Täysistunnon pöytäkirja 83/2013 vp

PTK 83/2013 vp

83. TIISTAINA 17. SYYSKUUTA 2013 kello 12.01

Tarkistamaton versio 1.3

35) Hallituksen vuosikertomus 2012

  jatkui

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä olevassa hallituksen vuoden 2012 vuosikertomuksessa mainitaan useaan otteeseen kilpailutuksesta. Vuosikertomuksessa puhutaan kilpailun edistämisen arvioinnista, kilpailutusten myötä täsmentyneistä kustannusarvioista sekä kilpailutusta edistävistä avustusehdoista. Hyvin on kiinnitetty huomiota kilpailutukseen, mutta kuinkas todellisuudessa pääministeri Katainen on toiminut?

Vuosikertomuksessa puhutaan myös hyvästä hallinnosta, jonka toteutumista Suomi on mukana edistämässä muun muassa Lähi-idässä sekä Pohjois-Afrikassa. Kehotankin pääministeri Kataista näyttämään itse esimerkkiä hyvän hallintotavan noudattamisesta, ennen kuin lähtee jakelemaan neuvoja vieraille valtioille.

Herra puhemies! Oikeuskansleri Jaakko Jonkka huomautti 6.9. antamassaan selvityksessä kilpailuttamatta jättämisestä sekä hyvän hallinnon puuttumisesta antaessaan selvityksen Himasen tulevaisuusselonteosta tehtyihin kanteluihin, mutta hän ei mielestäni nostanut esiin asian ydintä eli koplausta, suoranaista vallan väärinkäyttöä. Pääministeri Jyrki Katainen koplasi oman poliittisen intressinsä Suomen Akatemian rahoittamiseen. Akatemian annettiin ymmärtää, että hyvä olisi, jos rahoittaisitte. Näin rahoittajaksi saatiin arvostettu taho, joka antoi humpuukitutkimukselle kultareunuksen. Kyseisen laitoksen johdon nimittämisestä sekä laitoksen rahoituksesta päättävän elimen vetäjä eli Suomen pääministeri käveli kaverinsa kanssa kyseisen laitoksen johdon puheille, esitti heille, että minun kaverillani olisi minun kannaltani kiva tutkimus ja se tarvitsee nyt rahoitusta.

Tiedehallinnon keskeisin elin laitettiin maksamaan 700 000 euroa tutkimuksesta, joka ei millään ilveellä olisi koskaan, ei koskaan, läpäissyt sen omia valintakriteereitä. Tämä koplaus ei eroa millään lailla niin sanotusta Juhantalo-jutusta. Juhantalo ilmoitti aikanaan hoitavansa SKOPin intressit, siis pankeille valtion varoja, jos pankki huolehtii hänen intressistään. (Eduskunnasta: Siinä se ero onkin!) Niin kuin silloin, myös tässä tapauksessa pääministeri Jyrki Katainen antoi Suomen Akatemian ymmärtää, että jos he ryhtyvät rahoittamaan pääministerin tilaustutkimusta Pekka Himaselta, valtio suhtautuu vastineeksi suopeasti Suomen Akatemian tutkimusrahoitustarpeisiin.

Tässä on kyse koplauksesta puhtaimmillaan eikä mistään muusta. Ei pääministeri tätä suinkaan suoraan sanonut, mutta näin Suomen Akatemiassa asia ymmärrettiin, varsinkin kun Pekka Himanen ei ollut passiivisesti odottamassa almuja Kaliforniassa, vaan hän soitteli Suomen Akatemian virkamiehille ja vihjaili pääministeristä, joka odottaa mukavia uutisia Suomen Akatemiasta.

Herra puhemies! Suuresti ihmetyttää, eikö tosiaan olisi 700 000 eurolle ollut parempaa käyttöä kuin Himas-tutkimus. No, aivan varmasti olisi. Tuolle summalle olisi takuulla ollut käyttöä vaikkapa joissakin vapaaehtoisjärjestöissä, jotka olisivat moisella potilla ruokkineet kymmenientuhansien kodittomien ja nälkäisten lapsiperheiden vatsat, 700 000 eurolla. Sen sijaan veronmaksajien rahat, kaikkien teidän kansalaisten rahat, nakattiin suoraan Kankkulan kaivoon.

