1) Hallituksen esitys laeiksi kuntien valtionosuuslain, sosiaali-
ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain,
opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain sekä eräiden
muiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Nyt lähetekeskustelussa olevassa
kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa
on hallitusohjelman mukaisesti arvioitu valtionosuusjärjestelmää kokonaisuutena
ja tehty tarvittavia tarkistuksia. Edellinen merkittävämpi
valtionosuusuudistus tuli voimaan vuonna 1997.
Nopeasti muuttuvat olosuhteet, toimintaympäristö ja
suhteellisen monimutkainen, kuntien erilaisiin tarpeisiin mahdollisimman
hyvin vastaamaan pyrkivä järjestelmä edellyttävät
ajoittaista uudistamistarvetta. Muutokset on hallituksen linjausten
mukaisesti toteutettu valtio—kunta-suhteessa pääosin
kustannusneutraalisti. Tämä yhdistettynä hallituksen
talouspoliittisen ministerivaliokunnan joulukuussa 2003 tekemään
päätökseen, jolla yhteisövero
selvityksen jälkeen säilytettiin kuntien tulona,
johtaa siihen, että kysymyksessä on kuntien kesken
nollasummapeli: euro toiselle on toiselta pois. (Hälinää)
Puhemies:
(koputtaa)
Edustajat! Pyydän siirtämään
palaverit salin ulkopuolelle.
Periaatteellisesti merkittävimpänä muutoksena
voidaan pitää kustannustenjaon tarkistusjärjestelmän
uudistamista nykyistä ennakoitavammaksi ja tähän
liittyen luopumista indeksitarkistusten puolittamismahdollisuudesta vuodesta
2008 lukien. Uusi, kunnallisten peruspalveluiden kustannuskehitystä nykyistä paremmin
kuvaava indeksin laskutapa otettaisiin käyttöön
jo ensi vuonna.
Kustannustenjaon tarkistus toteutettaisiin joka neljäs
vuosi valtionosuusprosenttia tarvittaessa muuttamalla lähtien
liikkeelle voimassa olevista valtionosuusprosenteista. Kustannustenjaon
tarkistusmenettely kytkettäisiin peruspalveluohjelmaan,
ja se tapahtuisi päätettäessä valtiontalouden
kehyksistä hallituskaudelle. Näin on mahdollista
aiempaa paremmin huomioida muun muassa kansantalouden ja kuntatalouden
kokonaistilanne, rahoituksen riittävyys erityyppisissä kunnissa,
palveluiden kehittämistarpeet sekä kustannuskehityksen
taustalla olevat syyt. Parhaimmillaan päästäisiin
kohti kehysajattelua myös kuntataloudessa ja rahoitusperiaate
voisi toteutua nykyistä paremmin. Muutoksilla pyritään
estämään kustannustenjaon nähdyn
kaltaiset vääristymät sekä hillitsemään
lisävelvoitteiden sälyttämistä kunnille
ilman riittävää rahoitusta. Nyt voimassa
olevaa kustannustenjaon tarkistamislainsäädäntöä ei
ole kertaakaan kyetty sellaisenaan noudattamaan, joten sen uudistaminen
on ilmeisen perusteltua.
Valtionosuusperusteisiin ehdotetaan useita muutoksia. Yleisen
valtionosuuden uudeksi määräytymisperusteeksi
otetaan hallitusohjelman mukaisesti kunnan asukasluvun voimakas muutos.
Tämä on perusteltua, sillä sekä asukasluvun
nopea kasvu että sen väheneminen lisäävät
kuntien taloudellista taakkaa. Myös saaristo- ja syrjäisyyslisiä korotetaan
näitä saavien kuntien taloudellisten vaikeuksien
vuoksi.
Kuntien harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen alkuperäinen
merkitys poikkeuksellisten ja tilapäisten talousongelmien
lievittäjänä on viime vuosina hämärtynyt.
Siksi ehdotetaan, että harkinnanvaraisen avustuksen myöntäminen
edellyttäisi jatkossa kunnalta suunnitelmaa taloutensa
tasapainottamiseksi toteutettavista toimenpiteistä. Näin
voidaan lisätä avustuksen vaikuttavuutta ja edistää palveluiden
järjestämistapojen uudistamista.
Arvoisa puhemies! Opetus- ja kulttuuritoimessa kouluverkon merkitystä ehdotetaan
pienennettäväksi perusopetuksen yksikköhintoja laskettaessa.
Kouluverkkokertoimen piirissähän ovat nyt kaikki
alle 80 oppilaan koulut eli lähes puolet kouluista. Esityksen
mukaan kouluverkkotekijä huomioitaisiin vain harvemmin
asutuissa kunnissa, joissa on alle neljä asukasta neliökilometrillä,
ja saaristokunnissa, joissa koulutuksen saatavuuden takia joudutaan
ylläpitämään laajaa kouluverkkoa
pienilläkin oppilasmäärillä. Viime
vuonna näitä kuntia oli 52 ja lisäksi
saaristokuntia 14.
Vaikka koulun koko vaikuttaisikin valtionosuusperusteena aiempaa
harvemmassa kunnassa, eivät valtionosuudet silti opetustoimesta
katoa. Ne vaan jakaantuvat hieman eri tavalla, koska näin
vapautuvat varat jaetaan uudelleen kaikkien oppilaiden kesken. Uusi
malli lisää kunnan valinnanvapautta perusopetuksen
järjestämisessä, mikä onkin
välttämätöntä laadukkaan
perusopetuksen turvaamiseksi tulevaisuudessa. Uudeksi perusopetuksen
valtionosuusperusteeksi ehdotetaan vieraskielisten oppilaiden määrää, koska
heidän opetuksestaan aiheutuu kunnille lisäkustannuksia
monikulttuurisuuden lisääntyessä.
Ammatillisessa koulutuksessa ehdotetaan muutoksia yksikköhinnan
määräytymisperusteisiin ja investointien
rahoitusjärjestelmään. Rahoitusjärjestelmän
ohjausvaikutuksen lisäämiseksi toiminnan
tuloksellisuus ehdotetaan otettavaksi yhdeksi ammatillisen koulutuksen käyttökustannusten
laskennallisen rahoituksen porrastusperusteeksi.
Ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoituksesta jaettaisiin
toiminnan tuloksellisuuteen perustuen kuitenkin enintään
2 prosenttia. Tulosrahoituksen saajien määrä kasvaisi
toteuttamistavasta johtuen olennaisesti. Kun nykyisin ylimääräisenä avustuksena
myönnettyä tulosrahoitusta on saanut 15—18
koulutuksen järjestäjää, esityksen
mukaan tulosrahoitusta saisi kaksi kolmasosaa koulutuksen järjestäjistä.
Laatupalkinto säilytettäisiin edelleen erillisenä teemaperusteisena
avustuksena.
Ammattikorkeakoulujen rahoitus ehdotetaan uudistettavaksi. Rahoituksen
perusteena käytettäisiin todellisen opiskelijamäärän
sijasta opetusministeriön ja ammattikorkeakoulun
ylläpitäjän yhdessä ammattikorkeakoulun
kanssa tekemän tavoitesopimuksen mukaista opiskelijamäärää.
Ammattikorkeakoulukohtainen yksikköhinta muodostuisi kahdesta
laskennallisesta osasta. Ne olisivat opiskelijoiden lukumäärän
mukaan määräytyvä osa ja suoritettujen
tutkintojen mukaan määräytyvä osa.
70 prosenttia rahoituksen kokonaismäärästä jaettaisiin
opiskelijoiden lukumäärän perusteella
ja 30 prosenttia suoritettujen tutkintojen perusteella. Opetusministeriö voi harkintansa
mukaan myös edelleen erityisestä syystä korottaa
ammattikorkeakoulun yksikköhintaa, mihin on erityistä tarvetta
muun muassa ruotsinkielisillä ammattikorkeakouluilla.
Ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen rahoituksessa
ehdotetaan luovuttavaksi perustamiskustannuksiin myönnettävistä erillisistä valtionosuuksista,
perustamishankkeista aiheutuneiden kustannusten perusteella tehtävästä niin
sanotusta investointilisästä ja opetusministeriön
vahvistaman vuosivuokran perustella tehtävästä yksikköhinnan
korotuksesta. Niiden sijasta ammatillisen koulutuksen järjestäjien
ja ammattikorkeakoulujen ylläpitäjien kirjanpidon
mukaiset poistot luettaisiin mukaan yksikköhinnan laskennassa
käytettäviin valtakunnallisiin kokonaiskustannuksiin.
Muutokseen on ehdotettu liitettäväksi siirtymäkauden
järjestely, koska alkuvaiheessa poistojärjestelmä ei
tuota kaikkien poistuvien erien suuruista rahoitusta.
Museoiden, teattereiden ja orkestereiden laskennallista henkilötyövuotta
kohden määrättyjen yksikköhintojen
määräytymistapaa ehdotetaan muutettavaksi.
Teattereiden, museoiden ja orkestereiden valtionosuuden perusteena
olevat yksikköhinnat ehdotetaan laskettavaksi kunkin laitosmuodon
käyttökustannusten pohjalta joka neljäs
vuosi. Yksikköhintoihin, myös teattereiden, tehtäisiin
lakisääteisesti kustannustason muutoksesta sekä valtion
toimenpiteistä johtuvat toiminnan laajuuden ja laadun muutokset.
Teattereiden yksikköhintaan tehtävä indeksikorotus lisäisi
valtionosuutta vuoden 2006 ennakoidun kustannustason muutoksen perusteella
noin puoli miljoonaa euroa. Valtionosuuden perusteena käytettävän
yksikköhinnan laskeminen kunkin kulttuurilaitosmuodon toteutuneiden
kustannusten pohjalta lisäisi vuodesta 2008 valtionosuutta vuoden
2004 tasoon verrattuna selvästi, kun ensimmäisen
kerran lain voimassaoloaikana kunkin laitosmuodon yksikköhinta
tarkistettaisiin lakisääteisesti käyttökustannusten
pohjalta.
Myös kauan kaivattu kansalaisopistojen rahoitusuudistus
toteutetaan siten, että nykyisestä asutusrakenneryhmityksestä pääosin
luovutaan. Tämä sisältyy eduskunnalle
annettuun erilliseen esitykseen vapaan sivistystyön lainsäädännön uudistamisesta.
Muutos hyödyttää pienimpien paikkakuntien
kansalaisopistoja. Kirjastojen asutusrakenneryhmitykseen perustuvasta
kustannusten laskemisesta ehdotetaan myös luovuttavaksi
ja siirryttäväksi yhteen kustannuspohjaan ja yksikköhintaan.
Yksikköhintaa kuitenkin porrastettaisiin harvaanasutuissa
kunnissa ja saaristokunnissa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusperusteena oleva kunnallisten
syrjäseutulisien vanhentuneeseen logiikkaan perustuva syrjäisyyskerroin
ehdotetaan muutettavaksi niin, että se huomioi pitkistä välimatkoista
kunnan palvelupisteiden ja asukkaiden välillä aiheutuvat
keskimääräistä suuremmat kustannukset.
Muutoksella on eräissä kunnissa melko suuria taloudellisia vaikutuksia.
Uudeksi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusperusteeksi
esitetään kerrointa, joka huomioisi vaikeavammaisten
henkilöiden aiheuttamia kustannuksia.
Lastensuojelun suurten kustannusten erillisestä tasausjärjestelmästä ehdotetaan
luovuttavaksi. Se on osoittautunut kustannuksiltaan vaikeasti ennakoitavaksi
ja alueellisesti eriarvoiseksi. Tilalle ehdotetaan uutta lastensuojelun
tarvetta kuvaavaa laskennallista kerrointa, joka perustuisi huostaanotettujen
lasten määrään. Tältä osin
on erityisesti syytä korostaa, että lastensuojelukertoimen
muutokset eivät ole vertailukelpoisia vanhaan järjestelmään
nähden. Koelaskelmissa ne näyttävätkin
aiheuttavan melko suuria muutoksia. Uudistuksesta hyötyvät
kunnat, joille aiheutuu lastensuojelusta muita enemmän
kustannuksia ja jotka hoitavat myös lastensuojelun välttämättömät
tehtävät kustannustehokkuuteen pyrkien.
Arvoisa puhemies! Kiinteistöveron ylärajaa tullaan
esittämään erillisessä hallituksen
esityksessä korotettavaksi voimalaitosten ja ydinvoimalaitosten
osalta. Kiinteistöveroa ei myöskään irroteta
tasausjärjestelmästä, mutta niin sanottujen
voimalaitoskuntien osalta tasauksessa käytetään
yleistä keskimääräistä kiinteistöveroprosenttia,
jolloin nämä kunnat saavat korvausta voimalaitosten
aiheuttamista haitoista ja lisäkustannuksista.
Ensi vuoden alusta toteutetaan myös työmarkkinatukiuudistus
ja sairausvakuutuksen rahoitusuudistus. Niihin liittyen kunnille
kompensoidaan verotulo- ja muita menetyksiä korottamalla kuntien
verotulotasauksen tasausraja 91,5 prosenttiin ja alentamalla tasausleikkuria nykyisestä
40:stä 37
prosenttiin. Muutosten seurauksena tasauslisien ja -vähennysten
erotus kääntyy hieman kuntien eduksi vuonna 2006.
Laajemmat verotuloihin perustuvaan valtionosuuksien tasausjärjestelmään
mahdollisesti tehtävät muutokset jäävät
uudistuksen toiseen vaiheeseen.
Edellä esitetyt valtionosuusmuutokset on siis tehty
kunta—valtio-suhteessa pääosin kustannusneutraalisti.
Voi tietysti kysyä, mitä järkeä tällaisessa
rahojen taskusta toiseen siirtelyssä on. Idea on siinä,
että kun rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmä nyt
esitettyjen muutosten seurauksena huomioi kuntien erilaiset tarpeet
ja olosuhteet edellä kuvatulla tavalla aiempaa paremmin
sekä kannustaa muun muassa yhteistyöhön
ja palveluiden tehokkaampaan järjestämiseen, sen
kokonaisvaikutukset peruspalveluiden turvaamiseen koko maan tasolla
ovat positiiviset. Muutokset vaihtelevat kuntakohtaisesti. Alueellisia
ja kuntakoon mukaisia vaikutuksia arvioitaessa voidaan tehdä johtopäätös,
että muutokset ohjaavat rahoitusta alueille ja kuntaryhmille,
joiden taloudellinen tilanne ja edellytykset perusoikeuksien edellyttämien
palveluiden järjestämiselle ovat muita heikommat.
Näitä ovat karkeasti ottaen pienehköt
kunnat sekä Pohjois- ja Itä-Suomen kunnat. On
myös syytä mainita, että yli 100 000 asukkaan
kuntaryhmän euromääräisesti
suuresta lisäyksestä lähes puolet johtuu
erittäin vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan Vantaan
valtionosuuksien kasvusta.
Kaiken kaikkiaan kuntakohtaisiin vaikutuslaskelmiin, joita ei
hallituksen esityksessä ole esitetty, on suhtauduttava
varauksellisesti. Ne ovat suuntaa antavia yhden vuoden poikkileikkausarvioita.
Muun muassa verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasausjärjestelmän
vaikutus kunnan valtionosuuksien kokonaistasoon voi olla moninkertainen
näihin muutoksiin verrattuna, eikä tätä vaikutusta
ole laskelmissa tietenkään voitu huomioida. Samoin
niistä puuttuvat valtionosuusjärjestelmän
harkinnanvaraiset elementit, esimerkiksi peruskoulun yksikköhintakorotus
ja kuntien harkinnanvarainen rahoitusavustus.
Muutokset ovat kokonaisuudessaan melko vähäisiä verrattuna
eräisiin aiempiin uudistuksiin. Useimmissa kunnissa muutokset
lisäävät tai vähentävät
valtionosuuksia enimmillään kuitenkin vain noin
30 eurolla asukasta kohden lukuun ottamatta eräitä poikkeuksia.
Lisäksi esitykseen sisältyy siirtymäsäännökset
kolmeksi vuodeksi. Niillä yksittäisen kunnan valtionosuusvähennys rajataan
enintään 50 euroksi per asukas ja lisäys enintään
100 euroksi per asukas vuodessa. Kuntien rahoitusjärjestelmän
uudistuksen toista vaihetta valmistellaan rinnan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen
kanssa.
Martti Korhonen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Valtionosuusjärjestelmän
uudistamisen piti olla ja tulikin olla hallitusohjelman yksi merkittävimpiä uudistuksia.
Siitä ei nyt esillä olevan esityksen mukaan tullut
sellainen, tulipahan vain esitys, jossa asiantuntemus pantiin roskakoriin
ja poliittinen kähmintä tuotiin puhdasoppisesti
tilalle. Valtiosihteerijärjestelmä tuotti ilmeisesti tämän
lopputuloksen, jossa asiantuntemuksella pyyhittiin pöytää.
Tämä on esimerkki joko valtiosihteerijärjestelmän
heikoista puolista tai sitten ministerin tahdottomuudesta ohjata
valmistelua.
Esityksellä tehdään mittaluokaltaan
vähäisiä, mutta joiltakin osin tarpeellisia
muutoksia ja tarkistuksia. Osa muutoksista taas on todella heikosti
perusteltuja. Kun kykyä todellisiin uudistuksiin ei ole,
ministerit ovat nostaneet esiin kaikenlaisia uusia ideoita, vaikka
entisiäkään ei vielä ole kyetty
toteuttamaan. Pakostakin tulee mieleen, että kunta- ja
palvelurakenneuudistus tai ajatus valtionosuuksien korvaamisesta
kuntien suuremmilla verotuloilla on tarkoitettu peittämään
sitä seikkaa, että hallituksen todelliset kuntaeväät
on syöty. Samaa sanallista aktivismia taisi edustaa ministeri
Kalliomäen ajatus kuntien pakottamisesta kaavoittamaan
lisää rakennusmaata; sanallista aktivismia, kun
teot itse asiassa puuttuvat.
Tämän hetken keskeinen pulma on kuntien velvoitteiden
ja rahoituksen välinen epätasapaino, joka on johtanut
todella nopeasti syvenevään talousongelmaan. Istuva
hallitus heikentää kuntataloutta tänä vuonna
laskentatavasta vähän riippuen 500—700
miljoonaa euroa. Kuntaministerin mukaan hallitus toimii yhteistyössä kuntakentän
ja Kuntaliiton kanssa. Näinhän ei tietenkään asia
ole. Tämä on kaikkien aikojen puhallus kunnilta
yksipuolisesti, jopa niin, että lakia muuttaen valtiovalta
käyttää sitä oikeutta. Se itse
asiassa siitä luottamuksesta.
Esimerkkinä kriisin syvyydestä voi mainita, että jopa
238 kuntaa hakee tänä vuonna harkinnanvaraista
rahoitusavustusta ja haettava avustussumma nousee 280 miljoonaan
euroon. Avustuksiin on budjetoitu vain 40 miljoonaa euroa. Hakemusten
määrä onkin selkeästi kasvanut
viime vuodesta. Hakemusten määrän kasvuun
on vaikuttanut kuntatalouden kiristyminen erityisesti vuonna 2004.
Viime vuonna 74 seutukunnan tilinpäätöksistä negatiivisia
oli 14. Sisäasiainministeriön ennusteen mukaan
tällä nykymenolla vuonna 2009 negatiivisia seutukuntia
olisi jo 66, elikkä todella hurja on vauhti negatiiviseen
suuntaan. Tämähän johtaa siihen kaikista pahimpaan
tilanteeseen, eli kriisiytyminen uhkaa jo paikoin kuntalaisten saamien
peruspalvelujen määrää ja laatua.
Arvoisa herra puhemies! Kunnat ovat ahdingossa, palveluja karsitaan.
Tässä valtionosuustarkistuksessa halutaan vauhdittaa
kyläkoulujen lakkauttamista. Missäs nyt on se
keskustan kauhistelu, kun hallitus antaa kyläkoulujen tappolain?
Koko kuntatalous on kaikkinensa ahdingossa. Aluksi tämä hallitus
lohdutteli sillä, että kunnilla menee huonosti,
mutta kohta tilanne tulee ja paranee. Kuntatalouden kohentuminen
on Mannisen horisontti: se karkaa aina vain kauemmaksi, kun sitä lähestyy.
Hallitus on raamittanut valtionosuudet niin niukoiksi, että kuntapalvelujen ahdinko
jatkuu. Niukat raamit ovat se todellinen syy siihen, että valtionosuusjärjestelmää
ei
kyetty uudistamaan niin kuin sitä olisi pitänyt
uudistaa. Uudistamiseen olisi tarvittu selkeästi lisää rahaa,
jotta kokonaisuudistuksen tuomat muutokset eivät olisi
syösseet joitakin ahdingossa olevia kuntia konkurssiin.
Osittaisuudistuksessa, minkä ministeri tässä esitteli,
on toki myönteisiäkin kohtia, ja se on myös
sanottava. Näihin lukeutuvat muun muassa edellä mainitut
lastensuojelun erillisen kertoimen muodostaminen tasausrahaston
sijaan, ehdotus uudesta vammaiskertoimesta ja syrjäisyyskertoimien
määräytymisen muuttaminen. Lisäksi
opetustoimessa sellaisten kuntien, joissa on paljon maahanmuuttajia
tai vieraskielisiä oppilaita, yksikköhintaa nostetaan.
Kyseiset oppilaat huomioidaan näin paremmin. Perusopetuksen yksikköhinnan
määräytyminen tulee esityksen mukaan
läpinäkyvämmäksi ja näin
ollen myös helpommaksi ymmärtää.
Yritys ottaa huomioon kunnan merkittävä asukasluvun
muutos on kiitettävä.
Mutta kun kielteiset puolet ovat näitä myönteisiä huomattavasti
suurempia, niin on sanottava, että tämä uudistus
on poliittinen suutari. Suurin ongelma on se, että hallitus
tuijottaa ministeri Mannisen lailla kokonaisuudessaan siihen horisonttiin
ja sivuuttaa kuntasektorin ja kuntapalvelujen tämän
hetken todella syvän ahdingon. Iso ongelma on myös
se, että luovutaan nykyisistä valtionosuuksien
kustannusjakoa koskevista määrävuosikorotuksista
ja kiinteistä valtionosuusprosenteista vuoden 2008 alusta.
Kunnat ovat tämän seurauksena yhä entistä enemmän tyhjän
päällä.
Valtionosuusuudistusta monimutkaistaa tarpeettomasti samaan
aikaan toteutettava uudistaminen, jossa kunnille tulevat menetykset
kompensoitaisiin. Eduskunnassa onkin tänä syksynä yhtä aikaa
esillä kaksi erillistä valtionosuusjärjestelmän
uudistamista. Yleiseen valtionosuuteen tehtyjä yksittäisiä kuntia
koskevia olosuhdelisiä muutetaan. Niihin on tullut muun
muassa monimutkaisia kynnysarvoja, jotka jatkossa varmasti aiheuttavat
taas uusia muutostarpeita, ja tämän piti olla
selvästi johdonmukaisempi ja yksinkertaisempaan suuntaan
vievä.
Mielenkiintoinen kohta on perustelujen sivulla 11 oleva maininta,
että harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen edellytyksenä tulisi
olla, että kunta ryhtyy tervehdyttämään
talouttaan. Tästä tietenkin voisi skeptisesti
kysyä, miten se tapahtuu. Siitä voi käyttää kaikenlaisia
puheenvuoroja, mutta yksinkertaisesti tilanne osilla kunnista on
sillä lailla, että tarvitaan lisää rahaa,
eivät siinä mitkään ohjelmat
enää auta.
Arvoisat edustajatoverit! Arvoisa herra puhemies! Ikävä kyllä on
todettava, ettei tältä hallitukselta ehkä enempää tässäkään
asiassa voinut odottaa. Mutta käännän
kyllä katseeni hallituspuolueitten eduskuntaryhmien edustajien
puoleen ja toivon, että te ryhdistäydytte valiokuntakäsittelyn
yhteydessä tämän asian osalta ja muutatte
lakia siihen suuntaan, mihin tarkoitus olikin, niin että tästä tulisi
toimiva ja tämä veisi kuntia terveempään
ja parempaan suuntaan.
Ed. Heidi Hautala merkitään
läsnä olevaksi.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen, vielä lokakuussa
2004 te totesitte tässä salissa seuraavaa: "Hallituksen
toimenpiteiden ja ennustetun talouskehityksen seurauksena kuntatalous vahvistuu
selvästi vuodesta 2005 alkaen." Ministeri Manninen, teidän
puheenne tuolloin on ollut täyttä höpöhöpöä.
Tosiasiassa kiitos tämän hallituksen toimenpiteiden
kuntatalous on ajautunut yhä pahempaan kriisiin. Hallitus
omilla toimenpiteillään on syventänyt
tätä kriisiä muun muassa ottamalla kunnilta
pakkolainan, josta vielä ensi vuoden jälkeenkin
olisi maksamatta 280 miljoonaa euroa. Nyt olette esittämässä kunta-
ja palvelurakenteen uudistamista tämän minivaltionosuusuudistuksen
lisäksi. (Puhemies koputtaa) Tässä aluekuntamallissa
olette syväjäädyttämässä nykyisen
kuntarakenteen. Mitä te oikein poukkoilette, ministeri
Manninen?
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Siitä, mihinkä ed. Zyskowicz
päätti, on hyvä jatkaa. Aivan samanaikaisesti
teillä, arvoisa ministeri, on erinomaisen monta hanketta
vireillä, muun muassa tämä aluekunta-malli,
jonka pyöveli on tuonut pöytään. Kysyn
teiltä täsmällisesti: kun sivulla 35
te toteatte, että esitysten toteutuksen kokonaisvaikutukset
ovat positiiviset alle 10 000:n asukkaan sekä yli
100 000 asukkaan kuntaryhmissä, niin kun kunnan
koko sattuu tuolle haarukanvälille, kumpaan suuntaan täytyy
kunnan väkilukua ruveta kehittämään,
että se on teidän toiveittenne mukainen?
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Korhonen nosti esille aivan aiheellisesti
kuntatalouden tilan. Tässä uudessa lakiesityksessä on
myönteisenä asiana se, että vuoden 2008
alusta ei ole enää mahdollista kompensoida kustannustason
muutosta täyttä indeksiä alemmalla indeksillä,
mutta vasta 2008, seuraavan hallituskauden toisena vuonna. Kyllä tämä pakkolainan
maksaminen on paljon olennaisempi asia kuntatalouden kannalta kuntakentässä ajallansa
ensi vuonna kuin tämä miniuudistus, josta on aika
rankasti muun muassa Kuntaliitossa vastaava virkamies todennut,
että missään muussa valtionosuusuudistuksessa
tämä loppusiloittelu, paikkaus, tasoittelu ja
poliittinen kähmintä ei ole ollut lähelläkään
tätä tasoa. Valitettavasti meillä ilmeisesti
on täällä käsittelyssä huonompi
esitys kuin virkamiesvalmistelusta hallituksen (Puhemies koputtaa:
Aika!) käsiin tuli.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kunnat odottavat, sanoisiko, huuli pyöreänä tätä vastausta,
mikä valtionosuusuudistus todellisuudessa on. Siinä on
paljon hyvää, sanotaan nyt vaikka yhteisöveron
tuotto, jota toiset ajoivat pois kunnilta. Se on erittäin hyvä asia.
Siinä kannustetaan kuntia siihen, että pidetään
huolta työpaikoista ja yritystoimintaa tuetaan myöskin
kuntien tasolta. Mutta kyllä siinä aika paljon
on semmoista negatiivista asiaa, ja viittaan vaan edellisiin puhujiin
pakkolainasta ja sen maksamisesta. Kunnat todella odottavat, että ensi
vuonna tulisi merkittävä määrä valtionosuuksia
lisää, ja niidenhän pitäisi
tulla sieltä pakkolainan otosta. Valitettavasti ilmeisesti
näin ei tule tapahtumaan. Mutta, ministeri Manninen, erittäin
hyvä asia on se, jota eduskunta on monena vuonna vaatinut,
ja se tulee kulttuuripuolelta, että teatterit ja museot
pääsevät nyt tämän
indeksin piiriin ja yksikköhintaa verrataan sitten siihen.
Se on erittäin hyvä asia.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Minusta on surullisen iso ero niissä puheissa,
joita oppositioedustaja Manninen Lapissa piti ennen vaaleja ja joita
ministeri Manninen kunta-asiasta pitää nyt. Noin kovalle
ammattimiehelle, sanoisin vielä sen, onko se sitä politiikkaa?
