Alue- ja kuntaministeri  Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Alueiden kehittämisen toimintaympäristö on viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana muuttunut lähes täysin. Tähän ovat vaikuttaneet ennen muuta talouden globalisaatio ja jäsenyytemme Euroopan unionissa. EU-jäsenyyteen liittyen aluepolitiikkamme uudistettiin ohjelmapainotteiseksi 1990-luvun alussa. Samalla alueiden merkitystä on eurooppalaisten aluehallintoperiaatteiden mukaisesti pyritty vahvistamaan. Silti olemme — ja olemme vielä nyt käsittelyssä olevan hallituksen esityksen toteuduttuakin — aluehallinnossa kaukana Euroopan ytimestä.

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa aluepolitiikan ja aluehallinnon kehittämistä linjataan muun muassa siten, että alueiden kehittämisen kannalta merkittäviä voimavaroja kootaan yhteen ja alueellistetaan. Samalla maakuntien liittojen roolia aluekehityslain mukaisina aluekehitysviranomaisina kehitetään vahvistamalla niiden asemaa maakuntien kehittämiseen tarkoitettujen voimavarojen suuntaamisessa. Tätä samaa edellytti yksimielisesti myös eduskunta käsitellessään viime vuoden lopulla aluepoliittista selontekoa.

Hallitusohjelman toteuttamista varten sisäasiainministeriö asetti keväällä 2003 aluehallinnon vahvistamishankkeen ja siihen selvitysmieheksi rehtori Esko Riepulan. Hänen tekemiensä, hallitusohjelman puitteissa varsin pitkälle menneiden, ehdotusten jälkeen nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys on valmisteltu yhteistyössä asianomaisten ministeriöiden ja muiden tahojen kanssa. Kysymyshän tämänkaltaisessa asiassa on aina kompromissista, joka mahdollisuuksien mukaan tyydyttää ristikkäisiinkin suuntiin meneviä näkemyksiä. Aluehallinnon vahvistamisessa on kysymys myös vallanjaosta, mikä tekee muutosten toteuttamisen luonnollisesti aina vaikeaksi.

Kaiken kaikkiaan nyt käsillä oleva esitys luo edellytykset hallitusohjelman tavoitteiden toteutumiselle. Maakuntien päätösvalta vahvistuu, yhteistyö alue- ja keskushallinnon kanssa tehostuu, ja aluepoliittisen rahoituksen selkeys paranee. Ehdotuksen ydin on alueiden kehittämislakiin lisättäväksi ehdotettu uusi pykälä, 10 a §. Sen mukainen alueiden kehittämiseen vaikuttavien keskeisten alueellisten määrärahaehdotusten kokoaminen hallinnonaloittain tekee mahdolliseksi uudenlaisen prosessin maakuntien ja keskushallinnon välillä. Ilman voimavarojen kokoamista on vaikea luoda neuvotteluja varten kokonaiskäsitystä tai kunnollista asialistaa.

Aluekehittämistarkoituksiin valtion talousarviossa olevien määrärahojen kokoaminen lisää myös aluekehittämisen rahoituksen läpinäkyvyyttä ja helpottaa päätöksentekijöiden työtä. Tarkoituksena on, että etukäteen tiedetään melko tarkoin määrärahojen aluekehittämiseen käytettävät osuudet ja jopa alustava jakautuminen maakuntien välillä. Tämä antaa myös eduskunnalle alueiden kehittämistä koskevaan päätöksentekoon uusia mahdollisuuksia. Nythän valtion talousarvioesitysten perusteella on lähes mahdotonta arvioida kunkin alueen saamaa rahoitusta.

Lakiehdotuksen mukaan koottujen määrärahojen maakunnallisesta jakamisesta päättäisi valtioneuvoston yleisistunto. Tarkoituksena on, että eri hallinnonaloja koskevat päätökset tehtäisiin mahdollisimman samanaikaisesti. Tämä lisäisi merkittävästi määrärahojen alueellisen kohdentamisen läpinäkyvyyttä, kun päätöksenteko nykyisin tapahtuu useissa paikoissa hajautetusti ja usein eriaikaisesti. Samalla mahdollisuudet harjoittaa koordinoitua alueiden kehittämistä paranevat ja poliittinen vastuu alueiden kehittämisestä terävöityy.

