Maija Perho /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotitalousvähennys on osoittautunut erittäin tärkeäksi toimintamuodoksi ja menettelyksi työllisyyden kannalta ja harmaan talouden vähentämisen kannalta. Työministeriö on kuluvana vuonna julkaissut tutkimuksen ja selvityksen kotitalousvähennyksen työllisyysvaikutuksista ja tullut arviossaan siihen tulokseen, että tämä järjestelmä on sekä toimiva että vaikutuksiltaan kasvava ja että sitä on edelleen syytä kehittää nimenomaan hoivapalvelujen suuntaan. Onkin ilahduttavaa, että ensi vuoden talousarvioehdotuksessa on päätetty kaksinkertaistaa hoivapalveluja koskeva verotuksessa vähennettävä summa 2 300 euroon. Olisi toki toivonut, että tämä olisi voinut koskea myöskin remontteja.

Mielestäni yhteiskunnassa ikääntymisestä johtuen kasvava hoivapalvelujen tarve on sellainen asia, joka luo näitä markkinoita lisää. Tilastojen mukaan jo vuonna 2003 on arvioitu, että kotitalousvähennyksen synnyttämiä työpaikkoja syntyi noin 8 000, viime vuonna tämä määrä kasvoi 2 000:lla eli 10 000:een, ja edelleen on selkeästi nähtävissä kasvua. Samaten on arvioitu, että pimeän työn osuus kotitalousvähennyksen toimialaan kuuluvissa palveluissa on vähentynyt 60 prosentista 25 prosenttiin.

Tämän vuoden alusta kotitalousvähennys laajeni siten, että lapsilla on mahdollisuus iäkkäille vanhemmilleen kustantaa kotiapua ja vähentää se omassa verotuksessaan. Olin tästä erityisen tyytyväinen siksi, että viime keväänä tein tätä asiaa koskevan lakialoitteen. Nyt käsittelyssä olevassa lakialoitteessa halutaan tätä sukupolvien välistä vastuunkantoa silloin, kun se on mahdollista, myöskin siirtää toiseen suuntaan sillä tavoin, että vanhemmat voivat kustantaa lapsilleen, joilla puolestaan on alaikäisiä lapsia, kotiapua, hoivapalvelua, siivouspalvelua, sellaisia palveluja, joita ehkä tässä jo uran oravanpyörässä tai opiskelun melskeessä ja tiimellyksessä tässä kiireisessä arjessa tarvitaan, jotta vanhemmilla on aikaa lapsilleen tai jotta tämä perhe voi asua jotenkuten säällisesti siivotussa kodissa. Näitä tarpeita on varmasti monenlaisia.

Tähän aloitteeseen on yhtynyt edustajia kaikista puolueista. Tämän on allekirjoittanut yli sata edustajaa, ja siksi toivonkin, että valtiovarainvaliokunnan verojaosto perehtyy tähän esitykseen ja pohtii vakavasti sen lisäämistä kotitalousvähennyksen toimialaan nimenomaan siitä syystä, että kysymys ei ole pelkästään työvoimapoliittinen, mikä sinänsä on tärkeää, vaan siinä on taustalla myös se, että voidaan helpottaa lapsiperheiden arkea, voidaan lisätä perheiden ja lasten hyvinvointia ja sitä kautta ehkä säästyä ikäviltä seurauksilta, jotka pahimmoillaan voisivat rasittaa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Perhon tekemä lakialoite täydentää hyvää linjaa, joka on aloitettu ja joka on käynyt vaikean tien. Silloin kun aloitettiin kokeilua, että kotitalouteen palkatun työntekijän kuluja tuli verotuksessa vähennyskelpoisiksi, toinen vaihtoehto oli yritystuki, mutta todettiin, että tämä verovähennysmalli on parempi. Se on edennyt hyvin, ja on todettu, että se on työllistänyt niin, kuten täällä jo todettiin edellisessä puheenvuorossa, että vuonna 2003 käyttäjiä oli 143 000 henkeä ja tehtyä työtä oli jopa noin 6 700 henkilötyövuotta ja syntyi noin 8 000 työpaikkaa. Kokoomuksellahan on tavoite, että tämän verovähennyksen kokonaismäärä kaksinkertaistetaan, ilman että mitään kotona tehtävää työtä luetaan pois vähennyksen piiristä. Palvelusektori esimerkiksi Saksassa työllistää noin 70 prosenttia ja Ranskassa 73 prosenttia.

