Sari Essayah /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoitteeni koskee eläkkeellä olevien omaishoitajien epäoikeudenmukaista kohtelua, jota he joutuvat kohtaamaan nyt tämän eläkeuudistuksen muodossa, kun heiltä on ruvettu perimään eläkemaksua. Todellakin tämän vuoden alusta voimaan tullut uudistus merkitsi huomattavaa muutosta omaishoitajien eläkemaksuihin, ja monille eläkkeellä oleville omaishoitajille tämä muutos on tullut nimenomaan hyvin ikävänä yllätyksenä. Heidän saamastaan usein varsin nimellisestä hoitopalkkiosta on alettu periä eläkemaksua. Ennen tätä eläkeuudistustahan tätä eläkemaksua ei eläkkeellä olevilta omaishoitajilta peritty, ja tuo vanha tapa ja tilanne jatkuu ennen vuotta 1940 syntyneitten omaishoitajien kohdalla, jotka ovat siis eläkkeellä, mutta muita tämä uudistus on todella rankalla tavalla kirpaissut.

Uuden eläkelainsäädännön mukaan omaishoitajan eläkemaksun suuruus on 5,8 prosenttia palkkiosta silloin, kun omaishoitaja on iältään 53 ja 68 vuoden välillä. Tätä nuoremmilla eläkemaksu on 4,6 prosenttia. Maksu on siis täysin saman suuruinen kuin työsuhteisilla työntekijöillä, vaikka tämä omaishoitajan työ ei ole työ- vaan toimisuhteessa kuntaan. Tämä omaishoitajan aseman eriarvoisuus korostuu, kun me muistamme sen, että työsuhteessa olevalle eläkeuudistus toi ikään kuin vähän palkintona sitten korotetun eläkekarttuman 4,5 prosenttia, mikäli henkilö työskentelee 63—68 ikävuoden välillä. Tätä korotettua eläkekertymää ei kuitenkaan tule niille, jotka työskentelevät eläkkeellä ollessaan, vaan heidän kohdallaan palkasta ja palkkiosta kertyy eläkettä ainoastaan tuo 1,5 prosenttia aina sinne 68 ikävuoteen saakka. Siis tätä eläkekarttuman korotusta 4,5 prosenttiin ei todellakaan tapahdu siitä huolimatta, että nämä omaishoitajat joutuvat maksamaan tuon 5,8 prosentin eläkemaksun. Tämä eläkemaksuhan astuu voimaan jo 53-vuotiaasta lähtien. Tilanne on erityisesti koskettanut omaishoitajia, joista monet ovat eläkkeellä ja tekevät sitten eläkkeellä omaishoitotyötä.

Omaishoitajia arvellaan meillä Suomessa olevan noin 300 000, ja heistä vain pieni osa on kunnallisen omaishoidon tuen piirissä. Tuen saamisen edellytykseksi on määritelty hoidon sitovuus ja toisaalta vaativuus, mutta näitä kriteerejä ei ole millään tavalla yhtenäisesti määritelty eri puolilla Suomea asuville omaishoitajille. Kyse ei ole siis mistään subjektiivisesta oikeudesta, vaan kunnat voivat aivan itsenäisesti määritellä ne perusteet, millä tukea myönnetään tai jätetään myöntämättä. Näin myöntämisperusteet ja hoitopalkkioitten suuruus vaihtelevat hyvinkin kunnasta toiseen.

Tietysti täytyy pieni ruusu ojentaa hallitukselle, mutta vain minisellaisen. Ensi vuoden budjetti on tuomassa pienoisen korotuksen omaishoidon palkkioitten alarajoihin. Toisaalta on muistettava se, että monissa kunnissa omaishoidon tuki on vain osittain rahapalkkiota ja sitten osittain palveluita. On myöskin niitä omaishoitajia, joitten kohdalla omaishoito koostuu ainoastaan esimerkiksi mahdollisuudesta viettää nämä kaksi lakisääteistä vapaapäivää per kuukausi, mutta se ei sinällänsä sisällä mitään muuta, esimerkiksi rahallista hoitopalkkiota.

Arvoisa puhemies! Tuntuu, että meiltä on unohtunut se, että yhteiskunnan kannalta tärkeä ja kustannuksia säästävä työ on juuri tämä omaishoitajien tekemä työ, ja tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta, että näiden ihmisten, jotka viettävät eläkepäivänsä eivät suinkaan lekotellen ja lomaa viettäen vaan todellakin läheisistään ja omaisistaan huolehtien, näiden ihmisten työtä ja pienoista hoitopalkkiota rangaistaan erityisen kovasti. Nämä henkilöt säästävät yhteiskunnan varoja huomattavasti enemmän kuin mitä he saavat palkkiota tekemästään työstä.

