Täysistunnon pöytäkirja 83/2003 vp

PTK 83/2003 vp

83. KESKIVIIKKONA 22. LOKAKUUTA 2003 kello 15 (15.06)

Tarkistamaton versio 1.3

7) Talousarvioaloitteet

 

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ensimmäinen talousarvioaloitteeni on numeroltaan 797, määrärahan osoittaminen lasten kotihoidon tukeen. Perusteluita oli jo äskeisessä keskustelussa aika paljon, vähän jokaiselta ryhmältä tuli. Lasten kotihoidon tuen saamisen edellytyksenähän on, että perheessä on alle kolmivuotias lapsi, joka ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Nyt budjetissa on esitetty korotusta, mutta mielestäni se ei ole kilpailukykyinen vaihtoehto lasten vanhemmille heidän miettiessään päivähoidon järjestämistä. Näin kotihoidontukijärjestelmä ei ole useille vanhemmille todellinen vaihtoehto ratkaista lastensa päivähoitoa, ja esitämmekin korotusta kotihoidon tuelle.

Arvoisa puhemies! Toinen talousarvioaloitteeni on n:o 798, ja se koskee määrärahan osoittamista lasten ja nuorten psykiatrian palveluihin. Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaosto on monena vuonna peräkkäin lisännyt rahaa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin, jopa niin, että perustimme sille oman momentin eli korvamerkitsimme sen rahan. Niillä rahoilla on tehty paljon hyvää työtä lasten ja nuorten mielenterveyskuntoutuksessa, avattu uusia ovia, autettu lapsia. Hallituksen esityksessä on poistettu koko momentti ja rahat puuttuvat, ja esitämmekin, että tämä momentti palautetaan ja lisätään osoittamani raha sitten sinne talousarvioon.

Puhemies! Seuraava talousarvioaloitteeni on 796, ja se koskee kulttuuria, määrärahan osoittaminen teattereiden henkilötyövuosimäärän lisäämiseen. Kulttuuripuolella kulttuuriministeri Karpela on saanut lisärahoitusta moneen paikkaan, mutta teatterit ja orkesterit ovat unohtuneet. Sen tähden esitämmekin, että henkilötyövuosia lisätään, niin että myöskin teatteri saa kipeästi tarvitsemansa indeksikorotuksen ja nimenomaan henkilötyövuosien kannalta. Tämä aloitteeni ja aloitteemme on myöskin luettavissa asiakirjoista.

Arvoisa puhemies! Vielä kaksi aloitetta:

N:o 800, määrärahan osoittaminen kasvukeskusten maanhankintaan ja infrastruktuurin rakentamiseen. Valtioneuvoston asettama aluekeskus- ja kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä nimesi vuoden 2001 lopulla suurkaupunkipolitiikan teemaryhmän valmistelemaan kaupunkipoliittisen tavoite- ja toimenpideohjelman koskien suurten kaupunkien kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia. Keväällä 2003 valmistuneessa tavoite- ja toimenpideohjelmassa todetaan muun muassa, että suurilla kaupunkiseuduilla tulee voida myöntää kohdennettua erityistukea sellaisiin investointeihin, jotka tähtäävät asuntotuotannon lisäämiseen ja yhdyskuntarakentamisen eheyttämiseen.

Budjettiesityksessä ei ole varattu rahaa Pääkaupunkiseudun ulkopuolisten kasvukeskusten maanhankintaan elikkä niin sanottua infratukea. Esimerkiksi Tampereen kaupunkiseutu on valtakunnan toiseksi suurin kaupunkiseutu ja todellinen kasvukeskus. Tampereen ja Lempäälän yhteinen Vuores-projekti on hyvä esimerkki hankkeesta, jolle Valtion asuntorahaston varat olisivat elintärkeitä. Vuoreksen uusi kaupunginosa on Tampereen kaupunkiseudun tärkein asuntorakentamisalue seuraavien kymmenen vuoden aikana, joten mainittu tukimuoto toisi ratkaisevaa käynnistysvoimaa alueen toteuttamista vauhdittamaan sekä myötävaikuttaisi merkittävästi tämän hankkeen käynnistämiseen sekä samalla koko kaupunkiseudun kehittämiseen. Esitämme, että eduskunta lisäisi budjettiesitykseen tekstin, jossa tämä asia mahdollistuisi.

Viimeinen talousarvioaloitteeni on n:o 799, määrärahan osoittaminen asunto-osakeyhtiöiden perusparannuslainoihin. Syksyn 2002 tupopöydässä sovittu asuntoyhtiöiden korkotuki peruskorjauksiin ei sisälly hallituksen esityksiin. Taloyhtiöt ovat voineet hakea tämän vuoden alusta korkotukea lainoihinsa, joilla korjataan julkisivuja, kattoja ja putkia. Monet asunto-osakeyhtiöt ovat tehneet suunnitelmat myös ensi vuodeksi, koska asunto-osakeyhtiöitä on kannustettu peruskorjaamaan talonsa myös työllisyysnäkökohtiin vedoten. Nyt todella asunto-osakeyhtiöissä ihmetellään, koska siellä todetaan, että pitkäjänteiset suunnitelmat on tehty turhaan ja yksivuotinen hyvä laki korkotuen saamiseksi on unohtunut. Esitämmekin tässä, että todella momentti ja korkotukilainat myöskin asunto-osakeyhtiöille tulevat ensi vuoden talousarvioon.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Viitaten edelliseen keskusteluun, jota kiivaasti käytiin lapsilisistä, toteaisin, että vihreä eduskuntaryhmä on panostanut talousarvioesityksissään yleisesti lapsiperheiden aseman ja erityisesti nuorten lapsiperheiden aseman parantamiseen. Tämä tapahtuu tavalla, jossa menot ja tulot ovat tasapainossa. Kaikki vihreän eduskuntaryhmän talousarvioaloitteet ovat osa vihreätä vaihtoehtobudjettia, jossa on myös osoitettu vastaavasti säästöjä. Viittaan kokoomuksen edustajien talousarvioesityksiin, jotka laskelmiemme mukaan yhteensä kohoavat 1,87 miljardiin euroon, ryhmäaloitteet vastaavat noin 185:tä miljoonaa euroa.

Kommenttini konkreettisiin talousarvioaloitteisiin ovat seuraavat:

Ensimmäinen koskee n:oa 24, määräraha kirjastojen käyttökustannuksiin. Maksuton kirjastoverkosto on suomalaisten ylpeys. Kuitenkin valtiontalouden säästötoimina kirjastojen lakisääteisiä valtionosuuksia siirrettiin maksettavaksi veikkausvarojen tuotosta. Eduskunta on vuonna 2000 hyväksynyt lausuman, jossa pyydettiin hallitukselta suunnitelma, jonka mukaisesti nämä lakimääräiset valtionosuudet siirrettäisiin takaisin budjettivaroista katettaviksi. Nyt kirjastojen kohdalla mielestäni tässä on kriittinen kysymys, ja ehdotankin, että valtio vuoden 2004 talousarviossaan lisää 10 miljoonaa euroa yleisten kirjastojen käyttökustannuksiin siten, että lausuman tavoite vähitellen toteutuu.

Seuraava kommenttini koskee talousarvioesitystä 23, joka koskee kyläkoulujen oppimisympäristöjen kehittämistä. Suomessa oli vuonna 2000 yhteensä noin 3 700 koulua. Koulujen määrä vähenee nopeasti, ja vuosina 1996—2000 lakkautettiin lähes 400 pientä, alle 50 oppilaan kyläkoulua. Edelleen kyläkouluja suljetaan noin 80 vuosittain. Valtioneuvosto on koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassaan yleissivistävän koulutuksen kohdalla todennut, että koulutusperusturva taataan kaikille asuinpaikasta, kielestä ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Näin ollen ehdotan, että vuoden 2004 talousarvion momentin 29.40.21 perusteluissa mainitaan, että määrärahasta osoitetaan 2,5 miljoonaa euroa kyläkoulujen oppimisympäristöjen kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi talousarvioaloite 732 perusradanpidosta. Suomen radat ovat ikääntyneet ja korjausinvestointitarve on kasaantunut lähinnä 80-luvulla tapahtuneiden laiminlyöntien takia. Tämän takia esitänkin, että perusradanpidon rahoituspohjaa vahvistetaan 12 miljoonalla eurolla.

Lopuksi haluaisin esittää tyytyväisyyteni siitä, että poikki puoluerajojen on kannatettu talousarvioaloitteissa opiskelijoiden asuntotuen katon nostamista. Toivon, että se otetaan vakavaan harkintaan.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Osa talousarvioaloitteistani liittyy kristillisdemokraattien tekemään vaihtoehtobudjettiin, jossa me halusimme tuoda sosiaalisesti oikeudenmukaisemman vaihtoehdon hallituksen budjetille. Näitä kristillisdemokraattien yhteisaloitteita ovat aloitteet n:o 30 määrärahan osoittamisesta vanhempien osa-aikatyön tukemiseen ja aloitteet n:ot 37 ja 38 määrärahojen osoittamisesta työllistämistoimiin. Osa aloitteista on Varsinais-Suomen kansanedustajien yhteisaloitteita, ja osa on asioita, joihin yksittäisenä kansanedustajana haluan taloudellisten resurssien lisäämisen kautta parannusta.

Ensimmäinen aloitteeni n:o 28 käsittelee määrärahan osoittamista liikuntajärjestöjen lapsi- ja nuorisotoimintaan. Liikuntajärjestöjen toiminta ja kasvavat kustannukset, muun muassa kuntien perimät liikuntapaikkavuokrat, on jouduttu yhä enemmän rahoittamaan tavallisten perheiden kukkarosta sillä seurauksella, että monissa perheissä lapsilla ei ole taloudellisia edellytyksiä harrastaa haluamiaan urheilulajeja. Tilanteen korjaamiseksi esitän, että valtion rahoitusosuutta liikuntajärjestöjen budjeteista on nostettava.

Arvoisa puhemies! Talousarvioaloitteeni n:o 29 käsittelee Turunmaan saariston pyörätieverkon kehittämistä ja on Varsinais-Suomen kansanedustajien yhteisaloite. Turunmaan saariston kiertävä rengastieyhteys on viime vuosina saavuttanut suuren suosion ainutlaatuisena matkailureittinä. Erityisesti pyörillä liikkuvien matkailijoiden määrät ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Huomattavaa on myös ulkomaalaisten turistien lisääntyvä kiinnostus reittiä kohtaan. Saaristoteiden pyöräilyolosuhteet eivät ole likimainkaan kasvavan liikenteen edellyttämällä tasolla. Pahimmat puutekohdat on kartoitettu, ja niiden poistaminen edellyttää pikaisia toimenpiteitä ja lisärahoitusta.

Arvoisa puhemies! Talousarvioaloite n:o 31 käsittelee määrärahan osoittamista rintamaveteraanien kuntoutustoimintaan. Sotaveteraaniemme keski-ikä on jo 82 vuotta, ja heidän terveytensä heikkenee vuosi vuodelta. Nyt on viimeisiä kunniavelan maksun hetkiä. Terveydentilan heikkeneminen lisää lääkäri- ja lääkekustannuksia sekä tukipalveluiden tarvetta. Koulutuksen avulla on voitu hillitä edellä mainittujen kustannusten kasvua, lisätä veteraanien omatoimisuutta ja ennen kaikkea antaa virkistäviä hetkiä elämään.

Myös seuraava aloite, n:o 32, parantaa veteraanien kuin myös muidenkin vanhusten ja ylipäätään kaikkien kotipalveluiden käyttäjien mahdollisuutta saada apua asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan, lastenhoitoon tai muuhun tavanomaiseen elämään kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Viime aikoina kotipalvelutoiminnan merkitys vanhusten omatoimisuuden ja itsenäisen asumisen mahdollistajana on korostunut. Esitän tässä kotipalvelujen valtionosuuksiin lisäystä, koska ne ovat täysin riittämättömällä tasolla.

Sitten kun omatoimisuus ja itsenäinen asuminen eivät enää onnistu, usein puolisosta tulee omaishoitaja toisen puolison kunnon heiketessä. Talousarvioaloite n:o 34 käsittelee määrärahan osoittamista omaishoitajien tukipalveluihin. Aina ei perheen sisälläkään ymmärretä ja tiedosteta tilanteen muuttuvan omaishoitosuhteeksi silloin, kun toisen puolison kunto heikkenee, eikä näin ollen ymmärretä hakea omaishoidon tukea. Parisuhteessa näitten roolien muutokset voivat olla psyykkisestikin hyvin raskaita sekä hoitajalle että hoidettavalle.

