vastalausetta.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ennen viime eduskuntavaaleja lepäämään jätetyssä ja nyt käsittelyssä olevassa lakiehdotuksessa valmiuslaiksi valmiuslain soveltamisen aloittamista koskevaa päätöksentekomenettelyä ehdotetaan muutettavaksi niin, että valmiuslain toimivaltuudet otettaisiin käyttöön valtioneuvoston asetuksella eikä tasavallan presidentin asetuksella, kuten nykyisessä laissa. Kuitenkin tasavallan presidentti on Suomen valtionpäämies ja esimerkiksi Puolustusvoimain ylipäällikkö. Lisäksi tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa. Valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönottoa tasavallan presidentin asetuksella voidaankin perustella erityisesti aseellisissa kriiseissä perustuslain 93 §:n 1 momentin mukaisella tasavallan presidentin asemalla ja valmiuslain yhteydellä puolustustilalakiin. Puolustustilalain mukaiset toimivaltuudet otetaan käyttöön tasavallan presidentin asetuksella.

Arvoisa herra puhemies! Tasavallan presidentin valtaoikeuksien kaventaminen asiassa voidaan käytännön perustelujen sijaan nähdä pikemminkin osana niin sanottua päätöksentekojärjestelmämme parlamentarisoimista niin ikään kansanvaltaisen presidentti-instituution kustannuksella. Toisin sanoen presidentin päätöksentekovallan vähentämiselle ei tässä asiassa löydy sellaisia perusteita, että asetuksenantovalta tulisi siirtää pois presidentiltä. Lepäämään jätettyjä lakiehdotuksia ei voida enää vaalien jälkeen asiasisällöltään muuttaa, vaan ne on joko hylättävä tai hyväksyttävä, joten olen sitä mieltä, että ensimmäistä lakiehdotusta ei tule hyväksyä.

Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että lepäämässä oleva ehdotus valmiuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi hylätään puolustusvaliokunnassa asiasta jätetyn vastalauseen 1 pohjalta.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Val-miuslaille oli ymmärrettävä uudistustarve. Se sisältää paljon teknisluonteisia parannuksia. Perussuomalaisten kannalta ongelmallista lakiehdotuksessa kuitenkin on, että sen soveltamisen aloittamista koskevaa päätöksentekomenettelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien käyttöönotosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella eikä tasavallan presidentin asetuksella, kuten nykyinen tilanne on.

Ennen tämän käyttöönottoasetuksen antamista on valtioneuvoston yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa todettava maassa vallitsevat poikkeusolot. Vakavassa kriisitilanteessa tämä tuskin synnyttää ristiriitaa, mutta kaikkihan on aina mahdollista. Viime kädessä sitten eduskunta päättäisi käyttöönottoasetuksen voimassaoloajasta.

Lakiuudistus on siis tarpeellinen muutoin, vaan miksi tässäkin lakiehdotuksessa kansan valitseman tasavallan presidentin valtaa pitää vähentää? Kuitenkin tasavallan presidentti on Suomen valtionpäämies sekä Puolustusvoimain ylipäällikkö. Lisäksi tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa.

Kuten perussuomalaisten edustajien sekä perustuslakivaliokunnassa jättämässä eriävässä mielipiteessä että puolustusvaliokunnassa jättämässä vastalauseessa todetaan, valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönottoa tasavallan presidentin asetuksella voidaankin perustella erityisesti aseellisissa kriiseissä perustuslain 93 §:n 1 momentin mukaisella tasavallan presidentin asemalla ja valmiuslain yhteydellä puolustustilalakiin. Puolustustilalain mukaiset toimivaltuudet otetaan käyttöön tasavallan presidentin asetuksella. Tasavallan presidentin valtaoikeuksien kaventaminen asiassa voidaan käytännön perustelujen sijaan nähdä pikemminkin osana niin sanottua päätöksentekojärjestelmämme parlamentarisoimista niin ikään kansanvaltaisen presidentti-instituution kustannuksella, kuten edustaja Saarakkala aivan oikein totesi.

