Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Tällä esitetyllä laillahan haetaan pysyvää luottomuotoista vienninrahoitusjärjestelmää, jolla pyritään tietenkin turvaamaan suomalaisille vientiyrityksille tasaveroiset mahdollisuudet kilpailijamaihin verrattuna Vientiluotto Oy:n kautta. Tässä nykyisessä työ- ja elinkeinoministeriön asetuksessa korontasausluoton kohteena olevan kaupan kotimaisuusasteen on oltava vähintään 50 prosenttia. Finnverahan soveltaa omassa toiminnassaan niin sanottua suomalaista intressiä, jolloin kotimaisuusaste voi olla 10—60 prosenttia. Tässä kyseisessä lakiesityksessä ei ole säännöksiä kotimaisuusasteesta, mutta kaikin mahdollisin keinoin ministeriössä valmistelussa olevan asetuksen sopii olla sen muotoinen, että rahoitusmekanismi on joustava ja mahdollisimman nopea, jotta suomalaiset yritykset tässä kilpailussa pärjäävät.

Tästä on esitetty arvioita myöskin niin päin, että jos kotimaisuusaste on nyt sitten vaikka 20 prosenttia tai mikä tahansa, se on omiaan ajamaan suomalaisia yrityksiä pois täältä. Minun mielestäni asia on ehkä pikkuisen päinvastoin, koska moni vientiyritys on jättänyt tänne kotimaahansa sen tiukan, kovan ydinosaamisen, huipputekniikan, ja sitten tällainen vähemmän osaamista vaativa asia, tekeminen, on mennyt jo ulos. Kyllä minun mielestäni se, että suomalaiset yritykset ovat vähintäänkin samalla viivalla kilpailijoitten kanssa, on äärimmäisen tärkeää sille, että sitä suomalaista huippuosaamista tässä maassa edelleen pysyy.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen vientiteollisuus kokee maailmantalouden taantuman erityisen voimakkaana kahdesta syystä.

Ensinnäkin vientiteollisuus vaatii pitkäaikaista luottoa, jota pankit eivät kriisitilanteissa myönnä. Viennin rahoitus on suhteellisen huonosti tuottavaa toimintaa pankeille ja sitoo pääomia pitkäksi aikaa. Rahoitushanojen tyrehdyttyä vientimme on välittömissä vaikeuksissa, sillä rahoituksen saatavuus ja hinta vaikuttaa suoraan yritystemme kannattavuuteen.

Toiseksi, vientimme keskittyy pääasiassa teollisuuden investointihyödykkeisiin. Tulevaisuudennäkymien huonontuessa on ilmiselvää, että yritykset maailmalla eivät investoi ja Suomen vientitalous kärsii.

Tämä hallituksen esitys vastaa vientiyrityksen rahoitusvaikeuksiin. On hienoa, että nostamme vientirahoitusjärjestelmän lähemmäksi kansainvälistä tasoa ja pyrimme näillä toimilla edistämään suomalaisen viennin kilpailukykyä. Ruotsissa ja Norjassa ollaan jo paljon edellä, ja muuallakin maailmalla tämänlaatuinen rahoitustoiminta osataan hyvin. Valtion väliintulolla toivottavasti pystytään takaamaan pitkäaikaisen kannattavuuden parantaminen ja myös tasaamaan lyhytaikaisista rahoitusmarkkinoista johtuvia dramaattisia seurauksia.

Pitkällä aikavälillä meidän tulee kuitenkin löytää keinoja myös pk-yritysten kansainvälistymisen tukemiseen. Suomen vienti nojaa käytännössä 25 suuryritykseen, joilla on taloutemme kannalta kriittinen merkitys. Nämä suuryritykset ovat meille hyvin tärkeitä, mutta yhtään niitä vähättelemättä vientimme kärki on melko kapea. Vientiin suuntautuvat pk-sektorin yritykset toimivat alihankkijoina ja niiden menestys on tällä hetkellä suoraan riippuvainen näiden suurempien yritysten myynnin volyymista.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys vastaa hyvin suurien vientiyrityksien tarpeeseen ja on sellaisenaan kannatettava.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, todellakin tässä on sellainen hallituksen esitys, jota ihan kernaasti voi kannattaa, ja tämä on yhteinen, yksimielinen valiokunnan mietintö. Ehkä vähän taustaksi tälle esitykselle muutama sana lähihistoriasta.