Omaishoitajia on Suomessa vähintään 300 000. Heistä noin 24 000 on tehnyt kunnan kanssa omaishoitosopimuksen ja saa sillä perusteella omaishoidon tukea. Omaishoitajalla on oikeus kahteen vapaapäivään kuukaudessa. On tuettava omaishoitajien jaksamista hoitotyössä. Jaksamisen kannalta on tärkeää, että he pystyvät pitämään välillä vapaapäiviä ja lomaa. Uuden palvelusetelijärjestelmän rahoitus on saatava heti alusta sille tasolle, jolla taataan tukipalvelujen riittävä määrä ja valinnanmahdollisuudet.

Arvoisa puhemies! Talousarvioaloite n:o 33 käsittelee määrärahan osoittamista lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon kehittämiseen. Tästä asiasta täällä eduskunnassa on jo paljon puhuttu. Haluan kuitenkin tuoda tähän asiaan vielä sen näkökohdan, että kuntien taloudellisen tilanteen kiristyessä näitä psykiatrista hoitoa tarvitsevia lapsia ja nuoria on sijoitettu erilaisiin vastaanotto- ja hoitokoteihin, jotka eivät kuitenkaan pysty tarjoamaan mielenterveysongelmien tarvitsemaa vaativaa hoitoa. Ymmärrämme, että psykiatriset ongelmat eivät sillä parane, että lapset odottavat näissä hoitokodeissa pääsyä sinne, missä heidän oikean hoitonsa tulisi tapahtua. Lasten ja nuorten psyykkisiin ongelmiin puuttuminen välittömästi antaa paremman hoitoennusteen heidän tulevaisuutensa kannalta.

Arvoisa puhemies! Talousarvioaloite n:o 35 käsittelee määrärahan osoittamista yliopistotasoisesta terveystieteellisestä tutkimustoiminnasta aiheutuviin kustannuksiin. Valtion maksama korvaus tutkimustyöstä yliopistosairaaloille on vähentynyt kymmenen vuoden aikana kustannustasossa tapahtunut muutos huomioiden kolmisenkymmentä prosenttia. Rahoituksen vähenemisellä on negatiivinen vaikutus tutkimustyön toteuttamisen mahdollisuuksiin. Epävarmuus tutkimustyön rahoituksen jatkumisesta heijastuu myös kiinnostuksen vähenemisenä tutkimustyötä kohtaan. Yliopistosairaaloissa tehtävä terveystieteellinen tutkimus on tärkeää hoitotulosten arvioinnissa ja uusien hoitomuotojen ja diagnostiikan menetelmien kehittämisessä. Pyrkiessään turvaamaan tutkimustyön taloudelliset edellytykset yliopistosairaaloita ylläpitävät kunnat ovat joutuneet muita sairaanhoitopiirejä ylläpitäviä kuntia huonompaan asemaan, ja niin esitän, että tälle momentille olisi osoitettava lisärahoitusta.

Arvoisa puhemies! Talousarvioaloite n:o 36 käsittelee määrärahan osoittamista kristilliselle alkoholisti- ja narkomaanityölle. Maassamme arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 500 000 päihdeongelmaista, eli väestöstämme noin 10 prosentin toimintakyky on huomattavasti heikentynyt.

Alkoholismi ja huumeriippuvuus ovat erittäin vaikeasti hoidettavia ongelmia. Alkoholin tuonnin vapautuessa ja hintojen laskiessa on todennäköistä, että kulutus kasvaa jyrkästi ja sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat lisääntyvät entisestään. Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö ry on yli 30 vuotta tehnyt valtakunnallista työtä auttaakseen alkoholista ja huumeista kärsiviä sekä vankilasta vapautuvia pysyvään raittiuteen ja yhteiskuntaa hyödyttävään elämään. Kristillisiin arvoihin perustavalla alkoholi- ja narkomaanityöllä on saavutettu Suomessa erittäin hyviä tuloksia ihmisten vapauttamiseksi päihteistä pysyvään raittiuteen. Kan-hoitoketju käsittää 9 kontaktikotia, 7 hoitokotia, 2 jatkohoitokotia, huumeongelmaisten nuorten tukiasunnon sekä tukityöpaikan ja asunnon tarjoavat Uuden elämän keskukset.

Raha-automaattiyhdistyksen tuella on meneillään kaksi projektia: päihdeongelmaisten perheiden lasten ennalta ehkäisevän työn kehittämis- ja kokeiluprojekti Kuopiossa ja huumeongelmaisten nuorten elämänhallintaan tähtäävä tukiprojekti Raisiossa ja Tampereella. Lisäksi pyrkimyksenä on kehittää edelleen tukiverkostoa hoidosta palaaville asiakkaille.

Kan-työ toimii pääasiassa vapaaehtoislahjoitusten ja kunnilta tulevien asiakkaiden maksusitoumusten varassa, mutta nykyisellään monet kunnat ovat joutuneet leikkaamaan päihdehoitoon varattuja määrärahoja. Edellä mainittuihin projekteihin on löydetty asiantuntevat ja innostuneet ihmiset, mutta ongelmana on hankkeiden määräaikaisuus. Järjestön työn onnistuminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja pysyvämpää rahoitusta toiminta-avustuksen muodossa. Sen tähden ehdotan tälle momentille lisäyksenä 150 000 euroa, joka osoitetaan Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö ry:lle toiminta-avustuksena.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan vielä kiinnittää huomiota talousarvioaloitteeseen n:o 574, jonka ensimmäinen allekirjoittaja on ed. Virpa Puisto, mutta jonka aloitteen ovat allekirjoittaneet niin hallitus- kuin oppositiopuolueiden kansanedustajat. Tämä talousarvioaloite käsittelee määrärahan osoittamista Suomen Unifemin toiminnan tukemiseen. Suomen Unifem tukee YK:n naisten kehitysrahastoa naisten poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien edistämiseksi sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Naisten rooli kriisien ennalta ehkäisijöinä, ratkaisijoina sekä ennen kaikkea heidän yhä merkittävämpi asemansa jälleenrakentamisessa on ollut esillä kansainvälisen yhteisön selvittäessä konflikteja tänä vuonna muun muassa Afganistanissa ja Irakissa.

Nykyinen 50 000 euron toiminta-avustus on riittämätön yhdistyksen tehtävän hoitamiseen, ja niin me allekirjoittaneet kansanedustajat esitämme lisäyksenä 50 000:ta euroa eräiden valtionapujen korottamiseen ja haluamme lisätä momentin perusteluihin maininnan, että kokonaismäärärahasta osoitetaan Suomen Unifem ry:lle 100 000 euroa.

Lyly Rajala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä talousarvioaloitteiden lähetekeskustelu ainakin tämänhetkisen puhujalistan perusteella näyttää siltä, että kristillisdemokraattinen ryhmä on tehnyt ainakin aloitteitaan tosissaan, koskapa täällä on yli puolet ryhmästä elikkä neljä seitsemästä näitä aloitteita tämänhetkisen puhujalistan mukaan puoltamassa.

Aluksi yksi koko ryhmän yhteinen aloite. Tämä on talousarvioaloite n:o 595, määrärahan osoittaminen asumismenojen omavastuun puolittamiseen toimeentulotuessa. Kohtuullinen asuminenhan kuuluu toki jokaisen perusoikeuksiin. Asumismenot ovat kuitenkin viime vuosina kohonneet huomattavasti muun muassa yleishyödyllisten asunto-osakeyhtiöiden vuokrien nousun myötä, kun ne ovat siirtyneet vähitellen tuollaiseen markkinatalousmaiseen vuokrien määrittelyyn.

Pienituloiset ihmiset, jotka elävät toimeentulotuen varassa, ovat joutuneet tinkimään välttämättömistäkin menoistaan, jopa ruoasta, selvitäkseen asumismenojen nykyisen 7 prosentin omavastuuosuuden maksamisesta. Eli omavastuuosuuden pienentäminen puoleen nykyisestä helpottaisi kaikkein köyhimpien henkilöiden elämää. Sieltä päästähän tätä vyyhtiä täytyisi joka hetki lähteä purkamaan, että ne ihmiset, jotka ovat köyhyysloukkuun ilman omaa syytään joutuneet, saisivat ahdinkoonsa apua.

Näyttääpä siltä, arvoisa puhemies, että minulla ei näissä talousarvioaloitteissa ole käsillä numeroita, kun unohdin yhteisen listan tuonne pöytään, joten numeroita en tiedä, mutta muistan nämä kaikki aloitteet ulkoa, väliltä 585—595 aloitteet löytyvät.

Seuraavat mennään siinä järjestyksessä, kuinka tärkeitä ne itselleni ovat, eli seuraavaksi määrärahan osoittaminen vähävaraisten rintamaveteraanien rintamalisän korottamiseen ja asumistukeen. Tähän myönnettyjä varoja ei ole riittävästi budjettiesityksessä. Elinkustannusten ja asumismenojen yleisen kohoamisen myötä etenkin vähävaraisten rintamaveteraanien toimeentuloedellytykset entisestään heikkenevät. Valtiolla on tähän lisäykseen varoja, koskapa rintamasotilaseläkettä ja asumistukea saavien kokonaismäärä vuosittain laskee ja tästä pienestä lisäyksestä huolimatta kulut olisivat pienemmät kuin kuluvana vuonna.

Seuraava aloitteeni on määrärahan osoittaminen rintamaveteraanien kuntoutuksen laajentamiseen. Rintamaveteraanien edelleen vanhetessa ja sairauksien lisääntyessä laitoshoidon tarve lisääntyy, mikä huomattavasti lisää yhteiskunnan menoja siitäkin huolimatta, että veteraanien määrä vuosittain laskee. Kuntoutuksen sisältöä laajentamalla voidaan edistää veteraanien itsenäistä selviytymistä, mikä siirtää ja jopa vähentää laitoshoidon tarvetta jatkossa. Tähän olen esittänyt lisäyksenä 168 000 euroa.

Sitten mennään tuonne kotikonnuille ja siirrytään erääseen kansallisomaisuuteemme elikkä teihin. Seuraava aloitteeni on määrärahan osoittaminen Oulun läänin perustienpitoon. Tässä oli myöskin kristillisdemokraattisella ryhmällä yhteisesitys, josta jäin pois, koska halusin korostaa Oulun seutua. Vaikka Oulun tiepiirin alue on suurin koko maassa tiekilometreinä mitattuna, se saa paljon vähemmän rahaa kuin useammat pienet piirit. Puheenvuoroni ei ole suinkaan mitään kateutta, vaan tämä on ihan tilastollista totuutta. Oulun piirillä on tiekilometrejä todellakin yhteensä 13 000 ja viime vuoden määräraha oli vain 70 miljoonaa euroa. Hämeen tiepiiri sai samana vuonna kuin Oulu saman verran kuin Oulu, vaikka siellä on teiden osuus huomattavasti pienempi, samoin Turussa ja Vaasassa. Tähän momentille olen esittänyt lisäyksenä 10 miljoonaa euroa Oulun läänin perustienpitoon käytettäväksi.

Seuraava aloitteeni on niin sanottu ikuisuuskysymys. Toivottavasti jossakin vaiheessa, kun Tielaitoksen rahavajaus saataisiin päiväjärjestykseen, saataisiin pomppaamaan tämäkin tiehanke sinne keulille. Tällä hetkellä se ei ole siellä priorisoitujen joukossa eli määrärahan osoittaminen Valtatie 20:n muuttamiseen nelikaistaiseksi välillä Oulu—Kiiminki. Valtatie 20 eli niin sanottu Kuusamontie on jäänyt suoritustasoltaan ajastaan jälkeen etenkin Ruskon teollisuusalueen nopean kehittymisen, Kiimingin suuntaan levinneen asutuksen ja Koillismaalle voimakkaasti viime vuosina kasvaneen matkailun vaikutuksesta. Tie on ruuhkainen, liittymäristeykset ovat vaarallisia eikä tien kantavuus riitä enää runsaalle raskaalle liikenteelle. Valtakunnan uutiskynnyksen ylittää koko kesän ajan, siis vain kesän ajan, Lahti—Heinola-tieosuus, jolle nytkin budjetissa on osoitettu lisämäärärahoja, hyvä näin, mutta esittämääni Kuusamontien osuutta käyttää joka päivä sama noin 15 000 ajoneuvon määrä, kun sen sijaan Lahti—Heinola-osuudella näihin määriin päästään vain kesäviikonloppuisin. Tämän vuoksi ei ole kohtuutonta, että myös pohjoisen tiet huomioitaisiin entistä paremmin valtion talousarviossa. Tälle momentille lisäyksenä 10 miljoonaa euroa Valtatie 20:n muuttamiseksi nelikaistaiseksi välillä Oulu—Kiiminki.

