Täysistunnon pöytäkirja 83/2002 vp

PTK 83/2002 vp

83. MAANANTAINA 17. KESÄKUUTA 2002 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

2) Eduskunnan pankkivaltuuston kertomus 2001

 

Leena Luhtanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämänkertainen talousvaliokunnan mietintö pankkivaltuuston kertomuksesta poikkeaa aiemmin noudatetusta käytännöstä. Mietinnössä käsitellään tällä kertaa varsin suppeasti valtuuston kertomuksen talouden kehitystä, rahapolitiikkaa, rahoitusmarkkinoita, maksujärjestelmiä sekä maksuvälinehuoltoa ja käteisrahan vaihtoa koskevia kysymyksiä. Valiokunnan kokouksessa todettiin yksituumaisesti, että valtuuston kertomus on tehty jälleen selkeästi ja vankalla asiantuntemuksella, mihin on aiemminkin totuttu.

Valiokunta käsittelee mietinnössään sen sijaan lähinnä kahta asiaa eli pankkivaltuuston kertomuksen suhdetta myös vuosittain laadittavaan Suomen Pankin vuosikertomukseen sekä pankin johtokunnan koostumusta ja johtokunnan puheenjohtajan ja jäsenten nimitysmenettelyä.

Pankkivaltuuston ja pankin kertomukset ovat monelta osin päällekkäisiä. Talousvaliokunta esittääkin harkittavaksi, olisiko pankkivaltuuston kertomusta aiheellista kehittää siihen suuntaan, että siinä käsiteltäisiin pankin toimintaa ja hallintoa enemmän valvojan näkökulmasta. Tämän mukaisesti pankkivaltuutetut esittäisivät kertomuksessaan oman arvionsa johtokunnan laatimasta pankin vuosikertomuksesta. Tässä vuosikertomuksessa on myös erittäin hyvää aineistoa, ja tämä ikään kuin toisi uuden valvontaelementin, mikäli pankkivaltuutetut tekisivät oman arvionsa Suomen Pankin vuosikertomuksesta eduskunnan käyttöön.

Valiokunnan käsittelyssä keskeisimmiksi kysymyksiksi nousivat Suomen Pankin johtokunnan koostumus ja puheenjohtajan ja jäsenten nimittämismenettely. Suomen Pankista annetun lain mukaan tasavallan presidentti nimittää johtokunnan puheenjohtajan ja jäsenet määräajoiksi virkoja haettavaksi julistamatta. Uuden perustuslain tavoitteena on vahvistaa hallitusjärjestelmän parlamentaarisia piirteitä. Tähän liittyy pyrkimys eduskunnan aseman korostamiseen ylimpänä valtioelimenä sekä eduskunnan luottamuksen varassa toimivan valtioneuvoston aseman vahvistaminen. Tasavallan presidentin nimitysvaltaa koskeva sääntely rajattiin perustuslaissa vain korkeimpiin valtionhallinnon virkoihin sekä virkoihin, joiden nimittäminen on perusteltua antaa presidentin tehtäväksi hänen valtiosääntöisen asemansa tai muun erityisen syyn vuoksi.

Perustuslain mukaan Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa. Eduskunnan valitsemat pankkivaltuutetut valvovat Suomen Pankin toimintaa. Suomen Pankista annettujen lakien käsittelyn yhteydessä antamissaan lausunnoissa perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa siihen, miten perustuslain vaatimus "eduskunnan takuulla ja hoidossa" toteutuu ja miten sitä voitaisiin tehostaa. Perustuslakivaliokunta on todennut muun muassa, että perustuslain vaatimusta Suomen Pankin toimimisesta eduskunnan hoidossa tukisi, jos eduskunnan valitsema pankkivaltuusto nimittäisi pankin johtokunnan jäsenet.

Aikoinaan talousvaliokunta totesi Suomen Pankkia koskevasta lakiesityksestä antamassaan lausunnossa — tämä on vuodelta 98 — että lakiehdotuksen mukaan tasavallan presidentti nimittää johtokunnan jäsenet pankkivaltuuston valtioneuvostolle tekemän esityksen perusteella. Tuolloin talousvaliokunnan mielestä ehdotettu nimittämismenettely sopi paremmin valtioelinten toimivallan jakoon, jonka mukaan presidentti ja valtioneuvosto käyttävät niille säädettyä toimeenpanovaltaa.

Perustuslakivaliokunta on ottanut myös uudelleen kantaa asiaan. Nimittäin perustuslakiuudistuksesta antamassaan mietinnössä perustuslakivaliokunta vielä viittasi vuosien 97 ja 98 valtiopäivien Suomen Pankkia koskeviin kannanottoihinsa ja ne uudistaen katsoi, että hallituksen tulee ryhtyä valmisteluihin asiaan vaikuttavan lainsäädännön uudistamiseksi.

Tämä siis taustaksi. Totean sen, että asiaa on siis aiemmin käsitelty eduskunnassa varsin perusteellisesti ja monessa eri yhteydessä.

Taustaksi totean vielä, että Suomen Pankin tilintarkastajat ovat kiinnittäneet huomiota Suomen Pankin johtokunnan päätösvaltaisuuden turvaamiseen. Lain mukaan johtokunta on päätösvaltainen, kun läsnä on vähintään kolme jäsentä. Tilintarkastajien kannanoton aikaan johtokunnassa oli juuri tuo määrä jäseniä.

Tilintarkastajat totesivatkin, että päätösvaltaisuuden turvaaminen aiheutti silloisessa tilanteessa käytännöllisiä vaikeuksia jäsenten esteiden takia. Sijaisjärjestelyt ovat ongelmallisia myös vastuunjaon kannalta.

Talousvaliokunta on ottanut mietinnössään kantaa lähinnä kolmeen asiaan. Ensinnäkin talousvaliokunta katsoo, että pankkivaltuustolla tulee olla toimivalta sitovasti päättää Suomen Pankin johtokunnan jäsenten lukumäärästä siten, että johtokunnan päätösvalta on turvattu. Päätösvallan turvaamista talousvaliokunta pitää siinä määrin tärkeänä, että ehdottaa asiasta lausumaa, jonka mukaan hallituksen tulee valmistella esitys Suomen Pankista annetun lain muuttamisesta siten, että pankkivaltuusto päättää sitovasti Suomen Pankin johtokunnan jäsenten määrästä laissa säädetyn enimmäismäärän puitteissa.

Voimassa oleva Suomen Pankkia koskeva laki ei tätä asiaa selkeästi ilmaise, tai ehkä voisin niin todeta, että selvä täsmennys tästä määräyksestä puuttuu. Erityisesti jäsenten lukumäärästä tehdyn pankkivaltuuston päätöksen noudattamatta jättämistä valiokunta pitää Suomen Pankin asemaan eduskunnan pankkina huonosti sopivana. Perustuslain sanontaa pankin toimimisesta eduskunnan takuulla ja hoidossa ei valiokunnan käsityksen mukaan ole näissä tapauksissa periaatteessa noudatettu. Tähän asiaan on ottanut kantaa myös oikeuskansleri, joka muistiossaan 12.12.2001 toteaa, että "johtokunnan jäsenten lukumäärän arviointi ensi sijassa on pankkivaltuustolla, jonka kautta olennaisessa määrin toteutuu perustuslain säännös, että Suomen Pankki on eduskunnan hoidossa".

Toiseksi talousvaliokunnan käsityksen mukaan ja viitaten muun muassa perustuslakivaliokunnan lausuntoihin johtokunnan puheenjohtajan ja jäsenten nimittämismenettelyä tulee selkiyttää. Tämän johdosta talousvaliokunta esittää lausumaa siitä, että hallitus käynnistää Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajan ja muiden johtokunnan jäsenten nimittämismenettelyn uudistamisen.

Valiokunnassa käydyn keskustelun perusteella talousvaliokunta katsoi, että tarkempi ja yksityiskohtaisempi ohjailu eduskunnan toimesta sen suhteen, miten ja millä tavalla nimitysmenettelyä tulisi uudistaa, ei ole tarkoituksenmukaista. Tämä asia edellyttää huolellista ja pitkäjänteistä valmistelua, jota ei tule yksityiskohdittain ohjailla pelkistetyillä ponsilausumilla.

Huomattavaa on, että talousvaliokunta ei ole mietintönsä perusteluissakaan ottanut kantaa siihen, miten ja millä tavalla nimitysmenettely tulisi mahdollisesti uudistaa. Valiokunta korostaa ainoastaan niitä näkökohtia, mitä asiasta ovat aiemmin eri osapuolet, perustuslakivaliokunta, oikeuskansleri ja tilintarkastajat, lausuneet. Taustalla ovat myös kokemukset viimeaikaisista nimityksistä ja, otaksun, yhteinen näkemyksemme siitä, että nimitysmenettelyä on selkiinnytettävä.

Kolmanneksi valiokunta esittää vielä lausumassaan, että hallitus valmistelee esityksensä siten, että edellä mainittu lainmuutos voidaan saattaa voimaan vuoden 2002 aikana. Valiokunta keskusteli aikatauluasiasta erityisesti siinä mielessä, onko se mahdollisesti liian tiukka. Tässä yhteydessä on ehkä syytä todeta se, että oikeusministeri Koskinen johtaa työryhmää, jonka eräänä tehtävänä on muun muassa selvittää perustuslain toimivuutta ja siitä saatuja kokemuksia. Tämä työryhmä saa työnsä valmiiksi kuluvan vuoden syyskuussa. Näin tämä työryhmä voi sitten aikataulunsa puitteissa ottaa kantaa myös Suomen Pankkia koskeviin asioihin. Taustalla on varmasti myös se käsitys, että uusi perustuslaki kaikkineen on ollut voimassa varsin lyhyen aikaa ja nämä tästä saadut kokemukset sitten otetaan siihen suhteutettuina huomioon.

Kaiken kaikkiaan Suomen Pankin nimitysjärjestelmän uudistamisessa näin ollen pallo on hallituksella. Valiokunnan mielestä tulee lisäksi ottaa huomioon Suomen Pankin aseman riippumattomuus rahapoliittisena viranomaisena ja se, että erityisesti on varmistettava johtokunnan jäsenten riittävä asiantuntemus. Näin ollen, arvoisa puhemies, valiokunta esittää lausuman, joka on tietysti mietintöön kirjattu, enkä käy sitä toistamaan, mutta siinä ovat nämä kolme elementtiä.

Totean vielä lopuksi sen, että valiokunnan mietintöön sisältyy lausumaehdotuksen aikarajoitukseen liittyvä vastalause.

Vastauspuheenvuoroja pyydetään.

Toinen varapuhemies:

Esittelypuheenvuoroon ei yleensä anneta repliikkipuheenvuoroja.

Tuija  Brax  /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Olen tyytyväinen talousvaliokunnan lausumaehdotukseen ja myös siihen tapaan, jolla on pyritty sovittelemaan asioita eikä lähtemään tämän kaltaisessa asiassa repivään riitaan. Katson, että valiokunnan lausuntoehdotus ja siinä mainitut perustelut hyvin tukevat viime syksynä jättämääni lakialoitetta n:o 158, jonka lähetekeskustelu käytiin helmikuun 7. päivänä tänä vuonna. Käyn lyhyesti esittelypuheenvuoroni kuusi keskeistä perustetta läpi mutta en käy yksityiskohtiin kiinni.

Olen siis esittänyt, että perustuslain 91 §:stä johtuen perustuslakivaliokunnan täällä edelläkin jo kerratun kannan mukaisesti olisi loogisinta, että kun pankki on eduskunnan hoidossa ja vastuulla, pankkivaltuutetut otetaan tosissaan, ja jos he tekevät virheitä, he vastaavat sitten niin kuin kansanedustajat vastaavat, virheistään äänestäjille. Aivan samaa logiikkaa noudatamme Kelan ja Yleisradion osalta, enkä käsittääkseni ole kuullut, että kukaan kaipailisi mallia, jossa esimerkiksi Yleisradion johtajat nimittäisikin tasavallan presidentti.

Eduskunnan roolin kasvattaminen on ollut perustuslakivaliokunnassa esillä jo pitkään. Kun täällä on vähän viittailtu siihen, että olisi hätiköity tai kiireellinen valmisteluaikataulu, niin jo viisi vuotta sitten perustuslakivaliokunta on vuonna 97 yksimielisesti ottanut kantaa siihen, mikä on perustuslain 91 §:n ja aikaisemmankin Suomen perustuslain logiikan mukainen marssijärjestys tai olisi paras marssijärjestys, ja sen jälkeen toistanut kantansa jo kolmeen kertaan. Viisi vuotta ei mielestäni ole hätiköityä, ja niin kuin täällä äsken kuulimme valiokunnan puheenjohtajalta Luhtaselta, ministeri Koskisen johdolla istuu työryhmä, jossa muun muassa perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Paula Kokkonen on jäsenenä, ja jonka nimenomaisena tehtävänä on ollut uuden perustuslain johdosta tehtävien muiden lakien muutosten kartoittaminen ja ehdottaminen. Tämä asia on ollut koko ajan esillä, ja se on ollut valmisteilla koko ajan.

Seuraava pointti on se, että nimitysprosessi on tällä hetkellä aivan liian monimutkainen. Euroopan keskuspankin yhden valtion osapankin, haarapankin, johtajien nimittäminen kolmella eri taholla niin, että kaikilla on lain mukainen perusteltu ja oikeutettu valta muuttaa esitystä, ei ole hallintoa viiden miljoonan ihmisen valtiossa. Ei ole mitään järkeä, että siinä prosessissa on kolme osapuolta, joilla kaikilla on täysi toimivalta, joista ketään ei ole oikeutettua vaatia pysymään hiljaa, sitomaan käsiään, olemaan postikonttori, läpikulkupaikka, taikka mikä pahinta, kun joskus kuultiin, että tasavallan presidentin olisi pitänyt vaan totella muita, niin ajatus on silloin, että presidentin kuuluisi olla joku leimasin. Meidän vastuullamme on muuttaa järjestelmää niin, että siinä ei ole kolmea porrasta.

Kolmanneksi: Presidentin osuus tässä asiassa on historiallinen jäänne, joka liittyy yleensäkin semmoiseen Suomeen, joka on ehkä viimeistään presidentti Kekkosen aikojen jälkeen muuttunut. Houkutus olisi suuri tässä tapauksessa, kun arvostan yli kaiken nykyistä tasavallan presidenttiä, antaa hänelle niin paljon valtaa kuin mahdollista, mutta päivänpoliittisesta näkökulmasta katsoen ei voi tämmöisiä suuria linjoja tehdä. Mielestäni tasavallan presidentin toiminta tässä asiassa on ollut moitteetonta, ja aloitteeni ei liity mitenkään hänen toimiinsa tai hänen osaamiseensa, päinvastoin.

