Täysistunnon pöytäkirja 84/2005 vp

PTK 84/2005 vp

84. TORSTAINA 8. SYYSKUUTA 2005 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

13) Hallituksen esitys laiksi lääkelain muuttamisesta

 

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitykset 107 ja 108 tältä vuodelta ovat merkittävimmät lääkelainsäädännön muutokset sitten sen, kun Suomi yhtyi EU:hun. Kuitenkin tässä lähetekeskustelussa puutun vain tähän nikotiinikorvaushoitoon, koska esityksen mukaisesti nikotiinikorvaushoitotuotteiden myyntikanavat laajennetaan tupakkaa myyviin vähittäiskauppoihin, kioskeihin ja huoltoasemille. Tarkoituksena on parantaa tupakoinnin lopettamista yrittävien mahdollisuutta päästä tupakasta eroon.

Esityksen mukaan nikotiinivalmisteet ovat turvallisia. Näin ei suinkaan ole asianlaita, sillä nikotiinilla on jopa tappava annos. Se on noin 60 milligrammaa henkilöä kohti. Kun imeskellään tällaista nikotiinipurkkaa, niin pitoisuudet ovat korkeimmillaan 45 minuutin kuluttua pureskelun aloittamisesta. Valmisteiden käyttämisessä on noudatettava varovaisuutta. Infarktin sairastaneita ja mahahaavaisia ihmisiä pitää varoittaa nikotiinipurkasta. Lain perusteluissa on sanottu, että tämmöisiä rajoituksia ei ole, mutta valmistajat kyllä ne ilmoittavat. Nikotiinivalmistetta ei pidä käyttää tupakoinnin yhteydessä. Kuitenkin monet tupakoitsijat käyttävät molempia. Kun yksi savuke sisältää 0,9 milligrammaa nikotiinia, niin purkat ovat 2 milligramman ja 4 milligramman suuruisia eli siis vastaavat neljää viittä tupakkaa. Jos nikotiinivalmisteiden myynti vapautetaan, on vaarana, että nikotiinipurkasta tulee hittituote, joka aiheuttaa nikotiiniriippuvuutta ja väärinkäyttöä.

Suomessa apteekkiverkko on tiheä ja apteekit ovat jopa vuorokauden ympäri auki, joten nikotiinivalmisteiden saatavuudesta ei ole huolta. Lisäksi apteekeissa työskentelee ammattitaitoinen henkilökunta, joka neuvoo nikotiinivalmisteiden oikean käytön suhteen, ja myöskin he neuvovat tupakoinnin lopettamisessa. Lääkelaitos toteaa, että nikotiinivalmisteita ei pidä myydä päivittäistavarakaupoissa eikä kioskeissa, ja siis lääkelaitos ei kannata nikotiinivalmisteiden myymistä vähittäistavarakaupoissa.

Hyvät kansanedustajakollegat, ennen kuin päätätte sen, saako tällaisia nikotiinivalmisteita myydä kioskeissa, ostakaapa tämmöinen kädessäni oleva pakkaus. Tämä maksaa kyllä 10 euroa, mutta tästä tulee aika monelle, en tiedä, kuinka monta tablettia tässä on ... Tässä on 24 tablettia. Koettakaapa, mitä tapahtuu, kun pureskelette tällaista nikotiinipurkkaa. Itse tein tällaisen kokeen. Pureskelin sitä muutaman minuutin — tämä on 4 milligrammaa, siis se on se suurempi annos — ja se aiheutti todella aivan mielettömän vaikeita oireita. Ensin tuli kuristava tunne kurkussa, sitten tuli semmoinen niin kuin hikka, joka meni ohi muutamassa minuutissa, mutta sitten tuli huimaus, joka kesti kaksi tuntia. Eli semmoinen henkilö, joka ei ole tupakoinut ja pureskelee näitä, todella saa erittäin vakavia oireita, ja sen takia on aika todennäköistä, että näitä lääkkeitä tullaan sitten, jos niitä kioskeissa on, taatusti käyttämään tällaisina huumausaineina, siten että etenkin semmoiset, jotka käyttävät sekä alkoholia että lääkkeitä, ostavatkin näitä nikotiinipurkkia. Ehdotan todella, että kokeilette, mikä vaikutus näillä purkilla on.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tässä on todella merkittävä lääkelakipaketti tulossa eduskuntaan esittelyyn. Kyllä minun täytyy sanoa, että tämä ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoro oli ristiriitainen ja hämmästyttävä, varsinkin kun puhuja oli lääkäri. Meillähän on kokemukset monista maista siitä, että nikotiinikorvausvalmisteet on vapautettu päivittäistavarakauppaan eikä siellä ole edustajan maalailemia uhkakuvia toteutunut. Kuvasitte oireet, jotka nikotiinikorvausvalmisteesta tulee sellaiselle, joka ei ole tottunut nikotiiniin. Sehän on se syy, miksi tupakoimattomat eivät niitä ole ryhtyneet muissakaan maissa käyttämään. Ei siitä tule huumetta. Ensinnäkin se on kallista, se on pahan makuista, ja siitä tulee vatsa kipeäksi. Mitään tällaista nikotiinikorvausvalmisteiden muuttumista huumeiksi ei ole yleisesti tapahtunut, ja siinä voimme kyllä luottaa tähän asiantuntijakierrokseen, joka tätä lakiesitystä tehtäessä on käyty läpi.

Haluaisin vain kysyä, minkä takia päivittäistavarakaupasta myyty nikotiini olisi jotenkin erilaista kuin apteekista myyty. Suurin osa apteekista nikotiinikorvausvalmisteita ostava ei saa minkäänlaista henkilökohtaista ohjausta, ja nämä varoitukset ovat tässä nikotiinikorvaushoitopakkauksessa. Meillä on 800 apteekkia, joista saa näitä korvausvalmisteita tällä hetkellä, mutta meillä on 40 000 myyntipistettä, joista saa tupakkaa. Se tupakan riippuvuutta aiheuttava aine on nikotiini, joka ei ole syöpää aiheuttava aine. Tupakan syöpää aiheuttavat ja muita sairauksia aiheuttavat aineet ovat ne muut ainesosat, joita nikotiinikorvausvalmisteissa ei ole. Suomalaisista tupakoitsijoista, joita on runsas miljoona, vasta 10 prosenttia on kokeillut nikotiinikorvausvalmisteita, joten markkinoita jää tämän jälkeenkin vielä apteekkareille, jotka ovat olleet tässä erittäin kovaäänisesti liikkeellä peläten markkinaosuuden menetystä enemmän — sen olen heidän keskustelustaan kyllä havainnut — kuin sitä, että tässä olisi terveysriskistä kysymys.

