Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Voidaan tietysti retorisesti ulvahtaen kysyä, onko tämä jonkinlainen näpäytys eduskunnan liikennevaliokunnalle, kun suuri ponnistuksemme postipalvelulaki palautuu lähes jokaisen pykälän osalta eduskuntaan, ennen kuin laki on edes saatu voimaan. Näinhän asianlaita ei suinkaan ole. On syytä palauttaa joitakin keskeisiä näkökohtia mieleen ja todeta päinvastoin tyydytyksellä, että hallitus on tuonut tämän esityksen nyt eduskunnan käsiteltäväksi.

Kun postipalvelulaki oli täällä eduskunnassa, siinähän varsin oitis paljastui muutama näkökohta. Ensinnäkin silloinen hallituksen esitys oli sisäisesti ristiriitainen, jopa sellainen, ettei siitä oikeastaan olisi lakia tullut millään, jos se olisi lyhyemmän kaavan mukaan hoidettu täällä eduskunnassa vahvistusmenettelyä varten. Se tarkoitti sitä, että melkein jokaikinen pykälä jouduttiin muuttamaan ja myös sisäinen systematiikka korjaamaan niin, että siitä jollakin tavalla tulisi toimivan oloinen.

Siinä samassa yhteydessä kävi ilmi, että perustuslain muutos oli tuottanut sen laatuisen tuloksen, että siinä vaiheessa, kun postitoimintalaki — joka nyt on siis edelleen voimassa — lopettaa päivänsä ja postipalvelulaki astuu voimaan, ollaan tilanteessa, jossa valtava määrä puutteellisilla osoitteilla varustettuja postilähetyksiä jää kerta kaikkiaan toimittamatta perille. Suomen Posti Oy on nyt hoitanut postitoimintalain perusteella näitten postilähetysten saattamisen perille. Vuonna 2000 tämmöisiä merkittäviä postilähetyksiä tuli 9 500 hoidettua tällä tavalla Suomen Posti Oy:n Jyväskylässä olevan toimiyksikön kautta perille. Jollei näin olisi toimittu ja jollei postitoimintalaki tätä olisi mahdollistanut, ne olisi jäänyt hoitamatta perille. Tämä olisi merkinnyt rahaa silppuriin, olisi merkinnyt testamentteja silppuriin, mikä on kova juttu, jos näin käy, se on niin iso juttu, että sen merkitystä oikeastaan inhimillisesti ja asiallisesti ei voi millään väheksyä, ja myös valtava määrä arvopapereita olisi mennyt silppuriin elikkä tuhoutunut.

Kun tätä asiaa käsiteltiin liikennevaliokunnassa, päädyttiin siihen, että meidän täytyy keksiä jokin konsti tästä asiasta selviytymiseksi. Näin asianlaita ei voi olla, me emme voi olla uuden perustuslain vankeja eräällä tavalla tässä suhteessa. Sitten sen keskustelun perusteella, joka valiokunnassa käytiin, päädyttiin ehdottamaan, että perustetaan postipalvelun varmennusyksikkö Telehallintokeskukseen — no, nyt Telehallintokeskus alkaa olla historiaa ja tilalle tulee Viestintävirasto, mikä tarkoittaa siis sitä, että Viestintävirastoon. Tästä eduskunta hyväksyi ponnen — muistamme tuoreen keskustelun. Välittömästi ponnen hyväksymisen jälkeen liikenne- ja viestintäministeriö otti yhteyttä ja kysyi, että ei kai nyt tuntuisi pahalta, että siirretään koko postipalvelulain voimaantulo ensi vuoden alkuun ja tällä välillä hoidetaan tämä varmennusyksikköasia kuntoon eduskunnan kautta uudella lailla ja samassa yhteydessä, jos hyväksi katsotaan, avataan nämä pykälät niin, että Telehallintokeskus-nimi korvataan Viestintävirasto-nimikkeellä, niin että siitä tulee tyylikäs uusi postipalvelulaki kaikilta osintaan yhtenäisesti läpikäytynä.