Sitten on tullut huolestuneita kannanottoja monistakin kunnista. Sen vuoksi seuraava aloitteeni on määrärahan osoittaminen yksityisteiden kunnossapitoon ja parantamiseen. Ensi vuodelle siinä on budjetissa vähän nousua, mutta se ei ole lähelläkään sitä määrää, mikä se oli esimerkiksi 7—8 vuotta sitten. Esitetty määrä ei riitä turvaamaan tasa-arvoista liikkumista, pysyvää asutusta ja perustuotantotoimintaa haja-asutusalueella etenkään Pohjois- ja Itä-Suomessa. Tälle momentille 8 miljoonaa euroa yksityisteiden kunnossapitoon ja parantamiseen.

Siirrytään ratapuolelle, määrärahan osoittaminen rautateiden eritasoristeysten rakentamiseen. Autojen ja junien tasoristeysonnettomuudet ovat viime vuosina lisääntyneet hälyttävästi. Samalla tasoristeykset hidastavat sekä maantie- että rautatieliikenteen kehittämistä ja ovat selkeä pullonkaula nopeiden junayhteyksien luomisessa. Erityisesti Seinäjoki—Oulu-rataosuus pitää saada kuntoon. Eritasoristeysten rakentaminen ei ole edennyt toivotulla tavalla. Tämä Oulu—Seinäjoki on kyllä liikenneministeriön esityksessä priorisoitu aika korkealle, mutta myöskin nuo eritasoristeykset ovat tärkeitä. Siitä syystä sinne on merkittynä tässä aloitteessa 10 miljoonaa euroa käytettäväksi tasoristeyksien poistamiseen ja eritasoristeyksien rakentamiseen välillä Seinäjoki—Oulu.

Seuraava talousarvioaloitteeni liittyy Oulun yliopistoon. Valtioneuvosto suuressa viisaudessaan päätti lakkauttaa elokuussa 96 tekemällään päätöksellä Oulun yliopiston rakentamistekniikan osaston. Tämän päätöksen mukaisesti se loppui vuonna 2001 heinäkuun lopussa. Tämän jälkeen ainoat opetusyksiköt tuolla alalla ovat Helsingin ja Tampereen teknillisten korkeakoulujen opetusyksiköt. On vaan sillä tavalla, että pohjoisesta noihin Helsingin ja Tampereen oppilaitoksiin eivät nuoret hakeudu opiskelemaan ja myöskään Helsingin ja Tampereen laitoksista valmistuvat eivät lähde mielellään pohjoiseen töihin, koska kotipaikat ovat täällä etelämmässä. Tästä syystä olen tehnyt aloitteen, että eduskunta ottaa ensi vuoden talousarviomomentille lisäyksenä 2 miljoonaa euroa rakentamistekniikan osaston uudelleenkäynnistämiseen ja puutekniikan diplomi-insinöörikoulutuksen aloittamiseen Oulun yliopistossa.

Seuraava aloitteeni on määrärahan osoittaminen alueelliseen kuljetustukeen. Tämä perustuu siihen totuuteen, että Ruotsissa tällainen kuljetustuki on noin kymmenkertainen Suomeen verrattuna ja Suomessa se on ollut hyvin vaatimattomalla tasolla todellakin iät ajat. Ennen kaikkea tämä alueellinen kuljetustuki antaisi vauhtia Pohjois- ja Itä-Suomen pk-yritysten kilpailukyvyn parantamiseen. Tälle ollaan hakemassa tällä aloitteella 5 miljoonaa euroa käytettäväksi alueelliseen kuljetustukeen.

Eduskunnan salissakin istuu ainakin muutama, jotka ovat pelastushelikopteritoiminnan hallituksessa mukana, eli seuraava aloitteeni on määrärahan osoittaminen pelastushelikopteritoimintaan. Tämä tehokkaaksi osoittautunut ja eri hallinnonaloja palveleva pelastushelikopteritoiminta on perustunut tähän saakka vapaaehtoiskeräyksellä hankittuihin ja Raha-automaattiyhdistykseltä saatuihin avustuksiin. Avustuksien keräily on viime vuosina vähän vammautunut, ja siitä syystä tämäkin olisi hyvä saada pikkuhiljaa kokonaan budjettiin. Tässä aloitteessa on lisäys 1 600 000 euroa pelastushelikopteritoiminnan avustamiseen.

Seuraavaksi entiseen ammattiini tuonne laivapuolelle.

Puhemies:

Kymmenen minuuttia!

Puhuja:

Määrärahan osoittaminen ulkomaanliikenteen matkustaja-alusten ja autolauttojen kilpailuedellytysten turvaamiseen. Tähän olen tehnyt tämmöisen symbolisen lisäysesityksen. Ensi vuoden talousarviossa on tippunut tämänvuotinen taso 3 032 000 euroa, ja olen tehnyt tällaisen symbolisen kädenojennuksen. Toivottavasti valtiovarainministeri pitää lupauksensa ja puuttuu asiaan mitä pikimmin. Tänään olemme taas lukeneet lehdestä, että Viking Line on jälleen ulosliputtamassa MS Rosellaa, ja tahti jatkuu, mikäli tässä talossa tuohon asiaan ei puututa vakavalla kädellä ja nopeasti.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa puhemies! Talousarvioaloitteeni numero on 550. Seuraavaksi perusteluja aloitteelleni:

Satakunnassa kuten koko Suomessa ei ensi vuonna rahoiteta yhtään uutta suurta liikennehanketta ja myös alemman asteisen tieverkon määrärahat vähenevät. Tämä on suuri pettymys erityisesti meille satakuntalaisille. Valtatie 2, Pori—Helsinki, on Satakunnan ja Pääkaupunkiseudun välinen pääväylä, joka yhdistää Satakunnan, lounaisen Hämeen ja Uudenmaan. Helsinki—Pori-vyöhykkeen eli Valtatie 2:n keskeinen vaikutusalue on maamme merkittävimpiä yhdyskuntavyöhykkeitä. Vaikutus kattaa myös Pirkanmaan lounaisosat, Varsinais-Suomen koillisosan sekä Etelä-Pohjanmaan länsiosat.

Tielle on laadittu kolmen maakunnan ja kolmen tiepiirin yhteistyönä välille Pori—Vihti kehittämisselvitys, joka tähtää liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden lisäämiseen sekä ympäristöhaittojen vähentämiseen. Yhteysväliä on tarkasteltu kokonaisuutena ja vaikutusalueensa runkoväylänä. Valtatie 2 palvelee muun ohella muun muassa maaliikenneyhteyksiä Porin ja Rauman satamiin, jotka on liikenneministeriön suunnitelmissa esitetty ydinverkkoon. Tie on liikenneturvallisuudeltaan muuta runkoverkkoa heikompi. Ominaista tielle ja sen liikenteelle on suuri raskaan ja joukkoliikenteen osuus, suuri vaarallisten aineiden kuljetusten määrä sekä valtatien standardin epäjatkuvuus esimerkiksi leveyden, linjauksen, ohittamismahdollisuuksien ja nopeustason osalta.

Kolmen tiepiirin kehittämisselvityksen mukaisesti kiireellisesti toteutettavia parantamistoimia ovat muun muassa eritasoliittymät, risteysjärjestelyt, ohituskaistat sekä kevyen ja joukkoliikenteen järjestelyt. Tarkoitus on kokeilla myös uusia liikenneturvallisuutta parantavia toimenpiteitä, joiden kokemuksia hyödynnetään muualla päätieverkolla. Tällaisia ovat keskikaiteelliset ohituskaistat, uudet poikkileikkaukset, hirvivaroitusjärjestelmät ja muuttuvat nopeusrajoitukset. Parannustöiden kustannusten arvioidaan olevan enintään 40 miljoonaa euroa. Asian vauhdittamiseksi tarvitaan jo ensi vuoden valtion talousarvioon Valtatien 2 kehittämiseen välillä Pori—Helsinki 5 miljoonaa euroa, kuten talousarvioaloitteessani esitän. Varsinaiset parannustyöt päästäisiin alkamaan vuoden 2005 alussa.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt marraskuun puoliväliin mennessä maakuntaliitoilta lausuntoa työryhmän mietinnöstä, joka käsittelee valtakunnallisesti merkittäviä liikenneväyliä ja terminaaleja. Satakunnan osalta lausunto on ikävää luettavaa, sillä yhtään maakunnan maantietä ei näihin ns. korkealaatuteihin ole sisällytetty. Valtatie 8 oli työryhmän ensimmäisissä luonnoksissa osittain esitetty korkealaatutieksi. Nyt lausunnolla olevan luonnoksen mukainen korkealaatutiestö painottuu Itä-Suomeen. Työryhmän käsittelyssä viime keväänä ollut luonnos oli nykyistä selvästi tasapuolisemmin jakautunut maan eri osiin. Työn aikana on kuitenkin vähennetty Länsi-Suomen tiestön osuutta korkealaatuteistä ja samalla lisätty niitä Itä-Suomeen, mihin ei ole sen enempää liikenteellisiä kuin tuotannollisiakaan perusteluja.

Arvoisa puhemies! Satakunnan valtatiet ovat kaikki maakunnan satamiin johtavia tai niiden kautta kulkevia väyliä. Valtatiet 2, 11, 12 ja 23 ovat poikittaisväylinä yhteyksiä sisämaan ja rannikon välillä. Valtatie 8 puolestaan yhdistää kaikki Pohjanlahden satamakaupungit. Valtatien 8 varressa on noin 50 kuntaa, 12 seutukuntaa, 11 aluekeskusohjelma-aluetta ja 5 maakuntaa. Asukkaita tällä alueella on lähes 900 000. Satamien kautta kulkee noin 40 prosenttia Suomen tuonti- ja vientikuljetuksista. Näin ollen tie on tärkeä raskaan liikenteen väylä, varsinkin kun rannikon koko mitalla ei ole rautatieyhteyttä.

Me Satakunnan kansanedustajat pidämme tärkeänä maakunnan kehittämisen kannalta, että jatkovalmistelussa myös Satakunnan tiestön osuutta lisätään ns. korkealaatuteissä. Hallituksen talousarvioesitys ja lausuntokierroksella oleva mietintö eivät ole alueellisesti tarkasteltuna tasapuolisia. Hallituksen eri päätöksissä on korostettu alueellista tasapainoa ja tasapuolisuutta. Tämän tulisi näkyä myös ministeriöiden esityksissä ja suunnitelmissa.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Talousarvioaloitteeni 116 koskee Valtatie 6:ta ja sen rahoitusta. Tiedän, että valtion budjettiin on varattu rahaa teiden rakentamiseen, mutta tiedän myös, että lisärahoituksen saaminen teiden rakentamiseen on kovin vaikeaa.

Silti olen tehnyt raha-asia-aloitteen Valtatie 6:n kehittämiseksi, koska aloitteen läpimeno on elintärkeä koko Etelä-Karjalan kehitykselle. Tällä hetkellä on Kuutostiellä meneillään rakennustyöt muun muassa Joutsenonkankaan kohdalla tien nelikaistaistamiseksi. Se on tärkeä askel eteenpäin, mutta se on laiha lohtu, kun sen seurauksena liikenteen pullonkaulat sekä Imatran että Lappeenrannan päässä korostuvat entisestään. Valtatie 6 ei ole mikä tahansa väylä, vaan se on tällä hetkellä yksi maamme merkittävimmistä kansainvälisen liikenteen väylistä. Se on maakuntia yhdistävä väylä ja se on Euroopan suurimpien puunjalostusyritysten tuotteiden keskeisin kuljetusväylä maassamme.

Näin ollen toivon, että valtiovarainvaliokunnassa perehdytään asiaan monipuolisesti, ja uskon, että valiokunta suuressa viisaudessaan lisää tätä tarkoitusta varten esittämäni määrärahan.

Toinen aloitteeni, n:o 114, koskee hallituksen ohjelmaan liittyvää kansalaisvaikuttamisohjelmaa. Ohjelma on tarkoitus rahoittaa eri ministeriöiden budjeteista jo osoitettujen määrärahojen puitteissa. On vaarana, että kyseistä ohjelmaa varten ei löydykään määrärahoja, koska niitä ei ole erikseen mainittu ministeriöiden budjeteissa. Kansalaisvaikuttamisohjelma on todella merkittävä demokratian toteutumisen vuoksi ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseksi.

