2) Hallituksen esitys laiksi alueiden kehittämislain
muuttamisesta
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Alueiden kehittämisen toimintaympäristö on
viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana muuttunut lähes
täysin. Tähän ovat vaikuttaneet ennen
muuta talouden globalisaatio ja jäsenyytemme Euroopan unionissa.
EU-jäsenyyteen liittyen aluepolitiikkamme uudistettiin
ohjelmapainotteiseksi 1990-luvun alussa. Samalla alueiden merkitystä on
eurooppalaisten aluehallintoperiaatteiden mukaisesti pyritty vahvistamaan.
Silti olemme — ja olemme vielä nyt käsittelyssä olevan hallituksen
esityksen toteuduttuakin — aluehallinnossa kaukana Euroopan
ytimestä.
Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa
aluepolitiikan ja aluehallinnon kehittämistä linjataan
muun muassa siten, että alueiden kehittämisen
kannalta merkittäviä voimavaroja kootaan yhteen
ja alueellistetaan. Samalla maakuntien liittojen roolia aluekehityslain
mukaisina aluekehitysviranomaisina kehitetään vahvistamalla
niiden asemaa maakuntien kehittämiseen tarkoitettujen voimavarojen
suuntaamisessa. Tätä samaa edellytti yksimielisesti
myös eduskunta käsitellessään
viime vuoden lopulla aluepoliittista selontekoa.
Hallitusohjelman toteuttamista varten sisäasiainministeriö asetti
keväällä 2003 aluehallinnon vahvistamishankkeen
ja siihen selvitysmieheksi rehtori Esko Riepulan. Hänen
tekemiensä, hallitusohjelman puitteissa varsin pitkälle
menneiden, ehdotusten jälkeen nyt käsittelyssä oleva hallituksen
esitys on valmisteltu yhteistyössä asianomaisten
ministeriöiden ja muiden tahojen kanssa. Kysymyshän
tämänkaltaisessa asiassa on aina kompromissista,
joka mahdollisuuksien mukaan tyydyttää ristikkäisiinkin
suuntiin meneviä näkemyksiä. Aluehallinnon
vahvistamisessa on kysymys myös vallanjaosta, mikä tekee
muutosten toteuttamisen luonnollisesti aina vaikeaksi.
Kaiken kaikkiaan nyt käsillä oleva esitys
luo edellytykset hallitusohjelman tavoitteiden toteutumiselle. Maakuntien
päätösvalta vahvistuu, yhteistyö alue-
ja keskushallinnon kanssa tehostuu, ja aluepoliittisen rahoituksen
selkeys paranee. Ehdotuksen ydin on alueiden kehittämislakiin
lisättäväksi ehdotettu uusi pykälä,
10 a §. Sen mukainen alueiden kehittämiseen vaikuttavien
keskeisten alueellisten määrärahaehdotusten
kokoaminen hallinnonaloittain tekee mahdolliseksi uudenlaisen prosessin
maakuntien ja keskushallinnon välillä. Ilman voimavarojen
kokoamista on vaikea luoda neuvotteluja varten kokonaiskäsitystä tai
kunnollista asialistaa.
Aluekehittämistarkoituksiin valtion talousarviossa
olevien määrärahojen kokoaminen lisää myös
aluekehittämisen rahoituksen läpinäkyvyyttä ja
helpottaa päätöksentekijöiden
työtä. Tarkoituksena on, että etukäteen
tiedetään melko tarkoin määrärahojen
aluekehittämiseen käytettävät
osuudet ja jopa alustava jakautuminen maakuntien välillä.
Tämä antaa myös eduskunnalle alueiden
kehittämistä koskevaan päätöksentekoon
uusia mahdollisuuksia. Nythän valtion talousarvioesitysten
perusteella on lähes mahdotonta arvioida kunkin alueen
saamaa rahoitusta.
Lakiehdotuksen mukaan koottujen määrärahojen
maakunnallisesta jakamisesta päättäisi
valtioneuvoston yleisistunto. Tarkoituksena on, että eri
hallinnonaloja koskevat päätökset tehtäisiin mahdollisimman
samanaikaisesti. Tämä lisäisi merkittävästi
määrärahojen alueellisen kohdentamisen
läpinäkyvyyttä, kun päätöksenteko
nykyisin tapahtuu useissa paikoissa hajautetusti ja usein eriaikaisesti.
Samalla mahdollisuudet harjoittaa koordinoitua alueiden kehittämistä paranevat
ja poliittinen vastuu alueiden kehittämisestä terävöityy.