Nyt olemme saaneet tätä koskevan esityksen, jossa kuitenkin on sellainen muutos siihen, mitä eduskunta edellytti, että erillistä yksikköä ei perustettaisi, vaan tämä asia annettaisiin Viestintäviraston hoitoon. Koska sen sisäisestä järjestyksestä ei säädetä lailla, se on tavallaan viraston sisäinen asia hoitaa tämä asia. Meillä ei tietysti ole varmaankaan eduskunnassa mitään sitä vastaan, että näin menetellään, koska olennaista on itse asia ja se, että se tulee kuntoon, ja hallintotekniikka on täysin sekundäärinen asia. Varmistustehtävät hoidettaisiin nyt Viestintäviraston virkamiesten toimesta rikosoikeudellisella virkavastuulla hyvin tarkoin määrämuotoisesti säädellen, niin että homma on myöskin perustuslaki huomioon ottaen niin pitkälle säädelty kuin mahdollista.

Mielestäni, kun nyt on tähän tutustunut, asia on aika hyvällä mallilla. Tämä edellyttää tietysti perustuslainsäätämisjärjestystä. Toivon, että ne kaksi edustajaa, jotka asettivat tässä suhteessa epäilyksiä ilmoille postipalvelulain käsittelyn viime vaiheessa, olisivat nyt tulleet vakuuttuneiksi siitä, että asia voidaan tällä tavalla lopulta hoitaa ja saada säädylliseen järjestykseen.

Harry Wallin /sd:

Herra puhemies! Valiokuntamme puheenjohtaja Pulliainen selvittikin hyvin seikkaperäisesti tämän asian, mutta halusin tulla kuitenkin vielä todistamaan asian puhujakorokkeelta.

Tosiaankin, kun valiokunta käsitteli puoli vuotta postitoimilakia, sinä aikana keskeiseksi nousi tämä ongelmaksi koettu asia selvittämättömien postilähetysten avaamisoikeudesta. Vaikka muuten käytiin hyvin värikäs keskustelu, tämä asia oli sellainen, josta oltiin hyvin yksimielisiä, että asia pitää ratkaista. Taustalla olivat tosiaan, niin kuin puheenjohtaja Pulliainen totesi, inhimilliset tekijät. Yllättäen meille selvisi asiantuntijakuulemisessa se, että selvittämättömiä lähetyksiä on todella paljon. Niitä ei ollut muutama, vaan niitä oli 413 000 vuositasolla, mikä on erittäin merkittävä asia. Turvallisuus oli säädelty hyvin Jyväskylässä olevassa selvityskeskuksessa, sillä siellä oli 12 Posti Oy:n palveluksessa olevaa henkilöä, joilla vain oli oikeus avata nämä kirjeet. Oli tiukkaan määritelty, ketkä saivat avata. Hyvää prosenttia noudattaen näistä 409 000 kirjeestä voitiin 179 000 palauttaa oikeille omistajille eli lähes puolet. Prosentti oli todella hyvä, koska kuitenkin osa lähetyksistä oli mainosmateriaalia. Käytännössä voi varmaan todeta, että valtaosa A-luokan kirjeistä meni oikeaan osoitteeseen, kun saatiin avata kirje ja selvittää asia.

Hallituksen esitys, mikä oli, oli sikäli hankala, kuten puheenjohtaja Pulliainen totesi, että ellei tässä tapauksessa avaamisoikeutta olisi varmennettu, olisi Suomen markkoja, tulevia euroja, tuhottu suuri määrä, sillä vuonna 2000 avatuissa lähetyksissä voitiin osoittaa oikeaan osoitteeseen rahaa peräti 193 000 markkaa, puhumattakaan muista avopapereista, joista puheenjohtaja Pulliainenkin totesi.

