Täysistunnon pöytäkirja 84/2006 vp

PTK 84/2006 vp

84. TORSTAINA 14. SYYSKUUTA 2006 kello 10 (10.08)

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2007

  jatkuu:

Oikeusministeri  Leena  Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Taloudellinen tilanne oikeushallinnon osalta säilyy tämän budjetin valossa edelleen kireänä. (Hälinää)

Puhemies:

(koputtaa)

Pyydän edustajia rauhoittumaan ja asettumaan paikoilleen!

Puhuja:

Vaikka sekä ministeriössä, tuomioistuimissa että Vankeinhoitolaitoksessa joudutaan talouden suitset pitämään edelleen hyvin tiukalla, sisältyy budjettiin kuitenkin monia positiivisia asioita. Vankeinhoitoa ja vankilaoloja kehitetään, ruuhkautuneitten tuomioistuimien tilannetta helpotetaan, kuluttajien oikeusturvaa monipuolistetaan ja demokratian ja kansalaisvaikuttamisen kasvualustaa parannetaan. Pidemmällä tähtäimellä hallinnonalan uudistumiselle luodaan edellytyksiä ja tätä varten vapautetaan resursseja toteuttamalla laaja-alaisia organisaation ja työmenetelmien kehittämistoimia muun muassa valtionhallinnon tuottavuusohjelmaan liittyen.

Vuoden 2007 budjettiesityksessä oikeusministeriön hallinnonalalle ehdotetaan määrärahoja yhteensä 706 miljoonaa euroa. Kyseinen summa jakaantuu seuraavasti: ministeriölle ja sen yhteydessä toimiville viranomaisille 95 miljoonaa euroa, tuomioistuimelle 226 miljoonaa euroa, oikeusapuun 55 miljoonaa euroa, ulosottotoimeen 80 miljoonaa euroa, rangaistusten täytäntöönpanoon 204 miljoonaa euroa, syyttäjäntoimeen 32 miljoonaa euroa ja vaaleihin 15 miljoonaa euroa. Määrärahalisäys tämän vuoden talousarvioon verrattuna on 10 miljoonaa euroa, mutta kun tästä vähennetään nämä vuosittain vaihtelevat vaalimenojen aiheuttamat menot, lisäys on 17 miljoonaa euroa.

Tuomioistuinlaitokselle suunnattua määrärahaa on lisätty 1,5 miljoonalla eurolla kehyksiin nähden. Tuomioistuimissa jatketaan menettelyjen keveyttämistä ja lisätään joustavuutta. Uusi kirjallinen menettely rikosasioissa vähentää istunnoissa ratkaistavien asioiden määrää ja myös lautamieskustannuksia. Käräjäoikeusverkoston tiivistämistä jatketaan ja käräjäoikeuksiin saapuvien rutiiniluontoisten asioiden, muun muassa lainhuuto- ja kiinnitysasioiden sekä saatavien perintää koskevien riidattomien asioiden, käsittelyä tehostetaan. Hallinto-oikeuksissa otetaan käyttöön uudet, joustavat kokoonpanot.

Markkinaoikeuteen ja vakuutusoikeuteen esitetään lisävoimavaroja jutturuuhkien purkamiseksi. Muutoinkin yleislinjana on kohdentaa voimavaroja juuri niihin tuomioistuimiin, joissa käsittelyajat ovat pisimmät.

Budjettilakina annetaan esitys, jolla otetaan käyttöön ryhmävalitus kuluttajariitalautakunnassa sekä laajennetaan lautakunnan toimialaa muun muassa asunnonvuokrausta koskeviin asioihin. Oikeusturvan saatavuutta parannetaan myös ottamalla käyttöön ryhmäkannemenettely. Saatujen hyvien kokemusten pohjalta vakinaistetaan oikeusavun neuvontapalveluita.

Syyttäjälaitoksessa suunnataan voimavaroja vaativiin ja yhteiskunnallisesti merkittäviin rikosasioihin, kuten talousrikoksiin. Tavoitteena on pitkään syyteharkinnassa olleiden juttujen määrän tuntuva vähentäminen. Paikallisen syyttäjätoimen organisaatio uudistetaan muodostamalla syyttäjäyksiköistä huomattavasti aiempia vahvempia. Syyttäjäyksiköiden määrä vähennetään nykyisestä 63:sta 15:een, kuitenkin niin, että toimipisteet säilyvät suurin piirtein nykyisillä sijaintipaikkakunnilla.

Ulosottolaitoksen organisaatiota tehostetaan ja ulosottopiirien määrää vähennetään nykyisestä 51 piiristä 22 piiriin. Muutoksella pyritään tasaisempaan työnjakoon ja tietysti myös parempaan tuottavuuteen. Myös tässä ulosottotoimessa toimipisteet säilyvät suurin piirtein nykyisillä paikkakunnilla.

Vaikka talousarvioesitys sisältää 3,5 miljoonan euron lisäyksen Vankeinhoitolaitoksen toimintamenoihin hallituksen kehyspäätökseen verrattuna, joudutaan tämän vuoden lokakuussa voimaan tuleva uusi vankeuslaki toimeenpanemaan varsin hankalissa olosuhteissa. Vankimäärä, jonka kasvu näyttää kyllä vihdoin pysähtyneen, on edelleen korkea. Tila-ahtaus ja monissa vankiloissa huonokuntoiset ja epätarkoituksenmukaiset tilat sekä henkilöstön ylikuormitus vaikeuttavat uudessa lainsäädännössä asetettujen tavoitteiden toteuttamista. Tämä on tosiasia. Vankien määrän supistamiseksi on tarkoitus vähentää sakon muuntorangaistuksen käyttöä sekä lisätä rangaistuksen suorittamista vankilan ulkopuolella valvotun koevapauden ja elektronisen valvonnan avulla. Myös yhdyskuntapalvelun sisältöä pyritään kehittämään, jolloin sen käyttöä voitaisiin lisätä. Rikoksentorjuntatyöllä pyritään vähentämään rikosten määrää ja tätä kautta vankien määrää painopisteenä vakava väkivaltarikollisuus.

Mutta, hyvät edustajat, minä olen täysin tietoinen siitä, että vankeinhoidossa meillä on vireillä niin suuri määrä erilaisia toimenpiteitä ja pitkäaikainen kehitys on johtanut siihen tilanteeseen, mistä minä tässä juuri puhuin, ja nyt olemme sen edessä, että 1. päivä lokakuuta astuu voimaan uusi vankeuslaki. Olen tiedostanut asian niin, että tämä asia vaatii perusteellista selvittämistä. Niinpä asetin eilen selvitysmiehen arvioimaan koko rikosseuraamusalan eli koko vankeinhoidon hallinnon kehittämistarvetta. Selvitysmieheksi olen määrännyt pääjohtaja Wuolijoen Valtiokonttorista.

Tässä on taustana se, että — vielä voin paneutua tähän asiaan hiukan — vankiluku Suomen vankiloissa on usean vuoden ajan kasvanut eikä Vankeinhoitolaitoksen toimintakyky enää kerta kaikkiaan riitä vastaamaan tähän kasvaneeseen paineeseen, ja tätä minä haluan korostaa. Uusien vankiloiden rakentamiseksi meillä on meneillään monivuotinen investointiohjelma, mutta tämänkin vaikutukset tuntuvat vasta vähitellen. Vankiloiden henkilöstö, koko henkilökunta, ja myös vankilaterveydenhuolto ovat todella olleet kovilla. Tässähän on taustana se, että vankilahenkilöstö sairastaa poikkeuksellisen paljon ja työkyvyttömyysriski on kohonnut. Myös vankiaineksen moniongelmaisuus edellyttää vankeinhoidolta selvästi enemmän kuin menneinä vuosikymmeninä. Tämä tilanne on vähitellen huonontunut usean vuoden kehityksen tuloksena. Nyt sitten lokakuun alussa voimaan tuleva vankeinhoidon kokonaisuudistus kun on kyseessä, haluan varmistaa ja koko oikeusministeriö haluaa varmistaa sen, että tämän täytäntöönpano toteutuu ilman suurempia ongelmia. Tämän vuoksi on paitsi ajankohtaista myös välttämätöntä tarttua myös vankeinhoidon hallinnon tilanteeseen.

Minä totean tässä sen kyllä, että kyllä hallitus on tänä vuonna jo itse asiassa ensimmäisessä lisäbudjetissa, viime vuoden lisäbudjetissa ja nyt myös tähän budjettiin osoittanut uusia varoja Rikosseuraamusvirastolle. Mutta käsitykseni on se, että pelkkä raha tässä tilanteessa ei yksin ole ratkaisu näihin ongelmiin. Rahaa tarvitaan, mutta se ei yksin riitä.

Korostan sitä vielä, että oikeudenhoito kuuluu valtion ydintehtäviin ja rangaistusten kunnollinen täytäntöönpano on osa sitä. Minä lähden siitä ja odotan sitä, että tämä asettamani selvitysmies arvioi koko rikosseuraamusalan hallinnon, talouden, ohjauksen ja valvonnan tilan ja tekee tarvittavat parannusehdotukset. Tämä projekti päättyy joulukuun puolessavälissä. Tämä asia on vaivannut minua pitkään, itse asiassa koko toimintani ajan tässä, mutta nyt oli selvät perusteet ja riittävät perusteet ja riittävä varmuus laittaa tämä asia kuntoon.

Puhemies! Palaan vielä muutamaan meidän rakennushankkeeseemme. Oikeusministeriön hallinnonalalla sekä aloitetaan että jatketaan useita merkittäviä rakennushankkeita. Vankeinhoitolaitoksen investointiohjelman suunnittelussa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, että vankien majoitustiloja koskevat pahimmat hygieeniset epäkohdat saadaan poistetuksi viimeistään 2010-luvun alussa. Minä olen kovin iloinen siitä, että budjettiin saatiin merkintä, ja aion myös toimia niin tämän ajan puitteissa. Siellä on lause: "Erikseen kartoitetaan keinot ratkaista paljuselliongelma Hämeenlinnan vankilan naisosastolla." Tähän työhön nyt tartutaan. Turussa otetaan käyttöön uusi Lounais-Suomen vankila. Tämähän korvaa Kakolanmäen vankilan ja sen yhteydessä toimivan vankimielisairaalan. Kuopion vankilassa käynnistetään peruskorjaus ja myös lisärakennustyöt. Mikkelin vankilassa puolestaan aloitetaan perusparannuksen suunnittelu. Lisäksi äkillisiä rakennemuutoksia kokeneiden paikkakuntien erityisiin rahoitusjärjestelyihin liittyen käynnistetään Kylmäkosken vankilan laajentaminen. Tässä budjettiesityksessä kyseisen hankkeen käynnistämiseksi on varattu 100 000 euroa.

Tuomioistuinlaitokseen liittyen käynnistetään ensi vuonna puolestaan Kotkan oikeustalohanke. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman työn jatkamiseksi perustetaan oikeusministeriöön demokratiayksikkö. Tämän tehtävänä on seurata ja arvioida demokratian kehitystä, tehdä ehdotuksia demokratiaa edistävistä toimista ja pitää myös yllä kansanvaltaa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri puhui hyvin realistisesti ja hyvin siitä, kuinka tilanne on — lainaan — "kireä" ja hyvin tiukka koko oikeushallinnon alalla. Kun yleisiin tuomioistuimiin katsotaan, niin tilanne on oikeusvarmuuden ja oikeusturvan kannalta vieläkin pahempi, mutta kokonaisuutena tiukka ja kireä on varmastikin vähintä, mitä pitää sanoa tästä tilanteesta.

Ministerille on annettava erityiset kehut siitä, että hän on onnistunut 1,5 miljoonaa euroa saamaan kaikista katastrofaalisimmassa tilassa oleviin tuomioistuimiin, nimittäin markkinaoikeuteen ja vakuutusoikeuteen. Valitettavasti tämäkään ensiapu ei tule poistamaan niitä rakenteellisia valtavia ongelmia ja jutturuuhkia, joita tuomioistuimissa on ja jotka vaarantavat suomalaisten oikeusturvan.

Mutta sitten tähän päivän varsinaiseen uutiseen, selvittäjään. Olen ministerin kanssa puhunut, ja kun ministerin havainnot ovat sen verran vakavia, se, miten hän tästä asiasta puhui, niin kun hän sanoo, että nyt nämä asiat pitää laittaa kuntoon, se kyllä käytännössä tarkoittaa sitä, että hänen edeltäjänsä aikana näitä asioita ei siis ole laitettu kuntoon. Meille on tuotu kokonainen vankeinhoitopaketti, joka on vienyt meillä lakivaliokunnassa vuoden käsittelyn, ja nyt sitten oikeusministeriö ilmoittaakin, että nyt nimitetään selvittäjä ja nyt katsotaan tämä. Tämä on jossain määrin omituinen tilanne. Me teimme valtavan työn koko uuden vankeinhoidon järjestelyn suhteen, ja nyt kerrotaankin, että siellä on niin vakavia ongelmia, että asia on laitettava kuntoon. Varmasti jos ministeri näin näkee, niin se täytyy selvittää, mutta tämä on hyvin hämmentävää hallintoa kokonaisuudessaan.

Petri  Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten lakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Brax sanoi äsken, niin on hyvä, että lakivaliokunnan ja myöskin opposition ääntä on kuultu. Näihin asioihin on kiinnittänyt lakivaliokunta toistuvasti huomiota vuosittain ja painottanut näitä asioita, ja saadaan pientä korjausta aikaiseksi. Myönnätte kuitenkin, että haasteita riittää erityisesti tämän vankeinhoitolakipaketin käynnistämisessä ja henkilöstön jaksamisessa ja rakentamisessa.

Mainitsitte myöskin tämän muuntorangaistuksen, josta on tulossa uusi hallituksen esitys. Eduskuntahan vajaa vuosi sitten teki korjauksia näitten niin sanottujen sakkovankien kohtaloon. Nyt on tarkoitus luultavasti tätä muuntosuhdetta edelleen lieventää. Nyt kysyisin vaan: onko tässä tarkoitus mennä ihan siihen tilanteeseen, että sakkoja ei jatkossa enää muunnettaisi ollenkaan vankeudeksi vai jätetäänkö sinne joku sellainen muuntosuhde, jolla ei sitten enää ole käytännössä merkitystä kustannusten vähentämiseksi, koska jo muutaman päivän vankilassaolo maksaa helposti ihan saman kuin viikon kauemminkin olo?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös minä kiitän ministeri Luhtasta tästä budjetista. Mutta itse asiassa uteliaana haluaisin kysellä, kun ministeri Luhtanen kertoi näitä ongelmia vankeinhoidon piirissä, mihinkähän tämä raha on menossa, kun hän luetteli terveydenhuollon kasvavat menot, seinistä aiheutuvat puutteet ja henkilöstön jaksamisen. Nimittäin lakivaliokunta on kerta toisensa jälkeen ja erityisesti tämän vankilalakipaketin yhteydessä kertonut, että resurssipula on noin 100 henkilöä vankeinhoidon puolella. Jos lukee vuoden 2007 budjettiesitystä, niin siellä on miinus 25 henkilöä pois vankeinhoidon puolelta. Miten tämä yhtälö rahasta ja henkilöstön jaksamisesta sekä tänä vuonna julkitulleista laittomista ylitöistä toteutuu, jos todellisuudessa uutta henkilöstöresurssia ei olla osoittamassa vankeinhoitoon?

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hyvin tyytyväinen, kun ministeri Luhtanen viittasi demokratian edistämiseen liittyviin toimenpiteisiin. Kysynkin, missä aikataulussa teidän on tarkoitus tämän yksikön osalta saada tuloksia. Tuleeko jo esityksiä niin, että jo ensi vaalikaudella mahdollisesti saataisiin äänikynnys vähän tasaisemmaksi Suomessa kuin nyt? Uudellamaalla se on 3 prosenttia. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa puhutaan jo 14 prosentin äänikynnyksestä yhden kansanedustajapaikan saamiseksi. Tämä alkaa olla näin eduskunnan satavuotisen juhlavuoden aikana oikeastaan aika kiusallinenkin tilanne jo perustuslain kannalta. Toivoisin tietoa tästä, mikä aikataulutus on.

Sitten toinen kysymys on: paljonko tällä vaalikaudella on ulkomaalaisia vankeja saatu ulkoistettua Suomen vankiloista, elikkä miten paljon tuossa 100 henkilön henkilöstövajeessa helpottaisi se, että me saisimme ulkomaalaisia vankeja entistä tehokkaammin ulkoistettua Suomesta?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri puhui hyvin realistisesti oikeusministeriön hallinnonalan ongelmista. Minuakin hämmästyttää aika paljon se, minkä lakivaliokunnan puheenjohtajakin otti esille, että kun on hyvin perusteellisesti valiokunta ja eduskunta käsitellyt vankeinhoidon osalta lainsäädäntöä, niin nyt ikään kuin oikeusministeriössä herätään uudelleen ja asetetaan selvitysmies. Mutta jos ongelmia on, niin tämä tietysti on hyvä.

Mutta, arvoisa puhemies, kuten kaikki tiedämme, jutturuuhka on hirveä. Tällä hetkellä Suomi on saanut oikeuslaitoksestaan yhä enemmän tuomioita siitä, että juttujen käsittely on viivästynyt. Kun toisaalta lukee tuottavuusohjelmat, joihin ministerikin viittasi, niin sielläkin on omat ongelmat. Tässä ollaan niin kuin määrätyllä narulla, että toisaalta lisätään ja toisaalta vaaditaan vähennettäväksi ja tuottavuuden nimissä.

Mutta, arvoisa puhemies, ihan lopuksi vielä se, että minua huolestuttaa se, että kun harmaasta taloudesta täällä paljon on puhuttu, jonka aina ed. Pulliainen ottaa esille, niin siltä osin että kun on saatu nyt talousrikospuolelle resursseja — kiitos ministeri Rajamäen — (Puhemies: Minuutti!) niin syyttäjäpuolella on ongelmia. Sinne nyt tämän budjetin mukaan vähän lisätään, mutta nyt on sitten vuorossa tämä oikeuslaitos (Puhemies koputtaa) ja myöskin perintä, eli tehostusta (Puhemies: Ed. Vistbacka, minuutti!) sinne, niin silloin valtio saisi omansa.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuomioistuimilla pitäisi olla huoltoriidoissa käytössään psykologi taikka joku muu lasten asiantuntija. Jos tällä tavalla olisi, voisimme tuomioistuimissa päästä nykyistä useammin sopuratkaisuihin. Yli kymmenesosa huoltoriidoista on pitkiä ja vaikeita, ja niissä lapset tarvitsevat terapiaa, pitkääkin terapiaa selvitäkseen. Muun muassa Norjassa on käytetty tätä psykologimenetelmää ja tulokset ovat tässä asiassa hyvät. Haluaisin tietää, ollaanko meillä tuomioistuimissa menossa tähän suuntaan.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen esitteli tässä niitä parannuksia, mitä budjetti tuo tullessaan. Mutta nostaisin myös esiin tämän yleisten tuomioistuinten ongelman. Olisi hyvä, jos me eduskunnassa voisimme vielä siihen vaikuttaa.

Oikeusministeriön hallinnonalahan on 6 promillea koko budjetista, jolloinka nämä ovat aika pieniä summia isossa mittakaavassa, mutta ihmisten kannalta isoja kysymyksiä. Jos ajatellaan, että yleisten tuomioistuinten henkilöstömäärä nyt vähenee ja nämä tehostamishankkeet eivät ensi vuodelle vielä tuo vaikutusta, olisi hyvä saada vielä resursseja lisää. Yksityisen henkilön hometalojuttu vie kaksi vuotta hovioikeusmenettelyineen, ja se on liian paljon kansalaisten kannalta, eli toivoisin, että me tähän puoleen eduskunnassa voisimme vielä yrittää saada parannuksia, jotta saataisiin myös vaikuttavuutta aikaan ihan oikeasti siellä kansalaisten oikeusturvan paranemisen puolella.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää oikeusministeriön huomiota nyt, kun myöskin niin sanotusti poliisiministeri on paikalla, tällaiseen puutteeseen, että nykyään oikeuksista puuttuu syytettyjä, vastaajat eivät tule paikalle. Hyvin useissa kaupungeissa poliisitalo ja oikeustalo ovat yhdessä ja samassa rakennuksessa tai ainakin vierekkäin eli poliisin ja oikeuksien viesti ei kulje välillä. Monta kertaa nämä vastaajat saattavat istua siellä naapuritalon eli poliisitalon putkassa tai pidätyssellissä, mutta viesti ei kulje. Esimerkkinä muutama viikko sitten Oulun käräjäoikeudessa 11 jutusta pystyttiin käsittelemään vain kolme, muut syytetyt eivät tulleet paikalle, eli se on äärettömän kallista puuhaa Suomen valtiolle.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama kysymys näistä käräjäoikeuksista ja niitten lopettamisista. Onko nyt tehty päätös tästä Orimattilan käräjäoikeuden lopettamisesta, kun siinä kunnat ja maakuntaliitto ottavat jyrkkiä kantoja sen lopettamiseen, onko siitä tehty jo päätös? Ja missä tilanteessa on Heinolan käräjäoikeuden lopettamisuhka ainakin?

