Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eläkeläisten toimeentulon turvaaminen on eduskunnan vastuulla varsinkin niiden eläkeläisten osalta, joiden työhistoria ei ole täydellinen putki eläkettä kartuttaen. Pätkätyöt, kodin ja työelämän yhteensovittaminen ja esimerkiksi opiskelu ovat tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat eläkekarttumaa heikentävästi. Siksi on tärkeää, että me päätöksillämme huolehdimme siitä, että eläkkeiden taso pysyy elinkustannusten kasvun vauhdissa.

Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukset ja poistuminen ovat oleellisesti vaikuttaneet satojentuhansien eläkeläisten toimeentuloon. Pohjaosan poistaminen on eläkepoliittinen virhe, jonka hallitus ja hallituspuolueetkin ovat politiikassa sinänsä harvinaisella tavalla myöntäneet tuomalla käsittelyymme lain niin sanottujen kahteen kertaan leikattujen pohjaosien kompensaatiosta. Pohjaosan poistaminen ja sen sosiaalipoliittiset vaikutukset ja merkitys sekä nyt tehty kompensaatiomalli toimivat saman suuntaisesti: pienimpien eläkkeiden varassa elävien toimeentuloon ei puututa.

Keskustan eduskuntaryhmä ei ole luopunut kansanvakuutusjärjestelmämme perustan puolustamisesta. Kansaneläkkeen pohjaosan maksamisen palauttamisen tulee olla jatkossakin asia, jota ei unohdeta. Kansanvakuutuksemme ytimeen on puututtu ja tämä periaatteellinen virhe on korjattava. Pohjaosan palauttaminen aluksi edes lukuisten leikkauspäätösten jälkeen viimeisimmäksi jääneelle tasolle, mikä tarkoittaa noin 15—15,5 euroa kuukaudessa, tulee asettaa selkeäksi tavoitteeksi. Asian sisältöä tuntevat tietävät, että oikeudenmukaisen mallin löytäminen tulee olemaan ongelmallista, eikä viime viikolla sisällöltään lukkoon lyöty laki kahteen kertaan leikattujen pohjaosien kompensaatiosta tule tätä työtä ainakaan helpottamaan. Mutta me emme saa emmekä voi tyytyä siihen, että ainakaan teknisistä syistä ei ryhdyttäisi siihen työhön, minkä seurauksena meiltä kansanedustajilta odotetaan kansaneläkkeensaajien kannalta myönteisiä ratkaisuja. Kansaneläkevakuutusmaksua työtulostaan maksaneet kokevat, että päättäjät ovat pettäneet heidät tilanteessa, missä heidän kertaalleen maksamilleen maksuille ei saakaan vastikkeeksi sitä, mitä on luvattu.

Tämän asian ensimmäisessä käsittelyssä keskustan vaatimuksia pidettiin peruutuspeiliin katsomisena, niin ettei tällä tavoin muka voisi toimia kuin me esitämme. Samassa yhteydessä meiltä perättiin priorisointia ja asioiden tärkeysjärjestykseen laittamista. Nämä viestit tulivat ennen kaikkea kokoomuksen suunnasta. Mikäli tällä hetkellä salissa olisi kokoomuslaisia kansanedustajia, kysyisin, miten te aiotte pienimmän eläketulon varassa olevien toimeentuloon jatkossa puuttua. Mikä on teidän tärkeysjärjestyksenne? Te olette tällä hetkellä hallitusvallassa ja teillä olisi mahdollisuus näihin asioihin puuttua, mutta juuri nyt näyttää siltä, että tämän suuruusluokan ja merkityksen omaava asia ei kokoomuslaisia niin paljon kiinnosta, että heistä edes yksi vaivautuisi tänne priorisoimaan sitä arvojärjestystä ja sitä maailmaa, joka heillä näissä asioissa on. Ne ihmiset, joiden arki ja toimeentulo on riippuvainen poliitikkojen päätöksistä, eivät näytä pääsevän hallituksen ja hallituspuolueitten rankingissa kovinkaan korkeille sijaluvuille. Tämä on meille keskustassa tuttua. Olemme tähän tottuneet jo niin pitkään kuin Lipposen hallitukset ovat vallassa olleet. Kysynkin uudemman kerran varsinkin kokoomukselta, millä keinoilla te aiotte jatkossa edesauttaa ja turvata esimerkiksi alle 4 000 markkaa — puhun nyt vielä vanhasta rahasta — kuukaudessa eläketuloa saavien arkipäivästä selviytymisen edellytyksiä.

Eläkeläisten toimeentulosta huolehtimisesta tulee olla jatkossakin maininta niillä esityslistoilla, joitten perusteella päätöksiä tehdään. Eläkeläisten joukossa on kymmeniätuhansia ihmisiä, joiden käytettävissä olevat varat eivät ole menneen vuosikymmenen aikana juurikaan kasvaneet, eikä hallituksen piiristä tiedossa oleva tulevan vuoden budjetin valmistelukaan ole tuomassa kohennusta eläkeläisten tilanteeseen, ellei eduskunta omalta osaltaan halua tässä yhteydessä toimia.

Eläkepolitiikan tulee olla osa sosiaalipolitiikkaa, ja myös tehtävien päätösten tulee toimia niin, että myös niiden eläkeläisten asema otetaan huomioon, joiden toimeentulon kehitys on riippuvainen eduskunnan ja poliitikkojen päätöksistä. Meillä on erinomainen tilaisuus liittää eduskunnan päätökseen niin halutessamme lausumat, joilla puutumme budjetin valmisteluun ja joilla voimme vaikuttaa myös tulevaan lopputulokseen. Tiedossa olevista vaikeuksista huolimatta kansaneläkkeen pohjaosan palauttamiseen liittyvä selvitystyö on saatava liikkeelle vieläpä niin, että se tapahtuu pikaisella aikataululla, ja toisekseen pienimpiin eläkkeisiin tulee tehdä tasokorotus jo vuoden 2003 valtion talousarvion yhteydessä.

Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta liittää nyt tehtävään päätökseen kaksi valiokunnan mietinnön vastalauseestakin ilmenevää lausumaa, joista ensimmäinen kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että hallitus pikaisesti selvittää mahdollisuudet kansaneläkkeen pohjaosan palauttamiseksi ja tekee tarvittavat esitykset 31.10.2002 mennessä." Toiseksi ehdotan, että liitetään päätökseen lausuma, joka kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin pienimpien eläkkeiden tason korottamiseksi vuoden 2003 valtion talousarviosta päätettäessä."

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä on niin, ed. Rehula, että tässä esityksessä on kysymys virheen korjaamisesta. On tärkeää, että se virhe korjataan. Eläkepolitiikassa kokonaisuudessaan on kysymys monista asioista. Kyllä on niin, että tämä Lipposen—Itälän hallitus kantaa huolta pienituloisista eläkeläisistä. On tullut maksukatto, palveluihin on panostettu, kansaneläkkeisiin on tullut tasokorotus, niin kuin ed. Rehula tietää, ensimmäistä kertaa lähestulkoon 15 vuoteen. Mutta täytyy sanoa, että ei sillä pienituloisten eläkeläisten asioita korjata, jos esitetään kaikkea hyvää kaikille. Kyllä asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen. Varmasti se, että pienituloiset eläkeläiset tulevat toimeen, on kyllä kokoomuksen listalla tärkeällä sijalla. Siitä tämä hallituskin on pyrkinyt pitämään huolen päinvastoin kuin keskusta, jonka esityksissä luvataan kaikille jotakin. Se ei hyvää tiedä eläkeläisille.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin uskon, että pientä eläkettä saavien eläkeläisten kysymykset ovat tärkeysjärjestyksessä lähes kaikissa ryhmissä varmasti ihan ykkösasioita, ainakin pitäisi olla, koska nimenomaan heidän toimeentulonsa on ihan oikeasti uhattuna. Tasokorotusta ei ole tapahtunut 18 vuoteen. Siitä kun se tapahtui, on nyt jo vuosi aikaa. Se pitäisi nyt uusia. Se on selvä asia.

Mitä tulee näihin kahteen ed. Rehulan esittämään ponteen, ponsien sisältö tietysti on aivan oikea. Mutta jos ne kaatuvat tässä salissa, kun ne ovat opposition ponsia, se ei saa merkitä sitä, että itse tämä tahto esimerkiksi tasokorotuksen kohdalla kaatuisi, koska varmasti löytyy tahtoa tämän asian toteuttamiseen. Ponsi taas on enemmän tällainen poliittisen tahdon ilmaus, joka hallituksen ja tässä tapauksessa opposition välillä on nostettu pöydälle.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos, ed. Sarkomaa, että vaivauduitte paikalle puolustamaan sitä kylmää linjaa, joka varsinkin kokoomuksella eläkepolitiikassa on ollut. Kysyn teiltä: Mitä te vastaatte sille yli 300 000 eläkeläisen joukolle, joka tulee kysymään oikeutetusti vastiketta maksamilleen kansaneläkevakuutusmaksuille, tai sille eläkeläiselle, joka 2 500 markan eläketulolla elää tässä yhteiskunnassa ja maailmassa, jossa joka päivä hinnat nousevat?

Sari  Sarkomaa  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin totean, että tässä lakiesityksessä on kysymys virheen korjaamisesta. Tässä ei ole kysymys pohjaosan palauttamisesta.

Kysymykseen ehkä tärkein vastaus on se, ed. Rehula, että kyllä nyt on tärkeintä katsoa peruutuspeilin sijasta tulevaisuuteen. Jotta me todella pystymme turvaamaan meidän eläkejärjestelmämme, niin kansaneläke- kuin työeläkejärjestelmänkin, toimivuuden, on todellakin laitettava asioita tärkeysjärjestykseen. Ed. Rehula, jotta lapsiperheillekin jäisi rahaa, on hyvä katsoa kokonaisuutta. En viittaa nyt tähän pienituloisten eläkeläisten esitykseen vaan kokonaisuudessaan siihen linjaan, mitä keskusta pääoppositiopuolueena on ajanut. Hyvin vakava kysymys, ed. Rehula!

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Kun en lakiesityksen ensimmäisen käsittelyn yhteydessä ollut tilaisuudessa asiasta käyttää puheenvuoroa, ajattelin muutaman sanan tässä yhteydessä lausua.

Yhdyn todella niihin näkemyksiin, joita ed. Sarkomaa totesi, siltä osin, että nyt ei ole kysymys koko eläkejärjestelmän korjaamisesta vaan on kysymys siitä, joka tavallaan on alkulähteensä saanut vuoden 95 säästölakien perusteella, jolloin hallitus ja edellinen eduskunta tekivät tunnetut säästölakinsa. Nyt on nimenomaan kysymyksessä epäkohdan korjaaminen, johon kansantulon kasvu on tietysti antanut omat mahdollisuutensa.

Halun myös todeta, että eduskunnan viimeinen kytkentä lakialoitteen eteenpäinviemiseen liittyy kyselytuntiin, joka pidettiin eduskunnassa syksyllä 2001, jolloin hallituksen puolelta esitettiin, että pohjaosan yhteensovittamista koskeva keskustelu on hallituksen osalta loppuun käsitelty. Tämän jälkeen hallituspuolueiden eduskuntaryhmät esittivät vaatimuksen, joka nyt on hallituksen esityksenä eduskunnan käsittelyssä. Tein tätä asiaa koskevan toimenpidealoitteen välittömästi, kun eduskunnan kyselytunti oli päättynyt. Olen tyytyväinen, että tältä osinkin näillä on yhteneväisyyksiä.

Mitä tämän lakiesityksen sisältöön muuten tulee, on tietysti niin, että koskaan ei tehdä sellaista lakiesitystä, joka kaikkia tyydyttää. Tältä osin on tietysti todettava, että näitten joukossa on iso joukko eläkkeensaajia, jotka ovat tässäkin yhteydessä epätietoisina siitä, mitä on otettu ja mitä laki tuo tullessaan, odottaneet huomattavasti suurempaa hyvitystä.