Neljänneksi kysyn: Eikö meidän, jos keiden, pitäisi ottaa pankkivaltuutetut tosissaan? Kun eduskunnassa on käsitelty pankkivaltuutettujen kertomuksia, täällä on ollut hirveän vähän ihmisiä. Kahvilakeskusteluissakin monesti pikkuisen tulee semmoinen kuva, että me itse kuvittelemme, että pankkivaltuutetut käyvät joitakin luentoja kuuntelemassa, juovat kahvit ja saavat korvauspalkkion. Me emme voi suhtautua itse nimittämiimme eduskunnan edustajiin sillä tavalla. Meidän, jos keiden, on otettava tosissaan ja asetettava myös heidän päänsä vadille, jos he eivät toimi hyvin. Jos on niin, että me emme pidä heitä riittävän hyvinä, silloin meidän pitää vaihtaa heidät eikä koukata presidentin kautta. Minä ainakin lähden siitä, että pankkivaltuustoon on nimitetty päteviä ihmisiä ja minulla on oikeus vaatia heiltä paljon. Jos he eivät sitä osaa, sitten sanon toisin mutta nyt en sano.

Sitten vielä viidenneksi: Pankinjohtajien nimityssääntö kaipaisi muutamia prosessisääntöjä. Laki Suomen Pankista on hyvin epäselvä, ja oikeuskansleri on joutunut sitä omalta osaltaan myöhemmin selventämään, että ainakin haku pitää ilmoittaa julkisesti kaikille Suomen kansalaisille. Mutta kyllä siihen tarvittaisiin muitakin normaaleja julkisen viran nimitysprosessisääntöjä, sitä, että kaikki asiakirjat ovat normaalin hakuprosessin kaltaisesti järjestyksessä, että ulkopuolinen voi arvioida, onko valittu pätevin ja noudatetaanko tasa-arvolakia ja ovatko muutenkin oikeusvaltioperiaatteet tulleet katsotuiksi. Senpä takia lakialoitteeseeni sisältyy ehdotus myös tästä.

Kuudenneksi: Tärkeintä on, että tehdään jotain. Tämä asia on ollut vireillä jo tosiaan yli viisi vuotta, ja aina on joko takana tai tulossa, edessäpäin, lähellä joku poliittisesti herkkä osa-alue tätä kysymystä. Jos me emme osaa katsoa seuraavan nimityksen yli taikka osaa unohtaa entisiä, eduskunta ei koskaan pysty tekemään tämmöisiä valtarakennepäätöspoliittisia mietintöjä. Nyt on mielestäni oiva aika, ja siksi todellakin pidän hyvänä, että valiokunta on uskaltanut laittaa myös aikarajan tälle koko asialle. Olen sitä mieltä, että kun valiokunnat kerkiävät tähän kunnolla perehtyä yhtä hyvin kuin me perustuslakivaliokunnassa jo viiden vuoden ajan olemme kerinneet, varmasti tulee myös käsitys siitä, että nyt ei ole yhtäkkiä hihasta vedetty jotain uutta ajatusta. Löytyy ymmärrys ja kypsyys siihen, että perustuslain 91 §:stä seuraa jotain ja että sivistysvaltiossa ei yksittäisiä pankin apulaisjohtajia nimitetä kolmivaiheisesti.

Ed. Laukkanen merkitään läsnä olevaksi.

Ilkka  Kanerva  /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Pidän talousvaliokunnan avausta oikean tyyppisenä. Ongelma on vain se, että sitä on jouduttu tässä odottamaan aika pitkään, käsittämättömänkin pitkään, ja on poliittisen järjestelmän, siinä olevien puolueiden, koko eduskuntalaitoksen ja viime kädessä Suomen Pankin edun kannalta välttämätöntä, että tämän kaltainen nimitysmenettely, joka meillä on ollut käytössä, voidaan saattaa normaaliin päiväjärjestykseen.

Sen vuoksi alleviivaan tätä aikataulukysymystä enkä voi ymmärtää, mitä muuta perustuslakivaliokunta, oikeuskansleri, tilintarkastajat ja asiaan muutenkin perehtyneet, asian ympärillä julkisia puheenvuoroja käyttäneet voisivat tarkoittaa kuin sitä, että kolmiportainen nimitysjärjestelmä täytyy saada tässä suhteessa normalisoitua ja sellaiseen tilaan, joka myöskin tämän päätöksenteon tekee jänteväksi.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaliskuussa 98 tämä asia oli eduskunnassa esillä. Silloin olin ministerinä valmistellut asian ja Lipposen ensimmäinen hallitus antoi sen eduskunnalle. Silloin käsiteltiin muun muassa tätä asiaa odottaen Suomen liittymistä Emuun. Tämäkin asia oli Ville Itälän johtamassa perustuslakivaliokunnassa esillä, ja lopputuloksena oli kuitenkin tämä nykyinen järjestelmä, joka tässä laissa on.

Haluaisin tässä myös todeta sen, että minusta Suomessa jääviyssäännöksiin pitäisi kiinnittää huomiota. Sen prosessin yhteydessä, joka viime syksynä nähtiin, pitää nähdä se, ketkä ovat jäävejä, ketkä esittävät mielipiteitään, ja tässä suhteessa totean vain nyt sen, että äskeisen mielipiteen esitti pankkivaltuuston puheenjohtaja, jonka kertomuksen tarkastamisesta tässä on nyt kysymys. (Ed. I. Kanerva: Joka jääväsi itsensä täysin!)

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Braxin puheenvuoroon: Kyllä hänen kanssansa on oltava samaa mieltä siitä, että nykyinen järjestelmä on liian raskas. Ei ole mieltä siinä, että kolme instituutiota käsittelee asiaa, joka sittenkään kansakunnankaan mitassa ei ole, melkeinpä tekisi mieli sanoa, ainakaan kaikkein suurimpia.

Mutta tähän jääviyskysymykseen, johon ed. Skinnari viittasi: Suomessa jääviyskysymyksiä ei voida viedä loputtoman pitkälle yksinkertaisesti sen takia, että me olemme niin pieni maa tässä suhteessa. Aivan niin kuin ed. Kanerva välihuusi tuolta, hän tässä yhteydessä jääväsi itsensä täysin. En näe pulmaa sillä tavalla kuin ed. Skinnari tässä hetki sitten.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymyshän on siitä, ketkä osallistuvat asioitten valmisteluun. Kun katsoo nyt tätä talousvaliokunnan mietintöä, valiokunta on kuullut kahta asiantuntijaa, ed. I. Kanervaa ja pankin pääjohtajaa. Minusta tällainen valmistelu asioissa ei kyllä oikein osoita sitä, että tässä oltaisiin täysipainoinen osa Euroopan keskuspankkijärjestelmää ja että eduskunta suorittaisi sitä valvontaa, mitä sen pitäisi tehdä, ja ottaisi kantaa niihin talouspoliittisiin kysymyksiin, jotka Euroopassa ja koko maailmassa ovat tällä hetkellä ajankohtaisia. Niitä valitettavasti ei ole se, millä tavoin Suomen Pankki valitsee johtajansa. Tämä on onnistunut ainakin tähän asti. Yksi hyvä esimerkki on se, että samaan aikaan suurin piirtein itse esittelin nykyisen pääjohtajan Vanhalan, ja sen nimityksen osalta tuskin kukaan muistaa mitään erikoista.

Ilkka  Kanerva  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin olin talousvaliokunnassa nimenomaan arvioimassa harjoitettua talouspolitiikkaa, harjoitettua rahapolitiikkaa ja sen sopivuutta Suomelle siinä valossa, mitä Ekp on toteuttanut, enkä ottanut vähimmässäkään määrin kantaa siihen, millä tavoin tämän mietinnön tätä asiaa koskeva sisältö tulisi järjestää. Haluan sen tietenkin jättää talousvaliokunnan oman arvion varaan. Onneksi ed. Skinnari toimi silloin ministerinä sen mukaan, mitä pankkivaltuusto yksimielisesti esitti, ja oli valmis myötävaikuttamaan siihen, että pääjohtajaksi valittiin aikanaan pankin johtokunnan jäsen Vanhala.

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toteaisin ensinnäkin ed. Kanervalle, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. (Ed. I. Kanerva: Mitä se tarkoittaa?) — Että kestää niin kauan!

Sitten mitä tulee tähän nimitystapaan, täytyy olla kyllä ihan samaa mieltä edustajien Brax ja Kekkonen kanssa, että tämä kolmevaiheinen nimitysprosessi on aivan liian monimutkainen ja vaikea. Olen iloinen siitä, että talousvaliokunta sai yksimielisen päätöksen tästä asiasta.

Mitä tulee sitten pankkivaltuusmiesten ja pankkivaltuuston asiantuntemukseen, täytyy siinäkin asiassa olla ed. Braxin kanssa samaa mieltä. Minusta esimerkiksi Ruotsin-malli, että pankkivaltuusto ei voi keskuudestaan nimittää johtajaa, olisi ainakin yksi malli siitä, ettei ainakaan tule sitten sellaisia epäilyjä, että joku olisi jäävi. Tämä olisi yksi selkeä tie viedä tätä asiaa eteenpäin.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämän asian tiimoilla on nähty erinäisiä jonkinmoisia kärsimysnäytelmiä, ja ymmärrän siitä näkökulmasta osallisia, mutta sitä suuremmalla syyllä on sanottava, että kyllä tässä on ihan riittävästi myöskin kohkaamista ollut. Tässä tilanteessa pidän valiokunnan lausumaa hyvänä, tasapainoisena sillä tavalla, että siinä edellytetään nyt sitten lainmuutosta varsin pikaisella aikataululla itse asiassa ilman asiantuntijakuulemista, niin kuin ed. Skinnari viittasi, siltä osin kuin johtokunnan jäsenmäärästä on kyse.

Muu, laajempi osa tarvitsee aikaa, ja siinähän valiokunta edellyttää, että hallitus lähtee valmistelemaan tai käynnistää uudistusprosessin. Silloin on syytä ottaa riittävästi aikaa.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kertomus Suomen Pankista minun mielestäni on aivan oikein ymmärretty pankissa sillä tavalla, että se on niin kuin toimintakertomus. Mutta Pankkivaltuuston kertomus minun mielestäni aika paljon käsittelee toimintakertomukseen sisällytettäviä asioita. Pankkivaltuuston kertomuksen tehtävä minun mielestäni olisi arvioida Suomen Pankin toimintaa eduskunnan kannalta. Pankkivaltuuston kertomus näiltä osin on vähän puutteellinen.

Mitä tulee Suomen Pankin pankinjohtajien nimitykseen, niin eduskunnan olisi mielestäni valittava Suomen Pankin pääjohtaja. Tämä olisi oikea tie verrattuna siihen, että nyt on mietitty, että hallitus jatkossa nimittäisi Suomen Pankin johtajan tai sitten presidentti.

Mika   Lintilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelussa tuli esille, että talousvaliokunta on kuullut vain ed. Kanervaa ja johtaja Vanhalaa tässä asiassa, mutta täytyy huomata, että viime nimitysprosessin jälkeen valiokunta kävi aika laajan kuulemisen tästä nimitysprosessista ja sen yhteydessä tapahtuneista asioista, mutta silloin katsottiin, että on selkeämpi viedä lausuminen tästä nimitysprosessista Pankkivaltuuston kertomuksen yhteyteen. Tästä johtuu osaltaan tämä ajan pituus ja myös se, että asiantuntijakuulemista ei tässä yhteydessä käyty laajempana.

Kaikkinensa mielestäni tämä valiokunnan esitys on hyvin selkeä ja antaa sen suunnan, mihinkä tätä nimitysprosessia tulisi viedä.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunta seurasi koko syksyn varsin suurella mielenkiinnolla sitä, millä tavalla Suomen Pankin nimitysprosessi etenee. Sitten kun siinä jo toisen kerran peräkkäisessä nimityksessä kävi, niin kuin kävi, talousvaliokunnassa hyvin suurella yksimielisyydellä asiasta käytiin keskustelua ja mietittiin vain keinoa, millä tavalla tässä asiassa tullaan ulos. Valiokunnan puheenjohtaja sitten kuitenkin löysi tämän hyvän keinon: Pankkivaltuuston kertomuksen yhteydessä tähän asiaan otetaan kantaa, ja nyt se tässä on.

Aikataulukysymys on tässä erittäin hyvä, koska tämä velvoittaa hallitusta nyt toimimaan niin, että laki tämän vuoden aikana saadaan voimaan. Tänä vuonnahan on vielä olemassa myös tarve pankinjohtajanimityksiin, eli tämäkin saattaa selkeyttää tulevaisuutta.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Äskeiseen puheenvuoroon, arvoisa puhemies, se tarkennus, että kun lausuman lukee niin kuin se on kirjoitettu, se tarkoittaa, että tämän vuoden aikana lainmuutos siltä osin saadaan aikaan kuin se koskee johtokunnan jäsenten lukumäärää. Muilta osin valmistelun tulee olla riittävän pitkällä sihdillä valmisteltua ja suunniteltua. (Edustajat Nepponen ja Kummola: Ei!) — Nyt kannattaa lukea se ponsi kunnolla, perusteellisesti, ja sitten vasta miettiä, mitä tulee sanoneeksi.

Tuija   Brax  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vain muutama kommentti. Jääviydestä korostan vielä sitä, että mielestäni ja lakialoitteenikin mukaan pankinjohtajilla pitää olla laissa tarkemmat pätevyysvaatimukset. Se tulee estämään tämmöiset — niin kuin nyt paljastui kolmen niin sanotun suuren tai keskisuuren puolueen — keskinäiset sulle—mulle-sopimukset, jos ne eivät perustu edes siihen, että on uuden lain, toivottavasti uuden pätevyyttä vaativan lain, mukaiset nimitykset, vaan tämmöinen tulisi mahdottomaksi.

Sen sijaan jos sitten muuten tulee keskustelua siitä, ovatko pankkivaltuutetut ohittaneet velvollisuutensa katsoa pankin asiaa ja ovatkin ajaneet puolueen asiaa, silloin on äänestäjien tehtävä reagoida. Ei siihen tarvita tasavallan presidenttiä myöhemmin katsomaan, ovatko pojat pelanneet väärää peliä, vaan jos kävisi niin, että jatkossakin näemme aiheettomia poliittisia sopimuksia, niin äänestäjien kuuluu niihin reagoida. Se on mielestäni terveen, normaalin demokratian tapa hoitaa asioita.

