Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevan lain hyväksymisen myötä nykyisten kaltaisten perustamishankkeiden valtionavustusten myöntämisedellytykset huomattavasti tiukentuvat. Valiokuntakäsittelyssä hallituksen esitykseen on tehty monia parannusesityksiä ja selkeyttäviä lisäyksiä, ja ne sisältyvät mietintöön.

Ensiksikin valiokunnan muutosesityksen myötä muun lain perusteella saatu tuki ei automaattisesti sulje mahdollisuutta saada valtionavustusta kehittämishankkeisiin. Muutos on varmasti tarpeellinen. Monessa tapauksessa kaikki rahoitusputket ovat välttämättömiä.

Toiseksi valiokunta pudotti tuettavien kehittämishankkeiden alarajaa.

Kolmanneksi — muun muassa hallintovaliokunta kiinnitti tähän huomiota — suunnittelu- ja rakentamisvirheistä johtuvia peruskorjauksia, investointeja, ei suljeta pois tuettavien perustamishankkeiden piiristä.

Viimeiseksi totean, että perustamishankkeiden rahoituksen rajaaminen vain erityisen suurissa taloudellisissa vaikeuksissa oleviin kuntiin ollaan myös poistamassa.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti laki käytännössä on toimiva. Huolta riittävistä resursseista tulevaisuudessa on kannettu monella taholla tässä asiassa.

Valto  Koski  /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti muutama sana tästä lakiesityksestä.

Ensinnäkin käytiin keskustelua sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa että hallintovaliokunnassa siitä, onko syytä tämä laki nyt erillisenä säätää vai pitäisikö tätä yleisen valtionosuusuudistuksen yhteydessä tarkastella. Tässä tehtiin sellainen ratkaisu, että edellytetään, että lakiesityksen kulkua seurataan, jolloin valtionosuusuudistuksen yhteydessä mahdollisesti voidaan tarkastaa, mitä sillä on aikaansaatu.

Sitten tässä on toinen tekijä se, että opetustoimessa säilyy entinen valtionosuusjärjestelmä mutta sosiaali- ja terveystoimen puolelle tulee tällainen uusi kehittämishanke-nimikkeellä oleva järjestelmä, joka sinänsä on kannatettava, koska se on seudullisen yhteistyön edistämiseksi tehty mutta moniportainen valmistelu, jossa muun muassa kunnat, sosiaalialan osaamiskeskukset, lääninhallitukset ja osittain sosiaali- ja terveysministeriö, osa rahoituksen käyttäjistä, ovat tätä asiaa eteenpäin viemässä.

Kaikkein suurin ongelma tässä varmaan on se, että rahoitus ei ole riittänyt. Ei tämän lainuudistuksen jälkeenkään näytä siltä, että rahoitus olisi vielä riittävä.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Muutama sana hallituksen esityksestä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain muuttamiseksi.

Hallitushan ehdotti, että kuntien ja kuntayhtymien perustamishankkeitten valtionosuusjärjestelmää muutettaisiin siten, että merkittävä osa perustamishankkeiden valtionosuudesta voitaisiin ohjata kehittämishankkeisiin, siis hankkeisiin, joilla tarkoitetaan toiminnan kehittämistä ja tehostamista tai toimintatapojen uusimista. Lähemmin hallituksen esitykseen perehtymällä voi todeta, että siellä aika pitkälle tarkoitetaan nimenomaan verkostoitumista ja seutukuntaisen yhteistyön kehittämistä eikä niinkään välttämättä tukea itse toiminnallisiin, laitoskohtaisiin järjestelmiin.

Hallintovaliokunnassa tätä asiaa käsiteltiin lausuntoa varten, ja minusta on syytä tässä yhteydessä todeta ne näkökannat, mitä hallintovaliokunta toi esiin, elikkä hallintovaliokunta halusi palauttaa mieliin kuntatalouden tilanteen. Vielä viime vuodeltakin meillä oli vuosikatteella mitattuna 119 kuntaa alijäämäisenä ja noin 200 kuntaa tuloksen puolelta alijäämäisenä, elikkä peruspalvelutuotantojärjestelmän kannalta on syytä arvioida, mitkä ovat kuntien ja kuntayhtymien tosiasialliset edellytykset hoitaa peruspalvelutehtävää, mikäli ne eivät saisi valtionavustusta tai -osuutta investointeihin ja laitehankintoihin.

