Täysistunnon pöytäkirja 83/2008 vp

PTK 83/2008 vp

83. TIISTAINA 30. SYYSKUUTA 2008 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

5) Laki työttömyysturvalain muuttamisesta

 

Merja Kyllönen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyseinen aloite on vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ehdottamaa toimeentuloturvan vähimmäisetuuksien yhtenäistämistä ja tuloköyhyyden vähentämiseen tähtäävää sosiaalipoliittista linjausta. Ajatuksena vähimmäisturvan osalta vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ehdottaa perusturvan etuuksien yhtenäistämistä ja korottamista tällä hetkellä yksinäiselle tarkoitetun täyden kansaneläkkeen tasolle verottomana. Lisäksi ehdotamme, että näin korotettuja vähimmäisturvaetuuksia ja kansaneläkettä edelleen korotettaisiin 100 eurolla kuukaudessa 1.7.2009 lukien.

Tällä hetkellä käsittelyssä olevassa aloitteessa ehdotetaan työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista osana toimenpidekokonaisuutta, jolla niin sanottuja aitoja köyhyysloukkuja pyritään purkamaan ja lisäämään työstä saatavien ansiotulojen käteen jäävää osaa samalla, kun perhe on vähimmäisetuuksien saaja.

Tällä hetkellä työmarkkinatuki on tarveharkintainen, mikä merkitsee sitä, että saajan ja hänen puolisonsa tai avopuolisonsa tulot pienentävät työttömänä olevan osapuolen työmarkkinatukea. Jos vanhempien kanssa samassa taloudessa asuva työtön ei täytä työssäoloehtoa, vanhempien tulot vaikuttavat työmarkkinatukeen. Tuki maksetaan silloin osittaisena, ja se on 50 prosenttia tuesta, jonka saaja muutoin saisi.

Voimme esittää kysymyksen, onko suomalainen kansalainen, joka olisi oikeutettu työmarkkinatukeen, täysivaltainen Suomen kansalainen, jos hänen tulonsa ovat täysin riippuvaisia toisesta henkilöstä; miehestä, vaimosta, äidistä, isästä.

Työmarkkinatuen tarveharkinta on todettu tutkimuksissa ja ihan arjen elämässä yhdeksi suurimmaksi köyhyyttä aiheuttavaksi tekijäksi Suomessa. Myös naisköyhyys on tutkitusti aika pitkälti juuri työmarkkinatuen tarveharkinnan aiheuttamaa. Samoin perheköyhyydessä sillä on iso merkitys.

Aiheuttaa usein hyvin pitkälle menevää epätasa-arvoisuutta perheessä, jos toinen puolisoista saa kohtuullista palkkatuloa ja toinen ei sen toisen palkkatulon vuoksi saa minkäänlaista tuloa. Olen törmännyt monenlaisiin ongelmiin niin yhteisessä perhe-elämässä kuin parisuhteessa lähipiirissä silloin, kun toinen osapuoli ei saa mistään penniäkään. Siinä äkkiä rakkaus lentää ikkunasta tai ovesta tai vaikka takapihalle savuluukusta, mutta yleensä perheiden ongelmien taustalla on usein puhtaasti raha ja sen riittämättömyys.

Suomessa ja useissa muissa maissa kannustin-ajattelu läjähti sosiaalipolitiikan keskiöön 1990-luvun laman myötä, ja se on vähän jäänyt sinne, jämähtänyt paikoilleen. Tuolloin Suomen työttömyysaste kasvoi kolmessa vuodessa 3:sta 18:aan prosenttiin. Syyllisiä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, ja niitähän löydettiin. Laajalti esiintyi syyttelyä anteliasta työttömyysturvaa kohtaan: nyt ei työnteko kannata. Ikään kuin yhdessä yössä sadattuhannet työntekijät olisivat tajunneet, että työtä tekemättä saa paremman toimeentulon kuin työtä tekemällä. Järjestelmähän ei ollut kuitenkaan muuttunut sitten 1980-luvun täystyöllisyyden, mutta arveltiin ihmisten asenteiden muuttuneen yhdessä yössä.

