Täysistunnon pöytäkirja 83/2002 vp

PTK 83/2002 vp

83. MAANANTAINA 17. KESÄKUUTA 2002 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

15) Hallituksen esitys laiksi vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta

 

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttaminen. Perustelu, miksi sitä tulee muuttaa, on Snellman-korkeakoulun, lähinnä sen opettajankoulutuksen, asema, sen epävirallisuus ja taloudellinen tilanne. Tämä löytyy hallituksen esityksen perusteluista. Niinpä nyt hallitus ehdottaa, että Snellman-korkeakoulua koskeva rahoitusperusta sisällytetään vapaan sivistystyön lainsäädäntöön.

Nimenomaan on kysymys rahoituksesta, rahoitusperustan turvaamisesta. Se on itselleni se yksi kysymys, miten tässä yhteydessä vapaan sivistystyön lain rahoituksesta otetaan Snellman-korkeakoululle, nimenomaan sille koulutusmuodolle, joka ei mielestäni täytä perinteisen vapaan sivistystyön koulutuksen kriteeriä, vaikkakin hallituksen perusteluissa vedotaan, että se sitä olisi. Täällä sanotaan — minkä sivistysvaliokunnan mietintökin on kirjannut — että Snellman-korkeakoulun rahoituksellinen asema voidaan vakiinnuttaa. Se perustellaan mietinnössä näin: "Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että Snellman-korkeakoulussa tapahtuvan opiskelun yhteiseksi tavoitteeksi on määritelty perustan luominen ihmisen kokonaisvaltaiselle sivistykselle ja elinikäiselle kehitykselle sekä ihmisen herättäminen aktiiviseksi opiskeluprosessissa samoin kuin tiedostamaan mahdollisuutensa itsensä kasvattajana." Eli inhimilliseen ihmisen kasvuun liittyviä asioita nämä ovat, ja näin varmasti voidaan perustella, että silloin, kun vapaasta sivistystyöstä puhutaan, kysymys on ihmisen kasvusta ja elinikäisestä, nimenomaan elinikäisestä, oppimisesta ja hyvin laajaan kansalaisdemokratiaan ja kansalaisyhteiskunnan ideaan perustuvasta koulutuspolitiikasta, koulutuksesta.

Näen kuitenkin, että tässä perustelussa on joko tietoisesti tai tiedostamatta jätetty ulkopuolelle se, että nyt on kuitenkin kysymys opettajankoulutuksesta, Snellman-korkeakoulun opettajankoulutuksesta, jota se toteuttaa, että saadaan opettajia nimenomaan peruskouluina toimiviin steinerkouluihin, steinerpedagogiikan mukaista opetusta antaviin kouluihin. Tässä samalla on kysyttävä, ollaanko luomassa rinnakkaisopettajankoulutusjärjestelmää tai rakennetta jotenkin muuttamassa, onko tämä ehkä alku jollekin. Nyt on kysymys rahoituksesta, mutta mitä mahdollisesti jatkossa tämän koulutuksen yhteydessä toteutetaan, mahdollisesti laajennusta jne.

Erityisesti oma perusteluni sille, että en voi hallituksen esitystä hyväksyä, on tämä periaatteellinen, että vapaan sivistystyön lain sisälle istutetaan yksi oppilaitos, koulutusyksikkö, ja se on vielä valiokuntakäsittelyn myötä saanut pykälään selkeän, voi sanoa, korvamerkityn aseman, joka on ainutkertainen ja sulkee silloin pois muut. Valiokuntahan lisäsi 2 §:ään uuden momentin: "Tätä lakia sovelletaan lisäksi Snellman-korkeakoulun ylläpitäjälle lain 4 §:n nojalla myönnetyn oppilaitoksen ylläpitämisluvan mukaiseen toimintaan." Hallituksen esityksessä nimenomaan perusteltiin, että ei ole hyvä lakipykäliin sisällyttää tätä yksittäistä korkeakoulun nimeä. Täällä sanotaan näin: "Koska laissa ei ole tarkoituksenmukaista mainita nimeltä vain yhtä oppilaitosta, ehdotetaan pykälään sisällytettäväksi maininta muusta vapaan sivistystyön oppilaitoksesta." Tämä oli hallituksen esitys.

Tietenkin sekin oli avoin, ja sitä, mitä muuta oppilaitosta tarkoitetaan, ei nimetty, mutta tietysti voisi ajatella, että muuta oppilaitosta, joka toteuttaa vapaan sivistystyön lain tavoitteiden mukaista koulutusta. Silloin tämä olisi vallan hyvin hyväksyttävissä, jos se koulutus olisi vapaan sivistystyön lain perinteistä, sitä, mitä me ymmärrämme kansalaisyhteiskunnan ja tämmöisen laajan demokratiaankin perustuvan hallintomenettelyn mukaan toteutettavaksi kaiken kaikkiaan. Mutta mielestäni tässä on nyt tarkoituksella haluttu yhdelle oppilaitokselle antaa tämä sinetti, korvamerkitty, istutettu osa. Tämä on se ensimmäinen, mitä en pysty hyväksymään.

Arvoisa puhemies! Opettajankoulutushan meillä on sivistysvaliokunnassa ja myös tässä salissa ollut moneen kertaan keskustelussa, opettajankoulutuksen kehittäminen sisällöllisesti ennen kaikkea ja myös resursseina. Olisin halunnut nähdä, että tässä yhteydessä, kun puhutaan Snellman-korkeakoulun opettajankoulutuksesta, olisi voitu tätäkin arvioida ja mahdollisesti kysyä, keskustella, arvioida sitä, mitkä ovat ne muodot, millä tavalla sitä koulutusta kaiken kaikkiaan kehitetään, onko se jatko-, täydennys-, lisäkoulutuksen muodossa eikä, niin kuin se nyt on, peruskoulutuksena, että ylioppilaat suoraan menevät saamaan sinne sen perusopettajankoulutukseen liittyvän opetuksen.

Sitten toinen on tietysti, että kysymys on rahoituslaista, hallituksen esityksestä rahoitukseksi. Sivistysvaliokunnassa tämä oli yhtenä semmoisena erittäin tärkeänä keskusteluna, että tämä ei saisi vähentää, heikentää, huonontaa, vapaan sivistystyön muiden toimijoiden rahoitusta. Niinpä sivistysvaliokunnassa tehtiin lausumaehdotus, joka kuuluu: "Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että Snellman-korkeakoulun rahoitusperustan sisällyttäminen vapaan sivistystyön lainsäädäntöön ei vähennä kansalaisopistojen, kansanopistojen, opintokeskusten, liikunnan koulutuskeskusten ja kesäyliopiston valtionrahoitusta." Tämä on siis lausumaehdotus, että se ei sitä vähennä, mutta asiantuntijoilta saimme sivistysvaliokunnassa kuulla sen, että jo tältä vuodelta tätä rahoitusperustaa on heikennetty. Eli kun näitä laskelmia on tehty, niin perinteisten vapaan sivistystyön piirissä toimijoiden keskuudessa on suuri huoli siitä, että kun toimijoita tulee lisää, tuleeko rahaa lisää. Eli nyt yksikköhinnat laskevat, mutta kustannukset kuitenkin koko ajan nousevat jne. Niinpä en näe, että tämä on riittävä lausumaehdotus.

Arvoisa puhemies! Ehdotankin, että tämän sivistysvaliokunnan mietintöön sisältyvän lausumaehdotuksen sijasta hyväksyttäisiin lausumaehdotus, joka on nimelläni pöydille jaettu ja joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että vapaan sivistystyön rahoituksen piiriin sisällytetään vain vapaan sivistystyön ehdot täyttävää koulutusta." Meillä oli parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä, joka käsitteli myös tätä vapaata sivistystyötä, ja ne työryhmät, jotka ovat työskennelleet sen jälkeen, eivät ole vielä saaneet työtänsä valmiiksi. Senkin vuoksi tämä kokonaisuus olisi pitänyt jättää myöhemmäksi ja arvioida koko vapaan sivistystyön alue silloin, kun nämä työryhmät saavat työnsä valmiiksi.

Arvoisa puhemies! Jos nyt tämä esittämäni lausumaehdotus ei tule hyväksytyksi äänestyksessä, niin ehdotan tämän lakiehdotuksen hylkäämistä.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on jo lain ykköskäsittelyn yhteydessä käyty pitkä ja perusteellinenkin keskustelu kyseisestä laista. Itselläni ei ollut siihen tilaisuutta osallistua siinä vaiheessa, joten haluan oman käsitykseni myös sivistysvaliokunnan jäsenenä kakkoskäsittelyn yhteydessä tuoda esiin.

Heti alussa, kun tämän lain sain käsiini, suhtauduin siihen hyvin varauksellisesti. Ehkä ensi lukemalta olin huolissani rahoituspuolesta, mikä on ongelmana, mutta valiokuntakäsittelyn yhteydessä tieto lisääntyi ja syventyi. Kun lakiesityksen muutkin perusteelliset ongelmat tulivat erittäin hyvin tietoon sivistysvaliokunnalle, lähtikin käyntiin mietintä siitä, pitäisikö tämä laki kokonaan hylätä, löytyisikö jokin muu keino, millä Snellman-korkeakoulun asema järjestettäisiin, vai muutetaanko olennaisella tavalla tätä lakia, koska jo aika varhaisessa vaiheessa ainakin itselleni ja, minusta tuntuu, koko valiokunnalle oli hyvin selvää, että hallituksen esittämässä muodossa missään tapauksessa tätä lakiesitystä ei olisi voinut hyväksyä. Nyt tässä on monien monien keskustelujen ja monien selvittelyjen ja kaiken mahdollisen jälkeen päädytty sellaiseen kompromissiin, että sivistysvaliokunta on ihan olennaisella tavalla muuttanut pykälää ja sitä kautta myös lain sisältö on tullut jollakin tavalla muutetuksi. Mutta edelleen, arvoisa puhemies, se todettakoon, henkilökohtainen suhtautuminen tähän on kriittinen. Mielestäni nyt korjattuna tämä lakiesitys on hyväksyttävissä niin sanotusti rimaa hipoen.

Suurin periaatteellinen ongelma, mikä hallituksen esityksessä oli, oli nimenomaan se, että hallitus esitti vapaan sivistystyön lain avaamista niin, että muiden erityisten syiden perusteella joitain muita kuin perinteisiä vapaan sivistystyön oppilaitoksia voitaisiin hyväksyä vapaan sivistystyön lain piiriin. Tämä kirjaus sinänsä on varsin ongelmallinen. Nimittäin sehän olisi tarkoittanut sitä, että olisi syntynyt yleinen kaatoluokka niinkin arvokkaasta ja tärkeästä asiasta kuin vapaasta sivistystyöstä, johon pikkuhiljaa olisi voitu laittaa kaiken maailman toiminta, mikä vain jollain erityisellä syyllä olisi perusteltavissa, kyseiseen lakiin. Ei tietenkään missään tapauksessa tullut kyseeseen, että näin olisi voitu menetellä. Mielestäni jo se, että tällaista ylipäätään esitetään, on hivenen harmillista, sillä mielestäni se heikentää vapaan sivistystyön asemaa, jos olemme valmiita avaamaan näkemyksen vapaan sivistystyön olemuksesta ja merkityksestä ja heittelemään sinne toimintaa, joka välttämättä ei täytä vapaan sivistystyön kriteerejä.