Valtioneuvostolle esityksen mukaan jäisi mahdollisuus jättää määrärahojen yksityiskohtainen kohdentaminen hallinnonalan sisällä maakunnan liitolle. Tämän mahdollisuuden käyttäminen riippuu aina olosuhteista, tarkoituksista ja poliittisesta tahdosta, pakkoa siihen ei synny. Osaltaan tavoite maakuntien vaikutusvallan kasvattamisesta jää tältä osin tulevalla politiikalla toteutettavaksi.

Ehdotettu maakunnan valtionrahoitusesitys on käytännössä terävöitetty maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma. Keskeinen muutos on, että ministeriöt velvoitettaisiin neuvottelemaan maakuntien kanssa ennen niiden oman talousarvioehdotuksen jättämistä. Määrärahojen kokoaminen talousarviossa ministeriöittäin liittyy oleellisesti neuvotteluvelvoitteisiin. Kokoamisen ja neuvottelumenettelyn tarkoituksena on lisätä maakunnan suunnittelun todellista vaikuttavuutta. Edelleenkään maakuntien ehdotuksista ei ole tulossa ministeriöitä sitovia.

Maakuntien liitoille ehdotetaan kahta toimivallan lisäystä. Ne päättäisivät yksin maakunnan valtionrahoitusesityksestä ja voisivat kohdentaa valtioneuvoston yleisistunnon vapaaksi jättämän määrärahan. Ehdotettu muutos edellyttää lain muutoksen lisäksi ennen kaikkea todellisen toiminnan ja asenteiden muuttumista, jotta alueiden kehittämisen päätöksenteon painopiste todella siirtyisi alueille keskushallinnon sijasta.

Lakiehdotuksen lisäksi keskushallintoon ollaan perustamassa asetuksella alueiden kehittämisen yhteistyöryhmää. Sen tarkoituksena on lisätä keskushallinnon ja erityisesti ministeriöiden yhteistyötä alueiden kehittämisessä. Tavoitteena on päästä yhdensuuntaisiin toimenpiteisiin, jotka vahvistavat ja tukevat alueiden omia vahvuuksia. Tuleva rakennerahastovarojen hallinnointimalli liittyy kansalliseen aluekehitysvarojen hallinnointiin. Tarkoituksena on, että menettelyt olisivat toisiaan tukevat ja mahdollisimman samankaltaiset. Esitysten yhtäaikainen antaminen ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska tämän esityksen toteuttaminen talousarviossa vaatii riittävästi aikaa. Ehdotetun järjestelmän täytäntöönpano vuoden 2007 alusta edellyttää, että jo tammikuussa 2006 aletaan valmistautua uudenlaiseen budjetointiin ja neuvottelumenettelyyn. Todettakoon myös, että aluekeskusten kehittämistä jatketaan vuonna 2007 alkavalla ohjelmakaudella alueiden kehittämislain peruslinjan mukaisella aluekeskusohjelmalla ja huippuosaamisen hyödyntämiseen perustuvaa osaamiskeskusohjelmaa jatketaan vuosina 2007—2013.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena aluehallinnon vahvistamisessa tarvitaan lainsäädännön kehittämisen lisäksi ennen kaikkea asenteiden ja toimintatapojen muutosta. Hallituksen tavoitteena on maakunnista lähtevä avoin ja läpinäkyvä, neuvotteleva alueiden kehittämisen päätöksenteko- ja rahoitusjärjestelmä. Sen tulisi myös onnistua karsimaan ristiriitaisuuksia ja päällekkäisyyksiä. Näiden tavoitteiden toteutuminen riippuu viime kädessä ihmisistä, instituutioista ja harjoitettavasta politiikasta. Lainsäädäntö luo vain puitteet tässä onnistumiselle.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Kuten ministeri Manninen totesi, hallituksen esitys liittyy hallitusohjelman toteuttamiseen. Se osaltaan vahvistaa jossain määrin maakuntien päätösvaltaa ja näin ollen toteuttaa sitä eduskunnankin aluepoliittisen selonteon yhteydessä edellyttämää linjausta. Aluekehittämisen rahoituksen läpinäkyvyys tämän ehdotuksen myötä jossain määrin myös paranee. Ohjelmaperusteisen aluepolitiikan toteutuksen edellytyksiä vahvistetaan. Tämä on askel oikeaan suuntaan.