Mutta sitä minä en vaan maalaispoikana ymmärrä,
että pitää ihan eri lailla puhua ennen
vaaleja ja vaalien jälkeen. Silloin puhuttiin esimerkiksi
Lapin kuntien kipeästä rahan tarpeesta, nyt puhutaan
isoista kunnista, ja tämähän on ollut
tietenkin idea. Mutta jotakin surullistakin siinä on. Nyt
puhutaan sitten vielä siitäkin tämän
suurkunnan lisäksi, että ammattikorkeakoulut siirretään
valtiolle. Minä tuon teille terveisiä suoraan
sieltä Lapista: se on kielteinen hanke, joka veisi erilleen
elinkeinopolitiikan ja koulutuspolitiikan hyvin ratkaisevalta osalta,
pitäkää edes tämä mielessä!
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta on erinomaista, että hallitus
on tarttunut tähän valtionosuusjärjestelmään
ja lähtee sitä nyt ruotimaan ja perkaamaan. Tässä uudistuksessa
on paljon hyviä piirteitä. Yhden seikan kuitenkin
haluaisin tuoda rakenteellisena ongelmana esille, ja se tietysti
avautuu sen esimerkin kautta, että valtakunnassa on monia
kuntia, joissa kouluja joudutaan sulkemaan sen vuoksi, että siellä on
liian vähän lapsia. Mutta valtakunnassa on yksi
kunta, jossa kouluja joudutaan sulkemaan sen vuoksi, että siellä on
liikaa lapsia. Tämä kunta on Vantaa, jota valtionosuusjärjestelmän
perusrakenne ei pysty pelastamaan ja auttamaan, eli meillä valtionosuusjärjestelmässä
suositaan
sitä, että ikääntyneitä ihmisiä on
kunnassa paljon. Kun samanaikaisesti on useita kunnille langenneita
velvoitteita, jotka liittyvät lapsivaltaisuuteen, niin
pitäisi tässä valtionosuusjärjestelmässä kertakaikkisesti
ottaa rakennetekijäksi se, että lapsivaltaisuus
katsottaisiin tekijäksi, joka lisää valtionosuuksia.
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen esitti ihan aiheellisesti,
että kun kouluja karsitaan, niin tämä kouluverkkotekijä huomioitaisiin
harvemmin asutuissa kunnissa ja saaristossa, jolloin joudutaan pitämään
kouluverkkoa pienilläkin oppilasmäärillä.
Tämä uusi mallihan lisää valinnanvapautta.
On totta, että nykyisin kunta menettää valtionosuuksia,
mikäli se joutuu lakkauttamaan toiminnan koulun oppilasmäärän
vähyyden vuoksi. Mutta yksi ongelma on, se on nämä yhtenäiskoulut.
Niissä toteutetaan hyvin koulutustavoitteita. Useat yhtenäiskoulut,
joissa aineenopettajien voimavaroja on yhdistetty, ovat kooltaan
kuitenkin sellaisia, että niissä vuosiluokilla 7—9
on vain alle 180 oppilasta. Vuosiluokkien 1—6 osalta järjestelmän
muutos on hyväksyttävä, mutta 7—9:n
osalta asia on toisin, ja tämä on yksi ongelma.
Yhtenäiskoulut ovat tehokkaita, ja niitä ei saisi
rangaista tässä järjestelmässä.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmän
kehittäminen ja uudistaminen on aina iso kokonaisuus, ja
tuskin varmasti koskaan päästään
sellaiseen lopputulokseen, joka tyydyttää kaikkia.
Minusta, jos ed. Korhosenkin puheenvuoron arvioi objektiivisesti,
hän joutui myöntämään,
että uudistus sisältää erittäin
monta positiivista tekijää. Oli todella yllättävää,
että ed. Tennilä jätti mainitsematta
historiallisen uudistuksen, mikä liittyy voimalaitoskuntien
epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseen tässä uudistuksessa.
Ed. Tennilä, teidänhän juuri pitäisi
antaa tästä palautetta hallitukselle, joka on
ensimmäistä kertaa vuosikymmenten aikana tuomassa
oikeutta näille voimalaitoskunnille. Mielestäni
tämä on erinomaisen hyvä kokonaisuus,
joka tällä kertaa vie asioita eteenpäin,
ja sen pitäisi myöskin opposition myöntää.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kaiken ydin tässä hallituksen esityksessä kumminkin
on, että rahaa ei tule lisää kunnille.
Kunnilla on krooninen rahapula, ja näin ollen se, että rahaa
siirrellään kunnilta toiselle, ei paranna tilannetta,
kun toiselta köyhältä kunnalta annetaan
toiselle köyhälle kunnalle. Pirkanmaan kunnat
häviävät tässä uudistuksessa 7,3
miljoonaa euroa. Se on pois alueelta, ja näitten vähennysten
kohdistuminen on hyvin kyseenalaista, miten ne kohdistuvat oikeudenmukaisesti.
Yleensä koko vähennys on mielestäni kohtuuton,
koska palvelujen turvaamiseen tarvittaisiin nimenomaan uutta rahaa,
ja sitä tämä hallituksen esitys ei tuo.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä tuli
jo esiin muun muassa ed. Korhosen puheenvuorossa, että kuntien
mahdollisuus toteuttaa palveluvelvoitettaan on järkkynyt,
ja näinhän tosiasiassa on ollut jo oikeastaan
pitkään. Olisikin tarpeellista, että ministeri
Mannisen vieressä istuisi peruspalveluministeri Hyssälä,
koska näitä kahta asiaa ei todellakaan voi irrottaa
toisistaan: peruspalvelujen tuottaminen ja toteuttaminen ja valtionosuudet kuntien
talouden turvaamisessa. (Ed. Zyskowicz: Joo, Hyssälä paikalle,
niin saadaan eläkkeetkin nousuun!)
Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suurella huolella haluan tässä vaiheessa
tuoda esiin — palaan myöhemmin vielä varsinaisessa
puheenvuorossa siihen — että ikään
kuin sammutetuin lyhdyin tämän lakiesityksen alamainintana
ollaan purkamassa lastensuojelun tärkein tämänhetkinen
elementti Lastensuojelun suurten toimenpiteiden tasausrahasto. Sinä aikana,
kun tasausrahasto on ollut voimassa, lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä on
lisääntynyt 33 000:sta noin 60 000:een. Kyse
on lastensuojelun avohuollollisista toimenpiteistä, jotka
tämän esityksen myötä loppuisivat,
kun, kuten kuvasitte, lastensuojelun kerroin tai kuntien kerroin
laskettaisiin vain huostaanottojen määrällä,
jonka viive tulee kahden vuoden kuluttua. Olen valmistanut tästä asiasta
rinnakkaislakialoitteen ja uskon, että eduskunta tulee hoitamaan
tämän asian, kuten (Puhemies koputtaa: Aika!)
se hoiti lasten parhaaksi vuonna 99.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oleellista tässä kumminkin on,
että kunnat eivät saa lisää rahaa.
Sen voin todeta, että kuntapalvelut ovat kriisissä,
niin kuin täällä ed. Korhonen totesi.
Täällä ministeri vakuutti, että kunnille
ei enää lisätä velvoitteita,
ellei niitä sitten korvata täysimääräisinä.
No, ensi vuonna on 7 prosentin omavastuu vuokranmaksussa poistuu
toimeentulotuen saajilta. Se on hyvä asia, ja sitä on
vasemmistoliitto pitkään vaatinut, ja se on yksi
köyhyyden syy, mutta tässäkin valtio
siirtää kunnat maksamaan tämän
menon, ja kuntien toimeentulotuen luukulla he käyvät
siellä, ja näin lisätään
kunnille menoja, niin että nämä puheet
eivät pidä paikkansa, mitä täällä puhutaan.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä hallituksen esityksessä sanotaan,
että työmarkkinatukiuudistus on tarkoitus toteuttaa
siten, että valtion ja kuntien välinen kustannustenjako
ei muutu. Sitten sanotaan vielä, että tarkoituksena
on myös, että työmarkkinatukiuudistuksella
ei ole merkittävää vaikutusta yksittäisten
kuntien talouteen. Minä kysynkin ministeri Manniselta,
kuinka nämä tavoitteet on tarkoitus täyttää.
500 päivän passiivisen työmarkkinatuen
jälkeenhän rahoitusvastuu jaetaan sekä sen
työmarkkinatuen että toimeentulotuen osalta puolittain
kunnille ja valtiolle. Sitten jos aktivoidaan sitä porukkaa,
joka ei ole enää työmarkkinoitten käytettävissä,
niin heillä kai ei enää sen jälkeen
ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin toimeentulotuki,
koska se työmarkkinatuki evätään
määräämättömäksi
ajaksi. Eikö tämä sitten lisää nimenomaan
kuntien kustannuksia? Kuinka ministeri Manninen laskee semmoisen
oikeudenmukaisen mallin, että nämä kuntakohtaiset
heittelyt otetaan huomioon? Minä olen lukenut sekä poikkihallinnollista
työllisyysohjelmaa ja sen perustelut tässä asianomaisessa kohdassa
että hallituksen esitystä ja mitään
tämmöistä uskottavaa laskentamallia minä en
ole löytänyt.
Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kahdessa kohtaa ammattikorkeakoulujen puolella
huolestuttaa jatkossa koulutuksen laatu. Yhtäältä ammattikorkeakouluissa
tutkintotavoitteet merkitään tai kirjataan tänne
rahoitusmallin puolelle. Käytännössä tämä tulee
johtamaan siihen, että koska rahoitus on kiinni tutkintojen
määrästä, tullaan oppilaita
päästämään tenteistä läpi,
annetaan tutkintoja ilman, että heillä on vaadittavia
oppinäytteitä. Opettajia tällä hetkelläkin
jo painostetaan päästämään
oppilaita tenteistä läpi, jotta oppilaat saadaan
valmistumaan.
Toinen on sitten se, että nykyisellään
jo lähiopetusta ammattikorkeakouluissa on vähennetty jopa
60 prosenttia siitä ajasta, kun teknikkoja valmistui. Miten
koulutuksen laatu jatkossa varmistetaan, kun samaan aikaan ammattikorkeakouluille
jätetään yhä enemmän
liikkumatilaa rahoituksen kohdentamisessa?
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Luen nyt varmuuden vuoksi paperista: "Kustannustenjakoa
koskeva muutosesitys heikentää vakavasti valtion
velvollisuutta osallistua riittävästi säätämiensä lakisääteisten tehtävien
rahoitukseen. Esitys heikentää sitä perusperiaatetta,
että valtion tulee tehtäviä antaessaan
varmistaa, että kunnilla on tosiasialliset mahdollisuudet
rahoittaa lakisääteiset palvelut." Kukahan näin
on mahtanut kirjoittaa? Olisiko ed. Korhonen mahdollisesti, mutta
hänestä nyt ei ole kysymys, ei myöskään
ed. Zyskowiczistä eikä pohjoissavolaisesta keskustalaisesta
kunnanjohtajasta. Tämä on Suomen Kuntaliiton muistio 6.6.2005,
ja Kuntaliiton ilmoituksen mukaan tämä pätee
tähän lakiesitykseen edelleenkin.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta tämä valtionosuusuudistus
nyt hallituksen esityksenä tuo eräänlaisen
suvantovaiheen valtio—kunta-suhteisiin. Tietenkin tavoitteena
on pitkäjänteinen, avoin taloussuunnittelun edellytys
kunnille. Mutta sitten eräs asia, joka kingertää kuntakenttää,
on kustannustenjaon tarkistusten velka, valtion velka kunnille,
kun viimeisen kerran tämä tarkistus tehtiin. Se
on budjettikysymys, mutta tähän varmaan palataan.
Eräs yksityiskohta sitten: Vähän
kingertää helsinkiläisenä, kun
tämä saaristo-osakuntalisä pitää sisällään
1 200 saaristo-osa-asukasta. Mistähän
tämä 1 200 asukasta on löytynyt?
Nimittäin, kun ajattelee Suomenlinnaa, niin Suomenlinnassa
asuu 850 asukasta. Jos Helsinki sinne sijoittaisi vanhusten palvelutalon,
jossa olisi 350 asukasta, me saisimme tämän pykälän
mukaan sitten 15 miljoonaa euroa lisää valtionavustuksia.
Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Epäilemättä monet
kunnat ovat tällä hetkellä taloudellisissa
vaikeuksissa. Minun mielestäni oleellisin syy tähän
kylläkin on se, että kuntien menokehitys on viime
vuosina karannut täysin käsistä. Tämän
vuosikymmenen alussa menot ovat lisääntyneet 5
prosentin vuosivauhtia, erikoissairaanhoidon menot vieläkin
nopeammin, mitkä tietysti vaikeuttavat kuntataloutta. Minun
mielestäni näin ei voi jatkua vaan tämä menokehitys
on saatava hallintaan.
Tämä valtionosuusuudistus, joka on kustannusneutraali,
ei tietenkään vahvista kuntien rahoituspohjaa.
Sen sijaan, jos olisi tehty kiinteistöveroihin ala- ja
ylärajojen nosto, tätä rahoituspohjaa
kunnissa olisi jossain määrin voitu nostaa. Samaten
tähän olisi omalta osaltaan auttanut taksa- ja
maksupolitiikan tarkistamismahdollisuus. Kysynkin ministeri Manniselta:
miksi nämä jäivät tästä uudistuksesta
pois?
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin huomiota erääseen
suureen ongelmaan täällä kerrottujen
lisäksi elikkä siihen, että samanaikaisesti,
kun täällä kerrottuja vaikeuksia kunnissa
on, meillä on meneillään lähes
lopullinen muuttoaalto, eräs pahimmista muuttoaalloista
koko sodanjälkeisenä aikana sen vuoksi, että sinne,
mistä lähdetään, jää kuntia,
joilla ei ole taloudellisia resursseja hoitaa palveluita, ja sinne,
minne muutetaan, syntyy vaikeuksia sen takia, että asianomaisilla
keskuksilla on taloudellisia vaikeuksia ja ne eivät pysty tulevalle
väestölle takaamaan palveluita. Tältä osin
ei myöskään tämä lakiuudistus
ole esittänyt ratkaisuja, ja mielestäni tämä olisi
sen luokan asia, johon pitäisi todella perusteellisesti
paneutua.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin myöskin tuoda sen asian
esille, että tämä niin sanottu pieni
valtionosuusuudistus ei kyllä kaikkialla maassa ole todellakaan
pieni. Kuten ed. Kuoppa sanoi, niin Pirkanmaallakin tämä tarkoittaa
7,3 miljoonan euron tappiota, ja siellä on kuntia, jotka
häviävät 60—70 euroa per asukas,
pieniäkin kuntia. Se on aika kova juttu.
Tietysti se voi olla pieni siihen verrattuna, mitä nyt
on tulossa. Minä toivon, että nyt sellaisiin hölmöilyihin,
mihin ed. Tenniläkin viittasi, että vielä ammattikorkeakouluja
lähdetään valtiollistamaan tai toteutetaan
tätä aluekuntamallia, jolla ei mitään
muuta saada aikaan kuin se, että isojen organisaatioiden
ongelmat saadaan myöskin pieniin organisaatioihin, ei enää lähdetä,
eli toivon siinä mielessä, että tämä jää pienemmäksi,
mutta todellakaan tässäkään
ei ole kyse ihan pienestä asiasta.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Ed. Korhonen totesi, että tämä ei
tuo lisää rahaa. On päivänselvää,
että lailla sinänsä ei tehdä rahaa
vaan se raha, jos sitä tulee, tulee tietysti budjeteista.
Hallitusohjelman mukaisesti valtionosuusuudistus on toteutettu neutraalisti,
ja tässä mielessä enempää lailla
ei voida tietenkään tässä yhteydessä tehdä.
Mitä tulee tähän harkinnanvaraiseen,
niin tänä vuonna sitä haki 238 kuntaa.
Voisi todeta, että useimpina vuosina ovat parinsadan molemmin puolin
olleet nämä luvut, elikkä kovin suuria
ja merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut.
Ed. Zyskowicz totesi, että olen todennut täällä,
että kuntatalous vahvistuu 2005 alkaen. Niin vain tänäkin
päivänä näyttää,
että vahvempi se on 2005 kuin 2004, että se pitää edelleen
paikkansa.
Mitä tulee siihen, kun arvioita tehdään,
tulot ovat pitäneet täsmälleen paikkansa,
ja silloin todettiin tämä arvio, että se
edellyttää menotalouden pysymistä 4 prosentissa,
kun se käytännössä oli yli 5
prosenttia viimekin vuonna, ja tästä tämä vuosikatteen
heikkeneminen viime vuonna johtui. Nimenomaan kunta- ja palvelurakenneuudistusta
tehdään sen vuoksi, että menorakenne
saadaan nykyistä alemmalle tasolle, sillä tulot
lisääntyvät arvioiden mukaan esimerkiksi
tästä vuodesta vuoteen 2009 5,5 miljardia euroa,
joka on hirvittävä summa, mutta se ei riitä alkuunkaan,
ellei menoja saada alennettua alle 4 prosentin.
Mitä tulee ed. Pulliaisen puheenvuoroon siitä, kumpaan
suuntaan väkilukua pitäisi kehittää,
ei varmasti kumpaankaan suuntaan sen takia, että tulisi
valtionosuuksia enemmän, vaan jokaisen kunnan tehtävänä tietysti
on hoitaa elinkeinopolitiikkaa ja huolehtia väestöstä,
ja väkiluku toivottavasti kasvaa mahdollisimman monissa
kunnissa. Mutta kun Suomen kokonaisväkiluku ei kovinkaan
paljon kasva, niin eivät kaikki kunnat siitä varmasti
osallisiksi pääse. (Ed. Pulliainen: Se on laitettu
tänne ylös sitten!) — No, se on kirjattu,
koska tämä uudistus antaa tällaisen tuloksen,
että alle 10 000 asukkaan ryhmässä keskimäärin
valtionosuudet kasvavat ja myöskin yli 100 000
asukkaan kunnissa, ja mainitsin, että Vantaan kaupunki
saa suurin piirtein puolet siitä yli 100 000 asukkaan
kuntien lisäyksestä. Jos minä nyt ulkomuistista
sanon, niin taitaa olla yli 7 miljoonaa euroa se Vantaan osuus,
jonka ed. Laaksokin muistanee, mitä hän on aikaisemmin tässä salissa
puhunut.
Mitä tulee ed. Perhon puheenvuoroon, kun hän
totesi, että uusi indeksi on vasta 2008, se on hyvin selkeä esitys
sen vuoksi, että hallitusohjelmassa on sovittu, että tämän
hallituksen aikana toteutetaan 75-prosenttinen indeksi, joka on
25 prosenttia parannusta aikaisempaan, elikkä vähitellen
eteenpäin mennään. Nyt uudessa laissa lähdetään
siitä, että uusi indeksi tulee kokonaisuudessaan
voimaan 100-prosenttisesti 2008 ja indeksin laskentaperustettakin
muutetaan sillä tavalla, että se on oma peruspalveluindeksi,
joka antaa paremman tuloksen kunnalle kuin nykyinen indeksi.
Täällä ed. Perho totesi, että tämä esitys
on huonompi kuin virkamiesesitys, ja kysyi, miksi näin.
Vähän jotkut muutkin ovat puhuneet. Siksi, että tämä ei
ole virkamieshallitus, tämä on poliittinen hallitus,
joka tekee omat päätöksensä riippumatta
siitä, mitä virkamiehet esittävät.
Ed. Tennilä totesi Lapin kuntien rahantarpeesta, joka
on ihan totta. Mutta jos hän on seurannut ja katsonut tätä tilannetta,
niin Lappi saa suhteellisesti eniten tässä, reilusti
yli 40 euroa asukasta kohden. Lisäksi siinä ei
ole mukana tämä voimalaitosten korotus, joka tulee
myöhemmin, eli tässä suhteessa tämä on
juuri sen suuntainen, mitä on ennen vaalejakin puhuttu.
Ed. Tennilä ei tietystikään perusta siitä,
mitä voimalaitokset tuovat, kun hän yleensä vastustaa
voimalaitosten rakentamista.
Mitä tulee ed. Alatalon puheenvuoroon yhtenäiskouluista
ja yleensäkin koulutusproblematiikasta pienten koulujen
osalta, niin tietysti hallituksen lähtökohta on
se, että harva asutus otetaan siellä huomioon,
missä on pitkät matkat, missä ei ole
mahdollista kohtuullisten matkojen päästä koota
taloudellisesti parempia kouluyksikköjä. Me katsomme,
että ei ole valtion asia tukea koulujen seiniä silloin,
kun on lähellä muita kouluja, jotka voidaan koota.
Tämän vuoksi on päädytty siihen
ratkaisuun, että rahat pitää suunnata
opetukseen ennen kaikkea ja että vain siellä, missä ei
ole näin mahdollista tehdä, tämä erityiskerroin
otetaan huomioon.
Ed. Puisto puhui lastensuojelun tasausrahastosta. Sehän
on erillinen järjestelmä, joka on kylläkin
merkittävällä tavalla lisännyt
kustannuksia. Sehän käytännössä tarkoittaa,
että kun tietyn kustannustason ylittää,
sen jälkeen on piikki auki, voi menoja lisätä kuinka
paljon haluaa ja naapurit maksavat, itsellä ei ole mitään
vastuuta. Tällainen järjestelmä ei voi
olla kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen. Tässä otetaan erikseen
vammaiskertoimella vammaiset huomioon, lastensuojelukertoimella
otetaan edelleen huostaanotot huomioon, eli se tulee antamaan niille
kunnille suuremman osuuden, niin kuin näkyykin näissä koelaskelmissa,
missä on merkittävästi suuremmat lastensuojelukustannukset. Korvamerkitystä rahasta
on tarkoitus pyrkiä entistäkin enemmän
eroon.
Mitä tulee ed. Kankaan puheenvuoroon, on syytä korjata
se virheellinen tieto eduskunnan pöytäkirjaan,
jota hän esitti. Kun hallitus hyväksyi niin sanotun
köyhyyspaketin ja siinä sovittiin, että toimeentulotuen
menojen 7 prosentin omavastuuosuus poistetaan, niin samalla hallitus teki
päätöksen, että se korvataan
100-prosenttisesti kunnille. Ensi vuonna siellä tulee kunnille yli
14 miljoonaa euroa siltä osin tätä korvausta, joka
on se suhteellinen osuus siitä koko vuoden 40 miljoonan
osuudesta. Tältä osin hallitus ei sentilläkään
lisää kuntien kustannuksia. Tämä on hyvä oikaista,
koska tieto ei ole ilmeisesti mennyt riittävästi
perille.
Ed. Mustajärvi totesi työmarkkinatuen osalta. Siinähän
on järjestelmä, että siltä osin
kuin valtionosuuden korotus toimeentulotuen osalta ei korvaa, niin
sen lisäksi korotetaan verotulotasauksen prosenttia ja
lisäksi yleisessä valtionosuudessa tehdään
joko vähennys tai lisäys sen mukaan, että laskelman
perusteella jokainen kunta saa eurolleen saman summan eli lähtökohtaisesti ei
häviä. Saattaa olla tietysti, että riippuen
siitä, minkä verran aktivointitoimista aiheutuu
ylimääräisiä kustannuksia, kun
ihmisiä aktivoidaan, voi siitä aiheutuva muu hyöty,
kun ei tarvitse maksaa työmarkkinatukea, jäädä pienemmäksi
kuin ne aktivointitoimen kulut, joihin valtio myöskin pienellä rahalla
muutoinkin osallistuu. Siitä riippuu tietysti se kunnan
loppusaldo, mutta laskennallisesti ne on tasattu euron tarkkuudella
jokaisen kunnan osalta.
Ed. Hemming oli huolissaan, että ammattikorkeakoulussa
tutkintojen määrän nousu heikentää opetusta.
Kyllä hämmästelen tällaista
puheenvuoroa. Kyllähän minusta pitää olla
selkeänä mittarina koulutuksessa, että kun
tullaan sinne, niin sieltä myös valmistutaan.
Minusta on opettajakunnan aliarvioimista, jos katsotaan, että opettaja
päästää läpi vain armosta
vain sen vuoksi, että saa rahaa. Opettajat ovat korkeasti
koulutettuja, korkean moraalin omaavia ihmisiä, enkä minä usko,
että tällaista keinottelua tapahtuu. Päinvastoin
katson kyllä, että tämän jälkeen
ammattikorkeakoulussa kiinnitetään huomiota opinto-ohjaukseen
ja siihen, että oppilaat todella valmistuvat, ja siitä on
hyötyä koko yhteiskunnalle. Kun valmistuminen
myöskin nopeutuu, se myöskin säästää koko
yhteiskunnan kustannuksia. Lähiopetuksen väheneminen
pitkälti johtuu tietysti siitä, että on
tullut enemmän korkeakoulumaisuutta, mikä on ollut
tarkoituskin, etteivät entiset tekniset opistot tai muut
vastaavat jatka entisellään.
Ed. Kallio kysyi siitä, miksi kiinteistöveroa
ei nostettu ja maksupolitiikkaa tarkistettu. Kiinteistöveron
osalta päädyttiin siihen ratkaisuun, että sitä nostetaan
ainoastaan voimalaitosten ja ydinvoimalaitosten osalta yhteisymmärryksessä hallituksessa.
Lisäksihän siellä tulee ylimääräinen kiinteistövero
14 kunnalle rakentamattomille tonteille. Maksupolitiikan osalta
on sosiaali- ja terveysministeriössä valmistumassa
mietintö aivan lähiaikoina, ja sen mietinnön
pohjalta sitten tietysti hallitus arvioi, miten siinä menetellään, mutta
peruspalveluohjelmassa ja budjeteissahan on lähdetty siitä,
että jatkossa maksujen tulisi seurata automaattisesti reaalista
kehitystä, ja uskon, että kun hallitus on näin
kirjannut, niin näin tulee myöskin tapahtumaan.
Kaiken kaikkiaan, niin kuin sanoin, lailla ei voida rahaa tehdä vaan
niiden rahojen on oltava budjetissa. Kokonaisuudessaan varmasti
on puutteita tässä laissa niin kuin kaikissakin
laeissa, eivätkä kaikki voi olla kaikkien mieliksi
koskaan, mutta pääsääntöisesti
pidän kuitenkin tätä lainsäädäntöä sillä tavoin
onnistuneena, että se ohjaa rahoitusta sinne, missä on
suurinta tarvetta tällä hetkellä.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Niin kuin puheenvuorossani sanoin, kiistatta
hyviä kohtia siellä sisällä on,
mutta ongelmahan on, ministeri Manninen, se, minkä te sanoittekin,
että kuntien pitää painaa menot alemmalle
tasolle, mutta mitä se tarkoittaa käytännön
elämässä? Siellä supistetaan
palveluja, leikataan palvelurakenteita. Totta kai siellä on
joitakin mahdollisuuksia järkiperäistää toimintoja,
mutta eihän se tapahdu kerta kaikkiaan näillä aikatauluilla,
vaikka kaikki me siihen varmaan pyrimme ja tavoittelemme sellaista tilannetta.
Silloin, ministeri Manninen, kyse on siitä, että valtio
puhaltaa kunnilta rahaa, ja se on se ongelma: indeksitarkistuksen
47 miljoonaa, kustannustenjaon tarkistuksen melkein 400 miljoonaa
euroa, ja verotulotasauksesta otetaan välityspalkkio 150
miljoonaa euroa. Jos edes ne olisitte hoitanut kunnille, siellä ei
tällä hetkellä olisi kriisiä,
ja siitähän tässä on kyse. Tämä kaikki muu
on paikkaamista ja siloittelua, mutta ikävä kyllä siihen
siloitteluun tuli tämä poliittinen kähmintä mukaan,
se ei ollut enää järkevää.
Eivätkä sitä arvostelleet virkamiehet,
vaan Kuntaliittohan (Puhemies koputtaa) sitä arvosteli,
ja he ovat luottamushenkilöitä.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ei se Lapin saama lisä tule riittämään
mihinkään. Te tiedätte ihan hyvin, ministeri
Manninen, mitkä tarpeet ovat ja mistä tekin olitte
ennen vaaleja puhumassa. Ne ovat ihan toisenlaiset tarpeet, jotka
meillä kunnissa on, että palvelut voidaan tuottaa.