Valiokunta on muuttanut kyseisen pykälän niin, että "lakia sovelletaan lisäksi Snellman-korkeakoulun ylläpitäjälle lain 4 §:n nojalla myönnetyn oppilaitoksen ylläpitämisluvan mukaiseen toimintaan". Vaikeasti sanottu kapulakielellä, mutta juridisesti se tarkoittaa juuri sitä, että enää ei tällaista yleistä kaatoluokkapykälää ole olemassakaan, ei ole olemassa sellaista erityistä syytä, että voitaisiin ottaa mitä tahansa oppilaitoksia, vaan tässä tapauksessa määritellään, että vain tämä yksi uusi oppilaitos tulee lain piiriin. Tietenkin edelleen tasa-arvon kannalta se on siinä mielessä ongelmallista, että jos jatkossa tulee muita halukkaita, sitten voidaan vedota siihen ja kysyä, miksi yksi otettiin tähän eikä muita. Tämä on juuri se, miksi sanon "rimaa hipoen"; rima heiluu, kas kun ei tipu. Joka tapauksessa sen takia tämä oli hyväksyttävissä, koska jollakin tavalla tämä täytyi hoitaa.

Tavallaan voisi sanoa, että oikeastaan se, mikä minusta oli mielenkiintoista, oli se, että kun hallituksen esityksessä sanottiin, että erityinen syy on kirjaus, mutta siitä huolimatta ei ole tarkoitus tietenkään tuoda muita oppilaitoksia. Ainakaan itse en tullut vakuuttuneeksi valiokuntakäsittelyn yhteydessä, että se, että kellään ei ollut tarkoitus tuoda uusia oppilaitoksia, olisi mikään vakaa perustelu sille, että eduskunta voisi sitten huokaista, että hyvä juttu näin, hyväksytään pykälä, tiedämme jatkossa, että tarkoitus ei ole näin toimia. Nyt sitten kyseinen sivistysvaliokunnan uusi pykälä tämän asian ikään kuin niin sanotusti vakauttaa.

Sitten, arvoisa puhemies, toinen ongelma, mikä tässä laissa on, hyvin periaatteellinen myöskin, mistä keskusteltiin ykköskäsittelyssä aika ansiokkaasti ja aika pitkään, oli juuri tämä, että tällä vahvistetaan sitä, että opettajankoulutusjärjestelmään tulee ikään kuin rinnakkainen järjestelmä. Se, mikä ainakin meillä sosialidemokraateilla puhutti hyvin paljon, oli se, että steinerpedagogiikan opetuksessa Snellman-korkeakoulun opetus on ollut maksullista. Me emme halua antaa missään nimessä sellaista signaalia tähän yhteiskuntaan, että jollakin tavalla avaisimme opettajankoulutuksen tai minkä tahansa yliopistokoulutuksen tai minkään muunkaan koulutuksen maksullisuutta, että tämä tulisi yhtään sen hyväksyttävämmäksi kuin tänä päivänä on. Tämä periaatteellinen keskustelu käytiin myös mielestäni ihan hyvällä tavalla ykköskäsittelyn yhteydessä tässä salissa.

Kolmas tärkeä seikka, ei ehkä niin periaatteellinen mutta hyvin käytännöllinen ja mielettömän tärkeä seikka, mikä laissa oli ongelmallinen, oli rahoituskuvio. Vapaan sivistystyön toimijoilla on ollut kovia aikoja, ja varmasti rahaa tarvittaisiin. Eikä välttämättä ole kauhean hieno asia, jos laki avataan ja otetaan uusia toimijoita mukaan. Ed. Rauhala puhui siitä, että opettajankoulutus ei välttämättä ole vapaan sivistystyön toimintaa, ja sanoi, että tämä on joko tiedostaen tai tiedostamatta jätetty tästä ulos. Mielestäni koko ajan, kun valiokunnassa keskusteltiin, tiedostettiin, että ongelma tässä on juuri se, että opettajankoulutus ei täytä vapaan sivistystyön muotoja. Koska näin on, että se ei täytä, on aika ongelmallista, että se tulee jakamaan näitä rahoja. Tämän sivistysvaliokunta on hoitanut niin, että edellytetään sitä, että tämä ei saa heikentää muun vapaan sivistystyön toimijoiden, kansalaisopistojen, kansanopistojen, opintokeskusten, liikunnan koulutuskeskusten ja kesäyliopistojen, valtionrahoitusta. Tämän on oltava ehdoton edellytys. Me katsomme sitten ensi syksynä, kun budjettikäsittelyä käymme, hyvin tarkkaan, että nämä resurssit eivät sentilläkään heikenny, vaan päinvastoin niitä pitäisi vahvistaa.

Meillähän on edessämme valtavia haasteita niin aikuiskoulutuksen kuin vapaan sivistystyön suuntaan. Meillähän on tehty kova valmistelutyö parlamentaarisessa aikuiskoulutustyöryhmässä, jossa esitetään merkittäviä resurssilisäyksiä niin ammatilliseen aikuiskoulutukseen kuin vapaaseen sivistystyöhön. Molempien asemaa halutaan vahvistaa. Pikemminkin jatkossa tulevaisuuden paineet ovat nimenomaan siihen suuntaan, että vapaan sivistystyön toimijoiden resursseja on vahvistettava perusteena demokratia, kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen, kansalaisen tietoyhteiskuntataitojen vahvistaminen, osallisuus yhteiskuntaan. Tämän arvokkaampia perusteluja ei muuten voi ollakaan, ja juuri tämän vuoksi paine siihen, että vapaan sivistystyön resurssit nimenomaan mieluiten nousevat kuin laskevat, on valtava, ja on hyvin ikävää, jos käytännössä sitten jokin tämänsorttinen laki tosiasiassa niitä resursseja alkaa heikentää.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä nyt ehkä suurimmat mielessäni olevat asiat. Kuten sanottu, rimaa hipoen mennään. Olisin toivonut, että tähän olisi löydetty toinen ratkaisu, millä tämä Snellman-korkeakoulun asema olisi hoidettu, mutta näillä selvityksillä, mitkä tähän mennessä olemme saaneet, tämä sitten tuntui olevan ehkä se käytännöllisesti paras tapa, vaikka mielestäni sana "paras" on vähän ongelmallinen tämän lain yhteydessä.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva laki Snellman-korkeakoulun vakiinnuttamisesta muun muassa opettajankoulutukseen kuuluu sarjaan hässäkkälait. Sellainen adjektiivi tuli mieleen, kun tätä lakia käsittelimme. Monikaan ei varmasti oivalla, kuinka isosta asiasta loppujen lopulta on kysymys. (Ed. Kekkonen: Onko hässäkkä adjektiivi?) — Tässä tapauksessa kyllä; hässäkällinenkin käy ihan hyvin. — Monet ihmiset kentällä ovat havainneet kyllä tämän lain vaikutukset pitkälle tulevaisuuteen, mutta en ole valiokunnan jäsenten keskuudessa ihan varma vielä tästä. Ehkäpä ennen tätä äänestystä vielä loppujenkin silmät avautuvat tästä asiasta. (Ed. Viitanen: Keskusta kuitenkin hyväksyy tämän?) — Odotetaan loppuun puheenvuoro, niin kuullaan, mitä asioita tähän liittyy.

Käsittelyssä oleva laki rahoituksen vakiinnuttamisesta, niin kuin sen voi ymmärtää, avaa koulutuksen alalla monia periaatteellisia kysymyksiä, ei vain taloudellisia. Yksi — eikä vähiten merkittävä — on opettajankoulutuksen avaaminen muulle kuin julkisen vallan toteuttamalle taholle. En näe esteitä sille, että kukin hallitus aikanaan avaa jonkin uuden opettajankoulutusyksikön sen jälkeen, kun tämä laki on hyväksytty, ja nimenomaan mieleisensä opettajankoulutuksen yksikön. Enemmistöpäätöksellä kun näitä lakeja hyväksytään, niin tämä on aina mahdollista, toisin kuin ed. Viitanen tässä edellä kertoi. Mielenkiintoista on se, että samalla kun taistellaan opettajankoulutuksen taloudellisten resurssien lisäämisestä ja sisällöllisestä kehittämisestä, meillä on voimavaroja luoda uusi yksikkö ja lisätä sinne voimavaroja ennemmin kuin lisätä niitä nyt jo voimassa olevaan yleisesti hyväksyttyyn opettajankoulutukseen. Tämä tarve on ilmiselvästi olemassa, kuten olemme valiokunnassa asiasta asiantuntijoita kuulleet.

Nyt sitten puutunkin muutamiin periaatteellisiin kysymyksiin, jotka ovat tulleet asiantuntijakuulemisessa esille.

Ihan yksiselitteinen kanta on ollut se, että Snellman-korkeakoulun erityistehtävät eivät täytä vapaan sivistystyön kriteereitä eivätkä myöskään vapaan sivistystyön tehtäväkokonaisuutta. Niinikään on mainittu, että lainsäädännön tulee luoda perusteet ja tehtävät, joiden pohjalta kaikkia alan toimijoita ja sinne hakeutuvia tarkastellaan yhtäläisesti ja tasavertaisesti. Tässä ei nähdäkseni näin ole tapahtunut, koska meillä on monia ja lukuisia tietoja siitä, että muutkin tällaiset yksiköt ovat olleet kiinnostuneita kyseisistä tehtävistä.

Lain avaaminen yksittäisen oppilaitoksen takia on mielestäni kyseenalaista lisäksi sen vuoksi, että yhteys vapaaseen sivistystyöhön on kiistanalainen. Täytyy muistaa se, että Snellman-korkeakoululla on tällä hetkellä Opetushallituksen erillinen lupa eikä koulutusta voi määritellä korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetussa asetuksessa. Siksi mietinkin hallituksen esityksessä olevaa asian valmisteluun liittyvää perustelua. Täällä sanotaan näin, että kun hallitus on käynyt eri vaihtoehtoja läpi, se on tullut siihen tulokseen, että "parhaiten Snellman-korkeakoulun aseman järjestäminen julkisen valvonnan alaiseksi oppilaitokseksi olisi hoidettavissa vapaasta sivistystyöstä annetun lain piirissä. Snellman-korkeakoulun tehtävä ja erityispiirteet voidaan määritellä ylläpitämisluvassa". Tässä kohdassa mietin sitä, että nämä määritelmät voisi tulkita hyvinkin väljiksi.

Jos keskustelemme taloudellisesta puolesta, niin tietona on annettu meille se, että tämän vuoden opiskelijaviikkokiintiöistä on jäänyt jakamatta yhteensä 2 250 opiskelijaviikkoa. Tälle on laskettu oma rahallinen arvonsakin, mutta koska samanaikaisesti on puhuttu myös harkinnanvaraisista avustuksista ja siitä, mitkä ovat vuokrakustannuksen merkitykset eri kansanopistoilla ja taas Snellman-korkeakoululla huomioiden myöskin internaattikulut, niin lopputulema on se, että nämä valtionosuusmääritteet on päätetty määritellä asetuksilla, joista saamme myöhemmin tarkempaa tietoa.

Joka tapauksessa en pidä oikeana sitä, että nyt toimivilta kansanopistoilta, jotka toimivat yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan, otetaan rahoitusta tällaiseen erillisen korkeakoulun perustamiseen tai sen rahoituksen vakiinnuttamiseen. Lisäksi en ymmärrä sitä, että täällä on tullut paljon kriittisiä puheenvuoroja asiasta, mutta kuitenkin tämä asia viedään läpi ja laki hyväksytään.

