Alue- ja kuntaministeri  Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Nyt lähetekeskustelussa olevassa kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa on hallitusohjelman mukaisesti arvioitu valtionosuusjärjestelmää kokonaisuutena ja tehty tarvittavia tarkistuksia. Edellinen merkittävämpi valtionosuusuudistus tuli voimaan vuonna 1997.

Nopeasti muuttuvat olosuhteet, toimintaympäristö ja suhteellisen monimutkainen, kuntien erilaisiin tarpeisiin mahdollisimman hyvin vastaamaan pyrkivä järjestelmä edellyttävät ajoittaista uudistamistarvetta. Muutokset on hallituksen linjausten mukaisesti toteutettu valtio—kunta-suhteessa pääosin kustannusneutraalisti. Tämä yhdistettynä hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan joulukuussa 2003 tekemään päätökseen, jolla yhteisövero selvityksen jälkeen säilytettiin kuntien tulona, johtaa siihen, että kysymyksessä on kuntien kesken nollasummapeli: euro toiselle on toiselta pois. (Hälinää)

Periaatteellisesti merkittävimpänä muutoksena voidaan pitää kustannustenjaon tarkistusjärjestelmän uudistamista nykyistä ennakoitavammaksi ja tähän liittyen luopumista indeksitarkistusten puolittamismahdollisuudesta vuodesta 2008 lukien. Uusi, kunnallisten peruspalveluiden kustannuskehitystä nykyistä paremmin kuvaava indeksin laskutapa otettaisiin käyttöön jo ensi vuonna.

Kustannustenjaon tarkistus toteutettaisiin joka neljäs vuosi valtionosuusprosenttia tarvittaessa muuttamalla lähtien liikkeelle voimassa olevista valtionosuusprosenteista. Kustannustenjaon tarkistusmenettely kytkettäisiin peruspalveluohjelmaan, ja se tapahtuisi päätettäessä valtiontalouden kehyksistä hallituskaudelle. Näin on mahdollista aiempaa paremmin huomioida muun muassa kansantalouden ja kuntatalouden kokonaistilanne, rahoituksen riittävyys erityyppisissä kunnissa, palveluiden kehittämistarpeet sekä kustannuskehityksen taustalla olevat syyt. Parhaimmillaan päästäisiin kohti kehysajattelua myös kuntataloudessa ja rahoitusperiaate voisi toteutua nykyistä paremmin. Muutoksilla pyritään estämään kustannustenjaon nähdyn kaltaiset vääristymät sekä hillitsemään lisävelvoitteiden sälyttämistä kunnille ilman riittävää rahoitusta. Nyt voimassa olevaa kustannustenjaon tarkistamislainsäädäntöä ei ole kertaakaan kyetty sellaisenaan noudattamaan, joten sen uudistaminen on ilmeisen perusteltua.

Valtionosuusperusteisiin ehdotetaan useita muutoksia. Yleisen valtionosuuden uudeksi määräytymisperusteeksi otetaan hallitusohjelman mukaisesti kunnan asukasluvun voimakas muutos. Tämä on perusteltua, sillä sekä asukasluvun nopea kasvu että sen väheneminen lisäävät kuntien taloudellista taakkaa. Myös saaristo- ja syrjäisyyslisiä korotetaan näitä saavien kuntien taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

Kuntien harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen alkuperäinen merkitys poikkeuksellisten ja tilapäisten talousongelmien lievittäjänä on viime vuosina hämärtynyt. Siksi ehdotetaan, että harkinnanvaraisen avustuksen myöntäminen edellyttäisi jatkossa kunnalta suunnitelmaa taloutensa tasapainottamiseksi toteutettavista toimenpiteistä. Näin voidaan lisätä avustuksen vaikuttavuutta ja edistää palveluiden järjestämistapojen uudistamista.

Arvoisa puhemies! Opetus- ja kulttuuritoimessa kouluverkon merkitystä ehdotetaan pienennettäväksi perusopetuksen yksikköhintoja laskettaessa. Kouluverkkokertoimen piirissähän ovat nyt kaikki alle 80 oppilaan koulut eli lähes puolet kouluista. Esityksen mukaan kouluverkkotekijä huomioitaisiin vain harvemmin asutuissa kunnissa, joissa on alle neljä asukasta neliökilometrillä, ja saaristokunnissa, joissa koulutuksen saatavuuden takia joudutaan ylläpitämään laajaa kouluverkkoa pienilläkin oppilasmäärillä. Viime vuonna näitä kuntia oli 52 ja lisäksi saaristokuntia 14.

Vaikka koulun koko vaikuttaisikin valtionosuusperusteena aiempaa harvemmassa kunnassa, eivät valtionosuudet silti opetustoimesta katoa. Ne vaan jakaantuvat hieman eri tavalla, koska näin vapautuvat varat jaetaan uudelleen kaikkien oppilaiden kesken. Uusi malli lisää kunnan valinnanvapautta perusopetuksen järjestämisessä, mikä onkin välttämätöntä laadukkaan perusopetuksen turvaamiseksi tulevaisuudessa. Uudeksi perusopetuksen valtionosuusperusteeksi ehdotetaan vieraskielisten oppilaiden määrää, koska heidän opetuksestaan aiheutuu kunnille lisäkustannuksia monikulttuurisuuden lisääntyessä.

Ammatillisessa koulutuksessa ehdotetaan muutoksia yksikköhinnan määräytymisperusteisiin ja investointien rahoitusjärjestelmään. Rahoitusjärjestelmän ohjausvaikutuksen lisäämiseksi toiminnan tuloksellisuus ehdotetaan otettavaksi yhdeksi ammatillisen koulutuksen käyttökustannusten laskennallisen rahoituksen porrastusperusteeksi. Ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoituksesta jaettaisiin toiminnan tuloksellisuuteen perustuen kuitenkin enintään 2 prosenttia. Tulosrahoituksen saajien määrä kasvaisi toteuttamistavasta johtuen olennaisesti. Kun nykyisin ylimääräisenä avustuksena myönnettyä tulosrahoitusta on saanut 15—18 koulutuksen järjestäjää, esityksen mukaan tulosrahoitusta saisi kaksi kolmasosaa koulutuksen järjestäjistä. Laatupalkinto säilytettäisiin edelleen erillisenä teemaperusteisena avustuksena.

Ammattikorkeakoulujen rahoitus ehdotetaan uudistettavaksi. Rahoituksen perusteena käytettäisiin todellisen opiskelijamäärän sijasta opetusministeriön ja ammattikorkeakoulun ylläpitäjän yhdessä ammattikorkeakoulun kanssa tekemän tavoitesopimuksen mukaista opiskelijamäärää. Ammattikorkeakoulukohtainen yksikköhinta muodostuisi kahdesta laskennallisesta osasta. Ne olisivat opiskelijoiden lukumäärän mukaan määräytyvä osa ja suoritettujen tutkintojen mukaan määräytyvä osa. 70 prosenttia rahoituksen kokonaismäärästä jaettaisiin opiskelijoiden lukumäärän perusteella ja 30 prosenttia suoritettujen tutkintojen perusteella. Opetusministeriö voi harkintansa mukaan myös edelleen erityisestä syystä korottaa ammattikorkeakoulun yksikköhintaa, mihin on erityistä tarvetta muun muassa ruotsinkielisillä ammattikorkeakouluilla.

Ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen rahoituksessa ehdotetaan luovuttavaksi perustamiskustannuksiin myönnettävistä erillisistä valtionosuuksista, perustamishankkeista aiheutuneiden kustannusten perusteella tehtävästä niin sanotusta investointilisästä ja opetusministeriön vahvistaman vuosivuokran perustella tehtävästä yksikköhinnan korotuksesta. Niiden sijasta ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja ammattikorkeakoulujen ylläpitäjien kirjanpidon mukaiset poistot luettaisiin mukaan yksikköhinnan laskennassa käytettäviin valtakunnallisiin kokonaiskustannuksiin. Muutokseen on ehdotettu liitettäväksi siirtymäkauden järjestely, koska alkuvaiheessa poistojärjestelmä ei tuota kaikkien poistuvien erien suuruista rahoitusta.

Museoiden, teattereiden ja orkestereiden laskennallista henkilötyövuotta kohden määrättyjen yksikköhintojen määräytymistapaa ehdotetaan muutettavaksi. Teattereiden, museoiden ja orkestereiden valtionosuuden perusteena olevat yksikköhinnat ehdotetaan laskettavaksi kunkin laitosmuodon käyttökustannusten pohjalta joka neljäs vuosi. Yksikköhintoihin, myös teattereiden, tehtäisiin lakisääteisesti kustannustason muutoksesta sekä valtion toimenpiteistä johtuvat toiminnan laajuuden ja laadun muutokset. Teattereiden yksikköhintaan tehtävä indeksikorotus lisäisi valtionosuutta vuoden 2006 ennakoidun kustannustason muutoksen perusteella noin puoli miljoonaa euroa. Valtionosuuden perusteena käytettävän yksikköhinnan laskeminen kunkin kulttuurilaitosmuodon toteutuneiden kustannusten pohjalta lisäisi vuodesta 2008 valtionosuutta vuoden 2004 tasoon verrattuna selvästi, kun ensimmäisen kerran lain voimassaoloaikana kunkin laitosmuodon yksikköhinta tarkistettaisiin lakisääteisesti käyttökustannusten pohjalta.

Myös kauan kaivattu kansalaisopistojen rahoitusuudistus toteutetaan siten, että nykyisestä asutusrakenneryhmityksestä pääosin luovutaan. Tämä sisältyy eduskunnalle annettuun erilliseen esitykseen vapaan sivistystyön lainsäädännön uudistamisesta. Muutos hyödyttää pienimpien paikkakuntien kansalaisopistoja. Kirjastojen asutusrakenneryhmitykseen perustuvasta kustannusten laskemisesta ehdotetaan myös luovuttavaksi ja siirryttäväksi yhteen kustannuspohjaan ja yksikköhintaan. Yksikköhintaa kuitenkin porrastettaisiin harvaanasutuissa kunnissa ja saaristokunnissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusperusteena oleva kunnallisten syrjäseutulisien vanhentuneeseen logiikkaan perustuva syrjäisyyskerroin ehdotetaan muutettavaksi niin, että se huomioi pitkistä välimatkoista kunnan palvelupisteiden ja asukkaiden välillä aiheutuvat keskimääräistä suuremmat kustannukset. Muutoksella on eräissä kunnissa melko suuria taloudellisia vaikutuksia.

Uudeksi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusperusteeksi esitetään kerrointa, joka huomioisi vaikeavammaisten henkilöiden aiheuttamia kustannuksia.

Lastensuojelun suurten kustannusten erillisestä tasausjärjestelmästä ehdotetaan luovuttavaksi. Se on osoittautunut kustannuksiltaan vaikeasti ennakoitavaksi ja alueellisesti eriarvoiseksi. Tilalle ehdotetaan uutta lastensuojelun tarvetta kuvaavaa laskennallista kerrointa, joka perustuisi huostaanotettujen lasten määrään. Tältä osin on erityisesti syytä korostaa, että lastensuojelukertoimen muutokset eivät ole vertailukelpoisia vanhaan järjestelmään nähden. Koelaskelmissa ne näyttävätkin aiheuttavan melko suuria muutoksia. Uudistuksesta hyötyvät kunnat, joille aiheutuu lastensuojelusta muita enemmän kustannuksia ja jotka hoitavat myös lastensuojelun välttämättömät tehtävät kustannustehokkuuteen pyrkien.

Arvoisa puhemies! Kiinteistöveron ylärajaa tullaan esittämään erillisessä hallituksen esityksessä korotettavaksi voimalaitosten ja ydinvoimalaitosten osalta. Kiinteistöveroa ei myöskään irroteta tasausjärjestelmästä, mutta niin sanottujen voimalaitoskuntien osalta tasauksessa käytetään yleistä keskimääräistä kiinteistöveroprosenttia, jolloin nämä kunnat saavat korvausta voimalaitosten aiheuttamista haitoista ja lisäkustannuksista.

Ensi vuoden alusta toteutetaan myös työmarkkinatukiuudistus ja sairausvakuutuksen rahoitusuudistus. Niihin liittyen kunnille kompensoidaan verotulo- ja muita menetyksiä korottamalla kuntien verotulotasauksen tasausraja 91,5 prosenttiin ja alentamalla tasausleikkuria nykyisestä 40:stä 37 prosenttiin. Muutosten seurauksena tasauslisien ja -vähennysten erotus kääntyy hieman kuntien eduksi vuonna 2006. Laajemmat verotuloihin perustuvaan valtionosuuksien tasausjärjestelmään mahdollisesti tehtävät muutokset jäävät uudistuksen toiseen vaiheeseen.

Edellä esitetyt valtionosuusmuutokset on siis tehty kunta—valtio-suhteessa pääosin kustannusneutraalisti. Voi tietysti kysyä, mitä järkeä tällaisessa rahojen taskusta toiseen siirtelyssä on. Idea on siinä, että kun rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmä nyt esitettyjen muutosten seurauksena huomioi kuntien erilaiset tarpeet ja olosuhteet edellä kuvatulla tavalla aiempaa paremmin sekä kannustaa muun muassa yhteistyöhön ja palveluiden tehokkaampaan järjestämiseen, sen kokonaisvaikutukset peruspalveluiden turvaamiseen koko maan tasolla ovat positiiviset. Muutokset vaihtelevat kuntakohtaisesti. Alueellisia ja kuntakoon mukaisia vaikutuksia arvioitaessa voidaan tehdä johtopäätös, että muutokset ohjaavat rahoitusta alueille ja kuntaryhmille, joiden taloudellinen tilanne ja edellytykset perusoikeuksien edellyttämien palveluiden järjestämiselle ovat muita heikommat. Näitä ovat karkeasti ottaen pienehköt kunnat sekä Pohjois- ja Itä-Suomen kunnat. On myös syytä mainita, että yli 100 000 asukkaan kuntaryhmän euromääräisesti suuresta lisäyksestä lähes puolet johtuu erittäin vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan Vantaan valtionosuuksien kasvusta.

Kaiken kaikkiaan kuntakohtaisiin vaikutuslaskelmiin, joita ei hallituksen esityksessä ole esitetty, on suhtauduttava varauksellisesti. Ne ovat suuntaa antavia yhden vuoden poikkileikkausarvioita. Muun muassa verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasausjärjestelmän vaikutus kunnan valtionosuuksien kokonaistasoon voi olla moninkertainen näihin muutoksiin verrattuna, eikä tätä vaikutusta ole laskelmissa tietenkään voitu huomioida. Samoin niistä puuttuvat valtionosuusjärjestelmän harkinnanvaraiset elementit, esimerkiksi peruskoulun yksikköhintakorotus ja kuntien harkinnanvarainen rahoitusavustus.

Muutokset ovat kokonaisuudessaan melko vähäisiä verrattuna eräisiin aiempiin uudistuksiin. Useimmissa kunnissa muutokset lisäävät tai vähentävät valtionosuuksia enimmillään kuitenkin vain noin 30 eurolla asukasta kohden lukuun ottamatta eräitä poikkeuksia. Lisäksi esitykseen sisältyy siirtymäsäännökset kolmeksi vuodeksi. Niillä yksittäisen kunnan valtionosuusvähennys rajataan enintään 50 euroksi per asukas ja lisäys enintään 100 euroksi per asukas vuodessa. Kuntien rahoitusjärjestelmän uudistuksen toista vaihetta valmistellaan rinnan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kanssa.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Valtionosuusjärjestelmän uudistamisen piti olla ja tulikin olla hallitusohjelman yksi merkittävimpiä uudistuksia. Siitä ei nyt esillä olevan esityksen mukaan tullut sellainen, tulipahan vain esitys, jossa asiantuntemus pantiin roskakoriin ja poliittinen kähmintä tuotiin puhdasoppisesti tilalle. Valtiosihteerijärjestelmä tuotti ilmeisesti tämän lopputuloksen, jossa asiantuntemuksella pyyhittiin pöytää. Tämä on esimerkki joko valtiosihteerijärjestelmän heikoista puolista tai sitten ministerin tahdottomuudesta ohjata valmistelua.

Esityksellä tehdään mittaluokaltaan vähäisiä, mutta joiltakin osin tarpeellisia muutoksia ja tarkistuksia. Osa muutoksista taas on todella heikosti perusteltuja. Kun kykyä todellisiin uudistuksiin ei ole, ministerit ovat nostaneet esiin kaikenlaisia uusia ideoita, vaikka entisiäkään ei vielä ole kyetty toteuttamaan. Pakostakin tulee mieleen, että kunta- ja palvelurakenneuudistus tai ajatus valtionosuuksien korvaamisesta kuntien suuremmilla verotuloilla on tarkoitettu peittämään sitä seikkaa, että hallituksen todelliset kuntaeväät on syöty. Samaa sanallista aktivismia taisi edustaa ministeri Kalliomäen ajatus kuntien pakottamisesta kaavoittamaan lisää rakennusmaata; sanallista aktivismia, kun teot itse asiassa puuttuvat.

Tämän hetken keskeinen pulma on kuntien velvoitteiden ja rahoituksen välinen epätasapaino, joka on johtanut todella nopeasti syvenevään talousongelmaan. Istuva hallitus heikentää kuntataloutta tänä vuonna laskentatavasta vähän riippuen 500—700 miljoonaa euroa. Kuntaministerin mukaan hallitus toimii yhteistyössä kuntakentän ja Kuntaliiton kanssa. Näinhän ei tietenkään asia ole. Tämä on kaikkien aikojen puhallus kunnilta yksipuolisesti, jopa niin, että lakia muuttaen valtiovalta käyttää sitä oikeutta. Se itse asiassa siitä luottamuksesta.

Esimerkkinä kriisin syvyydestä voi mainita, että jopa 238 kuntaa hakee tänä vuonna harkinnanvaraista rahoitusavustusta ja haettava avustussumma nousee 280 miljoonaan euroon. Avustuksiin on budjetoitu vain 40 miljoonaa euroa. Hakemusten määrä onkin selkeästi kasvanut viime vuodesta. Hakemusten määrän kasvuun on vaikuttanut kuntatalouden kiristyminen erityisesti vuonna 2004. Viime vuonna 74 seutukunnan tilinpäätöksistä negatiivisia oli 14. Sisäasiainministeriön ennusteen mukaan tällä nykymenolla vuonna 2009 negatiivisia seutukuntia olisi jo 66, elikkä todella hurja on vauhti negatiiviseen suuntaan. Tämähän johtaa siihen kaikista pahimpaan tilanteeseen, eli kriisiytyminen uhkaa jo paikoin kuntalaisten saamien peruspalvelujen määrää ja laatua.

Arvoisa herra puhemies! Kunnat ovat ahdingossa, palveluja karsitaan. Tässä valtionosuustarkistuksessa halutaan vauhdittaa kyläkoulujen lakkauttamista. Missäs nyt on se keskustan kauhistelu, kun hallitus antaa kyläkoulujen tappolain? Koko kuntatalous on kaikkinensa ahdingossa. Aluksi tämä hallitus lohdutteli sillä, että kunnilla menee huonosti, mutta kohta tilanne tulee ja paranee. Kuntatalouden kohentuminen on Mannisen horisontti: se karkaa aina vain kauemmaksi, kun sitä lähestyy. Hallitus on raamittanut valtionosuudet niin niukoiksi, että kuntapalvelujen ahdinko jatkuu. Niukat raamit ovat se todellinen syy siihen, että valtionosuusjärjestelmää ei kyetty uudistamaan niin kuin sitä olisi pitänyt uudistaa. Uudistamiseen olisi tarvittu selkeästi lisää rahaa, jotta kokonaisuudistuksen tuomat muutokset eivät olisi syösseet joitakin ahdingossa olevia kuntia konkurssiin.

