Täysistunnon pöytäkirja 83/2001 vp

PTK 83/2001 vp

83. TIISTAINA 19. KESÄKUUTA 2001 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

2) Valtioneuvoston selonteko kansallisesta ilmastostrategiasta

 

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Käsillä oleva erittäin merkittävä ja laaja valtioneuvoston selonteko on vain alku. Se on ensimmäinen valtiovallan eduskunnalle toimittama selvitys käsityksestään ilmastomuutoksesta ja sen torjumisen mahdollisuudesta. Ympäristövaliokunta on käsitellyt valtioneuvoston selonteon vakavuudella, jonka ilmastomuutoksen merkitys ja laajuus ansaitsevat. Valiokunnan mielestä käynnissä oleva ja tieteellisesti todistettu ilmastomuutos on merkittävin niistä haasteista, joihin ihmiskunnan on vastattava.

Ympäristövaliokunnan käsityksen mukaan ilmastostrategian keskeisin päätelmä ei voi olla se, rakennetaanko maahan viides ydinvoimalaitos vaiko ei. Valiokunta onkin linjannut mietintönsä KIO1:n ja KIO2:n ohitse kolmannelle tielle, jossa valiokunta yksimielisesti siirtää käsittelyn painopisteen mielestään oleelliseen, ilmastomuutosten vaikutuksiin, ilmastomuutoksen torjuntaan, niihin vaikutuksiin valmistautumiseen, jotka joka tapauksessa tulevat osaksemme, kansainvälisen ilmastomuutoksen hallintaan tähtäävän Kioton osapuolisopimuksen ja sen ratifioinnin tukemiseen.

Valiokunta paneutui uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen ja niiden käyttöönoton esteiden poistamiseen, energiansäästöön, liikenteen päästöihin, yhdyskuntasuunnittelun ja -rakentamisen kehittämiseen kasvihuonepäästöjen vähentäminen päämääränä, maa- ja metsätalouden mahdollisuuksiin ilmastomuutoksen torjunnassa sekä jätehuollon metaanipäästöihin.

Ympäristövaliokunnan yksimielisenä lähtökohtana on Suomen oman ilmasto-ohjelman toteuttaminen viivytyksettä ja kansainvälisestä neuvottelutilanteesta riippumatta. Ympäristövaliokunnan mielestä Euroopan unionin tehtävänä on edelleen toimia kansainvälisen ilmastosopimuksen edelläkävijänä. Tätä roolia odotamme siltä myös 17. heinäkuuta alkavassa Bonnin jatko-osapuolikokouksessa. Kioton pöytäkirjasta on syytä pitää kiinni. Se on kymmenen vuoden työn tulos, jonka mitätöinti johtaisi ilmastopoliittisten toimien vakavaan viivästymiseen. Euroopan unioni pitää edelleen päämääränään Kioton sopimuksen ratifiointia vuonna 2002. Tätä linjausta ympäristövaliokunta tukee.

Ympäristövaliokunta painottaa Kioton vuonna 97 pöytäkirjan pohjana olevan YK:n ilmastopuitesopimuksen merkitystä. Rio de Janeirossa 92 allekirjoitetun puitesopimuksen tavoitteena on vakiinnuttaa kasvihuonekaasujen pitoisuudet tasolle, jolla ihmisen toiminnasta ei aiheudu vaarallisia häiriöitä ilmastojärjestelmälle. Tuo sopimus velvoittaa kunkin osapuolen selvittämään kasvihuonekaasupäästöt omalla alueellaan sekä laatimaan ja panemaan toimeen kansallisia toimia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Sopimus tuli Suomessa voimaan 1. elokuuta 94. Valiokunta korostaakin, että Suomella on näin ollen velvoite kasvihuonekaasujen vähentämiseen ja kansallisen ilmasto-ohjelman laatimiseen jo YK:n ilmastopuitesopimuksen perusteella. Myös Yhdysvallat on vastaavalla tavalla sitoutunut Rion sopimuksen perusteella vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään, jotka ovat niin absoluuttisesti kuin per capita maailman suurimmat.

Valiokunta toteaa ilmastomuutoksen olevan tapahtunut tosiasia ja etenevän nopeasti. Valiokunnalle on esitetty hallitustenvälisen ilmastopaneelin selvitykset, joiden mukaan enää ei ole kyse siitä, muuttuuko ilmasto ihmisen toimesta, vaan siitä, miten nopeasti muutos tapahtuu.

Valiokunnalle on arvioitu, että ekosysteemit kestävät kymmenesosa-asteen lämpenemisen vuosikymmenessä. Jotta tähän yhden asteen lämpenemiseen vuosisadassa päästäisiin, kasvihuonekaasupäästöjä tulisi vähentää nopeasti 60—80 prosentilla. Kiotossa sovittiin vuonna 97 teollisuusmaiden hiilidioksidipäästövähennyksistä, jotka vähentäisivät kasvihuonekaasupäästöjä runsaat 5 prosenttia vuoden 90 tasosta. Tämä osoittaa ensiaskeleen lyhyyden. Euroopassa ilmastomuutos pahentaa kuivuutta etelässä ja idässä, mutta lisää vesivaroja pohjoisessa. Asiantilalla tulee olemaan vaikutusta myös Norjan, Ruotsin ja Suomen vesivoiman tuotantoon.

Suomen ilmasto-ohjelman tavoitteena on täyttää Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden 2008—2012 velvoitteet. Euroopan unionin yhteiseksi vähennysvelvoitteeksi on pöytäkirjassa sovittu 8 prosenttia vuoden 90 päästötasosta. Unionin sisäisessä taakanjaossa Suomen velvoitteeksi on sovittu päästötason pitäminen vuoden 90 tasolla, joka on 75,2 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Selonteon mukaan sekä esitetyllä KIO1- että KIO2-vaihtoehdolla pystytään saavuttamaan asetettu tavoite. Ensimmäisessä vaihtoehdossa, siis KIO1, kivihiilen käyttö lopetetaan lähes kokonaan ja korvataan maakaasulla. Toisessa, KIO2-vaihtoehdossa kivihiilen käyttö jatkuu myös sitoumuskauden jälkeen, mutta vaihtoehtoon liittyvän ydinvoimalaitoksen rakentamisen odotetaan korvaavan kivihiilen käyttöä. Molemmissa vaihtoehdoissa uusiutuvalla energialla ja energiasäästötoimilla on keskeinen sija päästövähennysten saavuttamisessa.

Valiokunnan mielestä selonteko KIO1 ja KIO2 vaihtoehtoineen antaa pohjan ilmasto-ohjelman käynnistämiselle Suomessa. Ohjelma on kuitenkin välttämätöntä täydentää jatkamalla sen aikajännettä vuoteen 2030 saakka. Tämä vaatimus on myös tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa. Ympäristövaliokunta toteaa, että esimerkiksi Ruotsissa ilmasto-ohjelmaehdotus määrittelee tavoitteet vuoteen 2050.

Ilmastomuutoksen torjunta on koko yhteiskunnan asia. Ilmasto-ohjelmaa tulee valiokunnan mielestä täydentää valtakunnallisella informaatiokampanjalla ja muuta tiedon jakamista koskevilla toimilla. Myös opetuksen ja kuluttajapolitiikan toimia on kehitettävä. Kunnat ovat merkittävä toimija hoitaessaan kaavoitusta, jätehuoltoa, julkista liikennettä ja rakentamista. Kunnat ovat myös merkittäviä energiantuottajia. Selonteossa tämä näkökulma on ympäristövaliokunnan mielestä jäänyt vaille riittävää huomiota.

Valiokunta on tyytyväinen siihen, että selonteossa varaudutaan tukemaan ilmastosopimuksen rahoitusjärjestelmää sekä lähialue- ja kehitysyhteistyössä ilmastopolitiikkaa edistäviä hankkeita. Valiokunnan mielestä hankekohtaiset Kioton mekanismit, yhteistoteutus ja puhdas, kestävä mekanismi ovat käyttökelpoisia. Sitä vastoin valiokunta suhtautuu hallituksen tavoin varauksellisesti päästökauppaan. Vaikka ilmastomuutosta pyritään määrätietoisesti rajoittamaan, se ei enää ole pysäytettävissä. Ympäristövaliokunta pitää selonteon puutteena, ettei se käsittele lainkaan ilmastomuutokseen sopeutumista. Ilmasto-ohjelmaa tulee täydentää tältä osin.

Valiokunnan mielestä selonteko on jäänyt sekä ajallisen ulottuvuuden että myös käsiteltyjen asioiden osalta kapea-alaiseksi. Näin selonteko näyttäytyy energiaratkaisujen valmistelun taustapaperilta. Mielenkiinto on kiinnitetty aivan liiaksi 1—1,3 megawatin ydinvoimalaitoksen rakentamiseen. Ympäristövaliokunta korostaakin, että ilmastomuutoksen torjuntaa ei hoideta yksittäisillä ratkaisuilla. Pelkät energiatuotannon muutokset eivät riitä. Ilmastomuutoksen torjunnassa on kysymys paljon syvällisemmästä, koko yhteiskuntaa koskevasta muutoksesta. Ohjelman toimenpiteet tulee ulottaa laajasti yhteiskuntaan ja talouden kehitykseen. Ilmastomuutoksen torjunnan näkökulman pitää ohjata kaikkea päätöksentekoa ja kannustaa kansalaisia omissa valinnoissaan kestäviin ratkaisuihin.

Selonteon mukaan osana Suomen ilmasto-ohjelmaa toteutetaan uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma. Tämän ohjelman toteuttaminen vaatii taloudellisia tukitoimia. Lähivuosina tarvitaan keskimäärin 200 miljoonaa markkaa investointitukea ja 300 miljoonaa markkaa verotukea uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön tuotantoon. Valiokunta kiinnittää huomiota saamaansa käsitykseen, että uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman tavoitteet ovat liian matalalla. Ohjelman taustaselvityksestä käykin ilmi, että etenkin bioenergian, tuulivoiman ja lämpöpumppujen osalta on olemassa selvästi enemmän teknisiä käyttömahdollisuuksia kuin ohjelmassa esitetään.

Ympäristövaliokunnan käsityksen mukaan edelleen uuden energiateknologian vienti on jo nyt erittäin merkittävä ollessaan vuositasolla 19,2 miljardia markkaa, mikä on 6,5 prosenttia viennistä. Valiokunnan käsityksen mukaan se voi edelleen kehittyä. Kehityksen ehtona on kuitenkin uusiutuvien energialähteiden julkisen tuen vahvistaminen. Valtiovarain-, talous-, maa- ja metsätalous- sekä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausunnoissa painotetaan uusiutuvien energialähteiden edistämistä varsin tärkeänä. Lausunnoissa kannatetaan julkisen tuen selvää lisäämistä. Tällä hetkellä tuet ovat esimerkiksi tuulivoiman kohdalla Euroopan alhaisimpia. Valiokunnan mielestä erityisesti offshore-tuotanto tulee saada Suomessa etenemään. Tämä edellyttää erityisesti demonstraatiotuen käyttöä.

Valiokunta puoltaa voimakkaasti energiankulutuksen hillintää. Selonteon mukaan se tapahtuu muun muassa toteuttamalla ilmasto-ohjelman rinnalla valmisteltu energiansäästöohjelma. Samalla valiokunta muistuttaa ohjelman toimeenpanon edellyttävän energiaverojen voimakasta korottamista sekä valtion rahoitusta vuositasolla noin 350 miljoonaa markkaa. Valiokunta nostaa mietinnössään erityisesti esille energiaverotuksen, jonka kehittäminen energiasäästöä edistäväksi on mielestämme erityisen tärkeää. Valiokunta painottaa samalla energiaverotuksen yhteisen minimitason normien laatimisen tärkeyttä Euroopan unionissa.

Selonteon lähtökohtana on, että yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon rakentamismahdollisuudet hyödynnetään täysimittaisesti ja valitaan yhdistetyn tuotannon polttoaineeksi maakaasu. Valtioneuvoston esittämien KIO1- ja KIO2-vaihtoehtoehtojen hyvät ja huonot puolet valiokunta on kirjoittanut mietintöön molempien mallien osalta. Valiokunta löysi sekä hyviä että huonoja puolia runsaanlaisesti.

Liikenteen päästöjen osuus on Suomessa yli 20 prosenttia. Valiokunnan mielestä selonteossa liikenteen merkitys ja sen kasvihuonekaasupäästöt on käsitelty liian kevyesti. Näistä keskustelussa enemmän.

Ympäristövaliokunta toteaa uudella maankäyttö- ja rakennuslailla sekä sen pohjalta hyväksytyillä valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla olevan mahdollisuudet ohjata kaavoitusta ja seudullista maankäyttösuunnittelua. Selonteon toimenpide-ehdotukset ovat jääneet vielä kovin yleiselle tasolle. Valiokunta paneutui laajalti yhdyskuntarakenteen kehittämiseen. Valiokunta katsoo, että hallituksen tulee selvittää, voidaanko aluelämmitys lainsäädäntöteitse määrittää osaksi yhdyskunnan perusinfrastruktuuria uusilla kaava-alueilla. Kasvukeskusten yhdyskuntarakenteen muotoutumiseen vaikuttavia päätöksiä tehdään jatkuvasti. Niillä ratkaistaan kasvihuonekaasupäästöjen kehitys melkoiselta osin pitkälle tulevaisuuteen. Haja-asutusalueiden kasvihuonekaasupäästöillä ei ole vastaavaa merkitystä.

Ympäristövaliokunta tukee voimakkaasti korjausavustusten laajentamista koskemaan lämmitystavan vaihtoa ja sitä, että avustukset ulotetaan myös omakotitaloihin. Valiokunta pitää valtiovarainvaliokunnan tavoin välttämättömänä korjausavustusten tuntuvaa korottamista. Selonteon mukaan avustusten kohdentaminen ei yksin ole riittävä toimenpide. Samoin tiedoista ja neuvonnasta on suuri puute.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat tällä hetkellä kutakuinkin vuoden 90 tasolla. Tärkeänä tekijänä tässä on metaanipäästöjen vahva vähenemä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan jätevero on tällä hetkellä kuitenkin niin alhainen, ettei sillä ole yksityistalouksissa ohjaavaa merkitystä. Jätevero ei koske myöskään teollisuuden omille kaatopaikoille sijoitettavia jätteitä. Valiokunta katsookin, että jäteveroa tulisi nostaa asteittain ja ulottaa se koskemaan teollisuuden kaatopaikkoja, joille sijoitetaan biohajoavia jätteitä. Teollisuuden jäteverottomille kaatopaikoille arvioidaan sijoitettavan 600 000 tonnia biojätettä vuodessa.

Ympäristövaliokunta kiinnittää huomiota eri energiavaihtoehtojen imagovaikutuksiin. Samoin on esitetty, että eri ratkaisujen taloudellisista vaikutuksista olisi tullut teettää rinnakkaisselvitys kansainvälisellä tutkimuslaitoksella. Taloudellisista vaikutuksista ympäristövaliokunta korostaa, etteivät ilmasto-ohjelmien kustannukset ole kovin merkittäviä Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä sitoumuskaudella. Toiseksi valiokunta korostaa, että ilmastopolitiikan laiminlyönti johtaa todennäköisesti myöhemmin huomattavasti suurempiin kustannuksiin. Kolmanneksi valiokunta korostaa ilmastomuutoksen luovan taloudellisen toiminnan mahdollisuuksia, jotka voivat olla merkittäviä Suomen kaltaisissa maissa, joissa teknologian osaaminen on korkealla tasolla. Valiokunnan mielestä ilmastomuutos on nähtävä myös mahdollisuutena innovatiivisiin ratkaisuihin ja sitä kautta kestävään kehitykseen.

Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta tarkasteli ilmastomuutoksen torjumista maailmanlaajuisena prosessina ja sen edellyttämää maailman energiatuotannon muuttamista pääosaltaan päästöttömäksi vuoteen 2050 mennessä. Kyseessä on perustavaa laatua oleva maailman energiahuollon muutos, joka käsittää jopa 100 000 miljardin markan uusinvestoinnit. Muutos luo suuria mahdollisuuksia uudelle energiateknologialle ja tätä kautta myös työllisyydelle.

Ilmasto-ohjelman toimenpiteet vähentävät ympäristökuormitusta kummassakin ohjelmavaihtoehdossa. Vaihtoehtojen välillä ei ilmennyt merkittäviä eroja myöskään hiukkaspäästöjen eikä melun suhteen. Muiden ympäristövaikutusten suhteen maakaasuvaihtoehto osoittautui ydinvoimavaihtoehtoa puhtaammaksi. Maakaasuvaihtoehto tuottaa vähemmän otsonia, happamoittavia päästöjä, vesistöjä rehevöittävää lämpökuormitusta ja jätteitä. Pidemmällä aikavälillä maakaasuvaihtoehto aiheuttaa vähemmän paineita polttoaineiden ja muiden raaka-aineiden hyödyntämiseen kuin ydinvoimavaihtoehto, toteaa ympäristövaliokunta.

Ympäristövaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että ilmasto-ohjelman toteuttamista seurataan. Valiokunta katsoo, että seurannan tuloksista on informoitava eduskuntaa. Tiedot tulee toimittaa eduskunnalle vuosittain esimerkiksi hallituksen kertomukseen liitettävän erillisen kertomuksen muodossa.

Valiokunta teki joukon johtopäätöksiä. Ympäristövaliokunta katsookin, että selonteon pohjalta voidaan aloittaa Suomen ilmasto-ohjelman toteuttaminen. Edelleen vuoden 2002 valtion talousarvioon tulee ottaa vähintään selonteon mukaiset määrärahat energiasäästön ja uusiutuvien energialähteiden tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä demostraatiolaitoksen rakentamiseen ja teknologian kaupallistamiseen. Asuntojen ja rakennusten korjausavustuksia tulee vuoden 2002 talousarviossa korottaa huomattavasti, jotta energiakorjaukset käynnistyvät. Energia-avustukset on syytä irrottaa muista korjausavustuksista. Ilmastomuutoksen torjunnasta tiedottamiseen valtakunnallisesti on myös varattava riittävä määräraha ensi vuoden talousarvioon.

Ilmasto-ohjelmaa tulee vielä täsmentää ja kehittää niiden suuntaviivojen mukaan, joita mietinnössä on esitetty. Täsmennys- ja kehitystarpeet koskevat ilmastopolitiikan pitkän aikavälin tavoitteiden laatimista, ilmastomuutoksen torjuntaa koskevaa tiedottamista, kuntien ilmasto-ohjelmaa, alue- ja keskushallinnon ilmastopolitiikan koordinointia, Kioton pöytäkirjan mekanismien käyttöönottoa, yhteistoteutusta ja puhtaita kehitysmekanismeja, ilmastomuutoksen sopeutumisohjelman laatimista, uusiutuvan energian esitettyä suurempia tukimahdollisuuksia, liikenteen kasvihuonekaasujen torjunnan tehostamista, kasvukeskusten yhdyskuntarakenteen hajautumisen estämistä, rakentamista ja rakennuksia koskevia toimenpiteitä, jäteverotuksen kehittämistä, maa- ja metsätalouden toimien kehittämistä sekä ilmasto-ohjelman seurannan kehittämistä eduskunnan osalta.

Lopuksi, arvoisa puhemies, valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: "Eduskunta edellyttää, että Suomen ilmasto-ohjelma tuodaan tässä mietinnössä esitettyjen suuntaviivojen mukaan tarkistettuna uudelleen eduskunnan arvioitavaksi mahdollisimman pian sen jälkeen, kun viidennen ydinvoimalan rakentamislupaa koskeva hakemus on ratkaistu."

Lopuksi, arvoisa puhemies, ympäristövaliokunta on mietinnöstään täysin yksimielinen. Ympäristövaliokunnan puolesta kiitän kuutta muuta valiokuntaa — valtiovarainvaliokuntaa, talousvaliokuntaa, maa- ja metsätalousvaliokuntaa, liikennevaliokuntaa, työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntaa sekä tulevaisuusvaliokuntaa — arvokkaasta työstä, ja lopuksi muttei vähiten kiitoksemme valiokuntamme valiokuntaneuvokselle Salme Kandolinille!

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maamme kasvihuonepäästöt tulevat kasvamaan, ellei päästöjen rajoittamisessa ryhdytä tehokkaisiin toimiin, joita toimia tämä valtioneuvoston selonteko ja ympäristövaliokunnan mietintökin sisällään pitävät. Maa- ja metsätalousvaliokunta osaltaan päätyi pelkästään käsittelemään metsätalouden ja maatalouden osuutta ja niiden merkitystä. Kaikki muu jätettiin muiden valiokuntien tehtäväksi.

