11) Hallituksen esitys laiksi postipalvelulain muuttamisesta
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Voidaan tietysti retorisesti ulvahtaen kysyä, onko
tämä jonkinlainen näpäytys eduskunnan
liikennevaliokunnalle, kun suuri ponnistuksemme postipalvelulaki
palautuu lähes jokaisen pykälän osalta
eduskuntaan, ennen kuin laki on edes saatu voimaan. Näinhän
asianlaita ei suinkaan ole. On syytä palauttaa joitakin
keskeisiä näkökohtia mieleen ja todeta
päinvastoin tyydytyksellä, että hallitus
on tuonut tämän esityksen nyt eduskunnan käsiteltäväksi.
Kun postipalvelulaki oli täällä eduskunnassa, siinähän
varsin oitis paljastui muutama näkökohta. Ensinnäkin
silloinen hallituksen esitys oli sisäisesti ristiriitainen,
jopa sellainen, ettei siitä oikeastaan olisi lakia tullut
millään, jos se olisi lyhyemmän kaavan
mukaan hoidettu täällä eduskunnassa vahvistusmenettelyä varten.
Se tarkoitti sitä, että melkein jokaikinen pykälä jouduttiin muuttamaan
ja myös sisäinen systematiikka korjaamaan niin,
että siitä jollakin tavalla tulisi toimivan oloinen.
Siinä samassa yhteydessä kävi ilmi,
että perustuslain muutos oli tuottanut sen laatuisen tuloksen,
että siinä vaiheessa, kun postitoimintalaki — joka
nyt on siis edelleen voimassa — lopettaa päivänsä ja
postipalvelulaki astuu voimaan, ollaan tilanteessa, jossa valtava
määrä puutteellisilla osoitteilla varustettuja
postilähetyksiä jää kerta kaikkiaan
toimittamatta perille. Suomen Posti Oy on nyt hoitanut postitoimintalain
perusteella näitten postilähetysten saattamisen
perille. Vuonna 2000 tämmöisiä merkittäviä postilähetyksiä tuli
9 500 hoidettua tällä tavalla Suomen Posti
Oy:n Jyväskylässä olevan toimiyksikön kautta
perille. Jollei näin olisi toimittu ja jollei postitoimintalaki
tätä olisi mahdollistanut, ne olisi jäänyt
hoitamatta perille. Tämä olisi merkinnyt rahaa
silppuriin, olisi merkinnyt testamentteja silppuriin, mikä on
kova juttu, jos näin käy, se on niin iso juttu,
että sen merkitystä oikeastaan inhimillisesti
ja asiallisesti ei voi millään väheksyä,
ja myös valtava määrä arvopapereita
olisi mennyt silppuriin elikkä tuhoutunut.
Kun tätä asiaa käsiteltiin liikennevaliokunnassa,
päädyttiin siihen, että meidän
täytyy keksiä jokin konsti tästä asiasta
selviytymiseksi. Näin asianlaita ei voi olla, me emme voi
olla uuden perustuslain vankeja eräällä tavalla
tässä suhteessa. Sitten sen keskustelun perusteella,
joka valiokunnassa käytiin, päädyttiin
ehdottamaan, että perustetaan postipalvelun varmennusyksikkö Telehallintokeskukseen
— no,
nyt Telehallintokeskus alkaa olla historiaa ja tilalle tulee Viestintävirasto,
mikä tarkoittaa siis sitä, että Viestintävirastoon.
Tästä eduskunta hyväksyi ponnen — muistamme
tuoreen keskustelun. Välittömästi ponnen
hyväksymisen jälkeen liikenne- ja viestintäministeriö otti
yhteyttä ja kysyi, että ei kai nyt tuntuisi pahalta,
että siirretään koko postipalvelulain
voimaantulo ensi vuoden alkuun ja tällä välillä hoidetaan
tämä varmennusyksikköasia kuntoon eduskunnan
kautta uudella lailla ja samassa yhteydessä, jos hyväksi
katsotaan, avataan nämä pykälät
niin, että Telehallintokeskus-nimi korvataan Viestintävirasto-nimikkeellä, niin
että siitä tulee tyylikäs uusi postipalvelulaki kaikilta
osintaan yhtenäisesti läpikäytynä.