Yhteiskunnallisista vaikutuksista: Alueiden kehittämisen hallintoon ja voimavaroihin lähinnä puututaan, kuten ministerikin totesi. Olennainen merkitys tässäkin esityksessä on sillä, miten se pannaan toimeen, miten poliittinen tahto sekä keskushallinnon että myös maakuntien tasolla saadaan kehittämisen tueksi. Tavoitteenahan tulee olla, että aluetalouksia voitaisiin vahvistaa, työllisyyttä parantaa, väestökehitys säilyttää nykyistä tasapainoisempana, alueittain tukea ja edistää elinkeinotoimintojen monipuolistumista, varmentaa, että osaamista on riittävästi kaikilla tasoilla alueilla, ja että tätä kautta hyvinvoinnin edellytykset myös turvataan. Myös liikenneyhteydet ovat aluekehittämisen kannalta aivan keskeinen kysymys samoin kuin muu palveluverkko, että niitä kyetään vahvistamaan.

Keskushallintoon esitettävä alueiden kehittämisen yhteistyöryhmä on varmaan ihan paikallaan, ja toivon mukaan se osaltaan tätä yhteishenkeä ja yhteistä tahtoa toimeenpanon osalta kykenee vahvistamaan.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä esillä oleva lakiesitys on varmasti perusteltu, joskin tässä pistää silmään se, että sekä maakuntien liittojen että ministeriöidenkin arviot ovat olleet hyvin varovaisia: todetaan, että tämä on oikean suuntainen mutta riittämätön esityksenä. Ymmärrän ja tunnistan ne monet ristiriidat, joita on jo ministeriöiden sisällä tämän aluekehityksen näkökulmasta, ja sen, mitä tämä sitten heijastelee koko tähän aluekehitystyöhön.

Mutta, arvoisa puhemies, erityisesti haluaisin tässä puheenvuorossani kannustaa alueministeriä nimenomaan nyt tämän uuden välineen, alueiden kehittämisen yhteistyöryhmän, avulla hahmottamaan ja jäsentämään niitä tulevan vaiheen toimenpiteitä, joilla saadaan aluekehitysvastuuta terävöitettyä, minkä keskeisenä osana tulee käsitellä myös palvelurakenneuudistusta, että ei käy vain niin, että me henkisesti suuntaamme voimavarat näiden palveluiden uudistamiseen ja kuntien ja alueiden kehittämistyö nimenomaan elinkeinotoiminnan ja yrittäjyyden näkökulmasta jää liian vähälle huomiolle. Tähän meidän pitää löytää enemmän dynaamisuutta, joustavuutta ja tavallaan purkaa niitä hallinnon viiveitä, jotka tällä hetkellä vaikeuttavat kehittämistyötä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi tästä yhteistyöryhmästä, mikä on tässä asetuksessa. Se on tietysti hyvin ministeriövetoinen, sisäministeriövetoinen, ja ministeriösisältöinen. Yleensä alueellisessa yhteistyössä on ollut myös muita toimijoita mukana. Ehkä olisikin tärkeätä, että pystyttäisiin linkittämään myöskin valtiollinen toiminta ja keskushallinnon näkökulma paikallisuuteen voimakkaammin: kansalaisjärjestöihin, ympäristöjärjestöihin, ammattiyhdistysliikkeeseen, elinkeinoelämään, yrittäjiin jne.

Mutta, puhemies, kun paljon yhteiskuntaa heilutti ministeri Mannisen ja projektipäällikkö Jukka Peltomäen aloite aluekuntatulevaisuudesta ja aluekuntien perustamisesta, niin kysyisin: Miten teidän näkökulmastanne, ministeri Manninen, tällaiset kunnat — noin 100 000 asukasta tai 200 000 asukasta — ja maakunnat sitten keskenään suhtautuisivat, eli missä suhteessa tämä kuntarakenne on maakuntiin? Ehkä tämä olisi aika tärkeä asia, koska nyt uutta lainsäädäntöä säädetään, joka liittyy maakuntien toimintaan.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä on todella askel oikeaan suuntaan, siihen että voimavaroja alueilla keskitetään ja koordinoidaan. Tällä hetkellähän meillä on aikamoinen ongelma yhteiskunnassa se, että on paljon eri toimijoita; nämä toimivat hyvin, mutta saamme varmasti resursseja aivan eri tavalla silloin, kun nämä toimivat aidosti yhdessä. Tämä signaali, joka tätä kautta tulee, toivottavasti todella terävöittää sitä maakuntatahtoa, mikä tällä hetkelläkin useissa maakunnissa on varsin voimakas, ja myös sitä, että alueiden strategiat tulevat yhteensovitettua sekä budjetoinnin että valtionhallinnon kanssa ehkä nykyistä paremmin. Sillä tavalla myös maakuntien ääni ehkä kuuluu entistä paremmin myös täällä valtionhallinnon päässä. Eli tämä yhteistyö molempiin suuntiin on varmasti se voimavara, jota me tarvitsemme, että alueet luovat uutta työllisyyttä ja elinmahdollisuuksia sekä myös tasapainoista kehitystä eri puolilla maata.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen kysymykseen toteaisin, että tietenkin on vähän turhaa ja ennenaikaista spekuloida mistään malleista, koska missään ei ole käsitelty eikä lyöty lukkoon raameja. Mutta siinä raakileideassa, joka oli, lähtökohtahan oli, että jos tällainen laaja-alainen aluekunta muodostetaan, niin maakuntien liitot liitetään siihen elikkä aluekehitysvastuu tulisi silloin tälle kunnalle.

