Täysistunnon pöytäkirja 84/2007 vp

PTK 84/2007 vp

84. KESKIVIIKKONA 21. MARRASKUUTA 2007 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys laeiksi opintotukilain sekä lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatuesta annetun lain 3 a §:n muuttamisesta

 

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään pöydällämme on kauan odotettu esitys opintorahan korottamisesta. Sivistysvaliokunta mietinnössään tuo hyvin esille tämän asian erittäin suuren merkityksen. Opintorahan korottamista on toivottu pitkään, ja tässäkin salissa asiasta on äänestetty viimeksi tietääkseni viime syksynä. Silloin äänestyksessä asia kaadettiin, ja hieman tässä valossa olen ihmetellytkin vasemmisto-oppositiosta osan toimintaa, nyt kun maassamme on hallitus, joka tässäkin asiassa on asioita kuntoon laittamassa. Oppositiossa on syytä minun mielestäni muistaa, että lupauksen opintorahan korottamisesta petti nimenomaan edellinen hallitus, jossa vasemmistokin oli edustettuna, ja katsonkin, että opintorahan korottamisen voimaantulosäännösten aikataulun arvostelu on silkkaa populismia.

Arvoisa puhemies! Opiskelijat ovat odottaneet niin opintorahan kuin vapaan tulon rajojenkin korottamista jo pitkään. (Ed. Zyskowicz: Liian pitkään!) Opiskelijoiden ostovoima on viimeisen 15 vuoden aikana heikentynyt yli 20 prosenttia muihin väestöryhmiin verrattuna. Tämä johtuu lähes yksinomaan siitä, ettei maassamme ole opintorahaa haluttu korottaa tasokorotuksella sitten vuoden 92. Opiskelija on tähän saakka saanut tienata vain 505 euroa, mutta nyt tämän tänään käsittelyssä olevan hallituksen esityksen jälkeen summa nousee 660 euroon niinä kuukausina, kun hän on nostanut opintorahaa, ja nykyinen 1 515 euroa silloin, kun kyseessä on ollut tueton kuukausi, nousee nyt 1 970 euroon eli peräti 450 eurolla. Käytännössä nykyisin opiskelija on voinut tienata vain noin 9 000 euroa vuodessa menettämättä pientä opintorahaansa. Nyt tämä tuloraja nousee lähes 12 000 euroon.

Muinaiselta markka-ajalta peräisin olevat ja kustannuskehityksestä jälkeen jääneet nykyiset tulorajat ovat johtaneet opintotuen takaisinperinnän erittäin kovaan kasvuun. Tänä vuonna, vuonna 2007, Kela on ilmoittanut karhuavansa liikaa maksettuja opintotukia takaisin lähes 40 000 opiskelijalta. Voi kysyä, onko siinä mitään järkeä.

Opintotuen olematon ostovoima paljastuu, kun sen tasoa vertaa asuntojen hinta- ja vuokrakehitykseen. Etenkään kasvukeskuksissa opintotuen taso ei usein kata edes asumiskustannuksia, siis yhteen laskettuna. Monen opiskelijan onkin ollut pakko turvautua ansiotyöhön selvitäkseen vuokrista ja muista arkipäivän menoista.

Itse kuulun siihen ryhmään, joka näkee työskentelyn opintojen ohessa nimenomaan positiivisena asiana, eräänlaisena investointina tulevaisuuteen. Tätä se varmasti epäilemättä onkin. Vasta valmistuneen, jolla ei ole lainkaan työkokemusta, on hyvin vaikea tänä päivänä työllistyä suoraan koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Minulle opiskelijoiden työnteko ei ole siis mörkö. Minä näen sen ennen muuta mahdollisuutena, työssä oppimisena, usein asiakaspalveluna, kasvun paikkana. Yhä useampi nuori tekee työtä opiskelujen ohessa myös niin sanotusti vapaaehtoisesti, ei ainoastaan sen takia, että se olisi elinkustannusten takia pakollista.

Opintojen aikainen työssäkäynti ei ole siis varmastikaan pelkästään pahasta, mutta on kuitenkin kiistaton tosiasia, että kaikille työssäkäynti samanaikaisesti opintojen suorittamisen kanssa ei kuitenkaan sovi. Siksi opintorahan, asumistuen ja opintolainan tulee yhdessä minusta muodostaa tulevaisuudessa joka vuosi sellainen kokonaisuus, että täysipäiväinen opiskelu ilman ansiotyötä on myös mahdollista. Olenkin erittäin tyytyväinen tähän hallituksen päätökseen sitoutua kehittämään opintotukea niin, että se turvaa päätoimisen opiskelun aikaista tuloa, edistää tehokasta opiskelua ja tutkinnon suorittamista tavoiteajassa myös tämän esityksen jälkeen.

Sivistysvaliokunta mietinnössään kiinnittää tähän myös huomiota. On siis syytä jatkaa nyt sinivihreän hallituksen johdolla erilaisissa elämäntilanteissa elävien opiskelijoiden opintotuen kokonaisuuden kehittämistä. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että opintotukea tulee jatkossa kehittää aikaisempaa systemaattisemmin, ja tämä hallitus on nyt ottanut keskustan, Rkp:n, vihreiden ja kokoomuksen johdolla pelinavaajan roolin tässä.

Tänään korjaamme tilannetta merkittävällä tavalla. Opiskelijoiden keskinäisen tasa-arvon näkökulmasta on erinomaista ja erittäin tärkeää, että hallitus esittää nyt opintorahan nostoa 15 prosentilla kaikilla eri koulutusasteilla. Tämä tarkoittaa 15 vuoden odotuksen jälkeen merkittävää parannusta noin 238 000 opiskelijan eli suomalaisen kuukausituloihin.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni hallituksen esitys on erinomainen.

Ed. Raija Vahasalo merkittiin läsnä olevaksi.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys opintotukilain muutoksesta on todella kauan odotettu ja hyvä muutos. Valiokuntakäsittelyssä kuulimme seitsemää eri asiantuntijatahoa, ja voi sanoa, että kaikki totesivat tämän lakimuutoksen hyväksi.

Kuitenkin voi sanoa, että useamman asiantuntijan lausunnoissa oli myös mukana se, että tämän lainmuutoksen yhteydessä ei tehdä kokonaisuudistusta, sellaisiin asioihin ei tehdä muutoksia, jotka kuitenkin ovat nousseet eri yhteyksissä hyvin vahvasti esille ja joissa tarve muutokseen on, niitä on painotettu. Tässä siis opintorahan kuukausimääriä korotetaan 15 prosentilla siten, että vähimmäismäärä on 16 euroa, ja opintotukeen vaikuttavia opiskelijan omia tulorajoja korotetaan 30 prosentilla. Se, että se tulee kaikille eri koulutustasoille, on erittäin hyvä esitys.