Se, että asia siirtyy Viestintävirastolle ja muodollisesti siellä oleville henkilöille, jotka ovat virkavastuussa, on ihan hyvä asia. Postipalvelun varmennusyksikön perustaminen käytännössä varmaan muodollisesti tapahtuu viraston sisällä eli siellä nimetään tietyt henkilöt, jotka sen jälkeen saavat tämän tehtävän.

Kiitos molemmille ministereille, oikeusministeri Koskiselle ja liikenneministeri Heinoselle, jotka valiokuntakäsittelyn aikana suhtautuivat myönteisesti asian hoitamiseen. Nyt asia saa hyvän päätöksen, ja uskon, että eduskunta tähän yhtyy.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Postipalvelulain uudistamisen jälkeen on jäänyt jossakin määrin epäselväksi, niin kuin äskenkin kuullun puheenvuoron perusteella voidaan päätellä, miten Posti voi toimia tapauksissa, joissa asiakkaan osoitetiedot ovat jääneet epäselviksi. Kun todetaan, että näitten määrä ei ole vähäinen, ongelman laatu ja taso voidaan silloin hahmottaa.

Toisen kautta, kun postitoimilain käsittely oli aika kivulias ja pitkä prosessi, on syytä vielä sen jälkeen todeta, minkälainen ongelma lainsäädännön soveltamisessa yleensäkin tässä talossa on, vaikka nyt on kysymys vain yhdestä laista. Määritelmä, joka esti Postin jossakin määrin joustavasti tässä asiassa toimimasta, perustui perustuslain 10 §:ään, johon valiokunta on lausumassaan kiinnittänyt huomiota.

Omasta puolestani Postin hallintoneuvoston jäsenenä olen tyytyväinen siihen, että hallitus on tämän esityksen valmistellut ja tämä saadaan asianmukaiseen kuntoon ja Posti voi tehdä tehtävänsä, niin kuin sille kuuluu.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on erittäin hyvin tajuttu tehtävä, joka liittyy kansalaisten oikeusturvaan postinkulun varmistamisessa, kuten täällä on tuotu esille. Muutamia kuukausia sitten täällä kävi juuri Jyväskylästä postialan luottamushenkilöitä. He toivat tämän asian esille, että kirjeet, jotka avataan, voidaan monessa tapauksessa todeta tärkeiksikin ja toimittaa perille ja samalla välttyä myös niiltä vahingoilta, joita tapahtuisi, jos kirjeet eivät menisi perille. Usein syynä saattaa olla puutteellinen osoitetieto tai kirjeen lähettäjän ehkä korkea ikä tai muu tekijä, vamma, joka vaikuttaa siten, että osoitteet ovat epäselviä. Niitä ei ole helppo lukea, mutta sisältä saattaa löytyä riittävä selvyys.

Täten on erittäin hyvä, että tähän tärkeään seikkaan hallitus esittää, kuten valiokunnan jäsenet ja Postin hallinnossa mukana olevat ovat esille tuoneet, tuon yksilön oikeusturvan kannalta tulevan tärkeän korjauksen. Mielestäni tämä on tärkeämpi kuin perustuslain salassapitoasia. Tärkeämpää on, että yksityinen oikeus toteutuu ja nämä todella luotettavat, ammattinsa osaavat henkilöt voivat palvella sillä luottamuksella, mikä tuohon vaativaan tehtävään kuuluu.

Toivon, että nämä palvelut voidaan jatkossakin hoitaa osaavalla henkilöstöllä Jyväskylässä ja näin kansalaisten postinkulun varmistustehtävät tulevat edelleen hyvään ja entistä parempaan kuntoon.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Vähän dramatisoiden voisi kuvitella, että vastakkain ovat suuri perustuslaillinen, loukkaamaton oikeus, kirjesalaisuus, ja toisaalla inhimilliset ja humaanit arvot ja että nämä seikat ovat hiukan ristiriidassa, niin kuin ne muuten ihan tarkasti ottaen tässä asiassa ovatkin.