Nyt olemme saaneet tätä koskevan esityksen, jossa
kuitenkin on sellainen muutos siihen, mitä eduskunta edellytti,
että erillistä yksikköä ei perustettaisi,
vaan tämä asia annettaisiin Viestintäviraston
hoitoon. Koska sen sisäisestä järjestyksestä ei
säädetä lailla, se on tavallaan viraston
sisäinen asia hoitaa tämä asia. Meillä ei
tietysti ole varmaankaan eduskunnassa mitään sitä vastaan, että näin
menetellään, koska olennaista on itse asia ja
se, että se tulee kuntoon, ja hallintotekniikka on täysin
sekundäärinen asia. Varmistustehtävät
hoidettaisiin nyt Viestintäviraston virkamiesten toimesta
rikosoikeudellisella virkavastuulla hyvin tarkoin määrämuotoisesti
säädellen, niin että homma on myöskin
perustuslaki huomioon ottaen niin pitkälle säädelty
kuin mahdollista.
Mielestäni, kun nyt on tähän tutustunut,
asia on aika hyvällä mallilla. Tämä edellyttää tietysti perustuslainsäätämisjärjestystä.
Toivon, että ne kaksi edustajaa, jotka asettivat tässä suhteessa epäilyksiä ilmoille
postipalvelulain käsittelyn viime vaiheessa, olisivat nyt
tulleet vakuuttuneiksi siitä, että asia voidaan
tällä tavalla lopulta hoitaa ja saada säädylliseen
järjestykseen.
Harry Wallin /sd:
Herra puhemies! Valiokuntamme puheenjohtaja Pulliainen selvittikin hyvin
seikkaperäisesti tämän asian, mutta halusin
tulla kuitenkin vielä todistamaan asian puhujakorokkeelta.
Tosiaankin, kun valiokunta käsitteli puoli vuotta postitoimilakia,
sinä aikana keskeiseksi nousi tämä ongelmaksi
koettu asia selvittämättömien postilähetysten
avaamisoikeudesta. Vaikka muuten käytiin hyvin värikäs
keskustelu, tämä asia oli sellainen, josta oltiin
hyvin yksimielisiä, että asia pitää ratkaista.
Taustalla olivat tosiaan, niin kuin puheenjohtaja Pulliainen totesi,
inhimilliset tekijät. Yllättäen meille
selvisi asiantuntijakuulemisessa se, että selvittämättömiä lähetyksiä on
todella paljon. Niitä ei ollut muutama, vaan niitä oli
413 000 vuositasolla, mikä on erittäin
merkittävä asia. Turvallisuus oli säädelty
hyvin Jyväskylässä olevassa selvityskeskuksessa, sillä siellä oli
12 Posti Oy:n palveluksessa olevaa henkilöä, joilla
vain oli oikeus avata nämä kirjeet. Oli tiukkaan
määritelty, ketkä saivat avata. Hyvää prosenttia
noudattaen näistä 409 000 kirjeestä voitiin
179 000 palauttaa oikeille omistajille eli lähes
puolet. Prosentti oli todella hyvä, koska kuitenkin osa
lähetyksistä oli mainosmateriaalia. Käytännössä voi
varmaan todeta, että valtaosa A-luokan kirjeistä meni
oikeaan osoitteeseen, kun saatiin avata kirje ja selvittää asia.
Hallituksen esitys, mikä oli, oli sikäli hankala, kuten
puheenjohtaja Pulliainen totesi, että ellei tässä tapauksessa
avaamisoikeutta olisi varmennettu, olisi Suomen markkoja, tulevia
euroja, tuhottu suuri määrä, sillä vuonna
2000 avatuissa lähetyksissä voitiin osoittaa oikeaan
osoitteeseen rahaa peräti 193 000 markkaa, puhumattakaan muista
avopapereista, joista puheenjohtaja Pulliainenkin totesi.