Valiokunta teki mielestäni hyvän mietinnön tästä hallituksen esityksestä. Erityisesti haluan nostaa esille valiokunnan mietinnöstä sen, että valiokunta otti kantaa siihen, että tämä sosiaaliturvauudistuksen kokonaistavoite — työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen ja riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa — on hallitusohjelmassa. Ja nyt kun sosiaaliturvakomitea tarkastelee syyperusteisen sosiaaliturvan ohella myös opiskeluajan toimeentuloturvaa, valiokunta piti välttämättömänä, että opiskelijoiden toimeentuloturvan kehittämistarpeisiin vielä palataan. Tässä valiokunnan mietinnössä on maininta, että opiskelijoiden toimeentuloturvan kehittämistarpeet otetaan vahvasti huomioon sosiaaliturvakomitean työskentelyssä, joka siis tämän vuoden loppuun saakka vielä jatkuu. Edelleen valiokunta totesi, että eri elämäntilanteissa olevien opiskelijoiden opintotuessa olevia epäkohtia tulee edelleenkin korjata ja järjestelmää kehittää hallitusohjelman mukaisesti. Nämä ovat valiokunnan hyviä yhteisiä kannanottoja.

Tästä huolimatta olen halunnut nostaa vielä esille asian, joka myös asiantuntijalausunnoissa, -kuulemisessa, tuli esille, erityisesti Suomen ylioppilaskuntien liiton taholta. He korostivat sitä, että tässä laissa ei oteta huomioon sitä, että osalla opiskelijoista on lapsia. Vuonna 1992:han opintorahan lapsikorotus poistettiin, ja nyt tässä yh-teydessä sitä ei esitetä palautettavaksi. Poliittisessa keskustelussa usein on nostettu esille tavoite syntyvyyden lisäämisestä. Tiedämme, että opiskelijaterveystutkimusten mukaan vain 8 prosentilla naisopiskelijoista on lapsia. Kun sitä verrataan vastaavan ikäiseen naisväestöön kaiken kaikkiaan Suomessa, prosenttiosuus on 38. Siis opiskelijat eivät uskalla lähteä perhettä rakentamaan ja saamaan lapsia opiskelun oheen.

Perheellisten opiskelijoiden tukea tulisikin korottaa, ja näen, että olisi tärkeää, että se tehtäisiin jo tässä, kun tiedämme, että monet opiskelijat elävät köyhyysrajan alapuolella ja erityisesti lapsiperheillä on vaikeuksia selvitä ostovoimansa kanssa. Tässä valiokunnan mietinnössä hallituksen esityksestä on ainoastaan tämä yksi vastalause, jossa esitän — ja tulen sitä esittämään yksityiskohtaisessa käsittelyssä — että ensimmäiseen lakiin tehdään pykälämuutos juuri tältä osin, että huomioidaan elatusvelvollisuus, että elatusvelvollisten opiskelijoiden opintorahamäärän korotus olisi suurempi, 50 euroa suurempi, ja se on se pykälämuutos. Samoin keskustelimme valiokunnassa tästä voimaantulosäännöksestä. Tähän vastalauseeseen olen liittänyt myös voimaantulosäännöksen muutoksen, että lain voimaantulo tehtäisiin jo ensi vuoden alusta lähtien. Eli nämä muutosesitykset.

Todella ymmärrän, että vastuullinen väestöpolitiikka edellyttää tarttumista niihin syihin, jotka heikentävät opiskelijoiden mahdollisuuksia lasten hankintaan. Tämän vuoksi olen tämän esityksen tehnyt, ja tämä esitys on meillä meidän vaihtoehtobudjetissamme myös rahamääräisesti otettu huomioon, se mitä se edellyttää lisää rahaa hallituksen esityksen lisäksi. Näin näen, että teemme siinäkin vastuullista politiikkaa, että emme pelkästään tee muutoksia lakiin, vaan olemme ottaneet sen myös vaihtoehtobudjetissamme huomioon.

Todella näen, että opiskelijoitten arkea on tärkeää tukea. Nyt tästä olen nostanut esille sen, mikä meille kristillisdemokraateille on ollut tärkeää, eli tämän perhepoliittisen näkökulman. Tietenkin vastalauseena olisi voinut nostaa esille myös muita asioita ja erityisesti sen, mikä tuli esille myös näissä asiantuntijakuulemisissa, tämän sairauspäivärahan ja opintotuen yhteensovittamisen. Mutta koska tämä sosiaaliturvakomitea vielä tekee työtänsä, niin toivon, että nyt sitten nämä muut muutokset, mitä ei tässä, ei edes vastalauseessa eikä muutenkaan tässä mietinnössä, ole, todella tulee seuraavassa vaiheessa otettua huomioon.

Merikukka Forsius /vihr:

Arvoisa puhemies! Opintotuen korotus ja tulorajojen nostaminen ovat kauan kaivattuja toimenpiteitä, sillä tuen taso on pahasti jäänyt jälkeen yleisestä kustannustasosta.

Sivistysvaliokunnan mietinnössä todetaan, että "eri elämäntilanteissa olevien opiskelijoiden opintotuessa olevia epäkohtia tulee edelleenkin korjata ja järjestelmää kehittää hallitusohjelman mukaisesti". Yksi suuri epäkohta opintotukijärjestelmässä vielä on, ja toivon, että siihen tulee vielä tällä hallituskaudella parannus. Ainakin uusin versio koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta lupaa hyvää tämän tavoitteen osalta. Tämä epäkohta on puolison tulojen vaikutus opintotuen asumislisän määrään.

Tällä hetkellä opintotuen asumislisään vaikuttavat opiskelijan puolison viimeksi valmistuneessa verotuksessa todetut tulot. Jos puolisolla on ollut tuolloin suuret tulot, opiskelijan asumislisän määrä on pienempi tai se evätään kokonaan. Asia on ongelmallinen kolmesta eri syystä.

Ensinnäkin, varsinkaan avoparit eivät automaattisesti osallistu toistensa elinkustannusten kattamiseen. Opiskelijat eivät halua elää avopuolisonsa elätteinä, tai varakkaampi avopuoliso ei yksinkertaisesti suostu maksamaan suurempaa osaa vuokrasta. Tällöin opiskelija, jonka asumislisä on pienennetty puolison tulojen perusteella, joutuu kattamaan puuttuvan osan vuokrastaan muusta opintotuesta tai tekemällä enemmän töitä. Tulorajat pysyvät hänelle kuitenkin samana, vaikka asumislisää pienennettäisiin tai se poistettaisiin kokonaan.

Toiseksi, eri sukupuolta olevat samassa asunnossa asuvat eivät välttämättä ole pariskunta. Kelan mukaan ei-pariskunnan täytyy pystyä todistamaan, etteivät he seurustele. Tästä on seurannut, että asuintoverit ovat joutuneet esittelemään Kelan virkailijoille asunnon pohjapiirustuksia tai esimerkiksi tuomaan paikalle ystäviään todistamaan, ettei kyseessä ole seurustelusuhde. Tämä on aikaa vievää ja nöyryyttävää.

