Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisen aloitteen yhteydessä keskustelimme jo metsäasioista. Näin tapahtuu lakialoitteenikin kautta.

Tämän kuluvan vuoden aikana ja viime vuoden lopulla osaltaan sääolosuhteet ovat vaikeuttaneet nykyisen, koneella tapahtuvan metsänkorjuun tekemistä. Me muistamme, kuinka pitkään kesti viime talven tulo, että ensinnäkään tuli lunta ja että maat jäätyivät. Kun nyt ne metsänkorjuutyöt tosiaan tehdään pääosin koneellisesti — ei hevosella, vaan raskailla koneilla — niin paljolti myös metsänkorjuu nimenomaan harvennus- ja hoitohakkuissa vaikeutui menneen talvikauden aikana. Itse asiassa vasta helmikuussa maa jäätyi sillä tavalla, että pystyttiin tekemään korjuukoneilla hoito- ja harvennushakkuita, ja siinä jäi itse asiassa hyvin lyhyt korjuukausi talvikorjuille. Kun sitten tuli kevät, me kaikki muistamme sen työmarkkinahäiriön, joka oli usean viikon ajan. Tämä merkitsi sitä, että metsänhakkuissa ne hakkuut ja myös puukaupat, jotka oli suunniteltu kesäkaudelle kesäkorjuuseen, kokivat voimakkaan häiriötilan. Tämän kokivat myös metsäkoneurakoitsijat ja kuorma-autoyrittäjät. Tämän häiriötilan vaikutukset heijastevaikutuksina tulevat ulottumaan pitkälle tulevaan syksyyn, yli vielä senkin, kun maa käy jäätymään.

Eli meillä on nyt puukauppatilanteessa ainutkertainen häiriötilanne, joka ajoittuu verotuksen kannalta sellaiseen aikaan, jolloin perinteisen ja hyvin luontoon soveltuvan, metsänhoidollisen pinta-alaverotuksen kausi on päättymässä. Tässä tilanteessa tämä vaikuttaa puukauppoihin hyvin ongelmallisesti. Monet ovat suunnitelleet tekevänsä puukauppoja juuri nyt, kun pinta-alaverotus on vielä mahdollinen, mutta tämä kauppatilanne ja ennen kaikkea korjuutilanne tapahtuu sekä luonnonolosuhteitten että työmarkkinoiden häiriöiden aikana.

Tämä vaikuttaa taas sitten osaltaan ongelmallisesti puuta jalostavan teollisuuden toimintaan. Jo ennakkoon on sahojen ja mekaanisen puunjalostuksen kohdalta haluttu viestittää päättäjille, että tilanne on arvaamaton. Arvaamattomuus saattaa pahimmillaan merkitä sitä, että tulee sellaisia häiriöitä, että sahayrittäjät joutuvat vaikeuksiin ja vaikeuksissa jopa lopettamaan toimintansa. Tämä taas heijastuisi hyvin nopeasti metsäkoneurakoitsijoitten ja kuorma-autoyrittäjien ongelmina. Samoin tällä olisi kielteinen vaikutus työllisyyteen, ja kun me tiedämme, miten vaikeat ovat kuntatalouksien tilanteet, niin jos näissä työllisyyteen ja yrittäjyyteen vaikuttavissa asioissa tapahtuu häiriöitä, niin tämä on hyvin ikävää kaikille osapuolille, myös niille osapuolille, jotka eivät itse suoranaisesti ole millään tavalla metsän kanssa tekemisissä.

Jotta häiriötilanteita voitaisiin eliminoida, olen aloitteella halunnut viestittää tarpeen jatkaa pinta-alaverotuskautta. Tässä aloitteessa olen ehdottanut puoltatoista vuotta, kesäkuun loppuun 2007 asti. Tämä ei vaatisi mitään erillisiä järjestelyjä teknisesti. Yksinkertaisesti vain siirtymäkautta jatkettaisiin, jolloin niiltä luonnonolosuhteitten aiheuttamilta muutoksilta ja työmarkkinahäiriöitten seurauksilta, joita puukauppatilanteeseen, korjuutilanteeseen on tullut, voitaisiin osaltaan välttyä ja osaltaan luoda edellytyksiä sille, että maan puuhuolto voisi toimia normaalisti.