Tutkimusten mukaan jo pelkkä nikotiinikorvausvalmisteen käyttö tupakoitsijalla nostaa tupakoinnin lopettamisen onnistumisen 1,5—2-kertaiseksi ilman mitään muuta terapiaa. Voimme vain kuvitella, mitä tapahtuu, kun tuon valmisteen saatavuus tulee nyt arkipäiväiseksi. Se on saatavilla tavallisille ihmisille, joilla on apteekkiin pitkäkin matka. On myös helppo sen jälkeen, kun on motivoitu ensin kokeilemaan esimerkiksi terveydenhuollon henkilöstön ohjauksen alla tätä valmistetta, hankkia sitten se jatkovalmiste. Myöskin tämmöinen spontaani kokeilumahdollisuushan tässä lisääntyy. Voi kokeilla, pystyisikö olemaan ilman tupakkaa tuon valmisteen kanssa, ja sitten hakea vielä lisää neuvoja terveydenhuollon henkilöstöltä.

Minusta tässä ovat kansainväliset kokemukset selkeästi osoittaneet, että näin voidaan tehdä. Totean, että tällä ei ennakoida ainakaan sosiaali- ja terveysministeriön näkökulmasta minkään muun itsehoitolääkkeen vapauttamista päivittäistavarakauppaan, ja näemme tämän erittäin tärkeänä kansanterveyteen vaikuttavana asiana.

Maija Rask /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tupakointi on yleisin estettävissä oleva kuolleisuuden aiheuttaja, ja kaikki ne keinot, mitä tupakoinnin vähentämiseksi voidaan käyttää, mielestäni pitää käyttää. Tästä syystä tämä hallituksen esitys nikotiinikorvaushoitoon tarkoitettujen itsehoitovalmisteiden myynnin laajentamiseksi on erittäin hyvä ja erittäin kannatettava. On hyvä, että meillä tulee näitä valmisteita vähittäistavarakauppoihin, missä on tupakkavalmisteitakin tarjolla, kioskeihin ja huoltoasemille. Monesti on tuntunut siltä, että huoltoasemilta ei kohta autotarvikkeita saakaan, että siellä on kaikkea muuta, mutta tätä lisäystä, tätä laajennusta, kyllä suosittelen ja kannatan erittäin lämpimästi. Tämä esitys, jos mikä, on kansanterveyden edistämistä ja hyvin kannatettava.

Valtaosa tupakoitsijoistahan haluaa lopettaa. Joka viides mies on yrittänyt tupakanpolton lopettamista, ja joka neljäs nainen on sitä yrittänyt, mutta tupakanpoltosta on erittäin vaikea päästä eroon. Aivan niin kuin tässä esityksessä todetaan, mikään keino ei oikein välttämättä yksin riitä. Esimerkiksi kun lääkäri kehottaa potilasta, sanoo suoraan, että tupakointi on epäterveellistä, kannattaa lopettaa, niin kuuden kuukauden kuluttua tällaisen kehotuksen jälkeen ehkä 10—13 prosenttia on voinut lopettaa tupakoinnin — sekin on tutkimuksissa todettu, että aika harva lääkäri kuitenkaan sitä tekee, vaikka Käypä hoito -ohjeissa näin on, että pitäisi puhua tupakanpolton lopettamisesta. Sitten kun tähän kehotukseen lisätään ryhmäohjausta ja yksilöohjausta ja nikotiinikorvaushoitoja, niin tupakanpolton lopettaminen on varmempaa.

Minusta tämä saatavuuskysymys on erittäin merkittävä asia, kun tiedetään, että meillä on 800 apteekkia Suomessa. Niistä suurin osa on täällä etelässä. Pohjoisessa esimerkiksi on erittäin pitkät matkat ja tupakkaa kyllä saa bensa-asemilta ja kaupoista mutta ei näitä nikotiinikorvaushoitoja vielä. Onneksi kohta saa. Toisekseen apteekkien ja vaikka nyt huoltoasemien tai kioskien tai kauppojen aukioloajat ovat aivan toisenlaiset. Tämäkin parantaa nikotiinikorvaushoidon onnistumista.

Minä olen yhtä lailla kuin ministeri Mönkäre hämmentynyt ed. Asko-Seljavaaran äskeisestä puheesta, erityisesti juuri sen tähden, että te olette lääkäri. Jos me punnitsemme turvallisuutta — ja todella sitä on ihan syytä punnita — niin kyllä kaikkien selvitysten ja tutkimustenkin mukaan tupakka on vaarallista ja nikotiinikorvaushoito ei ole vaarallista. Niin kuin tässä esityksessäkin todetaan, esimerkiksi raskaana olevan tai imettävän äidin on, jos ei kerta kaikkiaan pysty olemaan tupakoimatta, parempi käyttää nikotiinipurkkaa tai jotakin muuta. Siinä on 4 000 haitallista ainetta, jotka jäävät tulematta ihmisen elimistöön tai ympäristöön, kun purraan purukumia eikä polteta tupakkaa. Kyllähän se on, jos ajatellaan, myös passiivisen tupakoinnin vähentämistä, että käytetään muita aineita kuin tupakkaa.

Minusta tämä on erittäin hyvä ja kannatettava esitys, ja tämä esitys on linjassa sen kanssa, millä tavalla tupakointia vähennetään tässä meidän Suomenmaassamme. Hyvä esitys, ministeri Mönkäre!

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on hallituksen esitys numero 107 lääkelain muuttamisesta, ja kohdistan puheeni kahteen kohtaan. Jälkiosassa puhun nikotiiniasiasta, josta edellä on käyty keskustelua, ja sitä ennen muutama sana lakiehdotuksesta siltä osin, että lääkeyritysten tulisi myydä lääkkeet kaikille apteekeille samalla hinnalla.

Varmasti on hyvin mielenkiintoista, että lainsäädännössä mennään kaupankäynnin ja markkinavoimien alueelle, niin että määrätään, millä lailla joku jollekin saa myydä jotain, että kaikille sitten samaan hintaan. Onko se oikein, vai onko se väärin? Tästä asiasta on varmaan kaksi mielipidettä meillä tässäkin salissa, mutta oli se kumpi vaan, niin me kuulimme täällä ministerin vastauksen jo siltä osin, että se, mikä koskee sairaala-apteekkeja, on jätetty tämän lain ulkopuolelle. Kysyn vaan, minkälaista lainsäädäntöä se sitten on. Sitä minä en ymmärrä. Voi olla, että tietystä näkökulmasta pitäisikin olla samahintaisuus ja näitä pelottavia markkinavoimia nimenomaan syrjiä pois, mutta kyllä silloin sairaala-apteekkien pitäisi olla siinä samassa ryhmässä mukana. Tähän ei ole kukaan sanonut mitään perustelua, miksi ne jätettiin pois. Siinä on harkintaa, joka minusta ei kuulu lainsäädäntöön, se on jotain muuta. En tiedä oikein, mitä se oli.