Kun tarkastelin asiantuntijakuulemisten perusteella, joita ei ole kirjattu, miten pohjaosan leikkaus on eri eläkkeensaajaryhmiä kohdellut, haluan vain todeta sen takia, että taidan olla ainoa, joka tästä asiasta jotain tältä paikalta sanoo, että valtion eläkejärjestelmän piirissä olleet eläkkeensaajat, joiden eläketulo oli yli 10 800 markkaa, menettivät täyden pohjaosan, joka vuoden 2002 tasossa olisi 83,75 euroa. Sen sijaan kunnallisen eläkejärjestelmän piirissä olevista jo 6 000 markkaa eläketuloa saavat menettivät koko pohjaosan eli 83,75 euroa tämän päivän rahassa. Tämäkin oikeastaan jo osoittaa sen, miten laaja haitari käytännössä on ollut lain käytäntöön soveltamisessa: 10 800 markkaa valtionhallinnon puolella ja 6 000 markkaa kunnallisen eläkejärjestelmän puolella. Tästä seuraa, että tietysti on erilaiset odotukset molempien eläkkeensaajaryhmien taholla.

Jos ajatellaan, että vuonna 96 leikattiin pohjaosaa noin 418 000 eläkkeensaajalta, niin vuodesta 95 lähtien on aika paljon jo poistunut eläkkeensaajia. Sanotaan, että nykyisin heistä on eläkkeen piirissä noin 390 000. Jos pohjaosajärjestelmä olisi ollut voimassa vuodesta 96 lähtien, olisi myönnetty lisää noin 150 000 pohjaosaa. Täyden pohjaosan määrä vuoden 2002 tasossa olisi 498 markkaa eli äsken mainitsemani 83,75 euroa. Tällöin leikkausten kokonaissäästö vuonna 2002 olisi noin 3 miljardia markkaa, eli pohjaosan palautus ennen vuotta 1996 vallinneeseen tasoon ja laajuuteen maksaisi tämän verran. Jokainen arvelkoon kohdaltaan, mitä tällaisen markkamäärän sijoittaminen uudelleen taikka palauttaminen merkitsisi.

Täytyy myös todeta eläkkeensaajien odotuksista kenttäkierroksen perusteella, että varsin iso joukko ihmisiä, jotka eivät ole koskaan pohjaosaa menettäneetkään, odottaa silti saavansa palautusta. Monet, jotka ovat menettäneet, niin kuin äsken totesin, eläkesummien perusteella, ovat myös esittäneet mielipiteensä, että leikkaus pitäisi palauttaa täysimääräisenä eli 83,75 euroa jokaiselle. Lakiesitys pitää sisällään, että palautus on 5—50 euroa, maksimissaan 50 euroa. Tähän jää runsaan 30 euron ero, mikä tietysti aiheuttaa aika paljon keskustelua jälkikäteen. Monet eläkkeensaajat ovat myöskin toivoneet, että lakiesitys toteutettaisiin takautuvasti. Näinhän ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Sen lisäksi monella on ollut vielä ajatus, että maksun palautus aloitettaisiin mahdollisimman nopeasti. Hallituksen esitys pitää sisällään aikamäärän, joka on 1.10.2003. Varmasti tältä osin tulee myöskin erilaista palautetta.

Enemmän kuin tämän lakiesityksen jälkiseuraamuksista olen huolissani niiden suomalaisten eläkkeensaajien asemasta, jotka tässä hyvinvointivaltiossa saavat noin 2 000 markkaa kuukaudessa eläkettä. Saamieni tietojeni mukaan heitä on noin 99 000 eläkkeensaajaa. Ei voi olla näiden ihmisten osalta oikein, että he joutuvat pääosin tällaisen eläketulon kautta tulemaan toimeen.

Tämän lakiesityksen jälkeen jääkin vielä paljon eläkepolitiikassa korjattavaa. Luulen, että ne, jotka seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hallitusohjelmaa rakentavat, joutuvat myöskin omalta osaltaan eläkepolitiikkaan muotoilemaan uudet linjat. Toivoisin, että ne, jotka tämänkin korjauksen jälkeen eniten eläketuloja lisää tarvitsisivat, otettaisiin tarkastelun kohteiksi; emme voi sanoa suomalaista yhteiskuntaa hyvinvointiyhteiskunnaksi, jos eläkkeensaajan eläketulo jää noin 2 000 markkaan kuukaudessa.

Haluan vielä lopuksi todeta, että varmaan on niin, kuten täälläkin on usein sanottu, että keskustelu eläkepolitiikasta ei tähän pääty. Siitä pitää tietysti poliittinen kenttä jo huolta, siitä pitävät eläkkeensaajat huolta. Mielestäni eläkepoliittinen keskustelu on seuraavienkin vaalien alla ja jatkuvasti tarpeellista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun yhteiskunnallista keskustelua aika pitkälti koko 90-luvun on hallinnut eläkepoliittinen keskustelu, samalla on pidettävä huolta, että koko perhepoliittinen keskustelu ja perhepolitiikka nostetaan eläkekeskustelun rinnalle, niin että kokonaisvaltaisesti voidaan tarkastella tätä kenttää.

Juha   Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kosken analyyttisen puheenvuoron johdosta haluan todeta, että keskustan esitys kansaneläkkeen pohjaosan palauttamiseksi ja vaatimus siitä sisältävät selvitystyön lainsäädännön pohjaksi, jotta pohjaosan palauttaminen voisi olla mahdollista ja siihen voitaisiin ryhtyä. Mitä taloudelliseen puoleen tulee, keskustassa hyvin ymmärretään ja tiedetään esityksen taloudelliset vaikutukset varsinkin täysimääräiseen palauttamiseen mentäessä. Kyse on tässä vaiheessa asiaan liittyvän periaatteen hyväksymisestä ja eteenpäinviemisestä, ettemme unohda sitä tässä meidän eläkejärjestelmässämme.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Se, että koko 90-luku todellakin on ollut aika vilkasta eläkepoliittista keskustelua tai keskustelua pohjaosasta ja sen leikkaamisesta, johtuu vain siitä, että todella 95 tehtiin se, luvalla sanottuna, virheellinen päätös. Itsekin olin tekemässä sitä vuonna 95 ensimmäisessä äänestyksessä. Sen jälkeen tietysti on ollut ehkä vähän enemmän viisautta, on voinut tarkistaa kantaansa muissa äänestyksissä, mutta se oli se syy, miksi tästä asiasta on puhuttu.

Nyt tietysti on niin, että moni luulee todella saavansa palautusta, vaikka ei saa. Se on myöskin ongelma. Siitä pitäisi ihmisille tiedottaa, että nyt on kysymys todellakin vain kahteen kertaan leikatusta pohjaosasta ja sen osittaisesta palauttamisesta osalle ihmisistä. Monelle tietysti palautetaan kokonaan se, mikä on tullut leikattua.

Mutta, puhemies, edelleenkin ponsien sisältö, mitkä täällä keskustan puolesta esitettiin, on ihan tärkeä ja hyvä ja etenkin pienten eläkkeiden tasokorotus. Todella 18 vuoteen niitä ei nostettu, kunnes sitten nostettiin se kuuluisa 77 silloista markkaa kuukaudessa. Eli asia on tärkeä, ja mielestäni kyllä eläkekysymykset pitää pitää vahvasti esillä tulevaisuudessakin. Eläkkeet nousevat, sairastaminen kallistuu jne.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Rehulan tekemiä ponsiehdotuksia.

Arvoisa puhemies! Lipposen ensimmäinen hallitus oli perusturvan leikkaushallitus, ja Lipposen toinen hallitus on ollut hyvätuloisten veronkevennyshallitus. Nämä kytkeytyvät toisiinsa sillä tavalla, että ensimmäinen hallitus leikkasi köyhimmiltä perusturvaa ja nyt toinen hallitus on tätä leikkauksen ansiosta syntynyttä liikkumavaraa käyttänyt hyvätuloisten verotuksen keventämiseen. Tämä on lyhyt ja ytimekäs määritelmä siitä poliittisesta linjasta, jonka viimeisen vajaan kahdeksan vuotta olemme saaneet todeta.

Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana eläkeläiset olivat perusturvan leikkauslistalla keskeisessä asemassa. Pohjaosahan leikattiin osittain kaksinkertaisesti, indeksijärjestelmää muutettiin heikommaksi, ylimääräisen sairausvakuutusmaksun säilyttämistä jatkettiin vuodesta toiseen ja edelleenkin siitä riidellään, säilytetäänkö se vai ei, Kelan tasokorotuksia ei ensimmäisen Lipposen hallituksen aikana tehty, lapsikorotukset kelaetuuksista poistettiin ensimmäisen Lipposen hallituksen aikana. Nyt elämme tätä toisen hallituksen aikaa. Tähän mennessä on toteutettu mittavat veronkevennykset, jotka ovat kohdentuneet markka-, euromääräisesti erittäin vahvasti kaikkein hyvätuloisimpiin. Sen ohella on vähitellen pienennetty ylimääräistä sairausvakuutusmaksua, lapsikorotukset kansaneläkkeisiin on palautettu ja tasokorotuskin kansaneläkkeisiin on tehty. Nyt käsitellään tätä kaksinkertaisen pohjaosaleikkauksen osittaista palauttamista.

Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen aikana on esimerkiksi bruttokansantuote noussut yli 300 miljardia markkaa. Se on ollut ennennäkemättömän voimakas talouden kasvu, mutta hedelmät on jaettu tällä tavalla, että ensin on annettu hyvätuloisille veronkevennykset, sitten on katsottu, onko varaa antaa eläkeläisille takaisin sitä, mitä heiltä on edellisen nelivuotiskauden aikana leikattu, ja tuo vara on äärimmäisen pieneksi todettu hallituksen puolelta. Tämä kaksinkertaisen leikkauksen korjaus, joka on siis täysin kohtuuttoman politiikan korjaamista, merkitsee sitä, että korvaus tulee vain osittaisena ja monelta jää kokonaan tämä saamatta. Toisaalta ajankohta, jolloin se tulee voimaan, on kaukana tulevaisuudessa, eli moni eläkeläinen menee pois tästä ajasta ennen kuin saa sitä palautusta euron tai sentinkään vertaa takaisin.

Tämä — erityisesti pohjaosan leikkaus, jonka Lipposen ensimmäinen hallitus toteutti — iski kaikkein vakavimmin pienehköä tuloa saaneisiin eli matalapalkka-aloilla työssä olleisiin ihmisiin, niihin, jotka ovat rakentaneet tämän yhteiskunnan ja hyvinvoinnin perustan meille. Heiltä leikattiin pohjaosa pois, ja kun monilta heistä oli se osittain jo leikattu aikaisemmin, niin nyt se meni toiseen kertaan. Se on ollut kyllä aika häpeällinen teko meidän isiämme ja äitejämme kohtaan, joita meidän pitäisi kunnioittaa.

Arvoisa puhemies! Tämä kahdenkertaisen leikkauksen korvaaminen ei tapahdu ymmärtääkseni kansaneläkevaroilla ollenkaan vaan työeläkejärjestelmän kautta. Osan tietysti siitä joutuu maksamaan valtio, osan kunnat, kuntien eläkejärjestelmä, ja suuren osan yksityiset työeläkelaitokset. Hallitus siis tällä säästää näiden tahojen maksuja, rasitteita, ja juuri nämä pitkään työelämässä olleet ihmiset ovat kerryttäneet nämä eläkerahastot, mutta eivät nyt sitten saa kuin pienen korvauksen siitä, pitkän aikaa ovat ilman ja nyt saavat pienen korvauksen siitä, minkä he ovat kahteen kertaan menettäneet. Linja siis on ollut kylmä tässä suhteessa, ja erityisen kylmäksi sen tekee se, että samanaikaisesti on kuitenkin verotukseen tehty voimakkaitakin kevennyksiä ja ne on ohjattu todellakin markka-, euromääräisesti kovin hyvätuloisia painottaen ja suosien.