Jos maan puuhuolto kokee häiriöitä, tilanne ei ole ollenkaan yksinkertainen vientimarkkinoitten osalta. Mekaanisen puunjalostuksen tuotteet ovat vientimarkkinoitten ja kansantaloutemme kannalta hyvin tärkeä vientiartikkeli. Jos menetetään vientimarkkinoita, ei ole ollenkaan yksinkertainen asia kovassa kilpailutilanteessa saada niitä takaisin. Me tiedämme sen, että Keski-Euroopassa on sahatavaran ja mekaanisen puunjalostusteollisuuden tuotteiden ylitarjontaa. Kyllä hyvin nopeasti se suomalaisten vientimarkkinoitten mahdollisuus, mikä nyt on, menetetään, ja jos se menetetään, sen takaisin saaminen on erittäin vaikeaa, ja siinä voi olla se tilanne, että enää ei olisi se yrittäjäkään tavaroitaan toimittamassa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä kysymys, joka ei ole suinkaan marginaalinen, voitaisiin tajuta ja toimia aloitteessa esitetyllä tavalla, jatkaa pinta-alaverotuksen siirtymäkautta, jotta välttyisimme puumarkkinoitten ja kansantalouden tarpeettomilta häiriötilanteilta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pätkiiköhän minulla nyt muisti, mutta minulla on semmoinen vaikutelma kuin ed. Oinonen olisi tehnyt tämän lakialoitteen jo aikaisemminkin ja ajanut tätä asiaa aika intensiivisesti.

Tämä loihee minut kysymään ed. Oinoselta, että kun tässä ei aivan sataa allekirjoitusta ole mukana tukemassa tätä hanketta, niin mistä ed. Oinonen on nyt saanut sen uskon, että tuo signaali menisi nyt jollakin tavalla tässä siunaukselliseen maaperään ja johtaisi spontaaneihin tuloksiin esimerkiksi hallituksen taholta. Kun minä olen ymmärtänyt, että ed. Oinonen on hallituksen uskollinen soturi, hallituspuolueen jäsen, keskeinen vaikuttaja, niin halusitteko yksinänne kerätä nämä kaikki pinnat tämän lakialoitteen läpimenosta, kun ei ole muita nimiä tullut tähän kerätyksi?

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Muistan, kun pääministeri Ahon hallituksessa tätä pääomatulojen verouudistusta tehtiin, joka sinänsä onnistui erittäin hyvin, yhteisöveron puoli erityisesti. Silloin pohdittiin siinä veropoliittisessa ministeriryhmässä tätä kysymystä metsäverotuksen osalta, siirtymää, ja silloin vuonna 1992 päädyttiin pitkän harkinnan jälkeen siihen, että 13 vuotta otetaan siirtymäajaksi, jolloin on valinnanvapaus, jonka jälkeen sitten eli vuoden 2006 alussa on lopullisesti siirryttävä myyntiverotukseen. Tämä oli Ahon hallituksen päätös, jonka eduskunta sittemmin muistaakseni aika yksimielisesti tältä osin hyväksyi.

Nyt tämä siirtymäkausi on päättymässä, ja ed. Oinonen on siinä mielessä ajankohtaisella asialla, mutta toisaalta kyllä joutuu kysymään, eikö 13 vuoden tiedossa oleva siirtymäaika ole aika pitkä asiassa kuin asiassa ja anna mahdollisuuksia kaikille niille, joita asia varsinaisesti koskee, varautua tähän. Tuleeko näitä esitettyjä suuria ongelmia nyt vuodenvaihteen ympärillä puukaupassa, sitä emme ihan varmaksi vielä tiedä, mutta tietysti on hyvä, että asia on esillä, ja toivon, että keskustajohtoinen pääministeri Vanhasen hallitus nyt tutkii, oliko Ahon hallitus oikealla linjalla tämän 13 vuoden siirtymäkauden osalta vai ei.