Mitä tulee voimalaitosten kiinteistöveron
korottamiseen, niin positiivistahan se tietenkin on, mutta lopullinen
prosentti kai puuttuu edelleenkin. Toivotaan, että se menee
sinne, mihin sisäministeriö itse johdollaan sitä ensin
esitti.
Kiintoisaa minusta on se, että tekin puhuitte äsken
voimalaitosten haitoista. Hyvä, että keskustakin
niitä rupeaa myöntämään.
Tästähän se kiista on ollut. Eihän
kukaan ole vastustanut Kemijoen voimaloiden rakentamista, mutta
niiden haittojen korvaaminen on ollut nihkeätä ja
usein täysin olematonta. Tehän olette antanut
sitä kuvaa, että on pelkkää riemua,
kun voimaloita tehdään ja vesi humppaa, kunhan
ei vain ole kotirannassa siellä Tornionjoella.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen totesi puheenvuoronsa
lopuksi maksu- ja taksapolitiikasta, että hallituksella
on tosiaan linjaukset, että tavoitteena on jatkossa sitoa
nämä maksut ja taksat kustannusten nousuun. Tämä on
erittäin kielteinen linjaus, jos se vielä laitetaan
toteen, koska maksut ja taksat Suomessa ovat jo tälläkin
hetkellä moniin muihin maihin verrattuna eri palveluissa,
myöskin sosiaali- ja terveyspuolella, korkeampia kuin muualla.
Nyt ne sidotaan samalla tavalla nähtävästi
indeksiin kuin puolustusmenot. Tämä on erittäin
epäsolidaarista, epäoikeudenmukaista köyhimpiä,
näitä palveluita tarvitsevia ihmisiä kohtaan.
Samaan aikaan kuitenkaan tulonsiirtoihin tai muihin ei olla valmiita
tekemään samanlaista sitomista. Elikkä vastustan jyrkästi
maksujen ja taksojen sitomista kustannustason automaattiseen nousuun
ja tällä tavalla köyhimpien ihmisten
kimppuun käymistä.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta oli erinomaisen hyvä, että kuntaministeri
totesi, että tämä on hallituksen selvä poliittinen
tahdonilmaisu. Toinen realiteetti on se, että esityksestä käy
hyvin selvästi esille, että nämä siirrot
kustannusneutraalissa mallissa ovat pienet, mikä merkitsee,
arvoisa ministeri, sitä, että jokaiselle sanalle,
jokaiselle siirrolle tulee erittäin suuri symbolinen merkitys sen
suhteen, mikä se politiikka oikein loppujen lopuksi on.
Silloin tietysti, kun samanaikaisesti te pidätte yllä kuntajakokeskustelua,
palvelurakennekeskustelua, me luemme kuin niin sanottu piru raamattua
sitä, mitä te tähän olette kirjoittanut.
Rosa Meriläinen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kuten keskustelussa moni muukin on tuonut esiin,
kuntatalouden ongelmiin nähden tämä valtionosuusuudistus
on näennäispuuhastelua. Tuntuikin aika erikoiselta,
kun ed. Hiltunen kuvaili tätä suvantovaiheeksi
kunta—valtio-suhteessa ja meillä kuitenkin käydään
aika radikaaliakin keskustelua kunta- ja palvelurakenteesta ja sen
uudistamisesta. Siihen nähden tämä valtionosuusuudistus
näyttää olevan aika lailla toisesta todellisuudesta,
joka lähtee siitä, että maailma on ikään
kuin valmis ja kaipaa vain pikkuisen viilausta. Edelleen kuntatalouden
näkökulmasta valtionosuuksien jakoperusteet ovat
hienosäätöä, kun loppusumma
on liian pieni. Tämäkin on täällä monta
kertaa todettu. Lisäksi kunnallisen itsehallinnon takia
osa tähän rakennetuista poliittisista viesteistä on
tosiaan sellaisia, joilla ei välttämättä ole
vaikutuksia kunnallisten palvelujen todellisuuteen.
Arvoisa puhemies! Muutamia yksityiskohtahuomioita ja sitten
hieman enemmän kulttuurirahoituksesta ja ammattikorkeakouluista.
Ensinnäkin tervehdin ilolla vieraskielisten oppilaiden
huomioimista. Tätä vihreät ovat pitkään vaatineet,
ja se tuonee hyvää myös sinne Vantaalle,
jonka ed. Kiljunen mainitsi ongelmakuntana. Lisäksi myös
toivoisin, että todella täällä eduskunnassa
voitaisiin vielä pohtia lastensuojeluasiaa. Ei varmaan
ole tarkoitus taloudellisesti kannustaa huostaanottoihin avohuollon
palvelujen sijaan.
Mutta tosiaan tästä kulttuuritoimesta: Opetusministeriö tällä hetkellä siis
esittää kunnallisen kulttuuritoimen valtionosuuden
vähentämistä kolmanneksella. Toisaalta
ammattitaiteen puolelle tulee lisää rahaa, mikä on
tietenkin ilahduttava uutinen, mutta täytyy muistaa, että palvelujen
saatavuutta ei voi vahvistaa sillä, että jo ennestäänkin
pientä tukea kunnalliselta puolelta viedään
kolmanneksella, kun se on juuri sitä ruohonjuuritason kulttuuritoimintaa,
jossa luodaan edellytyksiä kulttuuritarjonnalle, sen laadulle
ja kunnallisille kulttuuripalveluille myös isojen kuntien
ulkopuolella. Vaikka itse olen tällainen kulttuurielitisti,
niin ymmärrän, että eliitillekin löytyy
sitä maksavaa yleisöä vain sen ruohonjuuren
ja peruskulttuuritoimen ansiosta. Nyt tämä linjaus
on kuntapäättäjille viesti, että kansalaisten
kulttuuritoimintaa voidaan supistaa. Toivon, että tätä viestiä ei
kuulla. Toimivaan, tulokselliseen ja pitkäjänteiseen
kulttuurityöhön tarvitaan näitä ammattitaitoisia
kulttuurityöntekijöitä, joilla pitää olla
jonkinlaiset resurssit. Eikä ammattitaiteen puolellekaan
tämä uudistus nyt mitään aivan
ihmeellistä ole tuomassa.
Mutta sitten, arvoisa puhemies, ammattikorkeakoulujen osalta
täällä on ihan positiivinen tämä uudistus,
että luovutaan aloituspaikkojen perusteella tehtävästä rahoitusmallista,
koska tämä nykyinen rahoitusmalli kannustaa ammattikorkeakouluja
aloituspaikkojen ylitäyttöön ja oppilaitoksia
oppilasmäärien maksimointiin. Mutta ei tämä sinänsä poista
sitä perusongelmaa, että mielestäni ammattikorkeakoulut
ylipäätänsäkin ovat tällä hetkellä hallinnollisesti
väärässä paikassa. Täällä debatissa
ed. Satonen jo avasikin keskustelua ammattikorkeakoulujen valtiollistamisesta.
Tosin hän piti sitä hölmöilynä;
itse sitä kannatan. Mielestäni ammattikorkeakoulut pitäisi
siirtää kunnilta valtion vastuulle, koska tällä hetkellä kunnat
kilpailevat ammattikorkeakouluopiskelijoista tavalla, joka ei ole
kenenkään etu.
Kunnat ovat selvästi aivan liian pieni yksikkö tarkastelemaan
koulutuspolitiikan kokonaisuutta työelämän
tarpeista käsin. Kunnat katsovat vain omaa etuaan. Näin
yhteiskunta hukkaa resursseja vääriin koulutusohjelmiin,
kun nuoria liikakoulutetaan kivan kuuloisiin ammatteihin. Tämä on
myös nuorten, oppimishaluisten ihmisten tietoista harhaanjohtamista,
esimerkkinä se, että todellakaan kaikista halukkaista
ei voi tulla ammattinäyttelijöitä. Toki
ammattikorkeakoulupuolella näitä ongelmallisia
aloja on myös kulttuurin lisäksi esimerkiksi tekniikka.
Tämän on ottanut esille myös ammattikorkeakouluopiskelijoita
edustava Samok, joka on juuri tekniikan alalla nostanut esiin liikakoulutuksen
ongelman ja toivonut enemmän laatua kuin määrää ja
myös sellaista kokonaistarkastelua, jossa katsottaisiin ammattikorkeakoulujen
ja muitten korkeakoulujen opiskelijamääriä yhdessä eikä ainoastaan erikseen,
koska näin voitaisiin katsoa, koulutetaanko meillä ihmisiä todella
sinne, missä tarvitaan.
Tällä nykyisellä systeemillä,
jossa meillä ammattikorkeakouluissa on käytännössä sellaisia opintolinjoja,
joiden jälkeen koulutusta vastaavan työn löytäminen
on useimmille opiskelijoille mahdottomuus siitä yksinkertaisesta
syystä, ettei työmarkkinoilla ole heille kysyntää,
näyttää siltä, että kunnilta
on unohtunut se koko ammattikorkeakoulutuksen ydin eli työelämälähtöisyys.
Siksi toivon, että kun tämän valtionosuusuudistuksen
puitteissa täälläkin selvästi
on keskusteltu myös laajemmista kokonaisuuksista, niin
myös kun kunta- ja palvelurakennetta pohditaan, mietittäisiin
myös tätä ammattikorkeakoulujen paikkaa
tässä koko järjestelmässä.
Rauno Kettunen /kesk:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitus
on oikeasti ryhtynyt toimiin kuntien toimintaedellytysten ja palvelurakenteen
uudistamiseksi. Aiempien hallitusten perintö ei ole ollut
häävi. Aikanaan hallitus ei ole huolehtinut valtionosuuksien
maksamisista niiden toteutusaikana. Ja kuten on nähty,
oppositiolla on täällä tavanomaiset puheet:
raha tuntuisi tekevän onnelliseksi.
Hallituksen esitys kuntien valtionosuuslaista ja muista siihen
liittyvistä laeista on iso lakikokonaisuus. Valtionosuuslainsäädännön
kehittämiselle on todellinen tarve. Muutokset kuntien valtionosuusjärjestelmään
suunnitellaan toteutettavaksi vuoden 2006 alusta. Kyseessä on
nyt valtionosuusjärjestelmän muutoksen ensimmäinen vaihe.
Toisen vaiheen toteutusaikataulu riippuu tietenkin nyt vireillä olevasta
palvelu- ja kuntarakenteen uudistamisesta.
Valtionosuusuudistuksen tavoitteena tulee olla kuntien välisen
yhteistoiminnan edistäminen sekä oikeudenmukainen
ja tasapuolinen kustannusten korvaaminen ja valtionosuuksien kohdentaminen.
Jatkossa valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon tarkistus
tehtäisiin joka neljäs vuosi kaikilla hallinnonaloilla.
Kuntien palveluiden rahoituksen perusteena käytettävät
yksikköhinnat ja laskennalliset kustannukset tarkistettaisiin
tällöin palveluiden toteutuneiden kustannusten
mukaisiksi.
Valtio osallistuisi laskennallisten kustannusten ja yksikköhintojen
mukaiseen rahoitukseen laissa neljäksi vuodeksi kerrallaan
säädettävällä prosenttiosuudella.
Käyttöön otettaisiin myös uusi
kunnallisten peruspalveluiden kustannuskehitystä nykyistä paremmin
kuvaava indeksi. Mahdollisuudesta kompensoida kustannustason muutos
niin sanotusti täyttä määrää alemmalla tasolla
luovuttaisiin vuodesta 2008 lukien. Nämä kaikki
ovat hyviä parannuksia.
Valtionosuusjärjestelmän uudistuksen idea
on siinä, että rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmä nyt
esitettyjen muutosten seurauksena huomioi kuntien erilaiset tarpeet
ja olosuhteet aiempaa paremmin sekä kannustaa muun muassa
yhteistyöhön ja palvelujen tehokkaampaan järjestämiseen.
Monimutkaiseen valtionosuusjärjestelmään
voi toki edelleen jäädä loukkuja, jotka
eivät kannusta yhteistyöhön parhaalla
mahdollisella tavalla, mutta näihin on palattava myöhemmin.
Kokonaisvaikutukset peruspalveluiden turvaamiseen koko maan
tasolla ovat positiiviset. Muutokset vaihtelevat kuntakohtaisesti.
Alueellisia ja kuntakoon mukaisia vaikutuksia arvioitaessa voidaan
päätellä, että muutokset ohjaavat
rahoitusta alueille ja kuntaryhmille, joiden taloudellinen tilanne
ja edellytykset perusoikeuksien edellyttämien palveluiden
järjestämiselle ovat muita heikommat. Tämä koskee
erityisesti pieniä kuntia sekä Pohjois-Suomea,
Pohjois-Karjalaa ja Kainuuta, ehkä laajemminkin koko Itä-Suomea.
Isoista kunnista vaikeassa taloudellisessa tilanteessa oleva Vantaa
on suurin suhteellinen voittaja. Kyseessä oleva uudistus
aiheuttaa suurimmalle osalle kunnista suhteellisen pieniä muutoksia.
Valtaosa muutoksista on alle 30 euroa per asukas. Siirtymäajan
tasausjärjestelmä helpottaa suurimpia muutoksia.
Pienten kuntien valtionosuuksien lisäämiselle on
perusteensa. Monet pienet kunnat ovat vaikeassa taloudellisessa
tilanteessa, ikärakenne on usein vanheneva, ja nuori, koulutettu
väestö muuttaa kasvukeskuksiin. Kyseessä on
pitkäaikainen trendi, jota on vaikea kääntää.
Yleisesti ottaen valtionosuustasausta tarvitaan, että koko maassa,
myös syrjäseuduilla, säilyvät
kohtuulliset palvelut. Kyse on tasavertaisuuden toteutumisesta.
Kasvukeskukset ja suurimmat paikkakunnat imevät tehokkaasti
harvempaan asuttujen seutujen koulutetun ja innovatiivisen väestön. Pienemmillä kunnilla
on vähemmän kilpailuvaltteja käytössään
kuin isoilla, joten tarvitaan valtion tasausta säilyttämään
kohtuullinen palvelutaso ja siten elämisen edellytykset
koko maassa.
Kuntien yhteistyötä kannattaa joka tapauksessa
lisätä, ja siihen tarvitaan myös valtion
taloudellista kannustusta. Riippumatta siitä, millainen kuntauudistus
lopulta maahamme tulee, on ensiarvoisen tärkeää,
että kuntademokratia säilyy ja ihmisillä on
aito mahdollisuus vaikuttaa kotiseutunsa asioihin.
Arvoisa puhemies! Valtionosuusuudistuksesta käydään
varmasti kova keskustelu, koska kyse on suoraan edustajien koti-
ja lähistökuntien taloudellisista olosuhteista
ja oppositiolla on tavanomaiset puheet. Kokonaisuutena uudistus
on muutos entistä parempaan.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Suomen kuntakenttä on kuin hurrikaanin
jäljiltä, valtava myllerrys on saatu aikaan. Edellinen
hallitus jätti kunnille hankalan perinnön. Kunnat
olivat taloudellisesti ajautuneet lukuisana joukkona aikamoiseen
ahdinkoon, ja nyt Vanhasen hallitus on sotkenut loputkin uusilla
heitoillaan, joista ei kukaan ota mitään selvää.
Suurimmat kuntapuolueet, sosialidemokraatit ja keskusta, ovat kunta-asioissa
tosiasiassa kuin tuli ja vesi. Sosialidemokraatit ajavat noin sadan
suurkunnan mallia puoluekokouspäätökseensäkin
nojaten, ja keskusta taas on vanhalla linjallaan — mikään
ei muuttua saa — ja haluaa säilyttää nykyiset
kunnat ja muodostaa maakuntaitsehallinto-tyyppisen järjestelmän
niiden ja valtiovallan väliin.
Tämä on sellainen törmäyskurssi,
joka todennäköisesti johtaa siihen, että valmistelussa
olevasta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ei tällä vaalikaudella
juuri mitään tulosta tule. Sosialidemokraatit
ajavat siis kuntarakenneuudistusta, ja keskusta ajaa palvelurakenneuudistusta. Ne
ovat kaksi eri asiaa, kohteena vain ovat samat Suomen kansalaiset.
Tilanne on todella sekaisin, ja kunnissa ollaan aivan ihmeissään,
mitä pitäisi tehdä, miten pitäisi
asioita hoitaa, kannattaako panna ehkä kaikki loputkin
mahdollisuudet peliin ja nostaa kädet pystyyn vai kannattaako
yrittää kuntaa kehittää siltä pohjalta,
millä nyt ollaan.
On todella historiallinen tilanne, jota ei olisi uskonut keskustajohtoisen
hallituksen aikana maahan tulevan, mutta tässä ollaan,
ja varmasti on niin, että seuraava hallitus vaalien jälkeen puhdistaa
tämän pöydän tavalla tai toisella,
ja ilmeisesti keinoja ei kovin monta enää ole.
Nämä seutukunta-, työssäkäynti-
ja asiointipohjaiset kunnat varmastikin ovat tulossa.
Herra puhemies! Tältä hallitukselta olisi
jo hallitusohjelman perusteella odottanut kuntien talouden tervehdyttämisen
suhteen aivan toisenlaista politiikkaa kuin on totuttu. Indeksileikkaukset
jatkuvat koko tämän vaalikauden. Pakkolaina on
täysin uusi keksintö, jonka hallitus otti käyttöön,
ja lähes 200 miljoonaa euroa jää vielä seuraavan
hallituksen vastuulle tästä pakkolainasta, joka
kuristaa erityisen voimakkaasti kuntia. Valtionosuuksia ei tosiasiassa
koroteta, ei varsinkaan menojen kasvua vastaavasti. Hoitotakuukin
näkyy otettavan hoitohenkilöstön selkänahasta
aivan kohtuuttomasti, kun esimerkiksi uusiin virkoihin ei varoja
ole osoitettu riittävästi. Uusia tehtäviäkin,
muun muassa tämä työmarkkinatukiuudistus,
on tulossa. Siihenkin on luotu tai ollaan luomassa hyvin monimutkainen
ja vaikeaselkoinen kompensaatiojärjestelmä, jota
kunnissa suorastaan pelätään tänä päivänä.
Veroprosentit ovat kunnissa jo korkealla. Ainakin pieni- ja keskituloisten
osalta korotukset ovat syöneet ne verokevennykset, joita
edellinen hallitus ja nykyinenkin ovat tuloverotukseen antaneet.
Meillä on käsittelyssä nyt tämä hallituksen esitys
valtionosuusuudistukseksi, joka ei ole todellisuudessa muu kuin
uudelleenjako kuntien kesken. Niiltä, joilla vielä menee
kohtuullisesti, otetaan pois ja annetaan niille, joilla ahdinko
on äärimmäisen syvä, ja ehkä näin
saadaan kurjuutta levitettyä kaikkiin kuntiin. Nimittäin
näillä luvuilla ei vielä korjata niiden
ahdinkokuntien tilannetta, mutta saadaan ehkä ahdinkoon
ne kunnat, joilla on jossakin määrin vielä toivoa
olemassa.
Ministeri Manninen sanoi, että budjettiin otetaan määrärahat
eikä lainsäädännössä niistä päätetä,
mutta kyllä lainsäädännössä nimenomaan päätetään
valtion menojen perusteista, ja lakisääteiset
menot on otettava sen jälkeen budjettiin. Siksi tätä budjettilakina
käsitellään. Eli hämmästelen,
että ministeri tuollaisia puhuu. Kyllä menot on
lain pohjalta otettava, ja jos lakiin pannaan kunnille perusteet,
joilla kunnat saavat enemmän valtionosuuksia, niin sen
mukaiset määrärahat sitten otetaan budjettiin.
Syy ja seuraus kulkee näinpäin.
Pitkäjänteisyyttä tämä uudistus
ei valitettavasti anna eikä suunnitelmallisuudelle paljon
mahdollisuuksia kunnissa, koska uudet esitykset ovat valmistelussa
tämän kuntauudistuksen myötä. Tässä uudistuksessa,
mikä nyt on käsittelyssä, ei siis anneta
kunnille uutta rahaa lainkaan, vaikka valtiontaloudessa olisi varaa
nyt järjestää kuntien elintärkeät
palvelut parempaan malliin ja kuntalaisten, ihmisten, tasa-arvoisemman
kohtelun turvaavalla tavalla. Kurjuutta jaetaan uudelleen.
Kyläkouluille hallitus antaa käytännössä kehotuksen,
että ne pitää lakkauttaa, eli laaja kyläkoulujen
alasajo toteutuu ja hallitus ei siihen halua erityisesti puuttua.
Erityisen hankala on tämä lastensuojelukysymys,
siihen on valiokunnissa hyvin tarkkaan paneuduttava, ettei astuta
ojasta allikkoon. Nykyjärjestelmä ei ole hyvä,
mutta voisi ajatella, että sitä voisi muuttaa
niin, että esimerkiksi tulisi pieni omavastuu kunnille
ja sitä kautta järjestettäisiin nämä kysymykset.
On kuntia, jotka eivät saa syrjäseutulisää eivätkä taajamalisää ja
joissa väestömuutokset eivät ole niin
dramaattiset, että toisivat tilanteeseen apua, ja ahdinko
on kuitenkin taloudellisesti erittäin suuri. Tällaisia
kuntia on esimerkiksi Keski-Suomessa lukuisa määrä,
ja tämä uudistus leikkaa näiltäkin
kunnilta valtionosuuksia. Se on täysin kohtuutonta.
Kuntaliiton asiantuntija onkin, niin kuin täällä on
todettu, tyrmännyt tämän koko esityksen
ja toteaa, että missään muussa valtionosuusuudistuksessa
loppusiloittelu, paikkaus, tasoittelu ja poliittinen kähmintä ei
ole ollut lähellekään tätä tasoa.
Siis tämän pohjaksi tekivät asiantuntijat ehdotuksen,
mutta sitten poliittiset valtiosihteerit kähmivät
esitystä niin, että lopputulos on se, mikä meillä tässä on.
Toki täällä on paljon myönteisiä asioita,
mutta ei tämä ratkaise kuntien ongelmia, vaan
usealle kunnalle tuo uusia ongelmia.
Oma kotikuntani, pieni kunta, on taloudellisissa vaikeuksissa,
ja siltä leikataan mittavasti tällä uudistuksella.
Pyydän ministeriltä tietoa siitä, mistä me
leikkaamme, mistä me hankimme ne varat, joilla pidetään
kunta pystyssä. Tilanne ei ratkea edes liittymällä tavattoman
kurjassa tilanteessa olevaan Jyväskylän kaupunkiin
tai Jyväskylän maalaiskuntaan. Ongelmat eivät
sillä poistu vaan kasvavat, jos näin käy,
vaikka kuntaliitos varmaan edessä onkin.
Herra puhemies! Kiinteistöveron korotuksista totean,
että on hyvä, ettei niitä tehty. Varallisuusveron
poistosta pitäisi myös luopua.
Osmo Soininvaara /vihr:
Arvoisa puhemies! En ajatellut lainkaan puuttua siihen, saavatko
kunnat liikaa vai liian vähän rahaa tässä, koska
alan jotenkin kyllästyä tähän
keskusteluun, jossa paha valtio ei anna hyville kunnille riittävästi
rahaa. Meidän kaikkien pitäisi tietää, että koko
julkinen sektori ja sen rahoitus on suurissa vaikeuksissa tulevaisuudessa
ja meillä kuitenkin veronmaksajat maksavat oikeastaan vain yhtä veroa
tai yhtä ennakonpidätystä eivätkä niin kauhean
suurta eroa tee sillä, meneekö se valtiolle vai
kunnille, ja kaikkien niitten veronalennusten jälkeen,
mitä on tehty, aika vaikeata on yleensäkään
rahoittaa tätä kokonaisuutta.
Mutta tämä kysymys kuntien valtionosuusjärjestelmästä on
hyvin tärkeä. Vaikka uudistus on tekninen, niin
tekniikka on kyllä hyvin pitkälle poliittista
ja vaikuttaa hyvin paljon yksittäisten kuntien mahdollisuuksiin
hoitaa tehtäviään ja myös siihen,
minkälaisia kannustimia kuntien päätöksille
nämä valtionosuusjärjestelmät
aiheuttavat.
Täytyy noin entisenä tilastotieteilijänä sanoa, etten
mitenkään kahdehdi niitten henkilöitten tehtävää,
jotka yrittävät keksiä semmoisen regressiomallin,
joka osuu suurin piirtein tasan kaikkien 440 kunnan osalta. Uskoisin,
että tuo malli olisi aika paljon helpompi tehdä,
jos niitä kuntia olisi vähän vähemmän
ja ne olisivat hiukan isompia ja homogeenisempia. Mutta olen ymmärtänyt,
että kun tätä regressiomallijärjestelmää tässä on
tehty, niin noin puolet kuntien välisestä vaihtelusta
on pystytty saamaan kasaan ja sitten se toinen puoli jää kuntien
tappioksi tai voitoksi, ja mitä pienempiä kuntia
meillä on, niin sitä epäoikeudenmukaisempaa
se tietysti sitten lopputulokseltaan on. Ne kunnat, jotka saavat
liian paljon rahaa, eivät hirveästi siitä elämää pidä eivätkä ehkä itsekään
sitä huomaa, mutta niistä, jotka saavat liian
vähän, olemme saaneet aika paljon kuulla.
Sitten on aika mielenkiintoista, että on hyvin tärkeätä se,
kuinka paljon jaetaan rahaa sosiaali- ja terveystoimen ja kuinka
paljon sivistystoimen kautta. Ainakaan omassa kunnassani ei ole
mitään tuloerää erikseen sosiaali-
ja terveystoimen, erikseen sivistystoimen rahoille, mutta onhan
se tietysti viehättävää, että ministerit
voivat kiistellä tämmöisistäkin
asioista, siirretäänkö 100 miljoonaa
tästä luukusta tuohon luukkuun, ja sitten molemmat
menevät samaan kassaan. Mutta sillä tavalla tämä,
että meillä on erikseen sisäministeriön
ja erikseen sosiaali- ja terveysministeriön ja erikseen
opetusministeriön valtionosuudet, tekee tästä asiasta
vielä vaikeamman ja saa aikaan vielä enemmän
tätä vaikeutta osumistarkkuuden suhteen. Sosiaali-
ja terveysministeriö antaa rahaa enemmän vanhusvaltaisille
kunnille, ja opetusministeriö paikkaa tämän
antamalla sitten rahaa enemmän lapsivaltaisille kunnille.
Lopputuloksena on suurin piirtein se, että kaikki kunnat saavat
suurin piirtein yhtä paljon rahaa.
Jos meillä olisi vain yksi valtionosuusjärjestelmä,
niin aika paljon yksinkertaisempi ja helpompi siitä tulisi.
(Ed. Pulliainen: Semmoinenhan sen piti viimeksi olla!) — No! — Mutta, vaikka
ministeri Kalliomäkeä rohkaisen omassa ministeriössään
ottamaan tämän esille, voin kertoa, että siitä saa
maanpetturin maineen, jos tällaista yrittää esittääkään
kaikissa ministeriöissä niistä kolmesta,
koska ne virkamiehet kuvittelevat käyttävänsä jotakin
valtaa silloin, kun päättävät
niistä omista rahoistaan, vaikka tosiasiallista valtaa
ei käytetä.
Me siirryimme tämmöisiin laskennallisiin valtionosuuksiin
joskus 15 vuotta sitten. Itsekin kannatin sitä periaatteena
voimakkaasti. Mutta ihan kaikkialla se ei toimi. On eräitä sellaisia
väestöryhmiä, joiden menot pitäisi
jakaa yhdessä sen takia, että nämä väestöryhmät
eivät kunnan sisäisessä päätöksenteossa
menesty. Meillä on erikseen laki romanien asunto-olojen
järjestämisestä, koska on havaittu, että yksikään
kunta ei niitä omilla rahoillaan järjestä.
Sen takia tämän asian hoitaa valtio.
Mutta meillä on eräitä muitakin väestöryhmiä,
kuten esimerkiksi lastensuojelupotilaat, joiden osalta kunnan insentiivi
hoitaa näitä asioita ei ole riittävä.
Sen takia niitä on aikaisemmin tasattu. Olen hiukan ihmeissäni,
että nyt sitten lopetetaan tämä tasaaminen.
Mutta meillä on myös vaikeavammaiset, jotka maksavat
erityisesti pienelle kunnalle, yksi hengityshalvauspotilas tulee aika
kalliiksi, ja sen takia on ikään kuin helpompaa
olla hoitamatta hänen asioitaan ja toivoa, että tämä ymmärtää sitten
muuttaa naapurikuntaan ja tällä tavalla siitä selvitään.