Presidentin päätöksentekovallan vähentämiselle ei tässä asiassa löydy perussuomalaisten mielestä sellaisia perusteita, että asetuksenantovalta tulisi siirtää pois presidentiltä. Yleisesti ottaen on tässäkin yhteydessä syytä painottaa perussuomalaisten murtumatonta peruslinjaa, että kansan suoraan valitseman tasavallan presidentin tietynasteisen vallan säilyttäminen on demokratialle parempaa ja terveellisempää kuin lähes kaiken vallan keskittäminen yksiin käsiin eli käytännössä pääministerille, jota kansa ei edes suoraan ole valinnut.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää esitystä.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valmiuslain tarkoituksena on antaa viranomaiselle tarvittavia toimivaltuuksia sota-aikana ja sotaa alemmissa poikkeusoloissa. Poikkeusolojen aikana lailla turvataan väestön toimeentulo, toimiva talous ja maamme alueellinen koskemattomuus sekä itsenäisyys. Lisäksi lailla pidetään yllä oikeusjärjestystä sekä perus- ja ihmisoikeuksia. Sodan aikana voimassa on myös puolustustilalaki, jonka määräykset ohittavat sota-aikana valmiuslain. Tämä pitää muistaa, kun ajatel-laan toimivaltuuksia.

Uudessa valmiuslaissa poikkeusolojen määritelmää vähän laajennetaan nykyaikaisen laajan turvallisuuden periaatteen mukaisesti. Puolustusvaliokunta painottaa, että lain soveltamisalaksi yhä rajataan vain erityisen vakavat kriisit, jotka koskevat koko kansakuntaa tai valtaosaa siitä ja vaikuttavat koko yhteiskunnan toimintaan.

Valmiuslaissa korostetaan suhteellisuus- ja välttämättömyysperiaatetta. Lakia tulee soveltaa ainoastaan, ellei määritelty poikkeustilanne ole hallittavissa viranomaisten normaaleilla toimivaltuuksilla. Viranomaisista puhuttaessa pitääkin muistuttaa, että parhaillaan on käynnissä monia julkisia viranomaisia koskevia uudistushankkeita ja uudistuksia suunniteltaessa poikkeusoloihin on varauduttava hallinnon eri tasoilla.

Arvoisa puhemies! Aiemmat valmiuslait on otettu käyttöön presidentin asetuksella. Tämä on vastannut Suomen kulttuurista perinnettä ja perustuslakia. Presidentin aseman Puolustusvoimien ylipäällikkönä ja valtionpäämiehenä on nähty ulottuvan suoraan niin sotatilaa koskevaan puolustustilalakiin kuin alempia poikkeusoloja koskevaan valmiuslakiinkin. Tähän liittyen perustuslain 80 §:n 1 momentissa todetaan, että asetusten antajana on pääsääntöisesti valtioneuvosto eli hallitus. Tasavallan presidentti on asetuksen antaja tapauksissa, jotka liittyvät presidentin erilaisiin toimivaltuuksiin tai asemaan valtionpäämiehenä.

Presidentti on yhä Puolustusvoimien ylipäällikkö ja hänellä on useita Puolustusvoimiin liittyviä tehtäviä. Useimmat valmiuslaissa määritellyt poikkeusolot eivät kuitenkaan liity sotavoimiin. Erityisen merkittävä rooli tasavallan presidentillä on nykyään ulkopolitiikassa. Ulkopolitiikkaan liittyvien poikkeusolojen toteaminen hoituneekin luontevasti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevän ministerivaliokunnan ja presidentin kokouksissa eli vakiintuneella tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteistyöfoorumilla. Muilta osin valmiuslain toimivaltuudet kuuluvat nykyään paljolti valtioneuvostolle, joten niiden käyttöönotto valtioneuvoston asetuksella on perusteltua. Presidentin konsultoiminen poikkeusolojen määrittelyssä on silloinkin tarpeen.

Arvoisa puhemies! Kuten aiemminkin valmiuslain käsittelyssä, korostamme, että poikkeusvaltuuksien käyttöönotto edellyttää aina perusteellista harkintaa ja laajaa yhteisymmärrystä. Kansan valitsemaa presidenttiä ei ole syytä ohittaa silloin, kun kansakuntaa kohtaa vakava kriisi. Presidentin konsultoiminen poikkeusoloista tarkoittaa, että kolme keskeistä valtioelintä, valtioneuvosto, presidentti ja eduskunta, osallistuvat poikkeusolojen toteamiseen ja vakavien kansallisten kriisien torjumiseen. Hallituksen tulee arvioida poikkeuslakien käyttö uuden perustuslain vaatimusten mukaisesti.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen lepäämään jätetty esitys uudeksi valmiuslaiksi kaventaa olennaisesti presidentin perustuslaillista toimivaltaa ulkopolitiikan johtajana ja ylipäällikkönä. Lisäksi toimivallan kavennus tapahtuisi kriisiaikana, jolloin kaikkien valtioelinten yhteistoiminta ja yksimielisyys korostuvat. Yksimielisyyttä korostava päätöksentekomalli on omiaan lisäämään sitä harkintaa ja yksituumaisuutta, jota poikkeusvaltuuksien soveltamisen aloittaminen edellyttää.