Ensinnä haluaisin todeta, että metsien merkitys koko energian tuotannosta on noin 20 prosenttia ja sähkön hieman yli 10 prosenttia. Metsien osalta päästöjen vähentämiseen päästään kestävän hakkuusuunnitteen avulla. Valtioneuvoston selvityksessä ja ehdotuksessa lähdetään siitä, että toteutetaan Kansallista metsäohjelmaa, jossa kestävällä tavalla metsiä käytetään, minkä seurauksena puun käyttöä seuraavien kymmenen vuoden aikana voidaan lisätä noin 5 miljoonalla kuutiometrillä. Tästä osa ohjautuu prosessiteollisuuteen ja osa lämmön ja sähkön tuotantoon. Sen lisäksi kaikki ne toimet, joilla metsät voidaan pitää siinä kunnossa, että ne sitovat hiiltä entistä tehokkaammin ja entistä pidempään, ovat kannatettavia ja suositeltavia. Kansallisen metsäohjelman toteuttamisella, kun varataan riittävästi rahaa sekä nuorten metsien hoitoon että myöskin puun energiakäytön tehostamiseen, tutkimukseen, kehittämiseen, laiteinvestointeihin ja muihin vastaaviin, tähän tavoitteeseen on suhteellisen helppo tällä ohjelmakaudella päästä. Myös puurakentamisen lisäämisellä, jossa puuta voidaan rakentamiseen käyttää enemmän, voidaan hiiltä sitoa kestävällä tavalla. Sen tähden kaikki ne toimet, jotka liittyvät puurakentamisen edistämiseen ja puun käytön lisäämiseen tällä tavalla, ovat hyvin kannatettavia.

Maataloudessa tavoitteeseen ei kovin nopeita toimia ole olemassa. Valiokunta esittää, että kotieläinten lannan käytön tehostamista sekä ravinteiden käytön osalta että biokaasujen osalta energian käytössä on syytä edistää. Tutkimuksessa ja kehityksessä on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota tähän. Se on ympäristön kannalta kannatettava ja kestävä asia. Myös peltobiomassojen energian käytön lisääminen on hyvä asia. Sitä on syytä kehittää ja käyttää ne resurssit, jotka tähän ovat olemassa, mahdollisimman nopealla aikavälillä hyväksi.

Valiokunta yksimielisenä antoi lausuntonsa ja toivoo, että ne asiat, joita lausunnossa on esitetty, mahdollisimman hyvin tulevat otettua huomioon, kun ympäristövaliokunnan mietintöä sitten lähdetään toteuttamaan.

Arvoisa puhemies! Totean, että maa- ja metsätalouden kannalta, kun suoritetaan ne toimet, joita lausunnossa on esitetty, voidaan vaikuttaa ilmastopäästöjen vähentämiseen kestävällä ja taloudellisella tavalla.

Leena Luhtanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ympäristövaliokunnan mietinnöstä voi kokonaisuutena todeta sen, että se on todella monipuolinen, asiallinen, asiantunteva ja myös erittäin sujuvasti kirjoitettu. Totean myös sen, että ympäristövaliokunta on tehnyt suuren työn kootessaan lausuntoonsa kuuden erityisvaliokunnan kannanotot, ja sen, että valiokunta on kuullut myös hyvin laajan asiantuntijajoukon. Hyvänä lähtökohtana tässä kokonaisuudessa pidän talousvaliokunnan kannalta sitä, että ympäristövaliokunta tukee hallituksen kantaa siinä, että kaikki teknisesti ja taloudellisesti toteutettavat energiantuotantomuodot, jotka täyttävät ympäristötavoitteet, ovat lähtökohtina ja mukana tässä rakentelussa.

Talousvaliokunnan näkökulmasta haluan kuitenkin tuoda esille muutamia talousvaliokunnan lausunnossaan esittämiä mielestämme keskeisiä näkökantoja, jotka eivät mietinnössä ehkä riittävän selkeästi näy. Tietysti saattaa olla niinkin, että laaja mietintö on rakennettu siltä lähtökohdalta, että vaikka näitä asioita ei erikseen ole mainittukaan, niitä pidetään mietinnössä lähtökohtana ja ne kannanotot on hyväksytty. Tämä on tietysti hyvä tapa silloin, kun pitkiä mietintöjä tehdään. Totean sen kuitenkin, että elinkeinopolitiikkaan ja energiapolitiikkaan liittyvät ratkaisut ovat hyvin keskeisiä myös ympäristön kannalta ja näin myös ilmastostrategian toteuttamisen kannalta ja tästä syystä olisin toivonut niiden olevan tärkeämmässä asemassa myös valiokunnan mietinnössä, ehkä siellä täällä korostettuna.

Talousvaliokunnan lausunnon lähtökohtana oli se toteamus, että energia on erityisesti Suomelle erittäin merkittävä tuotannontekijä teollisuudessa, palvelussa ja muussa tuotantotoiminnassa, tietysti myös kotitalouksissakin, asumisessa ja liikkumisessa. Lähtökohtanamme oli myös se, että energian saatavuudessa ja hinnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat nopeasti ja voimakkaasti koko yhteiskuntaan. Sanalla sanoen siis koko energia on ihan keskeinen ympäristökysymys. Lähtökohtana ja perusasiana valiokunnassamme oli se toteamus, että työttömyyden poistaminen edellyttää vakaata ja vahvaa talouskasvua, minkä eräs keskeinen edellytys on riittävä ja kohtuuhintainen energian saanti. Erityisen tärkeätä tämä lähtökohta on tietysti energiaintensiivisen prosessiteollisuuden osalta, esimerkiksi paperin, metallin ja kemian teollisuuden kannalta.

Kun siis energialla on näin keskeinen rooli ja siis energiapolitiikalla myös ympäristökysymyksissä ja näin myös ilmastokysymyksissä, tätä taloudellista viitekehystä olisi ehkä ollut tarpeen ottaa esiin painokkaammin myös mietinnössä. Yhteenvedonomaisesti talousvaliokunnan perspektiivistä voisin vain todeta sen, että lausunnossa taloudelliset seikat, esimerkiksi juuri talouskasvu, tähän liittyvä energian kysynnän lisääntyminen, olisi voinut olla perusteellisemman analyysin kohteena.

Seuraavassa vielä joitakin hajahuomioita mietinnöstä.

Mietinnössä painotetaan hyvin vahvasti uusiutuvien energialähteiden merkitystä, ja näinhän ovat tehneet kaikki valiokunnat. Tämä on todella ollut hyvä asia tässä suhteessa, ja kaikki ne esitykset, mitkä tähän liittyvät, ovat erittäin hyviä. Sen kuitenkin haluan todeta, että ehkä on hieman epärealistista olettaa, että vuonna 2060 puolet energiasta tuotettaisiin uusiutuvilla energialähteillä. Näinkö on?

Haluan tässä todeta sen, että myös talousvaliokuntamme korosti sitä, että sinällään uusiutuviin energialähteisiin tulee panostaa myös jatkossa ja alan tutkimustoimintaa kehittää, mutta tässäkin on tietysti otettava huomioon realiteetit. Ja tässä realiteeteilla tarkoitan nyt erityisesti esimerkiksi tätä tukipolitiikkaa.

Nyt uusiutuvien energialähteiden tukipolitiikasta on todettava se, että ylipäätään energiapolitiikan tavoitteenahan on taloudellisia ohjauskeinoja, myös markkinatalouden mekanismeja käyttäen luoda talous- ja työllisyyspolitiikan tueksi sellaiset olosuhteet, joissa energian saatavuus on turvattu, sen hinta on kilpailukykyistä ja syntyvät ympäristöpäästöt Suomen kansainväliset sitoumukset täyttäviä. Mutta haluan tässä yhteydessä korostaa sitä, että kyllä myös markkinatalouden mekanismit on tässä prosessissa otettava kaiken kaikkiaan huomioon.

Vielä tukipolitiikasta voisin todeta senkin, että ehkä tukipolitiikka, julkinen tuki on saanut tässä mietinnössä liian suuren painon — näin nyt rohkenen sanoa — eli tämä lähtökohta, että kaikkeen toimintaan pitäisi saada julkista tukea, ei voi olla pitkän päälle kestävää. Katsoisinkin näin, että lähtökohtana ei mielestäni voi olla se, että veromarkkoja poltetaan lähes samassa suhteessa kuin varsinaista polttoainetta, jos näin voin sanoa. Se, että rationaalisen toiminnan lähtökohtana ei voi millään olla se, että uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisätään lisäämällä tässä suhteessa veromarkkoja. Minä pitäisin lähtökohtana itse asiassa sitä, että pitkällä juoksulla myös uusiutuvien energialähteiden osalta toimitaan markkinatalouden ehdoilla.

Ympäristövaliokunnan mietinnössä käsitellään hyvin mielenkiintoisella tavalla sähkön hankinnan eri vaihtoehtojen heikkouksia ja vahvuuksia. Perusteellista tämä vertailu oli nimenomaan maakaasun ja ydinvoiman vaihtoehtojen osalta.

Valiokunta on käsitellyt ydinvoimaa ja tuonut esille ydinvoiman heikkouksia. Näistä voisi todeta sen, että valiokunnan mietinnön mukaan ydinvoimavaihtoehdon heikkoudet perustuvat lähes tykkänään siihen valiokunnan toteamaan tosiasiaan, että ydinsähkö on halpaa. Se on jopa niin edullista, että ydinvoiman halpuus, saatavuus ja sen hyvät ominaisuudet kääntyvät tässä mietinnössä sen heikkouksiksi. Tässä on minusta hyvin mielenkiintoista toteamus siitä, ja nyt suora lainaus: "Taloudelliset, poliittiset tai muut ulkoiset syyt voivat estää ydinvoimalaitoksen rakentamisen tai myöhästyttävät sitä huomattavasti, jolloin Kioton velvoite jää toteuttamatta." Voisikohan tästä vetää sen johtopäätöksen, että Kioton velvoite toteutuisi, jos ydinvoimalaitoksen rakentamista ei estettäisi? Näinkö on, vai mikähän tässä on logiikka? (Ed. Markkula-Kivisilta: Saa sen niinkin lukea!) — Niin kyllä. — Onko ydinvoima havaittu niin edulliseksi, että se sotkee koko energiapolitiikan? Puhun nyt tästä ympäristövaliokunnan mietinnöstä.

Joka tapauksessa on erinomainen asia, että johtopäätöksenään ympäristövaliokunta toteaa sen, että ottamatta kantaa kummankaan vaihtoehdon paremmuuteen myös ympäristövaliokunta korostaa sitä, että energia on suomalaisen yhteiskunnan perushyödyke, jonka riittävä saanti pitkällä aikavälillä kilpailukykyiseen hintaan on turvattava kaikissa olosuhteissa ja että parhaiten tästä voidaan huolehtia pitämällä energiarakenne monipuolisena. Minusta tämä on erittäin arvokas asia yksimieliseltä mietinnöltä.

Maakaasusta en malta olla vielä toteamatta sitä, että ympäristövaliokunnan mietintöhän lähtee siitä, että kummassakin vaihtoehdossa maakaasun käyttö lisääntyy. Tästä seuraa valiokunnan mietinnössä toteamus, että kun Suomi on riippuvainen yhdestä kaasun toimittajasta, katsoo ympäristövaliokunta niin kuin myös valtiovarainvaliokuntakin, että Suomen tulee toimia aktiivisesti kansainvälisen maakaasuverkoston kehittämiseksi. Tämä on tietysti hyvä asia, se pitää todeta.

Mutta talousvaliokunta korosti, ja sen tehtävänä tietysti oli korostaa sitä, ja haluan sen myös tuoda tässä yhteydessä esiin, näitä maakaasun saatavuuteen liittyviä erilaisia riskejä. Maakaasun saatavuuteen ei ole tähän mennessä liittynyt ongelmia, mutta riski siihen on olemassa niin kauan kuin on vain yksi toimittaja. Tämä kävi täysin selvästi ilmi valiokunnan asiantuntijoiden lausunnoista ja myös kaikista asiakirjoista. Tämä on myös huoltovarmuuden ja energian hinnan kannalta ongelmallista. Tähän liittyy siis monia epävarmuustekijöitä.

Arvoisa puhemies! Vielä totean sen, että ympäristövaliokunnan mietintö lähtee kestävistä periaatteista, siis siitä, että kaikki energiamuodot ovat tarkastelun kohteena. Mutta vielä kerran talousvaliokunnan näkökulmasta haluan korostaa sitä, että energiapolitiikassa tehtävien strategisten valintojen tärkeä tehtävä on tukea maamme teollisuuden ja muun elinkeinotoiminnan kansainvälistä kilpailukykyä vakaalla ja myös pitkäjänteisellä tavalla. Näin myös kuluttajien edut tulevat huomioon otetuiksi. Tärkeätä on se, että yhteiskunta saa varmuuden sähkön saannista kohtuuhintaan. Tietysti olisin toivonut, että tähän taloudelliseen kasvuun, energianhintaan liittyviä epävarmuustekijöitä ja näihin liittyviä näkökohtia olisi vielä perusteellisemmin pohdittu, mutta näinhän me vielä ehdimme tehdä. Joka tapauksessa ympäristövaliokunta on tehnyt perusteellisen ja hyvän työn. Tästä voi vain tietysti antaa kiitokset ympäristövaliokunnalle. Totesin myös omalta kohdaltani, että tähän ponteen on ehkä vaikea yhtyä, koska käsitän näin, että rakentamislupa-asia tarkoittaa periaatepäätöstä. Jos näin on, ponteen voi tietysti yhtyä. Kaiken kaikkiaan mielestäni hallituksen tulee hyvin tarkasti omasta puolestaan seurata koko tätä energiapolitiikan kehitystä ja ilmastopolitiikan kehitystä sekä tuoda tarvittavat asiakirjat ja informaatio eduskuntaan.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta selvisi tästä pälkähästä — jos niin voi sanoa — sillä, että keskittyi pelkästään tarkastelemaan työllisyyttä ja tasa-arvoa eikä ottanut kantaa näihin vaihtoehtoihin. Sen sijaan valiokunta halusi ympäristövaliokunnalle tuoda ilmi näitä työllisyysvaikutuksia lisäarvona sille, minkä hallitus oli omalta osaltaan tehnyt. Me katsoimme, että hallitus ei ollut riittävästi selvittänyt työllisyysvaikutuksia, ei ainakaan omassa esityksessään tuonut niitä julki.

Vaikka tämä lähtökohta työllisyysvaikutusten arvioinnille onkin se, että vuoden 2010 paikkeilla työllisyys alenee tämän strategian toteutuessa 6 000—11 000 henkilötyövuotta asiantuntijoiden arvioiden mukaan, niin kyllähän tällä on paljon merkitystä työllisyyteen.

Se mihin valiokunta halusi kiinnittää huomiota ja joka meillä tässä työllisyyskeskustelussa ainakin eduskunnassa tuntuu aika usein unohtuvan verrattuna muihin näkökohtiin työllisyyden ja työttömyyden hoitamisessa, on tässäkin tapauksessa energiateknologian vientimahdollisuudet. Se on älyllisesti erittäin haastava alue ja tarjoaa samalla tavalla mielenkiintoisten ratkaisuvaihtoehtojen etsimistä kuin on aikoinaan elektroniikkateollisuus tarjonnut, ja siinä Suomi on ollut hyvä. Tällä tarkoitetaan erityisesti näitä vanhoja energiamuotoja eli aurinkoa, tuulta ja vettä, joita on ollut niin kauan aikaa kuin maapallo on ollut olemassa. Ydinvoimahan on taas tällainen uusi monessa mielessä tutkimaton ja kehittämätön alue, vaikka siinäkin on lyhyessä ajassa pystytty verrattain merkittäviin saavutuksiin. (Ed. Tiuri: Aurinko on ydinvoimaa!) — Kaikkihan sitä ed. Tiurin mielestä on.

Tässähän puhutaan maailmanlaajuisesti isoista luvuista, joita meillekin valiokunnassa tarjottiin. Jos perustavanlaatuisen energiatuotannon muuttaminen pääosaltaan päästöttömäksi vuoteen 2050 mennessä toteutuisi, se eräiden arvioiden mukaan maksaisi noin 100 000 miljardia markkaa. No, tämä on tietysti otettava tietyllä varauksella, ja miten niitä nollia laitetaan. Se uusinvestointinakin on joka tapauksessa iso luku.

Energiavaltainen teollisuus, jota meillä on metsä-, metalli- ja kemianteollisuus, työllistää suoraan noin 100 000 henkilöä ja välillisesti noin 400 000. Toisin sanoen se on merkittävä työllistäjä, luvuilla mitattuna samaa suuruusluokkaa kuin ainakin eräiden asiantuntijalausuntojen mukaan on tämä nykyisin kaikkien huulilla oleva it-teollisuus. Senkään työllisyysvaikutukset suoranaisesti eivät ole kovin suuret, välillisesti kylläkin päästään näihin saman tyyppisiin lukuihin.

Tässä kävi myös ilmi se, että nyt Euroopan unionin piirissä tätä energiaselvitystä nimenomaan kohdistuen aurinkoon ja tuulienergian käyttöön tultaisiin viemään eteenpäin ja siihen panostettaisiin paljon sekä miten Suomi on tässä mukana, toisin sanoen näissä isoissa rahavirroissa, joita EU-piirissä tullaan käyttämään. Ainakin oma näkemykseni on se, että Suomi ei ole hyödyntänyt tätä niin paljon kuin olisi pitänyt eikä omasta puolestaan panostanut sillä tavoin näihin muihin energiamuotoihin — joista kaksi esimerkkiä sanoin, niiden tuotekehittelyyn ja tutkimustyöhön — kuin pitäisi. Jos ne esimerkiksi ydinenergian näkökulmasta ovat niin huonoja ja tehottomia, sehän kannattaisi tutkia ja selvittää. Eihän siinä ole mitään pelkäämistä, että niillä onkin suurempi merkitys. Mutta on täysin selvää, että ei voi olla sellaista energiatuotantoa, että ei ole ihan varmaa, että kun valot palavat nyt ja tietokone toimii nyt, niin toimiiko se enää 15 minuutin päästä, koska ei ole riittävästi energiaa tarjottavana, vaikka kuinka ...

Puhemies:

(koputtaa)

Ed. Skinnari, kehotan teitä ja myös muita seuraavia puhujia kiinnittämään huomiota siihen, että nyt on kysymyksessä lyhyt esittelypuheenvuoro nimenomaan lausunnosta, ei kannanotoista, kiitos.

Puhuja:

Kyllä. Minä kyllä esitän tätä lausuntoa, vaikka en koko ajan viittaa siihen, mutta kun tiedän, että edustajilla lausunto on nyt työ- ja tasa-arvoasiain lausunnon kohdalta avoimena, en suoraan lainaa siitä tekstiä vaan kerron niistä näkökulmista, joita asiantuntijoiden taholta tuli esille, kun asiaa valmisteltiin. Koska sitä ...

Puhemies:

Kehotan joka tapauksessa tiivistämään, koska aika on lyhyt.

Puhuja:

Kyllä, jostainhan on tietysti aloitettava. Jos äskeinen puheenvuoron käyttäjä käytti vähän pidempään, minä ...

Puhemies:

Sitä oppii sanomaan.

Puhuja:

No niin, tämähän voidaan tiivistää vaikka kuinka nopeasti. Tämä oikeastaan monelta osin on tullut sanotuksi. Koetimme kovasti selvittää myös tasa-arvoa, miten se ilmenisi. Se, mikä löydettiin, on tietysti alueellinen tasa-arvo, jossa maan laajuus huomioon ottaen on vaikea löytää sellaisia ratkaisuja, joissa matkojen pituus toisi ihmisiä tasavertaisiksi energiantuotannon ja -käytön suhteen. Tämä on sellainen asia, johon pitäisi kiinnittää huomiota. Euroopan unionihan ei verotusta hyväksy täksi ratkaisumuodoksi, mutta jollain tavoin se on kuitenkin mielestämme käytännössä ratkaistava.

Arvoisa puhemies! Ottaen huomioon, että puhemies toivoi niin, jätän tämän sen varaan loppujen osalta, että edustajat vielä kerran lukevat työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan hyvän lausunnon.

Ed. Hassi merkitään läsnä olevaksi.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Ilmastoasiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen siedettävälle tasolle vaatii kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 60—80 prosenttia. Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että pääongelma on kauan ilmakehässä säilyvä hiilidioksidi. Sen päästöt johtuvat pääosin energiantuotannosta ja -käytöstä. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on siten tulevaisuudessa päähuomio kiinnitettävä energiantuotannon ja siinä osana liikenteen päästöihin.