Kun 2008 finanssikriisi lähti Amerikasta liikkeelle, se tuli reaalitalouteen todeksi Euroopassa 2009 viimeistään ja oikeastaan sitä jo vähän ennen, 2008—2009 vaiheilla, se näkyi finanssipuolella. Markkinaehtoisten toimijoiden edellytys rahoittaa suuria vientikauppoja ja vähän pienempiäkin heikkeni erittäin radikaalisti, ja siinä vaiheessahan otettiin käyttöön uusia ja volyymiltään erittäin paljon suurempia vienninedistämistoimia kuin mitä siihen saakka oli käytössä. Yhteensä, jos oikein muistan, 6—7 miljardin euron verran ne limiitit nousivat, kun lasketaan yhteen vientitakuiden limiittien kasvattaminen, korontasaussopimusten kasvattaminen ja sitten kun vielä otettiin käyttöön tämmöinen luottomuotoinen suora viennin rahoitus. Näillä toimilla kyettiin vastaamaan jollakin tavalla siihen totuuteen, että finanssimarkkinat eivät toimineet, ja ne, joilla vielä vientiä oli, saivat sen rahoituksen järjestettyä.

Itse asiassa nyt käsitellään parhaillaan tätä luottomuotoista viennin rahoitusta. Sitähän meillä ei ollut pitkään aikaan käytössä. Se oli aikanaan meillä käytössä. Sitten vuonna 97 sinne tultaessa yksityinen alan toimijajoukko oli sitä mieltä, että ei tarvita sellaista luottomuotoista viennin rahoitusta, joka on julkisen vallan käsissä jollain tavalla, että yksityiset markkinat pystyvät vastaamaan tähän rahoituksen tarpeeseen, ja silloinen vientiluotto poistui markkinoilta. No, nyt se oli pois markkinoilta aina siihen vuoteen 2009 saakka, mutta kun lama tuli ja finanssipuolella tuli suurta kireyttä, nostettiin uudelleen tämä luottomuotoinen rahoitus käyttöön. Tuossa vaiheessa 2009 se otettiin käyttöön niin, että valtio suoraan, tavallaan omasta taseestaan elikkä ei Finnveran kautta, rahoitti sen, mutta Finnvera sen hoiti. Nyt tässä järjestelyssä Finnvera ottaa nuo rahat maailmalta ja valtio antaa takauksen, ja tällä tavalla vähän uudenmuotoiseksi ja paremmin toimivaksi, minunkin mielestä paremmin toimivaksi, tämä järjestelmä nyt kyetään tällä metodilla luomaan.

Kysymyshän, jos vielä sen yksinkertaisesti kuvaa, on viime kädessä siitä, että silloin kun joku suomalainen yritys myy, ei Pohjois-Koreaan mutta sanotaan nyt vaikka Etelä-Koreaan, vie vaikka hissejä sinne tai jotain muuta, niin tämä systeemi toimii sillä tavalla, että se viejä omalta osaltaan tarjoaa rahoituspaketin. Kun aikaisemmin yksityiset markkinaehtoiset maailmanlaajuiset toimijat olivat niitä, jotka sen rahoittivat, ja suomalainen taho antoi siihen ainoastaan takauksen, niin nyt tässä vaiheessa se suomalainen hissinmyyjä antaa rahoituspaketin, jossa on mukana ei vain takaus vaan myöskin se rahoitus ja siihen liittyvä takaus, ja tätä kautta tämän suomalaisen yrityksen mahdollisuudet pärjätä maailmanlaajuisessa kisassa sitten ehkä paranevat, ja uskotaan ja luotetaan siihen, että paranee.

No, mikä on tämän lakiesityksen parannus siihen aikaisempaan vuonna 2009? Nyt minä en ihan tarkkaan muista, milloin se tuli voimaan, mutta 2009 vuoden puolella se oli jo voimassa. Mikä on tämän esityksen merkittävin parannus paitsi se, että myöskin se rahoituksen hankinta siirtyy nyt Finnveran kautta? Se on minusta kuitenkin parempi, ja hyvä näin. Itse asiassa asetin silloin 2010 vuoden puolella tämmöisen asiantuntijaporukan pohtimaan tätä, ja tämähän perustuu sen asiantuntijatyöryhmän maaliskuussa 2011 tekemään esitykseen. Siis se, että se menee Finnveran kautta näin hoidettuna, se on ihan hyvä.