Tämä on nyt herätetty. Ed. Oinonen on tätä kyllä kirjallisin kysymyksin, toimenpidealoittein ja lakialoitteinkin aikaisemminkin pannut pohdintaan, mutta asiassa ei ole hallitus lähtenyt millään lailla liikkeelle, toivottavasti nyt harkitsee.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän käydystä tähänastisesta keskustelusta jo. On hyvä, että ed. Kankaanniemi Ahon hallituksen jäsenenä haluaa evästää tässä suhteessa nykyistä hallitusta, koska tässä on todella evästämisen paikka.

Jos yleensä ajatellaan metsätaloutta, niin kuten aiemmissa lakialoitteissani olen tuonut asiaan liittyen esille, 13 vuotta on varsin lyhyt aika. Jos nyt istuttaa suomalaisen puun maastoon, tyypillisen metsätalouden puun, niin 13 vuoden kuluttua se on hyvässä lykyssä miehen parin mittainen, mutta mikään korjuukypsä puu se ei ole vielä, vaikka tuo 13 vuotta kerrottaisiin muutamilla kertoimillakin.

Tämän vuoksi tuo siirtymäaika 13 vuoteen sidottuna jo lähtökohdissaan sisälsi ongelmia, joissa unohdettiin metsätalouden näkökohdat, mutta silloin haluttiin tehdä uuden tyyppinen verojärjestelmä, joka oli — olen tutkinut asiantuntijalausuntoja — vastoin useimpien asiantuntijoitten lausuntoja, nimenomaan metsänhoitoa edustavien, kunnallistaloutta edustavien, verotustekniikkaa edustavien, melkeinpä kaikkien tahojen vastainen, mutta se silloin haluttiin kuitenkin tehdä.

Nyt ollaan sitten tietyssä tilanteessa, kun tuo siirtymäkausi on päättymässä, mutta 13 vuotta sitten ei semmoista säiden ennustajaa ollut, joka olisi tiennyt ne olosuhteet, jotka olivat menneen vuoden lopulla, tämän vuoden alussa, eikä kukaan saattanut arvata, että näin pitkä koko maata koskettava työmarkkinahäiriö olisi asiaan tullut. Keski-Suomessa on puunjalostajia, jotka kokevat tilanteen ongelmalliseksi. Esimerkiksi tiedän hirsitalovalmistajia, hirsimökkivalmistajia, jotka pelkäävät kauppasopimusten tekoa tulevan talvikauden aikana ja tulevalle keväälle, koska ei ole varmuutta raaka-aineitten saannista. Heillä on tämä epävarmuus, pystyvätkö he sitten vastaamaan vientimarkkinoille — Keski-Suomestakin viedään aina Kaukoitää myöten tavaraa — pystyvätkö he vastaamaan tavaran toimituksesta. Kun suomalaisten valtti kovasti kilpailluilla markkinoilla on paitsi laatu myöskin aikataulun pitäminen, toimitusvarmuus, niin nyt ei ole varmuutta siitä, onko saatavissa raaka-ainetta. Tämä on käytännön arkipäivää muun muassa keskisuomalaisilla hirsitalojen ja hirsihuviloitten valmistajilla.

Minä nyt toivon, että asiaa voitaisiin hoitaa, ihan avoimesti katsoa tämä ongelma, johonka ollaan tässä suhteessa ajautumassa ja joutumassa, että emme menisi ajopuuna kohti törmäystä. Kysymys ei ole marginaalisesta asiasta, vaan taloutemme perusasioista, metsätaloudesta. Myöskin kemiallisen metsätalouden kohdalta voidaan sanoa, että myöskin siellä koetaan tilanteessa ongelmia.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salo odottaa katsausta tulevaan metsätalouteen. Voisin tässä omakohtaisesti vähän sitä asiaa tarkastellakin. Nimittäin tunnen, että omissa metsissäni kasvu on kyllä kunnossa ja homma järjestyksessä, mutta puut kasvavat niin pienessä koossa, että päätehakkuuseen on kovin vähän mahdollisuuksia. Tosin tänä aamuna tänne lähtiessä, kun eduskuntatyö alkoi, kävin katsomassa niitä pinoja, mitkä olivat tien laidassa, ja täytyy sanoa, että ei se vaatimatonta tämä hakkuu ole, kun niitä viimeisiä puita kaadetaan. Siltä osin, kun seuraava välikommentti, kuten ymmärrän, tulee varmaankin ed. Kankaanniemen suusta lausuttuna keskisuomalaisittain, että Lahtela puhuu omassa asiassa, siitä ei ole kysymys. Lahtelan puut ovat pinossa (Naurua) ja tämä asia on kunnossa siltä osin. Puhun vaan yleisesti kansan asiasta tässä.