Yksi pakkohan siellä lainsäädännössä jo on, jota ei ole myöskään sanottu näistä alennuksista. Se on veteraanialennukset, joita varmaan aika yleisesti pidettiin hyvinä tässä salissa. Osa nyt kokee niin, että tässä ei perustuslaillisesti ehkä olla ihan kestävällä pohjalla, ja tätä varmasti joudumme valiokunnassa tarkastelemaan, kaikkinensa. On muun muassa sitten valvontaongelma, miten tätä kaikkea valvotaan, että se käytännössä toimii, kun määrätään tämmöinen näinkin selkeä, ehkä oikeudenmukaiselta tuntuva asia. Minusta se on ongelmallinen.

Toisella lailla ongelmallisia, arvoisa puhemies, ovat minusta nikotiinikorvaushoito ja siihen liittyvät asiat. Täällä kun on ihmetelty kollega Asko-Seljavaaran mielipidettä ja tuettu ministeri Mönkärettä, joka on toinen kollegani, niin minä asetun heidän molempien väliin, en sen takia, että haluaisin nyt tässä jotain kolmatta vaihtoehtoa, vaan aivan rehellisesti alusta pitäen, kun kuulin, että näin on käymässä, olen epäröinyt enkä vieläkään ole oikein varma, kumpi näistä kannoista on oikea, jos tämän asian nimittäin hyvin laajasti käsittelee. Minusta täällä esitettyjen perusteiden mukaan ministeri Mönkäre on aivan oikeassa, että nämä erilaiset nikotiinikorvaushoitovalmisteet pitäisi saada vähittäiskaupan piiriin, mutta taas se tapa, millä ed. Asko-Seljavaara perusteli, on aivan yhtä oikea, mutta niissä on erilaisista näkökulmista kysymys ja takana olevista arvostuksista. Nyt joka tapauksessa, oli tämä vaikutus hyvä tai huono, on aivan totta, että tietyillä pitoisuuksilla korvauspurkat ovat tappava lääke. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Totta kai, jos juo vettä tarpeeksi, sekin on tappavaa. Nämä rajat ovat kaikki häilyviä.

Mutta nyt ensimmäistä kertaa minun ymmärtääkseni Suomen lainsäädännössä lähdetään tielle, jolla vaikuttavia aineita selvästi myydään apteekin ulkopuolella. Se varmaan jossain määrin on viisastakin, koska on aika lailla koulutetusta väestöstä kysymys, ihmiset osaavat kaikki lukea, kirjoittaa ja ymmärtävät asioita. Onhan meillä Euroopassa maita — Espanjassa saa kaikki antibiootitkin suoraan, sen kuin hakee — joissa itsehoitoa on monella tapaa koettu, ja voi aivan hyvin sanoa, että miksi niin ei tehtäisi meillä Suomessakin, että ihmiset tavallaan omavastuisesti hoitaisivat asioitaan. Mikä sen ihanampaa, jos tupakoija pääsee eroon tupakoinnista sen takia, että hän itse hakee lähikaupasta tai kioskista tämän nikotiinivalmisteen, mutta silti en ole ollenkaan varma, kumpi tässä niin sanotusti on se oikea mielipide.

Valiokuntakuuleminen kyllä tältä osin ainakin minun lopullisen mielipiteeni kannalta on tosiaan tärkeä. Se on sen takia, että minusta tämä avaa nyt Suomessa portin myös monille muille valmisteille. Sen jälkeen on helpompi avata kaikkea keskustelua. Ja huom., tässä keskustelussa silloin tehdään niin, että itse asiassa tuetaan vähittäiskaupan toimintaa semmoisen tuotteen myynnillä, joka nyt ei alustavasti sinne ollenkaan kuulu, vaan joka on ollut myytävänä erityispaikoissa, joissa on selkeä vaatimus koulutuksesta myyjien suhteen. Farmaseutit, proviisorit, apteekin muut, teknisetkin, henkilöt osaavat varmasti paremmin neuvoa ja tietävät näistä asioista kuin sen lähimmän kioskin tai vähittäiskaupan myyjä. Neuvontahan siis jää pois. Moni meistä tietysti ajattelee, ettei sitä nytkään saa apteekista, niin kuin täällä joku sanoi, ja kuinka monta kertaa sitä ehkä kysytäänkään, mutta me laskemme tietyllä lailla tasoa, kyllä, kun vaikuttavaa ainetta saa helpommin jostain muualta, vaikka se sinänsä ei olisi vaarallistakaan.

Läpihän tämä laki tietenkin menee, kun se on hallituksen esitys, en minä sitä tässä nyt sillä lailla epäile ollenkaan, mutta kyllä siellä taustalla kaikki nämä terveysriskit ja muut jollain lailla häilyvät. Näistä kansainvälisistä kokemuksista minulla on, arvon puhemies, se käsitys, että ne ovat ehkä vähän lyhytaikaisia. Minä olen aivan lehtitietojen varassa, joissa kerrottiin, että Norjasta ja Tanskasta on sekä plus- että miinuskokemuksia, mutta pienessä määrin. Lohduttavin tieto oli ehkä se, että näiden nikotiinikorvaushoitopurkkien tai muiden vastaavien käyttö ei ollut lisääntynyt siinä väestössä, joka ei tupakoi, muuta kuin ihan muutamissa yksittäisissä tapauksissa, ja jos se tieto jatkossa epidemiologisesti pitää paikkansa, niin silloin esimerkiksi tämä ed. Asko-Seljavaaran esittämä nyt aiheellinen pelko osoittautuu aiheettomaksi. Tässä kentässähän meidän täytyy pyöriä. Sen takia minä olen tässä tapauksessa näiden esimerkkien välissä kompromissina.

Toivoisin, että ed. Tiusanen käyttäisi tästä myöskin puheenvuoron, niin että saataisiin vielä neljäs medisiinarin mielipide, mitä mieltä tässä ollaan. Sekin täytyy muistaa, että onhan ed. Rask terveydenhuollon ammattilainen itse taustaltaan ja nähnyt paljon tähän liittyvää työskentelyä ja tietysti myöskin kollega Ylä-Mononen on terveyskeskuksessa nähnyt tätä harmia. Olisihan se kiva, jos tekin lyhyesti sanoisitte ääninauhalle mielipiteenne, kummalla kannalla te olette vai näettekö myöskin te, että tämä on niin iso ongelma, tai ei ongelma, vaan asia, että vaikka nyt tämä hyväksyttäisiin, niin kyllä tässä erittäin tarkalla tämmöisellä cum grano salis -systeemillä pitää miettiä, ettei tämä hulvahda kaiken maailman asioihin kerralla meillä. Sen tietävät käytännön lääkärit, mitä siitä seuraa, jos ihmiset meillä rupeavat käyttämään esimerkiksi antibiootteja ihan omiin flunssiinsa. Se vaan teettää diagnoosien vaikeutumista ja kaikkea semmoista. Meillä on Suomessa tietty tyyli, ja siinä vapautuminen täytyy tehdä hiljalleen ja asteittain.