Tulevaisuusvaliokunta painottaa sitä, että energiaratkaisuja pohdittaessa energiantuotantoa koskevat päätökset vaikuttavat noin 40—60 vuoden aikavakiolla, koska niin pitkäksi aikaa voimaloita rakennetaan. Siten strategisten keinojen on oltava käyttökelpoisia myös vuoden 2010 jälkeen.

Maailman energiankulutus, erikoisesti sähkönkulutus, on jo pitkään kasvanut nopeasti. Energia-asiantuntijat arvioivat kulutuksen edelleen kasvavan lähes kolminkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tulevaisuudessa siedettäväksi edellyttää todella radikaaleja toimia. Kioton mekanismit on saatava nopeasti tehokkaaseen käyttöön, energiaa on säästettävä ja käytettävä paljon tehokkaammin. Tutkimukseen on panostettava. Energiantuotantoa on kaikin keinoin muutettava kohti päästötöntä tuotantoa. Jos sähköstä vuonna 2050 kolmasosa on uusiutuvaa, mutta sähkönkulutus on kasvanut kolminkertaiseksi, olisi silti tuotettava muilla keinoin sähköä kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna, eli uusiutuvat energialähteet eivät auta pitkällä tähtäyksellä ratkaisevasti. Tyypillisesti on energia-alalla vienyt 40 vuotta nousta prosentin osuudesta kymmenen prosentin osuuteen maailman koko energiasta. Siitä syystä ollaan todella tekemisissä pitkän tulevaisuuden kanssa.

Ilmastostrategian pitkän aikavälin vaikutuksia terveyteen ei ole käsitelty selonteossa, vaikka eri strategioilla on merkittävät erot ympäristön kannalta. Terveyshaittojen vähentämiseksi on välttämätöntä vähentää pienhiukkaspäästöjä tulevaisuudessa, samanaikaisesti kun vähennetään hiilidioksidipäästöjä. Eniten pienhiukkasia tuottaa turvevoimala. Hiilivoimala tuottaa niitä kaksinkertaisen määrän hakevoimalaan verrattuna ja kolminkertaisen määrän maakaasuvoimalaan verrattuna. Kun ympäristövaliokunnan mietinnössä ei juuri lainkaan kiinnitetä huomiota pienhiukkasiin eikä happosateisiin, se kyllä hämmästyttää, koska siinä jopa todistetaan, että maakaasu on edullisempi ympäristön kannalta tulevaisuudessa kuin ydinvoima. Tästä tulevat mieleen tupakkateollisuuden mainokset siitä, että kevytsavukkeet ovat terveellisiä, jopa terveellisempiä kuin tupakanpolton lopettaminen.

Euroopan päästöjen tuleva kehitys on nähtävissä Euroopan unionin komission julkaisemasta Vihreästä kirjasta, joka ilmestyi viime marraskuussa. Siinä uusiutuvien energialähteiden käyttö kasvaa noin 7 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä ja 8 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Vihreässä kirjassa todetaan, että EU:n kunnianhimoinen suunnitelma uusiutuvien energialähteiden osuuden nostamiseksi 12 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä ei ilmeisesti toteudu. Näyttää siltä, että uusiutuvia energialähteitä saadaan aivan liian hitaasti verrattuna optimistisiin käsityksiin. Se varmaan johtuu siitä, että se vaatii kokonaan uuden tekniikan kehittämistä monilla aloilla ja se vie aikaa.

Ilmastostrategiassa on tarkasteltu hiilidioksidipäästöjen alentamista KIO1-skenaariossa vuoteen 2020 asti. On kuitenkin selvää, että Kioton sopimus on vain alkutavoite ja että vuoteen 2020 mennessä on sovittava lisävähennyksistä. Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että KIO2-skenaariossa ei ole oletettu säästötoimien ja uusiutuvien energialähteiden ohjelman jatkumista vuoden 2010 jälkeen. Niiden voidaan kuitenkin olettaa jatkuvan, koska niitä tarvitaan, ja sen perusteella myöskin KIO2-skenaariossa päästöt pysyvät vuoden 2010 tasolla vuoteen 2020 asti. Lisäksi on mahdollista alentaa pienhiukkaspäästöjä ja hiilidioksidipäästöjä useilla miljoonilla tonneilla korvaamalla skenaarioon vuonna 2010 sisältyvä hiili maakaasulla. On myös otettava huomioon, että Suomessa vuonna 2030 ovat nykyisin toimivista voimaloista jäljellä lähinnä vain vesi- ja ydinvoimalat, joten päästöt vuoden 2030 jälkeen riippuvat siitä, minkälaisia uudet voimalat ovat.

Tulevaisuusvaliokunta esittää, että Suomen energiatulevaisuuden selvittämiseksi ryhdytään mahdollisimman pian valmistelemaan ilmastostrategiaa, joka ulottuu ainakin vuoteen 2030 ja paikoitellen vuoteen 2050 asti. Siinä tulee pyrkiä merkittävästi alhaisempaan hiilidioksidipäästöjen ja pienhiukkaspäästöjen tasoon verrattuna päästöihin vuosina 1990 ja 2000. Huomiota on kiinnitettävä varmuus- ja taloudellisuusnäkökohtiin. Mutta koska on todennäköistä, että maailman kasvihuonekaasupäästöjä ei pystytä riittävästi alentamaan, tulevaisuusvaliokunta toteaa, että on myös ryhdyttävä valmistelemaan sopeutumista ilmastonmuutokseen.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Liikennevaliokunta joutui toteamaan sen kiusallisen yksityiskohdan, että yksittäisistä toimintalohkoista eniten kasvihuonekaasupäästöjä tuottava ala on juuri liikenneala. Kuinka tästä sitten selvittäisiin?

Valiokunta piti tärkeänä muun muassa seuraavia kansallisia toimenpiteitä, jotka voivat suoraan tai välillisesti vaikuttaa kasvihuonepäästöjen vähentymiseen: taloudellisen ajotavan koulutuksen lisääminen, maan liikenne- ja muun käytön yhteissuunnittelun edistäminen, yhdyskuntarakenteen tarkoituksenmukainen eheyttäminen, kuntien tukeminen niiden maankäytön suunnittelussa, joukkoliikenteen houkuttelevuuden edistäminen yhteistyössä asiakkaita edustavien järjestöjen kanssa, palvelujen kehittäminen ja niiden käytön edistäminen viestinnän avulla ja yhteistyömuotojen kehittäminen kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi.

Edelleen täytyy toimia vaikuttamalla kansainvälisellä tasolla Euroopan yhteisössä ja muissa kansainvälisissä yhteisöissä, tukemalla ajoneuvojen energiatehokkuuden lisäämiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävien säädösten kehittämistä ja erityisesti niitä tarkoittavia hankkeita, osallistumalla taloudellisen ohjauksen periaatteilla logistiikan ja informaatioteknologian kehittämiseen, osallistumalla EY:n liikenneympäristöintegraatiostrategian kehittämiseen ja muuhun kansainväliseen liikenteen ja ympäristöalan yhteistyöhön ja toimimalla edelleen kansainvälisissä liikennealan järjestöissä, kuten Icao:ssa ja Imo:ssa, kasvihuonekaasupäästöjen tehokkaan vähentämisen puolesta.

Arvoisa puhemies! Kaikista hyvistä pyrkimyksistä huolimatta valiokunta joutui lausunnossaan toteamaan, että merkittävältä osalta jokainen liikenneväylillä ajoneuvoa kuljettava omilla ajoneuvo- ja ajotapavalinnoillaan ja muut liikkeellä olevat liikenneväline- ja liikkumistapavalinnoillaan ratkaisevat sen, mihin suuntaan päästöjen kehitys on lopulta menevä.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Maailmamme on suuren muutoksen tienhaarassa. Jäätiköt pienentyvät, ikirouta on alkanut sulaa, kasvukaudet ovat pidentyneet, kasvi- ja eläinkannat muuttuneet, yhä suurempi joukko lajeja erityisesti arktisilla alueilla kuolee sukupuuttoon, tulvat sekä muut rajut luonnonilmiöt yleistyvät. Tämä luettelo ei ole pelkkää kuvittelua tai pahaa unta.

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n uusimman raportin mukaan enää ei ole kyse siitä, muuttuuko ilmasto ihmisen toimesta, vaan siitä, kuinka paljon ja kuinka nopeasti muutos tapahtuu. Ilmastomuutos on siis todellisuutta, jonka pysäyttäminen kokonaan ei ole enää mahdollista, vaikka kasvihuonepäästöjen kasvu pysähtyisi tänään. Kuten ympäristövaliokunta mietinnössään toteaa, kehitystä voi verrata teollisen vallankumouksen aikanaan aiheuttamaan muutokseen. Ihmiskunnalta ei enää kysytä, haluatteko muuttaa kehityksen suuntaa. Sen sijaan nyt joudumme vastaamaan kysymykseen, haluatteko säilyttää maapallon edellytykset elämään myös tuleville sukupolville.

Suomen hallitus tarttui omalta osaltaan rivakasti haasteeseen ja valmisteli eduskunnan käsittelyyn nyt palautekeskustelussa olevan valtioneuvoston selonteon kansallisesta ilmastostrategiasta. Lähtökohtana valmistelutyölle on pidetty hallitusohjelman kirjausta siitä, että Kioton velvoitteet täytetään siten, että niistä aiheutuvat toimenpiteet eivät heikennä talouden ja työllisyyden kasvua.

Uskon, että moni kollega on laillani perusteellisen valiokuntakäsittelyn aikana löytänyt kokonaan uusia ulottuvuuksia käsitykseensä ilmastonmuutoksen laajuudesta, kauaskantoisuudesta ja vaikutuksista. Huolimatta siitä, että ilmastonmuutos saattaa vielä tuntua kaukaiselta aiheelta, emme voi jäädä laakereillemme lepäilemään ja odottelemaan muiden valtioiden tai kansainvälisten yhteisöjen toimenpiteitä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on tyytyväinen Suomen hallituksen linjaukseen siitä, että ilmastostrategia laaditaan kansainvälisistä ratkaisuista ja neuvottelutilanteesta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Vastuumme ulottuu kuitenkin paitsi kansalliselle myös kansainväliselle tasolle. Kansainvälisissä neuvotteluissa on löydettävä päästöjen kokonaismäärää laskevia toimenpiteitä. Näissä neuvotteluissa on tärkeää ymmärtää vastuumme yhtenäisenä ihmiskuntana, jotta ilmastonmuutoksen seuraukset eivät koidu liian kohtalokkaiksi tuleville sukupolville. Vanhan intiaanien sananlaskun mukaan maailma on meillä vain lainassa lapsiltamme. Niinpä meidän olisi jätettävä maapallo seuraaville sukupolville vähintään siinä kunnossa kuin sen saimme. Tällä tavalla tarkasteltuna meidän viime vuosisadalla eläneiden ihmisten saldo ei ole kovin kaunista kerrottavaa.

Tästä näkökulmasta Yhdysvaltain uuden presidentin George W. Bushin kannanotot tuntuvat erityisen tyrmääviltä. Yhdysvallat on suuri päästöjen tuottaja, jonka mukaan saaminen Kioton pöytäkirjan mukaisiin toimiin on ensiarvoisen tärkeää. Kansainvälisiä neuvotteluja ei kuitenkaan missään olosuhteissa voida käydä siten, että yksi neuvottelujen osapuoli esittää vaatimuksia, joihin muut ovat pakotettuja suostumaan.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Euroopan unionin tulee jatkossakin olla kansainvälisten neuvottelujen edelläkävijä ja pitää kiinni Kioton pöytäkirjan peruspuitteista. Yli kymmenen vuoden pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen saavutetun Kioton pöytäkirjan unohtaminen merkitsisi ilmastonmuutoksen vaikutusten ehkäisemiselle vakavaa takaiskua ja viivytystä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää lähtökohtana sitä, ettei kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ole varaa sallia vapaamatkustajia.

Eurooppalaisella tasolla Suomen on toimittava entistäkin voimakkaammin yhtenäisen energiaverojärjestelmän luomiseksi. Tätä painotti myös ympäristövaliokunta korostaessaan veropolitiikan kulutusta ohjaavaa vaikutusta. Valtiovarainvaliokunta puolestaan muistutti, että kilpailukykyyn liittyvien ongelmien ehkäisemiseksi EU:n piirissä tulee laatia energiaverotuksen yhteisiä minimiarvoja koskevat normit. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä energiaverotuksen yhtenäistäminen Euroopan unionin piirissä on saatava ei vain tavoitelistalle vaan myös etenemään. Energiaverotuksen keinot on nostettava tarkasteluun varsinkin kansainvälisten ilmastovelvoitteiden näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Ilmastostrategian eduskuntakäsittelyssä valiokunnat ovat tehneet laajan ja perusteellisen työn. Valiokunnat ovat painottaneet paitsi omia vastuualueitaan, myös sitä, että ilmastostrategiassa on kyse kokonaisuudesta. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hidastaminen ja päästöjen vähentämiseen tähtäävät toimet eivät hoidu yhdellä yksittäisellä valinnalla. Niinpä tarvitaan laaja-alaista keinovalikoimaa ja sen monipuolista hyödyntämistä. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintätoimien on läpikäytävä kaikki politiikan lohkot.

Valtioneuvoston selonteko esitti kaksi vaihtoehtoista mallia, joilla molemmilla voidaan täyttää Kioton pöytäkirjan Suomelle asettamat ensimmäisen sitoumuskauden 2008—2012 velvoitteet. Molempiin malleihin kuuluu energiansäästöohjelma sekä uusiutuvien energiamuotojen edistämisohjelma.

Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman lähtökohtana on, että uusiutuvaa energiaa käytetään vuonna 2010 noin 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 1995. Puuperäisillä polttoaineilla ja kierrätyspolttoaineilla on tavoitteen saavuttamisessa suuri merkitys, mutta myös tuulivoiman osuuden odotetaan kasvavan.

Uusiutuvan energiantuotannon lisääminen vahvistaa samalla myös energiaomavaraisuuden ja energiantuotannon monipuolisuuden tavoitetta. Edistämisohjelman toteuttaminen selonteon ehdottomalla tavalla vaatii panostusta niin erilaisiin tukimuotoihin kuin myös tutkimus- ja kehitystyöhön. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä odottaa, että hallitus ottaa nämä tarpeet huomioon jo ensi vuoden budjettivalmistelujen yhteydessä.

On muistettava, että Suomen uusiutuvan energiateknologian vienti on jo nyt merkittävä. Viime vuonna saavutettu uusi ennätys oli 19,2 miljardia markkaa. Tämä on 6,5 prosenttia koko viennistämme. Teollisuudenala työllistää jo nyt suoraan 23 000 ihmistä.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä Suomen on oltava jatkossakin edelläkävijä uusiutuviin energialähteisiin perustuvan teknologian käytössä ja kehitystyössä. Meidän on nähtävä ne huomattavat vientimarkkinat, jotka avautuvat, kun suuri osa teollistuneista maista alkaa samanaikaisesti tavoitella Kioton pöytäkirjan vaatimuksia. Arvioiden mukaan energiateknologia voisi tulevaisuudessa olla yhtä merkittävä teknologia-ala kuin tietotekniikka. Nyt siis maailmanmarkkinoilla etsitään viisaita valtioita, jotka oivaltavat tulevan kysynnän ja tarpeen. Kyse on myös työllisyydestä.

Arvoisa puhemies! Energiansäästötoimenpiteille on annettu ilmastostrategiassa painava rooli. Tämä on oikea lähtökohta. Tavoitteena on vähentää energian kokonaiskulutusta 4—5 prosenttia. Keskeiset toimet tämän tavoitteen saavuttamiseksi ovat energiatehokkaan teknologian kaupallistaminen ja energiansäästösopimukset. Jatkossa on etsittävä vieläkin voimakkaampia säästötoimenpiteitä, koska näiden toimenpiteiden on laskettu maksavan itsensä takaisin hyvinkin nopealla aikavälillä. Esimerkiksi rakennusten energiankulutusta voidaan merkittävästi vähentää rakentamisen määräyksiä tiukentamalla.

Energiansäästössä merkittävä rooli onkin kansalaisten valinnoilla. Tästä syystä tiedottamisen merkitystä ei voi vähätellä. Moni kansalainen olisi varmasti valinnut rakentamisessa tai jätehuollossa toisenlaisen ratkaisun, mikäli olisi tiennyt, miten pitkän pennin pienilläkin valinnoilla voi säästää. Nämä kansalaisten ratkaisut heijastuvat pitkällä tähtäimellä myös energian kokonaiskulutuksen vähentymiseen. Selonteon toimenpiteet tiedottamisen ja neuvonnan osalta kaipaavat kuitenkin jatkossa täsmentymistä.

Arvoisa puhemies! Selonteko käsitteli ja esitti toimenpiteitä monille politiikan lohkoille. Valitettavasti julkisessa keskustelussa ilmastostrategia on kilpistynyt pelkäksi energiapaperiksi.

Ilmastostrategia on kokonaisuus, joka käsittää laajan keinovalikoiman. Tästä huolimatta energiantuotantotapojen pohdintaa ei voi vähätellä. Onhan valtaosa ilmastonmuutosta kiihdyttävistä kasvihuonekaasuista peräisin juuri energiantuotannosta ja -kulutuksesta. Tästä syystä kysymys energiantuotantomuodoista on keskeinen.

Selonteon kaksi vaihtoehtoista mallia eroavat toisistaan sähkön ja lämmön hankinnan osalta. Ensimmäisessä vaihtoehdossa kivihiiltä korvataan maakaasulla ja toisessa ydinvoimalla.

Sekä ympäristövaliokunta mietinnössään että talousvaliokunta lausunnossaan ovat ansiokkaasti pohtineet näiden kahden vaihtoehdon välisiä eroja, hyötyjä ja haittoja. On nostettu esiin maakaasuvaihtoehdon kokonaisuudessaan hieman paremmat ympäristövaikutukset suhteessa ydinvoimavaihtoehtoon. Toisaalta on tiedostettu yhden toimittajan aiheuttama riippuvuus ja siihen sisältyvä hintariski. Vastaavalla tavalla on nostettu esiin ydinvoimavaihtoehdon taloudellinen edullisuus verrattuna maakaasuvaihtoehtoon. Toisaalta on pohdittu ydinvoiman mahdollista sähkönkulutusta lisäävää vaikutusta ja onnettomuusriskiä.

Sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä on kummankin vaihtoehdon kannattajia. Eduskunnan tehtävänä ei kuitenkaan ole tätä mietintöä hyväksyttäessä valita jompaakumpaa vaihtoehtoa. Tämä valinta tehdään myöhemmin, kun eduskunta päättää Teollisuuden Voima Oy:n periaatepäätöshakemuksesta ydinvoiman lisärakentamiseksi. Silloin on myös perusteellisesti pohdittava vaihtoehtojen todelliset toteuttamismahdollisuudet ja se, ovatko ne vaaditussa aikataulussa käytettävissä. Lisäksi tässä harkinnassa on otettava huomioon myös työllisyysvaikutukset ja talouskasvun varmistaminen.

Ympäristövaliokunnan mietinnössä korostetaan vaihtoehtojen paremmuuteen kantaa ottamatta, että energia on suomalaisen yhteiskunnan perushyödyke, jonka riittävä saanti kilpailukykyiseen hintaan on turvattava kaikissa olosuhteissa. Talousvaliokunnan lausunto painottaa edellä mainitun lisäksi myös sähköntuotannon omavaraisuutta ja elinkeinotoiminnan kansainvälistä kilpailukykyä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy näihin huomioihin.

Arvoisa puhemies! Yhdyskuntarakenteen, liikenteen ja jätehuollon osalta selonteko on oikean suuntainen, mutta toimenpiteitä on jatkossa vielä terävöitettävä. Esimerkiksi liikenteen päästöjen kehityksestä tarvitaan vielä lisää arviointia ja eri liikennemuotojen ympäristövaikutusten huomioimista liikennepoliittisessa päätöksenteossa. Kaavoituksessa ja maankäytössä tulee tavoitella tiivistä yhdyskuntarakennetta. Jäteveron ohjausvaikutuksia ja laajentamismahdollisuuksia on selvitettävä, jotta kaatopaikoilta voidaan vähentää biojätteen määrää. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä tavoitteena tulee olla kaiken jätteen vähentäminen. Kansalaisia on muistutettava siitä, ettei sellaista paikkaa kuin pois ole olemassakaan. Niinpä kaikki pois heitetty päätyy lopulta luonnon kiertokulkuun saasteina tai päästöinä.

