Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Hallituksen antaessa tämän
vaalikauden viimeisen talousarvioesityksensä on oikea aika arvioida
myös koko vaalikauden talous- ja työllisyyspolitiikan
onnistumista. On ehkä hyvä muistaa, mistä hallitus
lähti keväällä 2003 liikkeelle, minkälaisesta
suhdanteesta. Talouskasvu oli vuoden alkupuolella pysähtynyt
täysin, ulkomaankaupan ylijäämä oli
alkanut voimakkaasti laskea, valtiontalous kääntynyt
alijäämäiseksi ja työllisyys
heikkeni noin 20 000 menetetyn työpaikan vuosivauhtia.
Julkisessa keskustelussa tuolloin punamultahallituksen ylle
maalattiin synkkiä pilviä, maalattiin uhkakuvia
vanhakantaisen jakopolitiikan paluusta. Synkimmissä arvioissa
epäiltiin uuden hallituksen unohtavan kasvua, yrittäjyyttä ja työllisyyttä vahvistavat
tulevaisuusinvestoinnit. Paljon arvoa ei annettu hallituksen sopimille
menokehyksille ja sen lupaamalle tiukalle julkisten varojen menokurille.
En ole kovin pahoillani siitä, että olemme tuottaneet
monelle ennustajalle pettymyksen. Hallituksen talouspolitiikasta
otetaan oppia ulkomaita myöten. Menokurista on pidetty
erityistä huolta. Kun viime kaudella valtion menot kasvoivat
keskimäärin 2 prosentin vauhtia, kasvavat menot
tällä vaalikaudella vajaan 1,5 prosentin tahtia.
Tiukka menokuri on yksi keskeisistä selityksistä sille,
että pystyimme kääntämään
valtiontalouden ylijäämäiseksi kaksi
vuotta tavoiteltua aikaisemmin. Jo vuoden 2005 tilinpäätös näytti
ylijäämää. Tätä on
vaikea selitellä kansainvälisen talouskasvun vetoavulla,
kun näihin päiviin saakka monet keskeiset vientimaamme
ovat rypeneet syvässä laskusuhdanteessa. Nyt kaikki mittarit
näyttävät ylöspäin.
Talous kasvaa tilastotekijätkin huomioiden noin 4 prosentin
luokkaa, ja ennusteiden mukaan niin ulkomaankauppamme kuin kotimainen
palvelutuotanto kehittyvät hyvin. Tämä näkyy
myös valtion tuloissa. Hallitus onnistuu tavoitteessaan
julkisen talouden tervehdyttämisessä.
Talouspolitiikkaan onkin nyt saatu aikaan aktiivinen viritys.
Linja jatkuu myös vuoden 2007 budjetissa. Veronkevennyslinja
jatkuu aikaisemmin tehtyjen päätösten
mukaisesti. Teemme merkittäviä lisäinvestointeja
tutkimukseen ja tuotekehittelyyn ja panostamme niin tie- kuin raideliikenteen
kehittämiseen. (Ed. Taipale: Ja ystävyysseuroilta
rahat pois!)
Mutta maltti on taas valttia tälläkin kertaa. Tutkimuslaitokset
ovat lupailleet seuraavalle vaalikaudelle mehevää pelivaraa
julkisiin menoihin. Toisaalta luetaan madonlukuja nurkan takana
vaanivasta romahduksesta. Molempiin ennustuksiin kannattaa suhtautua äärimmäisellä
varovaisuudella.
Kohdalleen eivät tainneet osua viime vuonna tehdyt ennustukset
tämän vuoden talouskasvusta. En muista yhdenkään
tutkimuslaitoksen ennustaneen yli 4 prosentin kasvulukuja, ja olimme
myös hallituksessa varovaisia; vuosi sitten ennustimme
budjettikirjassa tälle vuodelle vain 3,2 prosentin kasvua.
Nyt kannattaa muistaa, että yhtään
tulevien vuosien veroeuroa ei ole vielä ansaittu. Ensinnäkin
suuret heilahdukset ovat yhä mahdollisia kansainvälisessä taloudessa.
Riskit voivat myös realisoitua. Riskien rinnalla paljon
riippuu myös euroalueen talouskasvusta. Jos Keski-Euroopan virinnyt
kasvu muuttuu pysyvämmäksi, voi se lisätä vientivetoista
kasvua.
Toisaalta väestön ikääntymisestä syntyvät
menot alkavat kasvaa yhä voimakkaammin alkavalla vaalikaudella.
Koko tulevan vaalikauden ylijäämä on
välttämätöntä, jotta
voimme huolehtia eläkkeistä ja riittävästä palvelutasosta
myös tulevaisuudessa.
Kolmanneksi, tulevallakin vaalikaudella valtiolla pitää olla
keinot huolehtia tämän vaalikauden tavoin talouspolitiikan
virityksestä. Oikeaan osuvat ja oikein kohdennetut verovähennykset, menolisäykset,
investoinnit koulutukseen ja tutkimukseen sekä kasvua vahvistaviin
infrahankkeisiin ovat jatkossakin välttämättömiä.
Vastoin yleistä luuloa teollisuus ja työpaikat eivät
ole karkaamassa matalan kustannustason maihin. Kuva ei ole näin
yksinkertainen. Tuoreiden tilastojen mukaan avoimia työpaikkoja
on nyt ennätysmäärä. Tämä kertoo siitä, että yritykset haluavat toimia Suomessa
ja työllistää Suomessa.