Riikka Moilanen-Savolainen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan omalta osaltani nostaa esille muutamia näkökulmia tähän käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen lääkelain muuttamisesta.

Kansalaisten näkökulmasta ja koko yhteiskunnan kannalta turvallisella ja koko maan kattavalla lääkejakelulla on merkittävä terveydenhoidollinen rooli. Suomessa tätä peruspalvelutehtävää ovat hoitaneet asiantuntevat apteekit. Ihmiset käyttävät hyvin luottavaisin mielin apteekkien asiantuntevia palveluja. Lääkehoidon onnistumisen kannalta suomalaiset apteekit hoitavat mielestäni tehtävää kiitettävällä tavalla.

Sosiaali- ja terveysministeriön Lääkepolitiikka 2010 -asiakirjassa todetaan, että kaikkien itsehoitolääkkeiden myynti tapahtuu tulevaisuudessakin apteekeissa, joissa lääkkeiden oikea käyttö voidaan farmaseuttisen henkilöstön asiantuntemuksella varmistaa. Tämä käsittelyssä oleva hallituksen esitys ei täysin vastaa tätä linjausta. Esityksen mukaan nikotiinikorvaushoitoon tarkoitettujen lääkevalmisteiden myynti laajennettaisiin vähittäiskauppoihin, kioskeihin ja huoltoasemille.

Henkilökohtaisesti epäilen niitä perusteluja, joilla nikotiinikorvaushoitoon tarkoitettujen lääkevalmisteiden jakelua pitäisi laajentaa merkittävällä tavalla. Nykyisin tuotteita on saatavissa noin 600 apteekissa, joiden henkilökunta on aktiivisesti mukana tuotteiden myynnissä ja opastuksessa. Kuinka tämä onnistuisi 40 000:lta tupakkatuotteita myyvältä vähittäiskaupalta, joissa jo nyt ilmenee vaikeuksia tupakan myynnin valvonnassa? En halua väheksyä vähittäistavarakauppojen henkilöstön osaamista, mutta tässä tapauksessa puhumme kuitenkin lääkevalmisteiden myynnistä. Esimerkit Tanskasta eivät ole kovin kannustavia. Korvausvalmisteiden vapautuksen jälkeen myynti apteekeissa on pysynyt suunnilleen ennallaan ja vähittäiskaupan myynti on kaksinkertaistunut. Tämän lisäksi tupakan myynti ei ole vähentynyt lainkaan. Uskallan siis epäillä, onko esimerkiksi Tanskassa syntynyt myynnin vapautuksen myötä uusi joukko nikotiinikorvaustuotteista riippuvaisia ihmisiä.

Ollaanko suomalaisessakin lääkepolitiikassa menossa aivan uuteen aikakauteen, jossa kauppapoliittiset näkemykset ajavat kansanterveydellisten näkökohtien ohi? Minua kiinnostaisi myös kurkistaa tulevaisuuteen, onko tämä ensimmäinen askel kohti kokonaan vapautettua lääkemyyntiä. Toivon, että epäilykseni ovat ylimitoitettuja ja turhia.

Arvoisa puhemies! Apteekit toimivat yrityspohjalta ja toteuttavat samalla tärkeää yhteiskunnallista tehtävää terveydenhoidon näkökulmasta. On hyvä muistaa, että apteekkeja koskettavat samat liiketaloudelliset perussäännöt kuin mitä tahansa yritystä. Yrittäjä ottaa sijoitetulla pääomallaan riskin. Liiketoiminnan tulee olla niin kannattavaa, että yritys ja sen työntekijät pärjäävät. Mielestäni tämä on perusehto. Mutta miten yhdistää liiketoiminta kansallisen lainsäädännön ohjaukseen ja samalla toteuttaa merkittävää yhteiskunnallista tehtävää terveydenhoidon näkökulmasta?

Hallituksen esitys saa täyden tunnustuksen niiltä osin, jotka koskettavat apteekkien tukkuhintaa. Kaikille apteekeille on oltava samat tukkuhinnat. Vain näin edistetään apteekkien yhdenvertaista kohtelua ja mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoa. Näiltä osin myös kansalaisilla on mahdollisuus saada apteekkituotteet tasavertaisin hinnoin.

Valtion ohjaus on varsin tiukkaa apteekkitoiminnan näkökulmasta. Näiltä osin apteekkien toiminta poikkeaa tavanomaisesta yritystoiminnasta. Kun otetaan huomioon apteekkien laaja yhteiskunnallinen tehtävä ja jatkuvasti kasvavat lääkemenot, valtion ohjaus on ymmärrettävä ja välttämätön. Toivon kuitenkin, että valtioneuvosto käyttäisi harkiten tämän lain myötä tulevaa asetuksenanto-oikeutta, jolla voidaan jatkossa säädellä apteekkien myyntikatetta. On sääli, jos Suomen toimiva apteekkiverkosto ajetaan sellaiseen ahdinkoon, jossa taloudellisesti kestävä toiminta vaarantuu ja laaja apteekkiverkosto heikkenee.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys lääkelain muuttamiseksi on mielestäni hyvä esitys. Lääkkeiden vähittäismyyntiin liittyen ehdotetaan, että lääkeyritysten tulee myydä lääkkeet kaikille apteekeille samalla hinnalla. Nykykäytännön mukaan tukkuportaan alennukset jäävät apteekeille, kun vähittäismyyntihinnan on oltava kaikille kuluttajille sama. Alennukset tulee jatkossa kohdentaa niin, että ne näkyvät vähittäismyyntihinnoissa. Kun lääkeyritykset luultavasti tulevat jatkamaan alennuksia, ainakin jossakin määrin, on odotettavissa myös kuluttajahintojen alennuksia. Tämä taas näkyy sairausvakuutuskustannusten laskuna, mikä on tietysti positiivinen seuraus. On hienoa, että tähän epäkohtaan on nopealla aikataululla puututtu.

Ongelmahan on erityisesti lääkevaihdon myötä syntynyt, kun lääkefirmat ovat antaneet joillekin apteekeille alennuksia tuotteistaan, jotta nämä lääkevaihdon yhteydessä suosisivat heidän tuotteitaan. On hyvä, että tällainen epämääräinen käytäntö saadaan pois lääkkeiden tukkumyynnistä. Hallituksen esityksen mukaisesti ehdotus tekee järjestelmän lääkeyritysten kannalta nykyistä läpinäkyvämmäksi, mikä on mielestäni erinomainen asia. Lääkevaihdon kitkaton toiminta ja hintaputkessa olevien tuotteiden tasapuolinen tarjoaminen vastaa minun käsitystäni hyvästä kuluttajan ja potilaan palvelusta.