Kannustinloukkuja on tutkimusten mukaan, ja ihan ei tarvitse lukea tutkimuksiakaan, kun menee tuonne kadulle, tapaa ihmisiä ja kuulee otteita heidän elämästään tai otteita lähipiirin ihmisten elämästä. Varsinkin pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden keskuudessa köyhyys on lisääntynyt ja lisääntyy koko ajan.

Tässä salissa on puhuttu paljon yksinhuoltajien köyhyydestä ja myös vähimmäisturvan riittämättömyydestä. Kummallista, me puhumme, me puhumme, mutta mitään ei tapahdu. Ei tarvitse ihmetellä, jos kansalaiset uskovat meidän puhuvan lämpimiksemme.

Puolison palkkatulojen merkitys perheessä on iso silloin, jos toinen osapuoli on tipahtanut työmarkkinatuelle. Puoliso on toisen armoilla. Kuten jo aiemmin mainitsin, usein tällaisissa tilanteissa hiipuvi rakkaus, kylmenee kodin lämmin liesi ja tulee eteen ylitsepääsemättömiä vaikeuksia niin siinä lähisuhteessa kuin muissakin ihmissuhteissa, ja yleensä sijaiskärsijöinä näissä perheissä toimivat lapset, jotka todennäköisesti ovat aika lailla syyttömiä perheen senhetkiseen tilanteeseen tai yhteiskunnan senhetkiseen tilanteeseen.

Pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa korostetaan hyvinvointipolitiikkaa, mennään kannustaen ja välittäen 2010-luvulle, halutaan kannustavaa ja oikeudenmukaista sosiaaliturvaa. Tässä salissa kuluneen kohta kahden vuoden aikana, ei ihan reilun puolentoista vuoden aikana, olen kuullut monta kysymystä liittyen sosiaaliturvaan, liittyen tuloloukkuihin, vähimmäisturvan korottamiseen, ja aina vastaus on: Sata-komitea, Sata-komitea, Sata-komitea. Minä odotan sitä päivää, jolloin Sata-komiteasta Sadan viisaat ilmoittavat meille, millä tavalla nämä ongelmat ratkaistaan ja kenen kukkarosta ne rahat kaivetaan näitten asioitten hoitamiseen.

Haluan lopuksi teille kertoa suomalaisesta kannustinkäsitteistöstä. Meillä tällä hetkellä on yleiskäsitteenä kannustinpulmille kannustinloukku, tuloloukku, työttömyysloukku ja köyhyysloukku. Mutta voin kertoa teille, rakkaat kollegat, jotka täällä ahkerasti edelleen istutte, että köyhälle, todella köyhälle kansalaiselle, tässä yhteiskunnassa ei monesti jää kouraan yhtään mitään muuta kuin kärpäsloukku ja sillä olisi tultava toimeen. En ihmettele, että niitä kansalaisia ei paljon naurata ja he käyvät jo eduskunnan edustajien kraiveliin tuolla kaduilla. En ihmettele.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Lakialoitteessa on esitetty eräs tärkeä seikka, työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen. Se on asia, joka on vihreiden tavoitteissa muun muassa Sata-komitean työssä. Ed. Kyllönen jo viittasikin Sata-komitean työhön, johon sisältyy paljon odotuksia mutta myös pelkoja. Se työ on ollut kovin salamyhkäistä, ja toisaalta asia on niin valtava ja suuri ja se korjaamisen tarve on niin suuri, että tavallaan ehkä jonkinlainen hetken työrauha ei ole niin kovin kummallinen asia. Siksi tämä aloite tuleekin hyvään aikaan, koska Sata-komitea valmistelee sosiaaliturvan uudistusta ja sen parantamista. Sosiaaliturvan puutteista onkin tärkeää keskustella juuri nyt.