Arvoisa puhemies! Kansalaiset ovat suhtautuneet viime aikoina hyvinkin epäilevästi suomalaisiin poliitikkoihin. Valitettavasti tähän epäluuloon ovat joidenkin puolueiden poliitikot antaneet myös aihetta. Meneillään olevaan keskusteluun johtanut filosofi Pekka Himaselta tilattu tutkimushanke, kaikki siihen liittyvä suoranainen hyvä veli -järjestelmä sekä ilmiselvien virheiden kieltäminen ovat vieneet kansalaisten viimeisetkin luottamuksen rippeet poliitikkoja ja politiikkaa kohtaan. (Kimmo Sasi: Paljonko on perussuomalaisten puoluetuki!)

Edellisellä hallituskaudella silloinen pääministeri keskustan Matti Vanhanen istui narjotti naama punaisena samassa tilanteessa kuin pääministeri Katainen nyt, odottamassa, esitänkö epäluottamuslausetta vai en. Silloin en epäluottamuslausetta tehnyt, koska ajattelin, että virheistä opitaan, mutta katin kontit. Sama peli se ei kun jatkuu vuodesta vuoteen ja vaihtuipa hallitus tahi ei. Nyt se vaan tapahtuu kokoomuksen pääministerin johdolla.

Mutta voi hyvää päivää, pääministeri Katainen ei ilmeisesti kokenut eikä vieläkään tunnusta tehneensä mitään väärää. Kataiselta kysyttiin Radio Suomen pääministerin haastattelutunnilla tämän vuoden maaliskuussa, toimisiko hän samalla tavalla uudestaan Himas-tapauksessa. Pääministerin vastaus oli silloin: "Kyllä." Nyt sopisikin tämän jälkeen tiedotusvälineiden kysyä pääministeri Kataiselta, toimisiko hän vielä samoin.

Kansainvälisen lahjonnan vastaisen järjestön Suomen puheenjohtaja Erkki Laukkanenkin totesi Ylen uutisissa, että riippumatta siitä, miten asiat ovat lain mukaan menneet, Himas-sotkusta jää huono maku suuhun ja että tulevaisuusselonteon tilaamistapa vaikuttaa selvästi valta-aseman väärinkäytöltä.

Arvoisa puhemies! Jättämässäni epäluottamuslause-esityksessä ei ole kysymyksessä henkilökohtainen ajojahti pääministeri Jyrki Kataista kohtaan, vaan kyse on puhtaasti periaatteesta ja suoraselkäisyydestä. Jo SMP:n ajoilta saakka olemme tuominneet rötösherrat, seteliselkärankaiset, vallan väärinkäyttäjät ja taistelleet hyvän hallintotavan puolesta. Perussuomalaiset eivät saa myydä arvojaan eivätkä periaatteitaan, joten odotan, että eduskuntaryhmämme jäsenet muistavat tämän, kun äänestämme epäluottamuslauseesta pääministeriä kohtaan.

Pääministeri Jyrki Katainen tilasi tulevaisuusselonteon filosofi Pekka Himaselta ilman kilpailutusta. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka 6.9.2013 antamassaan selvityksessä totesi, että selonteko olisi ollut perusteltua kilpailuttaa eikä hyvä hallinto toteutunut.

Arvoisa puhemies! Esitän, että edellä olevan perusteella eduskunta toteaisi, että pääministeri Jyrki Katainen ei nauti eduskunnan luottamusta.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että minä kannatan edustaja Oinosen esitystä lämpimästi. Mutta toivon todellakin, että tämä on viimeinen kerta, kun minun tarvitsee tämmöiselle paikalle nousta tämän asian johdosta.

Edustaja Oinosen esityksessä koplaussyytös perustuu Suomen Akatemian strategiajohtaja Leena Treuthardtin antamaan selontekoon perustuslakivaliokunnalle. Selonteossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten pääministeri Jyrki Kataisen painostus vaikutti Suomen Akatemian rahoituspäätökseen. Palattuaan pääministeri Jyrki Kataisen järjestämästä tilaisuudesta Suomen Akatemian pääjohtaja totesi, että tämä meidän pitää tehdä, siis rahoittaa Pekka Himasen tutkimusta, vaikka tutkimussuunnitelma ei vapaassa haussa olisi koskaan saanut rahoitusta Suomen Akatemialta. Strategiajohtaja Leena Treuthardt totesi, että hanke ei soveltunut luonteeltaan, laatutasoltaan eikä valintamenettelyltään Akatemialle.

