Täysistunnon pöytäkirja 83/2001 vp

PTK 83/2001 vp

83. TIISTAINA 19. KESÄKUUTA 2001 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys arpajaislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Toisessa käsittelyssä oleva uusi arpajaislaki muodostaa tukevan perustan pelitoiminnan suomalaiselle mallille. Suomalaiseen malliin kuuluu kolmelle toisistaan erottuvalle rahapeliyhteisölle annettu yksinoikeus pelitoiminnan harjoittamiseen. Suomalaiseen malliin kuuluu myös tuottojen ohjaaminen yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Nyt hyväksyttävä laki vahvistaa nämä perusperiaatteet ja antaa hyvät lähtökohdat vastuulliseen pelitoiminnan harjoittamiseen ja suomalaisten hyvinvoinnin lisäämisen sen tuottojen avulla.

EY-tuomioistuimen vahvistaman yksinoikeuden oikeusperiaatteet vahvistuvat ja selkeytyvät uuden arpajaislain myötä. Rahapeliyhteisöjen — Raha-automaattiyhdistyksen, Veikkauksen ja Suomen Hippoksen — välinen tehtäväjako perustuu erilaisiin peleihin, ja PAF:n toiminta rajataan alueellisesti Ahvenanmaalle. Laki määrittelee myös rajat yksinoikeudella harjoitettavan pelitoiminnan ja yksityisenä elinkeinotoimintana harjoitettavan viihdepelitoiminnan välillä.

Pelitoimintaa koskeva teknologinen kehitys on nopeaa ja saattaa tuoda eteen uusia ongelmia näiden rajausten kannalta. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että lain periaatteiden toteuttamiseen kiinnitetään tulevaisuudessa riittävästi huomiota. Uusi arpajaislaki antaa tähän mahdollisuuden, kun se edellyttää ja vastuuttaa viranomaisen vahvistamaan kaikkien uusien pelien säännöt. Lain toimeenpanossa on tärkeää huolehtia myös siitä, että viranomaisvalvontaan ja -ohjaukseen varataan riittävästi resursseja.

Arvoisa puhemies! Arpajaislain uudistamisen yhteydessä myös rahapeliyhteisöjen tuottojen jakamisesta säädetään nyt lailla. Näiden säädösten nostaminen lakitasolle lisää edunsaajien, Raha-automaattiyhdistyksen tapauksessa sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoituksen pitkäjänteisyyttä. RAY:n kohdalla uusi laki vahvistaa aikaisemmat käytännöt eikä nykyiseen verrattuna rajoita eikä lisää mahdollisuutta myöntää avustuksia yleishyödyllisille järjestöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Raha-automaattiyhdistys valmistelee jakoehdotuksen kuten tähän saakka, ja valtioneuvosto tekee jakopäätöksen sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä.

Lakiin veikkausvoittovarojen tuoton käytöstä sisältyy ehdotus valtiontalouden säästöohjelman nimissä tehtyjen kirjastotoimen rahoitukseen suunnattujen säästöpäätösten asteittaisesta purkamisesta. Raha-automaattiyhdistyksen voittovaroista on puolestaan vuosittaisilla budjettilaeilla siirretty runsas puoli miljardia markkaa RAY:n perinteisten edunsaajien, sosiaali- ja terveysalan järjestöjen, käytöstä Valtiokonttorille. Myös tämän säästölinjauksen purkaminen tulee nyt ajankohtaiseksi, vaikka toisaalta esimerkiksi veteraanikuntoutukseen ja sotainvalidien sairaskodeille osoitetuista rahoista on jo tullut lähes pysyvä käytäntö.