Valtioneuvostolle esityksen mukaan jäisi mahdollisuus
jättää määrärahojen
yksityiskohtainen kohdentaminen hallinnonalan sisällä maakunnan
liitolle. Tämän mahdollisuuden käyttäminen
riippuu aina olosuhteista, tarkoituksista ja poliittisesta tahdosta,
pakkoa siihen ei synny. Osaltaan tavoite maakuntien vaikutusvallan
kasvattamisesta jää tältä osin
tulevalla politiikalla toteutettavaksi.
Ehdotettu maakunnan valtionrahoitusesitys on käytännössä terävöitetty
maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma. Keskeinen muutos on, että ministeriöt
velvoitettaisiin neuvottelemaan maakuntien kanssa ennen niiden oman
talousarvioehdotuksen jättämistä. Määrärahojen
kokoaminen talousarviossa ministeriöittäin liittyy
oleellisesti neuvotteluvelvoitteisiin. Kokoamisen ja neuvottelumenettelyn
tarkoituksena on lisätä maakunnan suunnittelun
todellista vaikuttavuutta. Edelleenkään maakuntien
ehdotuksista ei ole tulossa ministeriöitä sitovia.
Maakuntien liitoille ehdotetaan kahta toimivallan lisäystä.
Ne päättäisivät yksin maakunnan valtionrahoitusesityksestä ja
voisivat kohdentaa valtioneuvoston yleisistunnon vapaaksi jättämän määrärahan.
Ehdotettu muutos edellyttää lain muutoksen lisäksi
ennen kaikkea todellisen toiminnan ja asenteiden muuttumista, jotta
alueiden kehittämisen päätöksenteon
painopiste todella siirtyisi alueille keskushallinnon sijasta.
Lakiehdotuksen lisäksi keskushallintoon ollaan perustamassa
asetuksella alueiden kehittämisen yhteistyöryhmää.
Sen tarkoituksena on lisätä keskushallinnon ja
erityisesti ministeriöiden yhteistyötä alueiden
kehittämisessä. Tavoitteena on päästä yhdensuuntaisiin
toimenpiteisiin, jotka vahvistavat ja tukevat alueiden omia vahvuuksia.
Tuleva rakennerahastovarojen hallinnointimalli liittyy kansalliseen
aluekehitysvarojen hallinnointiin. Tarkoituksena on, että menettelyt
olisivat toisiaan tukevat ja mahdollisimman samankaltaiset. Esitysten
yhtäaikainen antaminen ei kuitenkaan ollut mahdollista,
koska tämän esityksen toteuttaminen talousarviossa
vaatii riittävästi aikaa. Ehdotetun järjestelmän
täytäntöönpano vuoden 2007 alusta
edellyttää, että jo tammikuussa 2006
aletaan valmistautua uudenlaiseen budjetointiin ja neuvottelumenettelyyn. Todettakoon
myös, että aluekeskusten kehittämistä jatketaan
vuonna 2007 alkavalla ohjelmakaudella alueiden kehittämislain
peruslinjan mukaisella aluekeskusohjelmalla ja huippuosaamisen hyödyntämiseen
perustuvaa osaamiskeskusohjelmaa jatketaan vuosina 2007—2013.
Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena aluehallinnon vahvistamisessa
tarvitaan lainsäädännön kehittämisen
lisäksi ennen kaikkea asenteiden ja toimintatapojen muutosta.
Hallituksen tavoitteena on maakunnista lähtevä avoin
ja läpinäkyvä, neuvotteleva alueiden
kehittämisen päätöksenteko-
ja rahoitusjärjestelmä. Sen tulisi myös
onnistua karsimaan ristiriitaisuuksia ja päällekkäisyyksiä.
Näiden tavoitteiden toteutuminen riippuu viime kädessä ihmisistä,
instituutioista ja harjoitettavasta politiikasta. Lainsäädäntö luo vain
puitteet tässä onnistumiselle.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Kuten ministeri Manninen totesi, hallituksen
esitys liittyy hallitusohjelman toteuttamiseen. Se osaltaan vahvistaa
jossain määrin maakuntien päätösvaltaa
ja näin ollen toteuttaa sitä eduskunnankin aluepoliittisen
selonteon yhteydessä edellyttämää linjausta.
Aluekehittämisen rahoituksen läpinäkyvyys
tämän ehdotuksen myötä jossain määrin
myös paranee. Ohjelmaperusteisen aluepolitiikan toteutuksen
edellytyksiä vahvistetaan. Tämä on askel
oikeaan suuntaan.