Arvoisa puhemies! Näin Lipposen hallitukset ovat kasvattaneet tulo- ja eläke-eroja tässä maassa. Mielestäni se ei ole oikeudenmukaista politiikkaa, ja tältä pohjalta asiaan on edelleen syytä voimakkaasti paneutua.

Vastalauseessa ovat ne kaksi lausumaehdotusta, joita puheeni alussa kannatin. Ensimmäinen tarkoittaa sitä, että selvitettäisiin mahdollisuudet pohjaosan palauttamiseksi juuri erityisesti näille matalapalkka-aloilla pitkän elämäntyön tehneille, jotka ovat maksaneet ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksut, veronsa ja eläkemaksunsa ja vielä kouluttaneet, kasvattaneet ja rakentaneet tämän yhteiskunnan. On kohtuullista selvittää, miten heille voitaisiin vielä palauttaa ja korvata tätä työtä.

Samalla tulkitsen, että ensimmäinen ponsilausuma tarkoittaa, että selvitetään koko kansanvakuutusjärjestelmämme tulevaisuus, sehän on pohjaosan leikkauksessa joutunut uhan alle. On suuri vaara, että pian olemme siinä tilanteessa, että kansaneläkemaksuista aletaan käydä keskustelua, ketkä suostuvat sitä maksamaan, kun kaikki eivät sieltä palautusta koskaan saa. Se on vakava kysymys.

Arvoisa puhemies! Toinen ponsilausuma on vielä kiireisempi ja tärkeämpi, eli nimenomaan pienimpien eläkkeiden tason korottaminen on tavattoman tärkeää. Lipposen ensimmäinen hallitus laiminlöi nämä korotukset. Vasta vuosi sitten tuli ensimmäinen hyvin vaatimaton tasokorotus, joka ei korvannut edes menneitä indeksitarkistusten vajauksia. Eli tasokorotus kaikkein alhaisimpiin eläkkeisiin on kaikkein tärkeintä ja se olkoon seuraavan hallituksen ykköstavoite ja -toimenpide, mutta myös kansanvakuutusjärjestelmän tulevaisuuden turvaaminen.

Valto Koski /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä ed. Kankaanniemen vetoomukseen, vastalauseen sisältöön, tulee, voin sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä todeta, että selvityksiä kyllä riittää. Ongelma on vain se, miten ne voidaan käytännössä toteuttaa. Selvitystyötä ei nyt ilmeisesti kauheasti enää sen takia kaivata, sitä on todella paljon olemassa.

Haluan vielä todeta vaihtoehtoja, joita selvitysten perusteella käytiin läpi. Jos esimerkiksi nyt maksussa olevia 680 000:ta eläkettä olisi tasokorotettu 100 markalla kuukaudessa, sen kustannukset olisivat olleet nykyrahassa 138 miljoonaa euroa eli 820 miljoonaa markkaa vuodessa. Arvelkoon ed. Kankaanniemi tätäkin tilannetta, mistä tällainen rahoitus olisi otettu ja mihin se olisi tarve kohdistaa muutoinkin.

Lisäksi haluan vielä todeta, että jos pohjaosan leikkaaminen olisi pysäytetty esimerkiksi 1.2.98 tasolle, sen määrä olisi (Puhemies koputtaa) 258 markkaa kuukaudessa vuonna 2002. Pohjaosaa maksettaisiin noin 355 000 henkilölle, jolloin siitä aiheutuva kansaneläkkeen lisäys olisi noin 1 030 miljoonaa markkaa (Puhemies koputtaa) vuodessa.

Vielä kysyn, onko ed. Kankaanniemi sitä mieltä, että tätäkään hyvitystä ei pitäisi tehdä.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon, että puheenvuorossani tuli täysin selväksi se, mitä halusin ja haluan ja mitä näiden ponsien avulla toivon selvitettävän.

Ensinnäkin totean ed. Koskelle, että veronkevennyksiin hallituksella on löytynyt rahaa aivan kivutta ja niistä ovat todella hyvätuloiset, myös todella hyvätuloiset eläkeläiset, hyötyneet valtavasti. Siihen te olette löytäneet rahaa ilman ongelmia, mutta esimerkiksi kansaneläkkeen pohjaosan palauttamiseen tavalla tai toisella tai kansanvakuutusjärjestelmän turvaamiseen ei löydy millään tahtoa eikä rahaa teidän mielestänne. Teidän arvojärjestyksenne on minun mielestäni täysin väärä.

Tässä edellytetään mahdollisuuksien selvittämistä pohjaosan palauttamiseen, ja mielestäni se on aivan paikallaan. Minä en usko, että siitä on vielä tehty juurikaan selvityksiä, ei ainakaan siinä valossa, mikä sen merkitys on koko kansanvakuutusjärjestelmälle.

Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustajatoveriani Valto Koskea käyttämästään erinomaisen linjakkaasta puheenvuorosta koskien vähän laajemmin nyt käsittelyssä olevaa asiaa: erityisesti se johtopäätös, jonka ed. Koski toi esille, että jatkossa on kaikkein tärkeintä se, että me nimenomaan kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten asemaan kiinnitämme vahvemman huomion.

Sitten antaisin kyllä vastaavasti taas risuja ed. Kankaanniemelle. Te olette parhaimmillanne ihan hyvä edustaja, mutta sitten kun ei ole paras päivä, vaaka menee ihan toiseen suuntaan. Olihan tuo teidän puheenvuoronne nyt tavattoman nolon yksipuolinen tilanteessa, jossa kuitenkin Lipposen hallitus, niin ensimmäinen kuin toinenkin, on nostanut tämän maan jaloilleen.

Vaikka itsekin olen joissakin yhteyksissä kritisoinut näiden verohelpotusten painotusta, on kuitenkin, ed. Kankaanniemi, oltava avoin ja rehellinen, että esimerkiksi se ajoitus, joka nyt on verohelpotusten osalta kohdentunut kansalaisille ja, kiitos sosialidemokraattien, onneksi myöskin pienituloisille tulonsaajille, on se, mikä nyt on pitänyt ostovoimaa ja kansantaloutta pystyssä. Lipposen hallitus on kuitenkin toteuttanut myöskin aikuisten hammashuoltouudistuksen, esiopetusuudistuksen ja myöskin eläkeläisten tasokorotuksen. Nimenomaan kristillisdemokraattien kansanedustajalta voisi toivoa, uskaltaisinko sanoa, sillä tavalla rehellistä analyysiä, eikä niin, että katsoo vaan sillä tavalla, että valo on melkein huoneesta sammunut.

Arvoisa puhemies! Nyt on päättymässä eräs hyvin merkittävä vaihe koskien suomalaisia eläkeläisiä. Luulen, että en ole ainoa kansanedustaja tässä salissa, joka on satoja, todennäköisimmin tuhansia, kertoja vastannut eläkeläisten kysymyksiin koskien nyt käsittelyssä olevaa kansaneläkkeen pohjaosan leikkausta ja eräitä muita epäkohtia.

En tiedä, onko se nyt mikään ansio, mutta sanon sen nyt kuitenkin, että silloin, kun pohjaosan leikkaus oli ensimmäistä kertaa syksyllä 95 käsittelyssä, äänestin, toisin kuin ed. Tiusanen kertoi tehneenä, leikkausta vastaan. Käytin erittäin perusteellisen ja periaatteellisen puheenvuoron, jonka suhteen ei myöhemminkään ole tarvinnut hävetä. Olin silloin sitä mieltä, että se oli poliittinen ja psykologinen virhe, sen kaltainen kokonaisvaltainen pohjaosan leikkaaminen, joka tehtiin. Sen jälkeen kyllä, kun on tehty erilaisia muutoksia, parannuksia jne., olen pääsääntöisesti pysynyt hallituksen riveissä, mutta silloin, kun asia oli ensimmäistä kertaa eduskunnassa, äänestin pohjaosan leikkausta vastaan. Minusta Suomen kansantalous ja yhteiskunta olisi kestänyt sen, että pohjaosa olisi maksettu. Meillä on riittänyt rahaa pankkitukeen 40 miljardia ja eräisiin muihinkin.

Haluan myöskin olla rehellinen, että ymmärrän sen kokonaiskehyksen, minkä vuoksi pohjaosan leikkaamiseen päädyttiin. Mutta sanon näin, että koko Suomen poliittinen järjestelmä on horjunut osin niitten vaikutusten takia ja se on johtanut meidän poliittisen keskustelumme suuntautumiseen osin liikaa näihin eläkeläiskysymyksiin. Tältäkin osin osuu oikeaan ed. Valto Kosken johtopäätös, että näitten tarpeellisen eläkepoliittisten korjausten rinnalle on nyt myöskin saatava aidosti ja vahvasti lapsi-, nuoriso- ja perhepoliittiset painotukset.

Samaten meidän sosialidemokraattinen eduskuntaryhmämme otti viime viikolla yksimielisesti kantaa sen puolesta, että ylimääräinen sairausvakuutusmaksu tulee poistaa nyt, kun ryhdytään ensi vuoden talousarviota valmistelemaan. Olen täysin vakuuttunut, että näin tapahtuu, ja tämän yhden kipukohdan osalta, joka eläkeläisillä on ollut, ainakin sosialidemokraatit ovat sen takeena, että se poistuu.

Sitten, arvoisa puhemies, ihan pari kommenttia pääosin keskustan ponsiehdotuksiin. Minusta oli mielenkiintoista kuulla ed. Rehulan kommentti ensimmäiseen ponsiehdotukseen, että pitää tehdä selvitykset mahdollisuudesta palauttaa pohjaosa kaikille. Itse asiassa on aika lyhyt matka siitä, miten te kommentoitte tuota kohtaa, siihen, että tehtäisiinkin selvitys enemmän selvityksen vuoksi, jotta luotaisiin odotuksia, ehkä katteettomiakin, lupauksia, eläkeläisille. Sen vuoksi yhdyn tältäkin osin ed. Valto Kosken arvioon, että kyllä näitä selvityksiä nyt on tehty. Kysymys on viime kädessä siitä, onko meillä useampia miljardeja rahaa käytettäväksi näin kokonaisvaltaisiin toimenpiteisiin. Minusta on oikea se johtopäätös, että ne voimavarat, mitä on, pitää kohdentaa pienituloisille eläkeläisille ja sitten erityisesti niille lapsiperheille ja terveydenhuoltoon, jotka yhteiskunnan tukea ja apua tarvitsevat, ei suinkaan hyvätuloisille eläkeläisille.