Tällaista arvokasta työtä ei sen tähden pitäisi missään tapauksessa rangaista korotetuilla eläkemaksuilla, joita vastaan ei edes saa sitä samaa eläkekertymää kuin muut. On ehkä hyvä vähän laskeskella, mitä se vanhuksen laitosvuorokausi maksaakaan joko kroonikko-osastolla tahi vanhainkodissa. Me helposti yhdessä vuorokaudessa joudumme yhteiskunnassa maksamaan sen saman määrän kuin tällä hetkellä maksamme 24 tuntia vuorokaudessa tekevälle omaishoitajalle kuukaudessa.

On tietysti selvää, että omaishoitotyötä kukaan ei tee rahasta. Nämä hoidettavat ihmiset ovat niitä rakkaimpia, läheisimpiä ihmisiä, joista halutaan huolehtia kotona siihen saakka kuin se vain mitenkään on mahdollista. Mutta tuntuu käsittämättömältä, että yhteiskunta vie tästä pienestä muodollisesta palkkiosta suurimman osan veroina ja eriluontoisina maksuina. Mainitsin äsken sen, että omaishoitajalla on mahdollisuus lakisääteisiin kahteen vapaapäivään kuukaudessa, ja siitäkin tosiaan kunta on oikeutettu perimään 9 euroa per vuorokausi, eli pienestä omaishoitomaksusta sekin on taas ihan tuntuva maksu kunnan puolelle.

Arvoisa puhemies! Tämä eläkeuudistus jäi tältä osin kesken, tai voisiko sanoa näin, että eläkeuudistukseen jäi ihan selvä lapsus. Siksi toivonkin, että tämä lakialoitteeni hyväksytään, ja uskon, että se olisi saanut varmasti täällä eduskunnassa myöskin monista eri ryhmistä nimiä taaksensa, mutta niin kuin päivämääristäkin taitaa nähdä, lakialoite jätettiin tuossa ihan keväällä ja oli varmaan niitä viimeisimpiä aloitteita, ja siinä vaiheessa sitten ei enää ollut voimavaroja kiertää keräämässä nimiä. Mutta toivon todellakin, että tässä vaiheessa tätä aloitetta tuettaisiin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Essayah sanoi, aloitteeseen olisi tullut nimiä, mutta nyt kannatan lämpimästi tätä hyvää aloitetta lähetekeskustelussa.

Omaishoitajat tekevät todella hyvin arvokasta työtä, jolla on syvä inhimillinen arvo mutta myös erittäin merkittävä yhteiskunnallinen ja sosiaalinen arvo. Omaishoitajissa, minä uskon, korostuu eläkeikäisten osuus suurten ikäluokkien aikanaan siirtyessä eläkkeelle. Heillä monilla on vielä omat vanhemmat tai muita huollettavia, ja sitten moni haluaisi hoitotyön ihan inhimillisistä syistä tehdä omaishoitajana itse.

On perin omituista, jos omaishoitajalta peritään eläkemaksu, josta hän ei hyödy, eli on hyvin selkeä tämä lause täällä, että "eläkemaksua ei peritä omaishoitajalta, jolle on myönnetty eläke". Yhteiskunta säästää, ja hoidettavat saavat inhimillistä hoitoa. Hyvin kannatettava aloite. Näen, että tässä on lähinnä tapahtunut lapsus, kun tätä ei ole huomattu aiemmin saattaa kuntoon. Toivon tälle myönteistä jatkokäsittelyä.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Omaishoidon tuki on ollut lakisääteinen sosiaalipalvelu vuodesta 1993. Tuki keskittyy yhä enemmän yli 65-vuotiaisiin mutta myös työikäisiin sekä lapsiin ja nuoriin. Omaishoidon tukea annetaan yleisimmin rahana ja palveluina, muun muassa kotipalveluna ja ateriapalveluna.

Vain osaa omaishoitajista tuetaan, kuten täällä on tullut esille. Suomessa on noin 320 000 omaishoitajaa, joista 60 000 hoitaa laitoskuntoista läheistään. Lakisääteistä omaishoidon tukea saa vain noin 23 000 omaishoitajaa. Kunnissa viranomaiset päättävät siitä, millä kriteereillä tukea myönnetään. Eri kunnissa käytetään erilaisia arviointiasteikkoja, jotka ottavat hyvin eri tavoin huomioon hoidettavien fyysisen ja psyykkisen avun tarpeen. Tästä taas seuraa, että hoitajat ja hoidettavat ovat eriarvoisessa asemassa eri kunnissa.

