Täysistunnon pöytäkirja 83/2006 vp

PTK 83/2006 vp

83. KESKIVIIKKONA 13. SYYSKUUTA 2006 kello 10 (10.05)

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2007

  jatkuu:

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Hallituksen antaessa tämän vaalikauden viimeisen talousarvioesityksensä on oikea aika arvioida myös koko vaalikauden talous- ja työllisyyspolitiikan onnistumista. On ehkä hyvä muistaa, mistä hallitus lähti keväällä 2003 liikkeelle, minkälaisesta suhdanteesta. Talouskasvu oli vuoden alkupuolella pysähtynyt täysin, ulkomaankaupan ylijäämä oli alkanut voimakkaasti laskea, valtiontalous kääntynyt alijäämäiseksi ja työllisyys heikkeni noin 20 000 menetetyn työpaikan vuosivauhtia.

Julkisessa keskustelussa tuolloin punamultahallituksen ylle maalattiin synkkiä pilviä, maalattiin uhkakuvia vanhakantaisen jakopolitiikan paluusta. Synkimmissä arvioissa epäiltiin uuden hallituksen unohtavan kasvua, yrittäjyyttä ja työllisyyttä vahvistavat tulevaisuusinvestoinnit. Paljon arvoa ei annettu hallituksen sopimille menokehyksille ja sen lupaamalle tiukalle julkisten varojen menokurille.

En ole kovin pahoillani siitä, että olemme tuottaneet monelle ennustajalle pettymyksen. Hallituksen talouspolitiikasta otetaan oppia ulkomaita myöten. Menokurista on pidetty erityistä huolta. Kun viime kaudella valtion menot kasvoivat keskimäärin 2 prosentin vauhtia, kasvavat menot tällä vaalikaudella vajaan 1,5 prosentin tahtia. Tiukka menokuri on yksi keskeisistä selityksistä sille, että pystyimme kääntämään valtiontalouden ylijäämäiseksi kaksi vuotta tavoiteltua aikaisemmin. Jo vuoden 2005 tilinpäätös näytti ylijäämää. Tätä on vaikea selitellä kansainvälisen talouskasvun vetoavulla, kun näihin päiviin saakka monet keskeiset vientimaamme ovat rypeneet syvässä laskusuhdanteessa. Nyt kaikki mittarit näyttävät ylöspäin. Talous kasvaa tilastotekijätkin huomioiden noin 4 prosentin luokkaa, ja ennusteiden mukaan niin ulkomaankauppamme kuin kotimainen palvelutuotanto kehittyvät hyvin. Tämä näkyy myös valtion tuloissa. Hallitus onnistuu tavoitteessaan julkisen talouden tervehdyttämisessä.

Talouspolitiikkaan onkin nyt saatu aikaan aktiivinen viritys. Linja jatkuu myös vuoden 2007 budjetissa. Veronkevennyslinja jatkuu aikaisemmin tehtyjen päätösten mukaisesti. Teemme merkittäviä lisäinvestointeja tutkimukseen ja tuotekehittelyyn ja panostamme niin tie- kuin raideliikenteen kehittämiseen. (Ed. Taipale: Ja ystävyysseuroilta rahat pois!)

Mutta maltti on taas valttia tälläkin kertaa. Tutkimuslaitokset ovat lupailleet seuraavalle vaalikaudelle mehevää pelivaraa julkisiin menoihin. Toisaalta luetaan madonlukuja nurkan takana vaanivasta romahduksesta. Molempiin ennustuksiin kannattaa suhtautua äärimmäisellä varovaisuudella. Kohdalleen eivät tainneet osua viime vuonna tehdyt ennustukset tämän vuoden talouskasvusta. En muista yhdenkään tutkimuslaitoksen ennustaneen yli 4 prosentin kasvulukuja, ja olimme myös hallituksessa varovaisia; vuosi sitten ennustimme budjettikirjassa tälle vuodelle vain 3,2 prosentin kasvua.

Nyt kannattaa muistaa, että yhtään tulevien vuosien veroeuroa ei ole vielä ansaittu. Ensinnäkin suuret heilahdukset ovat yhä mahdollisia kansainvälisessä taloudessa. Riskit voivat myös realisoitua. Riskien rinnalla paljon riippuu myös euroalueen talouskasvusta. Jos Keski-Euroopan virinnyt kasvu muuttuu pysyvämmäksi, voi se lisätä vientivetoista kasvua.

Toisaalta väestön ikääntymisestä syntyvät menot alkavat kasvaa yhä voimakkaammin alkavalla vaalikaudella. Koko tulevan vaalikauden ylijäämä on välttämätöntä, jotta voimme huolehtia eläkkeistä ja riittävästä palvelutasosta myös tulevaisuudessa.

Kolmanneksi, tulevallakin vaalikaudella valtiolla pitää olla keinot huolehtia tämän vaalikauden tavoin talouspolitiikan virityksestä. Oikeaan osuvat ja oikein kohdennetut verovähennykset, menolisäykset, investoinnit koulutukseen ja tutkimukseen sekä kasvua vahvistaviin infrahankkeisiin ovat jatkossakin välttämättömiä.

Vastoin yleistä luuloa teollisuus ja työpaikat eivät ole karkaamassa matalan kustannustason maihin. Kuva ei ole näin yksinkertainen. Tuoreiden tilastojen mukaan avoimia työpaikkoja on nyt ennätysmäärä. Tämä kertoo siitä, että yritykset haluavat toimia Suomessa ja työllistää Suomessa. Jo nyt on selvää, että pääsemme ainakin lähelle kunnianhimoista tavoitetta 100 000 uudesta työpaikasta, ja näiden päälle on nyt kymmeniätuhansia täyttämättömiä työpaikkoja. Niin kauan kuin ne pysyvät täyttämättöminä, se vaikuttaa myös talouskasvuumme. Meillä on paljon käyttämätöntä resurssia; se pitää saada käyttöön.