Toinen iso asia, josta tänään pääasiassa on keskusteltu, on nikotiinikorvaushoitoon tarkoitettujen tuotteiden myynnin vapauttaminen päivittäistavarakauppoihin, kylläkin luvanvaraisesti. Tämä on merkittävä askel, jota paljon on pohdittu, ja kantoja puolesta ja vastaan on esitetty, tänään ja myös aikaisemminkin. Tilannetta on kärjistetty sanomalla, että päivittäistavarakauppiaat hyötyvät, apteekit häviävät. Omasta mielestäni lähtökohta on tupakoinnin lopettamisen tukeminen ja silloin hyötyjänä on yksittäinen tupakoitsija ja koko kansanterveys eikä häviäjiä ole. Nikotiinikorvaushoitotuotteilla on saatu paljon hyviä tuloksia. Valistus tai neuvonta yhdistettynä tuotteen käyttämiseen on tehokkaampaa, mutta riippumatta tuesta tai kustannuksesta myös pelkkä valmisteen käyttö lisää lopettamismahdollisuuksia jo kaksinkertaisesti. Nikotiinikorvaushoitovalmisteiden saatavuuden laajentaminen tullee varmasti lisäämään niiden käyttöä. On syytä olettaa, että tupakointi tulee tällä keinoin myös vähenemään.

Minulle on jäänyt kuitenkin epäselväksi nikotiinivalmisteiden hinnoittelu, josta olisin kysynyt ministeri Mönkäreeltä: Miten on päädytty tähän esitykseen? Mitkä ovat ne mahdolliset perustelut hinnoittelun vapauttamiselle? Onko lain valmistelussa harkittu vaihtoehtoa, että korvaustuotteiden hintaa säädeltäisiin?

Lopuksi, vaikka ministeri Mönkäre ei olekaan enää paikalla, haluan kiittää häntä. Hän on tarmokkaasti ajanut lääkkeiden hintoihin muutoksia ja joutunut välillä alan toimijoiden kovankin arvostelun kohteeksi. Jotta tulevaisuudessakin voidaan maksaa potilaille lääkekorvauksia ja hoitaa kalliita sairauksia, on myös puhallettava yhteen hiileen. Siihen tämä hallituksen esitys on erittäin hyvä pohja.

Ed. Erkki Virtanen merkitään läsnä olevaksi.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tupakointi on todellakin suurin terveysriski, mitä meidän kansalaisillamme on, mutta näyttää siltä, että SDP:n kansanedustajat uskovat kaiken, mitä tässä lakiesityksessä sanotaan. Lakiesityksessä kaikki ei ole totta. Siis te olette kokonaan unohtaneet, mitä Lääkelaitos on lausunut näistä nikotiinivalmisteista. Siellä on monta sivua lausuntoa siitä, että näitä lääkkeitä ei todellakaan pidä panna kioskeihin. Te ette ole lukeneet sitä lausuntoa, eikä sitä lausuntoa ole tässä lakiehdotuksessa.

Jos nyt teemme taas sen virheen, minkä teimme alkoholiverotuksen vapauttamisen suhteen — kun laskimme vahvojen alkoholijuomien hintoja, saimme erittäin suuren määrän juoppoja — ja tuomme tällaisen tuotteen päivittäistavarakauppoihin, saamme taas uusia huumeenkäyttäjiä, ihmisiä, jotka käyttävät tätä ainetta väärin. Onko se nyt järkevää terveyspolitiikkaa? Olen edelleenkin sitä mieltä, että nikotiinituotteita, jotka ovat todella vaarallisia lääkkeitä, ei pidä myydä kioskeissa. Ei kioskissa myydä mitään muutakaan tuotetta, joka muutama minuutti sen jälkeen, kun te olette tämän pureskelleet, aiheuttaa vakavia oireita teissä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys 107 on hyvä esimerkki kyllä ministeri Mönkäreen aktiivisuudesta. Pidän nimenomaan 5 luvun 37 a ja 41 §:ää hyvinä. Tämä lähtökohta, että tukkuhinnan on oltava kaikille apteekeille ja sivuapteekeille sama, on oikea. Uskon, että tässä ne tiedot, mitkä nyt viime aikoina olivat esillä julkisuudessa nimenomaan lääketeollisuuden ja apteekkien välisistä sopimuksista, ovat nopeuttaneet tämän hallituksen esityksen tuloa. Se, että ne alennukset eivät tulleet vähittäishintaan, oli todellakin, voisi sanoa, jopa epäeettistä, (Ed. Kallis: Se pitää paikkansa!) kun tiedämme, että lääkkeiden hinnat ovat, ed. Kallis, todella kalliita. 41 §:ssä myös todetaan aivan hyviä asioita säätelyn suhteen, minne apteekki sijoitetaan jne.

Mutta sitten tämä nikotiinikorvaushoito. Itse kirurgina olen kyllä aika monta amputaatiota suorittanut alaraajojen suhteen, ja yksi syy nimenomaan näihin amputaatioihin on ollut myös nikotiini. Eli nikotiini on ehdottomasti vahvasti elimistöön vaikuttava myrkky, ja sen merkitys tupakassa ei siis ole ainoastaan se, että se aiheuttaa riippuvuutta, vaan se aiheuttaa myöskin sympatikushermoston aktivoimisen ja sympatikustonuksen nousun kautta, siis tällaisen hermoston aktiivisuuden kautta, valtimoverenkierron heikentymistä, koska valtimoiden läpimitta pienenee, lihakset aktivoituvat ja supistavat valtimoita — siis näillä valtimoilla on seinämissä pienet lihakset. Tämä on toinen tupakan vakava vaikutus sen lisäksi, että siinä on koko joukko karsinogeenejä. Tässä mielessä myöskin tämä korvaushoito omaa ne samat vaikutukset, siis sympatikustonusta lisäävät vaikutukset, ja se ei paljon siinä mielessä helpota, jos siirrytään tupakasta vain nikotiinin syömiseen. Siinä jää osa sen tupakan pahoista vaikutuksista voimaan.

Sitten nämä äkilliset, välittömät vaikutukset, joita ed. Asko-Seljavaara elävästi ja hyvin kuvasi, pitää muistaa. Ja onhan olemassa tietysti mahdollisuus, että tätä korvaushoitoa käytetään tietämättä ja harkitsematta jne.