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityshenkilö Elli Aaltonen teki hiljattain selvitystyön, jossa pohdittiin, mikä on meidän tämänhetkinen tilanne omaishoidossa ja mitä sille pitäisi tehdä. Hyvin monia erittäin ansiokkaita toimenpide-esityksiä siinä selvitystyössä esitettiin, ja se vain on valitettavaa, etteivät niistä kovin monet ole menneet eteenpäin, tuskin yksikään.

On aivan totta, mitä ed. Essayah sanoi, että tuen alarajaa ollaan ensi vuonna nostamassa. Siitä ed. Essayah jopa miniruusun tarjosi hallitukselle. Siinä on nyt vain semmoinen ongelma, että vaikka on hyvä asia, että alarajaa nostetaan, se ei välttämättä lisää tuensaajien määrää. Tuessa, mikä tällä hetkellä menee, saattaa jopa, kun alarajaa nostetaan, käydä niin, että tuensaajien määrä vähenee, koska ne, jotka sitä saavat, saavat sitä enemmän. Mielestäni meidän tulisi tukea omaishoitajia eri tavoin, niin taloudellisesti kuin monin muinkin tavoin.

Tulin maininneeksi erilaisista kriteereistä, elikkä eri kunnissa on erilaiset kriteerit siitä, kuka pääsee mihinkäkin maksuluokkaan ja kuka pääsee omaishoidon tuen piiriin. Myöskin näitä kriteereitä on tasa-arvoistettava ja yhtenäistettävä. Siitä sosiaali- ja terveysministeriö on kyllä luvannut tämän vuoden aikana jo ihan ohjeet, ja se on kyllä erittäin tärkeää, kunhan sitten vaan kunnissa pystytään niitä noudattamaan.

Sellaisen ystävällisen toivomuksen esitän kaikille teille, jotka täällä salissa olette, jotka olette kuntien valtuutettuja, että pyrkikää pitämään huolta siitä, että kuntien budjeteista ei ainakaan vähennettäisi omaishoidon tukea. Toivoisin, että sitä pystyttäisiin jopa lisäämään.

Mitä tulee lakialoitteeseen, mistä tässä on nyt puhe, kaikki ne keinot, millä voidaan helpottaa omaishoitajien asemaa Suomessa, ovat sekä inhimillisesti että kansantaloudellisesti varteenotettavia ja tärkeitä. Tuen lämpimästi tämän lakialoitteen eteenpäinmenoa.

Matti  Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Omaishoitajat niin kuin perhepäivähoitajatkin mielestäni ovat tässä yhteiskunnassa kaltoin kohdeltuja. He tekevät erittäin arvokasta työtä ja, voi sanoa, lähes ilmaiseksi yhteiskunnalle. Jos he eivät sitä työtä tekisi, se olisi ainakin kolme neljä kertaa kalliimpaa, jos yhteiskunta ja kunnat ottaisivat sen omalle vastuulleen.

Sen takia pitäisi omaishoitajia tukea, että he jaksaisivat tätä työtä tehdä, muun muassa näillä omaishoitajien vapaapäivillä. On sanottu, montako niitä on, mutta siitä on riitaa sitten, kun monessa kunnassa alkaa olla niin, että potilas viedään jonnekin terveyskeskuksen vuodeosastolle makaamaan pariksi päivää, vaikka useimmiten hoidettavat haluaisivat olla kotona niin, että kotiin tulisi se ihminen, joka siellä sitten hoitaisi omaista, ja hoitaja pääsisi vapaalle. Pitää ottaa potilaankin tahto huomioon ja sitäkin kuulla eikä viedä vain jonnekin terveyskeskuksen vuodeosastolle makaamaan tai jonnekin muualle. Tämä on valitettavaa, että näin tehdään kuin nyt.

On aivan oikein, niin kuin ed. Risikko sanoi, että kansanedustajista on valtaosa kunnanvaltuutettuja eri puolilla. Monessa muussakin asiassa täällä me puhumme näistä ja ollaan jotain mieltä, ja kun mennään kotikuntaan, jutut muuttuvat aivan päinvastaisiksi. Tällaista tämä on.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Jo aikaisemmassa asiassa toteamani Ahon hallitus pani alulle omaishoidon tukijärjestelmän. Muistan sen oikein hyvin, kun sitä budjettiriihessä ja -koplassa väännettiin ja ministeri Kuuskoski väänsi. Itsekin olin sosiaali- ja terveysministeriössä, ja väänsimme sitä ja saimme sen alun silloin. Se oli pieni alkumääräraha valtion budjettiin, ja arveltiin, että se sitä kautta lähtisi. Silloinhan elettiin laman syviä aikoja ja oli vaikeuksia löytää rahaa, mutta alkuun saatiin ja ajateltiin, että se saataisiin kehittymään nopeasti sellaiseksi järjestelmäksi, mikä siitä kannattaisi tehdä tässä yhteiskunnassa, koska se on tavattoman edullinen kaikille osapuolille. Se on myös inhimillinen, ja hyvin arvokasta työtä siinä tehdään. Sitä kannattaa tukea.