(Ed. Pulliainen: Ei ole niin helppoa!) Vammaispalvelulakiahan meillä rikotaan
joissakin osissa maata aivan yleisesti. On sinänsä hyvä,
että vaikeavammaisten tai vammaisten määrä kunnassa
otetaan nyt valtionosuusperusteeksi, mutta minusta se olisi pitänyt ottaa
suoritusperusteisesti eikä laskennallisesti. Tässä laskennallisessa
mallissa kyllä ihmetyttää se ajatus,
että yksi laitoshoidossa oleva vaikeavammainen vastaa yhtä eläkkeensaajan
hoitotukea saavaa. Ovathan nämä nyt aivan eri
asioita.
Mitä tulee sitten lastensuojelun kustannuksiin, voi
olla, että se järjestelmä, joka meillä on ollut
tähän asti näitten suurten kustannusten
tasaamisessa, on suosinut liikaa laitospainotteisuutta ja tällä tavalla
ohjannut päätöksentekoa siihen suuntaan.
Kyllä minusta kuitenkin voitaisiin ajatella, että yritettäisiin
korjata sitä vanhaa järjestelmää ja
poistaa tätä laitospainotteisuutta. Varsinkin,
mitäs tämä uusi ehdotus sitten on, joka
tekee huostaanottopainotteisuuden? Olen ymmärtänyt,
että pikaiset huostaanotot, lyhytaikaiset huostaanotot,
ovat samanlaisia kuin pitkäaikaiset huostaanotot, ja sama
perhehän voidaan ottaa huostaan noin kymmenen kertaa vuoden
aikana aina viikonlopun ajaksi. Kun tästä tulee noin
6 000 euron palkkio per yhden lapsen huostaanotto joka kerta erikseen,
niin voi jonkinlaisia käyttäytymismuutoksia silläkin
olla. Minusta tätä ei kertakaikkisesti voi ottaa
käyttöön, tai jos se otetaan käyttöön,
niin korkeintaan kahdeksi vuodeksi, koska tätähän
katsotaan kaksi vuotta taaksepäin, jolloin ikään
kuin jos nyt otetaan kahdeksi vuodeksi, niin kertaakaan ei vielä ehdi tienata
sillä, että annetaan tehtäväksi
ottaa tämä sama perhe joka viikonloppu huostaan.
En tarkoita, että ihan suorastaan tällä tavalla
käyttäydyttäisiin, mutta kyllä se
tietysti aina vaikuttaa kunnan toimintatapoihin. Jos tämä tapa
on hyvin kallis ja tämä on hyvin edullinen, niin
kyllä tietysti houkutus siihen, että käyttää sitä kunnalle hyvin
edullista ja suorastaan voittoa tuottavaa tapaa, lisääntyy.
Voisi kyllä harkita tätä mittaria vähän
toisella tavalla.
Arvoisa puhemies! Meitä on kehotettu katsomaan tätä kokonaisuutena
eikä yksittäisiä kertoimia sun muuta
sellaista, mutta kun kuitenkin vähän kiinnnostaa
katsoa niitä yksittäisiä kertoimia, niin
vähän tulee semmoinen vaikutelma, että politiikkaa
on harjoitettu sen jälkeen, kun virkamiehet ovat saaneet
aikaan virtaviivaisen esityksen. Täällä on
esimerkiksi taajamakerroin, joka annetaan, jos kunnan taajamaväestöluku
on yli 40 000 mutta alle 200 000. Mutta hyvä,
jos se on yli 200 000, niin seitsemäskymmenesosan siitä kertoimesta
vielä saa pitää. Luulen, että tässä on
katsottu aika tarkkaan kuntakohtaisesti ja löydetty kaksi
kuntaa, joilla on yli 200 000 taajama-asukasta, ja todettu, että jostakin
syystä näiltä kunnilta juuri halutaan
ottaa pois.
Mietitäänpä tilannetta. Herää ajatus
Vantaan liittämisestä Helsinkiin, minkä jälkeen
Vantaan taajamakerroin siis putoaisi seitsemänneskymmenesosaan
siitä, mitä se on. Nyt ei ehkä ole tarkoitus,
että tämä lainsäädäntö on
ikuisuuksia voimassa, mutta on tässä kuitenkin
kummallisia kannustimia ja tämmöinen tilkkutäkkiajattelu, jossa
tehdään tämmöisiä täysin
epäjohdonmukaisia kertoimia, että saataisiin yhtenä vuonna
aikaan haluttu tulos. Siinä on se vika, että kun
maailma muuttuu, niin tämmöiset täysin
väärillä kertoimilla tehdyt valtionosuusjärjestelmät
seuraavana vuonna eivät enää toimikaan.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Aivan kuten täällä jo
aiemmin on todettu, kyse on hyvin monimutkaisesta ja vaikeasta asiasta,
ja pelkkä hallituksen haukkuminen ei varmasti ole oikein.
Mutta kyllä tässä nyt varmasti analyysiä tästä hallituksen
esityksestä voidaan kuitenkin asiallisesti tehdä.
Täytyy sanoa, että henkilökohtaisesti
tämä on perin ikävää luettavaa,
sillä niin Päijät-Häme kuin
Kanta-Hämekin ovat tämän valtionosuusuudistuksen
nettohäviäjiä, kun taulukoita lukee. Ei
riitä vain se, että tämä hajasijoitus
ei ole laisinkaan kohdistunut myönteisesti, ei Päijät-Hämeeseen
eikä Kanta-Hämeeseen. Päijät-Hämeessä on hyvin
laaja viljaklusteri esimerkiksi, muun muassa Lahden polttimo. Siitä huolimatta
maaseutuvirasto meni muualle.
Tämä valtionosuusuudistus tuo tietenkin muutamia
hyviä asioita. Jos haluaa nyt ajatella työperäisiä maahanmuuttajia
ja opetuksessa olevien vieraskielisten osuuden kerrointa, se on
aika myönteinen. Juuri tänään
minulla kävi vieraita työvoimatoimistosta ja siellä kerrottiin,
kuinka työperäisen maahanmuuton kielikoulutusta
tulisi siirtää mieluummin kunnille. Tietenkin
se tulisi korvata sinne, ettei käy niin, että ihmiset
ovat olleet töissä Suomessa pitkiä aikoja
silti kuitenkaan kotoutumatta ja osaamatta kieltä. Mutta
tässä on varmasti kyse hyvin pienistä väkimääristä verrattuna
kokonaisuuteen. Hyvä on, että indeksit tulevat
korjatuiksi täysimääräisesti
neljän vuoden välein tarkistettuina. Samoin on
hyvä, että ammatillisessa peruskoulutuksessa toiminnan
tuloksellisuus otetaan tarkastelun alle. Tämä ehkäisee
myös syrjäytymistä.
Mutta sitten koko tämä uudistus tehdään
kustannusneutraalisti. En kuitenkaan ymmärrä,
miten se sitten tehostaa toimintaa. Uskon, että meidän
on kuitenkin pidettävä huoli niistäkin
asukkaista, jotka asuvat alle 10 000 asukkaan kunnissa.
Aika hyvän kysymyksen esitti ed. Pulliainen, kumpaanko
tulee tähdätä, siihen, että kunta
yrittää kasvaa yli 100 000 asukkaaseen,
vai siihen, että pienennytään alle 10 000:een.
Olisin mielelläni nähnyt, että täällä olisi
tullut kuntien toiminnallisia tehostusuudistuksia eikä vain
sitä, että rahat pannaan uudelleen läjään
ja jaetaan uudelleen ehkä hieman eri tavoin kuin aiemmin.
Varmasti osittain uudistuksen taustalla on perusopetusuudistus,
joka tuo esimerkiksi fysiikan viides- ja kuudesluokkalaisille. Tämä on
sikäli hyvä sinänsä, että tulee
toivottavasti myös aineopettajat näille luokille,
mutta sehän merkitsee myös kustannusten lisäämistä.
Haluan vaan nähdä, kuinka tämä kustannusneutraalisuus
silloin onnistuu.
Jään myös kaipaamaan niitä eräiden
puolueitten puheenvuoroja, joissa peräänkuulutettiin
kyläkoulujen säilyttämistä,
ja lämpimiä puheita, että kyläkoulut
ovat tärkeitä. Nyt kuitenkin niitä pienkouluja
ollaan lakkauttamassa. (Ed. S-L. Anttila: Ei tämä laki
lakkauta yhtään mitään!) Ajatellaanpa
esimerkiksi Sysmää. Otan sen nyt tässä esimerkiksi,
koska satuin olemaan sinne yhteydessä. Jos tätä kaikkea
noudatetaan, niin kuin nyt laki kirjoittaa, se merkitsee kaikkien
kyläkoulujen lakkauttamista ja oppilaiden keskittämistä kirkonkylän
ala-asteelle. Koulukyydit lisääntyvät
ja samoin myös niin sanottu koulukortteeriasuminen. Varmasti
muistatte, mitä se tarkoittaa, sitä, että pienet
oppilaat muuttavat sille paikkakunnalle, jolla käyvät
koulua, koska muuten koulumatka on niin rasittava ja pitkä.
Aika häkellyttävää kuitenkin,
että jos Sysmässä tapahtuu tällä lailla,
niin viereisessä kunnassa Hartolassa kuitenkin per oppilas
uudistus hyödyttää noin 40 euroa. Orimattila
ja Lahti menettävät suurin piirtein Sysmän
kanssa saman verran, kun taas Nastola ja Hollola menettävät
lähes kaksinkertaisesti. Enempää en ole
pystynyt tämän ajan puitteissa tarkistamaan tietoja,
miten muissa kunnissa on. Mutta sen tietää, että Helsinki,
Vantaa, Espoo, Turku ja Kauniainen ovat voittajia, koska niissä lasten
koulumatkat ovat jo entuudestaan hyvin lyhyitä, mutta maaseudulla
matkat pitenevät.
Opettajat ovat myös maaseudun harvoja enemmän
koulutettuja ammattiryhmiä. Katson, että opettajien
vähentyminen maaseudulla myös köyhdyttää maaseudun
ammattirakennetta ja laskee maaseudun koulutustasoa, mitä pidän
erittäin huonona kehityksenä. Toivon, että valiokunta
perehtyy asiaan tarkasti ja uskaltaa olla oma-aloitteinen ja kriittinen
ehdotuksen suhteen.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! On ymmärrettävää,
että kun tehdään kustannusneutraali valtionosuusuudistus,
niin siinä eivät kaikki voi voittaa. Mutta ei
ole kyllä asia myöskään niin kuin
täällä ed. Pulliainen jo mainitsi, että jos
on alle 10 000:n tai yli 100 000:n, niin silloin
pitäisi voittaa. Ainakin jos Pirkanmaalta katsotaan, niin se
ainoa yli 100 000 asukkaan kaupunkikin häviää ja
lähes kaikki niistä alle 10 000:nkin
asukkaan kunnista häviävät. Eli Pirkanmaan
kunnista 28 33:sta häviää, ja katsoisin
kyllä velvollisuutena pirkanmaalaisena edustajana ja pirkanmaalaisten
edustajien puheenjohtajana tästä myöskin kertoa.
Eli tosiasiassa tässä on kyse uudistuksesta, jossa
läntisestä Suomesta, Etelä-Suomesta ja keskisestä Suomesta
siirretään rahaa Pääkaupunkiseudulle
ja Itä- ja Pohjois-Suomeen. Tämä on se
tilanne, kun näitä asioita vetää yhteen.
Siellä on toki yksittäisiä poikkeuksia
myöskin pohjoisessa Suomessa, jossa on merkittäviäkin
häviäjiä, mutta tästä siinä suurimmalta
osalta on kyse.
Kyllä tämä meillä Pirkanmaalla
sikäli ihmetyttää, että meilläkin
löytyy kaikenlaisia kuntia. Meillä löytyy
sellaisia kuntia, joissa väestön ikärakenne
on suurin piirtein sama kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa eli
joissa siis väki vähenee ja vanhenee. Myöskin
niistä lähes kaikki ovat tappiolla. Sen lisäksi
löytyy niitä kuntia, joissa väkimäärä kasvaa
lähes yhtä nopeasti tai jopa nopeammin kuin Pääkaupunkiseudulla.
No, siellä on muutama, joka saa sillä perusteella
jotain lisää, kolme kuntaa muistaakseni, mutta
eivät lähellekään kaikki, kun
näitä reilusti kasvavia kuntia on noin parisenkymmentä.
Eli kyllä tässä sellaiseen johtopäätökseen
on väistämättä tultava, että hallitus
katsoo, että meillä menee niin hyvin, että meiltä voidaan
leikata.
Mitä sitten muuten tähän uudistukseen
tulee, niin näistä yksityiskohdista täällä ed.
Soininvaara aika hyvin kävi läpi sitä problematiikkaa,
mikä lastensuojeluun liittyy. En myöskään
itse missään nimessä halua kannattaa
sellaista järjestelmää, että kuntia
kannustetaan lisäämään huostaanottoja.
Se ei ole kokonaisuuden kannalta missään mielessä järkevää.
En tiedä, olisiko sitten järkevä sekään
järjestelmä, että nämä rahat jaettaisiin
vain ja ainoastaan sen suhteessa, paljonko ylipäätään
on 0—17-vuotiaita lapsia, elikkä se olisi taas
liian yksinkertainen, mutta varmasti tähän täytyy
valiokuntakäsittelyssä uutta mallia etsiä.
Varmaan se nykyinen lähtökohta on parempi kuin
se, mitä tässä esitetään.
Sen ymmärrän, että osa tästä Pääkaupunkiseudulle
tulevasta lisätuesta tulee maahanmuuttajien koulutuksesta
aiheutuvista erityiskustannuksista. Se on ymmärrettävä asia,
että niitä kustannuksia koituu, ja sikäli
on niin, että niistä tulee myöskin rahaa
maksaa.
Mitä sitten tulee tähän ammattikorkeakoulun rahoitusmalliin,
sen näen niin, että tämä esitetty ratkaisu
on aika hyvä. Ei ole hyvä asia se, että rahaa
jaetaan pelkästään sillä perusteella,
paljonko oppilaita on oppilaitoksissa. Ei myöskään
niin, että jaetaan rahaa pelkästään
sillä perusteella, paljonko oppilaita valmistuu, vaan kyllä jonkin näköinen
välimalli näitten kahden väliltä on
järkevä, koska jos jaetaan pelkästään
valmistuneiden määrän suhteen, niin silloin
ongelmaksi tulee se, minkä ed. Hemming täällä aikaisemmin sanoi,
että saattaa valmistumiskynnys alentua, ja taas toisaalta,
jos ei valmistumisella ole mitään merkitystä,
se ei myöskään kannusta siihen, että yritetään
valmistuneita saada, eli kyllä tämmöinen
puolivälimalli on tässä paras.
Ed. Meriläinen täällä totesi,
että hän on ehdottomasti sitä mieltä,
että ammattikorkeakoulu pitää valtiollistaa,
ja hän oli sitä mieltä, että kunnat ovat
liian pieni yksikkö hoitamaan näitä ja
näkemään tämän työvoimatarpeen.
Olen tästä asiasta täysin eri mieltä.
Olen sitä mieltä, että kunnat ovat hyvin
voimakkaasti satsanneet ammattikorkeakouluihin ja on varmasti ollut
siellä olevien oppilaiden ja henkilöstöjen
etu, että ne ovat olleet kuntien hallinnassa. Uskon myöskin
niin, että tämä alueellinen kehitystehtävä tulee
paljon paremmin hoidettua silloin, kun kunnilla on tässä merkittävä rooli
ja ne ovat siitä vastuussa. Kokonaan toinen asia on se,
että sisäänottomääriä tulee
monilla aloilla, insinöörikoulutuksessa ja muilla
aloilla, kulttuuripuolella jne., vähentää, mutta
ne päätökset voidaan kyllä tehdä opetusministeriön
ohjauksella ilman, että nämä ammattikorkeakoulut
siirretään valtiolle.
Mitä täällä sitten on puhuttu
tästä perusopetuksesta, tämän
kouluverkkotunnuksen poistamisesta, ymmärrän sen,
että tämä asia on monella puolin Suomea
ja myöskin Pirkanmaalla varsin kipeä asia. Jokaisen
kyläkoulun lopettaminen on kipeä asia niille ihmisille,
joita se hyvin läheltä koskee. Mutta on myöskin
niin, kuten olen omassa kotikunnassani Vammalassa huomannut, että kun
laajaa kyläkouluverkostoa pidetään yllä,
niin se tosiasiassa johtaa siihen, että jos kunnan alueella
on myöskin isoja kouluja, niin siellä luokkakoko
tulee kasvamaan. Sekään ei voi olla kokonaisuuden
kannalta viisasta, että on toisaalta kouluja, joissa saattaa
olla alle kymmenen lasta luokalla, ja on niitä kouluja,
joissa luokalla on lähes 30 lasta. Sitäkään
ei voida pidä tasa-arvoisena muotona organisoida opetusta,
joten en sinänsä suhtaudu negatiivisesti tähän
kouluverkkotunnusasiaan. On oikeastaan ihan hyvä, että kunta saa
itse päättää, miten nämä palvelut
siellä organisoi.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluaisin sanoa muutaman sanan
tästä esillä olleesta aluekuntamallista,
vaikka se ei tähän vielä suoranaisesti
liity. Mutta jotta tämä pieni valtionosuusuudistus,
vaikka en sitä pienenä näekään
pirkanmaalaisittain, ei tulisi vielä hullummaksi, haluaisin
sen asian tuoda esille, että koen kyllä aikamoisena
uhkana tämän aluekuntamallin. Näen lähinnä sen
seurauksen olevan se, että kun nyt jo monissa isoissa kaupungeissa
on varsin byrokraattinen organisaatio ja siellä eivät
kaikki käytännön toimijat toisiaan tunne
ja siellä helposti esimerkiksi nuorten syrjäytymistä vastaan
taisteltaessa on paljon vaikeampaa kuin niillä pienillä paikkakunnilla,
joilla henkilöt ja ihmiset ja taustat tunnetaan, niin jos
nyt tämän aluekuntamallin kautta tämä iso
organisaatio ulotetaan myöskin sinne, missä tällä hetkellä pienemmällä yksiköllä pärjätään,
niin siitä ei kyllä mitään hyvää seuraa,
enkä ole keksinyt kyllä mitään
sellaista palvelua jo nykyisten erikoissairaanhoidon ja maakuntahallinnossa
olevien palveluiden lisäksi, jotka tulisi kunnista siirtää niin
isoon yksikköön kuin aluekuntamalliin. Olen täysin
vakuuttunut, että 25 000—30 000
asukkaan yksikkö suurimmassa osassa Suomea pystyy hoitamaan
täysin kustannustehokkaasti ne kuntalaisten tarvitsemat
palvelut. Kokonaan toinen asia on se, että toki verotulon
tasausjärjestelmää tarvitaan myöskin
jatkossa, mutta en todellakaan usko, että menemällä näihin
isoihin yksikköihin saavutettaisiin mitään
hyötyä, vaan pikemminkin päinvastoin
menetettäisiin paljon sitä paikallista kehittämishalukkuutta
ja paikallistuntemusta ja sitä läheistä toimintatapaa,
mikä siellä on käytössä.
Virpa Puisto /sd:
Arvoisa puhemies! Niin kuin sota, niin lamakin jättää jälkensä.
Kun 90-luvun puolessavälissä kävimme
historiallisestikin mitattuna syvän laman läpi,
silloin kuntien taloudet olivat todella tiukoilla. Ei ollut vaihtoehtoja.
Oli leikattava palveluista, ja leikkaukset osuivat ei-lakisääteisiin,
avohuollollisiin, perheitä ja lastensuojelua koskeviin
toimenpiteisiin. Tässä salissa on jo silloin monen
lastensuojeluasiantuntijan ja muidenkin kansanedustajien toimesta
tuotu esiin, että nämä leikkaukset ovat vaarallisia,
sillä hoitamatta jätettyjen lastensuojelutoimenpiteiden
näkyvyysviive on noin 5—7 vuotta. Ja niin se sitten
kyllä näkyikin. 90-luvun loppupuolella alkoi tulla
todella huolestuttavia tietoja siitä, miten lastensuojelun
korjaavien toimenpiteiden tarve alkoi lisääntyä.
Huostaanottojen määrä alkoi lisääntyä.
Toisin päin alkoi näkyä se, että korjaaviakaan
lastensuojelutoimenpiteitä ei tehty lähinnä taloudellisista
syistä.
Kun tämä tiedettiin tässä talossa,
niin sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtenäisenä esitti
hallitukselle, että tulisi korvamerkitä Lastensuojelun
tasausrahasto, jotta taattaisiin se, että erityishoitoa voi
saada mahdollisimman varhaisessa vaiheessa asuinpaikastaan riippumatta.
Kaikki me tiesimme sen, että korvamerkintä on
huono hallintotapa, erittäin huono hallintatapa. Toinen
vaihtoehto puntarissa on jättää apua
tarvitsevat lapset hoitamatta. Asiassa oli yhteisymmärrystä kovasti
tässä talossa. Sitä lakiesitystä ei
kuitenkaan tullut, ja siinä vaiheessa, kun vuonna 99 budjettilakien
jättöaika meni umpeen, sosiaali- ja terveysvaliokunta
yhtenäisesti yli puoluerajojen varajäsenineen
allekirjoitti lakialoitteen valtionosuuksista korvamerkittävän
Lastensuojelun tasausrahaston toteuttamiseksi. Tämän
lakialoitteen ovat allekirjoittaneet silloiset sosiaali- ja terveysvaliokunnan
jäsenet, joista mainittakoon ainakin Hannes Manninen ja
Liisa Hyssälä. Tämä vietiin kahdessa
viikossa läpi tässä talossa, ja se vietiin täysin
yksimielisesti, ja se osoittanut tarpeensa. Tiedän, että tästä menettelystä eivät
pitäneet kaikki valmistelevat virkamiehet, tästä eivät
pitäneet Kuntaliiton virkamiehet, ja eräät
pienet kunnat ovat olleet sitä mieltä, että ne
olisivat joutuneet maksumiehiksi suurten kuntien lastensuojelu-
ja perheongelmille.
Tilastot kertovat kyllä siitä, että meillä on
paljon myös niin sanottuja lastensuojelupakolaisperheitä monta
kertaa juuri näistä pienistä kunnista,
joissa tunnetaan toinen toisensa ja olisi voitu puuttua, jos olisi
haluttu puuttua, mutta kun ei haluttu taloudellisista syistä puuttua,
niin on vain keskusteltu perheen kanssa. Perhe on muuttanut suurempaan
kuntaan, jossa tilanne on heikentynyt vielä, ja sitten
siellä puututaan. Onneksi on Lastensuojelun tasausrahasto.
Siinä vaiheessa, kun on tehty näitä arvioita,
on todettu, että avohuollon lastensuojelutapausten määrä on
noussut runsaasta 30 000:sta noin 60 000:een. Erittäin
huolestuttavaa. Ja tämän muutoksen, valitettavasti,
hengen mukaista oli ministeri Mannisen puheenvuoro, jossa hän
sanoi niin, että kun kustannukset ylittävät,
kuten tämä tasausrahaston laki säätää,
25 000 euroa vuodessa, kunta voi saada 70 prosenttia sellaisista
kustannuksista tukea. Kunnat nostattaisivat ikään
kuin vain nostamisen takia avointa piikkiä ja hoidattaisivat — ketä,
ketä he hoidattaisivat, ellei ole hoidon tarvetta? Siis
kyse on lastensuojelun avun tarpeen sulkemisesta. Surullisinta on se,
että tässä muutoksessa esitetään
siten, että kerroin olisi huostaanotettujen määrä kertaa muistaakseni
33 pilkku jotakin euroa per asukas kertaa asukkaiden määrä.
Tästä lasketaan tämä. Kukaan
ei puhu lasten hoitamisesta, lastensuojelusta, sosiaalipolitiikasta,
perhepolitiikasta, vaan puhutaan huostaanotosta.
Siis tavoiteko on se, että lastensuojelu lopullisesti
laiminlyödään ja ääritapaukset
huostaanotetaan ja sen jättävät edelleen
pienet kunnat tekemättä? Suositan, että ne,
jotka ovat tämän esityksen takana, elleivät
usko täällä puhuttua tekstiä, ottavat
selvää siitä, että meillä joka
päivä, tänäkin päivänä,
jätetään lapsia hoitamatta siitä huolimatta,
että saatetaan nähdä päivähoidossa,
koulussa, ensiapupoliklinikalla, perheen sisällä olevat
ongelmat, äärimmillään pahoinpitelynä,
mutta myös lasten häiriökäyttäytymisenä,
avunhuutona.
Olen oman ryhmäni avustuksella valmistanut rinnakkaislakialoitteen,
johon uskon. Olen ihan vakuuttunut, että tästä salista
löytyy hyvin nopeasti reilu enemmistö, jotta tämä lakialoite
tulee asialliseen käsittelyyn.
Ministeri Mannisen perusteluihin, että lastensuojelutoimenpiteet
pitäisi hoitaa ilman, että ne korvamerkitään,
edelleen yhdyn myös, mutta tässä palvelujen
turbulenssissa, kun kukaan ei tiedä, mitä on tulossa,
ei ole oikea aika ottaa uimataidottomalta lapselta rengasta kaulasta.
Tehtäköön se korvamerkinnän
poisto silloin, kun tämä kuntien ja palvelurakenteen
uudistus on tasaantunut ja näemme, että kunnat
noudattavat perhepolitiikkaa, lastensuojelua ja ovat palvelujensa osalta
sen arvostelun ja arvioinnin mukaisia, että voimme korvamerkinnät
poistaa. Toivon, että eduskunta tekee tältä osin
viisaita päätöksiä.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kun me keskustelemme kuntien tilanteesta
ja vaikeuksista, on luonnollisesti syytä korostaa sitä,
että moni asia on kiinni harjoitetusta kunnallispolitiikasta.
Kun olen tässä salissa kuunnellut puheita
kaksi ja puoli vuotta esimerkiksi Helsingin seudun ongelmista, olen
havainnut, että olen kuullut nuo samat puheet noin 35 vuotta
sitten. Miksi ei ole tapahtunut mitään? 70-luvun
alussa niin sanottu Auran palokuntahallitus antoi silloiselle Kaupunkiliiton
toimitusjohtajalle tehtäväksi selvittää,
mitä alueita Vantaasta ja Espoosta pitäisi liittää Helsingin
kaupunkiin, jotta sen toimintaedellytykset olisi turvattu. Tuo pitkän
selvityksen tulos pantiin vihreän veran alle, ja siellä se
on edelleenkin.
Olin silloin jo sitä mieltä, että Helsinki
tarvitsi lisäalueita esimerkiksi Vantaasta, ja olen tänäkin päivänä samaa
mieltä. Monet suuren luokan asiat poistuisivat pelkästään
tällä ratkaisulla. Tämä ajatus
ja näkemys tulee nyt tällä erää tuolta
periferiasta Keski-Suomesta, jossa on samanlainen ongelma Jyväskylän
kaupungin ja maalaiskunnan välillä. Jos raja siitä väliltä lähtisi
pois, niin rahaa säästyisi todella suuret summat
ja paljon suuremmat summat kuin jonkin hallinnon kulujen säästämisessä.
Siinä säästettäisiin siinä nimenomaan,
että yhdyskuntasuunnittelu olisi oikeaa, oikeat asiat rakennettaisiin
oikeaan paikkaan, ja kysymys on miljardeista eikä pienistä koneistojen
pienentämisestä. Mutta kun tätä ei uskalleta
sanoa, niin näperrellään pienempien asioitten
ja väärien asioitten parissa.
Arvoisa puhemies! Toisaalta valtiolla on todella ratkaiseva
merkitys kuntien kehitykselle. Me kaikki tiedämme tänä päivänä sen,
että suuri joukko kuntia kamppailee todella talousvaikeuksien
keskellä ja vaikeudet ovat sitä luokkaa, että peruspalvelujen
turvaaminen on jo monella paikkakunnalla uhattuna. Tällaisessa
tilanteessa valtio on ottanut vain pakkolainaa kunnilta ja ollut entisestään
vaikeuttamassa hankalaa tilannetta. Esillä olevaa valtionosuusuudistustakin
on pyöritelty aivan liian kauan, eikä siitäkään
huolimatta löytynyt yksituumaista lopputulosta. Valtioneuvoston
käsittelyssähän Rkp:n ministerit minun
tietojeni mukaan ovat äänestäneet esitystä vastaan.