Yhteiskunnallisista vaikutuksista: Alueiden kehittämisen
hallintoon ja voimavaroihin lähinnä puututaan,
kuten ministerikin totesi. Olennainen merkitys tässäkin
esityksessä on sillä, miten se pannaan toimeen,
miten poliittinen tahto sekä keskushallinnon että myös
maakuntien tasolla saadaan kehittämisen tueksi. Tavoitteenahan
tulee olla, että aluetalouksia voitaisiin vahvistaa, työllisyyttä parantaa,
väestökehitys säilyttää nykyistä tasapainoisempana,
alueittain tukea ja edistää elinkeinotoimintojen
monipuolistumista, varmentaa, että osaamista on riittävästi
kaikilla tasoilla alueilla, ja että tätä kautta
hyvinvoinnin edellytykset myös turvataan. Myös
liikenneyhteydet ovat aluekehittämisen kannalta aivan keskeinen
kysymys samoin kuin muu palveluverkko, että niitä kyetään
vahvistamaan.
Keskushallintoon esitettävä alueiden kehittämisen
yhteistyöryhmä on varmaan ihan paikallaan, ja
toivon mukaan se osaltaan tätä yhteishenkeä ja
yhteistä tahtoa toimeenpanon osalta kykenee vahvistamaan.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä esillä oleva
lakiesitys on varmasti perusteltu, joskin tässä pistää silmään
se, että sekä maakuntien liittojen että ministeriöidenkin
arviot ovat olleet hyvin varovaisia: todetaan, että tämä on
oikean suuntainen mutta riittämätön esityksenä.
Ymmärrän ja tunnistan ne monet ristiriidat, joita
on jo ministeriöiden sisällä tämän
aluekehityksen näkökulmasta, ja sen, mitä tämä sitten heijastelee
koko tähän aluekehitystyöhön.
Mutta, arvoisa puhemies, erityisesti haluaisin tässä puheenvuorossani
kannustaa alueministeriä nimenomaan nyt tämän
uuden välineen, alueiden kehittämisen yhteistyöryhmän,
avulla hahmottamaan ja jäsentämään
niitä tulevan vaiheen toimenpiteitä, joilla saadaan
aluekehitysvastuuta terävöitettyä, minkä keskeisenä osana
tulee käsitellä myös palvelurakenneuudistusta,
että ei käy vain niin, että me henkisesti
suuntaamme voimavarat näiden palveluiden uudistamiseen
ja kuntien ja alueiden kehittämistyö nimenomaan
elinkeinotoiminnan ja yrittäjyyden näkökulmasta
jää liian vähälle huomiolle.
Tähän meidän pitää löytää enemmän
dynaamisuutta, joustavuutta ja tavallaan purkaa niitä hallinnon
viiveitä, jotka tällä hetkellä vaikeuttavat
kehittämistyötä.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ensiksi tästä yhteistyöryhmästä,
mikä on tässä asetuksessa. Se on tietysti
hyvin ministeriövetoinen, sisäministeriövetoinen,
ja ministeriösisältöinen. Yleensä alueellisessa
yhteistyössä on ollut myös muita toimijoita
mukana. Ehkä olisikin tärkeätä,
että pystyttäisiin linkittämään
myöskin valtiollinen toiminta ja keskushallinnon näkökulma
paikallisuuteen voimakkaammin: kansalaisjärjestöihin,
ympäristöjärjestöihin, ammattiyhdistysliikkeeseen,
elinkeinoelämään, yrittäjiin jne.
Mutta, puhemies, kun paljon yhteiskuntaa heilutti ministeri
Mannisen ja projektipäällikkö Jukka Peltomäen
aloite aluekuntatulevaisuudesta ja aluekuntien perustamisesta, niin
kysyisin: Miten teidän näkökulmastanne,
ministeri Manninen, tällaiset kunnat — noin 100 000
asukasta tai 200 000 asukasta — ja maakunnat sitten
keskenään suhtautuisivat, eli missä suhteessa
tämä kuntarakenne on maakuntiin? Ehkä tämä olisi aika
tärkeä asia, koska nyt uutta lainsäädäntöä säädetään,
joka liittyy maakuntien toimintaan.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk:
Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä on
todella askel oikeaan suuntaan, siihen että voimavaroja
alueilla keskitetään ja koordinoidaan. Tällä hetkellähän
meillä on aikamoinen ongelma yhteiskunnassa se, että on
paljon eri toimijoita; nämä toimivat hyvin, mutta
saamme varmasti resursseja aivan eri tavalla silloin, kun nämä toimivat
aidosti yhdessä. Tämä signaali, joka
tätä kautta tulee, toivottavasti todella terävöittää sitä maakuntatahtoa,
mikä tällä hetkelläkin useissa
maakunnissa on varsin voimakas, ja myös sitä,
että alueiden strategiat tulevat yhteensovitettua sekä budjetoinnin
että valtionhallinnon kanssa ehkä nykyistä paremmin.