Sitten, arvoisa puhemies, tähän toiseen ponteen, joka on henkisesti ihan ok, että ryhdytään toimenpiteisiin pienimpien eläkkeitten tason korottamiseksi. Mutta kyllä minun täytyy tältäkin osin sanoa, että minä luotan paljon enemmän sosialidemokraattien puoluekokouksen tekemään päätökseen Tampereella reilu viikko sitten, jossa me esitimme ja vaadimme sitä, että pieniin eläkkeisiin tulee tehdä tasokorotus. Sen vuoksi en ole nyt kovin altis lähtemään tällaiseen ikään kuin keskustan uuspopulistiseen ohjelma-asetteluun etenkään, kun näitä ehdotuksia jo tässä käsittelyn aikana tulkitaan pikkasen kyseenalaisesti. Olen valmis eduskunnan pöytäkirjoihin toteamaan sen, että olen henkisesti ja poliittisesti lujasti pienten eläkkeitten tasokorotuksen takana, mutta en tiedä, onko sitten oikea keino tukea tässä tapauksessa keskustan pontta. Luotan enemmän omaan sosialidemokraattiseen ryhmääni tämän asian hoitamisen suhteen.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafsson lähti siitä, että tätä nimenomaan pieniin eläkkeisiin kohdistuvaa pontta ei pitäisi täällä viedä läpi. Minä muistuttaisin ed. Gustafssonia siitä, että nimenomaan eduskunnan ponsien takia, voi näin sanoa, tämä koko korjaus on tullut myöskin hallitukselta, kun eduskunta on selkeästi sitä edellyttänyt. Sitä kauttahan tämä koko korjauslakiesitys, joka nyt on käsittelyssä, tuli tänne saliin. (Ed. Gustafsson: Myös sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä käsitteli ja vaati sitä!) — Kyllä, mutta joka tapauksessa koko eduskunta siinä oli mukana. Jos nytkin koko eduskunta on mukana tässä ponnessa ja sosialidemokraatit ovat sitä jo omassa ryhmässä käsitelleet, se voisi sitten toteutua mahdollisimman pian.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson käytti tavattoman paljon aikaa ja voimavaroja selittelyyn, ja se meni kyllä hukkaan. Se on varmasti sosialidemokraattinen linja ollut perinteisesti, mitä minä puheenvuorossani esitin, mutta te otitte siitä irtioton ja se oli häpeäksi teille. Mutta hyväksyn sen ja ymmärrän, että näin tehdään tässä, kun halutaan vallassa pysyä eläkeläisten asioita ajamatta.

Mitä tulee tähän toiseen ponteen, niin te väititte, että tätä on selitelty monella tavalla. Tätä ei ole tässä selitelty millään muulla tavalla kuin sillä tavalla, mitä siihen on kirjoitettu ihan tarkkaan. Kun tämä toinen ponsi vastaa sosialidemokraattien puoluekokouksen kannanottoa, niin käsittämätöntä on, että te äänestätte sitä vastaan huomisessa äänestyksessä. Sehän vie pohjan pois koko sosialidemokraattisen puoluekokouksen kannanotoilta, jos te näin menettelette. Ajatelkaa nyt todella vakavasti yön yli ja miettikää, miten äänestätte, ettette saata puoluettannekin häpeään.

Juha   Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafsson lähti omalla tavallaan tulkitsemaan keskustan vastalauseessa esitettyjä ponsia. Jos teidän mielestänne ed. Kankaanniemeltä ovat valot sammumassa, niin teidän puheenvuoronne kuultuani tuli sellainen ripittäytymisen olo. Te halusitte jättää eduskunnan pöytäkirjoihin, niin kuin teidän tapanne hyvin usein on, julistuksen, jossa te totesitte ja kertasitte oman ryhmänne ja oman puolueenne vaalijulistukset siitä, miten te aiotte jatkossa asioita hoitaa. Joutuu taas kerran toteamaan tämän keskusta-opposition usein lausuman asian: Sanat ja teot eivät kulje yhtä jalkaa, näytöt puuttuvat.

Niilo Keränen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisen käsittelyn yhteydessä totesin, että jos tämä laki osittaisesta kaksinkertaisen leikkauksen korjauksesta nyt hyväksytään, me saamme heittää hyvästit, lopulliset hyvästit, kansaneläkkeen pohjaosalle. Sen jälkeen pohjaosan oikeudenmukainen palauttaminen tulee mahdottomaksi. Kun kansaneläkkeen pohjaosaa ei enää ole, niin tämä kansanvakuutusluonne kansaneläkkeeltä on silloin romutettu. Ennen pitkää tulee hyvinkin kyseenalaiseksi, miksi työelämässä olevat yleensä maksavat kansaneläkemaksua. (Ed. Stenius-Kaukonen: Eivät he maksakaan!) Siksi on perusteltua, että pohjaosan palauttaminen todellakin selvitetään mahdollisimman nopeasti ja nimenomaan ennen kuin tämä nyt hyväksyttävä laki tulee voimaan.

Arvoisa puhemies! Tämä nyt käsittelyssä oleva laki ei ratkaise pienimpiä eläkkeitä saavien toimeentulo-ongelmia eikä sitä tietysti ratkaise myöskään pohjaosan palautus, vaan ainoa keino on se, että eläkkeitä korotetaan, etteivät ne valot sammuisi ihan kokonaan. Siksi todellakin kannatan myös molempia ed. Rehulan ehdottamia lausumia.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä käytiin jo tästä asiasta varsin laajaa keskustelua ja omat näkemykseni tulivat varmasti esille.

Kansanvakuutuksesta täällä on käytetty jo monenlaista puheenvuoroa. Kansanvakuutus tarkoittaa kyllä sitä, että kaikki kansalaiset saavat perusturvaa riippumatta siitä, maksavatko he joitakin maksuja vai eivät. Nykyäänhän kansaneläkevakuutusmaksua ei kukaan vakuutettu maksa, työnantajat maksavat ja valtio laittaa loput. Mutta kansanvakuutuksen perusperiaate, että kaikki saavat perusturvaan liittyviä etuuksia, se tässä romuttuu. Se on päivänselvä asia. Itse pidän sitä perusasiana, eikä näin olisi pitänyt menetellä. Tämä on erittäin olennainen sosiaaliturvan universaalisuuteen liittyvä kysymys. Kun näitä aletaan tällä tavalla murentaa, silloin tietää, että pahalle on annettu ei vain pikkusormi vaan aika monta sormea kädestä.

Kansaneläkkeiden tasokorotusasia pitäisi mielestäni käsitellä veroratkaisujen yhteydessä ihan samalla tavalla kuin lapsilisät. Pienimpien eläkkeiden saajat eivät maksa veroja, ja sen vuoksi silloin, kun veroista päätetään, pitää katsoa, miten eläkkeensaajat saavat helpotusta toimeentuloonsa. Silloin ilman muuta tässä yhteydessä pitää löytyä rahoja. Silloin puhutaan miljardien markkojen summista. Nyt on jo 17 miljardia annettu verohelpotuksia. Siitä ei ole pienimpien eläkkeiden eikä lapsilisien saajille eikä työttömille jäänyt jaettavaa.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansanvakuutusjärjestelmä ei romutu sillä tai ei voida siirtyä siitä puhumisesta pois sillä, että kansaneläkemaksun maksavat työnantajat. Päinvastoin työnantajat maksavat palkkaperusteisesti kansaneläkemaksun ja tällä mallilla ajatellen se on osa palkkaa. Näin ollen se on eläkkeelle aikanaan siirtyvän palkasta siirretty osuus kansaneläkerahastoon, ja tähän asti hän on saanut sieltä osuuden takaisin pohjaosan muodossa, mutta enää ei sitten saa. Tämä nimenomaan vaarantaa suurella ja vakavalla tavalla tämän kansanvakuutusjärjestelmän.

Ehkä ed. Stenius-Kaukonen ymmärtää tämän kansanvakuutusjärjestelmän vähän eri tavalla, mutta kyllä vasemmistossa aina on pidetty palkkaperusteisia työnantajamaksuja osana palkkaa. Näin on minunkin mielestäni edelleenkin.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan kansanvakuutuksen periaatteesta, niin silloin olennaista on se, että kaikki saavat perusturvaa. Se on lähtökohta, ja rahoitus on sitten eri asia. Mielestäni tämä on se keskeinen periaate, josta pitäisi pitää kiinni. Se on kaikkein tärkein, koska heti, kun me lähdemme puhumaan siitä, kuka maksaa ja kuka saa, tulemme siihen, että meillä on aina ihmisiä, jotka eivät kykene elämänsä missään vaiheessa osallistumaan mihinkään maksuvelvollisuuksien suorittamiseen. Juuri heidän, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten, oikeuksien ja aseman turvaamisesta on kysymys kansanvakuutuksessa. Tämä on pidettävä kirkkaana mielessä, ja tällä perustelen nimenomaan sitä, että tämä on ollut väärä ratkaisu.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt olemme käsittelemässä toisessa käsittelyssä tärkeää lakiesitystä. Täytyy sanoa se, että tietenkin tämä on Lipposen hallitusten niistä lakiesityksistä, joita ne ovat tänne joutuneet tuomaan nimenomaan nyt sanotaan eduskunnan tahdon ja ehkä eräitten puolueittenkin tahdon velvoittamina, yksi parhaimpia, kun ollaan korjaamassa tehtyjä virheitä. Tämä tapahtuu nyt kesäkuun 17. päivänä, Urhon päivänä muuten, kun olemme tätä päätöstä täällä tekemässä. Mutta vaikka näin on, että nyt virhettä ollaan korjaamassa, niin hallituspuolueet, kaikki, jotka ovat hallituksessa, myöskin vihreät, istuneet silloin vuonna 96, kun tätä järjestelmää lähdettiin murentamaan, kantavat vastuun siitä, mitä on tähän saakka tapahtunut. Kyllä oppositiopuolueen edustajana annan täyden tunnustuksen siitä, että nyt korjataan ja tehdään osittain oikean suuntainen ratkaisu, mutta eihän tämä suinkaan ole riittävä, kun ajatellaan ennen kaikkea sitä eläkeläisjoukkoa, joka on tässä joutunut menettämään.

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista on todella nähdä, että kun tätä lakiesitystä käsitellään, niin täällä kokoomuksen aitiossa ei istu ketään. Kyllä heistä varmaan, kun kuulevat, että olen täällä puhujakorokkeella, joku tänne sitten tulee puolustamaan kokoomuksen politiikkaa, mutta ehkä tässä onkin se suurin linjaero myöskin keskustan ja kokoomuksen sosiaalipoliittisissa ja eläkepoliittisissa näkemyksissä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Kaksi keskustalaista on paikalla!)

Kun ed. Stenius-Kaukonen äsken puhui perusturvasta ja kansanvakuutusjärjestelmästä, niin minun täytyy kyllä henkilökohtaisesti yhtyä niihin näkemyksiin, joita ed. Stenius-Kaukonen täällä esitti. Ne ovat juuri sellaisia, jotka meidän päättäjien pitäisi ymmärtää ja tajuta, jos meillä on todellista sosiaalista ja yhteiskunnallista mielenlaatua ja yhteisöllisyyttä myöskin käytännön teoissa eikä vain sanoissa.

Arvoisa puhemies! Todella tämän kansanvakuutusjärjestelmän romuttaminen, kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus, lähti matkaan Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Silloin oli tietenkin valtiovarainministerinä Iiro Viinanen. Valtion taloudellinen tilanne oli vaikea, se tiedetään, se on moneen kertaan täällä esille tuotu, mutta nämä ovat myöskin arvokysymyksiä. Ed. Gustafsson on täällä moneen kertaan tuonut esille, että kyllähän koko tämä kansaneläkkeen pohjaosan leikkaaminen ja kaikki, mikä tähän lainsäädäntöön on liittynyt ja liittyy, on ollut erittäin suuri arvokysymys. On varmasti niin, että meillä on huomattava määrä eläkeläisiä, jotka eivät ole täysin perillä näistä vaikeista eläkeratkaisuista, mutta nekin, joilta ei ole mitään leikattu, tuntevat, että heiltä on jotain otettu ainakin henkisesti pois. Tällainen käsitys on hyvin yleinen.

Kyllä nyt, kun tämä laki tulee voimaan vasta 1.10.2003, tähän jää liian pitkä aika. Kyllä olisi ollut täysin perusteltua, että tämä laki olisi tullut ainakin ensi vuoden alusta voimaan, koska olen aivan varma, että tulee monta turhaa yhteydenottoa sen takia, miksi sitä ei vielä tullut ja haluttiinko tämä siirtää ja siirtää näin kauaksi. Tämä liittyy yhteiskunnalliseen toimintaan, ja kun eduskuntavaaleihin nyt olemme käymässä, rohkenen kyllä uskoa, että nämä eläkekysymykset tulevat olemaan hyvin keskeisellä sijalla yhdessä perhepolitiikan kanssa tulevassa eduskuntavaalityössä.