Toinen varapuhemies:

Pyydän, että käytetään yhtä vastauspuheenvuoroa kerralla.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä aikatauluasiaa tietysti voi ajatella niinkin, ja talousvaliokunta päätyi täysin tietoisesti siihen ratkaisuun, että kyllä näin tärkeä asia vaatii aikamoista kypsyttelyä ja pohdintaa. Päätimme jo silloin, kun ennen joulua kuulimme perusteellisesti eri asiantuntijoita nimitysmenettelyyn ja nimitysprosessin liittyen, että asia avataan luontevassa yhteydessä ja se luonteva yhteys on nimenomaan Pankkivaltuuston kertomus, jossa pankkivaltuutetut myös itse käsittelevät nimitysasiaa. Eli tämä on juuri oikea paikka, oikea aika. Rohkenen todeta sen kyllä viitaten valiokunnan jäsenten aiemmin käyttämiin puheenvuoroihin, että tällä tavalla kypsyttelyn tuloksena meidän mietintömme on ponsineen päivineen harkittu.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä nimitysmenettely on useamman kerran todettu jo selvästi asiaksi, johon on saatava muutos. Hämmästelen sitä, että tässä olisi ollut kauhea kiire, ja ihmettelen myöskin sitä tulkintaa. Voi olla myöskin, että jos lukee kuin piru Raamattua, päätyy sellaiseen, mihin ed. Kalliomäki. Kyllä valiokunnan yksimielinen tahto oli, että koko tämä prosessi muutetaan nimitysmenettelyä myöten eikä vain jäsenten lukumäärää. Aikaa viranomaisilla, virkamiehillä, jotka tähän asiaan vaikuttavat, on ollut laatia jo muutosehdotuksia pöytälaatikkoon. Tuskin se vaatii vuosien ja kuukausien työn enää. Kyllä tämä pitäisi tuossa aikataulussa saada astumaan voimaan. Se on yhteinen näkemys talousvaliokunnalla, myöskin sosialidemokraateilla.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ei tarvitse lukea niin kuin piru Raamattua, vaan sillä tavalla kuin kansanedustajan tulee lukea kirjoittamaansa tekstiä. Valiokunnan jäsenten tulisi osata lukea kirjoittamansa teksti juuri niin kuin se on tehty tässä, kun siellä selkeästi puhutaan lain muuttamisesta siltä osin kuin se koskee johtokunnan jäsenmäärää, ja lopussa todetaan, että edellä mainittu lainmuutos voidaan saattaa voimaan vuoden 2002 alussa. Tämä on niin selvää tekstiä kuin eduskunnassa voidaan ikinäkin kirjoittaa. Jos te olette eri mieltä, te olette tehneet hankalanoloisen virheen omalta kannaltanne.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikatauluun nähden kyllä talousvaliokunnan tarkoitus on se, että aikataulu koskee koko prosessia, kaikkia ponsia, mutta se eksakti sanonta tietysti lopussa, että edellä mainitun lainmuutos voidaan saattaa voimaan, tarkoittaa ilman muuta sitä, että pankkivaltuutettujen lukumäärää koskeva asia on ihan absoluuttinen muutos. Mutta kyllä koko tämän ponnen aikataulussa on se seikka, minkä totesin, että kun nyt ministeri Johannes Koskisen työryhmä esimerkiksi pohtii perustuslain tulkintaa ja tässä on tehty hyvin paljon erilaista valmistelutyötä ja kannanotot ovat valmiina, niin kyllähän on ilman muuta järkevä asia, että myös tätä kokonaisuutta katsotaan tässä samassa aikataulussa eli kaikki ne mahdolliset muutostarpeet, mitä Suomen Pankki -lakiin on tarpeen tehdä, selvitetään siinä aikataulussa.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Sanon hyvin reilusti sen, että oudoksun sitä, että sosialidemokraattien piiristä esitetään myös sellaisia käsityksiä, että tässä ei olisi tarkoitettu sitä, mitä täällä puheissa on tuotu esiin ja mihin valiokunnan puheenjohtaja juuri puheenvuorossaan myöskin viittasi. Asiaa puhuen ja rehellisesti toimien, moraalisesti, tämä tarkoittaa sitä, että tässä puhuttu muutos saatetaan tänä vuonna voimaan. En ymmärrä, mitä outoa ja erikoista tässä pitäisi keksiä ja yrittää haudata tai saattaa tätä asiaa sivuraiteille. Kyllä tässä on tultu siihen pisteeseen, että avoin kysymys on enää käytännössä se, onko pääjohtajan nimitysoikeus valtioneuvostolla vai tasavallan presidentillä, ja sitä, ed. Kalliomäki, olen valmis osaltani myöskin pohtimaan, kumpi on järkevämpi tapa tässä suhteessa. Mutta muita avoimia asioita tässä ei kyllä enää pitäisi olla, ed. Kalliomäki.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos valiokunta on ollut sitä mieltä, että myöskin voimaantulon osalta koko uudistus tapahtuu tämän vuoden aikana, siis ensi vuoden alkuun voimaantulo, niin se pitäisi kirjoittaa myöskin sillä tavalla. Valiokunnassa on tämä lausuma valmisteltu, ja sieltä pitää tulla selkeät tulkinnat, miksi kirjoitetaan toisin kuin tarkoitetaan.

Jussi  Ranta /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymystä on tarkasteltava myös yleisestä näkökulmasta. Keskuspankin ensisijaisimpia tehtäviä on hintavakauden ylläpitäminen. Tähän liittyy suuria haasteita niin globaalitalouden, sydän-Euroopan, työmarkkinapolitiikan kuin myös energian hintakehityksen osalta. Se on haasteellinen tehtävä. Se on haasteellinen tehtävä myös Suomen Pankille ja sen päätöksentekokyvylle.

Talousvaliokunnan jäsenenä ymmärsin nimenomaan tämän ponnen sillä tavalla, että aikataulu koskee jäsenten lukumäärästä päättämistä vielä tämän vuoden aikana. Päätösvaltaisuuden suhteen tämä onkin kiireellinen ja tärkeä asia.

Tämä muu kokonaisuus liittyy laajempiin asioihin: finanssi- ja talouspolitiikkaan. Tullaan hyvin lähelle valtioneuvoston toimivallan kasvuun liittyviä kysymyksiä. Siinä mielessä tätä toimintakykyä on tarkasteltava perustuslain vaikutusten arvioinnin (Puhemies koputtaa) yhteydessä, jossa oikeusministeriö on tällä hetkellä aktiivinen. (Puhemies koputtaa) Eli asia on ratkaistava Suomen Pankin perustehtävän näkökulmasta.

Bjarne   Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä ihmettelen, miten talousvaliokunnan jäsenet ovat niin eri mieltä siitä, mitä ovat päättäneet. Ehkä enemmän ihmettelen sitä, että tähän sotketaan vielä piru ja Raamattu, niin kuin siitä löytyisi jotain vastausta. (Ed. Skinnari: Kumpi on poistettava?) Jos tämä asia on näin epäselvä, jos eivät talousvaliokunnat jäsenet tiedä, mitä ovat tarkoittaneet, eduskunnanhan pitäisi nyt hyväksyä sellainen lausuma, josta me tiedämme, mitä se pitää sisällään. Nyt keskustellaan lausumasta, joka on epämääräinen. Kukaan ei tiedä tai molemmat osapuolet luulevat tietävänsä, mitä ovat tarkoittaneet. Nyt on mahdollisuus kyllä luoda sellainen lausuma, josta varmasti tiedetään, mitä tarkoitetaan. Eli tarkoitan sitä, että kirjoitetaan uusi lausuma. Tehdään tähän lausumaan muutoksia niin, että (Puhemies koputtaa) jokainen tietää, mistä on kysymys.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se oma näkökulmani, mikä tässä on, on se, että nykyisenkin lain pohjalta olisi päästy toisenlaiseen lopputulokseen viime syksynä, jos se olisi taitavammin hoidettu. Ei siinä organisaatiossa tarvitse vikaa olla, vaan kyllä sitä oli hyvin paljon tekijöissä. Jos tekijät eivät sitä itse usko, katsokaapa aivan ensimmäisestä ministeri Niinistön ilmoituksesta, kun hän kertoi, että hän on kiinnostunut siitä johtajan hommasta, siihen kohtaan asti, kun hän sanoi, että hän ei ole enää kiinnostunut, ja mitä kaikkea siinä sitten tapahtui. (Ed. I. Kanerva: Miten se tähän liittyy?) — Minusta olisi parempi, että ed. Kanerva nyt, kun hän on valtuuston puheenjohtaja ja hänen kertomustaan tässä tarkistetaan, ei osoittaisi myöskään sitä, mitä talousvaliokunta on nimenomaan tarkoittanut. (Ed. Pekkarinen: Me haluamme tietää, mitä se on tarkoittanut!) — Kyllä, kyllä. Varmaan jäsenet tietävät. — Mutta tässä nykyisessä lainsäädännössä ministerin valta kasvoi. Siis nythän valtuusto tekee ehdotuksen valtioneuvostolle. Ministeri valmistelee sen asian ihan niin kuin jokaisen muunkin asian. (Puhemies koputtaa) Tässä tapauksessa viime syksynä mielestäni ministeri ei tehnyt sitä tehtävää, mikä hänelle kuuluu. Hänen (Puhemies koputtaa) olisi pitänyt neuvotella ehdotus, joka olisi mennyt läpi.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä talousvaliokunnan yhteinen kanta oli se, että laki Suomen Pankista johtajien nimitystenkin osalta on saatava voimaan tämän vuoden aikana. Ihmettelen suuresti ed. Kalliomäen asennetta, minkä takia sosialidemokraatit haluaisivat jarruttaa tällaista, koska eduskunnan tahto varmasti on se, että nämä epäselvyydet, mitä nyt on ollut viime aikoina johtajanimityksissä, eivät uusiutuisi.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimimerkillä "Jossain määrin turhautunut eduskunnan pankkivaltuuston jäsen" minunkin oli tarkoitus tätä pontta vähän kehua. Mutta nyt havaitsen, että se, mitä ed. Kalliomäki on ryhmien puheenjohtajien palavereissa ajatellut, onkin vähän erilaista kuin mitä osa talousvaliokunnan jäsenistä on ajatellut. Kuitenkin välttämätöntä olisi, että tähän suuntaan nyt nopeasti edettäisiin.

Ihan lyhyesti: Minusta suurin asiaperuste myöskin tavallisten Suomen Pankin johtokunnan jäsenten osalta on se, mitä tässä ei ole kyllä mainittu, että heidän asemansa on hyvin merkittävästi muuttunut siitä asemasta, mitä heillä oli vanhan rahapolitiikan ja entisen Suomen Pankin aikana. Nyt heidän asemansa on sellainen, ettei ole mitään järkeä tavallista Suomen Pankin johtokunnan jäsenen nimitystä käydä näin raskaalla prosessilla kuin tällä hetkellä tapahtuu.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä pontta lukee, kyllähän tämä näin kirjoitettuna on aivan selkeä. Tässä edellytetään, että valmistellaan lainmuutos ja se lainmuutos koskee sitovaa johtokunnan jäsenten määrää. Ponnessa todetaan, että edellä mainittu lainmuutos saatetaan voimaan tämän vuoden aikana. Sen lisäksi ponnessa edellytetään, että käynnistetään valmistelu nimitysmenettelystä. En ymmärrä, miten talousvaliokunnan jäsenet voivat olla tästä eri mieltä, kun on niin selkeä puhtaaksikirjoitettu ponsi kuin olla ja voi. Jokainen, joka lukee tämän, saa tämän tekstin pohjalta käsityksen, mitä siinä tarkoitetaan.

Veijo   Puhjo  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Uotila sanoi sen ponnen sisällön, ja uutta esitystä ei tarvita. Mutta täytyy todeta, että talousvaliokunnan kokoomusjäsenet esiintyvät täällä kovin puhtoisina sen suhteen, miten he viime viikolla yrittivät runnoa mietintöä mieleisekseen. Valiokunta kuuli kahta asiantuntijaa. Tarkoitus lienee ollut ja olikin se, että keskitytään pankin toimintaan. Mutta kokoomuslaiset koettivat runnoa eduskunnalle ponnen muodossa ukaasin, miten tätä johtokuntaa valitaan. Meillä oli iso työ saada lausuma asialliseksi. Nyt se on asiallinen eikä sitä tarvitse muuttaa.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kyllä ihmettelen tätä ponnen tulkintaa täällä, koska valiokunnassa oli kuitenkin yksiselitteinen yksimielisyys siitä, että näillä tarkoitettiin sitä, että jos päädytään valmistelussa siihen, että muutetaan nimitysprosessia, niin myös ne lainmuutokset saatetaan voimaan vuoteen 2003 mennessä. Ainoa valiokunnan jäsen, joka esitti eriävän mielipiteen tähän asiaan ja oli asiasta eri mieltä, oli ed. Hassi, joka jätti myöskin vastalauseen koskien nimenomaan tätä aikataulua. Sen vuoksi on kyllä ihmeellistä, että sosialidemokraatit esittävät nyt erilaisia tulkintoja, koska me emme päässeet nimenomaan yksimielisyyteen siitä, haluavatko kaikki näitä muutoksia myöskin nimitysmenettelyyn. Jos sosialidemokraatit ovat sitä mieltä, että ei tarvita muutoksia, sanokaa, hyvät ihmiset, se täällä ääneen (Ed. Nepponen: Oikein!) älkääkä puuttuko tällaiseen sementtiseen keskusteluun ponnen tulkinnoista. Täällä on selkeä vastalause aikataulun osalta.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun lukee tätä pontta olematta valiokunnan jäsen ja katsoo, mihin sana "lainmuutos" viittaa, se voi viitata aivan yhtä hyvin joko täsmälliseen määrään valtuutettuja tai aivan yhtä hyvin ja yhtä selvästi myös koko pakettiin, koska kyse on yhdestä laista, joka on laki Suomen Pankista. Silloin siitä puhutaan lainmuutoksena riippumatta siitä, tehdäänkö siihen 5 muutosta, 15 vai 1. Siinä mielessä mielestäni, kun en lue tätä edes niin kuin juristi vaan niin kuin lukion hyvin arvosanoin suorittanut Suomen kansalainen, kyllä kokonaisuus viittaisi yhteen lakimuutokseen, johon voi sisältyä montakin osaa.

Mauri   Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Puhjon puheenvuoron johdosta pyysin puheenvuoroni. Ed. Brax paljolti sanoi samaa, mikä mieleeni tuli, kun keskustelua kuunteli. On yksi laki. Siinä säädetään sekä siitä, kuinka monta jäsentä on, että myöskin siitä, miten nimitysprosessi tapahtuu. Jos kaiken sen jälkeen, mitä keskustelua talousvaliokunnassa tiedän asiasta käydyn, eduskunta nyt ottaisi kannan, jossa se sanoo, että meillä on valmius päättää tämän vuoden aikaan ainoastaan jäsenten lukumäärästä, mutta ei ole valmiutta tehdä selviä, sitovia päätöksiä, että samaa lakia samalla kertaa muutettaisiin myöskin nimitysprosessin osalta, siis jos lopputulos on tämä ja tulkinta tästä on tämä, kyllä se kertoo selvää kieltä siitä, että eduskunta ei näköjään pysty Suomen Pankkia koskevien tärkeiden ratkaisujen osalta tekemään itse minkäänlaisia ratkaisuja.

Toivoisin rohkeutta ja toivoisin erityisesti suurimman eduskuntaryhmän puheenjohtajalta ja hänen takanaan ja tukenaan olevilta sitä rohkeutta, jota tässä tarvitaan. Meillä kansanedustajilla, eduskunnalla, pitää olla selvä tahto, miten tässä asiassa menetellään. Pitkittely, vitkuttelu, vie asiaa pelkästään huonoon suuntaan.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensimmäisessä puheenvuorossani kehuin tätä lausumaa hyväksi ja tasapainoiseksi, koska luin sitä niin kuin lausumia pitää lukea. Jos valiokunta olisi halunnut tuoda tahtonsa esiin sillä tavalla kuin ed. Pekkarinen kuvasi, se olisi ollut helppo kirjoittaa silloin. Se olisi ollut aivan yksinkertainen asia. Näin sitä ei ole tehty, vaan on kirjoitettu nimenomaan niin, että tässä on kyse lainmuutoksesta, joka koskee johtokunnan jäseniä, ja lopussa todetaan, että tämä lainmuutos tulee aikatauluttaa, niin kuin tuossa on kirjoitettu.

