Jukka Vihriälä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä lakialoite, jolla tuloverolain 94 §:ää muutettaisiin siten, että kun tämä laki on tehty, se lisäisi — näin haluan ymmärtää — hevosen käyttöä nimenomaan metsätöissä ja tämä huomioitaisiin nimenomaan metsurivähennyksessä, on mielestäni erittäin tärkeä. Se on pieni asia valtiontalouden kannalta, mutta hevosten käytön kannalta tärkeä kysymys.

Ehkä tässä yhteydessä on syytä luoda pientä katsausta tämän hetken tilanteeseen hevosten suhteen. Hevosia Suomessa on noin 70 000. Määrä kasvaa tällä hetkellä vuosittain (Ed. Pulliainen: Paljonko niitä oli vuonna 50?) noin tuhannella hevosella, ja kasvusuunta näyttää jatkuvan. Esimerkiksi Hevosalan investointitarpeet -kyselyyn vastanneista 42 prosenttia aikoo lisätä omistuksessa olevien hevosten määrää seuraavien viiden vuoden aikana. Hevostalleja meillä tällä hetkellä lienee noin 15 000, ja niitä tulee lisää vuosittain noin 200. Tämä on erittäin merkittävää. Tämä ei tietenkään koske yksinomaan suomenhevosta, vaan hevostaloutta kokonaisuudessaan. Siinä on mukana lämminveriset ja totta kai myöskin ratsut ja ponit.

Hevosala on myöskin merkittävä työllistäjä ja maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäjä. Hevostoiminnan rakenteita tutkittaessa on arvioitu, että 8—10 hevosta työllistää yhden, ehkä kaksikin henkilöä, ja kun tiedämme, miten paljon näissä talleissa on tänä päivänä ennen kaikkea nuorta väkeä työssä, niin tämä on nuortenkin kannalta tärkeä toimintamuoto. Hevosalan kasvun myötä myös muut alaan liittyvät toiminnat ja palvelut, kuten rehuntuotanto, rehukauppa, rakentamisala, eläinlääkintäpalvelut, kengityspalvelut sekä varuste- ja tarvikekauppa, hyötyvät merkittävästi. Hevosmäärän kasvu ja yritysten laajentamishalukkuus tarjoavat mahdollisuuksia muun muassa kotimaiselle tallirakenteiden ja varustelun tuotannolle sekä tuotekehitykselle. Tämä on elinkeinopoliittisestikin erittäin tärkeää.

Arvoisa puhemies! Hevonen on kuulunut tiiviisti suomalaisen maaseudun työn historiaan. Nykyään hevosia ei juurikaan käytetä työtehtävissä, se on erittäin vähäistä, mutta siitä huolimatta hevosharrastuksella on, kuten edellä jo totesin, merkittävä vahva suosio. Suomessa on yhä monia sellaisia luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita, missä metsätyökoneet ja traktorit eivät mahdollista tarpeeksi esimerkiksi pienimuotoista karsintaa. Hevostyön historiallisen merkityksen vuoksi hevosten käyttöä työtehtävissä hevosharrastuksen lisäksi olisi syytä kannustaa myös valtion toimenpitein. Pienimuotoisissa metsätöissä hevonen on yhä apurina erittäin hyvä.

Olisi tärkeää, että myös lainsäädännössä huomioitaisiin hevostyön edut luonnolle sekä historiallisen hevostyöperinteen vaaliminen. Siinä mielessä olen tehnyt tämän lakialoitteen, että tämä innostaisi. Myönnän avoimesti, että muutama hevosella metsätöitä tekevä henkilö on ottanut yhteyttä ja pyytänyt kiinnittämään tähän huomiota. Minä luulen, että tämä ei valtiontaloutta kaataisi mihinkään, mutta erittäin merkittävästi saattaisi pitkällä juoksulla vahvistaa myös hevostaloutta tässä maassa, ja ennen kaikkea luonnon monimuotoisuuden kannalta tämä olisi perusteltua.

Toivon, että valtiovarainvaliokunta ottaisi tämän käsittelyyn, ja totean, mitä Maaseudun Tulevaisuus eilen kirjoitti vielä hevostaloudesta, kun otsikkona oli "Hevonen tuli takaisin": "Suomen maaseudulle hevonen sopii hyvin. Hevosharrastus on myös erinomainen esimerkki maaseutua ja kaupunkia yhdistävistä tekijöistä. Kun suurin osa harrastajista tulee kaupungeista, tutustuttaa hevonen monta kaupunkilaisserkkua maaseudun elämään."