Se, että asia siirtyy Viestintävirastolle
ja muodollisesti siellä oleville henkilöille,
jotka ovat virkavastuussa, on ihan hyvä asia. Postipalvelun varmennusyksikön
perustaminen käytännössä varmaan
muodollisesti tapahtuu viraston sisällä eli siellä nimetään
tietyt henkilöt, jotka sen jälkeen saavat tämän
tehtävän.
Kiitos molemmille ministereille, oikeusministeri Koskiselle
ja liikenneministeri Heinoselle, jotka valiokuntakäsittelyn
aikana suhtautuivat myönteisesti asian hoitamiseen. Nyt
asia saa hyvän päätöksen, ja
uskon, että eduskunta tähän yhtyy.
Valto Koski /sd:
Arvoisa puhemies! Postipalvelulain uudistamisen jälkeen
on jäänyt jossakin määrin epäselväksi,
niin kuin äskenkin kuullun puheenvuoron perusteella voidaan
päätellä, miten Posti voi toimia tapauksissa,
joissa asiakkaan osoitetiedot ovat jääneet epäselviksi.
Kun todetaan, että näitten määrä ei
ole vähäinen, ongelman laatu ja taso voidaan silloin
hahmottaa.
Toisen kautta, kun postitoimilain käsittely oli aika
kivulias ja pitkä prosessi, on syytä vielä sen jälkeen
todeta, minkälainen ongelma lainsäädännön
soveltamisessa yleensäkin tässä talossa
on, vaikka nyt on kysymys vain yhdestä laista. Määritelmä,
joka esti Postin jossakin määrin joustavasti tässä asiassa
toimimasta, perustui perustuslain 10 §:ään,
johon valiokunta on lausumassaan kiinnittänyt huomiota.
Omasta puolestani Postin hallintoneuvoston jäsenenä olen
tyytyväinen siihen, että hallitus on tämän
esityksen valmistellut ja tämä saadaan asianmukaiseen
kuntoon ja Posti voi tehdä tehtävänsä,
niin kuin sille kuuluu.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on erittäin
hyvin tajuttu tehtävä, joka liittyy kansalaisten
oikeusturvaan postinkulun varmistamisessa, kuten täällä on
tuotu esille. Muutamia kuukausia sitten täällä kävi
juuri Jyväskylästä postialan luottamushenkilöitä.
He toivat tämän asian esille, että kirjeet,
jotka avataan, voidaan monessa tapauksessa todeta tärkeiksikin
ja toimittaa perille ja samalla välttyä myös
niiltä vahingoilta, joita tapahtuisi, jos kirjeet eivät
menisi perille. Usein syynä saattaa olla puutteellinen
osoitetieto tai kirjeen lähettäjän ehkä korkea
ikä tai muu tekijä, vamma, joka vaikuttaa siten,
että osoitteet ovat epäselviä. Niitä ei ole
helppo lukea, mutta sisältä saattaa löytyä riittävä selvyys.
Täten on erittäin hyvä, että tähän
tärkeään seikkaan hallitus esittää,
kuten valiokunnan jäsenet ja Postin hallinnossa mukana
olevat ovat esille tuoneet, tuon yksilön oikeusturvan kannalta
tulevan tärkeän korjauksen. Mielestäni
tämä on tärkeämpi kuin perustuslain
salassapitoasia. Tärkeämpää on,
että yksityinen oikeus toteutuu ja nämä todella
luotettavat, ammattinsa osaavat henkilöt voivat palvella
sillä luottamuksella, mikä tuohon vaativaan tehtävään
kuuluu.
Toivon, että nämä palvelut voidaan
jatkossakin hoitaa osaavalla henkilöstöllä Jyväskylässä ja näin
kansalaisten postinkulun varmistustehtävät tulevat
edelleen hyvään ja entistä parempaan kuntoon.
Antero Kekkonen /sd:
Herra puhemies! Vähän dramatisoiden voisi
kuvitella, että vastakkain ovat suuri perustuslaillinen,
loukkaamaton oikeus, kirjesalaisuus, ja toisaalla inhimilliset ja humaanit
arvot ja että nämä seikat ovat hiukan ristiriidassa,
niin kuin ne muuten ihan tarkasti ottaen tässä asiassa
ovatkin.