Ed. Oinonen on tehnyt erinomaisen aloitteen, niin kuin tietysti tässä puheenvuorossa oikopäätä kuuluukin todeta. Mutta pieni kauneusvirhe siinä on olemassa. Siinä sanotaan, että tämä laki tulee voimaan 3. kesäkuuta 2005. Nyt kun elämme syyskuuta, niin tässä olisi vähän pienestä taannehtivasta voimaantulosta kyse, mutta ei se nyt liene niin. Siinä vaiheessa, kun eduskunta lakia säätää, se kyllä kirjoittaa sinne oikeat päätökset. Laki tulee voimaan silloin, kun eduskunta on sen hyväksynyt ja presidentti vahvistanut.

Ed. Oinonen tässä aloitteessaan käy todella kipeään asiaan kiinni. Teollisuuden puuhuollon turvaaminen on kaiken a ja o. Puuhuolto toimii tänä vuonna 2005, mutta toimiiko se 2006 ja 2007, se on se kysymys. Näin arvellen kaikki nekin porkkanat, mitä siihen tarvitaan, pitäisi löytää, mutta ehkä on syytä miettiä myöskin vähän tätä aloitetta laajemmin, mitkä ovat ne tavat ja temput ja kiihokkeet, millä syntyy tämä puun kumoaminen sieltä kannolta teollisuuden tarpeisiin.

Ovat jotkut oppineet, minua viisaammat tässä asiassa, jotka ovat yleensä perillä asioista, kertoneet, että aina, oltiinpa myyntiverotuksessa tai pinta-alaverotuksessa, tulee toisen taikka kolmannen sukupolven kohdalla se sukupolvi, joka kumoaa ne puut ja tarvitsee ne rahat verotusmuodosta riippumatta. Näin tämä kierto jatkuu. Mutta toimiiko tämä saumakohta vai ei, siitä on kysymys. Näin ajatellen ja arvellen kaikki herkkyys vuodenvaihteen tuntumassa, saadaanko tämä asia pelaamaan, tulee hoitaa ja tehdä.

Ed. Oinosen aloite, minkä puolesta olen aikaisemminkin puhunut, on erinomainen, mutta tietenkin asia on vähän muuttunut, kun pankit, verottaja ja muu yhteiskunta ovat lähteneet mukaan siinä, että kun myyntipäätös saadaan syntymään, niin muun muassa pankit rahoittavat tämän asian ja verottaja tulkitsee, että silloin tulo on tullut vuoden 2005 puolella, vaikka hakkuita ei kerittäisi tekemäänkään. Tältä osin osa tämän lakiesityksen perusteluista ikään kuin vesittyy. Mutta huoli on kuitenkin aito ja oikea.

Jos ajatellaan, niin suomalainen teollisuus on tällä kertaa kilpailukykyinen ja se on todennäköisesti eteenkinpäin. Puita tarvitaan, ja sen järjestelmän pitää pelata. Mutta ed. Kankaanniemi muistutti siitä, kuka moisen pääomaverotuksen on luonut ja rakentanut, tämä Ahon hallitus, erinomaisen ratkaisun sinällään, vaikka pidänkin sitä vääränä. (Naurua) Mutta yksi tietysti oleellinen osa, mikä jäi ed. Kankaanniemeltä mainitsematta, oli se, että silloin 24 prosenttia oli muistaakseni pääomaveroprosentti, millä tämä asia tehtiin ja ratkaisu saatiin liikkeelle. Mutta nyt tässä välillä nykyinen, edeltävä tai sitä edeltävä tai vielä sitäkin edeltävä hallitus ovat olleet ryöstö- ja riistolinjoilla, kun tämä veroprosentti on nostettu 28—29 prosenttiin. Tämä ei ollut oikea suunta eikä oikea tuntuma tässä pelissä.