Ed. Rauhalan tekemä lausuma sisältää mielestäni juuri nämä oleelliset seikat, miksi tätä vapaan sivistystyön rahoituspohjaa olisi tarkasteltava uudelleen ja erityisesti määriteltävä ne kriteerit, minkä tyyppisiä oppilaitoksia vapaan sivistystyön sisällä voi toimia. Edelleen korostan sitä, että asiantuntijat eivät ole nähneet Snellman-korkeakoulua tällaiseksi. Näillä tietopohjilla kannatan ed. Rauhalan tekemää ehdotusta.

Pia  Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin, mitä tulee sivistysvaliokunnan tekemään pykälään, vastaisuudessahan tämä tarkoittaa, että jos halutaan joitain uusia tuoda vapaan sivistystyön lakiin mukaan, ne tulevat eduskunnan kautta, koska hallituksen alkuperäinen esityshän olisi tarkoittanut sitä, että erityisen syyn löydyttyä se olisi voitu hyväksyä, mutta tässä, jos tulee tällaisia ongelmia, ne tulevat eduskunnan käsiteltäviksi. Kuten sanottu, kritiikkiä tämä laki siitä huolimatta ansaitsee hyvin paljon.

Minua kiinnostaisi tietää, koska itselläni ei ollut mahdollisuutta osallistua sivistysvaliokunnan kokoukseen silloin torstaina, kun täällä mietinnössä on kuitenkin keskusta mukana, mikä on homman nimi, jos näin voisi kysyä.

Sitten ihan sellaista haluaisin kysyä, minkä unohdin puheenvuorossani, kun ed. Rauhala esittää pontta, että jos tämän sisältöinen ponsi hyväksytään ja samaan aikaan kuitenkin hyväksytään tämä lainmuutos, ponsi ja lakihan ovat ristiriidassa, koska tämän lain nojalla juuri näitä, mitä ei saisi rahoittaa, rahoitetaan täältä. (Puhemies koputtaa) Eli eikö pitäisi mieluummin esittää, että laki hylättäisiin, eikä tällaista ponsimuutosta, koska eduskunnan sivistysvaliokunnan ponsihan on hyvä?

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Kerolalla on seuraava vastauspuheenvuoro, ja samalla kysyisin teiltä, kannatitteko sekä ed. Rauhalan pontta että hylkäysehdotusta.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kannatin ed. Rauhalan pontta.

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Viitaselle sanon tässä sen asian, että en ymmärrä, mitä mieltä on siinä, että me kerta toisensa jälkeen ryhdymme miettimään täällä, mitkä ovat vapaan sivistystyön alaisia oppilaitoksia. Eikö yksiselitteisempää olisi se, että toimisimme tällaisella opettajankoulutusperiaatteella, mikä on voimassa, ja jättäisimme muut sitten toimimaan entisillä pohjilla, niin kuin nytkin on toimittu.

Arvoisa rouva puhemies! Jatkan seuraavassa puheenvuorossa.

Leena  Rauhala  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensisijainen esitykseni on ollut hallituksen esityksen hylkääminen, mutta se, että tähän olen tehnyt myös ponnen, johtuu tietysti siitä, mitä seuraavassa käsittelyssä, kun huomenna äänestämme, tapahtuu. Minun ensisijainen näkemykseni on, että tämä tulisi hylätä. Sitten olen varmistanut tämän ponnellakin. Ehkä sanoin tuolla sen. Nämä ovat teknisiä kysymyksiä.

Erityisesti vielä ed. Viitaselle, että tässä kuitenkin annetaan erityisasema, ja kritiikki on kohdistunut siihen, onko kysymys nyt arviosta, että on kyse vapaan sivistystyön tavoitteisiin perustuvasta koulutuksesta. Me annamme yhdelle erityisaseman, ja nyt sitten ikään kuin sanotaan, että seuraaville ei tule tätä samaa, että on ulkopuolella vapaan sivistystyön tavoitteista. (Puhemies koputtaa) Tämä on ristiriitaista, ja sitä en voi hyväksyä.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Viitaselle vastaan keskustan nimien puutteesta vastalauseessa. Kristillisdemokraattien jättämä vastalause, siinä vaiheessa kun se jätettiin, oli vielä keskeneräinen, ja me keskustelimme valiokunnassa asiasta, että emme ole tämän esityksen takana. Halusimme vielä keskustella, mihin muotoon päädymme lain tultua liian pikaisesti päätösvaiheeseen, päädymmekö hylkyyn vai vastalauseen taakse. Olemme siis nyt päätyneet ponnen taakse.

Pia  Viitanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan haluaisin vain todeta, että kun ed. Kerola muun muassa sanoi, että hän ei ymmärrä, mitä mieltä on siinä, että jatkuvasti veivataan näitä lakeja, niin minä voisin sanoa, että olen täsmälleen samaa mieltä. En muuten ymmärrä minäkään. Jos minä äsken kahdeksan minuutin puheenvuorostani käytin tasan sen kahdeksan minuuttia kritiikkiin, käsittäisin, että olemme hyvin lähellä toisiamme näissä mielipiteissä.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämän vuoksi olisinkin odottanut, että sosialidemokraatit olisivat valiokunnassa olleet tämän lain pöydältä poistamisen kannalta, niin kuin tulkitsin puheista. En ymmärrä, miksi tätä asiaa viedään eteenpäin, kun tämä on kaikille vastenmielinen.

Ed. Karpio merkitään läsnä olevaksi.

Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa toimi lukuvuonna 2000—2001 yhteensä 17 steinerkoulua ja 3 steinerpedagogista erityiskoulua. Näissä oli ja on yhteensä noin 4 500 oppilasta ja noin 370—400 opettajaa. Nämä steinerkoulut ovat myös vuonna 1999 voimaan tulleen koulutuslainsäädännön mukaisesti osa koulutusjärjestelmäämme. Näiden tarpeisiin valmistavan opettajankoulutuksen taloudellisten edellytysten ja opettajaksi opiskelevien nykyistä tasavertaisemman aseman järjestäminen asianmukaisella tavalla on kiirehtinyt osaltaan Snellman-korkeakoulun aseman ja talouden järjestämistä nyt käsittelyssä olevan hallituksen esityksen mukaan.

Haluan myös vielä todeta tässä yhteydessä eduskunnan pöytäkirjoihin sen, että korkeakoulujen arviointineuvosto on suorittanut opetusministeriön toimeksiannosta Snellman-korkeakoulun opettajankoulutuksen arvioinnin viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa. Tämän arviointineuvoston mukaan Snellman-korkeakoulun opettajankoulutus tuo koulutusjärjestelmäämme monipuolisuutta. Jotta tätä Snellman-korkeakoulun tuomaa lisää voitaisiin hyödyntää koko koulutusjärjestelmässä, arviointiryhmä suosittelee kanssakäymisen ja vuoropuhelun lisäämistä Snellman-korkeakoulun ja muun opettajankoulutuksen välillä.

Kuulun myöskin itse niihin, jotka vuosien ja vuosikymmenten kokemusten mukaan suhtautuu myönteisesti steinerpedagogiikkaan. Tiedän ne taustaongelmat, jotka liittyvät nimenomaan filosofi Steinerin eräisiin opillisiin näkemyksiin, mutta yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että kanssakäyminen steinerpedagogiikan ja niin sanotun yleisen, normaalin opetuksen välillä on suotavaa ja jopa hyödyllistä. Jotta kanssakäyminen ja kokemusten vaihtaminen koko koulutusjärjestelmää hyödyttävällä tavalla kävisi päinsä, Snellman-korkeakoulun resurssit tulee saattaa arviointityöryhmän mukaan vertailukelpoisiksi muun opettajankoulutuksen kanssa. Kaikki tämä, jonka nyt sanoin, on tärkeää ja merkittävää. Se on osasyy, miksi tätä lakia nyt käsitellään.

Tässä yhteydessä sanon myöskin vapaan sivistystyön kasvattina, kansankorkeakoulun kasvattina, parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän varapuheenjohtajana, että olen itse myöskin suhtautunut kriittisesti siihen tapaan, millä arvokkaan ja tärkeän Snellman-korkeakoulun opettajankoulutus on nyt päädytty järjestämään. Mutta samaan hengenvetoon sanon sen, että sivistysvaliokunta merkittävällä tavalla muutti olennaisen pykälän siten, että siinä mainitaan kunnioittavasti ja arvostavasti Snellman-korkeakoulu mutta poistettiin se mielestäni kyseenalainen muotoilu, joka kuului, että "erityisestä syystä vapaan sivistystyön oppilaitoksena voi toimia myös muu kuin edellä mainittu oppilaitos". Näimme paremmaksi vaihtoehdoksi sanoa reilusti tässä yhteydessä, että tämä lainmuutos koskee vain ja ainoastaan Snellman-korkeakoulua ja sen aseman järjestämistä niistä syistä, jotka puheenvuoroni alussa mainitsin.

Siltä osin, kun näitä mahdollisia puheita ja pöytäkirjoja luetaan ja tulkitaan joissakin piireissä, haluan sosialidemokraattina nimenomaan sanoa sen, että kysymys on tässä yhteydessä nimenomaan hyvin syvällisestä vapaan sivistystyön aseman ja sisällön tulkitsemisesta. Tältä osin opettajankoulutus ahtaasti tulkiten ei sinällään kuulu vapaan sivistystyön toimialaan, mutta tässä yhteydessä Snellman-korkeakoulun kokonaistoiminta, jossa on vain yhtenä osana opettajankoulutus, on nähty tarkoituksenmukaiseksi järjestää tällä tavalla. Kuten valistunut kuulijakunta tietää, ja se ilmenee hallituksen esityksen perusteluista, myöskin kansanopisto-vaihtoehto oli esillä, myöskin se, että tämä rahoitus hoidettaisiin pysyvästi valtion tulo- ja menoarviossa omalla momentillaan, mikä sinällään olisi ollut ehkä myöskin ihan mahdollista, mutta se ei olisi näitä muita merkittäviä ehkä sosiaalisia ja taloudellisia kysymyksiä sitten hoitanut niin kestävällä tavalla kuin tämä nyt valittu vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Valiokunta itse asiassa tämän asian merkeissä teki hyvin perusteellisen työn. Mietintömme myöskin päätyy siihen yksimieliseen lausumaan, että nämä rahoitusasiat tulee jatkossa hoitaa tasapuolisesti siten, että Snellman-korkeakoulun mukaan ottaminen vapaan sivistystyön lainsäädännön piiriin ei ole heikentämässä niin sanotusti perinteisen vapaan sivistystyön asemaa vaan ehkä pikemminkin on sitä omalta kohdaltaan vahvistamassa.

Toimi   Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Vähän aikaa sitten ed. Viitanen puhui riman heilumisesta. Kun tuota puhetta kuunteli, ei voinut muuhun tulokseen tulla kuin siihen, että hänellä oli todella korkeushyppy mielessä ja kolme yritystä ja kaikilla kerroilla rima putosi. Se rima on siis siellä patjalla. Ne kolme eri näkökulmaa olivat rahoitusjärjestelmä, sitten yleensä opettajankoulutusjärjestelmä ja vielä kolmantena tällainen ideologinen perustelu. Kaikissa näissä kuullut perustelut olivat kelvottomia eli eivät vakuuttaneet millään tavalla, ja näin sitten kävi, että rima putosi joka kerta.