Jo nyt on selvää, että pääsemme
ainakin lähelle kunnianhimoista tavoitetta 100 000 uudesta
työpaikasta, ja näiden päälle
on nyt kymmeniätuhansia täyttämättömiä työpaikkoja.
Niin kauan kuin ne pysyvät täyttämättöminä,
se vaikuttaa myös talouskasvuumme. Meillä on paljon käyttämätöntä resurssia;
se pitää saada käyttöön.
Vakavaksi ongelmaksi on kuitenkin syntymässä pula
työntekijöistä tietyillä aloilla.
Tämä ei ole vain eteläisen Suomen ongelma,
vaan koskee suurta osaa maakunnistamme. Monessa maakunnassa on samaan
aikaan korkeaakin työttömyyttä, mutta
suuri määrä avoimia työpaikkoja. Työntekijät
ja työpaikat eivät kohtaa, täyttämättömät
työpaikat heikentävät talouskasvuamme.
Hallitus ei aio seurata tätä kehitystä sivusta. On
löydettävä keinoja, joilla esimerkiksi
Pääkaupunkiseudulla työttömänä olevaa
rakennus- tai metallimiestä, teknikkoa tai insinööriä rohkaistaisiin
lähtemään rakentamaan laivoja länteen. Sama
koskee pian myös monia palveluammatteja, kuten hoivahenkilöstöä.
Ilman parempaa liikkuvuutta niin työllisyyden (Ed. O. Ojala:
Asuntoja ensin!) ja kasvun pohja kuin palvelutkin ovat vaarassa.
Eilen kerrottiin, että kaivosala pelkää työvoimapulan
hidastavan muutoin hyviä näkymiä pohjoisessa.
Hallituksen budjetissa esittämät toimet työvoiman
liikkuvuuden parantamiseksi tähtäävät näiden
ongelmien ratkaisemiseen. Niin muuttoavustukset kuin esimerkiksi
työmatkakustannusten verovähennysoikeuden nostokin
auttavat yrityksiä saamaan työvoimaa kaikkialla
Suomessa. Lisäksi tarvitsemme ammatillista liikkuvuutta. Kaikki
ihmiset eivät halua muuttaa, sekin pitää hyväksyä ja
rohkaista heitä vaihtamaan ammattia omalla kotiseudullaan.
Budjetti merkitsee vahvaa panostusta myös kuntatalouteen.
Se vahvistaa kuntien taloutta yli 400 miljoonalla eurolla. Näin
voidaan turvata vanhustenhuoltoa ja lasten opetusta. Kuntatalouden
panostukset koituvat pitkälti juuri heikossa asemassa olevien
kansalaisten hyväksi. Tätä ei pidä unohtaa.
Heikommassa asemassa olevien kansalaisten toimeentulon parantamiseen
tähdätään myös niin
sanotun sosiaalipaketin avulla. Tämä on johdonmukainen
jatko hallituksen tavoitteelle parantaa perusturvaa ja perhe-etuuksia.
Hallituksen onnistunut talouspolitiikka luo pelivaraa köyhyyden
lievittämiseen tähtääville toimille
myös tulevaisuudessa.
Arvoisa puhemies! Se, että olemme kääntäneet
Suomi-laivan keulan jälleen ylöspäin,
ei ole sattumaa. Kokonaisuutena katsoen se on ollut lukuisten toimenpiteiden
summa. Maltillinen palkkaratkaisu yhdistettynä vero- ja
investointipäätöksiin sekä yrittäjyyden edistämiseen
on ollut avainasemassa pohjustamassa suotuisaa talouskehitystä.
Työllisyyden ja kilpailukykymme parantamiseksi on tehty
paljon työtä. Mainitsen vain sellaiset ratkaisut
kuin tuloveroalennukset, matalapalkkatyön tuki, työmarkkinatukiuudistus,
varallisuusveron poistaminen, yritys- ja pääomaverotuksen
keventäminen, päätökset sukupolvenvaihdosten
verokohtelun huojentamisesta ja luovutusvoittojen verotuksen keventämisestä. Pienempiä
yrityksiä tukee
muun muassa arvonlisäverotuksen alarajan muuttuminen liukuvaksi sekä kotitalous-,
hoito- ja hoivatyön vähennyksen kaksinkertaistuminen.
Työllisyyden kasvu ja vakaa talouskehitys eivät
synny puheista vaan teoista. Hallitus on valinnut pitkäjänteisten
tekojen tien. Kaikessa tässä poliittisen vallan
tehtävänä on huolehtia julkisen talouden
kestävyydestä ja oikein suuntautuneista tulevaisuusinvestoinneista,
vaikuttaa järkevästi suhdanteisiin ja tehdä tämä kaikki
pitkäjänteisyyttä ja luottamusta lisäten.
Nykyisen eduskunnan enemmistö on omalta osaltaan budjettivallan
käyttäjänä luonut vahvaa luottamuspääomaa.
Näin olemme ottaneet isoja askelia kohti ahkerampaa, yritteliäämpää ja
tuottavampaa Suomea. Näistä käytännön
toimista syntyy myös se paljon puhuttu Suomen kilpailukyky.