Riitely hallituksessa on johtanut siihen, että nämä esitykset
eduskunnalle tulevat paljon myöhemmin, sanoisin liian myöhään.
Tässä tilanteessa ei voi sanoa edes, että parempi
myöhään kuin ei milloinkaan, koska ehdotuksilla
ei anneta kunnille lisää rahaa eivätkä nämä ehdotukset
ratkaise kuntatalouden ongelmia.
Hallituksen taktiikkana näyttää hyvin
monen asian osalta olevan se, että asioiden annetaan ajautua
umpikujaan ennen kuin uskalletaan antaa eduskunnalle ehdotuksia.
Vai onko se saamattomuutta vai johtajuuden puutetta vai uskalluksen
puutetta? (Ed. Pulliainen: Kaikkien niiden!) — Kaikkien
niiden summa, niin, ed. Pulliainen, aivan varmasti.
Kuntajakohan on toinen suuri kysymys, kuten alussa jo kerroin,
jossa on vähintäänkin yhtä monta
mieltä kuin on hallituksessa puolueita. Kun ed. Kettunen
moitti edellisiä, Lipposen hallituksia, haluan vastata
hänelle, että istuva hallitus tulee vaalikauden
lopussa jättämään tulevalle eduskunnalle
ja hallitukselle kuntien osalta sellaisen perinnön, jonka
hoitaminen tulee olemaan todella vaikeaa, jopa mahdotonta.
Arvoisa puhemies! Haluan korostaa sitä, että hallitus
vaarantaa venkoilullaan ja saamattomuudellaan tärkeät
palvelut. Kuntien keskeinen tehtävä on pitää huoli
siitä, että kunakin ajankohtana olemassa olevilla
ihmisillä olisi mahdollisimman hyvä olla. Tämä oli
muuten minun määritelmäni Jyväskylän
apulaiskaupunginjohtajana koulutuspäivillä. "Kunakin
ajankohtana olemassa olevilla ihmisillä olisi mahdollisimman
hyvä olla" tarkoittaa: vähenevän väestön
kunnissa pitää olla hyvä olla, ja kasvavan
väestömäärän kunnissa
pitää olla hyvä olla. Tämä meidän
pitäisi turvata sekä kunnissa että valtion
taholta.
Mutta istuva punamultahallitus on vienyt kunnilta mahdollisuudet
vastata tuosta ihmisten hyvinvoinnista. Köyhyyspaketin
laadinnalla hallitus myönsi, että noita köyhiä todella
on, vaikka toisin joskus on myöskin väitetty,
mutta, sanon suoraan, kehtasi tehdä siitä huolimatta
kansaneläkkeen korotusesityksen 5 eurolla, ja tänä päivänä meillä piti
olla käsittelyssä kunnille mieluinen valtionosuusuudistus,
mutta toisin kävi.
Tehty ehdotus merkitsee kunnille huomattavaa epävarmuutta
voimassa olevaan järjestelmään verrattuna,
jonka toiminnan tiedän käytännöstä.
Täysi indeksikorotuskaan ei korvaa syntyviä puutteita.
Ed. Soininvaara sanoi kyllästyneensä puheisiin,
että paha valtio ei anna kunnille rahaa. Ei voi kuitenkaan
olla oikein, että valtio antaa kunnille jatkuvasti lisää tehtäviä,
mutta ei ota sitten riittävästi osaa rahoitukseen.
Selvältä näyttää, että kunnilla
ei tule olemaan lähivuosina mahdollisuuksia itse rahoittaa
lakisääteisiä palvelujaan ja hallitus
ajaa kunnat kaaokseen, ennen kuin tunnustaa tosiasiat, ja pahaa
pelkään, että tuo pahin kaaos on seuraavan
vaalikauden alussa.
Sirkka-Liisa Anttila /kesk:
Arvoisa puhemies! Kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistuksen
ensimmäinen vaihe on välttämätön
määräaikaishuolto. Tämän
ensimmäisen vaiheen tarkoituksena on auttaa osaltaan peruspalveluiden
turvaamisessa ja toimintatapojen uudistamisessa. Kun rahoitus- ja
valtionosuusjärjestelmä nyt esitettyjen muutosten
seurauksena huomioi kuntien erilaiset tarpeet ja olosuhteet aiempaa
paremmin sekä kannustaa muun muassa yhteistyöhön
ja palveluiden tehokkaampaan järjestämiseen, sen kokonaisvaikutukset
peruspalveluiden turvaamiseen koko maan tasolla ovat varmasti positiiviset.
Periaatteellisesti merkittävimpänä muutoksena
voidaan pitää kustannustenjaon tarkistusjärjestelmän
uudistamista nykyistä ennakoitavammaksi ja tähän
liittyen luopumista kokonaan indeksitarkistuksen puolittamismahdollisuudesta vuodesta
2008 lukien. Kustannustenjaon tarkistamismenettely kytketään
peruspalveluohjelmaan, ja se tapahtuu päätettäessä valtiontalouden
kehyksistä hallituskaudelle. Näin on mahdollista
aiempaa paremmin huomioida muun muassa kansantalouden ja kuntatalouden
kokonaistilanne, huolehtia rahoituksen riittävyydestä eri tyyppisissä kunnissa
sekä pidättäytyä lisävelvoitteista
ilman riittävää rahoitusta. Tässä yhteydessä on
pakko todeta, että kuntien indeksitarkistusten yksipuoliset,
valtion puolelta tapahtuneet leikkaukset loppuvat tähän
ja se on hyvä asia kuntien kannalta, ja samalla on todettava
se, että hallitus ei hallituspohjasta riippumatta ole kertaakaan
kyennyt indeksitarkistuksia täysimääräisesti
maksamaan.
Kritiikkiä on aiheuttanut erityisesti esitys kouluverkon
merkityksen pienentämisestä perusopetuksen yksikköhintoja
laskettaessa. Kouluverkkokertoimen piirissähän
ovat nyt kaikki alle 80 oppilaan koulut eli lähes puolet
kouluista. Esityksen mukaan kouluverkkotekijä huomioitaisiin
vain harvimmin asutuissa kunnissa ja saaristokunnissa, joissa koulutuksen
saatavuuden takia joudutaan ylläpitämään
laajaa kouluverkkoa pienillä oppilasmäärillä.
Vaikka koulun koko vaikuttaisikin valtionosuusperusteena aiempaa harvemmassa
kunnassa, eivät valtionosuudet silti opetustoimesta mihinkään
katoa, ne vain jakautuvat hieman eri tavalla, koska ne jaetaan vapautuvilta
osin kaikkien oppilaiden kesken. Uusi malli siis lisää kuntien
valinnanvapautta siinä, mitä palveluita ja miten
ne järjestävät. Tätä muutosta
ei voida vastustaa samanaikaisesti, kun korostetaan kunnallista
itsehallintoa ja vaaditaan tehokkaampaa palveluiden järjestämistä.
Tässä mielessä on pakko todeta ed. Nurmelle,
että tämä uudistus ei todellakaan sieltä Sysmästäkään
yhtään koulua lakkauta. Kyllä ne lakkauttamispäätökset
sitten tehdään siellä Sysmän
kunnassa, jos siihen päädytään.
Arvoisa puhemies! Osana tätä uudistusta sosiaali-
ja terveydenhuollon valtionosuusperusteita muutetaan ja yhtenä määräytymisperusteena
otetaan käyttöön vammaiskerroin. Lisäksi
erillinen lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä korvataan
uudella lastensuojelun tarvetta kuvaavalla lastensuojelukertoimella.
Tässä yhdyn ed. Virpa Puiston täällä käyttämään
puheenvuoroon ja siinä esitettyihin ajatuksiin ja todella toivon,
että valiokunta perehtyy tämän kohdan vaikutuksiin
mahdollisimman perusteellisesti, koska esimerkiksi Forssassa on
nyt laskettu, että kun meillä on paljon lastensuojelutapauksia,
uudistus merkitsee kaupungin nettomenojen kasvua 100 000
eurolla vuodessa nykyisen suojelun tarpeessa olevien lasten määrällä laskettuna,
ja tämä kai ei ollut kuitenkaan tämän
uudistuksen tarkoitus. Eli toivon, että valiokuntakäsittelyssä tähän
asiaan todella paneudutaan. Olisin erittäin iloinen, että ed.
Puiston lakialoitteessa esittämä tavoite nyt toteutuisi,
ja siinä mielessä olen itse valmis sitä aloitetta
tukemaan.
Valtionosuusuudistuksen vaikutukset toki vaihtelevat kuntakohtaisesti,
mutta alueellisia ja kuntakoon mukaisia vaikutuksia arvioitaessa voidaan
tehdä se johtopäätös, että muutokset
ohjaavat rahoitusta alueille ja kuntaryhmille, joiden taloudellinen
tilanne ja edellytykset ovat perusoikeuksien toteuttamisen kannalta
muita heikommat.
Tässä yhteydessä on tuotu esille
erityisesti Vantaan valtionosuuksien kasvutarve. Minusta Vantaa
on nyt yksi esimerkki siitä, ettei se suurikaan kunta ole
taloudellisesti vahva välttämättä. Niinpä kunta-
ja palvelurakennehankkeessa tulee tämä totuus
pitää mielessä, ja toisaalta, mitä suurempi
on hallintoyksikkö, sitä enemmän todellinen
valta siirtyy virkaeliitin eli profession käsiin. Puheet
siitä, että 200 000 asukkaan kunnassa
demokratia toimii paremmin kuin pienissä yksiköissä,
eivät ole todellisia ja todellisuuspohjaisia.
Palvelurakenneuudistuksen ympärillä käytävä keskustelu
onkin vellonut viimeisten viikkojen aikana, ja hyvä asia
on, että se on synnyttänyt keskustelua. Kolme
eri mallia on ollut hyvä keskustelun avaus. Jatkokeskustelua
on nyt käytävä edelleen erityisesti kuntakentässä.
Tärkeintä on nyt keskustella ei pelkästään
kuntien määrästä ja hallintomallista
vaan myöskin siitä, miten tehokkaimmin ja laadukkaimmin
palvelut voidaan tuottaa kuntalaisille.
Keskustahan ei ole lyönyt lukkoon kantaansa minkään
yksittäisen uudistusmallin puolesta. Hallitus ei myöskään
ole sitoutunut valmisteluvaiheessa vielä minkään
mallin taakse. Tällä hetkellä tärkeintä onkin
muistuttaa siitä, miksi nyt lähdimme tähän
uudistushankkeeseen. Kuntien taloustilanne huomioon ottaen nykytilanne
ei voi jatkua. Uudistuksia ei voi tehdä lyhyellä tähtäimellä,
eikä kovin pientä remonttia kannata tehdä,
koska uudistuksella pitää tähdätä vähintään 20—30
vuoden päähän.
Arvoisa puhemies, aivan lopuksi: Keskusta sitoutui hallitusohjelmassa
vakaaseen ja pitkäjänteiseen kuntapolitiikkaan.
Lupasimme muutosta aiempaan menoon, ja kaikessa oleellisessa näin on
myöskin käynyt: verotulojen menetykset on korvattu
täysimääräisesti; indeksikorotukset
on tehty aiempaa suurempina; peruspalveluohjelma on laadittu yhteistyössä kuntakentän
kanssa ja kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän
uudistamista koskeva esitys on ollut täällä keskusteltavana.
Eli tästä on hyvä jatkaa, ja nyt toivon todella
hyvin asiallista keskustelua siitä, miten kuntien palvelurakenneuudistus
toteutetaan. Sen jälkeen muotoutuu kyllä uudistus
siitä, mikä on uusi kuntakentän asento,
mutta ensin tarvitaan mallit hyvistä palvelujärjestelmistä ja
niiden toteuttamis- ja tuottamistavoista.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kuntaministeri ansaitsee ainakin yhden kunniamaininnan,
sen, että hän on kyllä onnistunut tämän
kuntakentän keskustelun virittämään
kaikilta ulottuvuuksiltaan niin, että taitaa olla pallo kaikilta
osiltaan tällä hetkellä koordinaatioajattelussa
kateissa.
Siis toisin sanoen, nyt on valtionosuusuudistus tässä sellaisena
kuin hallitus sen tahtonsa ilmaisuna on halunnut eduskuntaan tuoda.
Sehän tarkoittaa sitä, että kun se nyt
tällaisena yritetään viedä läpi,
niin tällä ratkaisulla sidotaan seuraavan hallituksen
kädet. 2008 ei voi tehdä yhtään mitään.
2009 ei voi tehdä yhtään mitään,
kun ei ole tietoa, mitenkä tässä nyt
oikein kävi. Sitten seuraavilla 2010 valtiopäivillä voidaan
ruveta miettimään ja sitten mennään
jo seuraavan hallituksen tontille, ennen kuin sitä pystytään
toteuttamaan. Samanaikaisesti on sitten kuntajako käsittelyssä,
jossa haarukka on 20 versus 440 noin suurin piirtein. On siinä jatkumoa
kerrakseen poimia se oikea ja sopiva. Ja sitten vielä palvelurakenneuudistus,
joka sekin on erinomaisen tärkeä asia.
Herääkin kysymys, olikohan nyt ihan tarpeellista
tällaisella aikataululla keittää tämä koko soppa,
kun tällä hallituksella on maksimaalisesti toiminta-aikaa
puolisentoista vuotta. Elikkä siis toisin sanoen tämä jää niin
levälleen kuin Viisakin kupongit olivat tuolla viime sodan
loppuvaiheessa: tuuli vei.
Arvoisa puhemies! Tässä on nyt kosketeltu sellaisia
asioita, jotka sanallisesti ovat ihan oikein. On oikein hyvä,
että hallitus on kiinnostunut vammaisten asiasta, erittäin
hyvä, että on kiinnostunut lastensuojeluasiasta,
erittäin hyvä, että on kiinnittänyt
huomiota kulttuuripuolella teattereihin, orkestereihin ja museoihin;
erinomaisen hyvää kaikki tyynni. Edelleen on erinomaisen
hyvä, että yhteiskunnan muuttumisen myötä on
kiinnitetty huomiota maahanmuuttajien asemaan ja erikoisesti vieraskielisiin
koulukkaisiin. Kaikki ovat erinomaisen tärkeitä asioita. Silloin,
jos näissä ei syvällisemmin mietitä sitä, mitä ollaan
todellisuudessa tekemässä, että se ei ole
vain uudistus tai muutos muutoksen tai uudistuksen vuoksi, niin
sitten voi käydä aika ohkoosesti.
Minä toivon hartaasti, että eduskunta suuressa viisaudessaan
tämän vammaisasian yrittää hoitaa
sillä tavalla kuin se jo täällä on
tullut esille ja sen lastensuojeluasian niin kuin se on näissä keskusteluissa
tullut esille. Tuo vammaisasia on sellainen, jossa on helposti jollakin
kertoimella tehtävissä sellainen virhearviointi,
että kun vammaispalvelulain käytäntöön
soveltaminen jo nyt, niin kuin moni edustaja on täällä jo
todennut, nilkuttaa pahemman kerran, niin tässä on
vielä mahdollisuudet, että se nilkuttaa lopullisestikin. Kun
meillä on olemassa erinomaisen hyviä käytännön
toteutusmalleja kentältä, niin pitäisi
nyt käyttää asiantuntijoita ja rukata
tätä asiaan eteenpäin ja paremmin.
Sitten tästä yleisestä valtionosuusuudistuksen junailusta:
Nyt on syytä palauttaa mieleen, mikä malli meillä oli äärimmäisen
lähellä viime kerralla Kosken työryhmässä,
ja sehän oli se, että olisi yksi yleinen valtionosuus.
Se oli sillä tavalla, että tämä virkamiesvalmistelu,
joka Kosken työryhmän apuna Kuntaliitosta oli,
itse asiassa rakensi sen yhdeksi kokonaisuudeksi ja sitten sen päälle
nämä erityiskysymysten hoitoasiat. Mutta kuinka
ollakaan, niin siinäkin kävi niin, että — kalkkiviivoja
ei nykyisin taida enää missään
olla, mutta silloin oli vielä kalkkiviivoja — siellä kalkkiviivoilla
yhtäkkiä se hajaantui poliittisista syistä.
Ja minulle jäi ikuisesti mieleen Olli-Pekka Heinosen lausahdus
Säätytalolla nurkkahuoneessa pidetyssä kokouksessa,
kun hän sanoi: "Laitetaan vielä vähän
opetuspuolelle, niin motivaatio säilyy opetusministeriössä."
Kuulostaa näin jälkipäinkin aika kauhealta
perusteelta. Elikkä että säilyy poliittinen
motivaatio tehdä jotakin opetuspuolen kehittämisen
hyväksi, kun liikkuvana osana on valtionosuus per oppilas
jnp. ja lisäksi nämä maaseutukoulujen
asiat jnp.
Elikkä siis toisin sanoen nyt olisi ehdottomasti pitänyt
olla kanttia, kun nämä aikataulut ovat sellaiset
kuin ovat, tehdä tämä perustavaa laatua oleva
muutos. Siihen olisi ollut mielestäni suhteellisen helppo
kytkeä rinnalle vammaisia koskevat, lastensuojelua koskevat
erikoiskysymykset, maahanmuuttajia koskevat, vieraskielisten koulukkaitten
asiat jnp. Nyt tässä julistetaan sellaisia asioita,
että niin kuin jo vastauspuheenvuorossani totesin, tämän
sitten saa paitsi hallitus vastaansa niin kaikki me muutkin tästä vastaamme
sitten käytännön tasolla.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Herra puhemies! Kuntakeskusteluun on hulmahtanut hyvin vahva tämmöinen
isouden ideologian ylistyslaulun tapainen nuotti. Tämä isouden
ideologia, jota nyt tunnutaan kovasti ihailtavan, suurkuntia ja
vielä suurempia kuntia -teeman mukaisesti sivuuttaa muutamia
olennaisia asioita, kuten ensinnäkin sen, että päätösvalta
karkaa suurissa kauemmaksi ja muuttuu sitten myöskin hahmottomaksi
ja vähentää vieläkin enemmän
kiinnostusta kuntapäätäntään.
Toinen asia, joka suuruudesta seuraa on se, että palvelut
keskittyvät väistämättä.
Ja kolmas, nyt tähän ajankohtaan liittyvä hyvin
selkeä ongelma on se, että tämä iso
kunta -keskustelu vie huomion pois kuntien akuutista rahantarpeesta, joka
on todellinen. Näillä rahoilla kuntien palvelut
eivät hoidu. On joko saatava lisää valtionapuja
tai nostettava kuntaveroja. Vaatimus kuntamenojen leikkaamiseen
esimerkiksi terveyspuolella on kohtuuton, sillä jo nyt
Suomi käyttää poikkeuksellisen vähän
rahaa terveyspalveluihin kansainvälisessä vertailussa.
Ihmettelen, että keskustapuolueen johdolla on tällainen
keskustelu nostettu pystyyn. Tässä on kepun osalta
tapahtumassa hirmuinen linjanmuutos, jos tämä on
totta, mitä tämä keskustelu on tähän
saakka ollut. Toivon ettei ole, vaan että keskustan kenttä toisella
tavalla rupeaa asiaa harkitsemaan.
Tähän keskusteluun on tuotettu myöskin
idea siitä, että ammattikorkeakoulut valtiollistetaan. Siinäkin
näen pohjoisen edustajana ison ongelman, eli lähdössä se
veisi elinkeinotoiminnasta ja koulutuksesta päättämisen
eri tahoille ja olisi tappio alueille. Se olisi myöskin
sitä samaa keskittämistä Helsinkiin.
Ikään kuin täällä olisi
se viisaus siitä, miten esimerkiksi Lapissa, Rovaniemellä tai
Kemissä nuoria pitäisi kouluttaa. Pidän
vahinkona, jos tälle tielle lähdetään.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kuntien valtionosuuslain
ja muiden sektorialojen valtionosuuksien muuttamisesta on kuntien
kannalta merkittävä asia. Palvelujen järjestäminen
eri alueilla on juuri nyt pohdinnan alla oleva asia. Tätä valtionosuusuudistusta
on valmisteltu suhteellisen pitkän aikaa, ja koelaskelmia
asiasta on tuotu runsaan vuoden aikana ulos. Ongelmana tässä uudistuksessa
on mielestäni se, että kunnille ei tässä ole
uutta jaettavaa vaan tämä toteutetaan nollasummapelillä.
Toisen kunnan etu on toisen kunnan menetys. Tarvetta resurssien
kasvattamiseen olisi varmasti ollut.
Käyn tarkemmin läpi sosiaali- ja terveyshuollon
suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia. Perusteet tämän
valtionosuuden määräytymisestä on
osaksi annettu edellisellä vaalikaudella. Aikaisempi paikkakunnan
ulkoista syrjäisyyttä kuvannut syrjäisyyskerroin
on muuttunut tässä uudistuksessa kunnan sisäistä tilannetta
kuvaavaksi syrjäisyysluvuksi. Todella syrjässä olevien
kuntien näkökulmasta tämä muutos
on keinotekoinen. Se ei turvaa rahoitusta kalliiden kustannusten
kanssa painivien kuntien tilanteeseen. Pitkistä matkoista
ja kuljetuksista aiheutuvat kustannukset sekä pitkän
matkan vuoksi välttämättömyys
järjestää erikoissairaanhoitoa eivät tule
tässä tarkastelussa huomioon otetuksi. Muutos
aiheuttaa suuria menetyksiä joissakin tapauksissa aikaisempaan
käytäntöön nähden.
Syrjäisyyskertoimen ja syrjäisyysluvun pehmentämiseksi
esimerkiksi etäisyys keskussairaalasta olisi ollut paikallaan
ottaa tarkasteluun mukaan. Valitettavasti tässä esityksessä näin
ei ole käynyt.
Tehdessään lopullista esitystä hallituksen
jäsenet lupailivat kohtuullistaa menetykset. Hallituspuolueiden
reunaehdoissa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon menetykset
sovittiin vähintäänkin puolitettavaksi.
Valitettavasti tätä ei ole suurimman menettäjän,
Kuusamon kaupungin, kohdalla toteutettu.
Arvoisa puhemies! Tämän valtionosuusuudistuksen
yhteydessä ministeri on korostanut uudistuksen väliaikaisuutta
ja uuden järjestelmän tuloa tämän
korvaajana jo kahden vuoden jälkeen. Kuten olemme voineet
todeta, käsitykset palvelurakenneuudistuksesta vaihtelevat
ja selkeätä toteuttamiskelpoista mallia ei taida
pikapuoliin olla tulossa. Edellä mainitulla Kuusamolla
50:n euron menetys vuonna 2006, 100 euron menetys vuonna 2007 ja
sen jälkeen tulevat lisämenetykset, yhteensä 216
euroa asukasta kohden, ovat suuria. Nämä ovat
menetyksiä, joihin kaupunki ei kykene sopeutumaan eikä kunnallisia
palveluja järjestämään. Se merkitsisi
yli 2 prosentin kunnallisveron korottamispainetta. Hallituksen esityksen
menetysten kohtuullistamiseksi odotan eduskunnan käsittelyssä toteutuvan.
Menetykset voidaan katkaista esimerkiksi kahden vuoden jälkeen.
On vielä yksi asia, jonka haluan ottaa esille. Ammatillisten
oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen perustamishankinnat ovat
tässä esityksessä jäämässä pois
valtionosuuden piiristä. Nyt on tärkeää,
jopa välttämätöntä,
että niille oppilaitoksille, joilla investointi on kesken
tai jotka ovat juuri aloittamassa investointia ensi vuonna, tulisi
saada järjestettyä siirtymäkauden rahoitus investointiensa
toteuttamiseksi.
Herra puhemies! Nyt kun uutta valtionosuusuudistusta aletaan
valmistella, niin rakenteiden lisäksi myös resurssien
riittävyydestä on ehdottomasti huolehdittava.
Valtionosuusperusteet on tarkistettava myös käytännössä toimiviksi.
Haastetta uudistuksessa tulee varmasti riittämään.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa puhemies! Olemme tänään
useaan otteeseen kuulleet, että kuntatalouden tila Suomessa
on heikko. Viime syksynä kauhisteltiin alijäämäisen
tilinpäätöksen tekevien kuntien räjähdysmäistä lisääntymistä ja
myös kunnallisveroja korotettiin huomattavasti aiempaa
useammassa kunnassa. Tilanne on syntynyt palvelutarpeen kasvaessa
ja yhä useampien velvoitteiden myötä.
Valtio on antanut kunnille uusia tehtäviä, joiden
rahoittaminen on sitten kaadettu yksin kuntien tehtäväksi.
Pian valtiovarainministerin tehtävät itselleen
ottava Eero Heinäluoma totesi Polemiikki-lehdessä,
että kunnille tulleet uudet tehtävät
olisi huomioitu rahaliikenteessä. Tuota väitettä on
vaikea uskoa, sillä jos se pitäisi paikkansa,
olisivat kuntien taloudet varmasti kestävämmällä tasolla.
Hallituksen kunnilta ottama pakkolaina on edelleen maksamatta
eikä uusia velvoitteita ole kustannettu täysimääräisesti
kunnille, vaan kunnat ovat ne maksaneet itse. Valtionosuusuudistusta
odotettiin kunnissa kuin joulua. Toivo paremmasta, oikeudenmukaisemmasta
järjestelmästä oli ilmassa, ja uudistusta
selvittänyt työryhmä herätti
toivoa, ettei kyseessä olisi pelkkä poliitikkojen
sulle—mulle-peli. Toisin taisi käydä.
Itse uudistus kuivui kokoon, ja Kuntaliitossa esitystä on
kutsuttu raakileeksi, jonka valmistelun yhteydessä käytiin
mitä monimuotoisin kotiinpäinvetämisen
kilpailu. Tämän uudistuksen aikataulun viivyttäminen
on myös koitunut kuntapäättäjien
vahingoksi. Tämä aika vuodesta on talousarvioiden
suunnittelua ja päättämistä varten,
ja tämän lainsäädännön
uudistamisen myöhästyminen on saanut talousarviotyön
aiempaakin hankalammaksi. Tämän uudistuksen suurin heikkous
on sen sisältö. Siinä ei puututa todellisiin
ongelmiin valtionosuusjärjestelmässä,
vaan tyydytään tekemään pieniä viilauksia.
Todellisuudessa olisimme tarvinneet perustavanlaatuisen uudistuksen,
jonka tavoitteena olisi täytynyt olla kuntien palveluiden
turvaaminen tulevien vuosikymmenten haasteiden käydessä toteen. Nyt
olemme vain siirtämässä ongelmien ratkaisemista
entistä kauemmas tulevaisuuteen.
Arvoisa puhemies! Valtionosuusuudistuksen tärkeimmän
muutoksen olisi täytynyt olla yhteisövero-osuuden
lisääminen kunnille. Tätä ei
kuitenkaan annetuista lupauksista huolimatta tehty. Uudistuksessa
muutetaan kustannustenjaon tarkistamista siten, että kuntien
talouksien kestävä kehittyminen vaarantuu. Tämän
esityksen perusteella ei ole varmaa, että kunnilla on mahdollisuuksia
kustantaa lakisääteisiä tehtäviä.
Onneksi pientä lohtua saadaan täysimääräisestä indeksistä.
Kouluverkon supistuminen tulee jatkumaan. Ikäluokkien
pieneneminen ja muuttoliike ovat johtaneet pienet ja syrjäiset
kunnat tilanteeseen, jossa kouluverkkoa on rankalla kädellä supistettava.