Sovitaan näin, että tämä on hyvä lausuma sillä tavalla, että sitä voidaan viedä eteenpäin tässä talossa, mutta sen perään on todettava, että olisi sen toisellakin tavalla voinut kirjoittaa, jos halutaan jotain muuta kuin tässä. Mutta valiokunnan jäsenten taholta on tullut myöskin vähintään kahta tulkintaa.

Mauri  Salo  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valiokunnan tahto on juuri saman sisältöinen, mitä ed. Pekkarinen kuvasi. Ihmettelen ed. Kalliomäen kantaa siitä, että valiokunnan lausuma pitäisi pilkkoa osiin eli ensin muuttaa lakia niin, että määrätään vain johtokunnan jäsenten lukumäärä, ja sen jälkeen tulee lakiin jatkovalmistelu. Tässä talossa on tähän asti ollut tapana ymmärtääkseni se, että jos jokin laki tehdään, se tehdään kerralla kuntoon eikä niin, että sitä avataan pykälä pykälän jälkeen. Silloin ajauduttaisiin ihan ihmeelliseen tilanteeseen. Kyllä tämä eduskunta on, niin kuin Suomen Pankkikin, viimeaikaisissa nimitysprosesseissa kärsinyt aikamoisia arvovaltakolahduksia. Nyt (Puhemies koputtaa) olisi syytä päästä tässäkin asiassa päiväjärjestykseen.

Toinen varapuhemies:

Olen vielä merkinnyt vastauspuheenvuorot edustajille Kuosmanen, Nepponen ja Luhtanen. Sen jälkeen pyritään menemään varsinaisiin puheenvuoroihin.

Pekka   Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Teen varsinaisessa puheenvuorossani muutosehdotuksen talousvaliokunnan mietintöön valiokunnan lausuman osalta sillä tavalla, että "eduskunta myös edellyttää, että hallitus valmistelee esityksensä siten, että edellä tarkoitetut lainmuutokset voidaan saattaa voimaan vuoden 2002 aikana".

Olli  Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hämmästelen tätä, että täällä nyt on syntynyt sellainen käsitys, että talousvaliokunta olisi tästä ollut sitä mieltä, että vain tämä yksi kohta muutettaisiin. Ensinnäkin kävimme jo keväällä pitkän keskustelun. Kuuntelimme asiantuntijoita koko nimitysprosessista. Olin eräässä tilaisuudessa, jossa oli hyvin korkeasti oppineita perustuslain tuntijoita ja Suomen Pankkia käsitteleviä virkamiehiä. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että Suomen Pankkia koskevaa lakia pitää tarkistaa kaikilta osiltaan tämä nimitysprosessi mukaan luettuna. Tätä samaa mieltä oli koko talousvaliokunta. Hämmästelen, että nyt ruvetaan tulkitsemaan, että vain johtokunnan jäsenten lukumäärä oli tarkistuksen kohde. Ed. Ranta, toivoisin, että muisti palautuisi paremmaksi tässä.

Leena  Luhtanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy toistaa se, että toinen osa pontta eli nimitysmenettely koskee sitä, että hallitus käynnistää Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajan ja muiden johtokunnan jäsenten nimittämismenettelyn uudistamisen. Me arvostamme sen verran valmistelutyötä, että emme etukäteen tiedä, tuleeko sieltä muutoksia ja minkälaisia. Vahva lähtökohta on se, että myös tältä osin tulee muutoksia, mutta me emme voi sitä etukäteen sanoa, että näiden kaikkien muutosten on oltava silloin ja silloin voimassa. Siitä syystä ilmeisesti — saattaa olla vähän huono muotoilu — jäi tämä yksikkö: muutos on saatettava voimaan vuoden 2002 aikana.

Eli taustalla on kyllä koko tämä valmistelutyö. Kun Suomen Pankki-laki avataan, minusta on tarkoituksenmukaista, järkevää — ja järjellähän nämä asiat on hoidettava — samalla tarkastella koko sitä lakia. Se johtokunnan jäsenten määrä on ihan selvä asia, mutta sitten näitä muita tutkailuja voi tehdä ministeri Koskisen perustuslakityöryhmä, niitä tekee hallitus, ja tämä kokonaisuus avataan silloin, kun Suomen Pankki -laki avataan. Kyllä tämä aikataulu koskee sitä kokonaisuutta, (Ed. Nepponen: Oikein!) mutta siinähän käytetään harkintaa ja tervettä järkeä.

Kari  Uotila  /vas:

Arvoisa puhemies! Varmaan kaikki edustajat olemme samaa mieltä siitä, että tämä kolmiportainen nimitysmenettely täytyy korvata jollakin paremmalla. Aika paljon yhdyn siihen puheenvuoroon, jonka ed. Brax käytti, elikkä kun on tilanne se, että on asiallisesti todella toimivaltaa kolmella tasolla ja sitä toimivaltaa poliittisista tai muista harkintasyistä käytetään, silloin tapahtuu sellaista, mitä tässä viimeisillä nimityskierroksilla on tapahtunut. Sen vuoksi tietysti selkeyttä tarvitaan.

Se sitten, että talousvaliokunnan ponnesta on nyt käyty tätä debattia, varmaan juontaa aika paljon tietysti tilanteeseen, syksyn tulevaan nimitykseen, sen vaikutukseen, mutta myös siihen, että on varmaan erilaisia käsityksiä siitä, kuinka huolellisen valmistelun ja kuinka pitkän ajan tällaiset tarvittavat muutokset edellyttävät. Ed. Hassin vastalausehan lähtee siitä, että vaikka asian valmistelu voidaan rajata muutamaan aika selkeään muutokseen, se kuitenkin edellyttää pitkää perusteellista pohdiskelua, ja ed. Hassi on lähtenyt siitä, että syksy on liian lyhyt aika. Täytyy muistaa, että kysymys on tietysti, kun puhutaan voimaantulosta, hallituksen valmistelun vaatimasta ajasta ja sen lisäksi eduskunnan käsittelyn vaatimasta ajasta, joiden jälkeen vasta voimaantulo voi tulla kysymykseen. Uskon, että talousvaliokunnassa on kyllä hyvin vahvasti nähty, että se, mikä koskee pankkivaltuuston roolia ja toimivaltaa määrän suhteen, olisi mahdollista saada voimaan, ja se on tietysti hyvin tärkeää, koska se, että määrä ei ole sitonut ylempänä olevia toimivallan käyttäjiä, on ollut tietysti ongelmallista.

Mutta, arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää talousvaliokunnan puheenjohtajaa siitä, että hän tätä kertomusta sinällään piti arvokkaana. Talousvaliokunta esittää harkittavaksi, olisiko pankkivaltuuston kertomusta aiheellista kehittää siihen suuntaan, että siinä käsiteltäisiin pankin toimintaa ja hallintoa enemmän valvojan näkökulmasta. Se on varmasti ihan oikea, asiallinen huomio, mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että se voi olla ikään kuin lisäarvo, siihen voidaan painottua enemmän seuraavilla kerroilla, mutta se ei saa viedä pois sitä näkökulmaa, että pankkivaltuuston tehtävä on myöskin arvioida rahapolitiikkaa, talouspolitiikkaa ja tätä suurempaa viitekehystä. Perustelen tätä ihan sillä, että johtokunta on muuttunut viimekertaisessa nimityksessä enemmän ammattijohtokunnaksi, asiantuntijajohtokunnaksi, ja yhteiskunnallinen arvio, poliittinen arvio, Suomen Pankista, toimintaympäristöstä, talouspoliittisesta tilanteesta jne. on siirtynyt entistä enemmän pankkivaltuuston tehtäväksi, ja sitä tehtävää pankkivaltuusto voi tehdä, kun se antaa sekä erilliskertomuksia että vuosittaisia kertomuksia eduskunnalle. Eduskunta voi sitten sitä kautta taas arvioida omalta osaltaan pankkivaltuuston näkemystä suhteessa kaikkeen muuhun keskusteluun ja siihen, mitä yhteiskunnassa tapahtuu rahapolitiikan ja talouspolitiikan osalta.

Se mitä historiassa nyt on tapahtunut — täällä nyt ei tänään kovinkaan paljon mutta aika usein on käytetty puheenvuoroja, että nämä viime vuosien nimityskierrokset ovat olleet valtavia arvovaltatappioita niin Suomen Pankille, eduskunnalle kuin koko isänmaallekin. En minä välttämättä tähän yhdy. Ne ovat olleet tietysti aika värikkäitä ja yllättäviä käänteitä sisältäviä, mutta se johtuu juuri tästä, että on ollut toimivaltaa selkeästi monella tasolla, ja minusta silloin kun lainsäädäntö ja nykyiset pykälät tämän sallivat, kaikilla toimivallan käyttäjillä on myöskin oikeus, täysi oikeus, ja jopa velvollisuus esittää omat mielipiteensä, esittää omat ehdokkaansa ja tehdä itsenäisiä ratkaisuja, koska tällainen postikonttoriajattelu ei ole demokratiaa missään nimessä. Tietenkin se antaisi siistimmän kuvan, jos hiljaisuudessa kabineteissa hommat hoidettaisiin, postikonttoreina sitten toimivallan käyttäjät toimisivat ja sitten tulisi kaunis nimitys loppujen lopuksi, mutta näin se ei toimi välttämättä silloin, kun on tahtoa ja mahdollisuuksia arvioida tilannetta monelta kantilta.

Itse olen pankkivaltuutettuna. Ei edellisellä vaan sitä edellisellä kierroksella pidin tärkeänä, että Suomen Pankin johtokunnassa pitää olla tilaa myöskin naisille, ja Suomesta löytyy pätevyyttä Suomen Pankin johtokunnan arvoisiin tehtäviin myöskin naisten joukosta. Olen erittäin tyytyväinen, että se kierros päätyi siihen, että johtokunta on tältä osin myöskin tasa-arvolain hengen mukainen paljon enemmän kuin se oli aikaisemmin, siitä huolimatta, että tasa-arvolaki ei suoraan Suomen Pankin johtokunnan kokoonpanoa määrittelekään. En ainakaan itse koe minkäänlaista alemmuutta tai häpeää siitä, että viime kierroksella pyrin toimimaan sen mukaan, että olin eri mieltä tällaisesta eräällä tavalla suurten puolueiden "läänityksestä". Ratkaisut on tehty, ja johtokunta on se, mikä on, ja meillä on tällä hetkellä Suomen Pankissa hyvin hyvin hyvä, laadukas johtokunta, ja tältä osin voidaan hyvin jatkaa.

Lopuksi vielä totean, että talousvaliokunnan lähtökohta, että uudistustyö täytyy saada vireille, valmistelu käyntiin ja siltä osin, mitä aikatauluun tulee, sitova johtokunnan jäsenten määrä pankkivaltuuston päätettäväksi mahdollisimman nopeasti, vielä tänä vuonna voimaan, on ihan perusteltu linjaus.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan käsitellessä talousvaliokunnan mietintöä pankkivaltuutettujen kertomuksesta mielestäni ed. Uotila erinomaisen hyvin sisäisti sen asian, joka tässä on oleellista, eli sen, mitä on lausuttu varsinaisesta kertomuksesta, mikä on lausuman sisältö. Hän totesi niin, että eduskunnan ja kertomuksen pitäisi enemmän käsitellä tätä asiaa valvojan näkökulmasta. Näin tämä asia selkeästi on olemassakin. Mutta valvojan näkökulma, eduskunnan näkökulma, on tässä keskustelussa selvästi siirtynyt siihen, että käsitellään asiaa niin, että pitää valvoa maan kokonaisetua, mikä mielestäni on erinomaisen hyvä.

Valiokunnan mietintö on selkeästi, niin kuin tämä keskustelukin, keskittynyt siihen, kuinka pitää hoitaa tämä Suomen Pankin jäsenten nimittämisprosessi, niin jäsenten lukumäärä kuin aikataulukin. Tältä osin voisi todeta, että kun tämä keskustelu on käynyt siitä, mitä lausumassa sanotaan, niin mielestäni aihettakin on sitä pohtia ja selvitellä, mitä todella sanotaan. Yleensä on periaatteena olemassa se, mitä tarkoitetaan tässä asiassa. Nyt tarkoituksenkin selvittely on mennyt vähän niin, että ellei tätä asiaa ymmärtäisi ja näkisi, mistä on kysymys, tuntuisi aika oudolta tämä keskustelu, jota tässä käydään.

Yleensähän yön yli nukuttaessa asiat saattavat muuttua ja tuntua toisenlaisilta. Tämä termi oli mielestäni parhaimmillaan käytössä jo lähes 30 vuotta sitten. Silloin on löytynyt tämä tapa "yön yli nukkuminen". Nyt kun tässä on nukuttu useampi yö, niin entistä monimutkaisemmalta tämä näyttää. Mutta kun muistelemme sitä asiaa, miten torstai-iltana rakentui ja syntyi tämä mietintö, kun täysin ulkopuolisena eduskunnan istuntoon osallistuen tätä asiaa tarkastelin, niin istunto aina välillä keskeytettiin, jos näin voi, herra puhemies, vähän liioitella, ehkä tätä asiaa varten, että valiokunta sai mietintönsä valmiiksi ja lausumat kirjoitettua. Siltä osin antaisi erinomaisen värin tähän keskusteluun, jos vielä kaikki eri vaihtoehdot tässä käsiteltäisiin ja käytäisiin läpi.

Tämän pohjalta ei ole ollenkaan outoa, että on jouduttu siihen keskusteluun, että nyt pohditaan, mitä todella on päätetty, mitä on sovittu ja mitä on kirjoitettu ja mikä kirjoituksen tarkoitus on olemassa. On helppo yhtyä niihin näkemyksiin, mitä täällä on todettu, muun muassa ed. Brax, siitä mitä kirjoitus pitää sisällänsä ja mitä lausumassa tarkoitetaan. Tältä osin, vaikka en ymmärräkään tästä lain käytöstä ja sen soveltamisesta niin paljon kuin asianomaiset asiaa oppineet täällä ymmärtävät, jostakin itselle on jäänyt sellainen vanha näkemys, mitä ennen tuomarin ohjeessa annettiin ymmärtää ja neuvottiin: että ei pidä soveltaa niin kuin on kirjoitettu, vaan pitää soveltaa niin kuin on tarkoitettu. Käsittääkseni se on tässä kaiken a ja o.

Herra puhemies! Voisi todeta, että maan etu kyllä vaatii sellaista, että tämä asia tulee järjestykseen, jota tässä pohditaan. Jos voidaan nähdä niin, että vaikka kaikkea tässä keskustelussa on väistetty, että ei sanota mitään terävää eikä sellaista, mikä vaikeuttaisi asioiden eteenpäinvientiä, voisi todeta, että ehkä tässä voi ajatella niin, että useammassa portaassa talousvaliokunnasta lähtien harkintakyky on pettänyt. Sen takia on jouduttu tällaiseen tilanteeseen, jossa nyt ollaan olemassa.