Osittaisuudistuksessa, minkä ministeri tässä esitteli, on toki myönteisiäkin kohtia, ja se on myös sanottava. Näihin lukeutuvat muun muassa edellä mainitut lastensuojelun erillisen kertoimen muodostaminen tasausrahaston sijaan, ehdotus uudesta vammaiskertoimesta ja syrjäisyyskertoimien määräytymisen muuttaminen. Lisäksi opetustoimessa sellaisten kuntien, joissa on paljon maahanmuuttajia tai vieraskielisiä oppilaita, yksikköhintaa nostetaan. Kyseiset oppilaat huomioidaan näin paremmin. Perusopetuksen yksikköhinnan määräytyminen tulee esityksen mukaan läpinäkyvämmäksi ja näin ollen myös helpommaksi ymmärtää. Yritys ottaa huomioon kunnan merkittävä asukasluvun muutos on kiitettävä.

Mutta kun kielteiset puolet ovat näitä myönteisiä huomattavasti suurempia, niin on sanottava, että tämä uudistus on poliittinen suutari. Suurin ongelma on se, että hallitus tuijottaa ministeri Mannisen lailla kokonaisuudessaan siihen horisonttiin ja sivuuttaa kuntasektorin ja kuntapalvelujen tämän hetken todella syvän ahdingon. Iso ongelma on myös se, että luovutaan nykyisistä valtionosuuksien kustannusjakoa koskevista määrävuosikorotuksista ja kiinteistä valtionosuusprosenteista vuoden 2008 alusta. Kunnat ovat tämän seurauksena yhä entistä enemmän tyhjän päällä.

Valtionosuusuudistusta monimutkaistaa tarpeettomasti samaan aikaan toteutettava uudistaminen, jossa kunnille tulevat menetykset kompensoitaisiin. Eduskunnassa onkin tänä syksynä yhtä aikaa esillä kaksi erillistä valtionosuusjärjestelmän uudistamista. Yleiseen valtionosuuteen tehtyjä yksittäisiä kuntia koskevia olosuhdelisiä muutetaan. Niihin on tullut muun muassa monimutkaisia kynnysarvoja, jotka jatkossa varmasti aiheuttavat taas uusia muutostarpeita, ja tämän piti olla selvästi johdonmukaisempi ja yksinkertaisempaan suuntaan vievä.

Mielenkiintoinen kohta on perustelujen sivulla 11 oleva maininta, että harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen edellytyksenä tulisi olla, että kunta ryhtyy tervehdyttämään talouttaan. Tästä tietenkin voisi skeptisesti kysyä, miten se tapahtuu. Siitä voi käyttää kaikenlaisia puheenvuoroja, mutta yksinkertaisesti tilanne osilla kunnista on sillä lailla, että tarvitaan lisää rahaa, eivät siinä mitkään ohjelmat enää auta.

Arvoisat edustajatoverit! Arvoisa herra puhemies! Ikävä kyllä on todettava, ettei tältä hallitukselta ehkä enempää tässäkään asiassa voinut odottaa. Mutta käännän kyllä katseeni hallituspuolueitten eduskuntaryhmien edustajien puoleen ja toivon, että te ryhdistäydytte valiokuntakäsittelyn yhteydessä tämän asian osalta ja muutatte lakia siihen suuntaan, mihin tarkoitus olikin, niin että tästä tulisi toimiva ja tämä veisi kuntia terveempään ja parempaan suuntaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen, vielä lokakuussa 2004 te totesitte tässä salissa seuraavaa: "Hallituksen toimenpiteiden ja ennustetun talouskehityksen seurauksena kuntatalous vahvistuu selvästi vuodesta 2005 alkaen." Ministeri Manninen, teidän puheenne tuolloin on ollut täyttä höpöhöpöä. Tosiasiassa kiitos tämän hallituksen toimenpiteiden kuntatalous on ajautunut yhä pahempaan kriisiin. Hallitus omilla toimenpiteillään on syventänyt tätä kriisiä muun muassa ottamalla kunnilta pakkolainan, josta vielä ensi vuoden jälkeenkin olisi maksamatta 280 miljoonaa euroa. Nyt olette esittämässä kunta- ja palvelurakenteen uudistamista tämän minivaltionosuusuudistuksen lisäksi. (Puhemies koputtaa) Tässä aluekuntamallissa olette syväjäädyttämässä nykyisen kuntarakenteen. Mitä te oikein poukkoilette, ministeri Manninen?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siitä, mihinkä ed. Zyskowicz päätti, on hyvä jatkaa. Aivan samanaikaisesti teillä, arvoisa ministeri, on erinomaisen monta hanketta vireillä, muun muassa tämä aluekunta-malli, jonka pyöveli on tuonut pöytään. Kysyn teiltä täsmällisesti: kun sivulla 35 te toteatte, että esitysten toteutuksen kokonaisvaikutukset ovat positiiviset alle 10 000:n asukkaan sekä yli 100 000 asukkaan kuntaryhmissä, niin kun kunnan koko sattuu tuolle haarukanvälille, kumpaan suuntaan täytyy kunnan väkilukua ruveta kehittämään, että se on teidän toiveittenne mukainen?

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korhonen nosti esille aivan aiheellisesti kuntatalouden tilan. Tässä uudessa lakiesityksessä on myönteisenä asiana se, että vuoden 2008 alusta ei ole enää mahdollista kompensoida kustannustason muutosta täyttä indeksiä alemmalla indeksillä, mutta vasta 2008, seuraavan hallituskauden toisena vuonna. Kyllä tämä pakkolainan maksaminen on paljon olennaisempi asia kuntatalouden kannalta kuntakentässä ajallansa ensi vuonna kuin tämä miniuudistus, josta on aika rankasti muun muassa Kuntaliitossa vastaava virkamies todennut, että missään muussa valtionosuusuudistuksessa tämä loppusiloittelu, paikkaus, tasoittelu ja poliittinen kähmintä ei ole ollut lähelläkään tätä tasoa. Valitettavasti meillä ilmeisesti on täällä käsittelyssä huonompi esitys kuin virkamiesvalmistelusta hallituksen (Puhemies koputtaa: Aika!) käsiin tuli.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnat odottavat, sanoisiko, huuli pyöreänä tätä vastausta, mikä valtionosuusuudistus todellisuudessa on. Siinä on paljon hyvää, sanotaan nyt vaikka yhteisöveron tuotto, jota toiset ajoivat pois kunnilta. Se on erittäin hyvä asia. Siinä kannustetaan kuntia siihen, että pidetään huolta työpaikoista ja yritystoimintaa tuetaan myöskin kuntien tasolta. Mutta kyllä siinä aika paljon on semmoista negatiivista asiaa, ja viittaan vaan edellisiin puhujiin pakkolainasta ja sen maksamisesta. Kunnat todella odottavat, että ensi vuonna tulisi merkittävä määrä valtionosuuksia lisää, ja niidenhän pitäisi tulla sieltä pakkolainan otosta. Valitettavasti ilmeisesti näin ei tule tapahtumaan. Mutta, ministeri Manninen, erittäin hyvä asia on se, jota eduskunta on monena vuonna vaatinut, ja se tulee kulttuuripuolelta, että teatterit ja museot pääsevät nyt tämän indeksin piiriin ja yksikköhintaa verrataan sitten siihen. Se on erittäin hyvä asia.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta on surullisen iso ero niissä puheissa, joita oppositioedustaja Manninen Lapissa piti ennen vaaleja ja joita ministeri Manninen kunta-asiasta pitää nyt. Noin kovalle ammattimiehelle, sanoisin vielä sen, onko se sitä politiikkaa? Mutta sitä minä en vaan maalaispoikana ymmärrä, että pitää ihan eri lailla puhua ennen vaaleja ja vaalien jälkeen. Silloin puhuttiin esimerkiksi Lapin kuntien kipeästä rahan tarpeesta, nyt puhutaan isoista kunnista, ja tämähän on ollut tietenkin idea. Mutta jotakin surullistakin siinä on. Nyt puhutaan sitten vielä siitäkin tämän suurkunnan lisäksi, että ammattikorkeakoulut siirretään valtiolle. Minä tuon teille terveisiä suoraan sieltä Lapista: se on kielteinen hanke, joka veisi erilleen elinkeinopolitiikan ja koulutuspolitiikan hyvin ratkaisevalta osalta, pitäkää edes tämä mielessä!

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on erinomaista, että hallitus on tarttunut tähän valtionosuusjärjestelmään ja lähtee sitä nyt ruotimaan ja perkaamaan. Tässä uudistuksessa on paljon hyviä piirteitä. Yhden seikan kuitenkin haluaisin tuoda rakenteellisena ongelmana esille, ja se tietysti avautuu sen esimerkin kautta, että valtakunnassa on monia kuntia, joissa kouluja joudutaan sulkemaan sen vuoksi, että siellä on liian vähän lapsia. Mutta valtakunnassa on yksi kunta, jossa kouluja joudutaan sulkemaan sen vuoksi, että siellä on liikaa lapsia. Tämä kunta on Vantaa, jota valtionosuusjärjestelmän perusrakenne ei pysty pelastamaan ja auttamaan, eli meillä valtionosuusjärjestelmässä suositaan sitä, että ikääntyneitä ihmisiä on kunnassa paljon. Kun samanaikaisesti on useita kunnille langenneita velvoitteita, jotka liittyvät lapsivaltaisuuteen, niin pitäisi tässä valtionosuusjärjestelmässä kertakaikkisesti ottaa rakennetekijäksi se, että lapsivaltaisuus katsottaisiin tekijäksi, joka lisää valtionosuuksia.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen esitti ihan aiheellisesti, että kun kouluja karsitaan, niin tämä kouluverkkotekijä huomioitaisiin harvemmin asutuissa kunnissa ja saaristossa, jolloin joudutaan pitämään kouluverkkoa pienilläkin oppilasmäärillä. Tämä uusi mallihan lisää valinnanvapautta. On totta, että nykyisin kunta menettää valtionosuuksia, mikäli se joutuu lakkauttamaan toiminnan koulun oppilasmäärän vähyyden vuoksi. Mutta yksi ongelma on, se on nämä yhtenäiskoulut. Niissä toteutetaan hyvin koulutustavoitteita. Useat yhtenäiskoulut, joissa aineenopettajien voimavaroja on yhdistetty, ovat kooltaan kuitenkin sellaisia, että niissä vuosiluokilla 7—9 on vain alle 180 oppilasta. Vuosiluokkien 1—6 osalta järjestelmän muutos on hyväksyttävä, mutta 7—9:n osalta asia on toisin, ja tämä on yksi ongelma. Yhtenäiskoulut ovat tehokkaita, ja niitä ei saisi rangaista tässä järjestelmässä.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmän kehittäminen ja uudistaminen on aina iso kokonaisuus, ja tuskin varmasti koskaan päästään sellaiseen lopputulokseen, joka tyydyttää kaikkia. Minusta, jos ed. Korhosenkin puheenvuoron arvioi objektiivisesti, hän joutui myöntämään, että uudistus sisältää erittäin monta positiivista tekijää. Oli todella yllättävää, että ed. Tennilä jätti mainitsematta historiallisen uudistuksen, mikä liittyy voimalaitoskuntien epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseen tässä uudistuksessa. Ed. Tennilä, teidänhän juuri pitäisi antaa tästä palautetta hallitukselle, joka on ensimmäistä kertaa vuosikymmenten aikana tuomassa oikeutta näille voimalaitoskunnille. Mielestäni tämä on erinomaisen hyvä kokonaisuus, joka tällä kertaa vie asioita eteenpäin, ja sen pitäisi myöskin opposition myöntää.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kaiken ydin tässä hallituksen esityksessä kumminkin on, että rahaa ei tule lisää kunnille. Kunnilla on krooninen rahapula, ja näin ollen se, että rahaa siirrellään kunnilta toiselle, ei paranna tilannetta, kun toiselta köyhältä kunnalta annetaan toiselle köyhälle kunnalle. Pirkanmaan kunnat häviävät tässä uudistuksessa 7,3 miljoonaa euroa. Se on pois alueelta, ja näitten vähennysten kohdistuminen on hyvin kyseenalaista, miten ne kohdistuvat oikeudenmukaisesti. Yleensä koko vähennys on mielestäni kohtuuton, koska palvelujen turvaamiseen tarvittaisiin nimenomaan uutta rahaa, ja sitä tämä hallituksen esitys ei tuo.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä tuli jo esiin muun muassa ed. Korhosen puheenvuorossa, että kuntien mahdollisuus toteuttaa palveluvelvoitettaan on järkkynyt, ja näinhän tosiasiassa on ollut jo oikeastaan pitkään. Olisikin tarpeellista, että ministeri Mannisen vieressä istuisi peruspalveluministeri Hyssälä, koska näitä kahta asiaa ei todellakaan voi irrottaa toisistaan: peruspalvelujen tuottaminen ja toteuttaminen ja valtionosuudet kuntien talouden turvaamisessa. (Ed. Zyskowicz: Joo, Hyssälä paikalle, niin saadaan eläkkeetkin nousuun!)

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suurella huolella haluan tässä vaiheessa tuoda esiin — palaan myöhemmin vielä varsinaisessa puheenvuorossa siihen — että ikään kuin sammutetuin lyhdyin tämän lakiesityksen alamainintana ollaan purkamassa lastensuojelun tärkein tämänhetkinen elementti Lastensuojelun suurten toimenpiteiden tasausrahasto. Sinä aikana, kun tasausrahasto on ollut voimassa, lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä on lisääntynyt 33 000:sta noin 60 000:een. Kyse on lastensuojelun avohuollollisista toimenpiteistä, jotka tämän esityksen myötä loppuisivat, kun, kuten kuvasitte, lastensuojelun kerroin tai kuntien kerroin laskettaisiin vain huostaanottojen määrällä, jonka viive tulee kahden vuoden kuluttua. Olen valmistanut tästä asiasta rinnakkaislakialoitteen ja uskon, että eduskunta tulee hoitamaan tämän asian, kuten (Puhemies koputtaa: Aika!) se hoiti lasten parhaaksi vuonna 99.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oleellista tässä kumminkin on, että kunnat eivät saa lisää rahaa. Sen voin todeta, että kuntapalvelut ovat kriisissä, niin kuin täällä ed. Korhonen totesi.

Täällä ministeri vakuutti, että kunnille ei enää lisätä velvoitteita, ellei niitä sitten korvata täysimääräisinä. No, ensi vuonna on 7 prosentin omavastuu vuokranmaksussa poistuu toimeentulotuen saajilta. Se on hyvä asia, ja sitä on vasemmistoliitto pitkään vaatinut, ja se on yksi köyhyyden syy, mutta tässäkin valtio siirtää kunnat maksamaan tämän menon, ja kuntien toimeentulotuen luukulla he käyvät siellä, ja näin lisätään kunnille menoja, niin että nämä puheet eivät pidä paikkansa, mitä täällä puhutaan.

Markus Mustajärvi  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä hallituksen esityksessä sanotaan, että työmarkkinatukiuudistus on tarkoitus toteuttaa siten, että valtion ja kuntien välinen kustannustenjako ei muutu. Sitten sanotaan vielä, että tarkoituksena on myös, että työmarkkinatukiuudistuksella ei ole merkittävää vaikutusta yksittäisten kuntien talouteen. Minä kysynkin ministeri Manniselta, kuinka nämä tavoitteet on tarkoitus täyttää. 500 päivän passiivisen työmarkkinatuen jälkeenhän rahoitusvastuu jaetaan sekä sen työmarkkinatuen että toimeentulotuen osalta puolittain kunnille ja valtiolle. Sitten jos aktivoidaan sitä porukkaa, joka ei ole enää työmarkkinoitten käytettävissä, niin heillä kai ei enää sen jälkeen ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin toimeentulotuki, koska se työmarkkinatuki evätään määräämättömäksi ajaksi. Eikö tämä sitten lisää nimenomaan kuntien kustannuksia? Kuinka ministeri Manninen laskee semmoisen oikeudenmukaisen mallin, että nämä kuntakohtaiset heittelyt otetaan huomioon? Minä olen lukenut sekä poikkihallinnollista työllisyysohjelmaa ja sen perustelut tässä asianomaisessa kohdassa että hallituksen esitystä ja mitään tämmöistä uskottavaa laskentamallia minä en ole löytänyt.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kahdessa kohtaa ammattikorkeakoulujen puolella huolestuttaa jatkossa koulutuksen laatu. Yhtäältä ammattikorkeakouluissa tutkintotavoitteet merkitään tai kirjataan tänne rahoitusmallin puolelle. Käytännössä tämä tulee johtamaan siihen, että koska rahoitus on kiinni tutkintojen määrästä, tullaan oppilaita päästämään tenteistä läpi, annetaan tutkintoja ilman, että heillä on vaadittavia oppinäytteitä. Opettajia tällä hetkelläkin jo painostetaan päästämään oppilaita tenteistä läpi, jotta oppilaat saadaan valmistumaan.

Toinen on sitten se, että nykyisellään jo lähiopetusta ammattikorkeakouluissa on vähennetty jopa 60 prosenttia siitä ajasta, kun teknikkoja valmistui. Miten koulutuksen laatu jatkossa varmistetaan, kun samaan aikaan ammattikorkeakouluille jätetään yhä enemmän liikkumatilaa rahoituksen kohdentamisessa?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luen nyt varmuuden vuoksi paperista: "Kustannustenjakoa koskeva muutosesitys heikentää vakavasti valtion velvollisuutta osallistua riittävästi säätämiensä lakisääteisten tehtävien rahoitukseen. Esitys heikentää sitä perusperiaatetta, että valtion tulee tehtäviä antaessaan varmistaa, että kunnilla on tosiasialliset mahdollisuudet rahoittaa lakisääteiset palvelut." Kukahan näin on mahtanut kirjoittaa? Olisiko ed. Korhonen mahdollisesti, mutta hänestä nyt ei ole kysymys, ei myöskään ed. Zyskowiczistä eikä pohjoissavolaisesta keskustalaisesta kunnanjohtajasta. Tämä on Suomen Kuntaliiton muistio 6.6.2005, ja Kuntaliiton ilmoituksen mukaan tämä pätee tähän lakiesitykseen edelleenkin.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä valtionosuusuudistus nyt hallituksen esityksenä tuo eräänlaisen suvantovaiheen valtio—kunta-suhteisiin. Tietenkin tavoitteena on pitkäjänteinen, avoin taloussuunnittelun edellytys kunnille. Mutta sitten eräs asia, joka kingertää kuntakenttää, on kustannustenjaon tarkistusten velka, valtion velka kunnille, kun viimeisen kerran tämä tarkistus tehtiin. Se on budjettikysymys, mutta tähän varmaan palataan.

Eräs yksityiskohta sitten: Vähän kingertää helsinkiläisenä, kun tämä saaristo-osakuntalisä pitää sisällään 1 200 saaristo-osa-asukasta. Mistähän tämä 1 200 asukasta on löytynyt? Nimittäin, kun ajattelee Suomenlinnaa, niin Suomenlinnassa asuu 850 asukasta. Jos Helsinki sinne sijoittaisi vanhusten palvelutalon, jossa olisi 350 asukasta, me saisimme tämän pykälän mukaan sitten 15 miljoonaa euroa lisää valtionavustuksia.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Epäilemättä monet kunnat ovat tällä hetkellä taloudellisissa vaikeuksissa. Minun mielestäni oleellisin syy tähän kylläkin on se, että kuntien menokehitys on viime vuosina karannut täysin käsistä. Tämän vuosikymmenen alussa menot ovat lisääntyneet 5 prosentin vuosivauhtia, erikoissairaanhoidon menot vieläkin nopeammin, mitkä tietysti vaikeuttavat kuntataloutta. Minun mielestäni näin ei voi jatkua vaan tämä menokehitys on saatava hallintaan.