Hallituksen valmiuslakiesityksessä ehdotetaan, että valtioneuvosto antaisi poikkeusvaltuuksien käyttöönottoasetuksen, niin sanotun kiireasetuksen, sekä poikkeusolojen jatkamisasetuksen nykyisestä päätöksentekojärjestelmästä poiketen. Nykyisen lain mukaan nämä asetukset antaa tasavallan presidentti. Käyttöönottoasetuksen antamista edeltäisi menettely, jossa valtioneuvosto yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa toteaisi poikkeustilan käsilläolon. Tältä osin ehdotusta on arvosteltu epäselväksi ja huonosti yhteensopivaksi perustuslain säännösten kanssa.

Vuonna 2000 voimaan tulleen toimintamallin mukaan presidentti päättää valtioneuvoston ehdotuksesta presidentin asetuksella valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönotosta. Puolustusvaliokunta totesi tuolloin mietinnössään tämän menettelytavan oikeaksi: "Asetustoimivalta ehdotetaan delegoitavaksi jatkossakin tasavallan presidentille. Valtioneuvosto on perustuslain voimaan tultua ensisijainen asetustoimivallan käyttäjä. Kun valtioneuvosto toisaalta on poikkeusolojen toimivaltuuksien ensisijainen käyttäjä, on perusteltua, että se ei itse päätä toimivaltuuksien käyttöönotosta." Tämä huomio on edelleenkin ajankohtainen. Edelleen puolustusvaliokunnan mukaan "poikkeusolojen toimivaltuudet koskevat viime kädessä valtakunnan alueellisen koskemattomuuden ja itsenäisyyden turvaamista. Ne sivuavat siten tasavallan presidentille Puolustusvoimien ylipäällikkönä kuuluvia valmiuden kohottamiseen liittyviä sotilaskäskyasioiden toimivaltuuksia". Valiokunnan johtopäätös oli yksiselitteisen selvä: "onkin luontevaa, että presidentti päättää sekä valmiuslain että puolustustilalain toimivaltuuksien käyttöönottoa merkitsevien asetusten antamisesta". Puolustusvaliokunta päätti mietinnöstään aikanaan täysin yksimielisesti.

Mielestäni ei ole syytä muuttaa nykyistä, vuonna 2000 voimaan tulleen lain sisältämää toimintamallia eikä puuttua valtioelinten toimivaltasuhteisiin. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä äänesti ennen viime eduskuntavaaleja tämän lakiesityksen hylkäämisen puolesta. Me vasenryhmänä pitäydymme puolueen linjassa. Tästä johtuen kannatan edustaja Saarakkalan tekemää hylkäysesitystä, toisin sanoen sitä, että lakiesitykset hylätään.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin näitä puheita, niin on suorastaan pakko kannattaa edustaja Saarakkalan ja edustaja Niinistön mainioita puheita ja niitten sisältämää tosiasiaa.

Vaikka näin itse siviilipalvelusmies olenkin, niin tajusin hyvin tämän sotilaallisen nopeuden ja, voisiko sanoa, liikekannallepanoon liittyvän rituaalin vaikeudet, jos kysymystä laajennetaan parlamentaristiseen päätöksentekoon. Aina on sanottu, että raha on aikaa. Kun nykyään rahakin, täällä minusta vasemmalla ja oikealla se tiedetään, on niin älyttömän nopeata, niin kai se aikakin on siinä nopeutunut, ja ilman muuta silloin — kun vielä salamasotaa nopeampia sotiakin tulee varmasti ja kaikennäköistä aina vaan entistä nopeampaa rupeaa olemaan ilmassa — myös tämmöisen päätöksenteon on oltava nopeampaa ja luotettavampaa, koska presidenttihän on todellinen kansanmies tässä asiassa.