Mielestäni kyllä tämä asia tämänkin lausuman perusteella tulee selkeäksi, ja luulen niin, että tämä nyt käyty ja käytävä keskustelu myöskin selkeyttää ja avaa näitä ovia eteenpäin. En aivan tarkkaan tunne eduskunnan työjärjestystä ja työskentelytapaa tässä asiassa. Jos tuntisin sen paremmin ja osaisin nikkaroida tämän asian oikealla lailla, näkisin niin, että tämä pitäisi saattaa uuteen perusteellisempaan valmisteluun, mutta siihen tässä salissa varmasti on paljon parempia asiantuntijoita tietämään, miten tämä voisi tapahtua. Siinä mielessä katson, että jos tällaisia löytyy, niin mielelläni olen kannattamassa niiden asioiden esille ottoa, että tämä paremmin valmisteltaisiin, mutta ehkä tämä jääköön sellaisille puhujille ja tekijöille, jotka tämän asian tuntevat ja tietävät.

Herra puhemies! Kyllä kansan ja isänmaan etu vaatii parempaa ja jämäkämpää pankkipolitiikkaa Suomessa. Siinä mielessä pankkivaltuutettujen asemaa tulee myöskin tämän eduskunnan pankin valvojana korostaa ja terävöittää. Luulen, että tämänpäiväinen keskustelukin siihen eväitä luo.

Jouko   Skinnari  /sd:

Arvoisa puhemies! Muutamia yleisiä näkökohtia tämän asian osalta. Minua sen takia kiinnostaa tämä laki, jonka muuttamisesta nyt puhutaan, koska se on ministerinä ollessani valmisteltu Suomen valmistautuessa liittymään Euroopan valuuttajärjestelmään, jolloin myös lakia Suomen Pankista piti tarkastella. Monet täällä olevat henkilöt, jotka ovat eduskunnassa tai ministerinä, ovat olleet mukana tekemässä juuri sellaista lakia, joka on voimassa. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana oli tuolloin Ville Itälä ja varapuheenjohtajana Johannes Koskinen. Tuttuja henkilöitä on myös talousvaliokunnassa, jotka silloin päättivät asioista ja nyt päättivät tästä ponsiasiasta. Mutta edelliseen puhujaan viitaten tämä kai keskustaperäinen lausuma nukutuista öistä on saattanut tietysti muuttaa asioista puoleen jos toiseenkin.

Sen sanoisin tämän prosessin osalta, että viime syksyn tapahtumat eivät paljonkaan johtuneet siitä, että vika olisi organisaatiossa, vaan kyllä ne, jotka olivat pankkivaltuustossa — ottamatta esiin asiaa sen kummemmin — omalta osaltaan auttoivat siinä, miltä se prosessi näytti. Kun tiedotusvälineet sitten halusivat sen välittää kansalle suhteettoman suurena, merkityksellisenä asiana siihen nähden, mitä se ansaitsee, niin silloin siitä kehkeytyi sellainen tilanne, jota tässä nyt oikeastaan selvitetään edelleenkin. Siinähän ei jääviyksillä ... Edelleen korostan sitä, että jos suomalaisessa yhteiskunnassa ei tapahdukaan lahjontaa, niin täällä on tullut kyllä sellainen aika erikoinen tilanne, että ihmiset eivät koe olevansa enää nykyisin jääviä oikein missään asioissa. Jos näin on, niin silloinhan ei tietysti tarvitse ketään lahjoakaan, kun itse päättää omista asioistaan.

Mutta tämän tyyppinen suhtautuminen tähän asiaan ei varmastikaan ole kenellekään eduksi, koska tässä on viime syksynä arvovaltaisia pitkäaikaisia kansanedustajia loppujen lopuksi kohdeltu kaltoin, väärin. Mutta monessakin suhteessa he ovat myöskin itse omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, että näin kävi, että toiset joutuivat sitten sellaiseen tilanteeseen, että lopputulos oli toisen näköinen. Jos olisi päästy pankkivaltuuston lopputulokseen, Suomen Pankin rahapolitiikkaa ja suomalaista talouspolitiikkaa veisivät voimalla eteenpäin myös Esko Aho ja Ilkka Kanerva, ja varmasti asiat olisivat huomattavasti paremmin kuin ne ovat tällä hetkellä, siitä ei ole epäilystäkään.

Siinä viime eduskunnan aikana tehdyssä perustuslain muutoksessahan lähdettiin siitä, että ministeri tekee aina esitykset presidentille ja ministeri vastaa aina kaikista esityksistä. Ei ole olemassa enää sellaisia postikonttoriministereitä, jotka esimerkiksi pankkivaltuuston esityksiä vievät postikonttorina presidentille, että pankkivaltuusto on lähettänyt nyt tällaisen esityksen ja se pitäisi hyväksyä, vaan kun ministeri tekee esityksen, hän myös valmistelee sen. Mielestäni viime syksynä tätä asiaa ei tällä tavoin ollut käsitetty. Asianomainen ministeri, joka oli tuore eduskunnassa ja tuore ministerinä, ei nähnyt asiaa sillä tavoin, että hänellä olisi se vastuu siitä, että hänen pitää saada sellainen esitys, joka tyydyttää pankkivaltuustoa eli eduskuntaa ja menee valtioneuvostossa läpi ja jonka presidentti vielä sitten käytännössä toteuttaa.

Tämähän on tässä nyt se hallitusmuodon ydin. Se on se parlamentaarinen toimintatapa, josta tämä esitys lähtee. Pankkilaissa lukee selvästi, että pankkivaltuusto tekee esityksen valtioneuvostolle, ja se tarkoittaa silloin, että pankkiasioista vastaava ministeri, tässä tapauksessa Suvi-Anne Siimes, on ollut se henkilö, jonka tehtävänä olisi ollut neuvotella kaikkien osapuolten kanssa sellaisesta esityksestä, joka olisi toteuttamiskelpoinen. Ainakaan ulospäin ei näyttänyt siltä, että missään vaiheessa olisi ollut tämän tyyppistä neuvottelua. Tämä on tässä minusta huono asia.

Se, mikä tässä nykyisessä pankkilaissa oli yksi erittäin keskeinen asia, joka alkoi viime syksynä vasta ilmaantua, oli se, että talousvaliokunnan rooli Suomen Pankin valvojana on toki merkittävämpi kuin pankkivaltuuston rooli. Eduskunnan talousvaliokunta, joka sai lakkautetun pankkivaliokunnan tehtävät viime vuosikymmenellä, tuli paljon vartijaksi, niin paljon vartijaksi, että olen aina vähän epäillyt sitä, pystyykö talousvaliokunta enää nykyisten työtaakkojen alla huolehtimaan siitä tehtävästä, mikä sille kuuluisi, Suomen Pankin ja Euroopan pankkijärjestelmän ja suomalaisten pankkien toiminnan valvomisesta, kun siihen otetaan mukaan myös pörssi ja kansainvälinen rahaliikenne. Tämä on erittäin vaativa tehtävä. Rahoitustarkastukselle kuuluva tehtävä ja siinä avustaminenhan on myös Suomen Pankin yksi tärkeitä tehtäviä, mikä yleensä unohdetaan myös silloin, kun arvioidaan sitä, kuinka paljon Suomen Pankissa pitää olla henkilökuntaa ja kuinka paljon ei. Rahoitusmarkkinoiden seuraaminen kansainvälisesti, jos seurataan New Yorkin pörssiä, Frankfurtin, Lontoon pörssiä, on niin vaativa tehtävä, että siihen ei nyt ihan yksi ihminen riitä, koska sitä täytyy tehdä yötä päivää, koska pörssit aukeavat ja sulkeutuvat eri aikoina ympäri maailman.

Tässä suhteessa Suomen Pörssi ei ole tällä hetkellä asianomaisessa kunnossa. Esimerkiksi sisäpiirijärjestelmää, joka olisi tietokoneella toteutettavissa, ei ole vielä Suomessa tehty sellaiseksi kuin sen pitäisi minun mielestäni tällaisessa huipputekniikan maassa olla. Vaikka pörssillä on nyt mennyt hyvin, toivottavasti sillä ei mene sen takia hyvin, että näitä sisäpiirisäännöksiä ei niin tarkasti pystytä käytännössä noudattamaan, koska silloin, kun jäädään niin sanotusti kiinni, ne tuntuvat tavallaan aika tyhmiltä tapauksilta monessakin mielessä.

Tämä, mitä nyt tähän mennessä olen sanonut, pyrkii osoittamaan sitä, että pikkasen ihmettelen, miksi perustuslakia, jota valmisteltiin huolella pitkään, samainen hallitus ja sen keskeiset henkilöt oikeusministerin johdolla ovat lähteneet nyt sitten tarkistamaan. Ymmärrän siltä osin sen, millä tavoin esimerkiksi kansalaisten perusoikeudet toteutuvat käytännössä sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulutuksen osalta, mutta kun näissä muissakin asioissa arkipäivän politiikan paineista johtuen pyritään muuttamaan perustuslakia ja hallitusmuotoa ja siihen liittyvää lainsäädäntöä, kuten tämä keskustelu Suomen Pankista osoittaa, niin minusta silloin eivät myöskään poliitikot ole sillä tavoin ajan tasalla kuin pitäisi.

Syynä siihen, että nimitysvalta silloin jätettiin myös tasavallan presidentille edelleen, oli lähtökohtaisesti se, että kun Euroopan keskuspankkijärjestelmä edellyttää riippumattomuutta, niin katsottiin, kun presidentin valta on saatu kansalta, toisin sanoen hän ei ole eduskunnasta riippuvainen, että tätä riippumattomuutta voitaisiin tällä tavoin korostaa, kun presidentti viime kädessä nimittäisi pankin johtokunnan jäsenet. Toinen asia on tietysti, että Suomessa on katsottu niin Kansaneläkelaitoksen osalta kuin monien virkojenkin osalta, että se luo tiettyä arvovaltaa viran hoitamiselle, jos tasavallan presidentti on nimittäjä. Tälle järjestelmälle ei myöskään ollut olemassa kiistatonta vaihtoehtoa, vaikka siis tämän tyyppistä keskustelua on käyty niin kauan kuin näitä nimityksiä on tehty. Sen takia tämä jätettiin, koska kukaan ei pystynyt täällä eduskunnassakaan loppujen lopuksi eikä pysty, niin kuin tämäkin keskustelu näyttää osoittavan, esittämään kiistatonta vaihtoehtoa siitä, millä tavoin tämä asia pitäisi hoitaa.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta on nyt kuultuaan kahta asiantuntijaa, toinen ed. Ilkka Kanerva ja toinen pankin pääjohtaja, tehnyt oman ehdotuksensa, ja se on varmasti sitten asia, joka normaalissa järjestyksessä tulee hallituksen toteutettavaksi niin kuin kaikki eduskunnan ponnet.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun sillä hetkellä, kun ed. Skinnari käsitteli pankkivaltuustoa, taisin olla salissa ainoa pankkivaltuuston jäsen, katsoin aiheelliseksi puuttua kohtaan, jossa hän syyllisti pankkivaltuuston siitä, mitä tapahtui vajaa vuosi sitten. En oikein suostu ymmärtämään niitä perusteita, jotka ed. Skinnarilla tässä oli. Pankkivaltuusto teki juuri sen tehtävän, mikä sen tehtäväksi oli annettu. Pankkivaltuusto teki esityksen, johon se asiaa pitkään harkittuaan ja myöskin ehdokkaita kuultuaan oli päätynyt. Se täytti siis tehtävänsä. Se, että asiat sitten menivät niin kuin menivät, oli jo sitten toisten henkilöiden käsissä. Siinä suhteessa — haluamatta nyt ruveta kriittiseksi asianomaista ministeriä (Puhemies koputtaa) kohtaan — olen vähän taipuvainen ajattelemaan samalla tavalla kuin ed. Skinnari hetki sitten, (Puhemies koputtaa) siis sen osalta, kun asia siirtyi ministerin käsiin.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari osittain muisteli minunkin mielestäni oikein tätä prosessia, mutta kyllä perustuslakivaliokunnassa koko ajan on kuultu hyvin laajaa asiantuntijajoukkoa. Mietinnöistä 7/98 ja 5/97 ed. Skinnari näkee, että koko valtiosääntöoppineistoa on kuultu tässä yhteydessä moneen kertaan, ja tosiaan perustuslakivaliokunta on molemmissa yhteyksissä päätynyt yksimielisesti lukemaan perustuslain 91 §:ää ja korostamaan eduskunnan arvovaltaa. Ed. Skinnari oli myös oikeassa siinä, että tässä on monta vaihtoehtoa, mutta jos päädytään siihen vaihtoehtoon, että pankkivaltuutetut eivät olekaan arvokkaita tai heitä ei tarvita, niin silloin olisi kyllä syytä myös poistaa perustuslain 91 §. Silloin oltaisiin loogisesti aivan toisella tiellä, ja muutetaan sitten perustuslakia.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viittaan kunnioittavasti edustajien Skinnarin ja Kekkosen puheenvuoroihin ja totean, että on tietysti mielestäni kyllä vähän kohtuutonta etsiä tämän kaiken sekaannuksen, tämänkin päiväisen sekaannuksen, syyllistä ikään kuin nyt sitten yhdestä ministeristä, siitä huolimatta, että hän silloin on ollut virassaan uusi, niin kuin ed. Skinnari totesi, tai kokematon. Mielestäni nyt on korkea aika löytää selkeä kanta, mikä eduskunnalla on. Nyttenkin asia vielä vaikuttaa olevan avoin.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisin ed. Braxille, että en tarkoittanut tässä perustuslakivaliokuntaa, ettei se olisi selvittänyt tätä, mutta siltäkään ei ole tullut mitään selkeää ehdotusta siihen, miten asian osalta pitäisi menetellä. (Välihuuto) — Voi olla, ettei tule tekemäänkään, mutta se osoittaa ... (Ed Brax: Ei se kuulu perustuslakivaliokunnalle!) — No, kuuluu ja kuuluu. Se on kuullut monta muutakin asiaa, mikä ei kuulu. — Talousvaliokunta oli tässä nyt se kohde, johon kritiikkini osoitin, että se on kuullut täällä ed. Kanervaa, joka on aktiivisesti osallistunut tähän keskusteluun, ja sitten pankin pääjohtajaa, mutta ei tässä kohden nyt muita. Myönnän sen, että se on kuullut aikaisemmin. Mutta kun eduskuntakäytäntö on se, että mietinnöstä näkyy, ketä on kuultu juuri tältä osin, niin silloin katson, että täytyy olla hyvin tarkka siitä, miten pitkälle valiokunta omissa kannanotoissaan menee, jos se ainoastaan kahta asiantuntijaa kuulee ja niistäkin yksi ehkä ... No, asiantuntijoita tavallaan molemmat.