Arvoisa puhemies! Uusi arpajaislaki on pitkän ja monivaiheisen työn tulos. On syytä olla erittäin tyytyväinen siitä, että eduskunta voi nyt lähes yksimielisesti hyväksyä tämän tärkeän lakipaketin kokonaisuudessaan.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Pitkään valmisteltu arpajaislakiuudistus on nyt tulossa valmiiksi. Uudistuksen valmisteluhan käynnistyi toimikunnassa jo vuonna 1993. Sittemmin valmistelua on jatkettu arpajaislakihankkeessa, jota valvoi oma ohjausryhmänsä. Viimeistely lakiehdotusten osalta on tehty sisäasiainministeriössä virkatyönä. Kuten käsittelyssä olevasta hallintovaliokunnan mietinnöstä havaitsemme, valmistelua on jouduttu jatkamaan myös eduskuntakäsittelyn aikana. Mietintöönhän sisältyy kunkin lakiehdotuksen osalta useita korjauksia. Valiokunta on sivistysvaliokunnan yksimielisen ehdotuksen pohjalta ottanut mukaan myös mietintöön sisältyvän kahdeksannen lakiehdotuksen, joka säätää tuottojen jakamisesta.

Lakiin sisältyvät säännökset arpajaisten toimeenpanosta, valvonnasta, tuottojen tilittämisestä ja tuottojen käyttötarkoituksista sekä tuottojen käytön valvonnasta. Tavoitteena on, että lakiehdotukset tulisivat voimaan ensi vuoden alusta. Pääsäännön mukaan arpajaisten toimeenpano on edelleen luvanvaraista ja rahapelitoimintaa varten valtioneuvosto myöntää määräaikaisen luvan.

Tavoitteena, arvoisa puhemies, on, että me kykenisimme tällä linjauksella, ed. Ilkka Kanerva, säilyttämään sen peruslinjauksen, joka meillä on näiden varojen hankinnan ja käytön osalta yhteiskunnassa tärkeinä koettaviin sosiaalisiin ja sivistyksellisiin tarkoituksiin tai muuhun yleishyödylliseen toimintaan ollut tähänkin saakka. On korostettava, että yhteiskunnalliset hyödyt tulisi kyetä saamaan mahdollisimman suuriksi rahapelitoiminnan ja arpajaisten osalta ja toisaalta minimoimaan pelitoiminnasta aiheutuvat haitat. Tämän vuoksi on tärkeää, että valvonnassa on riittävästi voimavaroja ja kyettäisiin estämään tähän pelitoimintaan liittyvä rikollisuus.

Arvoisa puhemies! Olennaista mielestäni on, että näillä ratkaisuilla, joihin eduskunnassa on päädytty, kykenemme säilyttämään arpajaistoiminnan yksinoikeusjärjestelmän ja säilyttämään sääntelyn kansallisella pohjalla. Perustuslakivaliokuntahan toteaa, että yksinoikeuteen perustuva sääntely ja lupajärjestelmä on hyväksyttävä, ja tätä, kuten arvoisat edustajat tietävät, edellyttää myös EY-oikeus. Meidän on toimittava niin, että rahapelitoiminnan yksinoikeusperiaatteesta pidetään jatkossakin kiinni.

Gunnar Jansson /r:

Herr talman! Den politiska kampen är över och förlorad. Tre iakttagelser har blivit kvar hos mig. För det första går särintressen framom allmänintresset. Veikkaus, Hippos och Ray:s monopol kör över respekten för grundlagarna. För det andra klarade riksdagsledamöterna i dessa organisationer inte av att se skillnaden mellan politisk makt och juridisk begränsning i denna maktutövning. För det tredje är ärendet så speciellt att det inte blir stilbildande för riksdagens hållning till Åland och självstyrelsen i allmänhet. Men det är tillräckligt illa ändå.

När det autonoma Finland under tsardömet utsattes för en massiv förryskning för hundra år sedan och när allting annat vacklade, då hade Finland inget annat kvar än lagen. Den rättskampen blev framgångsrik. För Åland återstår nu en ungefär likadan rättskamp. När politiken går vilse måste man ta hjälp av den juridiska kompassen för att komma tillbaka på rätt spår. När Ålandsexemplet marknadsförs runtom i världens olika konflikthärdar är det en framträdande fråga hur konfliktlösningsmekanismerna fungerar i självstyrelsesystemet.