Sosialidemokraateilla on hieno, kunniakas perinne suomalaisen sivistys- ja koulutusjärjestelmän luomisessa ja kehittämisessä erityisesti 60-luvulta lähtien, jolloin puolue on ollut vahvassa asemassa tässä valtakunnassa. (Ed. Gustafsson: R.H. Oittinen asetti jo 60-luvulla peruskoulutuksen pääideat!) — Varmaan näin on, kuten ed. Gustafsson erinomaisena asiantuntijana tietää. — Sosialidemokraatit loivat peruskoulujärjestelmää, veivät sitä vahvasti eteenpäin, korkeakoulujärjestelmää ja myös vapaata sivistystyötä. (Ed. Gustafsson: Ja ammattikorkeakoulujärjestelmää!) — Ja ammattikorkeakoulujärjestelmää, vaikka me taisimme olla sen toteuttamassa kyllä Ahon hallituksen aikana, mutta se on nyt meille aika pieni kunnia. — Te olette olleet kunniakkaita sivistyspolitiikan luomisessa ja erityisesti siltä pohjalta, että on tavoitteena ollut tällainen yhtenäinen korkeatasoinen ja tasa-arvoinen järjestelmä. Se on ollut hieno periaate. Toki siellä on tapahtunut monia lipsahduksia. 70-luvulla eräät perusarvot heitettiin romukoppaan, ja siitä on ollut vakavat seuraukset, jotka näemme tänä päivänä yhteiskunnallisena hajoamisena monella tavalla. Siitä ei yksin sosialidemokraatteja voi syyttää, mutta suuri vastuu tietysti on teillä ja tällä mainitulla isolla puolueella.

Nyt kuitenkin viime vuosina, oikeastaan runsaan kymmenen vuoden aikana, näyttää selvästi ja erityisesti tämän keskustelunkin yhteydessä siltä, että sosialidemokraatit ovat kadottaneet aatteensa, arvoperustansa, ja ovat lähteneet eivät enää rakentajina vaan murtajina ja romuttajina järjestelmää viemään eteenpäin. Tämä esitys on ehkä kolmas askel sillä tiellä. Sosialidemokraatitkin, niin kuin laajasti tietysti monet muutkin tahot, olivat valmiit hyväksymään steinerkoulut yksityisinä, korvaavina kouluina ehkä osittain ajatellen sitä, että saadaan tällainen eliittikoulujärjestelmä tähän rinnalle. Sitähän se ei ole ollut, koska steinerkoulujen oppimistulokset ovat olleet monelta osin aika lailla heikkoja, lähes jopa ala-arvoisia. Vaihteluväli tietysti on silläkin puolella kohtuullisen suuri. Ensin siis peruskoulun murtaminen aloitettiin näillä steinerkouluilla, sen jälkeen lukioaste on otettu järjestelmään ja nyt ollaan ottamassa virallisen rahoituksellisen aseman piiriin opettajankoulutus steinerpedagogiikkaa varten. Tämä on siis kolmas askel tällä tiellä.

Mielestäni tämä tie on ollut vahingollinen, huono, aivan tuomittava järjestelmä tähän meidän rinnallemme. (Ed. Gustafsson: Miten niin se on huono?) Sen tulokset eivät ole puhuneet puolestaan. Se on muodostunut osittain tällaiseksi, miten nyt kauniisti sanoisi, en nyt viitsi loiseksi sanoa mutta kasvannaiseksi järjestelmän piiriin ja sisään, joka aina vaatii uutta rahoitusta, erillisiä malleja ja tällaista erityiskohtelua, mistä tässäkin on kysymys. Mielestäni meidän pitäisi tältä osin katsoa järjestelmää edelleen peruslähtökohdiltaan ja palata takaisinpäin eikä mennä tällä tiellä eteenpäin.

En nyt puutu steinerkouluihin sinänsä. Totean kuitenkin, että yksi askel otettiin Espoon kaupunginvaltuustossa kuukausi sitten, kun kaupunginvaltuusto siellä päätti rakentaa muistaakseni 60 miljoonan markan arvoisen koulurakennuksen steinerkoululle ja samanaikaisesti päätti muualta koululaitoksesta säästöjen etsimiseksi leikata voimakkaasti menoja. Tämä oli käsittämätön päätös, johon sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto menivät kokoomuksen ja Rkp:n tietysti houkuttelemina ja vihreitten suorastaan ajamina. Espoo näyttää tässä oikein selkeää esikuvaa, millä tiellä ollaan: leikataan yleistä koulujärjestelmää ja rakennetaan kaupungin varoin yksin steinerkoululle koulurakennus, upea koulurakennus. Muut kärsivät ja he saavat tällaisen erityiskohtelun. No, Espoolla on oikeus tehdä, mitä tekee. Siitä on valitukset tehty ja asia tutkitaan, onko se mennyt oikein. Tasa-arvoa se ei kyllä ole edistänyt siinäkään kaupungissa.

Arvoisa puhemies! Tämä rahoitusjärjestelmä tähän opettajankoulutukseen on mielestäni täysin kestämätön, aivan täysin kestämätön. Tämä ei ole missään mielessä vapaata sivistystyötä. Sen yhteyteen tällaista järjestelmää ei missään tapauksessa pidä sallia. Se on askel sellaiselle tielle, joka on kalteva ja johtaa vaikka mihin siitä huolimatta, että nyt väitetään, että eduskunta päättää jokaisesta lainmuutoksesta ja vastaavista tilanteista. Meillä on kuitenkin pyrittävä edes tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Jos tälle tielle yhden nimeltä mainitun oppilaitoksen kohdalla mennään, muiden kohdalla on mentävä myös, jos tilanne on samanlainen, ja näitä löytyy. Se on kestämätön tie, enkä ollenkaan käsitä, että vasemmisto on hyväksymässä tällaisen yksityisjärjestelmän synnyttämisen ja rahoituksen järjestämisen, eli perusteiltanne olette kauas liukuneet.

Arvoisa puhemies! Nämä lausumat, joiden varaan tässä nyt on paljonkin rakennettu, varsinkaan mietintöön sisällytetty lausuma, eivät kyllä auta asiaa yhtään. Vapaa sivistystyö tulee kärsimään. Ei riitä, että sitä ei leikata näitten hyväksi, vaan tämä täytyy rahoittaa siinä ylimääräisenä, jos halutaan pitää rahoitus sillä tasolla, ettei vapaa sivistystyö, joka on tavattoman tärkeää, kärsi. Tuo lausuma ei riitä pohjaksi tämän järjestelmän taloudellisen turvallisuuden ja tulevaisuuden rakentamiseksi.

Arvoisa puhemies! Järjestelmä sinänsä on mielestäni kelvoton. Steinerkoulujen opettajat koulutettakoon yleisissä opettajankoulutuslaitoksissa samoilla kriteereillä, samoilla periaatteilla, samoilla taloudellisilla eduilla, järjestelmillä kuin muutkin opettajat. Jos haluavat erikoistua sitten johonkin antroposofiseen oppiin, tehkööt sen, mutta sitä ei tarvitse yhteiskunnan tällä tavalla, murtamalla järjestelmää, rakentaa. Tältä osin tämä on kelvoton malli.

Arvoisa puhemies! Voisin vielä puhua tästä, mihin täällä viitattiin, ideologiseen pohjaan. Antroposofinen harhaoppi on tässä maassa vallalla voimakkaasti ja luo lonkeroitaan joka puolelle. Se pitäisi paljastaa. Se ei ole yhteiskuntaa rakentava malli, niin kuin meidän koululaitoksemme kattavasti pitäisi olla, eli tältäkin pohjalta tämä esitys on kelvoton.

Arvoisa puhemies! Jätän seuraavien puhujien varaan tuon esityksen kannattamisen.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä todeta ed. Kankaanniemen puheenvuoron johdosta, että hän kyllä aika kevyesti ohitti sen ydinkysymyksen, että me olemme hyväksyneet suomalaisen koulutusjärjestelmän osaksi steinerkoulut. Tähän myöskin kuuluu sitten se, että meillä on osaltamme vastuu myöskin opettajankoulutuksesta. Niin kuin totesin, opettajankoulutusta on arviointineuvoston arvion mukaan pidetty varsin tasokkaana ja hyvänäkin.

Minusta nyt on erotettava se, mikä tuli onneksi ed. Kankaanniemen puheenvuoron loppuosassa, että teidän kritiikkinne lähtökohta on ensisijaisesti hengellinen, uskonnollinen. Minä kunnioitan sitä lähestymistapaa. Minä itse ja me demarit olemme tuoneet esille sen, että nimenomaan koulutuspoliittisesti tämän vapaan sivistystyön yhteys ei ole paras mahdollinen. (Puhemies koputtaa) Me sanomme sen reilusti ääneen mutta olemme halunneet tässä tilanteessa turvata asian tällä tavalla.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan ed. Gustafsson edellä sanoi sitä samaa, mitä myös minä olisin sanonut. Koska ed. Kankaanniemi oman puheenvuoronsa alussa siteerasi minua ja puhui, että minulla oli kolme perustetta ja yksi niistä olisi ollut ideologinen, niin haluan kyllä tämän väärinkäsityksen korjata.

Eli se kritiikki, mitä minulla on ollut tätä lakia kohtaan ja on edelleen, ja haluan sanoa sen myös suoraan, on se, että mielestäni vapaan sivistystyön näkökulmasta oikea paikka steinerpedagogiikan opettajankoulutukselle ei ole vapaan sivistystyön laissa. Se on kritiikkinä minulla numero ykkönen ja samoin tämä taloudellinen puoli, mutta ideologisesti minä lähden siitä, että minulla ei ole steinerpedagogiikkaa sinänsä vastaan mitään vaan katson sitä samalla tavalla, että jollain tavalla sen asema on järjestettävä. Tosin, kuten sanoin ensimmäisessä puheenvuorossani, olisin ollut tyytyväisempi, jos se olisi järjestetty muulla keinoin. Onneksi sivistysvaliokunta kuitenkin alkuperäistä esitystä jollakin tavalla edes muutti.

Leena  Rauhala  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan todella korostaa sitä, että tässä on kysymys nimenomaan koulutuspolitiikasta ja koko koulutuspolitiikan rakenteesta. Siinä olen todella pettynyt, että koulutusasiantuntija, niin kuin ed. Gustafsson varmasti on, antaa tällä lailla periksi, että tästä rakenteesta tulee pirstaleisempi. Tämä olisi pitänyt arvioida nyt tätä kokonaisuutta ajatellen, jos pyritään vertailukelpoiseksi muun opettajankoulutuksen kanssa. Tämähän tuli nyt vapaan sivistystyön lain rahoitukseen ja rakenteeseen. Silloin on kysyttävä, mitä se vertailukelpoisuus silloin tarkoittaa. Jos halutaan vertailukelpoisuutta ja korostaa tätä, niin silloin se olisi pitänyt nostaa muun koulutuksen kanssa, mitä on esimerkiksi meillä nyt montessori- ja muita erilaisia suuntauksia, ja he saavat opettajankoulutuksen peruskoulutuksen meidän hyvässä opettajankoulutuksessamme, jota kehitetään. (Puhemies koputtaa) Sivistysvaliokuntahan ei sisällöstä keskustellut.