Kolmanneksi, puolison tulot lasketaan viimeksi valmistuneesta verotuksesta, mutta ne saattavat olla muuttuneet sen jälkeen oleellisesti pienemmiksi. Muutoksenhakuprosessi saattaa kestää useita kuukausia, joten vähävaraiset opiskelijapariskunnat ovat silloin todella ahtaalla.

Arvoisa puhemies! Toivon, että opintotuen kehittämistä jatketaan hallitusohjelman mukaisesti niin, että jatkossa luovutaan puolison tulojen vaikutuksesta asumislisään. Tämän kustannus on Kelan tietojen mukaan alle 2 miljoonaa euroa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa tämän yksityiskohdan osalta voi tietysti hallitusta onnitella, että se on tuon yksityiskohdan nyt omista lupauksistaan ja hallitusohjelmasta täyttänyt, mikä tänään tässä on käsittelyssä näistä tulorajoista. Mutta moni muu asiahan on paljon huonommin, ja viittaan nyt tähän Tehyn irtisanomisten estämisprosessiin. Nytkään ei vielä oikein tiedetä, mitä terveydenhoidon kohdalla on sovittu, ja asia on kovasti auki erilaisine tehokkuusohjelmineen, mitä ne sitten merkitsevätkään.

Mutta tästä opiskelijoiden tilanteesta on edelleen todettava, että opiskelijoiden asumiskustannukset ovat suuri ongelma ja asumistukikysymys on ongelmallinen, koska edelleenkään kesäajalta ei opiskelija voi saada tukea asumiselleen, vaan hän joutuu katsomaan usein tilanteen niin, että joutuu irtisanomaan oman vuokrasuhteensa kesäajaksi ja muuttamaan vaikka sitten kotipaikkakunnalleen ikään kuin vanhempien hoiviin. Tämäntyyppiset asiat on ratkaistava tällä vaalikaudella, ja siinä hallituksella on tekemistä.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Opintoraha nousee vihdoinkin. Kymmenkunta vuotta sitten osallistuin rauhanomaiseen mielenosoitukseen tämän opintorahan puolesta, ja nyt on erittäin mielenkiintoinen ja mieluisa tehtävä olla todistamassa hallituksen hyvää esitystä, jossa opintoraha nousee 15 prosenttia seuraavan lukuvuoden alusta ja vapaan tulon raja 30 prosenttia, joka korotus lähtee juoksemaan jo ensi vuoden alusta.

Vapaan tulon rajasta voisin sanoa sen, että on hyvä, että opiskelija itsekin ottaa huolen kantaakseen omien tulojen kartuttamisesta jo hyvissä ajoin.

On myöskin huomioitava, että tällä hallituskaudella näitä opintososiaalisia etuuksia on parannettu jo tähän mennessä. Alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavan vanhempien tulon rajaa on korotettu 30 prosentilla, ja tämä on hyvin merkittävä asia. Mutta on selvä, että kun sivistysvaliokunnassa teimme mietintöä tästä hallituksen esityksestä ja kuulimme asiantuntijoita, niin lisäparannuksia tietysti opiskelijoiden sosiaaliturvaan tarvitaan, niin että eri elämäntilanteet voitaisiin huomioida entistä paremmin ja ottaa niihin kantaa. Tässä on lueteltu edellä jo paljon asioita puolisoiden tulojen vaikutuksesta. Sitten on huomioitava myöskin opiskelevat perheelliset: opintotuen lapsikorotukseen varmasti joudumme jossakin vaiheessa palaamaan. Myöskin on huomioitava opiskelijoiden terveydenhuoltopalveluiden parantaminen kaikilla opiskeluasteilla. Mielenterveyspalvelut ennen kaikkea ovat sellaiset, joihin pitäisi parannusta saada aikaan. Myöskään ei saa unohtaa opiskelija-asuntotuotantoa, jota tarvitaan ennen kaikkea kasvukeskuksissa ja yliopistokaupungeissa. Opintojenohjaus on sellainen, johon myöskin valiokunta on itse kiinnittänyt huomiota, ja joudutaan varmaan siihenkin tällä vaalikaudella palaamaan.

Kaiken kaikkiaan olen varsin tyytyväinen, että hallituksen esitys on päässyt tähän asti.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen onnistui koplaamaan tähänkin asiaan Tehyn työtaistelutoimenpiteet. Arvoisa ed. Tiusanen, kehotan teitä lukemaan sopimusasiakirjan. Te saatte sieltä vastauksen kaikkeen siihen, mistä olitte äsken kovin suuresti huolissanne. Se asia on työmarkkinapoliitikolle selvää tekstiä, siinä ei ole mitään epäselvää.

Arvoisa puhemies! Tämä mietintö on erittäin mielenkiintoinen asiakirja käyttäytymistutkijalle. On kerrankin mainiota päästä lukemaan se, millä tavalla pitkäaikainen tuska ja huolenkanto tulee esiin valiokunnan mietinnössä ja erikoisesti valiokunnan kannanotoissa. En tiedä, kuinka moni arvoisista edustajatovereista on tähän kerinnyt kiinnittää huomiota, mutta minulle tämä iski silmään todella paljon. Täällähän lukee näin: "Valiokunta pitää hallituksen esitystä erittäin tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena." Arvoisa puhemies! Meillähän on ollut tapana tyytyä siihen vaan, että "pitää tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena".

Arvoisa puhemies! Valiokunta ei ole ollut vielä tästäkään täysin tyydytetty. Niinpä valiokunta jatkaa uudemman kerran: "Valiokunta on erittäin tyytyväinen, että hallitus ehdottaa opintorahan määrää korotettavaksi 15 prosentilla ja vähintään 16 eurolla." Elikkä, arvoisa puhemies, näin on nyt niitattu kerta kaikkiaan tämä kymmenen vuoden tuska. Se on vapauttanut meidät kaikesta synnistä ja laiminlyönnistä. Olen, arvoisa puhemies, ilomielin yhtymässä näihin ulvahduksiin, mitkä valiokunta on mietintöönsä kirjannut.

Kiinnitän myöskin huomiota yhteen hyvin mielenkiintoiseen poliittisen sitoutumisen ilmiöön, mikä tähän liittyy. Olen erittäin otettu ja ylpeä siitä, että lähes koko oppositio on jättänyt käyttämättä huutokaupan tässä yhteydessä. Siis toisin sanoen, vaikka tämän herkullisempaa paikkaa huutokauppaan etuuksista ja niitten parantamisesta ei juuri ole olemassakaan, on yhtä ryhmää lukuun ottamatta jätetty tämä mahdollisuus käyttämättä. Elikkä toisin sanoen kerrankin, kun vaalien yhteydessä kaikki sitoutuivat siihen 15 prosenttiin ja puoluejohtajat todistivat sen, näyttää olevan niin, että lähes kaikki ovat tämän sitoutumisen kannalla. Minusta tämä on suomalaiselle demokratialle ja parlamentaariselle elämälle erittäin suuri kunnianosoitus ja varmistus.