Sillä tavalla myös maakuntien ääni
ehkä kuuluu entistä paremmin myös täällä valtionhallinnon
päässä. Eli tämä yhteistyö molempiin suuntiin
on varmasti se voimavara, jota me tarvitsemme, että alueet
luovat uutta työllisyyttä ja elinmahdollisuuksia
sekä myös tasapainoista kehitystä eri
puolilla maata.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen kysymykseen toteaisin, että tietenkin
on vähän turhaa ja ennenaikaista spekuloida mistään
malleista, koska missään ei ole käsitelty
eikä lyöty lukkoon raameja. Mutta siinä raakileideassa,
joka oli, lähtökohtahan oli, että jos
tällainen laaja-alainen aluekunta muodostetaan, niin maakuntien
liitot liitetään siihen elikkä aluekehitysvastuu
tulisi silloin tälle kunnalle.
Esa Lahtela /sd:
Herra puhemies! Kun luin tätä esitystä,
niin en ihan vielä hahmottanut tarkkaan, mitä lisäarvoa
tässä tulisi, mutta se tietysti on selvä,
kun maakuntien liitoille annetaan lisää valtaa,
että ne parhaiten tietävät tässä,
mikä siellä maakunnassa on ajankohtaista ja mitä pitää tehdä.
Tietysti, kun nämä neuvottelumenettelyt ja tämä yhteistyöryhmä tulevat,
sen uskoisi kyllä jotain antavan. Mutta tärkeintähän
tässä kuitenkin on saada lisää rahaa
noille alueille siinä mielessä, jotta siellä on
käytössä enemmän euroja, koska
vaikka kuinka tätä hallintoa pyöritetään
ja neuvotellaan, niin jos ei saada lisää mania
sinne, niin ei siellä tapahdukaan oikein mitään.
Sen takia tämä vaatii tietysti vähän
aikaa sulattelua, ennen kuin hahmottaa, mitä kaikkea uutta
tämä voisi antaa, mutta se on hyvä suunta
kuitenkin tässä, että alueen päätösvaltaa
ikään kuin vähän vahvistetaan.
Miapetra Kumpula /sd:
Arvoisa puhemies! Maakuntaliitoilla on minusta oma arvonsa
nimenomaan pienten, pirstaloituneiden kuntien yhteistyöelimenäkin,
ja se voi tuoda sitä näkemystä myös
edunvalvonnan kautta eteenpäin valtioon päin.
Jo tällä hetkellä niillä on
ollut tehtävänä ja mahdollisuutena toimia
myös aluekehitysviranomaisena, mutta tuntuu, että joskus
on unohtunut valtionhallinnon päässä näiden
liittojen kuuleminen, esimerkiksi silloin kun valtion omia alueellisia
toimintoja ollaan uudelleen järjestämässä tai
uudistettu. Joskus näitä — tiedän
omalta alueeltani, Pohjanmaan liiton alueelta, jo ennen omaa puheenjohtajuuskauttani
— tietoja
on sitten väkisten ikään kuin syötetty,
ja aina ei ihan voida sanoa, että tieto olisi vaikuttanut
tai perille mennyt. Mutta toivottavasti tästä tiiviimmästä paketista
ja ohjeistuksesta nimenomaan aluekehitysviranomaisena toimimisessa,
samalla kun käydään talousneuvotteluja,
olisi myös se etu, että näiden liittojen
kuuleminen ei unohdu silloin, kun valtio tekee toimia, jotka vaikuttavat maakunnallisestikin
ja alueellisesti, että se tieto on siellä myös
sitten tulevaisuuden suunnittelussa käytössä.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusanen kysyi ja ministeri Manninen
vastasi vähän pyöreästi, mutta
kysyn edelleen: Onko tämä laki nyt ensimmäinen
askel tähän alue- ja palvelurakenneuudistukseen,
jonka ryhmänvetäjänä te olette?
Kysyn sitä ja kannatan tätä esitystä.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Kainuun hallintokokeilussa maakunnan kehittämisrahaan
on koottu eri ministeriöiden eri momenteista rahat yhdeksi
Kainuun kehittämisrahaksi, ja minun mielestäni
tähän suuntaan pitäisi edetä muissakin
maakunnissa. Alueiden kehittämisen kannaltahan se olisi
tärkeää. Nimenomaan siellä omassa
maakunnassa parhaiten tiedetään se, mitä siellä on
järkevää tehdä. Ja ennen kaikkea
näille muille rahoille, jotka nyt tällä hetkellä eivät
ole maakunnan päätettävissä,
tulisi demokraattisempi valvonta kuin tähän saakka
on ollut te-keskusten sisällä.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Vastaan näihin muutamiin kysymyksiin.