Lotterilagens, alltså första lagförslagets, olycksaliga moment 2 och 3 i 5 § och deras exeptionella tillkomst erbjuder ett bra tillfälle att testa dessa mekanismer. Jag hoppas att tre insikter skall ledsaga detta test. För det första står behovet av ett enigt uppträdande. På Åland inbegriper detta uppträdande lagtinget, landskapsstyrelsen, riksdagsmannen, tills vidare mig själv, likaså landshövdingen och partierna. För det andra är rättsprövningen av nämnda moment 2 och 3 i 5 § en angelägenhet för det rättsliga systemet i Finland och tilltron till rättssystemet. Här måste särintressena vika för allmänintresset. Allmänintresset kräver att alla rättsvårdande instanser måste ta sitt ansvar. För det tredje måste allmänhetens berättigade intresse för insyn i processen tryggas, men processen kan och får inte föras i medierna.

Strategierna för att genomföra denna process bör göras upp innan riksdagens svar sänds till statsrådet så att republikens president kan medverka i processen.

På det hela taget vittnar behandlingen av detta lagpaket om hur illa det kan gå när beredningen är svag och när utskott i riksdagen börjar både bereda och stifta lagar och rollerna blandas ihop med uppbackning från utomstående särintressen. Det är min övetygelse att det inte kan fortsätta så här.

Arvoisa puhemies! Poliittinen taisto on ohi ja hävitty. Kun politiikka on tullut tiensä päähän, juridiikka jatkaa, kuten autonomian aikana, tsaarinvallan aikana. Ahvenanmaata odottaa nyt oikeustaistelu samalla tavalla kuin Suomella noin sata vuotta sitten. Arpajaislain oikeuskäsittely on koko Suomen asia, ei ainoastaan Ahvenanmaan, ja jos Ahvenanmaan itsehallintojärjestelmään on luottamista ylipäänsä, yhtenäisen Ahvenanmaan tulee nyt toimia yhteistyössä valtakunnan oikeutta vaalivien tahojen kanssa tasavallan presidenttiä myöten. Jos tästä prosessista ylipäätään on jotain opittavissa, se on tietämys siitä, että eduskunta on lainsäätäjä eikä lain valmistelija, ja se, että erillisintressien täytyy väistyä yleisen intressin tieltä. Ainakin perustuslain pitää käydä erillisintressien edellä.

Tämmöinen Suomen kansalaisia diskriminoiva erillislaki, joka iskee toiseen oikeusjärjestelmässä toimivaan oikeushenkilöön, on omiaan horjuttamaan luottamusta oikeusvaltioon ja sen oikeusjärjestelmään. Virhe on korjattavissa, mutta — ja se on valitettavaa — oikeuslaitosten kanssa. Kollegat, kuten huomaatte, en millään kritisoi lakia sellaisenaan tai monopolia vaan kritisoin sitä seikkaa, että eduskunta nyt säätää lakia alalla, jolla sillä ei ole kompetenssia. Kompetenssia on itsehallintolain mukaan nyt järjestetty niin, että näin voidaan tehdä, ja näin pitääkin tehdä. Siinä olen kollegojen kanssa samaa mieltä, mutta sitä kompetenssirajaa, mikä nyt itsehallintolaissa on, pitää kunnioittaa. Muuten järjestelmät menevät sekaisin, ja silloin ei ole muuta apua kuin oli koko Suomella sata vuotta sitten — oikeuslaitokset.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Ei ollenkaan merkiksi siitä, että olisi paljon sanottavaa tästä asiasta, niin kuin olisi poikkeuksellisen pitkän, valitettavan pitkän — ja sanoisiko jopa tehottoman — lainvalmisteluprosessin tuloksena, tulen korokkeelle, vaan sen takia, että paikalta puhuessa tahtoo aina olla se aikapuite niskassa.