Ed. Johanna Sumuvuori merkittiin läsnä ole- vaksi.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys opintorahan 15 prosentin korottamisesta ja opintotukeen vaikuttavien omien tulojen tulorajan korottamisesta 30 prosentilla on erittäin myönteinen asia ja on selvä näyttö keskusta-oikeistolaisen hallituksen hyvästä yhteistyöstä. Pitkään esillä ollut asia on saatu nyt korjattua, mutta kiinnitän myös huomiota samaan asiaan, mihinkä ed. Pulliainen tuossa edellä viittasi, että tässä on näitä vahvoja sanoja, ehkä vähän ylisanojakin, mutta sen lisäksi hämmästelin tätä mietinnön hyvin lyhyttä esitysmuotoa. Minä ajattelin, että kuitenkin on kysymyksessä asia, jossa on hyvin monia näkökulmia, ja ehkä se osa, mikä jää nyt kehitettäväksi tämän opintotuen suhteen, on pakattu tähän hyvin pieneen kappaleeseen: "Valiokunta toteaa, että eri elämäntilanteissa olevien opiskelijoiden opintotuessa olevia epäkohtia tulee edelleenkin korjata ja järjestelmää kehittää hallitusohjelman mukaisesti." Siis tässäkin on, totta kai, asia hyvin sanottu, mutta ajattelen näin, että kun sivistysvaliokunnan puheenjohtajakin on paikalla, niin voi antaa ihan tunnustuksen siinä mielessä, että tämmöinen napakka, erittäin arvokas, hyvä asia on pystytty tällä tavalla kiteyttämään myös tähän valiokunnan kannanottoon.

Arvoisa puhemies! Haluan hieman avata sitä, että kun kehitettävää jää edelleen, olisi erittäin tärkeää, että me kiinnittäisimme konkreettisesti vielä tämän hallituskauden aikana huomiota siihen, että näitten opiskelijaperheiden asemaa vahvistetaan. On hyvin harmillista, että esimerkiksi nykyisen asumistukikäytännön vallitessa, kun opiskelijapariskunta saa lapsen, se merkitsee sitä, että he siirtyvät toiseen opintotukijärjestelmään. Käytännössä se tarkoittaa ilmeisestikin aina sitä, että asumistuen määrä pienenee. Tässä puhuttiin edellä siitä, mitä tarkoittaa lapsikorotusten osuus opiskelijoiden, opiskelijaperheiden selviytymisen kannalta. Mutta ajattelen myös näin, että vähintä, mitä meidän pitäisi turvata ja varmistaa, on se, että niissä tilanteissa, kun opiskelijaperhe saa lapsen, se säilyttää myös ne etuudet, eikä niin, että tavallaan etuusasema mahdollisesti heikkenee.

Arvoisa puhemies! Vielä toisena tämmöisenä isona periaatteellisena asiana, joka osittain liittyy jo tähän lakiesitykseen, on keskustelu siitä, onko tarpeen opiskelevan nuoren osallistua työelämään vai ei. Olin erittäin yllättynyt tässä pari kolme viikkoa sitten valtiovarainministeriön virkamiehen kannanotosta, joka meni jopa sille tasolle, että oli melkein luettavissa se, pitäisikö opiskelijoilta kieltää työhön osallistuminen opiskeluaikana. Ei ole kauan siitä, kun tuli esille — alkusyksystä minun silmiini osui — ensimmäinen tutkimus, jossa on ihan tutkimuksen pohjalta paneuduttu siihen, mitkä tekijät pidentävät opiskelijoiden valmistumisaikaa. Tässä tutkimuksessa — yllätys, yllätys — nousi esille se, että sittenkään työhön osallistuminen ei ole se ensisijainen tekijä opintojen pitkittymisessä. Tätä tukevat myös omat havaintoni, että on selvästi nähtävissä, että on opiskelijoita, opiskelualoja, joilla työhön osallistuminen päinvastoin vauhdittaa myös näitten muiden opintosuoritusten läpiviemistä ja kannustaa siihen. Sen vuoksi enemmänkin edelleen ihmettelen sitä, mitenkä nihkeästi me suhtaudumme näitten opiskelijoiden omien tulorajojen korottamiseen.

Olen esittänyt jo aikaisemminkin sitä, että pitäisi harkita täysi-ikäisten ihmisten osalta, että he voisivat ansaita sen mahdollisuuden mukaan, mikä on tarkoituksenmukaista, ja enemmänkin kiinnittää huomiota nimenomaan opintosuoritusten etenemiseen. Jos me ajattelemme ihan valtiontaloudenkin näkökulmasta sitä, että joku ansaitsee vähän enemmän, se merkitsee sitä, että hyvin helposti se opintorahaosuus jopa verotuloina palautuu valtiolle elikkä valtiontalouden näkökulmasta ei koeta minkäänlaista menetystä. Mutta on äärimmäisen tärkeää se, että aikuisikäinen nuori ihminen, nuori aikuinen, voisi harkita tarkoituksenmukaiset käytännöt työn ja opiskelun yhteensovittamisesta. Meillä on paljon esimerkkejä niistä työssä käyvistä nuorista, jotka pystyvät silti opintosuorituksissaan aika hyviin opintopisteisiin vuoden aikana ja jopa suorittavat opintonsa keskimääräistä nopeammin.

Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitan sitä, että kun olin matkoilla, niin en päässyt heti alkuun esittelemään tätä sivistysvaliokunnan mietintöä, mutta parempi nyt myöhään kuin ei milloinkaan. Täällä on varmasti ollut hyviä puheenvuoroja tästä mietinnöstä, ja erityisesti kiinnitti huomiota ja sydäntäni lähellä oli tämä ed. Pulliaisen suitsutus, mitä täältä puhepöntöstä kuuli — kiitoksia vaan kovasti siitä! Kyllä se oli varsin totta, mitä edustaja sanoi, kun hän kiinnitti huomiota näihin sanoihin "erittäin tarpeellisena valiokunta piti tätä" ja "erittäin tarkoituksenmukaisena" ja "oli erittäin tyytyväinen", niinhän me kaikki olimme.

Tämä on nyt sitten semmoinen parannus opiskelijoiden elämässä, mitä on toivottu. Opiskelijajärjestöt ovat nimittäin pitkään ehdottaneet opintorahan korotusta juuri tällä 15 prosentilla, ja nyt se sitten tulee. Hyvä hallituksemme on vastannut tähän huutoon, ja myöskin tämä omien tulojen tulorajojen nosto 30 prosentilla on kauan kaivattu muutos, joten tämä esitys on kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen. Valiokunta oli yksimielinen tästä sisällöstä, kaikki pitivät sitä oikein hyvänä. Tietysti aina halutaan pieniä muutoksia voimaantulosäännöksiin tai muuhun, mutta tämä on sitten se, johon meillä oli nyt mahdollisuus.

Lyhyt esitysmuoto — siihen ed. Karjula kiinnitti huomiota. Totta, me halusimme tehdä lyhyen mietinnön sen vuoksi, että eipä tässä mitään ihmeellistä, halusimme, että "lyhyestä virsi kaunis", ja halusimme vaan, että ihmiset sen jaksaisivat lukea ja olisivat tyytyväisiä siihen. Toteamme tyytyväisinä, että tämä mietintö saatiin aikaan ja hallituksen esitys saatiin aikaan.