Veijo Puhjo /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Skinnari äsken sanoi, että oikeastaan hänen kritiikkinsä kohdistuukin talousvaliokuntaan, niin sekin kohde on tavallaan väärä. Tämä koko sotku on aiheutunut siitä, että kokoomusryhmä talousvaliokunnassa pyrki pikapäätöksellä ilman perusteellista harkintaa asettamaan eduskunnalle lausuman, joka sitten sitoisi kovin tiukasti hallitusta tekemään tietynlaisen esityksen.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean ed. Puhjolle, että talousvaliokunta on tehnyt aina erittäin perusteellista ja harkittua työtä ja tämäkin oli yksimielinen päätös talousvaliokunnan jäseniltä. Ainoastaan ed. Hassi oli eri mieltä, että siinä aikaraja täytyy jättää. Mielestäni tämä asia on niin kauan roikkunut jo täällä eduskunnassa, että nyt olisi korkea aika laittaa tämä asia päiväjärjestykseen.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnalla oli, niin kuin täällä on todettu, yhtenäinen näkemys siitä, että jatkossa eduskunnan asemaa pitää vahvistaa ja nimenomaan eduskunnan pankkivaltuutettujen asemaa pitää vahvistaa. Samalla kuljetaan siihen suuntaan, mikä on esimerkiksi Kelan ja Ylen nimitysprosessi, jossa eduskunnan valitsema toimielin hoitaa myöskin johtajien nimeämisen. Minusta on hyvä, että SDP-ryhmän puheenjohtaja ed. Kalliomäki kertoi täällä sen, mikä on SDP:n johdon tulkinta tästä lausumasta. Sehän kertoo sen, että siellä puolella ei ole mitään halua tämän kokonaisuudistuksen tekemiseen, ennen kuin oma mandaattipaikka Suomen Pankin johtokunnassa on varmistettu, uudelleenvalinta ja jatkokausi on varmistettu. Siinä mielessä on hyvin harmillista, että kun valiokunnan puheenjohtaja Luhtanen aivan erinomaisesti kuvasi tämän lausuman sisällön, niin nyt ryhmän puheenjohtaja vetää täällä julkisesti maton alta valiokunnan puheenjohtajalta ja tähän on yhtymässä myöskin osa päättämässä olleista valiokunnan jäsenistä.

Jos tässä salissa ei ryhmän puheenjohtaja Kalliomäki nyt ilmoita yhtyvänsä tähän valiokunnan tulkintaan, niin kyllä kai tässä joudutaan tätä lausumaa tarkentamaan, jotta tällaista pelitilaa ei jää sitten toiselle merkittävälle hallituspuolueelle.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta tämä keskustelu on sujunut jotensakin sivistyneesti tähän saakka, mutta kun edellinen puheenvuoron käyttäjä rupesi puhumaan mandaattipaikoista aikana, jolloinka sellaisia ei enää ole, tämä keskustelu sai sävyn, jota tämä ei olisi nyt ansainnut.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Voisin oikeastaan yhtyä tuohon, minkä ed. Kekkonen totesi. Olen julkisuuteen aiemminkin esittänyt oman mielipiteeni tämän asian hoitamisesta aikataulullisesti sillä tavalla, että kysymys on perustuslakia lähellä olevasta asiasta siinä muodossa, että on kysymys myös ja ennen kaikkea tasavallan presidentin valtaoikeuksista nimitysoikeuskysymyksenä, ja aikataulullisesti nämä asiat olivat esillä samassa yhteydessä esillä, kun perustuslakia valmisteltiin, vaikka onkin kyse Suomen Pankkia koskevasta lainsäädännöstä. Kun näin on, olen itse koko ajan nähnyt hyvänä sen, että tässä ei olla jäniksen selässä, vaan aikataulultaan tämä liittyy siihen tarkasteluun, joka liittyy perustuslain, varsin tuoreen sellaisen, läpikäyntiin ja mahdollisiin muutostarpeisiin, ja tällä tavalla minusta tässä pitäisi menetellä, voitaisiin menetellä myöskin tämän lausuman sisältöä tarkkaan lukien.

Antti   Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä minusta ed. Brax perustuslain tuntijana hyvin kuvasi tilanteen, että on kyse yhden lain uudistamisesta, niin kyllähän tämä aikamoista kikkailua osoittaa, jos ed. Kalliomäki sanoo, että tämä yksi osa tästä lakiuudistuksesta voidaan toteuttaa nopeasti tämän vuoden aikaan ja toinen osa sitten joskus myöhemmin. Ei tästä muuta tulkintaa valitettavasti voi tehdä. Valiokunnan tahto on selkeästi, että tämä kokonaisuus uudistetaan tämän vuoden aikana, minkä edelleenkin valiokunnan puheenjohtaja Luhtanen minusta erinomaisen hyvin tässä sanoi. Kyse on siitä, että löydetään yhteinen tulkinta lausuman sisältöön eikä venkoilla.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Täsmennän, arvoisa puhemies, edelleen elikkä kerron sen, minkä moneen kertaan jo olen kertonut: Valiokunnan mietintöön sisältyvä lausuma on kirjoitettu hyvin yksiselitteisesti. En minä ole sitä lähtenyt tulkitsemaan vaan olen kertonut, niin kuin se on. Valiokunnassa tuntuu olevan myöskin sisällään vähän erimielisyyttä. Tämän kanssa voidaan kuitenkin mielestäni elää. Asiassa on monia mielipiteitä, eikä pidä missään tapauksessa katsoa sillä tavalla eteenpäin, että joku osapuoli tässä kikkailisi jotain tulevaisuuden valintanäkökulmaa silmällä pitäen. Vastaavasti silloin pitäisi tietysti kysyä, että jos, niin kuin ed. Kuosmanen tuntuu haluavan, lakia muutettaisiin tavalla, joka veisi presidentiltä valtaoikeudet tässä yhteydessä, niin mitä olisi tapahtunut edellisessä ja sitä edellisessä valintavaiheessa. Meillä olisi todella toisenlainen johtokunta kuin tällä hetkellä on.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä aikataulukysymys oli tietysti hankala, se täytyy myöntää. Mutta siinä, minkä takia se sitten tuohon tuli lähes täydellisellä yksimielisyydellä, oli myös se seikka, että tässä jotenkin luotti siihen, että kun oikeusministerillä on tämä perustuslain toimivuutta hyvin monipuolisesti selvittävä työryhmä, jolla on aikataulu jo syyskuun puoleenväliin, niin kuin totesin, niin siinä kyllä sillä tavalla ajateltiin tätä, kun olimme osa valiokunnasta tämän toimikunnan työryhmän kuultavana, niin siinä kyllä kävi ilmiselvästi myös se seikka esille, että perustuslain henkeen, tulkintaan, toimivuuteen on joiltakin osin puututtava. Korostan sitä, että nythän tässä ei tehdä mitään muutoksia itse asiassa perustuslakiin vaan pelkästään Suomen Pankki -lakiin. Ymmärrän sen, että nämä liittyvät valtaoikeuksien suhteen toisiinsa, mutta kun tällä perustuslain toimivuuteen, tulkintaan liittyvällä työryhmällä on näin lyhyt aikataulu, niin siinä yhteydessä, kun siellä käsitellään myös Suomen Pankki -lakia ja tähän liittyvää yhteyttä perustuslakiin, (Puhemies koputtaa) niin uskalsimme jättää tämän aikataulun ikään kuin tämänkin komitean harkinnan varaan.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jotta talousvaliokunnan lausumaehdotus aikataulun osalta selkiintyisi, niin ehdotan, että eduskunta hyväksyy talousvaliokunnan mietintöön sisältyvän lausumaehdotuksen jäljempänä esitetyllä tavalla muutettuna seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee esityksen Suomen Pankista annetun lain muuttamisesta siten, että pankkivaltuusto päättää sitovasti Suomen Pankin johtokunnan jäsenten määrästä laissa säädetyn enimmäismäärän puitteissa. Edelleen eduskunta edellyttää, että hallitus käynnistää Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajan ja muiden johtokunnan jäsenten nimittämismenettelyn uudistamisen. Eduskunta myös edellyttää, että hallitus valmistelee esityksensä siten, että edellä tarkoitetut lainmuutokset voidaan saattaa voimaan vuoden 2002 aikana."

Johannes  Leppänen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellä käyty keskustelu osoittaa, kuinka herkkä asia tämä Suomen Pankki -kysymys on. Oikeutetusti herää kysymys, mistä on kysymys, niin monenlaisia mielipiteitä ja niin kaukaa haettuja, historiastakin haettuja, kannanottoja tähän tulee.

Ed. Skinnarin puheenvuoron johdosta oikeastaan halusin tämän puheenvuoron käyttää, mutta ennen kuin kommentoin sitä, mainitsen sen verran, että tilintarkastajat eivät ole ottaneet kantaa valintaprosessiin, vaan tilintarkastajat ottivat vain kantaa johtajien lukumäärään ja toimivuuteen siitäkin näkökulmasta. Senkin lausuman takaa on haettu monenlaisia mörköjä ja uhkakuvia. Se oli aivan puhdas lausuma siitä, että Suomessa ei ollut mitään muuta organisaatiota, jossa jäsenten lukumäärä ja päätösvaltaisuus oli sama, ja se lähti tältä pohjalta ja vähän kokemuksista.

Sitten toinen asia: Täällä on viitattu paljon siihen, että perustuslain muutos tarvittaisiin, tai ainakin lähelle sitä, ja aivan kuin sekoitetaan perustuslaki ja Suomen Pankki -laki. Aikoinaan on tehty selkeä ero, että tasavallan presidentin nimitysoikeutta on kahdenlaista: sitä on perustuslaissa mainittua ja sitten, miten muussa lainsäädännössä tehdään, ja tämä kuuluu jälkimmäiseen. Minusta viime aikoina on ehkä muutoinkin perustuslakia tuotu sellaisiin elementteihin ja sellaisiin olosuhteisiin, joihin se ei välttämättä kuulu. Siinä nimittäin käy niin, että perustuslaki tulevaisuudessa pian tulee tavallisen lain tasolle, ja se ei ole hyvä kansakunnan kannalta, se ei ole hyvä valtioelinten toimivallan kannalta eikä minkään muunkaan kannalta. Sitä minusta kannattaisi tulevaisuudessa varoa.

Perustuslain 91 § sanoo, että Suomen Pankki on eduskunnan takuulla ja hoidossa. Jos sitä lähdetään tulkitsemaan tästä näkökulmasta, niin kysymys kuuluu, mitä sinne kuuluvat sitten valtioneuvosto ja tasavallan presidentti. Sen voisi aidosti kysyä sen kysymyksen. Siitä tullaan sitten perustuslain uudistuksen yhteyteen ja keskusteluihin tasavallan presidentin valtaoikeuksista. Tässä yhteydessä, kun ed. Skinnari maalaili, mitä siellä puhuttiin ja keskusteltiin, voisi sanoa, että olinhan siellä minäkin, ja muutamalla sanalla muistelen niitä.

Nimitysvaltakysymys oli todella arka kysymys perustuslain uudistuksen yhteydessä. Tasavallan presidentin nimitysoikeutta kavennettiin. Pääkysymys oli valtioneuvoston muodostaminen, jossa tätä kavennettiin, mutta siellä muualla käytiin — tuomarien nimityksestä, upseerien nimityksestä — hyvin vahvaa valtakeskustelua siitä, miten tehdään. Päädyttiin sitten nykyisiin ratkaisuihin. Samoin päädyttiin siihen, että myös Suomen Pankissa nimitysoikeus saa olla, ja siihen muutos voidaan tehdä vain Suomen Pankki -lakia muuttamalla, ei perustuslakia muuttamalla. Jos nimitysvallassa olisi edetty niin, että olisi riisuttu enempi, niin koko perustuslakia ei olisi saatu voimaan. Oltiin sillä alueella, ja tämä oli yksi niistä asioista, joissa päästiin kompromissiin.

Mutta minusta aika rientää ja aika muuttuu, ja itse lähestyn tätä asiaa siitä näkökulmasta, että tämä on eduskunnan pankki, ei tasavallan presidentin pankki, joksika se muodostuu väistämättä, kun me tämän kaltaista keskustelua käymme pitkään, kuuluuko se presidentille vai eikö se kuulu, ja nostamme koko ajan tätä kysymystä ylös. Suomen Pankkihan on ollut tasavallan presidentin pankki käytännössä Koiviston kauden loppuun asti. Presidentti Koivistolla oli työhuone Suomen Pankissa vielä presidenttikaudellaan, ja näin voidaan oikeutetusti sanoa. Tämä ei ole heitto presidentti Koivistolle millään tavalla, vaan hän oli talouspolitiikan asiantuntija ja antoi oman panoksesta talouspolitiikkaan Suomen maassa ja arvostan sitä. Mutta nyt on tultu aikaan, että pitää katsoa uudestaan, ja kun perustuslakivaliokunnassa on käsitelty tätä asiaa, niin asiantuntijat ovat yksiselitteisesti sanoneet, että 91 § on ontto. Se on käynyt tyhjäksi sen vuoksi, että korkopäätökset ja muut ovat menneet Ekp:hen. Sitä voitaisiin täyttää, että todellisuus olisi vielä vähän kirjainta muistuttava, sillä, että nimitysvaltaa siirrettäisiin pankkivaltuutetuille.

Tämä on se historia, ja tämä on perustuslakiasiantuntijoiden historia. Se, että poliittisella päätöksellähän nämä ratkaisut tehdään, on aivan selvä asia, mutta tästä minusta ei kannata kovin suurta perustuslakikysymystä tehdä, vaan tarkoituksenmukaisuuskysymys, otetaanko nimityksissä vastuu tämän talon valitsemille pankkivaltuutetuille vai ei. Pankkivaltuustohan on muuten Suomen Pankin toimielin eikä eduskunnan.

Keskustelun alkuvaiheessa kyselin itseltäni, kun tämä lausumaehdotus on näin epäselvä ja siitä voidaan tehdä kahdenlaista tulkintaa, voiko puhemies edes ottaa näin epäselvää tulkintaa käsittelyynsä, ja tästä syystä, että se selkeytyisi, kannatan ed. Kuosmasen ehdotusta lausuman selkeyttämisestä.

Edustajat Korva ja Tennilä merkitään läsnä oleviksi.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajan puheenvuoro oli erittäin hyvä sinänsä, mutta totean vain, vaikeuttaakseni tätä asiaa, että Suomen Pankki -lain 1 §:ssähän todetaan:

"Suomen Pankki on Suomen keskuspankki. Se on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos.

Suomen Pankki toimii Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa, jäljempänä perussopimus, sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännössä, jäljempänä perussääntö, määrätyllä tavalla osana Euroopan keskuspankkijärjestelmää.

Hoitaessaan Euroopan keskuspankkijärjestelmän tehtäviä Suomen Pankki toimii Euroopan keskuspankin suuntaviivojen ja ohjeiden mukaisesti."