Asenteet ovat paljon näitten vuosien aikana muuttuneet vuodesta 95, kun tein aloitteen 12. päivänä huhtikuuta edustajatoveri Osmo Kurolan kanssa, ja teksti oli aloittelevan kansanedustajan tekstiä: "Vastuu lapsista on ennen kaikkea perheellä. Perheen vastuulla ovat myös vammaiset, sairaat ja vanhukset. Niin lapsille, vammaisille, vanhuksille ja tietyissä tapauksissa sairaille on parasta saada olla kotona. On myös monia erilaisia syitä tilapäisesti tai pysyvästi palkata kotiin työvoimaa. Tämän vuoksi olisi jo työllistämispolitiikkaakin ajatellen järkevää sallia perheenkin työllistää hoitaja tai muu työntekijä kotiin, niin että hänen palkkauksensa olisi perheen verotuksessa vähennyskelpoinen." Tämä oli vuonna 95, ja sen jälkeen olen tehnyt lukuisia aloitteita tähän suuntaan ja niin ovat tehneet onneksi monet muutkin ja on päädytty tähän, että näin pitkällä ollaan. Toivon, että ed. Perhon tekemä aloite saa myötätuulta.

Kotitaloustyö ja toisten palveleminen on ihan yhtä arvokasta työtä kuin mikä tahansa muukin työ. Onneksi nyt ymmärretään, että palvelusektorilla syntyy uusia työpaikkoja, siellä on mahdollisuuksia työllistää ihmisiä, koska työttömyys on erittäin ankara kohtalo monelle.

Yksi hyvä seikka siinä, että pimeä työ saadaan pois ja tulot näkyviin — ed. Pulliainenhan hyvin usein puhuu tästä harmaasta taloudesta — on se, että työntekijät myös saavat sosiaaliturvan. Mielestäni se on yksi tärkeimmistä seikoista, että ihmisillä on sitten myös turvallinen elämä.

Monessa tapauksessa kotiapua tarvitaan. Esimerkiksi nyt puhutaan niin paljon, että pitää pendelöidä eri paikkakuntien välillä. Oikorata Lahteen on valmistunut, ja vuoroja ollaan jakamassa. Lahdestakin kulkee Helsinkiin työntekijöitä päivittäin arviolta noin 2 800. Jos nämä ovat perheellisiä, niin voi vain kuvitella, mikä tilanne siellä kotona on, jos toinen on kolmivuorotyössä ja toinen käy esimerkiksi töissä Helsingissä; tämmöinen kotiapu eri muodoissa tulee varmasti tarpeeseen. Mielestäni verotuksellisesti tulee lapsiperheitä tukea. Näin on esimerkiksi vuonna 2003 ollut Ranskassa tilanne. En ole sitä tältä vuodelta tarkistanut.

Tämän asian tiimoilta on myös otettu yhteyttä ja ihmetelty, onko järkevää, että toimitusjohtaja silittää oman paitansa. Tänä päivänä monet toimitusjohtajat hoitavat itse sihteerintyönsä. Se on ihan hyvä, että osaavat tehdä sen ja että miehetkin osaavat silittää paitojaan — toivottavasti naisetkin osaavat laittaa ruokaa — mutta tässä tapauksessa, että saisimme ihmisiä töihin, olisi tärkeää saada asianmukaisia työntekijöitä hoitamaan kotitalouksia, että perheet jaksaisivat ja työntekijät jaksaisivat käydä töissä. Työntekijöitten jaksaminen tänä päivänä työpaikoilla on keskeisiä ongelmia. Eräskin yksinhuoltajaäiti ei ostanut itselleen ruohonleikkuria, vaan palkkasi huoltoyhtiön ajamaan nurmikon, jotta sai senkin kaksituntisen leikkiä lasten kanssa tai sitten vain levätä. Tämä esimerkki käytännöstä kertoo hyvin sen, kuinka tarpeeseen tämä kotitaloustyön verovähennysoikeus on tullut.