Tässä muutama kuukausi sitten pidettiin yhteinen palaveri oikeusministerin ja Päijät-Hämeen kansanedustajien kanssa. Mikä on tilanne tässä Lahden oikeustalohankkeessa, koska ilmeisesti ainakin se on toteutunut, että remonttirahat on meiltä viety?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan siitä, mihin ed. Vistbacka lopetti. Talousrikospuolella todellakin on tilanne se, että itse tutkinta kestää usein aika kauan, ja silloin tietysti koko järjestelmän uskottavuuden kannalta on ratkaisevaa, että heti, kun se tutkinta saadaan päätökseen, syyttäjälaitos iskee siihen välittömästi kiinni ja se prosessi jatkuu. Tämähän, niin kuin arvoisa ministeri tietää, kannattaa yhteiskunnalle. Se, mikä siihen satsataan, tulee moninkertaisesti takaisin.

Voisiko nyt ajatella, että kun ministeri tässä selvityshommia on nyt käynnistämässä, tässä koko perusajattelurakennelma uudistettaisiin siihen henkeen kuin ministeri Rajamäki on lukuisia kertoja todennut eli pistettäisiin tämä homma nyt kerralla putkeen, koska se on myöskin valtiontaloudellisesti merkityksellinen asia?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uusi vankeinhoidonlaki on tosiaan astumassa voimaan ja, ministeri, toitte esille, että selvityshenkilön olette asettanut. Nyt todella kysyisin, kun kokonaisuusuudistusta odotetaan lailta, miten selvityshenkilö tuo sellaisia asioita esille, että ne myös pannaan toimeen eli saadaan selvästi niistä myös ratkaisuja, kun nyt näyttää siltä, että laki ei olekaan hyvä.

Mutta, arvoisa puhemies ja ministeri, minä todella toivoisin, koska nämä käsittelyt tuomioistuimissa tarvitsevat lisäresursseja, että niihin saataisiin niitä lisää, koska jutturuuhkat ovat melkoiset. Toinen asia, mikä tässä vankeinhoidon sisällä on sen lisäksi, että saadaan vankimäärää ehkä vähentymään, on myös se, että vankilassa on riittävästi työntekijöitä sekä erityistyöntekijöitä, jotta vankien terveydenhoitoon ja koko sosiaaliseen kehitykseen pystytään vaikuttamaan.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vankiloihin lisää työntekijöitä. Ylitorniollakin on se tilanne, että on investoitu tiloihin, mutta niitä ei saada käyttöön, kun ei ole vartijoita.

Oikeusministeriössä on ollut meneillään hankkeita, jotka liittyvät saamelaisalueen maaoikeus- ja maankäyttöoikeuskysymyksiin. Tiedämme, että norjalaisen Carsten Smithin johdolla on valmisteltu yhteispohjoismaista saamelaissopimusta. Tämän lisäksi minun tietojeni mukaan ministeriön omatkin virkamiehet ovat yhdessä saamelaiskäräjien virkamiehistön kanssa valmistelleet omaa esitystään. Mikä on näiden valmistelujen vaihe nyt, ja miten oikeusministeri itse on ohjeistanut tätä valmistelutyötä?

Toiseksi Inariin on pitkään suunniteltu saamelaisille parlamenttitaloa, toimitilaa. Tällä olisi merkittävä vaikutus myös koko Inarin kylän kehitykseen, hotelli investoisi, ja siitä tulisi hyvä konferenssikeskus. Miksi suunnittelumäärärahaa tähän ei vieläkään ole esitetty?

Heli  Paasio /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitokset ministeri Luhtaselle, niin kuin sanottu, realistisesta näkemyksestä ja kannanotoista. Olennaistahan on saada vankeinhoidon puolellakin ne akuutit ongelmat ensin hoidettua. Siellä on ongelmia työntekijöiden jaksamisen kanssa, mikä on olennaisesti liitännäisenä heidän riittävyyteensä myös. Se saadaan tietysti ratkaistua pitkälti rahalla, se ei tule heti hoitumaan taikka näkymään, mutta siihen kannattaa panostaa.

Todettiin myös vankiluvun kasvamisesta, että pitäisi saada käänne alaspäin. Siellä on tätä uusintarikollisuuden vähentämistä ja sakkojen muuntorangaistusta tietysti, mutta olennaista on se, että ylipäätään rikollisuutta saadaan vähennettyä, ja silloin täytyy nähdä hallintokuntien välinen yhteistyö. Sosiaalipolitiikalla itsessään saadaan hoidettua paljon sitä, että rikollisuus vähenee ylipäätään.

Sama koskee sitä, mitä puhuttiin harmaasta taloudesta. Hallintokuntien yli menevä yhteistyö, kun puhutaan syyttäjistä, puhutaan poliiseista, tutkijoista, niiden ketjujen täytyy olla kestäviä ja niiden täytyy mennä todella loppuun asti, eikä niin vaan, että osa optimoidaan jossain kohtaa ja tulppa synnytetään toisaalle.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä ministeri toikin jo esiin, että vankeinhoidon akuutitkin rahatarpeet ovat jo aika suuret, mutta kysyn nyt kuitenkin.

Vankeinhoidon vaikuttavuuden tutkimus on lapsipuolen asemassa Suomessa verrattuna esimerkiksi Pohjoismaihin. Toivoisinkin, että kommentoisitte, mitä ajattelette asiasta, miten sitä voitaisiin kehittää ja lisätä.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muun muassa ympäristövaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että tärkeät ja kiireellisetkin asiat maassa viipyvät siksi, että hallinto-oikeuksissa käsittely on tavattoman hidasta, ja myös eduskunta on edellyttänyt tähän asiaan puuttumista, lisäresursseja sinne. Niitä ei ole kuitenkaan tulossa, ja kun nämä viiveet tulevat kyllä käytännössä yhteiskunnalle erittäin kalliiksi, niin aiotteko nyt tässä asiassa ruveta etenemään, kun viittasitte siihen, että edeltäjästänne poiketen aiotte olla aktiivinen asioiden kehittämisessä?

Ed. Ilkka Taipale merkitään läsnä olevaksi.

Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme hoitotakuun lisäksi oikeustakuun, että oikeudenkäynnit nopeutuvat. Perustuslakivaliokunta on tähän kiinnittänyt huomiota eniten.

Vankeinhoidossa vankiluku on noussut 40 prosenttia seitsemässä vuodessa ilman, että rikollisuus on vastaavasti noussut. Vuonna 2000 meillä oli haave, että meillä olisi ollut 2 000 vankia. Tällä hetkellä meillä on 4 000 vankia. Vankeinhoidon kokonaisuudistus jäi puolitiehen. Vankiloissa pitää antaa koko palkka myös vankilan sisällä, että jätkät tekevät töitä, ja otettava ylläpitokorvaukset siitä, kuten avolaitoksissa. Eläkeratkaisut on tehtävä liki tuhannelle vankilan läpikäyneelle ja lisäksi otettava rangaistusmuodoksi velvoiteasuminen. Sieltä ihmiset tulevat asunnottomina, työttöminä, rahattomina ja vielä viinanhinkuisina ulos melkein kaikki. Vankeinhoito ei ole nyt kunnossa. Onneksi olkoon, että otitte selvitysmiehen, jota esitin teille samana päivänä, kun tulitte ministeriksi.

On olemassa sorto, sekasorto ja sosiaalipolitiikka. Sekasortoa edustavat rikolliset, sortoa lainausmerkeissä poliisi ja vankeinhoito, sosiaalipolitiikalla pannaan molemmat kuriin, jos haluatte.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisten tuomioistuinten pitkät jonot todella vaikeuttavat monia asioita ja myös yritystoimintoja. Olemme luoneet maahan järjestelmän, jossa oikeudenmukaisuuden nimissä luodaan mahdollisuus yritysten investointien täydelliseen lamaannuttamiseen. Tähän hallituksen pitää puuttua, jotta uusia investointeja tähän maahan saadaan aikaiseksi.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Harmaa talous on semmoinen, mikä täällä on ollut jo esillä, ja talousrikollisuus. Tuntuu ihmeelliseltä, että täällä viime eduskuntakaudella ja nyt puhutaan, että pitäisi saada lisää väkeä, ja kumminkin kerrotaan, että rikostutkijat tuovat moninkertaisena palkkansa takaisin yhteiskunnalle. Eikö näitä ekonomeja ja muita ole tarpeeksi? Koulutetaan heitä lisää, että saataisiin tämä asia kuriin.

Eilen kävi liikenne- ja viestintävaliokunta erään kuljetusalan yrityksen vieraana ja siellä kerrottiin, että täällä Helsingissä ajellaan ilman liikennelupia ja kaiken näköinen harmaa talous rehottaa heidänkin alueellaan, ja he sanoivat, että he eivät pärjää. Yritys, joka laillisesti hoiti tehtävänsä, oli muutoin hyvin hyvässä kunnossa. Samaten rakennusalan harmaa talous ja palvelualat, nämä pitäisi hoitaa ja tänne palkata lisää ihmisiä.

Ed. Taipale otti täällä hyvin esille, (Puhemies: Minuutti!) mistä tämä rikollisuus johtuu. Yhteiskunta on aika kylmä. Köyhyyspaketin (Puhemies koputtaa) olisi pitänyt olla aika paljon isompi, että olisi voitu (Puhemies: Minuutti!) niitä sosiaalisia ongelmia korjata. Ei näillä ...

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin olisin ensimmäisenä asiana kiinnittänyt huomiota tuomioistuinlaitoksen resursseihin. Monet asiat viipyvät aivan kohtuuttomasti, ja sanotaankin, että liikaa viivästynyt oikeusturva on yhtä kuin oikeusturvan kieltäminen. Se vaatii voimavaroja, mutta pitäisi katsoa myös näitä oikeudenkäyntimenettelyjä, onko niitä kehitettävissä niin, että nopeammin tulevat päätökset.

Toinen asia, eräs mieliaiheeni, on nämä ulkomaalaiset vangit. Te kerroitte toimenpiteistä vankiluvun vähentämiseksi. Ne ovat varmasti paikallaan, mutta kyllä lähinnä virolaisten ja venäläisten vankien palauttamista kärsimään rangaistustaan kotimaihin pitäisi vauhdittaa, Viron kohdalla katsoa, onko siinä liikaa valitusmahdollisuuksia, ja Venäjän kohdalla palauttaa sinnekin. Ei siellä kovin mukavaa ole, mutta ei ole tarkoituskaan, että vankiloissa on mukavaa.

Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusvaltiossa on tärkeää, että oikeutta saadaan viipymättä, ja tässä suhteessa tilanne ei ole hyvä. Nyt kansalaiset joutuvat tyytymään semmoisiin ratkaisuihin, jotka ovat vähemmän kuin heidän oikeutensa on, koska heidän täytyy ottaa huomioon, että oikeudenkäynnin tulos vie ajallisesti pitkään. Sama seikka johtuu myös siitä, että oikeudenkäynnit ovat liian kalliita. Kuluriski on niin suuri, että jos tavallinen palkansaaja joutuu itse maksamaan oikeudenkäyntikulut, niin riski on liian suuri. Nämä uudistukset eivät ole korjanneet tilannetta, ja silloin käytännössä, kun olen aina hoitanut jonkun verran asianajotehtäviä, joutuu usein asiakkaalle antamaan neuvon, että oikeuteen ei ainakaan kannata lähteä tässä asiassa, kuluriski on liian suuri. Siihen tarvittaisiin uudistuksia.

Niin kuin täällä on monessa vastauspuheenvuorossa sanottu, oikeudenkäyntien nopeuttamiseen tarvittaisiin ensi tilassa lisää voimavaroja tuomioistuinlaitokselle, (Puhemies: Minuutti!) ja niin kuin ed. Zyskowicz sanoi, monet uudistukset tuomioistuinlaitoksessa ovat (Puhemies koputtaa) pahentaneet tilannetta ja hidastaneet oikeudenkäyntejä.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan samaa virttä. Tuomioistuimet tarvitsevat lisää rahaa, muun muassa huoltajuusriidat kestävät käsittämättömän kauan.

Arvoisa puhemies! Myös vankeinhoito tarvitsee lisää rahaa, jotta vapausrangaistuksen ohella olisi tarjota myös toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Vuosittain vapautuu satoja vankeja asunnottomiksi pelkästään Pääkaupunkiseudulla, ja tämä on kyllä se keino, jolla nämä ihmispolot päätyvät pikavauhtia takaisin päihdeongelmiin ja rikosten pariin. Olen varma, että humaanimpi ote vankeinhoidossa tuottaisi tulosta myös uusintarikollisuuden ja syrjäytymisen ehkäisemisen saralla. Vangeilla on vakavia mielenterveys- ja päihdeongelmia, joihin ei kunnolla saa tällä hetkellä apua.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selvitysmiehen asettaminen on varmasti tarpeen, mutta se ei vielä välttämättä merkitse konkreettisia toimenpiteitä ainakaan tällä vaalikaudella, ja kovin myöhään vaalikaudella tämä teidän esityksenne selvitysmiehestä tuli. Valitettavasti meillä on useita esimerkkejä siitä, miten ministeriöt ovat asettaneet selvitysmiehiä, jotka ovat tehneet erittäin hyvää työtä, hyviä ehdotuksia, mutta nuo ehdotukset ovat jääneet toteuttamatta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön alueelta näitä löytyy. Toivon sitä, että tässä ei käy niin, vaan ne esitykset, joita tulee, myös pannaan käytäntöön. Mutta valitettavasti tämä vaalikausi alkaa olla tässä suhteessa jo lopuillaan.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäisenä täydentäisin ja vastaisin kysymyksiin rikosseuraamusalan selvitysmiehestä. En ole missään tapauksessa enkä missään yhteydessä todennut, että uusi vankeuslaki olisi huono. Päinvastoin, se on hyvä laki. Sen kanssa on tehty paljon työtä, sen tavoitteet ovat erinomaiset. Kysehän on vain siitä, että uuden lain toimeenpano, jos nyt näin sanoisin, tapahtuu ikään kuin sille pohjalle, että emme ole riittävän tietoisia ja riittävästi selvittäneet niitä olosuhteita tai päässeet korjaamaan vielä niitä olosuhteita, joita tällä hetkellä on vankeustoimessa. Tätähän nimenomaan on lakivaliokunta toivonut. Tätähän nimenomaan on toivottu. Tätä on esitetty, että voitaisiin laittaa uusi vankeuslaki kestävälle pohjalle.

Minä vielä viittaisin siihen, että sain selvitykset ministeriöön ihan tässä pari viikkoa sitten siitä, mikä todellisuudessa on tilanne tänä päivänä vankeinhoidon henkilöstön sairastavuuden, poissaolojen ja tähän liittyvien asioiden suhteen. Tämä on asia, joka on selvitettävä, mistä tämä johtuu, koska tämähän on sellainen asia, joka syö loputtomasti voimavaroja, mutta ei tuota tulosta, puhumattakaan sitten inhimillisestä tilanteesta. Nämä kaikki on selvitettävä ja tehtävä näistä rationaaliset ehdotukset.

Minä väitän, että jos tältä pohjalta pystytään lähtemään siihen, että ongelmat korjautuvat, meillä on toimivampi vankeinhoitolaitos pistämään tätä uutta lakia voimaan. Tämä lakihan astuu voimaan tietysti niin, ettei se nyt yhtenä päivänä ole kokonaan voimassa käytännössäkään, eli tämä on ollut se lähtökohta. Aivan oikein kannettiin huolta siitä, mitä ehditään tehdä.

Minä olen lähtenyt siitä, että tässä on paljon ongelmia tiedossa. Nämä tehdään yhteistyössä valiokunnan kanssa, sidosryhmien kanssa jne. Meillä on paljon tietoa olemassa. Tavoitteena on tehdä jämpti, yksityiskohtainen kokonaisohjelma aikatauluineen. Tosiasia on tietysti se, että jos tehdään tällaista pitkäjänteistä ohjelmaa, niin sehän jatkuu aina seuraavan hallituksen aikana. Meillä on muitakin pitkäjänteisiä uloskirjoitettuja ohjelmia, joita viedään sitten yhdessä saumattomasti eteenpäin. Minä en usko, että meille tulee yhtään sellaista hallitusta, joka ei haluaisi lähteä toteuttamaan asioita siltä pohjalta, että on nähty aivan selkeitä epäkohtia. Uskon näin, että tässä päästään myös toimenpide-ehdotukseen, sellaiseen toimenpide-ehdotukseen tai ehdotuskokonaisuuteen, että sitä voidaan toimeenpanna. Korostan vielä, että tämä on nyt se työ, minkä minä näen välttämättömäksi tehdä niin, että saamme tämän hyvän vankeuslain todella toimivaksi ja sillä tavalla resurssien ja myös inhimillisen elämän kannalta parempaan käyttöön. Tämä on se tavoite, ei tässä ole mitään muuta tavoitetta.

Sitten otan toisen ison ja vaikean asian, ed. Rundgrenin kysymyksen saamelaisasiasta. Minä vain siitä totean, että siinähän on kolme isoa kokonaisuutta tällä hetkellä tekeillä, on ollut jo pitkään: tämä pohjoismainen saamelaisselvitys, sitten yliopistotutkimukset saamelaisten maanomistuksista, jotka menevät pitkälti historiaan, ja sitten se, millä tavalla voidaan valmistella sellainen lainsäädäntö, jonka pohjalta voimme järjestää saamelaisten maankäyttö- tai maanomistusolot sille pohjalle, että voimme ratifioida Ilon sopimuksen.

Nämä kaikki ovat nyt tässä ikään kuin tekeillä. Pohjoismainen saamelaissopimus on lausunnolla, siitä lausuntokierros päättyy juuri. Tutkimukset tippuvat vähitellen, niitä on monenmoisia, ne ovat kaikki myöhässä, nämä yliopistotutkimukset. Sitten on tämä lakivalmistelu, jota meillä on tehty siltä pohjalta, kuinka päästäisiin ja minkälaisella maankäyttöoikeudella, minä käytän tätä sanaa, eteenpäin tässä Ilon ratifiointisopimuksessa. Nämä kaikki ovat tällä hetkellä aivan ajankohtaisia.

Maaoikeustutkimuksia on odotettu. Nämä eivät välttämättä liity toisiinsa, mutta ne pitää varmistaa sillä tavalla, että ne eivät estä joidenkin asioiden toteuttamista tai ole haitaksi, jos tehdään joku päätös. Meillä on epävirallisen ministeriväen kokous saamelaislain kohtalosta ja menettelytavoista ja siitä, pääsemmekö yksimielisyyteen, ja tästä aikataulutuksesta ihan tässä lähiaikoina. Materiaalia on, ja todella tarvitaan tämä aikataulujen hiominen sen suhteen, voiko antaa lakeja, jos on vielä selvitykset kesken, voidaanko lakeja tänne tuoda. Tähän on eduskuntakin ottanut erilaisia näkökohtia. Tämä on vaikea kysymys.

Tästä tuomioistuinresurssikysymyksestä kaiken kaikkiaan. Sehän on todella iso kysymys, vaikea kysymys, mutta tällä määrärahan lisäyksellä, mikä nyt tähän tulee, voidaan nyt, käytänpä sanaa "paikata" sellaisia kiireellisimpiä ruuhkia. Tämä on nyt paikkaamista tällä hetkellä, koska koko tämä lähtökohta ihan yleisesti tuomioistuinten ruuhkien purkamiseen ja koko tämän käsittelyketjun nopeuttamiseen oikeastaan lähtee siitä, että meillä pitää samanaikaisesti saada onnistumaan vireillä olevat ja vireille pannut laajat organisaatiouudistukset, jotka koskevat niin syyttäjälaitosta, käräjäoikeuksia kuin ulosottoa. Siis isojen organisaatiouudistusten, jotka ovat käynnissä, pitää onnistua aikatauluja myöten, mutta myös sitten monien sisältöihin liittyvien asioiden.

Tässä äsken puhuttiin, ed. Ollila muistaakseni, hovioikeuksista, (Ed. Ollila: Hallinto-oikeuksista!) — anteeksi, hallinto-oikeuksista. — Hallinto-oikeuksista voin todeta sen, että eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan laki esimerkiksi hallinto-oikeuksien kevennetyistä kokoonpanoista. Se on yksi esimerkki siitä, että näitä on olemassa, ja tällä tavalla helpotetaan monta asiaa. Meillä istuu tällä hetkellä varatuomari Huopaniemi, joka juuri luovutti selvityksen siitä, millä tavalla voidaan asiaruuhkia tasoitella eri tuomioistuinten kesken. Nämä ovat kaikki käynnissä, ja näiden tietysti pitää onnistua. Mutta ennen kuin nämä ovat käynnissä, tietysti tarvitaan rahaa, tarvitaan sen jälkeenkin rahaa.