Aivan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja ed. Pulliainen erinomaisesti asian esitteli ja kahdenkeskisessä keskustelussa vielä paremmin on asian esitellyt, on mittava määrä inhimillistä uskaltaisinko sanoa jopa hätää, joka saattaa sisältyä postilähetyksiin, myöskin mittava määrä inhimillisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita saattaa postilähetyksiin sisältyä. Jos tämä hätä jää ratkaisematta, jos oikeudet jäävät toteutumatta vain sen seikan takia, että pidetään hysteerisesti kiinni siitä, että postilähetystä ei voida avata, niin luultavasti on ylimitoitettu se suoja, johon alussa viittasin.

Kyllä tämä systeemi, jota tässä ollaan luomassa, virtaviivaistaa, inhimillistää ja tarkoituksenmukaistaa Postin toimintaa ja postipalveluja ja on sellaisenaan ilmeisen hyvä uudistus, uudistus sanan varsinaisessa merkityksessä.

Klaus  Hellberg  /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta tässä lakiesityksessä on kansalaisten oikeusturvan kannalta kyse erittäin tärkeästä asiasta, kun meillä lähdetään siitä, että luottamuksellisen viestin suoja annetaan jokaiselle. Kuitenkin tiedetään, miten suuria ongelmia on, kun yli 400 000 lähetystä on joutunut Postin selvityspalveluun viime vuoden aikanakin. Kyse on tietysti suuresta määrästä, vaikka se on vain 0,4 promillea kaikista lähtevistä kotimaan kirjeistä. Kuitenkin yksittäiselle ihmiselle on aina isosta asiasta kysymys, jos lähetys häviää, ja jos se tosiaan joutuu täysin hukkateille, kyse voi olla todella suurestakin henkilökohtaisesta katastrofista.

Nyt kun tämä tehtävä siirretään Viestintävirastolle ja näitä tehtäviä hoidetaan rikosoikeudellisella virkavastuulla ja vaitiolovelvollisuudella, minusta tämä asia tulee järjestykseen. Voidaan taas luottaa siihen, että kansalaisten oikeusturva suomalaisessa yhteiskunnassa tällä säätelyjärjestelmällä paranee.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Postipalvelulain käsittelyn yhteydessä mielestäni suuri tappio oli se, että Postin oman verkoston sallitaan supistua edelleen. Mehän esitimme, että Postilla pitäisi olla oma täyden palvelun postitoimipiste jokaisessa kunnassa, vähintäänkin yksi jokaisessa kunnassa, mutta tämä esitys hävisi. Liikennevaliokunnalle tarjoutuukin nyt minusta mahdollisuus paitsi käsitellä tätä muutosesitystä, käydä vieläkin kerran läpi Postin yleinen tilanne, sillä se ei ole minusta tyydyttävä. Kyllä jonoissa kohtuuttoman paljon seisotaan ja kyllä postissakäyntimatkat ovat monille kovin pitkiä.