Tässä kohtaa haluan vielä mainita sen, että Lahden seudun sotiemme veteraanit, Lahden piiri, on ottanut yhteyttä ja toivonut aloitteellisuutta kansanedustajilta, että syntyisi palveluseteli sotiemme veteraaneille. Koska he eivät enää välttämättä jaksa lähteä laitoksiin kuntoutukseen eivätkä myöskään kuntoutukseen kotipaikkakunnallaan fysikaaliseen hoitolaitokseen, olisi myös mietittävä, olisiko kotitalousverovähennyksen piirissä mahdollisuus tehdä niin, että kuntoutusmäärärahat annettaisiinkin sotiemme veteraaneille ja tietenkin myös sotainvalideille tämmöisen palvelusetelin muodossa, joka olisi sitten joko sairaanhoitoa taikka kotityötä varten, koska se kotona oleminen on myös tavallaan tietynlaista kuntoutumista. Tiedämme, että kun ikääntyvät ihmiset viedään pois tutuista kotiolosuhteista, he eivät sitten voikaan niin hyvin uudessa muuttuneessa ympäristössä.

Toivon ed. Perhon aloitteelle menestystä ja tuen omalta osaltani aloitetta lämpimästi.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Niiden muutaman vuoden aikana, joina tämä kotitalousverovähennys on ollut voimassa, on kiistatta osoittautunut, että on todella erittäin hyvästä ja toimivasta verovähennyksestä kyse. Ed. Perho omassa puheenvuorossaan perusteli hyvin kattavasti tätä lakialoitetta. Nythän vuosien aikana niin tämän kotitalousvähennyksen soveltamisalaa kuin sitten näitä euromääriä on tarkistettu, ja nyt sitten on uudesta soveltamisalasta kyse. Myös tästä aloitteesta löytyy allekirjoittaneen nimi. Me tiedämme hyvin, että lapsiperheiden taloudellinen asema ei välttämättä ole paras mahdollinen. Toivottavasti tosiaan tämä aloite johtaa sitten varsinaisiin päätöksiin ja lakiin ja siltä osin myös voidaan sitten tavallaan tämän kautta helpottaa lapsiperheiden elämää.

Mutta olen aiemminkin todennut ja haluan tässä peräänkuuluttaa sitä, että toivottavasti mahdollisimman nopeasti tulee korkeimman hallinto-oikeuden päätökset niistä asioista, jotka koskevat tämän kotitalousvähennyksen soveltamisalaa erityisesti juuri peruskorjausten ja konetyön osalta. Eri paikkakunnilla verovelvolliset ovat hiukan erilaisessa asemassa. Koskaan tietysti ei päästä täsmälleen samaan tilanteeseen, että joka paikkakunnalla tulkinnat ovat samanlaiset, mutta kuitenkin uskon, että ratkaisut ohjaavat sitten myös verottajan käytäntöä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kotitalousvähennys on osoittautunut menestystarinaksi, ja sitä on syytä vielä laajentaa. Siinä kannatettava tapa on ed. Perhon lakialoite. Olen myös allekirjoittanut aloitteen ja kannatan sitä ehdottomasti. Näin autettaisiin myös nuoria opinto- ja asuntovelkaisia.

Arvoisa puhemies! Nyt hallitus on tuomassa budjetin yhteydessä ehdotuksen kotitalousvähennyksen kaksinkertaistamiseksi, jota kokoomus ehdotti viime syksynä. Hallitus on tehnyt oikean päätöksen. Sen, minkä valtio menettää verotuloissa, se saa runsaana takaisin kotitalousvähennyksellä työllistyvien tuloveroissa. Vähennyksen kaksinkertaistaminen on tehokas työllistämiskeino ja merkitsee noin 3 000—4 000 henkilötyövuotta lisää. (Ed. Kähkönen: Ei kaikilta osin, vain hoivatyössä, mutta hyvä näin!) — Niin, korjataan. — Kun vähennyksen käyttäjien määrä jatkuvasti lisääntyy, saavutetaan 24 000 henkilön työllistäminen jo ennen vuotta 2010. Vähennys tulisi kuitenkin ulottaa myös asuntojen remonttitöihin, kuten edellinenkin puhuja mainitsi.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa yhteiskunnassa pääsi käymään sillä tavalla, että harmaan talouden harjoittamisesta tuli eräällä tavalla kansan tapa. Nyt ollaan siinä prosessin vaiheessa, jossa pitäisi opettaa se kansa takaisin siihen, että verot sitten maksetaan ja hommat hoidetaan.

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt se malli, tähän mennessä rakenteellisesti ilmeisesti ainoa — mitenkä ed. Laxell sanoi, menestystarina — jossa tämä homma on nyt onnistunut ja voidaan osoittaa aivan selvästi, että tämä on nyt vähentänyt harmaata taloutta elikkä tämä opintie on nyt hyvässä alussa. Siksi tätä laajennusta täytyy kannattaa.