Mutta esillä ovat esimerkiksi nyt nämä lisävoimavarat, ja tämä liittyy nyt tähän tuottavuusohjelmaan. Se, että meillä siirretään tuomioistuinlaitoksista, myös tietysti vankeinhoitolaitoksista, talous- ja hallintohenkilökuntaa näihin yhteisiin palvelukeskuksiin ja sillä tavalla sieltä vähenee siis henkilöitä, on minusta tervettä, oikeata hallinnointia. Siis silloin, kun puhutaan henkilöstövähennyksistä, se ei tarkoita vääjäämättä, että sieltä vähennetään tuomareita, ei niin. Meillä on nyt tavoitteena se, että nämä vähennykset kohdistuvat rationaalisesti niihin, joissa vähennykset ovat asiallisia. Rakenteitahan pitää uudistaa, niitä tullaan uudistamaan vielä enemmän, mutta sinne, missä tarvitaan se ihmisten työvoima ja mikä on nyt tällä hetkellä lähinnä tuomarikunta eri oikeusistuimissa, pyritään kohdistamaan voimavaroja. Esimerkiksi nyt markkinaoikeuteen syyskuun alusta lisättiin jo näitä voimavaroja, ja tarkoitus on lisätä siis myös tämän budjetin ohella.

Talousrikoksiin viitattiin ja myös sitten näihin pitkiin käsittelyaikoihin. Kyllä tässä tavoitteena on siis aivan aidosti se, että ihan poliisista lähtien se koko käsittelyketju saataisiin tiiviimmäksi, siis ihan esitutkinnasta, syyttäjästä, tuomioistuinlaitoksesta ihan sinne ulosottoon asti. Tästä syystä esimerkiksi nämä vähäisetkin lisäykset nyt, mitä tässä budjetissa tulee syyttäjäntoimeen, ovat minusta välttämättömiä, niin, että saadaan vahvistettua tätä ketjua, ja tässä tapauksessa nyt ajattelin talousrikollisuutta, josta voisin todeta sen, että sekin vaatii tehokkaaseen tulokseen pääsemiseksi sitten myös substanssilakeja. Minulla on mielikuva, että meillä esimerkiksi liiketoimintakieltolaki on vielä täällä eduskunnassa. Toivoisin, että nämä tulisivat kaikki ulos nopeasti, että päästäisiin kiinni myös sitten siihen rikollisuuteen näin substanssin kannalta. Meillä on vireillä täällä, meillä on itse asiassa eduskunnassa aika monta keskeistä lakia, mitä on nyt tässä annettu, ulosottolakeja ja näitä myöten, millä voidaan näitä ketjuja tiivistää. Resursseja tietysti aina tarvitaan, mutta tarvitaan myös järkevää hallinnon uudistamista ja rationalisointia.

Ulkomaalaiset vangit. Meillähän on Viron kanssa luovutussopimus ja sitähän on toimeenpantu ja -pannaan koko ajan. Vieraillessani Virossa, ministeri Rajamäki oli mukana, siellä olivat paikalla sisä- ja oikeusministerit ja kävimme läpi tätä luovutusprosessia. Kyllä se on Suomen puolella sillä tavalla monimutkainen ja hidas, että se prosessi kestää kauan. Siitä tietysti nyt on lähdetty, ja näitä muutoksia on joko tehty tai ne ovat tekeillä, että silloin, kun on todettu, että tämä siirto on paikallaan eli vankeusajat eivät pitene, pätevät ne olosuhteet, mitkä siellä nyt ovat olleet kriteereinä, kun nämä sopimukset on tehty, silloin sen prosessin sitten pitäisi olla juoheva ja nopea. Venäjän kanssa meillä ei ole vastaavaa sopimusta. Mutta tätä Viron, jonka vankimäärä meillä on siis ulkomaalaisista vangeista suurin, prosessia pyrimme kyllä sitten nopeuttamaan.

Tästä psykologiasiasta. Minä en todellakaan tiedä, mikä siinä on tilanne tällä hetkellä. Mutta tähän on sillä tavalla nyt ikään kuin, sanoisinko, määrättyjen rikosten osalta tartuttu, en tiedä, mikä teho sillä sitten on, mutta esimerkiksi nyt vankilaan saapuvan vangin osalta tämä lakimuutos, joka nyt on kesällä annettu, se ei ole vielä varmaan ollut edes lähetekeskustelussa, lähtisi siitä, että tuomioistuinten tulisi antaa ne taustatiedot sellaisista rikollisista, joiden osalta on todella merkitystä tällä psykologisella taustalla ja muulla, että ikään kuin ne tiedot olisivat valmiina jo Vankeinhoitolaitoksella.

Puhemies:

Voisiko ministeri hieman tiivistää?

Puhuja:

Puhemies! Asioita tuli paljon, mutta vielä mainitsen Kokemäen käräjäoikeuksien piirirajamuutoksista. Meillähän on nyt tällä hetkellä vireillä, niin kuin täällä tuli esille, ehkä pisimmällä siis Kokemäki, Kyrönmaa, Orimattila ja Turun seudun käräjäoikeuksien lakkauttaminen. Näistä on lausunnot saatu, lopullisia päätöksiä ei ole tehty. Tavoitteena on meillä se, mikä varmaan tuli keskustelussakin esille, että nämä voitaisiin toteuttaa nyt vuoden 2007 aikana.

Puhemies:

Myönnän kaksi vastauspuheenvuoroa ja ministerin 1 minuutin vastauksen.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Väännetään nyt näitä rahoja vielä rautalangasta, ettei tule liian ruusuista kuvaa. Vankeinhoitopaketin piti alun perin ministeriön omien arvioiden mukaan maksaa noin 10 miljoonaa euroa, ja sitten tämä kuuluisa tuluskukkaro olikin tämä 3, jonka ministeri nyt esitti, joka saatiin siis lisäbudjettiin ja tähän. Lisätarve muun muassa lakivaliokunnan yksimielisten arvioiden mukaan on ollut kuitenkin merkittävästi tätä enemmän, ja sitä ei nyt tule, vaan tulee selvittäjä. Kaikki onni ja toivo sille selvittäjälle, mutta täytyy ymmärtää, että todennäköistä on myös se, että oikeasti lisätarve lisähenkilöille on sen selvittäjänkin työn jälkeen olemassa ja se on useita miljoonia euroja.

Yleisistä tuomioistuimista: Olisi todella merkittävää, jos saisi ihan lupauksena, että todellakaan tuottavuusohjelman ei ole tarkoitus poistaa tuomarinvirkoja. Näin ei ole tähän asti luvattu, vaan päinvastoin on ollut vakava uhka, että tuottavuusohjelma vie myös yleisistä tuomioistuimista tuomareita. Yleisiin tuomioistuimiin, niin kuin ed. Rahkonenkin täällä sanoi, tarvittaisiin vielä se toinen 1,5 miljoonaa niiden hyvien saavutusten lisäksi, joita ministeri onnistui jo onneksi saamaan markkinaoikeuteen ja vakuutusoikeuteen.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakaan tätä budjettia ei voi oikeuslaitoksen osalta kovinkaan paljon kiittää. Katsotaan ihan lukuja. Virkoja yleisissä tuomioistuimissa 2 823 vuonna 2005, 2 736 vuonna 2007 eli vähennystä lähes 100 henkeä. Mitä tulee menoihin, tuomioistuinlaitoksen menoihin, bruttomenot olivat 205 775 000 euroa vuonna 2005 ja nyt 205 127 000 euroa eli selkeää supistusta kahden vuoden aikana. Se tarkoittaa sitä, että kun kustannukset jatkuvasti nousevat, niin meillä tuomioistuinlaitoksen resurssit olennaisesti vähenevät, ja kun muistetaan, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut lähes 20 tuomiota Suomea vastaan siitä, että prosessit kestävät liian kauan ja rikomme ihmisoikeuksia tällä tavalla ja sen lisäksi meillä tuomioistuimet ovat antaneet viime aikoina jo päätöksiä, että henkilöitä ei tuomita rangaistukseen, kun prosessit ovat kestäneet niin kauan, on täysin selvä, että tässä asiassa nyt puheet eivät riitä, ohjelmat eivät riitä, vaan nyt pitää eduskunnassa vakavasti keskustella siitä, että tarvitaan rahaa, että perusoikeusturva tässä maassa toimii, varsinkin kun huomaan, että punavihreät mielenosoittajat antavat lisää työtä oikeuslaitokselle toimenpiteillään.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ed. Braxilla on kyllä väärät luvut. Viime syksynä lähdettiin jo toimeenpanemaan — tiesin tietysti, että vankeinhoitolaki on tulossa 1.10. — ja viimeiseen, viime syksyn lisäbudjettiin tuli 3,5 miljoonaa euroa, ensimmäiseen tämän vuoden lisäbudjettiin 3,5 miljoonaa euroa ja nyt tähän budjettiin 3,5 miljoonaa euroa: 10,5 miljoonaa euroa. Ja sitten vielä se, että tässähän nyt ei ole pelkästä rahasta siis todellakaan kysymys, mutta se yli 10 miljoonaa jo kehysten päälle on nyt ylitetty, ja sitten se, että nyt tietysti vielä pitää syksyllä katsoa tässä, mikä on se rahan tarve vielä, nyt kun aloitetaan tätä lakia toimeenpanna. Mutta nämä kaikki rahat ovat nyt tulleet todella, 10,5 miljoonaa euroa vankeinhoitoon vajaan vuoden aikana lisää, siis päälle kaiken muun normaalin vankeinhoidon, ja tavoitteena se, että pääsemme tekemään näitä asioita. (Puhemies: Minuutti!) Mutta tästä syystä havaitsinkin sen, että tarvitsemme myös muita perusteellisia uudistuksia asiasta.

Ed. Sasille toteaisin sen, että näin on. Tässä on iso suma. Pitkän kehityksen tuloksena on jouduttu tähän tilanteeseen, asiat vaikeutuvat jne., syitä on monia. Mutta viittaan vielä siihen, että paljon on tehty todella sellaista lainsäädäntöä, substanssilainsäädäntöä, osa on täällä eduskunnassa käsiteltävänä. (Puhemies: Ministeri, aika!) Toivon todella ripeyttä niitten suhteen (Puhemies koputtaa) ja myös organisatorisia uudistuksia. Kaiken on mentävä nappiin, niin tästä selvitään.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Käsittelen tässä puheessani oman sektorini asioita. Ministeri Haatainen käsitteli täällä eilen omassa budjettipuheessaan oman sektorinsa asioita, ja tässä palvelupuolta lähinnä käyn läpi yksityiskohtaisemmin.

Elikkä ensi vuoden talousarvioesitys on sosiaali- ja terveyssektorin kannalta kokonaisuutena hyvä saavutus, jos sitä mitataan sillä, miten paljon ohjaamme lisää rahaa sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle. Onhan sekin tietenkin yksi tapa mitata, että katsotaan, paljonko rahat kasvavat. Meidän sektorimme määrärahat kasvavat noin 3,4 prosentilla, eli 379,2 miljoonaa euroa kuluvaan vuoteen verrattuna ovat korkeammat ensi vuoden rahat kuin nyt. Opposition mukaan tämä on tietenkin riittämätöntä, mutta on muistettava, että tämä on jo neljäs vuosi, jonka aikana hallitus ohjaa merkittävästi lisää rahaa sosiaaliturvaan. Pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentin nousu vuodesta 2003 ensi vuoteen on 5,82 prosenttiyksikköä. Valtio siis kantaa vastuuta sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvitsemista lisäresursseista, ja palveluiden kehittäminen jatkuu edelleen. Talousarvioesitys toteuttaa johdonmukaisesti pääministeri Vanhasen hallitusohjelmaa. Tavoitteena on, että kaikissa kunnissa asukkaat saavat laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja kohtuullisessa ajassa ja perustoimeentulo turvataan koko maassa.

Ensi vuoden lisäpanostukset tähtäävät siihen, että sairaanhoidossa hoitoonpääsy voitaisiin turvata aiemmin voimaan tulleen lain mukaisesti. Nyt hoitojonot ovat lyhentyneet ratkaisevasti. Sairaaloiden yli 6 kuukauden mittaisissa hoitojonoissa oli nyt toukokuun lopussa 12 000 yli 6 kuukautta hoitoa jonottanutta potilasta, kun vuoden 2002 lokakuussa luku oli 66 000. Sairaanhoitopiirit arvioivat, että vielä tämänkin vuoden lopussa yli 6 kuukautta hoitoa jonottaneita on noin 3 900, vaikka siellä ripeästi nyt niitä puretaan, mutta ongelmaksi on muodostunut hoitohenkilökunnan saanti. Meillä on pulaa hoitajista, meillä on pulaa hammaslääkäreistä, meillä on pulaa erikoislääkäreistä, ja esimerkiksi Kuopiossa yksi leikkauspöytä seisoi tyhjänä sen takia, että sairaanhoitajia ei yksinkertaisesti saada mistään. (Välihuuto) — Tämän kerroin esimerkkinä, kun kävin siellä sairaalassa. Kerroin ihan esimerkin KYSistä.

Hoitoonpääsyn määräaikoja koskevat säädösmuutokset ovat kiistatta vauhdittaneet myös hammashoitouudistuksen toteutumista. Tämä hoitotakuu on lisännyt tasa-arvoa hammashoitopalveluiden saannissa. Tammikuussa 2006 tehdyssä selvityksessä 80 prosenttia terveyskeskuksista ilmoitti toteuttavansa hoitotakuun suun terveydenhuollossa. Väestöstä 74 prosenttia asui näiden terveyskeskusten alueilla. Hammashoitopalvelujen käyttö on lisääntynyt niissä väestöryhmissä, jotka eivät olleet aikaisemmin hinnaltaan alennettujen palvelujen piirissä. Se kertoo siis siitä, että patoutunutta hoidon tarvetta on väestössä ollut ja nyt hakeudutaan hoitoon. Terveyskeskuksissa kasvanut aikuisväestön hoidon kysyntä on kuitenkin aiheuttanut ja lisännyt jononmuodostusta erityisesti suurissa kaupungeissa, joissa hammashoitoa on aiemmin tarjottu vain rajatuille ikäryhmille ja erityisryhmille. Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa yhdessä lääninhallitusten kanssa hoitoonpääsyn määräaikojen toteutumista ja hakee ratkaisuja, joilla voidaan turvata hoitoonpääsyä määräajoissa myös näillä alueilla.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvioesityksessä on tukea eniten palveluja tarvitseville ja täsmätoimia heikommassa asemassa oleville. Sosiaali- ja perhepaketista hyötyvät vanhukset, veteraanit, yksinhuoltajat, monilapsiset perheet, vammaiset, sairaat, työttömät. Toimet kohdistuvat sekä erityisryhmien toimeentuloon että palvelujen parantamiseen. Tässä on ryhmiä, joilla ei ole paljon puolestapuhujia, viittaan meidän vammaispakettiimme esimerkiksi. Vammaisten palveluja parannetaan lisäämällä tulkkipalvelujen määrää. Kuulo- ja puhevammaisten tulkkipalvelujen minimituntimäärää nostetaan 120 tunnista 180 tuntiin ja kuulo- ja näkövammaisten 240 tunnista 360 tuntiin vuodessa. Vammaispalvelujen parantamiseksi ja vammaisten tasa-arvoisen kohtelun turvaamiseksi nykyisin vain kehitysvammaisille järjestettävää päivätoimintaa laajennetaan koskevaksi kaikkia vaikeavammaisia. Tämä on hyvin iso uudistus, ja päivätoiminnan mahdollistamisella varmistetaan vaikeavammaisten mielekäs ja muiden perheenjäsenten tavoin rytmittyvä elämä sekä vahvistetaan ja ylläpidetään sosiaalista toimintakykyä.

Omaishoidon kehittäminen jatkuu myös ensi vuonna. Omaishoitajien jaksamista tuetaan yhdellä vapaapäivällä, ja näin myöskin ne omaishoitajat, jotka hoitavat kehitysvammaisia ja muita vammaisia kotona, hyötyvät. Myös perhehoitajien asema paranee korottamalla hoitopalkkioita ja kulukorvausten vähimmäismääriä.

Lapsiperheiden aseman parantaminen jatkuu myös ensi vuonna. Kotihoidon tuen hoitorahaa korotetaan sisarusten osalta 10 eurolla, ja tämä auttaa hyvin monia lapsiperheitä. Yksinhuoltajien asemaa parannetaan, adoptioperheiden tukea laajennetaan maksamalla lasten kotihoidon tukea yli kolmivuotiaan lapsen adoptiovanhemmille hoitovapaan ajalta. Väliinputoamistilanteiden parantamiseksi lasten yksityisen hoidon tuen saamista koskevia säädöksiä täsmennetään siten, että yksityisen hoidon tuen saaminen lasten kotihoidon tuen lisäksi mahdollistetaan sisaruksille.

Tärkeä uudistus talousarvioesityksessä on myös pitkäaikaistyöttömien terveystarkastusten aloittaminen. Näin saadaan kohennettua myöskin heidän terveydentilaansa ja työkykyään ja helpotetaan työmarkkinoille pääsyä.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarviossa, sanon lopuksi, parannetaan jälleen sotainvalidien ja -veteraanien ja heidän puolisoidensa kuntoutusmahdollisuuksia, joilla on suuri merkitys näiden ryhmien terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Mehän olemme jo aiemmin antaneet tämän veteraanipaketin. Nyt jatkotoimina siihen sotainvalidien laitoshoitoon pääsyn haitta-asterajaa lasketaan nykyisestä 25 prosentista 20 prosenttiin ja tällä uudistuksella vähennetään pysyvän laitoshoidon tarvetta. Toisena merkittävänä täsmätoimenpiteenä hallitus lisää rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan määrärahaa miljoonalla eurolla, ja tämä mahdollistaa 1 200 veteraanin lisäkuntoutuksen ja myöskin kuntoutuksen lähellä kotia. Perinteinen kuntouttamistoimintahan ei enää sovellu kaikkein iäkkäimmille ja toimintakyvyltään heikommille veteraaneille. Lisäksi sotainvalidien puolisoiden kuntoutusmäärärahaa nostetaan ja näin voidaan kuntouttaa kaikkiaan 1 630 henkilöä.

Arvoisa puhemies! Eteenpäin on siis ensi vuoden budjetissa menty, täsmätoimia on tehty, mutta kansalaisten perusturva vaatii jatkuvaa kehittämistä. Se vaatii myöskin rakenteellisia uudistuksia. Kaikki sosiaaliset innovaatiot eivät ole vielä tässä maassa tehtyjä, joten, kaikki kansanedustajatkin, toivotaan semmoista kehittävää mieltä. Me tarvitsemme sosiaalisia innovaatioita tähän maahan edelleenkin.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kädessäni on ote talousarvioesityksestä, joka on meillä käsittelyn alla, ja siitä olen nostanut esiin kohdan, jossa todetaan, että Valtionavustus sairaanhoitopiirien kuntayhtymille lasten ja nuorten psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta sekä kuntien mielenterveyspalveluiden kehittämisestä aiheutuviin kustannuksiin, kiinteä määräraha, poistetaan talousarviosta.

Arvoisa puhemies! Toisin sanoen me tulemme siis käymään sen saman keskustelun ja näytelmän kuin niin monena muunakin vuotena aikaisemmin. Me kaikki tiedämme, että lastenpsykiatria tarvitsee rahaa, se kärsii kroonisesta resurssipulasta niin henkilöstön kuin eurojen suhteen. Me myös tiedämme, että ne rahat todennäköisesti myönnetään. Ne tullaan myöntämään. Miksi hallitus ylläpitää tätä näytelmää? Tämä epätietoisuus on varsin ikävää itse työtä tekeville, puhumattakaan perheistä, joille tämä viesti kantautuu, että rahaa ei ole.

Tiedän hyvin, että tämä vastuualue on varsinaisesti ministeri Haataisen, mutta me (Puhemies: Minuutti!) puhumme palveluista, joiden ytimenä ovat lapset ja perheet.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuunnellessani ministerin puheenvuoroa tuntui kyllä aivan oikeasti siltä, että kaikille heikko-osaisille käy hyvin. Valitettavasti käytäntö ei näytä siltä, kun näitä hyviä ajatuksia ryhdytään toteuttamaan tuolla kentällä.

Olisin kiinnittänyt kahteen asiaan huomiota. Ensinnäkin omaishoidon tuki: Siellä on tämä yksi vapaapäivä. Tosiasiassa kuitenkin, kun näitä pieniä uudistuksia ilman rahaa on tehty, on käynyt niin, että kunnat ovat tosiasiassa lisätäkseen näitä vähäisiä palveluita, joita täällä on säädetty, karsineet, kiristäneet kriteereitä. Mitä aiotte tehdä, että tämä kehitys ei jatku? Aiotteko toimia siten, että kunnille todella osoitettaisiin rahaa omaishoidon hoitamiseen, jonka — jos nyt oikein muistelen noita viime vaaleja edeltäviä keskusteluja — kaikki ja erityisesti keskusta lupasivat hoitaa kuntoon?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tietyissä väestöryhmissä tämä hallituksen budjetti merkitsee kylmää kyytiä näille kohderyhmille. Viittaan tämän lyhyen ajan takia eiliseen puheenvuoroon, jossa yritin tuoda niitä voimakkaasti esille.

Ensinnäkin sotainvalidien ja sotaveteraanien haitta-asteita kysytään yli 85-vuotiaalta tästä maasta. Se on naurettavaa. Se on ihmisoikeuksien vastaistakin varmaan jopa. Vaikeavammaisia tässä maassa on noin 4 500, joista osa ei saa nyt mitään palvelua, kun subjektiivista oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan ei anneta. Hallitus ei välitä mitään tästä, vaikka siitä on paljon puhuttu täällä. Viittaan edelleen eiliseen, hyvin voimakkaasti pidettyyn puheenvuorooni.