Tässä mielessä hallintovaliokunta halusi perustamishankkeiden valtionosuuden nostaa suuremmaksi ja esitti rajausta 25—50 prosenttia, joka meni läpi myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ja siitä kiitos valiokunnalle, että se on tässä muodossa otettu myöskin mietintöön lakiehdotukseksi. Minusta on ansiokasta ja välttämätöntä, että kunnille turvataan riittävät valtionosuudet ja toisaalta että myöskin, kuten ed. Koski totesi, tämä muutos haluttiin säätää pysyväksi, koska ei tiedetä sitä, missä aikataulussa valtionosuuksien tarkistus tai uusi valtionosuuslainsäädäntö tulee voimaan, ja siellä voidaan sitten tehdä ratkaisuja ja tämän lain osalta seurata tilannetta.

Myöskin ensi vuonna näyttävät yleiset tilastot kertovan siitä, että kuntatalous on kiristymässä, ja sen vuoksi minusta on syytä turvata kehittämishankkeiden valtionosuuden ohella myöskin tämä perustamishankkeitten valtionosuus kunnille ja taata siten eri puolilla maata riittävät terveydenhuollon hankkeet.

Marjatta  Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon perustamishankkeissa on kysymys erittäin merkittävästä asiasta, kun puhutaan, miten kunta voi tarjota palvelut, jotka se on velvollinen järjestämään. Käytännössä tämä perustamishankejärjestelmä on ajettu alas, koska nyt määräraha vuodelle 2003 on enää 17 miljoonaa euroa. Sillä ei paljon edes peruskorjata rakennuksia, jotka sitä kovasti tarvitsisivat. Uutena osuutena on kehittämishankkeisiin varattu 8 miljoonaa euroa. Sinällään on erittäin perusteltua, että kehittämishankkeisiin osoitetaan määrärahoja.

Tämän koko hallituksen esityksen ongelma on se, että tässä on niin vähän voimavaroja, määrärahoja, esitetty, että näitä hyviä tavoitteita, mitä kehittämishankkeilla on, ei voida toteuttaa kuin aivan minimaalisessa määrin. Myöskään se valtava peruskorjaustarve ja osittain uusien rakennusten rakentamistarve, mikä kunnissa on, ei näillä resursoinneilla toteudu. Valtionosuuksien yleinen lisääminen on tarpeeseen nähden ollut aivan liian pientä, kun verrataan sitä, miten suuret osuudet meillä aikanaan oli sosiaali- ja terveydenhuollon perustamiskustannuksissa. Ne eivät kata sitä tarvetta.

Ed. Rajamäki puhui kriisistä, terveydenhuollon kriisistä. Tämä kriisi on todellinen, sen itse viimeksi perjantaina oman sairaanhoitopiirini kokouksessa sai tuta.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle ja myös hallintovaliokunnalle on annettava kiitos siitä, että ne ovat toimineet sillä tavalla, että hallituksen esitys on kehittynyt oikeaan suuntaan eli paremmaksi. Järjestelmä tiukentuu mutta säilyy. Perustamishankkeiden osalta on todella tärkeää, että valtio tukee näitä hankkeita. Erityisestihän meillä ongelmat kärjistyvät toisaalta vanhustenhuollon puolella ja toisaalta, niin kuin Kansallinen terveysprojekti osoitti, myös terveydenhuollon ja sairaanhoidon osalta.

Ongelma on, niin kuin täällä on kuultu, määrärahakehitys, ja nyt onkin korkea aika kuuluttaa eduskunnalta myös täyttä rehellisyyttä siihen nähden, että ei pidä hyväksyä hallituksen esityksen perusteluita eikä pykäliä eikä tehdä mietintöjä siltä pohjalta, että annetaan ruusuinen kuva siitä, että asiat tulevat lainsäädännön kautta ja vielä kauniiden perustelujen kautta hoidetuiksi, jos määrärahoja ei ole. Nämä ovat yhteiskunnan peruskysymyksiä, ja nämä vanhustenhuollon ja terveydenhuollon, koko sosiaali- ja terveyssektorin, asiat on hoidettava ennen veronkevennyksiä. Tässä suhteessa nyt tarvitaan suunnanmuutos, ja toivottavasti seuraava hallitus vastaa paljon rehellisemmin niihin tarpeisiin kuin nyt on nähty näinä aikoina.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän lain lähetekeskustelussa puutuin siihen, että peruskorjaustoiminta on jätetty tuen ulkopuolelle, ja otin esimerkiksi Vesannon vuodeosaston. Kun kävin keskustelun puheenjohtaja Marjatta Vehkaojan kanssa, vakuutuin siitä, että valiokunta aikoo kyllä tätä kriittisesti käydä läpi ja että on tehty hyvää työtä. Hallitusryhmät ovat päässeet sopimukseen aivan tärkeistä korjauksista.