Järjestelmää ei kuitenkaan ole kehitetty kuin hyvin pienin vaatimattomin osin näitten vapaapäivien ja sen tyyppisten järjestelmän osien osalta. Nyt tämä ed. Essayahin tekemä lakialoite tuo esiin yhden ongelman, joka on tullut tämän vuoden alussa eläkejärjestelmään ja pitäisi nopeasti korjata.

Ministeri Hyssälä on luvannut, että tänä syksynä eduskunta saa käsittelyyn omaishoitoa koskevan lain, ja toivonkin viestinä ministeri Hyssälälle, että hän siihen omaishoitolain yhteyteen, samaan hallituksen esitykseen, sosiaali- ja terveysministeriössä valmistelee myös tämän eläkelain muutoksen, ottaa tämän aloitteen siihen mukaan ja korjataan samalla tämä, ja toivon, että omaishoitoa koskevassa laissa säädettäisiin oikeat, rehelliset ja tasapuoliset, mahdollisimman oikeudenmukaiset ehdot omaishoitajille ja omaishoidon kohteena oleville ja tämä lainsäädäntö saataisiin nopeasti todella voimaan ja kattavasti koko maahan, niin että tämä epätasa-arvo, mikä tällä hetkellä vallitsee, vähitellen poistuisi.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Tuntuu todella hyvältä, että tälle lakialoitteelle on tullut tukea niin keskeltä, oikealta kuin vasemmaltakin, ja uskon, että kyllä tämän salin yhteinen tahto olisi, että tämä epäkohta korjattaisiin.

Ed. Risikko toi esille muutamia lukuja, kuten omaishoitajien määrän, joka saa tukea; hän sanoi 23 000. Jos näin on, niin nopeasti laskeskelin, että jos he saisivat sen 300 euroa, mikä tulee olemaan se alaraja — välttämättä kaikki eivät nyt saa edes sitä — ja sitten otamme huomioon tämän 5,8 prosentin eläkemaksun, niin hintalappu tälle lakialoitteelle olisi 4,8 miljoonaa euroa. Ei tunnu kovin suurelta, kun otetaan huomioon esimerkiksi nämä parin miljardin euron veronkevennykset, mitä tällä vaalikaudella on jo tehty, joten en usko, että tämän lakialoitteen eteenpäinmeneminen edes rahaan kaatuisi.

Ed. Kangas toi esille kyllä erittäin tärkeän asian vapaapäivistä. Muistelen, että korkein hallinto-oikeus olisi antanut juuri sellaisen päätöksen, jossa omaishoidettavan, joka sijoitettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle vastoin omaa tahtoaan, sijoitus todettiin lainvastaiseksi, koska todettiin, että terveyskeskuksen vuodeosastolle tulee sijoittaa ainoastaan terveydenhoidollisista syistä. Silloin terveyskeskuksen ylilääkärin näkemys tässä asiassa on ratkaiseva sen suhteen, onko tämän omaishoidettavan paikka todellakin terveyskeskuksen vuodeosastolla vaiko sitten jossakin muualla. Uskon, että tämä korkeimman hallinto-oikeuden päätös antaa perusteettomien sijoituksien välttämiselle jonkinlaista selkänojaa, jolloinka näiltä vältyttäisiin jatkossa.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Sari Essayah toi esille, mitä tämä maksaisi, on tärkeää huomata, mitä maksaisi se, jos nämä henkilöt olisivat siellä laitoshoidossa. Kyllähän tämä lakialoite hyvin äkkiä niin sanotusti hintansa haukkuu.

Kun puhuitte noista niin sanotuista intervallipaikoista elikkä siitä, että terveyskeskuksesta tarvitaan väliaikaishoitoa, niin tuli vaan mieleen, että aika monesti tulee esille se, että koko omaishoidon tuki saattaa mennä yhden viikon aikana, jos asiakasmaksut ovat kovin korkeat. Mehän teimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa mietinnön ja tuimme sitä lakialoitetta, että niillä, jotka ovat omaishoidon tuen piirissä, on raja sen suhteen, minkä verran saa ottaa asiakasmaksuja. Se on hyvä asia. Mutta entäs sitten ne, jotka ovat omaishoitajia, jotka eivät ole virallisesti sen tuen piirissä ja jotka vievät sen omaisensa sinne hoitoon? Heillä on kuitenkin sitten tämä korkeampi maksu. Myös siihen pitäisi saada korjaus, ja se olisi yksi apu omaishoitajille.