Tämä valtionosuusuudistus, joka on kustannusneutraali, ei tietenkään vahvista kuntien rahoituspohjaa. Sen sijaan, jos olisi tehty kiinteistöveroihin ala- ja ylärajojen nosto, tätä rahoituspohjaa kunnissa olisi jossain määrin voitu nostaa. Samaten tähän olisi omalta osaltaan auttanut taksa- ja maksupolitiikan tarkistamismahdollisuus. Kysynkin ministeri Manniselta: miksi nämä jäivät tästä uudistuksesta pois?

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin huomiota erääseen suureen ongelmaan täällä kerrottujen lisäksi elikkä siihen, että samanaikaisesti, kun täällä kerrottuja vaikeuksia kunnissa on, meillä on meneillään lähes lopullinen muuttoaalto, eräs pahimmista muuttoaalloista koko sodanjälkeisenä aikana sen vuoksi, että sinne, mistä lähdetään, jää kuntia, joilla ei ole taloudellisia resursseja hoitaa palveluita, ja sinne, minne muutetaan, syntyy vaikeuksia sen takia, että asianomaisilla keskuksilla on taloudellisia vaikeuksia ja ne eivät pysty tulevalle väestölle takaamaan palveluita. Tältä osin ei myöskään tämä lakiuudistus ole esittänyt ratkaisuja, ja mielestäni tämä olisi sen luokan asia, johon pitäisi todella perusteellisesti paneutua.

Arto  Satonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin myöskin tuoda sen asian esille, että tämä niin sanottu pieni valtionosuusuudistus ei kyllä kaikkialla maassa ole todellakaan pieni. Kuten ed. Kuoppa sanoi, niin Pirkanmaallakin tämä tarkoittaa 7,3 miljoonan euron tappiota, ja siellä on kuntia, jotka häviävät 60—70 euroa per asukas, pieniäkin kuntia. Se on aika kova juttu.

Tietysti se voi olla pieni siihen verrattuna, mitä nyt on tulossa. Minä toivon, että nyt sellaisiin hölmöilyihin, mihin ed. Tenniläkin viittasi, että vielä ammattikorkeakouluja lähdetään valtiollistamaan tai toteutetaan tätä aluekuntamallia, jolla ei mitään muuta saada aikaan kuin se, että isojen organisaatioiden ongelmat saadaan myöskin pieniin organisaatioihin, ei enää lähdetä, eli toivon siinä mielessä, että tämä jää pienemmäksi, mutta todellakaan tässäkään ei ole kyse ihan pienestä asiasta.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Ed. Korhonen totesi, että tämä ei tuo lisää rahaa. On päivänselvää, että lailla sinänsä ei tehdä rahaa vaan se raha, jos sitä tulee, tulee tietysti budjeteista. Hallitusohjelman mukaisesti valtionosuusuudistus on toteutettu neutraalisti, ja tässä mielessä enempää lailla ei voida tietenkään tässä yhteydessä tehdä.

Mitä tulee tähän harkinnanvaraiseen, niin tänä vuonna sitä haki 238 kuntaa. Voisi todeta, että useimpina vuosina ovat parinsadan molemmin puolin olleet nämä luvut, elikkä kovin suuria ja merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut.

Ed. Zyskowicz totesi, että olen todennut täällä, että kuntatalous vahvistuu 2005 alkaen. Niin vain tänäkin päivänä näyttää, että vahvempi se on 2005 kuin 2004, että se pitää edelleen paikkansa.

Mitä tulee siihen, kun arvioita tehdään, tulot ovat pitäneet täsmälleen paikkansa, ja silloin todettiin tämä arvio, että se edellyttää menotalouden pysymistä 4 prosentissa, kun se käytännössä oli yli 5 prosenttia viimekin vuonna, ja tästä tämä vuosikatteen heikkeneminen viime vuonna johtui. Nimenomaan kunta- ja palvelurakenneuudistusta tehdään sen vuoksi, että menorakenne saadaan nykyistä alemmalle tasolle, sillä tulot lisääntyvät arvioiden mukaan esimerkiksi tästä vuodesta vuoteen 2009 5,5 miljardia euroa, joka on hirvittävä summa, mutta se ei riitä alkuunkaan, ellei menoja saada alennettua alle 4 prosentin.

Mitä tulee ed. Pulliaisen puheenvuoroon siitä, kumpaan suuntaan väkilukua pitäisi kehittää, ei varmasti kumpaankaan suuntaan sen takia, että tulisi valtionosuuksia enemmän, vaan jokaisen kunnan tehtävänä tietysti on hoitaa elinkeinopolitiikkaa ja huolehtia väestöstä, ja väkiluku toivottavasti kasvaa mahdollisimman monissa kunnissa. Mutta kun Suomen kokonaisväkiluku ei kovinkaan paljon kasva, niin eivät kaikki kunnat siitä varmasti osallisiksi pääse. (Ed. Pulliainen: Se on laitettu tänne ylös sitten!) — No, se on kirjattu, koska tämä uudistus antaa tällaisen tuloksen, että alle 10 000 asukkaan ryhmässä keskimäärin valtionosuudet kasvavat ja myöskin yli 100 000 asukkaan kunnissa, ja mainitsin, että Vantaan kaupunki saa suurin piirtein puolet siitä yli 100 000 asukkaan kuntien lisäyksestä. Jos minä nyt ulkomuistista sanon, niin taitaa olla yli 7 miljoonaa euroa se Vantaan osuus, jonka ed. Laaksokin muistanee, mitä hän on aikaisemmin tässä salissa puhunut.

Mitä tulee ed. Perhon puheenvuoroon, kun hän totesi, että uusi indeksi on vasta 2008, se on hyvin selkeä esitys sen vuoksi, että hallitusohjelmassa on sovittu, että tämän hallituksen aikana toteutetaan 75-prosenttinen indeksi, joka on 25 prosenttia parannusta aikaisempaan, elikkä vähitellen eteenpäin mennään. Nyt uudessa laissa lähdetään siitä, että uusi indeksi tulee kokonaisuudessaan voimaan 100-prosenttisesti 2008 ja indeksin laskentaperustettakin muutetaan sillä tavalla, että se on oma peruspalveluindeksi, joka antaa paremman tuloksen kunnalle kuin nykyinen indeksi.

Täällä ed. Perho totesi, että tämä esitys on huonompi kuin virkamiesesitys, ja kysyi, miksi näin. Vähän jotkut muutkin ovat puhuneet. Siksi, että tämä ei ole virkamieshallitus, tämä on poliittinen hallitus, joka tekee omat päätöksensä riippumatta siitä, mitä virkamiehet esittävät.

Ed. Tennilä totesi Lapin kuntien rahantarpeesta, joka on ihan totta. Mutta jos hän on seurannut ja katsonut tätä tilannetta, niin Lappi saa suhteellisesti eniten tässä, reilusti yli 40 euroa asukasta kohden. Lisäksi siinä ei ole mukana tämä voimalaitosten korotus, joka tulee myöhemmin, eli tässä suhteessa tämä on juuri sen suuntainen, mitä on ennen vaalejakin puhuttu. Ed. Tennilä ei tietystikään perusta siitä, mitä voimalaitokset tuovat, kun hän yleensä vastustaa voimalaitosten rakentamista.

Mitä tulee ed. Alatalon puheenvuoroon yhtenäiskouluista ja yleensäkin koulutusproblematiikasta pienten koulujen osalta, niin tietysti hallituksen lähtökohta on se, että harva asutus otetaan siellä huomioon, missä on pitkät matkat, missä ei ole mahdollista kohtuullisten matkojen päästä koota taloudellisesti parempia kouluyksikköjä. Me katsomme, että ei ole valtion asia tukea koulujen seiniä silloin, kun on lähellä muita kouluja, jotka voidaan koota. Tämän vuoksi on päädytty siihen ratkaisuun, että rahat pitää suunnata opetukseen ennen kaikkea ja että vain siellä, missä ei ole näin mahdollista tehdä, tämä erityiskerroin otetaan huomioon.

Ed. Puisto puhui lastensuojelun tasausrahastosta. Sehän on erillinen järjestelmä, joka on kylläkin merkittävällä tavalla lisännyt kustannuksia. Sehän käytännössä tarkoittaa, että kun tietyn kustannustason ylittää, sen jälkeen on piikki auki, voi menoja lisätä kuinka paljon haluaa ja naapurit maksavat, itsellä ei ole mitään vastuuta. Tällainen järjestelmä ei voi olla kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen. Tässä otetaan erikseen vammaiskertoimella vammaiset huomioon, lastensuojelukertoimella otetaan edelleen huostaanotot huomioon, eli se tulee antamaan niille kunnille suuremman osuuden, niin kuin näkyykin näissä koelaskelmissa, missä on merkittävästi suuremmat lastensuojelukustannukset. Korvamerkitystä rahasta on tarkoitus pyrkiä entistäkin enemmän eroon.

Mitä tulee ed. Kankaan puheenvuoroon, on syytä korjata se virheellinen tieto eduskunnan pöytäkirjaan, jota hän esitti. Kun hallitus hyväksyi niin sanotun köyhyyspaketin ja siinä sovittiin, että toimeentulotuen menojen 7 prosentin omavastuuosuus poistetaan, niin samalla hallitus teki päätöksen, että se korvataan 100-prosenttisesti kunnille. Ensi vuonna siellä tulee kunnille yli 14 miljoonaa euroa siltä osin tätä korvausta, joka on se suhteellinen osuus siitä koko vuoden 40 miljoonan osuudesta. Tältä osin hallitus ei sentilläkään lisää kuntien kustannuksia. Tämä on hyvä oikaista, koska tieto ei ole ilmeisesti mennyt riittävästi perille.

Ed. Mustajärvi totesi työmarkkinatuen osalta. Siinähän on järjestelmä, että siltä osin kuin valtionosuuden korotus toimeentulotuen osalta ei korvaa, niin sen lisäksi korotetaan verotulotasauksen prosenttia ja lisäksi yleisessä valtionosuudessa tehdään joko vähennys tai lisäys sen mukaan, että laskelman perusteella jokainen kunta saa eurolleen saman summan eli lähtökohtaisesti ei häviä. Saattaa olla tietysti, että riippuen siitä, minkä verran aktivointitoimista aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia, kun ihmisiä aktivoidaan, voi siitä aiheutuva muu hyöty, kun ei tarvitse maksaa työmarkkinatukea, jäädä pienemmäksi kuin ne aktivointitoimen kulut, joihin valtio myöskin pienellä rahalla muutoinkin osallistuu. Siitä riippuu tietysti se kunnan loppusaldo, mutta laskennallisesti ne on tasattu euron tarkkuudella jokaisen kunnan osalta.

Ed. Hemming oli huolissaan, että ammattikorkeakoulussa tutkintojen määrän nousu heikentää opetusta. Kyllä hämmästelen tällaista puheenvuoroa. Kyllähän minusta pitää olla selkeänä mittarina koulutuksessa, että kun tullaan sinne, niin sieltä myös valmistutaan. Minusta on opettajakunnan aliarvioimista, jos katsotaan, että opettaja päästää läpi vain armosta vain sen vuoksi, että saa rahaa. Opettajat ovat korkeasti koulutettuja, korkean moraalin omaavia ihmisiä, enkä minä usko, että tällaista keinottelua tapahtuu. Päinvastoin katson kyllä, että tämän jälkeen ammattikorkeakoulussa kiinnitetään huomiota opinto-ohjaukseen ja siihen, että oppilaat todella valmistuvat, ja siitä on hyötyä koko yhteiskunnalle. Kun valmistuminen myöskin nopeutuu, se myöskin säästää koko yhteiskunnan kustannuksia. Lähiopetuksen väheneminen pitkälti johtuu tietysti siitä, että on tullut enemmän korkeakoulumaisuutta, mikä on ollut tarkoituskin, etteivät entiset tekniset opistot tai muut vastaavat jatka entisellään.

Ed. Kallio kysyi siitä, miksi kiinteistöveroa ei nostettu ja maksupolitiikkaa tarkistettu. Kiinteistöveron osalta päädyttiin siihen ratkaisuun, että sitä nostetaan ainoastaan voimalaitosten ja ydinvoimalaitosten osalta yhteisymmärryksessä hallituksessa. Lisäksihän siellä tulee ylimääräinen kiinteistövero 14 kunnalle rakentamattomille tonteille. Maksupolitiikan osalta on sosiaali- ja terveysministeriössä valmistumassa mietintö aivan lähiaikoina, ja sen mietinnön pohjalta sitten tietysti hallitus arvioi, miten siinä menetellään, mutta peruspalveluohjelmassa ja budjeteissahan on lähdetty siitä, että jatkossa maksujen tulisi seurata automaattisesti reaalista kehitystä, ja uskon, että kun hallitus on näin kirjannut, niin näin tulee myöskin tapahtumaan.

Kaiken kaikkiaan, niin kuin sanoin, lailla ei voida rahaa tehdä vaan niiden rahojen on oltava budjetissa. Kokonaisuudessaan varmasti on puutteita tässä laissa niin kuin kaikissakin laeissa, eivätkä kaikki voi olla kaikkien mieliksi koskaan, mutta pääsääntöisesti pidän kuitenkin tätä lainsäädäntöä sillä tavoin onnistuneena, että se ohjaa rahoitusta sinne, missä on suurinta tarvetta tällä hetkellä.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin puheenvuorossani sanoin, kiistatta hyviä kohtia siellä sisällä on, mutta ongelmahan on, ministeri Manninen, se, minkä te sanoittekin, että kuntien pitää painaa menot alemmalle tasolle, mutta mitä se tarkoittaa käytännön elämässä? Siellä supistetaan palveluja, leikataan palvelurakenteita. Totta kai siellä on joitakin mahdollisuuksia järkiperäistää toimintoja, mutta eihän se tapahdu kerta kaikkiaan näillä aikatauluilla, vaikka kaikki me siihen varmaan pyrimme ja tavoittelemme sellaista tilannetta. Silloin, ministeri Manninen, kyse on siitä, että valtio puhaltaa kunnilta rahaa, ja se on se ongelma: indeksitarkistuksen 47 miljoonaa, kustannustenjaon tarkistuksen melkein 400 miljoonaa euroa, ja verotulotasauksesta otetaan välityspalkkio 150 miljoonaa euroa. Jos edes ne olisitte hoitanut kunnille, siellä ei tällä hetkellä olisi kriisiä, ja siitähän tässä on kyse. Tämä kaikki muu on paikkaamista ja siloittelua, mutta ikävä kyllä siihen siloitteluun tuli tämä poliittinen kähmintä mukaan, se ei ollut enää järkevää. Eivätkä sitä arvostelleet virkamiehet, vaan Kuntaliittohan (Puhemies koputtaa) sitä arvosteli, ja he ovat luottamushenkilöitä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ei se Lapin saama lisä tule riittämään mihinkään. Te tiedätte ihan hyvin, ministeri Manninen, mitkä tarpeet ovat ja mistä tekin olitte ennen vaaleja puhumassa. Ne ovat ihan toisenlaiset tarpeet, jotka meillä kunnissa on, että palvelut voidaan tuottaa.

Mitä tulee voimalaitosten kiinteistöveron korottamiseen, niin positiivistahan se tietenkin on, mutta lopullinen prosentti kai puuttuu edelleenkin. Toivotaan, että se menee sinne, mihin sisäministeriö itse johdollaan sitä ensin esitti.

Kiintoisaa minusta on se, että tekin puhuitte äsken voimalaitosten haitoista. Hyvä, että keskustakin niitä rupeaa myöntämään. Tästähän se kiista on ollut. Eihän kukaan ole vastustanut Kemijoen voimaloiden rakentamista, mutta niiden haittojen korvaaminen on ollut nihkeätä ja usein täysin olematonta. Tehän olette antanut sitä kuvaa, että on pelkkää riemua, kun voimaloita tehdään ja vesi humppaa, kunhan ei vain ole kotirannassa siellä Tornionjoella.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen totesi puheenvuoronsa lopuksi maksu- ja taksapolitiikasta, että hallituksella on tosiaan linjaukset, että tavoitteena on jatkossa sitoa nämä maksut ja taksat kustannusten nousuun. Tämä on erittäin kielteinen linjaus, jos se vielä laitetaan toteen, koska maksut ja taksat Suomessa ovat jo tälläkin hetkellä moniin muihin maihin verrattuna eri palveluissa, myöskin sosiaali- ja terveyspuolella, korkeampia kuin muualla. Nyt ne sidotaan samalla tavalla nähtävästi indeksiin kuin puolustusmenot. Tämä on erittäin epäsolidaarista, epäoikeudenmukaista köyhimpiä, näitä palveluita tarvitsevia ihmisiä kohtaan. Samaan aikaan kuitenkaan tulonsiirtoihin tai muihin ei olla valmiita tekemään samanlaista sitomista. Elikkä vastustan jyrkästi maksujen ja taksojen sitomista kustannustason automaattiseen nousuun ja tällä tavalla köyhimpien ihmisten kimppuun käymistä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli erinomaisen hyvä, että kuntaministeri totesi, että tämä on hallituksen selvä poliittinen tahdonilmaisu. Toinen realiteetti on se, että esityksestä käy hyvin selvästi esille, että nämä siirrot kustannusneutraalissa mallissa ovat pienet, mikä merkitsee, arvoisa ministeri, sitä, että jokaiselle sanalle, jokaiselle siirrolle tulee erittäin suuri symbolinen merkitys sen suhteen, mikä se politiikka oikein loppujen lopuksi on. Silloin tietysti, kun samanaikaisesti te pidätte yllä kuntajakokeskustelua, palvelurakennekeskustelua, me luemme kuin niin sanottu piru raamattua sitä, mitä te tähän olette kirjoittanut.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten keskustelussa moni muukin on tuonut esiin, kuntatalouden ongelmiin nähden tämä valtionosuusuudistus on näennäispuuhastelua. Tuntuikin aika erikoiselta, kun ed. Hiltunen kuvaili tätä suvantovaiheeksi kunta—valtio-suhteessa ja meillä kuitenkin käydään aika radikaaliakin keskustelua kunta- ja palvelurakenteesta ja sen uudistamisesta. Siihen nähden tämä valtionosuusuudistus näyttää olevan aika lailla toisesta todellisuudesta, joka lähtee siitä, että maailma on ikään kuin valmis ja kaipaa vain pikkuisen viilausta. Edelleen kuntatalouden näkökulmasta valtionosuuksien jakoperusteet ovat hienosäätöä, kun loppusumma on liian pieni. Tämäkin on täällä monta kertaa todettu. Lisäksi kunnallisen itsehallinnon takia osa tähän rakennetuista poliittisista viesteistä on tosiaan sellaisia, joilla ei välttämättä ole vaikutuksia kunnallisten palvelujen todellisuuteen.

Arvoisa puhemies! Muutamia yksityiskohtahuomioita ja sitten hieman enemmän kulttuurirahoituksesta ja ammattikorkeakouluista.

Ensinnäkin tervehdin ilolla vieraskielisten oppilaiden huomioimista. Tätä vihreät ovat pitkään vaatineet, ja se tuonee hyvää myös sinne Vantaalle, jonka ed. Kiljunen mainitsi ongelmakuntana. Lisäksi myös toivoisin, että todella täällä eduskunnassa voitaisiin vielä pohtia lastensuojeluasiaa. Ei varmaan ole tarkoitus taloudellisesti kannustaa huostaanottoihin avohuollon palvelujen sijaan.