Sen vuoksi olen tehnyt aloitteen, jossa esitetään 300 000 euron määrärahaa kansalaisvaikuttamisohjelman pilottihankkeita varten. Pilottihankkeet voitaisiin toteuttaa eri kunnissa ja niistä saatuja kokemuksia olisi mahdollista soveltaa tulevaisuudessa myös muissa kunnissa.

Lopuksi haluan kiinnittää huomion ed. Valto Kosken nimissä tehtyyn aloitteeseen, jossa ovat mukana myös kaikki Kaakkois-Suomen kansanedustajat. Aloitteen tavoitteena on turvata Kaakkois-Suomen rajanylitystoiminta ja rajajääkärikoulutuksen jatkuminen Imatralla ja Ivalossa lähitulevaisuudessa. Ulkomaalaislain uudistus edistyy, mutta pelkään pahoin, että ulkomaalaislain voimaantulosta aiheutuvat kustannukset sisällytetään sisäasiainministeriön budjettikehyksiin. Tämä vaarantaisi muun muassa rajavartioston määrärahoja ja rajajääkärikoulutusta Imatralla.

Sisäasiainministeriön pääluokan perusteluissa on mainittu, että rajavalvonnan määrää lisätään ja rajaliikenteen sujuvuus pyritään turvaamaan lisäämällä rajavartioston henkilöstöä. Kuitenkin seuraavassa lauseessa sanotaan, että tavoitteen saavuttaminen edellyttää Rajavartiolaitoksen sisäisiä organisaatiomuutoksia. Saamieni tietojen mukaan muutokset ajaisivat rajajääkärikoulutuksen lopettamiseen vuoden 2005 alusta Imatralla.

Toivon, että ed. Valto Kosken tekemä aloite hyväksyttäisiin ja turvattaisiin näin myös alueellamme jo olevia työpaikkoja. Uskon, että sujuva rajanylitystoiminta myös elvyttää välillisesti alueemme elinkeinoelämää ja lisää työllisyyttä tulevaisuudessa.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka hallituksen talousarvioesitys näin hallituspuolueen edustajan näkökulmasta on tietysti päälinjoiltaan ja valtaosaltaan hyvä ja hyväksyttävä, niin joitakin kohtia kuitenkin olisi tarvetta täällä eduskunnassa parantaa. Tässä puutun kolmeen aloitteeseen. Kaksi ensimmäistä on Vaasan vaalipiirin kaikkien 17 edustajan yhteisesti allekirjoittamia.

Ensimmäinen on lisämäärärahan osoittaminen perustienpitoon. Tämä on tietysti tässä salissa vanha ja joka vuosi paljon puhuttu aihe, mutta sen tapaisessa maakunnassa kuin Vaasan alue, jossa on runsaasti kelirikkoteitä ja sääolosuhteet aika vaihtelevat meren läheisyydestä johtuen, mistä on seurannut se, että talvihoidon taso on huonontunut, se on selvästi muutamana viime vuonna tullut esille. Tarvittaisiin lisää perustienpitoon määrärahaa. Erityisesti alempi tieverkosto rappeutuu, ja sillä on kuitenkin keskeinen merkitys haja-asutusalueiden asumiselle ja yrittämisen edellytyksille. Tämä on talousarvioaloite n:o 142. Esitetään 40 miljoonaa euroa lisää perustienpitoon.

Itsellänikin on muutama tiealoite, joista haluan mainita Teuvan ja Karijoen kuntakeskusten välisen tieyhteyden, joka taitaa olla meidän vaalipiirissämme toiseksi viimeinen, joka on vielä mutkainen soratie. Perustienpidon rahoja tarvittaisiin siihenkin, että voitaisiin välttämätön peruskorjaus tehdä.

Toinen Vaasan vaalipiirin edustajien yhteinen aloite on määrärahan osoittaminen yliopistokeskusten kehittämiseen. Tämä on n:o 141, ja ed. Bjarne Kallis on ensimmäinen allekirjoittaja. Opetusministeriön tavoitteenahan on kehittää kuutta yliopistokeskusta, joita ovat Kajaani, Kokkola, Lahti, Mikkeli, Pori ja Seinäjoki. Nämä ovat kaupunkeja, joissa monet yliopistot toimivat verkostomaisesti. Esimerkiksi Seinäjoella on Helsingin, Tampereen, Vaasan yliopistojen toimintaa. Ministeriö on katsonut, että näistä voitaisiin kehittää yliopistokeskukset. Nyt vain rahoitusta ei ole riittävästi. Tämä Vaasan vaalipiirin edustajien esitys on, että 9 miljoonaa euroa vuositasolla tulisi korvamerkittynä eli 1,5 miljoonaa euroa kunkin yliopistokeskuksen kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Sitten viimeinen aloite, jossa itse olen ensimmäinen allekirjoittaja, on talousarvioaloite n:o 598, jossa esitämme, että ensi vuoden talousarvioon lisättäisiin 250 000 euroa suomenkielisille ja ruotsinkielisille neuvontajärjestöille käytettäväksi maaseudun yritystoiminnan kehittämiseen. Maaseutuneuvonnan valtionosuushan on pudonnut noin 20 prosentin tasolle. Kun katsotaan vuodesta 95 lähtien, inflaatiotarkistusta ei ole tehty. Siinä on noin 2 miljoonan euron vähennys. Kuitenkin huomioiden Euroopan unionin suuren maatalousreformin ja myös tämän 141:n aiheuttama neuvonnan tarve yrittäjille edellyttäisi, että tämä neuvontajärjestö olisi riittävän hyvässä kunnossa ja pystyisi toimimaan, koska asia on niin, että kunnissa olevat maataloussihteerit, jotka edustavat maataloushallintoa, eivät voi yrittäjien neuvojina toimia. Kun sitä varten on erillinen neuvontajärjestö, niin suotakoon sille riittävät toimintamahdollisuudet. Sen vuoksi tämä määrärahan lisäys, erityisesti johtuen siitä, että tulevat nämä uudet suuret muutokset ensi vuonna, jotka ovat sen verran monimutkaisia. Vaikka sen reformin piti yksinkertaistaa tätä maatalousbyrokratiaa, niin näyttää, että se kuitenkin lisääntyy.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talousarvioaloitteissani olen halunnut tuoda ennen muuta paikallisia ja maakunnallisia asioita esille. Mutta talousarvioaloitteeni 518 omaa kuitenkin myös laajempaa merkitystä, sillä olen halunnut lisää poliisikoiria niin Tullin, rajavartioston kuin poliisinkin erityistehtäviin. Katson, että koulutetut koirat viranomaisten käytössä ovat erinomaisen hyvä apu, jos halutaan torjua maahan tulevia huumeita, samoin kuin monessa muussakin virkavallan työssä. Siksi toivon, että tälle sektorille vakavasti harkittaisiin valtion talousarviossa lisää voimavaroja. Poliisikoirathan eivät jaksa toimia kovin kauan tehtävässään, vaan toiminta-aika on rajallinen. Koiran kouluttaminen ja ylläpito on vaativaa työtä, mutta tarve tänä aikana on entistäkin suurempi ja kaikkien ennusmerkkien mukaan entisestään kasvava. Siksi toivon, että tähän asiaan voitaisiin kiinnittää huomiota ja osoittaa taloudellisia voimavaroja.

Seuraava talousarvioaloitteeni 519 käsittelee Haapamäen vankilan suunnittelua ja rakennustöiden aloittamista. Kuten tunnettua, rautateitten synnyttämä taajama Haapamäki on kolmen eri vuosikymmenen aikana menettänyt yli 700 valtion työpaikkaa yhdyskunnassa. Tämä on kerta kaikkiaan raju isku alun perin 3 000 hengen yhdyskunnalle Keuruun kunnassa, sittemmin kaupungissa. Ikävä kyllä tämä kielteinen kehitys on jatkunut siten, että menneen kuun alusta viimeiset veturinkuljettajien työpaikat osoitettiin muualle.

Haapamäen vankilahankkeella, joka on ollut vireillä jo aivan 70-luvun lopusta, on haluttu valtion toimesta kompensoida rautatieyhdyskunnalle tapahtuneita menetyksiä. Samalla vankilahankkeella haluttiin kehittää vankeinhoitoa siten, että vangit voisivat, mikäli mahdollista, palata yhteiskuntaan yhteiskuntakelpoisiksi normaaleiksi kansalaisiksi. Tätä varten muun muassa K. J. Långin aikana Vankeinhoitolaitoksessa oli suunniteltu valmiit edistykselliset, uudenaikaiset suunnitelmat. Vankilaa varten oli hankittu tontti ja vankilasta tehtiin 4 miljoonaa markkaa maksaneet suunnitelmat. Nämä suunnitelmat ovat edelleen olemassa. Ne voitaisiin päivittää. Tontti on edelleen olemassa. Vankeinhoidon tarve on entisestään lisääntynyt, ja on ennakoitavissa, että aivan lähikuukausien aikana vankipaikat entisestään ovat enemmän kuin vankiloissa on paikkoja tarjolla. Samoin vankien kesken väkivalta on lisääntynyt. Väkivallan uhat ja väkivallan teot myös henkilöstöä kohtaan vankiloissa ovat ikävää todellisuutta. Näin olisi toivottavaa, että vankeinhoidon tarkoituksenmukaisen järjestämisen vuoksi maassa olisi voimavaroja myös rakentaa uusia vankiloita, ja silloin olemassa olevat tonttivaraukset ja suunnitelmat Haapamäelle suunnitellusta vankilasta tulisi ottaa mielestäni tehokkaana ja ajanmukaisena vaihtoehtona mukaan käytävään keskusteluun. Näen myös hyväksi sen, että joitakin vankeja voitaisiin sijoittaa kauemmaksi kuin tänne Pääkaupunkiseudun lähelle, jotta yhteydet rikollisverkostoihin eivät olisi niin helpot kuin ne saattavat tällä hetkellä olla. Siksi toivon, että tämä Haapamäen vankilahanke, joka monesta tuntuu jo aivan ikuisuuskysymykseltä, voitaisiin ottaa vakavasti ja ryhtyä toteuttamaan niiden suunnitelmien mukaan uudelleen päivitettyinä, mitkä jo pitkään ovat olleet olemassa.

Sitten näistä paikallisen elämän sektorin asioista mainitsisin edelleen Haapamäen, yhdyskunnan, jonka olosuhteet erittäin hyvin tunnen. Valtion työpaikkojen menetysten johdosta kuihtumisen seurauksena on Haapamäen lukio juuri vaikeuksissa. Pian sata vuotta täyttävä yhteiskoulun lukio on vaarassa tulla lakkautetuksi. (Ed. Rönni: Kun ei ole oppilaita!) — Kyllä meillä oppilaita on ja erittäin hyviä opettajia. Oppilaita on tulossa, jos vain puheet lukion lakkauttamisesta lopetettaisiin ja muutettaisiin ne vain asianmukaiseksi tiedottamiseksi lukion kehittämisestä. Tällöin meillä olisi erittäin hyvät edellytykset säilyttää tämä kolmen maakunnan, Pirkanmaan ja Pohjanmaan rajalla oleva, Keski-Suomessa kylläkin sijaitseva Haapamäen lukio. Jos tämä lukio olisi oman kunnan lukio siten, että Haapamäki muodostaisi oman kunnan, se saisi valtionosuutta aivan toisella tavalla kuin se saa ollen Keuruun kaupungin toisen taajaman ja kaupungin toinen lukio. Yksikköhinnan määrittelyssä oleva tunnusluku, jos Haapamäen lukion alue olisi oma kunta, olisi 160, kun se nyt on tämä kaikkein matalin, tasan 100. Tämän seurauksena Haapamäen lukio saisi 120 000 euroa valtionosuutta enemmän, ja tällöin puheet ainakin taloudellisista syistä lukion lopettamisesta väistyisivät, koska on laskettu, että lukion lakkauttaminen toisi säästöä Keuruun kaupungille vain 50 000 euroa. Kuitenkin yhdyskunnan kehitystekijänä hyvät koulupalvelut ovat perusasia, ja näin ollen tuo lukio tulisi voida säilyttää edelleen ja kehittää siitä elokuvalukio, jollaiset hankkeet ovat vireillä, ja kehittää muitakin koulupalveluita sen yhteyteen, vaikka yhteistyötä Mäntän ammatillisten koulujen ja kaupallisten koulujen kanssa, kuten muuallekin naapurikuntiin, verkostoitumista, etäopetuksen järjestämistä. Näihin järjestelyihin olen halunnut edellä mainitulla talousarvioaloitteella 523 osoittaa määrärahoja ja toivon, että tähän asiaan voitaisiin vakavasti paneutua.