Ed. Kumpula totesi, että toivottavasti kuuleminen ei unohdu.
Tämä lakihan takaa sen, että on järjestettävä neuvottelutilaisuus,
todennäköisesti suuralueittain, näiden
maakuntien kanssa. Tällä pyritään
nimenomaan siihen, että maakuntien toteuttamissuunnitelman
vaikuttavuus valtion talousarvioon vahvistuisi.
Ed. Esa Lahtela kysyi, mitä lisäarvoa tämä antaa.
Tämä nimenomaan antaa sitä lisäarvoa,
että on velvollisuus kuulla maakuntien liittoja ja että — vaikkei
niiden vaikutusvalta nyt rahaa lisää, koska se
raha on aika pitkälle säädeltyä muuten — niiden
hankkeiden tärkeysjärjestykseen vaikuttaisi, mitä maakunnissa
tehdään.
Ed. Asko-Seljavaara kysyi, onko tämä osa tätä alue-
ja kuntarakennetta. Tämä ei kyllä liity
siihen millään tavalla, koska tämähän
on annettu jo kesällä ennen kuin näitä kaavailuja
on tehty. Mutta ei tämä millään
tavalla huononna sen toteuttamismahdollisuuksia, vaikka näinkin
tehdään.
Kommentoisin ed. Huotarin puheenvuoron osalta, kun hän
kertoi aivan oikein, miten Kainuussa on, että tämä eroaa
Kainuusta sillä tavalla, että vaikka
tässä ministeriöittäin kootaan näitä määrärahoja,
niin kuitenkin valtioneuvosto päättää niiden
määrärahojen käytöstä.
Kainuun kokeilussahan on erillisvapaus siinä, että Kainuulle
annetaan könttä rahaa ja Kainuun maakunta
päättää, miten se ne rahat käyttää.
Tosiasiassa tietenkin lainsäädäntö ja
muu sitovat aika paljon, niin että eihän siellä hirveästi muutoksia
voida tehdä. Mutta näissä on sillä tavalla
selkeä ero, että sellaiseen kokeiluun ja järjestelmään,
mikä Kainuussa on, tämä ei johda näiden määrärahojen
käytön osalta. Ainoastaan sinne voidaan jättää,
jos valtioneuvosto ja ministeriöt haluavat, tietty
osa, jonka maakunta voi sitten käyttää.
Mutta käytäntö näyttää, minkä verran
me tätä käytäntöä tulemme soveltamaan. Toivottavasti
mahdollisimman paljon.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Asia on juuri näin kuin ministeri
Manninen kertoi. Mutta eiköhän olisi jo aika miettiä myöskin
hallinnon uudistusta täällä ministeriön
päässä. Ministeriön virkamiehet
aina mielellään tekevät esityksiä,
milloin kuntarakennetta ja milloin maakunta- tai läänirakennetta
ollaan uudistamassa, mutta hyvin harvoin tulee sellaisia esityksiä,
että ministeriön päättämistä rahoista
voitaisiin antaa lisää päätösvaltaa
maakuntiin. Kainuun hallintokokeilu on tässä suhteessa
poikkeus. Ehkä on sitten eduskunnan valiokunnan tehtävä miettiä tätä, miten
ponsilla ohjataan tätä hallinnon uudistusta ja
vallansiirtoa täältä ministeriön
päästä maakunnille päin.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Tämä hallituksen esityshän
on tulossa mietintöä varten hallintovaliokuntaan.
Meillä on menossa myös hallintoselonteon käsittely
parhaillaan, ja siinä asiantuntijakuulemisen yhteydessä on
ed. Huotarin esille nostama kysymys keskushallinnon ratkaisuista
tullut esille. Me kaikki tiedämme, että ministeriöiden
ja hallinnonalojen välillä on enemmän
tai vähemmän kitkaa ja se tietysti heijastuu
tavalla tai toisella maakuntien tasolle, se heijastuu työvoima-
ja elinkeinokeskuksiin, mikä on tullut esille myös
aiemmissa yhteyksissä, muun muassa alueselonteon käsittelyn
yhteydessä. Kyllä tarvitaan ja tarvittaisiin myös
keskushallinnon osalta uudistuksia. Ja kyllä tässä salissa
on aika laajalti henki ollut se, että alueiden kehittämisessä omaa
otetta ja päätösvaltaa pitää maakuntatasolla
kyetä vahvistamaan.
Keskustelu päättyy.