Esa Lahtela /sd:

Herra puhemies! Kun luin tätä esitystä, niin en ihan vielä hahmottanut tarkkaan, mitä lisäarvoa tässä tulisi, mutta se tietysti on selvä, kun maakuntien liitoille annetaan lisää valtaa, että ne parhaiten tietävät tässä, mikä siellä maakunnassa on ajankohtaista ja mitä pitää tehdä. Tietysti, kun nämä neuvottelumenettelyt ja tämä yhteistyöryhmä tulevat, sen uskoisi kyllä jotain antavan. Mutta tärkeintähän tässä kuitenkin on saada lisää rahaa noille alueille siinä mielessä, jotta siellä on käytössä enemmän euroja, koska vaikka kuinka tätä hallintoa pyöritetään ja neuvotellaan, niin jos ei saada lisää mania sinne, niin ei siellä tapahdukaan oikein mitään. Sen takia tämä vaatii tietysti vähän aikaa sulattelua, ennen kuin hahmottaa, mitä kaikkea uutta tämä voisi antaa, mutta se on hyvä suunta kuitenkin tässä, että alueen päätösvaltaa ikään kuin vähän vahvistetaan.

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Maakuntaliitoilla on minusta oma arvonsa nimenomaan pienten, pirstaloituneiden kuntien yhteistyöelimenäkin, ja se voi tuoda sitä näkemystä myös edunvalvonnan kautta eteenpäin valtioon päin. Jo tällä hetkellä niillä on ollut tehtävänä ja mahdollisuutena toimia myös aluekehitysviranomaisena, mutta tuntuu, että joskus on unohtunut valtionhallinnon päässä näiden liittojen kuuleminen, esimerkiksi silloin kun valtion omia alueellisia toimintoja ollaan uudelleen järjestämässä tai uudistettu. Joskus näitä — tiedän omalta alueeltani, Pohjanmaan liiton alueelta, jo ennen omaa puheenjohtajuuskauttani — tietoja on sitten väkisten ikään kuin syötetty, ja aina ei ihan voida sanoa, että tieto olisi vaikuttanut tai perille mennyt. Mutta toivottavasti tästä tiiviimmästä paketista ja ohjeistuksesta nimenomaan aluekehitysviranomaisena toimimisessa, samalla kun käydään talousneuvotteluja, olisi myös se etu, että näiden liittojen kuuleminen ei unohdu silloin, kun valtio tekee toimia, jotka vaikuttavat maakunnallisestikin ja alueellisesti, että se tieto on siellä myös sitten tulevaisuuden suunnittelussa käytössä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusanen kysyi ja ministeri Manninen vastasi vähän pyöreästi, mutta kysyn edelleen: Onko tämä laki nyt ensimmäinen askel tähän alue- ja palvelurakenneuudistukseen, jonka ryhmänvetäjänä te olette? Kysyn sitä ja kannatan tätä esitystä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kainuun hallintokokeilussa maakunnan kehittämisrahaan on koottu eri ministeriöiden eri momenteista rahat yhdeksi Kainuun kehittämisrahaksi, ja minun mielestäni tähän suuntaan pitäisi edetä muissakin maakunnissa. Alueiden kehittämisen kannaltahan se olisi tärkeää. Nimenomaan siellä omassa maakunnassa parhaiten tiedetään se, mitä siellä on järkevää tehdä. Ja ennen kaikkea näille muille rahoille, jotka nyt tällä hetkellä eivät ole maakunnan päätettävissä, tulisi demokraattisempi valvonta kuin tähän saakka on ollut te-keskusten sisällä.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Vastaan näihin muutamiin kysymyksiin. Ed. Kumpula totesi, että toivottavasti kuuleminen ei unohdu. Tämä lakihan takaa sen, että on järjestettävä neuvottelutilaisuus, todennäköisesti suuralueittain, näiden maakuntien kanssa. Tällä pyritään nimenomaan siihen, että maakuntien toteuttamissuunnitelman vaikuttavuus valtion talousarvioon vahvistuisi.