Mitä tulee kirjeiden avaamiseen, ei sitä tietenkään ihan läpihuutojuttuna voi pitää, että olisi itsestään selvää, että näin tehdään. Varmasti tässä on perusteensa, mutta kyllä tässä liikutaan sellaisessa asiassa, että tarkka pitää olla. Pitää varmaan katsoa joka kerta hyvin tarkasti, missä raja on, kun kirjeitä ruvetaan avaamaan.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustajien Oinosen ja Tennilän puheenvuoron johdosta pitäisin erinomaisen tärkeänä sitä, että nämä rikosoikeudellisella virkavastuulla toimivat henkilöt ovat esimerkiksi juuri Jyväskylässä, siis Viestintäviraston pääkonttorin ulkopuolella, aivan omana yksikkönään Viestintäviraston kaiken muun toiminnan ulkopuolella, vielä niin, että Suomen Posti Oy:ltä nämä henkilöt siirretään budjetin yhteydessä virkamiehiksi Viestintävirastoon, jolloin ed. Oinosen toive myöskin toteutuu, mutta se toteutuu asiallisella eikä aluepoliittisella pohjalla, johon ymmärsin ed. Oinosen viitanneen.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Niin kuin sanottu, tämä lakimuutos on varmasti pakollinen, mutta tarkka näissä asioissa pitää olla. Sitä haluan painottaa. Minusta valiokunnan puheenjohtajalla oli hyvä ajatus siitä, että harjoitetaan hajasijoitusta tästä toiminnasta päätettäessä. Kyllä pohjoinenkin on kiinnostunut asiasta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ed. Pulliainen aivan oikein toi esille, että asiantuntemukseen tulee avaamishenkilöstön työn perustua, mutta nyt sattuu niin hyvin, että asiantuntemus löytyy aivan oikeasta maakunnasta ja Jyväskylässä tätä on parhaimmillaan.

On tietysti laaja ongelma, joka ei suoranaisesti tähän lakiin eikä tähän yhteyteen liity, mikä on Postin henkilöstön kohtalo ja asema ollut. Siellä on viime aikojen järjestelyissä ollut erittäin paljon tuskaa ja huolta, kun keski-ikäinen henkilöstö, jolla on upea ammattitaito, on joutunut huoleen työpaikoistaan. Monia monia ongelmia on tullut, mutta tämä olisi laajempi kysymys eikä siitä ole tässä yhteydessä syytä sen enemmän puhua.

Mutta tämä nimenomainen kohta, Postin varmuus avattavissa lähetyksissä, on erinomaisen hyvin nyt järjestetty.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan ihan lopuksi korostaa, että ei tässä varmaan ole kysymys lainkaan aluepoliittisista kannanotoista, vaan kysymyksen täytyy olla asiakaslähtöinen. Uskon, että aika pitkälti nämä ongelmat ovatkin asiakaslähtöisiä, niin kuin myös ne asiat, joista ed. Tennilä huomautti. Postin hallintoneuvostossa on jatkuvasti käyty keskusteluja näistä ongelmista, joita postitoimilain jälkeinen toimipaikkojen uudelleenjärjestely on tuottanut, ja sitä keskustelua on tarpeen varmaan käydä tässäkin salissa. Korostan nimenomaan tämän uudistuksen tarpeellisuutta asiakasnäkökulmasta.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta tietysti oleellinen asia on ja täytyy olla asiakaslähtöisyys. Asiakkaan lähtökohdasta tämä asia täytyy tietysti käsitellä. Minusta silloin, kun nimenomaan tällaisia uudelleenjärjestelyjä tehdään, kannattaa aina ottaa myös aluepoliittiset näkökohdat huomioon. Jos jotakin toimintaa yleensä jonnekin sijoitetaan, aloitetaan tai muutetaan, niin nimenomaan silloin sanotaan nyt alueellinen hajasijoittaminen esimerkiksi, vaikka sitä termiä ei enää oikein käytetä hallituksen sisällä, pitäisi ratkaista. Tämmöisten aluepoliittisten ratkaisujen tekeminen monessa mielessä täysin mielivaltaisesti niin, että päätetään vain, että joitakin toimintoja yhtäkkiä siirretään jonnekin toisaalle, on minusta huono ratkaisu.

Tällaisten tapausten yhteydessä, kuin nyt on esillä tämän Viestintäviraston tehtävien muutosten kohdalla, kannattaa katsoa, minne tämä toiminta yleensä sijoitetaan. Silloinkin täytyy tietysti asiakaslähtöisyyden ja koko asian hoitamisen kannalta järkevän toiminnan olla lähtökohta, mutta silloin myös nämä alueelliset kysymykset voidaan tavalla tai toisella hoitaa.