Herra puhemies! Kannatan myöskin näitä keskustan vastalauseeseen liitettyjä molempia lausumaehdotuksia, erityisesti lausumaa, jolla viitataan pienempiin eläkkeisiin. Täällä on usea edustaja, myöskin hallituspuolueen edustaja, puhunut hyvin myönteisesti. Ed. Tiusanenkin piti niitä aivan oikeina, mutta huomenna sitten nähdään, kun äänestetään, ollaanko näiden takana vai ei olla. Kansalaiset ymmärtävät sen vain, että täällä painetaan "ei" tai "jaa". Siihen ei jää mitään välimuotoa. Joko ollaan pieneläkeläisten puolella tai heitä vastaan, ja se nähdään huomenna.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Minäkin kannatan näitä vastalauseeseen kirjattuja lausumia ja ymmärrän asian sillä tavalla, että tämä esitys, joka nyt on käsittelyssä, on toki hyvä, tehdään se pienin, mikä tässä vaiheessa nyt voidaan tehdä, mutta onhan se samalla myös osoitus siitä, että tässä on selkeä valinta eli ei ole löytynyt sitä poliittista yksimielisyyttä eikä tahtoa, niin että olisi korjattu ne isommat puutteet ja ongelmat, jotka kyllä tässä salissa on monta kertaa esille otettu ja joihinka eläkeläiset odottavat nyt vastauksia. Nimenomaan ne eläkeläisten odotukset ovat tällä hetkellä niin, että he saavat tämän kansaneläkkeen pohjaosan palautuksen kokonaisuudessaan, ja sitten toiseksi, että pienimmillä eläkkeillä olevat jotenkin huomioidaan. Tuntuu pahalta, jos täällä sanotaan, että nämä ovat nyt tiedossa, mutta ei tässä vaiheessa näihin ole löytynyt ratkaisua, jos ei nyt esimerkiksi näiden ponsienkaan taakse voida lähteä suuremmassa määrin, vaan että ainoastaan, niin kuin täällä ed. Gustafsson sanoi, mennään niin kuin SDP:n puoluekokouksen päätöksen mukaan. Minä todella haluaisin nähdä, että eläkeläiset kuulisivat sen viestin, mitä eduskunta nyt haluaa eläkeläisille täältä lähettää, eli ollaan valmiit.

Minun mielestäni tämä ponsi, jossa sanotaan, että tulee selvittää mahdollisuudet, millä tavalla kansaneläkkeen pohjaosa palautetaan, on jo viesti siitä, että katsotaan, miten näiden satojentuhansien kohdalla, jotka nyt jäävät vaille, tämä korjaus tehdään ja mitenkä pienituloisten kohdalla, jotka eivät veroa maksa. Oliko ed. Stenius-Kaukonen, joka sanoi aivan oikein, että veropoliittisten ratkaisujen yhteydessä tulee myöskin tarkistaa sitten nämä tasokorotukset, eli mikä on se tie, millä tavalla saadaan oikeudenmukaisuutta. Tuo aika 1.10. on aivan liian kaukana.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen kompensaatio on menossa nyt loppuun. Asia on toisessa käsittelyssä. Kaiken kaikkiaan tästä on lyhyesti vain todettavissa se, että kovin on Lipposen hallitusten eläkepolitiikka ollut horjuvaa ja eläkeläisten asemaa heikentävää.

Tässä erityisen huolestuttavaa on se, että tämä antaa vain osittaisen kompensaation niille, joilta kansaneläkkeen pohjaosaa on leikattu. Se kuvastaa sitä eriarvoisuutta, mihin tämä on johtamassa, ja varmasti Lipposen hallitukset jäävät eläkeläisten keskuudessa muistoksi ja muistiin siitä, että ne hallitukset ovat olleet romuttamassa suomalaista eläkepolitiikkaa ja kansanvakuutusjärjestelmää.

Minusta nämä keskustan ja koko opposition vastalauseessa esitetyt lausumat ovat kannatuksen arvoisia. Ennen kaikkea täällä on noussut pienimpien eläkkeitten tasokorotus esille. Se on varmasti asia, jolle eduskunta yksimielisesti antaa tukensa ja jota on vahvasti vietävä eteenpäin. Se on tie, jolla on nyt kuljettava, mutta toisaalta minusta on perusteltua myöskin edelleen selvittää se, onko meillä mahdollisuuksia pitää kansanvakuutusjärjestelmä voimassa, onko syytä eläkejärjestelmissä olla kansaneläkkeen pohjaosa. Uskon, että tämä keskustelu tulee jatkumaan ja tämä tulee myöskin olemaan hyvin vahva näkökulma, kun seuraavaa hallitusohjelmaa tehdään.

Osmo   Soininvaara  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on tässä muutaman päivän ajan kuullut, niin ei tämä minusta kyllä hirvittävän hyvää kuvaa eduskunnan sosiaalipoliittisesta keskustelusta anna. Mutta kun on niin moneen kertaan sanottu, että pohjaosan kaksinkertainen leikkaus oli virhe, niin kyllä sitten varmaan täytyy uskoa, että se oli virhe nimenomaan sillä tavalla, että se oli vaikeasti ymmärrettävissä ja tuntui ihmisistä epäoikeudenmukaiselta, ja se, mikä tuntuu epäoikeudenmukaiselta, tietysti sitä jossakin määrin on.

Kannattaa kuitenkin palata takaisin vuoden 1995 tilanteisiin, jolloin siis leikattiin kaikilta väestöryhmiltä. Edelleen olen sitä mieltä, että näistä korjauksista huolimatta leikkaukset kohdistuivat liikaa lapsiperheisiin. Nyt on koko ajan vain puhuttu siitä, että ne kohdistuivat liikaa eläkeläisiin, mutta kyllä ne selvästikin kohdistuivat liikaa lapsiperheisiin. Kun tiedämme toisaalta, että kovin paljon liikkumavaraa siinä ei ollut, niin kyllä tavallaan lapsiperheet ja eläkeläiset olivat toisiaan vastaan, jommalta kummalta silloin tuli ottaa.

Tuohon aikaan oli olemassa toinenkin tapa leikata eläkkeitä, ja edellinen hallitus oli ottanut tämän käyttöön, koska edellinen hallitus oli myös vastuullisesti suhtautunut tilanteeseen ja totesi, että rahaa ei joka paikkaan riitä. Se hallitus oli tehnyt eläkeleikkauksen, jota paremman nimen puutteessa kutsun nyt vaikka Pekkarisen—Viinasen eläkeleikkaukseksi ja joka suoritettiin sillä tavalla, että jätettiin vain kylmästi pois yhden vuoden indeksikorotus. Tämä tapa oli epäoikeudenmukainen ja epäsosiaalinen, koska sehän kohdistui kaikkiin eläkkeisiin, myös niihin kaikkein pienimpiin eläkkeisiin. Sillä leikattiin myös niitten ihmisten eläkkeitä, jotka saivat pelkkää kansaneläkettä.

Mutta jälkeenpäin ajatellen se oli ehkä poliittisesti viisaampaa, koska kukaan ei ole vaatinut tämän vääryyden korjaamista ja kompensoimista, vaan sehän on edelleen voimassa. Jokainen suomalainen eläkeläinen, joka on tullut eläkkeelle ennen vuotta 1995, maksaa eläkkeensä huonoutena tätä leikkausta. Se toistuu joka vuosi. En ole tarkistanut tätä lukua, mutta luulen, että tämä Viinasen—Pekkarisen eläkeleikkaus maksaa eläkeläisille 2 miljardia markkaa vuodessa, mutta kaikki ovat pitäneet sitä oikeudenmukaisena eikä kukaan ole vaatinut sen palauttamista, vaikka sosiaalisesti se oli selvästi enemmän väärin, koska se kohdistui myös pienimpiin eläkkeisiin.

Sitten keksittiin se, että koska näin epäsosiaalisia kuin edellinen hallitus oli ollut ei haluta olla uudestaan, ja sen takia kehitettiin tämä pohjaosan leikkaus. Nyt sanotaan, että oli tekninen virhe, että siinä tuli kahteen kertaan leikkaus niitten ihmisten osalta, joiden työeläke oli yhteensovitettu jo pohjaosan kanssa, koska he saivat täyttä työeläkettä. Työeläkettä ei oikeastaan pystynyt saamaan tuohon aikaan muuta kuin erittäin monimutkaisella järjestelyllä, mutta he saivat täyttä virka- tai kunnallista eläkettä.

No, miltä olisi tuntunut se, että silloin olisi päätetty, että tämän laskun maksajiksi tulevat ne keskituloiset eläkeläiset, eivät kaikkein köyhimmät, eivät kaikkein parhaassa asemassa olevat myöskään, vaan ainoastaan ne ihmiset, jotka saavat riittävää, mutta eivät kuitenkaan täyttä eläkettä, ja ne täyttä eläkettä saavat jätetään pois? En usko, että sen kaltaista ratkaisua olisi kukaan silloin pystynyt ymmärtämään, ja sen takia kukaan ei myöskään pysty ymmärtämään, kun nyt palautetaan sitten rahaa ei niille, joiden pohjaosaa on leikattu, vaan niille, joiden pohjaosaa on leikattu ja jotka saavat täyttä työ- tai virkaeläkettä.

Sanon vaan, että tämä ratkaisu, joka nyt tehdään, tulee osoittautumaan myös täydeksi virheeksi. Tätä ei kukaan tule ymmärtämään sitten, kun nähdään, ketkä palautetta saavat ja ketkä eivät saa. Tämä tulee aiheuttamaan vielä paljon enemmän katkeruutta eläkeläisten keskuudessa. (Ed. Rajamäki: Ed. Soininvaaran suurin haave!) Minusta tämä esitys on huono.

Leena   Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Edellä ed. Soininvaara sanoi, että tämä esitys on huono ja ehkä aiheuttaa katkeruutta. Voin yhtyä tähän.

Täällä on tuotu esille, että tässä on virheen korjaamisesta kysymys, mutta jo edellisessäkin puheenvuorossa tuli esille, että virhettä ei täsmäkorjata, ja näin näyttää siltä, että monet niistä, jotka ovat kokeneet epäoikeudenmukaisuuden, voivat kokea entistä enemmän sitä. Eli nyt on kysymys niistä 115 000 eläkeläisestä, joiden työeläkettä aikanaan pohjasäännön vuoksi leikattiin, ja eläkekorjauksen ulkopuolelle jää vielä runsaat 200 000 muuta eläkeläistä. Tapa, millä nyt lähdetään korjaamaan, ei anna sitä, mitä kylläkin sosiaali- ja terveysvaliokunta tavoittelee, että tässä saataisiin luottamusta takaisin. Valiokunnan mietinnössä sanotaan, että tavoitteena on "turvata eläkkeensaajien ansaitseman työeläkkeen täysimääräinen maksaminen ja sitä kautta säilyttää työeläkejärjestelmään kohdistuva luottamus." Tavoite on ollut hyvä, mutta toteutus kyllä jää puolitiehen. Erityisesti sen vuoksi voin sanoa, että tämä ei ole hyvä.

Vastalauseessa olevat lausumaehdotukset ovat tietysti sellaisia, että ne nyt tulisi ottaa vakavasti. Itse olen niitten takana. Oma toimenpidealoitteeni asiaan liittyen on täällä kyllä mainittu, ja oma näkemykseni koski kaksinkertaisen leikkauksen hyvittämistä, mutta tässähän ei nyt ole kysymys siitä. Tämä todella on sellainen asia, joka varmasti on otettava vielä uudelleen pöydälle.