Nyt on vaan todella erittäin tärkeätä työllisyys- ja suhdannetilanteenkin näkökulmasta, kun siihen yhdistetään sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän tilanne kunnissa, että nimenomaan toimitaan nyt ensi syksyn lisäbudjetissa sen mukaan kuin valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmät edellyttivät, että mikäli työllisyys heikkenee, työllisyysmäärärahoja suunnataan suhdannepoliittisena keinona muun muassa homevaurioisten koulujen korjaamiseen kuten muihinkin työllisyyttä tukeviin hankkeisiin. Meillä on hyvin paljon julkisia rakennuksia, joissa rakennusvikoja nimenomaan eli homevikoja on. Työministeriöhän valmisteli osaltaan huomenna käsiteltävänä olevaan lisäbudjettiin tätä koskevia toimenpiteitä. Ne valitettavasti eivät hallituksen sisäisessä valtiovarainministeriön kanssa käydyssä keskustelussa edenneet, mutta eduskunnan ottaessa huomenna toivon mukaan tiukan lausuman tässä asiassa tullaan syksyn ensimmäisessä tai toisessa lisäbudjetissa etenemään.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Tällä laillahan ei päätetä siitä, kuinka paljon kunnat saavat valtionosuuksia, vaan tällä lailla halutaan osa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksista korvamerkitä nimenomaan investointeihin. En ole ollenkaan varma, että tämä toiminta on järkevää, koska nyt synnytetään tilanne, jossa pieni murto-osa näistä investoinneista saa rahoituksen ja loput, selvästi suurempi osa, eivät saa. Lopputuloksena on se, että moni tärkeä investointi jää tekemättä, koska kun kunta ei tänä vuonna saa, se yrittää sitä ensi vuonna. Näinhän meille on käynyt homekoulujen osalta, koska opetusministeriö on tehnyt sen virheen, että se on ryhtynyt rahoittamaan näitten homekoulujen korjauksia, minkä seurauksena homekouluja ei korjata, koska kun rahoitetaan liian vähäsen, tavallaan jarrutetaan kuntien omaa rahankäyttöä.

Silloin kun maassa oli pääomapulaa eikä ollut kehittyneitä rahamarkkinoita, oli ymmärrettävää, että investointirahoitus oli eri asemassa kuin käyttörahoitus. Mutta kun nykyisin kunta halutessaan saa 30 vuoden lainan peruskorjaukseen, joka aika on sen peruskorjauksen käyttöaika, ikään kuin pääomakustannusten ja käyttökustannusten ero on hyvin häilyvä. Jos nyt pääomakustannuksiin saa rahaa enemmän ja halvemmalla kuin käyttökustannuksiin, on seurauksena se, että tämä palvelutuotanto muuttuu laitosvaltaisemmaksi ja ikään kuin tuetaan, ajatellaan enemmän seinien rakentamista kuin sitä toimintaa siellä sisällä. Mutta tämähän ei nyt tule näin käymään, koska tämä eduskunnan kanta jarruttaa näitä investointeja, koska moni kunta elää siinä turhassa toivossa, että saisi rahaa.

Sinänsä tietysti helsinkiläisenä ja Etelä-Suomessa asuvana olen tästä iloinen, että näin halutaan Etelä-Suomeen tätä valtion niukkaa rahoitusta siirtää, koska täällähän tätä investointitarvetta on eikä siellä, missä tavallaan seiniä on jo tarpeeksi olemassa. Kyllähän tämä tietysti valtion rahoitusta tulee nyt kovin paljon näille Etelä-Suomen rikkaille tai ainakin entisille rikkaille kunnille siirtämään.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Soininvaaran käsitys siitä, että jossain Helsingin ulkopuolella on seiniä pystyssä eikä niille tarvitse tehdä mitään, että ne pysyvät pystyssä ilman korjaamista — toivotan ed. Soininvaaran tervetulleeksi: ei tarvitse Kehäkolmosen ulkopuolelle kauhean kauas lähteä, kun todellisuus jo alkaa selvitä, mutta mieluummin toivon, että ed. Soininvaara matkustaa Itä-Suomeen ja Pohjois-Suomeen tutkimaan näitä tilanteita.

Rakennukset vaativat jatkuvaa ylläpitoa ja korjausta, ja nimenomaan rakenteiden muuttaminen, palvelujen kehittäminen uudella tavalla, edellyttää myöskin, että toimitilat ovat sitä varten. Itse kannatan sitä, että kehittämishanke on se keskeinen ja sen osana pitäisi myöskin näitä investointeja voida olla huomattavasti enemmän kuin mihin nyt on mahdollisuuksia.