En nyt lähde käymään läpi historiaa; katson mieluummin pari askelta eteenpäin. Tästä päivästä on kuitenkin aihetta todeta, että tämä on tämän eduskunnan kevätistuntokauden yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan aivan eturivin lakeja, sen kansalaisyhteiskunnan ajatuksen mukainen, joka on varmasti tämän talon tavoitteena yhteiskunnallisen ajattelun mukaisesti, sillä Veikkauksen, Raha-automaattiyhdistyksen samoin kuin Hippoksenkin toiminta on niin merkittävää yhteiskunnallisesti kaikkine vaikutuksineen, että Suomi olisi koko lailla toisen näköinen ilman näiden monopoliyhtiöiden vaikutuksia. Niitten merkitys on, voisiko sanoa, giganttinen kaikessa siinä, miten kansalaisyhteiskunta toimii kaikkien niiden edunsaajatahojen nimissä, jotka hyötyvät näitten peliyhtiöitten toiminnasta, joitten peliyhtiöitten tuottoa vaille jäätäessä ei olisi mahdollista kuvitella sitä moninaista toiminnan kenttää, joka yhtiöitten kautta on rahoitettavissa.

Valtion budjetti ei koskaan mahdollistaisi, ei missään mitassa, niin voimakasta kansalaisyhteiskunnan tukemista kuin peliyhtiöt. Niillä on siis erittäin keskeinen yhteiskunnallinen merkitys, ja niitten puolesta pitää paitsi taistella kansalaisyhteiskunnan hyväksi myöskin kieltämättä tässä tapauksessa — niin porvari kuin olenkin, sanon — valtiokapitalismin säilyttämisen merkeissä. Valtion monopolioikeus näissä yhteyksissä on ilman muuta ehto sille, että kansalaisyhteiskunta voi monimuotoisuudessaan toimia tavalla, johon olemme tottuneet ja jota pidämme varmasti vasemmalta oikealle erittäin keskeisessä arvossa.

Mutta, puhemies, kysymys ei ole vain siitä, että saadaan hoidettua tänä päivänä tämä asia satamaan, vaan myöskin hieman pidemmällä aikavälillä siitä, että ei kannata tuudittautua uskoon, että nämä peliyhtiöt, monopoliyhtiöt, olisivat asemaltaan itsestäänselviä. Maailmalla on paljon tahoja, jotka ovat valmiita maksamaan suuria summia, suuria korvauksia, niille aivoille, jotka kykenevät murtamaan näitten monopoliyhtiöitten kansallista asemaa. Niitä on meillä Suomessa ollut, horjutusyrityksiä saattaa peliyhtiöiden asema kyseenalaiseksi. Hiushalkeamakin olisi voitto niille. Erityisesti niitä on Euroopan tasolla ja laveammaltakin.

Nyt on kysyttävä, mikä on suomalaisten strategia, mikä on Suomen idea siinä, että voidaan jatkossakin nauttia Veikkauksen, Raha-automaattiyhdistyksen ja Hippoksen tälle yhteiskunnalle tuottamista eduista. Uhkia on aika monenlaisia. Veikkauksen osalta on ilmiselvästi nähtävissä se, että sen asema turvautuu vain sitä kautta, että sillä on selkeä monopoli ja Veikkauksen tuottoa ei käytetä yleiskatteisesti valtion muiden menojen kattamiseen, vaan nimenomaan tämän kansalaisyhteiskunnan tukijärjestelmien tukemiseen. Me olemme olleet aika lailla lähellä niitä rajoja, jotka antavat valtiolle oikeuden pitää monopoliyhtiöitä yllä. Nyt on hyvin tärkeää se, että edunsaajatahot määritellään lainsäädännössä selkeästi osuuksineen, kuinka paljon niille tulee jatkossa osuuksia tuotoista Veikkauksen kautta saataviksi, jotta vältetään se, että Veikkauksen tuotto ei mene yleiskatteeksi budjettiin.

Pidän kyseenalaisena pitkän päälle sitä, että annetaan vaikutelma, jonka mukaan Raha-automaattiyhdistys puolestaan on yhtiö, joka jakaa vain keskinäisesti avustuksia ja jossa valtion rooli monopolin turvaajana jää toissijaiseksi. Sinulle—minulle-periaatteella tapahtuva valtion varojen jakaminen Raha-automaattiyhdistyksen kautta on asia, johon varmasti vastustajat ovat kiinnittämässä huomiota. Ovat jo kiinnittäneet ja pyrkivät sitä kautta myöskin jatkossa horjuttamaan kysymystä siitä, onko tällaisen yhtiön asema lainmukainen, kun sen jakopolitiikka kuitenkin perustuu tämän kaltaiseen päätöksentekojärjestelmään, vaikka muodollisesti viime vaiheen jako tapahtuisikin valtioneuvoston siunauksella.