Herra puhemies! Pelkään yhtä sellaista erinomaista asiaa, mitä teollisuus ja tämä kuralla oleva kuntatalous, mistä valtionhallinto ei ole ollenkaan ulkona, ajaa ja — sanoisinko nyt vähän kansanomaisesti, että pikkasen olen havainnut — kähmii: uutta pinta-alaperusteista veroa, mitä tämä Oinosen aloite ei tietenkään tarkoita missään muodossa, kähmii ja suunnittelee tätä maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveroa ja sitä kautta olevine eri versioineen pyrkii löytämään kiihotteita puukaupan käymiseksi. Tästä asiasta sanon tällä kertaa selkeästi, että jyrkästi sanoudun irti ja toivon, että myöskin syntyy sellainen järki ja järjestys näissä valmistelevissa piireissä erityisesti täällä eduskunnassa, että se asia lopetetaan nyt kertaheitolla. Jos Ahon hallitus oli ennen suuressa viisaudessaan luomassa tätä epäonnistunutta pääomaverojärjestelmää, se on se vaara, ettei tämä nykyinen Vanhasen hallitus palaisi taas takaisin vanhaan ja loisi tämmöistä kiinteistöverojärjestelmää. Se vaara on tässä nyt olemassa.

Vaikka salissa en yhtään sosialidemokraattia näekään, niin tiedän, että sosialidemokraattinen riistokäsi miettii ja halajaa kaikin tavoin ja keinoin niitäkin ropoja, mitä kuntakassaan saataisiin maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveron kautta. Siinä meidän porvaririntamassa pitää pitää silmät auki ja kaikin tavoin on estettävä kaikki semmoiset toimenpiteet, mitä sen eteen ollaan tekemässä, suunnittelemassa, juonimassa, salakavalasti ollaan käymässä yhteiskunnan omistavan luokan portaisiin. (Ed. Salo: Tulkaa tänne puolelle!) Sen jälkeen, kun yhdestä verosta luovutaan, niin toista ollaan luomassa. — Ed. Salo, minä toivon, että edes kokoomus seisoo ryhdikkäänä tässä asiassa (Ed. Salo: Seisoo!) ja vastustaa kaikin tavoin kaikkia semmoisia uusia verokikkailuja, mitä tähän nyt ollaan luomassa.

Toivon, että ed. Oinosen aloite herättää päättävät joukot siinä asiassa, että jotain tarvitsee tehdä, mutta teollisuus tarvitsee puunsa eikä isännän pussilla saa riistämässä edelleen tulevaisuudessa käydä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela käytti erinomaisen puheenvuoron. Jotta kukaan ei ajattelisi, että tässä ajatellaan niin kuin uutta veromuotoa, korostan sitä, että tämä on selkeä esitys nykyisen pinta-alaverokauden jatkamisesta yrityksenä eliminoida niitä ongelmia, jotka ovat ilmiselvästi tulossa.

Ed. Seppo Lahtela viittasi siihen, että on olemassa tämä mahdollisuus, että ostajan rahoittajapankki huolehtii siitä, että puuta voidaan sitten katsoa myydyksi tällä kaudella, vaikka se korjattaisiin myöhemmin. Tämä ratkaisu on, mutta tässä tulee sitten kysymys, että hyvin harvat metsänomistajat tätä loppujen lopulta tietävät ja harvoilla metsän ostajilla, vaikka metsäkauppa on keskittynyttä, on sitten tämä pankkirahoitusmahdollisuus, niin että pienemmät sahayrittäjät, jotka ovat jo vaikeuksissa muutenkin, tuskin tuota mahdollisuutta saattavat käyttää. Samalla tämä rajoittaa sitten puumarkkinahäiriötilanteessa, jossa hinnat ovat laskeneet, myös kaupankäyntiä. Kaikkein yksinkertaisin ja selkein malli olisi vain päivämäärän siirto nykyiseen käytäntöön nähden, joka on hyvä, ja kun muutos uhkaa, niin uhkakuvilta voitaisiin osaltaan välttyä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edellä kollegat ovat puhuneet metsätalouden merkityksestä, ja kun kyse on ed. Oinosen aloitteesta, jolla puun myynnin pinta-alaverotusta jatkettaisiin puolellatoista vuodella, niin haluaisin kiinnittää huomiota siihen alkuperäiseen asetelmaan, kun vuonna 1993 Ahon hallituksen toimesta tämä verouudistus toteutettiin. Itsekin tuona aikana seurasin erittäinkin tiiviisti sen hallituksen, Ahon hallituksen, tekemisiä maa- ja metsätaloudessa ja maa- ja metsätalouspolitiikassa. Tämä ratkaisu oli yksi niitä suuria epäonnistumisia, mitä Ahon hallitukselta tuolloin syntyi.