Puhemies! Ympäristövaliokunta ehdottaa mietinnössään lukuisia täsmennys- ja kehitystarpeita Suomen ilmasto-ohjelman jatkoa ajatellen. On totta, ettei selonteossa juurikaan tarkasteltu, miten ilmastonmuutos vaikuttaa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Kioton ensimmäinen sitoumuskausi on vasta alkua pitkäjänteiselle ilmastonmuutoksen hillinnälle. Ilmastonmuutoksen torjunta tulee hyvin todennäköisesti asettamaan jatkossa yhä kovenevia tavoitteita myös Suomelle. Niinpä ilmasto-ohjelman aikajänne on liian lyhyt, ja tämän vuoksi tarvitsemme myös pidemmän aikavälin suunnitelman.

Kuntien rooli ilmastostrategiassa on jäänyt liian ohueksi, vaikka juuri kunnat hoitavat kaavoitusta, jätehuoltoa, julkista liikennettä ja rakentamista. Muuan muassa näistä näkökulmista tarvitsemme täsmennetyn ohjelman, jossa huomioidaan samalla se, mitä eduskunta päättää ydinvoiman lisärakentamisesta. Ilmastonmuutoksen vakavuuden täytyy välittyä kansalaisille nykyistä paremmin. Jo tämänkin vuoksi on tärkeää, että eduskunta seuraa ilmasto-ohjelman täsmentymistä ja toteuttamista tarkasti.

Mari  Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun seuraa ilmastonmuutoksesta käytävää keskustelua, tuntuu siltä, että Suomi joidenkin mielestä jälleen kerran ajautuu ei edes ajopuuna vaan lastuna lainehilla maailmanpolitiikan vaikuttajien valtavirran mukana. Eikö siihen lastuun voisi asentaa edes puolitoistaheppaista perämoottoria, jotta voitaisiin edes vähän näyttää valtavirralle suuntaa, mitä kohti ihmiskunnan kannattaisi oman etunsa nimissä kulkea?

Ajopuun rooliin ei ilmastonmuutoksessa pidä heittäytyä. On erittäin tärkeää, että EU — ja Suomi sen osana — jatkaa edelläkävijän roolissa ilmastopolitiikan toteuttamisessa. Ponnisteluja USA:n ja presidentti Bushin patistamiseksi hankkeen taakse on myös voimallisesti jatkettava. Tässä työssä tarvitaan kaikkia tahoja poliittisista puolueista kansalaisjärjestöihin.

Ilmastonmuutos merkitsee maailmalle suurta mullistusta. Vaikka maapallon lämpötila ei nousisi seuraavien vuosikymmenten aikana kuin muutamia asteita, vaikutukset ovat järisyttävät. Satojen pieneneminen ja kuivuuden paheneminen tietyillä alueilla ja toisilla alueilla puolestaan satojen kasvaminen ja tulvien lisääntyminen ovat muutoksista pienimpiä. Pahimmillaan tulemme kokemaan kokonaisten ekosysteemien tuhoutumisia ja Tyynenmeren saarivaltioiden katoamisia tyystin pois maailmankartalta.

On selvää, ettei ilmastonmuutosta voi enää asettaa kyseenalaiseksi, vaan voidaan ainoastaan pohtia sitä, kuinka nopeasti ja miten muutos tapahtuu. Tärkeää olisi saada se rajoitetuksi sellaisiin mittoihin, etteivät pahimmat uhkakuvat toteudu. Haaste on valtaisa.

Nyt punnitaan ihmiskunnan kyky nähdä laajalle ja kauas tulevaisuuteen. Toimet luontoympäristön ja ihmisen hyväksi eivät saa kilpistyä lyhytnäköisiin taloudellisiin tai muihin syihin. Ilmastonmuutoksen hidastamista puoltavat paitsi edellä mainitut globaalit uhkakuvat myös Suomen omat intressit. Kenenkään ei pidä erehtyä luulemaan, että ilmastonmuutos merkitsisi Suomessa automaattisesti lisää shortsikelejä. Golfvirran käyttäytymisestä ei nimittäin ole minkäänlaista varmuutta.

Kansallisen ilmasto-ohjelman hyväksyminen Suomessa on siis äärimmäisen välttämätöntä. On hyvä, että Suomessa ohjelma hyväksytään kansainvälisestä neuvottelutilanteesta riippumatta. Kuitenkin on itsestäänselvää, ettei ilmastonmuutosta ratkaista pelkin kansallisin toimin. Kioton sopimuksen voimaansaattaminen onkin välttämätöntä. Sen mitätöinti johtaisi ilmastopoliittisten toimien vakavaan viivästymiseen, varsinkin kun tiedämme, että Kioto on vasta alkusoitto. Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoutumiskauden tavoitteet ovat varsin vaatimattomia siihen nähden, mitä ilmastonmuutoksen torjuminen ekosysteemien sietämälle tasolle edellyttäisi. Tulevaisuudessa tarvitaan todella järeitä, kansainvälisiä toimia.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on tehnyt erinomaista työtä. Mietinnön linjaukset ovat perusteellisesti pohdittuja ja realistisia sekä tavoitteellisia. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä mietintö ja siihen liitetyt lausunnot tarjoavat oivallisen pohjan Suomen ilmastostrategian toteuttamiselle.

Ilmastonmuutosten vaikutusten arviointi on vaikeaa, ja samankaltaiset epävarmuudet leimaavat myös strategian rakentamista. Mitä pidempää aikaväliä tarkastellaan, sitä epävarmemmaksi ennustaminen käy. Tämä tosiasia on hyväksyttävä. Samalla on tunnustettava, ettei ilmastopolitiikassa ole yksinkertaisia ratkaisuja ja ainoita oikeita vaihtoehtoja.

Hallituksen selonteko olikin juuri tästä epävarmuuksien lähtökohdasta liian suppea. Kun yleensä skenaariotarkastelun tarkoituksena on tarkastella mahdollisia vaihtoehtoisia kehityskulkuja useiden skenaarioiden kautta, hallitus tarjosi vain kaksi. Kioton mekanismien käyttöönoton, teknologisen kehityksen vauhdin, energiatehokkuusinvestointien, uusiutuvien energialähteiden kustannusten ja ohjauskeinojen käytön sekä energiavaltaisten tuotantoalojen kehityksen avarampi tarkastelu olisi tarjonnut laajemman kirjon toteutuskelpoisia energia- ja ilmastopolitiikan vaihtoehtoja.

Onneksi ympäristövaliokunta ei kaavoihin kangistunut. Valiokunta on luonut mietinnössään hyvän pohjan Suomen strategialle. Mietinnön linjausten toteuttaminen merkitsisi parhaimmillaan sitä, että Suomi valitsee KIO1:n tai KIO2:n sijaan kolmannen tien. Suomella on kaikki edellytykset olla ilmastonmuutoksen torjunnassa ja ympäristöpolitiikassa laajemminkin oikea mallimaa, todellinen vihreä Suomi, jossa ilmastonmuutoksen torjunta nähdään myös mahdollisuutena eikä pelkästään uhkana. Yhteisenä tavoitteenamme tulee olla Suomen johtaminen ekologisen ja eettisesti kestävän energiantuotannon kärkimaaksi. Suomella on tähän hyvät mahdollisuudet, kunhan hyödynnämme täysimääräisesti korkeatasoisen energiateknologian mukanaan tuomat mahdollisuudet.

Ympäristövaliokunta esittääkin, että hallituksen on selvitettävä mahdollisuudet nostaa uusiutuvan energian tukea selonteon esittämästä määrästä. Tuki kanavoitaisiin sekä tutkimus- ja kehitystoimiin että demonstraatiolaitoksiin ja teknologian kaupallistamiseen. Ehdotus saa keskustan täyden tuen.

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii voimakasta panostamista uusiutuviin energiantuotantomuotoihin. Myönteisten ilmastovaikutusten lisäksi niiden kehittämistä puoltaa kotimaisuus. Suomalaisen energiantuotannon valtti on monipuolisuus, ja tätä ominaisuutta samoin kuin omavaraisuusastetta uusiutuvien energiantuotantomuotojen lisääntyminen vahvistaisi. Myös sen työllisyys- ja yrittäjyysvaikutukset ovat merkittävät kohdentuessaan myös maaseudulle ja monenlaisen koulutustason työvoimaan. Mahdollisuudet myönteisen kansainvälisen imagon ja ekokilpailukyvyn hyödyntämiseen pohjustetaan ennakkoluulottomilla, uusiutuviin energialähteisiin perustuvilla ratkaisuilla.

Suomen menestys perustuu tulevaisuudessa pitkälti teknologiatalouteen, vaikkei perusteollisuuden merkitystäkään pidä vähätellä. Selvää kuitenkin on, että voimakkaalla kansallisella satsauksella energiateknologiaan voidaan luoda otolliset olosuhteet suomalaisyritysten kansainväliselle menestykselle. Ilmastonmuutoksen hallintaan vaikuttavalla teknologialla on jo lähitulevaisuudessa valtavat vientimarkkinat. Mietinnössä viitataan siihen, että arvioiden mukaan jo vuonna 2060 puolet maailman energiataloudesta tuotetaan uusiutuvilla energiantuotantomuodoilla.

Pidemmällä aikavälillä tärkein uusiutuvien energialähteiden edistämistoimi on paitsi uuden teknologian kehittäminen myös kaupallistaminen. Monesti teknologia on jo tarpeeksi kehittynyttä, mutta markkinoiden laajentamiseksi ja kilpailukykyisen hinnan aikaansaamiseksi tarvitaan valtiovallan panostuksia. Ne maksavat tulevaisuudessa itsensä varmasti takaisin.

On hyvä, että ympäristövaliokunnan mietinnössä ja valiokuntien lausunnoissa on hyvin yksityiskohtaisesti selvitetty uusiutuvien energiantuotantomuotojen mahdollisuuksia. Tämä on tärkeää siksi, että panostusta uusiutuviin käytetään usein mantran tavoin, vailla tietoa sen todellisista mahdollisuuksista, joita vuoroin liioitellaan, vuoroin vähätellään. Tiedämme kuitenkin, ettei uusiutuvien energiatuotantomuotojen edistämisellä ratkaista kaikkia ympäristöongelmia. Selvityksistä käy silti ilmi, että potentiaalia löytyy vähän yllättäviltäkin tahoilta.

Puuenergian osuus koko energian tuotannosta on tällä hetkellä jo 20 prosenttia ja sähkön tuotannosta 10 prosenttia. Kansallisen metsäohjelman mukaan puun energiakäytön lisäpotentiaali on 5 miljoonaa kuutiometriä ja jopa 10 terawattituntia vuoteen 2010 mennessä. Sen hyödyntäminen vaatii kuitenkin vielä teknologian ja logistiikan kehittämistä. Yhteiskunnan täysimääräinen panostus puun energiakäyttöön on siis tarpeen. Erityisesti on edistettävä polttoteknologioiden kehittämistä ja pienvoimaloiden rakentamisedellytyksiä.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa korostetaan myös turpeen merkitystä puun seospolttoaineena. Se vähentää pelkkään puunkäyttöön liittyviä teknologisia ongelmia ja päästöjä sekä on lisäksi kotimainen ja aluetaloudellisesti tärkeä polttoaine. Hitaasti uusiutuvana biopolttoaineena sen merkitys Suomelle on edelleen tärkeä, joten energiaveroratkaisuissa sen kilpailukyky on säilytettävä.

Biokaasu puolestaan on uusiutuvaa paikallista bioenergiaa, jonka käyttö voidaan moninkertaistaa vuoteen 2010 mennessä. Sen osalta suurin potentiaali löytyy elintarviketeollisuudesta ja maataloudesta, vaikka Suomessa nykyisin suurin osa biokaasusta tuotetaankin kaatopaikoilla ja kunnallisissa jätevedenpuhdistamoissa. Biokaasun ympäristöedut ovat kiistattomat, mutta taloudellisesti järkevään todella laajamittaiseen tuotantoon on vielä kehitysmatkaa. Siksi on huolehdittava siitä, että biokaasuenergia on tuotannollisesti kannattavaa.

Maalämmössä niin sanottujen lämpöpumppujen avulla voidaan ottaa talteen ilmaan, maahan, kallioon tai veteen varastoitunutta lämpöenergiaa ja siirtää sitä sekä rakennusten että käyttöveden lämmittämiseen. Tutkimusten mukaan noin 3 prosentin osuus vuosittaisesta auringon maahan varastoituvasta energiasta riittää vuotuisen lämmön tarpeen kattamiseen maalämmöllä. Saatujen kokemusten mukaan maalämpö on varma ja tasainen lämmönlähde ympäri vuoden. Sen käytön edistämistä ja investointien lisääntymistä voidaan edistää tukemalla pitkäjänteisesti niiden tutkimus- ja kehittämistyötä sekä investointihankkeita.

Myös tuulivoiman käytön lisääminen saa lausunnoissa usean eri valiokunnan tuen. Laajamittainen tuulivoiman tuotantopotentiaali sijaitsee Suomessa merellä ja tuntureilla. Yhteenlaskettua toteutuskelpoista ja kustannustasoltaan järkevää potentiaalia, jonka rakentaminen voisi suotuisan kehityksen vallitessa tulla ajankohtaiseksi ennen vuotta 2010, on Suomessa arviolta 1 000 megawattia, mahdollisesti jopa 2—3 kertaa enemmän. Vaikkei lisäpotentiaali ole kovin suuri, on kotimaisten markkinoiden kehittäminen suomalaisten tuulivoimateknologiayritysten menestymisen näkökulmasta välttämätöntä.

Tuuli- ja myös aurinkovoiman osalta voikin todeta, että hallitukselta puuttuu teollisuuspoliittinen visio suomalaisen teollisuuden kestävästä kehityksestä. Pieniä hankkeita, kuten esimerkiksi pienimuotoisten aurinkoenergialaitteiden merkitystä asumisen yhteydessä, onkin korostettava enemmän.

Ympäristövaliokunta vaatii selontekoa selkeämmin panostamaan uusiutuvien energialähteiden lisäkäyttöön ja energian säästöön. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä selonteon linjausten toteuttaminen edellyttää, että hallitus tarkistaa nykyistä linjaansa ja siirtyy passiivisesta odottelusta aktiivisemman ympäristöpolitiikan tielle.

Hallituksen saamattomuutta kuvaa esimerkiksi se, että hallitus teki puolitoista vuotta sitten hyvän uusiutuvien energialähteiden ohjelman, mutta ei ole valitettavasti toiminut tämän ohjelman mukaisesti. Esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistäviin investointitukiin tulisi ohjelman mukaan ohjata 200 miljoonaa markkaa vuodessa. Kuitenkin vastoin tätä linjausta kuluvan vuoden budjetin myöntämisvaltuus on eduskunnan tekemien korjausten jälkeenkin vain 116 miljoonaa markkaa. (Ed. Nepponen: Etenee siitä huolimatta!) Miksi ohjelmia tehdään, jos niitä ei aiotakaan noudattaa? Hyvä, että kriittinen palaute on johtamassa siihen, että hallitus on luvannut lisätä ensi vuodelle 60 miljoonaa markkaa uusiutuvan energian käyttöä edistävien investointi- ja selvityshankkeiden tukemiseen. Vähintään tästä lupauksesta hallituksen on pidettävä kiinni.

Bioenergiapolitiikalleen Suomi voi hakea liittolaista EU:n komissiosta. Komission valmistelema unionin energiahuoltostrategia pohjautuu nimittäin juuri uusiutuvan energian voimalliseen edistämiseen. Siksi Lipposen hallituksen on terästettävä energiapoliittista otettaan ja ajettava EU:n resurssien lisäämistä uusiutuvan energian hyödyntämiseen. Nyt hallituksen energiapolitiikasta on puuttunut tahtotila. Toivottavasti eduskunnan hyväksymät ilmastoselontekolinjaukset otetaan hallituksessa tosissaan ja muutetaan suuntaa.

Ympäristövaliokunta katsoo, että energian säästötoimien tehokkaampaa käyttöönottoa tulee selvittää ilmastostrategiaa edelleen kehitettäessä. Ehdotus on kannatettava.

Energian säästö vähentää merkittävästi suoraan kasvihuonekaasuja ja irrottaa osaltaan energian kulutuksen kasvua talouden kasvusta. Säästöihin kohdistuvat investoinnit maksavat itsensä takaisin keskimäärin 0—4 vuodessa. Säästöillä on myönteisiä vaikutuksia myös kansantalouden kilpailukykyyn. Tässäkin yhteydessä Suomelle avautuu merkittäviä vientimahdollisuuksia.

Uusiutuvien energiantuotantomuotojen mittava edistäminen ja energian säästötoimenpiteiden kunnollinen toteuttaminen asettavat kysymyksen maakaasun käytön lisäämisestä ja viidennen ydinvoimalan rakentamisesta oikeisiin mittasuhteisiin. Yksittäisillä toimilla ei Kioton velvoitteita täytetä. Ympäristövaliokunta mietinnössään ja talousvaliokunta lausunnossaan ovat pohtineet sangen tasapainoisesti eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. On hyvä, että ilmasto-ohjelmaa täydennetään ydinvoimapäätöksen jälkeen. Keskustan eduskuntaryhmässä vallitsee ydinvoiman lisärakentamisesta sekä kielteisiä että myönteisiä näkemyksiä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ilmastostrategiassa kiinnitettiin liian vähän huomiota liikenteen päästöihin. Miksi? Onhan liikenteen merkitys sekä energia- että ympäristöpolitiikan kannalta keskeinen. Suomen hiilidioksidipäästöistä noin 20 prosenttia aiheutuu liikenteestä. Liikenteen päästöjen vähentäminen on tarmokkaammin otettava osaksi kansallista ilmastostrategiaa, kuten mietinnössä esitetäänkin.

Liikenteen päästöt heikentävät erityisesti suurten kaupunkien ilmanlaatua. Tilanne on koko ajan pahentunut, koska hallitus on toimillaan kiihdyttänyt alueellista keskittymistä. Tarvitsemme tasapainoisempaa kasvua. Erittäin tärkeää on kasvukeskusten yhdyskuntarakenteeseen vaikuttaminen. Kasvukeskusten sisäinen yhdyskuntarakenne on nimittäin alueellisesta keskittämisestä huolimatta hajaantunut. Valiokunta kiinnittääkin aivan oikein huomiota siihen, että hallituksen selonteon toimenpide-ehdotukset ovat vielä kovin yleisellä tasolla.

Liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi uusien nestemäisten liikennepolttoaineiden käyttöönottoa on edistettävä. Esimerkiksi peltobiomassoista tehdyt nestemäiset polttoaineet sekä kaasubussit voivat jatkossa olla merkittävä apu hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. (Ed. Tiuri: Entä sähköautot?) Tulevaisuuden liikenteen on perustuttava päästöttömiin tai vähäpäästöisiin autoihin.

Myös autoverotus kaipaa korjausta. Nykyinen autoverotus on johtanut siihen, että auto on kansalaiselle kallis ja että Suomessa on hyvin vanha autokanta. Autojen liikenneturvallisuus ja ympäristöystävällisyys ovat valitettavasti jääneet taka-alalle. Lipposen hallituksen on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin autoverotuksen alentamiseksi, mikä on perusteltua sekä ympäristön, työmatkaliikenteen että autokaupan kannalta.

Arvoisa puhemies! Suomen ilmastostrategian toteuttaminen vaatii koko yhteiskunnan mukanaoloa. Mietinnössä aivan oikeutetusti todetaankin, että ilmasto-ohjelmaa pitää täydentää valtakunnallisella informaatiokampanjalla ja muilla tiedotustoimilla. Kansalaisilla on oikeus asianmukaiseen tietoon ilmastomuutosten todellisista vaikutuksista.

Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan yhteiskunnan ohjauskeinoja samoin kuin vapaaehtoista toimintaa. Teollisuuden ja Työnantajien eilinen ilmoitus sitoutumisesta hiilidioksidin vähentämiseen onkin hyvä asia. On erittäin tervetullutta, että teollisuus kertoi olevansa valmis sitoutumaan ilmastostrategiaan sisältyvien energiansäästöohjelman ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman sekä puun energiakäytön lisäämistavoitteiden toteuttamiseen. Teollisuuden viesti osoittaa, että eduskunnan hyväksynnän pian saavan ilmastostrategian toteuttaminen on kansakunnan yhteinen etu.

Näin todella on, sillä kärjistyvä ympäristökriisi voidaan pysäyttää vain muuttamalla kansantalouden rakenteita ja teollisuuden tuotantotapoja luonnontaloudellisesti kestävään suuntaan. Vihreän filosofoinnin on muututtava myös teoiksi. Pyrkimysten ja toiveiden sijaan tarvitaan määrätietoista työtä ekologisesti ja eettisesti kestävän kehityksen puolesta.

Yhteiskuntien rakenteita, talouden tuotantomuotoja, asumista ja alueellista kehitystä on ohjattava poliittisilla päätöksillä niin voimakkaasti, että vuosikymmenten saatossa siirtyminen uusiutuvien luonnonvarojen varaan mahdollistuu ja toteutuu. Aikaa ei kuitenkaan ole hukattavaksi.