Valiokunta korosti myös vahvasti sitä, että tässä opintotukirakenteessa ja muussa on vielä paljon tekemistä, ei tämä ole vielä täydellinen suinkaan, ja opiskelijajärjestöt ovat myöskin omalta osaltaan kiinnittäneet huomiota erilaisiin kohtiin. Halusimme kiinnittää huomiota siihen, että kun nyt tätä sosiaaliturvauudistusta tehdään toisaalla, niin opiskelijoiden toimeentuloturva otettaisiin siinä yhteydessä myös vahvasti esille, joten tämäkin tulisi sitä kautta parannettua.

Emme halunneet laittaa ja luetella tähän konkreettisesti näitä asioita, jotka ovat vielä kehittämistyön alla ja haasteita meille, koska emme halunneet priorisoida, emme osanneet niitä priorisoida. Opiskelijajärjestöt, jotka myöskin luettelivat näitä epäkohtia, olivat erimielisiä siitä, mitkä asiat missäkin järjestyksessä pitäisi seuraavaksi tehdä. Sen vuoksi tähän asiaan ei haluttu puuttua tämän konkreettisemmin.

Mutta kuitenkin valiokunta toteaa lopuksi, että eri elämäntilanteissa olevien opiskelijoiden opintotuessa olevia epäkohtia tulee edelleenkin korjata ja järjestelmää kehittää hallitusohjelman mukaisesti. Kun nyt sitten tässä mietitään näitä keskeyttämisiä ja myöskin opiskeluaikojen pidennyksiä, joihin elinkeinoelämä varsinkin on kiinnittänyt huomiota, niin kun vertaa moneen muuhun maahan, niin voisi vähän miettiä, mitä tälle asialle voisi tehdä. Monessa maassa on näin, että opintotukijärjestelmässä ja siihen liittyvässä lainajärjestelmässä tuet ovat paljon suurempia summaltaan kuin meillä, joten meillä on vähän niin, että on pakko käydä työssä, jotta pystyy elämään sen opiskelun lisäksi. Tähän voisi kiinnittää huomiota, että jos halutaan näitä opiskeluaikoja lyhentää, niin sitten pitäisi fokusoida myös opintotukiasioihin ja laina-asioihin. Mutta niinhän se on, että kun verrataan itse sitä opiskeluun kuluvaa aikaa, kun opiskellaan täyspainoisesti, muihin maihin, niin emme ole sen hitaampia kuin ketkään muutkaan, mutta pakko on elää. Sitä voidaan miettiä tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Olemme siis kaikin tavoin tähän tyytyväisiä ja ilolla sitten odotamme tämän lain voimaantuloa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Opintotuen korotus on tarpeellinen ja kovasti odotettu parannus opiskelijoiden toimeentuloon. Opintotuen korottaminen kuului kaikkien keskeisten puolueiden vaalitavoitteisiin, joten voimme varmasti kaikki olla tyytyväisiä tähän lakiesitykseen. Myös opiskelijoiden omien tulojen tulorajojen korotus lienee tarpeellista, etenkin kun opintotuki on edelleen tasoltaan matala eikä aina riitä opiskelujen rahoittamiseen. Tulorajojen nosto ei välttämättä vaikuta myönteisesti opintojen tavoiteajassa pysymiseen, ja tilannetta tuleekin seurata ja arvioida aina kokonaisuutena.

Opintorahan korottaminen on kaikkia opiskelijoita tasapuolisimmin kohteleva opintotuen kehittämisen muoto. Siksi me sosialidemokraatit olisimme toivoneet, että opintotuen korotus tulisi voimaan jo vuodenvaihteessa eikä vasta seuraavan lukuvuoden alusta. Sivistysvaliokunnassa kuitenkin päädyttiin äänestyksen jälkeen tähän myöhäisempään voimaantuloon.

Arvoisa herra puhemies! Opintotuessa on edelleen vakavia kehittämisen paikkoja. Kuten valiokuntamme mietinnössä todetaan, tulee opiskelijoiden toimeentuloturvan kehittämistarpeet huomioida vahvasti sosiaaliturvakomitean työskentelyssä. Toivottavaa on, että opintotukea kehitetään ottaen huomioon erilaisissa elämäntilanteissa olevat opiskelijat. Tällöin on huomioitava muun muassa sairauspäivärahan ja opintotuen yhteensovittaminen siten, ettei opiskelijan tulotaso putoa hänen sairastuttuaan. Tämän lisäksi tulee kehittää perheellisten opintotuen määrää. Opiskelijat elävät usein avoliitossa, ja tuolloin työssä käyvän avopuolison tulot vaikuttavat opiskelijan opintotuen määrään. Lapsikorotus opintotuesta poistettiin 1990-luvulla. Tämä heikentää myös opiskelijalapsiperheiden taloudellista asemaa, minkä takia lapsikorotus tulisi palauttaa osaksi opintotukea.

Opintotuen taso täysi-ikäisillä keskiasteen opiskelijoilla on edelleen sidottu vanhempien tuloihin, vaikka he asuisivat itsenäisesti. On epäoikeudenmukaista, että täysi-ikäiset lapset sidotaan riippuvaisiksi vanhempiensa tuloista. Lisäksi opiskelijoiden asumistuen puutteet on huomioitava ja tehtävä asiaan pikainen parannusesitys.

Kaiken kaikkiaan opintotuki kaipaa kokonaisuudistusta, vaikka voimmekin nyt olla tyytyväisiä näihin parannuksiin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa, että on päästy siihen tilanteeseen, että opintotuki nousee. Edellisellä vaalikaudella ei valitettavasti saatu tähän korotusta, mutta se lienee jo historiaa, ja se tiedetään, mikä muutos tässä nyt on saatu aikaan.

Varsinaisesti haluaisin kuitenkin sanoa tästä vapaan tulon rajan korotuksesta. Olen itse pitänyt aina tätä erittäin tärkeänä, että opiskelijat voivat tehdä töitä ilman, että se verottaa heidän opintotukeaan. Se on kaikin puolin hyvä asia. On myöskin rehellistä tunnustaa, että nimenomaan tämä vapaa tulo takaa sen, että kaikilla on vanhempien varallisuuteen katsomatta mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin kykyjä riittää. Se on yksi keskeinen asia tässä koko meidän järjestelmässämme, että tarjotaan näitä mahdollisuuksia kaikille ihmisille. Sikäli olen todella tyytyväinen tästä esityksestä ja erinomaisesta mietin- nöstä.

Tuomo Puumala /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitystä on ylistetty kilpaa, eikä suotta, niin kauan tätä esitystä on odotettu. Huomionarvoista on myös opiskelijajärjestöjen ja nuorisojärjestöjen pitkäaikainen ja määrätietoinen työ esityksen puolesta. Nyt olemme pisteessä, jossa sitä ollaan jo hyväksymässä.