On erittäin ikävää luettavaa, että päätös maksamisesta siirretään vuoden 2003 lokakuulle. Näin ei olisi pitänyt tehdä.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä sanoa, että keskustan puoluekokouksessa on ainakin haettu uutta latausta, jopa niin vahvaa, että pystyy valtaamaan poliittinen dementia muutaman vuoden suhteen koko eduskuntaryhmän. 90-luvun alussa keskusta ei kantanut työllisyydestä eikä muuten työeläkkeen saajien aseman heikkenemisestä kyllä mitään huolta. Nyt tuntuu, että on oikein SMP:läistä väritystä yritetty saada tähän hommaan mukaan.

Mutta totuuskin kannattaa muistaa, ensinnäkin se, että kyllä tässä tilanteessa, kun aikoinaan tätä asiaa ajettiin, nimenomaan hallitusryhmien ja sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän luoma paine 1998—2000 syksyillä, jolloin eduskunta edellytti pohjaosan tuplavääryyden korjaamista, oli se tausta, jolla eduskunta, kansanvalta, lähti painamaan tässä asiassa hallitusta toimiin. Me muistamme, että ministeri Perhon valmistelusta huolimatta tämä tuli 2002 talousarvion käsittelyn yhteyteen asiana, jossa ikään kuin ei tapahtuisikaan mitään. Silloin nimenomaan täällä hallitusryhmissä, muun muassa sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä ja muun muassa valtiovarainvaliokunnan sos.dem. ryhmän taholta, jätettiin mittava 400 miljoonan markan kompensaatiota tarkoittava raha-asia-aloite, ennen kuin siitä asiasta päästiin sopuun, osoitukseksi, että tässä asiassa eduskunta on johdonmukainen ja vaatii tämän asian korjaamista. Näin sitten tapahtuikin. Hallituksen kanssa päästiin ratkaisuihin, jotka ovat siihen nähden, miten hankala asia tämä on ollut, kohtuullisen hyviä muun muassa siinä, että ne ottavat huomioon myöskin näiden pienten korjausten ohella 300 markkaan eli 50 euroon saakka myöskin nämä suurimman vahingon kärsineet.

Tulee ottaa lisäksi huomioon, että teknisestihän tätä pidettiin aivan mahdottomana ja jopa niin, että on teknisesti täysin mahdotonta korjata tätä asiaa. Tällaisia viestejähän me saimme. Muun muassa erään eläkelaitoksen kirjeen mukaan "seurauksena olisi normaalien eläkehakemusten käsittelyn vakava viivästyminen vähintäänkin vuoden ajaksi". Tätä viestitystä tuli. Siitä huolimatta eduskunta lähti siitä kansanläheisestä lähtökohdasta, että jos on helppo leikata, ei voi olla mahdoton korjata.

Tätä asiaa on systemaattisesti nyt edistetty. Myös hyvin tärkeä väliratkaisu, johon sosialidemokraatit olivat tyytyväisiä, oli se, että kun ei täyttä kompensaatiota tullut, tämä niin sanottu puuttuva kompensaatiovara pitää käyttää terveydenhuollon erikoissairaanhoidon resurssien lisäämiseen, josta parhaillaan eduskunta käsittelee 25 miljoonan euron leikkausjonojen purkuun liittyvää asiaa. Nämä ovat kaikki syntyneet osittain tähän liittyen, ja vaikka kuinka poliittinen muistamattomuus valtaisi, rehellisyys ei saa antaa unohtaa näitä tosiasioita.

Olen samaa mieltä siitä, että 90-luvun korjaustalkoiden jälkeen, jotka Ahon hallitus aloitti ja jatkettiin asiattomalla ja poliittisesti perustelemattomalla pohjaosan leikkauksella 95 hallitusohjelman kautta, eläkkeensaajat ja työeläkkeensaajat joutuivat muita väestöryhmiä kovemman leikkauksen kohteeksi kyllä siinä tilanteessa. Tätä on pyritty korjaamaan. Erityisesti ei tämänkään hallituksen hallitusohjelmassa ollut Ahon raippaveron, tai sanonko Ahon—Kankaanniemen raippaveron, korjaamista, vaan se tuli nimenomaan keskeisesti sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ja hallitusryhmien ja hallituksen neuvottelujen jälkeen meidän vaatimuksestamme mukaan. Sitä muuten korjataan. Se 0,4 penniä, joka niin sanotusti on enää ensi vuodelle jäljellä, sekin sieltä häviää, mitä Niinistö vielä kyseenalaistaa. Eli kaiken kaikkiaan kyseessä on 2,4 prosenttiyksikön vaikutus eli 1,5 miljardia markkaa eli 252 miljoonaa euroa. Vaikka kuinka keskustan puoluekokous on antanut pyhää uskoa ja taistelutahtoa, näitä tosiasioita ei nyt saa unohtaa. Eli tässä yritetään myöskin edetä.

Olen samaa mieltä siitä, että on erittäin huono asia, että tämän teknisen vastustuksen takia vasta lokakuussa hyvitetään ensi vuoden alusta alkaen tapahtuvaa tuplavääryyden poistoa. Olisi pitänyt ainakin sitä mukaa kuin tätä asiaa saadaan teknisesti kuntoon sitä hyvittää. Toivoisin, että tätä asiaa itse asiassa arvioidaan myöskin hallituksen ja ministeriön taholla, että jos tämä niin sanotusti tekninen ongelma, jolla meitä yritettiin kampittaa koko korjaustoiminnan osalta, saadaan kuntoon, niin näin voitaisiin toimia.

Samalla tavalla on nyt ryhdyttävä korjaamaan oikeutetusti eläkeläisten mielestä kohtuutonta taitetun indeksin järjestelmää. Jopa yli 3 prosentin eläkemenetykset taitetun indeksin kautta vuoden 1995 jälkeen eivät ole hyväksyttäviä. Ne vaativat myös nyt aloitettuja korjaustoimia talouspoliittisessa talvisodassa kovimman rintamavastuun kantaneiden aseman parantamiseksi. Kun sosialidemokraatit muuten ainoana ryhmänä pitämässäni ryhmäpuheenvuorossa pari vuotta sitten esitti myös tässä yhteydessä, että "on välttämätöntä laatia perusteltu sosiaalisesti oikeudenmukainen esitys, jossa myös pientä työeläkettä saavat otetaan huomioon", niin on myös muistettava, että 3 500—4 400 markan eläketasolla vuoden 95 lopulla leikkaus oli todella merkittävä, todella suuri tulonmenetys, pitkälti yli 10 prosentin, jopa 15 prosentin taso monilla ihmisillä. Tämä täytyy tässä jatkotilanteessa kyllä arvioida.

Sen, että nyt näin monien vaiheiden jälkeen eduskunnan ja kansanvallan tahto toteutuu, pitäisi olla ihan yhteisesti myöskin positiivisen ilon aihe, kun eduskunta ja kansanvalta pystyy puuttumaan asiaan, jota ei meille kyllä hopealautasella ole tarjoiltu korjattavaksi. Kun tässä tilanteessa 75 000:lle tulee täysi korvaus ja 40 000 täyteen hyvitykseen oikeutettua saa sen 50 euroa kuukaudessa, voidaan sanoa, että ratkaisu on kyllä hyväksyttävä ja siedettävä ja eduskunnan tahtoa erittäin pitkälle vastaan tuleva.

On syytä muistaa, että ministeriön valmistelussahan oli näiden teknisten vaikeuksien takia tämmöinen 100 markan tasakompensaatiomalli. Mitäpä arvoisa seurakunta tuumaisi tämän tyyppisestä esityksestä, joka täällä olisi? Kyllähän tässä aika pitkältä ja hyvään suuntaan on päästy.

Arvoisa puhemies! Ehkä juuri pienituloisten eläkeläisten mahdollisuudesta ihmisarvoisiin ja kohtuuhintaisiin julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin olisi entistä enemmän myös keskusteltava. Eivät pienet eläketarkistukset auta, jos elämän pelastava avosydänkirurgialeikkaus on lompakon paksuudesta kiinni. Nämä asiat pitää vakavammin muistaa. Eläkeläiset tämän ymmärtävät erittäin hyvin. Tämän takia erikoissairaanhoidon kriisiytymiseen on löydettävä myös ratkaisu. Tässäkin ratkaisussa tietyn pelivaran jättäminen lisäbudjetin leikkausjonojen purkuratkaisuun oli minusta erittäin oivallinen. Yleensäkin pitää katsoa, että pienituloisimmilla eläkeläisillä ei ole varaa yksityisiin leikkauspalveluihin muuten kuin Amerikan-mallilla myydä talonsa ja mennä sitten leikkauksiin. Kyllä meidän täytyy hyvinvointivaltion perusta pitää tältä osin kunnossa. Tähän liittyy myös luomamme maksukatto, joka ei myöskään ole vielä valmis. Sairastavan henkilön omavastuukatot nousevat lähes 10 000 markkaan, joka on lähes 30 prosenttia täydestä kansaneläkkeestä. Tässä suhteessa hyvinvointivaltion laaja-alaisempaan tarkasteluun eduskunnan tulee kyetä.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rajamäki, te osoititte tavattoman suurta huomiota keskustan puoluekokoukselle ja keskustan ryhmälle. Me emme suinkaan vastusta tätä lakiesitystä. (Ed. Rajamäki: Siltä se kuulostaa!) Päinvastoin olemme sen hyväksymisen kannalla. Yksikään keskustalainen ei ole täällä sanonut vastustavansa tätä lakiesitystä. Tämä on oikean suuntainen, mutta riittämätön, ed. Rajamäki. Itsekin totesitte, että pohjaosan leikkaus on ollut asiaton. Näinhän on ollut. Se täytyy tietenkin todeta näin eduskunnan ja parlamentarismin kannalta, että eduskunnan tahto on tullut näiden ponsien kautta toteutetuksi. Se on tietenkin positiivisena todettava koko eduskunnan kannalta.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Vähän aikaa sitten, kun keskusteltiin pankkivaltuuston kertomuksesta ja siihen liittyvästä ponnesta, aika paljon enemmän täällä oli paikalla tiedotusvälineitä ja jonkin verran enemmän salissa oli edustajia keskustelemassa. Tämä ehkä vain kuvaa sitä, että taas kerran sosiaali- ja terveyden sektorin asiat on siirretty asialistan aika loppuun ja täällä ovat sitten kaikkein innokkaimmat, jotka keskustelua käyvät.

Me keskustelemme mielestäni ihan merkittävästä asiasta tänään, työeläkkeen yhteensovittamisasiasta, joka on tullut tänne asti niin eduskunnan tahtona kuin myös hallituspuolueitten kovan työn tuloksena. Kun ollaan nyt tässä vaiheessa, että kertaalleen tämä on jo ykköskäsittelyssä ollut ja huomenna on toisen käsittelyn äänestykset, tässä voidaan kyllä keskustella, mutta oikeastaan kannanotto tulee enää ponsiin. Olen ymmärtänyt, että hallituksen esityksen takana tulee olemaan myös oppositio elise ei tee hylkyesitystä tästä asiasta.

Se, mikä tässä jäi kaivelemaan, oli tosiaan voimaantulo. Olisin toivonut, että maksatuksen alkamisaikaa 1.10. olisi voitu aikaistaa, mutta se ei toteutunut. Siitä täällä on äänestetty, eikä sille enää mitään voi. Minulla on mielenkiintoinen matemaattinen tilasto, joka osoittaa, miten paljon kustannuksia opposition esitys olisi lisännyt hallituksen esitykseen, jos olisi lähdetty enimmäiskorotukseen, joka on 83,75 euroa. Se olisi vuonna 2003 tuonut 73 miljoonaa euroa lisää ja 33 miljoonaa euroa vuonna 2004, mutta siinä olisi ollut tietenkin se, että oppositio esitti myös sitä, että maksatus olisi tullut voimaan 1.1.2003, mitä myös itse kannatin. Korotusta en kannattanut eli olen hyväksynyt sen, että kompensoidaan 5—50 euroa kaiken kaikkiaan.