Muissa asioissa olen puuttunut sitten, kuten arvoisat kollegatkin, hyvin paljon tiekysymyksiin. Eräs kahden kaupungin välinen tieyhteys kuntakeskuksesta toiseen on soratie, ja kyse on Keuruun ja Ähtärin välisestä suorimmasta tieyhteydestä. Pohjanmaan puolella ja Ähtärin puolella jo yli kolmekymmentä vuotta tie on ollut pikitie — alkaisi tosin jo osaltaan kaivata sielläkin kunnostusta nykyistä enemmän — mutta Keuruun ja Keski-Suomen puolella kyseinen tie on pääosin soratie, jota voi luonnehtia termeillä mutkainen, mäkinen, kuoppainen ja kelirikkoaikana lähes mahdoton kulkea. Siksi tämän tieyhteyden rakentamiseksi olen myös tehnyt talousarvioaloitteen 527.

Samoin olen tehnyt myös talousarvioaloitteen 532 tähän edellä mainittuun tiehen liittyen valtatien Jyväskylä—Vaasa rakennustöitten jatkamiseen välillä Multia—Ähtäri. Tällöin tämä Valtatie 18 olisi rakennettu Jyväskylästä Vaasaan kokonaan valtatieksi ja tuo pätkivä osuus, joka nyt kulkee heikompitasoista kiertotietä, väistyisi.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että näihin, myös paikallisiin kysymyksiin, jotka ovat ihmisiä lähellä, voidaan aloitteitten jatkokäsittelyissä kiinnittää huomiota.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa herra puhemies! Puutun talousarvioaloitteessani 671 liikenneturvallisuuteen ja sen parantamiseen.

Mielestäni liikenneturvallisuuteen on syytä puuttua ja siihen pitää puuttua myös muilla keinoilla kuin Tiehallinto esittää, joka yksinomaan esittää lähes päivittäin, taikka sanotaan ainakin kuukausittain, ainoina keinoina sitä, että nopeutta rajoitetaan ja lasketaan lähestulkoon koko maassa. Ajattelin, että ennen kuin liikenne kokonaan pysähtyy näillä meidän teillämme, on syytä liikenneturvallisuuden parantamiseksi kokeilla myöskin muita keinoja, jotka olisivat myöskin tieliikenteen käyttäjille vähän ystävällisempiä.

Erityisesti tämän vuoden aikana ovat raskaan liikenteen onnettomuudet lisääntyneet räjähdysmäisesti. Yksittäisiä tieltä suistumisia erityisesti Kuopion seudulla on ollut useita, yli puolenkymmentä, viimeisen puolen vuoden aikana. Muun muassa kuolonkolareita on sattunut tähän nippuun. Kiristynyt ja epäterveeksi tullut kilpailu on saattanut erityisesti pienyrittäjät ja palkkakuljettajat tukalaan asemaan, jolloin ajo- ja lepoaikalakia ei pystytä noudattamaan tai ei haluta noudattaa. Kilpailussa tuntuu pärjäävän ainoastaan se, kuka eniten rikkoo lakeja ja jättää kaikki noudattamatta. Liikkuvan poliisin ja työsuojelutarkastajien pitäisi valvoa näitä lakeja, mutta he eivät joko halua tai heillä ei ole kykyä tai resursseja valvoa tehokkaasti näiden lakien noudattamista. Myöskään syyttäjien ja oikeuslaitoksen toimenpiteet näitten rikkeiden toteamisen jälkeen eivät ansaitse kiitosta. Ilmeisesti yhteiskunnan ja suuryritysten paineet aiheuttavat tällaisen toimettomuuden.

Olen ehdottanut toimenpidealoitteessani ja ehdotan nyt talousarvioaloitteessa raskaan liikenteen valvontayksikön perustamista, joka sijoittuisi poliisin yksikköön, siihen samaan yksikköön, mihin perustetaan ulkomaalaisen työvoiman työehtojen valvonta, jolloin mitään erityistä hallintoa ei tarvitsisi enempää järjestää. Kyseessä on miljoonan euron määräraha, jolla kymmenkunta työmiestä palkattaisiin, joista viisi kappaletta olisi poliiseja, koska heillä on ainoastaan oikeus pidättää tiellä, ja viisi ammattiin perehtyneitä ihmisiä, jotka tuntevat ja tietävät tämän maan kuljetuksen. Uskon, että tällä kymmenen hengen porukalla asia saataisiin kuriin, mikäli heille myöskin oikeudet ajon keskeyttämiseen ja nukkumaan määräämiseen annettaisiin laajassa mittakaavassa ja niitä alettaisiin toteuttaa kohtuullisen nopeassa aikataulussa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Nimissäni ovat talousarvioaloitteet 603—628. Tässä käsittelen vain muutamia ja ensimmäisinä sellaisia, jotka ovat myös meidän kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa. Niissä erityisesti on omissa nimissäni kaksi painotusta: perhepoliittinen painotus ja sitten opiskelijoitten opintososiaalisiin tukiin liittyvät korotukset.

Talousarvioaloite 617 käsittelee aihetta, jota täällä on jo tänään käsitelty, eli lapsilisien korottamista. Esityksemme on 10 euroa kaikkiin. Tämä on siis mielestäni laajempi kuin olisi vain yhdelle lapselle tuleva korotus.

Toinen, joka on myös perhettä koskeva, on vähimmäisvanhempainrahan korottaminen työmarkkinatuen tasolle. Tämähän on ollut monien eri puolueitten esityksenä, ja toivon, että tämä tulisi nyt vakavasti harkintaan. Se on talousarvioaloite 618.

Sitten aloitteet, jotka koskettavat opiskelijoita: numero 613, opiskelijoiden asumislisän maksaminen ympärivuotisesti; numero 614, opiskelijoiden ateriatuen korottaminen; ja sitten aloite 612, jossa on määrärahan osoittaminen opintorahan korottamiseksi, vuokrakaton korottamiseksi ja vanhempien luona asuvien opiskelijoiden ikärajan poistamiseksi opintotukea määräävänä tekijänä. Näiden eri aloitteiden takana on nimenomaan se, että me voisimme vahvistaa sitä, että opiskelijoitten opintoajat eivät pitenisi, vaan he voisivat keskittyä opiskeluunsa. Opintotuen reaalitaso on, tiedän, eri leikkausten myötä ja inflaation vaikutuksesta todella heikentynyt. Voi sanoa, että ostovoima on pienentynyt jo vuodesta 95 lähtien ja tuen leikkaamisen jälkeen noin 12 prosenttia. Tästä aiheutuu se, että opiskelijat joutuvat käymään opiskelua rahoittaakseen työssä. Tietenkin kysymys on myös siitä, että kaikilla opiskelijoilla ei ole sellaisia vanhempia, jotka pystyisivät tukemaan taloudellisesti.

Tärkeä ongelmakohta nykyisessä tilanteessa on myös alimitoitettu vuokrakatto asumislisän maksamiselle. Tämän vuokrakaton ylittäviä vuokria peritään erityisesti Pääkaupunkiseudun vuokra-asunnoista, mutta myös muiden kaupunkikeskusten vuokrat ovat korkeita. Jotta asumislisä todellisuudessa vastaisi opiskelijoiden asumiskustannusten tasoa, on vuokrakattoa mielestäni korotettava, koska kustannukset ovat nousseet.

Arvoisa puhemies! Sitten muutama aloite, jotka koskettavat nimenomaan vanhustenpalveluja, omaishoitoa, vanhusten kotipalvelua: aloitteet 622 ja 625. Erityisesti kotona tapahtuva hoitotyö on sitä, mitä monet tänä päivänä peräänkuuluttavat jo pelkästään sen takia, että se on inhimillisempää, mutta myös siksi, että monien ikääntyvien oma tahto olla kotona mahdollisimman pitkään. Nyt tiedämme kuitenkin, että vaikka omaishoidossa olevia henkilöitä on noin 300 000, vain 23 000 omaishoitajaa on virallisesti muun muassa kunnan myöntämän omaishoidon tuen piirissä. Omaishoitoa koskevien sosiaalihuoltolain säännösten henki ei näin ollen kunnissa toteudu. Omaishoitoa määrittelevien säännösten mukaan omaishoitoa on tuettava ja sitä palvelua kaiken kaikkiaan on kehitettävä, että omaishoitajat jaksavat. Kunnissa on erittäin kirjavia käytäntöjä, ja kunnissa ei ole pystytty riittävästi varaamaan määrärahoja kokovuotisesti siihen tarpeeseen, mikä on olemassa. Näin näen, että tässä on hyvinkin epäoikeudenmukaisia päätöksiä, koska kaikki eivät saa, ja samoin se, että omaishoitajat myös väsyvät.

Sitten aloite 625 on nimenomaan vanhusten kotipalvelujen kehittämiseksi. Me tiedämme, että ikääntyneen kotipalvelu on monien asiantuntijoiden mielestä nykyisellään yksi niistä vanhustenhuollon heikoimmin organisoiduista, vaikka paljon kehitystä on tietenkin tapahtunutkin. Kotipalvelun taso ja määrä heikentyivät kunnissa erityisesti laman aikana, jolloin palveluja kohdennettiin vain niitä kipeimmin tarvitseville. Nyt tilanne on johtanut siihen, että palvelujen vähyyden vuoksi vanhukset ajautuvat kotihoidossa tarpeettoman nopeasti vaikeuksiin ja sitä kautta laitoshoitoon ja kuitenkin semmoiseen turvattomaan ja epävarmaan tilanteeseen, joka vaikeuttaa vanhusten kuntoa. Näin esitän tähän määrärahan lisäystä.

Arvoisa puhemies! Sitten alueelle, joka koskettaa psykiatrisia hoitopalveluja. Itselläni on siinä aloite 619, joka koskettaa lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon kehittämistä, hoitojonojen purkamista, mutta myös aloite 623, joka koskettaa yleisesti psykiatrisen avohoidon resurssien lisäämistä. Näen, että paitsi että me saisimme lisää lasten ja nuorten psykiatriseen palveluun, josta olemme täällä paljon puhuneet, tarvitsemme myös aikuisten palveluihin resursseja lisää.

Tänään olen viimeksi keskustellut erään aikuisen äidin kanssa, jolla on kolme lasta kotona ja tilanne psyykkisesti vaikea kaiken kaikkiaan sekä taloudellisesti että erilaisista sosiaalisista tilanteista aiheutuen. Hän on kolkutellut erilaisia palveluita, psykiatrisia mielenterveyspalveluita, hoitoa ei ole saamassa, ja hän joutuu kuitenkin näitä kolmea lasta hoitamaan täysin masentuneena, uupuneena. Mies on, kun ei ole työtä Suomesta, lähtenyt Englantiin töihin. Tässä on melkein jo lasten heitteillejätöstä kysymys. Tämä vain kuvastaa sitä, että ainoastaan vastaus on, että on haettava yksityiseltä puolelta sellaista palvelua, johon hän ei julkista tukea sitten tule saamaan. Mutta se ei ole hänelle mahdollista. Näitä tapauksia meillä on varmasti useita. Näin näen, että kokonaisuudessaan psykiatristen hoitopalvelujen kehittämiseen tulisi nyt saada lisää rahaa.

Pöydälläni on myös kirje, jossa puhutaan tästä, mitä meillä on ollut pitkistä psykoterapiapalveluista ja Kelan ratkaisuista ja päätöksistä niissä. Me tiedämme, että pelkästään se, että jonkun vaikean, hyvinkin syvän ongelman kanssa käydään satunnaisesti yhden kerran vastaanotolla tai silloin tällöin, ei auta hyvin vaikeassa psyykkisessä tilanteessa olevaa lasta tai nuorta. Ne ongelmat ovat lisääntymässä. Siis hoitojonoihin, mutta yleensä koko palvelujen kehittämiseen ovat nämä kaksi aloitetta.