Vakavaksi ongelmaksi on kuitenkin syntymässä pula työntekijöistä tietyillä aloilla. Tämä ei ole vain eteläisen Suomen ongelma, vaan koskee suurta osaa maakunnistamme. Monessa maakunnassa on samaan aikaan korkeaakin työttömyyttä, mutta suuri määrä avoimia työpaikkoja. Työntekijät ja työpaikat eivät kohtaa, täyttämättömät työpaikat heikentävät talouskasvuamme.

Hallitus ei aio seurata tätä kehitystä sivusta. On löydettävä keinoja, joilla esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla työttömänä olevaa rakennus- tai metallimiestä, teknikkoa tai insinööriä rohkaistaisiin lähtemään rakentamaan laivoja länteen. Sama koskee pian myös monia palveluammatteja, kuten hoivahenkilöstöä. Ilman parempaa liikkuvuutta niin työllisyyden (Ed. O. Ojala: Asuntoja ensin!) ja kasvun pohja kuin palvelutkin ovat vaarassa. Eilen kerrottiin, että kaivosala pelkää työvoimapulan hidastavan muutoin hyviä näkymiä pohjoisessa.

Hallituksen budjetissa esittämät toimet työvoiman liikkuvuuden parantamiseksi tähtäävät näiden ongelmien ratkaisemiseen. Niin muuttoavustukset kuin esimerkiksi työmatkakustannusten verovähennysoikeuden nostokin auttavat yrityksiä saamaan työvoimaa kaikkialla Suomessa. Lisäksi tarvitsemme ammatillista liikkuvuutta. Kaikki ihmiset eivät halua muuttaa, sekin pitää hyväksyä ja rohkaista heitä vaihtamaan ammattia omalla kotiseudullaan.

Budjetti merkitsee vahvaa panostusta myös kuntatalouteen. Se vahvistaa kuntien taloutta yli 400 miljoonalla eurolla. Näin voidaan turvata vanhustenhuoltoa ja lasten opetusta. Kuntatalouden panostukset koituvat pitkälti juuri heikossa asemassa olevien kansalaisten hyväksi. Tätä ei pidä unohtaa. Heikommassa asemassa olevien kansalaisten toimeentulon parantamiseen tähdätään myös niin sanotun sosiaalipaketin avulla. Tämä on johdonmukainen jatko hallituksen tavoitteelle parantaa perusturvaa ja perhe-etuuksia. Hallituksen onnistunut talouspolitiikka luo pelivaraa köyhyyden lievittämiseen tähtääville toimille myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Se, että olemme kääntäneet Suomi-laivan keulan jälleen ylöspäin, ei ole sattumaa. Kokonaisuutena katsoen se on ollut lukuisten toimenpiteiden summa. Maltillinen palkkaratkaisu yhdistettynä vero- ja investointipäätöksiin sekä yrittäjyyden edistämiseen on ollut avainasemassa pohjustamassa suotuisaa talouskehitystä. Työllisyyden ja kilpailukykymme parantamiseksi on tehty paljon työtä. Mainitsen vain sellaiset ratkaisut kuin tuloveroalennukset, matalapalkkatyön tuki, työmarkkinatukiuudistus, varallisuusveron poistaminen, yritys- ja pääomaverotuksen keventäminen, päätökset sukupolvenvaihdosten verokohtelun huojentamisesta ja luovutusvoittojen verotuksen keventämisestä. Pienempiä yrityksiä tukee muun muassa arvonlisäverotuksen alarajan muuttuminen liukuvaksi sekä kotitalous-, hoito- ja hoivatyön vähennyksen kaksinkertaistuminen.

Työllisyyden kasvu ja vakaa talouskehitys eivät synny puheista vaan teoista. Hallitus on valinnut pitkäjänteisten tekojen tien. Kaikessa tässä poliittisen vallan tehtävänä on huolehtia julkisen talouden kestävyydestä ja oikein suuntautuneista tulevaisuusinvestoinneista, vaikuttaa järkevästi suhdanteisiin ja tehdä tämä kaikki pitkäjänteisyyttä ja luottamusta lisäten. Nykyisen eduskunnan enemmistö on omalta osaltaan budjettivallan käyttäjänä luonut vahvaa luottamuspääomaa. Näin olemme ottaneet isoja askelia kohti ahkerampaa, yritteliäämpää ja tuottavampaa Suomea. Näistä käytännön toimista syntyy myös se paljon puhuttu Suomen kilpailukyky.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri puhui perinnöstä, jonka tämä hallitus edeltäjältään sai, ja kovin mustin sävyin. On ehkä hyvä muistuttaa pääministeriä siitä, että edellisten hallitusten ja edellisen hallituksen aikana Suomi nostettiin lamasta ja velkaa lyhennettiin. Siitä syntyi sitä tervettä liikkumavaraa, jota tämä hallitus nyt voi hyödyntää. Muistuttaisin myöskin, että esimerkiksi viime vaalikaudella pelkästään yhtenä vuonna keskusta teki budjettilisäysehdotuksia 2 miljardilla. Jos niitä olisi vähänkään toteutettu, sitä liikkumavaraa nyt ei olisi.

Mutta on helppo yhtyä siihen pääministerin tavoitteeseen, että kun työvoimapula