Kolmas seikka, joka liittyy näihin peleihin on se, että Internet kansainvälisenä järjestelmänä ilman muuta tulee kuvioihin mukaan. Jää nähtäväksi, kuinka merkittävästi sen vaikutus tulee lisääntymään pelimonopoliyhtiöiden toimintakentässä, mutta tuskinpa tässä salissa on ketään, joka voisi väittää, että Internetin vaikutus, kansainvälinen pelaaminen ilman rajoja, olisi vähenemään päin. Näin ollen pitäisi miettiä sitä, mikä on se lainsäädäntö, jolla Veikkauksen, Raha-automaattiyhdistyksen samoin kuin Hippoksen asema ja rooli voidaan turvata myöskin jatkossa niin, että ne voivat turvatusti hoitaa omia tehtäviään ja että niiden tuotto on yhteiskunnan käytettävissä, ilman että se menee yksityistä voitontavoittelua hakevien erillisten firmojen, kansainvälisten tai kansallisten, omistajien tai pyörittäjien taskuun ohi yhteiskunnan tarpeitten.

Tämä on vakava kysymys, jonka vuoksi on aihetta kysyä, onko tämä organisatorinen malli, joka nyt lainsäädännöllä tässä ollaan hoitamassa sinänsä, pitkän päälle paras mahdollinen itsepuolustusjärjestelmä monopoliyhtiöiden aseman turvaamiseksi. Oma vastaukseni on hyvin epäileväinen. Pelkään nimittäin, arvoisa puhemies, että näiden peliyhtiöiden asemaa pitäisi vähän pidemmällä sihdillä katsoa, niin että niiden asema voidaan turvata kaikkia niitä kansainvälisiä ja kansallisia uhkia vastaan, joita ei kannata pätkääkään väheksyä.

Näissä on isot, miljardiluokan, bisnekset kyseessä, joita moni erillinen taho haluaa tietysti saattaa omaan toimipiiriinsä, omaan toimivaltaansa ja omille pankkitileilleen. Sen vuoksi olen myöskin julkisesti tässä haastamassa keskustelua siitä, onko Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen pitäminen erillisinä valtion monopoliyhtiöinä organisatorisesti pitkän päälle järkevää. Ei minulla ole lopullista vastausta tähän kysymykseen, mutta se on, arvoisa puhemies, mielestäni perusteltu.

Esko   Kurvinen  /kok:

Arvoisa puhemies! Olemme päättämässä nyt vuosia kestänyttä prosessia, joka ainakin eduskunnan osalta on nyt loppuun käsitelty. Toivon hartaasti, että tämä prosessi on loppuun käsitelty myös eduskunnan ulkopuolella, ja uskon, että tämä lainsäädäntöpaketti kestää kriittisen tarkastelun niin nyt kuin tulevaisuudessakin.

Parhaillaan Euroopassa on meneillään useita prosesseja, joissa tutkitaan joidenkin muiden maiden vastaavanlaisia toimintoja, ja koko ajan ollaan tässä suhteessa ikään kuin herkässä tilassa. Tämän vuoksi onkin mielestäni erittäin tärkeää, että tätä EY-tuomioistuimen hyväksymää suomalaista mallia, joka ainakin meille suomalaisille on maailman paras, noudatetaan kaikilta osin sille kuuluvalla tarkkuudella, sanoisinpa jopa: pikkutarkkuudella.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Varmasti jokainen täällä olija on hyvin tyytyväinen siitä, että laki on vihdoin viimein saatu tähän pisteeseen ja se on tulossa.