Suomen Akatemia on valtioneuvoston suorassa käskyvallassa, koska valtioneuvosto nimittää Akatemian pääjohtajan ja puolet hallituksen jäsenistä. Suomen Akatemian on käytännössä pakko tehdä, mitä pääministeri toivoo. Tämä tuli Suomen Akatemian hallitukselle täysin selväksi. Strategiajohtaja Leena Treuthardtin mukaan mahdollisen kielteisen päätöksen pelättiin vaikuttavan kielteisesti Suomen Akatemian tutkimusrahoitukseen tulevina vuosina.

Mistä tässä asiassa todellisuudessa on kyse? Pääministeri Jyrki Katainen on asettanut Suomen tiedehallinnon keskuselimen, Suomen Akatemian, tilanteeseen, jossa se joko rahoittaa Pekka Himasen hanketta tai muuten se vaikuttaa epäsuotuisasti Akatemian käytössä olevaan tutkimusrahaan jatkossa. Kansalaisten yhdenvertainen kohtelu on tästä hyvin kaukana, samaten kuin valtion varojen asianmukainen käyttö. Pääministeri on rakentanut kavereilleen ohituskaistan, jota pitkin pääsee ohi normaalien hakumenettelyiden ja kilpailutuksen. Tällainen menettely ei sovi Suomeen, vaan johonkin banaanitasavaltaan. Demokraattisessa maassa tällainen toiminta johtaisi valtakunnanoikeuden välittömään koolle kutsumiseen.

Arvoisa puheenjohtaja! Jotkut ovat väittäneet Oinosen ja minun vain jahtaavan pääministeri Jyrki Kataista. Tästä ei ole kysymys. Minä toistan vielä: tästä ei ole kysymys. Kysymys on siitä, koskettaako lakien ja ohjeiden noudattaminen kaikkia yhdenvertaisesti vai ei. Tässä Himas-projektissa ei noudatettu minkäänlaisia hyvän hallintotavan menettelytapoja, kun vielä oikeuskansleri Jaakko Jonkka raportissaan kertoo, että Akatemian hallituksen näkemys oli yksiselitteinen: Suomen Akatemia ei olisi rahoittanut tutkimussuunnitelman mukaista tutkimushanketta ilman pääministerin ja valtioneuvoston kanslian taholta esitettyjä arvioita tutkimushankkeen merkityksellisyydestä.

Raportin mukaan Akatemiassa oli käyty pitkä ja kriittinen keskustelu, jossa pohdittiin sitäkin, voiko Akatemia ylipäänsä kieltäytyä kyseisen hankkeen rahoittamisesta. Miksi Akatemia luopui itsenäisestä päätösvallastaan? Oikeuskanslerin raportissa kerrotaan vastaus tähän kysymykseen. Ilmeisesti pelättiin mahdollisen kielteisen päätöksen vaikuttavan epäsuotuisalla tavalla Akatemian käyttöönsä saamaan tutkimusrahoituksen määrään tulevina vuosina.

Vielä suora lainaus oikeuskanslerin raportista perustuslakivaliokunnalle: "Himanen viittasi loppuvuonna myös tapaamiseensa Kesärannassa ja tarpeeseensa päästä raportoimaan asian etenemisestä pääministerille." Oikeuskansleri toteaa: "Tämän toteamuksen merkitystä on pelkästään nyt käytössä olevan aineiston perusteella mahdoton arvioida, mutta kysymyksiä sekin herättää."

Eikö olisi nyt aika hakea näihin kysymyksiin vastauksia? Oliko Akatemian pelko oman rahoituksen tulevaisuudesta aiheellinen, kun johdon nimittäjän ja rahoituksesta päättävän elimen vetäjän, pääministeri Kataisen kaverin tutkimushankkeen rahoitus hoidettiin ohituskaistaa myöten?

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen vuosikertomusta vuodelta 2012, joka on annettava perustuslain mukaisesti eduskunnalle vuosittain. Tässä muodossa kertomus on ensimmäinen laatuaan. Materiaalia on kiitettävästi, liitteineen noin tuhat sivua. Sen pohjalta saa riittävät tiedot hallituksen toiminnasta. Tietoa tarvitaan toiminnan tuloksellisuuden arvioimiseksi ja mahdollisten korjaavien toimenpiteiden pohjaksi.