Mutta tosiaan tästä kulttuuritoimesta: Opetusministeriö tällä hetkellä siis esittää kunnallisen kulttuuritoimen valtionosuuden vähentämistä kolmanneksella. Toisaalta ammattitaiteen puolelle tulee lisää rahaa, mikä on tietenkin ilahduttava uutinen, mutta täytyy muistaa, että palvelujen saatavuutta ei voi vahvistaa sillä, että jo ennestäänkin pientä tukea kunnalliselta puolelta viedään kolmanneksella, kun se on juuri sitä ruohonjuuritason kulttuuritoimintaa, jossa luodaan edellytyksiä kulttuuritarjonnalle, sen laadulle ja kunnallisille kulttuuripalveluille myös isojen kuntien ulkopuolella. Vaikka itse olen tällainen kulttuurielitisti, niin ymmärrän, että eliitillekin löytyy sitä maksavaa yleisöä vain sen ruohonjuuren ja peruskulttuuritoimen ansiosta. Nyt tämä linjaus on kuntapäättäjille viesti, että kansalaisten kulttuuritoimintaa voidaan supistaa. Toivon, että tätä viestiä ei kuulla. Toimivaan, tulokselliseen ja pitkäjänteiseen kulttuurityöhön tarvitaan näitä ammattitaitoisia kulttuurityöntekijöitä, joilla pitää olla jonkinlaiset resurssit. Eikä ammattitaiteen puolellekaan tämä uudistus nyt mitään aivan ihmeellistä ole tuomassa.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, ammattikorkeakoulujen osalta täällä on ihan positiivinen tämä uudistus, että luovutaan aloituspaikkojen perusteella tehtävästä rahoitusmallista, koska tämä nykyinen rahoitusmalli kannustaa ammattikorkeakouluja aloituspaikkojen ylitäyttöön ja oppilaitoksia oppilasmäärien maksimointiin. Mutta ei tämä sinänsä poista sitä perusongelmaa, että mielestäni ammattikorkeakoulut ylipäätänsäkin ovat tällä hetkellä hallinnollisesti väärässä paikassa. Täällä debatissa ed. Satonen jo avasikin keskustelua ammattikorkeakoulujen valtiollistamisesta. Tosin hän piti sitä hölmöilynä; itse sitä kannatan. Mielestäni ammattikorkeakoulut pitäisi siirtää kunnilta valtion vastuulle, koska tällä hetkellä kunnat kilpailevat ammattikorkeakouluopiskelijoista tavalla, joka ei ole kenenkään etu.

Kunnat ovat selvästi aivan liian pieni yksikkö tarkastelemaan koulutuspolitiikan kokonaisuutta työelämän tarpeista käsin. Kunnat katsovat vain omaa etuaan. Näin yhteiskunta hukkaa resursseja vääriin koulutusohjelmiin, kun nuoria liikakoulutetaan kivan kuuloisiin ammatteihin. Tämä on myös nuorten, oppimishaluisten ihmisten tietoista harhaanjohtamista, esimerkkinä se, että todellakaan kaikista halukkaista ei voi tulla ammattinäyttelijöitä. Toki ammattikorkeakoulupuolella näitä ongelmallisia aloja on myös kulttuurin lisäksi esimerkiksi tekniikka. Tämän on ottanut esille myös ammattikorkeakouluopiskelijoita edustava Samok, joka on juuri tekniikan alalla nostanut esiin liikakoulutuksen ongelman ja toivonut enemmän laatua kuin määrää ja myös sellaista kokonaistarkastelua, jossa katsottaisiin ammattikorkeakoulujen ja muitten korkeakoulujen opiskelijamääriä yhdessä eikä ainoastaan erikseen, koska näin voitaisiin katsoa, koulutetaanko meillä ihmisiä todella sinne, missä tarvitaan.

Tällä nykyisellä systeemillä, jossa meillä ammattikorkeakouluissa on käytännössä sellaisia opintolinjoja, joiden jälkeen koulutusta vastaavan työn löytäminen on useimmille opiskelijoille mahdottomuus siitä yksinkertaisesta syystä, ettei työmarkkinoilla ole heille kysyntää, näyttää siltä, että kunnilta on unohtunut se koko ammattikorkeakoulutuksen ydin eli työelämälähtöisyys. Siksi toivon, että kun tämän valtionosuusuudistuksen puitteissa täälläkin selvästi on keskusteltu myös laajemmista kokonaisuuksista, niin myös kun kunta- ja palvelurakennetta pohditaan, mietittäisiin myös tätä ammattikorkeakoulujen paikkaa tässä koko järjestelmässä.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitus on oikeasti ryhtynyt toimiin kuntien toimintaedellytysten ja palvelurakenteen uudistamiseksi. Aiempien hallitusten perintö ei ole ollut häävi. Aikanaan hallitus ei ole huolehtinut valtionosuuksien maksamisista niiden toteutusaikana. Ja kuten on nähty, oppositiolla on täällä tavanomaiset puheet: raha tuntuisi tekevän onnelliseksi.

Hallituksen esitys kuntien valtionosuuslaista ja muista siihen liittyvistä laeista on iso lakikokonaisuus. Valtionosuuslainsäädännön kehittämiselle on todellinen tarve. Muutokset kuntien valtionosuusjärjestelmään suunnitellaan toteutettavaksi vuoden 2006 alusta. Kyseessä on nyt valtionosuusjärjestelmän muutoksen ensimmäinen vaihe. Toisen vaiheen toteutusaikataulu riippuu tietenkin nyt vireillä olevasta palvelu- ja kuntarakenteen uudistamisesta.

Valtionosuusuudistuksen tavoitteena tulee olla kuntien välisen yhteistoiminnan edistäminen sekä oikeudenmukainen ja tasapuolinen kustannusten korvaaminen ja valtionosuuksien kohdentaminen. Jatkossa valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon tarkistus tehtäisiin joka neljäs vuosi kaikilla hallinnonaloilla. Kuntien palveluiden rahoituksen perusteena käytettävät yksikköhinnat ja laskennalliset kustannukset tarkistettaisiin tällöin palveluiden toteutuneiden kustannusten mukaisiksi.

Valtio osallistuisi laskennallisten kustannusten ja yksikköhintojen mukaiseen rahoitukseen laissa neljäksi vuodeksi kerrallaan säädettävällä prosenttiosuudella. Käyttöön otettaisiin myös uusi kunnallisten peruspalveluiden kustannuskehitystä nykyistä paremmin kuvaava indeksi. Mahdollisuudesta kompensoida kustannustason muutos niin sanotusti täyttä määrää alemmalla tasolla luovuttaisiin vuodesta 2008 lukien. Nämä kaikki ovat hyviä parannuksia.

Valtionosuusjärjestelmän uudistuksen idea on siinä, että rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmä nyt esitettyjen muutosten seurauksena huomioi kuntien erilaiset tarpeet ja olosuhteet aiempaa paremmin sekä kannustaa muun muassa yhteistyöhön ja palvelujen tehokkaampaan järjestämiseen. Monimutkaiseen valtionosuusjärjestelmään voi toki edelleen jäädä loukkuja, jotka eivät kannusta yhteistyöhön parhaalla mahdollisella tavalla, mutta näihin on palattava myöhemmin.

Kokonaisvaikutukset peruspalveluiden turvaamiseen koko maan tasolla ovat positiiviset. Muutokset vaihtelevat kuntakohtaisesti. Alueellisia ja kuntakoon mukaisia vaikutuksia arvioitaessa voidaan päätellä, että muutokset ohjaavat rahoitusta alueille ja kuntaryhmille, joiden taloudellinen tilanne ja edellytykset perusoikeuksien edellyttämien palveluiden järjestämiselle ovat muita heikommat. Tämä koskee erityisesti pieniä kuntia sekä Pohjois-Suomea, Pohjois-Karjalaa ja Kainuuta, ehkä laajemminkin koko Itä-Suomea. Isoista kunnista vaikeassa taloudellisessa tilanteessa oleva Vantaa on suurin suhteellinen voittaja. Kyseessä oleva uudistus aiheuttaa suurimmalle osalle kunnista suhteellisen pieniä muutoksia. Valtaosa muutoksista on alle 30 euroa per asukas. Siirtymäajan tasausjärjestelmä helpottaa suurimpia muutoksia.

Pienten kuntien valtionosuuksien lisäämiselle on perusteensa. Monet pienet kunnat ovat vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, ikärakenne on usein vanheneva, ja nuori, koulutettu väestö muuttaa kasvukeskuksiin. Kyseessä on pitkäaikainen trendi, jota on vaikea kääntää. Yleisesti ottaen valtionosuustasausta tarvitaan, että koko maassa, myös syrjäseuduilla, säilyvät kohtuulliset palvelut. Kyse on tasavertaisuuden toteutumisesta. Kasvukeskukset ja suurimmat paikkakunnat imevät tehokkaasti harvempaan asuttujen seutujen koulutetun ja innovatiivisen väestön. Pienemmillä kunnilla on vähemmän kilpailuvaltteja käytössään kuin isoilla, joten tarvitaan valtion tasausta säilyttämään kohtuullinen palvelutaso ja siten elämisen edellytykset koko maassa.

Kuntien yhteistyötä kannattaa joka tapauksessa lisätä, ja siihen tarvitaan myös valtion taloudellista kannustusta. Riippumatta siitä, millainen kuntauudistus lopulta maahamme tulee, on ensiarvoisen tärkeää, että kuntademokratia säilyy ja ihmisillä on aito mahdollisuus vaikuttaa kotiseutunsa asioihin.

Arvoisa puhemies! Valtionosuusuudistuksesta käydään varmasti kova keskustelu, koska kyse on suoraan edustajien koti- ja lähistökuntien taloudellisista olosuhteista ja oppositiolla on tavanomaiset puheet. Kokonaisuutena uudistus on muutos entistä parempaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Suomen kuntakenttä on kuin hurrikaanin jäljiltä, valtava myllerrys on saatu aikaan. Edellinen hallitus jätti kunnille hankalan perinnön. Kunnat olivat taloudellisesti ajautuneet lukuisana joukkona aikamoiseen ahdinkoon, ja nyt Vanhasen hallitus on sotkenut loputkin uusilla heitoillaan, joista ei kukaan ota mitään selvää. Suurimmat kuntapuolueet, sosialidemokraatit ja keskusta, ovat kunta-asioissa tosiasiassa kuin tuli ja vesi. Sosialidemokraatit ajavat noin sadan suurkunnan mallia puoluekokouspäätökseensäkin nojaten, ja keskusta taas on vanhalla linjallaan — mikään ei muuttua saa — ja haluaa säilyttää nykyiset kunnat ja muodostaa maakuntaitsehallinto-tyyppisen järjestelmän niiden ja valtiovallan väliin.

Tämä on sellainen törmäyskurssi, joka todennäköisesti johtaa siihen, että valmistelussa olevasta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ei tällä vaalikaudella juuri mitään tulosta tule. Sosialidemokraatit ajavat siis kuntarakenneuudistusta, ja keskusta ajaa palvelurakenneuudistusta. Ne ovat kaksi eri asiaa, kohteena vain ovat samat Suomen kansalaiset. Tilanne on todella sekaisin, ja kunnissa ollaan aivan ihmeissään, mitä pitäisi tehdä, miten pitäisi asioita hoitaa, kannattaako panna ehkä kaikki loputkin mahdollisuudet peliin ja nostaa kädet pystyyn vai kannattaako yrittää kuntaa kehittää siltä pohjalta, millä nyt ollaan.

On todella historiallinen tilanne, jota ei olisi uskonut keskustajohtoisen hallituksen aikana maahan tulevan, mutta tässä ollaan, ja varmasti on niin, että seuraava hallitus vaalien jälkeen puhdistaa tämän pöydän tavalla tai toisella, ja ilmeisesti keinoja ei kovin monta enää ole. Nämä seutukunta-, työssäkäynti- ja asiointipohjaiset kunnat varmastikin ovat tulossa.

Herra puhemies! Tältä hallitukselta olisi jo hallitusohjelman perusteella odottanut kuntien talouden tervehdyttämisen suhteen aivan toisenlaista politiikkaa kuin on totuttu. Indeksileikkaukset jatkuvat koko tämän vaalikauden. Pakkolaina on täysin uusi keksintö, jonka hallitus otti käyttöön, ja lähes 200 miljoonaa euroa jää vielä seuraavan hallituksen vastuulle tästä pakkolainasta, joka kuristaa erityisen voimakkaasti kuntia. Valtionosuuksia ei tosiasiassa koroteta, ei varsinkaan menojen kasvua vastaavasti. Hoitotakuukin näkyy otettavan hoitohenkilöstön selkänahasta aivan kohtuuttomasti, kun esimerkiksi uusiin virkoihin ei varoja ole osoitettu riittävästi. Uusia tehtäviäkin, muun muassa tämä työmarkkinatukiuudistus, on tulossa. Siihenkin on luotu tai ollaan luomassa hyvin monimutkainen ja vaikeaselkoinen kompensaatiojärjestelmä, jota kunnissa suorastaan pelätään tänä päivänä. Veroprosentit ovat kunnissa jo korkealla. Ainakin pieni- ja keskituloisten osalta korotukset ovat syöneet ne verokevennykset, joita edellinen hallitus ja nykyinenkin ovat tuloverotukseen antaneet.

Meillä on käsittelyssä nyt tämä hallituksen esitys valtionosuusuudistukseksi, joka ei ole todellisuudessa muu kuin uudelleenjako kuntien kesken. Niiltä, joilla vielä menee kohtuullisesti, otetaan pois ja annetaan niille, joilla ahdinko on äärimmäisen syvä, ja ehkä näin saadaan kurjuutta levitettyä kaikkiin kuntiin. Nimittäin näillä luvuilla ei vielä korjata niiden ahdinkokuntien tilannetta, mutta saadaan ehkä ahdinkoon ne kunnat, joilla on jossakin määrin vielä toivoa olemassa.

Ministeri Manninen sanoi, että budjettiin otetaan määrärahat eikä lainsäädännössä niistä päätetä, mutta kyllä lainsäädännössä nimenomaan päätetään valtion menojen perusteista, ja lakisääteiset menot on otettava sen jälkeen budjettiin. Siksi tätä budjettilakina käsitellään. Eli hämmästelen, että ministeri tuollaisia puhuu. Kyllä menot on lain pohjalta otettava, ja jos lakiin pannaan kunnille perusteet, joilla kunnat saavat enemmän valtionosuuksia, niin sen mukaiset määrärahat sitten otetaan budjettiin. Syy ja seuraus kulkee näinpäin.

Pitkäjänteisyyttä tämä uudistus ei valitettavasti anna eikä suunnitelmallisuudelle paljon mahdollisuuksia kunnissa, koska uudet esitykset ovat valmistelussa tämän kuntauudistuksen myötä. Tässä uudistuksessa, mikä nyt on käsittelyssä, ei siis anneta kunnille uutta rahaa lainkaan, vaikka valtiontaloudessa olisi varaa nyt järjestää kuntien elintärkeät palvelut parempaan malliin ja kuntalaisten, ihmisten, tasa-arvoisemman kohtelun turvaavalla tavalla. Kurjuutta jaetaan uudelleen.

Kyläkouluille hallitus antaa käytännössä kehotuksen, että ne pitää lakkauttaa, eli laaja kyläkoulujen alasajo toteutuu ja hallitus ei siihen halua erityisesti puuttua. Erityisen hankala on tämä lastensuojelukysymys, siihen on valiokunnissa hyvin tarkkaan paneuduttava, ettei astuta ojasta allikkoon. Nykyjärjestelmä ei ole hyvä, mutta voisi ajatella, että sitä voisi muuttaa niin, että esimerkiksi tulisi pieni omavastuu kunnille ja sitä kautta järjestettäisiin nämä kysymykset.

On kuntia, jotka eivät saa syrjäseutulisää eivätkä taajamalisää ja joissa väestömuutokset eivät ole niin dramaattiset, että toisivat tilanteeseen apua, ja ahdinko on kuitenkin taloudellisesti erittäin suuri. Tällaisia kuntia on esimerkiksi Keski-Suomessa lukuisa määrä, ja tämä uudistus leikkaa näiltäkin kunnilta valtionosuuksia. Se on täysin kohtuutonta.

Kuntaliiton asiantuntija onkin, niin kuin täällä on todettu, tyrmännyt tämän koko esityksen ja toteaa, että missään muussa valtionosuusuudistuksessa loppusiloittelu, paikkaus, tasoittelu ja poliittinen kähmintä ei ole ollut lähellekään tätä tasoa. Siis tämän pohjaksi tekivät asiantuntijat ehdotuksen, mutta sitten poliittiset valtiosihteerit kähmivät esitystä niin, että lopputulos on se, mikä meillä tässä on. Toki täällä on paljon myönteisiä asioita, mutta ei tämä ratkaise kuntien ongelmia, vaan usealle kunnalle tuo uusia ongelmia.

Oma kotikuntani, pieni kunta, on taloudellisissa vaikeuksissa, ja siltä leikataan mittavasti tällä uudistuksella. Pyydän ministeriltä tietoa siitä, mistä me leikkaamme, mistä me hankimme ne varat, joilla pidetään kunta pystyssä. Tilanne ei ratkea edes liittymällä tavattoman kurjassa tilanteessa olevaan Jyväskylän kaupunkiin tai Jyväskylän maalaiskuntaan. Ongelmat eivät sillä poistu vaan kasvavat, jos näin käy, vaikka kuntaliitos varmaan edessä onkin.

Herra puhemies! Kiinteistöveron korotuksista totean, että on hyvä, ettei niitä tehty. Varallisuusveron poistosta pitäisi myös luopua.

Osmo  Soininvaara  /vihr:

Arvoisa puhemies! En ajatellut lainkaan puuttua siihen, saavatko kunnat liikaa vai liian vähän rahaa tässä, koska alan jotenkin kyllästyä tähän keskusteluun, jossa paha valtio ei anna hyville kunnille riittävästi rahaa. Meidän kaikkien pitäisi tietää, että koko julkinen sektori ja sen rahoitus on suurissa vaikeuksissa tulevaisuudessa ja meillä kuitenkin veronmaksajat maksavat oikeastaan vain yhtä veroa tai yhtä ennakonpidätystä eivätkä niin kauhean suurta eroa tee sillä, meneekö se valtiolle vai kunnille, ja kaikkien niitten veronalennusten jälkeen, mitä on tehty, aika vaikeata on yleensäkään rahoittaa tätä kokonaisuutta.

Mutta tämä kysymys kuntien valtionosuusjärjestelmästä on hyvin tärkeä. Vaikka uudistus on tekninen, niin tekniikka on kyllä hyvin pitkälle poliittista ja vaikuttaa hyvin paljon yksittäisten kuntien mahdollisuuksiin hoitaa tehtäviään ja myös siihen, minkälaisia kannustimia kuntien päätöksille nämä valtionosuusjärjestelmät aiheuttavat.

Täytyy noin entisenä tilastotieteilijänä sanoa, etten mitenkään kahdehdi niitten henkilöitten tehtävää, jotka yrittävät keksiä semmoisen regressiomallin, joka osuu suurin piirtein tasan kaikkien 440 kunnan osalta. Uskoisin, että tuo malli olisi aika paljon helpompi tehdä, jos niitä kuntia olisi vähän vähemmän ja ne olisivat hiukan isompia ja homogeenisempia. Mutta olen ymmärtänyt, että kun tätä regressiomallijärjestelmää tässä on tehty, niin noin puolet kuntien välisestä vaihtelusta on pystytty saamaan kasaan ja sitten se toinen puoli jää kuntien tappioksi tai voitoksi, ja mitä pienempiä kuntia meillä on, niin sitä epäoikeudenmukaisempaa se tietysti sitten lopputulokseltaan on. Ne kunnat, jotka saavat liian paljon rahaa, eivät hirveästi siitä elämää pidä eivätkä ehkä itsekään sitä huomaa, mutta niistä, jotka saavat liian vähän, olemme saaneet aika paljon kuulla.