Tästä huolimatta tarpeita riittää edelleen. Muun muassa edustajat Forsius, Karjula ja Kiljunen ovat aivan ansiokkaasti mielestäni viitanneet niihin haasteisiin, mitä meillä edessä on, eli niihin tarpeisiin, mihin myös valiokunta on puuttunut todetessaan epäkohtia olevan edelleenkin, ja siihen, että eri elämäntilanteissa olevien opiskelijoiden tilannetta pitäisi huomioida huomattavasti nykyistä paremmin. Erityisesti perheelliset opiskelijat kokevat edelleen useita epäkohtia. Myös puolisoiden tulojen vaikutus on mielestäni iso epäkohta. Taloudellisilta vaikutuksiltaan nämä korjaukset eivät ole valtavia, ja toivon, että niihin voidaan mahdollisimman pikaisesti palata. Minimiturvan taso tulee opiskelijan osalta ottaa myös huomioon, ja sosiaaliturvakomitean työssä tähän tarjoutuu erinomainen mahdollisuus.

Paljon painoa laitamme myös sille, että sosiaaliturvakomitea työssään huomioi myös opiskelijoiden tarpeet ja ajattelee asiaa kokonaisvaltaisesti, siten että emme pelkästään kokoa tilkku-täkkiä lisäten yhden palan peitteestä suuntaan tai toiseen vaan ajattelemme asiaa kokonaisvaltaisesti ja saamme opiskelijoiden turvaa paremmaksi.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Itse kiittäisin hallitusta siitä, että tuodaan tämä esitys tänne, ja siitä, että opintorahaa korotetaan. Monista puutteista huolimatta, ja vaikka parantamisvaraa onkin, on hyvä, että tähän viimeinkin tartutaan. Itse kun olin aikoinaan perustamassa Suomen Lukiolaisten Liittoa ja sen varapuheenjohtajanakin ja sitten Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa ja monessa muussakin tehtävässä opiskelija-aktiivina, olen pitänyt tavattoman kummallisena tätä meidän opintorahamme suuruutta, että se ei ole edes toimeentulotuen tasolla, ja myös sitä logiikkaa, miten voi olla perusteltavissa se, että yksi ihmisryhmä joutuu päivittäisen ruokansa ostamaan pääosin velaksi.

Tällä kysymyksellä ovat monet myös politikoineet, erityisesti kokoomuslaiset kansanedustajat. Täytyy kuitenkin muistaa, että kymmenen vuotta nämä meidän opiskelija-aktiivien pyynnöt ja vaatimukset kuuluivat kuuroille korville tässä suhteessa. (Ed. Vahasalo: Nythän me teimme sen, nythän se tuli! Aikaisemmat hallitukset eivät ole tehneet!) Kokoomuksella oli valtiovarainministeri, joka piti tiukkaa linjaa vuosina 1994—2003, ja tuolloin reaalisesti opintorahaa siis leikattiin, kun kokoomus oli valtion rahojen päällä, joten ei todellakaan voi ajatella niin, että kokoomus olisi erityisen myönteinen ollut. (Ed. Vahasalo: No, nyt on!) Tämän opiskelijat kyllä muistavat.

Nyt tietysti ennen näitä vaaleja kokoomus pyrki osoittamaan omaa jakovaltiososialistisuuttaan lupaamalla valtion rahasta niin rutkat korotukset hoitoalalle, lapsilisän indeksiinsitomiset kuin opintorahankin korotuksen, mutta opintorahan korottamisen lupasivat kaikki puolueet ennen eduskuntavaaleja. Sosialidemokraattien ja kokoomuksen ero on vain siinä, että me lupasimme sen ensi vuoden alusta, kun kokoomus taas lykkää sen vasta ensi syksyyn. (Ed. Vahasalo: Te ette tehneet viimeksi mitään!) — Viimekin vaalikaudella tehtiin paljon myönteisiä uudistuksia opintotukijärjestelmään mutta ei riittävästi, ja tämän tulkinnan kannattajissa varmasti on eri puolueista täälläkin edustajia, jotka varmasti ovat samaa mieltä. Suhtautuminen opintorahan korottamiseen ei mene pelkästään puoluejakojen mukaan, vaan uskon, että jokaisessa puolueessa on ihmisiä, jotka ovat erityisen myönteisiä opiskelijoiden opintososiaalisille kysymyksille, ja on myös jokaisessa puolueessa ihmisiä, jotka ovat erityisen niukan rahanjaon kannalla ja vähemmän jakovaltiososialisteja.

Nyt meillä on monenlaisia ongelmia. Me puhumme koko ajan tämmöisestä jatkuvan oppimisen ja opiskelun mallista ja työelämän ohessa opiskelusta. Tämä ei mitenkään ole tämän päivän realismia, kun ajatellaan, miten se toteutetaan, vaan meillä edelleen sosiaaliturvajärjestelmät perustuvat siihen, että ensin mennään normaalit koulut ja oppivelvollisuudet ja sitten opiskellaan nopeasti ammatti ja sitten ollaan työelämässä 40 vuotta. Tämän mukaan meidän sosiaaliturvajärjestelmämme on edelleen järjestetty. Esimerkiksi semmoista tilannetta varten, missä ihminen sitten menee hyväpalkkaisiin töihin kesken opintojen ja pääsee ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle ja sitten menee opiskelemaan, meidän sosiaaliturvajärjestelmäämme ei ole suunniteltu, ja siinä kohtaa tulee selvä tuloloukku ja kannustinloukku.

Lisäksi opintorahan pienuus pakottaa opiskelijat töihin. Nykynuori ei halua velkaa eikä velkautua. Saattaa sitten käydä näin, kun mennään töihin ja nykyaikainen työelämä on pätkätyötä ja epävarmaa työtä ja otetaan työtarjouksia vastaan, esimerkiksi opettajan sijaisuuksia tai sosiaalityöntekijän tai muita sijaisuuksia, että samalla opinnot pitkittyvät niin, että opintorahaoikeus häviää tämän jälkeen. Kun loppututkintoa ei ole saatu, mennään pätkätyöstä pätkätyöhön. Tämä on kymmenientuhansien nuorten aikuisten ongelma, että ei ole loppututkintoa eikä siten saada vakituista työtä vaan mennään pätkätyöstä toiseen, joudutaan turvautumaan välillä työttömyysturvaan ja kenties osa-aikatyössä sitten, jos semmoinen työtarjous tulee, joka kuitenkin otetaan vastaan, soviteltuun päivärahaan. Jos tämmöisessä tilanteessa työttömyysturvalla tai sovitellulla päivärahalla ihminen elää, niin työvoimatoimistot vaativat lupauksen, että tämmöinen ihminen ei esimerkiksi yliopistossa suorita yhtään opintoviikkoa käytännössä puoleentoista vuoteen, muuten työttömyysturva lakkaa. Silloin ainoa mahdollisuus jatkaa opintoja on toimeentulotuki. Tämäkin on hyvä esimerkki siitä, miten tavallaan tämmöisen teollisuusyhteiskunnan perusteella sosiaaliturvajärjestelmämme on rakennettu ja tämmöisen yhden mallin varaan. Siinä kohtaa tämmöiset monipuoliset, polveilevat elämänkohtalot jäävät huomiotta.