Kuten aloitteessa on esitetty, tukien pitäisi olla henkilökohtaisia eikä sidottuja perheenjäsenten tuloihin. Lisäksi tarvitaan pienimpiin etuuksiin korotusta, sillä tuet ovat 30 prosenttia alhaisemmalla tasolla kuin 1990-luvulla. Sen vuoksi köyhyys ja eriarvoisuus ovat lisääntyneet lamavuosista lähtien talouskasvusta huolimatta. Täytyy todeta tähän, että hyvään alkuun hallituksen työssä on päästy sillä, että minimivanhempainrahoja ja minimisairauspäivärahoja on korotettu 170 euroa kuukaudessa eli tämänkin asian eteen on otettu pieniä askelia, pieniä kädenojennuksia erityisesti niitä köyhimpiä lapsiperheitä kohtaan, köyhiä pikkulapsiperheitä kohtaan.

Todella tärkeä mielestäni tähän Sata-komitean työhön liittyen on myös työllisyys ja sen edistäminen, se, että työnteko olisi aina kannattavaa, kaikesta työstä pitäisi saada käteenjäävä korvaus. Työttömällä, osa-aikatyökykyisellä, eläkeläisellä, kaikilla heillä pitäisi heidän omien mahdollisuuksiensa mukaan olla mahdollisuus osallistua siten, että tulot eivät toisaalta vähene. Tämä kannustavuus tulee nimenomaan taloudellisten kannustimien kautta, ja se vähentää myös harmaata taloutta, ja sitä kautta saisimme verotuloja ylläpitää tätä hyvinvointiamme.

Viimeinen tärkeä seikka, jonka haluan nostaa sosiaaliturvan uudistuksesta, on se, että se tavoittaisi paremmin ihmiset ja kohtaisi heidät heidän tarpeidensa ja heidän elämäntilanteidensa mukaan. Nyt meillä on liikaa sosiaaliturvan väliinputoajia.

Vielä työllistämisnäkökohdista haluan ottaa esiin työllistämisen palkkatuen, jota saa siis maksimissaan yhdeksi vuodeksi. Se on erittäin tärkeä ihmiselle. Se antaa elämänsisältöä, työyhteisön ja merkityksen. Siksi sen merkitys onkin valtava. Vaikka itse työntekijälle käteenjäävä osuus ei ole sen suurempi kuin työttömyyskorvaus, nurinkurista tässä on se, että jos henkilö ei sitten työllistykään tämän jälkeen pysyvästi, hänen tulee olla kaksi vuotta työttömänä, jotta saisi uudestaan tätä työllistämisen palkkatukea. Tästä johtuen työtön voi joutua tällaiseen oravanpyörään — työtön, tukityöllistetty, työtön, tukityöllistetty — ja haasteena olisikin työllistää nämä työttömät lopullisesti. Tarvitsemme räätälöityjä vaihtoehtoja, yhteistyötä yritysten kanssa, on tuettava sosiaalista yrittäjyyttä, ja pitää hakea kaikki mahdolliset parhaat ratkaisut, että löytyy pysyvä ratkaisu ihmisten elämäntilanteiden parantamiseen. Sillä on merkitystä sekä työllistettävälle että hänen läheisilleen, puolisolleen, lapsilleen, ennen kaikkea lapsille, sillä huono-osaisuuden on todettu periytyvän, huono-onnisuus periytyy. Tämä epäonnen kierre on saatava pysähtymään. Me tarvitsemme parempia lähtökohtien tasa-arvoa kuin nyt on.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä työmarkkinatukijärjestelmähän kaiken kaikkiaan on osoitus siitä kastijakoisesta järjestelmästä, joka viime vuosikymmenellä luotiin. Jaettiin työttömien ryhmäkin niin moneen osaan; ansiosidonnaisella eläviin, peruspäivärahalla toimeen tuleviin ja työmarkkinatukilaisiin ja vielä työmarkkinatukeakin saavat moneen eri ryhmään.