Sitten on aika mielenkiintoista, että on hyvin tärkeätä se, kuinka paljon jaetaan rahaa sosiaali- ja terveystoimen ja kuinka paljon sivistystoimen kautta. Ainakaan omassa kunnassani ei ole mitään tuloerää erikseen sosiaali- ja terveystoimen, erikseen sivistystoimen rahoille, mutta onhan se tietysti viehättävää, että ministerit voivat kiistellä tämmöisistäkin asioista, siirretäänkö 100 miljoonaa tästä luukusta tuohon luukkuun, ja sitten molemmat menevät samaan kassaan. Mutta sillä tavalla tämä, että meillä on erikseen sisäministeriön ja erikseen sosiaali- ja terveysministeriön ja erikseen opetusministeriön valtionosuudet, tekee tästä asiasta vielä vaikeamman ja saa aikaan vielä enemmän tätä vaikeutta osumistarkkuuden suhteen. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa rahaa enemmän vanhusvaltaisille kunnille, ja opetusministeriö paikkaa tämän antamalla sitten rahaa enemmän lapsivaltaisille kunnille. Lopputuloksena on suurin piirtein se, että kaikki kunnat saavat suurin piirtein yhtä paljon rahaa.

Jos meillä olisi vain yksi valtionosuusjärjestelmä, niin aika paljon yksinkertaisempi ja helpompi siitä tulisi. (Ed. Pulliainen: Semmoinenhan sen piti viimeksi olla!) — No! — Mutta, vaikka ministeri Kalliomäkeä rohkaisen omassa ministeriössään ottamaan tämän esille, voin kertoa, että siitä saa maanpetturin maineen, jos tällaista yrittää esittääkään kaikissa ministeriöissä niistä kolmesta, koska ne virkamiehet kuvittelevat käyttävänsä jotakin valtaa silloin, kun päättävät niistä omista rahoistaan, vaikka tosiasiallista valtaa ei käytetä.

Me siirryimme tämmöisiin laskennallisiin valtionosuuksiin joskus 15 vuotta sitten. Itsekin kannatin sitä periaatteena voimakkaasti. Mutta ihan kaikkialla se ei toimi. On eräitä sellaisia väestöryhmiä, joiden menot pitäisi jakaa yhdessä sen takia, että nämä väestöryhmät eivät kunnan sisäisessä päätöksenteossa menesty. Meillä on erikseen laki romanien asunto-olojen järjestämisestä, koska on havaittu, että yksikään kunta ei niitä omilla rahoillaan järjestä. Sen takia tämän asian hoitaa valtio.

Mutta meillä on eräitä muitakin väestöryhmiä, kuten esimerkiksi lastensuojelupotilaat, joiden osalta kunnan insentiivi hoitaa näitä asioita ei ole riittävä. Sen takia niitä on aikaisemmin tasattu. Olen hiukan ihmeissäni, että nyt sitten lopetetaan tämä tasaaminen. Mutta meillä on myös vaikeavammaiset, jotka maksavat erityisesti pienelle kunnalle, yksi hengityshalvauspotilas tulee aika kalliiksi, ja sen takia on ikään kuin helpompaa olla hoitamatta hänen asioitaan ja toivoa, että tämä ymmärtää sitten muuttaa naapurikuntaan ja tällä tavalla siitä selvitään. (Ed. Pulliainen: Ei ole niin helppoa!) Vammaispalvelulakiahan meillä rikotaan joissakin osissa maata aivan yleisesti. On sinänsä hyvä, että vaikeavammaisten tai vammaisten määrä kunnassa otetaan nyt valtionosuusperusteeksi, mutta minusta se olisi pitänyt ottaa suoritusperusteisesti eikä laskennallisesti. Tässä laskennallisessa mallissa kyllä ihmetyttää se ajatus, että yksi laitoshoidossa oleva vaikeavammainen vastaa yhtä eläkkeensaajan hoitotukea saavaa. Ovathan nämä nyt aivan eri asioita.

Mitä tulee sitten lastensuojelun kustannuksiin, voi olla, että se järjestelmä, joka meillä on ollut tähän asti näitten suurten kustannusten tasaamisessa, on suosinut liikaa laitospainotteisuutta ja tällä tavalla ohjannut päätöksentekoa siihen suuntaan. Kyllä minusta kuitenkin voitaisiin ajatella, että yritettäisiin korjata sitä vanhaa järjestelmää ja poistaa tätä laitospainotteisuutta. Varsinkin, mitäs tämä uusi ehdotus sitten on, joka tekee huostaanottopainotteisuuden? Olen ymmärtänyt, että pikaiset huostaanotot, lyhytaikaiset huostaanotot, ovat samanlaisia kuin pitkäaikaiset huostaanotot, ja sama perhehän voidaan ottaa huostaan noin kymmenen kertaa vuoden aikana aina viikonlopun ajaksi. Kun tästä tulee noin 6 000 euron palkkio per yhden lapsen huostaanotto joka kerta erikseen, niin voi jonkinlaisia käyttäytymismuutoksia silläkin olla. Minusta tätä ei kertakaikkisesti voi ottaa käyttöön, tai jos se otetaan käyttöön, niin korkeintaan kahdeksi vuodeksi, koska tätähän katsotaan kaksi vuotta taaksepäin, jolloin ikään kuin jos nyt otetaan kahdeksi vuodeksi, niin kertaakaan ei vielä ehdi tienata sillä, että annetaan tehtäväksi ottaa tämä sama perhe joka viikonloppu huostaan. En tarkoita, että ihan suorastaan tällä tavalla käyttäydyttäisiin, mutta kyllä se tietysti aina vaikuttaa kunnan toimintatapoihin. Jos tämä tapa on hyvin kallis ja tämä on hyvin edullinen, niin kyllä tietysti houkutus siihen, että käyttää sitä kunnalle hyvin edullista ja suorastaan voittoa tuottavaa tapaa, lisääntyy. Voisi kyllä harkita tätä mittaria vähän toisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Meitä on kehotettu katsomaan tätä kokonaisuutena eikä yksittäisiä kertoimia sun muuta sellaista, mutta kun kuitenkin vähän kiinnnostaa katsoa niitä yksittäisiä kertoimia, niin vähän tulee semmoinen vaikutelma, että politiikkaa on harjoitettu sen jälkeen, kun virkamiehet ovat saaneet aikaan virtaviivaisen esityksen. Täällä on esimerkiksi taajamakerroin, joka annetaan, jos kunnan taajamaväestöluku on yli 40 000 mutta alle 200 000. Mutta hyvä, jos se on yli 200 000, niin seitsemäskymmenesosan siitä kertoimesta vielä saa pitää. Luulen, että tässä on katsottu aika tarkkaan kuntakohtaisesti ja löydetty kaksi kuntaa, joilla on yli 200 000 taajama-asukasta, ja todettu, että jostakin syystä näiltä kunnilta juuri halutaan ottaa pois.

Mietitäänpä tilannetta. Herää ajatus Vantaan liittämisestä Helsinkiin, minkä jälkeen Vantaan taajamakerroin siis putoaisi seitsemänneskymmenesosaan siitä, mitä se on. Nyt ei ehkä ole tarkoitus, että tämä lainsäädäntö on ikuisuuksia voimassa, mutta on tässä kuitenkin kummallisia kannustimia ja tämmöinen tilkkutäkkiajattelu, jossa tehdään tämmöisiä täysin epäjohdonmukaisia kertoimia, että saataisiin yhtenä vuonna aikaan haluttu tulos. Siinä on se vika, että kun maailma muuttuu, niin tämmöiset täysin väärillä kertoimilla tehdyt valtionosuusjärjestelmät seuraavana vuonna eivät enää toimikaan.

Tuija  Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten täällä jo aiemmin on todettu, kyse on hyvin monimutkaisesta ja vaikeasta asiasta, ja pelkkä hallituksen haukkuminen ei varmasti ole oikein. Mutta kyllä tässä nyt varmasti analyysiä tästä hallituksen esityksestä voidaan kuitenkin asiallisesti tehdä.

Täytyy sanoa, että henkilökohtaisesti tämä on perin ikävää luettavaa, sillä niin Päijät-Häme kuin Kanta-Hämekin ovat tämän valtionosuusuudistuksen nettohäviäjiä, kun taulukoita lukee. Ei riitä vain se, että tämä hajasijoitus ei ole laisinkaan kohdistunut myönteisesti, ei Päijät-Hämeeseen eikä Kanta-Hämeeseen. Päijät-Hämeessä on hyvin laaja viljaklusteri esimerkiksi, muun muassa Lahden polttimo. Siitä huolimatta maaseutuvirasto meni muualle.

Tämä valtionosuusuudistus tuo tietenkin muutamia hyviä asioita. Jos haluaa nyt ajatella työperäisiä maahanmuuttajia ja opetuksessa olevien vieraskielisten osuuden kerrointa, se on aika myönteinen. Juuri tänään minulla kävi vieraita työvoimatoimistosta ja siellä kerrottiin, kuinka työperäisen maahanmuuton kielikoulutusta tulisi siirtää mieluummin kunnille. Tietenkin se tulisi korvata sinne, ettei käy niin, että ihmiset ovat olleet töissä Suomessa pitkiä aikoja silti kuitenkaan kotoutumatta ja osaamatta kieltä. Mutta tässä on varmasti kyse hyvin pienistä väkimääristä verrattuna kokonaisuuteen. Hyvä on, että indeksit tulevat korjatuiksi täysimääräisesti neljän vuoden välein tarkistettuina. Samoin on hyvä, että ammatillisessa peruskoulutuksessa toiminnan tuloksellisuus otetaan tarkastelun alle. Tämä ehkäisee myös syrjäytymistä.

Mutta sitten koko tämä uudistus tehdään kustannusneutraalisti. En kuitenkaan ymmärrä, miten se sitten tehostaa toimintaa. Uskon, että meidän on kuitenkin pidettävä huoli niistäkin asukkaista, jotka asuvat alle 10 000 asukkaan kunnissa. Aika hyvän kysymyksen esitti ed. Pulliainen, kumpaanko tulee tähdätä, siihen, että kunta yrittää kasvaa yli 100 000 asukkaaseen, vai siihen, että pienennytään alle 10 000:een.

Olisin mielelläni nähnyt, että täällä olisi tullut kuntien toiminnallisia tehostusuudistuksia eikä vain sitä, että rahat pannaan uudelleen läjään ja jaetaan uudelleen ehkä hieman eri tavoin kuin aiemmin.

Varmasti osittain uudistuksen taustalla on perusopetusuudistus, joka tuo esimerkiksi fysiikan viides- ja kuudesluokkalaisille. Tämä on sikäli hyvä sinänsä, että tulee toivottavasti myös aineopettajat näille luokille, mutta sehän merkitsee myös kustannusten lisäämistä. Haluan vaan nähdä, kuinka tämä kustannusneutraalisuus silloin onnistuu.

Jään myös kaipaamaan niitä eräiden puolueitten puheenvuoroja, joissa peräänkuulutettiin kyläkoulujen säilyttämistä, ja lämpimiä puheita, että kyläkoulut ovat tärkeitä. Nyt kuitenkin niitä pienkouluja ollaan lakkauttamassa. (Ed. S-L. Anttila: Ei tämä laki lakkauta yhtään mitään!) Ajatellaanpa esimerkiksi Sysmää. Otan sen nyt tässä esimerkiksi, koska satuin olemaan sinne yhteydessä. Jos tätä kaikkea noudatetaan, niin kuin nyt laki kirjoittaa, se merkitsee kaikkien kyläkoulujen lakkauttamista ja oppilaiden keskittämistä kirkonkylän ala-asteelle. Koulukyydit lisääntyvät ja samoin myös niin sanottu koulukortteeriasuminen. Varmasti muistatte, mitä se tarkoittaa, sitä, että pienet oppilaat muuttavat sille paikkakunnalle, jolla käyvät koulua, koska muuten koulumatka on niin rasittava ja pitkä. Aika häkellyttävää kuitenkin, että jos Sysmässä tapahtuu tällä lailla, niin viereisessä kunnassa Hartolassa kuitenkin per oppilas uudistus hyödyttää noin 40 euroa. Orimattila ja Lahti menettävät suurin piirtein Sysmän kanssa saman verran, kun taas Nastola ja Hollola menettävät lähes kaksinkertaisesti. Enempää en ole pystynyt tämän ajan puitteissa tarkistamaan tietoja, miten muissa kunnissa on. Mutta sen tietää, että Helsinki, Vantaa, Espoo, Turku ja Kauniainen ovat voittajia, koska niissä lasten koulumatkat ovat jo entuudestaan hyvin lyhyitä, mutta maaseudulla matkat pitenevät.

Opettajat ovat myös maaseudun harvoja enemmän koulutettuja ammattiryhmiä. Katson, että opettajien vähentyminen maaseudulla myös köyhdyttää maaseudun ammattirakennetta ja laskee maaseudun koulutustasoa, mitä pidän erittäin huonona kehityksenä. Toivon, että valiokunta perehtyy asiaan tarkasti ja uskaltaa olla oma-aloitteinen ja kriittinen ehdotuksen suhteen.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! On ymmärrettävää, että kun tehdään kustannusneutraali valtionosuusuudistus, niin siinä eivät kaikki voi voittaa. Mutta ei ole kyllä asia myöskään niin kuin täällä ed. Pulliainen jo mainitsi, että jos on alle 10 000:n tai yli 100 000:n, niin silloin pitäisi voittaa. Ainakin jos Pirkanmaalta katsotaan, niin se ainoa yli 100 000 asukkaan kaupunkikin häviää ja lähes kaikki niistä alle 10 000:nkin asukkaan kunnista häviävät. Eli Pirkanmaan kunnista 28 33:sta häviää, ja katsoisin kyllä velvollisuutena pirkanmaalaisena edustajana ja pirkanmaalaisten edustajien puheenjohtajana tästä myöskin kertoa. Eli tosiasiassa tässä on kyse uudistuksesta, jossa läntisestä Suomesta, Etelä-Suomesta ja keskisestä Suomesta siirretään rahaa Pääkaupunkiseudulle ja Itä- ja Pohjois-Suomeen. Tämä on se tilanne, kun näitä asioita vetää yhteen. Siellä on toki yksittäisiä poikkeuksia myöskin pohjoisessa Suomessa, jossa on merkittäviäkin häviäjiä, mutta tästä siinä suurimmalta osalta on kyse.

Kyllä tämä meillä Pirkanmaalla sikäli ihmetyttää, että meilläkin löytyy kaikenlaisia kuntia. Meillä löytyy sellaisia kuntia, joissa väestön ikärakenne on suurin piirtein sama kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa eli joissa siis väki vähenee ja vanhenee. Myöskin niistä lähes kaikki ovat tappiolla. Sen lisäksi löytyy niitä kuntia, joissa väkimäärä kasvaa lähes yhtä nopeasti tai jopa nopeammin kuin Pääkaupunkiseudulla. No, siellä on muutama, joka saa sillä perusteella jotain lisää, kolme kuntaa muistaakseni, mutta eivät lähellekään kaikki, kun näitä reilusti kasvavia kuntia on noin parisenkymmentä. Eli kyllä tässä sellaiseen johtopäätökseen on väistämättä tultava, että hallitus katsoo, että meillä menee niin hyvin, että meiltä voidaan leikata.

Mitä sitten muuten tähän uudistukseen tulee, niin näistä yksityiskohdista täällä ed. Soininvaara aika hyvin kävi läpi sitä problematiikkaa, mikä lastensuojeluun liittyy. En myöskään itse missään nimessä halua kannattaa sellaista järjestelmää, että kuntia kannustetaan lisäämään huostaanottoja. Se ei ole kokonaisuuden kannalta missään mielessä järkevää. En tiedä, olisiko sitten järkevä sekään järjestelmä, että nämä rahat jaettaisiin vain ja ainoastaan sen suhteessa, paljonko ylipäätään on 0—17-vuotiaita lapsia, elikkä se olisi taas liian yksinkertainen, mutta varmasti tähän täytyy valiokuntakäsittelyssä uutta mallia etsiä. Varmaan se nykyinen lähtökohta on parempi kuin se, mitä tässä esitetään.

Sen ymmärrän, että osa tästä Pääkaupunkiseudulle tulevasta lisätuesta tulee maahanmuuttajien koulutuksesta aiheutuvista erityiskustannuksista. Se on ymmärrettävä asia, että niitä kustannuksia koituu, ja sikäli on niin, että niistä tulee myöskin rahaa maksaa.

Mitä sitten tulee tähän ammattikorkeakoulun rahoitusmalliin, sen näen niin, että tämä esitetty ratkaisu on aika hyvä. Ei ole hyvä asia se, että rahaa jaetaan pelkästään sillä perusteella, paljonko oppilaita on oppilaitoksissa. Ei myöskään niin, että jaetaan rahaa pelkästään sillä perusteella, paljonko oppilaita valmistuu, vaan kyllä jonkin näköinen välimalli näitten kahden väliltä on järkevä, koska jos jaetaan pelkästään valmistuneiden määrän suhteen, niin silloin ongelmaksi tulee se, minkä ed. Hemming täällä aikaisemmin sanoi, että saattaa valmistumiskynnys alentua, ja taas toisaalta, jos ei valmistumisella ole mitään merkitystä, se ei myöskään kannusta siihen, että yritetään valmistuneita saada, eli kyllä tämmöinen puolivälimalli on tässä paras.

Ed. Meriläinen täällä totesi, että hän on ehdottomasti sitä mieltä, että ammattikorkeakoulu pitää valtiollistaa, ja hän oli sitä mieltä, että kunnat ovat liian pieni yksikkö hoitamaan näitä ja näkemään tämän työvoimatarpeen. Olen tästä asiasta täysin eri mieltä. Olen sitä mieltä, että kunnat ovat hyvin voimakkaasti satsanneet ammattikorkeakouluihin ja on varmasti ollut siellä olevien oppilaiden ja henkilöstöjen etu, että ne ovat olleet kuntien hallinnassa. Uskon myöskin niin, että tämä alueellinen kehitystehtävä tulee paljon paremmin hoidettua silloin, kun kunnilla on tässä merkittävä rooli ja ne ovat siitä vastuussa. Kokonaan toinen asia on se, että sisäänottomääriä tulee monilla aloilla, insinöörikoulutuksessa ja muilla aloilla, kulttuuripuolella jne., vähentää, mutta ne päätökset voidaan kyllä tehdä opetusministeriön ohjauksella ilman, että nämä ammattikorkeakoulut siirretään valtiolle.