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Arvoisat edustajat, todella toivon, että pysyttäydytään siinä minuutissa. (Ed. Gustafsson: Se menee niin nopeasti se minuutti, arvoisa puhemies!) — Se menee nopeasti, mutta siihen voi opetella, jos haluaa.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En minä ollenkaan kiistä sitä, että minulla on vahva arvopohja, jolta tarkastelen asioita, ja pyrin rakentamaan kaikki ne päätökset, jotka teen, siltä pohjalta, koska se on maailman paras ja kestävin perusta. Mutta itse tähän kysymykseen riittävät jo ne kaksi muutakin tekijää: taloudellinen rahoitusmalli, joka tässä on ja joka on täysin sopimaton ja kelvoton tämän asian hoitamiseen, ja toinen on sitten tämä, että luodaan virallinen opettajankoulutusjärjestelmä, joka ei ansaitse sitä eikä siihen ole mitään tarvetta eikä syytä, koska meillä on monia opettajankoulutuslaitoksia yliopistojen yhteydessä.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Luettuani hallituksen esityksen, sivistysvaliokunnan mietinnön, luettuani ensimmäisen käsittelyn puheenvuorot ja kuunneltuani keskustelua toisessa käsittelyssä tähän asti, arvoisa puhemies, minun on pakko todeta, että kannatan ed. Rauhalan hylkyehdotusta. Tämä laki ei ole lainkaan kypsä. Sen on eduskunnan tähänastinen keskustelu osoittanut ja myöskin hallituksen esitys ja sivistysvaliokunnan mietintö, joka on sellainen, että selkeitä perusteluja tämän muutoksen tekemiselle ei ole.

Arvoisa puhemies! Haluan perustella oman käsitykseni. Kuten ed. Gustafsson totesi, olemme aikanaan hyväksyneet suomalaiseen koulujärjestelmään vaihtoehtopedagogiikan ja sitä myöten olemme lainsäädännössä antaneet mahdollisuuden vaihtoehtokouluille. Vaihtoehtokouluja kaivattiin varsinkin 1980-luvun alussa, jolloin peruskoulun sisällöllinen kehittäminen oli jostain syystä jämähtänyt paikoilleen ja samanaikaisesti myöskään suomalainen opettajankoulutus ei ollut kyennyt uudistumaan riittävässä määrin. Tällöin tuli ikään kuin muotiin etsiä vaihtoehtoja peruskoululle, joka kieltämättä silloin tasapäisti opetuksellaan, vaihtoehtoja silloiselle koululle, ja paineet olivat päättäjiä kohtaan kovat. Eduskunnassa ja valiokunnassa käytiin hyvinkin monipuolinen keskustelu. Silloin päädyimme siihen, että niin steinerkoulujärjestelmä kuin montessoripedagogiikka ja myöskin freinetpedagogiikka olivat sellaisia, mistä katsottiin, että ne suomalaiseen koulujärjestelmään sopivat ja miksei myöskin muut pedagogiikan muodot, jos niitä sitten syntyisi, mutta näyttää siltä, että niitä kovin harvoin syntyy lisää ja uusia.

Se, että me hyväksyimme vaihtoehtopedagogiikan, mielestäni ei merkinnyt sitä, että me saman tien olisimme hyväksyneet vaihtoehtoisen opettajankoulutusjärjestelmän suomalaiseen koulujärjestelmään. Näin ei missään tapauksessa, mutta jo heti alkuunsa oli selvää se, että ne opettajat, jotka tällaisiin vaihtoehtokouluihin lähtevät, tarvitsevat lisäkoulutusta, tarvitsevat täydennyskoulutusta ja kenties myöskin jatkokoulutusta, jota on ollut saatavissa ja on edelleenkin mainitsemassani kolmessa pedagogiikan muodossa sekä Suomessa että olletikin ulkomailla. Meillä Suomessa Snellman-korkeakoulu antaa ainoana perusteellista koulutusta tähän pedagogiikan muotoon, ja sen olemme myöskin hyväksyneet. Meillä on tänäkin päivänä tämän vuoden budjetissa edelleen momentilla 29.60.53 mainittu Snellman-korkeakoulu, joka on vakiinnuttanut momenttinsa ja paikkansa ja saa sieltä mielestäni tähän lisäkoulutukseen tai täydennyskoulutukseen rahoitusta.

Mutta, arvoisa puhemies, on vaikeaa näillä perusteilla, joita hallitus ja valiokunta esittävät, hyväksyä sitä, että nyt hätäisesti jonkin lain piiriin sisällytetään perusopettajankoulutus tälle pedagogiikan muodolle. Sehän tarvitsee ymmärrettävästi lisää rahaa, koska ryhmät ovat pieniä ja opettajankoulutus on vaativaa. Mutta tässä mielestäni syntyy nyt erittäinkin vaikea ristiriita, koska meillä on Suomessa kuitenkin lähdetty ja lähdetään lain tasollakin siitä, että opettajankoulutus on korkeakouluopetusta, joka myöskin on korkeakoulututkintoon päätyvää opetusta.

Minä en tiedä nyt, mitä korkeakoulututkintoja Snellman-korkeakoulu antaa, kun se tämän opettajankoulutuksen aikoo järjestää. Enkä ole tämän käsittelyn tähän hetkeen mennessä päässyt vielä selville siitä, onko Snellman-korkeakoulu lainmuutoksen jälkeen keskiasteen oppilaitos vain korkean asteen oppilaitos. Sehän vaikuttaa myöskin siihen, minkälaista opintotukea tämän oppilaitoksen opettajaksi opiskelevat saavat. Tuntuisi siltä, että kun he ovat opettajiksi opiskelevia, he ovat korkeakouluopintotukeen oikeutettuja; ilman muuta näin pitäisi olla.

Olen ed. Viitasen kanssa eri mieltä siitä, että tällä lainmuutoksella häviäisivät Snellman-korkeakoulujen maksut. Eivät ne mihinkään häviä, koska se on yksityinen oppilaitos. (Ed. Viitanen: En sanonut niin, en todellakaan sanonut niin!) — Anteeksi, ymmärsin sitten väärin. (Ed. Viitanen: Sanoin, että se maksullisuus on ongelma!) — Ja se pysyy ongelmana. — Nyt kuitenkin tälle oppilaitokselle tulee huomattavan paljon enemmän julkista rahaa kuin mitä tämän vuoden budjetissa on kyseisellä momentilla, koska tämä kansanopistorahoituslaki vaikuttaa siihen suuntaan, että rahamäärä kasvaa. Se on tietenkin ihan oikein, jos vaativaa opettajankoulutusta aiotaan siellä toteuttaa. Mutta niin kuin äsken totesin, tästä tulee huomattavan kallis muoto, ja sekin olisi pitänyt miettiä.

Minusta tuntuu siltä, että tämä on toisaalta säästölaki, kun valiokunta on hyväksynyt hallituksen esityksen siltä osin, että Snellman-korkeakoululle siirrettävät varat nyt annetaan kansanopistovaroista, mitä pahoittelen syvästi. Minusta se on vapaan sivistystyön arvostukselle kerta kaikkiaan väärin, kun meistä joka ikinen kansanedustaja tietää, että nämä rahat ovat aivan riittämättömät tälläkin hetkellä. Meille on kaikille käynyt jo pitkän aikaa sitten selväksi se, että vapaan sivistystoimen puolella tehdään merkittävää työtä, mutta toimintamäärärahat ovat pienet. Paineita myöskin saada uusia kansanopistoja on ollut muutaman vuoden ajan, ja taloudellisista syistä näitä ei ole voitu opetusministeriössä hyväksyä. Kun nyt sitten yhtäkkiä jo toimivilta oppilaitoksilta siirretään Snellman-korkeakoululle, niin minusta se on huonotapaista ja en voi sitä hyväksyä mitenkään.

Arvoisa puhemies! Yksi ongelma on juuri tämä, mihin aiemmat puheenvuoron pitäjät ovat kiinnittäneet huomiota: Snellman-korkeakoulu ei asetu tämän toimintansa puitteissa vapaan sivistystyön lain hengen mukaiseen toimintaan. Tässä rikotaan äskettäin, jokin vuosi sitten, eduskunnan hyväksymää lainsäädäntöä vapaasta sivistystoimesta hyvinkin räikeällä tavalla ja vesitetään nykyisen lain henkeä. Minusta on ihan kummallista, että melkein samat eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenet, jotka ovat jokin aika sitten hyväksyneet uuden lain, nyt ovat sitä tältä osin ja tällaisilla perusteilla vesittämässä.

Olen myöskin sitä mieltä, että kun tähän vapaan sivistystoimen lainsäädäntöön liitetään Snellman-korkeakoulu, tämän jälkeen on pakko myöskin muita korkeakouluja sinne siirtää. Esimerkiksi Kriittinen korkeakoulu, joka on siellä momentilla Snellman-korkeakoulun rinnalla, on oikeutettu pääsemään tämän lain piiriin. Nämä perusteet ovat sen laatuiset, että tässä on aika vaikea sitten toisilta kieltää, tai silloin laki ei ole yhdenvertainen kaikille, niin kuin pitäisi olla.

Tämä on siis, arvoisa puhemies, monellakin tapaa ongelmallinen. Soitin viikonvaihteen aikana eräälle steinerkoulun käyneelle, joka sattumoisin oli henkilö, jonka luokalla on ollut aika monia tunnettuja suomalaisia, jotka olivat pitäneet ihan äskettäin luokkakokousta. Oppilaita kyseisessä koulussa oli aikanaan liki 30, ja jokaisella silloisista koulusta valmistuneista, koulun läpi käyneistä, on omia lapsia. Henkilö, jolle soitin, sanoi, että soititpa oikeaan aikaan, kun he keskustelivat luokkakokouksessaan paljon siitä, miksi yksikään heistä ei ollut pannut omaa lastaan steinerkouluun, vaan kaikki olivat halunneet käyttää sitä vaihtoehtoa, että panevat omat lapsensa suomalaiseen peruskouluun. Arvoisa puhemies! Tämä kertoo minusta jotakin myöskin opetuksen sisällöstä.

Jukka  Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen vapaa sivistystyö kyllä kestää sateenvarjonsa alla Snellman-korkeakoulun.

Mutta, ed. Isohookana-Asunmaa, te totesitte, että tämä on jotenkin hyvin hätäisesti tehty lakiesitys. Se ei pidä paikkaansa. Hallitus on tätä miettinyt ja valmistellut. Kaksi vuotta on valmistelutyö kestänyt, ja sinä aikana erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on todella perusteellisesti tutkittu. Tässä on sitten päädytty siihen, että tämä järjestely olisi parhaiten hoidettavissa vapaan sivistystyön tehtäväalueen kautta, mutta niin kuin tässä nyt on moneen kertaan todettu, sitä voidaan myöskin aivan perustellusti kritisoida. Mutta me sosialidemokraatitkaan emme halunneet ottaa vastuuta siitä, että sinällään tärkeä Snellman-korkeakoulun tekemä työ olisi nyt jotenkin ikään kuin stopattu (Puhemies koputtaa) täällä eduskunnassa, koska se olisi antanut semmoisen signaalin, (Puhemies koputtaa) joka ei vastaa sosialidemokraattista koulutuspolitiikkaa.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihan pöytäkirjaan haluan todeta, että en todellakaan uskonut, että tällä lakimuutoksella ratkaistaisiin se ongelma, että Snellman-korkeakoulun opettajankoulutus on maksullista. Muistaakseni hallituksen esityksen perusteluissa lukee, että tätä kautta opiskelijoiden maksamat maksut voisivat kenties pienetä, mutta siitä ei todellakaan ole mitään todisteita. Päinvastoin olin huolissani siitä, että mielestäni tämä maksullisuus on ongelmallinen asia, koska tätä kautta vielä vahvistuu maksullisen instituution asema sinänsä, ja sitä en pitänyt hyvänä.