Tämän viimeisen momentin osalta tulee ongelma, ja ratkaisu oli tässä se, että presidenttiä haettiin tähän apuun, ja kun häntä haettiin apuun nimityspolitiikassa, tarvittiin myös valtioneuvostoa.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Johannes Leppänen on aivan oikeassa siinä, että jos Suomen Pankki -lakia muutetaan, siihen ei todellakaan tarvita perustuslakia. Mutta mielestäni, jos päädytään ratkaisuun, jossa eduskunnan pankkivaltuutetut yhä ovat kumileimasin tai ehkä enemmänkin näytöksen tai farssin ensimmäinen osa tai lämmittelybändi, silloin on kyllä oikeasti seuraavan kerran, kun perustuslakia muutetaan, poistettava 91 §. Samassa yhteydessä täytyy myös miettiä sitä, että kun uuden perustuslain mukaan presidentin asiantuntemus ja todellinen toimivalta on ulkopolitiikkaa ja kriisitilanteissa jopa Puolustusvoimien ylipäällikkyyttä, on aika jännä, että hänelle sitten näissä olosuhteissa jätettäisiin vielä tämmöinen pieni erikoisosaaminen, joka liittyy eurooppalaiseen rahapolitiikkaan. Itse en näe tämmöistä toimenkuvaa kovin järkevänä miltään kannalta. Sattumalta meillä on nyt tasavallan presidentti, joka hallitsee myös monia muita asioita kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikan, mutta (Puhemies koputtaa) minä ainakin äänestin häntä siksi, että hän hallitsee ulko- ja turvallisuuspolitiikan.

Satu Hassi /vihr:

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan enemmistön lausumaehdotukseen liittyvä epäselvyys voidaan poistaa myöskin siten, että siitä lausumasta poistetaan viimeinen lause, jossa aikaraja asetetaan.

Arvoisa puhemies! Teenkin ehdotuksen, että lausuma hyväksytään siinä muodossa kuin se on nimelläni jätetyssä vastalauseessa, joka on muutoin sisällöltään aivan sama kuin talousvaliokunnan ponsi, mutta siitä puuttuu se viimeinen lause, jossa asetetaan aikaraja.

Ed. Skinnari vähän aikaa sitten puhui mielestäni hyvin viisaasti siitä, että tämän tyyppisiä muutoksia ei pidä tehdä arkipäivän paineiden takia vaan niihin pitää liittyä pitemmän aikavälin harkinta. Olen samaa mieltä siitä, että silloin, kun yhteiskunnan instituutioita muutetaan, aikaperspektiivin pitää olla riittävän pitkä. Tavoitteena pitää olla se, että tehdyt uudistukset kestävät mieluiten kymmeniä vuosia ja että uudet säännöt koetaan reiluiksi aivan riippumatta siitä, mikä puolue milloinkin sattuu olemaan hallitusasemassa, oppositioasemassa, minkä puolueen ehdokas on valittu presidentiksi jnp. Siksi tällaiset instituutioita koskevat muutokset on syytä tehdä kunnollisen harkinnan jälkeen. Mielestäni Suomen Pankin johtokunnan jäsenten nimitysmenettely on sen verran merkittävä asia, että sen uudistamisessa ei pidä hätiköidä.

Jos todella lähdettäisiin siitä, että nimitysmenettely uudistettaisiin sellaisella aikataululla kuin valiokunnan enemmistö esittää eli että uudistus olisi voimassa jo tämän vuoden aikana, se tarkoittaa sitä, että hallituksen pitäisi alkusyksystä, viimeistään syksyn puoleenväliin mennessä, tehdä esityksensä. Eduskunnassa käsittelyaikaa olisi kuukausi, kenties kaksi, eli millekään erityisen perusteelliselle eduskuntakäsittelylle, asiantuntijakuulemiselle ja pohdinnalle ei olisi mahdollisuuksia. Myöskään ennen hallituksen esityksen antamista ei olisi mahdollista käydä kovin laajaa kierrosta, jossa ensin julkistettaisiin esitys ja sen jälkeen pantaisiin se lausunnoille, annettaisiin mahdollisuus myöskin kansalaisille ottaa kantaa julkisessa keskustelussa erilaisiin vaihtoehtoihin. Tällainen kiire näin merkittävän asian valmistelussa kerta kaikkiaan mielestäni ei ole hyvää menettelyä. Siksi esitän aikarajan poistamista valiokunnan ponnesta.

Valiokunnan ponnessa mainittu asia, että pankkivaltuusto sitovasti määrää Suomen Pankin johtokunnan jäsenten lukumäärän, on oikeastaan ainoa asia, mistä selvästi vallitsi yksimielisyys valiokunnan keskuudessa. Sen sijaan siitä asiasta, millä tavoin muutoin haluttaisiin muuttaa nimityskäytäntöä, valiokunnassa käydyn keskustelun perusteella selvästi ei vallitse yksimielisyys. Vaikuttaa myöskin siltä, että eduskunnan salissa ei vallitse yksimielisyys siitä, mitä muita asioita kuin tämä yksi kohta, joka lausumassa on mainittu, tulisi muuttaa ja miten. Jos todella nyt pyrittäisiin laajempaan nimityskäytännön uudistamiseen siten, että tätä uudistusta pyydettäessä tiedettäisiin, että sen sisällöstä eduskunnassa vallitsee eriäviä näkemyksiä, sehän tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti pyydettäisiin jotakin, joka sitten kenties hyvinkin niukalla enemmistöllä äänestettäisiin läpi, eikä sekään ole hyvä lähtökohta silloin, kun todella pitäisi kehittää pelisääntöjä sellaisella tavalla, että uudet säännöt koettaisiin hyviksi mahdollisimman pitkän ajan uudistuksen voimaantulon jälkeen.

Keskustelussa on käyty sanailua myöskin Suomen Pankin johtokunnan jäsenten nimittämismenettelyn suhteesta perustuslakiin. Valiokuntakäsittelyn perusteella on aivan ilmeistä se, että nykyinen menettely ei ole perustuslain kanssa ristiriidassa, mutta toisaalta on ilmeistä myöskin se, että nykyinen perustuslaki ei mitenkään vaadi sitä, että nimitysmenettely on juuri tämä. Eri asia on se, mitä itse kukin katsoo perustuslain hengen edellyttävän, olisiko joku muu malli paremmin perustuslain hengen mukainen kuin tämänhetkinen malli.

Joka tapauksessa olen siis sitä mieltä, että tämä uudistus pitää valmistella huolellisesti. Siinä on mietittävä monia asioita. Esimerkiksi on mietittävä sitä, millä tavoin varmistetaan Suomen Pankin johtokunnan jäsenten asiantuntemus. Se on hyvin tärkeä seikka mielestäni. Missään tapauksessa ei voida lähteä siitä, että ryhdytään petaamaan sitä, että tietyllä tapaa virallistetaan sellainen halu, mitä eri tahoilla aivan ilmeisesti on ollut, eli se, että Suomen Pankin johtokunnan jäsenten paikat ovat eräänlaisia poliittisia mandaattipaikkoja, etten sanoisi poliittisia palkintopaikkoja. Jos tällaiseen pyritään, silloin voidaan etukäteen olla varmoja siitä, että luodaan mallia, joka ei ole kestävä, jota ei varmasti koeta oikeudenmukaiseksi myöskään kansalaisten keskuudessa. Jotta todella voitaisiin luoda malli, joka koettaisiin mahdollisimman laajasti hyväksi ja oikeudenmukaiseksi myös tämän talon ulkopuolella, tarvitaan riittävästi aikaa.

Ed. Vahasalo merkitään läsnä olevaksi.

Ilkka  Kanerva  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En valitettavasti päässyt seuraamaan ed. Hassin puheenvuoroa kokonaisuudessaan, mutta loppu sai allekirjoittaneen hieman hämmennyksiin. Otan tässä yhteydessä kantaa vain Suomen Pankin nykytilanteeseen. Ed. Hassin puheenvuoro tarkoittaisi, että jos henkilöllä on yhteiskunnallinen ja poliittinen tausta, hän olisi jollain tavalla vähemmän pätevä kuin muulla taustalla Suomen Pankin johtokunnan jäsenyydessä toimivilla ihmisillä olisi tilanne. Täytyy, ed. Hassi, sanoa, että tämä on täysin absurdi ajatus. Se on käytännössä sitä tänä päivänä. Voin mennä takuuseen, että johtokunnan jäsen Louekoski maksimaalisesti täyttää ne odotukset ja pätevyysvaatimukset, joita johtokunnan jäseniltä edellytetään, ja pidän suuren suurena populismina sitä, että ministerinä toiminut ihminen, nykyinen kansanedustaja, tulee puhumaan jotakin noin yhteiskunnan vastaista kuin hänen äskeinen puheenvuoronsa edusti.

Esko Helle /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hassi totesi, että tämäntapainen muutos johtokunnan jäsenten nimittämisen suhteen tulisi tehdä harkinnan jälkeen. Huomautan, että perustuslakivaliokunta on asiaan puuttunut ainakin vuosina 97—98 mietinnöissään ja myös perustuslain laatimisen yhteydessä asiaa on sivuttu. Mielestäni nykyinen, voimassa oleva perustuslaki edellyttää hengeltään ilman muuta sitä, että pankin johtajien nimityksen tulisi olla muulla instanssilla kuin tasavallan presidentillä. Se on selvästi tämän lain hengen mukainen. Toteaisin vielä asiantuntevuudesta sen verran, että ei nykyinen malli sen kummemmin takaa asiantuntijuutta kuin ehdotettu uusi valintamallikaan.

Veijo   Puhjo  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Hassi mainitsi, että lakimuutos johtokunnan jäsenten valitsemiseksi vaatii perusteellista harkintaa. Valiokunnan puheenjohtaja Luhtanen mainitsi myöskin, että muutos tarvitsee harkintaa, mutta hän sanoi hyvin myös valiokunnan kannan, että koko valiokunnan muutosponsiesitys on tarkoitettu esityksineen toteuttavaksi tänä vuonna. Kun nyt on kaksi muutosesitystä valiokunnan lausumaan ja ne tulevat äänestykseen, ed. Kuosmasen tulisi muuttaa omaa lausumaesitystään, jotta se vastaisi hieman paremmin valiokunnan kantaa, että voidaan joutua käyttämään ajallisesti hieman pitempää harkintaa. Jos hän uudessa varsinaisessa puheenvuorossaan lisäisi lausumaehdotukseensa, että nämä esitykset pitäisi saattaa voimaan vuoden 2002 valtiopäivien aikana, silloin tulisi vielä tammi- ja helmikuu lisää käsittelyaikaa.

Ed. P. Salo merkitään läsnä olevaksi.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hassille läänityksestä tai mandaateista: Täytyy todeta, että kahdella viimeisellä nimityskierroksella tästä perinteestä on päästy eroon. Siihen ei varmaan enää paluuta ole. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, viitaten ed. Kanervan puheenvuoroon, ettei Suomen Pankin johtokuntaan jatkossakin voisi tulla valituksi henkilöitä, jotka ovat pätevöityneet ja joilla on näyttöä myös yhteiskunnallisesta ja poliittisesta toiminnasta. Mutta nykyinen kolmiportainen nimittämismenettely on itse asiassa, vaikka sitä on täällä paljon arvosteltu ja sitä pitää muuttaa, kahdella viime kierroksella johtanut siihen, että pitkään voimassa ollut mandaattiajattelu on päättynyt Suomen Pankin johtokunnassa.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta ei ole lähtenyt mistään muusta periaatteesta kuin siitä, kuinka tahtotila Suomen Pankin johtajanimityskysymyksissä tulee parhaiten toteutumaan. Käsittelyssä oleva talousvaliokunnan lausumaehdotus on syntynyt valiokunnassa yksimielisesti ja nimenomaan niin ymmärrettynä, kuin se on tähän kirjoitettu. Se, että ed. Kalliomäki teki siitä ihan omia näkemyksiään, on johtamassa varsin kiusalliseen tilanteeseen, jossa me, jotka olemme olleet yhdessä tekemässä päätöstä, saatamme joutua ja joudumme täällä salissa äänestämään vastoin omaa esitystämme, jotta muutosesityksen muodossa asia tulee paremmin ymmärretyksi.

Satu Hassi /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Helteelle ensinnäkin: Perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa, mutta mielestäni — puhun nyt entisenä ministerinä, joka on tuonut valtioneuvostoon lakeja, joita eduskunta on käsitellyt — huolelliseen lainvalmisteluun kuuluu myöskin se, että ministeriön ehdotus on julkisesti tiedossa ja julkisessa käsittelyssä lausunnoilla riittävän ajan. Ei riitä se, että perustuslakivaliokunnalla on jokin näkemys asiasta.

Ed. Kanervalle: Missään tapauksessa en tarkoita sitä, että yhteiskunnallinen kokemus tekisi ihmisestä pätemättömän. Toki yhteiskunnallinen kokemus lisää ihmisen pätevyyttä, mutta olen sitä mieltä, että esimerkiksi Suomen Pankin johtokunnan jäsenten pätevyydeksi ei riitä pelkkä yhteiskunnallinen kokemus vaan tarvitaan myöskin muuta. Yksi niistä asioista, joiden haluaisin tulevan valmistelluksi huolellisesti, on se, miten varmistetaan riittävä kokonaispätevyys Suomen Pankin johtokunnan jäsenten keskuudessa.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Hassin lausumaehdotusta. Toiseksi ihan muutama näkökohta tähän lisäksi.

Aivan niin kuin ed. Skinnari jo kuvasi, Suomen Pankkihan on nykyisin osa Euroopan keskuspankkijärjestelmää. Se tarkoittaa sitä, että Suomen Pankki on aluekonttori Ekp-järjestelmässä. Silloin aivan hyvin riittää, että pankkivaltuusto nimittää kaikki aluekonttorin johtajat, ei siinä sen juhlallisempia operaatioita tarvita. Tämä on niin yksinkertainen asia.

Toiseksi totean, että nyt näyttää käyneen niin kuin Raamatunkin: se on sen verran epäselvä asiakirja, että se tarvitsee eksegetiikkaa elikkä selitysoppia. Talousvaliokunta on siirtynyt Raamatun linjoille, ja tarvitaan selitysopas mukaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Rouva puhemies! Se, että ikään kuin vielä viime syksyn keskustelut jatkuvat tänään, osoittaa kyllä sen, että tämä koko asia on ylittänyt oikeat mittasuhteensa. Tässä suhteessa voi yhtyä tuohon eksegetiikka-kysymykseen, minkä täällä ed. Pulliainen nosti esiin, mutta toisaalta on varsin hyvä, että ed. Kalliomäki avasi tämän asian eli eduskunta tietää, mistä se on päättämässä. Oma kantani on se, että on varsin järkevää todellakin tehdä mahdollisimman selkeä päätös, ei niin että se päätös olisi todellakin sillä tavalla eksegetiikkaa tarvitseva, että pitäisi sitten jatkossa selittää, mitä on tullut päätettyä.

Lopuksi, puhemies, kyllä viime syksynä sekä asiassa toimivaltansa rajoissa toiminut ministeri että erityisesti tasavallan presidentti hoitivat hyvin oman osuutensa.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Laki Suomen Pankista on kokonaisuus, ja sitä tulee tarkastella kokonaisuutena. Tämä oli myös talousvaliokunnan yksimielinen kanta. Valiokunnan puheenjohtaja on täällä useampaan kertaan sanonut tämän aivan saman: Se on todella kokonaisuus, jota pitää katsoa, eikä vain osaa siitä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Se on iso kokonaisuus. Siihen liittyy paljon muutakin kuin pelkästään johtokunnan puheenjohtajan tai johtokunnan jäsenten nimitysmenettely ja pankkivaltuuston rooli siinä. Täällä on aika monissa puheenvuoroissa toivottu pankkivaltuustolle ja sitä kautta eduskunnalle vahvempaa roolia, ja kun eräällä tavalla ehkä tämä keskustelu toimii nyt jonkinlaisena lähetekeskusteluna jatkovalmisteluun, niin tulin tänne toisen kerran sen vuoksi, että vaikka olen asiasta aiemminkin puhunut, niin muutama sana siitä, millä tavalla pankkivaltuuston roolia voisi poliittisesti ja parlamentaarisesti vielä vahvistaa.