Tämä työmarkkinatuen tarveharkinta on semmoinen järjestelmä, joka johtaa avioeroihin, parisuhteitten hajoamiseen, riitaisuuksiin perheissä, koska se pakottaa puolison elämään toisen tuloilla ilman, että itse saa pienilläkään tuloilla omaa rahaa käyttöön ensinkään. Mitään perustetta sille, että työttömyysturvalla elävät ovat eri asemassa kuin työmarkkinatuella elävät, ei ole olemassa, vaan tämä työmarkkinatukijärjestelmä ja vielä tämä tarveharkinta erikseen tehtiin sen takia, että kyseessä oli puhtaasti säästölaki. Tulothan lähtevät pienenemään jo vähän päälle 500 euron kuukausituloista, ja kun yhteiset tulot puolisoilla ovat vähän alle 1 900 euroa, niin silloin tätä työmarkkinatukea ei makseta olleenkaan.

Tänä päivänä viimeksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa oli apurahansaajien työttömyysturva ja siellä perusteena, että haluttiin yhdenmukaistaa käytäntöjä, ja tämmöistä järjestelmää kuitenkin halutaan pitää yllä, jossa tasa-arvon näkökulmastakaan ei ole olemassa mitään perusteita.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvi totesi juuri työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisesta, miten jotenkin tuntuu omituiselta se, kun siellä on näitä tieteilijöiden ja taiteilijoiden edustajia ja he ovat tavallaan tyytyväisiä tähän tilanteeseen, joka pitää sisällään tämän tarveharkinnan. Minusta se kuvaa tietysti jotenkin semmoista toivottomuutta, että ilmeisesti koetaan, että tämmöistä ei pystytä muuttamaan. Kuitenkin kaikki nämä säännöt, mitkä ovat olemassa, ovat tässä salissa muutettavia pykäliä.

Ennen kaikkea tässä tarveharkintakysymyksessä on kyse semmoisesta asiasta, josta edelliset puhuivat, tosi isosta asiasta, joka repii perheitä. Sen takia aina oikeus omaan rahaan pitää saada ajoiksi. Nyt tässä aloitteessa esitetään sitä, jotta olisi oikeus työmarkkinatukeen, että ei olisi riippuvainen sillä tavalla toisesta, niin kuin tänä päivänä on.

Ihan veres esimerkki, joka tässä on viikon sisällä ollut. Olen pyörittänyt sitä ja yrittänyt saada ratkaistua, mutta näyttää siltä, jotta tämän hetken säännösten mukaan sitä ei pystytä oikaisemaan. Se on se, jotta tässä Pääkaupunkiseudulla on yksi taksiyrittäjä, jonka puoliso on ajanut taksia. Siis vaimo on ajanut taksia 15 vuotta, mutta hän sairastui vuonna 2006. Nyt hän on ollut sitten kaksi vuotta saamatta mistään mitään, ei saa eläkettä, koska katsotaan, että ei ole niin työkyvytön, että jotain muuta voisi tehdä, koska taksikortti on otettu pois. Mutta kun ei terveydentila salli muuta eikä ole muuta työtä saanut, niin hän on, totta kai, työnhakijana nyt. Ainut konsti tässä ilmeisesti on enää, kun kaikki pykälät käydään läpi, jotta hänen täytyy erota tai hänen miehensä pitää lopettaa se taksiyritys, jomminkummin.

Mitään muuta vaihtoehtoa tämänhetkisten pykälien kohdalla ei ole olemassa. Siis on lähdettävä erikseen asumaan, otettava ero, koska he ovat naimisissa, tai sitten on lopetettava se yritys, koska hän on ollut töissä pitempään kuin puoli vuotta siinä firmassa. Sitä ei kuulemma tämänhetkisten säännösten mukaan saa poikki. Yhtään ennakkotapausta ei ole olemassa näissä valitusasteissa, jotta se olisi muuttunut, vaikka työvoimatoimiston ja Kelan taholta sanovat, että no, valittakaa siitä. Mutta kun sitten selvitin tapauksen, niin on turha valittaa, koska yhtään tulkintaa vielä tähän mennessä ei ole tullut muuta.