Mutta sitten tämä myyntipaikka. Kyllä yhdyn siihen näkökulmaan, että tämä on myyntiartikkeli, joka vaatii ja ansaitsee neuvontaa. Ei se neuvonta voi olla vain passiivista, että lukekaa, mitä lukee, ja on hyvin pienellä präntättyä tekstiä siellä paketin sisässä — oletan, että se on pientä. Joka tapauksessa siihen liittyy myös esimerkiksi valkosormisuustyyppisten ongelmien lisäksi tällaisia kerrannaisvaikutuksia, huono verenkierto alaraajoissa; esimerkiksi nikotiinikorvaushoidon tuotteiden käyttö saattaa lisätä oireita ja heikentää terveydentilaa. Tähän liittyy paljon tämäntyyppisiä asioita. Se, saavatko ihmiset kylliksi neuvoa ja tietoa tällä hetkellä apteekeista, ei ole nyt se, millä me arvioimme tätä, pitääkö tämä tuotteen myynti siirtää päivittäistavaraliikkeisiin tai kioskeihin, huoltoasemille, koska siellä niitä tietoja saa vielä huomattavasti vähemmän. Se on selvä.

Muutenkin yleensä yhteiskunnan medikalisoituminen on ongelma. Saatamme täällä Pääkaupunkiseudullakin seurata päivittäin linja-autojen välittämää tietoa, kun suurella seisoo linja-autojen seinissä, että jos elämässä on ongelmia, niin käytä 600 mg:n Buranaa. Eli tämähän on se lähtökohta, että jos ottaa aivoon, niin ota tabletti. Eikä se kyllä todella auta. Ja me suomalaiset olemme kunnostautuneet antidepressiivien käytössä viime aikoina ja yleensäkin lääkkeiden käytössä. Tässä mielessä pitäisi ehkä myöskin apteekkien tätä käsikauppatavarapuolta katsella tiukemmin ja informoida ihmisiä, että se kuluttajana oleminen nyt ei merkitse sitä, että pitäisi kuluttaa mahdollisimman paljon lääkkeitä. Mutta yhtä kaikki. Kuulun kyllä siihen koulukuntaan, joka suhtautuu kriittisesti tähän myyntipaikkaan.

Ed. Valto Koski merkitään läsnä olevaksi.

Maija Rask /sd:

Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuoro olisi kestänyt minuutin, mutta kun en sitä saanut, niin sen tähden olen täällä puhujakorokkeella.

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Moilanen-Savolainen ja ed. Akaan-Penttilä olivat huolissaan tästä neuvonnasta. Kyse on itsehoitovalmisteesta, ja neuvontaa saa satunnaisesti. Minä olen lähes kymmenen vuotta apteekista Kemissä hakenut nikotiinipurukumia keuhkoahtaumatautia sairastavalle äidilleni. Kertaakaan ei ole kysytty, miksi minä toistuvasti haen nikotiinipurukumia. Olisi pitänyt puuttua, mutta ei vain puututtu. Ohjausta ja neuvontaa ... (Ed. Akaan-Penttilä: He ovat tunteneet hakijan!) — Mutta se nyt on sitten aivan sama, ovatko tunteneet vai eivät. Mutta kun kymmenen vuotta nikotiinipurukumia säännöllisesti ostaa, niin kyllä siihen olisi pitänyt kiinnittää huomiota. No, se on nyt ohi. Äitini on siihen sairauteen huhtikuussa kuollut, niin että en enää niitä tuotteita ole siellä ostamassa.

Te sanoitte, ed. Akaan-Penttilä, että mitään vaikuttavia aineita — käytitte tätä ilmaisua — sisältäviä tuotteita ei myydä vähittäistavarakaupoissa. Eikös Benecolissa ja näissä ole nimenomaan terveyteen vaikuttavia aineita, että ... (Ed. Tiusanen: Nikotiini on lääkkeen kaltainen, kuten itse totesitte!) — No, se on tietysti niin, mutta jos vaikuttavista aineista puhutaan, niin kyllä siinä nyt joku terveyteen vaikuttava aine on, jota näissä rasvoissa on.

Mutta sitten se, mikä minusta tuntuu huolestuttavalta. Tuli sellainen olo kuin te, ed. Asko-Seljavaara, olisitte todennut, että tässä hallituksen esityksessä on valheita. (Ed. Asko-Seljavaara: On!) Se on minusta aika voimakas väite. Kyllä minä ainakin uskon siihen, mitä hallituksen esityksessä on. Kyllä siihen pitää pystyä luottamaan.

Sitten jos mietitään ja luetaan ja katsotaan tätä hallituksen esitystä — liittyy nimenomaan näihin nikotiinivalmisteisiin — ketkä sitä kannattavat ja ketkä sitä vastustavat, niin siitä on ehkä hyvä tehdä johtopäätöksiä. Minä en niitä johtopäätöksiä tässä tee, mutta esitän ajateltavaksi. Näiden kannattajien lista on todella pitkä, joka lähtee kauppa- ja teollisuusministeriöstä ja Kansanterveyslaitoksesta ja päätyy erilaisiin terveys-, potilas-, sairausjärjestöihin ja päätyy Suomen Keuhkolääkäriyhdistykseen — se on viimeinen näistä. Mutta ehdotusta ovat vastustaneet Lääkelaitos, Suomen Apteekkariliitto, Suomen Farmasialiitto, Hyvän Mielen Apteekit, Yliopiston Apteekki, Suomen Proviisoriyhdistys ja Apteekkitavaratukkukauppiaat. Olemme katsoneet, että tässä on kyllä rahasta kysymys.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilä viittasi allekirjoittaneeseenkin ja totesi, että haluaisi kuulla mielipiteeni tästä esityksestä. Minulla ei ole valmista mielipidettä, ja minä luotan hyvin vahvasti valiokuntaan siinä, että siellä kuullaan monipuolisesti asiantuntijat, ja jos hallituksen esityksessä on kohtia, jotka ovat selvästi vaaraksi, ja se yksimielisesti jopa todetaan, niin silloin pitää tehdä niin kuin pitää tehdä.

Mutta kaikki kunnia myöskin niille miehille ja naisille, jotka lopettavat tupakanpolton ilman yhtään laastaria, teippiä tai purukumia, ja heitäkin on muuten aika paljon. Ei myöskään pidä unohtaa, että moni kymmeniä vuosia paljon polttanut ihminen, silloin kun terveydentila on sellainen, että sanotaan, että nyt se pitää lopettaa, tekee sen siltä samalta istumalta ja onnistuu. Sen lisäksi meillä on lainsäädäntö, joka rajoittaa tupakointia esimerkiksi ravintoloissa jne., ja näitä korvaustuotteita käytetään myöskin, kun ei voi oikein tupakoida eikä tarkoituksena ole edes lopettaa sitä tupakointia vaan on ikään kuin vaikea tilanne, jossa ei voi lain sallimissa puitteissa tupakoida ja mieli tekee, ja silloin käytetään tällaista tuotetta siihen tarkoitukseen.