Tällä tavalla, jos asioita ei tämän paremmin tunneta, eivät nämä asiat hoidu. Ed. Soininvaara, ei ihmisiä taivasalla voi hoitaa. Taivasalla voi liikkua, ja se on erittäin hyvää terveydenhoitoa, mutta kyllä meillä on paljon sairauksia, vanhuksia ja ihmisiä, jotka vaativat huolenpitoa myöskin yöaikaan, jolloin pitää olla katto päällä eikä katto saa vuotaa.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Enhän sanonut, että Itä- ja Pohjois-Suomessa tai kasvukeskusten ulkopuolella ei olisi lainkaan investointitarpeita, mutta kyllä suhteessa käyttömenoihin kasvukeskuksissa näitä investointitarpeita on selvästi enemmän. Kun tästä ymmärtääkseni otettiin pois vielä se, että kunnan ei tarvitse edes olla taloudellisissa vaikeuksissa, jotta se saa näitä rahoja, niin kyllähän tuo eduskunnan kanta nyt siirtää näitä rahoja suhteessa enemmän tänne Etelä-Suomeen. Kun nämä rahat sitten ovat pois käyttökustannuksista ja valtionosuuksista de facto, niin luulen, että Itä- ja Pohjois-Suomen kunnat tässä häviävät.

Sen sijaan mitä Itä- ja Pohjois-Suomen kunnille pitäisi tehdä, on se, että pitäisi ottaa huomioon, että siellä sairastetaan enemmän ja että ennen kaikkea väestö vanhenee nopeammin. Nämä kiinteät ikärajat, joita meillä näissä korvauksissa on tällä hetkellä, sortavat Itä- ja Pohjois-Suomea ja erityisen paljon hyödyttävät Länsi-Suomen rannikkokaupunkeja, joissa näitä teräsvaareja, jotka elävät satavuotiaiksi eivätkä tarvitse kuin työväenopiston ranskantuntia, on aika paljon.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä alamme löytää yhteisen sävelen ed. Soininvaaran kanssa. Olen täsmälleen samaa mieltä, että sairastavuus pitäisi ottaa huomattavasti paremmin huomioon. Nykyinen sairastavuuskerroin ei tue niitä kuntia, joissa sairastavuus on todella suurta. Ei tarvitse katsoa kuin karttaa, jossa on sairastavuuden määrä piirretty, niin punaiselle mennään mitä enemmän itään ja pohjoiseen päin mennään. Tämä lähtökohdaksi valtionosuuksien muuttamiseen antaa mahdollisuuden siihen, että todella vanhusvoittoiset kunnat alkaisivat saada tukea ja myöskin silloin vanhukset voisivat siellä jatkaa elämäänsä.

Mutta miksi kannatan sitä, että poistettiin tämä köyhien kuntien rajoitus, niin siksi, että nimenomaan voitaisiin seutukunnallisiin ja laajempiin toimintakokonaisuuksiin päästä, jolloin (Puhemies koputtaa) mukana voisi olla myöskin paremmin toimeentulevia kuntia.

Leea  Hiltunen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Nämä valtionosuudet ovat kunnille välttämättömiä, ja tietysti silloin, kun investointeihin valtionosuuksia ohjataan, todella on arvioitava se, mitkä ovat ne kriteerit tässä, jotta saadaan hyvä palvelurakenne ja laadukkaat toiminnat säilymään. Tässä säilytetään opetustoimessa kriteerit entisellään, mutta sosiaali- ja terveystoimen puolella rahoitusta ohjataan niin, että siellä painottuvat kehittämishankkeet. Rakentamishankkeissa ei ehkä sillä tavalla ole enää pääpaino, vaan muussa, toiminnallisessa puolessa.

Sitä tietysti itse kysyn, millä lailla saadaan palveluja nyt, kun väki ikääntyy ja vanhusväestön liikkuminen on heikkoa. Toivottavaa on, ettei vanhusväestön ja ikääntyvän väestön tarvitsisi omilta kotiseuduiltaan, -alueiltaan, lähteä pois, vaan kunnilla olisi mahdollisuudet kehittää palvelujaan myöskin niin, että rakennetaan aivan uusia palveluyksiköitä, kun tulee uusia tarpeita. Kun nyt palvelut ovat avopainotteisia, niin on aivan uudenlaisia rakentamistarpeitakin kuin vain isoja laitoksia, joten toivoisi, että myöskin erilaisia tukimahdollisuuksia löytyisi kunnille näihin valtionosuuksiin ja kriteerejä, esimerkiksi työttömyys ja kuntien selviytyminen kaiken kaikkiaan palveluhaasteista, kun ne rakentavat kuntalaisten peruspalveluja ja vastaavat perustarpeisiin.