Mielestäni tällä lakimuutoksella, tuloverolain 94 §:n muutoksella, voitaisiin edistää omalta osaltaan suomalaista hevostaloutta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen allekirjoittanut tuon lakialoitteen, kun ed. Vihriälä sen mahdollisuuden minulle soi.

Totean vaan historiasta eräällä tavalla täydennyksenä ed. Vihriälän äskeiselle hyvälle esitykselle sen, että 50-luvulla meillä oli Suomessa vähän yli 400 000 hevosta. Niitä hevosia varten meillä oli noin puoli miljoonaa hehtaaria peltoa, jossa ne kaurat sun muut ja heinät tuotettiin. Tällä hetkellä meillä on ne puoli miljoonaa hehtaaria nyt peltoenergiaa varten odottamassa, kun tässä välivaiheen aikana ovatkin sitten energian lähteenä olleet fossiiliset energian lähteet, joittenka kohdalla nyt on käyvä niin, että niitten hinta tulee yhä arvokkaammaksi ja arvokkaammaksi. Tämä päivä on tässä suhteessa historiallinen, kun varmuusvarastoja ruvetaan käyttämään, sellainen tilanne. Jos tämän päivän sanoma olisi sanottu jollakin maanpuolustuskurssilla alkuvuodesta, niin sille kenraalille tai everstille olisi sanottu, että höpö höpö, mutta nyt asianlaita vaan näin on.

Elikkä siis toisin sanoen me olemme siirtyneet energiataloudellisesti ihan uuteen kulttuuriin ja aikakauteen. On hyvä, että myöskin lainsäädäntö on tässä mukana.

Pekka Vilkuna /kesk:

(Ed. Salo: Ed. Vilkuna on kyllä tässä asiassa esteellinen, niin sanotusti oma hevonen ojassa!) Arvoisa herra puhemies! — Kommentti kyllä oli aika osuva! Ed. Vilkuna taitaa olla tässä mielessä nimenomaan tässä talossa ainut, joka on niin sanotusti jäävi tässä asiassa. Minä vähän luulen, että jos tästä talosta meille annettaisiin oikeus, että tuolla on hevonen, siellä on valjaat, siellä on reki ja metsässä on puita, käy hakemassa, niin taitaisinpa olla ainut, joka sen tekisi. (Ed. Pulliainen: Ei muuten olisi!) — Minäpä vähän luulen, että se jää vaan käymättä. No, tämä on minun käsitykseni asiasta.

Ed. Vihriälän lakialoite on hyvä, ja perustelut, millä ed. Vihriälä äsken tätä asiaa toi esille, hevostalouden laajuus, hevostalouden merkitys, ovat faktoina aivan oikeat, mutta minun mielestäni tämä rinnastus tähän asiaan on täysin tarpeeton sikäli, että se on todella todella marginaalin marginaali, mitä tämä tulee vaikuttamaan valtiontalouteen. Niitä ei ole, Suomessa hevosella työtä tekeviä henkilöitä, kuin muutamia kymmeniä korkeintaan tänä päivänä. Jos he sitten saavat tämmöisen oikeuden, se ei ole mitään muuta kuin valtiovallalta tunnustus sille, että hevostalous on merkittävä elinkeino kokonaisuudessaan.

Se on merkittävä harrastus. Taitaa muuten olla ainut harrastus, joka pyörii kotimaisella energialla. Eivät siellä jääkoneet meuhaa eikä torjunta-aineita ruiskutella nurmikentille, niin kuin muissa harrastuksissa. Hevonen toimii kotimaisella energialla, ja se on merkittävä asia. Siinä mielessä kaikki, mitä hevostalouden eteen tehdään, on myös kansantaloudellisesti oikein. (Ed. Salo: Ellei ole tuontikauraa!) — Ei tarvitse Suomessa tuontikauraa. Ne elävät sitten kyllä heinälläkin sen hetken, jos kaurat pääsevät sippaamaan. Se on aivan varma asia.

Mutta todella hevostalous on monitahoinen, moniulotteinen. Siellä on ravia, siellä on ratsastusta, siellä on terapiaa, siellä on vaellusta. Yhtenä pienenä osana on tämä työhevonen. Kaikkien pitää olla yhteiskunnan suojeluksessa, että se koko kenttä laajenee ja tuo sitä kautta työtä ja toimeliaisuutta maaseudulle ja näin pitää moniarvoisen maaseudun voimissaan. Lakialoite on mitä kannatettavin, ja ihmettelen kyllä, jos tämä ei etene, sikäli että sillä ei ole mitään muuta kuin positiivinen henkinen merkitys tässä maassa.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Vihriälä on tehnyt erittäin hyvän aloitteen, jota kannatan hyvin vahvasti. Olen yksi sen allekirjoittajista ja iloitsen, että ed. Pulliainen on heti toisena allekirjoittajana tässä hyvässä aloitteessa mukana.