Tässä yhteydessä totean vain lyhyesti sen, että tähän liittyy kuitenkin tämän talon sisällä yksi hyvin merkittävä näkökohta. Kun puhemies Ilkka Suominen aikoinaan sai tämän yli sadan allekirjoittajan käytännön lakialoitteissa yleiseksi käytännöksi, että asia otetaan silloin käsittelyyn valiokunnassa ja siitä tehdään mietintö — sehän ei tarkoita, että valiokunta päätyy samaan tulokseen, mutta mietintö tulee ja mietinnöllä, olkoon sen sisältö mikä tahansa, on perustelut siihen johtopäätökseen, johonka se on päätynyt — niin toivon, että nykyiset puhemiehet pitäisivät huolen siitä, että tätä käytäntöä myöskin noudatettaisiin, koska sillä on tämän työhuumorin kannalta aika suuri merkitys.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvään aloitteeseen liityin allekirjoittajana hyvin mielelläni. Tärkeän asian laajentaminen nimenomaan tässä tapauksessa lapsiperheisiin on paikallaan. Aivan kuten täällä on todettu, siinä vaiheessa, kun perheet perustetaan, on monenlaista velkaa: opintovelkaa tulevaisuudessa enemmänkin kuin nyt, asuntovelkaa, muita kodin hankintoja. Todella voidaan puhua elämän ruuhkavuosista tuossa vaiheessa, niin kuin aloitteen perusteluissa sanotaan. Silloin tämän aloitteen toteutuessa voitaisiin helpottaa tuota tilannetta. Näin synnytettäisiin osaltaan myöskin uusia työpaikkoja, niin kuin täällä on todettu. Tämä on hyvin myönteinen aloite, ja toivon myötätuulta sen käsittelyssä.

Paula  Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Itsekin olen tämän allekirjoittanut ja ajattelin ihan puheenvuoronkin käyttää tukien, että tämä on erinomainen aloite.

Kotitalousvähennyshän on kaiken kaikkiaan oivallinen keksintö. On tullut lisää työpaikkoja, harmaa talous on vähentynyt ja sitten, mikä hienointa, naisvaltaisten työpaikkojen määrä on lisääntynyt, koska meillä on hyvin paljon naisia työttöminä. Tietysti myöskin hienoa on se, että käyttöalaa on hiljalleen laajennettu.

Nythän ollaan suunnittelemassa ensi vuodelle, että vähennyksen ylärajaa nostettaisiin, mutta ei kaikilla käyttöaloilla. Mielestäni tätä ylärajaa voisi vieläkin nostaa ja myöskin käyttöalassa on paljon paljon laajentamista.

Ed. Perhon aloite on mitä parhain työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Täällä viitataan siihen, että kaikki isovanhemmat eivät pysty olemaan auttamassa lapsiaan hoitamalla lapsenlapsiaan ja kaiken kaikkiaan perheitä. Tässä olisi hyvä keino sen asian edistämiseksi. Kannatan lämpimästi, että tämä vietäisiin nopeasti eteenpäin.

Tuija  Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää ed. Pulliaista siitä, että hän valistaa meitä, mikä on näitten tapahtumien historia ollut. En itse tiennyt tuota sadan allekirjoittajan lakialoitteiden käsittelyn syntyhistoriaa, vaikka tiedän sen menettelytavan, joskaan se ei ole aina johtanut käsittelyyn.

Niin kuin ed. Laxell sanoi, totta kai, kun tulee verotulovähennyksenä näiden kotiin palkattujen työntekijöiden kuluja ja kun sitä laajennetaan, niin valtion verotulot tavallaan vähenevät, mutta uskon, että ne toista kautta, ihan niin kuin ed. Pulliainen sanoi, kyllä tulevat kuitenkin positiivisina näkymään valtion kassassa, koska sitten muita tukia tarvitsee maksaa vähemmän. Ja tietenkin, minkä unohdin sanoa, itse olen allekirjoittanut tämän aloitteen ja olen saanut myös hyvin paljon ihmetystä osakseni, että olen lämpimästi kehunut hallitusta siitä budjettiesityksestä, että se aikoo laajentaa kotitaloustyön verovähennysoikeutta. Pidän sitä edelleenkin hyvänä esityksenä.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda vielä esiin pari näkökohtaa, joilla perustelen tätä aloitetta.