Samaten ikäihmisten arvostus. Käytännön kentällä on erittäin paljon vaikeuksia. Minulla on kädessäni kirja, jossa sanotaan, että "palvelutalo ei palvele, sairaalastatuksella varustettu laitos ei suostu kuntouttamaan eikä tekemään yksinkertaista verikoetta, kotiapu ei anna kotiapua eikä kotisairaanhoito hoida kotona". Tässä on viiden vuoden tarina yhden toimittajan isästä ja äidistä. Kirjan nimi on "Vanhan paikka", kirjoittanut Kaarina Jaakola. Suosittelen ministerille tämän lukemista. Hän sanoo, että vanhustenhuolto ei kaipaa remonttia vaan räjäyttämistä. Miten te, ministeri, vastaatte näihin asioihin?

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri luetteli kovin pitkän joukon väestöryhmiä, jotka hyötyvät tästä budjetista. Tuon jonon pituus on ehkä juuri se ongelma, koska hyvin suurelle joukolle on siroteltu hyvin pieni määrä rahaa, jolla oikeastaan kukaan ei saa mitään, eikä hallituksella ole mitään painopistettä. Tällä hetkellä olisi erittäin tärkeätä toisaalta näitten vaikeavammaisten henkilökohtaisten avustajien saada jotakin rahoitusta lisää ja toisaalta puuttua lapsiperheitten lisääntyvään köyhyyteen. Mutta nyt kun ei ole mitään painopistettä, niin oikein mitään ongelmaa ei saada korjatuksi.

Sitten olisi ehkä hyvä todellakin keskittää kaikki valtionosuudet yhteen paikkaan, jotta emme joutuisi aina kuuntelemaan sellaista näennäistietoa, että sen ja sen hallinnonalan valtionosuuksia on lisätty tai vähennetty, koska kuntien kannalta sillä ei ole yhtään mitään merkitystä, mistä tuutista ne tulevat, merkitystä on vain sillä, mikä on kuntien kokonaistilanne. Tässä sekä oppositio että hallitus ovat aina silloin tällöin väärässä puhuessaan täysin merkityksettömistä asioista.

Ministeri sanoi aivan oikein, että tarvittaisiin vähän sosiaalisia innovaatioita myös tukipolitiikan suhteen. Nyt on semmoinen ongelma, että täällä tarvittaisiin nyt useampi (Puhemies: Minuutti!) ministeri yhtä aikaa, koska meidän pitäisi yhdistää toimeentulotuki, asumistuki ja työmarkkinatuki yhdeksi kokonaisuudeksi, jotta se toimisi jotenkin järkevästi eikä (Puhemies koputtaa) loukuttaisi työttömiä.

Pehr Löv /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiinnitän huomiota vain yhteen asiaan, terveyden edistämiseen ja sen määrärahaan. Pitkään on ollut valtion budjetissa vain 7,5 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen erityisesti. Nyt lisätään vähän sisäisin siirroin mutta keinotekoisesti. Kovia tulostavoitteita on perusteluissa, ja tiedämme, kuinka paljon tarpeita on tällä alalla, ja totta kai tukea tulee muualtakin järjestöille ja kunnille. Mutta tämmöinen valtiollinen porkkanaraha, että voidaan viedä läpi tärkeitä hankkeita tässä vaiheessa, kun terveys on uudelleen uhattuna Suomessa, olisi todella tervetullut.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ministerin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että kyllä nyt tässä sosiaalipaketissa on löydetty juuri ne kipeimmät kohdat. Erityisvammaistuen korotus 15 eurolla on minun mielestäni enemmän kuin kylmää kyytiä. Kyllä tämä on varmasti lämmin kädenojennus juuri näille vammaisryhmille.

Mutta, arvoisa ministeri, te tiedätte, että suomalainen sosiaalityö on kriisissä ja kunnat eivät saa päteviä sosiaalityöntekijöitä eikä työtä koeta kovin houkuttelevaksi. Vuodesta 2002 alkaen perustettiin sosiaalialan osaamiskeskuksia, ja näiden toiminnan tarkoituksena oli juuri turvata sosiaalipalvelut ja tuolla alalla tarvittava asiantuntemus. Arvoisa ministeri, onko tässä budjetissa nyt turvattu osaamiskeskuksien asema?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hoitojonot ovat varmasti lyhentyneet, mutta nyt sitten on kentältä alkanut kuulua sellaista viestiä, että sairaanhoitopiirit ohjaavat jälkitarkastukset aika yksioikoisesti yksityiselle sektorille suoraan. Tämä varmaan joillekin potilaille sopii, mutta varsinkin ne potilaat, joilla on pienet tulot ... Esimerkiksi kaihileikkauksia tehdään yleensä ikäihmisille, ja heidän menemisensä yksityissektorille jälkitarkastuksiin on muuttunut hankalaksi. Kysynkin, onko ministerillä tietoa tästä, onko tämä joittenkin sairaanhoitopiirien omaa näppäryyttä siirtää tavallaan työtä yksityiselle puolelle vai onko tähän tämmöistä sisäistä ohjausta ministeriön taholta.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen kyllä ed. Väätäisen kanssa ihan eri mieltä siitä, että sairaanhoitopiirit tekisivät näin. Sehän on aivan epämoraalista. Kyllä me ainakin Helsingissä ohjaamme potilaat terveyskeskukseen, emme me heitä mihinkään yksityiselle ohjaa.

Mutta kysyisin ministerin henkilökohtaista mielipidettä viinaveron korottamisesta, sillä kun ehkäisevästä terveydenhuollosta puhutaan, niin tupakka ja viinahan ovat ne suurimmat riskit. Viinan juonti on juuri se, mikä nyt aiheuttaa suurimpia terveysongelmia tässä maassa.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa pohdittiin laajasti vanhustenhoidon tilaa ja ongelmia vasemmistoliiton välikysymyksen ansiosta ja sen yhteydessä. Silloin oli juuri asetettu selvitysmieheksi Sirkka-Liisa Kivelä. No, nyt tämä selvitystyö on valmistunut, ja kysyisinkin, miten nämä selvitystyön tulokset näkyvät tässä budjetissa. Tähän ei nyt kyllä riitä tämä pakkolainan takaisinmaksu perusteluksi, koska sehän ei vielä ratkaise ollenkaan niitä ongelmia, mitä vanhustenhoitoon liittyy. Onko tarkoitus vielä asettaa sellainen selvitysmies, joka oikeasti miettisi tätä vanhustenhoidon tulevaisuutta ja sitä, miten aiotaan selvitä tästä ongelmasta, kun nyt jo, vaikka vanhusten määrä on pienempi kuin tulevaisuudessa, on tällaiset ongelmat?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksinhuoltajien elatustukea korotetaan tässä budjetissa, kiitoksia siitä. Työtä perusturvan ja palveluiden parantamiseksi on tietenkin voimakkaasti jatkettava. Jos kotipalveluita olisi tarjolla lapsiperheille, myös yksinhuoltajaperheille, nykyistä paremmin, voisimme selkeästi estää uupumista ja syrjäytymistä. Se olisi myös lastensuojelun näkökulmasta mitä parhainta ennalta ehkäisevää työtä. Toivoisin myös, että perhetyön osuutta, perheiden sisälle menevää työtä, siis perhetyötä, sosiaalityössä lisättäisiin. Onko tätä ajateltu?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaalialan osaamiskeskusten rahoitusta ollaan taas vähentämässä. Tulevalle vuodelle esitetään 2,5 miljoonan euron panostusta. Jotta edes alkuasetelma säilyisi vuoden 2002 tasossa, olisi rahoitus tuolloinkin jo 3,5 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan yli 80 prosenttia kunnista katsoi hyötyvänsä osaamiskeskusten toiminnasta paljon tai kohtalaisesti. Mielestäni nyt jos koskaan tarvittaisiin panostusta sosiaalialan osaamiskeskuksiin ja siihen kehittämistyöhön. Ne tukevat myös suurta haastetta: kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Haasteita riittää kuntien sosiaalitoimistoissa toimeentuloturvassa, lastensuojelussa, päihde-, mielenterveys-, vammais-, vanhus- ja muussa työssä. Tästä syystä toivoisin, että alkuasetelma, 4 miljoonaa euroa, tulisi myös hallituksen esitykseksi tulevan syksyn aikana.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri täällä mainitsikin sen, että hoitohenkilökunnasta on pula, eikä se ole mikään ihme. Työ on raskasta ja palkka on huono. Mitä te aiotte, hyvä ministeri, tehdä sen eteen?

Toinen kysymykseni koskee vanhustenhuoltoa, viittaan aikaisempiin puheenvuoroihin. Mitä te aiotte tehdä, että Sirkka-Liisa Kivelän tuomat kritiikit saadaan hoidettua pois?

Kolmas kysymykseni liittyy syöpäpotilaiden hoitoon. Olemme juuri saaneet arvioinnin siitä, kuinka paljon nousevat syöpäpotilaiden hoitokustannukset tulevaisuudessa. Miten Suomi varautuu syöpäpotilaiden hoidon kustannuksiin?

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä puhui ilahduttavasti sosiaalisten innovaatioiden ja rakennemuutosten tarpeesta. Mutta kuitenkin yksi tapa tarkastella budjettia on tutkia, miten paljon siitä itse asiassa sitten kuluu varsinaisen häiriökäyttäytymisen hoitoon, kun ei ole näitä sosiaalisia innovaatioita ja rakennemuutoksia saatu tehtyä. Olisin kiinnostunut kuulemaan ministeri Hyssälän näkemyksiä siitä, kuinka voitaisiin luoda sellainen tilanne, jossa sitten voitaisiin oikeasti luoda hyvinvointia eikä vain torjua tätä häiriökäyttäytymisestä, kuten esimerkiksi perheiden ongelmien tuottamista lastensuojeluongelmista, aiheutuvia menoja. Esimerkiksi Stakesin tutkijaprofessori Matti Rimpelä puhuu häiriömenoista. Mielestäni tämä on sellainen aika havainnollinen käsite, jota hyvin voidaan käyttää.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä, toitte hyvin esille luettelon, mihin täsmätoimet kohdistuvat. Kuitenkin näistäkin toimista huolimatta esimerkiksi vanhusten kohdalla omaishoidon laki ei toimi, ja siksi omaishoitajat ja omaishoidon erilaiset järjestöt ovat lähestyneet kansanedustajia, ja olemme todella heidän puolestapuhujiaan. Omaishoidon laki ei toimi. Tällä yhdellä päivällä ei ratkaista niitä kysymyksiä, jotka heillä on.

Arvoisa ministeri, erityisesti jäin odottamaan, että olisitte nostanut esille myös päihdehaittojen kasvun, koska päihdeongelmat ovat vaikeutuneet ja vakavoituneet. Mitä aiotte tehdä tälle ongelmalle? Minkälaisia vaikuttavuustutkimuksia on näistä palveluista? Aiotteko nostaa viinaveroa?

Myös yksi kysymys, jonka unohditte, on mielenterveyskuntoutujat. Jos on jossain jonoja lyhentynyt, niin mielenterveyskuntoutujien kohdalla jonot lisääntyvät.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan tuoda tähän keskusteluun sellaiset henkilöt, jotka eivät pelkästään puhuneet oikeuksista vaan toteuttivat velvollisuutensa eli rintamalla olleet miehet ja kotirintamanaiset. Olin vastaanottamassa tuota veteraanivaltuuskuntien lähetystöä, ja he eivät pyydä paljoa, ja ei ole enää kauan aikaa näitä toiveita toteuttaa. Puhun ylimääräistä rintamalisää saavista henkilöistä, usein työmiehistä ja pienviljelijöistä, jotka pelastivat sen satavuotisen demokratian, jota nyt on juhlittu. Heidän keskimääräinen eläkkeensä on siellä jossain noin 600 euron paikkeilla. Nyt on viimeisiä hetkiä, kun rahaa on, hoitaa näitä asioita. Tämä on aivan ydinkysymys. Olen samaa mieltä kuin ed. Akaan-Penttilä, että tämä haitta-asteiden veivaaminen näillä kunniakansalaisilla on suorastaan häpeällistä.

Lopuksi tästä viinaveron alentamisesta: Sen maksavat perheenäidit mustelmina ja lapset huostaanottoina. EU:sta tämäkin vouhotus lähti.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minulla on kovin ikävä pääministeri Lipposen aikoja. Silloin painopiste oli palveluissa, toisin kuin nyt. Palveluita laiminlyödään, on palattu vanhaan aikaan, tehdään pakettipolitiikkaa. Rahaa laitetaan sinne tänne, missä se tuntuu kivalta ja näyttää hyvältä. Hyviin kohteisiinkin sitä rahaa on laitettu, mutta kyllä täällä peruspalveluministeri Hyssälä yrittää sumuttaa, selittää mustaa valkoiseksi, peitellä sitä, että palvelut murenevat. Tämän hallituksen aikana, jos katsotaan, mitä viivan alle jää kunnissa, niin kyllä siellä kunnat nostavat veroja, palveluista leikataan ja tilanne on historiallisen huono.

Kysynkin nyt, kun koko eduskunta ja Suomen kansakunta on kiinnittänyt huolta siihen, että meidän ikäihmistemme palvelut ovat siinä jamassa, että voidaan kysyä, jätämmekö me ikäihmiset oman onnensa nojaan: Aiotteko te nyt tarttua tähän asiaan, kun koko eduskunta antaa tuen teille? Tuleeko esityksiä, joilla ikäihmisten palveluita parannetaan?

Ihan lopuksi kysyn vielä, kun hoitotakuu ei toteudu — pääministeri Lipposen aikana terveysprojekti ansiokkaasti aloitettiin, kokoomus oli hallituksessa, teidän aikananne hoitotakuu on takkuillut: Mihin toimiin ryhdytte niissä sairaanhoitopiireissä, missä hoitotakuu ei toteudu?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnä lyhyesti ed. Sarkomaan puheenvuoroon: Olisitte voinut konkretisoida, mitä käytännössä on teidän mielestänne tapahtunut. Pelkkä väite ei kerro vielä mitään.

Arvoisa puhemies! Ennalta ehkäisevän työn merkitys on tässä budjetissa, samoin kuin parissa edellisessä, korostunut. Perhetyön merkitys on erityisen suuri, ja siinä ennalta ehkäisevä osuus näkyy. Perheiden pahoinvointi näkyy monella tavalla. On erittäin tärkeää, että tuetaan entistä enemmän perheiden koossapysymistä. Meillä on myös lainsäädäntöä, joka ei tätä asiaa tue. Me keskitymme nyt hyvin paljon pahoinvoinnista aiheutuvien seurausilmiöiden hoitamiseen emmekä niinkään perheiden hyvinvointiin ja perheiden perustan vahvistamiseen. Haluan tähän asiaan kiinnittää huomiota.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ikäihmisten hoidon puutteet ovat todella vakavia ja ovat olleet täällä eduskunnassakin vahvasti esillä viime aikoina. Tekin, ministeri, olette ottanut kantaa, että laatusuosituksia tulisi kehittää ikäihmisten hoivan laadun varmistamiseksi. Kysyisinkin: Ollaanko nyt vihdoin toteuttamassa jotakin sitovampaa ohjeistamista tai muutoin vahvistamassa ikäihmisten sosiaalisia oikeuksia riittäviin ja laadultaan hyviin vanhustenhuollon palveluihin?

Sosiaalitakuu on toinen kipeästi tarvittava palveluparannus, jotta ihmisille voitaisiin varmistaa riittävät tukipalvelut silloin, kun he tukea tarvitsevat, jotta myöhemmin voivat taas elää ja pärjätä itsenäisesti. Kysyisinkin: Mikä on sosiaalitakuun tilanne tällä hetkellä? Sen puolesta ministeri on myös myönteisiä kannanottoja ottanut.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade herr talman! Hallitusohjelmassa todetaan, että viljelijöiden lomapalveluita kehitetään. Hallitusohjelman kirjauksen perusteella ministeri Hyssälä asetti työryhmän, joka teki työtä vuoden ja antoi raportin, jossa tärkeimpänä tavoitteena oli yhden lomapäivän lisääminen viljelijöille. Miksei hallitus toteuta omaa ohjelmaansa?

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun suomalainen Virtasen perheen äiti saa keskimäärin 1,7 lasta, vaikka hän haluaisi 2,4 lasta, ja kolmas lapsi jää liian usein vain haaveeksi, pohjana on taloudellinen huoli siitä, että lapsia ei haluta saada tai hankkia ennen kuin heistä pystytään taloudellisesti huolehtimaan. Tämä yksinhuoltajaelatustuen korotus, 6 euroa, on hyvä askel, mutta hallitus on kyllä unohtanut lapsiperheet. Te, ministeri Hyssälä, ja keskustapuolue olette viime vaaliohjelmassanne vaatineet, siellä lukee, että lapsilisien taso on sidottava indeksiin. Miksi mitään ei näy? Mitään ei ole tapahtunut. Lapsilisä on tehokas tapa lisätä perheiden ostovoimaa, ja se yleensä käytetään kyllä suoraan kulutukseen. Miksi hallitus edelleenkin tarjoaa kylmää kättä Virtasen perheen äidille?

Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsitykseni Kansallisen terveyshankkeen tai hoitotakuun aikaansaannoksista on jonkin verran positiivisempi kuin ed. Sarkomaalla esimerkiksi, mutta kuitenkin haluaisin kuulla ministerin näkemyksen siitä, että nyt kun viimeinen Kansallisen terveyshankkeen ohjelmavuosi on tavallaan lähtemässä liikkeelle, niin mitä sen jälkeen. Se oli melkoinen poliittisen ponnistuksen paikka viime eduskuntakaudella, että tämä ryhtiliike julkisen terveydenhuollon pelastamiseksi saatiin aikaan. Onko nyt näin, että ainoastaan tämä meneillään oleva Paras-hanke on vastaus siihen, mitä terveydenhuollossa sitten tulevina vuosina tulee tapahtumaan? Onko jotain tarkempaa näkemystä terveydenhuollon, myöskin sosiaalihuollon kehittämisohjelmista tuleville vuosille?

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin esittelemän sinällään hyvän sosiaalipaketin ongelmana on paitsi tietysti sen koko suhteessa tarvitsijoihin myös se, että kaikki täsmätoimet eivät välttämättä osu kohteisiinsa johtuen siitä, että joillain pienituloisilla yksi avustus leikkaa toista eli korotukset eivät siten näy lopputulemassa. Kysynkin tässä, kun ongelma on ollut aika pitkään tiedossa: Onko tähän tulossa joitain rakenteellisia uudistuksia, selvitetäänkö asiaa mitenkään?

Samoin kysyn liittyen yksinhuoltajaperheitä köyhdyttävään päivähoitomaksujärjestelmään tai perhekoon määrittelyyn: Onko niissä mitään uutta tulossa?

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerille kiitos siitä, että omaishoitajille tulee yksi vapaapäivä lisää, ja rahaakin omaishoitajille on täällä kirjassa. Toivotaan, että jatkoa seuraa, koska tämä on järkevää politiikkaa niin kuntien kuin valtion kannalta.

Mutta se kysymys: Erikoissairaanhoito ei vieläkään toimi sillä lailla, että se olisi hoitojonoja kokonaan lyhentävä tai palvelisi myös ikääntyneitä, lonkkaleikkauksia, nivelkirurgiaa. Niihin on kuitenkin liian pitkät jonot, ja nyt on nähtävissä, että jonot alkavat taas pidentyä. Kunnat ovat tehneet yhdessä sairaanhoitopiirien kanssa merkittäviä uudistuksia — laboratoriopalvelut on liikelaitostettu, apteekki- ja kuvantamispalvelut — aika paljon on tehty jo sillä puolella, niin että en tiedä, mistä sieltä enää voisi tulla toiminnallisia säästöjä. Mutta kuitenkin ikääntyneet ihmiset vaativat hoitoa yhä enemmän ja enemmän.

Minkä tähden, ministeri Hyssälä, nyt kuitenkin leikattiin hoitotakuuseen tarkoitettua rahaa? Eikö tänä vuonna, ensi vuonna ja mahdollisesti seuraavana vuonna valtion olisi (Puhemies: Minuutti!) pitänyt osallistua myöskin suuremmalla summalla hoitotakuun rahoitukseen?

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Hyssälä sanoi, että hoitohenkilöstöpula on haitannut leikkaustoimintaa Kuopiossa. Vastaavaa on muuallakin. Ministeri Heinäluoma sanoi toissa päivänä, että budjetti on pitkään aikaan paras kunnille ja kunnat saavat hyvää 400 miljoonaa euroa. On huomattava, että tästä puuttuu vielä 150 miljoonaa euroa, joilla Kuntaliiton viime talvena sanoman mukaan kunnat pääsisivät eroon edes alijäämäisyydestään.

Viime syksynä hallintovaliokunta oli yksimielinen lausuessaan, että kuntien velkataakka lisääntyy voimakkaasti vuosina 2007—2009. Se sanonta oli "lisääntyy voimakkaasti", ja tämä tarkoittaa sitä, että palkkaongelmaa ja pätkätyöongelmaa ei pystytä ratkomaan. Eikö tässä tilanteessa olisi tämä heiveröisellä sovulla aikaansaatava puitelaki syytä jättää antamatta?