Arvoisa puhemies! Vielä liittyen psykiatriseen hoitoon haluan tässä nostaa esiin aloitteeni n:o 603, määrärahan osoittamisen vankeinhoidon toimintamenoihin psykiatrisen hoidon resurssien lisäämiseksi. Kristillisdemokraattisella ryhmällä on vankeinhoitoon muutamia muitakin aloitteita. Tämä on vielä näiden lisäksi. Näen, että Vankeinhoitolaitos on joutunut erittäin suurten paineitten alle. Vastuu vankien terveydenhuollosta, kuntoutuksesta, päihdehoidosta ja nimenomaan psykiatrisesta hoidosta on huutava. Lisääntyneestä vastuusta huolimatta vankeinhoidon henkilöstö- ja toimintaresursseja ei ole lisätty siinä suhteessa kuin tarve on. Näen, että tämä on kyllä todella kipeä ongelma, koska tarvitsisimme sinne ei pelkästään sitä, että vangit ovat säilytyksessä, vaan nimenomaan sitä, että he tulisivat sieltä yhteiskuntakelpoisina takaisin.

Arvoisa puhemies! Vielä yhtenä talousarvioaloitteeni 604, määrärahan osoittaminen alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien sihteerien vakinaistamiseksi. Romanipolitiikan strategian merkittävä osa on osallistuminen ja vaikuttaminen. Alueelliset romaniasiain neuvottelukunnat ovat tehneet merkittävää työtä romanien osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi. Nyt se työ, mitä niissä tehdään, edellyttää myös työntekijää, sihteereitä. Alueellisten romanien neuvottelukuntien työ on useimmissa lääneissä sattumanvaraisten työntekijöitten varassa. Toivoisin, että tällä aloitteella näille neuvottelukunnille perustettaisiin vakinaiset sihteerien virat ja toiminta saisi vakiintuneemman luonteen, ja tähän on tämä aloitteeni 604.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kolme talousarvioaloitetta, yksi tiehanke ja kaksi paikallista.

Tärkeimpänä näistä aloite n:o 540 Tottijärven—Sorvan siirtoviemäri ja syöttövesijohto. Kysymyksessä on Tottijärven taajama, joka sijaitsee noin 15 kilometrin etäisyydellä Nokian kaupungin asemakaava-alueesta. Taajama on entisen itsenäisen pitäjän kirkonkylä ja hallintokeskus. Siellä asuu noin 320 asukasta, on 60 oppilaan koulu, päiväkoti, vanhustentalo sekä erilaisia julkisia kiinteistöjä sekä myöskin pientä yritystoimintaa. Sen vieressä on Tottijärvi, joka on Pirkanmaan pahiten rehevöityneitä järviä, ja se kärsii muun muassa jokakesäisistä erittäin runsaista sinileväkukinnoista ja ympärivuotisista happiongelmista. Tottijärvi kuuluu valtakunnalliseen leväseurantaan, jossa viikoittain kasvukaudella seurataan levien esiintymistä vedessä. Asuma-alueen jätevedet käsitellään nykyisin kiinteistökohtaisesti sekä koulun jätevedet pienpuhdistamossa. Jätevesien vaikutus on merkittävä Tottijärven vedenlaadun heikentäjä.

Tottijärven taajaman ja Nokian kaupungin vesihuoltoverkoston välisellä alueella on melko runsaasti haja-asutusta ja vapaa-ajanasuntoja, joiden jätevesien käsittely on nykyisin puutteellisesti järjestetty. Rakennettavalla siirtoviemärillä saadaan Tottijärven taajaman ja runkolinjan varrella sijaitsevien kiinteistöjen jätevedet asianmukaisesti keskitettyyn käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Valtion talousarvioesityksessä on neljä vesihuoltohanketta, jotka on kaikki osoitettu niin sanotusti kehitysalueille ja sen lisäksi 2 miljoonaa euroa jaettavaksi paikallisille ympäristökeskuksille, joka raha ei tietysti tällaisiin hankkeisiin riitä. Tottijärven hankkeen kokonaiskustannus on noin 1,4 miljoonaa euroa. Tähän toivoisimme saatavan myöskin valtion tukea mukaan, koska on tärkeätä, että niillekin alueille, joilla on muuttovoittoa ja joilla on nähtävissä selkeästi elämää myöskin tulevaisuudessa, olisi hyvä näitä rahoja saada.

Liikennealoite 538 koskee Porin ja Tampereen välistä valtatietä, jossa on niin sanottu Murhisaaren notko ja silta. Erittäin monia kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia on tuolla välillä tapahtunut vuosikymmenten aikana. Molemmille puolille siltaa tulisi saada ohituskaistat. Tilaa on rakentaa, kalliot on louhittu; kysymys on vain tien rakentamisesta, ja sen suunnittelu tulisi saattaa käyntiin pienen määrärahan turvin. Tämä on tavallaan uusintaa. Olen saman aloitteen tehnyt jo 90-luvun loppupuolella.

Arvoisa puhemies! Kolmantena 539: Nokialla on tänä kesänä ollut suuret juhlat. 11 vuoden tauon jälkeen junat alkoivat pysähtyä suuressa Tampereen ympäristökunnassa. Tällä hetkellä Nokia on Porin ja Tampereen välillä vilkkain asema. Asemarakennus on hyvässä kunnossa, siinä asutaan, mutta odotushuone on kiinni, ja laiturit ovat vähän liian alhaalla nykyisiin juniin. Tähän oikeastaan ei tarvita edes rahaa. On rehellisesti tunnustettava, että kysymys on siitä, että halutaan nostaa tämä asia näkyviin niinkin, että Ratahallintokeskus kiinnittäisi siihen huomiota ja löytäisi sopivan tavan hoitaa ongelma pois. Syksyllä sateessa, talvella kovassa pakkasessa ei ole kovin miellyttävää odottaa junaa ulkona, kun takana on siihen valmis tila pienin korjauksin.

Arvoisa puhemies! Tässä kolme erittäin tärkeätä aloitetta.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Voin ensin lämpimästi kannattaa ainakin tätä ed. R. Ojalan tekemää viimeistä esitystä. On ihan hyvä, että ihmiset pääsevät lämpimään odottelemaan. Hyvä olisi tietysti, että ne junat myöskin pysähtyisivät. Me tiedämme sieltä Pirkanmaalta, että muun muassa Parkanoon on Tampereen suunnalta vaikea tulla töihin aamulla, kun juna ei pysähdy. Jos sitäkin asiaa saataisiin eteenpäin, niin olisi hyvä.

Puhun kuitenkin lähinnä näistä aloitteista, jotka olen tehnyt. Olen ensimmäisenä allekirjoittajana kahdessa aloitteessa, joista ensimmäinen koskee määrärahan osoittamista yleissivistävän koulutuksen tukemiseen. Olen jättänyt tämän aloitteen, koska mielestäni tämä lasten iltapäivätoiminnan alkaminen tai käynnistyminen laajemmassa mittakaavassa ja samaten tarve kohdistaa perusopetukseen lisää varoja on mielestäni kiistaton. Nimittäin nyt uhkaa käydä niin, että monissa kunnissa siirretään rahoja perusopetuksesta, jotta pystytään toteuttamaan tämä lasten iltapäivähoitoasia. Tämä ei tietenkään ole tarkoituksena. Eli siinä mielessä on ihan positiivista, että tälle saataisiin lisää rahoitusta. Siinä laissa on sitten muitakin ongelmia, mutta niihin palataan, kun asiasta on puhe.

Olen myöskin kertonut, mistä tämä raha otetaan. Olen kirjoittanut sinne momentin 34.06.29 eli kertonut, että aktiivisen työvoimapolitiikan nimenomaan se osa, jolla lisätään työvoimapoliittiseen koulutukseen osallistuvien määrää 5 500:lla, tämä uudistus on mielestäni tarpeeton. Uskon, että se nykyinen määrä, yli 90 000 henkilöä, riittää aivan hyvin, kun vain tarkemmalla kammalla asiaa hoidetaan. Olenkin lähtenyt tässä aloitteessani siitä, ja myöskin niissä kaikissa muissa aloitteissa, jotka meinaan tässä talossa tehdä, että niissä myöskin kerrotaan, mistä tämä osoittamani raha katetaan, koska olen sitä mieltä, että valtion ei tule kasvattaa menojaan. Tiedän, että on myöskin muita kansanedustajia, jotka niin toimivat, mutta toivoisi, että olisi entistä enemmän niitä kansanedustajia, jotka näin toimisivat. Silloin olisi itsellenikin helpompi allekirjoittaa näitä aloitteita. Tänä vuonna olen monta hyvää asiaa jättänyt allekirjoittamatta sen takia, kun ei ole kerrottu, mistä niitä määrärahoja osoitetaan. Myönnän kyllä, että olen itsekin muutaman sellaisen aloitteen allekirjoittanut siitä syystä, että ne ovat niitä, jotka Pirkanmaan edustajat ovat yhdessä tehneet. Niistä aloite 695, määrärahan osoittaminen perustienpidon tason säilyttämiseen, korostan sanaa säilyttämiseen, on omissa nimissäni jätetty. Tiedän, että tällaisten yli puoluerajojen toimivien yhteisöjen kuten maakuntien kansanedustajien yhdessä jättämissä aloitteissa on täysin mahdotonta löytää yhteistä kohdetta, mistä ne rahat otettaisiin, mutta siitä huolimatta täytyy sanoa, että hyvin pitkään mietin sitä, allekirjoitanko näitäkään, mutta tällä kertaa sen päätöksen tein. Joka tapauksessa korostan kuitenkin sitä, että todellinen arvokeskustelu alkaa vasta siitä, kun kertoo, mistä rahat osoitetaan. Mehän tiedämme, että maailmassa on paljon hyviä asioita, joita tulisi kannattaa. Suomessa on monia sellaisia kohteita, jotka tarvitsisivat lisää rahaa. Mutta se, että me vain luettelemme ne erilaiset kohteet, kertoo, mikä meidän mielestämme on tärkeintä, mutta se ei todellakaan kerro sitä, asetammeko me ne niitten edelle, joita jo tällä hetkellä budjettiesitykseen sisältyy. Sen takia korostankin tätä fiskaalista vastuullisuutta nimenomaan tämän arvovalinnan näkökulmasta.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt muutaman lakialoitteen, jotka pääosin liittyvät kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin, mutta tässä puheenvuorossa haluan kiinnittää huomiota ennen kaikkea talousarvioaloitteeseen, jonka numero on 669 ja jossa ehdotetaan määrärahan osoittamista vapautuvien vankien jälkihoitoon.

Ryhmämme on tänä syksynä tehnyt oman kriminaalipoliittisen ohjelman. Tässä yhteydessä olemme tutustuneet kriminaalipolitiikan ja ennen kaikkea vankiloiden tilanteeseen, ja itse olen erittäin huolestunut siitä, että meillä Suomessa on niin korkea rikosten uusimisriski. Eli vapautuvat vangit erittäin suurella todennäköisyydellä palaavat aika pian vankilaan takaisin, ja tässä suhteessa valitettavasti Suomi johtaa pohjoismaisia tilastoja. Viime vuoden tilastojen mukaan noin 60 prosenttia kaikista vangeista uusi vankilatuomionsa. Jos vertaamme sitä vaikkapa Tanskaan, siellä uusimisprosentti on vain 30 prosenttia. Erityisen huolestuttavaa on se, että noin 90 prosenttia vapautuneista nuorisovangeista päätyy uudestaan vankilaan.

Varmasti tähän suureen uusimisriskiin on monenlaisia syitä, muun muassa se, että vankiloiden henkilöstöresurssit ovat tällä hetkellä vähäiset. Vankiloissa on kyllä yhä enemmän kiinnitetty huomiota esimerkiksi päihdeongelmiin. Vangeista hyvin suuri osa, 80—90 prosenttia, on päihteiden väärinkäyttäjiä; useimmiten myös huumeet ovat kuvassa mukana. On selvää, että jos päihdeongelmaan ei saada ratkaisua, niin rikoskierrettäkin on hyvin vaikea katkaista. Vankiloiden henkilöstöresurssit ovat aivan oleellisessa yhteydessä siihen, miten vankiloissa kyetään muun muassa päihdekuntoutusta järjestämään ja toteuttamaan ja millä lailla vankeja kyetään valvomaan, heidän mahdollista päihteidenkäyttöään siellä vankilassa ja myös vankiloihin pesiytynyttä huumekauppaa, samoin kuin myös toki nämä henkilöstöresurssit ovat yhteydessä vankiloiden järjestyshäiriöihin, jotka uhkaavat paitsi henkilökunnan niin myös vankien turvallisuutta.