Mitä täällä sitten on puhuttu tästä perusopetuksesta, tämän kouluverkkotunnuksen poistamisesta, ymmärrän sen, että tämä asia on monella puolin Suomea ja myöskin Pirkanmaalla varsin kipeä asia. Jokaisen kyläkoulun lopettaminen on kipeä asia niille ihmisille, joita se hyvin läheltä koskee. Mutta on myöskin niin, kuten olen omassa kotikunnassani Vammalassa huomannut, että kun laajaa kyläkouluverkostoa pidetään yllä, niin se tosiasiassa johtaa siihen, että jos kunnan alueella on myöskin isoja kouluja, niin siellä luokkakoko tulee kasvamaan. Sekään ei voi olla kokonaisuuden kannalta viisasta, että on toisaalta kouluja, joissa saattaa olla alle kymmenen lasta luokalla, ja on niitä kouluja, joissa luokalla on lähes 30 lasta. Sitäkään ei voida pidä tasa-arvoisena muotona organisoida opetusta, joten en sinänsä suhtaudu negatiivisesti tähän kouluverkkotunnusasiaan. On oikeastaan ihan hyvä, että kunta saa itse päättää, miten nämä palvelut siellä organisoi.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluaisin sanoa muutaman sanan tästä esillä olleesta aluekuntamallista, vaikka se ei tähän vielä suoranaisesti liity. Mutta jotta tämä pieni valtionosuusuudistus, vaikka en sitä pienenä näekään pirkanmaalaisittain, ei tulisi vielä hullummaksi, haluaisin sen asian tuoda esille, että koen kyllä aikamoisena uhkana tämän aluekuntamallin. Näen lähinnä sen seurauksen olevan se, että kun nyt jo monissa isoissa kaupungeissa on varsin byrokraattinen organisaatio ja siellä eivät kaikki käytännön toimijat toisiaan tunne ja siellä helposti esimerkiksi nuorten syrjäytymistä vastaan taisteltaessa on paljon vaikeampaa kuin niillä pienillä paikkakunnilla, joilla henkilöt ja ihmiset ja taustat tunnetaan, niin jos nyt tämän aluekuntamallin kautta tämä iso organisaatio ulotetaan myöskin sinne, missä tällä hetkellä pienemmällä yksiköllä pärjätään, niin siitä ei kyllä mitään hyvää seuraa, enkä ole keksinyt kyllä mitään sellaista palvelua jo nykyisten erikoissairaanhoidon ja maakuntahallinnossa olevien palveluiden lisäksi, jotka tulisi kunnista siirtää niin isoon yksikköön kuin aluekuntamalliin. Olen täysin vakuuttunut, että 25 000—30 000 asukkaan yksikkö suurimmassa osassa Suomea pystyy hoitamaan täysin kustannustehokkaasti ne kuntalaisten tarvitsemat palvelut. Kokonaan toinen asia on se, että toki verotulon tasausjärjestelmää tarvitaan myöskin jatkossa, mutta en todellakaan usko, että menemällä näihin isoihin yksikköihin saavutettaisiin mitään hyötyä, vaan pikemminkin päinvastoin menetettäisiin paljon sitä paikallista kehittämishalukkuutta ja paikallistuntemusta ja sitä läheistä toimintatapaa, mikä siellä on käytössä.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin sota, niin lamakin jättää jälkensä. Kun 90-luvun puolessavälissä kävimme historiallisestikin mitattuna syvän laman läpi, silloin kuntien taloudet olivat todella tiukoilla. Ei ollut vaihtoehtoja. Oli leikattava palveluista, ja leikkaukset osuivat ei-lakisääteisiin, avohuollollisiin, perheitä ja lastensuojelua koskeviin toimenpiteisiin. Tässä salissa on jo silloin monen lastensuojeluasiantuntijan ja muidenkin kansanedustajien toimesta tuotu esiin, että nämä leikkaukset ovat vaarallisia, sillä hoitamatta jätettyjen lastensuojelutoimenpiteiden näkyvyysviive on noin 5—7 vuotta. Ja niin se sitten kyllä näkyikin. 90-luvun loppupuolella alkoi tulla todella huolestuttavia tietoja siitä, miten lastensuojelun korjaavien toimenpiteiden tarve alkoi lisääntyä. Huostaanottojen määrä alkoi lisääntyä. Toisin päin alkoi näkyä se, että korjaaviakaan lastensuojelutoimenpiteitä ei tehty lähinnä taloudellisista syistä.

Kun tämä tiedettiin tässä talossa, niin sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtenäisenä esitti hallitukselle, että tulisi korvamerkitä Lastensuojelun tasausrahasto, jotta taattaisiin se, että erityishoitoa voi saada mahdollisimman varhaisessa vaiheessa asuinpaikastaan riippumatta. Kaikki me tiesimme sen, että korvamerkintä on huono hallintotapa, erittäin huono hallintatapa. Toinen vaihtoehto puntarissa on jättää apua tarvitsevat lapset hoitamatta. Asiassa oli yhteisymmärrystä kovasti tässä talossa. Sitä lakiesitystä ei kuitenkaan tullut, ja siinä vaiheessa, kun vuonna 99 budjettilakien jättöaika meni umpeen, sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtenäisesti yli puoluerajojen varajäsenineen allekirjoitti lakialoitteen valtionosuuksista korvamerkittävän Lastensuojelun tasausrahaston toteuttamiseksi. Tämän lakialoitteen ovat allekirjoittaneet silloiset sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet, joista mainittakoon ainakin Hannes Manninen ja Liisa Hyssälä. Tämä vietiin kahdessa viikossa läpi tässä talossa, ja se vietiin täysin yksimielisesti, ja se osoittanut tarpeensa. Tiedän, että tästä menettelystä eivät pitäneet kaikki valmistelevat virkamiehet, tästä eivät pitäneet Kuntaliiton virkamiehet, ja eräät pienet kunnat ovat olleet sitä mieltä, että ne olisivat joutuneet maksumiehiksi suurten kuntien lastensuojelu- ja perheongelmille.

Tilastot kertovat kyllä siitä, että meillä on paljon myös niin sanottuja lastensuojelupakolaisperheitä monta kertaa juuri näistä pienistä kunnista, joissa tunnetaan toinen toisensa ja olisi voitu puuttua, jos olisi haluttu puuttua, mutta kun ei haluttu taloudellisista syistä puuttua, niin on vain keskusteltu perheen kanssa. Perhe on muuttanut suurempaan kuntaan, jossa tilanne on heikentynyt vielä, ja sitten siellä puututaan. Onneksi on Lastensuojelun tasausrahasto.

Siinä vaiheessa, kun on tehty näitä arvioita, on todettu, että avohuollon lastensuojelutapausten määrä on noussut runsaasta 30 000:sta noin 60 000:een. Erittäin huolestuttavaa. Ja tämän muutoksen, valitettavasti, hengen mukaista oli ministeri Mannisen puheenvuoro, jossa hän sanoi niin, että kun kustannukset ylittävät, kuten tämä tasausrahaston laki säätää, 25 000 euroa vuodessa, kunta voi saada 70 prosenttia sellaisista kustannuksista tukea. Kunnat nostattaisivat ikään kuin vain nostamisen takia avointa piikkiä ja hoidattaisivat — ketä, ketä he hoidattaisivat, ellei ole hoidon tarvetta? Siis kyse on lastensuojelun avun tarpeen sulkemisesta. Surullisinta on se, että tässä muutoksessa esitetään siten, että kerroin olisi huostaanotettujen määrä kertaa muistaakseni 33 pilkku jotakin euroa per asukas kertaa asukkaiden määrä. Tästä lasketaan tämä. Kukaan ei puhu lasten hoitamisesta, lastensuojelusta, sosiaalipolitiikasta, perhepolitiikasta, vaan puhutaan huostaanotosta.

Siis tavoiteko on se, että lastensuojelu lopullisesti laiminlyödään ja ääritapaukset huostaanotetaan ja sen jättävät edelleen pienet kunnat tekemättä? Suositan, että ne, jotka ovat tämän esityksen takana, elleivät usko täällä puhuttua tekstiä, ottavat selvää siitä, että meillä joka päivä, tänäkin päivänä, jätetään lapsia hoitamatta siitä huolimatta, että saatetaan nähdä päivähoidossa, koulussa, ensiapupoliklinikalla, perheen sisällä olevat ongelmat, äärimmillään pahoinpitelynä, mutta myös lasten häiriökäyttäytymisenä, avunhuutona.

Olen oman ryhmäni avustuksella valmistanut rinnakkaislakialoitteen, johon uskon. Olen ihan vakuuttunut, että tästä salista löytyy hyvin nopeasti reilu enemmistö, jotta tämä lakialoite tulee asialliseen käsittelyyn.

Ministeri Mannisen perusteluihin, että lastensuojelutoimenpiteet pitäisi hoitaa ilman, että ne korvamerkitään, edelleen yhdyn myös, mutta tässä palvelujen turbulenssissa, kun kukaan ei tiedä, mitä on tulossa, ei ole oikea aika ottaa uimataidottomalta lapselta rengasta kaulasta. Tehtäköön se korvamerkinnän poisto silloin, kun tämä kuntien ja palvelurakenteen uudistus on tasaantunut ja näemme, että kunnat noudattavat perhepolitiikkaa, lastensuojelua ja ovat palvelujensa osalta sen arvostelun ja arvioinnin mukaisia, että voimme korvamerkinnät poistaa. Toivon, että eduskunta tekee tältä osin viisaita päätöksiä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun me keskustelemme kuntien tilanteesta ja vaikeuksista, on luonnollisesti syytä korostaa sitä, että moni asia on kiinni harjoitetusta kunnallispolitiikasta.

Kun olen tässä salissa kuunnellut puheita kaksi ja puoli vuotta esimerkiksi Helsingin seudun ongelmista, olen havainnut, että olen kuullut nuo samat puheet noin 35 vuotta sitten. Miksi ei ole tapahtunut mitään? 70-luvun alussa niin sanottu Auran palokuntahallitus antoi silloiselle Kaupunkiliiton toimitusjohtajalle tehtäväksi selvittää, mitä alueita Vantaasta ja Espoosta pitäisi liittää Helsingin kaupunkiin, jotta sen toimintaedellytykset olisi turvattu. Tuo pitkän selvityksen tulos pantiin vihreän veran alle, ja siellä se on edelleenkin.

Olin silloin jo sitä mieltä, että Helsinki tarvitsi lisäalueita esimerkiksi Vantaasta, ja olen tänäkin päivänä samaa mieltä. Monet suuren luokan asiat poistuisivat pelkästään tällä ratkaisulla. Tämä ajatus ja näkemys tulee nyt tällä erää tuolta periferiasta Keski-Suomesta, jossa on samanlainen ongelma Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan välillä. Jos raja siitä väliltä lähtisi pois, niin rahaa säästyisi todella suuret summat ja paljon suuremmat summat kuin jonkin hallinnon kulujen säästämisessä. Siinä säästettäisiin siinä nimenomaan, että yhdyskuntasuunnittelu olisi oikeaa, oikeat asiat rakennettaisiin oikeaan paikkaan, ja kysymys on miljardeista eikä pienistä koneistojen pienentämisestä. Mutta kun tätä ei uskalleta sanoa, niin näperrellään pienempien asioitten ja väärien asioitten parissa.

Arvoisa puhemies! Toisaalta valtiolla on todella ratkaiseva merkitys kuntien kehitykselle. Me kaikki tiedämme tänä päivänä sen, että suuri joukko kuntia kamppailee todella talousvaikeuksien keskellä ja vaikeudet ovat sitä luokkaa, että peruspalvelujen turvaaminen on jo monella paikkakunnalla uhattuna. Tällaisessa tilanteessa valtio on ottanut vain pakkolainaa kunnilta ja ollut entisestään vaikeuttamassa hankalaa tilannetta. Esillä olevaa valtionosuusuudistustakin on pyöritelty aivan liian kauan, eikä siitäkään huolimatta löytynyt yksituumaista lopputulosta. Valtioneuvoston käsittelyssähän Rkp:n ministerit minun tietojeni mukaan ovat äänestäneet esitystä vastaan. Riitely hallituksessa on johtanut siihen, että nämä esitykset eduskunnalle tulevat paljon myöhemmin, sanoisin liian myöhään. Tässä tilanteessa ei voi sanoa edes, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, koska ehdotuksilla ei anneta kunnille lisää rahaa eivätkä nämä ehdotukset ratkaise kuntatalouden ongelmia.

Hallituksen taktiikkana näyttää hyvin monen asian osalta olevan se, että asioiden annetaan ajautua umpikujaan ennen kuin uskalletaan antaa eduskunnalle ehdotuksia. Vai onko se saamattomuutta vai johtajuuden puutetta vai uskalluksen puutetta? (Ed. Pulliainen: Kaikkien niiden!) — Kaikkien niiden summa, niin, ed. Pulliainen, aivan varmasti.

Kuntajakohan on toinen suuri kysymys, kuten alussa jo kerroin, jossa on vähintäänkin yhtä monta mieltä kuin on hallituksessa puolueita. Kun ed. Kettunen moitti edellisiä, Lipposen hallituksia, haluan vastata hänelle, että istuva hallitus tulee vaalikauden lopussa jättämään tulevalle eduskunnalle ja hallitukselle kuntien osalta sellaisen perinnön, jonka hoitaminen tulee olemaan todella vaikeaa, jopa mahdotonta.

Arvoisa puhemies! Haluan korostaa sitä, että hallitus vaarantaa venkoilullaan ja saamattomuudellaan tärkeät palvelut. Kuntien keskeinen tehtävä on pitää huoli siitä, että kunakin ajankohtana olemassa olevilla ihmisillä olisi mahdollisimman hyvä olla. Tämä oli muuten minun määritelmäni Jyväskylän apulaiskaupunginjohtajana koulutuspäivillä. "Kunakin ajankohtana olemassa olevilla ihmisillä olisi mahdollisimman hyvä olla" tarkoittaa: vähenevän väestön kunnissa pitää olla hyvä olla, ja kasvavan väestömäärän kunnissa pitää olla hyvä olla. Tämä meidän pitäisi turvata sekä kunnissa että valtion taholta.

Mutta istuva punamultahallitus on vienyt kunnilta mahdollisuudet vastata tuosta ihmisten hyvinvoinnista. Köyhyyspaketin laadinnalla hallitus myönsi, että noita köyhiä todella on, vaikka toisin joskus on myöskin väitetty, mutta, sanon suoraan, kehtasi tehdä siitä huolimatta kansaneläkkeen korotusesityksen 5 eurolla, ja tänä päivänä meillä piti olla käsittelyssä kunnille mieluinen valtionosuusuudistus, mutta toisin kävi.

Tehty ehdotus merkitsee kunnille huomattavaa epävarmuutta voimassa olevaan järjestelmään verrattuna, jonka toiminnan tiedän käytännöstä. Täysi indeksikorotuskaan ei korvaa syntyviä puutteita. Ed. Soininvaara sanoi kyllästyneensä puheisiin, että paha valtio ei anna kunnille rahaa. Ei voi kuitenkaan olla oikein, että valtio antaa kunnille jatkuvasti lisää tehtäviä, mutta ei ota sitten riittävästi osaa rahoitukseen. Selvältä näyttää, että kunnilla ei tule olemaan lähivuosina mahdollisuuksia itse rahoittaa lakisääteisiä palvelujaan ja hallitus ajaa kunnat kaaokseen, ennen kuin tunnustaa tosiasiat, ja pahaa pelkään, että tuo pahin kaaos on seuraavan vaalikauden alussa.

Sirkka-Liisa Anttila  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistuksen ensimmäinen vaihe on välttämätön määräaikaishuolto. Tämän ensimmäisen vaiheen tarkoituksena on auttaa osaltaan peruspalveluiden turvaamisessa ja toimintatapojen uudistamisessa. Kun rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmä nyt esitettyjen muutosten seurauksena huomioi kuntien erilaiset tarpeet ja olosuhteet aiempaa paremmin sekä kannustaa muun muassa yhteistyöhön ja palveluiden tehokkaampaan järjestämiseen, sen kokonaisvaikutukset peruspalveluiden turvaamiseen koko maan tasolla ovat varmasti positiiviset.

Periaatteellisesti merkittävimpänä muutoksena voidaan pitää kustannustenjaon tarkistusjärjestelmän uudistamista nykyistä ennakoitavammaksi ja tähän liittyen luopumista kokonaan indeksitarkistuksen puolittamismahdollisuudesta vuodesta 2008 lukien. Kustannustenjaon tarkistamismenettely kytketään peruspalveluohjelmaan, ja se tapahtuu päätettäessä valtiontalouden kehyksistä hallituskaudelle. Näin on mahdollista aiempaa paremmin huomioida muun muassa kansantalouden ja kuntatalouden kokonaistilanne, huolehtia rahoituksen riittävyydestä eri tyyppisissä kunnissa sekä pidättäytyä lisävelvoitteista ilman riittävää rahoitusta. Tässä yhteydessä on pakko todeta, että kuntien indeksitarkistusten yksipuoliset, valtion puolelta tapahtuneet leikkaukset loppuvat tähän ja se on hyvä asia kuntien kannalta, ja samalla on todettava se, että hallitus ei hallituspohjasta riippumatta ole kertaakaan kyennyt indeksitarkistuksia täysimääräisesti maksamaan.

Kritiikkiä on aiheuttanut erityisesti esitys kouluverkon merkityksen pienentämisestä perusopetuksen yksikköhintoja laskettaessa. Kouluverkkokertoimen piirissähän ovat nyt kaikki alle 80 oppilaan koulut eli lähes puolet kouluista. Esityksen mukaan kouluverkkotekijä huomioitaisiin vain harvimmin asutuissa kunnissa ja saaristokunnissa, joissa koulutuksen saatavuuden takia joudutaan ylläpitämään laajaa kouluverkkoa pienillä oppilasmäärillä. Vaikka koulun koko vaikuttaisikin valtionosuusperusteena aiempaa harvemmassa kunnassa, eivät valtionosuudet silti opetustoimesta mihinkään katoa, ne vain jakautuvat hieman eri tavalla, koska ne jaetaan vapautuvilta osin kaikkien oppilaiden kesken. Uusi malli siis lisää kuntien valinnanvapautta siinä, mitä palveluita ja miten ne järjestävät. Tätä muutosta ei voida vastustaa samanaikaisesti, kun korostetaan kunnallista itsehallintoa ja vaaditaan tehokkaampaa palveluiden järjestämistä. Tässä mielessä on pakko todeta ed. Nurmelle, että tämä uudistus ei todellakaan sieltä Sysmästäkään yhtään koulua lakkauta. Kyllä ne lakkauttamispäätökset sitten tehdään siellä Sysmän kunnassa, jos siihen päädytään.

Arvoisa puhemies! Osana tätä uudistusta sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusperusteita muutetaan ja yhtenä määräytymisperusteena otetaan käyttöön vammaiskerroin. Lisäksi erillinen lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä korvataan uudella lastensuojelun tarvetta kuvaavalla lastensuojelukertoimella. Tässä yhdyn ed. Virpa Puiston täällä käyttämään puheenvuoroon ja siinä esitettyihin ajatuksiin ja todella toivon, että valiokunta perehtyy tämän kohdan vaikutuksiin mahdollisimman perusteellisesti, koska esimerkiksi Forssassa on nyt laskettu, että kun meillä on paljon lastensuojelutapauksia, uudistus merkitsee kaupungin nettomenojen kasvua 100 000 eurolla vuodessa nykyisen suojelun tarpeessa olevien lasten määrällä laskettuna, ja tämä kai ei ollut kuitenkaan tämän uudistuksen tarkoitus. Eli toivon, että valiokuntakäsittelyssä tähän asiaan todella paneudutaan. Olisin erittäin iloinen, että ed. Puiston lakialoitteessa esittämä tavoite nyt toteutuisi, ja siinä mielessä olen itse valmis sitä aloitetta tukemaan.

Valtionosuusuudistuksen vaikutukset toki vaihtelevat kuntakohtaisesti, mutta alueellisia ja kuntakoon mukaisia vaikutuksia arvioitaessa voidaan tehdä se johtopäätös, että muutokset ohjaavat rahoitusta alueille ja kuntaryhmille, joiden taloudellinen tilanne ja edellytykset ovat perusoikeuksien toteuttamisen kannalta muita heikommat.

Tässä yhteydessä on tuotu esille erityisesti Vantaan valtionosuuksien kasvutarve. Minusta Vantaa on nyt yksi esimerkki siitä, ettei se suurikaan kunta ole taloudellisesti vahva välttämättä. Niinpä kunta- ja palvelurakennehankkeessa tulee tämä totuus pitää mielessä, ja toisaalta, mitä suurempi on hallintoyksikkö, sitä enemmän todellinen valta siirtyy virkaeliitin eli profession käsiin. Puheet siitä, että 200 000 asukkaan kunnassa demokratia toimii paremmin kuin pienissä yksiköissä, eivät ole todellisia ja todellisuuspohjaisia.

Palvelurakenneuudistuksen ympärillä käytävä keskustelu onkin vellonut viimeisten viikkojen aikana, ja hyvä asia on, että se on synnyttänyt keskustelua. Kolme eri mallia on ollut hyvä keskustelun avaus. Jatkokeskustelua on nyt käytävä edelleen erityisesti kuntakentässä. Tärkeintä on nyt keskustella ei pelkästään kuntien määrästä ja hallintomallista vaan myöskin siitä, miten tehokkaimmin ja laadukkaimmin palvelut voidaan tuottaa kuntalaisille.