Kiinnitän puheessani huomiota vuosikertomuksen osaan 4, jossa käsitellään eduskunnan lausumien ja kannanottojen pohjalta tehtyjä toimenpiteitä.

Valtioneuvoston selonteossa 9/2010 kiinnitettiin huomiota metropolialueen väestökehitykseen. Ulkomaalaistaustaisen väestön määrän ennakoitiin kaksinkertaistuvan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ilmiöön liittyy sosiaalisen eheyden ja alueiden välisen segregaation uhkia. Eduskunta siis hyväksyy valtioneuvoston selonteon ja hallintovaliokunnan mietinnön mukaisen kannanoton, jossa edellytetään nykyisellä vaalikaudella tehtäviä päätöksiä kielteisen segregaatiokehityksen hillitsemiseksi.

Päätöksiä on vuosikertomuksen mukaan myös tehty. On esimerkiksi poikkihallinnollinen ohjelma, johon on varattu rahaa 3—4 miljoonaa euroa vuosina 2013—2015 asuntopoliittisen toimenpideohjelman mukaisesti. Onko tämä riittävää? En ole aivan varma.

Poimin tämän segregaatioasian vuosikertomuksesta tarkoituksella. Pelkään Suomen kohtaavan samanlaisia ongelmia, mitä oli Tukholman Husbyssä keväällä 2013. Muutamia faktoja: Maahanmuuttajien työttömyysaste on noin kolminkertainen kantaväestöön nähden. Maahanmuuttajanuorten syrjäytymisriski on jopa viisinkertainen kantaväestön nuoriin nähden. Tällä hetkellä vieraskielisiä on Helsingin seudulla 9,3 prosenttia. Vuoteen 2030 mennessä vieraskielisten osuus noussee jopa 23 prosenttiin pääkaupunkiseudulla.

Ilmiön nopeus ja laajuus on mahdollisuus, mutta se on myös merkittävä riski. Vuosikertomuksen pohjalta voisi ajatella, että asia on hallinnassa. Se voi olla hallinnassa nyt mutta ei enää välttämättä vuonna 2030. Maahanmuuttoasioissa on toistettu hyväksyttynä tosiasiana väite, että tarvitsemme lisää työperäistä maahanmuuttoa. Asia on paradigma, auktoriteettien hyväksymä ajattelutapa, jota on syytä tarkastella kriittisesti. Jos maahanmuutto ja segregaatio ryöstäytyvät käsistä, kuka pystyy takaamaan maahanmuuttajien tasa-arvoisen kohtelun ja erilaisten konfliktien ehkäisemisen? Maahanmuuttopäätös voidaan tehdä vain kerran. Maahanmuuttajat eivät ole reserviä, joka voidaan uudella päätöksellä palauttaa takaisin lähtömaihinsa työvoiman kysyntähuipun jälkeen.

Palkkatyötä on painotettu maahanmuuttajien integroimisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Yrittäjyyden tukeminen on jäänyt liian vähälle. Uuteen yhteiskuntaan tuleva on valmiimpi ottamaan riskejä, koska menetettävää on monella kovin vähän. Frankfurtissa yli puolet kaikista startup-yrityksistä on maahanmuuttajayrittäjien perustamia.

Arvoisa puhemies! Japanissa on Suomen kaltainen väestörakenne. He ovat silti perinteisesti harjoittaneet pidättyväistä maahanmuuttopolitiikkaa. Onko meidän paradigmamme Ranskan ja Ruotsin esimerkin seuraamista, maiden, joissa on tehty vakavia virheitä maahanmuuttopolitiikassa ja joissa segregaatio on jo aiheuttanut vakavia ongelmia?

Viestini on siis tämä: Hallituksen vuosikertomuksen, valtioneuvoston selonteon ja ulkomaisten esimerkkien valossa maahanmuuttopolitiikkaamme on syytä seurata tarkasti. Sen, mikä toimii nyt, on toimittava maahanmuuttajille ja kantaväestölle myös vuonna 2030. Vauhti on nyt liian kova.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on nyt hallituksen vuosikertomus 2012. Kertomuksessa käsitellään myös kilpailun edistämisen arviointia ja kilpailuttamista.