Tähän voisi lisätä vielä sen, että me puhumme nyt yhdestä yksittäisestä asiasta, mikä ei ole sinänsä sillä tavalla sosiaalipolitiikkaa, että parannettaisiin kaikkein heikko-osaisimpien eläkkeensaajien asemaa. Ne ratkaisut tehdään ihan muilla tavoin. Sosialidemokraattinen ryhmä on ottanut kantaa siihen, että eläkeläisten sairausvakuutusmaksua alennetaan 0,4 prosenttia. Siitä on meillä yhteinen kannanotto, ja silloin toteutuu se, että eläkeläisten ylimääräistä sairausvakuutusmaksua ei enää ole. Sen puoleen tietenkin tästä 83 euron kompensaatiosta, jota oppositio esitti ja joka olisi vienyt lisärahaa 73 miljoonaa euroa, olisi voinut kysyä, onko siinä taas se ajatus, että palkansaajien sairausvakuutusmaksua olisi entistä enemmän korotettu, koska se on aika ongelmallinen tie. On puhuttu palkansaajien sairausvakuutusmaksun 0,2 prosentin korotuksesta. Sekin tarkoittaa sitä, että myös ne henkilöt, jotka ovat työmarkkinatuella tai työttömyysturvalla, joutuisivat tämän sairausvakuutusmaksun korotuksen kohteiksi. Nämä henkilöt ja ryhmät ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä. Eli näitten eläkeasioitten kanssa pitää olla jonkin verran varovainen.

Sitten pitää muistaa se, että Suomen keskieläke on noin 5 800 markkaa tai 950 euroa kuukaudessa. Se ei ole todellakaan kauhean korkea summa. Sen tähden olen kannattanutkin ed. Stenius-Kaukosen tekemää aloitetta siitä, että tasokorotusta edelleen jatkettaisiin. Kerranhan tasokorotus on suoritettu, 1.6., ja muistaakseni 73 markkaa kuukaudessa oli se summa indeksitarkistuksen kanssa. Se on ihan hyvä keino auttaa niitä eläkeläisiä, jotka kaikkein köyhimpiä ja kaikkein heikoimmassa asemassa ovat.

Keskusta on tehnyt tähän liittyen selvitysponnen, onko mahdollisuutta pitää kansaneläkevakuutusjärjestelmä voimassa. En näe sitä kauhean vaarallisena, jos selvitysponsia tehdään, että asia vain selvitetään. Toisaalta tietenkin tämmöisiä selvityksiä pystyy myös teettämään ihan ministeriön kautta suoraankin, ilman että siitä koko eduskunnan lausumaa tehdään. Se olisi tietenkin ollut yksi mahdollisuus.

Se, mitä ed. Nousiainen toi puheenvuorossaan esiin, että Lipposen hallitukset ovat romuttaneet eläkeläisten etuuksia tai muuta, ei ihan pidä paikkaansa. Kyllä myös hyviä aikaansaannoksia on olemassa, mutta ehkä perusongelma on siinä, että pitäisi tosiaan kaikkein pienituloisimpien ja keskituloisten eläkkeensaajien asemaa parantaa. Tämän lain kohdalla onkin todettu, että tämä on oikeudenmukaisuuskysymys. Täällä on toki myös keskituloisia eläkeläisiä, joihin tämä kohdistuu, mutta on ihan hyvä, että tämäkin esitys on tänne asti saatu ja huomenna siitä päätetään, koska ainakin jossain vaiheessa eläkeläisjärjestöt erittäin aktiivisesti eläkeasian kanssa olivat liikkeellä. Kun mennään seuraaviin vaaleihin, uskon edelleen, että eläkeasiat tulevat olemaan erittäin voimakkaasti esillä. Uskon, että eläkepolitiikkaa tullaan myös tulevaisuudessa tekemään. Kansaneläkejärjestelmä on se ainutlaatuisuus, mitä Suomessa on, ja sen kanssa varmasti myös tehdään tulevaisuudessakin töitä.

Tämä on yksi eläkeratkaisu. Toinen on sairausvakuutusmaksun alennus 0,4 prosentilla. Senkin eteen joudutaan tekemään töitä. Ei ole itsestäänselvää, että saadaan asioita vietyä eteenpäin. Tietenkin yhtenä hyvänä olisi tasokorotus, mutta se on sen tyyppinen kysymys, että se on seuraavaan hallitukseen liittyvä. Vuoden 2003 budjettiin voidaan tietenkin tehdä toivomuksia, mutta se, miten suuria budjetin lisäyksiä pystytään tekemään, on toinen kysymys, koska esimerkiksi tällä hetkellä työllisyystilanne Varsinais-Suomen näkökulmastakaan ei ole kauhean hyvä eikä valtakunnallisesti. Fortumin kohdalla on tulossa nämä irtisanomiset, ja esimerkiksi Turun telakan kohdalla tilanne on aika heikko, henkilökunta joutuu pakkolomille kesäloman jälkeen jne., eli moni muukin sarka kuin eläkepolitiikka vaatii ratkaisuja ja rahaa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Aikoinaan uutena kansanedustajana jouduin ensimmäisen kerran tämän asian kanssa tekemisiin heti ensimmäisenä keväänä. Sitten siinä ensimmäisen vuoden aikana asiasta äänestettiinkin. Kun koin ylipäätään kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen huonona toimenpiteenä, niin sitten koin tämän niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen vielä erityisen epäoikeudenmukaisena ja äänestinkin tuolloin opposition ponnen mukana. Mitä se äänestys sitten auttoi? Ei se auttanut yhtään mitään. Elämä jatkui ennallaan, ja minä olin vain äänestänyt opposition ponnen mukana.

Täytyy sanoa, että tämän työn takana, joka tässä nyt kulminoituu opposition totta kai roolinsa mukaan kovasti moittimaan ja meidän hallituspuolueiden edustajienkin paikoin vähän pitkin hampain katsomaan mutta kuitenkin periaatteessa jonkinlaiseen kompromissiin, on kyllä erittäin vahva työ hallituspuolueiden kansanedustajilta ja eduskuntaryhmiltä. Tämä käynnistyi, voin sanoa, erittäin uutteralla työllä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, minkä seurauksena sitten eduskunta edellytti tätä omassa ponnessaan. Voin sanoa, että sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä oli tässä erittäin aktiivisesti mukana. Ne henkilöt, jotka ylipäätään näihin eläkeasioihin ovat paneutuneet, ajoivat tätä kyllä ihan yhteisrintamassa, ja totta kai sitten kiitos kuuluu sinnikkäille eläkeläisjärjestöille, jotka taustalla olivat lobbaamassa tätä asiaa ja informoivat meitä tästä asiasta. Toisaalta jonkinlaista sekaannusta tuossa loppuvaiheessa aiheutti se, että osa eläkeläisjärjestöistä sitten taas sanoutui pikkusen niin kuin irti ja oltiin eri mieltä siitä, miten tämä asia pitää hoitaa, pitääkö tätä hoitaa ollenkaan, ja aina kun yhteinen kärki puuttuu, silloin on hirveän paljon vaikeampaa edetä.

Tästä ratkaisusta kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että se on kohtuullinen kompromissi. Olisin itse toivonut tämän aikaistuksen vuoden alkuun, mutta täytyy sanoa, että kun tämän edestä on toverit tehneet niin paljon työtä, hallituspuolueiden edustajat ylipäätään niin paljon työtä, niin tuntuu kohtuuttomalta sekin, että vaaditaan viimeiseen asti, että kun ei saa ihan kaikkea, mitä haluaa, sitten ei suostuta itse neuvottelemaan asiasta ollenkaan.

Sitten minä olen hämmästellyt sitä, mitä täällä on todettu näistä ponsista. Ponnethan ovat tietysti ihan hyviä aina, mutta niin kuin sanottu, tällä vähäisellä kokemuksella, mikä minulla on, en kokenut kovasti näistä opposition ponsista hyötyväni eikä asia edennyt niillä yhtään mihinkään. Ed. Vihriälä totesi, että ollaan joko puolella tai ollaan asiaa vastaan, ja ed. Rehula ihmetteli, miten demariedustajat voivat äänestää täällä oman puoluekokouksensa linjauksia vastaan, kuinka näin voidaan tehdä, totta kai täällä ollaan sitten samaa mieltä. Ymmärrän toki opposition tehtävän ja näin totta kai itsekin toimisin sillä puolella, mutta kyllä tässä on jotenkin tullut myös se tosiasia, että oppositio voi vaatia yhtä hyvää, kahta kaunista, koska taloudellinen realismi on muiden pidettävä kontrollissa.

Meillä on nyt tässä tämä Ahon hallituksen raippavero sava, eläkkeensaajien korotettu sairausvakuutusmaksu, jota on asteittain alennettu, josta vielä 0,4 prosenttiyksikköä on alentamatta. Se on katkolla, miten sen käy. Meillä on sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ottanut selvän kannan siitä, että alentamista jatketaan sopimuksen mukaisesti, ja se tulee olemaan kovan työn takana, koska hallituksella on omia linjauksiaan, ollut siihen asiaan, ja siihen tulevat menemään tietyt panostukset.

Meidän on panostettava myös muun muassa eläkkeensaajille merkittävään terveydenhuoltoon, ja se tulee vaatimaan omia taloudellisia panostuksiaan. Sitten täällä on ihan oikein nostettu esiin perhepolitiikka, joka vaatii sekin oman osuutensa, että me saisimme lapsiperheille myös hyvää ja panostuksia, ja sekin vaatii rahaa. Työllisyyden hoito vaatii rahaa. Yhdessä jos toisessa puoluekokouksessa on nostettu aika pieniä prosentteja siitä, minkälaiseksi työttömyys pitäisi saada, ja se on oikein, mutta se ei tule ilmaiseksi, se vaatii panostuksia, myös taloudellisia panostuksia.

Kun tämä kaikki, tämä kokonaisuus, on pidettävä hallinnassa, sen takia minä uskon siihen, että jälleen kerran yhteisillä linjauksilla, jotka lähtevät hallituspuolueista, kovalla työllä me saamme tätä asiaa vietyä eteenpäin. Tietynlaista protestia on tietysti se, että äänestää opposition mukana, mutta kun mieluummin näkisin asioiden edistyvän kuin vain protestihenkeä, niin tulen olemaan hallituksen linjoilla tässä, mutta painostamaan sitten omalta osaltani meidän omassa ryhmässä esimerkiksi tätä tasokorotusta, jota pidän merkittävänä pienten eläkkeensaajien toimeentulon parantajana, niin hyvin kuin vain pystyn.

Niin kuin tässä on moneen otteeseen todettu, niin on erilaisia asioita, jotka vaativat rahaa, ja minä toivon, että nämä asiat pysyvät erityisen hyvin mielessä siinä vaiheessa, kun budjettiriihessä pohditaan esimerkiksi mahdollisia tulevia veronalennuksia. Yhtälö matalat verot, hyvät julkiset palvelut ei ole olemassa oleva yhtälö. On selvä, että semmoisessa maassa, jossa on kuitenkin kohtuullisen verran työttömyyttä ja matala verotus, siirrytään ostopalveluiden puolelle, ja siinä leikissä eivät pienituloiset ihmiset pärjää, joten näkisin mieluummin panostuksia palveluiden puolella.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karhu piti ihan hyvän puheenvuoron ja hänen ajatuksensa kulkivat juuri sen mukaan, mitä opposition esittämät lausumaehdotuksetkin sisältävät. Hän täällä totesi, että SDP:n eduskuntaryhmään ovat voineet keskeisesti vaikuttaa eläkeläisjärjestöt, että tähän tilanteeseen on tultu, mutta kyllä siihen on varmasti vaikuttanut aivan selkeästi se, että oppositio on pitänyt, nimenomaan keskustaoppositio, kristillisdemokraatit, tätä asiaa vahvasti esillä, ja opposition pelko on saanut myöskin hallituksen sitten tekemään tässä suhteessa hyvän esityksen.