Puhemies:

Täysistunto keskeytetään ja sitä jatketaan kello 12.30.

Täysistunto keskeytetään kello 11.31.
Täysistuntoa jatketaan kello 12.33 Puhetta johtaa ensimmäinen varapuhemies Anttila.

Keskustelu päiväjärjestyksen 1) asiasta jatkuu:

Hanna  Markkula-Kivisilta  /kok:

Arvoisa puhemies! Koko maapalloa, kaikkia sen ekosysteemejä ja kaikkea elämää monin tavoin koskettava ilmastonmuutos etenee vääjäämättä. Jo seuraavien vuosikymmenten aikana on tapahtumassa perustavanlaatuisia luonnonmullistuksia eri puolilla maailmaa, mikäli pian ei ryhdytä konkreettisiin, sekä maakohtaisiin että globaaleihin, ilmasto- ja energiapoliittisiin toimenpiteisiin kiihtyvän muutostahdin jarruttamiseksi.

Kukaan ei enää kyseenalaistane sitä tieteellisesti osoitettua tosiasiaa, että ihmisen toiminnasta johtuen ilmasto on etenkin viimeisen sadan vuoden aikana muuttunut huomattavasti ja että se muuttuu koko ajan lisää. Nykytiedon valossa onkin perusteltua kysyä vain, kuinka paljon, kuinka nopeasti ja minkälaisia muutoksia elinympäristössämme todennäköisesti tapahtuu, kun ilmastonmuutos etenee. Tieteen, tekniikan ja viime kädessä meidän poliitikkojen on kyettävä ratkaisemaan se, miten voimme rajoittaa ilmaston tilassa tapahtuvat muutokset ekosysteemien sietämälle tasolle ja sopeutua parhaalla mahdollisella tavalla alati muuttuviin elinoloihin. Pysäytettävissä ilmastonmuutos ei nimittäin enää ole, ei vaikka esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöt saataisiin loppumaan kokonaan.

Ilmastonmuutoksen todennäköiset, etupäässä kielteiset vaikutukset ovat ennenkokemattoman laajoja ja moniulotteisia. Osaa mahdollisista seurauksista on tieteellisesti vaikeaa tai jopa mahdotonta ennakoida. Esimerkiksi ei voida tietää sitä, miten Golfvirran mahdollinen kääntyminen tai sen tiettävästi jo alkanut heikkeneminen yhdessä muun kasvihuoneilmiön kanssa lopulta vaikuttavat Suomen ja muiden pohjoisen Euroopan maiden ilmasto-oloihin. Ilmastomme saattaa lämpenemisen sijasta alkaakin kylmentyä.

Tulevan kehityksen laatuun ja laajuuteen voidaan kuitenkin vielä vaikuttaa, mutta ilmastonmuutoksen torjunta ei ole mahdollista ilman kustannuksia. Siihen tähtääville ilmasto- ja energiapoliittisille ratkaisuille on hyväksyttävä tietty hinta. Mikäli konkreettisten toimenpiteiden käynnistämistä lykätään, tulevat ilmastonmuutos ja sen rajoittamispyrkimykset myöhemmin nyt arvioitua huomattavasti kalliimmiksi.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen saaminen hallintaan on suuri haaste koko ihmiskunnalle. YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus, sitä konkretisoiva Kioton pöytäkirja sekä mm. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden aktiivisuus ilmaston tilaa koskevissa asioissa ovat selkeitä signaaleja siitä, että laajavaikutteinen ilmasto-ongelma on tunnustettu ja tiedostettu myös poliittisella tasolla. Jo varsin pitkään on yleisesti ymmärretty sekin, että ilmastonmuutoksen hallittu jarruttaminen edellyttää voimakasta yhtenäistä tahtoa paitsi kaikilta valtioilta, myös ylikansallisilta yhteisöiltä. Jokaisen maan, ennen kaikkea kehittyneiden teollisuusmaiden, on kannettava osuutensa yhteisestä vastuusta.

Tässä suhteessa kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää erittäin vastuuttomana ja lyhytnäköisenä maailman suurimman yksittäisen ilmansaastuttajan, Yhdysvaltojen, vetäytymistä Kioton pöytäkirjan mukaisten velvoitteidensa toimeenpanosta. Päästövähennykset eivät saa olla eikä niitä tule nähdä yksinomaan kansakunnan kilpailukykyä heikentävinä tekijöinä, vaan ne on hyväksyttävä välttämättöminä investointeina tulevaisuuteen.

USA:n piittaamattomuus Kioton pöytäkirjasta merkitsee suurta takaiskua kasvihuonepäästöjen vähentämistavoitteiden toteuttamiselle. Siitä huolimatta Suomen ja muiden EU-maiden on täytettävä omat Rion puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukaiset velvoitteensa, joihin mm. kansallisten ilmastostrategioiden laatiminen ja täytäntöönpano yksiselitteisesti kuuluvat. EU:n tulee myös painostaa avainasemassa olevaa USA:ta ja muita maita täyttämään omat velvollisuutensa päästöjen vähentämisessä. Tähän tuleekin hyvä tilaisuus heinäkuisessa Bonnin kokouksessa.

Kansallinen ilmastostrategia on yksi keskeinen instrumentti, jonka avulla asetetaan välttämättömiä kysymyksiä ilmastonmuutoksesta ja etsitään ongelmiin ratkaisuiksi soveltuvia toimenpidevaihtoehtoja.

Ympäristövaliokunta on tehnyt valtaisan työn perehtyessään valtioneuvoston selontekoon kansallisesta ilmastostrategiasta ja siinä käsiteltäviin asioihin. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää työn lopputulosta eli valiokunnan mietintöä päälinjauksiltaan hyvänä ja oikeansuuntaisena. Mietinnössä on kiinnitetty ansiokkaasti huomiota myös moniin selonteon heikkouksiin, kuten esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan jakson puuttumiseen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo ympäristövaliokunnan tavoin, että selontekoa on tältä osin täydennettävä.

Arvoisa puhemies! Kuten jo lähetekeskustelussa painotimme, kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että Kioton haastavien tavoitteiden saavuttamisen tulee perustua mahdollisimman monipuoliseen energiantuotantoon. Energiansäästön ohella on panostettava uusiutuviin energialähteisiin sekä tutkimukseen ja kehitykseen. Meidän tulee myös ennen kaikkea turvata perusenergian ja sähkön turvallinen saanti ja vakaa hinta myös tulevaisuudessa.

Ilmastopoliittisissa ratkaisuissa tulee edetä mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla. On hyvä muistaa, että ilmastostrategian esittämät vaihtoehdot ja ratkaisut vaikuttavat merkittävästi myös talouden kasvuun ja sitä kautta myös siihen, mitkä hyvinvointipalvelut tulevaisuudessa pystytään tuottamaan ja miten.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä lähtee hallitusohjelman mukaisesti siitä, etteivät ilmastostrategiasta aiheutuvat toimenpiteet saisi heikentää maamme talouden ja työllisyyden kasvua ja että ne tukisivat julkisen velan määrän laskua.

Kansallinen ilmastostrategia luo hyvän perustan kasvihuonekaasujen vähentämiselle. Ilmastostrategian mukaan vähennystavoitteesta puolet katettaisiin toteuttamalla uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma ja energiansäästöohjelma. Toinen puoli katettaisiin sähköntuotantoratkaisuilla.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa voimakkaasti toimia uusiutuvien energialähteiden käytön, energiansäästön lisäämisen ja energiateknologian kehittämisen edistämiseksi. Näiden toimien täytäntöönpanon aloittamista ei ole syytä lykätä, sillä kuten selonteossakin todetaan, ne tullaan toteuttamaan riippumatta sähköntuotantoratkaisusta.

Energiateknologian merkitystä tulevaisuuden Suomelle ei ole syytä vähätellä. Jo nyt sen osuus viennistämme on huomattava. Meidän nykyisten sukupolvien on kannettava vastuumme siitä, että maamme edellytykset energiateknologiasektorin kehittämiseksi ovat riittävät. Globaalin ympäristön tilan parantamisen kannalta on välttämätöntä, että energiateknologisesti korkeasti kehittyneet maat, kuten Suomi, vievät tietotaitoaan vähemmän kehittyneihin maihin sovellettavaksi.

Kotitalouksien kulutus aiheuttaa merkittävän määrän kasvihuonepäästöistämme, on sitten kyse energiasta, liikenteestä tai jätteistä aiheutuvista päästöistä. Valiokunta on mietinnössään tuonut tätä puolta ansiokkaasti esiin. Kuluttajainformaation rooli nousee valistustyössä erityiseen arvoon, ja on helppo yhtyä korostamaan sen merkitystä. Kotitaloudet käyttävät suoraan tai välillisesti noin 40 prosenttia energiastamme. Myös tämän vuoksi ihmisten tietoisuuden nostaminen on korostetun tärkeää. Esimerkiksi kulutusten ruuhkahuippuja tulee kannustaa välttämään. Nykyisellä mittari- ja laskutustekniikalla tämä olisi sangen yksinkertaista toteuttaa. Vai onko aivan välttämätöntä kääntää jokainen suomalainen sähkösauna lähes samanaikaisesti päälle jokaikinen lauantai-ilta? (Ed. S. Lahtela: Sauna kuuluu lauantaihin!)

Arvoisa puhemies! Kuten valtiovarainvaliokunta omassa lausunnossaan nosti esiin, tulee energiaverotusta tarkastella osana kokonaisverorasitusta. Eri intressit ja vaikutukset on pyrittävä pitämään tasapainossa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että Suomen tulee jatkossa entistä tiukemmin tavoitella EU:ssa energia- ja haittaverojen yhdenmukaistamista luomalla veroille riittävä vähimmäistaso. Hallitusohjelman mukaisesti on ilmastostrategiassa pyrittävä käyttämään sellaisia keinoja, jotka eivät heikennä maamme talouden ja työllisyyden kasvua. Suomessa, jossa on paljon energiavaltaista teollisuutta, on teollisuuden energiaverotus jalostusarvoon nähden muutenkin erittäin korkea.

Meillä on myös erittäin hyvät kokemukset vapaaehtoisista energiansäästösopimuksista teollisuuden kanssa. Vapaaehtoiset sopimukset ovat usein huomattavasti tehokkaampia kuin pakonomaiset sääntelyratkaisut. Positiivista signaalia hyväksihavaitun menetelmän jatkamisesta antoi Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT eilen luovuttaessaan kauppa- ja teollisuusministerille sitoumuksen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Siinä teollisuus ilmoittaa tietyin ehdoin olevansa valmis sitoutumaan omalta osaltaan kansallisen ilmastostrategian energiansäästöohjelmaan ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman toteuttamiseen.

Valtioneuvoston selonteossa esitetään energiantuotantoon kaksi vaihtoehtoista toimenpidekokonaisuutta, joilla selonteon mukaan voidaan päästä tavoitteeseen. Näillä sähköntuotannon toimilla katettaisiin energiansäästön ja uusiutuvan energiankäytön lisäämiseltä jäljelle jäävä puolikas päästövähennystarpeesta. Väärinkäsitysten välttämiseksi on syytä heti alkuun huomioida, että ydinvoiman mahdollinen lisärakentaminen ei tarkoita maakaasun lisäämisestä luopumista. Kysymys ei ole siis kahdesta toisensa täysin pois sulkevasta skenaariosta.

Valiokunta on listannut mietintöön niin maakaasu- kuin ydinvoimavaihtoehdon vahvuuksia ja miinuksia. Niitä on syytä kommentoida muutamalla sanalla.

Maakaasuvaihtoehdossa energian hinnannousu nähdään vahvuutena ja säästötoimenpiteiden kannustimena. Ydinvoiman heikkoutena taas mietinnössä pidetään sähkön edullista hintaa. Toisaalta mietinnössä taas todetaan, että sähkön saanti on pitkällä aikavälillä turvattava kilpailukykyiseen hintaan kaikissa olosuhteissa. Kaikkein olennaisin näkökulma eli hinnan vaikutus yhteiskuntaan kokonaisuudessaan on jäänyt analysoimatta. Sähkö on yleishyödyke, jonka hinta vaikuttaa monella tavalla yhteiskunnan toimivuuteen ja kansalaisten hyvinvointiin.

Hiilivoiman käytöstä luopuminen nähdään vahvuutena vain maakaasuskenaariossa, vaikka sama mahdollisuus on yhtä hyvin käytettävissä myös ydinvoimaskenaariossa, jolloin hiilidioksidipäästöt laskisivat huomattavasti alemmaksi kuin maakaasuvaihtoehdossa. Tämä on syytä huomioida eritoten, kun oletusarvona on, että tulevaisuudessa meille tullaan asettamaan vielä nykyistäkin tiukemmat päästövaatimukset.

Oletus, että ydinvoiman lisärakentaminen vähentäisi energia-alan kiinnostusta kehittää muita energiantuotantotapoja, on yhtä tuulesta temmattu kuin väite siitä, että tuulivoima ratkaisisi koko energiaongelmamme. Jos reilut 1/3 sähköstämme tuotettaisiin ydinvoimalla, kiinnostusta varmasti riittäisi loppua 2/3:kin kohti. Hyvä meidän kaikkien tässä salissa on kuitenkin muistaa, että meidän päätöksistämmehän uusien energiantuotantomuotojen kehittäminen on viime kädessä kiinni.

Maakaasun käytön voimakkaaseen kasvattamiseen liittyy myös selvä huoltovarmuus ja hintariski. Ydinvoiman hinta on vakaa ja ennustettavissa toisin kuin maakaasun, jonka hintaa on omiaan nostamaan myös kaasun kysynnän voimakas kasvu muualla Euroopassa. Maakaasun hinta rajallamme on jo nyt yli ilmastostrategian laskelmissa arvioidun vuoden 2010 tason. Maakaasun oletettua korkeampi hintataso voikin vaarantaa koko maakaasuskenaarion toteutumismahdollisuuden ja joka tapauksessa se nostaisi maakaasuvaihtoehdon kustannuksia huomattavasti.

Edellä mainitun lisäksi maakaasuvaihtoehtoa rasittavat hiilivoimalaitosten ennenaikaisesta pysäyttämisestä aiheutuvat kustannukset ja tulojen menetykset, jotka selonteossa on arvioitu kymmenen kertaa pienemmiksi kuin esimerkiksi Energia-alan Keskusliiton Finergyn valiokunnallekin esittämät arviot.

Toteutui sitten ydinvoima-, maakaasu- tai molemmista koostuva skenaario, maakaasun huoltovarmuus- ja hintariskin pienentämiseksi olisi erittäin hyvä ja tärkeää, että Venäjän lisäksi pääsisimme muidenkin maakaasun tuottajien piiriin. Vuonna 1999 Suomessa käytetystä kivihiilestä tuotiin Venäjältä 40 prosenttia, raakaöljystä 44 prosenttia, tuontisähköstä 54 prosenttia ja maakaasusta 100 prosenttia. Maariski on siis jo nykyisellään melkoisen suuri. Kaasuskenaarion toteutuessa Suomessa käytetystä sähköstä noin 40 prosenttia olisi venäläisen kaasun ja sähkön tuonnin varassa, eikä energiaratkaisujen laskeminen lisääntyvän tuonnin varaan ole muutenkaan välttämättä viisasta. Tuoreen mielipidetiedustelun mukaan selvä enemmistö suomalaisista on tästä samaa mieltä. Tuonti on myös eettisesti hieman arveluttavaa, oli sitten kyse tuodun sähkön tuotantotavasta ostomaassa tai esimerkiksi Venäjän maakaasusta, jonka tuotantoalueiden alkuperäiskansat ovat turhaan vaatineet osaansa tuotoista.

Arvoisa puhemies! Maailman terveysjärjestö Who painottaa, että Kioton sopimuksen toteuttamisen yhteydessä on vähennettävä myös terveydelle haitallisia pienhiukkasia. Who arvioi, että Euroopassa kuolee joka vuosi ennenaikaisesti noin 200 000 ihmistä energian tuotannon ja liikenteen pienhiukkaspäästöihin. Ydinvoima ei tuota pienhiukkasia toisin kuin kaikki fossiiliset polttoaineet, siis myös maakaasu, vaikkakin sen hiukkaspäästöt ovat noin kolmasosa hiilivoimaan verrattuna. Maakaasun käytön lisääminen moninkertaiseksi nykyisestään kasvattaisi pienhiukkasten määrää, vaikka hiilen käyttöä vähennettäisiin. Myös puun ja turpeen poltto tuottaa pienhiukkasia. Siksi turpeen energiateknologiaa tuettaessa tulee tavoitteeksi asettaa myös turpeen polton pienhiukkaspäästöjen vähentäminen.

Kioton sopimuksen mukainen kasvihuonekaasujen vähentämistavoite on vasta alkua päästöjen vähentämisessä. Tämän hetken tilannetta voidaan verrata erotuomarin pelaajalle osoittamaan keltaiseen korttiin eli varoitukseen jalkapallossa. Elleivät väärät otteet merkittävästi vähene, ulosajo pelikentältä odottaa. Valitettavasti keltainen kortti koskee tässä tapauksessa kentän jokaista pelaajaa. Ensimmäinen varoitus on annettu. Tavoitteiden arvioidaan kiristyvän 2010-luvulla. Jos Kioton sopimuksesta selvitään vain rimaa hipoen, joudutaan suuriin vaikeuksiin mahdollisen jatkosopimuksen toteuttamisessa.

Kun on siis todennäköistä, että hiilidioksidipäästöjä päätetään vuoden 2010 jälkeenkin edelleen vähentää, on olemassa mahdollisuus, että tällöin myös maakaasun käyttöä joudutaan supistamaan. Tämä uhkaskenaario on hyvin samanlainen kuin kivihiilen osalta esitetään nyt käsittelyssä olevassa selonteossa. Siksi valiokunnan kanta ilmastopolitiikan pitkän aikavälin tavoitteiden määrittelemisestä on kannatettava.

Suomen kannalta kannatettavin vaihtoehto olisi viidennen ydinvoimalan rakentaminen yhdistettynä uusiutuvien energialähteiden ja maakaasun käytön lisäämiseen. Tällöin Kioton pöytäkirjan velvoitteet voitaisiin toteuttaa parhaimmillaan jopa ilman veronkorotuksia. Myös pienhiukkaspäästöt ja happosateet olisivat tässä vaihtoehdossa selvästi vähäisempiä. Muutama muukin syy puhuu tämän vaihtoehdon puolesta. Ensinnäkin sähkön hinta olisi alhaisempi ja vakaampi, toiseksi energian saannin varmuus olisi toista luokkaa kuin pelkästään maakaasua käytettäessä, sillä uraanin varastoiminen on helppoa ja halpaa toisin kuin maakaasun, jota ei nykytekniikalla voi varastoida.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että kaikkien kansalliseen ilmastostrategiaan pohjautuvien ratkaisujen tulee olla sellaisia, jotka tukevat ja mahdollistavat myös todennäköisten lisärajoitteiden toteuttamisen tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta liitti mietintöönsä lausumaehdotuksen siitä, että Suomen ilmasto-ohjelma annettaisiin uudelleen tarkastettuna eduskunnalle mahdollisimman pian viidennen ydinvoimalan rakentamisluvan käsittelyn jälkeen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa tätä lausumaa.

Edustajat Gustafsson ja Ojala merkitään läsnä oleviksi.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Edessä oleva ilmastonmuutos tuottaa merkittäviä haittoja koko maapallolle. Näin ollen oli tärkeää, että Kioton pöytäkirjassa sovittiin toimenpiteistä, joilla ilmastonmuutosta hidastetaan rajoittamalla kasvihuonekaasupäästöjä. On myönteistä, että Euroopan unioni on antanut oman merkittävän panoksensa ilmastosopimusneuvotteluissa, ja kiitettävää se, että unionin jäsenmaat ovat kyenneet sopimaan taakan jakamisesta. Vasemmistoliitto korostaa, että vastuu on nimenomaan teollistuneilla mailla, jotka myös vaikuttavat ilmastonmuutokseen kaikkein eniten. Kyse on kansojen välisestä solidaarisuudesta, mitä me vasemmistossa pidämme tärkeänä arvona.

