Marjatta  Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Lääkelain muutospaketti, joka nyt on käsittelyssä, on merkittävä, mutta valiokunnassa pohdimme kyllä moneen kertaan sitä, kannattaako tätä lakia nyt käsitellä, kun on tulossa lääkestrategia ja on tulossa laajempi lääkelainsäädännön uudistus, toivon mukaan pian, koska korjattavaa kokonaisuudessaan on aika paljon. Mutta tämä esitys pitää kuitenkin sisällään myöskin sellaisia hyviä asioita, jotka ainakin vasemmistoliiton ryhmässä katsottiin tarpeellisiksi saattaa voimaan jo nyt ja sen vuoksi käsitellä tämä esitys.

Valiokunnalla oli todella suuri työ ja perustuslakivaliokunnalla jo sitä ennen vielä ehkä suurempi työ kirjoittaa nämä pykälät vastaamaan perustuslain säädöksiä, vastaamaan julkisuuslain säädöksiä ja muuta uutta lainsäädäntöä. Tässä esityksessä jälleen kerran näyttäytyi se, miten vaikea näissä erityisministeriöissä on ollut oppia laatimaan lait perustuslain mukaisesti, elikkä lähes jokaista pykälää jouduttiin tältä osin muuttamaan. Toivon mukaan ministeriöille saadaan riittävät resurssit huolehtimaan siitä, että lainsäädäntö vastaa perustuslakia. Eduskunta ei voi tällä tavalla toimia lain uudelleenkirjoittajana kokonaan, mutta se on pakko tehdä silloin, kun nämä eivät vastaa. Toivoisin myöskin, että sellaista asennetta, että on turhaa niin pilkulleen viilata näitä pykäliä perustuslain mukaisiksi, ei olisi, vaikka lakien muokkaaminen on usein varsin työlästä.

Sairaala-apteekkien toimintaedellytyksistä puhuimme paljon. Kuulimme siitä useita asiantuntijoita, ja Kuntaliiton, Helsingin yliopistollisen sairaalan ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin sairaala-apteekin näkemykset olivat jo varsin pitkälle yhdenmukaisia siitä, miten olisi vielä byrokratiaa pitänyt vähentää. Käytin jo oikeastaan vahingossa nimeä "Pirkanmaan sairaanhoitopiirin sairaala-apteekki", koska juuri tämä lainsäädäntö mahdollistaa sen, että siitä tulee Pirkanmaan sairaanhoitopiirin sairaala-apteekki. Tätä ennen ei ole ollut mahdollista sairaanhoitopiirillä olla koko sairaanhoitopiiriä käsittävää omaa sairaala-apteekkia. Tämä jo osaltaan vähentää byrokratiaa. Se vastaa nimenomaan nykyaikaisia hoitokäytäntöjä, joissa pyritään siihen, että potilas on oikeassa paikassa hoidossa vain sen ajan kuin hän siellä hoitoa tarvitsee, että esimerkiksi yliopistollisessa sairaalassa hoitoajat eivät venyisi pidemmiksi kuin ovat sen erikoissairaanhoidon kannalta tarpeellisia.

Mutta ongelman on muodostanut se, että moniin sairauksiin tänä päivänä tarvitaan myöskin sellaisia lääkkeitä, joita ei välttämättä edes Suomessa myydä, vaan ne täytyy tuoda maahan, ja myöskin sairaala-apteekit valmistavat itse lääkkeitä. Näiden lääkkeiden saaminen potilaan mukaan joustavasti, saumattomasti, on tärkeää juuri näiden saumattomien hoitoketjujen toimimiseksi. Esimerkiksi jos Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, jonka erityisvastuualue on Tampereen yliopistollinen sairaala, lähettää potilaan ja hänet palautetaan sieltä sitten omalle alueelle, niin edelleen jäi byrokratiaa, joka jossain määrin vaikeuttaa tämän saumattoman hoitoketjun toteuttamista. Juuri näitä pykäliä yritimme muuttaa, mutta tässä ei nyt sitten onnistuttu. Elikkä sairaala-apteekki joutuu tekemään ilmoituksen Lääkelaitokselle ja näistä joudutaan hankkimaan kaikkien paikkakunnan apteekkien kannanotot, saako tällaista lääkettä sitten toimittaa sairaalasta potilaan matkaan. Tämähän ei ole tarkoituksenmukaista.

En nyt käy yksityiskohtaisemmin tätä problematiikkaa selvittämään. Tämä oli ehkä vähän virtaviivaistettu ilmaisu, jota äsken käytin. Itse asian ydin on se, että valtavasti tarvitaan byrokratiaa, jotta hoito voisi toteutua saumattomasti ja potilas voisi siirtyä joko aluesairaalaan, terveyskeskukseen, vanhainkotiin taikka kotiin jatkohoitoon ja hänelle olisi vaativa ja kalliskin lääke turvattu, mutta ennen kaikkea vaativa lääkitys, jota ei kovin moni potilas tarvitse. Meillä on paljon harvinaisia sairauksia, ja myöskin näissä harvinaisissa sairauksissa on voitava turvata, että lääkehoito on saatavissa. Näitä lääkkeitä ei vain ole joka apteekin hyllyllä saatavissa. Vaikka meillä on tällainen käsitys, että on saatavissa kuin apteekin hyllyltä, se ei suinkaan tänä päivänä pidä paikkaansa eikä sen tarvitse pitää paikkaansa, koska ne voivat vanhentua hyllyllä ja niitä ei voida käyttää, jos niitä siellä turhaan pidetään.

Tällä hetkellä tilanne esimerkiksi on sellainen, että jos on jokin harvinaisempi, erikoisempi lääke, niin silloin, kun tulee uusi potilas, joka tarvitsee tällaista lääkettä hoitoonsa, sitä haetaan koko maan sisällä. Itse opin aivan uusia asioita, että sitä haetaan ennen kaikkea esimerkiksi kaikkien yliopistollisten sairaaloiden kesken, löytyykö kenenkään apteekin varastosta tällaista lääkettä, ja sieltä ne hankitaan. Juuri näissä kaikissa tapauksissa vaaditaan aivan ylimääräistä byrokratiaa, ja tällaisen byrokratian poistaminen on perusteltua.

Toivon, että uusi lainsäädäntöesitys tulee pian ja siellä nämä byrokraattiset esteet poistetaan ja potilaat saavat mahdollisimman hyvän hoidon mahdollisimman lähellä, esimerkiksi kotona silloin, kun se on mahdollista.