Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun ei ollut tilaisuutta käyttää tätä puheenvuoroa ensimmäisessä käsittelyssä, niin käytän tämän nyt.

Tämä lakiesitys on mielenkiintoinen. Se liittyy tavallaan jossain määrin siihen keskusteluun, mitä täällä tänään on käyty. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on yhdessä rakennettu. Se on rakennettu erityisesti sosiaaliturvan perusturvan osalta pitkälti niin sanotulla kolmikantaisella yhteistyöllä, jossa valtiovalta, työnantajat ja työntekijät yhteisesti sekä palkoista että myöskin muista asioista sopien ovat rakentaneet sen järjestelmän, jonka kivijalalle pohjoismainen hyvinvointivaltio, jolla nimellä tämä suomalainen järjestelmäkin tunnetaan, on rakentunut.

Viime vuosina järjestelmän rakentaminen ei ole sujunut kovin tehokkaasti ja voimallisesti johtuen siitä, että yhteiskunnassa on enenevästi esiintynyt pyrkimystä ikään kuin pois tällaisesta keskitetystä järjestelmästä, jossa tehdään joittenkin mielestä ehkä välillä perustuslaillisesti arveluttavastikin sopimuksia sekä työehdoista että myöskin muista lainsäädäntöä vaativista asioista, esimerkiksi sosiaaliturvasta.

Nyt tänä syksynä kadoksissa ollut järki on ottanut askeleita oikeaan suuntaan, ja ehkä nyt tämän taloudellisesti uhkaavan tilanteenkin siivittämänä on päädytty niin sanottuun raamisopimukseen, jonka yksi osa tämä lakiesitys on. Se on sillä tavalla mielenkiintoinen ensinnäkin, että on tietysti myönteisesti todettava, että tämä on tämän raamisopimuksen myönteisiä osia. Itse asiassa siinä ei kovin paljon ei-myönteistä asiaa olekaan. Kun tällä sopimuksella siis nostetaan sovitellun työttömyysturvan niin sanottua työaikarajaa 80 prosenttiin, mikä mahdollistaa työttömyysturvan sovitellun päivärahan saamisen myöskin yhden päivän lomautuksista, niin sillä tavalla nyt tuodaan iso joukko sellaisia lomautetuiksi jääneitä, jotka tähän saakka ovat jääneet ilman korvausta, korvausten piiriin.

Se, mikä tässä on mielenkiintoista, on se, että viime kaudella, kun ei ollut raamisopimusta, siis tällaista laajempaa sopimusta, elektroniikkateollisuus ja Metalliliitto sopivat omassa työehtosopimuksessaan lähes samanlaisesta esityksestä kuin mitä tässä sopimuksessa nyt parannellaan, mutta sen sopimuksen hinta oli se, että kun paremmin ansaitsevilta työntekijöiltä tilannetta parannettiin, vastaavasti kustannussyistä, niinhän se perusteltiin, pienipalkkaisten, erityisesti tässäkin tapauksessa naisten, myyjien, hoitajien — no, julkisella puolella lomautuksia nyt ei kovin paljon tapahdukaan, mutta nyt kuitenkin näitten pienipalkkaisten naisten — tilannetta heikennettiin ihan konkreettisesti.

Silloin vastustimme lakiesitystä täällä, siis vasemmistoliitto. Edustaja Mustajärven kanssa teimme hylkäysesityksenkin, mutta sehän meni nurin. Nyt tämä asia korjataan. Tietenkin voi sanoa, että kun on parempi hallitus kuin edellisellä kaudella, niin se korjataan, mutta ennen kaikkea se korjataan siksi, että meillä on nyt tämmöinen kattava sopimus, joka on mahdollistanut sen, että työntekijät ja työnantajat ovat olleet asiasta samaa mieltä, ja siitä on seurannut se, että hallitus on voinut antaa tämän esityksen.

Mitä tästä pitäisi oppia? Ensinnäkin tietysti ehkä voi ihmetellä, miksi sitä ei voitu tehdä edellisellä kerralla, koska se olisi ollut kaiken oikeudenmukaisuuden mukaista, jota me kaikki täällä puolustamme, kuten olemme kuulleet. Mutta ennen kaikkea se voitiin nyt tehdä siksi, että saatiin aikaiseksi tämä raamisopimus. Minusta se todistaa sen, että tämä raamisopimus on hyvä sopimus, sen aikaansaaminen oli hyväksi, mutta ennen kaikkea se todistaa sen, että me saavutamme parhaat tulokset silloin, kun suomalainen sopimusyhteiskunta toimii. Ja tämä lakiesitys kaikessa ristiriitaisessa historiassaankin on hyvä osoitus siitä, että me tarvitsemme yhteisesti sopivan yhteiskunnan, jota me täällä eduskunnassakin voimme puolustaa.