Yhdysvaltain presidentinvaalit toivat maan johtoon uuden hallinnon, joka osoittaa piittaamattomuutta näistä vakavista ongelmista, vaikka nimenomaan Yhdysvallat on merkittävin kasvihuonekaasujen tuottaja. Yhdysvaltain asenne antaa aiheen ympäristöliikkeelle ja muille kansalaisjärjestöille vakavaan pohdintaan niistä keinoista, joilla Yhdysvaltojen hallitukseen voitaisiin vaikuttaa. Kuluttajajärjestöt voisivat koko Euroopan mitassa yhdessä harkita ostoboikotteja tai muita vastaavia toimia. Meidän on myös vaadittava, että öljy- ja muut energiayhtiöt sanoutuvat irti presidentti Bushin lyhytnäköisestä politiikasta. Näiden yhtiöiden ei kannata tuhlata miljoonia mielikuvamainontaan, jos ne tässä elintärkeässä asiassa asettuvat sanattomasti Yhdysvaltain politiikan tueksi.

On hyvä, että ilmastostrategia saa Suomessa laajaa tukea eikä meillä ole tartuttu siihen verukkeeseen, että omaa ilmasto-ohjelmaa lykättäisiin Yhdysvaltain uuden linjauksen takia. Lykkäys olisi äärimmäisen lyhytnäköistä ja antaisi myös yrityksillemme väärän viestin. On erityisen tärkeää, että Suomi ja muut unionin jäsenmaat pitävät kiinni ilmasto-ohjelmista siirtyen käytännön toteutukseen. EU:ssa on syytä myös selvittää, merkitseekö suunnanmuutos Yhdysvalloissa kohtuutonta kilpailuetua amerikkalaisille yrityksille, jolloin on tarvittaessa harkittava asianmukaisia vastatoimia.

Elinkeinoelämän kannalta on tärkeää, että se näkee Suomen ja kokoko unionin sitoutumisen aitouden ja ajoissa omalta osaltaan varautuu tarvittaviin muutoksiin. Näin sopeutuminen voi tapahtua kitkatta. Elinkeinoelämän on myös syytä nähdä, että Kioton pöytäkirjan ensimmäisen vaiheen tavoitteet ovat vaatimattomia käsillä olevaan ongelmaan nähden. Me vasemmistoliitossa luotamme kuitenkin suomalaisten yritysten kykyyn sopeutua.

Kiitämme teollisuuden työnantajien ilmoitusta, että suomalaiset yritykset haluavat sitoutua ilmasto-ohjelmaan. Vasemmistoliitto korostaa kuitenkin, että tämän ilmoituksen perusteella ei kuitenkaan pidä luopua kaavailluista ohjaustoimenpiteistä. Meidän on syytä muistaa, miten Euroopan korkeat polttoaineverotasot ovat kannustaneet autoteollisuutta kehittämään autojen ominaiskulutusta yhä pienemmäksi.

On hyvä, että hallituksen selonteko lähtee siitä, että tässä vaiheessa ei suljeta pois mitään teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista ja ympäristötavoitteet täyttävää vaihtoehtoa sähkön tuotannossa. Selonteko esittelee sekä maakaasuvaihtoehdon että ydinvoimavaihtoehdon. Niiden välillä ei nyt kuitenkaan tehdä valintaa. Ne eivät myöskään sulje toisiaan pois. Näin ollen selonteon eduskuntakäsittely on voitu käydä ilman kiistaa ydinvoimasta. Ratkaisu tulee eduskunnan käsittelyyn myöhemmin, kun uutta ydinvoimalaa koskeva hakemus etenee.

Ilmasto-ohjelma perustuu vahvasti uusiutuvan energian käytön lisäämiseen ja energian säästöön. Näistä jälkimmäinen edellyttää energiaveron nostamista ja uusiutuva energia puolestaan valtion panostusta. Kun energiaverolla on vaikutusta myös yritysten kilpailukykyyn, on tärkeää, että hallitus samalla pyrkii EU:n puitteissa veroharmonisointiin koko unionin alueella.

Valiokunnat ovat esittäneet joitakin kriittisiä huomioita, mutta itse pääasiaan eli ohjelman toteuttamiseen niillä ei ole huomautettavaa. Talousvaliokunnan lausunnossa pidetään puutteena sitä, että selonteossa ei ole arvioitu nopean talouskasvun vaikutuksia. Nopeampi kasvu näkyisi välttämättä myös energian kulutuksessa. Ympäristövaliokunnan mietinnössä on tuotu esille joukko ilmasto-ohjelman täsmennystarpeita. Niistä vallitsee varmasti laaja yksimielisyys ei vain valiokunnassa vaan myös koko eduskunnassa.

Lähetekeskustelussa huomautimme liikenteen osuudesta kasvihuonepäästöihin ja pidimme valitettavana, että liikenne on selonteossa jäänyt liian vähälle. Nyt ympäristövaliokunta tuo myös mietinnössään tämän puutteen esille. Päästöjen vähentämiseksi myös tieverkoston kuntoon saattaminen on otettava vakavasti. On tärkeää, että koko Euroopan unionissa kyetään sopimaan mahdollisimman pitkälle yhtenevistä toimista myös liikenteen alueella.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää ilmasto-ohjelman johdonmukaista toteuttamista tärkeänä samalla, kun varaudutaan myös pidemmän ajan tarkasteluun.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Om en dryg månad träffas världens ledare i Bonn för att fortsätta de avbrutna förhandlingarna om klimatkonventionen och Kyotoprocessen. För att Kyotoavtalet skall träda i kraft krävs det att de länder som ratificerar avtalet täcker 50 procent av industriländernas utsläpp. Under de senaste dagarna har vi fått ta del av president Bushs negativa inställning till Kyotoprocessen. Faktum är att Kyotoavtalet kan godkännas med eller utan USA:s medverkan. I det långa loppet kommer det att visa sig för USA att det förutom moraliskt också ekonomiskt sett varit fel att lämna sig utanför Kyotoprocessen.

Övergången till en energipolitik som minskar utsläppen av drivhusgaser och framförallt koldioxid är nödvändig. Det effektivaste sättet att uppnå detta sker genom att att utveckla och ta i bruk förnybara energiformer och teknik för effektivare utnyttjande av energi. Det är viktigt att komma ihåg att den största ökningen av energikonsumtionen kommer att ske i u-länderna. Industriländerna har ett stort ansvar och intresse i att medverka till att u-länderna kommer i åtnjutande av trygg och ren energiteknologi. Kärnkraften står globalt bara för 7 procent av energiförsörjningen. Det är helt orealistiskt att tänka sig att kärnkraften skulle kunna byggas ut så att den skulle vara en lösning på klimatproblemet.

Puhemies! Suomessa samoin kuin kaikkialla maailmassa tulevaisuuden energiahuolto tulee nykyistä paljon suuremmassa määrin perustumaan paikallisiin resursseihin. Otan esimerkin Ruotsista: Siellä rakennetaan suurta offshore-tuulipuistoa, joka tulee tuottamaan energiaa Malmölle 15 prosenttia sen energian tarpeesta. Emme puhu marginaali-ilmiöistä puhuessamme uusiutuvasta energiasta. Suomessa meillä on pitkäaikainen kokemus biomassasta energialähteenä. Asiantuntijoiden mukaan biomassaa voidaan käyttää vieläkin suuremmassa määrin kuin hallituksen ilmastostrategiassa esitetään. Tuulivoiman potentiaali on ilmastostrategiassa moninkertaisesti tavoitteeksi asetettua suurempi. Uudella teknologialla teollisuudessa, rakentamisessa ja liikenteessä voitaisiin myös säästää runsaasti energiaa.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä yhtyy ympäristövaliokunnan ja talousvaliokunnan näkemykseen siitä, että uuden sähkön tuotannon tarve tulisi ensisijaisesti tyydyttää hyödyntämällä yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon rakentamismahdollisuuksia täysimittaisesti ja käyttämällä polttoaineena maakaasua ja uusiutuvia energialähteitä.

Teknologian kehittämisessä mukana olevilla mailla on ennalta aavistamaton kasvupotentiaali edessään. Tämä toimiala kasvaa globaalisesti tarkasteltuna 30—40 prosenttia vuodessa, siis nopeammin kuin mikään muu toimiala. Ympäristövaliokunnan mietinnössä todetaan, että uusiutuvista energiateknologioista voi tulla yhtä merkittävä taloudellinen tekijä Suomelle kuin Nokiasta. Meidän on nyt valittava, haluammeko olla mukana tällä tulevaisuuden alalla. Suomessa on jo nykyisin monia yrityksiä, jotka panostavat ympäristöteknologiaan ja uusiutuviin energiateknologioihin. Vientitulot energiateknologioista kasvavat nopeasti Suomessa. Viime vuonna tulot olivat 19,2 miljardia markkaa vastaten 6,5:tä prosenttia koko viennistämme. Tämä toimiala työllistää jo nykyisellään kymmeniätuhansia suomalaisia.

Svenska riksdagsgruppen vill poängtera att Finland skall vara en aktivt drivande part i Kyotoprocessen och hoppas att Finland som ett av de första länderna är berett att ratificera Kyotoavtalet. Det är bra att vi nu kommit så här långt i vår nationella klimatstrategiberedning. Regeringens förslag och allt bakgrundsmaterial som samlats in för strategin är en god utgångspunkt att bygga vidare på, då den slutliga klimatstrategin utvecklas.

Behandlingen i riksdagen av statsrådets förslag till klimatstrategi har varit omfattande. Riksdagen gjorde rätt i att ge så många utskott i uppdrag att behandla strategin. I de övriga utskottens utlåtanden, som miljöutskottet tagit del av, har klimatfrågan och energiförsörjningens framtid i Finland och globalt behandlats på ett mångsidigt sätt. Många olika dimensioner har lyfts fram. Effekterna av klimatförändringen i Finland och i den övriga världen, behovet av en långtgående strategi för att på lång sikt motverka klimatförändringen, effekterna på miljön och ekonomin i Finland vid val av energiformer, effekterna på sysselsättningen m.m.

I betänkandet har man räknat upp positiva och negativa faktorer hos både naturgas och kärnkraft. Som positivt för kärnkraften räknas att det här alternativet kräver mindre justeringar i energipolitiken jämfört med nuläget än naturgasalternativet. Samma sak uppfattas också som en negativ faktor, eftersom den skulle innebära en mindre sporre till innovativ utveckling av nya energiteknologier. Om motivationen saknas kommer Finland inte att finnas med bland de länder som går i bräschen för den nya energipolitiken. För naturgasens del är det största minuset att all leverans hittills har kommit från Ryssland och beroendet skulle ytterligare växa. Nu planeras också en ny gasledning som skulle gå från Ryssland via Finska vikens botten till Europa. Om den här ledningen byggs kunde Finland också köpa gas uppströms och beroendet av en enda leverantör skulle på det sättet minska. På sikt är det också möjligt att tekniken för fartygstransport av naturgas utvecklas så att det blir ett ekonomiskt leveransalternativ. Till Japan transporteras redan nu all naturgas med fartyg.

Miljöutskottets betänkande utarbetades i gott samförstånd. Stycket med utskottets slutsatser ger en god bild av vilka frågor som utskottet ansåg att tydligare bör lyftas fram. Enligt betänkandet bör regeringen precisera och utveckla klimatstrategin då det gäller tidsperspektivet så att också tiden efter 2010 beaktas. Informationen om sätt att förhindra klimatförändringen måste förbättras och alla olika nivåer i förvaltningen av vårt land måste kopplas in i arbetet. Det anses vara en brist att de s.k. Kyotomekanismerna inte behandlats mera ingående i strategin, trots att de har en stor betydelse för energipolitiken i respektive land.

Framförallt vill svenska riksdagsgruppen poängtera att miljöutskottet vill ha en utredning över mera omfattande möjligheter att spara energi och stöda förnybara energiformer. Av betänkandet framgår med all önskad tydlighet att regeringens klimatstrategi inte omfattar alla de möjligheter som finns och som dessutom är ekonomiskt gångbara för att stärka ibruktagandet av förnybara energiformer samt för att ytterligare förstärka energisparande och energieffektiva metoder.

Talman! Svenska riksdagsgruppen anser att ingetdera av de två huvudalternativen som presenterades i klimatstrategin kan godkännas som sådant. Vi understöder förslaget att dels behandla strategin på nytt efter att frågan om det femte kärnkraftverket är avgjord och dels förslaget att vidareutveckla strategin så, att de förnybara energiformerna och energisparandet får en ännu starkare roll i strategin. Under behandlingen av klimatstrategin har flera sakkunniga lyft fram den stora potentialen som finns inom denna sektor. Av många skäl anser vi att det är en fråga av stort allmänt intresse att betona Finlands roll som pådrivare i utvecklingen och ibruktagandet av förnybara och energisnåla energilösningar.

Svenska riksdagsgruppen anser också att det är nödvändigt att det ekonomiska stödet till förnybara energiformer och till åtgärder som befrämjar energisnåla tekniska lösningar ökar. Finland bör också vara öppet för att utveckla nya finansieringsformer som befrämjar den nya energipolitiken.

Rauha-Maria  Mertjärvi  /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan kuten edellisellä kerralla tämän asian käsittelyn yhteydessä, voin taas todeta, että ilmastonmuutoksen hidastaminen on ihmiskunnan tärkein tehtävä. Saavuttaaksemme kestävän tason ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksissa, meidän pitää vähentää päästöjä noin 60 prosenttia. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi eivät riitä mitkään kosmeettiset muutokset energian tuotannossa ja käytössä. Teollisuusmaiden velvollisuus on jo ilmakehään päästämiensä kasvihuonekaasujen takia ja nyt suurimpina kasvihuonekaasupäästäjinä ryhtyä näihin ilmastotalkoisiin ensin. Kehitysmaita on turha odottaa mukaan sitoviin päästövähennystavoitteisiin niin kauan kuin teollisuusmaat, joissa päästöt per henkilö ovat moninkertaiset, eivät ole itse sitoutuneet niihin ensin. Tämä on moraalinen ja eettinen velvollisuutemme. Se, että presidentti Bush ei aio osallistua tämän vastuun kantamiseen, on tietysti koko maapallon ilmastokehitykselle suuri takaisku.

EU:n ja Suomen sen osana on kuitenkin tehtävä kaikki mahdollinen Kioton sopimuksen toteuttamiseksi ja sellaisen ilmastostrategian luomiseksi, jolla estämme ne uhkaavan ilmastomuutoksen tuhot, joita myös mietinnössä on selvitetty. EU:n komission julkistama tuore selvitys osoittaa, että EU voi saavuttaa Kioton ilmastonmuutospöytäkirjassa asetetut tavoitteet kohtuullisin kustannuksin. Ympäristökomissaari Margot Wallström esitteli vastikään selvitystä Brysselissä ja korosti, että nyt tarvitaan ennen muuta poliittista tahtoa ryhtyä tarvittaviin toimiin. Kyse on EU:n uskottavuudesta. EU:n ympäristöministerit allekirjoittivat kesäkuun alussa paperin, jonka mukaan EU tukee vahvasti Kioton ilmastosopimuksen toteuttamista. Tanskassa parlamentti on jo antanut hallitukselle valtuudet sopimuksen allekirjoittamiseen, ja meillä ministeri Hassi on ehdottanut, että myös Suomi liittyisi tähän eturintamaan. Tätä ajatusta me vihreät kannatamme.

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Sanna Syri toteaa tuoreessa väitöskirjassaan, että kasvihuonekaasujen rajoittaminen Kioton sopimuksen mukaisesti olisi kustannustehokas tapa vähentää myös muita haitallisia ilmansaasteita. Yksistään EU-maille kasvihuonekaasujen ja ilmansaasteiden vähentäminen yhtä aikaa toisi jopa 3 miljardin euron vuosittaiset säästöt.

Valiokunta ottaa mietinnössään myös sen kannan, että Suomi sitoutuu mahdollisimman nopeasti Kioton pöytäkirjaan, ja muistuttaa myös ilmastopuitesopimuksen 3 artiklaan sisältyvästä niin sanotusta varovaisuusperiaatteesta, jonka mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan on ryhdyttävä huolimatta siitä, että tieteellisessä tiedossa aina esiintyy puutteellisuuksia ja epävarmuuksia.

Valiokunta perehtyi valtioneuvoston selontekoon kansallisesta ilmastostrategiasta perusteellisesti. Kuuntelimme lukuisia asiantuntijoita, ja täytyy sanoa, että tieto lisäsi tuskaa. Asiaan syvemmin perehtyessä ainakin minua häiritsivät ne selonteon kanssa ristiriitaiset tiedot ja luvut, joita tuli esille. Näitä ristiriitaisuuksia on tuotu esille myös mietinnössä.

Asiantuntijalausuntojen mukaan selonteosta, taustaselvityksestä ja erillisistä laskelmista myös puuttuu monia ratkaisevan tärkeitä valintakriteerejä, kuten voimataloudellisesti optimaalisen tuotantokapasiteetin määrittely päätöksenteon pohjaksi, ydinvoiman turvallisuusnäkökohtien ja vastuukysymysten käsittely sekä ydinvoiman ylikapasiteetin markkinointi ja sen vaikutus muiden voimantuottajien tuloksiin tai hiilen poltosta syntyvien päästöjen vähentäminen tekniikan kehittämisen ja maakaasukombitekniikan avulla.

Selonteossa ei myöskään tarpeeksi pohdita energian säästämisen ja uusimpien energiatekniikoiden vaikutusta tulevaan kehitykseen. Ilmastostrategian tulisi perustua kokonaisvaltaiseen tarkasteluun, jossa lukuisia vaihtoehtoisia kehitysmalleja tutkitaan monelta eri näkökulmalta. Esimerkiksi eri energialähteiden vertailussa ei riitä, että vain taloudellisiin seikkoihin kiinnitetään huomiota. Meistä vihreistä myös ekologiset, sosiaaliset ja alueelliset näkökohdat on otettava mukaan. Kunkin mallin kohdalla olisi kriittisesti arvioitava sen mukanaan tuomia riskejä. Olisi myös otettava huomioon kansainvälisellä kentällä tapahtuneet muutokset, jotka vaikuttavat Suomessa tehtäviin ratkaisuihin ja harjoitettavaan politiikkaan. Viittaan tässä Saksan tekemään päätökseen purkaa ydinvoimalat 20 vuoden kuluessa.

Kun selonteko lähtee yhdestä ainoasta perusvaihtoehdosta, BAU-skenaariosta ja rajoittaa energiavaihtoehtojen luvun kahteen, KIO1:een ja KIO2:een, se sulkee samalla pois muut vaihtoehdot. Ilmastostrategiaselonteossa on myös epärealistisen pessimistisiä oletuksia, kuten että energian säästön keinoja otetaan käyttöön vain puolet KTM:n energiansäästötyöryhmän esittämistä mahdollisuuksista, sähkön kulutus kasvaa molemmissa skenaarioissa nopeasti, uusiutuvien energian lähteiden lisäämismahdollisuuksista käytetään noin puolet verrattuna Vtt:n uusiutuvien energian edistämisohjelmassa tutkimiin mahdollisuuksiin. Ydinvoimainvestoinnin heikentävä vaikutus uusiutuvien energian lähteiden sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon lisäämiseen on jätetty huomiotta. Maakaasuskenaariossa oletetaan, että turve ja kivihiili ajetaan alas lähes kokonaan, kansainvälisiä joustomekanismeja ei oleteta olevan käytössä vuosina 2008—2012.

Jo tämä luettelo osoittaa, että olisi ollut mahdollisuuksia tehdä myös toisenlaisia skenaarioita. Kun selonteko rajoittuu vain kahteen vaihtoehtoon, joiden ainoana erona on sähkön lisäkapasiteetin rakentaminen ydinvoimalla tai maakaasulla, se samalla nostaa Suomen ilmastopolitiikan oleellisimmaksi kysymykseksi valinnan ydinvoiman tai maakaasun välillä. Näin vihreästä näkökulmasta selonteko näyttäytyykin energiaratkaisujen valmistelun taustapaperina eikä pitkän tähtäimen ilmastostrategisena selontekona.

Arvoisa puhemies! Yksi skenaarioiden suurimmista ongelmista on, ettei kummassakaan skenaariossa sähkön kulutuksen nopeaa kasvua pysäytetä. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä tämä kasvu pitää saada pysähtymään. Jo vuonna 97 hallitus on hyväksynyt energiastrategian, jossa on sitouduttu pysäyttämään energiakulutuksen kasvu 10—15 vuoden aikana. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että aina voidaan puhua kestävästä kehityksestä noin 15 vuoden perspektiivillä, mutta lähitulevaisuudessa kasvun pitää antaa tapahtua. Nykyistä tilannetta ministeri Osmo Soininvaara onkin verrannut sattuvasti krapulatilaan, jota parannetaan ryypyllä.

Mietinnössä ydinvoimalavaihtoehdon vahvuutena pidetään sitä, että ydinvoimavaihtoehto minimoi tarvetta muuttaa nykyistä kehitystä ja on tästä näkökulmasta katsottuna helppo toteuttaa. Minusta tämä on vaarallinen ja vanhanaikainen asenne. Suomen kannattaa nyt suunnata tällaisesta lyhytnäköisestä politiikasta uudenlaiseen tulevaisuuteen muun muassa investoimalla energiapihiin tekniikkaan ja uusiutuviin energialähteisiin.