Ed. Kirsi Ojansuu merkitään läsnä olevaksi.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että ministeri Hyssälä on budjettineuvotteluissa saanut lasten kotihoidon tuen sisaruskorotukseen 10 euron korotuksen. Tämä on juuri suoraa tukea niille perheille, joissa on alle 3-vuotiaita lapsia, joissa on monta lasta, ja se tukee erinomaisella tavalla niitä perheitä.

Olisin kuitenkin kysynyt, kun nyt on saatu useisiin pahimpiin kohtiin korotuksia, onko ministeriössä valmisteilla kokonaisuudistusta niin sosiaalipalveluiden kuin sosiaalitukien osalta lapsiperheille. Nimenomaan kokonaisuudistuksella saataisiin katsottua koko kenttä tarkkaan.

Lisäksi olisin halunnut ed. Sarkomaalle huomauttaa, että me Helsingissä voimme olla erinomaisen tyytyväisiä tämän hallituksen toimintaan. Se ei ole kuristanut Pääkaupunkiseutua, ja Helsinkikin saa arviolta useita kymmeniä miljoonia euroja lisää valtionapua ensi vuonna.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hyvä kuulla, että ministeri on tiedostanut hammashoidon hoitoonpääsyn ongelmat suurissa kaupungeissa ja että ministeriössä etsitään keinoja, mitenkä tämä ongelma ratkaistaan. Kansallista tukea tarvitsee myös Helsingin tilanne. Helsingissä on tällä hetkellä 11 700 ihmistä hammashoitojonossa. Jos ajatellaan, että jokainen tarvitsee keskimäärin kolme käyntiä, se on 36 000 käyntiä. Yhden kunnan resurssein tätä ei nyt ratkaista. Yksi ratkaisu saattaisi liittyä siihen, että ne ihmiset, jotka haluavat mennä sinne entiselle hammaslääkärille ja saada kelakorvauksen, eivät käytä tätä mahdollisuutta, koska kelakorvausten laskupohja on vuodelta 90 eli korvausprosentti yksityisen lääkärin antamasta hoidosta on noin 28 prosenttia.

Onko nyt suunnitelmissa yhtenä keinona kelakorvauksen päivittäminen vuoden 90 kustannustasosta lähemmäksi tätä aikaa?

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meitä eläkeläisiä Suomessa on 1 400 000 ja seuraavan kahden vuoden aikana on tulossa 200 000 lisää, ja sen jälkeen eläkeläisten määrä lisääntyy 50 000:lla vuodessa. Eläke on palkan jatke. Nyt on tilanne se, että taitettu indeksi 80—20 tekee sen, että kymmenen vuoden aikana palkat ovat nousseet noin 30 prosenttia ja eläkeläisten eläke vain 4—5 prosenttia. Eli Virtasen perhe, joka 1 000 euroa sai kymmenen vuotta sitten, saa nyt 1 040 euroa ja Virtasen perheen pitäisi saada 1 300 euroa. Kysyn ministeri Hyssälältä: Mitä hallitus aikoo tehdä tämän epäkohdan poistamiseksi, koska seuraavissa vaaleissa eläkeläiset ovat luvanneet tulla barrikadeille ja vaatia 50—50-indeksiä?

Puhemies:

Eläkeasiat kuuluvat ministeri Haataiselle.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntatalous kokonaisuudessaan tämän valtion budjettiesityksen mukaan velkaantuu edelleen ensi vuonnakin. Tämä kyllä johtaa siihen väistämättä, että peruspalvelut, joita peruspalveluministeri yrittää tietysti parhaansa mukaan hoitaa, ajautuvat vieläkin vaikeuksiin ensi vuonna ja leikkaukset ovat kunnissa tosiasia. Tämän pitäisi huolestuttaa erityisesti keskustaa ja sosialidemokraatteja ja myös Rkp:tä, koska ovat vahvoja kuntapuolueita, mutta ne ajavat kuntien kannalta erittäin huonoa politiikkaa. Paljon mainostetut lisäykset valtionosuuksiin eivät ole todellisia; kustannukset nousevat enemmän ja kunnat siis velkaantuvat.

Erityisesti huolta kannan lapsiköyhyydestä, josta muun muassa pääsihteeri Eeva Kuuskoski kirjoitti vakavaa tekstiä. Kysynkin ministeri Hyssälältä: Onko hallituksella, sosiaali- ja terveysministeriöllä, jokin selkeä vähän pitemmän aikavälin suunnitelma ja ohjelma lapsiköyhyyden todelliseksi lopettamiseksi tästä maasta? Jos siihen ei tartuta, (Puhemies: Minuutti!) seuraukset ovat kauaskantoiset ja äärettömän vakavat.

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Tässä tulikin kosolti kysymyksiä. Edustajat olivat paneutuneet budjettiin asianmukaisella huolella ja nostavat todella tärkeitä asioita esille. Yritän koota niitä vähän kokonaisuuksiksi.

Aika monessa puheenvuorossa tuli omaishoidosta. Nythän se ei ole tämän omaishoitolain vika sinänsä, että ongelmia on. Me olemme aloittaneet määrätietoisen omaishoidon kehittämisen tämän vaalikauden alussa tekemällä selvityksen, sen jälkeen ohjelmat. Meillä on noin kaksitoista, vai kymmenenkö, kohtaa, joissa olemme omaishoitoa parantaneet: on indeksiä parannettu, virkistysvapaita tullut, tehty sopimuksia määräaikaisista toistaiseksi voimassa oleviksi, parannettu lomapäiviä — lomapäivän sijaistamisesta saa periä vain 9 euroa — tehty kaikella tavalla tukipalveluja, tehty kriteeristöä, jotta kaikkialla maassa omaishoito toimisi samalla tavalla.

Omaishoito vaatii jatkuvaa kehittämistä. Me olemme Kuntaliiton kanssa käyneet neuvotteluja, olemme Kuntaliiton johdon kanssa, toimitusjohtaja Parjanteen kanssa, lähettäneet kuntiin ohjeistuskirjeen, jossa pyydetään kuntia katsomaan omaishoidon mahdollisuudet palvelurakenteessa. Niitä ei ole kaikkia vielä käyty läpi. Haluamme lähteä Kuntaliiton kanssa kouluttamaan kuntien johtoa tässä asiassa. Omaishoito säästää paljon kuntien rahoja, mutta ennen kaikkea on inhimillinen hoitomuoto monelle. Paljon on tehty, mutta korostan, että se vaatii jatkuvaa kehittämistä. Se ei tule vielä valmiiksi, mutta viimeisenkin pelimerkin olen siihen kyllä käyttänyt.

Tässä oli paljon puhetta terveydenhuollon hoitotakuusta. Me olemme tehneet siinä historiaa, sanoisin. Hoitotakuu on suurin suomalainen terveyspoliittinen rakennemuutos sitten kansanterveyslain hyväksymisen vuonna 1972. Tähän on sitoutunut koko terveydenhuollon kenttä Suomessa: hoitajat, lääkärit, kaikki, viimeistä luottamushenkilöä myöten. Me olemme saaneet kymmenientuhansien jonot sulamaan tässä maassa. Se on aika iso saavutus sairaanhoitopiireille. Se on todella suuri saavutus.

Kansalaisista 74 prosenttia asuu alueilla, missä terveyskeskus hoitaa lainsäädännön mukaisesti hammashuollon. On tapahtunut suuri muutos hammashuollon sisällä toimintakäytännöissä. Suuhygienistit hoitavat nyt aivan toisella lailla kuin ennen, hammashoitajat ottavat suurempaa vastuuta. Tämä muutos ei mene hetkessä koko kenttään, kun samaan aikaan meillä on erittäin suuri pula hammaslääkäreistä ja -hoitajista. Ei se hetkessä tapahdu, mutta paljon on siinä menty eteenpäin, ja sanon, että tämä on yksi semmoinen uudistus, jota olen halunnut ajaa, ettei ihmisillä taloudellisista syistä olisi estettä sille, että he voivat käyttää suun terveydenhuollon palveluja.

Sairausvakuutus kuuluu ministeri Haataiselle tontille, joten en siihen halua puuttua.

Meillä on ikäihmisten hoidossa tehty, siinäkin — täällä oli puhe ikäihmisistä — uutta lainsäädäntöä paljon. Hoitotakuu auttaa ikäihmisiä: he eivät ole jonon hännillä. Hoivatakuu auttaa palvelutarpeen arvioinnissa. Palvelusetelilainsäädäntö on tullut. Se auttaa myöskin osaltaan palvelutarpeessa.

Kotitalousvähennyksen kaksinkertaistaminen hoitoon ja hoivaan oli iso ponnistus. Se on paljon auttanut, saanut myöskin uutta yrittäjyyttä sinne, missä sitä on tarvittu.

Paras-hankkeessa edelleen kehitetään näitä asioita, terveydenhuoltoa, sosiaalitointa. Uskon siihen, että suuremmalla väestöpohjalla voidaan saada rekrytoitua erityisosaajia. Kansalaiset tarvitsevat laadukkaita palveluja, ja laadukkaita palveluja tuotetaan myöskin sillä, että joka paikassa on saatavissa korkeimman mahdollisen koulutuksen saaneita erityisosaajia, myös sosiaalipuolella, ja niitä eivät kaikki pienet kunnat pysty palkkaamaan, ja näin tarvitaan suurta pohjaa. Näin palvelutarjonta kansalaisille paranee, tulee laadukkaampia palveluja ja erityisosaamista. Tätä työtä tehdään nyt voimaperäisesti, mutta tämä ei synny hetkessä. Me tähtäämme tulevaisuuteen näillä uudistuksilla, ja ne on aloitettava nyt, ja sitä työtä tehdään.

Sitten, arvoisa puhemies, vammaisista. En odottanutkaan, että ed. Akaan-Penttilä olisi kiittänyt siitä, että tehtiin vuosikausiin suurin vammaispaketti, en odottanut kiitosta. Puolta sanaa olisin odottanut siitä, että positiiviseen suuntaan ollaan menossa. Sitäkään ei tullut. Poliitikko ei tietenkään saa kiitosta. Ei täällä kukaan kiitosta kerjää, mutta nyt ollaan ... (Välihuutoja) — Sanoin, että puoli sanaa positiivista, puoli sanaa positiivista. Ei ole helppo saada näin suurta vammaispakettia aikaiseksi, ei ole helppo saada. — Nyt Paras-hankkeessa katsotaan vielä, miten vammaisten asioitten valtion ja kuntien välinen maksusuhdanne hoituu, ja se työ on kesken. Me katsomme, voidaanko valtion vastuulle sieltä jotain laittaa. Avustajajärjestelmä on yksi tässä. (Ed. Akaan-Penttilä: Minä kysyin vaikeavammaisista!) — Vaikeavammaisille tuli nyt uutena asiana päivätoiminta. Se oli meidän suurin budjettisatsauksemme rahallisesti tässä paketissa.

Vaikeavammaisten päivätoiminta oli suurin satsaus rahallisesti budjetissa, ja se auttaa myöskin mielenterveyden alueella. Täällä kysyttiin siitä, erittäin vaikeasta skitsofreniasta esimerkiksi, näistä potilaista, mihin he kuuluvat. He voivat tulla mukaan tähän vaikeavammaisten päivätoimintaan. Tämä on suuri uudistus, mutta ehkä ei vielä huomata sitä. Se oli kaikkein suurin satsaus, mikä tehtiin sosiaali- ja perhepaketissa. Tästä olimme ministeri Haataisen ja ministeri Wideroosin kanssa täysin yksimielisiä, että suurin satsaus laitettiin tähän. (Ed. Akaan-Penttilä: Kylmää kyytiä!) — Niin, se on sitten kylmää kyytiä, että laitetaan ... No, tämä on politiikkaa.

Sitten tämä, mitä ikäihmisille tehdään. Me olemme lähteneet ripeästi kehittämään professori Kivelän esittämiä uudistuksia. Opetusministeriön kanssa on neuvoteltu siitä, että vanhuspsykiatria saataisiin erityisalaksi. Teemme uuttaa vanhustenhuollon laatusuositusta. Entiset suositukset ovat vuosia vanhat, eivät vastaa enää nykyajan tarpeisiin. Teemme lääkehoitoon uusia ohjeita. Näitä lääkkeitä pitää välillä katsoa. Sitten käynnistämme myöskin keskustelua eettisestä vanhustenhoidosta, mikä on oikeudenmukaista hoitoa, mikä on inhimillistä kohtelua. Mutta sitten on myöskin näitä koulutuskysymyksiä erityisesti. Me tarvitsemme uutta osaamista sielläkin. Teemme vanhustenhuollon strategian vielä tämän vuoden lopulla, missä kokoamme Kivelän raportin, sitten Elli Aaltosen omaishoidon raportin ja meidän ministeriömme oman työn.

Arvoisa puhemies! Tässä puhuttiin siitä, mitä sitten tulevaisuudessa ja miten siihen olemme valmistautuneet. Me valmistaudumme sekä meidän alaisemme laitoksen eli Stakesin työllä että ministeriön omalla työllä. Stakesissa vielä tänä syksynä tullaan ulos varmastikin perusturvaa luotaavilla ajatuksilla siitä, miten voisimme rakenteellisesti uudistaa meidän perusturvaamme. Se on hyvin tärkeä asia. Meillä ministeriössä on tehty Hyvinvointi 2015 -ohjelma. Me teemme terveyserojen kaventamiseen tähtäävää ohjelmaa. Ensi vaalikaudella pitää olla keskeisenä terveyserojen kaventaminen. On sietämätöntä, että meillä on ryhmiä, jotka jäävät jälkeen. Sen takia nyt juuri laitettiin pitkäaikaistyöttömille terveystarkastuksiin myöskin iso määräraha, jotta pääsemme tässä etenemään. (Ed. Kankaanniemi: Entäs se viinavero?) — No, viina, se olikin hyvä, että ed. Kankaanniemi, (Eduskunnasta: Se on hänellä aina mielessä!) joka on näitä alan miehiä, (Naurua) nosti tämän asian esille — tarkoitin tämän sosiaalialan, tietysti.

Olen eilen ollut Euroopan unionin parlamentissa valiokunnan kuultavana, ja siellä nousi hyvin keskeisesti päihdehaittojen torjuminen. Se on kaikissa Euroopan valtioissa nyt hyvin keskeistä, ja kansalaiset ovat nousseet vaatimaan sitä, että näihin haittoihin on tehokkaasti puututtava kaikissa maissa ja että ne ovat sietämättömiä ennen kaikkea juuri lasten ja nuorten osalta. Me olemme unionissa vaatineet minimiveron korottamista. Me saamme tänä syksynä alkoholipoliittisen strategian, ensimmäisen laatuaan komissiolta, ja vielä Suomen puheenjohtajuuskauden aikana me voimme sitä käsitellä. Sillä tavalla olemme mukana luomassa tätä alkoholipolitiikkaa ja sen suuntauksia myöskin Euroopan unionissa.

Siinä on hyvin vaikea polku kuljettavana. Tänä syksynä vielä tulevat eduskunnalle hallituksen linjaukset, jotka olemme tehneet haittojen torjumiseksi. Niissä on rajoituksia mainontaan, myyntiaikoihin, lasten ja nuorten suojelu, ja tällaisia toimia vielä tehostamme, mutta ennen kaikkea vastuuhan on tietenkin jokaisella meistä. Tässä on myöskin yhteisöllinen vastuu, vastuu terveyskeskuksissa, sosiaalitoimessa, kaikilla meillä.

Arvoisa puhemies! Emme ole ohjeistaneet sairaanhoitopiirejä sillä tavalla, että potilaita yksityiselle puolelle lähetettäisiin. Tämä on kyllä mielestäni myöskin vastoin sitä lainsäädäntöä, että kunnilla on velvollisuus palvelujen järjestämiseen. Tämä ei voi olla, niin kuin ed. Asko-Seljavaarakin tässä jo totesi, eikä olekaan, teilläkään, käytäntö, vaan täytyy olla oma, eikä tämä ole lainsäädännön tai meidän ohjeistuksemme mukaista.

Sitten oli useimmissa puheenvuoroissa sosiaalialan osaamiskeskuksista huoli. Olen aivan samaa mieltä, että ne ovat tehneet erittäin hyvää työtä. Meillä ei sosiaalipuolella tapahdu kehitystä maakunnissa, jos meillä ei ole näitä innovatiivisia sosiaalialan osaamiskeskuksia moottorina. Nyt se rahoitus on lisäbudjetissa meillä esityksenä, ja uskon, toivon, että se loppurahoitus saadaan siitä järjestymään.

Puhemies:

Voisiko ministeri vähän tiivistää?

Puhuja:

Joo, arvoisa puhemies, minusta tuntuu, että minä vastasin kyllä jo aika pitkälti. (Naurua)

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä palaan vaikeavammaisten subjektiiviseen oikeuteen henkilökohtaiseen avustajaan sen takia, että professori Kaarlo Tuori, joka on tunnettu asiantuntija, on lausunnossaan sanonut, että henkilökohtainen avustaja on osa sitä huolenpitoa, jota vaikeavammaiset henkilöt tarvitsevat perustuslain 19 §:n 1 momentin tarkoittaman ihmisarvoisen elämän mahdollistamiseksi ja välttämättömäksi huolenpidoksi.

Nyt se päivätoiminta, mitä te, ministeri Hyssälä, kehuitte, kohdistuu kehitysvammaisiin. Se ei kohdistu vaikeavammaisiin ollenkaan. On aika mielenkiintoista, että te sanotte, että tämä on pelkkää politiikkaa, että te ette mitään välitä vaikeavammaisista, vaikka professori Tuori sanoo, että se on perustuslain mukaan heille järjestettävä. Tämä on aika vakava yhteentörmäys, mikä tässä käsitteiden osalta tuli. Minä pyydän, että te syvennätte, ennen kaikkea kerrotte, minkä takia vaikeavammaisten subjektiivinen oikeus ei voinut tulla kyseeseen. Se on vammaisliikkeen ykkösasia ollut kymmenen vuotta. Minä haluaisin asiallisen vastauksen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen perustuslain 19 § edellyttää riittävän terveydenhuollon järjestämistä kaikille. Näin ei kuitenkaan käy, ja haluan tämän nyt sanoa ministerille erittäin selkeästi, että niin sanottu hoitotakuu ei takaa sitä, että asianomainen pääsisi lääkäriin tai hoitoon. Siinä on määritelty vain hoidon tarve kolmen vuorokauden sisällä yhteydenotosta ja sitten se kuusi kuukautta sen hoidon antamiseen sen jälkeen, kun hoidon tarve on määritelty.

Mutta tällä hetkellä kansalaiset ovat jonoissa, terveyskeskusjonoissa, poliklinikkajonoissa. Hoidon tarpeen määrittelyn kestoa ei ole missään määritelty, se voi kestää ikään kuin loputtomiin. Yhä useampi ohjataan yksityiselle sektorille, ja siellä tulee vastaan taloudellinen epätasa-arvo. Kaikki eivät pysty menemään yksityisiin hoitoihin. (Puhemies: Minuutti!) Tämä on erittäin vakava kysymys.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä, teillä on kyllä nyt väärä käsitys. Meillä on nyt voimassa oleva lainsäädäntö, joka takaa kehitysvammaisille päivätoiminnan. Me laajennamme tätä nimenomaan siihen, mitä te peräänkuulutatte, vaikeavammaisille. Me laajennamme nyt vaikeavammaisille päivätoimintaa.

Olen samaa mieltä kuin te, arvoisa ed. Akaan-Penttilä, että avustajajärjestelmän kehittäminen on tärkeää, ja kuten vastasin siihen asiallisesti, meillä nyt Paras-hankkeessa katsotaan näitä valtion ja kuntien välisiä suhteita, voidaanko ajatella, että siinä sitä vastuuta katsotaan uudella tavalla. Se työ on meillä kesken.

Ed. Tiusaselle sanoisin, että lainsäädäntö on hoitotakuun osalta täällä eduskunnassa säädetty, ja se on juuri näin säädetty kuin kerroitte. Tämä vaihtelee tietysti vähän eri puolilla maata, miten se toimii, sitä yritin sanoa, mutta pääsääntöisesti on menty tässä kyllä eteenpäin.

Jutta  Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsissämme on nykyisen hallituksen viimeinen talousarvioesitys. Siinä painopistealueina ovat kunnat ja työllisyys. Kuntien taloutta tuetaan runsaalla 400 miljoonalla eurolla, ja ensi vuoden kuntatalouden hyvinvointipanostukset ovat suurimmat yli 15 vuoteen. Valtio myös maksaa kunnille kaikki saatavat etuajassa.