Arvoisa herra puhemies! Viime keväänä perustuslakivaliokunta tutki roolinsa mukaisesti juridiselta kannalta pääministeri Kataisen toimet niin sanotussa Himas-asiassa ja totesi, ettei asia anna aihetta juridiseen jatkokäsittelyyn. Tämä perustuslakivaliokunnan päätös ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pääministerin luottamusta asiassa voitaisi äänestyksellä mittauttaa eduskunnassa, jonka päätökset ovat poliittisia. Aihetta tähän äänestykseen antaa se, että hallinnollinen prosessi, joka Kataisen poliittisella myötävaikutuksella käynnistyi, ei ollut oikeuskanslerin mielestä hyvän hallinnon mukainen.

Pääministeri Katainen on ollut keskeisin henkilö, mitä tulee tulevaisuustutkimuksen tilaamiseen juuri Pekka Himasen johtamalta tutkijaryhmältä. Pääministeri Katainen on se taho, joka omalla poliittisella vaikutusvallallaan saattoi hankeen potentiaaliset rahoittajat ja Pekka Himasen saman pöydän ääreen. Tätä työtä jatkoi Kataisen poliittinen valtiosihteeri Velipekka Nummikoski.

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Katainen ei ole oikeuskanslerin antaman ratkaisun jälkeenkään pyytänyt toimintaansa anteeksi, koska hän vetoaa siihen, ettei oikeuskansleri tutkinut asiassa hänen — eli pääministerin — toimiaan, koska ne on jo perustuslakivaliokunnassa tutkittu. Minusta on valitettavaa, että henkilö, joka on poliittisesti vastuussa tästä hallinnollisen prosessin käynnistämisestä, ei pyydä anteeksi ja myönnä virhettään ja näin kanna asiasta poliittista vastuuta vähäisimmälläkään mahdollisella tavalla. Toinen vaihtoehto olisi pahoitella tapahtunutta ja saattaa asian jatkovalmistelusta vastanneet virkamiehet, kuten Kataisen entinen poliittinen valtiosihteeri Velipekka Nummikoski, kantamaan vastuunsa selkeällä tavalla.

Mutta niin ei voi olla, että jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tällaisessa tapauksessa vastauksena kritiikkiin eivät riitä lupaukset paremmasta hallinnosta vastaisuudessa. Tällainen lievä menettely voisi ehkä tulla kyseeseen jollakin alemmalla hallinnollisella ja poliittisella tasolla, kuten kunnissa, mutta tällä tasolla se ei ikävä kyllä riitä.

En näe itse muuta vaihtoehtoa kuin äänestää pääministeri Kataiselle epäluottamusta. Lopuksi ei voi sanoa muuta kuin "sitä saa, mitä tilaa".

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Puutun yhteen asiaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan pääluokasta ja lastensuojeluun.

Arvoisa puhemies! Eduskunta edellytti, että hallitus seuraa lapsen huostaanottoa koskevan päätöksenteon toimivuutta ja että hallitus tarvittaessa ja mahdollisimman ripeästi valmistelee ehdotuksen sellaisen lastensuojelua tehostavan päätöksentekomenettelyn käyttöönotosta, että päätöksen tahdonvastaisesta huostaanotosta tekee moniammatillinen toimielin.

Tässä yhteydessä haluan vähän sivuta tätä asiaa ja esittää sen huolestuttavan seikan, että huostaanotettujen lasten ja nuorten määrä on viime vuosina kääntynyt, sanotaanpa jopa jyrkkään nousuun. Kiireelliset huostaanotot ovat myös lisääntyneet. Kodin ulkopuolelle on sijoitettuina noin 17 000 lasta ja nuorta. Ja mikä merkillistä, suurin ikäryhmä on 16—17-vuotiaat lapset. Pitääkin kysyä, eikö meidän nuorillamme ole tilaa kodeissa, jos syntyy esimerkiksi uusioperheitä.

Yhtenä syynä huostaanottoihin saattaa olla, että tänä päivänä herkemmin ilmoitetaan lastensuojelutapauksista, mikä sinällään on tietysti hyvä asia. Jos jokainen menee itseensä, tärkeintä meidän päättäjien on satsata ennaltaehkäisyyn neuvolasta alkaen. Ongelmat ovat tunnistettavissa, ja siinä vaiheessa on koko perheelle annettava apua, ei yksin lapselle.