Kilpailulainsäädännön vuoksi Raha-automaattiyhdistys on joutunut kiristämään avustuksen myöntämistä esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitolle, joka on tähän asti järjestänyt lastenhoitopalveluja tilapäisiin ongelmiin esimerkiksi lapsen sairastuttua, ja tämän avustuksen turvin hinta on voitu pitää kohtuullisena. Tämä avustaminen ei tulevaisuudessa ole enää mahdollista, ja pitäisi olla myöskin pienituloisemmalle ja keskituloiselle perheelle mahdollista näitä palveluja käyttää tai heidän vanhemmilleen sitten näitä ostaa.

Toinen tosiasia on se, että kuntien kodinhoitopalvelut lapsiperheille ovat vähentyneet erittäin radikaalisti. Yleensä niitä saa enää tilanteissa, joissa on joitakin lastensuojelullisia perusteita. Eli myös tästä syystä katson, että tälle aloitteelle on vankat perustelut.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! On helppo kannattaa ed. Perhon tekemää lakialoitetta kotitalousvähennyksen laajentamisesta ja iloita siitä, että eduskunnassa voidaan käydä tänä päivänä näin asiallista keskustelua ja, sanon, eteenpäin katsovaa keskustelua kotitalousvähennyksen laajentamisesta. Viime hallituskauden aikanahan tämä lähti matkaan. Nyt sitä on laajennettu ja laajennetaan edelleen, mutta menneinä aikoina tämä oli eräille tämmöinen hyvin suuri ideologinen kysymys, että siihen ei voida mennä, ja nyt siihen on voitu mennä. Tästä pitää iloita.

Mitä ed. Perho toi esille Raha-automaattiyhdistyksen avustuksista esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitolle, pitää paikkansa tämän kilpailulainsäädännön takia, jopa niin, että on oletettavissa, että Raha-automaattiyhdistys joutuu luopumaan avustuksista myöskin omaishoitajille palveluihin, joita omaishoitajat ovat voineet saada. Minä pidän tätä erittäin valitettavana. Totta kai silloin tarvitaan muita keinoja ja tämä kotitalousvähennyksen laajentaminen tällä sektorilla — sekä omaishoitajien puolella, vanhuspuolella että lapsipuolella — on hyvin perusteltu.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Kotitalousvähennysjärjestelmä on osoittautunut todella hyväksi ratkaisuksi. Käyttö on lisääntynyt, ja se on kiistatta parantanut pienten alan yritysten työllisyyttä. Vanhasen hallitus vuosi sitten paransi tätä järjestelmää niin, että verokirjalla tehtävä työ tuli samanarvoisemmaksi sen kanssa, jos sen työn teettää firmalla. Nyt ensi vuoden budjettiesityksessä vähennysoikeutta kaksinkertaistetaan ja erityisesti korostetaan tämän kotitalous-, hoito- ja hoivatyön merkitystä. Tavallaan sen, mihin ed. Perho tähtää, hallitus on nyt toteuttamassa.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on tullut monessa puheenvuorossa esille, tosiaankin tämä ed. Perhon lakialoite on mitä kannatettavin. Tähän kotitaloustyön verovähennykseen liittyy vielä kuitenkin semmoinen pieni verotuksellinen tai, pitäisikö sanoa sitten, verotulkinnallinen epäkohta. Nimittäin jos tätä samaa työtä varten on saatu jotakin muuta yhteiskunnallista tukea, esimerkiksi vaikka kotihoidon tukea taikka omaishoidon tukea, niin silloin ei ole mahdollisuutta tähän verovähennykseen. Monta kertaa on ollut se ongelma sitten, miten paikallinen verottaja on tulkinnut. Esimerkiksi jos omaishoitaja on ostanut vaikka ikkunanpesupalveluita ulkopuolelta, niin onko se sitten katsottu tavallaan tähän omaishoitajan toimenkuvaan kuuluvaksi? On voitu tulkita näin, että tästä työstä ei olekaan saanut tehdä tätä kotitaloustyön verovähennystä. Joten todellakin, niin kuin täällä jossain puheenvuorossa aikaisemmin tuli esille, toivoisin, että näitä verotuksellisia tulkintoja nimenomaan sitten eri puolilla Suomea yhtenäistettäisiin, jotta ihmiset eivät joutuisi eriarvoiseen asemaan.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Perhon lakialoite on todella kannatettava, ja senhän jo todistaa se, että siellä on yli sata allekirjoittajaa. Tämän pitäisi olla selvä näyttö siitä, että se on myös eduskunnan tahto, ja tuntuu ihmeelliseltä, jos tämä kohtaa vastustusta valiokunnassa tai ministeriössä. Kaikki, mikä on vähentämässä harmaata taloutta tästä maasta ja palvelee yhteiskuntaa ja säästää yhteiskunnan voimavaroja, on kannatettavaa.