Myös työllisyystavoitteissaan hallitus on onnistunut erinomaisesti. Työllisyys alkoi kohentua vuoden 2004 kesällä, ja suunta on edelleen ollut hyvä. Työmarkkinoiden toimivuuden parantaminen on yksi talouskasvun turvaamisen perusedellytyksistä. Siksi nyt laadittu 100 miljoonan euron työllisyyspaketti on varmasti oikein mitoitettu. Maassamme vallitsee tänä päivänä tilanne, jossa avoimiin työpaikkoihin ei välttämättä löydy omalta alueelta osaavaa työvoimaa. Tätä työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa talousarvioesityksessä helpotetaan työvoimapalvelujen ja työvoimapoliittisen tukijärjestelmän uudistamisella. Työvoiman kannustaminen alueelliseen liikkuvuuteen uuden harkinnanvaraisen muuttoavustuksen avulla on merkittävä pyrkimys vastata vallitsevaan ongelmaan. Myös työvoimapoliittisella aikuiskoulutuksella on tavoitteena tuottaa työmarkkinoille riittävästi ammattitaitoista työvoimaa.

Tässä yhteydessä haluaisinkin todeta kokoomukselle, joka on arvostellut työvoimapoliittista koulutusta tehottomuudesta, että on aivan välttämätöntä, että parannamme rakennetyöttömien työelämävalmiuksia koulutuksella. Eivät he muuten löydä töitä avoimilta markkinoilta. Myös tilastot osoittavat, että työvoimapoliittinen koulutus kannattaa. Nimittäin tilastojen mukaan kaikkein vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten pääsy työhön on parantunut suhteellisesti enemmän kuin muiden, ja kiitos tästä kuuluu aktiiviselle työvoimapolitiikalle.

Työ on ihmisen elämässä merkittävä hyvinvoinnin lähde ja työttömyyden pitkittyminen taas keskeisin syrjäytymisen aiheuttaja. Tästä syystä on erittäin tärkeää ehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä ja sen mukanaan tuomia moninaisia ongelmia jo ennakolta. Muun muassa siksi 15 miljoonan euron panostukset työvoimatoimistojen palvelujen kehittämiseen ovat mielestäni erittäin tervetulleita. Toivon, että lisäresurssi luo myös edellytyksiä yhä yksilöllisempiin palveluihin.

Pitkäaikainen työttömyys vaikuttaa heikentävästi ihmisen työkykyyn. Siksi talousarvioesityksen panostukset pitkäaikaistyöttömien yhteiskuntatakuuseen ovat mielestäni oikeita. Työmarkkinatuen painopiste on perustellusti entistä painokkaammin siirtymässä aktivoivaan tukeen, jonka puitteissa pitkäaikaistyöttömälle tarjotaan tehostetusti työllistämistä auttavia toimenpiteitä.

Erityisen tervetulleena pidän kuitenkin 1,5 miljoonan euron satsausta pitkäaikaistyöttömien terveystarkastuksiin. Pahimman laman aikana maahamme perustettiin työttömille omia terveydenhuoltopalveluita, muun muassa omassa kotikaupungissani Kokkolassa tällaisesta toiminnasta on hyviä kokemuksia, mutta työllisyystilanteen parannuttua ja kuntien taloudellisen tilanteen kiristyttyä kyseisiä toimintoja on kuitenkin ajettu monessa kunnassa alas. Mielestäni onkin hyvä, että nyt valtiovallan taholta ollaan ottamassa vastuuta tästä tärkeästä asiasta.

Arvoisa puhemies! Tulo- ja menoarvioon sisällytetty 80 miljoonan euron köyhyyspaketti kakkonen on mielestäni vahva tahdon osoitus vähävaraisten aseman parantamiseksi. Se jatkaa linjaa, jota me sosialidemokraatit olemme koko vaalikauden ajan ajaneet. Hyvä lähtökohta myös budjetin laatimisen yhteydessä on vanha viisaus, jonka mukaan yhteiskunnan hyvinvointia mitataan sillä, kuinka hyvin se huolehtii heikompiosaisistaan. Myös kansalaiset arvostavat nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon sektorille suuntautuvia toimenpiteitä.

On valitettavaa, ettei köyhyyspakettiin voitu liittää opiskelijoiden opintorahan korottamista 15 prosentilla. Tämä olisi ollut tarpeen, sillä moni opiskelija elää köyhyysrajan alapuolella. Toivon, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmät korjaisivat asian budjettikäsittelyssä.

Haluan kuitenkin muistuttaa oppositiota, erityisesti kokoomusta, siitä, että opintotuki muodostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainasta, siis kolmesta erilaisesta elementistä. Tällä vaalikaudella on nostettu asumislisän vuokrakattoa, luotu opintolainan verovähennysoikeus, nostettu alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajoja ja nostettu ateriatukea. Siis kahta kolmesta erilaisesta elementistä on parannettu.

On siis aika kohtuutonta väittää, kuten esimerkiksi ed. Tiura eilen täällä salissa väitti, että hallitus olisi höynäyttänyt opiskelijoita. Jos nämä kaikki toimenpiteet, joita opiskelijoitten eteen on tehty, ovat höynäyttämistä, niin herää kysymys, mitä se sitten oli, kun kokoomuslaisen valtiovarainministeri Niinistön aikana ei opiskelijoiden etuuksia parannettu läheskään näin merkittävästi. Oliko se silloin kokoomuksen taholta opiskelijoiden unohtamista vai välinpitämättömyyttä? Sitä se varmasti oli, minkä osaltaan todistaa kokoomuksen kuuden kohdan vaaliohjelma, jossa ei ollut luvattu senttiäkään opiskelijoille.

Arvoisa puhemies! Tutkimustoiminnalla ja korkeakoulutuksella on keskeinen merkitys alueen kehittymiselle. Kuuden yliopistokeskuksen perustaminen vuoden 2004 alusta lähtien on ollut erittäin tärkeää niiden alueiden kehittymiselle, joilla ei ole omaa tiedeyliopistoa. Tavoitteidensa mukaisesti ne ovat onnistuneet kehittämään aluetason yhteistyötä ammattikorkeakoulujen ja alueen muiden toimijoiden, kuten elinkeinoelämän, kanssa. Yliopistokeskusten laadukkailla maisteriohjelmilla on vastattu ja pyritään vastaamaan kunkin alueen akuuteimpiin koulutustarpeisiin.

Yliopistokeskusten toiminnan turvaaminen on myös kirjattu hallitusohjelmaan. Kuluvan vuoden budjetissa keskusten toimintaan on varattu yhteensä 3 miljoonaa euroa. Ensi vuoden tulo- ja menoarviossa määräraha olisi vain 2,5 miljoonaa euroa. Toivonkin, että eduskunta nostaa yliopistokeskuksille esitetyn määrärahan vähintään 3 miljoonaan euroon vuodessa, jotta yliopistokeskusten toiminta voidaan turvata tulevaisuudessa niin Kokkolassa ja Seinäjoella kuin muillakin yliopistokeskuspaikkakunnilla.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjettia voidaan hyvällä syyllä sanoa työllisyyden ja hyvinvoinnin budjetiksi. Työllisyyden edistäminen on kaikista keskeisin asia, ja siihen panostetaan taas huomattavasti. On tärkeää aktiivisen työvoimapolitiikan tehostaminen, oppisopimuskoulutuksen lisääminen, työmatkakuluvähennyksen korottaminen ja partureiden, kampaamoiden sekä pienkorjaustoiminnan arvonlisäveron lasku 22 prosentista 8 prosenttiin.

Myös hyvinvointipalveluja vahvistetaan osoittamalla kunnille lisää valtionosuuksia sekä maksamalla nopeutetussa aikataulussa valtionosuustarkistuksista muodostunut vanha velka kunnille. Tämä parantaa kuntien mahdollisuutta turvata ja kehittää hyvinvointipalveluja. Kyse on tosiaan 15 vuoden sisällä tehdystä suurimmasta panostuksesta kuntiin. Myös kuntien yhdistämisavustuksia lisätään, jotta hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi tulevaisuudessakin tarvittavissa kunta- ja palvelurakenneuudistuksissa lähdettäisiin aktiivisesti ja nopeasti liikkeelle.

Hyvää on myös se, että budjetissa vahvistetaan kouluhyvinvointia muun muassa tehostamalla varhaista puuttumista oppimis- ja koulunkäyntivaikeuksiin ja koulukiusaamiseen sekä kehittämällä työmuotoja koulutuksessa syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Erityisen tärkeitä parannuksia budjetissa lapsiperheille ovat yksinhuoltajille ja monilapsisille lapsiperheille kohdentuvien etuuksien parannukset. Samoin eläkkeensaajan asumistuen sekä erityishoitotuen korotukset ovat todella välttämättömiä. Kaikkein pienituloisimpien ja vaikeimmassa asemassa olevien lapsiperheiden ja eläkeläisten tuleekin olla painotuksena. Lapsiperheiden hyvinvoinnin erothan ovat syventyneet, ja erityisesti yksinhuoltajataloudet sekä monilapsiset perheet ovat vähävaraisia. Myös eläkeläisistä monet elävät köyhyysrajalla ja todella pienillä tuloilla. Siksi nämä toimet iskevät ongelmien ytimeen. Tarvetta olisi toki esitettyjen askelten lisäksi enempään, kuten pienimpien eläkkeiden korotukseen, ja 13 000—30 000 tienaavien eläkeläisten verotuksen suuruus vaatisi oikaisua suhteessa muihin tulonsaajiin.

Todella hyvää on myös se, että budjetin avulla palkataan lisää erityislastentarhanopettajia ja perhehoitajien palkkiot nousevat. Tässä samassa yhteydessä haluan nostaa esiin kuitenkin myös perhepäivähoitajien aseman parantamisen tarpeen. Tästähän oli kirjaus hallitusohjelmassa, mutta parannuksia asemaan ei ole tehty. Perhepäivähoitajat ovat yksi kaikkein pienituloisimmista palkansaajaryhmistä, ja kuinka tärkeää heidän työnsä yhteiskunnalle onkaan! Meillä tulee olemaan lähivuosina todella kova pula perhepäivähoitajista, ellemme nyt todella korjaa heidän asemaansa. Tämä täytyy jatkossa ottaa vakavasti.

Perhevapaauudistus toteutuu myös ensi vuoden budjetissa. Sillä parannetaan nuorten naisten työmarkkina-asemaa ja kannustetaan isiä käyttämään nykyistä enemmän vanhempainvapaita. Vanhempainrahat nousevat myös osalta maksukautta, ja isäkuukauden käyttöä joustavoitetaan. Adoptiovanhempien vanhempainrahakausi pitenee lähemmäksi biologisten vanhempien tasoa, mikä on ehdottoman tarpeellista. Omaishoitajien jaksamista tuetaan lisäämällä yksi lakisääteinen vapaa heille ja pitkäaikaistyöttömien työkykyä ylläpitävät terveystarkastukset käynnistetään.

Erittäin tarpeellisia ja tärkeitä ovat myös vammaispalveluiden parannukset, kuten kuulo- ja puhevammaisten sekä kuulo- ja näkövammaisten tulkkipalvelujen minimituntimäärän nousu. Tällä tuetaan vammaisten tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa. Myös erityisvammaistukea ja lasten erityishoitotukea korotetaan, ja kehitysvammaisille järjestettävä päivätoiminta laajenee koskemaan kaikkia vaikeavammaisia.

Varsin monia tärkeitä parannuksia budjettiin siis sisältyy, askelia oikeaan suuntaan. Toivon kuitenkin, että eduskuntakäsittelyn aikana ainakin opiskelijoiden asemaan saataisiin vielä parannusta. Ateriatuen korotus, joka on ollut vahvasti esillä, on todella tarpeellinen, mutta huutava tarve olisi myös opintorahan korotukselle.

Samoin ilmastonmuutoksen torjuntatyöhön tarvittaisiin napakampaa otetta. Uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen tulisi saada vauhtiin ja tulisi varata riittävät resurssit esimerkiksi vesistönsuojelutoimiin muun muassa ympäristötöitä voimakkaamman rahoittamalla.

Yksittäisenä jatkossa tarvittavana toimena haluan ottaa esiin palveluasunnoissa asuvien lakisääteisen käyttövaran, mikä todella tarvittaisiin minimitoimeentulon turvaamiseksi näissä asuville. Samoin toimeentulotuessa tulisi huomioida elämän edellyttämiä kuluja nykyistä enemmän. Ei varmaan voida ajatella kenenkään tänä päivänä tulevan toimeen esimerkiksi ilman puhelinta tai televisiota, mutta näiden minimikulujakaan ei toimeentulotuessa huomioida. Esimerkiksi tv-lupamaksun toimeentulotuensaaja joutuu maksamaan ruokalaskustaan tinkimällä puhumattakaan siitä, että esimerkiksi auton pakollisimpiakaan kuluja tai joukkoliikenteen käytön kuluja huomioitaisiin edes välttämättömien asioimismatkojen osalta toimeentulotuessa. Vähimmäisetuuksia, kuten työmarkkinatukea, tulisi myös korottaa.

Pian käsittelyymme tulevassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa ja puitelaissa tulee katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja ymmärtää vastuumme palveluiden ja ennen kaikkea ihmisten hyvinvoinnin turvaamisesta jatkossakin. Palveluiden sisältöjä ja saantia varmistamaan tarvitaan myös ikäihmisten palveluiden osalta tiukempaa sääntelyä, sillä nykyiset palveluiden puutteet tulee todella saada korjattua. Sosiaalitakuuta tarvittaisiin myös kipeästi varmistamaan riittävät tukipalvelut ihmisille silloin, kun he tukea tarvitsevat, jotta he myöhemmin voisivat taas elää ja pärjätä itsenäisesti.

Arvoisa puhemies! Budjetti tukee vahvasti työllisyyttä ja hyvinvointia, jotka ovat tärkeimpiä asioita yhteiskunnassa. Jatkossakin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamisen tulee olla keskeisimpiä painotuksia. Ihmisten syrjäytymiseen yhteiskunnalla ei todella ole varaa, ei inhimillisesti eikä taloudellisesti.

Ed. Mauri Salo merkitään läsnä olevaksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiesityksessä on paljon myönteisiä sosiaalipoliittisia täsmätoimia. Hallituksen budjettiesityksen myönteiset puolet jäävät helposti julkisuudessa vähemmälle huomiolle, ja tietysti on aivan ymmärrettävää, että kiinnitetään huomiota epäkohtiin, jotta niitä voitaisiin jatkuvasti korjata. Mutta kansalaiset haluavat kuulla myös myönteisiä uutisia, sitä, mikä on viemässä asioita eteenpäin, ja niitä todella tässä budjetissa, nimenomaan sosiaalipaketissa, on varsin paljon. Joku voi kokea, että on sirottelua ja hajauttamista, mutta ne ihmiset, jotka saavat näitä myönteisiä toimia kohdalleen, saattavat ajatella toisin.

Ensi vuoden budjetissa on lisää rahaa hoitotakuun vaatimiin toimiin.

Lasten päivähoidossa parannetaan erityistä tukea ja hoitoa tarvitsevien lasten asemaa lisäämällä erityislastentarhanopettajien määrää. Perhehoitajien asemaa parannetaan korottamalla hoitopalkkioiden ja kulukorvausten vähimmäismääriä.

Vammaisten arkea parannetaan lisäämällä tulkkipalveluja ja laajentamalla päivätoiminta koskemaan kehitysvammaisten lisäksi myös muita vaikeavammaisia.

Omaishoitajien jaksamista tuetaan lisäämällä omaishoitajille järjestettävien vapaapäivien määrää yhdellä.

Elatustuen korotus nostaisi tuen 124 euroon kuukaudessa. Korotus tulee kaikille elatustukea saaville.

Lasten kotihoidontuessa sisaren hoitorahaa korotetaan 10 eurolla kuukaudessa. Eläkeläisten asumistuen enimmäismäärää on tarkoitus nostaa 4,5—11 euroa kuukaudessa. Päätös koskee noin 41 000:ta eläkeläistä.

Erityishoitotukea korotetaan 15 eurolla kuukaudessa. Erityishoitotuki nousisi näin kuukaudessa 276 euroon 64 senttiin. Lasten erityishoitotukea korotetaan 15 eurolla kuukaudessa, jolloin tuki nousisi 355 euroon 3 senttiin. Tuensaajia arvioidaan olevan noin 3 100.

Erityisvammatukeen osoitetaan 15 euron lisäys, jolloin tuki kohoaisi 355 euroon 3 senttiin. Tämä tuki kohdistuu noin 2 900:lle.

Veteraanien arkea hallitus parantaa laajentamalla sotainvalidien laitoshoitoon pääsyä. Uudistus mahdollistaa 200 veteraanin intervallihoidon. Rintamaveteraanien kuntoutusta lisätään 1 200 iäkkäämmälle lähellä kotia. Sotainvalidien puolisoiden kuntoutusmäärärahan korotuksella voidaan kuntouttaa 1 630:tä henkilöä.

Hallitus on halunnut paikata sosiaaliturvan aukkoja edellä esitetyillä toimilla. Lisää tukea ja palveluja tulee lapsiperheille. Vanhusten, veteraanien ja vammaisten arkea helpotetaan. Yrittäjien perheenjäsenten asema paranee eräissä työttömyystilanteissa.

Sosiaali- ja perhepaketti maksaa ensi vuonna noin 80 miljoonaa euroa. Summa jakaantuu suunnilleen tasan kuntien ja valtion kesken. Suurin osa sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan 11 miljardista eurosta käytetään kuntien valtionosuuteen, eläkkeisiin, lapsilisiin ja sairausvakuutukseen. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin ehdotetaan 4,3 miljardia euroa, jossa on lisäystä noin 280 miljoonaa euroa. Nämä ovat määrätietoisia täsmätoimia kohdennettuina nimenomaan sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kaikkein keskeisimmässä asemassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Oleellista on, että lähipalvelut turvataan ja palvelujen hyvä laatu taataan. Koska ala kehittyy nopeasti, tarvitaan entistä vankempaa asiantuntemusta. Kansalaiset myös vaativat uusimpia hoitomuotoja ja edellyttävät viimeisintä tietoa palveluja tarjoavalta henkilökunnalta. Tämän takia on kiinnitettävä todella edelleenkin määrätietoisesti huomiota niin hoito- ja hoivatyöhön sairaaloissa, erityyppisissä muissa hoitolaitoksissa ja vanhainkodeissa kuin myös siihen arvokkaaseen ja yhteiskunnan kannalta erittäin edulliseen hoitotyöhön, jota tehdään koti-, omais- ja perhehoitona. Näihin hallituksen budjettiesitys lupaa myönteisiä panostuksia, mutta tällä valitulla tiellä on jatkettava myös tulevalla vaalikaudella ja tulevien hallitusten aikana.

Hoito- ja hoivatyön eräs ongelma on työssä olevien palkkaustaso. Pitäisin tarpeellisena, että samalla kun henkilöstöä tehtäviin halutaan varata riittävästi, pidetään huoli siitä, että hoito- ja hoivatyö olisi myös ammatinvalintaa harkitsevia ihmisiä houkutteleva ala. Tällä hetkellä palkkaus on yksi sellainen tekijä, että ala ei parhaimmalla tavalla saata houkutella. Siitä huolimatta ihailen, että on niitä ihmisiä, jotka ovat lähteneet hoito- ja hoivatyöhön.

Samoin lääkärikoulutukseen tulisi edelleen panostaa, jotta lääkärivaje voisi poistua. Samoin pidän tarpeellisena, että terveysasemien palveluverkko säilyy riittävän suurena. Enää ei ole aihetta sen harventamiseen. Edelleen pidän tarpeellisena, että myös lääkärien yöpäivystykset ovat kohtuullisen hyvin tavoitettavissa. Viimeisien vuosien aikanahan tämä yöpäivystysverkko on tuntuvasti harventunut. Se on tietysti toimiva silloin, jos tapahtuu suuri onnettomuus, joka vaatii välitöntä lääkärihoitoa, mutta usein esimerkiksi pienet sydänkivun oireet ovat ihmisille sellaisia, että kun lääkäri olisi siellä kauempana, ehkä jopa ihan maakuntakeskuksessa asti, niin pienistä oireista ei heti lääkäriin haluta lähteä. Kuitenkin se saattaisi olla hoitotoimien kannalta hyvinkin tarpeellista ja välttämätöntä. Tiedän, että tämä yöaikoihin juuri sydänoireitten vuoksi hoitoon lähteminen on eräissä tapauksissa kohtalokkaallakin tavalla viivästynyt juuri tämän arkuuden ja osaltaan myös vaivan takia taikka sen vaivan takia siinä mielessä, että joudutaan tekemään pitkä matka. Elikkä toivon, että tämä yöpäivystysverkko otettaisiin tarkastelun kohteeksi, että se ei ainakaan enää nykyisestään harventuisi, ja voitaisiin ajatella myös sen palauttamista eräiltä osin sille tasolle, jolla muutamia vuosia sitten oltiin.

Edelleen täällä on viitattu kysymyksiin myös järjestötoimintaan osoitettavista valtionavustusmäärärahoista. Toivon, että siinä voitaisiin vielä harkita asioita uudelleen. Muun muassa maatalouskerhonuorten osalta on todettu maaseudulla, että saatetaan joutua vaikeuksiin, jos valtionosuudet vähenevät. Helposti myös kunnat saattavat tehdä vastaavan vähennyksen, ja kuntien talouden ollessa kireänä ainakaan lisäyksiä ei välttämättä siellä voida tehdä.