Jokainen huostaanotettu lapsi on liikaa, ja nyt jokaisen silmän on nähtävä ja korvan kuultava lastemme hätä ja puututtava joskus vaikeisiinkin tapauksiin. Tämä ei tarkoita sitä, että huostaanotto pitäisi tehdä aikaisemmin. Olemme näitä monia traagisia kohtaloita joutuneet lehdestä lukemaan, kuinka lapset on jopa surmattu ja tehty väkivaltaa lapsille, että kaikissa tapauksissa ei taas kuulla ajoissa lapsen hätää.

Mutta yleensäkin ennalta ehkäisyä tulee tehdä lapsen omassa elinpiirissä yhdessä vanhempien ja pätevien sosiaalityöntekijöiden kanssa. Tämä työ on raskasta ja vie paljon aikaa, mutta kyllä se tuottaa myös hyviä hedelmiä. Ennalta ehkäisy ja kokonaisvaltainen perheen hoitaminen monessa tapauksessa välttää huostaanoton. Mikäli huostaanotto tapahtuu, tulee aikanaan tehdä toimenpiteet, jotta lapsi mahdollisuuksien mukaan pääsee häntä hoitavan ihmisen luokse tai vanhempiensa luokse. Tiedämme, että huostaanotto on inhimillisesti katsottuna koko perhettä, jopa sukua ja hyvin laajaa ihmisväkeä koskettava, jopa traaginen tapahtuma. Jos ajatellaan mittapuulla, niin yksi huostaanotto maksaa yhteiskunnallemme hyvin suuret rahat.

Toivottavasti tähän ennaltaehkäisyyn puututaan, jotta meidän lapsemme voisivat elää terveesti ja mahdollisimman pitkään kotona.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kiinnitän puheenvuorossani huomiota samaan hallituksen vuosikertomuksen kohtaan kuin edustajat Oinonen, Hakkarainen ja Saarakkala.

On perusteltua kysyä, onko epäluottamuslause liian järeä toimenpide, onhan kyseessä sentään pääministeri. Näennäisesti kyse on vain 700 000 euron tilauksen kilpailutuksesta. Mitä merkitystä tällä on?

Minun mielestäni varsinainen ongelma on se ahneuden, ulosmittaamisen, nepotismin ja röyhkeyden kulttuuri, joka tälle hallitukselle tuntuu olevan niin leimallista. Ministerit suhtautuvat rooteleihinsa kuin feodaaliherra nautinta-alueisiinsa. Yksi vetää puolustusvoimauudistuksessa kotiinpäin, väittää kirkkain silmin, ettei ole näin tehnyt, eikä kiinni jäätyäänkään ymmärrä hävetä. Toinen nimittää puoluesisarensa kansliapäällikökseen ja väittää kirkkain silmin, ettei puoluekanta liity asiaan lainkaan. Kolmas valitsee itselleen keveimmän ministerisalkun, jossa ei juuri tarvitse vaivata päätään vastuulla mutta jonka puitteissa pääsee katselemaan pallopelejä, palkkaamaan kavereita suojatyöpaikkoihin ja jakamaan rahaa aatetovereille.

Tapaus Himanen sijoittuu tähän jatkumoon. Se, olisiko Himaselta tilattu työ pitänyt kilpailuttaa, ei ole relevantti kysymys, koska mitä ilmeisimmin koko tilaus keksittiin, jotta pääministerin kaverille saataisiin kevyttä mutta hyväpalkkaista askarreltavaa. Siis jos työtä ei olisi tilattu Himaselta, sitä ei olisi tilattu lainkaan. Tämä on kauheaa, mutta kauheampaa on se, että pääministeri asemaansa käyttäen painosti Suomen Akatemiaa rahoittamaan hanketta, joka ei täyttänyt rahoitukselle asetettuja tieteellisiä ja laadullisia kriteerejä.

Oliko pääministeri Kataisella laillinen oikeus toimia näin? Epäilemättä, onhan hän saanut synninpäästön asianmukaisilta tahoilta. Nyt emme kuitenkaan pui sitä, vaan puimme moraalia. Toivoisin salissa istuvien ymmärtävän, millaista vahinkoa pääministeri Kataisen menettely on aiheuttanut paitsi kansalaisten luottamukselle päätöksentekijöitä kohtaan, myös Suomen Akatemialle ja sen julkisuuskuvalle.