Ennusteiden mukaan jo vuonna 2060 puolet maailman energiasta voidaan tuottaa uusiutuvilla energian lähteillä. Vesi-, tuuli- ja aurinkovoiman rinnalla lupaavina tulevaisuuden teknologioina nähdään mikroturbiinit ja polttoainekennot. Mikroturbiinien arvellaan olevan kaupallisessa käytössä muutamassa vuodessa ja polttoainekennojen 5—10 vuotta sen jälkeen. Hajautetun tuotannon ohjaamiseen, verkkoon liittämiseen ja optimointiin on suunniteltu virtuaalilaitoksia, joissa toiminta on Internet-pohjaista. Tällaisia laitoksia on koekäytössä muun muassa Yhdysvalloissa. Virtuaalivoimalaitoksissa sähkön siirtokustannukset ja siirtohäviöt minimoituvat. Mahdollisesti jo kymmenen vuoden kuluessa joidenkin uusiutuvien energialähteiden hinnat ovat halvempia kuin perinteisellä teknologialla tuotetun energian hinta.

Markkinoilla uudesta energiateknologiasta uumoillaan yhtä merkittävää teknologia-aluetta kuin tietotekniikka. Suunnanmuutos on heijastunut suurten kansainvälisten energiayhtiöiden tulevaisuuden strategioihin. Suomessa muutos näkyy uuden energiateknologian laajassa viennissä, joka kasvoi viime vuonna uuteen ennätykseensä, 19,2 miljardiin markkaan. Se vastaa 6,5:tä prosenttia koko viennistämme. Suomessa esimerkiksi tuulivoimalalaitosten osien odotetaan tänä vuonna rikkovan miljardin markan rajan. Jos suomalainen teollisuus säilyttää markkinaosuutensa ja tuulivoima kasvaa samalla noin 20—30 prosentin vuotuisella kasvuvauhdilla kuin viimeiset 10 vuotta, vuonna 2010 tuulivoiman vienti Suomesta voi olla 10 miljardia markkaa vuodessa. Toisin sanoen vuonna 2010 tuulivoiman vienti voi tuottaa meille tuloa melkein yhtä paljon kuin uusi suuri ydinvoimala maksaisi. Suomalaisten kännyköiden menestystarinan syntyä edisti ratkaisevasti se, että Suomessa oli alan kotimarkkinoiden synnylle otolliset olosuhteet, ja aivan sama pätee tuulivoimaan. Kuitenkin Suomen energiapolitiikassa on suhtauduttu tähän aivan käsittämättömän passiivisesti. Tuulisähkön tuotantokustannukset laskevat hyvää vauhtia. Energiaverotuksella ja tukemalla uusiutuvia energianlähteitä edesautetaan oikean tyyppistä energiankäyttöä ja -säästöä. Tässä mielessä on hyvä, että ensi vuoden budjettiin hallitus nostaa uusiutuvien energioiden tukemiseen tarkoitettua rahasummaa.

Arvoisa puhemies! Sekä maakaasu- että ydinenergiavaihtoehdossa on vahvuutensa ja heikkoutensa. Ympäristövaikutuksen arvioinnissa ei voida kuitenkaan tuoda esiin yhtä ympäristövaikutusta, jonka suhteen ydinvoimavaihtoehto olisi maakaasuvaihtoehtoa parempi: kuuluisia pienhiukkasiakin ne tuottavat yhtä paljon. On muistettava, että vaikka ydinvoimala toimisi moitteettomasti, se tuottaa vaarallista jätettä, joka pysyy radioaktiivisena satojatuhansia vuosia. Lisäksi ydinpolttoaineen louhinta on suuri ongelma. Tarvitaan tonni uraanimalmia, jotta saataisiin aikaan yksi kilo ydinvoimalan polttoainetta. Suurin osa malmista jää jätteeksi, joka radioaktiivisena saastuttaa maaperää ja vesistöjä. Vaikka emme välittäisi, mitä tapahtuu niille alkuperäiskansoille, joiden mailla uraania louhitaan, ja vaikka uskoisimme, että suomalainen kallioperä säilyttää käytetyn polttoaineen turvallisesti useiden jääkausien yli, ydinvoiman lisääminen on silti ympäristön kannalta likaisempi vaihtoehto. Ydinvoiman kannattajat esittävät sen usein vaihtoehdoksi kivihiilelle. Tosiasiassa kivihiili on ydinvoiman kylkiäinen, eli ydinvoiman taloudellinen edullisuus on laskelmissa saatu aikaan sillä, että kivihiilen käyttöä vähennetään ydinvoimavaihtoehdossa hitaammin kuin maakaasuvaihtoehdossa.

Verrattaessa maakaasuvaihtoehdon ja ydinvoimavaihtoehdon vahvuuksia on tuotu esille maakaasulla tuotetun energian hinta. Hallituksen selonteon mukaan ydinvoima tulee piirun verran halvemmaksi kuin niin sanottu maakaasuvaihtoehto. Tämä on kuitenkin hyvin marginaalinen ero, noin 0,1—0,3 prosenttia kansantuotteesta vuonna 2010. Keskivertoperheelle se siis merkitsisi 35—70 markkaa kuukaudessa. Ydinsähkön todelliseen hintaan pitäisi laskea myös varautuminen mahdollisten onnettomuuksien kustannuksiin sekä siihen hintaan, joka joudutaan maksamaan, jos joskus keksitään tapa tehdä ydinjäte oikeasti vaarattomaksi sen sijaan, että se vain haudataan kallioon.

Myös ydinvoiman huono imago on huomioitava. Imagon merkitystä ei pidä väheksyä. Saksan lehdistössä esimerkiksi seurataan tarkasti Suomessa käytävää energiakeskustelua, ja esimerkiksi Islanti maailman ensimmäisenä vetytalouteen pyrkivänä maana kerää pisteitä ennakkoluulottomasta tulevaisuuteen katsomisesta. Skenaarioihin olisikin voitu sisällyttää ympäristö-, imago- ja markkinointianalyysit.

Arvoisa puhemies! Kioton sopimukseen ei kuitenkaan päästä pelkällä energiantuotantoratkaisulla. Niin kuin totesin, me vihreät olemme sitä mieltä, että myös ekologiset, alueelliset ja sosiaaliset näkökohdat on huomioitava. Voimme siis yhtyä siihen selonteon käsitykseen, että kaavoitus ja sen määrätietoinen ohjaaminen ovat ratkaisevassa asemassa, kun torjutaan yhdyskuntarakenteen haitallista hajautumista.

Ilmastomuutoksen kannalta on välttämätöntä, että uuden maankäyttö- ja rakennuslain säädökset muutetaan käytännöksi. Ympäristövaliokunta aivan oikein korostaa, että on tärkeää ryhtyä yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ohjaaviin toimiin. Tämä tulee näkyviin myös liikennepolitiikassa. Valiokunta pitää tärkeänä infrastruktuuri-investointien suuntaamista joukkoliikenteeseen, erityisesti raideliikenteeseen. Tämähän on hyvin vihreä ajatus. Sekä yhdyskuntarakenteeseen että liikenteeseen kohdistuvat toimenpiteet saavat erityistä painoarvoa, kun tiedetään, että liikenteen päästöjen osuus on yli 20 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä.

Arvoisa puhemies! Vihreät katsovat, että selonteon pohjalta voidaan aloittaa Suomen ilmasto-ohjelman toteuttaminen. Ilmasto-ohjelmaa tulee kuitenkin vielä täsmentää ja kehittää siten kuin ympäristövaliokunnan mietinnössä on selostettu. Haluan tässä nostaa esille ennen kaikkea ilmastopolitiikan pitkän aikavälin strategisten tavoitteiden laatimisen. Se aikaväli, joka selonteossa on strategian pohjaksi otettu, on aivan liian lyhyt. Tähän asiaan myös tulevaisuusvaliokunta kiinnitti huomiota. Samalla olisi käynnistettävä laaja kansalaiskeskustelu Suomen ilmastostrategiasta. Kansalaiskeskustelun pohjaksi tarvitaan ilmastomuutosten torjuntaa koskevien tiedotustoimenpiteiden ja kuntien ilmasto-ohjelman laatimista. Valiokunnan lausumaehdotus siitä, että saamme tällaisen perusteellisen ilmasto-ohjelman heti sen jälkeen, kun ydinvoimalan rakentamislupaa koskeva hakemus on ratkaistu, on perusteltu ja kannatettava. Vihreä eduskuntaryhmä odottaa pitkän aikavälin ilmasto-ohjelmaa, johon on sisällytetty uusiutuvia energianlähteitä, teknologioita ja säästöä esille tuovat skenaariot.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Suomen tavoitteena on osana Euroopan unionia rajoittaa ilmastomuutosta aiheuttavia kasvihuonekaasupäästöjään siten, että keskimääräiset vuotuiset päästöt ovat Kioton pöytäkirjan tarkoittamalla ensimmäisellä sitoumuskaudella 2008—2012 korkeintaan yhtä suuret kuin ne olivat vuonna 90 — tämän on jo tässä salissa tänään hyvin moni todennut. Valtaosa, noin 70 prosenttia päästöistä, on fossiilisten polttoaineiden ja turpeen poltosta syntyviä hiilidioksidipäästöjä.

Mikäli kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä halutaan jäädyttää edes nykyiselle tasolle, on kasvihuonekaasujen päästöjä hallitustenvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n mukaan vähennettävä noin 50 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Nykyiset Kioton ilmastokokouksessa sovitut päästövähennykset ovat siis vain alkusoittoa tuleville rajoituksille, mikäli ilmastonmuutosta todella halutaan torjua. Koska jatkuva energiankulutuksen kasvu syö ennen pitkää pohjan kaikilta päästövähennyksiltä, tulisi valita strategia, jolla on parhaimmat edellytykset katkaista ilmastomuutoksen pohjimmaisena syynä oleva energian- ja luonnonvarojen kulutuksen kasvu.

Selonteon antamisen jälkeen Euroopan Unioni on edelleenkin toiminut maailmanlaajuisesti katsottuna ilmastomuutoksen hidastamisessa hyvin aktiivisena osapuolena. Siksi Suomen EU:n jäsenvaltiona tulee kunnioittaa myös omaa päästöosuuttaan. EU:n taholta tuleekin luoda paineita erityisesti Yhdysvaltojen suuntaan ja kehitysmaiden suuntaan, jotta nämä sitoutuisivat noudattamaan Kioton sopimusta. Pöytäkirja on lähes kymmenen vuoden neuvottelujen tulos, niin kuin ympäristövaliokunnan mietinnössä todetaan. Sen mitätöinti voi johtaa ilmastopoliittisten toimien viivästymiseen tai pahimmillaan niiden purkamiseen.

Tänä päivänä, kun kuuntelee ihmisiä hyvin laajasti niin Savossa kuin Helsingissäkin, tuntuu siltä, että ilmastomuutosta ei enää kyseenalaisteta. Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden tavoitteet ovat vaatimattomia siihen nähden, mitä ilmastomuutoksen torjuminen ekosysteemien sietämälle tasolle edellyttäisi. Tulevaisuudessa päästövähennystavoitteet tulevat varmasti edelleenkin tiukkenemaan.

Työllisyysvaikutukseen kiinnitti työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta huomiota ja siitä muutama ajatus.

Työllisyysvaikutus tulee paremmin huomioida eri toteuttamisvaihtoehtoja arvioitaessa. Ilmastomuutoksen torjuminen maailmanlaajuisena prosessina ja sen edellyttämä maailman energiatuotannon muuttaminen pääosaltaan päästöttömäksi vuoteen 2050 mennessä tuo mukanaan jopa 100 000 miljardin markan uusinvestoinnit. Tästä muutoksesta tulee suomalaisen energiateknologian osaajien varmasti saada osansa. Siitä on hyvä päästä kakun jakoon.

Kristillisdemokraattien ryhmä katsookin, että Suomen tulee hyödyntää uutta energiateknologiaa etenkin yhdistetyssä lämmön ja sähkön tuotannossa sekä puun ja biomassan hyödyntämisessä. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että turpeen käyttömahdollisuudet turvataan erityisesti niissä voimalaitoksissa, joissa turvetta käytetään puuperäisten polttoaineiden lisänä. Turvetuotannolla on merkittävä työllistämisvaikutus alueilla, joilla muutoin on vaikea työllisyystilanne. Ryhmämme pitää tärkeänä, että energiaverolla kerättäviä varoja kierrätettäessä pidetään huolta alueellisen tasa-arvoisuuden toteutumisesta.

Unionin sisäisessä taakanjaossa Suomelle oli siis asetettu tavoitteeksi pitää päästöt vuoden 1990 tasolla. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen on arvioitu kasvavan 91,2 miljoonaan tonniin vuoteen 2010 mennessä. Arvioitu vähentämistarve on siis peräti 18,2 prosenttia. Uusiutuvan energian käytön lisäämisellä ja energian säästötoimilla voitaneen kattaa puolet päästövähennystarpeesta, sähkön tuotantoa koskevilla toimilla lähes toinen puoli. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan taloudellisia ohjauskeinoja, vapaaehtoisia sopimuksia ja kansalaisten vapaaehtoiseen energian säästöön liittyviä toimia.

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä yhtyy ympäristövaliokunnan käsitykseen luoda Suomeen pitkän aikavälin strategiset tavoitteet kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Ilmasto-ohjelmaan tulee saada sitoutettua kaikki kansalaiset. Jotta tämä onnistuisi, tarvitaan valtakunnallista tiedotusta ilmaston muutoksesta ja siitä, kuinka yksittäiset ihmiset voivat omassa toiminnassaan vaikuttaa sen torjuntaan.

Myöskin haluamme korostaa kuntien roolia, mikä mainittiin myöskin ympäristövaliokunnan mietinnössä hyvin olennaisesti. Kunnilla on erittäin merkittävä rooli ilmasto-ohjelman toteuttamisessa. Kaavoituksella, jätehuollolla, julkisella liikenteellä ja rakentamisella voidaan vaikuttaa päästökehitykseen. Ryhmämme yhtyykin ympäristövaliokunnan käsitykseen siitä, että kuntien roolista ilmastopolitiikan toteuttajana laaditaan täydentävä ohjelma.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että osana Suomen ilmasto-ohjelmaa pannaan toimeen uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma. Tavoitteen saavuttamiseksi puuperäisiä polttoaineita ja kierrätyspolttoaineita tulee lisätä. Markkinat odottavat energiateknologiasta yhtä merkittävää teknologia-aluetta kuin tietotekniikka. Suomi on maailman johtavia energiateknologiamaita edelleenkin.

Ympäristökysymykset, energiamarkkinoiden avautuminen sekä maailmantalouden ja väestön kasvu muovaavat tällä hetkellä energiataloutta. Ne nostavat voimakkaasti esiin hajautettuja pienimuotoisia energiantuotantoyksiköitä.

Energiateknologian valmistus työllistää tällä hetkellä, oliko se työ- ja tasa-arvoasiain mietinnössä mainittu, 23 000 ihmistä. Merkittävä ympäristömyönteinen vientituote on mietinnön maininnan mukaan taajuusmuuntajat, joilla kyetään vähentämään sähkön käyttöä sähkömoottoreissa. Myös suomalaisella kattilateollisuudella on merkittävä osa energiateknologian tuotannossa. Suomessa on kehittynyttä polttoteknologiaa sekä biopolttoaineiden ja jätteenpolton osaamista. Biopolttoaineiden käytössä ratkaiseva asema on ollut metsäteollisuudella, joka on ryhtynyt polttamaan prosesseissaan puun käyttämättä jääviä osia energiaksi. Parhaillaan kehitetään edelleenkin metsätähteiden keruuteknologioita.

Kristillisdemokraattien ryhmä yhtyykin ympäristövaliokunnan näkemyksiin myös tässä asiassa, että hallituksen tulee selvittää mahdollisuudet nostaa uusiutuvan energian tukea. Suurempi tuki vahvistaisi suomalaisten yritysten asemaa energian maailmanmarkkinoilla voimakkaan kasvun alkumetreillä.

Sitten sähkön hankinnasta. Selonteon mukaan sähkön kulutus kasvaa energiansäästötoimista huolimatta. Sähköntuotantokapasiteettia siis tarvitaan lisää. Ilmastostrategia lähteekin siitä, että energiansäästöohjelma ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma toteutetaan. Suomessa energian käyttö on jo monia muita maita tehokkaampaa, ja biopolttoaineiden käytössä Suomi on yhdessä Ruotsin kanssa maailman johtava maa. Erityisesti biosähkön tuotannossa Suomi on ylivoimainen edelläkävijä maailmassa. Tulevaisuudessa Suomi turvaa parhaiten kilpailukykyisen sähkön saannin lisäämällä sähköntuotantokapasiteettia kotimaassa.

Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla on edelleen jonkin verran suljettujen markkinoiden aikana rakennettua ylikapasiteettia. Kun lisäksi viime vuosina on satanut runsaasti, sähkön hinta on ollut hyvin alhaista. Sähkön hinta reagoi herkästi lisääntyvään kysyntään. EU:n ylikapasiteetti näyttää purkautuvan vuoteen 2010 mennessä. Siis valitsipa Suomi KIO1- tai KIO2-vaihtoehdon, tulee silti turvata uusiutuvan energian tutkimus, tuotekehitys ja lisääntyvä käyttöönotto. Kilpailukykyisen energian saanti tulee turvata kaikissa olosuhteissa. Parhaiten onnistumme pitämällä kiinni monipuolisesta energiapaletista.

Liikenteen päästöjen osuus on 20 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä. Suuri osa päästöistä syntyy, niin kuin täällä on jo ed. Pulliainen muun muassa tänään todennut, tieliikenteestä. Tieliikenteen päästöjen vähentymistä on estänyt voimakkaimmin autokantamme ikääntyminen. Ajoneuvojen keski-ikä on jo ylittänytkin Suomessa kymmenen vuotta ja on Euroopan korkein Kreikan ohella. Jos liikennepolttoaineiden veroja nostetaan entisestään, siitä seuraa haitallisia sosiaalisia ja aluepoliittisia vaikutuksia. Lisäksi liikennepolttoaineiden hintajouston on todettu olevan heikko, eli tuntuvakin verojen nosto vaikuttaa vain vähän kulutukseen ja päinvastoin. Autojen polttoainekulutuksen pienentymisen myötä vasta vuonna 2000 on tultu samaan kokonaiskulutukseen kuin vuonna 1990.

Seuraavien 15 vuoden kuluessa tieliikennesuoritteiden arvioidaan lisääntyvän neljänneksellä, mutta polttoaineen kulutuksen ainoastaan 5 prosentilla. Muissa liikennemuodoissa energiantarpeen arvioidaan lisääntyvän suhteellisesti enemmän. Liikenne onkin merkittävin ilman laadun pilaaja maamme taajamissa. Pakokaasujen merkittävimmät terveydelle haitalliset yhdisteet ovat hiukkaset, typen oksidit, häkä ja hiilivedyt, ja näistä ilmastonmuutoksen kannalta oleellisin yhdistehän on siis hiilidioksidi.

Selonteon toimenpide-ehdotuksissa painotetaan yhdyskuntarakennetta eheyttäviä liikenneverkkoratkaisuja, joukkoliikenteen edistämistä, kevyen liikenteen edellytysten parantamista sekä kuljetusten logistiikan ja ympäristöjärjestelmien kehittämistä.

Nimenomaan Pääkaupunkiseudun raideliikenteeseen liittyvillä ratkaisuilla on päästöjen kannalta keskeinen merkitys. Siksi tulee kiirehtiä muun muassa Marja-rataa ja länsimetroa koskevia hankkeita. Lisäksi haluaisin nostaa ryhmämme puolesta esiin myös Kerava—Lahti oikoradan. Se tulee saattaa pikaisesti kuntoon. Tällä on laajempaakin aluepoliittista merkitystä raideliikenteen tehostamiseksi.

Myös biopolttoaineiden kehittämiseen ja käyttöön tulee suunnata lisää voimavaroja. Etenkin pitkällä aikavälillä niiden käytöllä voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä. Liikennepolttonesteiden tutkimusta ja kehitystä koskevat toimenpiteet mielestämme puuttuvat selonteosta.