Keskustahan ei ole lyönyt lukkoon kantaansa minkään yksittäisen uudistusmallin puolesta. Hallitus ei myöskään ole sitoutunut valmisteluvaiheessa vielä minkään mallin taakse. Tällä hetkellä tärkeintä onkin muistuttaa siitä, miksi nyt lähdimme tähän uudistushankkeeseen. Kuntien taloustilanne huomioon ottaen nykytilanne ei voi jatkua. Uudistuksia ei voi tehdä lyhyellä tähtäimellä, eikä kovin pientä remonttia kannata tehdä, koska uudistuksella pitää tähdätä vähintään 20—30 vuoden päähän.

Arvoisa puhemies, aivan lopuksi: Keskusta sitoutui hallitusohjelmassa vakaaseen ja pitkäjänteiseen kuntapolitiikkaan. Lupasimme muutosta aiempaan menoon, ja kaikessa oleellisessa näin on myöskin käynyt: verotulojen menetykset on korvattu täysimääräisesti; indeksikorotukset on tehty aiempaa suurempina; peruspalveluohjelma on laadittu yhteistyössä kuntakentän kanssa ja kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamista koskeva esitys on ollut täällä keskusteltavana. Eli tästä on hyvä jatkaa, ja nyt toivon todella hyvin asiallista keskustelua siitä, miten kuntien palvelurakenneuudistus toteutetaan. Sen jälkeen muotoutuu kyllä uudistus siitä, mikä on uusi kuntakentän asento, mutta ensin tarvitaan mallit hyvistä palvelujärjestelmistä ja niiden toteuttamis- ja tuottamistavoista.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuntaministeri ansaitsee ainakin yhden kunniamaininnan, sen, että hän on kyllä onnistunut tämän kuntakentän keskustelun virittämään kaikilta ulottuvuuksiltaan niin, että taitaa olla pallo kaikilta osiltaan tällä hetkellä koordinaatioajattelussa kateissa.

Siis toisin sanoen, nyt on valtionosuusuudistus tässä sellaisena kuin hallitus sen tahtonsa ilmaisuna on halunnut eduskuntaan tuoda. Sehän tarkoittaa sitä, että kun se nyt tällaisena yritetään viedä läpi, niin tällä ratkaisulla sidotaan seuraavan hallituksen kädet. 2008 ei voi tehdä yhtään mitään. 2009 ei voi tehdä yhtään mitään, kun ei ole tietoa, mitenkä tässä nyt oikein kävi. Sitten seuraavilla 2010 valtiopäivillä voidaan ruveta miettimään ja sitten mennään jo seuraavan hallituksen tontille, ennen kuin sitä pystytään toteuttamaan. Samanaikaisesti on sitten kuntajako käsittelyssä, jossa haarukka on 20 versus 440 noin suurin piirtein. On siinä jatkumoa kerrakseen poimia se oikea ja sopiva. Ja sitten vielä palvelurakenneuudistus, joka sekin on erinomaisen tärkeä asia.

Herääkin kysymys, olikohan nyt ihan tarpeellista tällaisella aikataululla keittää tämä koko soppa, kun tällä hallituksella on maksimaalisesti toiminta-aikaa puolisentoista vuotta. Elikkä siis toisin sanoen tämä jää niin levälleen kuin Viisakin kupongit olivat tuolla viime sodan loppuvaiheessa: tuuli vei.

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt kosketeltu sellaisia asioita, jotka sanallisesti ovat ihan oikein. On oikein hyvä, että hallitus on kiinnostunut vammaisten asiasta, erittäin hyvä, että on kiinnostunut lastensuojeluasiasta, erittäin hyvä, että on kiinnittänyt huomiota kulttuuripuolella teattereihin, orkestereihin ja museoihin; erinomaisen hyvää kaikki tyynni. Edelleen on erinomaisen hyvä, että yhteiskunnan muuttumisen myötä on kiinnitetty huomiota maahanmuuttajien asemaan ja erikoisesti vieraskielisiin koulukkaisiin. Kaikki ovat erinomaisen tärkeitä asioita. Silloin, jos näissä ei syvällisemmin mietitä sitä, mitä ollaan todellisuudessa tekemässä, että se ei ole vain uudistus tai muutos muutoksen tai uudistuksen vuoksi, niin sitten voi käydä aika ohkoosesti.

Minä toivon hartaasti, että eduskunta suuressa viisaudessaan tämän vammaisasian yrittää hoitaa sillä tavalla kuin se jo täällä on tullut esille ja sen lastensuojeluasian niin kuin se on näissä keskusteluissa tullut esille. Tuo vammaisasia on sellainen, jossa on helposti jollakin kertoimella tehtävissä sellainen virhearviointi, että kun vammaispalvelulain käytäntöön soveltaminen jo nyt, niin kuin moni edustaja on täällä jo todennut, nilkuttaa pahemman kerran, niin tässä on vielä mahdollisuudet, että se nilkuttaa lopullisestikin. Kun meillä on olemassa erinomaisen hyviä käytännön toteutusmalleja kentältä, niin pitäisi nyt käyttää asiantuntijoita ja rukata tätä asiaan eteenpäin ja paremmin.

Sitten tästä yleisestä valtionosuusuudistuksen junailusta: Nyt on syytä palauttaa mieleen, mikä malli meillä oli äärimmäisen lähellä viime kerralla Kosken työryhmässä, ja sehän oli se, että olisi yksi yleinen valtionosuus. Se oli sillä tavalla, että tämä virkamiesvalmistelu, joka Kosken työryhmän apuna Kuntaliitosta oli, itse asiassa rakensi sen yhdeksi kokonaisuudeksi ja sitten sen päälle nämä erityiskysymysten hoitoasiat. Mutta kuinka ollakaan, niin siinäkin kävi niin, että — kalkkiviivoja ei nykyisin taida enää missään olla, mutta silloin oli vielä kalkkiviivoja — siellä kalkkiviivoilla yhtäkkiä se hajaantui poliittisista syistä. Ja minulle jäi ikuisesti mieleen Olli-Pekka Heinosen lausahdus Säätytalolla nurkkahuoneessa pidetyssä kokouksessa, kun hän sanoi: "Laitetaan vielä vähän opetuspuolelle, niin motivaatio säilyy opetusministeriössä." Kuulostaa näin jälkipäinkin aika kauhealta perusteelta. Elikkä että säilyy poliittinen motivaatio tehdä jotakin opetuspuolen kehittämisen hyväksi, kun liikkuvana osana on valtionosuus per oppilas jnp. ja lisäksi nämä maaseutukoulujen asiat jnp.

Elikkä siis toisin sanoen nyt olisi ehdottomasti pitänyt olla kanttia, kun nämä aikataulut ovat sellaiset kuin ovat, tehdä tämä perustavaa laatua oleva muutos. Siihen olisi ollut mielestäni suhteellisen helppo kytkeä rinnalle vammaisia koskevat, lastensuojelua koskevat erikoiskysymykset, maahanmuuttajia koskevat, vieraskielisten koulukkaitten asiat jnp. Nyt tässä julistetaan sellaisia asioita, että niin kuin jo vastauspuheenvuorossani totesin, tämän sitten saa paitsi hallitus vastaansa niin kaikki me muutkin tästä vastaamme sitten käytännön tasolla.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Kuntakeskusteluun on hulmahtanut hyvin vahva tämmöinen isouden ideologian ylistyslaulun tapainen nuotti. Tämä isouden ideologia, jota nyt tunnutaan kovasti ihailtavan, suurkuntia ja vielä suurempia kuntia -teeman mukaisesti sivuuttaa muutamia olennaisia asioita, kuten ensinnäkin sen, että päätösvalta karkaa suurissa kauemmaksi ja muuttuu sitten myöskin hahmottomaksi ja vähentää vieläkin enemmän kiinnostusta kuntapäätäntään.

Toinen asia, joka suuruudesta seuraa on se, että palvelut keskittyvät väistämättä. Ja kolmas, nyt tähän ajankohtaan liittyvä hyvin selkeä ongelma on se, että tämä iso kunta -keskustelu vie huomion pois kuntien akuutista rahantarpeesta, joka on todellinen. Näillä rahoilla kuntien palvelut eivät hoidu. On joko saatava lisää valtionapuja tai nostettava kuntaveroja. Vaatimus kuntamenojen leikkaamiseen esimerkiksi terveyspuolella on kohtuuton, sillä jo nyt Suomi käyttää poikkeuksellisen vähän rahaa terveyspalveluihin kansainvälisessä vertailussa. Ihmettelen, että keskustapuolueen johdolla on tällainen keskustelu nostettu pystyyn. Tässä on kepun osalta tapahtumassa hirmuinen linjanmuutos, jos tämä on totta, mitä tämä keskustelu on tähän saakka ollut. Toivon ettei ole, vaan että keskustan kenttä toisella tavalla rupeaa asiaa harkitsemaan.

Tähän keskusteluun on tuotettu myöskin idea siitä, että ammattikorkeakoulut valtiollistetaan. Siinäkin näen pohjoisen edustajana ison ongelman, eli lähdössä se veisi elinkeinotoiminnasta ja koulutuksesta päättämisen eri tahoille ja olisi tappio alueille. Se olisi myöskin sitä samaa keskittämistä Helsinkiin. Ikään kuin täällä olisi se viisaus siitä, miten esimerkiksi Lapissa, Rovaniemellä tai Kemissä nuoria pitäisi kouluttaa. Pidän vahinkona, jos tälle tielle lähdetään.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kuntien valtionosuuslain ja muiden sektorialojen valtionosuuksien muuttamisesta on kuntien kannalta merkittävä asia. Palvelujen järjestäminen eri alueilla on juuri nyt pohdinnan alla oleva asia. Tätä valtionosuusuudistusta on valmisteltu suhteellisen pitkän aikaa, ja koelaskelmia asiasta on tuotu runsaan vuoden aikana ulos. Ongelmana tässä uudistuksessa on mielestäni se, että kunnille ei tässä ole uutta jaettavaa vaan tämä toteutetaan nollasummapelillä. Toisen kunnan etu on toisen kunnan menetys. Tarvetta resurssien kasvattamiseen olisi varmasti ollut.

Käyn tarkemmin läpi sosiaali- ja terveyshuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia. Perusteet tämän valtionosuuden määräytymisestä on osaksi annettu edellisellä vaalikaudella. Aikaisempi paikkakunnan ulkoista syrjäisyyttä kuvannut syrjäisyyskerroin on muuttunut tässä uudistuksessa kunnan sisäistä tilannetta kuvaavaksi syrjäisyysluvuksi. Todella syrjässä olevien kuntien näkökulmasta tämä muutos on keinotekoinen. Se ei turvaa rahoitusta kalliiden kustannusten kanssa painivien kuntien tilanteeseen. Pitkistä matkoista ja kuljetuksista aiheutuvat kustannukset sekä pitkän matkan vuoksi välttämättömyys järjestää erikoissairaanhoitoa eivät tule tässä tarkastelussa huomioon otetuksi. Muutos aiheuttaa suuria menetyksiä joissakin tapauksissa aikaisempaan käytäntöön nähden. Syrjäisyyskertoimen ja syrjäisyysluvun pehmentämiseksi esimerkiksi etäisyys keskussairaalasta olisi ollut paikallaan ottaa tarkasteluun mukaan. Valitettavasti tässä esityksessä näin ei ole käynyt.

Tehdessään lopullista esitystä hallituksen jäsenet lupailivat kohtuullistaa menetykset. Hallituspuolueiden reunaehdoissa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon menetykset sovittiin vähintäänkin puolitettavaksi. Valitettavasti tätä ei ole suurimman menettäjän, Kuusamon kaupungin, kohdalla toteutettu.

Arvoisa puhemies! Tämän valtionosuusuudistuksen yhteydessä ministeri on korostanut uudistuksen väliaikaisuutta ja uuden järjestelmän tuloa tämän korvaajana jo kahden vuoden jälkeen. Kuten olemme voineet todeta, käsitykset palvelurakenneuudistuksesta vaihtelevat ja selkeätä toteuttamiskelpoista mallia ei taida pikapuoliin olla tulossa. Edellä mainitulla Kuusamolla 50:n euron menetys vuonna 2006, 100 euron menetys vuonna 2007 ja sen jälkeen tulevat lisämenetykset, yhteensä 216 euroa asukasta kohden, ovat suuria. Nämä ovat menetyksiä, joihin kaupunki ei kykene sopeutumaan eikä kunnallisia palveluja järjestämään. Se merkitsisi yli 2 prosentin kunnallisveron korottamispainetta. Hallituksen esityksen menetysten kohtuullistamiseksi odotan eduskunnan käsittelyssä toteutuvan. Menetykset voidaan katkaista esimerkiksi kahden vuoden jälkeen. On vielä yksi asia, jonka haluan ottaa esille. Ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen perustamishankinnat ovat tässä esityksessä jäämässä pois valtionosuuden piiristä. Nyt on tärkeää, jopa välttämätöntä, että niille oppilaitoksille, joilla investointi on kesken tai jotka ovat juuri aloittamassa investointia ensi vuonna, tulisi saada järjestettyä siirtymäkauden rahoitus investointiensa toteuttamiseksi.

Herra puhemies! Nyt kun uutta valtionosuusuudistusta aletaan valmistella, niin rakenteiden lisäksi myös resurssien riittävyydestä on ehdottomasti huolehdittava. Valtionosuusperusteet on tarkistettava myös käytännössä toimiviksi. Haastetta uudistuksessa tulee varmasti riittämään.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Olemme tänään useaan otteeseen kuulleet, että kuntatalouden tila Suomessa on heikko. Viime syksynä kauhisteltiin alijäämäisen tilinpäätöksen tekevien kuntien räjähdysmäistä lisääntymistä ja myös kunnallisveroja korotettiin huomattavasti aiempaa useammassa kunnassa. Tilanne on syntynyt palvelutarpeen kasvaessa ja yhä useampien velvoitteiden myötä. Valtio on antanut kunnille uusia tehtäviä, joiden rahoittaminen on sitten kaadettu yksin kuntien tehtäväksi. Pian valtiovarainministerin tehtävät itselleen ottava Eero Heinäluoma totesi Polemiikki-lehdessä, että kunnille tulleet uudet tehtävät olisi huomioitu rahaliikenteessä. Tuota väitettä on vaikea uskoa, sillä jos se pitäisi paikkansa, olisivat kuntien taloudet varmasti kestävämmällä tasolla.

Hallituksen kunnilta ottama pakkolaina on edelleen maksamatta eikä uusia velvoitteita ole kustannettu täysimääräisesti kunnille, vaan kunnat ovat ne maksaneet itse. Valtionosuusuudistusta odotettiin kunnissa kuin joulua. Toivo paremmasta, oikeudenmukaisemmasta järjestelmästä oli ilmassa, ja uudistusta selvittänyt työryhmä herätti toivoa, ettei kyseessä olisi pelkkä poliitikkojen sulle—mulle-peli. Toisin taisi käydä. Itse uudistus kuivui kokoon, ja Kuntaliitossa esitystä on kutsuttu raakileeksi, jonka valmistelun yhteydessä käytiin mitä monimuotoisin kotiinpäinvetämisen kilpailu. Tämän uudistuksen aikataulun viivyttäminen on myös koitunut kuntapäättäjien vahingoksi. Tämä aika vuodesta on talousarvioiden suunnittelua ja päättämistä varten, ja tämän lainsäädännön uudistamisen myöhästyminen on saanut talousarviotyön aiempaakin hankalammaksi. Tämän uudistuksen suurin heikkous on sen sisältö. Siinä ei puututa todellisiin ongelmiin valtionosuusjärjestelmässä, vaan tyydytään tekemään pieniä viilauksia. Todellisuudessa olisimme tarvinneet perustavanlaatuisen uudistuksen, jonka tavoitteena olisi täytynyt olla kuntien palveluiden turvaaminen tulevien vuosikymmenten haasteiden käydessä toteen. Nyt olemme vain siirtämässä ongelmien ratkaisemista entistä kauemmas tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Valtionosuusuudistuksen tärkeimmän muutoksen olisi täytynyt olla yhteisövero-osuuden lisääminen kunnille. Tätä ei kuitenkaan annetuista lupauksista huolimatta tehty. Uudistuksessa muutetaan kustannustenjaon tarkistamista siten, että kuntien talouksien kestävä kehittyminen vaarantuu. Tämän esityksen perusteella ei ole varmaa, että kunnilla on mahdollisuuksia kustantaa lakisääteisiä tehtäviä. Onneksi pientä lohtua saadaan täysimääräisestä indeksistä.

Kouluverkon supistuminen tulee jatkumaan. Ikäluokkien pieneneminen ja muuttoliike ovat johtaneet pienet ja syrjäiset kunnat tilanteeseen, jossa kouluverkkoa on rankalla kädellä supistettava. Tämä kehitys on sinällään ymmärrettävää, mutta myös surullista. Eniten siitä kärsivät kuitenkin koululaiset, joiden koulumatkat voivat muuttua epäreilun pitkiksi. Uudistuksessa otetaan huomioon haja-asutetut kunnat, mutta pienille kunnille kouluverkkotunnuksen poistuminen tarkoittaa kouluverkon supistumista entisestään. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusuudistukset tuovat onneksi parannuksia. Se, että ne ovat lähes ainoat parannukset koko uudistuksessa ja että ne jäävät käytännössä kovin pieniksi korjauksiksi, on ikävää. Tämän esityksen muuttaminen uuteen uskoon olisi paikallaan, mutta taitaa käydä kuitenkin niin, että alle 10 vuoden kuluttua täällä salissa tehdään hätäpäissä kriisiratkaisuja kuntien palveluiden viimeisten rippeiden turvaamiseksi.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuluneiden runsaiden kymmenen vuoden aikana valtionosuusjärjestelmää ollaan nyt uudistamassa kolmatta kertaa. Vuoden 1993 alusta kuntien valtionosuusjärjestelmä uudistettiin kokonaisuudessaan. Tuolloin siirryttiin tehtäväkohtaisista todellisiin kustannuksiin perustuvista valtionosuuksista laskennallisiin kustannuksiin perustuviin yleiskatteellisiin valtionosuuksiin. Vuosina 1996 ja 1997 valtionosuusjärjestelmään tehtiin merkittäviä rakenteellisia uudistuksia. Kuntien kantokykyluokituksesta luovuttiin ja se korvattiin kuntien verotuloihin perustuvalla valtionosuuksien tasauksella. Tällä kertaa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää esitetään uudistettavaksi kahdessa vaiheessa, ja nyt käsittelyssä on ensimmäinen vaihe, jonka tuomat muutokset aiempiin valtionosuusuudistuksiin verrattuna ovat varsin vähäisiä.

Mielestäni tämän ensimmäisen vaiheen merkittävin muutos koskee kustannustenjaon tarkistamista, joka jatkossa tehtäisiin joka neljäs vuosi. Esityksen mukaan valtio osallistuisi laskennallisten kustannusten ja yksikköhintojen mukaiseen rahoitukseen laissa neljäksi vuodeksi kerrallaan säädettävällä prosenttiosuudella. Tämä kustannustenjaon tarkistus toteutettaisiin samanaikaisesti peruspalveluohjelman ja vaalikauden kehysten kanssa. Nykyinen valtionosuusindeksi esitetään korvattavaksi uudella peruspalveluiden hintaindeksillä. Mielestäni jo se, että indeksikorotukset on tarkoitus jatkossa tehdä täysimääräisesti, on selkeä parannus nykyiseen vajaaseen indeksitarkistukseen.