Pyysin puheenvuoroni kuitenkin ed. Väistön puheenvuoron johdosta, kun hän aika optimistisesti suhtautui siihen, että voittovarojen jako-osuuksien kirjaaminen lakiin poistaa vuosittaiset kiistelyt siitä, mihin voittovarat käytetään. Olen siinä kuitenkin sen verran realisti, että pelkään sitä, että vaikka osuudet ovat laissa, tulemme keskustelemaan myös siitä, pitääkö lakia muuttaa jako-osuuksien osalta sen takia, että vuosi 2003 on muun muassa aika lähellä, ja kun kirjastorahoja aletaan siirtää budjettiin, saattaa olla, että jako-osuuksien pitää joustaa.

Niin kuin ed. Väistö totesi, on hyvä, että ne on kirjattu lakiin, mutta pitää olla realisti. Ainakin alkuvaiheessa on ehkä mahdollista, että joudumme pohdiskelemaan sitä, mitkä ovat oikeat jako-osuudet.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Rahapelitoimikunta sai tehtävän miettiä uutta arpajaislainsäädäntöä jo vuonna 93. Nyt se on sitten laki. Onko se laki todella toimiva, niin kuin ed. I. Kanerva pohdiskeli? Sitä pohdiskelua on varmaan syytä jatkaa. Mikä on Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen suhde? Onko siinä riittävän selkeä työnjako? Onko Veikkauksen ja Hippoksen välillä riittävän selkeä työnjako?

Itse olen lain valmistelun aikanakin nostanut esiin sen, että hevospelit kohteena kahdella eri peliyhtiöllä pikkuisen teknisesti pelejä muutellen ei välttämättä täytä yksinoikeudellisuuden näkökulmaa. Toivon, että kun näitä asioita jatkossa tarkastellaan, tarkastellaan kiihkottomasti, tehdään selkeitä muutoksia lakiin, jos tarve edellyttää, ja pyritään rinnakkaiselossa turvaamaan suomalainen yksinoikeudellisuus eikä keskinäisellä riitelyllä avata sitä muiden temmellyskentäksi.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hienoa, että hallintovaliokunta on arpajaislakiehdotuksen yhteydessä pystynyt ratkaisemaan myös sen pitkäaikaisen ongelman, että veikkausrahoitus saadaan suunnattua, joskin asteittain ja pitkällä tähtäimellä, alkuperäisiin tarkoituksiinsa. Valtiovarainvaliokuntakin on tätä monta kertaa ponsien muodossa edellyttänyt ja toivonut hallituksen suuntaan, että näin tehtäisiin.

Itse asiassa tämän vuoden talousarviota laadittaessa teimmekin jo pienen muutoksen. Se oli 8 miljoonaa määrärahoja, jotka siirrettiin kirjastorahoituksesta liikunnan ja nuorisotyön tarpeisiin. Ikään kuin ennakoitiin tätä suuntaa, jonka hallintovaliokunta on tässä lain muotoon pukenut. Tämä on erittäin myönteistä juuri kansalaistoiminnan rahoituksen kannalta, koska sekä liikunnan että myös nuorisotyön rahoitus on polkenut aika tavalla paikallaan koko 90-luvun juuri siitä syystä, että kirjastot lakisääteisinä ovat haukanneet Veikkauksen tuoton kasvusta sen siivun.

Mitä tulee jako-osuuksiin, saattaa hyvinkin olla niin kuin ed. Lehtimäki sanoi, että tulee tarpeita näitäkin muuttaa, mutta tämän jälkeenhän ne ovat kuitenkin eduskunnan käsissä, niin että eduskunta voi sitten ratkaista, ja ainahan lakipykäliä voi muuttaa. Eiväthän ne koskaan ikuisia ole. Mutta kuitenkin tämä on eduskunnan budjettivallan kannalta minusta selkeämpi ratkaisu, kun ne on laissa kirjattu. Silloin jos niitä halutaan muuttaa, se on sitten tietoisesti tämän talon käsissä.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Sekä liikunnan, nuorisotyön että taiteen edustajat tukivat hyvin voimakkaasti tätä mallia, joka hallintovaliokunnan mietintöön sisältyy Veikkauksen tuoton jakamisesta. Mielestäni tässä ollaan tilanteessa, että nyt päätetään tässä yhteydessä laintasoisesti jako-osuuksista. Lakia, kuten ed. Aula totesi, voidaan toki perustellusta syystä eduskunnan päätöksellä myös muuttaa.