Ensinnäkin metsänomistaja on saanut puusta suunnilleen jo 23 vuotta samaa hintaa kuin tänä päivänä. Tässä nähdään se, mitä ed. Seppo Lahtela nosti esiin, kuka on hyötynyt ja kuka on hyötynyt enemmän. Todennäköisesti paitsi suomalainen yhteiskunta tietysti on hyötynyt tästä verouudistuksesta myöskin metsäteollisuus ehdottomasti, mutta kenen kustannuksella. Olen aivan vakuuttunut, että metsänomistajien kustannuksella ja metsänomistajien kukkarolla tässä on käyty. Sen vuoksi tällaista ratkaisua, mitä ed. Oinonen nyt esittää, ei tietenkään nyt pidä enää tässä vaiheessa tehdä, koska jospa tästä eteenpäin nyt voisi sitten metsänomistajakin myymästään puusta saada oikean ja oikeudenmukaisemman hinnan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Hemmilän kanssa siitä samaa mieltä, että on ollut virhe Ahon hallitukselta tehdä tämä metsäveroratkaisu, joka silloin tapahtui. Tilanne oli silloin hyvin yllättävä. Suomen keskusta oli pinta-alaverotuksen kannalla hyvin vahvasti, kunnes sitten tapahtui Kokkolan puoluekokouksessa, sanoisinko, lipsahdus, jossa sitten tuli kannaksi se ratkaisu kokouksen suuressa kansanjuhlan huumassa, (Naurua) mikä sitten tuli Ahon hallituksen kannanmäärittelyksi metsäveroratkaisuissa.

Keskustapuolueen kantahan oli pinta-alaverotus ja sosialidemokraattien kanta oli myyntiverotus, kunnes sitten Ahon hallituksen aikana tapahtui niin, että keskusta käänsi kelkkansa ja lähti kannattamaan myyntiverotusta ja sosialidemokraatit pinta-alaverotusta. Tällainen asetelman muutos jo osaltaan kertoo siitä, että tilanne oli ongelmallinen. Asiantuntijat, näin olen tutkinut todella, niin kuin aiemmassa puheenvuorossani viittasin, kauttaaltaan eräitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta olivat kaikki vallinneen pitkäaikaisen ja metsänhoitoon kannustaneen pinta-alaveron kannalla.

Mutta sitten tuli niitä, sanoisinko, keinottelijoita, jotka ostivat muutamalla kahvipaketilla vanhuksilta kiinteistöjä, panivat metsän matalaksi kannokoksi, myivät puut, niin että sitten heille jäi tämä tyhjä maapohja ja siitä joutui maksamaan veroa. Nämä henkilöt sitten hyvin voimakkaasti ajoivat sitä, että pitäisi siirtyä myyntiverokäytäntöön. Tältä pohjalta tuo kysymys hyvin voimakkaasti nousi, ja täysin metsätalouden peruselementtejä kuulematta tämä verokäytäntö sitten tuli. Oli ennakoitavissa, että ongelmia tulee, ja nyt olemme siinä yhdessä ongelmatilanteessa, mihinkä olemme nyt joutuneet juuri, kun tämä siirtymäkausi on päättymässä. Toivon, että tässä tilanteessa nyt vielä löydettäisiin ratkaisut, joilla voitaisiin välttyä niiltä ongelmilta.

Olen Keski-Suomesta, metsäisestä maakunnasta, jossa metsä on tärkeä ei vain metsänomistajille, joille se on tietysti tärkeä asia jo lähtökohtana, vaan se on tärkeä myös koneyrittäjille. Synnyinpitäjästäni Multialta on metsäkoneyrittäjien puheenjohtaja. Metsäkoneet ovat kalliita investointeja. Ne eivät jouda seisomaan konepajoilla paljon remontissa. Jos vien henkilöauton jollekin remonttipajalle ja metsäkone on siellä, niin remonttimies sanoo, että tämä metsäkone pitää saada töihin, henkilöauto tehdään vasta sitten kuntoon. Metsäkone ei jouda seisomaan.