Sen takia se vaatisi sen, jotta silloin poliittinen tahto pitää olla, että todetaan, että jos ei koko tätä pumpsia saada vielä muutettua kertaheitolla, niin tämän tyyppisissä tapauksissa, mitä äsken kerroin, pitäisi olla sillä tavalla tulkintaa, jotta jos voi osoittaa, että hän ei enää työskentele siinä oman puolisonsa firmassa, niin pitäähän se nyt jollakin tavalla saada poikki eikä pidä loputtomiin killuttaa siinä tilanteessa, jotta joutuu kerjäämään rahaa. Siinä käy, niin kuin ed. Kyllönen totesi, että siinä äkkiä kyllä alkavat tunteet kylmetä, ja voi olla, että joutuu olemaan siinä asennossa, polvillaan rukoilemassa, saako vaaterahaa tai mihin hyvänsä muuhun rahaa.

Sitten, kun puhuttiin muutenkin vähän laajemmin näistä asioista, minusta mielenkiintoinen näkökulma, joka tässä viikonloppuna uutisoitiin, oli se, kun työministeri esitti sitä, jotta pitää tehdä vähemmän töitä. Minulle on jotenkin jäänyt semmoinen mielikuva, jotta en tiedä, onko siinä nyt ratkaisu sitten tähän kysymykseen, jotta kaikille riittäisi työtä siinä. Kun tehdään vähän laiskemmin ja vähemmän, niin useampihan pitää tietysti työmaalla olla ihmisiä. En tiedä, mutta tämä jäi minulle vaan aivoitukseksi tässä. En ole esittämässä missään tapauksessa sitä, mitä työministeri esitti, mutta tiedän, jotta se voi olla aika vaikea toteuttaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Karimäki jo vihreitä aatoksia tämän aloitteen johdosta esitteli. Olen tietysti niitten ajatusten kanssa yhdenmukaisessa linjassa. Totean vaan, että tämän lakialoitteen vankimpia perusteita ymmärtääkseni on se, että tämä rakenteellisesti tuottaa eriarvoisuutta, joka kuitenkin kanavoituu viime kädessä yhteiskunnan yhteisestä kukkarosta maksettavaksi, mutta se tapahtuu sillä tavalla, että se kumuloi sitä laskua eikä edes pidä sitä samana, ja tällä perusteella toivottavasti Sata-komitea tässä tuottaa asiallisen tuloksen.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää kollegoja rakentavasta keskustelusta, ja illan kunniaksi kehittelin tässä pienen, tilanteeseen sopivan runonpätkän, jonka haluan kiitokseksi teille lausua: "Ka, riittääkö perheessä rakkaus, silloin kun on jääkaapissa vain lihaliemipakkaus. Ei lämmitä lämpö lemmen, kun katkaisi Vorttumi virrankin tullen ja mennen. Nyt ootetaan koholla kourin, että Sata-komitea järkeä tilanteeseen tuopi ja ihmisarvonnii vielä köyhällehi kansalle suopi."

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tuohon ei olisi pitänyt enää mitään jatkaa, mutta kiitoksia hienosta runosta. Mutta sen verran tähän, kun äsken unohtui vielä tuossa pöntöstä puhuessani, jotta minusta tässä logiikan pitäisi toimia sillä tavalla, kun meillä on kuitenkin olemassa erillisverotus ja jokainen maksaa niistä tuloistaan veroja niin kuin kuuluupi, että samalla tässä asiassa pitäisi olla sillä tavalla, jotta myös molemmilla puolisoilla pitää olla siis erillistulot olemassa tai sitten pitää kääntää se niin päin, että sitten pannaan yhteisverotus, jotta perheen tulot pannaan yhteen ja katsotaan sitten, mikä se verotus on. Sitten se menee synkassa tämän vero- ja työttömyysturvajärjestelmän kanssa.

Keskustelu päättyi.