Tämä kehitys on sinällään
ymmärrettävää, mutta myös
surullista. Eniten siitä kärsivät kuitenkin
koululaiset, joiden koulumatkat voivat muuttua epäreilun
pitkiksi. Uudistuksessa otetaan huomioon haja-asutetut kunnat, mutta
pienille kunnille kouluverkkotunnuksen poistuminen tarkoittaa kouluverkon
supistumista entisestään. Sosiaali- ja terveydenhuollon
valtionosuusuudistukset tuovat onneksi parannuksia. Se, että ne
ovat lähes ainoat parannukset koko uudistuksessa ja että ne
jäävät käytännössä kovin
pieniksi korjauksiksi, on ikävää. Tämän
esityksen muuttaminen uuteen uskoon olisi paikallaan, mutta taitaa
käydä kuitenkin niin, että alle 10 vuoden kuluttua
täällä salissa tehdään
hätäpäissä kriisiratkaisuja
kuntien palveluiden viimeisten rippeiden turvaamiseksi.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kuluneiden runsaiden kymmenen vuoden
aikana valtionosuusjärjestelmää ollaan
nyt uudistamassa kolmatta kertaa. Vuoden 1993 alusta kuntien valtionosuusjärjestelmä
uudistettiin
kokonaisuudessaan. Tuolloin siirryttiin tehtäväkohtaisista
todellisiin kustannuksiin perustuvista valtionosuuksista laskennallisiin
kustannuksiin perustuviin yleiskatteellisiin valtionosuuksiin. Vuosina
1996 ja 1997 valtionosuusjärjestelmään tehtiin
merkittäviä rakenteellisia uudistuksia. Kuntien
kantokykyluokituksesta luovuttiin ja se korvattiin kuntien verotuloihin
perustuvalla valtionosuuksien tasauksella. Tällä kertaa
kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää esitetään uudistettavaksi
kahdessa vaiheessa, ja nyt käsittelyssä on ensimmäinen
vaihe, jonka tuomat muutokset aiempiin valtionosuusuudistuksiin verrattuna
ovat varsin vähäisiä.
Mielestäni tämän ensimmäisen
vaiheen merkittävin muutos koskee kustannustenjaon tarkistamista,
joka jatkossa tehtäisiin joka neljäs vuosi. Esityksen
mukaan valtio osallistuisi laskennallisten kustannusten ja yksikköhintojen
mukaiseen rahoitukseen laissa neljäksi vuodeksi kerrallaan
säädettävällä prosenttiosuudella.
Tämä kustannustenjaon tarkistus toteutettaisiin
samanaikaisesti peruspalveluohjelman ja vaalikauden kehysten kanssa.
Nykyinen valtionosuusindeksi esitetään korvattavaksi
uudella peruspalveluiden hintaindeksillä. Mielestäni
jo se, että indeksikorotukset on tarkoitus jatkossa tehdä täysimääräisesti,
on selkeä parannus nykyiseen vajaaseen indeksitarkistukseen.
Hyvänä tässä uudistuksessa
pidän myös harkinnanvaraisia avustuksia koskevaa
muutosta. Jatkossa harkinnanvaraisen avustuksen myöntämisen
edellytykseksi kunnalle esitetään, että kunnan
on laadittava suunnitelma kunnan talouden tasapainottamiseksi. Täytyy
toivoa, että tämä ohjaa avustuksia saavat
kunnat tosissaan uudistamaan palvelujen järjestämistä ja
toiminnan tehostamista. Toistaiseksi tämä ei ole
onnistunut vaan harkinnanvaraisista avustuksista on tullut monille
kunnille automaattinen tulonlisä. Uudistuksessa on hyvää myös
eräiden yksittäisten valtionosuusperusteiden muuttaminen,
muun muassa ehdotus uudesta vammaiskertoimesta sekä vieraskielisten
oppilaiden määrän huomioon ottaminen.
Ministeri Manninen totesi jo aiemmin täällä tänään
käydyssä keskustelussa, että hallitus
päätyi jättämään
kiinteistöverojen ala- ja ylärajojen noston pois
tästä esityksestä. Tätä pidän
kyllä puutteena tässä esityksessä erityisesti
kuntien rahoituspohjan vahvistamisen kannalta.
Sairastavuuskerroin on ollut kovan kritiikin kohteena. Olisin
odottanut, että tässä esityksessä sairastavuuskerrointa
olisi jollakin tavalla loivennettu. Vaarana saattaa olla myös
se, että saaristokuntakertoimen ja taajamarakennelisän muutokset
lisäävät järjestelmän
monimutkaisuutta.
Arvoisa puhemies! Tämän valtionosuusuudistuksen
vaikutukset ovat kaikkein myönteisimmät pienille,
alle 2 000 asukkaan kunnille ja toisaalta suurille, yli 100 000
asukkaan kunnille. Jos kuntakoon vaikutuksesta voi sanoa jotakin
yleispätevää palvelujen tehokkuuden näkökulmasta, niin
kovin pienissä ja toisaalta suurissa yksiköissä toimintojen
järjestämiskulut ovat kalleimmat. Voidaan siis
kysyä, pönkitetäänkö tällä uudistuksella
epätarkoituksenmukaista kuntarakennetta. Toivottavasti
näin ei käy, sillä me tarvitsemme kuntarakenteeseen
perusteellisia muutoksia ja tämän muutoksen edistämiseen
tarvitaan myös jatkossa kuntien yhdistymisavustuksia, eli
jos on joitakin kaavailuja näistä avustuksista
luopumiseksi, niin tällaiset ajatukset on syytä unohtaa.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä valtionosuusuudistus
on suuremman uudistuksen ensimmäinen vaihe. Tämä lähetekeskustelukin
osoittaa sen, että tämä asia on nyt tällä hetkellä jäänyt
vähän esillä olevien suurten uudistusajatusten
varjoon. Tässäkin keskustelussa on hyvin runsaasti
sivuttu kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Tähän
valtionosuusuudistuksen ensimmäiseen vaiheeseen on kohdistunut paljon
odotuksia, mutta uudistus ei voinut tullakaan kovin suureksi, koska
se päätettiin toteuttaa kustannusneutraalina.
Se asetti omat tiukat rajoituksensa. Jos joku kunta saa lisää,
se on joltakin pois. Mutta se huomioon ottaen mielestäni
hallitus on kuitenkin kohtuullisesti onnistunut. Paljon jäi
vain uudistettavaa seuraavaan vaiheeseen.
Täällä on todettu kuntien tiukka
ja vaikea taloudellinen tilanne. Se on totta. Antaessaan kunnille
tehtäviä ja säätäessään
niistä tehtävistä laeilla valtion on
huolehdittava siitä, että kunnilla näiden
tehtävien hoitamiseen on käytettävissä riittävät
resurssit. Osittain tähän liittyy myöskin tämä uudistus.
Tämä merkitsee jonkun verran valtionosuuksien
uusjakoa.
Haluan vielä tästä tämänpäiväisestä keskustelusta
todeta sen, että pelkkä arvosteleminen tämänkään
esityksen osalta ei riitä. Jos kannanotot jäävät
vaan pelkäksi moittimiseksi, se ei johda mihinkään,
vaan pitää silloin, jos kovasti moittii, esittää myös
parannus- ja korjausehdotuksia. Niitä en ole kovin monta
kuullut, ihan jonkun yksittäisen. Ed. Virpa Puisto kiinnitti
erittäin tärkeään asiaan kyllä huomiota.
(Eduskunnasta: Ja ed. Meriläinen!) — Aivan.
No niin, muutamaan yksittäiseen kohtaan haluan puuttua.
Sosiaali- ja terveystoimen osalta on monia kertoimia, joilla valtionosuus
määritellään, samoin muissa
osissa. Puutun kahteen kertoimeen. Sairastavuuskerroin, johon ed.
Kallio edellä viittasi, on hyvin ongelmallinen. Sehän määräytyy
alle 55-vuotiaitten työkyvyttömyyseläkkeellä olevien
määrästä. Mitä se kertoo?
Se kertoo juuri alle 55-vuotiaitten työkyvyttömyyseläkkeellä olevien
määrän eikä välttämättä kerro monenkaan
kunnan osalta sairastavuutta. Tällä hetkellä on
käytettävissä aika paljon luotettavaa aineistoa
sairastavuudesta. Mielestäni tässä on yksi
asiakohta, jota seuraavassa vaiheessa on syytä tarkastella
ja uudistaa. Tämä sairastavuuskerroin asettaa
monet kunnat eriarvoiseen asemaan, koska tämä kerroin
ei kuvaa niitä olosuhteita. On luonnollista, että näissä kertoimen
määrittelyissä on suuria vaikeuksia,
että ne olisivat mahdollisimman objektiivisia ja samalla
kohtuullisen yksinkertaisia.
Toinen kerroin, jota on paljon kritisoitu siitä saakka,
kun se tuli valtionosuusjärjestelmään,
on työssäkäyntikerroin, jota tässä lakiesityksessä kutsutaan
nyt päivähoitokertoimeksi. Se määräytyy
kunnassa olevan elinkeinorakenteen mukaan. Sen mukaisesti sitten
korjataan valtionosuutta. Sen vaikutus yksittäisten kuntien
osalta on todella merkittävä, ja se ei monessakaan
tapauksessa kuvaa sittenkään päivähoidon
tarvetta. Nimittäin nyt on päivähoitoon
kaikilla 6-vuotiailla ja sitä nuoremmilla lapsilla subjektiivinen oikeus.
On kuntia, naapurikuntia, joissa elinkeinorakenne poikkeaa mutta
päivähoidossa on suunnilleen saman verran lapsia,
ja tämän kertoimen vuoksi valtionosuudet saattavat
heittää suunnattomasti. Aikanaan ennen kuntaliitosta tämmöisenä valtakunnallisena
esimerkkinä oli Loimaa ja Loimaan maalaiskunta, joissa
oli jonakin vuonna alle kymmenen tarkkuudella saman verran lapsia
ja alle kymmenen tarkkuudella saman verran lapsia päivähoidossa
mutta tähän kohdistuvassa valtionosuudessa oli
suunnaton ero johtuen näiden paikkakuntien elinkeinorakenteesta.
Tämä ei anna koko järjestelmästä luotettavaa
kuvaa, mutta ymmärrän sen, että näitä merkittäviä muutoksia
tässä yhteydessä kaikkia ei ole voitu
tehdä vaan siinä on jäänyt painetta seuraavaan
vaiheeseen.
Herra puhemies! Tässä keskustelussa on ollut myös
esillä useassa puheenvuorossa lastensuojelukerroin ja lastensuojelun
tarpeen huomioon ottaminen tässä valtionosuudessa.
On tärkeä asia, että siinä pystyttäisiin
esitystä paremmin ottamaan huomioon myös ennalta
ehkäisevän työn merkitys. Mutta on luonnollista,
että joihinkin määriteltävissä oleviin
tekijöihin nämä valtionosuuskriteerit
täytyy asettaa.
Herra puhemies! Kun kuntien talous on tiukka, niin haluan ottaa
tässä yhteydessä esille sen, että on
tarpeen harkita niitä mahdollisuuksia — eikä vain
harkita vaan vakavamminkin ottaa se — että voitaisiin
kustannusjakotarkistuksen mukaiset maksatuserät aikaistaa.
Kunnilla tähän on todellinen tarve.
Herra puhemies! Lopuksi muutama sana kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta:
Vaikka se ei tähän lakiesitykseen kuulu, sitä on
tänään täällä käsitelty
ja näinä viikkoina on valtakunnassa tästä asiasta
lujasti keskusteltu. Keskustelussa on häirinnyt se, että se
on tahtonut pelkistyä keskusteluun kuntien lukumäärästä.
Se ei asiaa ratkaise. (Ed. Kuoppa: Häivytetään
keskustelu rahasta!) Keskustelu täytyy käydä asiasisällöstä syvemmältä.
Siihen kuuluu luonnollisesti raha. Siinä keskeisin asia
on ihminen eli kuntalainen ja kuntalaiset tarvitsemat palvelut.
(Ed. Huotari: Yllätys, yllätys!) — Se
ei ole mikään yllätys. Tämä on
peruslähtökohta, ja se tulee aina pitää mielessä. — Hallintorakenne
on sitten se, mikä muotoutuu tarpeen mukaan. Hallinto ei
ole niin iso asia kustannusmielessä, mutta hallinnon kuitenkin
täytyy toimia, ja se muotoutuu tarpeen mukaan. On arveltu,
onko oikea lukumäärä 20 kuntaa, 80 vai
120. Ei se tuo sitä tulosta vaan se, miten palvelut parhaalla
tavalla tehokkaasti, taloudellisesti ja oikeudenmukaisesti tuotetaan
koko maassa. Se saa olla meidän tavoitteenamme.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Tölli on kuntaministeri
Mannisen puolueesta, niin hänen on tietenkin pakko puolustaa
tätä esitystä. Mutta kyllähän
tilanne on se, mitä ed. Kallio sanoi, että tässä siirretään
nyt pienille kunnille valtionosuuksia keskisuurilta kunnilta, ja
tällöinhän nämä pienet
kunnat eivät koskaan halua tehdä kuntaliitoksia
keskenään. Siis tämähän
on näiden pienten, alle 2 000:n asukkaan kuntien pään
pitämistä väen väkisin vedenpinnan
päällä, ja tämä jarruttaa
kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Kyllä nyt olisi pitänyt
ihan rohkeasti jättää nämä pienet
kunnat vain tälle harkinnanvaraiselle avustukselle, jolloinka
ne olisivat itse huomanneet, että niiden on pakko tehdä kuntaliitoksia isompien
kuntien kanssa. On väärin rokottaa näitä keskisuuria
kaupunkeja, jotka ovat hyvin hoitaneet asiansa.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä valtionosuusuudistuksessa
korjataan epäoikeudenmukaisuuksia, joita nykyisin voimassa
olevassa valtionosuusjärjestelmässä on,
ja siinä on lähtökohtana, niin kuin edellä puheenvuorossani
viittasin, edelleenkin ihminen ja palvelut. Ei tällä tehdä kuntapolitiikkaa,
hallintorakennepolitiikkaa, vaan katsotaan sitä, miten
nämä valtionosuudet mahdollisimman oikeudenmukaisesti
jakautuvat.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen määritteli
mielenkiintoisella tavalla tästä esityksestä tehtyä päätöksentekoa.
Kun häneltä kysyttiin, miksi eduskuntaan tuotu
esitys on huonompi kuin virkamiesten esitys, ministeri Manninen
vastasi, että tämä on poliittinen hallitus,
joka tekee poliittisia päätöksiä. Oma
näkemyksensä politiikasta sekin!
Tämä minun puheenvuoroni on poliittinen puheenvuoro,
ja haluaisin sen tähden sanoa ensin muutaman sanan siitä ympäristöstä ja
kehikosta, jossa tämä esitys on, ja ehkä sen
jälkeen muutaman huomion tästä esityksestä.
Huomiot ovat sellaisia, että ne ovat oikeastaan tässä salissa
pääsääntöisesti jo
tulleet esiin, mutta niitä asioita, joita pidän
tärkeinä, haluan vielä korostaa.
Kuntakentän kannalta tilannehan on sentapainen, kuten
täällä hallituspuolueiden edustajat ovat
korostaneet, että kun tehdään kustannusneutraali
ratkaisu, niin ei sitten voida oikeastaan tehdä hyviä ratkaisuja.
Tämä tietenkin liittyy siihen, että esimerkiksi
tässä valtion ja kuntien kustannustenjaossa, toisin
kuin edellisen hallituksen aikana, tämä hallitus
on laittanut sen oman osuutensa maksamisen vaalikauden yli seuraavan
hallituksen piikkiin, ja tämä velan maksamisen
lykkääntyminen tietenkin omalta osaltaan vaikuttaa siihen,
millä tavalla tätäkin esitystä,
näitä määräytymisperusteita
ylipäätänsä, voidaan olla tekemässä.
Ehkä vielä suurempi konteksti sille, mikä on kuntatalouden
ja julkisen talouden tila kokonaisuudessaan, liittyy siihen holtittomaan
veronalennuspolitiikkaan, jota nykyinen hallitus on tehnyt. Eduskunnassa
tällä hetkellä käsiteltävänä olevasta
tilinpäätöskertomuksesta, joka on tilinpäätöskertomuksen
nimellä ensimmäinen luonteeltaan, tulee hyvin
ilmi se, että tämä hallitus on tehnyt
veronalennuksia, jotka ovat budjettitaloutta vieneet alijäämäiseksi,
eli on jouduttu tekemään velkaa, ja julkinen talous
kokonaisuudessaan, johon sitten kuuluvat myös ne varat,
joita rahastoimme eläkejärjestelmää varten,
on ylijäämäinen vaan hyvin hintsusti,
siis hyvin pienellä prosentilla. Tietenkin tämä politiikka
sitten laajassa mittakaavassa — olivat kuntien valtionosuudet
täsmälleen minkä nimisiä tahansa — vaikuttaa
siihen, mikä on meillä julkisten palvelujen tila.
Tämän haluaisin kuitenkin tässä taustaksi
todeta, koska toivoisin, että asiantilan ei välttämättä tarvitsisi
olla tämä vaan että Suomeen jossain vaiheessa
saataisiin hallitus, joka olisi vastuullisempi näissä kysymyksissä ja
mitoittaisi politiikkansa myös veropäätösten
osalta sillä tavalla, että kunnalliset palvelut
voisivat säilyä kohtuullisella tasolla. (Ed. S.
Lahtela: Tuskin siinä vihreät olisivat mukana!) — No,
kunhan nyt olisi oikea poliittinen tahto tässä asiassa,
niin luulen, että itse asiassa me saattaisimme hyvinkin
olla mukana juuri sellaisessa hallituksessa.
Sitten muutamia näkökohtia tästä itse
esityksestä. Keskustelussa on hyvin tullut esiin se, että osittainhan
tässä on kysymys ikään kuin
hämäristä poliittisista signaaleista
sen osalta, että kuntien todellisuuden kannalta sillä ei
useimmiten ole niinkään merkitystä, minkä nimisinä ne
valtionosuudet kunnan kassaan tulevat. Toisaalta ehkä paradoksaalista
on sitten se, miten julmia kiistoja nimenomaan näistä valtionosuuksien
nimistä kuitenkin saatetaan käydä. On
varmasti niin, että tämä esitys osaltaan
sitten ei ainakaan tule yksinkertaistamaan tätä järjestelmää,
koska kertoimia ja kannustimia on ristikkäisiä.
Toiset vetävät toiseen suuntaan kuin toiset.
Täällä on jo todettu moneen kertaan
se asia, että tämä vieraskielisten oppilaiden
osuus koululaisista on otettu yhdeksi kriteeriksi, ja sitä pidän hyvänä asiana.
Kotikaupunkini Helsingin kannalta se on hyvä asia. Nämä kustannuksethan
tietenkin niille kaupungeille, joissa on paljon maahanmuuttajia
ja erikielisiä lapsia, ovat toki olleet olemassa. Mutta
tämän kaltaisen kriteerin ottaminen lainsäädäntöön
on hyvä siitäkin näkökulmasta,
että tietenkin sellaisilla kriteereillä on merkitystä,
jotka luovat kannustimia johonkin suuntaan. Tietenkään
tämän vieraskielisten lasten lukumäärän
osalta silloin ei ole ainakaan sellaista kannustinta, etteikö sitten
kunta voisi haluta tehdä myönteistä maahanmuuttopolitiikkaa, millä varmasti
tästä eteenpäin tulevina vuosina tulee
olemaan yhä tärkeämpi osuus. Helsingissä on
pyritty hoitamaan vieraskielisten lasten opetus hyvin, ja on tietenkin
myönteistä, että tämä asia
sitten myös valtionosuuksissa näkyy.
Sitten näitä yksityiskohtia, jotka ovat keskustelussa
paljon olleet esillä ja joissa toivottavasti sosiaali-
ja terveysvaliokunta tulee tekemään perusteellista
työtä, on tämä kysymys lastensuojelun
kustannuksista, millä tavalla ne sisällytetään tähän
järjestelmään, ja myös sitten
vammaisuuden perusteella laskettava valtionosuus.
Ed. Soininvaara totesi mielestäni oikean suuntaisesti
siitä, että vammaisuuden perusteella maksettavan
osuuden kohdalla tulisi katsoa myös sitä, mitkä ovat
sellaisia menoja, jotka tulisi maksaa sen mukaan, mitä on
koitunut todellisia kustannuksia, koska järjestelmämmehän
on sellainen, että minkäänniminen kriteeri
sinänsä ei vielä takaa, että kunta
välttämättä järjestää näitä palveluita.
Tämä nimenomaan vammaispalveluiden osalta on monin
paikoin ollut todellisuus.
Lastensuojelusta muun muassa edustajat Puisto ja Soininvaara
ovat käyttäneet ansiokkaita puheenvuoroja. Ministeri
Mannisen vastauspuheenvuorosta jo kuuli hyvin selvästi
senkin, mitä ongelmia tässä esitettyyn
malliin liittyy. Ed. Meriläinen otti esille sen, kannustetaanko
tässä huostaanottoihin verrattuna avopalveluihin.
Sen lisäksi tähän malliin sisältyy
myös se riski, että itse asiassa näitä palveluita
sitten voidaan vähentää. Lastensuojelun
toteuttaminen on juuri sen tyyppinen asia, jossa myös kunnat
saattavat luistaa, ja sen takia siitä huolehtiminen on
erittäin tärkeää.
Arvoisa puhemies! Onko 7 minuutin rajoitus? (Ed. S. Lahtela:
On!)
Sitten aivan viimeiseksi olisin todennut, että niissä asioissa,
joita tässä yhteydessä olisi ollut hyvä käsitellä myös,
on lukuisa joukko sellaisia asioita, jotka ovat olleet asiallisessa
pohdinnassa sen suhteen, olisiko parempi, että ne olisivat
valtion vai kuntien piikissä. Eräs esimerkki tästä ovat
erittäin kalliit vankimielisairaalakustannukset, jotka
kuntien välillä jakaantuvat hyvin epätasaisesti.
Tämän tyyppisten asioiden mukaan ottaminen tässä kohtaa,
vaikka ei olekaan tehty kovin kunnianhimoista esitystä,
olisi ollut perusteltua. Toivottavasti myös näitä asioita
valiokuntakäsittelyssä tarkastellaan.
Toinen varapuhemies:
Seuraava normaalin käytännön mukainen
10 minuutin puheenvuoro, ed. Karvonen. (Naurua)
Tatja Karvonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Täällä on tänä päivänä paljon
puhuttu perusopetuksen rahoituksesta. Huolissaan on oltu siitä, millä tavalla
kyläkoulut tulevaisuudessa pärjäävät.
Huoli on kyllä aiheellinen. Kouluja on lakkautettu,
mutta syynä ei ole aina ollut raha eikä se, millä tavalla
valtio rahoitusta antaa. Kaikki tiedämme, että ikäluokat
ovat pienentyneet, ja silloin kunnilta pitää löytyä järkevät
pedagogiset ratkaisut siihen, että koulu on sellainen,
jossa lapset oppivat parhaalla mahdollisella tavalla. Toisaalta
on ollut erittäin harmi kuunnella niitä perusteluja,
ja ne eivät välttämättä ole
olleet kovin pitkälle meneviä näissä puheenvuoroissa, joissa
on tätä kohtaa arvosteltu.
Tällä hetkellähän perusopetuksen
yksikköhinta muodostuu seitsemästä erilaisesta
liikkuvasta osasta. Hallituksen esityksessä yksikköhinta muodostuisi
9—10 erilaisesta osasta. Asukastiheys vaikuttaisi yksikköhintaan
vain niissä kunnissa, joissa kunnan asukastiheys on alle
40 asukasta neliökilometrillä.
Kun täällä on paljon puhuttu siitä,
mitä valiokuntatyöskentelyssä pitäisi
tehdä, niin meillä sivistysvaliokunnassa on nyt
hyvä mahdollisuus selvittää asiantuntijoita
kuunnellen, millä tavalla pienten koulujen käy
tässä esityksessä, jos tämä tulee
tällaisenaan voimaan. Itse tähän asiaan
hyvin avoimin mielin suhtaudun ja odotan tätä asiantuntijakuulemista.
Koska tässä käsittelyssä olevassa
lakiesityksessä on kyse koko valtionosuusuudistuksesta,
niin yhden kertoimen muuttuminen ei välttämättä vaikuta
murskaavasti suuntaan tai toiseen.
Tässä annetussa esityksessä valtionosuusuudistus
toisi Lapille 8,4 miljoonaa euroa. Itse lappilaisena edustajana
otan tämän lämmöllä vastaan
ja olen ilahtunut siitä, että esityksessä on löydetty
erilaisia mekanismeja siihen, millä tavalla harvaan asuttu
Lappi otetaan huomioon. Toki Lapin 22 kunnassa on myös
menettäjiä. Tämä on aina valitettavaa.
On kuitenkin hyvä, että esitykseen sisältyy
kolmen vuoden siirtymäsäännös.
Arvoisa puhemies! Näin vielä lopuksi ammattikorkeakoulujen
rahoituksesta: Täällä on muutama kokoomuksen
edustaja ollut huolissaan siitä, että ammattikorkeakouluissa
suoritettujen tutkintojen laskentaperuste kannustaisi ammattikorkeakouluja
laittamaan opiskelijat melko heikoin perustein valmistumaan ja valmistumisen tielle.
Toisaalta voisi kysyä sitä, millä tavalla
kokoomuksen mielestä nykyinen yliopistojen rahoitusjärjestelmä toimii,
koska yliopistojen rahoituksessahan pääpaino on
sillä, millä tavalla maistereita ja tohtoreita
valmistuu. Hallituksen esityksessä ammattikorkeakoulujen
rahoituksesta 30 prosenttia muodostuisi siitä, miten opiskelijat
valmistuvat koulusta.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
moneen kertaan todettu, että uudistus on kustannusneutraali,
ja kun ministeri Manninen uudistusta esitteli, hän sanoi,
että kysytään, onko mitään
järkeä tehdä uudistus, jossa kuntatalouteen
ei tule lisää rahaa. Itse hän tuossa
esittelypuheenvuorossaan kyllä esitti sellaisen puheenvuoron
ja sellaiset perustelut, että paljon hyvää tässä tulee,
vaikka kustannusneutraalisti uudistus toteutetaankin tai kaikki
tämä monivaiheinen uudistusjoukko.
Mutta kyllä tosiasia on, että aika pessimisti täytyy
olla, kun ajattelee hallituksen suunnitelmia kuntatalouden ja ennen
kaikkea kuntalaisten palvelujen turvaamisen näkövinkkelistä,
koska näyttää siltä, että muutosta
ei tule sen paremmin tällä valtionosuusuudistuksella
kuin palvelurakenneuudistuksella kuin muillakaan hallituksen kaavailemilla
uudistuksilla, joista pidetään kyllä kovaa
meteliä tuolla maakunnissa ja väistämättä annetaan
kansalaisille sellaista kuvaa, että hallitus on kuntalaisten
asialla ja aktiivinen kuntatalouden tervehdyttämisessä.
Tosiasiassa rahaa ei ole tulossa, ja täällä on moneen
kertaan tänäänkin todettu tämä kuntatalouden
ahdinko. Ei silloin sellainen menettely, että otetaan vaikkapa
Pirkanmaalta 7 miljoonaa ja siirretään johonkin
toiseen maakuntaan sama summa, ole kestävä tapa
hoitaa kuntataloutta kokonaisuudessaan.
On toki myönnettävä, että ne
pienet muutokset näissä kertoimissa ovat positiivisia,
muun muassa vieraskielisten lasten osuus kouluopetuksessa. Täytyy
kuitenkin muistaa maahanmuuttajien osalta — tässähän
puhutaan noin 18 000 tämän ikäisen
koululaisen joukosta — että niihin isoihin kaupunkeihin,
joissa maahanmuuttajia paljon on, kohdistuu kyllä muitakin
maahanmuuttajista tulevia kustannuksia kuin pelkästään opetukseen
liittyvät kustannukset. Mutta joka tapauksessa tämä kyllä on
askel oikeaan suuntaan.
Mitä tulee sitten kyläkouluihin ja kouluverkkoihin,
niin varmasti aika usein on ollut todella sellainen käsitys,
että pienten koulujen tai yleensä koulujen lopettamiset
ovat todella olleet tyhjenevän maaseudun ongelmia. Niin
ne tietysti pääsääntöisesti
ovat olleet. Mutta esimerkiksi Espoossa, toiseksi suurimmassa kaupungissa,
viime viikolla itse asiassa suomenkielinen opetuslautakunta teki
päätöksiä koulujen lopettamisesta.
Elikkä suuressa kaupungissa, kuten tässä tapauksessa
Espoossakin, vaikka väestö kasvaa kokonaisuudessaan,
kuitenkin syntyy alueita, missä ainakin lyhyemmällä aikavälillä oppilaiden
määrä ei riitä ja tällaisia
kipeitäkin ratkaisuja sitten joudutaan harkitsemaan.