Mielestäni nämä ovat juuri niin vaarallisia kuin täällä on kerrottu, itse tuotteina, mutta kyllä pikkulapsi syödessään tupakkaa kuolee siihenkin, ja vastuulliset vanhemmat pitävät tupakat pois lasten silmistä, eivätkä tupakannatsoja saa pihallakaan lapset syödä, vaikka niitä siellä on. Kyllä tätä tupakkapuoltakin vahtia pitää esimerkiksi lasten kohdalla koko ajan, mutta tietysti purukumi esimerkiksi on vaikea tuote siinä mielessä, että on samannäköistä jauhaa sitä purukumia kuin jauhaa Jenkkiä ja sitä ei voi erottaa tavallaan. Tupakka on tupakanpolttoa, mutta purukumin syönti on purukumin syöntiä, on se sitten nikotiinipurkkaa tai tavallista purukumia. Se on tuotteena erilainen kuin tupakka joka tapauksessa.

Mutta se tässä on ehdottoman hyvää mielestäni, että tässä lakiesityksessä annetaan nyt kunnalle joku elementti. Kun raittiuslautakunnatkin on joka puolelta ilmeisesti lopetettu, niin nyt kunnanisät saavat miettiä, annetaanko jollekin kioskille lupa myydä tätä tuotetta vai ei (Puhemies koputtaa) ja jopa valvoa sitä. Mutta en kyllä tiedä tänä päivänä, mitenkä se kunnissa käytännössä sitten tapahtuisi. Tämä myöskin valiokunnalle viestiksi, että pohtikaa myös sitä, mitä käytännön tasolla kunnissa se valvonta sitten voi olla.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Huomaan, että puhujat, jotka ovat tästä asiasta lausuneet jotakin, kaikki ovat enemmän tai vähemmän alan asiantuntijoita, toimivat terveydenhuoltoalalla. Itse en sitä tee ja puhun nyt niistä kokemuksista, mitä viimeisten kuukausien aikana olen saanut. Olen saanut ne sen kautta, kun omalla alueellani on punkkitautiriski ilmeinen ja on mietitty, miten tuota kallista lääkettä voitaisiin saada myöskin köyhille perheille. Yksi annos maksaa noin 30 euroa, ja tarvitaan kolme kappaletta eli pyöreästi 100 euroa per perheenjäsen. Jos on runsaslapsinen perhe, viisi lasta ja isä ja äiti, niin siinä puhutaan silloin jo 700 eurosta eli summasta, joka joillekin saattaa olla jopa ylipääsemätön. Kun tätä yleistä rokotusta ei ole alueelle saatu, niin nämä huolestuneet vanhemmat ovat tietenkin kansanedustajan puoleen kääntyneet.

Olen selvittänyt ja huomannut, miten ongelmallinen voimassa oleva laki on, ja valitettavasti myöskin joudun toteamaan, että se tulee vielä huonommaksi. Tänä päivänä Lääkelaitos voi myydä lääkkeen apteekille, siihen hintaan, mihin lääketehdas haluaa. Apteekki saa antaa alennusta veteraaneille ja kanta-asiakkaille muttei muille. Tässä tapauksessa — punkkirokote, josta puhuin — Lääkelaitos on valmis myymään tämän lääkkeen niin, että lopullinen hinta kuluttajalle tulee olemaan alle puolet siitä, mitä se tänä päivänä maksaa, alennuksien kautta, kun alennukset myönnetään lain sallimissa puitteissa. Tämän vuoden puolella ehtii ottaa kaksi rokotusta, kolmas siirtyy seuraavalle vuodelle, ja jos tämä laki on voimassa, silloin se kolmas maksaa 30 euroa. Mistä syystä? Juuri sen takia, että ei voi antaa alennusta enää apteekille ja apteekki ei voi antaa niitä alennuksia sitten esimerkiksi tämmöiselle ryhmälle, minkä äsken mainitsin. Tämä on minusta väärin. Ajatelkaa, tänä päivänä on mahdollista saada se puoleen hintaan, ensi vuonna hinta nousee.

Mutta varmasti on paljon muitakin epäkohtia lääkelaissa. Naapurini puoliso joutuu ottamaan 80 euroa maksavan pillerin joka 36. tunti, eli menee yli 20 000 euroa vuodessa lääkkeisiin, joihin ei tule senttiäkään korvausta. Tämä on epäkohta. Mutta hän on valmis uhraamaan, myymään vaikka koko omaisuutensa, jos puoliso saadaan pysymään terveenä. Mutta aivan kohtuuttomista hinnoista puhutaan.

Olen katsonut, minkälainen on tilanne muualla maailmassa. Varmasti tuossa hallituksen esityksessä on viitattu joihinkin maihin, mutta suosittelisin teille tutustumista esimerkiksi saksalaiseen Bild-lehteen, www.bild.de, aika usein on siinä etusivulla ilmoitus "Hanki lääkkeesi onlinen kautta". Se tapahtuu siten, että ihan tavallisia lääkkeitä tilataan netin kautta ja haetaan lähimmästä apteekista. Hinta on noin 20 prosenttia siitä hinnasta, mitä apteekki yleensä perii. Miksei tällaista voisi tuoda Suomeen? Kun tämä laki tulee voimaan, niin se mahdollisuus myöskin suljetaan pois. Minä en usko, että tämä palvelee kuluttajia. Minä pelkään, että lääkkeet tulevat tämän jälkeen kalliimmiksi. Sen minä tiedän, että ainakin sen mainitun lääkkeen kohdalla, jos laki tulee voimaan, kuluttajat maksavat ensi vuonna enemmän.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan delegaatio saapui noin tunti sitten Suomeen Dublinista, jossa olimme kuuntelemassa sikäläisen maailmanlaajuista huomiota herättäneen tupakkauudistuksen seurauksia ja sitä, miten sitä on hoidettu. Tulimme valiokunnan puheenjohtajan ed. Valto Kosken kanssa suoraan kentältä tänne, joten emme valitettavasti ole kuulleet kaikkea, mitä tässä edellä on puhuttu. Siitä syystä totean tästä nikotiinikorvauspurukumien myynnin siirrosta vain sen, että ratkaisevaa siinä minun mielestäni kuitenkin on se, lisääntyykö vai väheneekö nikotiinin käyttö tämän muutoksen seurauksena. Ihan varma en voi olla siitä, että sinänsä saannin helpottaminen, mikä on sinänsä perusteltua, välttämättä johtaisi siihen, että nikotiinin kokonaiskulutus vähenisi. Voi käydä toisinkin päin. Pelkään nimittäin sitä, että huolimatta siitä, että on helpompi käyttää näitä purukumeja, tupakan kulutus ei vähene tämän seurauksena samassa suhteessa. Jos näin käy, käy huonosti, mutta toivon, että hallitus on oikeassa ja käy toisinpäin.

