Pertti Hemmilä /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Vesiliikenteen turvallisuuden parantamiseksi esitän lakialoitteessani ruorijuoppouden promillerajan alentamista yhdenmukaiseksi tieliikenteen 0,5 promillen rajan kanssa. Nykyisen lainsäädännön mukaanhan vesiliikennejuopumuksen promilleraja on 1, joka on hyvin lähellä tieliikenteen tällä hetkellä voimassa olevan törkeän rattijuopumuksen rajaa.

Kuluneena kesänä oli jälleen kerran käynnissä viranomaisten ja eri järjestöjen yhteistyönä näyttävä vesiturvallisuuskampanja, joka sai nimen Vesiturvamiehet. Koko kesän kestänyt kampanja näkyi sekä tietoiskuina radiossa ja televisiossa että kiertueena eri puolilla Suomea. Vesiturvamiesten missiosta "Yksikään ei huku" huolimatta hukkuneiden määrä alkuvuoden aikana on yli 20 henkeä suurempi kuin viime vuonna vastaavana aikana. Pitkäaikaisten tilastojen mukaan Suomessa hukkuu vuosittain keskimäärin 200 ihmistä.

Kampanjoista ja muusta valistuksesta huolimatta vesiliikenneonnettomuudet eivät ole vähentyneet toivotulla tavalla. 1 promillen humalassa tehokkaiden veneiden, vesiskoottereiden ym. vesikulkuneuvojen kuljettaminen aiheuttaa kiistatta vakavan onnettomuusriskin. Jo lievä humalatila heikentää arviointikykyä, reaktionopeutta ja liikkeiden hallintaa. Venettä kuljetettaessa tai uitaessa vähäinenkin alkoholimäärä on riski. Alkoholia nauttineena ei useinkaan huomaa suorituskykynsä heikentymistä, ja arviointikyvyn puute aiheuttaa turhien riskien ottamista.

Alkoholiveron alennuttua Viron EU-jäsenyyden myötä alkoholin kulutus on Suomessa kasvanut. Vuonna 2004 kulutus oli 8,2 litraa absoluuttista alkoholia asukasta kohden, vuonna 2003 vastaava luku oli 7,7 litraa. Lisäksi väkevien juomien kulutus on kasvanut jopa 17,5 prosenttia. Kulutuksen kasvu näkyy myös vesiliikenteessä. Kesä ja halpa alkoholi houkuttelevat suurempien määrien juomiseen ja useammin. Veneilyonnettomuuksien ja hukkumiskuolemien ennalta ehkäisemiseksi on ensiarvoisen tärkeätä saada alennettua vesiliikennejuopumuksen promilleraja yhdenmukaiseksi tieliikenteen 0,5 promillen rajan kanssa. Vesillä liikkumisen välineet ovat moninaistuneet ja tehostuneet, vesiliikenne vilkastunut vuosi vuodelta. Viimeisten kymmenen vuoden aikana esimerkiksi moottoriveneiden määrä on lisääntynyt 100 000 veneellä. Ei ole mitään perustetta sille, että promilleraja pidetään vesillä eri asteella kuin tieliikenteessä.

Arvoisa herra puhemies! Lainsäädännön valvonnan kannalta vesiliikenteen promillerajan alentaminen on nähty ongelmallisena. Suuri osa lainsäädännöstämme on kuitenkin sellaista, jota ei voida aukottomasti missään eikä koskaan valvoa, eikä näin aina taida olla itse asiassa tarkoituskaan. Pelkällä olemassaolollaan lait täyttävät ennalta estävää tarkoitustaan. Suuri osa kansalaisista jättää tekemättä teon, jonka tietävät olevan lainsäädännössämme rangaistava, eikä aina tarvita poliisia olemaan läsnä valvomassa kiellon noudattamista. Vesiliikennejuopumuksen promillerajan alentaminen, olen varma tästä, pelastaisi vuosittain ehkä jopa kymmeniä ihmishenkiä. Samalla myös selkeästi osoitettaisiin ruorijuopumuksen olevan rikos, täysin rattijuopumukseen verrattava teko.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilän aloite saa läsnä olevalta täysistunnon kansanedustajajoukolta sataprosenttisen kannatuksen. Aloite on todella hyvä, ja mielelläni näen, että tämä tulisi mahdollisimman pian myöskin lainsäädäntöön. Ed. Hemmilä on perustellut tämän hyvin, ja tämä perustuu vankkaan kokemukseen ja asiantuntemukseen poliisitoiminnoista.

On todella outoa, että vesillä promillerajat poikkeavat maantieliikenteestä, outoa siksi, että vesillä on vaarallisen nopeita liikkumisvälineitä ja vesillä on myös hukkumisen riski. Vaikka vesi on tietysti pehmeämpi elementti kuin kallio tai maa, niin täällä on tämä hukkumisen riski olemassa, ja tämän vuoksi näkisin, että tilanne on vähintään yhtä vakava kuin maantieliikenteessä. Toivon, että tämä lakialoite menisi läpi. Mitään perusteita sille, että promillerajat poikkeaisivat maantieliikenteestä ainakaan esitettyjen promillemäärien puitteissa, ei ole olemassa.

Aivan kuten ed. Hemmilä viittasi, niin asiassa on aiemmin sanottu, että tämä on vaikea valvoa, mutta on kysymys siitä, että lainsäädännöllä ohjataan kansalaisten käyttäytymistä ja asenteita. Niillä on myös kasvattava vaikutus, ja ennen kaikkea silloin, jos on tapahtunut törmäys päihtyneenä, sanktiota lisäävä vaikutus olisi myöskin lainsäädännöllä.

Toisaalta näkisin erityisesti maantieliikenteen yhteydessä tarpeelliseksi, mutta harkittavaksi myöskin vesiliikenteessä, promillerajan laskemisen Suomessa esimerkiksi pohjoismaiselle tasolle, kuten Ruotsissa ja Norjassa on. Tämä olisi halpa liikenneturvallisuusratkaisu, joka ei maksaisi mitään mutta olisi omiaan minimoimaan onnettomuuksia ja olisi sitä kautta kansantalouden kannalta ja inhimillisesti hyvin perusteltu.

Edellä olevilla perusteilla toivon, että ed. Hemmilän tekemä lakialoite johtaisi myös vesiliikenneturvallisuuden parantamiseen ja lakialoite voisi tulla aikanaan lainsäädännöksi.