EU:n perussopimuksen mukaan Suomen Pankki on osa keskuspankkijärjestelmää. Se ei ole Ekp:n sivukonttori, vaan kansalliset pankit yhdessä muodostavat, omistavat, Ekp:n. Tämä asetelma on näinpäin, ei toisin päin, niin kuin ed. Pulliainen totesi.

Mitä tulee riippumattomuuteen, joka on hyvin tarkasti määritelty, Suomen Pankin pankkivaltuutetuthan eivät voi antaa eikä edes johtokunnan jäsenet voi antaa ohjeistusta pääjohtajalle hänen esiintyessään Euroopan keskuspankkineuvostossa. Sen vuoksi, vaikka tällaista suoraa ohjeistusta ei olekaan mahdollista antaa, on hyvin keskeistä se, minkälaisia keskusteluja käydään johtokunnan ja pankkivaltuuston välillä Suomen Pankissa. Tällä hetkellähän tilanne on se, että pankkivaltuustossa on edustettuna kolme eduskuntapuoluetta.

Kun uudistusta tehdään ja pitemmällä aikavälillä aikaa vaativaa tarkastelua siitä, millä tavalla lainsäädäntöä olisi ehkä muutettava, niin haluaisin jatkaa keskustelua toteamalla, että Suomen Pankin pankkivaltuustolla on vähän samanlainen rooli kuin suurella valiokunnalla eduskunnassa. Suurelle valiokunnalle on sälytetty, annettu, muita valiokuntia erikoisempi tehtävä. Se käsittelee EU-asioita koko eduskunnan nimissä ja evästää ja ottaa kantaa suhteessa hallituksen linjauksiin koko eduskunnan mandaatilla. Ottaessaan osaa keskusteluun rahapolitiikasta ja Euroopan keskuspankkipolitiikasta pankkivaltuustolla on vähän samanlainen rooli juuri tämän tiukan riippumattomuus-käsitteen alla.

Olisikin syytä, kun uudistuksia mietitään, arvioida sitä, olisiko löydettävissä menettelytapa, muoto, jolla pankkivaltuustosta voitaisiin saada enemmän ja laajemmin koko eduskuntaa edustava. Sen ei tarvitse merkitä silloin pankkivaltuuston koon laajentamista; muitakin vaihtoehtoja on. Tämä on varmasti vaikea poliittinen kysymys, mutta kun arvioidaan, millä tavalla pankkivaltuuston rooli on jo nyt muuttunut ja millä tavalla se jatkossa tulee ehkä muuttumaan suhteessa myöskin Rahoitustarkastukseen jne., kyllä toivoisin, että löydettäisiin muoto, jossa siellä olisi edustettuna useampi eduskuntapuolue kuin tällä hetkellä on.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä Eduskunnan pankkivaltuuston kertomukseen liittyvä keskustelu on varmasti paikallaan koko eduskunnalle, ettei tähän jää sellainen tunne, että keskusteluun osallistuvat vain pankkivaltuutetut ja talousvaliokunnassa tätä mietintöä käsitelleet kansanedustajat, koska viime kädessähän on kysymys nimenomaan Suomen Pankin ja eduskunnan välisen yhteyden selkiyttämisestä. Tämän vuoksi minusta tämä lausumaesitys ed. Kuosmasen tekemällä täydennyksellä on erittäin perusteltu, koska kysymys on nimenomaan siitä, ottaako eduskunta eduskunnalle kuuluvan vastuun.

On minusta perusteltua kysyä, tarvitseeko edes Suomen Pankin johtokunnan pääjohtajan valinta jotain eduskunnan ulkopuolista elintä. Eikö ole paikallaan pohtia sitä, että eduskunta kokonaisuutena valitsee pääjohtajan, sen jälkeen pankkivaltuuskunta valtuutetaan nimeämään muut johtokunnan jäsenet? Silloin vastuu tästä kokonaisuudesta on nimenomaan eduskunnalla. Se ehkä omalta osaltaan myös vahvistaisi sitä mielenkiintoa, mitä Euroopan unionin talouspolitiikan yhteistyössä vaaditaan entistä enemmän myös kaikilta kansanedustajilta.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En ihan ymmärtänyt ed. Karjulan pohdintaa sikäli, että ed. Kuosmasen tekemällä muutosesityksellä olisi vaikutusta siis siihen, kuka päättää tai kuka on päättämättä varsinaisista nimityksistä. Ed. Kuosmasen esitys, jos minä nyt oikein kuulin, koskee ainoastaan ponnen loppuosaa eli kolmatta osaa, jossa on kysymys aikatauluista eli siitä, onko "lainmuutos" saatettava voimaan vai "lainmuutokset".

Olen mielenkiinnolla kuunnellut tätä keskustelua, ja talousvaliokunnan johtoajatus, pääasia, on edelleen niin kuin se on. Se on erittäin hyvä asia, koska se on harkittu ja sillä tulee olemaan merkitystä. Aikataulut ovat aikatauluja, ja voidaan toki tietysti harkita, mikä se on, mutta tietysti toivoisi, kun talousvaliokunnassa jäsenet ovat olleet paikalla, että he pysyisivät alkuperäisissä esityksissään, mutta, totta kai, harkinnan paikka on.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan toimielimenä talousvaliokunta pitää yhteyttä Suomen Pankkiin, ja ed. Karjulalle totean, että Suomen Pankin ja talousvaliokunnan eli näin ollen eduskunnan välit ovat erittäin hyvät. Tähän asiaan ei mitään erityistä selkeytystä tarvita. Erityinen ongelma on juuri se, kuinka nimitetään ne toimijat, jotka Suomen Pankissa toimivat ja käyvät aikanaan keskustelua ja pitävät yhteyttä eduskuntaan ja joihin eduskunta pitää yhteyttä.

Suomen Pankin johtajanimitykset saivat viime syksynä varsin farssinomaisia piirteitä, ja tämän toisen näytöksen jälkeen talousvaliokunnassa käytiin laaja asiantuntijakuuleminen. Kuultiin pankkivaltuuston varapuheenjohtajaa kansanedustaja Puistoa, pääjohtaja Vanhalaa ja ministeri Siimestä. Tämän kuulemisen jälkeen talousvaliokunnassa tultiin varsin vakuuttuneiksi siitä, että asiantilaan on saatava muutos. Nyt tänään käsittelyssä oleva talousvaliokunnan lausuma on juuri seurausta siitä keskustelusta.

Edelleen kummeksun ed. Kalliomäen kannanottoja aikataulun suhteen. Ei tämä voi olla hallitukselle niin vaikea asia, etteikö hallitus kykene tästä aikaansaamaan lainmuutosesitystä. Talousvaliokunta on jo omassa asiantuntijakuulemisessaan päässyt varsin selkeille vesille siitä, minkälainen tämän järjestelmän pitäisi olla. Hallituksen pitääkin kirjoittaaa asialle vain perustelut.

Mika  Lintilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan lausumaehdotusta on nyt täällä tulkittu, ja yleensä, kun puhutaan lain tulkinnasta, voi sanoa, että silloin käsitellään lain henkeä. Kyllä lausumaehdotuksen henki oli valiokunnassa hyvin yksimielinen, kuten valiokunnan puheenjohtaja on täällä sanonut.

Se, mikä muutti nyt koko asetelmaa, oli sosialidemokraattien ryhmän puheenjohtajan Kalliomäen tulkinta tästä, joka meni vastoin valiokunnassa ollutta henkeä. Kyllä tällä on minun mielestäni ihan selkeä vaikutus siihen, että ed. Kuosmasen tekemä muutos tulee olemaan tarpeellinen, koska on havaittavissa, että tulkinta sosialidemokraattisessa ryhmässä ei ollut yksimielinen, toisin kuin valiokunnassa henki oli.

Kalervo Kummola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minä oli pyytänyt alun perin vastauspuheenvuoron, mutta kun en sitä saanut, niin nyt varsinainen puheenvuoro.

On ikävää, että tässä ruvettiin hiuksia halkomaan tekstin sanamuodosta, koska yhtä hyvin voitaisiin tulkita, että se viimeinen lause tarkoittaa sekä ensimmäistä että toista kappaletta. Näin nyt ed. Kalliomäki haluaa tätä tulkita.

Toisaalta minusta aikataulun ei pitäisi olla minkään näköinen ongelma: Mitä pikemmin, sitä parempi. Suomalainen poliittinen järjestelmä ei kestä kolmatta samanlaista näytelmää kahden vuoden sisällä, mitä kaksi on nähty jo. Sen takia tämä aikataulu mielestäni on hyvinkin kohtuullinen. Varmasti malleja löytyy muutamassa viikossa, miten tämä asia jatkossa hoidetaan.

Vastauspuheenvuoro oli alun perin pyydetty ed. Uotilan puheenvuorolle, kun hän kaipasi laajempaa edustusta pankkivaltuustoon. Olen ihan samaa mieltä, mutta kyllä siellä enemmän puolueita on nytkin edustettuna kuin kolme, ed. Uotila, vai oletteko jo laskenut, että vasemmisto on yksi puolue?

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Jatkoksi ed. Kummolalle: Minäkin vähän kummeksuin ed. Uotilan puheenvuoroa, ensinnäkin siltä osin, että hän laski sinne vain kolme puoluetta mukaan. Olen perinteisen Elon laskuopin mukaan saanut ainakin tähän mennessä sinne neljä.

Mutta kun talousvaliokunnalla on näinkin iso rooli kuin tässä keskustelussa on paljastunut, tuntuisi vähän kummalliselta rakentaa sellaista järjestelmää, jossa on aktiivinen talousvaliokunta Suomen Pankin päällä plus jotenkin vielä laveampi ja laajempi pankkivaltuusto kuin nyt on. Minusta se on yliorganisointia ja tietynlaista poliittisen tasapainoilun ylimitoittamista, oikeastaan juuri sellaista toimintaa, mitä tässä keskustelussa on yritetty karttaa.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Myönnän toki, että se kolme oli lukihäiriö; tarkoitin tietysti neljää.

Mutta mitä tulee asiaan, tilanne on muuttunut. Ennen Suomen Pankin johtokunta oli selvästi poliittinen elin, jossa oli poliittisten puolueiden niin sanotut nimitykset päällä. Siellä tehtiin poliittista harkintaa ja johdettiin rahapolitiikkaa tehden poliittisia päätöksiä sillä tasolla.

Nyt johtokunnasta on tullut entistä selkeämmin asiantuntijaelin, ammattijohtajista muodostuva johtokunta, ja silloin kun ajatellaan parlamentin roolia, poliittista keskustelua, pankkivaltuuston rooli kasvaa. Kun pankkivaltuuston rooli tässä kasvaa, minä kannan kyllä aidosti huolta siitä, että viime vuosina sieltä on esimerkiksi niinkin merkittävien puolueiden kuin Rkp:n ja vihreiden edustus puuttunut siitä keskustelusta, jossa on kuitenkin ainakin välillisesti puhuttu Euroopan keskuspankin rahapolitiikasta, Suomen talouspolitiikasta jne. Kyllä minä hakisin laajempaa parlamentarismia tälle tasolle.

Leena Luhtanen /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta on ollut hyvin tärkeää se, että tässä keskustelussa on oltu yhtä mieltä siitä, mikä on kiireellinen muutos, eli pankkivaltuusto päättää sitovasti Suomen Pankin johtokunnan jäsenten määrästä laissa säädetyn enimmäismäärän puitteissa. Se pitää käynnistää välittömästi, sillä on konkreettisia seurauksia. Täällä on käytetty, niin kuin odottaa sopikin, aivan odotetusti tästä nimittämismenettelystä monenlaisia puheenvuoroja. Uskonpa näin, että valiokunta oli siinä aivan oikeassa, että emme tämän kummemmin evästäneet tulevaa valmistelutyötä sen suhteen, mikä tulee olemaan lopullinen laki. Se laki tullee kuitenkin taas talousvaliokuntaan, ja meillä on tilaisuus sitten siitä sanoa mielipiteemme.

Ainoa asia on aikataulu, josta eriävään mielipiteeseen viitaten voi todeta, että se oli jo talousvaliokunnassa keskustelun alainen asia. Totean, että aikataulukysymykset ovat aikataulukysymyksiä, ja uskon, ettei yksikään valmistelutaho, tässä tapauksessa hallitus, ehkä Johannes Koskisen perustuslain toimivuutta selvittävä toimikunta, tee eduskunnalle järjettömiä ehdotuksia. Tässä tietysti voi luottaa aika pitkälti valtioneuvostoon, ja eduskunta on minusta jo mietinnössä sanonut aika selkeästi kaikkine tulkintoineen kannanottonsa myös tästä asiasta.

Esko Helle /vas:

Arvoisa puhemies! Täydennyksenä ed. Uotilan puheenvuoroon totean, että se niin sanottu asiantuntijajohtokunta tekee edelleen myös poliittisia päätöksiä. Ne ovat päätöksiä, jotka vaikuttavat yhteiskuntaan. Ne ovat täysin poliittisia päätöksiä nekin. Se, että heidän asiantuntemuksensa ei tällä hetkellä kata tätä poliittista kenttää, on taas miinus sille johtokunnalle, ja sen takia tarvitaan juuri pankkivaltuustoa ja sen keskusteluja.

Lisäksi toteaisin tästä asiasta eli lähinnä johtokunnan valintatavasta, että mielestäni eduskunnassa selkeä enemmistö on sitä mieltä perustuslain hengen mukaisesti, että presidentin asia ei ole nimittää näitä johtokunnan jäseniä. Oletan, että tässä keskustelussa, jota valitettavasti en kokonaisuudessaan ole kyennyt seuraamaan, on esiintynyt sen sävyistä ajattelua myös, että haluttaisiin ylläpitää nykyinen järjestelmä, mutta en ole toisaalta kuullut ihan selvästi perusteluja siihen suuntaan. Toisin sanoen ne tahot, jotka haluavat nykyisen järjestelmän jatkuvan, eivät tässä keskustelussa uskalla ottaa kantaa suoraan, vaan menevät ehkä näitten erilaisten tulkintojen taakse ja olettavat, että valtioneuvosto ei tämäntapaista esitystä tule tekemään. Oletan myös, että valtioneuvosto ei hevin tätä esitystä tee, ellei eduskunnasta ole selkeä paine, koska se muutos veisi myös valtioneuvostolta vaikutusvaltaa ja mahdollisuuksia hoitaa asioita Suomen Pankin nimitysten suhteen oman tahtonsa mukaisesti. Eli eduskunnan pitäisi olla hyvin selkeä tässä ja ilmaista tahtonsa selkeästi.

Keskustelu päättyy.