Leea  Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karhun hyvään, perusteltuun, asiantuntevaan puheenvuoroon haluaisin vain todeta, että kyllä oppositiossa nämä talouden realismit on aivan arkea myöskin. Ei oppositiosta voi esityksiä tehdä myöskään siten, etteikö talouden realismi ole vahvasti mukana. Me kristillisdemokraatit olemme esittäneet vaihtoehtobudjetissamme niitä esityksiä, joilla olisi esimerkiksi eläkeläisten tilannetta voitu parantaa voimakkaammin, nopeammin, tehdä erilaisia ratkaisuja peruspalvelujen kohdalla. On vain kysymys valinnoista ja siitä, miten priorisoidaan. Siinä mielessä ei oppositiota voi syyttää sillä tavalla, ettäkö me vain esittäisimme yhtä hyvää ja kahta kaunista sinne ja tänne, vaan kyllä ne täytyy kaikki aina perustella, millä ne rahoitetaan. Peruspalvelujen korjaamisen ja eläkeratkaisujen täytyy kulkea käsi kädessä ja rahoituksen myöskin.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Eläkeläisten eli yli 65-vuotiaiden osuus Suomen väestöstä on tällä hetkellä 15 prosenttia. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan heidän määränsä nousee kolmessa vuosikymmenessä jopa 26 prosenttiin. Tämän suhteellisen suuren väestöryhmän kohtelu on viime aikoina herättänyt kiivasta keskustelua paitsi eduskunnassa ja lehtien palstoilla myös erityisesti myös itse kohderyhmän keskuudessa.

Huolen aiheena on ennen kaikkea hallituksen esitys kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen hyvittämisestä, joka ei sovitun mallin mukaan ole oikeudenmukainen korvaus asianomaisille, joita eläkeläisistämme on noin kolmannes eli 115 000 henkeä. Lähden siitä, että leikattu summa pitäisi ehdottomasti korvata eläkeläisille niin sanottuna täsmäkorvauksena. Huolta ja ärtymystä aiheuttaa edellä mainitun epäkohdan lisäksi myös kaikkia eläkeläisiä koskeva niin sanottu taitettu indeksi sekä korotettu sairausvakuutusmaksu, joka asettaa eläkeläiset eriarvoiseen asemaan suhteessa palkansaajiin.

Vuonna 1995 päätettiin julkisen talouden tasapainottamiseksi vaadittava säästötoimenpideohjelma, joka kohdistui kaikkiin kansalaisryhmiin. Eläkeläisiin kohdistuvana toimenpiteenä toteutettiin kansaneläkkeen täysi eläkevähennys, jolloin tietyn tasoista työeläkettä saavilta ihmisiltä poistettiin kansaneläke kokonaan. Aiemmin jokainen oli saanut ainakin kansaneläkkeen pohjaosan muista tuloista riippumatta. Kyseinen toimenpide koski vuodesta 1996 alkaen kaikkia uusia maksuun tulevia eläkkeitä. Eläkevähenteisyys ulotettiin samalla asteittain koskemaan myös ennen vuotta 1996 alkaneita eläkkeitä. Kansaneläkkeenä pelkkää pohjaosaa vuonna 1995 saaneille kansaneläke supistui vuoden 2001 alussa nollaan tai sen suuruiseksi kuin työeläke edellyttää.

Pohjaosan niin sanotulla kaksinkertaisella leikkaamisella tarkoitetaan tilannetta, joka syntyi, kun osalla eläkkeensaajista oli kansaneläkkeen pohjaosa aikoinaan otettu huomioon jo työeläkettä vähentävänä eläkkeitä yhteensovitettaessa. Yhteensovitus suoritettiin henkilön jäädessä eläkkeelle ja työeläkettä laskettiin siinä tapauksessa, että henkilön kansaneläkkeen ja työeläkkeen taso olisi noussut yli tavoitetason. Näin ollen noin kolmanneksella eläkkeensaajista, joilta pohjaosa on asteittain supistettu, myös työeläkkeen määrä on vähentynyt yhteensovituksessa pohjaosan vuoksi. Toisin sanoen kyse on henkilön työeläkkeen leikkaamisesta, joka mielestäni on täysin kohtuutonta ja järjenvastaista. Kaksinkertainen kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus on puhuttanut eläkeläisiä ja meitä päättäjiä aina eduskuntaa myöten. Eläkeläisille on paljon luvattu, mutta valmiit päätökset on vesitetty törkeällä tavalla.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho esitti hallituksessa edellä kuvatun eläkkeiden kaksinkertaisen leikkauksen hyvittämiseksi koko kokoomuksen eduskuntaryhmän kannattamana niin sanottua täsmäkorvausmallia, jota muut hallituspuolueet eivät kuitenkaan täysin hyväksyneet. Kompromissiratkaisuna hallitus ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmät sopivat neuvotteluissa 19.12.2001, että kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen kohteeksi joutuneiden työeläkkeitä korotetaan. Hyvityksen suuruus rajattiin kuitenkin korvaamaan menetettyä etuutta vain 5—50 euroa kuukaudessa, vaikka suurin leikkaus määrällisesti kipusi joidenkin eläkkeensaajien kohdalla lähes 85 euroon.

Mielestäni ei voida pitää oikeudenmukaisena, että osalta eläkkeensaajistamme leikataan pitkien työrupeamien aikana maksettuja eläkkeitä, joiden tarkoitus on ollut turvata heidän toimeentulonsa eläkepäivinä. Lisäksi pohjaosan kaksinkertainen leikkaus asettaa eläkeläiset väestöryhmänä epätasa-arvoiseen asemaan. Närää asian tiimoilta on aiheuttanut myös eläkkeiden takaisinmaksatuksen aikataulu, jonka mukaan lakiesitys astuisi voimaan ensi vuoden alusta, mutta ensimmäiset hyvitykset maksettaisiin vasta 1.10.2003. Maksatusten aikaistamista olisi syytä vakavasti harkita täällä eduskunnassa.

Toisena huolenaiheena ja epätasa-arvon aiheena eläkeläisten kohtelussa nähdään niin sanottu taitettu indeksi, joka tarkoittaa sitä, että 65 vuotta täytettyään henkilö joutuu erilaisen indeksin kohtelemaksi kuin alle 65-vuotiaana. Taustalla asiassa on työmarkkinajärjestöjen kanssa sovittu eläkepalkkojen tarkistus nykyisellä leikatulla indeksillä, jonka pohjana on 80-prosenttisesti hintojen ja 20-prosenttisesti palkkojen nousu. Toteutuessaan kyseinen malli asettaisi sekä nykyiset että tulevat eläkeläisemme taloudellisesti huonompaan asemaan kuin oikeudenmukainen menettely edellyttäisi. Taitettu indeksi koetaan katkeraksi tasa-arvon loukkaukseksi. Alle 65-vuotiaitten ja yli 65-vuotiaitten indeksien ero on nyt 4,7 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Kolmas epäkohta eläkepolitiikassa ja oikeudenmukaista hoitoa vaativa seikka koskee eläkeläisten sairausvakuutusmaksua, joka tällä hetkellä on korkeampi kuin palkansaajien vastaava maksu. Ahon hallituksen aikana eläkkeensaajille määrättiin 3 prosenttiyksikköä korkeampi savamaksu, kun taas palkansaajille määrättiin 3 prosenttiyksikön työeläkemaksu. Lipposen molempien hallitusten aikana eläkeläisten savamaksua on vähitellen alennettu, ja vuonna 2000 tehdyn päätöksen mukaan ylimääräinen sairausvakuutusmaksu oli tarkoitus poistaa eläkeläisiltä kokonaan vuonna 2003. Määrällisesti savamaksujen tasausta ei tulisi toteuttaa palkansaajien sairausvakuutusmaksua korottamalla, kuten hallituksen ensi vuoden budjettineuvotteluissa on väläytetty. Eli palkansaajien sairausvakuutusmaksua ei tulisi korottaa ja samalla pitäisi alentaa eläkkeensaajien sairausvakuutusmaksua 0,4 prosenttiyksikköä, mikä on luvattu eläkeläisille.

Arvoisa puhemies! Jos maamme pitkän päivätyön tehneiden senioreidemme asioita ja etuja ei saada oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti hoidettua, en yhtään ihmettele, että kentältä kantautuva viesti on luottamuspula valtiovaltaa kohtaan. Eläkeläiset vaativat oikeudenmukaista kohtelua eläkkeittensä hoitamiseksi kuntoon.

Valto  Koski /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Kuosmasen puheenvuorosta, jos oikein tulkitsin, vetää sellaisen johtopäätöksen, joka löytyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä esitetyistä mielipiteistä. Tässä todetaan, että muutos merkitsee kuitenkin sitä, että pohjaosan leikkautuminen korvaantuu 1.1.96 jälkeen myönnettävissä eläkkeissä osittain tai kokonaan työeläkkeenä. Eli ne, joilla työeläke on täydet 60 prosenttia ja eläkkeen perusteena oleva palkka on yli 14 000 markkaa, saavat täyden kompensaation pohjaosan menetykselle. Tämä oikaisuna ed. Kuosmasen mielipiteeseen.

Pekka   Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Koskelle, että asia on näin, mutta kukaan eläkkeensaaja ei saa täysimääräistä eläkettä. Jos yksityisen sektorin eläkeprosentti on 60, niin tänä päivänä eläkkeitten keskiprosentti on vain 53 prosenttia.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen ongelma on ollut koko tämän eduskuntakauden asia. Siitä keskustellaan ja äänestetään täällä joka vuosi. Lähes kaikki ovat täällä olleet sitä mieltä, että pohjaosan leikkaus oli suuri virhe. Virhettä vain ei saada tässä eduskunnassa korjatuksi, siltä näyttää, ja se on huono asia. On selvää, että jos virhettä ei korjata, niin uusi eduskuntakin joutuu vielä tätä asiaa käsittelemään, nykyinen oppositiokin mahdollisesti hallituksesta käsin.

Ed. Soininvaara oli täällä puhuessaan täysin oikeassa siinä, että asia ei poistu päiväjärjestyksestä näillä päätöksillä, mitä hallitus nyt esittää. Se siirtyy vain uuden hallituksen ja uuden eduskunnan pöydälle. Eläkeläiset eivät anna nimittäin tässä asiassa periksi.

Arvoisa puhemies! Nyt olisi suurta viisautta hoitaa pohjaosan leikkaukseen liittyvä ongelma kokonaisvaltaisesti. Pelkkä niin sanottuun kaksinkertaisen leikkauksen osittainen korjaus ei kyllä riitä.

Toimi   Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että ed. Valpas käytti tällaisen rohkaisevan puheenvuoron, että hän luottaa nykyiseen oppositioon: kun se astuu valtaan, nämä eläkeläisiä kohtaan tehdyt kohtuuttomuudet edes korjataan. Mutta nyt ed. Valppaallakin on erinomainen mahdollisuus huomenna äänestää näiden ponsien puolesta, jotka antaisivat jo hänen tukemalleen hallitukselle eväitä ja potkua, pienen inspiraation ehkä, hoitaa nämä kysymykset pois päiväjärjestyksestä ennen vaaleja hyvässä järjestyksessä.