Tämä, minkä ed. Essayah otti tässä esille, on tärkeä asia, että ei tule päällekkäisyyksiä, ja korvauksessa pitää olla, totta kai, semmoinen sektori, mitä yhteiskunta ei ole rahoittanut. Nämä tulkinnat pitää panna selviksi, mutta jos tämmöisellä omaishoidontukilaajennuksella saadaan yhteiskunnan maksuja pienemmiksi, niin se on mitä tavoiteltavinta tässä tilanteessa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! On todella miellyttävää kuunnella, että ympäri salia kaikki vannovat tänä päivänä kotitalousvähennyksen nimiin ja toteavat, että se on hyvä järjestelmä. Ja jos se purkaa harmaata taloutta ja lisää työpaikkoja, niin se on vähennysjärjestelmä, joka todennäköisesti haukkuu hintansa ja se on yhteiskuntapoliittisesti viisasta. Haluan kiinnittää huomiota vaan yhteen epäkohtaan, johon olen viitannut aikaisemminkin tässä samassa keskustelussa, kun puhutaan kotitalousvähennyksestä.

Kotitalousvähennykseen sisältyy edelleen 100 euron perusomavastuuvähennys, jonka yli menevältä osalta hyväksytään näitä työnantajakustannuksia. Kaikkein suurin epäkohta on se, että näistä työhön kohdistuvista kustannuksista hyväksytään vain 40 prosenttia. Siis omavastuun ylittävältä osalta hyväksytään 40 prosenttia vähennyskelpoiseksi kustannukseksi ja 60 prosenttia näistä työkustannuksista jää edelleen tämän työn teettäjän vastattavaksi täysin.

Tuntuu, ettei tähän epäkohtaan oikeastaan kukaan tartu, mutta kysyn, mitä tämä 60 prosentin työosuus sitten on. Onko se sellaista, joka ei ole hyväksyttävää vähennysjärjestelmän piirissä? Onko se vähäarvoisempaa työtä? Voidaanko tehdä siellä kotitaloudessa tai remontissa monenlaista erilaista työtä, kun tulee tavallaan tuplaomavastuu? Ongelma ei minun mielestäni läheskään aina ole se ylärajan korottaminen, koska hyvin harvoin tämä yläraja edes ylittyykään. Sitä on myöskin nostettu ihan ansiokkaasti, mutta tämä tuplaomavastuu tässä vähennysjärjestelmässä on se, joka kalvaa edelleen mieltä, ja siihenkin olisi syytä paneutua, kun mietintöä aletaan tästä asiasta valmistella.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tuskin kukaan voi vastustaa sitä, että tulee lisää mahdollisuuksia selviytyä yhä lisääntyvistä palvelutarpeista. Sen sijaan haluan tähän keskusteluun tuoda sen ajatuksen esiin, että edelleenkään kuitenkaan nämä kotipalveluvähennykseen oikeuttavat palvelut eivät ole kaikkien saavutettavissa. Hintahaarukka, joka tällä hetkellä on tutkimuksellisesti tullut esiin, liikkuu haja-asutusalueella 20 euron tuntihinnoissa ja Pääkaupunkiseudulla ja taajamissa 30 eurosta eteenpäin. Korvauksen voi saada noin kahden vuoden viipeellä, jolloin se ei vaikuta keski- ja suurituloisten elämäntilanteeseen, mutta pienituloisella ei siihen ole mahdollisuutta.

Vaarallista on se, että kunnat jo nyt arvioivat, paljonko ne voivat laskea kuntien velvoitetta muualle paikkakunnalle ostettavissa palveluissa. Pahimmassa tapauksessa syyllistetään iäkkään henkilön lapset siitä, jos he eivät osta palveluja muualla asuvalle vanhukselleen. Oleellista on myös se, että ei voi keskenään käsitellä Raha-automaatin tuen poistoa lomitus- ja sijaispalveluilta ja tätä kotitalousvähennystä. Nämä eivät korvaa toisiaan. Ne ovat ihan erilliset kysymykset, meidän satavuotinen järjestö- ja yhteisötoimintamme ja kotitalousvähennys. Molempia tarvitaan.