Toki tästä siviilipalvelusmiehestä vielä, kun tosiaan presidenttiehdokkaissakin on sivareita, niin olisin aina toivonut, että presidentti olisi jonain päivänä minutkin nimennyt vaikka siviilipalvelusherrasmieheksi, mutta nyt sainkin sen leijonan ja tulin oikein ritariksi. (Naurua) Senkin takia nyt ehkä jotkut voivat luottaa tähänkin näkemykseen, siihen, että perussuomalaiset kansanedustajat puhuivat asiaa.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä näihin eriäviin mielipiteisiin on löydetty argumentteja edellisvaalikaudelta, jolloinka sosialidemokraattien puoleltakin pidettiin luontevampana, että presidentin asetuksella voitaisiin samoin kuin puolustustilalain mukaan nämä poikkeukselliset valtuudet päättää. Nyt toisaalta valtioneuvosto valmistelee näiden normien sisällön ja sillä on rauhanaikoinakin, normaaliaikoinakin, vastuu käytännön toimista kunkin ministeriön toimialalla.

Tässä on suuntaan ja toiseen puhuvia tekijöitä. Presidentin roolia asetuksen antajana puoltaisi se, että puolustustilalaissa on sama malli ja se on koeteltu päätöksentekomalli. Valtioneuvoston asetuksia puoltaa taas se, että se substanssivalmistelu on valtioneuvoston puolella ollen tietty nopeustekijä kriittisissä oloissa myöskin sen kannalta. Erityisesti ehkä sitten maaliskuun alussa voimaan tulevaa perustuslakia ajatellen, kun siellä valtioneuvoston rooteliin siirtyy kokonaan hallituksen lakiesitysten antaminen, niin siihen malliinhan tämä nyt valittu malli sitten luontevammin sopii.

Mutta kokonaisuutenahan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston toimivallan suhteita juuri puolustukseen ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä on käsitelty ehkä liiankin paljon viime vuosina, ja tuntuu, että siihen on nyt löytymässä tämän uuden perustuslain myötä luonteva rooli, että sitä ei tarvitsisi kaiken aikaa jauhaa. Keskityttäisiin kunkin valtioelimen toiminnassa mahdollisimman hyvään suoritukseen eikä sen miettimiseen, minkälaisia sääntöjä kulloinkin tarvitaan.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Tässä keskustelussa on mielestäni liiaksi korostettu sitä, että halutaan muka syrjäyttää tasavallan presidentti tästä päätöksenteosta. Haluan korostaa, että aivan samalla tavalla, kuin Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa, on tässäkin presidentin ja valtioneuvoston yhdessä todettava, että vallitsee poikkeuksellinen tilanne, eli se tapahtuu yhteistoiminnassa. Tämän vuoksi ei tässä presidentti joudu mitenkään sivustakatsojaksi, vaan hän on keskeinen toimija siinä, kun määritellään, että maassa tosiaan vallitsee poikkeustilanne.

Enemmän on sitten eksekutiivista toimintaa: millä tavalla käytännönläheisesti voidaan hoitaa valtioneuvoston toimesta näitä valmisteluja. Minä en näe tässä niin valtavaa pyrkimystä presidentin vallan rajoittamiseen kuin täällä eräissä puheenvuoroissa on nähty.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Olisi helppo yhtyä edustajien Koskinen ja Salolainen puheenvuoroihin. Minusta oleellista on se, mitä edustaja Koskinen sanoi: tämä varsinainen kysymys on ratkaistu perustuslain muutoksella, joka tuli jo tällä vaalikaudella hyväksytyksi, ja presidentillä on jatkossakin Suomessa hyvin merkittävä rooli. Tässä laissahan, kaikissa näissä tilanteissa — joita toivottavasti koskaan emme joudu kokemaan, mutta jos tämmöinen valmiuslakitilanne tulee — eduskunta on se taho, joka aina viime kädessä päättää, voidaanko näitä valtuuksia ottaa. Sen päätöksen mahdollisimman nopea ja ammattimainen valmistelu eduskunnan päätettäväksi on kaikista oleellisinta tässä tilanteessa. Ja aivan niin kuin edustaja Koskinen sanoi, tasavallan presidentin ja valtioneuvoston pitää aina, jos siinä on yhtymäkohtia presidentin toimiin, joka tapauksessa toimia yhteistyössä.

Lauri Heikkilä /ps:

Herra puhemies! Viime sotien kokemusten perusteella kannatan presidentin vahvemman aseman säilyttämistä Suomessa ja siksi kannatan edustaja Saarakkalan tekemää ja edustaja Niinistön kannattamaa esitystä.