Ed. Vilkunalle voisin väittää, että jos tähän tuodaan hevonen, ajovehkeet ja haettavaa puutavaraa, niin kyllä se lähtee metsästä pois kelillä kuin kelillä. Olen sitä nimittäin tehnyt.

Aloite on oikein hyvä. Vaikka täällä puhutaan marginaalin marginaalista, niin tämän ei tarvitse olla näin. Kuten täällä ed. Pulliainen toi esille, 1950-luvulla ja vielä pitkälti 60-luvulle hevonen oli se voimanlähde, millä Suomen puutavara otettiin metsästä pois. Vasta sitten 1960-luvun lopulla hevonen alkoi väistyä ainakin Keski-Suomesta, ja tämä tapahtui hyvin nopeasti siten, että 1970-luvulla voi sanoa, että oli jo väistynyt. Metsässä hevonen oli voimanlähteenä paljon pitempään kuin pellolla, 10—15 vuotta myöhempään.

Syyt, jotka puoltavat hevosen käyttöä metsätöissä, liittyvät juuri siihen, että kun on harvennushakkuu, erityisolosuhteet, olosuhteet, joissa halutaan vaalia luontoa, luonnonmukaisuutta, korjataan tuulenkaatopuita tai muita erityispuita, niin tällaisessa tilanteessa hevonen on aivan lyömätön. Voin kokemuksesta sen sanoa, että kun olen maataloustraktorilla tänäkin kesänä yrittänyt metsästä ottaa puuta irti, niin olen ajatellut monta kertaa, että olisipa hevonen, niin paljon paremmin tuo homma tapahtuisi. Saisi enemmän tulosta päivässä, ei vahingoittaisi jäljelle jääviä puita, ja kaikki tapahtuisi myös siististi ja luonnonmukaisesti.

Mutta nimenomaan työn tulosta tulisi enemmän ja metsätaloudellisesti siten, että ei siellä jäljelle jääviin puihin tulisi niin paljon kolhimisia. Tietysti, jos on taitamaton hevosmies, hän ohjastaa sillä tavalla, että ne puut rikkoutuvat, mutta hyvin pian sen oppii, ja jos ei isäntä vielä osaa, niin hevonen kyllä osaa melkein huonoa kuskiakin paremmin, jos on tottunut hevonen. Mutta nyt on tietysti tilanne se, että nyt hevoset kyllä kaipaavat tuon opettamisen, mutta ne kyllä hyvin nopeasti sen oppivat. Maataloustraktori lumikelissä ilman erityisketjuja on kelvoton tuolla metsätöissä. Silloinhan vasta hevosella siellä työkausi alkaa.

Elikkä aloite on oikein hyvä. Taloudellisesti valtio ei tässä menetä mitään. Muuta kautta saisi nuo verotulojen menetykset, muiden verotulojen kautta, takaisin. Tämä elvyttäisi maaseutua ja ennen kaikkea vaalisi tuota kulttuuriperintöä, mikä liittyy hevosen käyttöön ja myös hevosen käyttöön työvälineenä, auttaisi ympäristöystävällistä metsänhoitoa, ja ne, jotka ammatikseen tätä tekevät — hyvin harvalukuinen joukko hevostalousyrittäjinä metsätöitä, heitä on, heitä on todella — niin he kyllä tekevät työtä hyvin tehokkaasti. Toivoisin, että tämä lakialoite, vaikka tässä nyt ei toistasataa nimeä ole alla, mutta kun se on niin ainutlaatuisen tärkeä, menisi valiokuntakäsittelyyn ja voisi tulla mahdollisimman pian lainsäädännöksi.