Nyt jos tulee näitä onnettomia seisokkeja metsäkoneille, niin se vaikuttaa alan yrittäjiin hyvin kielteisesti, samoin kuorma-autoyrittäjiin. Näihin ei olisi nyt varaa, kun jo tämä puumarkkinahäiriö, mikä oli kevät- ja kesäkaudella, on tuonut ongelmia. Nyt ei enää olisi sitten varaa siihen, että tulevassa vuodenvaihteessa tapahtuu veromuutos. Tämä kohdistuu pienyrittäjiin, perheyrittäjiin metsänomistajien ohella, ja jos saha loppuu, niin sitten se kohdistuu niihin, jotka ovat olleet sahalla työssä, kuntien verotuloihin. Kysymys on hyvin vakavasta asiasta, ja toivon, että se tajuttaisiin. Toivon, että se tajuttaisiin omassa ryhmässänikin, jossa on liian vähän metsäisten maakuntien näkemystä, mutta tämä näkemys pitäisi nähdä koko maaseudun kannalta olennaisena asiana.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen puhui lämpimästi sahateollisuuden puolesta, ja tästäpä tuli mieleen vanha juttu, kun sisko pääsi sahalle töihin ja talous muutenkin perheessä leveni. Minulla ei ole siskoa, mutta ehkä jollain muulla saattaa olla, joka pääsisikin sitten sahalle töihin.

Herra puhemies! Kun tämä on lähetekeskustelu, arvostettu instituutio, olemassa, missä annetaan hyviä neuvoja, niin antaisinpa tähän yhden uuden neuvon. Toivon, että ed. Oinonen kommentoi tätä asiaa, miten tätä on pohdittu tai onko pohdittu. Tähän asiaan, että pääomavero menee kokonaan valtion kassaan ja valtion jaettavaksi kunnille, mistä se ei perille tunnu menevän, minusta voitaisiin liittää semmoinen verotekninen juttu, jolloin liitettäisiin sinne maininta siitä, kun on tiedossa, mistä pitäjästä tulee tämä kannettava pääomavero, mikä tulee, että se palautuisi sinne kunnille takaisin ja menisi kunnan kassaan, kun se nyt, kun siirrytään myyntiverotukseen ja pääomaverotukseen, jää kunnalta pois.

Tähän saakka on pinta-alaverotettu verotulo ollut kunnan tuloa. Kunta on saanut sen hyödyn ja nautinnon siitä asiasta. Tähän asiaan ei ole vielä tietääkseni tässä keskustelussa otettu kantaa ollenkaan. Tämä olisi niitä oleellisen tärkeitä asioita, kuntatalouden ylläpito ja niitten metsäverotulojen ohjaaminen sinne peruskuntaan, missä se puu on kasvanutkin. Sen kun te, ed. Oinonen, saatte järjestykseen, niin silloin tämä asia tulee kerralla hyvään kuntoon.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela löysi hyvin olennaisen asian, syyn, minkä vuoksi Kuntaliitto, Kirkkohallitus, paikallisina veronsaajina kunnat ja seurakunnat voimakkaasti vastustivat tätä veromuutosta. On ollut ikimuistoinen oikeus paikallishallinnolla verottaa talonpoikaa, tässä tapauksessa metsänomistajaa, jos käytän tuota ilmaisua, ja tästä luovuttiin juuri tämän myyntiverotuskäytännön tullessa. Tein aikanaan kyselyn myöskin eduskunnan oikeusasiamiehelle ikiaikaisen oikeuden muuttumisesta. Kysymys on tänä päivänä myös kuntatalouden kannalta hyvin olennainen. Toivon, että Kuntaliitto kiinnittäisi tähän huomiota, että ne tulot, jotka nyt menevät pinta-alaverotuksen myötä automaattisesti kunnille, menevätkin sitten valtiolle, jolta kunnille ja seurakunnille tulee vähän mitä sattuu tulemaan, ja kunnat ja seurakunnat ovat menettäjiä.