Ed. Esa Lahtela kysyi, mitä lisäarvoa tämä antaa. Tämä nimenomaan antaa sitä lisäarvoa, että on velvollisuus kuulla maakuntien liittoja ja että — vaikkei niiden vaikutusvalta nyt rahaa lisää, koska se raha on aika pitkälle säädeltyä muuten — niiden hankkeiden tärkeysjärjestykseen vaikuttaisi, mitä maakunnissa tehdään.

Ed. Asko-Seljavaara kysyi, onko tämä osa tätä alue- ja kuntarakennetta. Tämä ei kyllä liity siihen millään tavalla, koska tämähän on annettu jo kesällä ennen kuin näitä kaavailuja on tehty. Mutta ei tämä millään tavalla huononna sen toteuttamismahdollisuuksia, vaikka näinkin tehdään.

Kommentoisin ed. Huotarin puheenvuoron osalta, kun hän kertoi aivan oikein, miten Kainuussa on, että tämä eroaa Kainuusta sillä tavalla, että vaikka tässä ministeriöittäin kootaan näitä määrärahoja, niin kuitenkin valtioneuvosto päättää niiden määrärahojen käytöstä. Kainuun kokeilussahan on erillisvapaus siinä, että Kainuulle annetaan könttä rahaa ja Kainuun maakunta päättää, miten se ne rahat käyttää. Tosiasiassa tietenkin lainsäädäntö ja muu sitovat aika paljon, niin että eihän siellä hirveästi muutoksia voida tehdä. Mutta näissä on sillä tavalla selkeä ero, että sellaiseen kokeiluun ja järjestelmään, mikä Kainuussa on, tämä ei johda näiden määrärahojen käytön osalta. Ainoastaan sinne voidaan jättää, jos valtioneuvosto ja ministeriöt haluavat, tietty osa, jonka maakunta voi sitten käyttää. Mutta käytäntö näyttää, minkä verran me tätä käytäntöä tulemme soveltamaan. Toivottavasti mahdollisimman paljon.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Asia on juuri näin kuin ministeri Manninen kertoi. Mutta eiköhän olisi jo aika miettiä myöskin hallinnon uudistusta täällä ministeriön päässä. Ministeriön virkamiehet aina mielellään tekevät esityksiä, milloin kuntarakennetta ja milloin maakunta- tai läänirakennetta ollaan uudistamassa, mutta hyvin harvoin tulee sellaisia esityksiä, että ministeriön päättämistä rahoista voitaisiin antaa lisää päätösvaltaa maakuntiin. Kainuun hallintokokeilu on tässä suhteessa poikkeus. Ehkä on sitten eduskunnan valiokunnan tehtävä miettiä tätä, miten ponsilla ohjataan tätä hallinnon uudistusta ja vallansiirtoa täältä ministeriön päästä maakunnille päin.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Tämä hallituksen esityshän on tulossa mietintöä varten hallintovaliokuntaan. Meillä on menossa myös hallintoselonteon käsittely parhaillaan, ja siinä asiantuntijakuulemisen yhteydessä on ed. Huotarin esille nostama kysymys keskushallinnon ratkaisuista tullut esille. Me kaikki tiedämme, että ministeriöiden ja hallinnonalojen välillä on enemmän tai vähemmän kitkaa ja se tietysti heijastuu tavalla tai toisella maakuntien tasolle, se heijastuu työvoima- ja elinkeinokeskuksiin, mikä on tullut esille myös aiemmissa yhteyksissä, muun muassa alueselonteon käsittelyn yhteydessä. Kyllä tarvitaan ja tarvittaisiin myös keskushallinnon osalta uudistuksia. Ja kyllä tässä salissa on aika laajalti henki ollut se, että alueiden kehittämisessä omaa otetta ja päätösvaltaa pitää maakuntatasolla kyetä vahvistamaan.