Mitä tulee ihan tähän säästölakiajatteluun, että tässä olisi se kyseessä, niin sitähän tämä suoranaisesti ei ole eikä juuri tällä lailla suoraan vähennetä eikä oteta pois mistään vapaan sivistystyön toimelta sinänsä, vaan Snellman-korkeakoulun rahoitus siirretään tänne samaan. Mutta kun itse tätä erityisen moneen kertaan monelta opetusministeriön asiantuntijalta kysyin, onko silti mahdollista, että jatkossa, kun jakajia on useampia, muiden sivistystyön toimijoiden rahoitusasema vaarantuu, niin tähän en saanut vakuuttavaa vastausta, etteikö se vaarantuisi. (Puhemies koputtaa) Mutta kuitenkaan sitä ei suoranaisesti myönnetty ja nimenomaan korostettiin, ettei tässä (Puhemies koputtaa) yhteydessä oteta toisilta pois.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt tähän mennessä todella ei ole käynyt selville syytä, minkä takia tämä ratkaisu halutaan juuri tällä tavalla toteuttaa. Minkä takia ei voida ajatella, että Snellman-korkeakoulu saa edelleenkin kyseiseltä momentilta niin kuin tähänkin saakka rahoitusta?

Ed. Viitaselle: Minä olen saanut kyllä sen tiedon, ja sitä ei valiokunnan mietinnössä kumota, että tämä harkinnanvarainen rahoitus, joka on yhteensä kahdelle korkeakoululle 213 000 euroa, poistuu. Tämä ei säily sen jälkeen, kun Snellman-korkeakoulu siirtyy kansanopistolain piiriin. Mutta kuitenkin kansanopistolaissa vapaan sivistystoimen lain kautta apu on sinne jo lukukaudessa yli 300 000 euroa eli huomattavan paljon enemmän kuin mitä harkinnanvarainen rahoitus tähän saakka on ollut.

Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! Lainsäädännön erään keskeisen lähtökohdan tulisi olla yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden periaatteen noudattamisessa. Koen, että tämän esityksen hyväksyminen kyllä merkitsisi jonkinlaista koetusta tälle lähtökohdalle ja periaatteelle, sillä tässä tapauksessa vapaasta sivistystyöstä annettua lakia muutetaan vain yksittäisen oppilaitoksen tarpeista käsin. (Ed. Gustafsson: Ei lakia muuteta!) Esitys myös merkitsee sitä, että opettajankoulutusta tultaisiin rahoittamaan kansanopistojen käyttörahoituksen kustannuksella. Tässä tilanteessa olisin toivonut, että perustelut olisivat olleet erittäin huolellisia ja tarkkoja. Nyt ne ainakin mietinnössä jäävät varsin ohuiksi.

Herää kysymys, onko tämä ennakkopäätös, onko tämä viesti muillekin yksityisille oppilaitoksille siitä, että tämän kaltaiseen eduskunnan tapauskohtaiseen käsittelyyn on valmiutta. Mielestäni olisi tässä valiokunnan mietinnössä voinut esimerkiksi eritellä sitä, mitkä ovat antroposofisen hengentieteen ne suuret edut, joiden perusteella hallitus ja valiokunta on päätynyt tämän kaltaiseen tilaustyöhön juuri tälle arvo- ja aatesuuntaukselle. Mielestäni kaikkia vaihtoehtokouluja tulisi kohdella tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Näin hallitus ja valiokunta eivät nyt menettele.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Otin vielä puheenvuoron tuodakseni esille, että tosiaan ensisijaisesti toivon lain hylkäystä. Se oli se esitys, ja jos laki hyväksytään, niin lausumaesityksestäni sivistysvaliokunnan lausuman sijasta äänestetään.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan korostaa sitä, minkä ed. Isohookana-Asunmaa erittäin hienosti toi esille, että kysymys on todella siitä, että tässä ei toteudu yhdenvertaisuus ja tasa-arvoisuus. Nyt me olemme tarkastelleet sitä tämän rakenteellisen uudistuksen kannalta, mutta emme sitä, minkä ed. Isohookana-Asunmaa toi hyvin esille, että kysymys on myös opiskelijanäkökulmasta, opintososiaalisista eduista. Näitä perusteluita ei todella käsitelty sivistysvaliokunnassa. Voi sanoa, että tämän perustelut jäivät keskeneräisiksi. Sen vuoksi tätä hylkyä esitän. Valmistelutyö kesti kaksi vuotta. Tätähän yritettiin saada pöydälle ja siirtymään syksyyn, mutta kun rahoitus halutaan jo vakiinnuttaa syksyksi, sen vuoksi tällä oli kiire. Tätä en voi kyllä todellakaan hyväksyä, että arvot heitettiin nurkkaan ja samoin koko koulutuspoliittinen linjaus.

Timo E.  Korva  /kesk:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnassa tätä lakiehdotusta on pidetty pöydällä useita viikkoja. Välillä käytiin myöskin jonkin verran epävirallisia keskusteluja. Mutta täytyy sanoa, että tämä viime vaihe, joka päätyi mietinnön muotoon, toteutettiin kyllä hyvin pikaisesti. Tietenkin omaa syytäni on se, etten päässyt mukaan viimeiseen ratkaisevaan kokoukseen, jossa asia aika yllättäen kuitenkin mietinnön laatimista varten tuli hallitusryhmiltä pöydälle.

Hallitusryhmäthän pitivät tästä asiasta näitten epävirallisten keskustelujen välillä käsittääkseni useitakin neuvotteluja. Niissä neuvotteluissa luonnollisesti oppositiopuolueitten edustajat eivät ole mukana. Olin kuitenkin siinä uskossa näiden epävirallisten keskustelujen jälkeen, että myöskin hallitusryhmät näkisivät tässä hallituksen lakiehdotuksessa hyvinkin suuria periaatteellisia ongelmia ja että sen vuoksi tämä lakiehdotus olisi saanut aivan uuden muodon tai että se olisi jopa palautettu uudelleenvalmisteluun. Näin kuvittelin asioitten tilan jossakin vaiheessa olevan.

Nyt kuitenkin on pöydällä valiokunnan mietintö, jossa esitetään siis sitä, että vapaan sivistystyön rahoituksesta ryhdytään rahoittamaan steinerkoulua ja -pedagogiikkaa, ja jonka ongelmakohta on ennen kaikkea se, että steinerpedagogiikan opettajankoulutusjärjestelmää ryhdyttäisiin rahoittamaan vapaan sivistystyön rahoituksesta. Tässä nimenomaan on tämän lain suuri ongelmakohta. Lähtökohtana pitäisi olla ilman muuta kaikessa opettajankoulutuksessa se, että suomalainen opettajankoulutus järjestetään yhden yhteisen järjestelmän puitteissa ja rahoitetaan myöskin yhteisen järjestelmän puitteissa toki pitäen lähtökohtana sitä, että voi olla erilaista pedagogiikkaa, mutta se erilainen pedagogiikka arvioitaisiin omassa sarjassa verrattuna toisiin pedagogiikkatyyppeihin, opetustyyppeihin, eikä niin kuin nyt tässä järjestelmässä, jossa lähdetään virallistamaan järjestelmää, että osana vapaan sivistystyön tointa ryhdytään yhtä pedagogiikan, steinerpedagogiikan, opettajankoulutusta rahoittamaan ja järjestelemään.

Tämähän ei sovi itse asiassa minkään tyyppisiin kehittämisperiaatteisiin, kun kussakin kilpailusarjassa pitäisi tulokset mitata samalla mitalla. Näin tehdään yleisurheilukentillä ja jopa jalkapallokentillä, kun ainakin takautuvasti videokuvaukset näyttävät vaikuttavan jonkin verran uusiin tuomioihin. Siitä syystä ihmettelenkin kovasti, että nyt hallitusryhmät neuvottelujenkin jälkeen päätyvät tälle kannalle, että avataan vapaan sivistystoimen puolelle käytännössä uusi momentti. Tämä on hyvin epäoikeudenmukaista vapaalle sivistystyölle sillä tavalla ajateltuna ja käytännössäkin, että nythän tässä ikään kuin päältä ryhdytään rahoittamaan aivan uuden tyyppistä, erilaista, vapaaseen sivistystyöhön kuulumatonta toimintaa, aletaan rahoittaa siis opettajankoulutusta. Loppu, mikä tästä jää, jää varsinaisen lain mukaan vapaan sivistystyön osapuolille jaettavaksi.

Tässä ehdotuksessa on myöskin hallinnon näkökulmasta niin paha moka, että tätä ei missään tapauksessa pitäisi hyväksyä, ja, arvoisa puhemies, ilmoitankin kantanani, että äänestän ed. Rauhalan hylkäysehdotuksen puolesta näillä perusteilla, joita puheenvuorossani totesin.

Hannu Takkula /kesk:

Arvoisa puhemies! Alkuun haluan heti todeta omalta osaltani myös, että tulen äänestämään ed. Rauhalan tekemän vastalauseen mukaisesti. Muutamalla sanalla kommentoin tätä. Täällä on pidetty hyviä, ansiokkaita puheenvuoroja, kuten juuri ed. Timo E. Korva edelläni.

Lähtökohtaisesti sanoisin, että jos ylimääräisiä resursseja on, niitä tulisi käyttää ensisijaisesti nyt olemassa olevan opettajankoulutuksen kehittämiseen ja ennen kaikkea opettajien täydennyskoulutukseen. Hyvin tiedetään tällä hetkellä, että monet opettajat eivät pääse opettajien täydennyskoulutukseen juuri resurssipulan vuoksi. Toisaalta on myöskin muistettava se, että tällä hetkellä meillä on nykyisen peruskoulujärjestelmän sisällä monia tarpeita, monia rahareikiä, jotka on nopeasti hoidettava, jotta voimme säilyttää sen ajatuksen, mikä on ollut sosialidemokraatteille ja keskustalle erityisen tärkeä, eli tasavertaisuuden ja tasa-arvon periaatteiden säilymisen koulumaailmassa. Siinä mielessä tuntuu erikoiselta, että nyt ollaan irrottamassa ylimääräistä resurssia jonkin yksittäisen pedagogisen suunnan opettajankoulutuksen rahoittamiseen.

Jos en aivan väärin muista, viime eduskuntakaudella, kun koululainsäädännön uudistusta käsittelimme tässä talossa, yhteisenä lähtökohtanamme oli se ajatus, että nyt pitää tukea peruskoulujärjestelmäämme, kehittää sitä sillä tavalla, että peruskoulujärjestelmän sisällä turvallisesti erilaiset pedagogiat voivat toimia. Niillä on mahdollisuus tälläkin hetkellä toimia. Silloin ne ovat kontrolloituja, silloin ne ovat myöskin sillä tavalla ohjattavissa, että perusvaatimuksia, mitkä yleissivistävälle koulutukselle asetetaan, voidaan seurata ja ne toteutuvat ja sitä kautta toteutuu myöskin oppilaan ja lapsen etu.

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Rauhalan esitys on hyvin perusteltu. Toivon, että hallitus vetää nyt olemassa olevan epäkypsän esityksen pois.

Leea  Hiltunen  /kd:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Takkula viimeisessä lauseessa totesi, niin näin itsekin halusin puheenvuoron ottaa, että todella vakavasti toivoisin ja heittäisin haasteen, että sosialidemokraattien taholta tulisi viesti hallitukselle, että tämä esitys vedettäisiin pois. On uskomatonta, että puheenvuoroissa tuodaan esille näin voimakkaasti kriittisyys, jota erityisesti sosialidemokraattien puheenvuoroissa on tullut esille, mutta kuitenkin ollaan tätä viemässä tässä muodossa eteenpäin, joka meillä nyt on pöydällä mietintönä. Tässä on merkittävä ristiriita.