Toinen merkittävä muutos, mikä tässä tapahtuu tällä hetkellä vielä olemassa olevaan käytäntöön, on seuraava. Nyt kun arvioidaan, onko joku hanke kelvollinen saamaan tätä viennin rahoitusta, niin noissa säädöksissä edellytetään, että arvioidaan ensin, onko nyt varmasti sillä tavalla, että yksityisiltä markkinoilta ei tuota luottoa saa ja semmoinen monitahoinen prosessi on siinä ensin edessä jnp. Vasta sen jälkeen, jos voidaan osoittaa, että on ilmiselvä markkinapuute, tällä vienninrahoitusinstrumentilla voidaan tulla sitä yritystä vastaan ja olla rahoittamassa sen yrityksen vientihanketta. Nyt tämä säännös, jota ei ole esimerkiksi Hermeksellä tai SEKillä — siis tärkeällä saksalaisella viennin erityisrahoittajalla elikkä Hermeksellä tai Ruotsin kutakuinkin samalla tavalla omistetulla julkisella systeemillä kuin meillä — näillä kummallakaan tällaista ei ole, ja nyt tullaan niin kuin vähän lähemmäksi Ruotsin ja Saksan viennin rahoituksen järjestelyjä. Välttämättä ihan vieläkään kaikin osin me emme ole ihan samassa tilanteessa, niin kuin, oliko se edustaja Kärnä, joka täällä sanoi. Aika lähellä nyt kuitenkin ollaan. Tässä on pieni parannus siihen, mikä aikaisemmin oli tilanne tai tällä hetkellä vielä on tilanne, ja pidän tätä tosiaan hyvänä muutoksena, pienenä askeleena ihan oikeaan suuntaan.

Sen sijaan, kun täällä puhuttiin pienistä yrityksistä ja niiden vientiponnisteluista, pidän todella huonona sitä, että näitä yritysten viennin ja kansainvälistymisen rahoja leikataan ensi vuoden budjetissa, koska yhteishankkeitten rahoitus on ollut erittäin tärkeä, 43 momentilta on voitu rahoittaa, ja minä toivon, että kun hallituspuolueet nyt budjettiin tekevät tarkistuksia, niin näiltä osin voivat tätä kohtaa vähän muuttaa ja tulla lähemmäksi sitä aikaisempaa näitten yhteishankkeitten rahoitusta. Monesti pienet yritykset eivät yksin mene sinne maailmaan. Ne tarvitsevat kumppaneita ja joukolla menemistä. Niitä on rahoitettu nimenomaan tällä viennin ja kansainvälistymisen rahalla, joka on siellä momentilla 43, ja todella toivon, että sitä voitaisiin hallituspuolueidenkin toimesta nyt vielä tarkistaa.

Johannes Koskinen /sd:

Herra puhemies! Voin todistaa omalta puoleltani Finnveran hallintoneuvoston puheenjohtajana tämän edustaja Pekkarisen kuvaaman viime vuosien viennin rahoituksen kuvan muutoksen oikeaksi. On jouduttu tekemään nopeasti korjaustoimia ja pääosin oikeansuuntaisesti. Toisaalta pitää paikkansa myös se, mihin muutamissa puheenvuoroissa viitattiin, että kilpailijamaista erityisesti Ruotsi ja Saksa menivät vielä paljon reippaammin etunojassa ja riskiä ottaen viennin uusiin rahoitusmalleihin ja isompaan riskinottoon, etenkin tuolloin kahden vuoden takaisessa aallonpohjatilanteessa. Ja tulevaisuuteen päin meidän pitää kasvattaa näitä valmiuksia samantyyppiseen toimintaan, että merkittävästi Suomessa työllistäviä, isoja vientikauppoja pystytään rahoittamaan kilpailukykyisin ehdoin myös tämmöisissä vaikeissa rahoituskriisien oloissa. Tämä omalta siivultaan käsiteltävä esitys johtaa siihen suuntaan, ja oli hyvä, että hallitusneuvotteluissa tällainen täydentävä malli saatiin liikkeelle ja nyt toteutukseen.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kauma nosti esille äärimmäisen tärkeän asian eli pienet ja keskisuuret yritykset ja niiden vientimahdollisuudet. Tosin edustaja Pekkarinen samalla tavalla korosti sitä, hieman eri näkökulmasta ehkä, vähän oppositionäkökulmasta, mutta viis siitä, se on tärkeä asia ja tarvitsee kansallisia toimia, jotta nämä pienet ja keskisuuret yritykset, jonne ne työpaikat tulevaisuudessa ja nyt jo tulevat syntymään, pystyvät toimimaan kansainvälisillä markkinoilla. Se tarvitsee kansallisia toimia ja kaikkien meidän toimia. Minun mielestä Sitra on yksi toimija, joka pystyy edesauttamaan, ja heillähän olikin tässä — taitaa olla niin, että päättyy 2011 lopussa — metalliyritysten verkottuminen, vientimahdollisuuksien luominen heille. Tällaista toimintaa tämä tarvitsee, jotta me niitä uusia työpaikkoja tänne saamme ja Suomi sitten pärjää tässä kovenevassa kilpailussa.