Aulis  Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätaloustöiden rakennemuutos näkyy selkeästi Suomen hevostilastoissa. Tosiaan 1950-luvulla oli yli 400 000 hevosta. Se laski sitten 20 000:een ja on noussut nyt takaisin 70 000:een johtuen lähinnä siitä, että tähän urheilutoimintaan, ratsastustoimintaan, harrastuspuoleen hevosta käytetään vähän Ruotsin mallin mukaan. Ruotsissahan on ollut aivan toisenlainen tilanne. Siellä on hevosten määrä ollut aina suuri. Hevosurheilu on jopa urheiluna ollut suosituimpia, peräti suosituin. Ruotsissa on myös näitä pieniä metsätalousyrittäjiä ollut, ja siellä on kehitetty työvälineitä hevoskorjuuseen. Onneksi heitä on meilläkin muutamia kymmeniä, ja ymmärtääkseni he ovat lisääntymässä. Puistoalueilta, luonnonsuojelualueilta kerätään hevosilla puuta.

Tämä ed. Vihriälän tekemä lakialoite on aivan kannatettava. Sillä on todella vähäinen valtiontaloudellinen merkitys, mutta sillä voi olla kannustava vaikutus tähän hevosen työkäyttöön, ja näiden työvälineiden valmistukseenkin sillä voi olla arvaamattoman suurikin vaikutus välillisesti, vaikka näitä yrittäjiä ei nyt niin valtavaa määrää tule äkkiä. Se on selvä, että konevoimalla puut jatkossakin korjataan. Kaiken kaikkiaan metsurivähennyksessä tämä voitaisiin huomioida. Se olisi se kannatettava muoto tämän asian edistämiseksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Vanha hevosmies olen minäkin, monta kertaa hevosen valjastanut ja hieman metsätöissäkin hevosen kanssa ollut. Nyt en tosin enää tunnusta olevani hevosmies, mutta vanha kylläkin. Jos minulta olisi pyydetty allekirjoitusta tähän aloitteeseen, olisin sen varmasti tehnyt. Ed. Kallis omasta ryhmästäni näyttää nimensä tänne panneen. En tiedä, koskettaako tämä Forillaa, mutta joka tapauksessa kyllä uskon, että meidän ryhmästämme olisi löytynyt kannatusta. Jatkossa, kun tätä toivon mukaan käsitellään, hevosta kunnioittaen tuemme, että tämä esitys menisi eteenpäin ja läpi.

Hevonen on ollut Suomen kansantalouden ja kansan vaikeina vuosina ja monina aikoina tavattoman arvokas työntekijä siinä missä ihmisetkin. Eli tälle aloitteelle löytyy kyllä hyvin mielenkiintoisia hyviä perusteita, jotka kestävät päivänvalon, ja siksi toivon, että tämä saisi myönteisen eteenpäinmenon.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin olisin toivonut, että tätä lakialoitetta olisi mahdollisesti esitelty enenevästi myöskin kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsenille, koska ainoana edustajana tässä omasta ryhmästäni voisin todeta, että uskon, että kaikki ovat tästä asiasta henkisesti aivan samaa mieltä: pieni fiskaalinen asia, jolla saattaa olla nimenomaan psykologinen vaikutus siihen, että varsinkin suomenhevoskanta, joka joskus on ollut myös uhattuna Suomessa, pysyisi vahvana ja perinteet säilyisivät.

Minä kuulun siihen ikäluokkaan, että minulla ei ole kokemusta siitä työstä, kun hevosella kerätään puita metsästä, mutta uskon, että se on nimenomaan sellaisissa paikoissa hyvä työväline, joissa halutaan vaalia esimerkiksi metsänpohjaa ja tehdä mahdollisimman vähän vahinkoa metsänpohjalle ja muulle puustolle, ja tiettyjen puistoalueiden lähettyvillä jne. Monella minun ikäluokastani varmasti muistikuvat hevoskorjuusta ovat Mikko Niskasen elokuvasta "Kahdeksan surmanluotia", missä päähenkilö teki tätä työtä aika rankastikin ja käytti hevosta korjuutöissä.

Toivoisin nyt vaan, arvoisat keskustalaiset, kun teistä monet ovat täällä käyttäneet vakuuttavia puheenvuoroja tämän osalta ja teillä nyt niitä ministereitä riittää ja kun tässä aloitteessa ei ole yli sataa nimeä ja se saattaa jäähtyä tuonne valiokuntaan näitten valtiopäivien aikana käyttämättömänä, että hoidatte nyt yhtä tyylikkäästi tämän lakialoitteen myös läpi, ettei se jäisi pelkkien puheiden varaan, vaan tällainen pieni asia, jolla ei ole mitään fiskaalista merkitystä, hoidettaisiin tyylikkäästi. Kehottaisin teitä kääntymään omien valtioneuvoston jäsentenne puoleen ja hoitamaan niin, että tästä tulee laki.