Tietysti on arvoperusteista kysymys ja kokonaisuudessaan meidän historiastamme ja koulujärjestelmästämme ja rahoituksesta. Kyllä tässä kolmea kanavaa myöten täytyy kulkea ja katsoa kirkkaasti, mitä näiden kanavien sisällä on ja mikä kokonaisuus näistä muodostuu. Näen hyvin tärkeänä sen, että meillä yliopistoja tulee kehittää ja niiden rahoituksesta huolehtia, samoin oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta, jotta opettajankoulutuksemme todella säilyisi korkeakouluissa ja yliopistoissa ja siellä olisi rahoitusta riittävästi erikoistumiselle. Edellisissä puheenvuoroissa tuli todella hyvin esille, että me tarvitsemme nyt rahoitusta koulutuksen kehittämiseen.

Myöskään sen seurausvaikutuksia, että opintososiaaliset etuudet arvioidaan uudelleen, ei esityksessä ole lainkaan käsitelty. On pakko ottaa esille, mikä merkitys on sillä, kun opintotukien määrittelyä ei ole tässä tarkistettu. Todella toivon, että arvioidaan se, mikä on vapaan sivistystyön rahoitus ja kriteerit, jotta ne ovat kestävät. Meillä on kansanopistoja, jotka tässä yhteiskunnassa todella tuottavat sellaisia palveluja, joita kansalaisemme tarvitsevat, eri ikäiset, elämänsä eri vaiheissa, ja siellä ei ole varaa yhteiskunnan tulevaisuutta ajatellen rahoitusta supistaa, vaan päinvastoin sitä tulee kehittää ja lisätä.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täydennyksenä vielä aikaisempaan puheenvuoroon, kun epäilin, että tässä on kysymyksessä säästölaki, haluaisin todeta sen, että tämän vuoden budjetissa kansanopistomomentin toimintamäärärahat ovat hiukan yli 44 miljoonaa euroa, kun viime vuoden budjetissa ne olivat 44,670 miljoonaa euroa. Vähennys on merkittävä, mutta sen lisäksi momentin perusteluissa todetaan, että tämän vuoden määrärahaan sisällytetään yhden uuden kansanopiston käyttökustannukset, jotka eivät liene kuitenkaan Snellman-korkeakoulun, koska kysymys on vuoden takaisesta tiedosta. En voi mitenkään ymmärtää, että tämä ei vaikeuttaisi nyt olemassa olevien kansanopistojen asemaa, ja jos tämä laki nyt tämmöisenä huonona versiona hyväksytään, missään tapauksessa ei voi hyväksyä sitä, että Snellman-korkeakoulun raha, joka sille tulee, laskennallisesti hiukan yli 300 000 euroa, sisällytetään nyt tähän jo supistettuun kansanopistojen toimintamäärärahaan. Eihän siinä ole mitään järkeä. On merkittävää, että täällä ei ole valtiovarainministerin edustamaa puoluetta lainkaan keskustelussa mukana. Olisi kyllä ollut välttämätöntä saada tietää, miksi tällainen säästölaki tehdään.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola.

Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Viime viikkoina on paljon käyty keskustelua siitä, mikä merkitys eduskunnan ponsilla on. Kuulun niihin, jotka katsovat, että niillä on merkittävä periaatteellinen ja poliittinenkin merkitys. Käsitelläänhän ne eduskunnassa takautuvasti erikoisvaliokunnissa aina joka vuosi, kun hallitus antaa kertomuksen toiminnastaan, onko toimittu eduskunnan lausumien mukaisesti. Sen takia pidän erittäin tärkeänä sitä, että sivistysvaliokunnan mietintöön kuuluu tämä lausumaehdotus, että "eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että Snellman-korkeakoulun rahoitusperustan sisällyttäminen vapaan sivistystyön lainsäädäntöön ei vähennä kansalaisopistojen, kansanopiston, opintokeskusten, liikunnan koulutuskeskusten ja kesäyliopistojen valtionrahoitusta".

Arvoisa puhemies! Vielä toisena asiana haluan todeta täältä puhujakorokkeelta sen, että sivistysvaliokunta kuitenkin keskeisiltä osin muutti hallituksen esitystä muuttamalla itse asiassa sen merkittävimmän pykäläesityksen toiseen muotoon, jolloin itse asiassa tämä problematiikka ja ongelma, joka liittyy tähän vapaan sivistystyön ymmärrykseen, tulkintaan, saatiin mielestäni siihen muotoon, että tämä laki voidaan hyväksyä, jolloin siis lakiin lisättiin tämä Snellman-korkeakoulun ylläpitäjä.

Mutta, arvoisa puhemies, halusin vielä tulla tänne toteamaan sen, kun tässä on nyt noussut keskustelussa ydinasiaksi tämä steinerkoulujen opettajankoulutus, että tätä yhdistämistä yliopistojen kasvatustieteiden tiedekuntien hoitamaan opettajankoulutustehtävään ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi steinerkoulujen aseman ja erityisen suuntautumisen takia. Snellman-korkeakoulun opettajankoulutus ei myöskään ole varsinaisesti tutkintoon johtavaa koulutusta, vaan opintojen tuottama kelpoisuus perustuu Opetushallituksen erikseen tekemään päätökseen. Näin Snellman-korkeakoululla on kuitenkin tunnustettu opettajankoulutustehtävä, vaikka koulutuksen järjestäminen ja opintojen asema poikkeavat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opettajankoulutuksesta. Tutkintoja ei tämän vuoksi myöskään voida määritellä korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetussa asetuksessa.

Yliopisto- ja ammattikorkeakouluvaihtoehdot on käyty läpi ja todettu, että Snellman-korkeakoulun opettajankoulutustehtävästä huolimatta sen toimintaa ei voi organisoida yliopisto- tai ammattikorkeakoulutyyppiseksi korkeakouluksi tai niiden osaksi koskien nimenomaan rahoitusjärjestelmän, ohjausjärjestelmän, kelpoisuuksien ja tutkintojärjestelmän eri puolia. Koulutus ei myöskään ole tutkintoon johtavaa ammatillista peruskoulutusta eikä lisäkoulutusta, joten tällekään ratkaisulle ei ollut perusteluja. Tämän jälkeen sitten niin hallitus kuin myöskin sivistysvaliokunta oman työnsä jälkeen päätyivät siihen, että tavallaan mahdollisuus Snellman-korkeakoulun järjestämän koulutustoiminnan hyväksymiseen sille kuuluva asema ja tehtävä huomioon ottaen on tämä vapaan sivistystyön lainsäädäntö, koska Snellman-korkeakoulu myöskin eräiltä osin täyttää näitä vapaata sivistystyötä koskevassa laissa asetettuja tavoitteita ja tehtäviä, vaikka edelleen totean sen, että ahtaasti nähtynä opettajankoulutuksen paikkana se ei ole paras mahdollinen.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Isohookana-Asunmaa vertaili eri yksikköhintoja, niiden muodostamia kokonaissummia. Asiantuntijalausunnoista muistaneena, mihin äsken tuossa puheessani viittasin, kerron sen, että tämän vuoden 2002 opiskelijaviikkokiintiöstä on nipistetty 2 250 opiskelijaviikkoa, jotka on siis varattu Snellman-korkeakoulun kiintiöhintoja varten. Tämä on rahassa laskettuna vajaa 2 miljoonaa markkaa. Tästä se summa muodostuu.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Oma puheenvuoroni oli oikeastaan ihan sama kuin ed. Kerola toi esille: me olemme todella nyt sen edessä, että tämän vuoden aikana on vähennyksiä tulossa, ja se merkitsee jotakin kansanopistoille, ja nämä luvut tässä ed. Kerola edellä toi.

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson pyrki perustelemaan sitä, että Snellman-korkeakoulun paikka on tässä momentissa, mutta miten siinä voi toteutua tasaveroisuus ja oikeudenmukaisuus, jos ajatellaan, että tässä ei ole arvioitu, onko olemassa mahdollisesti joitakin muita oppilaitoksia? Täällä jo tuli esille Kriittinen korkeakoulu. Tässä yksi yksittäinen koulu saa nyt tämän asemansa. Tietenkin erityisestä suuntautumisesta on kysymys. On pitkään pohdittu, sopiiko se yliopistoon tai ammattikorkeakouluun, ja vastaus on ei, koska Snellman-korkeakoulu haluaa opettajankoulutuksen viedä aivan sieltä alusta lähtien oman suuntautumisensa mukaan. Nämä muut, freinet- ja montessori- ym. pedagogiset suuntaukset, ovat meidän yleisessä opettajankoulutuksessamme. Tätä yleistä opettajankoulutuksen erisuuntautuneisuutta meidän pitäisi vahvistaa. Tämä laki ei tee sitä.

Timo E.  Korva  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhalan sanoin sama viesti oli tarkoitus myöskin ed. Gustafssonille todeta eli nimenomaan se, että steinerpedagogiikkaa pitäisi myöskin täydennyskoulutuksen tai muun osalta arvioida samoilla mittareilla kuin muitakin pedagogiikan muotoja. Se tässä on se oleellinen kysymys.

Sitten lausumista muutama sana, kun eräät kuitenkin ihan vakavasti näyttävät tässäkin salissa lausumiin vielä uskovan. Mehän olemme tehneet lausumia muun muassa viime budjetin käsittelyn yhteydessä joulukuussa tässä salissa esimerkiksi partisaanien uhrien muistamisesta. Edellytimme yksimielisesti, että eduskuntaan tuodaan tänä keväänä ensimmäisessä lisäbudjetissa ehdotus sotilasvammalain muuttamisesta meidän tarkoittamallamme tavalla, mutta kuinka tässä nyt on käynyt? Mitään muutosta ei tule. Eli kyllä meidän tietysti täytyy ymmärtää, että käytäntö on se, että lausumia hallitus kuuntelee, jos kuuntelee. Kyllä poliittinen tahto sittenkin pitää muodostaa tässä salissa niin, että se kantaa tasapuolisesti hallitusvaihdosten ylikin. Tässä tapauksessa tämä jää ontumaan.

Tytti  Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Puhemies! Minustakin ainoa oikea tapa edetä tässä on se, että näihin lausumiin ei luoteta. Niin kuin on monesti todettu, hallitus ainakin viime aikoina on vähät piitannut lausumista. Sen sijaan, jos hallituspuolueiden edustajat ilmoittaisivat, että hoidetaan puuttuva rahasumma vaikka seuraavan lisäbudjetin kautta, silloin se olisi jotenkin uskottavaa. Mutta en kyllä missään tapauksessa voi mennä sivistysvaliokunnan esittämän lausuman taakse luottaen siihen, että sillä tämä puuttuva raha muille kansanopistoille tulisi. Se ei ole tie, joka tuo tulosta.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luotan kuitenkin sillä tavalla meidän eduskuntaamme ja valtiovarainvaliokunnan jaostoihin, (Ed. Isohookana-Asunmaa: Niinistöön!) että tämänkin keskustelun jälkeen on minusta selvää, sen takia rohkenin tämän lausuman ääneen lukea, että me tulemme hyvin tarkkaan tietysti laskemaan, mitä Snellman-korkeakoulun rahoitus tulee olemaan. Sen jälkeen se on päässälaskutaitoa siltä osin, että turvaamme lausuman edellyttämällä tavalla muiden vapaan sivistystyön oppilaitosten rahoituspohjan. Tämä on myöskin sivistysvaliokunnan yksiselitteinen tahto, ja se tullee nyt myös eduskunnan tahdoksi.