Tämä oikeastaan liittyy toiseen tekijään,
joka on otettu mukaan tähän uudistukseen, eli
siihen, että mikäli väestömäärä kasvaa
kolmen vuoden aikana yhteensä 6 prosenttia takautuvasti
tilinpäätösvuodesta taaksepäin,
sitten tulee lisää rahaa. Se on kyllä valtava
väestönkasvu suuren kaupungin osalta, ja se ei
tule kyllä muuten kuin hyvin poikkeustapauksissa ainakaan
väestönkasvun osalta tuomaan lisäresursseja.
Tähän liittyy sekin, että suurissa
kaupungeissa, kuten esimerkiksi Espoossa, Vantaalla, Helsingissä,
kaupungin kehittyminen saattaa olla siinä vaiheessa, että väestömäärän
kasvu saattaa pysähtyä 1,5 prosenttiin, joka kuitenkin
merkitsee Espoonkin kohdalla 3 500:aa asukasta vuodessa.
Silti kaupungin sisällä kehitys voi olla hyvin
erilainen. Jotkut alueet ovat eräällä tavalla valmiiksi
rakentuneita, niissä on vakaa väestönkehitys.
Mutta sitten kun kaavoitetaan suuria, jopa 15 000 asukkaan
alueita asumiskäyttöön, siellä palvelurakennetarve — koulujen,
päiväkotien ja muiden palvelujen, puhumattakaan
kunnallistekniikasta — ja paine tuo huomattavia kustannuksia
nimenomaan kunnan kasvun johdosta. En tiedä, toimiiko tämäkään
järjestelmä vielä näitä seikkoja
millään tavalla huomioivasti.
Valmistelusta tuli puheenvuoroja, mutta en tiedä, onko
sisäministeriö ja tähän valmisteluun osallistunut
virkamiesjohto joutunut vähän samanlaiseen tilanteeseen
kuin liikenneministeriön ansioituneet virkamiehet ja valmistelijat
joutuivat liikennebudjetin osalta, elikkä VM:stä tuli viisaammat
miehet, jotka sanoivat, mitä tehdään ja
missä järjestyksessä. Eli ovatko tässä nyt
sitten valtiosihteerit samalla tavalla kävelleet näiden
valmistelijoiden ohi, jotka ovat olleet virkamiehiä?
Joka tapauksessa vielä lopuksi, arvoisa puhemies, haluan
korostaa sitä, että mikäli kuntatalouteen
ei pystytä lisää rahoitusta ohjaamaan, niin
kuntalaisten ahdinko jatkuu. Tämä on oikeastaan
ristiriitainen tilanne. Hallitus on toisaalta oikeassa siinä,
että myös kunnallisten palvelujen tuottamisessa
tarvitaan tuottavuuden lisäämistä ja
kustannuksia on saatava alenemaan, mutta samaan aikaan hallitus
kuitenkin tunnustaa, että kunnat tarvitsevat lisää rahaa,
koska tähän ilman muuta viittaa se, mistä debattivaiheessa
aiemmin totesin, että hallitus on suuntautumassa esimerkiksi
kunnallisten taksojen ja maksujen korottamiseen. Miksi hallitus
olisi suuntautumassa kunnallisten maksujen ja taksojen korottamiseen, jollei
kunnilla ole lisärahan tarvetta, vaan olisi vain kustannusten
alentamistarvetta? Vaikkei tällä kierroksella
yleiseen kiinteistöverotasojen nousemiseen mentykään,
sekin myöskin hallituksen ohjelmassa on näkyvissä pitemmällä aikavälillä.
Elikkä kyllä hallitus näin mutkan kautta itsekin
tunnustaa, että kunnat tarvitsevat lisää rahaa,
mutta hallitus ei ole valmis sitä rahaa valtion taholta
kunnille osoittamaan.
Tero Rönni /sd:
Arvoisa puhemies! Tähän ed. Uotilan puheeseen
on hyvä jatkaa. Ongelma on ilmeisesti suoraan se, että kunnilla
ei ole tarpeeksi rahaa ja valtio ei sitä riittävästi
anna. Ehkä voisi myöskin sanoa taikka pitääkin,
että nyt velkakin pitäisi maksaa heti pois. Sitä velkaakin
on vielä monta sataa miljoonaa euroa, joka on kertynyt,
ja tältä vuodelta lisää vaan
kertyy kaiken aikaa, ja nyt sitä lykätään
ja lykätään aina eteenpäin.
Se pitäisi ehdottomasti hoitaa pois. (Ed. Huotari: Eikö se
uusi valtiovarainministeri hoida?) — Ehkäpä,
katsotaan nyt sitten, jos uusi valtiovarainministeri osaisi ainakin
aukaista nyörejä, niin että velat maksettaisiin
pois. Kun otetaan huomioon, että kunnat ottavat velkaa
ja valtion kassaan tulee samaan aikaan lisää verotuloja, niin
että joka paikka notkuu, niin aika huono yhtälö.
Tässä esityksessä sanotaan: "Kokonaisuutena esitysten
toteutus parantaa rahoitustasapainoa erityisesti niissä kuntaryhmissä,
joiden talouden kehitys viime vuosina on ollut heikointa. Menetykset
ovat suurelta osin alle 100 euroa asukasta kohti. Vain seitsemällä kunnalla
ne ovat tätä suurempia." Ainakin Pirkanmaan osalta
tämä on täyttä puppua. Kun Pirkanmaan
kuviota laskee, mehän menetämme 7,3 miljoonaa,
se on aika iso raha, ja kun katsoo kuntia, jotka menettävät
ja jotka ovat todella saamassa, niin tässä käy
juuri päinvastaisesti kuin tässä sanotaan.
Elikkä meillä on pari kuntaa, jotka ovat siellä 20
parhaiten pärjäävän kunnan joukossa,
ja molemmat tulevat saamaan tässä potissa. Melkein
kaikki muut maksavat. Pienessä Juupajoen kunnassa, joka
on reilun parintuhannen asukkaan kunta, menetys on 150 000
euroa, ja he ovat ihan lirissä tämän asian
kanssa.
Koetin vääntää ja kääntää tätä asiaa
myöskin sikäli, millainen vaikutus on esimerkiksi
meille Mäntän kohdalla, kun alenema tulee olemaan
perusopetuksen kohdalla, ja päädyin semmoiseen, että ilmeisesti
... — tai ed. Reino Ojala tuossa sanoi johtopäätöksenä sen,
että kun teillä on hyvässä kunnossa
koko kouluverkko, niin sieltä on varaa rokottaa. Meillä on
pari peruskoulua eikä mitään muita, ja
kaikki melkein kävellen pääsevät sinne
kouluun, kohtalaisen kokoisia luokkia, ei mitään
valtavan suuria, mutta kuitenkin sellaisia tehokkaita, ja koulut
toimivat tehokkaasti. Ne ovat isoja korjattuja kouluja, ja nyt siitäkin
rokotetaan 80 000 euroa, kun ne ovat kunnossa.
En minä tiedä, mikä tässä laskentakuviossa
on se kohta, joka vie meiltä. Ei meillä ole mitään syrjäseutulisiä eikä saaristolaislisiä.
Kun niitä saaria on niin vähän eikä siellä ole
vakituisia asukkaita, niin ei päästä saaristokuntiinkaan.
Ja kun ulkomaalaiset eivät uskalla meille tulla, niin heitäkään
ei siellä koulussa ole kovin paljon, ettei päästä niistäkään
hyötymään. Eivät ulkomaalaiset
syrjäseudulle tule.
Kyllä menee kokonaisuutena aika lailla usko tästä järjestelmästä.
En minä tiedä, miten pikkukunnat pärjäävät.
No, Längelmäen kohdalta, joka on iso menettäjä myöskin,
voi sanoa, että se jaetaan nyt sitten ensi vuonna jo Oriveden
ja Jämsän kesken, niin että sen pelastavat
jakopolitiikka ja kuntaliitokset, mutta kyllä siinä monta muuta
kuntaa on, jotka ovat tosissaan kovilla. Valkeakosken kaupungissa,
kohtalaisen isossa kaupungissa on nyt melkein miljoonan menetys ja
sekin perusopetuksesta suurimmalta osin. Ei oikein usko riitä tähän,
että tämä olisi hyvä järjestelmä.
Sitten kun katsoo tätä maata, voisi siihen
rinnalle kyllä keskustapuolueen kartan laittaa, teidän
kannatusalueenne: kyllä ne vaan näille alueille
rahat menevät tästä uudistuksesta, ei
siitä mihinkään päästä.
(Ed. S. Lahtela: Niissä monissa on hyvin hoidettu talous!) — Kyllä niissä varmaan
on, joo. Niissä on kyllä hyvin hoidettu päätökset
ja hyvin on hoidettu taloudet ja tällä tavalla
hoidetaan vielä paremmin, kun saadaan vähän lisää rahaa
syrjäisille seuduille. En sano, että niitä pitäisi
sorsia taikka niiltä ottaa pois, mutta ei olisi toivonut
tässä järjestelmässä myöskään
sitä, että tässä joutuvat maksumiehiksi
ne, jotka yrittävät pärjätä ja
joilla vielä on mahdollisuuksia asioita hoitaakin.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Tölli sanoi aikaisemmin tässä keskustelussa
valtionosuusuudistuksesta, että tämä uudistus
on oikeudenmukainen ja tällä haetaan oikeudenmukaisuutta,
mutta on ihan pakko kysyä tässä vaiheessa,
mikä se sitten sitä oikeudenmukaisuutta oikeasti
on. Kun tehdään monimutkaiseen valtionosuusjärjestelmään
kustannusneutraali ratkaisu, jossa liikutetaan yhtä tai
kahta tai kolmea tai viittä palikkaa, niin täytyy
sanoa, että oikeudenmukaisuudesta ei ole puhettakaan enää sen
jälkeen, se tekee niin sattumanvaraisia tuloksia.
Tässä nyt on nähty Kuusamon kaupunki
yksittäisenä esimerkkinä. Menetys oli
hirveän iso ensin jo ihan pelkästään
tässä virkamiesesityksessä ja myöskin
vielä sen jälkeen, kun keskustapoliitikot yrittivät
sitä vähän parantaa. Eli yksittäiset kunnat
joutuvat ihan kohtuuttomiin tilanteisiin tässä.
Tästä syrjäisyyskertoimesta kerron, että Kuusamon
kaupungista on matkaa Kajaaniin 240 kilometriä ja Ouluun
220 kilometriä, niin että eihän ne kovin
syrjässä kyllä vielä ole! Mutta
jotenkin tuntuu, että jos tässä nyt syrjäisyyskerroin on
se peruste, niin ainakin joltakin osuudelta Kuusamo joutuu ihan
kohtuuttomaan kohteluun. Mutta kaipa siellä tämä keskustaenemmistö,
yksinkertainen enemmistö, rupeaa nyt miettimään sitten,
tätäkö oli tämä keskustan
syrjäisyyspolitiikka. (Ed. S. Lahtela: Siellä on
hyvin hoidettu talous!)
Ongelma tässä on siis kustannusneutraalisuus.
Jos haluttiin, että näille syrjäisille
kunnille annetaan lisää rahaa, olisi pitänyt
antaa lisää rahaa ihan oikeasti niin, että sitä ei
revitä niiltä kunnilta pois, jotka ovat yrittäneet
hommansa hoitaa.
Kun täällä on jo aikaisemmin todettu,
että tämä ratkaisu hidastaa kuntaliitoskehitystä,
niin se on ihan totta. Eli ne kunnat, jotka olisivat nyt harkinneet,
pitäisikö edes selvittää kuntaliitosmahdollisuutta,
katsovat, että nyt, kun tässä jonkun
verran tulee lisää rahaa, niin sehän
on selvä viesti valtiolta, että ei tarvitse tehdä mitään.
Eli ei minusta tässä ole mitään
järkeä, tämän tyyppisessä ratkaisussa.
Eli menettäjiä ovat juuri nämä pienehköt
tai keskisuuret kunnat ja kaupungit, jotka tulisivat olemaan kuitenkin
kuntaliitosten kautta myöskin aluekeskuksia näille
syrjäisemmille ja pienemmille kunnille. Eihän
tässä ole mitään järkeä,
että nyt vedetään niiltä vielä rahaa pois,
kun niitten pitäisi olla tekemässä kuntaliitoksia
näitten toisten kuntien kanssa. Tässä uudistuksessa
ei minusta ole päätä eikä häntää.
Tässä on siis sillä lailla, ja korostan
vielä sitä, että jos tässä haluttiin
syrjäisille kunnille antaa lisää rahaa,
niin se olisi pitänyt antaa sitten lisärahana
eikä ottaa muilta pois.
Sitten tässä on muutamia yksittäisiä asioita.
Lastensuojelun tasausjärjestelmä, joka tuli maaliskuussa
1999 voimaan, ei tullut itsestään, tiedän
sen, vaan monta monituista vuotta sosiaali- ja terveysvaliokunnassa
tämän edestä taisteltiin, koska tiedettiin,
että oikeasti monissa kunnissa oli semmoinen tilanne, että lapset
elivät tilanteessa, jossa sivistysvaltiossa ei pitäisi
elää, eli heillä oli lastensuojelun tarve,
mutta kunta ei toiminut säästösyistä,
kun joskus esimerkiksi yhden lapsen huostaanotto — tai
pahimmassa tapauksessa samassa perheessä saattoi olla kolmekin lasta — saattoi
viedä koko kunnan konkurssiin sen vuoksi, että ne
kustannukset ovat niin suuret, jos esimerkiksi joudutaan sijoittamaan
lapsia lastenkotiin tai johonkin muualle, kuten turvakoteihin. Tasausjärjestelmäähän
vastusti silloin valtiovarainministeriö ja osa sisäministeriöstäkin sen
vuoksi, että tämä ei sovi tähän
valtionosuusjärjestelmään eikä ole
tyylikäs tässä, mutta me saimme tämän
taisteltua läpi.
Ja nyt ministeri Hyssälän ehdotuksesta tämä poistetaan
ja korvataan uudella lastensuojelun tarvetta kuvaavalla lastensuojelukertoimella
eli annetaan sinne joku tietty raha, jota ei näy missään,
eli palaamme taas siihen samaan tilanteeseen, että kunnat
rahapulassaan eivät tee niitäkään
ratkaisuja, mitkä olisivat ihan välttämättömiä.
Minä toivon, että näin ei käy,
vaan että kunnissa riittäisi ymmärrystä siihen,
että lasten hyvinvointi on kuitenkin se tärkein
asia. Mutta kun tiedän, että tällainen
tilanne silloin ennen tätä tasausjärjestelmää oli,
niin minun on vähän vaikea kuvitella, että nyt
yht’äkkiä siellä olisi muuttunut
tilanne, kun palataan taas ikään kuin vanhaan malliin.
Toinen asia on tämä voimalaitosten kiinteistövero,
joka tarkoittaa, että niissä kunnissa, joissa esimerkiksi
kosket on valjastettu vesivoimaloilla, tästä kiinteistöveron
tuotosta tilanteessa, jossa tulee tämä verojen
tasaus, käytännössähän kunnat
hyötyvät hirveän vähän.
Kun yhteisöverojärjestelmässä lasketaan
työntekijöiden mukaan tämä hyvitys,
niin käytännössä nykyisin, kun
näillä voimalaitospaikkakunnilla ei ole muuta
kuin ne niin sanotut haitat jäljellä eli se voimalaitos
siinä eikä ole enää sitä vuolasta
koskea, nämä kunnat eivät hyödy
juuri mitään siitä, että se
voimalaitos on siinä. Minusta olisi kohtuullista, että nämä kunnat,
joissa aikanaan kuntalaisilta ryövättiin nämä jokiosuudet
ja joihin on nämä voimalaitokset rakennettu, saisivat
nyt hyödyn edes tämän kiinteistöveron
kautta. Tätä on monta vuotta yritetty, mutta se
on ollut erittäin vaikeaa.
Ihan lopuksi palaan tähän kunta- ja palvelurakenneuudistukseen.
Haluan antaa Längelmäen kunnan päättäjille
sylillisen ruusuja siitä, että siellä on
osattu tehdä juuri sellainen ratkaisu, joka on ihmisläheinen
ja niin radikaali, että suosittelisin sitä muillekin.
Eli kunta on jaettu oikeasti asioinnin perusteella, sen mukaisesti,
minnekä nämä ihmiset ja asukkaat siellä asioivat.
Ja jos tässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa oikeasti
otettaisiin ihminen lähtökohdaksi, kuten huusin
tuossa välihuudossa ed. Töllille, että "yllätys
yllätys," olisi mukavaa, että keskusta tosiaankin
ottaisi tämän ihmisen lähtökohdaksi myöskin
tässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Silloin
ne uudistuksen vaihtoehdot nyt tässä aluekeskustelussa,
mikä lokakuussa käydään eri
alueilla, olisivat ihan toisenlaiset. Siellä on kolme vaihtoehtoa,
mutta nyt nämä kolme vaihtoehtoa lähtevät
hallinnon näkökulmasta ja sitten erään
puolueen halusta säilyttää poliittiset virkamiehet
ja tietyt poliittiset luottamushenkilöt ja heidän
palkkionsa, että pystytään seuraavat vaalit
aina näillä palkkioilla käymään.
Eli jos oikeasti haluttaisiin tehdä kunta- ja palvelurakenneuudistus,
niin silloin lähdettäisiin palvelurakenteesta,
ihmisten normaaleista asiointisuunnista ja niistä kulkusuunnista,
mihinkä kulkee julkisia kulkuvälineitä jne.
Toivon todellakin tuon työryhmän jäsenenä,
että saataisiin oikeasti räätälöityä takki
tai housut — mieluummin koko puku — eikä siitä tulisi
pelkkä kukkaro.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Olin varautunut tässä puheenvuorossani ruotimaan
ed. Huotarin puheenvuoron ja rakentamaan tämän,
miten sanoisinkaan, hallituksen onnettoman politiikan jatkoksi tälle
puheelle, mutta tulkitsin niin, että se oli niin kovin
tätä hallituksen politiikkaa tukevaa, että se
ei jotenkin satu tähän omaan puheenvuorooni mitenkään.
Herra puhemies! Näin katsottuna, kun täällä on
puhuttu, että tarvitaan ihmisläheisempää kuntapolitiikkaa,
ihmisläheisempää valtiopolitiikkaa, tätä tästä voisi
hakea ja nähdä. Mutta tämän esityksen
kuntien palvelurakenteen rahoituksen uudelleenjärjestämisestä ja
tarkistamisesta voisi sokeakin lukea ja nähdä,
jos ymmärtää sisällön, että tässä on
pintaremonttia ja asioitten viivästymistä ja oikeastaan
mitään uutta oikeata asiaa tässä ei
esitetäkään.
Tässä keskustelussa, jota on käyty
ja pohdittu, ei täälläkään
oikein mitään uutta ole julki tullut. Tässä voisi
ajatella ja arvella ... (Ed. R. Ojala: Nyt tulee!) — Pettymys
tulee myöskin tässä, ettei tule täälläkään
mitään uutta. — Voisi arvella, että tässä tavallaan
kuntien lainaa, minkä valtio on pakkolainana ottanut ja
jättänyt maksamatta, tilittämättä,
siirretään tällä järjestelmällä eteenpäin
edelleenkin hamaan tulevaisuuteen. Olen aina sanonut, että hallitukset
ovat kovin saman tyyppisiä, ja viime ajoilta kun katsotaan,
nämä Lipposen molemmat hallitukset, Jäätteenmäen hallitus
ei kerinnyt tehdä, ei tuoda eikä viedä, tämä Vanhasen
hallituskin, mitään hyvää ei
tule eikä synny. Kuntien kassalla käydään,
lisää velvoitteita annetaan ja maksut tulevat
jälkikäteen ja tällä uudistuksella
useampaan kuntaan ne jäävät oikeastaan
osittain tulemattakin.
Näin arvellen tuntuu siltä, että näissä puheissa monessakin
puheenvuorossa todetaan, että kuntaverkkoa pitää uudistaa
ja rakentaa. Millä sitä uudistetaan, jos eväät
ovat sen tyyppiset niin kuin tässä on olemassa?
Näyttää niin, että peruskunnissa
on otettu erittäin hyvä ote ja tuntuma siihen,
että kouluverkkoa supistamalla saadaan kuntien talous järjestykseen
ja kuntoon. Tämä alle 80 oppilaan kouluihin suunnattu
ohjaus ja tuki, mikä jää täällä nyt
pois, on otettu kunnissa erittäin auliisti vastaan ja lähdetty
sillä perusteella liikkeelle, että kaikki pienemmät
koulut taitetaan, lopetetaan, taistellaan loppuun ja keskitetään
vaan sinne yhteen taajamaan, mutta ollenkaan ei ole sitä asiaa otettu
ja huomioitu, miksi eivät useammat pienemmät kunnat
voisi järjestää yhdessä tätä perusopetustakin
ja varsinkin yläasteopetusta enemmän kuin mitä nyt
tehdään. Näin arvellen tämäkään
ei johda oikeaan lopputulokseen muuten kuin että se toteutuu,
mitä ilmeisesti tämän sisällössä halutaankin,
että sieltä viimeiseltäkin kylältä se
koulu loppuu ja ihmiset ovat entistä orvompina entistä vaikeammin
lähtemässä liikkeelle.
Kun tässä viikko taaksepäin erään
pienen koulun satavuotisjuhlissa pääsin puhumaan,
mikä oli minulle harvinaista herkkua, jos näin
voisi ajatella, niin tarkastelin lähtökohtaa siltä pohjalta, onko
nähtävissä niin, että pienessä koulussa
opiskelevalla lapsella, nuorella, on parempi tulevaisuus vai onko
huonompi tulevaisuus kuin isossa koulussa kasvaneella. Ja jokainen
voi hyvin arvata, että tarkasteluni päättyi
tosiasiat laskien, että pienen koulun oppilaalla ei ainakaan
yhtään huonompi ennuste tulevaan elämään
ole kuin ison koulun. Löysin lähes kymmenen erilaista
semmoista kohtaa, mitkä siinä koulussa olivat
niiden oppilaiden, ihmisten, elämää vahvistaneet
ja tuoneet paremman tulevaisuuden kuin jos heidät olisi
kuljetettu kaiken maailman matkojen päähän johonkin
vähän isompaan kouluun opiskelemaan sitä peruskoulutusta.
Mutta tietysti totuuden nimessä täytyy sanoa,
niin kuin sielläkin totesin, että ei tätä koulua
voi olla, jos ei ole oppilaita, mutta ei voi olla niin, että kaikkialta
80-oppilaiset koulut normaali peruskunnissa olisivat toivottomia
ja siltä osin lopettamisuhan alaisia, niin kuin nyt vähän
henki tuntuu olevan.
Kun tätä maailmaa katsotaan yhdeltä kannalta,
mikä täällä vahvasti sisällössä myöskin
lukee, näiden kuntien harkinnanvaraisten avustusten perusteella
näyttää niin, että kun ed. Huotari
puhui täällä Kuusamon huonosta elämästä ja
huonosti kohdellusta taloudenpidosta, niin minä kääntäisin
tämän asian sillä lailla, että Kuusamossa
on talous hoidettu hyvin, se on oikeassa järjestyksessä.
En tiedä, mikä heidän kouluverkkonsa
on, mutta tuskin sieltäkään niin paljon
olisi tarvinnut viedä. Mutta todistettavasti näin
on nähtävissä, että maassa selvästi
keskimääräistä paremmin tämän
kunnan talous ja asiat ovat olemassa. (Ed. Huotari: Siksikö sitä pitää leikata?) —
Ei
siksi, vaan sen takia, että tämä köyhyys
tasapainottuisi läpi maan, ettei oikeastaan kenelläkään
menisi hyvin, vaan kaikilla menee nykylinjan mukaan sitten suhteellisen
huonosti.
Kun tätä maailmaa lukee täältä esityksestä 13 §:n,
tämän rahoitusavustuksen, osalta — mihinkä lakiin
tämä nyt liittyikään, lakiin
kuntien valtionosuuksien muuttamisesta — niin todetaan: "Rahoitusavustuksen
myöntämisen ehtona on, että kunta on
hyväksynyt suunnitelman taloutensa tasapainottamiseksi
toteutettavista toimenpiteistä. Suunnitelma tulee liittää avustushakemukseen."
Ja sitten tämä jatkuu täällä loppupäässä: "Rahoitusavustus
voidaan seuraavina vuosina jättää myöntämättä tai
se voidaan myöntää alennettuna, jos suunnitelmaa
tai asetettuja ehtoja ei ole noudatettu." Tässähän
on sellainen miina olemassa, että sen osalta se köyhä kunta
hakiessaan harkinnanvaraista rahoitusavustusta ja sitä vähän
saadessaan, kuitenkin riittämättömän
määrän saadessaan, joutuu sen eteen,
että kun ohjelma jää kesken, niin tällä pykälällä seuraavina vuosina
ikään kuin evätään
yleensä koko sen rahoitusavustuksen saanti taikka sitä alennetaan. Tässä on
sellainen miina, että ihmettelen, minkä takia
kuntapäättäjät eivät
tätä ole huomanneet ja ottaneet puheenvuoroissaan
esille.
Mitä näihin harkinnanvaraisiin avustuksiin
tulee, niin rohkenisin sanoa, että puoliköyhät
kunnat nyt elävät kovin pitkälti niitten
ajatusten mukaan, että harkinnanvaraisia avustuksia pitää saada
ja toteuttaa, ja rakentavat vähän talouttansakin
sillä pohjalla, että näin olisi ja näin
sattuisi. En sitä sano täällä,
mutta jokainen voi hengessä todeta, että jos voisin
olla näitä rahoja jakamassa, niin kovin toisin
jakaisin ja paljon vähemmän sitä rahaa
menisi. Enkä malta olla ottamatta muutamaa esimerkkiä omilta
seutukunnilta ja omilta lähtökohdiltani esille,
kun on puhuttu paljon kuntaliitoksista ja niitten kaiken tervehdyttävistä vaikutuksista.
Runsas kaksi vuotta sitten Hamina ja Vehkalahti tekivät
kuntaliitoksen, rahaa oli niin paljon, että tuntui, että sitä joutaa
suokuokalla jakaa joka paikkaan. Henki oli vähän
tämän tyyppinen ja tuntui myöskin, että kun
porkkanarahaa saadaan, niin sitä ikuisesti riittää.
Saman vuoden juhannuksena ne rahat olivat loppuneet, ja tällä kertaa
se yhtynyt suuri kaupunki hakee harkinnanvaraista avustusta. Voitte
kuvitella, tätäkö tämä kuntien
talous ja taloudenpito sitten on. (Ed. Huotari: Eikö olisi
muutenkin käynyt yhtä huonosti?) — No,
ed. Huotari, melkein takaan, että jos kaksi köyhää olisi
jatkanut tervehdyttämistoimiaan paremmin, niin niillä kulmilla
paremmin tänä päivänä menisi
kuin nyt menee.
Mitä sitten liittyy muuten tähän
kuntatalouteen, voisi todeta, että Luumäki, minkä varsin hyvin
ed. Kuosmasen kanssa tämmöisenä puoliasuinkuntana
tunnemme, on taloutensa mitoittanut sellaiseksi, että on
tulot ja menot saatettu tasapainoon ja kustannuksia ei ole syntynyt,
jos ei ole ollut tuloja. Se on talouskunta Suomenmaassa, ei tässä uudistuksessa
menetä eikä saa. Mielestäni näitten
kuntien asemaa, päätöksentekoa ja johtamista
pitäisi ottaa enemmän pintaan ja enemmän
myöskin esimerkkinä kerrata ja kertoa.
Kun muistaakseni ed. Huotarikin viittasi sellaiseen, että eräänlaisella
poliittisella taustalla varustetut kunnat ovat tässä saavana
osapuolena, ottaisin esimerkin Virolahdesta ja Miehikkälästä,
jotka ovat keskivertoa suurempia menettäjiä, Ylämaasta,
joka on selvästi suurimpia menettäjiä.
Tämä leikkurikin tulee siellä vastaan.
Tämä todistaa ainakin sen, ettei kovin paljon
sellaisiin kuntiin tätä tukea tässä ohjaudu,
missä tällä keskustapuolueella ja nykyisellä hallituspuolueella joku
asema ja osuus on olemassa.