Mutta toinen asia, mikä mielestäni on Suomessa kyllä liian huonolla tolalla — ja sen vuoksi halusin nyt tähän erityisesti tämän puheenvuoronikin keskittää — on tämä vankien jälkihoito eli vapautuvien vankien tukeminen heidän vapauduttuaan vankilasta. Puolet vapautuvista vangeista vapautuu kadulle, kirjaimellisesti, ilman asuntoa, ilman työpaikkaa. Tiedämme toki, että arkielämän perusasioiden kuntoon saattaminen on edellytys myös rikoskierteen loppumiselle. Askel takaisin rikolliseen elämäntapaan on erittäin todennäköinen, mikäli vankilajakson jälkeiseen elämään ei löydy ryhtiä eikä riittävää tukea perusasioiden järjestämisessä. Liian herkästi käy niin, että se ainoa tukiverkosto on se vanha rikollisporukka, josta on vankilaan lähdettykin.

Maassamme toimii lukuisia kansalaisten, erilaisten yhdistysten perustamia toimintoja, jotka täydentävät julkisia palveluja muun muassa vapautuvien vankien jälkihuollon osalta. Periaatteessahan vankien jälkihuolto on toki kuntien sosiaalitoimen vastuulla, mutta käytännössä niissä paineissa, joissa kuntien sosiaalitoimet tällä hetkellä ovat, näyttää siltä, että resursseja tähän työhön aika heikosti löytyy. Järjestöt tekevät todella arvokasta työtä, mutta niiden resurssit ovat erittäin vähäiset, niiden toiminta on hajanaista eikä niitä ole riittävällä tavalla koordinoitu. Tästä syystä olen tehnyt tämän aloitteen, jossa ehdotan lisäystä sille momentille, jossa määritellään vapautuvien vankien tukemiseksi tehtävää työtä.

Toki tämän lisäksi tarvitaan muitakin toimenpiteitä, kuten päihdekuntoutuksen lisäämistä vankiloihin, myös vankilan henkilöstömäärän lisäämistä ja sitten mielestäni myös eräitä lainsäädännöllisiä uudistuksia, esimerkiksi velvoitteellisen avohoidon järjestämistä eräissä tapauksissa, kun vanki pääsee ehdolliseen vankeuteen. Jos on kyseessä henkilö, joka on osittain syyntakeettomana tuomittu rikoksesta, on aika ristiriitaista se, että hän tämän osittaisen syyntakeettomuutensa vuoksi selviää lyhyemmällä vankeusajalla, mutta toisaalta hän vapautuu vankilasta yhteiskunnalle vaarallisempana ja tämän ehdollisen vankeusrangaistuksen ajaksi mitään velvoitetta osallistua avohoitoon tämän hänen ongelmansa ratkaisemiseksi tai hoitamiseksi ei ole. Tässä suhteessa luulen, että Tanskassa on osittain pystytty rikoskierrettä ja vankilakierrettä ehkäisemään ja katkaisemaan, koska siellä tämä velvoitteellinen avohoitojärjestelmä on käytössä. Sitä käytetään muun muassa seksuaalirikollisten kohdalla, joiden kohdalla ennen kaikkea tarkkaillaan sitä, että he eivät joudu päihdekierteeseen, koska tarkastellaanpa melkein mitä tahansa rikoslajia, päihdeongelma, päihteiden käyttö, päihdekierre on se merkittävin riskitekijä, joka aiheuttaa rikosten uusimisen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten edellisessä puheenvuorossani totesin, monet aloitteeni koskevat Haapamäkeä, omaa kotitaajamaani, tunnetun valtiomiehen Sorsan synnyinpaikkakuntaa, josta pitkälti vuosikymmenten ajan on oma paikallinen kansanedustaja puuttunut. Siksi, kun tuo kahdeksankymmenen vuoden katkeama on edellisvaaleissa täyttynyt, on jäänyt paljon asioita, jotka ovat rästissä, ja siksi aloitteella näitä on pakko yrittää korjata. Toteaisin, että talousarvioaloitteet sisältävät paljon työtä, ei vain kansanedustajien valmistelua, vaan taustalla on myös maakunnallisten liittojen virkamiesten työtä, kunnallisten virkamiesten työtä. Siksi olisi hyvin toivottavaa, että talousarvioaloitteet saisivat asianmukaisen huomion eri tahoilla osakseen.

Arvoisa herra puhemies! Laajempi kysymys liittyy talousarvioaloitteeseen, jossa käsittelen lääkärikoulutuksen lisäämistä, talousarvioaloite 520. Maassa vallitsee lääkäripula, joka koettelee koko Suomea. Sille on tietysti hyvin monia syitä, mutta eräs osakeino olisi lisätä nopeasti lääkärikoulutusta. Vaikka aivan hyvään kehitykseen nykyisen hallituksen toimesta on onneksi tässä asiassa päästy, tätä kehityssuuntaa tulisi voimakkaasti lisätä. Esimerkiksi meillä oman kotitaajamani Haapamäen lääkäriasema palvelee vain vajaalla teholla tästä johtuen. Keski-Suomessa akuutti psykiatrinen hoito on vaarassa kadota Keuruun Juurikkaniemen sairaalasta, Suolahden Sisä-Suomen sairaalasta ja keskittyä Jyväskylään, koska lääkäripulaan vedoten on helppo alasajaa näitten sairaaloitten akuutti toiminta, ja tällä on seutukuntapoliittisesti hyvin kielteiset vaikutukset. Lääkäripula on asia, joka on hyvin vakava, ja siksi lääkärikoulutus on yksi keino korjata asiaa. Tosin sen vaikutus ei ole välitön, mutta se on eräs keino, jolla muutaman vuoden päästä toivon mukaan voitaisiin jotain asian hyväksi tehdä.

Edelleen talousarvioaloitteissani olen kiinnittänyt huomiota samaan lääkäritilanteeseen aloitteessa 535, jossa haluan osoittaa määrärahoja kunnille lääkäreitten yöpäivystyksen ja terveyskeskusten palvelutason turvaamiseen. Meillä viimeisten vajaan kymmenen vuoden aikana on hyvin voimakkaasti supistettu lääkärien yöpäivystysverkkoa; on sanottu, että vain juopot ja humalikkaat siellä yöllä lääkärissä käyvät. Tähän olen sanonut, että hekin ovat lähimmäisiä, jotka aivan tasapuolisesti tarvitsevat lääkäripalveluja silloin, kun niitä tarvitaan. Tiedän hyvin, että monen vanhuksen kynnys, vaikka sydäninfarktioireissa, on hyvin korkea tilata ambulanssi ja mennä monen kymmenen kilometrin päähän sillä sairaalaan saamaan apua. Moni odottaa mieluummin aamunkoittoa, ja se voi ollakin liian myöhäistä. Siksi toivon, että lääkärien yöpäivystysverkosto ei menisi missään tapauksessa liian harvaksi.

Samoin pelkään, että alkoholin haitat vyörynomaisesti tulevat kohtaamaan tätä maata, ja siksi talousarvioaloitteella 536 kasvatuksellisin keinoin olen halunnut tehostaa toimia tämän uhkakuvan torjumiseksi.

Haapamäki—Pori-rautatie rakennettiin juuri ennen talvisodan syttymistä, ja siksi Kalevi Sorsan vanhemmatkin, rautatien rakennusmestariperhe, olivat Haapamäellä tuota rataa rakentamassa. Rautatie oli liikenteessä 80-luvun loppuun saakka, henkilöliikenne loppui 70-luvun lopussa, ja rautatiellä on liikennettä yhä edelleen Parkano—Aitoneva-välillä ja Parkano—Kankaanpää-välillä, jotka ovat 40 prosenttia radan pituudesta. Muilla osilla radalla ei ole rautatieliikennettä, matkailuliikennettä resiinoilla on sekä Haapamäki—Virrat-välillä että lännessä Porin suunnalla. Mutta on myös osuuksia, joissa rata on päässyt täysin rappeutumaan ja jäänyt metsittymään, kuten Virtain Härkösistä Aitonevalle olevalle osuudelle on tapahtunut. Kuitenkin tämä rautatie on valtion omistama, kiskoja ei ole purettu miltään osin vastoin yleistä käsitystä. Ainoastaan muutamissa tasoristeyksissä on hiekkaa, joka vaikeuttaa jopa resiinalla liikkumista, ja muutama silta on nostettu sivuun, jotka ovat radan vieressä.

Tämän rautatien käyttöön ottaminen tulisi uudelleen selvittää. Se vaatisi toki uuden pintarakentamisen, mutta radasta on todettu, että jos se olisi säilytetty liikenteellä eikä sitä olisi sillan nostamisella katkaistu, kuten 80-luvulla tapahtui, se olisi Länsi-Suomen vilkkain puutavararata tänä päivänä. Samalla se mahdollistaisi myös junakuljetusten osoittamista tuolle radalle nyt jo ruuhkautuvan Tampere—Nokia—Pori-radan asemesta. Täytyy muistaa, että lännessä ovat Rauman ja Porin satamat ja tällä olisi monenlaista kuljetustarvetta hoidettavissa tuotakin reittiä myöten ja samalla sillä olisi oma huoltovarmuuden merkitys.

Aikanaan tämä rata oli suunniteltu myös jatkumaan Haapamäeltä Multian kautta Saarijärvelle, mutta tämän suunnitelman viime sodat sitten keskeyttivät, ja sotien jälkeen tässä talossa vastoin rautateitten johtoa tehtiin muut ratkaisut, ja näin ollen tuo rata jäi rakentamatta. Osaltaan Haapamäki—Parkano—Pori-rata jäi eräänlaiseksi mierontieksi, joka ei koskaan saavuttanut sitä liikennettä, mille se alun perin oli suunniteltu. Kuitenkin sillä olisi myös selkeä, lähinnä puutavarakuljetusten tarve jatkossa aikanaan, jos radan pintarakenteet laitettaisiin kohtuulliseen kuntoon, kuten on tehty Haapamäen muille radoille. Haapamäki—Orivesi—Tampere-, Haapamäki—Jyväskylä- ja Haapamäki—Seinäjoki-radat on peruskorjattu, ajonopeudet on voitu nostaa, liikenne automatisoitu. Sama ratkaisu voitaisiin tehdään lännen suuntaan, ja näin entinen risteysasema, Haapamäki, voisi nousta entistä enemmän kukoistukseen.

Nythän Haapamäen asemalla tehdään usean miljoonan euron remontteja, asema ja asemaravintola laitetaan huippukuntoon, kuten ratapiha, mutta aivan kuten ed. Ojala kertoi, asema aiotaan sulkea talvella ja matkustajat joutuvat odottamaan sateessa, tuulessa ja pakkasessa, kun on tehty miljoonien eurojen remontti rakennukseen. Toivottavasti valtionhallinnossa eri kädet tietäisivät, mitä toinen tekee, ja ratkaisuilla olisi tietty tarkoituksenmukaisuus.

Tiehankkeet ovat asia, jota olen tuonut muualtakin kuin aivan kotikylän tuntumasta esille. Multia—Saarijärvi-tieyhteys tekee 90 asteen mutkaa, menipä sitä Väätäisten kautta tai Uuraisten kautta. Suora reitti Pajupuron kautta, edesmenneen kansanedustaja Esko Härkösen kotikylän kautta, on heikkokuntoinen ja soratietasoinen vielä Multian kunnan osuudelta. Olisi toivottavaa, että talousarvioaloite 528, jonka olen tehnyt, voisi edesauttaa tämän tien perusparantamista ja myös päällystämistä, joka on Saarijärven osalta jo tehty.

Samoin toivon, että Petäjävden—Uuraisten väli Kintauksen ja Uuraisten välillä saataisiin kuntoon. Uuraisten kunnan puolella tie on huippukunnossa, mutta Petäjäveden kunnan puolella rakentaminen tältä osin vielä puuttuu.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että talousarvioaloitteet, joitten valmistelussa ja taustatyössä on nähty paljon vaivaa, saisivat asianmukaisen käsittelyn.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Merkittävä osa omista talousarvioaloitteistani koskee perustienpitoa ja tiehankkeita. En ala kuitenkaan niitä nostaa tässä esille, koska liikenne- ja viestintävaliokunta on yksimielisesti esittänyt, että perustienpitoon lisättäisiin 50 miljoonaa euroa, ja uskon, että ne asiat tulevat sitä kautta kuntoon.