Aivan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja ed. Pulliainen erinomaisesti
asian esitteli ja kahdenkeskisessä keskustelussa vielä paremmin
on asian esitellyt, on mittava määrä inhimillistä uskaltaisinko
sanoa jopa hätää, joka saattaa sisältyä postilähetyksiin,
myöskin mittava määrä inhimillisiä oikeuksia
ja velvollisuuksia, joita saattaa postilähetyksiin sisältyä.
Jos tämä hätä jää ratkaisematta,
jos oikeudet jäävät toteutumatta vain
sen seikan takia, että pidetään hysteerisesti kiinni
siitä, että postilähetystä ei
voida avata, niin luultavasti on ylimitoitettu se suoja, johon alussa viittasin.
Kyllä tämä systeemi, jota tässä ollaan
luomassa, virtaviivaistaa, inhimillistää ja tarkoituksenmukaistaa
Postin toimintaa ja postipalveluja ja on sellaisenaan ilmeisen hyvä uudistus,
uudistus sanan varsinaisessa merkityksessä.
Klaus Hellberg /sd:
Arvoisa puhemies! Minusta tässä lakiesityksessä on
kansalaisten oikeusturvan kannalta kyse erittäin tärkeästä asiasta,
kun meillä lähdetään siitä,
että luottamuksellisen viestin suoja annetaan jokaiselle.
Kuitenkin tiedetään, miten suuria ongelmia on,
kun yli 400 000 lähetystä on joutunut
Postin selvityspalveluun viime vuoden aikanakin. Kyse on tietysti suuresta
määrästä, vaikka se on vain
0,4 promillea kaikista lähtevistä kotimaan kirjeistä.
Kuitenkin yksittäiselle ihmiselle on aina isosta asiasta kysymys,
jos lähetys häviää, ja jos se
tosiaan joutuu täysin hukkateille, kyse voi olla todella
suurestakin henkilökohtaisesta katastrofista.
Nyt kun tämä tehtävä siirretään
Viestintävirastolle ja näitä tehtäviä hoidetaan
rikosoikeudellisella virkavastuulla ja vaitiolovelvollisuudella, minusta
tämä asia tulee järjestykseen. Voidaan taas
luottaa siihen, että kansalaisten oikeusturva suomalaisessa
yhteiskunnassa tällä säätelyjärjestelmällä paranee.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Herra puhemies! Postipalvelulain käsittelyn yhteydessä mielestäni
suuri tappio oli se, että Postin oman verkoston sallitaan
supistua edelleen. Mehän esitimme, että Postilla
pitäisi olla oma täyden palvelun postitoimipiste
jokaisessa kunnassa, vähintäänkin yksi jokaisessa
kunnassa, mutta tämä esitys hävisi. Liikennevaliokunnalle
tarjoutuukin nyt minusta mahdollisuus paitsi käsitellä tätä muutosesitystä, käydä
vieläkin
kerran läpi Postin yleinen tilanne, sillä se ei
ole minusta tyydyttävä. Kyllä jonoissa kohtuuttoman
paljon seisotaan ja kyllä postissakäyntimatkat
ovat monille kovin pitkiä.