Edelleen kiinnitän huomiota siihen, että meidän on pidettävä huolta myös alemmanasteisista tieverkoista aina yksityisteitä myöten. Valtio on tällä hetkellä suunnittelemassa yksityistettäviksi noin 4 000:ta tiekilometriä, jotka nyt ovat valtion teitä. Pitäisin tarpeellisena, että nämä muun muassa maan puuhuollon kannalta tärkeät tiet voisivat edelleen olla valtion vastuulla.

Samoin kiinnittäisin huomiota edelleen vankeinhoidon tilanteeseen. Viittaan muun muassa liki 30 vuotta pian vireillä olleen Haapamäen vankeinhoitolaitoksen tarpeeseen. Sille on tontti varattu, suunnitelmat ovat olemassa ja vankeinhoidon tarvetta on olemassa. Toivon, että päästäisiin tässä asiassa rakentamisen alkuun edes tulevana vuonna.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Terve, vahva talous on kansalaisten tärkeä taloudellinen turva. Talousarvio 2007 täyttää kohtuullisesti terveen talouden vaatimuksen. Siitä nykyinen hallitus kyllä saa osittain kiittää kahta edeltäjäänsä.

Valtiontalouden tila ei ole kuitenkaan niin hyvä kuin yleisesti esitetään. Valtiolla on erittäin paljon velkaa verrattuna siihen, mikä tilanne oli ennen niin sanottua lamaa. Nyt velkaa on monikymmenkertaisesti. Velkamäärähän on noin 60 miljardia euroa, ja pelkät korkokulut tämän talousarvion mukaan ovat noin 2,3 miljardia euroa. Se on suuri summa, kun paljon puhutaan pienistä lisärahoista teihin ja väyliin ja kun otetaan huomioon, että esimerkiksi koko liikenneministeriön budjetti on pienempi kuin tämä valtionvelan korko. Eli toisaalta, jos meillä olisi käytettävissä tämä 2,3 miljardia, niin moni kipeä epäkohta saisi korjauksen, ja jos ei lamavuosina olisi otettu velkaa tai jouduttu ottamaan, niin niinhän tilanne olisi.

Vielä totean valtiontalouden tilasta, että velkaahan ei ole käytännössä lainkaan lyhennetty. Ne ovat hyvin pieniä summia, velan suuruusluokka ei ole muuttunut. Meillehän esitetään sitten näitä alenevia lukuja, joissa velkaa suhteutetaan bruttokansantuotteeseen, mutta ei se bruttokansantuotteen kasvu koskaan sitä velkaa maksa pois, se on vaan tämmöinen tapa saada asiat näyttämään muulta kuin todellisuudelta. Jos meillä itsellämme on velkaa, niin ei se, että meidän tulomme nousee, velkaa vähennä, päinvastoin se parantaisi sitä maksukykyä. Eli tästä valtiovarainministerin esittelystä ja esittämistavasta tulee väistämättä kysymys, että kun näin hyvin menee, niin miksi ei velkoja makseta pois, vaan maksetaan korkeita korkoja eikä edes suunnitella velan maksua. Se olisi sikäli hyvä, että jos tulee toinen lama tai joku muu, niin pystyisi ottamaan velkaa. Näin suurella velkamäärällä se voi olla ongelma. Kun puhuin siitä kansalaisten taloudellisesta turvasta, se on tällä hetkellä tässä mielessä heikompi kuin ennen lamaa, jossa se konkreettisesti koeteltiin.

Työttömyysongelma on ratkaisematta, sen olen sanonut varmasti kaksitoista kertaa eli joka vuosi, kun olen talousarviopuheen pitänyt. Myös työttömyys on edelleen ehkä yksi suurin uhka hyvinvointiyhteiskunnalle. Täällä kuitenkin esimerkiksi pääministeri puhuu syvällä rintaäänellä työvoimapulasta. Itse olen kuunnellut näitä työvoimapulajuttuja yli 30 vuotta ja koskaan sitä työvoimapulaa ei ole tullut. Itse jopa hieman kärjistäen sanon, että olisin erittäin iloinen, kun jonain päivänä tulisi se työvoimapula. Nimittäin sillä olisi myös myönteisiä merkityksiä. Irlannissahan syntyi työvoimapula tuossa 90-luvulla ja silloin huomattiin, miten paljon oli tätä työtöntä työvoimaa, joka ei kelvannut työelämään, ja sitten kun ei muuta ollut, niin yllättävän laajasti sitä niin sanottua toisen luokan työvoimaa pystyttiin käyttämään ja kortistot ja ihmisten asema muuttuivat kokonaan. Eli työvoimapula monessa mielessä olisi ehkä hyvä herätys suomalaiselle yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle. En usko kuitenkaan, että sitä laajemmin tulee.

Työttömyyshän ei poistu ennen kuin ihmiset pystytään työllistämään, ja mitään muuta ratkaisuahan ei ole. Eli poliitikkojen pitäisi hoitaa asiat niin, että on työtä ja ihmiset voivat tehdä työtä ja varsinkin, että se työnteko kannattaa. Tässä suhteessa on menty eteenpäin hyvin hitaasti ihan oikeaan suuntaan, mutta poliittinen rohkeus ei ole riittänyt tarpeeksi radikaaleihin uudistuksiin. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentajat ovat muuttuneet radikaaleista säilyttäjiksi ja vanhoillisiksi, ja jos tämä mentaliteetti olisi ollut 60- ja 70-luvulla, jolloin itse aloitin poliittisen toiminnan, niin mitään hyvinvointiyhteiskuntaa ei olisi koskaan rakennettu, ei olisi uskallettu edes ryhtyä sen suuntaisiin projekteihin sillä poliittisella asenteella, joka on tänä päivänä ja jossa kaikki vanha on pyhää, sitä ei saa muuttaa, ja tyydytään sitten ylistämään, miten hyvä yhteiskunta meillä on ja miten tärkeää se on säilyttää. Se on tietysti toinen puoli asiaa.

Jotta se työ kannattaisi, työnteon verotusta pitäisi edelleen alentaa, ei sen takia, että ihmiset kuluttaisivat lisää. Hyvin toimeentulevat kuluttavat mieluummin jo nyt liikaa. Se on väärä perustelu. Työnteon verotusta pitäisi laskea, jotta se työnteko kannattaisi. Sehän on meidän suurin ongelmamme. Työstähän ei ole mitään pulaa. Tekemätöntä työtä on maailma täynnä. Kysymys on siitä, että työhön kuuluu se palkanmaksu ja jos ei työstä saa kunnon palkkaa, niin ei niitä vapaaehtoisia tekijöitä yleensä ilmaannu. Ja kun meillä on hyvä sosiaaliturva, mikä on hyvä asia, niin tietysti sen työnteon palkan pitää olla selvästi sosiaaliturvaa suurempi, ennen kuin ihmiset rupeavat töitä tekemään, eiväthän he hölmöjä ole. Jos laiskana saa suunnilleen saman kuin työtä tekemällä, niin jokainen valitsee sen toisen vaihtoehdon ja käyttää sen ajan, millä on arvoa, johonkin hyödylliseen toimintaan.

No, miksei työtä pystytä sitten tekemään? Sanotaan, ettei ole rahaa, että ihmisiä voitaisiin työllistää. Kysymys kai lienee se — jo Marx totesi sen — että työnteko ja työn tulos on ainut rahan todellinen lähde. Tietysti voi vipata ja keplotella, mutta pitemmän päälle sillä ei kovin pitkälle pääse yksilö eikä kansakunta.

Meillä osataan jakopolitiikka erinomaisen hyvin. Tässäkin budjettikeskustelussa salin puheenvuoroista 99 prosenttia käsittelee sitä asiaa, mihin hyviin tarkoituksiin rahaa ei ole riittänyt, mutta vähemmän ajatellaan aina ja puhutaan siitä, miten sitä jaettavaa saataisiin lisää ja minkälaisia päätöksiä talousarvion yhteydessä ja muuten meidän pitäisi tehdä. Jakopolitiikka osataan, mutta työpolitiikka on huomattavasti huonommalla tolalla. Siis työn verotus olisi nopein keino saada enemmän kannattavuutta työlle, ja sehän toisi palkkatyön piiriin monia sellaisia tehtäviä, joissa ei ole palkanmaksukykyä, koska palveluita myydään yksityisille, meille tavallisille kansalaisille, ja me emme ole enää valmiita maksamaan enemmän palveluista, yksinkertaisista hieronta-, kampaaja- jne. palveluista, näitähän on vaikka kuinka paljon, tai pikku rakennushommista tai muista, vaan yritämme itse niitä tehdä.

Itse tästä rakennustyöstä ja tämmöisestä. Kotitalousvähennyshän on ollut menestys, vaikka sitä vastustettiin monissa piireissä. Ihmetytti eilen, kun kuuntelin pääministeri Vanhasen puheita, että hän näki sen huonona asiana. Hän on tällainen nikkari lehtien mukaan, että itse rakentelee, ja kun ei tarvitse ammattimiestä eikä kotitalousvähennystä, hän ei soisi sitä muillekaan. Mutta esimerkiksi minä olen juristi ja minulla on parikin taloa ja olen huono rakentamaan. Minulle se sopii hyvin, että kirvesmies tekee rakennustöitä ja minä teen niitä juristin töitä. Mutta nythän se on vähän niin, kun tämä verotus on tämmöinen, että se kirvesmieskin yrittää tehdä niitä juristin töitä ja juristi kirvesmiehen töitä, eikä tässä ole mitään järkeä. Sitten osa tietysti oikaisee vielä, käyttää tätä niin sanottua harmaata taloutta, joka sekin on monta kertaa hyvin vaaratonta sinänsä, ei mitään varsinaista rikollisuutta, mutta eihän se ole terveen yhteiskunnan merkki, että semmoista esiintyy, että tehdään ilman kuittia töitä. Sehän kertoo, että on aika paljon jossain vikaa.

Muutama sana liikenneasioista. Maanteiden, tavallisten teiden, kuntohan on heikko, niin kuin täällä on moni todistanut, ja sekään ei ole uusi asia. Tarpeen on eduskunnan lisätä määrärahoja perustienpitoon ja sillä tavalla lieventää tätä varojen pulaa. Nämä mammuttihankkeet ovat aina esillä, ne ovat tärkeitä, isot hankkeet, mutta loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä liikkuu niillä tavallisilla maanteillä, yksityisteillä tai alempiasteisilla valtion teillä. Ne ovat huonossa kunnossa ja niiden kunto on huonontunut, siitä kaikki asiantuntijatkin ovat yhtä mieltä.

Harmittaa myös autoliikenteen pito pelkkänä valtion lypsylehmänä, kun tämmöisessä maassa kuin Suomi auto on oikeastaan ainut väline, millä ihmiset pystyvät menemään töihin, viemään lapset päivähoitoon, harrastamaan. Itse asun 50 kilometriä tästä eduskuntatalosta maaseudulla, ei siellä ole julkista liikennettä. Yksi kaksi bussia menee aamulla ja illalla, rautatietä ei Pornaisiin varmaan koskaan rakenneta. Siellä ihmiset kaikki liikkuvat autoilla, pakosta. Ja tämä todellisuus tietysti on muuallakin kuin Pornaisissa. Tässä suhteessa vaihtoehtoja tuolla Itä- ja Pohjois-Suomessa on vielä vähemmän. Pitäisi ajatella realistisesti, että jos yleensä aiotaan pitää maa asuttuna ja aiotaan, että ihmiset käyvät töissä ja voivat harrastaa, niin kyllä se henkilöauto on ihan pakollinen vaihtoehto. Joukkoliikenne on hyvä silloin, kun se on käytettävissä, mutta se edellyttää semmoisia asukaspohjia, jotta se toimii, joita ei täällä ole kuin oikeastaan tässä Helsingin ydinkeskustan ympärillä 10, 20, 30 kilometriä. Jossain määrin voidaan onnistunut joukkoliikenne tietysti saada vähän pienempiinkin kaupunkeihin, mutta ei koko maahan. Se on selvä.

Toinen varapuhemies:

Anteeksi, puhuja on varmaan juuri lopettamassa puheenvuoronsa?

Puhuja:

Mitä? Anteeksi. Niin, 10 minuutin suositus on, arvoisa puhemies, ja huomaan, että kello on hieman yli.

Lopuksi toteaisin, että tämä talousarvio on aika rutiininomainen ja sinänsä täyttää terveen talouden vaatimuksen, mutta kyllä jättää seuraavalle hallitukselle, kun vaalit ovat välissä, paljon suuria korjaamistarpeita. Eduskuntahan käyttää budjettivaltaa, ja on tarpeen, että valtiovarainvaliokunnassa ja sen jälkeen täysistunnossa tehdään tarpeellisia korjauksia myös tähän hallituksen esitykseen, ennen kuin siitä tulee ensi vuoden valtion tulo- ja menoarvio.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Näin keskipäivällä on täydelle salille mukava puhua ja, koska asia näyttää kiinnostavan kaikkia, käydä se ihan perusteellisesti läpi.

Aamupäivällä ministerit Luhtanen ja Hyssälä olivat paikalla ja pyysin ahkerasti puheenvuoroja, mutta ilmeisesti puhemies Lipposen silmälaseissa oli joku katve tuolla kohdalla, ja sen takia käyn tässä nyt läpi nämä muutamat aiheet, mitkä aioin käyttää tuossa vastauspuheenvuorossa.

Kun ministeri Luhtanen puhui näistä ja hänen alueeseensa kuuluvat myös nämä ulosotot ja maksuvaikeuskysymykset, niin minusta tärkein kuitenkin siinä olisi tämä ennaltaehkäisy. Kaikilla aloilla tietysti ennaltaehkäisy on hyvä asia, mutta ennen kaikkea siellä. Nimittäin niihin kysymyksiin pitäisi puuttua siinä vaiheessa, kun nähdään, jotta yhteiskunnassa on semmoisia rakenteita, jotka johtavat näihin maksuvaikeuksiin ihan luonnostaan. Tänä aamuna tuli vaan mieleen tuossa, kun metrossa nousin ylös pitkiä automaattiportaita pitkin, niin siinä oli isot mainokset, joissa luki jotta "Pikavippi". Luulen, että se juttu on mennyt aika pitkälle sillä tavalla, jotta en tiedä, löydetäänkö siihen ratkaisu, millä tavalla siihen saadaan toppi enää aikaan. Täällä viime viikolla jonkun lain lähetekeskustelua käytiin ja kansanedustajat toivoivat sitä, että tähän pitäisi jotenkin saada jonkinlaista toppia, koska korot näissä pikavipeissä ovat hirveän isot ja siellä annetaan kännykällä näppäillen jo nämä vipit. Jotenkin tuntuu siltä, onko enää ryhtiä saada toppi tähän aikaan, saada lainsäädäntöä. Se on laajaksi levinnyt liiketoiminta. Toivon, että sitä saataisiin aikaan. Nimittäin se on parasta ennaltaehkäisyä niiden kaikkein köyhimpien ihmisten osalta, jotka ottavat näitä pikkuvippejä ja maksavat hirveitä korkoja tai ovat maksamatta, kun eivät pysty siihen, ja lankeavat siihen ansaan. Sen takia minusta tämä on sen tyyppinen ongelma, jotta toivon mukaan oikeusministeri sitten saa viestin tästä, mitä täällä eduskuntasalissa puhutaan.

Sitten toinen vastauspuheenvuoro, jonka olisin käyttänyt ministeri Hyssälän puheenvuoron osalta ja joka liittyy kanssa budjettiin, on siinä mielessä oleellinen. Hän totesi, jotta jossakin sairaalassa ei riittävästi ole sairaanhoitajia. Tuossa ennen juhannusta käytiin työelämä- ja tasa-arvovaliokuntana Norjassa tutustumassa just siihen, minkä takia suomalaiset sairaanhoitajat hakeutuvat sinne Norjaan, mikä syy siinä on olemassa, ja tavattiin niitä hoitajia. Nämä hoitajat kaikki totesivat, jotta heillä suurin syy on se, jotta heillä on ollut määräaikaiset työsopimukset Suomessa, heidän työsuhdettaan ei ole vakinaistettu, ja kaikilla oli sama juttu. Se oli ekana heidän vastauksissaan, mikä tarkoittaa sitä, että silloin meillä tässä suomalaisessa järjestelmässä on se vika. Sehän ei maksa yhtään enempää, jos ne vakinaistetaan, koska siellä joka tapauksessa pitää hoitajat olla, mutta siellä määräyskirjaa jatketaan ja jatketaan ja jatketaan ja välttämättä ei edes saa lomia pitkään aikaan. Niin kuin yksi hoitaja siellä sanoi, hän oli kahdeksan vuotta Turussa ja hänen työsuhdettaan ei vakinaistettu ja hän lähti Norjaan ja sai heti vakinaisen työsuhteen.

Toinen seikka on se, jotta tämmöinen työilmapiiri on Norjassa parempi. Heitä kuulemma kuullaan. Siis meillä on niin hierarkkinen, vanha järjestelmä, että täällä ei työntekijöiden mielipidettä arvosteta sillä tavalla. Kaikki totesivat, myös siellä nämä kuultavat kymmenkunta hoitajaa, mitä tavattiin, jotta siellä kysytään, miten tämä on parhaiten tehtävissä tämä tehtävä, ja sitten käydään keskusteluja, ja jos se on hyvä, niin se otetaan käyttöön. Mutta Suomessa kuulemma on semmoinen mentaliteetti, jotta Suomessa tulee se ylempi, onko se osastonhoitaja tai ylempi päällikkö, ja sanoo, että se tehdään näin. Se kun tehdään näin, niin se tehdään ja siinä ei ole mukisemista. Sen takia meillä on paljon siinä ilmapiirissä. Välttämättä se ei maksa mitään. Se on asennekysymys. Se on semmoinen kysymys, millä tavalla saadaan se opittua, jotta työtä voidaan tehdä toisella tavalla, voidaan saada aikaan, jotta ihmiset kokevat mielekkääksi sen työn ja kokevat, jotta heitä myös kuunnellaan ja otetaan huomioon heidän mielipiteensä.

Mutta sitten tähän varsinaiseen juttuun. Vastauspuheenvuoroissa meni 5 minuuttia.

Ed. Kuisma pohti tätä talouskysymystä. Minusta tässä talousarviossa on se hyvä asia, jotta tänä vuonna me emme talousarvion mukaan velkaannu lisää. Me emme tiedä, mitä lopullisesti tapahtuu, koska verotulot ovat kasvaneet nyt enemmän kuin on ajateltu, mutta ensi vuoden talousarvio lähtee siitä, jotta se on hieman ylijäämäinen, hieman. Sillä ei vielä lyhennetä hirveästi velkaa, jos on vähän reilu 100 miljoonaa, mutta sen suunnanhan pitäisi olla sillä tavalla joka tapauksessa, niin kuin ed. Kuisma totesi, jotta meidän pitäisi onnistua maksamaan velkoja vähemmäksi. Nimittäin kun katsotaan, mitä nytkin on tapahtumassa, niin joka tapauksessa näyttää, että korot ovat nousemassa. Entäs jos tulee joku iso kriisi, onpa se energiasta tai muusta johtuva katastrofi, niin sehän tarkoittaa, jotta sitten korkotasot tulevat nousemaan. Siinä vaiheessa, mikä jää tehtäväksi, on se, jotta korot meidän on maksettava, koska me emme ainakaan siinä tilanteessa voi lyhentää, pystytä maksamaan velkoja, ja se on jostakin muusta pois, ja sitten käydään todennäköisesti katsomaan leikkauslistoja tai mitä ne ovatkin sitten. Nopeita, uusia tulolähteitä on hankala etsiä ja vielä siinä tilanteessa, jos on lama päällä, mikä tarkoittaa, että se kasvattaa työttömyyttä, silloin on aika hankalaa korottaa veroja tai tehdä joitain muita isoja maksunkorotuksia, kun muutenkin tahtoo käydä niinpäin, jotta yhteiskunnan pyörät tahmeutuvat siinä. Sen takia tässä on se hyvä suunta, että nyt ei ainakaan lisätä velkaa, jos toteaa niinpäin.

Kuntatalouden osalta voi todetn, jotta valtio maksaa velkansa pois. Muistan viime vuoden lopun keskustelut omalla seudulla, kun puhuttiin siitä, että lähdetään tekemään tämmöisiä kuntaliitosselvityksiä mahdollisesti. Naapurikunnat torjuivat kosintamme täydellisesti toteamalla, että kun valtio maksaa velkansa pois, niin kaikkihan hoituu, ja tämähän tarkoittaa nyt, jotta vähään aikaan niistä ei keskustella. Ihmisethän ovat semmoisia, myös kunnallispäättäjät, jotta jos rahnoo on, niin nehän tuhlataan ensistään poikkeen ja sitten käydään katsomaan, mitäs me tehdään. Ei siinä sen pitemmälle näköjään uskalleta ajatella ja sanoa, että hei, katsotaanpas, mitä se tarkoittaa kymmenen vuoden päähän. (Välihuuto) — Joo, näin se muuten on. Jos katsoo menneitä kirjoituksia ja puheita, ne sanovat, jotta valtio maksaa velat pois. Todennäköisesti nyt käy niin, jotta kunnat eivät hirveän paljon tästä kunta- ja palvelurakennejutusta välitä mitään, meidän seudulla ainakaan. Kunnallispäättäjät ovat asennoituneet näin, jotta kun vähän saadaan rahaa, niin ne tuhlataan, ja sitten kun tulee taas pakko, niin käydään katsomaan, jotta aha, mitäs nyt tehdään. (Ed. Kuisma: Järki Kiteeltä hävinnyt!) — Ei Kiteeltä vaan naapurikunnista. Meillä kiteeläiset itse esittivät nimenomaan ja minun aloitteestani, jotta tehdään esitys, ja valtuusto teki sen yksimielisesti. Kiireellisenä otettiin käsittelyyn ja tehtiin päätös, jotta kositaan naapurikuntia, jotta tehdään selvitys. Mutta rukkaset saatiin, niin kuin ennen vanhaan joskus tanssiloissa, kun nuorena poikana tuli käytyä.