90-luvun alkupuolella lakkautettiin maassamme muutamia varuskuntia, ja näin tapahtui myös perinteikkään Ylämyllyn varuskunnan osalta. Liperin kunta menetti tässä järjestelyssä 400 työpaikkaa kertaheitolla. Se oli merkittävä ratkaisu ja linjaus. Sitten neuvottelujen tuloksena alue siirtyi valtiolta kunnalle, ei kuitenkaan ilmaiseksi, vaan jouduimme siitä maksamaan merkittävän summan. Tällä hetkellä kunta rakentaa Paloaukeata uudelleen, ja tällä hetkellä siellä on käynnistymässä päiväkodin rakentaminen.

Me tiedämme sen, että valtiovalta on viime vuosina vetäytynyt vastuusta rahoittaa kuntien perustamishankkeita. Kuitenkin näen, että tämä hanke on hyvin merkittävä sikäli, että kunnan vastuulle on siirtynyt koko tämä alue, ja nyt me puhumme Paloaukean päiväkodista, joka tulee sotilaskotiin, ei kuitenkaan sotilaspäiväkoti vaan ihan tavallinen päiväkoti. Olen esittänyt talousarvioaloitteessani 641, että Ylämyllyn Paloaukean päiväkodin perustamiskustannuksiin osoitettaisiin valtion rahoitusta. Ylämyllyn alue on kasvava alue, missä tällä hetkellä päivähoitopaikkoja on noin 210, perhepäivähoidossa 123 lasta ja päiväkodeissa 68 ja jatkuvasti hakemuksia on vireillä. Tätä tarvetta ei muuten pystytä täyttämään, ellei uutta päiväkotia rakenneta.

Arvoisa puhemies! Toinen talousarvioaloite, jonka haluan nostaa esille on 640. Se koskee Euroopan unionin rakennerahaston valtion vastinrahoitusosuutta. Vuosia 2000—2004 koskevissa maakunnan yhteistyöasiakirjoissa on kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan osalle määritelty Euroopan unionin rahan kansalliseksi vastinrahaksi valtion vastinrahan lisäksi kuntarahaa ja muuta julkista rahaa yhteensä noin 1,4 miljoonaa euroa.

Tavoite 1 -ohjelmakauden kolmena ensimmäisenä vuotena ei hallinnonalan aluekehitysrahaston tai sosiaalirahaston hankkeisiin ole kuitenkaan saatu kerättyä lainkaan kuntarahaa. Tämä päätöksentekoa ja ohjelman toteuttamista rasittava asia tulisi saada korjattua viipymättä, viimeistään vuoden 2004 talousarvion yhteydessä. Lisäksi tulevien vuosien talousarvioissa tulisi varautua ohjelma-asiakirjoissa mainittua suurempaan valtion vastinrahan varaamiseen kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalle. Olenkin tässä talousarvioaloitteessani esittänyt, että momentille 32.30.62 lisätään 1,4 miljoonaa euroa Euroopan unionin rakennerahastojen valtion vastinrahaosuuteen kauppa- ja teollisuusministeriön osalta käytettäväksi kansalliseksi vastinrahoitukseksi.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen jotenkin tottunut tulemaan tänne vasemmiston puhujakorokkeelle. Vaikka olen näitä koti, uskonto, isänmaa -miehiä arvopuolelta, mutta sydän on sosiaalinen ja siinä mielessä vasemmalla. Se on minun mielestäni oikein hyvä yhdistelmä. Se tuottaa tämmöisiä talousarvioaloitteita sitten, joita olen tehnyt. Näitä on 13 kappaletta. Osa on teitä ja sellaisia tarpeita, jotka nousevat tuolta kansan syvistä riveistä. Kun on vain kolme kansanedustajaa, niin sitä joutuu ed. Reijosenkin vaalipiirin asioita hoitamaan, Viinijärven—Komperon tietä Liperissä, ja yhteistyö toivottavasti tuottaa sinne rahat.

En puutu sen tarkemmin näihin tiemäärärahoihin, mutta muutamaan keskeiseen aloitteeseen, jotka eivät ole kovin suuria summiltaan. Yksi on määrärahan osoittaminen Irti Huumeista ry:n toiminnan tukemiseen. Siitähän on saanut julkisuudessa lukea, että siellä on aika paha tilanne, ja huumekysymys on vakavampi kuin osataan myöntää. Niistä ihmisistä, jotka jaksavat ja viitsivät sellaista työtä tehdä, näitten vaikeuksissa olevien ihmisten kanssa pyöriä hyvin pienellä palkalla ja pääosin vapaaehtoisvoimin illasta ja vuodesta toiseen, kyllä täytyy myös valtiovallan kantaa moraalista vastuuta.

Täytyy myös muistaa se, että aiheutuu paitsi inhimillistä kärsimystä myös valtavat yhteiskunnalliset kustannukset sitten, jos näitä ihmisiä viedään hoitoon. Olen usein kysynyt, missä mahtaa olla Espoon "kallein hotellihuone". Jos näin vähän laajasti ottaa tämän "hotellihuoneen" käyttöön, niin se on Jorvin sairaalan teho-osastolla. Sinne usein joutuu ihmisiä, jotka ovat huumekoukussa, alkoholimyrkytyksen saaneita ja muita, ja se on todella kallista sitten. Näitä talousasioita voi katsoa hyvin monelta kantilta, aivan niin kuin ed. Oinonen tässä sanoi, että jos ennalta ehkäistään, niin säästyy paitsi inhimillistä kärsimystä myös huomattava määrä yhteiskunnan varoja. Tämän halusin nostaa esiin.

Toinen, jonka haluan nostaa esiin, on määrärahan osoittaminen omaishoidon tuen lisäämiseen. Meillä tulee olemaan yhä enemmän vanhusväestöä, ja laitospaikat ovat kalliita. Mikä sen inhimillisempää voisi ihmiselle olla, kuin jos häntä joku lähipiiristä, vaimo tai mies, jaksaa hoitaa. Se on äärimmäisen raskasta työtä. Tässä usein varsinkin naiset, jotka ovat fyysisiltä voimiltaan heikompia, mutta henkiseltä kantiltaan miehiänsä vahvempia, elävät todella sitä avioliiton rakkauslupausta todeksi katkeraan loppuun asti. Paljon helpompaa olisi viedä ja hylätä puoliso laitokseen ja antaa yhteiskunnan hoitaa. Mutta että kantaa tätä vastuuta, niin sitä kannattaa taloudellisesti myöskin tukea. Se on paitsi inhimillisesti oikein, niin se myös säästää. Tätä asiaa haluan tässä painottaa. Tästähän tuli tavallaan aika voimakas elokuvakin viime viikonlopulla, että kun mies oli dementoitunut ja rakastunut nainen häntä sitten hoiti, kuinka hankalaa se oli.

Sitten yksi asia on ajoneuvoveron verokertymän lisäyksen poistaminen. Tähän haluan sikälikin puuttua, että nyt meillä autoverokertymä uusien autojen myynnistä on erittäin huomattava. Sieltä tulee huomattavan paljon budjetoimattomia lisätuloja, enkä sen takia ymmärrä sitä, miksi auton käyttömaksua täytyy nostaa. Kyllä minä sen pystyn maksamaan, mutta ajattelen lähinnä signaalia jälleen vähempiosaisille ja etenkin sellaisille henkilöille, joille auto on haja-asutusalueella jokseenkin välttämätön. Yleensäkin ymmärrän yhteiskunnan toiminnan niin, että valtion budjetin rahoittaminen on toimintaa, jolla yhdessä autetaan niitä ihmisiä, jotka yksin eivät pärjää. Se on se periaate siinä, minne rahaa pitää kohdentaa. On sosiaaliset perusteet, että autetaan niitä, jotka eivät yksin pärjää, ja saadaan harrastusten piiriin myös sellaiset lapset, jotka eivät ehkä muuten pystyisi harrastamaan nuorisotyön ja muun muodossa.

Mutta sitten vielä tämä lempilapseni, joka aina herättää verenpainetta ainakin joissain yhteiskunnan tahoissa. Olen tämän pienen vaatimattoman ikäni suhtautunut hyvin kriittisesti puoluetukiin ja tällaisiin asioihin. Tästä voin puhua kokemuksesta. Olen vetänyt kuusi vuotta puoluetta käytännössä ilman yhteiskunnan tukea, yhden kansanedustajan puoluetuki. Kyllä minun on aika vaikea niitä loruja ja perusteluita ymmärtää, että se on pelkästään demokratian vahvistamista. Se on myös vanhoille puolueille, olemassa oleville ryhmittymille, jatkuvaa kilpailuetua muihin nähden.

Ymmärrän sen tietenkin myöskin niin, että kyllä näitä puoluetukirahoja, paitsi että niitä käytetään tietysti puolueiden toimintaan yleisellä tasolla, niin kyllä siellä nokkimajärjestys myös pelaa siinä, keidenkä vaalikampanjoita puolue rahoittaa. Arvoisa puhemies! Tietysti puolueen puheenjohtajana en ole tässä synnitön itsekään. Perussuomalainen puolue rahoitti puolueensa puheenjohtajan kampanjaa, mutta epäilen, että keskustapuolue esimerkiksi ei rahoittanut ed. Oinosen kampanjaa. (Ed. Oinonen: Ei senttiäkään!) Tämä on juuri se asia ja tietysti yleisimago, mutta myös se demokraattisuus, minkälaista rakennetta se sitten tukee. Samoin suhtaudun kriittisesti EU-vaalitukeen.

Tietysti moni nyt voi sitten kritisoida, että helppohan se on nyt puhua, kun puoluetuki on kolminkertaistunut ja perussuomalaiset on velaton puolue. No, nyt on taloudellisesti helpompaa, mutta kyllä tämä periaate on kuitenkin sellainen, että silloin, kun yhteiskunnassa on vaikeita asioita, niin yhteiskuntaa johdetaan esimerkkien kautta. Hyväksyn silloin näitä tarkistuksia, jos jaettavaa yleisestikin on paljon, mutta nyt on monia muita tärkeitä hankkeita, joihin rahaa ei tunnu kirveelläkään riittävän. Tarkoitan kaikista heikompiosaisia yhteiskuntamme jäseniä ja kärsiviä. Ei ole tällä puoluetuen korottamisen tekemättä jättämisellä tai europuoluetuen korottamisella — se on yhteensä 3 miljoonaa euroa koko potti — ei sillä taivasten valtakuntaa rakenneta. Se on täysin selvä.

Mutta kyseessä on esimerkin voima, ja sitä varten pitäisi minun mielestäni meidän puolueissamme ja puoluejohtajien ja muidenkin tyytyä siihen samaan tasoon, missä yleisesti yhteiskunnassa mennään. Minä epäilen, että tässä on nyt luotu tämmöinen ikiliikkuja. On sanottu, että vain vaalivuonna voidaan näitä korotuksia tehdä, ja ainahan jotkut vaalit ovat tulossa, ja tällä tiellä ollaan.

Arvoisa puhemies! Tässä oli lyhyesti näitä omia aloitteitani. Perussuomalainen eduskuntaryhmä on tehnyt yhteensä 61 aloitetta. Haluan tässä yhteydessä painottaa sitä, että pienemmän puolueen on tärkeää pystyä esittelemään myös taloudellinen vaihtoehtonsa, kun hallitusvaltaa ei ole. Mutta uskon hyvin paljon sanan mahtiin ja siihen, että parhaat ideat voittavat.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pyysin puheenvuoron siinä vaiheessa, kun ed. Soini erinomaisesti mainitsi viime sotien veteraanit ja puolisot, jotka hoitavat veteraanejaan. Tälle arvokkaalle työlle tulisi voida osoittaa rahoja, kuten tulisi huomioida myöskin kotirintamalottien arvokas työ, josta he eivät saa minkäänlaista eläkettä.

Mutta sitten vielä nostaisin esille aloitteen 548, jonka yksi allekirjoittaja olen. Se on Keski-Suomen liiton valmistelema meidän Keski-Suomen edustajien yhteisaloite Äänekoski—Haapajärvi-radan kunnostamisesta. Tässäkin on palasta rataverkkoa kyse, pitkästä palasta, joka olisi hyvä vaihtoehto Helsinki—Oulu-välin liikenteessä, kuten alun perin osaltaan oli aiottukin, jos se siihen kuntoon kunnostettaisiin. Se on tällä hetkellä hyvin tärkeä puutavararata, ja näkisin, että koska se kulkee etelä—pohjois-suunnassa, niin raskaan liikenteen ohjaaminen kiskoille entistä enemmän olisi tervettä kuljetuspolitiikkaa. Toivon, että näissä merkeissä myös tuon radan saattaminen nykyistä parempaan kuntoon voisi tulla kyseeseen.

Keskustelu päättyy

​​​​