Kasvukeskusten yhdyskuntarakenne on liiaksi hajautunut. Asunnot ja työpaikat ovat sijoittuneet yhä laajemmalle alueelle. Tämä hajautuminen lisää entisestään kasvihuonekaasupäästöjä. Helsinkiin tullaan päivittäin töihin useiden kymmenien kilometrien päästä. Ryhmämme yhtyy ympäristövaliokunnan käsitykseen tässä asiassa kasvukeskusten kaavoituksesta. Uudet alueet tulee sijoittaa olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen hyvien joukko- ja kevyen liikenteen yhteyksien saavutettaville. Alueet tulee rakentaa niin, että olemassa olevat kaukolämpöverkot voidaan myös hyödyntää. Tehokas toimi olisi uudisrakennusalueilla kaukolämpöön liittymisen velvollisuus. Kaukolämmön lisääntyvä käyttö loisi kunnille myös edellytyksiä lisätä edelleenkin yhdistettyä sähkön ja lämmön tuotantoa.

Lopuksi vielä vähän rakentamisesta ja rakennuksista.

Suomessa rakennusten lämmitykseen menee 22 prosenttia energiasta. Energiaa säästävä pientalo tarvitsee noin puolet normaalista lämmitysenergiasta. Matalaenergiatalon rakennuskustannukset eivät kuitenkaan ole kuin muutaman prosentin tavallisen pientalon rakennuskustannuksia kalliimmat, mikä jo nykyisellä energian hinnalla tulee takaisin vähintäänkin kymmenessä vuodessa. Uusien asuntojen lämpöeristyksen parantaminen lisää edelleenkin työllisyyttä erityisesti rakennusteollisuudessa ja rakennuksilla. Kristillisdemokraattien ryhmä tukee selonteon kantaa siitä, että korjausavustukset laajennetaan koskemaan lämmitystavan vaihtoa ja että avustukset ulotetaan myöskin omakotitaloihin.

Ryhmämme tukee kunnallisen jätemaksun täyskatteellisuuden toteuttamista sekä jätteistä syntyvällä biokaasulla tuotetulle sähkölle annettavan sähköveron suuruista verotukea. Biokaasu on nykyään lähes ainoa uusiutuva energianlähde, jota energiaverotuksen sähköveronpalautus ei koske. Jätteiden määrän vähentäminen ja hyötykäytön lisääminen vaatii edelleenkin yhteiskunnassamme hyvin voimakasta kulttuurista muutosta. Tämän vuoksi kuluttaja- ja jäteneuvonnan tehostaminen on ryhmämme mielestä myöskin tärkeää.

Ilmastonmuutos luo taloudellisen toiminnan mahdollisuuksia Suomen kaltaiselle korkean teknologian maalle. Kristillisdemokraattien ryhmä yhtyy ympäristövaliokunnan käsitykseen nähdä ilmastonmuutos mahdollisuutena innovatiivisiin ratkaisuihin ja sitä kautta kestävämpään tulevaisuuteen.

Ryhmämme pitää tärkeänä, että ilmasto-ohjelman toteutumista seurataan. Seurannan tuloksista tulee informoida eduskuntaa vuosittain. Vuoden 2002 valtion talousarviossa tulee huomioida selonteon mukaiset määrärahat energiansäästön ja uusiutuvien energianlähteiden tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Arvoisa rouva puhemies! Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen haaste. Tähän haasteeseen meidän tulee vastata eturintamassa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Kiitos eduskunnalle erittäin laajasta asian käsittelystä. Kuusi valiokuntaa on antanut mietintönsä ja sen lisäksi on kuultu ryhmäpuheenvuorot (Ed. Tiusanen: Seitsemän!) — niin, lisäksi yhteenvetovaliokunta, joka on tietysti tehnyt sen suurimman työn.

Asiantuntijoita on kuultu laajasti, joskaan tietysti tämän kaltaisessa käsittelyssä eri mietinnöissä samat asiat eivät ole samalla painoarvolla, vaan on kuultu keskustelua yhdyskuntarakenteen hajauttamisesta keskittämiseen eli vaihteluväli on ollut laaja.

Tärkeää ja merkittävää on, että ympäristövaliokunta tukee hallituksen kantaa, että mitään teknisesti ja taloudellisesti toteutuskelpoista ja ympäristötavoitteita tukevaa sähkönhankinnan muotoa ei tässä vaiheessa suljeta pois.

Mietinnön yva-raportin swot-analyysin maakaasu- ja ydinvoimavaihtoehtojen vertailuun on suhtauduttava hieman varauksella, koska se ei ole täysin kattava eivätkä esitetyt asiat täysin vertailukelpoisia.

Ed. Tiusanen ja muun muassa ed. Mertjärvi pahoittelivat sitä, että hallitus olisi korostanut selonteossa energiakysymyksiä. Ed. Tiusanen totesi, että ympäristövaliokunta ei ole lähtenyt siitä, onko kysymys ydinvoimasta vai ei. Tämähän on myöskin hallituksen kanta. Me nimenomaan emme ole lähteneet siitä, että tässä päätettäisiin ydinvoimasta tai ei, vaan kasvihuoneilmiöstä ja ilmastonmuutoksista, ja siinä mielestäni selonteko on antanut kaikki mahdollisuudet tähän keskusteluun. Kun kuuntelin ed. Mertjärven puheenvuoroa, niin suurin osa puheenvuorosta oli ydinvoimasta. Mihin hän jätti muun kommentoinnin?

Täytyy kuitenkin muistaa se, että energiantuotannolla on näissä asioissa erittäin keskeinen merkitys, ja me kaikki tiedämme, että sillä on suurin vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin. Säästöohjelmilla ja uusiutuvaan energiaan panostamalla ohjelman mukaan saadaan kuriin puolet päästöistä.

Ed. Mertjärvellä oli vähän merkillinen näkökulma eurooppalaiseen keskusteluun, kun hän totesi, että Islanti kerää pisteitä energiakeskustelussa ja Saksassa seurataan tarkasti Suomen energiakeskustelua. Sanoisin, että niin mekin Suomessa teemme. Seuraamme tarkasti, mitä muut maat tekevät, ja Euroopan unionissa tasavertaisina käymme keskustelua myös energiakysymyksistä.

Suomen teollisuus on ollut jo pitkään energiateknologian kärjessä. Suomen teollisuuden asema on vahvistunut kaiken aikaan niin tehokkaan teknologian käytössä kuin teknologian kehittämisessä ja valmistamisessa. Erityisen päteviä suomalaiset ovat luonnollisestikin olleet bioenergian — puun ja turpeen — menestyksekkäässä hyödyntämisessä. Nämä taidot ja tiedot ovat karttuneet aktiivisen energiapolitiikan ja ennakkoluulottomien yrittäjien avulla. Tässä suhteessa Suomen teollisuus on valmis vastaamaan ilmastopolitiikan tavoitteisiin ja haasteisiin, niin kuin olemme juuri kuulleetkin viime päivinä. Markkinat kasvavat ympäristöteknologiassa. Suomessa Tekes on tärkeässä asemassa uuden teknologian kehittämisessä, markkinoille saattamisessa niin kotimaassa kuin viennissäkin. Tekes on hyvissä valmiuksissa tulevaisuutta varten.

Ihan äskettäin tuli World Economic Forumin vertailu, jossa 122 maassa tutkittiin 70:tä kriteeriä, yritysten kilpailukykyä, taloudellista menestystä ja ympäristömyönteisyyttä. Suomi voitti tuon vertailun. Eli me olemme olleet tässä asiassa todella hyviä. Toivoisin, että Euroopassa myös tarkasteltaisiin näitä Suomen ratkaisuja.

Täällä on sanottu, että uusiutuvan energian tavoite on tässä ohjelmassa liian vähän kunnianhimoinen. Mutta kun me ministerineuvostossa käsittelimme Euroopan unionin direktiiviä uusiutuvalla energialla tuotetusta sähköstä, Suomen tavoitteeksi vuoteen 2010 mennessä tuli yli 30 prosenttia, 31,5 prosenttia, ja esimerkiksi Tanskan, joka täällä usein esimerkkinä mainitaan, tavoite on 29 prosenttia. Eli tässäkin asiassa olemme asettaneet itsellemme kunnianhimoisemmat tavoitteet.

Täällä on nyt puhuttu tuulivoiman tukemisesta hieman mielestäni kyllä vanhentuneilla argumenteilla. Kaikille rakennetuille tuulivoimaloille on myönnetty yli 30 prosentin tuki. Kaikki tiedämme, mikä keskustelu tämän vuoden uusiutuvasta energiatuesta käytiin. Todella kiitokset eduskunnalle siitä, että on päästy sille tasolle, jolle ministeriö alun perin halusi ja ilmeisesti nyt tässä lisäbudjetissa asiaa vielä omalta osaltaan paikataan. Mutta aina tässä keskustelussa unohdetaan tuulivoimalla tuotetun sähkön verotuki, joka on ihan merkittävä, 4,1 penniä per kilowattitunti. Olenkin miettinyt sitä, minkälainen tulevaisuus tuulivoimalla tuotetun sähkön tuessa pitäisi olla. Olisiko parempi siirtyä kokonaan verotukeen, jotta se olisi stabiili eikä tästä asiasta tarvitsisi aina riidellä, vai edetäänkö edelleen tällä samalla järjestelmällä? Nythän meidän täytyy tämän vuoden lopussa notifioida nämä tuet uudestaan Euroopan unioniin. Mutta tämän vuoden aikana meillä on nyt käytettävissä riittävästi investointitukirahaa, ja verotukihan jatkuu tietenkin. Sillä tavalla me olemme painottaneet, että siihen tuulivoimateknologiaan, joka vie eteenpäin uudessa teknologiassa, tehokkuudessa, siihen erityisesti halutaan panostaa.

Ympäristövaliokunnan lausunnossa viitataan Worldwatch-instituutin näkemykseen, että ihmiskunnalla on edessään yksi suurimmista murroksistaan. Painopiste olisi siirtymässä materiaali- ja resurssitaloudesta teknologiatalouteen. Tämän suuntaisia ajatuksia ovat monet esittäneet, mutta realiteetit on silti hyväksyttävä. Ihmiskunta tarvitsee paperia ja terästä jatkossakin. Kaikkea ei voi saada kierrätyksestä.

Erityisesti kupari on oiva esimerkiksi. Lisääntyvä elektroniikka tarvitsee kuparia, jonka valmistaminen on energiaa kuluttavaa. Jonkun se täytyy tehdä, eikä sen tekemistä pidä sysätä omiin ilmastotavoitteisiin pyrittäessä maihin, joissa tavoitteiden ja toteutuman välille jää väljää eli niin sanottua kuumaa ilmaa.

Tämän ilmastostrategian taustaksi tehtiin runsaasti taustaselvityksiä. Valmistelu oli laaja-alaista. Vähän ihmetyttää, että ympäristövaliokunta ei näytä olevan selvillä tästä laaja-alaisuudesta, tai tietysti on ymmärrettävää, että se haluaisi vieläkin laaja-alaisempaa, kun tätä valmistelua kritisoidaan puutteelliseksi. Strategian kansantaloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin kahdessa erillisessä selvityksessä. Näissä selvityksissä otettiin työllisyysnäkökulma ja teknologian viennin merkitys huomioon täysimääräisesti.

Ympäristövaliokunnan mietinnössä on tietyiltä osin ristiriitaisia, vaikeasti tulkittavia kannanottoja. Yksi näistä on energiaveroja koskeva kannanotto. Toisaalta valiokunta kannattaa energiaverojen korottamista. Toisaalta energian riittävä saanti pitkällä aikavälillä kilpailukykyiseen hintaan on turvattava kaikissa olosuhteissa.

Mietinnössä todetaan, että kunnat ovat merkittävä energiantuottaja. Tämä on totta, mutta niin ovat teollisuus ja palvelualakin, eikä niillekään laadita omaa ohjelmaa. Ilmastostrategiassa tehtiin sektorikohtainen tarkastelu, niin kuin hyvin tiedätte, kun olette eri valiokunnissa asiaa käsitelleet. Vähentämistoimet näillä sektoreilla kohdistuvat eri toimijoihin, joista kunnat ovat yksi. Kunta-alaa koordinoimaan ehdotettu ilmastopoliittinen toimielin lisäisi vain byrokratiaa. Lisäksi on huomattava, että kunnilla on jo oma kunnianhimoinen ohjelmansa ilmastoasioiden huomioimiseksi toiminnassaan. Se etenee ilman valtiovallan ohjaustakin, toisin kuin mietinnössä annetaan ymmärtää.

Mietinnössä kiinnitetään huomiota useisiin energiatekniikoihin tai ratkaisuihin, joilla ei kokonaisuuden kannalta ole kuitenkaan lopulta suurta merkitystä, varsinkaan kun tarkastellaan päästötavoitteiden saavuttamista vuosina 2008—2012. Esimerkkinä otan esille vain hajautetun energiatuotannon ja sen yhteydessä mainitut mikroturbiinit ja polttokennot. Suomessa sähkönsiirto ja jakeluhäviöt ovat vain 3—4 prosenttia kokonaiskulutuksesta, joten osan tuotannosta siirtäminen lähemmäs kulutusta pienempiin tuotantoyksiköihin ei tarjoa suuria säästömahdollisuuksia. Lisäksi pienemmissä tuotantoyksiköissä haitallisten päästöjen, kuten typen oksidien, palamattomien hiilivetyjen ja partikkeleiden, valvominen ja vähentäminen on vaikeampaa kuin suuremmissa yksiköissä. Pienuudessa on etunsa, mutta myös haittansa.

Vetypolttoaineesta puhuttaessa täytyy muistaa, että sen valmistaminen vaatii suuria määriä energiaa. Vety tarjoaa mahdollisuuden siirtää uusiutuvan energialähteen tuottoa tiiviimmässä muodossa esimerkiksi ajoneuvoihin. Vetyä voikin verrata sähköön. Se mahdollistaa energiansiirron eikä sinällään aiheuta päästöjä, vaan päästöt riippuvat tuotannosta. Molempien käyttö sisältää lisäksi vaaratekijöitä kuluttajalle ja ympäristölle räjähdysvaaran ja sähköiskujen sekä tulipalojen muodossa. Tämän esittäminen ei tietenkään tarkoita, että olisimme kahliutuneet nykyiseen tuotantoteknologiaan ja -rakenteeseen. Energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvien energialähteiden lisääminen ovat toimia, joita kaikki kannattavat, mutta mittasuhteet ja realistiset aikataulut tulee kuitenkin ottaa huomioon.

Ed. Kiviniemi suomi hallitusta siitä, että hallituksen energiapolitiikasta on puuttunut tahtotila. Täytyy muistaa, että toimimme avoimilla markkinoilla tällä hetkellä, esimerkiksi avoimilla pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Suomen energiapoliittinen linja on hajautettu tuotanto. Se on meille huoltovarmuuden ja saatavuuden kannalta keskeinen edellytys. Hallituksella näillä avoimilla markkinoilla on oma roolinsa. Hallitus ei rakenna mutta luo ympäristöä sille, että löytyy niitä, jotka investoivat myös energiatuotantoon. Hallituksen käytössä olevat välineet ovat tuet, joita täällä on käsitelty, verot, informaatio ja vapaaehtoiset sopimukset esimerkiksi.

Verojen osalta hallituksen linjassa todetaan, että seurataan kansainvälistä kehitystä eikä vaaranneta Suomen kilpailukykyä. Näillä periaatteilla hallitus on toiminut koko ajan. Kun on sanottu, että tältä selonteon pohjalta on hyvä lähteä toteuttamaan Suomen kansallista ilmasto-ohjelmaa, on todettava, että sitä ohjelmaa on toteutettu jo pitkän aikaa, toteutetaan koko ajan. Onneksi meillä on myös visioita tulevaisuuteen. Erityisesti toivon, niin kuin näyttääkin käyvän, että eduskunnalta tulee hyvä tuki kestävälle linjalle myös tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona voin todeta, että mietinnön lopputulema eli se, että ilmastostrategia on oikean suuntainen askel, on hyvä lähtökohta strategian joustavalle kehittämiselle ja toimeenpanolle. Yksityiskohdista vallitsee luonnollisesti aina erilaisia näkemyksiä.

Ensimmäinen varapuhemies:

Vastauspuheenvuoron pituus on enintään yksi minuutti.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre oli sitä mieltä, että hallituksella ympäristöpolitiikassa ja energiapolitiikassa tahtotila olisi, mutta itse en todellakaan voi tätä väitettä allekirjoittaa. Hyvä esimerkki on se, että hallitus on tehnyt ohjelmia, esimerkiksi uusiutuvan energian käytön ohjelman, mutta sitten ei itse toteuta tekemäänsä esitystä ja ohjelmaa. Kyllä todellinen tahto ympäristöystävällisen politiikan tekemiseen hallitukselta puuttuu. Siitä ei näyttöä ole, pelkkiä ohjelmia vain.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Päinvastoin kuin ed. Kiviniemi olen sitä mieltä, että hallituksella on ympäristöystävälliseen energiapolitiikkaan tahtoa. Siitä, mikä on ympäristöystävällistä politiikkaa, meillä vain on ed. Kiviniemen ja monen muun edustajan kanssa varmasti erimielisyyttä. Esimerkiksi itse olen sitä mieltä, että ydinenergia on erittäin ympäristöystävällinen. Ehkä ed. Kiviniemi ei yhdy tähän näkemykseen.

Puhemies! Haluaisin kuitenkin tässä lyhyessä vastauspuheenvuorossa myös todeta, että jonkinlaisena puutteena mielestäni on se, että vesivoimaa ei ole kovin voimakkaasti tuotu esille. Kuitenkin vesivoima on uusiutuva energialähde. Esimerkiksi Vaasan hallinto-oikeuden päätös, jolla nyt kumottiin Vuotoksen rakentaminen, on mielestäni erittäin valitettava. Toivon, että tästä päätöksestä valitetaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jolloin myöskin entistä tarkemmin punnitaan talous- ja työllisyysvaikutukset. Minusta vesivoima on eräs tärkeimpiä uusiutuvia energialähteitä. Sen takia toivon, että se todella otetaan vakavasti huomioon.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitän ihan pariin asiaan huomiota.

Kun ministeri Mönkäre toistuvasti puhuu kilpailukyvystä, muistutan, että sen oikea tulkinta on se, että kauppaa ylipäätään syntyy, ja ne perusteet, joilla kauppoja tehdään, muuttuvat asenneilmaston mukaan. Muun muassa reaktio, jonka presidentti Bush on saanut vastaanottaa, osoittaa sen, kuinka tämän laatuiset näkökohdat ajassa muuttuvat.

Toinen näkökohta liittyy ministerin äskeiseen lausumaan, joka liittyy pienehköihin yksiköihin. Totean, että ne ovat äärimmäisen arvokkaita, koska niillä testataan päästöjen minimointi.

Hanna Markkula-Kivisilta /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre kiinnitti huomiota ympäristövaliokunnan lausunnon omastakin mielestäni selkeään ristiriitaan energian hinnan suhteen. Kuten puheessani jo totesin, tuntuu hieman oudolta, että maakaasun kohdalla pidetään plussana sitä, että energia on kallista, ja ydinvoiman osalta on miinus, kun se on niin halpaa. En oikein ymmärrä sitä logiikkaa, että sellaisen energiamuodon halpuus on ongelma, joka ei aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä. Ymmärtäisin hyvin sen, jos ongelma olisi esimerkiksi öljyn kohdalla.

Mutta ongelma on hyvin ratkaistavissa. Ainahan on mahdollista, jos katsottaisiin, että ydinvoima olisi liian edullista, meidän itse täällä asettaa lisää energiaveroa, jossa olisi se hyvä puoli, että paitsi että se on meidän omissa käsissämme, se myöskin koituisi oman yhteiskuntamme eduksi eikä niin, että kun maakaasun hinta nousee, raha menee kokonaan maasta ulos.

Seppo  Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastostrategia ja nämä asiat ovat ilman muuta tästäkin vielä voimakkaasti nouseva poliittista ilmapiiriä hallitseva kysymys. Välttämättömyydestä on tehtävä kerta kaikkiaan hyve. Se, joka on näissä asioissa rohkea pioneeri, tulee keräämään myös potin pitemmän päälle, siis myös taloudellisen hyödyn saa itselleen se, joka näissä asioissa etenee voimakkaalla forssilla eteenpäin.

Mietinnössä on kannanotto, että mitään sähkönhankintamuotoa ei pidä sulkea pois. Se on varmastikin kompromissimuotoilunakin kestävä muotoilu — nämä asiat ratkeavat vasta aikanaan tarkemmin. Oli niin tai näin, kotimaiseen uusiutuvaan energiaan ja vaihtoehtoisiin muotoihin pitää voimakkaasti satsata. Tässä suhteessa demonstraatiolaitoksiin pitäisi löytyä jostakin, vaikka kiven alta, hallitukselta rahaa, koska ne vievät eteenpäin