Meidän pitäisi löytää tämmöisiä mahdollisuuksia, joilla me voisimme armahtaa esimerkiksi ne 18 000 ilman loppututkintoa opettajan sijaisuuksia tekevää ihmistä, jotka yleensä sitten laitetaan työttömyyskorvauksen varaan kesäkuukausiksi ja taas palkataan kuntiin pätkätöihin. Kaksi vuotta sitten eräs kunta tarjosi pätkätöitä, joissa oli koko talvi opettajan töitä kyllä samassa opettajan työssä mutta työsuhde olisi katkennut 22. päivänä joulukuuta ja jatkunut sitten 8. päivänä tammikuuta, eli pätkätyöläiset laitetaan toimeentulotukiluukulle, eivätkä he taaskaan pääse siis opiskelemaan opintojaan loppuun. Työvoimatoimistot erityisesti vaativat todistamaan sen, että mitään graduja ei suoriteta, ja jos erilaisia tieteellisiä lähdeaineistoja ja kirjoja avaakin, ne ovat vaan yleisen mielenkiinnon vuoksi mutta missään tapauksessa ne eivät liity opintoihin. Jossakin kohtaa meidän pitää tämmöiset pitkässä pätkätyöorjuudessa elävät ihmiset vapauttaa ja päästää myös heidät päättämään opintonsa.

Todella tämä opintorahan korotus tulee tarpeeseen, siitä kiitos hallitukselle, mutta tämäkin korotus on jonkinlainen niin kuin indeksikorotuksenomainen, ei tasokorotus eikä todellakaan riittävä.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Haluan aluksi ihan lyhyesti vastata arvostamalleni ed. Pulliaiselle, kun hän tuossa ihmetteli tätä Tehy-yhteyttä.

Puhemies:

Se nyt ei oikeastaan tähän asiaan kauheasti liitykään.

Puhuja:

Mutta ehkä voin vastata, kun se kuitenkin, arvoisa puhemies, oli ed. Pulliaisen puheenvuorossa. — Niin, se lähti siitä, mitä ed. Heinonen sanoi omassa puheenvuorossaan, ja hän viittasi niihin hallituksen aikaansaannoksiin nyt viime ajoilta. — Minä tulen puhujakorokkeelle.

Puhemies:

Koskeeko tämä puheenvuoro nyt Tehyä?

Puhuja :

(korokkeelta)

Ei koske, vaan tätä asiaa, mitä nyt käsitellään, mutta tämä oli selvennykseksi siitä, mihin ed. Pulliainen viittasi.

Mutta itse tähän asiaan. Nythän me päätämme vapaan tulon rajan korotuksesta ja 15 prosentin opintotuen nostamisesta. Muistamme hyvin kyllä, että kun viime syksynä nousi jo mielenosoitus, niin siinä todella oli sekä hallituspuolueiden kansanedustajia mukana että myöskin opposition kansanedustajia tukemassa tätä asiaa. Niin kuin täällä on tullut esille, kaikkien edustakuntapuolueiden kansanedustajat ovat olleet tukemassa opintotuen nostamista ja myöskin näitä vapaan tulon rajan korotuksia.

Muistan myös sen, että kun eduskunnassa oli toinen asia kansaneläkkeen 20 euron tasokorotus — tässä on pakko, puhemies, viitata johonkin muuhunkin, nimittäin kun täällä tuli esille, ettei missään muussa olisi oltu yksimielisiä ja jätetty huutokauppaa tekemättä — niin muistaakseni siitä ei tehty mitään kilpailevia esityksiä, vaan siinä oli yksi esitys. Tässä nyt on tyypillisellä tavalla esillä sellainen asia, jossa ei ole kilpalaulantaa ollut vaan yhteistä ääntä, ja näin ollen viittaan siihen, mitä esimerkiksi vasemmistoliiton kansanedustaja Sirnö minulle kertoi juuri, että vasemmistoliiton puolelta vuoden 2004 budjettiin tehtiin silloin juuri tällainen esitys, jossa otettiin myös toisen asteen opiskelijat huomioon. — Puheenvuoroni, puhemies, kesti 2 minuuttia 30 sekuntia.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Kun en ole ihan varma, että minun puheenvuoroni kestäisi alle 3 minuuttia, niin oli pakko tulla puhujakorokkeelle.

Kun minä kuuntelin ed. Vuolanteen puhetta, niin kyllä on opiskelijaelämä surkeaa tässä Suomenmaassa. Ei siitä pääse mihinkään, ei, vaikka mitä hallitus tekisi, niin elämä on sitten surkeaa.

Asiasta toiseen: Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, mutta nyt on pakko vanhoja muistella. Elämä oli silloin aurinkoista ja ihanaa, opiskelijaelämä, 60-luvun puolessavälissä. Ei ollut opintotukea, piti ottaa lainaa, kerjätä naapurilta nimet lainapaperiin, että sai pankista lainaa. Sitten piti mennä neljäksi tunniksi joka päivä töihin, että pystyi opiskelemaan, ja oli aivan ihanaa, kun sai käydä töissä ja opiskella ja vielä valmistuikin.

Arvoisa puhemies! En itse asiassa pyytänyt puheenvuoroa ed. Vuolanteen takia vaan muutaman muun asian takia. Tässä on ihan hyvä, että on korotettu vapaan tulon ylärajaa, sen takia, että opiskelijat voivat käydä töissä silloin, jos kerta he eivät halua ottaa lainaa. Itse asiassa kyllä opiskella voi samanaikaisesti, kun käy esimerkiksi lauantaina ja sunnuntaina töissä — ei se estä sitä, jos on ahkera ja haluaa valmistua. Mutta, hyvät ihmiset, minä olen tavannut, kuulkaa, sellaisen opiskelijan, joka on suorittamassa kolmatta tutkintoa, ja hän vaan opiskelee ja opiskelee. Hän käy aina välillä töissä ja opiskelee. Minä kysyisin sitä — täällä nyt ei valitettavasti ole ketään, joka vastaisi — miten tämä on mahdollista. Eikö yhteiskunnalle riitä se, että yhteiskunta tukee yhden tutkinnon suorittamista? Pitääkö todella valtion varoista, yhteiskunnan varoista, tukea 18 vuoden opiskelua, minä kysyn vaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta vielä tähän keskusteluun, erikoisesti ed. Vuolanteen puheenvuoron johdosta, kun katselen vähän toisella tavalla näitä asioita. Ed. Vuolanne, ajattelen sillä tavalla, että aina kaikki tällaiset asiat ja ilmiöt pitää projisoida aikaansa. Meikäläisillä, jotka opiskelivat 50-luvulla ja 60-luvulla, tilanne oli juuri sellainen kuin ed. Ukkola totesi. Ei meillä ollut opintotukea, mutta meillä oli kannustin, ja se kannustin oli ensinnäkin se, että jos me oikein näppärästi opiskelumme hoitelimme, niin me saimme siitä palkkion. Toinen palkkio oli se, että siihen aikaan, kun opiskeli suhtkoht nopeasti ja suhtkoht hyvin, saattoi olla kutakuinkin varma, että kun oli opiskellut velaksi, niin pystyi myöskin hoitamaan ne velat pois, ja sitten vielä tietysti inflaatiokin tuli jelppaamaan meitä jossakin vaiheessa, kun väitöskirjakin piti tehdä velaksi. Mutta nyt ollaan toisessa ajassa, ed. Vuolanne. Nyt ollaan tilanteessa, jossa 80 prosenttia työsuhteista on pätkätöitä ja osittain osa-aikaisiakin töitä, ja se tarkoittaa tietysti — siinä suhteessa ed. Vuolanne on aivan oikeassa — että nyt ei ole sitä varmuutta valmistumisen jälkeen, mikä meikäläisillä vuosikymmeniä sitten oli. Tässä katsannossa joudutaan koko tämä paletti panemaan uusiksi. Hallitus on nyt sen pannut uusiksi, ja myöskin juuri tähän aikaan on sopivaa se, että vapaan vuositulon raja nostetaan nyt siis 11 850 euroon.