Olennaista minusta on tässä juuri se, mihin ed. Ilkka Kanerva viittasi, että tällä tavoin poistuu se yksi vakava uhka ja ongelma, joka tässä on ollut. Viime vuosina noin viidennes tuotosta on käytetty kirjastojen tukemiseen, niiden lakisääteisiin valtionosuuksiin, eikä voida oikein perustella, että tämä olisi millään muotoa nuorisotyötä, taidetta tai muutakaan kansalaisyhteiskunnan tärkeää näillä varoilla tuettavaa toimintaa.

Tästä syystä minusta on tarpeetonta tässä yhteydessä käydä enää keskustelemaan siitä, ovatko nämä asiat kohdallaan ja oikein ja tarvitaanko kenties jatkossa muutoksia. Ellei tätä lakia olisi tehty, niin vääjäämättä joka vuosi käytäisiin tätä keskustelua siitä, miten näitä varoja jaetaan, jo budjetin valmistelun yhdessä valtiovarainministeriössä ja ministeriöiden välisissä neuvotteluissa. Mielestäni tässä tulee ainakin hyvä lähtökohta, laintasoinen lähtökohta, jota on pidetty yleisesti hyvänä.

Gunnar  Jansson  /r:

Fru talman! Ed. Ilkka Kanervalle kaksi olennaista kysymystä: Kasvavatko pelit Internetin kautta? Ja toinen: Pärjäävätkö Veikkaus ja muut toimijat, pelin monopolijärjestöt, muuttuvassa maailmassa? Ensimmäiseen kysymykseen on totta kai vastattava, että kasvavat, ne kasvavat. Sinä aikana, kun laki oli perustuslakivaliokunnassa, toimijoiden määrä Internetin kautta kasvoi ihan uskomattoman paljon kahdessa viikossa, ja se kasvaa päivä päivältä, se on ihan päivänselvä asia. Se vie minusta myöskin toiseen kysymykseen: Pärjääkö Veikkaus tämän lain suojan alla? Ei tietenkään, ei tietenkään. Sodan jälkeinen monopolitalous on elänyt aikansa. Jos ei omaan tuotteeseen uskalla luottaa, jos ei ole tarpeeksi itseluottamusta, niin en usko, että pärjää markkinoilla ylipäänsä. Totta kai monopoli monopolina toimii, mutta ei nykymaailmassa, koska ei kukaan voi tietää, mikä on monopoli.

Hallituksen alkuperäinen esitys tässä kohdin hylättiin perustuslakivaliokunnassa. Sitten tuli vielä surkeampi esitys, joka rikkoi sekä perustuslakia että Ahvenanmaan itsehallintolakia, ja sen jälkeen perustuslakivaliokunta itse ryhtyi lain valmistelijaksi. Tämä on niin outo prosessi kauttaaltaan, että minusta olisi ihan välttämätöntä seurata kehitystä ja olla pistämättä päätä pensaaseen, koska se ei auta, vaan pitää seurata kehitystä, luottaa tuotteeseen ja valitettavasti Ahvenanmaan asian johdosta mennä tuomioistuimiin.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Olen aika tyytyväinen ed. I. Kanervan analyyttiseen puheenvuoroon, jossa hän toi esiin tiettyjä riskejä ja myös uhkia, joita veikkaustoimintaan liittyy. Hän lähti siitä, että ulkoinen uhka Internetin kautta on yksi suurimpia uhkia. Haluan kuitenkin miettiä sitä, että meillä on olemassa myös sisäinen uhka. Tänä päivänähän Veikkaus varsin pienin korvauksin käyttää hyväkseen jalkapallokohteita, jääkiekkokohteita. Jos jonain päivänä urheiluseurat päättävätkin rahastaa enemmän näistä tuloksista, otteluistaan, niin mitäs sitten? Oli todella hyvä, että ed. I. Kanerva tämän keskustelun avasi. Pitää myös miettiä näitä kaikenlaisia uhkia, joita on olemassa. Monopoli on hyvä asia, mutta monopoliyhtiönkin pitää varautua tulevaisuuteen.

Keskustelu päättyy.