Silti ed. Korva on oikeassa, että hallitus välillä, kun vikaa on korvissa, kuuntelee huonolla tavalla eduskunnan ponsia. Tältä osin kritiikkiä voi tulla varmaan hallituspuolueidenkin rivistä, miten ponsia luetaan.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aika erikoista, että vaikka täällä ainakin edustajat Kerola, Korva ja Rauhala ovat jo kertoneet lukuja, niin sivistysvaliokunnan jotkut toiset jäsenet toteavat, että tullaan selvittämään, mikä tässä menetys on. Kyllä tietenkin tähän mennessä pitäisi koko sivistysvaliokunnalla olla tiedossaan tämän lakiesityksen taloudelliset vaikutukset.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Itse valiokunnassa kysyin useaan kertaan opetusministeriön asiantuntijoilta, voidaanko tulkita, että tämä laki heikentää vapaan sivistystyön muiden toimijoiden voimavaroja tältä istumalta. Minulle annettiin sellainen vastaus, että ei. Mutta itsekin toin esiin, että jatkossa, koska jakajia on useampia, totta kai on olemassa se vaara, että se heikentäisi voimavaroja. Minulla oli tällainen käsitys asiasta asiantuntijakuulemisten perusteella. Minusta on täysin asiallista, että nämä luvut selvitetään, katsotaan, ja ainakin minun ehtoni ja edellytykseni, kuten koko ponnen edellytys, on se, että tämä asia kerta kaikkiaan on hoidettava.

Eduskunnaltahan on onneksi löytynyt muuten viime talousarvion yhteydessä hyvää tahtoa vapaan sivistystyön suuntaan. Silloin myönsimme vapaalle sivistystyölle, kesäyliopistoille, opintokeskuksille ja kansanopistoille, lisärahoitusta ja myönnämme edelleenkin. Kyllä minä sen haluan luvata omalta osaltani, mikäli se minusta kiinni on.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä menee jo jankkaukseksi tämä euroilla ja markoilla nappuloiminen, mutta luen suoraan hallituksen esityksessä ehdotetuista muutoksista. Siellä todetaan: "Yksikköhintaa olisi toisaalta mahdollista korottaa vuokrien osalta ja koulutustehtävässä määrätyn erityistehtävän perusteella. Tällainen erityistehtävä voisi olla Snellman-korkeakoulussa opettajankoulutus." Tämä minusta ohjastaa siihen suuntaan, että yksikköhintoja tulee korottaa, ja jostakin ne on otettava, kun lisämäärärahoja ei ole myönnetty.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! On valitettavaa, että täällä on väki näin vähissä ja monet varmaan lähteneet maakuntiin, kun ei tänään äänestellä, eivätkä kuule tätä keskustelua. Tämän keskustelun aikana on tullut nimittäin paljon uusia ja vakavia näkökulmia tämän asian käsittelyn osalta. Ne ovat kaikki yksiselitteisesti johtaneet varmuuteen siitä, että tämä esitys tulee hylätä. Mitään muuta tietä ei ole, jos aiotaan puolustaa vapaata sivistystyötä ja turvata opettajankoulutuksen kokonaiskehittäminen tässä maassa.

Ihmettelen syvästi, että erityisesti sosialidemokraatit ovat valinneet tämän tien. Minä en tiedä, kuka tämän esityksen äiti tai isä on, tietysti Snellman-korkeakoulu itse on tehnyt kaiken voitavansa, mutta että ministeritkin ovat tähän lähteneet ja erityisesti vasemmiston ministerit, kun tämä murtaa koko meidän järjestelmämme eikä sovi vapaaseen sivistystyöhön. Tämä on kerta kaikkiaan hylättävä.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni kuitenkin selvästi on tullut esille se, että sivistysvaliokunta on saanut tietoa siitä, että tällä on heijastusvaikutuksia, ja nyt jo on leikkauksia toteutettu eli 2 250 opintoviikkoa, ja noin 2 miljoonaa, on pois. Tämä on varmasti tosiasia kuitenkin. Minun mielestäni nyt, vaikka ymmärsin, että siellä on ollut kova hässäkkä kyllä tätä lakia eteenpäin vietäessä, kuitenkin taloudelliset kysymykset ovat niin vakavia, että olisi pitänyt kuitenkin selvittää ihan loppuun saakka, mikä on tämän esityksen heijastusvaikutus kaiken kaikkiaan. Toisaalta ei ole Snellman-korkeakoulun ja näiden opettajienkaan edun mukaista se, että tämä toiminta lähtee tällä tavalla eteenpäin, että kriittisyys on näin voimakasta ja on monia kysymyksiä vailla vastauksia. Tuntuu siltä, että ei ole yksimielisyyttä siitä, mikä on vapaan sivistystyön arvostus. Onko se sitä toiminta-aluetta, josta on mahdollisuus ikään kuin ottaa näille uusille kehittämisalueille? Siinä mielessä vahvistuu vain se käsitys, että tätä Snellman-korkeakoulun opettajankoulutuksen kehittämistä viedään nyt väärän lain alla eteenpäin. Kaiken kaikkiaan tämä mietintö tulee hylätä.

Pia  Viitanen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä keskustelua on kuunnellut — esimerkiksi kun ed. Kankaanniemi on solvannut meitä sosialidemokraatteja, vaikka ihan oikeassa hän on ollut siinä, kun hän kertoi siitä upeasta historiasta, joka liikkeellämme on ollut nimenomaan tasa-arvoisten koulutusjärjestelmien kehittäjänä — kyllä minun mielestäni ainakaan se ei voi jäädä epäselväksi, etteikö nimenomaan tässä ole huoli vapaan sivistystyön tulevaisuudesta, vapaan sivistystyön asemasta, vapaan sivistystyön merkityksestä. Ainakin itse pyrin ensimmäisessä puheenvuorossani hyvin voimakkaasti puhumaan vapaan sivistystyön arvojen puolesta ja arvostamaan sitä hyvin korkealle. Minun mielestäni tästä keskustelusta ei voi saada eikä tehdä sitä johtopäätöstä, etteikö vapaan sivistystyön merkitystä ymmärrettäisi.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä vahvasti todeta sen, että kolmisenkymmentä vuotta olen saanut kantaa henkisenä ravintonani vapaan sivistystyön antimia. Voin ajatella näin, että ilman niitä oma elämäni ja toimintani olisi ollut kovin paljon toisenlaista. Senpä vuoksi haluan nyt vielä todeta sen, että kyllä tämä nyt kaikesta huolimatta on harkittu sivistysvaliokunnassa ja hallituksessa, kun tätä esitystä on tehty. Jos vapaaseen sivistystyöhön nyt muutoksen jälkeen ollaan lisäämässä Snellman-korkeakoulu, niin minusta jo sanat "Snellman" ja "korkeakoulu" riittävät todentamaan sen, minkä sanoin aikaisemminkin, että kyllä suomalaisen ja pohjoismaisen vapaan sivistystyön traditio mahdollistaa sen, että tämä voi toimia tämän lainsäädännön yhteydessä niine kriittisine kommentteineen, jotka jo moneen kertaan tämän keskustelun yhteydessä on tehty. Tältä osin nyt tavallaan tämän asian hirveä paisuttaminen ei nyt kuitenkaan ole ihan kohtuullista ajatellen sitä työtä, mitä Snellman-korkeakoulu steinerpedagogiikan hyväksi on tehnyt ja tekee.

Leena  Rauhala  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson toi tietenkin hienon ajatuksen siitä, että Snellmanin nimi sanoo meille paljon, mutta kyllä meidän täytyy nähdä, mikä on se todellisuus. Tämä nimi on jostakin otettu ja sitä tietysti käytetään, mutta sinänsä on kysymys steinerpedagogiikasta eikä se ole se keskeisin minun mielestäni tässä laadussa. Erityisesti vielä haluan sanoa sen, että eihän tässä siitä sisällöstä ole kysymys, kuinka se on yhteydessä vapaaseen sivistystyöhön, vaan nyt on kysymys rahoituslaista ja siitä, että rahaa ei ole riittävästi. Erityisesti siksi, kun on rahoituslaista kysymys, olisi pitänyt perusteellisemmin nämä heijastusvaikutukset selvittää.

Tytti  Isohookana-Asunmaa /kesk:

Puhemies! Aivan lyhyesti kommentti edustajien Viitasen ja Gustafssonin puheenvuoroihin.

On aika tavalla uusi tulkinta, jos vapaa sivistystyö yhtäkkiä alkaisikin tarkoittaa myös sitä, että monet oppilaitokset voisivat aloittaa kokonaisen opettajankoulutuksen peruskoulutuksesta lähtien maassamme. Sellainen vaatisi kyllä syvällisempää pohdintaa. Mutta tämän jälkeen sellainen on mahdollista.

Mitä tulee sitten Snellmaniin, niin totean vain, että käsitykseni on se, että Snellman edustaa ennen kaikkea hegeliläisyyttä, ja tämä hegeliläinen perintö tulee tänäkin päivänä vankasti vastaan yliopistojen humanistisessa opetuksessa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Markka meni ja Suomen Pankista tehtiin Ekp:n sivukonttori. Siinä meni Snellmanin maine ja elämäntyö suurelta osin. Minusta tässä yhteydessä kyllä tämän huonon, kelvottoman lakiesityksen yhteydessä Snellman kärsii jälleen kohtuutonta arvonalennusta. (Ed. Gustafsson: Populismia, populismia, pahimman luokan populismia!) Hän ansaitsisi kuitenkin suomalaisuuden ja isänmaallisuuden kannalta toisenlaisen kohtelun.

Timo E.  Korva /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän lain yhteydessä ja tässäkin salissa on nyt käytetty puheenvuoroja, joissa on laajemminkin kosketeltu suomalaista koulutuspolitiikkaa, ja se on tietysti tärkeä ja paikallaan näin tehdäkin. Muun muassa sivistysvaliokunnassa on eri yhteyksissä nyt keskusteltu näistä Pisa-tutkimuksen tuloksista, jotka osoittavat, että suomalainen koulujärjestelmä on kansainvälisesti huipputasoa. Kun on kuultu asiantuntijoilta analyysejä siitä, mikä on keskeinen peruste näihin hyviin tuloksiin, niin eräänä keskeisimpänä perusteena siinä mainitaan, että meillä tinkimättömästi pyritään koulutuksessa tasa-arvoon. Se ei tarkoita, että tasapäistetään, mutta se tarkoittaa sitä, että nimenomaan tasa-arvoisesti kaikille pyritään kaikissa oloissa järjestämään koulutus.

Tätä asiaa tämä keskustelu sivuaa sillä tavalla, että alun perin se keskustelu, mitä käytiin tämän asian tiimoilta, lähti ajatuksesta, että tässä nyt on selvästi tietyn tyyppisestä opetuksen eriyttämisestä, erilinjaisuudesta, kysymys, jos otetaan yksi pedagogiikan muoto opettajankoulutusjärjestelmästä ulos. Vaikka tämä tuntuu pieneltä asialta, että tätä asiaa näin käsitellään ja tästä keskustellaan, mutta tässä saatetaan avata ovia aika tavalla uudenlaisiin koulutusjärjestelmien kehittämisnäkymiin. Tietysti tässä salissa kysytään, kuka sitten on tällaisen niin sanotun erityispedagogiikan ja niin sanottujen erityislahjakkaitten luokkien kannalla jne. ja kuka sitten puolustaa kunnolla sitä alueellista ja sosiaalista koulutuksen tasa-arvoa. Tätä ovea tässä raotellaan.

Keskustelu päättyy.