Sitten tässä on puhuttu köyhyyspaketista monissa puheenvuoroissa, ja kyllä minä itse olisin nähnyt, jotta tässä budjetissa olisi pitänyt kyllä työmarkkinatukeen nyt saada se 1,5 euron korotus, joka olisi poistanut sosiaaliluukuilta sitten kolmannen osan porukkaa. Sillä olisi yksinkertaistettu sitä, jotta ei tarvitse monelta luukulta lähteä hakemaan. Sittenkin vielä kaksi kolmasosaa sinne jäisi, mutta yksi kolmasosa olisi saanut suoraan jo sen normin mukaisen elantonsa. Se ei ole korkea, ja jotkut ovat panneet minulle sähköpostia, kun minä olen kirjoittanut tästä lehdessä, jotta eihän sillä elä kukaan. Mutta kun se on vaan näin, jotta kun rahat ovat tiukassa, niin saataisiin vaikka se 1,5 euroakin sinne, mutta se nyt on sieltä poikkeen. Tähän liittyen laajemminkin ja näihin pienimpiin etuisuuksiin, ovatpa ne eläkkeet, työmarkkinatuki, toimeentulotuki, joka sekin kaipaa korotuksia, niin kun puhutaan työllisyydestä, niin sehän tarkoittaa sitä, jotta se raha tulee kaikkein nopeimmin sieltä työllisyyteen. Se ei jää pankkitileille makaamaan, se ei mene osakesijoituksiin, se menee ihan normaaliin kulutukseen. Sillä ostetaan kenkiä, ruokaa, vaatteita ja toivon mukaan ostettaisiin vain kotimaisia vaatteita, kotimaisia tuotteita, mutta ne tulisivat kuitenkin kulutukseen, mikä tarkoittaa sitä, jotta se parantaisi työllisyyttä. Sen takia se tässä tilanteessa minusta olisi ollut just oikea toimenpide.

Liikkuvuus ja muuttoavustukset: Minusta nämä ovat oikeita ja tuntuvat aika hassuilta puheenvuorot, joita kuuntelin eilispäivänäkin, jotta tyhjennetään syrjäseudut, maaseudut, kaikki. Nyt tämän jälkeen kaikki häviää pois ja kaikki siirtyvät asutuskeskuksiin, kun annetaan muuttoavustus. Minä näen tämän niinkinpäin, jotta vastamäkeenkin voi muuttaa, eli täällä ihmiset tympääntyvät tämmöiseen hullunmyllyyn, mikä täällä etelässä on, ja voivat saada muuttoavustuksen, muuttaa rauhallisemmalle seudulle semmoiseen paikkaan, mistä voi jopa tehdä etätyötä. Jos henkilöille, jotka jäävät eläkkeelle, annettaisiin muuttoavustusta vähän ennen kuin jäävät eläkkeelle, heidän muuttaessaan maaseudun rauhaan keräämään herkkutatteja ja sieniä ja puolukoita, niin mikä sen parempaa, ja kalastamaan, puhtaiden vesien ääreen uiskentelemaan. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Vielä muuttoasiaan yksi asia ja sitten liikenteestä.

Tähän liikkuvuuteen pitäisi saada yksi edistysaskel vielä: rautateillä työttömille pitäisi antaa oikeus matkustaa puoleen hintaan. Joka vuosi olen tehnyt siitä talousarvioaloitteen. Olen joskus tehnyt kirjallisen kysymyksenkin. Asia ei ole edennyt. Nimittäin ainakin tuolla itäradalla sekin puolikas lippu olisi VR:lle tuloa. Kysymyksen vastauksessa on todettu, jotta valtion budjettiin pitää laittaa sitä varten rahat ja kompensoida puolikasliput. Mutta väitän, että meillä ainakin tuolla Karjalan radan suunnalla ne junavaunut ovat suurimmaksi osaksi vajaita, kun siellä matkustaa. Jos siellä joku työtön matkustaisi, se olisi aina tuloa eikä mistään pois. Mutta siksi kyllä esitin, jotta ei tarvitse sitä väittää, jotta talousarvioon otettaisiin siihen pieni summa, jolla kompensoitaisiin VR:lle tämä työttömien matkustaminen. Jokainen tietää, miksi työttömien pitäisi matkustaa. Eikös heidän pitäisi käydä etsimässä töitä ja olla aktiivisia siinä, jotta löytäisivät uuden työpaikan mahdollisesti? Kestävät he vähän virkeämpinä, kun istuskelevat junassa ennen kuin kaljakuppilassa. Ja sitten tiestöjen osalta.

Sitten tiestöjen osalta.

Toinen varapuhemies:

Arvoisa puhuja, kunnioitamme toinen toisiamme ja yhteisiä pelisääntöjä. Pyydän puhujaa lopettamaan nyt puheensa.

Puhuja:

Saanko sanoa tiestön osalta? Toivon, jotta yksityistieavustukset palautetaan nyt sille tasolle vähintään, mitä ne ovat tänä vuonna, koska hallitus on niitä leikannut 2 miljoonalla eurolla, ja toivon mukaan eduskunta saa tämän ajoiksi. Tämä on semmoinen vanha kysymys. Näköjään hallitus heittää pieniä kapuloita, ja me olemme niiden kimpussa ja olemme hyvillämme sitten, kun saadaan aina niitä tehtyä, ja tämä on yksi semmoinen kapula joka vuosi ollut.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Asioita varmaan riittäisi vaikka kuinka paljon, siis keskityn vain kahteen tällä kertaa, että saan ne taatusti tälle suurelle joukolle nyt kunnolla selviksi, mitkä nyt ovat ajankohtaisia. Toinen on opintotuki ja toinen on joukkoliikennetuki.

Meillähän on se tilanne Suomessa — kaikkien luulisi jo tietävän, vaikka Al Goren elokuvan ensi-ilta on vasta huomenna — että ilmastonmuutos on meidän suurin uhkamme, koko planeetan uhka. Paikallisesti meillä on Itämeri ja muita suuria ongelmia, mutta koko maapalloa uhkaa ilmastonmuutos ja eräs suuri, suuri tekijä tässä on liikenne. Samaan aikaan Suomessa joukkoliikenne kurjistuu kurjistumistaan ja etenkin myös raideliikenne. Tämä on äärimmäisen ihmeellistä, koska se hyödyttää meitä kaikkia sekä taloudellisesti että ekologisesti, jos me satsaisimme joukkoliikenteeseen.

Eilen oli Åbo Underrättelser -lehdessä tutkimus, jossa olivat tehty pieni vertailu siitä, että jos perhe lähtee Turusta Vaasaan ja valitsee junan, bussin tai auton, mikä kannattaa. Ja selvästi auto, jos on jo ostanut auton ja maksanut kaikki kulut. On paljon paljon halvempaa maksaa bensat kuin mennä junalla tai bussilla perheen kanssa Vaasaan. Hintaero oli suuri. Tämä on mielestäni juuri se viesti, joka ihmisillä on takaraivossaan. He kokevat sen kokonaan ihan itsestään, ja se on aivan väärä viesti. Meillähän pitäisi olla taloudellisia porkkanoita juuri siihen suuntaan, että ehkä hieman hankalampi valinta olisi halvempi, kun se on parempi ympäristölle.

Me, jotka istumme paljon junissa, tiedämme, että juna on mukava tapa matkustaa ja niin bussikin, mutta jotta niille, jotka eivät niin paljon matkusta, kynnys siirtyä joukkoliikenteeseen olisi tarpeeksi matala, pitäisi lippujen hintojen olla alhaalla ja pitäiusi olla erittäin hyvät vuorot ja ylipäätään toimiva liikenne. Sen pitäisi jopa saada mennä miinukselle, niin että valtio satsaisi siihen ja subventoisi. Me olemme liikennejaoston kanssa — puheenjohtaja, ed. Saarinen istuu tuossa — käyneet Keski-Euroopassa, ja siellähän tehdään ihan suoraan niin, että annetaan maatieliikenteen subventoida joukkoliikennettä ja rautatieliikennettä. Otetaan tiemaksuja ja käytetään se raha näihin muihin. Meillä ei olla läheskään sinnepäin edes menossa tällä hetkellä.

Etenkin suurissa kaupungeissa suuret massat liikkuvat ja joukkoliikenteen toimivuus on äärimmäisen helppoa hoitaa, mutta me olemme tällainen kummallinen eurooppalainen maa, että meidän valtiomme ei subventoi ollenkaan suurten kaupunkien, ei Helsingin, ei Turun, ei Tampereen, ei Vantaan, ei Espoon, joukkoliikennettä. Ja nämä kaupungit taistelevat ja tappelevat siinä, että ne joutuvat koko ajan nyt nostamaan lippujen hintoja, vähentämään vuoroja. Etenkin Turussa paineet ovat äärimmäisen korkeat nyt nostaa kaikkia lippujen hintoja ja ehkä vähentää palveluita. Nyt jo on trendi ollut pitkään se, että siirrytään yksityisautoon. Jokainen viime vuosi on vähentänyt joukkoliikenteen käyttöä Turussa ja lisännyt yksityisautoilua, jokainen vuosi. Samaan aikaan, kun meillä bensanhinta nousee, kaikki tietävät ilmastonmuutoksen ja Itämeren tilanteen, niin on tässä jotain erittäin kummallista, ettei voida ohjata ihmisiä. Ei tarvitse paljon edes tehdä, kun lippujen hintoja vähän vain laskee ja tehdään se mukavammaksi, niin ihmiset valitsevat mieluummin joukkoliikenteen.

Paraisten kaupunki teki tällaisen, tämä on poikkeuspaikka, että se satsasi rahaa, Paraisten omia rahoja, veronmaksajien rahoja, siihen, että seutulippu tehtiin paljon halvemmaksi. Ja nopeasti siirtyi suuri osa ihmisistä, jotka liikkuivat päivittäin Turku—Parainen-väliä, seutulippuun. Tällaisia porkkanoita, iloisia uutisia joukkoliikenteen käyttäjillä on äärimmäisen harvoin ollut näkyvissä ainakin meillä päin.

Yöjunaliikenteen lakkauttaminen ja tällainen kaikki vaan lisää tätä masentavaa ilmapiiriä siinä, että jaha, viimeinenkin viedään, samaan aikaan kun voisi olla uusia, hyviä ideoita ja satsauksia. Meillä on jossakin päin Suomea tapahtunut, on uusia raiteita, mutta ainakin Varsinais-Suomi on nyt kyllä jäänyt semmoiseen paikkaan, että jotenkin kaikki puhuvat vaan meidän moottoritiestä ja unohtavat, että on muitakin tapoja liikkua meillä päin. Lähijunaliikenne, pikaraitiotie, kaikki nämä asiat eivät kyllä etene ollenkaan.

Sen takia viime vuonna jo, jos te muistatte, silloin me siirsimme joukkoliikennetukirahoja myös lentoliikenteeseen, teki mieli olla vähän ilkeä silloin ja vastustaa sen takia, että näitä rahoja olisi tarvittu myös suurten kaupunkien joukkoliikenteessä. Mutta muistan, että suostuimme tähän siksi, että meille kerrottiin, että tämän vuoden budjetissa tulee olemaan avaus suurten kaupunkien joukkoliikenteen tukeen, että valtio antaa, avaa sen oven, rupeaa antamaan niin kuin muut EU-maat tukea myös näille suurille kaupungeille. Mutta kun näin sitten tämän budjettikirjan, niin hämmästyin suuresti, että siellähän se ei ollut. Ei näkynyt missään, vaikka suuret kaupungit jo melkein odottivat, niin kuin se olisi sellainen lupaus, että taatusti tulee. Olen aivan varma, että moni hämmästyi, ettei se siitä löytynyt.

Nythän meillä on täällä budjettikäsittelyssä vielä vaalivuosi ja täällä on aika paljon suurten kaupunkien edustajia, niin voisin kuvitella, että jos näin kävisi, että löytyisi yhteisrintama Helsinki—Vantaa—Espoo—Turku—Tampere, niin eiköhän sitten löydy se tuki suurille kaupungeille. Meillä on tässä nyt yhteistyötehtävä, yksi konkreettinen sellainen.

Toinen asia, joka on jäänyt hoitamatta niin kauan kuin voin muistaa täällä ollessani, on opintotuki, sillä viimeksi opintotukea korotettiin silloin, kun itse olin vielä opiskelija, ja siitä on jo aikaa, vaikka joskus tuntuu, että aika menee vähän liian nopeasti, mutta siitä näköjään on jo paljon aikaa. Jos muistaa, millainen elämä silloin oli ja mitä kaikki maksoi kaupassa, niin kyllä on paljon muuttunut. Silloin muistan, että juuri ja juuri sai opiskeltua, otti vähän lainaa ja se homma jotenkuten toimi. Jos tänään yrittäisin samalla opintotuella toimia, niin aivan mahdotonta olisi, aivan mahdotonta. Ja sen jälkeen on vielä leikattu opintotukea hieman — itse olin täällä mukana, eikä tuntunut hyvältä — eikä olla sitä leikkaustakaan annettu takaisin, vaan se on vielä leikattu siitä. Onneksi tuo asumistuen katto sentään nostettiin, vaikka sekin oli erittäin hidas prosessi.

Mutta kyllä nyt rupeaa olemaan sellainen tilanne, että eriarvoisuus, joka meillä yhteiskunnassa kasvaa, taatusti näkyy opiskelijoissa, että jos on niin, että mamma betalar, niin voi opiskella, mutta jos ei ole niin, niin täytyy tehdä todella paljon töitä, ja sellaisia työpaikkoja on nyt vaikea saada, jotka hyödyttävät opintoja. Kaikki työnteko on positiivista ja hyvää ja opettaa, mutta jos se työnteko vie suuren osan ajasta eikä ehdi opiskella, niin kyllä helposti käy niin, että täällä eriarvoistuvat ne, jotka pystyvät keskittymään lukemiseen ja tentteihin ja kaikkeen, ja ne, joiden elämä valuu toiseen suuntaan, ei välttämättä huonoon suuntaan, mutta se valinta ei ole oma, vaan se on taloudellinen.

Därför beklagar jag väldigt mycket det här nu att studiestödet inte har höjts. Jag är helt säker på att pressen i massmedia nu kommer att vara så stor att någonting händer här inför valet. Vi täcks inte lämna saken som den nu är i riksdagen. Vad som händer är en annan sak.

Om matstödet lite höjs är det förstås en positiv sak, men det är en mycket liten hjälp i den här situationen när studerandenas plånbok faktiskt är mycket, mycket tunnare än den har varit förut. Vi kan inte jämföra med hur det var när vissa av oss själva studerade, för inflationen var helt annan och när man var färdig med sina studier så visste man att är man högskoleutbildad får man en säker och bra arbetsplats. Så är det inte längre idag. Man är osäker, oberoende av hur många doktorsgrader man än har så kan man vara arbetslös och leva på väldigt små, små inkomster.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Me suomalaiset olemme raivanneet itsemme kovalla työllä ja sitkeydellä monien vaikeuksien kautta kansakuntien eturiviin. Olemme rakentaneet tuhkasta hyvinvointivaltion useita kertoja itsenäisyytemme aikana. Vielä viime lamastakin ponnistimme ylös yhteisvastuullisesti ja tulevaisuuteen panostaen. Tuolloin valtiovarainministeri Viinanen kulki maailmalla hattu kourassa etsimässä valtion kassaan lainaa, jotta pystyttiin maksamaan edes palkat ajallaan. Syvästä lamasta huolimatta silloinen porvarihallitus oli rohkea ja viisas panostaessaan osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. T&k-rahoitus nostettiin aivan uudelle tasolle. Silloin kylvettyjen siementen satoa saamme korjata vielä tänä päivänäkin.

Arvoisa puhemies! Kestämmekö näitä hyviä aikoja? Jääkö hyvinvointivaltion ihanteemme itsekkyyden ja ahneuden jalkoihin? On sanottu, että sivistysvaltion mittari on se, miten hyvin se huolehtii köyhimmistä jäsenistään. Sitä ei mitata bruttokansantuotteen, kilpailukyvyn tai kansainvälisen koulutustutkimuksen menestyksellä. Se mitataan suomalaisen hyvinvoinnin laaja-alaisuuden toteutumisella. Yhteiskunnan tulee kannustaa ihmisiä menestymään työllään ja osaamisella, mutta yhteiskunnan, siis meidän kaikkien suomalaisten, tulee huolehtia, ettei kukaan putoa yhteisestä veneestämme.

Suomessa viime vuonna noin 400 000 ihmistä sai toimeentulotukea, kun omat tulot eivät riittäneet elämiseen. Lapsistamme yli 15 000 on sijoitettu kodin ulkopuolelle ja noin 56 000 lasta ja nuorta on avohuollon tukitoimien piirissä. Mielenterveysongelmat ovat suurin sairauspoissaolojen ja sairauseläkkeelle siirtymisen syy. Yli 90 000 kansaneläkkeen saajaa elää reilun 500 euron kuukausieläkkeen varassa.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia tunnuslukuja ja mielestäni hälyttäviä merkkejä siitä, että kaikki ei ole kohdallaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämän vuoksi olisin odottanut hallitukselta isompaa panostusta juuri näihin tämän päivän kipeisiin, suuriin ongelmiin. Tämän vuoksi hallitus on viime kädessä vastuussa siitä, että kunnilla on mahdollisuus järjestää hyvät peruspalvelut kaikkialla Suomessa. Tämän vuoksi kunnat olisivat tarvinneet valtionosuutensa ajallaan, ja tämän vuoksi meidän tulee turvata eläkkeensaajille ja muille pienituloisille kunniallinen toimeentulo ja elämä. Näillä ryhmillä ei ole massiivisia etujärjestöjä, nämä eivät istu kolmikantapöydässä. Heillä on vain hyvinvointivaltion jäsenyys, ja mielestäni hallituksella on erityisvastuu näistä ryhmistä. Tämän vuoksi olisin odottanut hallituksen talousarvioesityksen huomioivan tasavertaisemmin kaikki ihmisryhmät nyt, kun meillä on siihen varaa.

Suomi ei ole ollut koskaan niin vauras kuin se on juuri tänä päivänä. Tiedämme vaurautemme, tiedämme myös, ettei kaikki ole kohdallaan, mutta tiedostaminen ei riitä. Se ei riitä. Tarvitsemme muutosta toimintaamme, asenteisiimme ja arvoihimme vaikeuksissa olevien lähimmäistemme kohdalla sen sijaan, että keskitymme vain siihen, että itsellämme menisi vieläkin paremmin huomenna.

Suomalaiset hyvinvointipalvelut on rakennettu yhteiskunta- ja viranomaiskeskeisiksi. Monessa asiassa viranomaisesta on tullut lähin omainen. Ihanteeksi on muotoutunut yksilökeskeinen elämäntapa. Olemme ulkoistaneet viranomaisten vastuulle hoivatyön vauvasta vaariin. Eduskunta on näyttänyt suuntaa muuttamalla taloudelliset etuudet suosimaan yksilöä perheiden ja yhteisöjen sijaan. Verotus, erilaiset yhteiskunnan tuet ja etuudet eivät kannusta elämään yhdessä ja huolehtimaan lähimmäisistä, vaan päinvastoin rankaisevat omatoimisuudesta ja huolenpidosta.

Minun mielestäni suomalainen yhteiskunta kaipaa suunnanmuutosta arvojen ja asenteiden suhteen. Päätöksentekoon vaikuttavat aina arvot ja asenteet. Ne näkyvät tässäkin käsiteltävänä olevassa budjettiesityksessä.

Talousarvioesitys keskittyy jo nimensäkin mukaan taloudellisiin panostuksiin, mutta sen lisäksi se on selvä viesti siitä, mitä istuva punamultahallitus pitää tärkeänä ja mitä vähemmän tärkeänä. Meidän päättäjien on otettava paremmin huomioon päätöksenteon kokonaisvaltaiset vaikutukset ja luovuttava sektoriajattelusta.

Eduskunnankin on uskallettava tunnustaa myös virheensä ja korjata lakeja, jos on tarpeen. Näin tulee tehdä alkoholiverotuksen keventämispäätökselle. Suomalaiset eivät veromuutoksen jälkeen ole enää lisänneet Viron alkoholimyyntiä, mutta kotimaan ongelmat ovat lisääntyneet sitten huomattavasti. Suomalainen alkoholin kulutuksen kasvaminen ei ole ainakaan helpottanut hyvinvointiyhteiskuntamme ihanteitten toteutumista.

Toinen varapuhemies:

Asian käsittely keskeytetään ja sitä jatketaan suullisen kyselytunnin jälkeen.