Mutta tähän ilmiöön liittyvä asia, joka varsinaisesti toi minut vielä pönttöön — aivan lyhyesti — on se, että nyt on elinkeinoelämän taholta esitetty vaatimuksia, että ei saisi mennä välillä töihin. Minä olen vähän toista mieltä elinkeinoelämän puhehenkilöitten kanssa. Jos nykyisessä työmarkkinatilanteessa tulee kesäharjoitteluun vedoten hyvä tarjous, jonka hyväksikäyttö on eduksi myöskin opiskelijan omien opintojen kannalta, niin onhan se mahdollisuus pakko käyttää. Siitä ehkä opinnot pikkuisen viivästyvät, mutta se on pakko käyttää. Siinä suhteessa tämä vapaan vuositulon ylärajan korottaminen on aivan oikea toimenpide ajassa.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys korottaa opintorahaa 15 prosentilla kaikilla koulutusasteilla ja opiskelijan omien tulojen rajaa 30 prosentilla on tervetullut esitys varmasti kaikille opiskelijoillemme ja niille, jotka ovat juuri aloittamassa opiskelut tai suunnittelemassa oman opiskelun aloittamista.

Tämä asia olikin yksi niistä suurista asioista, jotka olivat ennen vaaleja esillä kokoomuksen vaaliohjelmissa sekä tavoitteissa. Tässä tuli esille, että se oli varmasti kaikilla muillakin. En hirveästi seurannut, mitä muut kertoivat, mutta itse jouduin aika monessa tilaisuudessa puhumaan juuri näistä asioista. Ilolla tervehdinkin sitä, että se, mitä puhuttiin, toteutuu hieman suurempana ja tehokkaampana.

Opintotuen tavoitteenahan on opintojen aikaisen toimeentulon turvaaminen taloudellisen tuen tarpeessa oleville päätoimisille opiskelijoille. Opintotukijärjestelmää kehitetään nyt koulutuspoliittisten tavoitteiden pohjalta sekä koulutusasteiden että opiskelijoiden välisen tasa-arvon ja tehokkaan tutkinnon suorittamisen edistämiseksi. Pidänkin asiaa tervetulleena kehityksenä pitkän kuivan kauden jälkeen, edistäähän se tehokasta opiskelua ja tutkinnon suorittamista tavoiteajassa.

Se, että opiskelee ja työskentelee, ei mielestäni ole huono asia, enemmänkin suotavaa toimintaa. Itselläni on kaksi lasta, joista toinen 17-vuotias lukion opiskelija. Hän etsii koko ajan työtä, että hän pääsisi enemmän toteuttamaan itseään. Kun yhden työpaikan on viikonlopuksi saanut, niin toista ollaan kärttämässä. Minusta se on ollut ehkä näin isänä katsoen yksi parhaista asioista, ja toivon, että tämmöinen kehitys jatkuukin, sillä elämän opiskelu opintojen yhteydessä on minun mielestäni aivan korvaamatonta opiskelijan oman kehityksen kannalta. Vaikka se joskus ehkä hiukan raskaaksi muodostuu, niin kyllä se jossain vaiheessa elämää palkitaan.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan lohduttaa ed. Ukkolaa siitä, että kukaan ei Suomessa saa 18:aa vuotta opintorahaa tai opintotukea, ei ainakaan muualta kuin papan ja mamman pussista. Kyllä muussa järjestelmässä se on tehty mahdottomaksi. Siinä on määräajat ja kuukausimäärät, jolloin opintotukea meillä saa, jopa toisen tutkinnon osalta voi olla vaikeuksia saada opintotukea.

Sitten itse tähän varsinaiseen asiaan. Olen vähän jälkijättöinen, koska en valitettavasti pystynyt olemaan paikalla, kun lähetekeskustelua käytiin. Mielestäni eduskunnan olisi syytä jossakin vaiheessa puuttua siihen, että opintotukea käsiteltäessä meillä koko ajan tulee sirpalelainsäädäntöä tänne. Tämä on myös osa tätä sirpale-lainsäädäntöä. Tässä ei puututa kokonaisuudessaan opintotukilainsäädännön uudistamistarpeisiin. Tässä on jälleen kerran unohdettu nämä toisen asteen opiskelijat, alle 20-vuotiaat toisen asteen opiskelijat, jotka eivät ole tasavertaisessa asemassa muiden opintotukea saavien henkilöiden kanssa sen takia, että heillä edelleenkin vanhempien tulot, vaikka itsenäisesti asuisivatkin, vaikuttavat siihen — hyvinkin pienet tulot takaavat sen — että heillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta opintotukeen. Toivoisin, että tämän kauden aikana hallitukselta löytyisi rohkeutta käydä suurempikin ja isompikin keskustelu ko-ko opintotukilainsäädännön kokonaisuudistuksesta. Uskoisin, että hyvää pohjaa sirpaleina on tehty ja tämäkin on yksi niistä hyvistä pohjista.

Mielestäni täytyy sanoa, vaikka näköjään omat edustajamme eivät valiokunnassa olekaan yhtyneet kristillisdemokraattien muutosesitykseen, että tuntuu kummalliselta, että tässä opintotuessa, opintorahassa, ei ole aikaisemmin esimerkiksi huomioitu elatusvelvollisuutta. Se kuulostaa tosi hyvältä aloitteelta. Todennäköisesti tulen myös äänestämään sen puolesta jatkossa.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tässä äskeisessä puheenvuorossa tulivat hyvin esiin asiat. Tässä kohtaa tyydyn vain kiittämään ed. Pulliaista tuesta.

Yleiskeskustelu päättyi.

​​​​