Mutta se, mitä me siellä Irlannissa opimme, on kyllä se, että siellä oli onnistuttu tekemään muutakin kuin ravintoloissa tupakoinnin kokonaiskielto. Siellä oli laadittu erittäin perusteellinen ohjelma, jolla tupakointia vähennettiin yleisemmin, ja toivon ja uskon, että ehkä voimme siitä ottaa myöskin täällä opiksi ja tästä syystä jo tuossa valiokuntavaiheessa katsoa, onko sillä jotain seurausta näihin lakeihin, joita tänään täällä käsitellään, ja tällä tavoin onnistuisimme vähentämään tupakointia, mihin meidän tietysti kaikkien tulee pyrkiä.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Todella tämän matkan takia valitan, etten ole voinut seurata koko tätä keskustelua, mutta eduskunnan pöytäkirjoistahan sen seurannan voi suorittaa ehkä vielä paremminkin.

Haluan nyt ihan ensimmäiseksi todeta, että tämä uudistus on tietysti monesta syystä tarpeellinen ja monet syyt vaikuttavat siihen, että lääkelain uudistus on pantu alulle. Yksi erityisen merkittävä asia on tietysti se, että suomalaisten lääkkeiden kustannukset ovat viime aikoina niin korkeiksi nousseet, että ne alkavat viedä liian ison osuuden. Jos ajatellaan, että mitään ei tehdä, niin ainakin Kansaneläkelaitoksen tutkijat ovat ilmoittaneet, että nykyisen 1,2 miljardin euron sijaan muutaman vuoden päästä ollaan 3,6 miljardissa ja vuonna 2010 yli 10 miljardissa eurossa. Jokainen ymmärtää, että tätä taustaa vasten on pakko jotakin tehdä.

Jos sitten tätä lain sisältöä ajatellaan eri osapuolten näkökulmista, niin totta kai tässä on sellainen tekijä, kun avataan mahdollisuus supermarketteihin tai joihinkin muihin tietyin edellytyksin lääkejakelulle, että apteekkien asema tulee uudelleen arvioida, ehkä jossakin määrin lääketeollisuudenkin asema uudelleen arvioida. Näistä keskustelupuheenvuoroista päätellen, joita julkisuudessa ovat apteekit esimerkiksi esittäneet, voi vetää tämmöisenkin johtopäätöksen. En tiedä, onko tämä totta vai ei, mutta kai tässä on enemmänkin pelko siitä, että tämäntyyppinen lääkkeiden jakelun laajentaminen apteekkien ulkopuolelle pitemmällä aikavälillä tulee vielä enemmän avaamaan tätä mahdollisuutta. Tästähän me nyt, niin kuin ed. Virtanen totesi, kävimme ottamassa oppia sekä Englannista että Irlannista, ja meillä on kyllä aika hyvät kokemukset tuoda sieltä valiokunnan käsittelyyn, mitenkä siellä asiat tältä osin on hoidettu ja minkälaiset seuraamukset siitä on ollut.

Sitten olen kauhean tyytyväinen siitä, että tämä hallituksen noudattama linja tässäkin asiassa on tällainen sosiaalinen näkökulmaltaan. Sen lähtökohta on se, että asiakkailta ei peritä lisää kustannuksia. Se, miten käytännössä tulee tapahtumaan, on sitten tietysti valiokunnan tarkasteltava, kun lain sisältöön puututaan tarkemmin. Mutta tämä noudattaa minun mielestäni sellaista sosiaalista ajattelua, jota tämän hallituksen toimintalinjan sisältökysymyksiin on koko ajan kuulunut, ja siinä mielessä on hyvä lähtökohta. Toisenlainenkin ajatusmaailma varmasti olisi ollut.

Sitten jos tätä keskustelua haluaisi vielä jatkaa, niin tätä nikotiinivalmisteiden myyntihommaa ei nyt pitäisi tehdä tämän koko lääkelain tärkeimmäksi kysymykseksi, kun näyttää siltä kuitenkin, että tämä on sellainen asia, josta suurimmaksi osaksi käydään kiistelyä, miten sitten pitäisi tehdä jne. Tältäkin osin täytyy nyt ihan vielä kerran tähän Irlannin eilisen aamupäivän luentoon vedoten todeta, että me tarvitsemme laajempaa tarkastelua. Meidän pitäisi tarkastella alkoholipolitiikkaa, tupakkapolitiikkaa ja näitä muita sillä tavoin yhdessä, ettei erotettaisi näitä toisistaan. Siellä on tällainen kokonaisvaltainen suunnitelma tehty, ja erityisen merkittävää on siellä se, että siellä on rakennettu tällainen neuvontajärjestelmä, jossa julkisuudessa ison mainoskampanjan kautta kansalaisille tiedotettiin kaikista näistä osatekijöistä ja tätä kautta saatiin kansalaisten mielipide. Ajatelkaa, Irlannissa, joka täällä tunnetaan maana, josta on ollut vaikea kuvitella, että tupakkalaki voi kieltää pubeissa tupakoinnin, ihmiset ovat kaikki olleet päinvastoin tyytyväisiä. Tältä osin tietysti palataan tähän asiaan, kun tulee tupakkalain käsittely tänne.

Luulen, että kun aina puhutaan siitä, että valiokunnan matkat ovat turhanpäiväisiä, niin tässä voin ihan suoraan sanoa, että se tieto, mikä näistä molemmista maista kokemusten perusteella saatiin, tulee edesauttamaan Suomenkin lainsäädännön ohjaamista sellaiselle nykyaikaiselle suunnalle, jossa nimenomaan lähtökohdaksi otetaan tämä, että jos jotain tällaista tehdään, niin siihen liitetään neuvonta ja valistus ja sitten vielä kaiken lisäksi seuranta.

Tästä tupakkalaista vielä Irlannissa. Siellä on aika kovat sanktiot, jos sitä rikotaan. Meidän täytyy miettiä samanaikaisesti, kun me täällä teemme lakeja, teemmekö ne sitä varten vaan, että niillä on hyvä tarkoitus, mutta kukaan ei niitä seuraa. Italiassa on ihan sama järjestelmä. Siellä on kovat sanktiot, jos tupakkalakia rikkoo. Tässä yhteydessä, kun tullaan tätä asiaa käsittelemään, täytyy tietysti sitten ottaa sekin sisällön kannalta tärkeäksi osatekijäksi.

Minulla ei tältä osin ole muuta sanottavaa. Toivon, että pystytään valiokunnassa tämän keskustelun perusteella nämä keskeisimmät ongelmakysymykset nostamaan esille ja löytämään niihin ratkaisu, niin että tämä kokonaisuus tulee toteutumaan.

Keskustelu päättyy.