Perussuomalaisia haukutaan protestipuolueeksi, joka saa kannatusta pikemminkin muiden huonoudesta kuin omasta erinomaisuudestaan. Tässä on kyllä totuuden jyvä. Perussuomalaisia äänestää se kasvava joukko veronmaksajia, joka on kurkkuaan myöten täynnä maan tapaa, sulle—mulle-kähmintää ja korruptiota, koska siitähän tässä on kysymys.

Tämä äänestäjäkunta mielestäni velvoittaa meitä. Meillä ei mielestäni ole oikeutta muuttua osaksi maan tapaa. Maan tapa ei nauti luottamustani. Siksi kannatan edustaja Oinosen epäluottamusesitystä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Minäkin nostan esille tämän niin sanotun Himasgaten ja olen pohtinut tätä. Tietojeni mukaan perustuslakivaliokunnan — käytetään nyt vaikka tätä termiä — syyttämiskynnys on hyvin korkea ja käsittelee vain tätä juridista puolta. Tämähän ei ylittynyt tämä korkea syyttämiskynnys, mutta nyt ollaan kuitenkin periaatteiden parissa, niin kuin edustaja Halla-aho sanoi.

Kansa antaa vaaleissa omalla äänellään luottamuksen tai sitten epäluottamuksen äänestämällä jotain toista. Nyt tehty epäluottamuslause johtaa äänestykseen, ja jokaisen edustajan on pohdittava erittäin tarkasti, mitä tekee. Uskoisin näin perustavaa laatua olevassa kysymyksessä ja hankalassa kysymyksessä puolueiden äänijakauman hajoavan puolueiden sisällä. Toivottavasti tätä äänestyskäyttäytymistä ei tule ohjaamaan mikään hallituskuri tai mikään muukaan asia, mikä ei tähän kuulu.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Jotta pysyisin kontekstissa, niin viittaan näihin aikaisempiin puhujiin ja samoihin kohtiin tässä hallituksen esityksessä kuin edelliset epäluottamuslausetta esittäneet tai kannattaneet edustajat. Eli myös minä kannatan tätä epäluottamuslause-esitystä. Olen löytänyt tälle asialle kaksi hyvää syytä.

Mielestäni tässä on koplattu keskenään tulevaisuusselonteko sekä kokoomuksen vaaliohjelman tekeminen. Jos katsotaan näitä Himasen aikaisempia tulevaisuusvaliokuntaan tekemiä tutkimuksia sekä kokoomuksen aikaisempia vaaliohjelmia, niissä on huomattavia yhtäläisyyksiä. Epäilyshän tästä myöskin syntyy, että olisiko tätäkin tulevaisuusselontekoa, tätä Himasen tutkimusta, kenties käytetty jatkossa kokoomuksen vaaliohjelmien pohjana tai ainakin osia siitä. En tiedä. Toivottavasti sitä ei enää siihen käyttöön kaavailla.

Toisena syynä nostan esille tämän Jaakko Jonkan huomautuksen siitä, että hyvä hallinto ei toteutunut tässä asiassa. Jonkan mukaan tämä kansainvälinen tutkimushanke olisi pitänyt kilpailuttaa. Tämä toimintamalli, jonka johdosta on päädytty siihen, että tätä tutkimusta ei ole kilpailutettu, ja samalla on aiheutettu Suomen Akatemialla pakkotilanne, jossa on täytynyt osallistua tähän tutkimukseen, on syvästi paheksuttava.

Aivan lopuksi totean sen, että on liikuttavaa huomata se, kuinka sankoin joukoin täällä omat ovat johtajaansa puolustamassa.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Himanen lienee ollut hallituksen konsultti, joka auttoi hallitusta kehittämään selityksiä ja tulevaisuuden visioita. Konsulttipalveluita ei yleensä kovin merkittävillä summilla avusteta Akatemian tutkimusmäärärahoista. Siinä mielessä lienee luultavaa, että pääministerin mukanaolo on vaikuttanut Akatemian päätöksentekijöitten harkintakykyyn ja vaarantanut sen ja samalla vaarantanut myöskin kansanedustajien poliittisen järjestelmän uskottavuutta ja murentanut sekä Akatemian että eduskunnan luotettavuutta tutkijoitten silmissä, jotka suhteellisen pienillä määrärahoilla ja palkoilla tekevät vuodesta toiseen perustutkimusta, joka on monesti kansainvälisellä tasolla ja on mahdollistanut historiassa muun muassa tämän surullisenkuuluisan Nokian nousun ja osin myös tuhon.

Keskustelu päättyi.