Mitä tulee kirjeiden avaamiseen, ei sitä tietenkään
ihan läpihuutojuttuna voi pitää, että olisi
itsestään selvää, että näin
tehdään. Varmasti tässä on perusteensa,
mutta kyllä tässä liikutaan sellaisessa
asiassa, että tarkka pitää olla. Pitää varmaan
katsoa joka kerta hyvin tarkasti, missä raja on, kun kirjeitä ruvetaan
avaamaan.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Edustajien Oinosen ja Tennilän puheenvuoron johdosta
pitäisin erinomaisen tärkeänä sitä,
että nämä rikosoikeudellisella virkavastuulla
toimivat henkilöt ovat esimerkiksi juuri Jyväskylässä, siis
Viestintäviraston pääkonttorin ulkopuolella, aivan
omana yksikkönään Viestintäviraston
kaiken muun toiminnan ulkopuolella, vielä niin, että Suomen
Posti Oy:ltä nämä henkilöt siirretään budjetin
yhteydessä virkamiehiksi Viestintävirastoon, jolloin
ed. Oinosen toive myöskin toteutuu, mutta se toteutuu asiallisella
eikä aluepoliittisella pohjalla, johon ymmärsin
ed. Oinosen viitanneen.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Herra puhemies! Niin kuin sanottu, tämä lakimuutos
on varmasti pakollinen, mutta tarkka näissä asioissa
pitää olla. Sitä haluan painottaa. Minusta
valiokunnan puheenjohtajalla oli hyvä ajatus siitä,
että harjoitetaan hajasijoitusta tästä toiminnasta
päätettäessä. Kyllä pohjoinenkin
on kiinnostunut asiasta.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ed. Pulliainen aivan
oikein toi esille, että asiantuntemukseen tulee avaamishenkilöstön
työn perustua, mutta nyt sattuu niin hyvin, että asiantuntemus
löytyy aivan oikeasta maakunnasta ja Jyväskylässä tätä on parhaimmillaan.
On tietysti laaja ongelma, joka ei suoranaisesti tähän
lakiin eikä tähän yhteyteen liity, mikä on Postin
henkilöstön kohtalo ja asema ollut. Siellä on
viime aikojen järjestelyissä ollut erittäin
paljon tuskaa ja huolta, kun keski-ikäinen henkilöstö,
jolla on upea ammattitaito, on joutunut huoleen työpaikoistaan.
Monia monia ongelmia on tullut, mutta tämä olisi
laajempi kysymys eikä siitä ole tässä yhteydessä syytä sen
enemmän puhua.
Mutta tämä nimenomainen kohta, Postin varmuus
avattavissa lähetyksissä, on erinomaisen hyvin
nyt järjestetty.
Valto Koski /sd:
Arvoisa puhemies! Haluan ihan lopuksi korostaa, että ei
tässä varmaan ole kysymys lainkaan aluepoliittisista
kannanotoista, vaan kysymyksen täytyy olla asiakaslähtöinen.
Uskon, että aika pitkälti nämä ongelmat ovatkin
asiakaslähtöisiä, niin kuin myös
ne asiat, joista ed. Tennilä huomautti. Postin hallintoneuvostossa
on jatkuvasti käyty keskusteluja näistä ongelmista,
joita postitoimilain jälkeinen toimipaikkojen uudelleenjärjestely
on tuottanut, ja sitä keskustelua on tarpeen varmaan käydä tässäkin salissa.
Korostan nimenomaan tämän uudistuksen tarpeellisuutta
asiakasnäkökulmasta.
Klaus Hellberg /sd:
Arvoisa puhemies! Minusta tietysti oleellinen asia on ja täytyy
olla asiakaslähtöisyys. Asiakkaan lähtökohdasta tämä asia
täytyy tietysti käsitellä. Minusta silloin,
kun nimenomaan tällaisia uudelleenjärjestelyjä tehdään,
kannattaa aina ottaa myös aluepoliittiset näkökohdat
huomioon. Jos jotakin toimintaa yleensä jonnekin sijoitetaan,
aloitetaan tai muutetaan, niin nimenomaan silloin sanotaan nyt alueellinen
hajasijoittaminen esimerkiksi, vaikka sitä termiä ei
enää oikein käytetä hallituksen sisällä,
pitäisi ratkaista. Tämmöisten aluepoliittisten
ratkaisujen tekeminen monessa mielessä täysin
mielivaltaisesti niin, että päätetään
vain, että joitakin toimintoja yhtäkkiä siirretään
jonnekin toisaalle, on minusta huono ratkaisu.
Tällaisten tapausten yhteydessä, kuin nyt
on esillä tämän Viestintäviraston
tehtävien muutosten kohdalla, kannattaa katsoa, minne tämä toiminta
yleensä sijoitetaan. Silloinkin täytyy tietysti
asiakaslähtöisyyden ja koko asian hoitamisen kannalta
järkevän toiminnan olla lähtökohta, mutta
silloin myös nämä alueelliset kysymykset voidaan
tavalla tai toisella hoitaa.
Keskustelu päättyy.