Herra puhemies! Käytän vähän
omaa harkintavaltaani tässä asiassa ja sivuan
muutamalla seikalla myöskin tätä oheista
keskustelua näistä suurista aluekuntarakennemalleista,
joilla tuntuu olevan tässäkin eduskuntasalissa,
ei tällä kertaa istujista, mutta yleensä mukanaolijoista
kovin suuri kannatus, liiankin suuri. Kuinka voidaan ajatella, että kuntien
talous tulee johonkin järjestykseen ja kuntoon, jos tällä vanhalla
lääninhallitusjaolla perustetaan nykyisiä uusia
aluekuntaesityksen mukaisia malleja, joissa valtio taikka nämä suurkunnat,
vanhat läänipohjaiset maakuntakunnat, 20 kuntaa,
perivät nämä verotulot? Kuinka se riittää jaettavaksi
sen pidemmälle ja kuinka tämä toiminta
voi olla onnetonta ja toivotonta?
Jos nämä nykyiset peruskunnat jäävät
henkiin, niille ei synny kuitenkaan taloudellisia resursseja eikä voimavaroja
eikä rahaa ja ne jäävät asteittain
harrastelemaan ikään kuin harrastepohjalla sinne.
Kaikki kunnia kylätoimikunnille, mutta luulen, että ei
ole kunnanvaltuustoihin paljon pyrkyä eikä halua,
jos niitten valtuustojen ja kaupunkien, kuntien johdon tärkein
tehtävä on pohtia mattolaitureitten sijoituspaikkoja
ja vanhojen, kylillä hengissä olevien maitolaitureitten maalausta.
Tässä ei voi olla mitään
valoa, ei minkään näköistä nähtävissä,
ei tulevaisuutta eikä muuta, kun ajetaan tämä vanha,
hyvin toimiva, voisi sanoa, liian runsas kuntarakenne alas, mennään ikään
kuin vanhassa Neuvostoliitossa ennen. Sielläkin on järjen
valo herännyt ja tullut tähän matkaan
ja on palattu entiseen. Toivon, että tämän
osalta täällä suomalaisissa päätöksentekijöissä,
erityisesti hallituksen parissa, viimeinkin herätään
näkemään ja miettimään
sitä, että se on mahdoton yhtälö,
mitä nyt yritetään pakolla läpi ajaa.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela, totean teille, että en
tosiaankaan ole samaa mieltä tämän hallituksen
esityksen kanssa ja todistin sen useampaan otteeseen ja moneen kertaan
esimerkein myöskin, mikä tässä on
ongelmallista. Sanoitte, että olin puheessani viitannut
Kuusamon huonoon elämään. En tiedä,
mitä se teidän murteessanne tarkoittaa, mutta
Kuusamossa minusta on oikein hyvä elämä.
Otin sen vaan esille sen vuoksi, kun se on suuri menettäjä tässä.
Kun puhutaan, että syrjäisiä seutuja
haluttiin tässä parantaa, niin kerroin esimerkein,
kuinka monta sataa kilometriä on näihin seuraaviin
keskuksiin matkaa. Se todella on syrjässä, mutta
se on kehittyvä alue. Ei minusta pidä näiltä kehittyviltä alueilta
ja kehittyvistä kaupungeista viedä kaikkia mahdollisia
resursseja pois. Siitä tulee todella köyhä ja
syrjäinen alue, jos sieltä miljoonia
euroja revitään tällaisilla uudistuksilla.
Ihan totta on niin, että kyllä kepu tässä tosiaankin
lyö korville myöskin niitä kepuvaltaisia
kuntia.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on viimeisen kymmenen vuoden
aikana kolme kertaa uudistanut kuntien valtionosuusjärjestelmää.
Nyt tällä kertaa uudistus koskee ainoastaan sellaista
hyvin pientä muutosta. Mutta minun mielestäni
hallitus kuitenkin nyt väärässä järjestyksessä tätä asiaa
hoitaa. Minun mielestäni ensin olisi pitänyt hoitaa
kuntarajauudistus eli 432 kunnasta olisi pitänyt tehdä 100
kuntaa pakkolailla sillä tavalla niin kuin Tanskassa, että on
annettu viiden vuoden määräaika, siirtymisaika,
ja kuntien sitten itse valita kumppaninsa omalta alueelta, ja kuntakoko
on suurin piirtein noin 30 000—40 000.
Itse olen Kymenlaaksosta, ja seutukuntamalli sinne hyvin sopii.
Esimerkiksi Kouvolan seudulla on 100 000 asukasta 30 kilometrin
säteellä ja seitsemän kuntaa. Jo 90-luvun
alussa me teimme tutkimuksen konsultin toimesta, kuinka suuret säästöt
olisi esimerkiksi, jos yksi kunta olisi Pohjois-Kymenlaaksossa,
niin vanhassa rahassa olisi 250 miljoonaa markkaa vuositasolla säästö 2 miljardin
markan kokonaisliikevaihdosta. Jokainen meistä tietää,
että yritysmaailmassa joka päivä organisaatiot
ovat muutoksen kourissa. Yritysorganisaatiot, yritykset kasvavat
maailmanlaajuisesti, mutta kuntapuolella ei ole 80 vuoteen tapahtunut
mitään. Nyt olisi aika tehdä eduskunnan
päätökset siitä, että pakkolailla
määrättäisiin kuntakoko, ja
kuntien lukumääräksi Suomessa mielestäni
riittäisi noin 100—120 kuntaa. Eli nyt, kun tulevat
sukupolvenvaihdokset, virkamieskuntaa voitaisiin tätä kautta
vähentää ja hallintoa keventää ja
sillä tavalla varmistaa, että kunnan veroäyri
ei nouse. Elinkeinoelämän kannalta on hyvin tärkeää,
että kiinteistöveron alarajaa ja ylärajaa
tässä esityksessä ei nosteta eikä muuteta.
Siinä mielessä olen hyvin tyytyväinen tähän
esitykseen.
Mitä tulee tähän kuntapalvelujärjestelmän
uudistamiseen, niin se on hyvin lapsenkengissä. Siitä vaan
puhutaan, mutta mitään ei tapahdu. Nyt olisi ollut
korkea aika hallituksen tehdä tosiaan ensin kuntaremontti
ja sitten vasta valtionosuusuudistus, koska nyt tästä hyötyvät
alle 2 000 asukkaan kunnat, jotka ovat keskustalaisten
valta-aluetta Suomessa, ja nämä kunnat saavat
eduskunnasta sellaiset terveiset, että valtionosuusuudistus
heitä niin paljon auttaa, ettei kannata mennä kuntaliitoksiin.
Samoin sitten yli 100 000 asukkaan kunnat hyötyvät
tästä, mutta nämä väliinputoajat
jäävät nimenomaan, jotka joutuvat maksumiehiksi,
koska lähtökohtahan on, että valtio ei
anna tähän valtionosuusjärjestelmän
uudistamiseen euron euroa lisää rahaa. Jos olisi
tosiaan tämä kuntaremontti ensin tehty, niin sitä kautta
olisi pitkässä juoksussa pystytty säästämään
paljon.
Kustannustenjaon tarkistusta seuraavien neljän vuoden
aikana 2008—2012 sosiaali- ja terveydenhuolto ja kuntamenotarkistukset
indeksissä hoidetaan sataprosenttisesti. Se on hyvä asia. Nythän
on tilanne toisenlainen ollut koko ajan. Minä uskon näin,
että jos hallitus haluaisi hyvin hoitaa tätä talouspolitiikkaa,
koska hallituksella on tällä hetkellä varaa,
niin se seuraavassa tulo- ja menoarviossa palauttaisi kunnilta ottamansa pakkolainan
takaisin. Se olisi ainakin meidän kokoomuslaisten lähtökohta:
miksi kuntia rokottaa, koska mahdollisuus olisi hoitaa asioita eri
tavalla. (S. Lahtela: Milloin kokoomuksen linja on muuttunut?) — No,
se on koko ajan ollut tämän suuntainen niin kauan
kuin olen kymmenen vuotta ollut täällä edustajana.
Sitten yleensä tästä valtiontalouden
hoidosta: Tämä kehysraamisysteemi loppujen lopuksi
on ollut aivan oikea, koska nyt tilanne on se, että kaikilla
suomalaisilla menee kohtuullisen hyvin, kaikilla yrityksillä menee
kohtuullisen hyvin tänä päivänä,
ja meidän maamme kilpailutilanne on tosi hyvä verrattuna
moneen muuhun EU-maahan. Jos Saksan, Ranskan ja Britannian taloudet
kohentuvat, niin uskon, että koska ne ovat meidän
päävientikohteitamme, jatkossakin meillä on
hyvin valoisa tulevaisuus. Tämä ei ole millään
tavalla hallituksen ansiota, vaan tämä on elinkeinoelämän
ja yritysmaailman ansiota, että meillä on hyvin
koulutettu työvoima, hyvät tuotantovälineet,
hyvä markkinoinnin osaaminen ja erittäin laadukkaat
vientituotteet. Eli nyt jatkossa, jos ajatellaan, mihin meidän
täytyy panostaa, niin nimenomaan edelleen koulutukseen,
koulutukseen ja koulutukseen, koska osaavaa työvoimaa yhä enemmän
jatkossa vielä tarvitaan kuin tänä päivänä.
Sitten mitä tulee hallituksen esitykseen tästä koulutuksesta,
olisin puuttunut tähän toisen asteen koulutukseen
ja sitten ammattikorkeakoulujen koulutustasoon. Henkilökohtaisesti
olen tyytymätön siihen, että ammattiopistoissa
ei riittävästi kouluteta tavallisia kirvesmiehiä,
muurareita ja rappareita. Niitä puuttuu tänä päivänä meiltä työmailta.
Me joudumme tuomaan Virosta ja muualta ulkomailta tämän
tyypin työvoimaa.
Ammattikorkeakouluissa opetuksen taso on minusta liian alhaista.
Ammattikorkeakoulun opetuksen taso ei vastaa tämän
päivän eurooppalaista tasoa. Se on monessa tutkimuksessa
todettu, että tämä tulosvastuu tekee
sen, että ei riittävästi ensinnäkään
vaadita niiltä oppilailta riittävän korkeaa
opetuksen omaksumisen tasoa, koska opettajat itse eivät
pysty antamaan oppilaille sitä tasoa. Eli hyvää opettajavoimaa
meiltä ammattikorkeakoulusta tänä päivänä puuttuu.
Yliopistoihin on siirretty se huippuosaaminen, niin kuin tietysti
pitääkin olla, mutta kuitenkin, jos ajatellaan
elinkeinoelämää, me tarvitsemme todella
ammattikorkeakoulustakin valmistuneita nuoria työelämään,
jotka oman paikkansa sieltä hakevat.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmä on
ollut niin monimutkainen, että monista kunnista on löytynyt
yleensä vain yksi tai ei yhtään virkahenkilöä,
joka on pystynyt laskemaan kunnalle tulossa olevan valtionosuuden.
Edellä sanottu pätee hallituksen esitykseen. Valtionosuusjärjestelmää koskevan lainsäädännön
pitää olla sellainen, että eduskunta
tietää, mitä se on päättämässä.
Hallituksen lakiesitykset sisältävät
erittäin monimutkaisia laskentakaavoja. Siksi hallituksen
pyrkimyksenä pitäisikin olla valtionosuuksia koskevan
lainsäädännön selventäminen
siten, että eduskunnassa ja kunnissa ollaan tietoisia siitä,
mitkä lakiesityksen seuraukset ovat. Siksi kuntien valtionosuuksia
koskevat laskelmat eri sektorien osalta olisi hyvä liittää hallituksen
esitykseen. Sisäministeriö onkin tehnyt laskelmia, joiden
mukaan valtaosa kunnista olisi menettämässä valtion
rahoitusta.
Hallituksen esityksen mukaan kustannustenjako valtion ja kuntien
välillä tarkastetaan valtakunnallisesti yhtenä kokonaisuutena
joka neljäs vuosi. Kustannustenjaon tarkoitus ei suinkaan perustu
edelliseen vuoteen vaan sitä edelliseen vuoteen. Hallitus
esittää luopumista kustannustenjakoa koskevista
määrävuositarkastuksista ja kiinteistä valtionosuusprosenteista
vuoden 2008 alussa. Hallituksen esitys täydestä vuosittaisesta sataprosenttisesta
indeksikorotuksesta on hyvä, muttei ratkaise tarkastusjakson
pituudesta johtuvia ongelmia. On selvää, että hallituksen
esitys merkitsee ennakoimattomuutta kuntien talouteen. Tehty esitys
merkitsee kunnille huomattavaa epävarmuutta nykyisin voimassa
olevaan järjestelmään verrattuna.
Arvoisa puhemies! Hallitus haluaa vähentää valtionosuutta
yritysten tai muun yhteisön henkilöstön
kehittämiseksi järjestettävän
koulutuksen rahoituksessa 2 prosenttiyksikköä.
Miten tämä on perusteltavissa hallituksen yrittäjäpoliittisten linjausten
kanssa?
Hallitus esittää kuntien liikuntatoimen ja
nuorisotoimen valtionosuusprosentin vähentämistä vähän
yli 7 prosenttia. Seurauksena lienee valtion rahoituksen väheneminen
molempien sektorien osalta. Hallitus esittää myös,
että oppisopimuskoulutuksena järjestettävän
ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinta on 77 prosenttia ammatillisen
koulutuksen keskimääräisestä yksikköhinnasta.
Hallituksen suhtautuminen oppisopimuskoulutukseen on kielteinen
ja nuiva. Se merkitsee 15 miljoonan euron lisälaskua kunnille.
Oppisopimuskoulutushan on ollut menestyksekästä vuosikausia.
Arvoisa puhemies! Tuntuu myös siltä, että hallituksen
esitys ammattikorkeakoulujen rahoituksesta merkitsee ennemmin tai
myöhemmin vaikeuksia kunnille. Siksi tuleekin tarkastella mahdollisuuksia
ammattikorkeakoulujen siirtämiseksi valtion omistukseen.
Näin valtio voisi ottaa todellisen vastuun ammattikorkeakoulujen rahoituksesta
ja kehittämisestä.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana kuntaministeri Mannisen esittelemästä hallituksen
esityksestä. Tuossa kun entinen kuntaministeri kävi
selkäni takana, niin totesin, että tuskinpa hän
tällaista esitystä olisi voinut tuoda. (Ed. Korhonen:
Ei puhettakaan!) Nimittäin kyllä minun käsitykseni
on se, että tämä hallituksen esitys kohtelee
aika kaltoin monia kuntia, olivat sitten keskustavetoisia taikka eivät.
Täytyy sanoa näin, että nyt jo ainakin omalla
alueellani kuntien virkamiesjohto on esitellyt, että kaikki
pienemmät kyläkoulut pois heti kerralla. Eli se
vaikutus, joka tällä hallituksen esityksellä on,
on minun mielestäni merkittävä koulutuspoliittinen
linjanveto lähikoulujen lakkauttamiseksi ja suurkoulujen
perustamiseksi. Sellainen normaali EU-linja jatkuu tässäkin,
eli vain suuri on kaunista.
Ed. Kuosmanen poistui juuri. Kun hän kovasti puhui
näistä suurkunnista, minun mielestäni sillä ei
ole mitään merkitystä, onko kunta suuri vai
pieni, kunhan palvelut pystytään hoitamaan alueellisesti,
tehokkaasti ja myöskin taloudellisesti. Valtionhallinnossa
me olemme nähneet — ja vaikka sisäministeri
Rajamäki on paikalla, kritisoin kyllä sitä — että kun
näitä alueita suurennettiin niin työvoimapalvelujen
osalta kuin poliisin osalta, niin nimenomaan sen keskuspaikan ulkopuolella
on heikentynyt nimenomaan se näkyvyys ja myöskin
turvallisuus. Toki, arvoisa puhemies, on myönnettävä ja
annettava tunnustus ministeri Rajamäelle siinä,
että hän on julkisuudessa esittänyt hyvin
voimakkaita kannanottoja siitä, että myös
poliisipartioitten on näyttävä siellä keskuspaikan
ulkopuolella.
Mutta kun tämä hallituksen esitys on niin
sanotusti kustannusneutraali, niin olen itse jäänyt vaan
miettimään, mitä kaikkea tällä nyt
on loppujen lopuksi haluttu viestittää kuntalaisille,
ja kun olen yrittänyt omaksua jollakin tavoin tätä kirjoitettua
tekstiä, niin en kyllä valitettavasti ole oikein
saanut selvää kuvaa siitä. Kun täällä jotkut
ovat puhuneet pienistä kouluista ja siitä, minkälaiset
ongelmat niissä on, onko opetustaso sitten ollut riittävä,
arvoisa puhemies, olen jossakin vaiheessa täällä todennut,
että itse olen niin sanottua vanhaa kansakoulua käynyt
ja omalla luokallani oli kolme oppilasta, että tällaisia
niistä silloin on tullut. Uskoisin näin, että myös
tulevaisuudessa pienissä kouluissa oppilaat joutuvat opiskelemaan
ne läksynsä. Jossakin yli 30 oppilaan luokkahuoneessa
sellainen syrjään vetäytyvä oppilas
pystyy olemaan sillä tavoin, ettei tarvitse lukea koko
lukuvuonna oppikirjoja, kun opettaja ei mahdollisesti ehdi kiinnittää huomiota
riittävästi.
Arvoisa puhemies! Yksi asia nimenomaan tästä maaseutuun
vaikuttavuudesta on se, että kun me täällä joitakin
aikoja sitten hyväksyimme maaseutupoliittisen kokonaisohjelman
vuosille 2005—2008, oliko sen nimi joku "Elinvoimainen
maaseutu — yhteinen vastuumme", niin siinä yhteydessähän
puhuttiin myös pienistä kouluista ja niiden säilyttämisestä,
eli nyt kun tämä koulujen verkkokerroin eli pienten
koulujen tukeminen loppuu, niin ei tähän ohjelmaan
voida enää vedota, ja minun mielestäni
siinäkin on selvä ristiriita hallituksella.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä toteaisin sen,
että kun ajatellaan tällaisia syrjäytyneitä ihmisiä — ehkä sana
on väärä, mutta sellaisia ihmisiä,
jotka ovat kunnan päättäjien armoilla, vanhuksia,
vammaisia ja muita vastaavia — niin minun mielestäni
ainut keino parantaa heidän palvelujaan on se, että saadaan
enemmän tällaisiin lakeihin subjektiivisia oikeuksia,
koska silloin, jos kunnat niitä rikkovat, on ainakin joitakin
mahdollisuuksia valittaa laillisuusvalvojille. Joitakin aikoja sittenhän
nykyinen oikeusasiamies, ja erityisesti ollessaan apulaisoikeusasiamies,
puuttui näihin asioihin. Minun mielestäni se on
ehkä ainut tie tulevaisuudessa, miten tällaiset
vähempiosaiset ihmiset saavat kunnon palveluja.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Kun olen kuunnellut tätä keskustelua
pääosin tuolla omassa työhuoneessani,
olen välillä joutunut höristelemään
korviani, kun olen kuullut tätä esitystä,
ministeri Mannisen esitystä, kovasti kehuttavan erityisesti
tuolta tämän salin keskeltä. Ihmetellä täytyy,
että kehutaan sellaista esitystä, joka on suorastaan
kuolinisku monille pienille kouluille, nimenomaan pienten kuntien,
harvaanasutun Suomen pienten kuntien pienille kouluille kuolinisku,
sellaista esitystä, joka merkitsee myöskin sitä,
että erityislasten, tämmöisten erityiskasvatuksen,
erityisopetuksen, tarpeessa olevien lasten erityinen lisä valtionosuuksissa
poistuu. Ihmetellä täytyy, miten keskustan edustajat ovat
niin tavattomasti kehuneet tätä ministeri Mannisen
esitystä oikeudenmukaiseksi esitykseksi, miten tämä nyt
kohtelee kuntia ja kuntalaisia eri puolilla maata oikeudenmukaisesti.
Kovasti on oikeudenmukaisuuden käsitys muuttunut sitten
viime vaalikauden nimenomaan näillä edustajilla.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Minäkin haluaisin vielä puuttua
tähän kyläkouluasiaan. Esimerkiksi Kajaanin
kaupunki käytti kouluverkkouudistuksessa perusteluna sitä,
että valtionosuusuudistus tulee muuttumaan niin, että tämä erityistuki
kyläkouluilta poistuu Kajaanin kaupungin kokoisissa kaupungeissa.
Jos asukkaita on niin paljon, niin silloin kyläkoulut joutuvat
taloudellisesti lopetettaviksi. On kaupunkeja, niin kuin esimerkiksi
Kajaani, joissa on kymmeniä kilometrejä koulumatkaa,
niin että kysymys ei ole siitä, että ne
olisivat siinä ihan välttämättä vieressä.
Sitten pitäisi muistaa se, että kyläkoulujen merkitys
on paljon laajempi kuin pelkästään se lasten
koulupaikka. Kysymys on myöskin siitä, että monille
vanhuksille tuodaan ruoka siitä kyläkoululta,
ja nyt olen kuullut, että elintarvikesäännökset
sanovat, että jos matkaa on yli 30 kilometriä,
niin vanhukselle ei tuoda ruokaa, koska lainsäädäntö ei
salli sitä kuljetettavan yli 30:tä kilometriä,
eli käytännössä en tiedä,
miten näiden vanhusten ruoka sitten jatkossa toimitetaan
ja miten heidän asiansa järjestetään,
eli pitäisi katsoa tätä kokonaistaloudellisuutta
eikä pelkästään sitä yhtä asiaa.
Mutta on sellaisia virkamiehiä, jotka nimenomaan haluavat,
että kyläkoulut lopetetaan, koska ne ovat liian
pieniä, ja käytetään pedagogisia
perusteita. Itsekin olen kyläkoulussa aikanaan koulua käynyt,
pienessä koulussa, ja sen jälkeen siirtynyt keskikouluun,
jonne oli 55 kilometriä yhteen suuntaan matkaa, ja siellä oli 42
oppilasta luokassa. Kyllä se aikamoinen muutos yhtäkkiä oli,
mutta selviytynyt olen siitäkin. Mutta kyllä minä sanon,
että aika rankkoja ne matkat lapsille ovat, ja nyt tänä päivänä,
kun ei edes niitä erikseen kuljeteta eri aikaan, silloin myöskin
pienet lapset joutuvat olemaan erittäin pitkän
päivän koulutaipaleella.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Huotari viittasi, että on
sellaisia virkamiehiä, jotka haluavat lopettaa pienet koulut.
Minusta tuntuu, että on myös sellaisia luottamusmiehiä kunnissa,
jotka ovat näitten virkamiesten antamien opetusten perusteella
myöskin samaa mieltä. Näin arvellen tässä on
erittäin vaarallisesta asiasta kysymys, kun se nyt on lähtenyt
ikään kuin tavallaan liikkeelle, kun arvellaan,
että kuntien talous sillä koulujen lukumäärällä tulee
järjestykseen. Jos on vähän kouluja,
silloin kunnan talous on kunnossa. Voisi sanoa, että pitkällä aikavälillä ehkä tämä
sivistyskin
on vähän jäljessä.
Mutta yhtä asiaa olen jäänyt kaipaamaan myöskin
tässä esityksessä: että ei ole
näkyvissä mitenkään se, että kun
kylältä koulu viedään, sinne
perustetaan yksityinen koulu. Haetaanko tässä nyt
sitä, että silloin kun koulu viedään,
yksityiselle koululle ja koulutukselle luodaan tarvetta? Tässä olisi
pitänyt luoda myöskin rahat sinne. Esimerkkinä ottaisin
Mäntyharjun kunnasta Halmeniemen kylän ja Halmeniemen
kylän yksityisen koulun. Kun koulu lopetettiin, kyläläiset päättivät,
että he pistävät koulun pystyyn ja opettavat
omineen. Tästä on lehdissä ollut erittäin myönteisiä ja
mielenkiintoisia juttuja.
Suurella mielenkiinnolla seuraan, kuinka tämä Halmeniemen
koulu siellä pärjää, ja myöskin
tämän jälkeen uteliaana katselen, moneenko
muuhun kuntaan tämmöisiä yksityisiä kouluja
tulee. Ei se mikään huono harrastus ole olemassa.
Olisihan se yritteliäälle yrittäjäkansalaiselle,
jos kykenisi omaa koulua pitämään, jonkinlainen
sulka päähän, vaikka en aiokaan omaa
koulua perustaa.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti tästä,
kun kyläkouluja myydään. Kajaanissa on
esimerkki siitä, että kun kyläkoulu myytiin
yksityiselle henkilölle, tämä ei enää antanut
pihapiiriinsä kuuluvaa kenttää, jossa
aikaisemmin lapset olivat käyneet pelaamassa jalkapalloa
ja muuta, enää käyttää.
Se kuului hänen omaan pihapiiriinsä, ja sen jälkeen
lapsilla ei ollut enää mitään
kenttää muuta kuin oman talon piha. Eli aiemmin
yhteisessä käytössä olleet tilat eivät
enää sitten olleet käytössä,
ja kun muutenkin on pitkä matka aina, niin jotenkin tuntuu
vähän kohtuuttomalta, että niin köyhiäkö tässä suomalaisessa
yhteiskunnassa ollaan.
Ennen kaikkea tuntuu nyt aivan älyttömältä se,
että nimenomaan keskustaministeri on näitä kyläkouluja
alas ajamassa, kun olen kuitenkin saanut ymmärtää,
että keskustan tavoitteet puolueena ovat ehkä hieman
toisenlaiset maaseudun kehittämisen kannalta. Näyttää siltä,
että vasemmistoliiton tehtäväksi jää tässä maaseudun
puolustaminen.
Pertti Hemmilä /kok:
Herra puhemies! Kun kuulostaa siltä, että tällä hetkellä salissa
taitaa enemmistö olla meitä kyläkoulupuolueen
edustajia, niin haluan vielä muistuttaa kyläkoulujen merkityksestä aivan
samoin kuin ed. Huotari muistutti, että se ei ole pelkästään
vain koulu, se on myöskin monessa tapauksessa sen kylän
keskeinen kokoontumispaikka. Se on kokoomustila, ja kun se kokoontumistila
myydään, kunta myy sen johonkin muuhun tarkoitukseen,
sen jälkeen sillä kylällä ei
ole eikä näillä kyläläisillä enää sitä mahdollisuutta
tämmöiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Mutta vielä hämmästyttävämpää kuin
se, että tätä pienten koulujen lakkauttamista
perustellaan pedagogisin aspektein, on se, että sitä perustellaan
aina, lähes tulkoon joka tapauksessa taloudellisin perustein.
Nimittäin usein käy niin, että kun kylältä lopetetaan
se ehkä 40 oppilaan kyläkoulu ja oppilaita lähdetään
kuljettelemaan muihin kyliin, niin ensinnäkin kustannuksia
tulee näistä matkoista, mutta myöskin
kustannuksia, toki kertaluonteisesti mutta usein jopa miljoonien
eurojen edestä, syntyy siitä, että kunnassa
ei olekaan toista koulua eikä muita kouluja, joihin nämä lapset
voitaisiin sijoittaa ilman lisärakentamista. Vähintäänkin
tähän hallituksen esitykseen olisi toivonut sisältyvän
sellaisen elementin, joka mahdollistaisi valtion avustusten myöntämisen
näissä erityistapauksissa lisäinvestointeihin.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kuntaministeri todellakin perusteli näiden
pienten koulujen lakkauttamista sillä, että saadaan
lisää rahaa itse opetukseen, ja niin kuin ed.
Hemmilän puheenvuorosta kävi ilmi, näin
ei suinkaan tapahdu. Se on ontuva perustelu. Tämä koskee,
nämä pienet koulut, myös kaupunkikuntia. Niissä on
pieniä kouluja myös.
Mutta haluaisin ihan vielä ministeri Mannisen täällä tänään
tämän keskustelun alussa käyttämää puheenvuoroa
kommentoida, kun hän totesi, että pitää lisätä tehokkuutta
terveydenhoidossa ja sairaanhoidossa. On vain todettava, että ei sieltä sairaanhoitajien
ja hoitohenkilökunnan selkänahasta pysty kuin
kerran sen selkänahan ottamaan ja kerran sen selkänahan
käyttämään. Ei sitä tehokkuutta
voi montaa kertaa sieltä ottaa, ja se on jo otettu kertaalleen.
Useat kunnat, sairaanhoitopiirit, ovat säästäneet,
tehostaneet, nimenomaan henkilöstön kustannuksella
jo vuosien ajan, jotenka se voimavara on kyllä käytetty.
Sitä selkänahkaa ei voi moneen kertaan käyttää.
Keskustelu päättyy.