Hyvänä tässä uudistuksessa pidän myös harkinnanvaraisia avustuksia koskevaa muutosta. Jatkossa harkinnanvaraisen avustuksen myöntämisen edellytykseksi kunnalle esitetään, että kunnan on laadittava suunnitelma kunnan talouden tasapainottamiseksi. Täytyy toivoa, että tämä ohjaa avustuksia saavat kunnat tosissaan uudistamaan palvelujen järjestämistä ja toiminnan tehostamista. Toistaiseksi tämä ei ole onnistunut vaan harkinnanvaraisista avustuksista on tullut monille kunnille automaattinen tulonlisä. Uudistuksessa on hyvää myös eräiden yksittäisten valtionosuusperusteiden muuttaminen, muun muassa ehdotus uudesta vammaiskertoimesta sekä vieraskielisten oppilaiden määrän huomioon ottaminen.

Ministeri Manninen totesi jo aiemmin täällä tänään käydyssä keskustelussa, että hallitus päätyi jättämään kiinteistöverojen ala- ja ylärajojen noston pois tästä esityksestä. Tätä pidän kyllä puutteena tässä esityksessä erityisesti kuntien rahoituspohjan vahvistamisen kannalta.

Sairastavuuskerroin on ollut kovan kritiikin kohteena. Olisin odottanut, että tässä esityksessä sairastavuuskerrointa olisi jollakin tavalla loivennettu. Vaarana saattaa olla myös se, että saaristokuntakertoimen ja taajamarakennelisän muutokset lisäävät järjestelmän monimutkaisuutta.

Arvoisa puhemies! Tämän valtionosuusuudistuksen vaikutukset ovat kaikkein myönteisimmät pienille, alle 2 000 asukkaan kunnille ja toisaalta suurille, yli 100 000 asukkaan kunnille. Jos kuntakoon vaikutuksesta voi sanoa jotakin yleispätevää palvelujen tehokkuuden näkökulmasta, niin kovin pienissä ja toisaalta suurissa yksiköissä toimintojen järjestämiskulut ovat kalleimmat. Voidaan siis kysyä, pönkitetäänkö tällä uudistuksella epätarkoituksenmukaista kuntarakennetta. Toivottavasti näin ei käy, sillä me tarvitsemme kuntarakenteeseen perusteellisia muutoksia ja tämän muutoksen edistämiseen tarvitaan myös jatkossa kuntien yhdistymisavustuksia, eli jos on joitakin kaavailuja näistä avustuksista luopumiseksi, niin tällaiset ajatukset on syytä unohtaa.

Tapani  Tölli  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä valtionosuusuudistus on suuremman uudistuksen ensimmäinen vaihe. Tämä lähetekeskustelukin osoittaa sen, että tämä asia on nyt tällä hetkellä jäänyt vähän esillä olevien suurten uudistusajatusten varjoon. Tässäkin keskustelussa on hyvin runsaasti sivuttu kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Tähän valtionosuusuudistuksen ensimmäiseen vaiheeseen on kohdistunut paljon odotuksia, mutta uudistus ei voinut tullakaan kovin suureksi, koska se päätettiin toteuttaa kustannusneutraalina. Se asetti omat tiukat rajoituksensa. Jos joku kunta saa lisää, se on joltakin pois. Mutta se huomioon ottaen mielestäni hallitus on kuitenkin kohtuullisesti onnistunut. Paljon jäi vain uudistettavaa seuraavaan vaiheeseen.

Täällä on todettu kuntien tiukka ja vaikea taloudellinen tilanne. Se on totta. Antaessaan kunnille tehtäviä ja säätäessään niistä tehtävistä laeilla valtion on huolehdittava siitä, että kunnilla näiden tehtävien hoitamiseen on käytettävissä riittävät resurssit. Osittain tähän liittyy myöskin tämä uudistus. Tämä merkitsee jonkun verran valtionosuuksien uusjakoa.

Haluan vielä tästä tämänpäiväisestä keskustelusta todeta sen, että pelkkä arvosteleminen tämänkään esityksen osalta ei riitä. Jos kannanotot jäävät vaan pelkäksi moittimiseksi, se ei johda mihinkään, vaan pitää silloin, jos kovasti moittii, esittää myös parannus- ja korjausehdotuksia. Niitä en ole kovin monta kuullut, ihan jonkun yksittäisen. Ed. Virpa Puisto kiinnitti erittäin tärkeään asiaan kyllä huomiota. (Eduskunnasta: Ja ed. Meriläinen!) — Aivan.

No niin, muutamaan yksittäiseen kohtaan haluan puuttua. Sosiaali- ja terveystoimen osalta on monia kertoimia, joilla valtionosuus määritellään, samoin muissa osissa. Puutun kahteen kertoimeen. Sairastavuuskerroin, johon ed. Kallio edellä viittasi, on hyvin ongelmallinen. Sehän määräytyy alle 55-vuotiaitten työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrästä. Mitä se kertoo? Se kertoo juuri alle 55-vuotiaitten työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrän eikä välttämättä kerro monenkaan kunnan osalta sairastavuutta. Tällä hetkellä on käytettävissä aika paljon luotettavaa aineistoa sairastavuudesta. Mielestäni tässä on yksi asiakohta, jota seuraavassa vaiheessa on syytä tarkastella ja uudistaa. Tämä sairastavuuskerroin asettaa monet kunnat eriarvoiseen asemaan, koska tämä kerroin ei kuvaa niitä olosuhteita. On luonnollista, että näissä kertoimen määrittelyissä on suuria vaikeuksia, että ne olisivat mahdollisimman objektiivisia ja samalla kohtuullisen yksinkertaisia.

Toinen kerroin, jota on paljon kritisoitu siitä saakka, kun se tuli valtionosuusjärjestelmään, on työssäkäyntikerroin, jota tässä lakiesityksessä kutsutaan nyt päivähoitokertoimeksi. Se määräytyy kunnassa olevan elinkeinorakenteen mukaan. Sen mukaisesti sitten korjataan valtionosuutta. Sen vaikutus yksittäisten kuntien osalta on todella merkittävä, ja se ei monessakaan tapauksessa kuvaa sittenkään päivähoidon tarvetta. Nimittäin nyt on päivähoitoon kaikilla 6-vuotiailla ja sitä nuoremmilla lapsilla subjektiivinen oikeus. On kuntia, naapurikuntia, joissa elinkeinorakenne poikkeaa mutta päivähoidossa on suunnilleen saman verran lapsia, ja tämän kertoimen vuoksi valtionosuudet saattavat heittää suunnattomasti. Aikanaan ennen kuntaliitosta tämmöisenä valtakunnallisena esimerkkinä oli Loimaa ja Loimaan maalaiskunta, joissa oli jonakin vuonna alle kymmenen tarkkuudella saman verran lapsia ja alle kymmenen tarkkuudella saman verran lapsia päivähoidossa mutta tähän kohdistuvassa valtionosuudessa oli suunnaton ero johtuen näiden paikkakuntien elinkeinorakenteesta. Tämä ei anna koko järjestelmästä luotettavaa kuvaa, mutta ymmärrän sen, että näitä merkittäviä muutoksia tässä yhteydessä kaikkia ei ole voitu tehdä vaan siinä on jäänyt painetta seuraavaan vaiheeseen.

Herra puhemies! Tässä keskustelussa on ollut myös esillä useassa puheenvuorossa lastensuojelukerroin ja lastensuojelun tarpeen huomioon ottaminen tässä valtionosuudessa. On tärkeä asia, että siinä pystyttäisiin esitystä paremmin ottamaan huomioon myös ennalta ehkäisevän työn merkitys. Mutta on luonnollista, että joihinkin määriteltävissä oleviin tekijöihin nämä valtionosuuskriteerit täytyy asettaa.

Herra puhemies! Kun kuntien talous on tiukka, niin haluan ottaa tässä yhteydessä esille sen, että on tarpeen harkita niitä mahdollisuuksia — eikä vain harkita vaan vakavamminkin ottaa se — että voitaisiin kustannusjakotarkistuksen mukaiset maksatuserät aikaistaa. Kunnilla tähän on todellinen tarve.

Herra puhemies! Lopuksi muutama sana kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta: Vaikka se ei tähän lakiesitykseen kuulu, sitä on tänään täällä käsitelty ja näinä viikkoina on valtakunnassa tästä asiasta lujasti keskusteltu. Keskustelussa on häirinnyt se, että se on tahtonut pelkistyä keskusteluun kuntien lukumäärästä. Se ei asiaa ratkaise. (Ed. Kuoppa: Häivytetään keskustelu rahasta!) Keskustelu täytyy käydä asiasisällöstä syvemmältä. Siihen kuuluu luonnollisesti raha. Siinä keskeisin asia on ihminen eli kuntalainen ja kuntalaiset tarvitsemat palvelut. (Ed. Huotari: Yllätys, yllätys!) — Se ei ole mikään yllätys. Tämä on peruslähtökohta, ja se tulee aina pitää mielessä. — Hallintorakenne on sitten se, mikä muotoutuu tarpeen mukaan. Hallinto ei ole niin iso asia kustannusmielessä, mutta hallinnon kuitenkin täytyy toimia, ja se muotoutuu tarpeen mukaan. On arveltu, onko oikea lukumäärä 20 kuntaa, 80 vai 120. Ei se tuo sitä tulosta vaan se, miten palvelut parhaalla tavalla tehokkaasti, taloudellisesti ja oikeudenmukaisesti tuotetaan koko maassa. Se saa olla meidän tavoitteenamme.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Tölli on kuntaministeri Mannisen puolueesta, niin hänen on tietenkin pakko puolustaa tätä esitystä. Mutta kyllähän tilanne on se, mitä ed. Kallio sanoi, että tässä siirretään nyt pienille kunnille valtionosuuksia keskisuurilta kunnilta, ja tällöinhän nämä pienet kunnat eivät koskaan halua tehdä kuntaliitoksia keskenään. Siis tämähän on näiden pienten, alle 2 000:n asukkaan kuntien pään pitämistä väen väkisin vedenpinnan päällä, ja tämä jarruttaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Kyllä nyt olisi pitänyt ihan rohkeasti jättää nämä pienet kunnat vain tälle harkinnanvaraiselle avustukselle, jolloinka ne olisivat itse huomanneet, että niiden on pakko tehdä kuntaliitoksia isompien kuntien kanssa. On väärin rokottaa näitä keskisuuria kaupunkeja, jotka ovat hyvin hoitaneet asiansa.

Tapani  Tölli  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä valtionosuusuudistuksessa korjataan epäoikeudenmukaisuuksia, joita nykyisin voimassa olevassa valtionosuusjärjestelmässä on, ja siinä on lähtökohtana, niin kuin edellä puheenvuorossani viittasin, edelleenkin ihminen ja palvelut. Ei tällä tehdä kuntapolitiikkaa, hallintorakennepolitiikkaa, vaan katsotaan sitä, miten nämä valtionosuudet mahdollisimman oikeudenmukaisesti jakautuvat.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen määritteli mielenkiintoisella tavalla tästä esityksestä tehtyä päätöksentekoa. Kun häneltä kysyttiin, miksi eduskuntaan tuotu esitys on huonompi kuin virkamiesten esitys, ministeri Manninen vastasi, että tämä on poliittinen hallitus, joka tekee poliittisia päätöksiä. Oma näkemyksensä politiikasta sekin!

Tämä minun puheenvuoroni on poliittinen puheenvuoro, ja haluaisin sen tähden sanoa ensin muutaman sanan siitä ympäristöstä ja kehikosta, jossa tämä esitys on, ja ehkä sen jälkeen muutaman huomion tästä esityksestä. Huomiot ovat sellaisia, että ne ovat oikeastaan tässä salissa pääsääntöisesti jo tulleet esiin, mutta niitä asioita, joita pidän tärkeinä, haluan vielä korostaa.

Kuntakentän kannalta tilannehan on sentapainen, kuten täällä hallituspuolueiden edustajat ovat korostaneet, että kun tehdään kustannusneutraali ratkaisu, niin ei sitten voida oikeastaan tehdä hyviä ratkaisuja. Tämä tietenkin liittyy siihen, että esimerkiksi tässä valtion ja kuntien kustannustenjaossa, toisin kuin edellisen hallituksen aikana, tämä hallitus on laittanut sen oman osuutensa maksamisen vaalikauden yli seuraavan hallituksen piikkiin, ja tämä velan maksamisen lykkääntyminen tietenkin omalta osaltaan vaikuttaa siihen, millä tavalla tätäkin esitystä, näitä määräytymisperusteita ylipäätänsä, voidaan olla tekemässä.

Ehkä vielä suurempi konteksti sille, mikä on kuntatalouden ja julkisen talouden tila kokonaisuudessaan, liittyy siihen holtittomaan veronalennuspolitiikkaan, jota nykyinen hallitus on tehnyt. Eduskunnassa tällä hetkellä käsiteltävänä olevasta tilinpäätöskertomuksesta, joka on tilinpäätöskertomuksen nimellä ensimmäinen luonteeltaan, tulee hyvin ilmi se, että tämä hallitus on tehnyt veronalennuksia, jotka ovat budjettitaloutta vieneet alijäämäiseksi, eli on jouduttu tekemään velkaa, ja julkinen talous kokonaisuudessaan, johon sitten kuuluvat myös ne varat, joita rahastoimme eläkejärjestelmää varten, on ylijäämäinen vaan hyvin hintsusti, siis hyvin pienellä prosentilla. Tietenkin tämä politiikka sitten laajassa mittakaavassa — olivat kuntien valtionosuudet täsmälleen minkä nimisiä tahansa — vaikuttaa siihen, mikä on meillä julkisten palvelujen tila. Tämän haluaisin kuitenkin tässä taustaksi todeta, koska toivoisin, että asiantilan ei välttämättä tarvitsisi olla tämä vaan että Suomeen jossain vaiheessa saataisiin hallitus, joka olisi vastuullisempi näissä kysymyksissä ja mitoittaisi politiikkansa myös veropäätösten osalta sillä tavalla, että kunnalliset palvelut voisivat säilyä kohtuullisella tasolla. (Ed. S. Lahtela: Tuskin siinä vihreät olisivat mukana!) — No, kunhan nyt olisi oikea poliittinen tahto tässä asiassa, niin luulen, että itse asiassa me saattaisimme hyvinkin olla mukana juuri sellaisessa hallituksessa.

Sitten muutamia näkökohtia tästä itse esityksestä. Keskustelussa on hyvin tullut esiin se, että osittainhan tässä on kysymys ikään kuin hämäristä poliittisista signaaleista sen osalta, että kuntien todellisuuden kannalta sillä ei useimmiten ole niinkään merkitystä, minkä nimisinä ne valtionosuudet kunnan kassaan tulevat. Toisaalta ehkä paradoksaalista on sitten se, miten julmia kiistoja nimenomaan näistä valtionosuuksien nimistä kuitenkin saatetaan käydä. On varmasti niin, että tämä esitys osaltaan sitten ei ainakaan tule yksinkertaistamaan tätä järjestelmää, koska kertoimia ja kannustimia on ristikkäisiä. Toiset vetävät toiseen suuntaan kuin toiset.

Täällä on jo todettu moneen kertaan se asia, että tämä vieraskielisten oppilaiden osuus koululaisista on otettu yhdeksi kriteeriksi, ja sitä pidän hyvänä asiana. Kotikaupunkini Helsingin kannalta se on hyvä asia. Nämä kustannuksethan tietenkin niille kaupungeille, joissa on paljon maahanmuuttajia ja erikielisiä lapsia, ovat toki olleet olemassa. Mutta tämän kaltaisen kriteerin ottaminen lainsäädäntöön on hyvä siitäkin näkökulmasta, että tietenkin sellaisilla kriteereillä on merkitystä, jotka luovat kannustimia johonkin suuntaan. Tietenkään tämän vieraskielisten lasten lukumäärän osalta silloin ei ole ainakaan sellaista kannustinta, etteikö sitten kunta voisi haluta tehdä myönteistä maahanmuuttopolitiikkaa, millä varmasti tästä eteenpäin tulevina vuosina tulee olemaan yhä tärkeämpi osuus. Helsingissä on pyritty hoitamaan vieraskielisten lasten opetus hyvin, ja on tietenkin myönteistä, että tämä asia sitten myös valtionosuuksissa näkyy.

Sitten näitä yksityiskohtia, jotka ovat keskustelussa paljon olleet esillä ja joissa toivottavasti sosiaali- ja terveysvaliokunta tulee tekemään perusteellista työtä, on tämä kysymys lastensuojelun kustannuksista, millä tavalla ne sisällytetään tähän järjestelmään, ja myös sitten vammaisuuden perusteella laskettava valtionosuus.

Ed. Soininvaara totesi mielestäni oikean suuntaisesti siitä, että vammaisuuden perusteella maksettavan osuuden kohdalla tulisi katsoa myös sitä, mitkä ovat sellaisia menoja, jotka tulisi maksaa sen mukaan, mitä on koitunut todellisia kustannuksia, koska järjestelmämmehän on sellainen, että minkäänniminen kriteeri sinänsä ei vielä takaa, että kunta välttämättä järjestää näitä palveluita. Tämä nimenomaan vammaispalveluiden osalta on monin paikoin ollut todellisuus.

Lastensuojelusta muun muassa edustajat Puisto ja Soininvaara ovat käyttäneet ansiokkaita puheenvuoroja. Ministeri Mannisen vastauspuheenvuorosta jo kuuli hyvin selvästi senkin, mitä ongelmia tässä esitettyyn malliin liittyy. Ed. Meriläinen otti esille sen, kannustetaanko tässä huostaanottoihin verrattuna avopalveluihin. Sen lisäksi tähän malliin sisältyy myös se riski, että itse asiassa näitä palveluita sitten voidaan vähentää. Lastensuojelun toteuttaminen on juuri sen tyyppinen asia, jossa myös kunnat saattavat luistaa, ja sen takia siitä huolehtiminen on erittäin tärkeää.

Arvoisa puhemies! Onko 7 minuutin rajoitus? (Ed. S. Lahtela: On!)

Sitten aivan viimeiseksi olisin todennut, että niissä asioissa, joita tässä yhteydessä olisi ollut hyvä käsitellä myös, on lukuisa joukko sellaisia asioita, jotka ovat olleet asiallisessa pohdinnassa sen suhteen, olisiko parempi, että ne olisivat valtion vai kuntien piikissä. Eräs esimerkki tästä ovat erittäin kalliit vankimielisairaalakustannukset, jotka kuntien välillä jakaantuvat hyvin epätasaisesti. Tämän tyyppisten asioiden mukaan ottaminen tässä kohtaa, vaikka ei olekaan tehty kovin kunnianhimoista esitystä, olisi ollut perusteltua. Toivottavasti myös näitä asioita valiokuntakäsittelyssä tarkastellaan.

Tatja Karvonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänä päivänä paljon puhuttu perusopetuksen rahoituksesta. Huolissaan on oltu siitä, millä tavalla kyläkoulut tulevaisuudessa pärjäävät.

Huoli on kyllä aiheellinen. Kouluja on lakkautettu, mutta syynä ei ole aina ollut raha eikä se, millä tavalla valtio rahoitusta antaa. Kaikki tiedämme, että ikäluokat ovat pienentyneet, ja silloin kunnilta pitää löytyä järkevät pedagogiset ratkaisut siihen, että koulu on sellainen, jossa lapset oppivat parhaalla mahdollisella tavalla. Toisaalta on ollut erittäin harmi kuunnella niitä perusteluja, ja ne eivät välttämättä ole olleet kovin pitkälle meneviä näissä puheenvuoroissa, joissa on tätä kohtaa arvosteltu.

Tällä hetkellähän perusopetuksen yksikköhinta muodostuu seitsemästä erilaisesta liikkuvasta osasta. Hallituksen esityksessä yksikköhinta muodostuisi 9—10 erilaisesta osasta. Asukastiheys vaikuttaisi yksikköhintaan vain niissä kunnissa, joissa kunnan asukastiheys on alle 40 asukasta neliökilometrillä.

Kun täällä on paljon puhuttu siitä, mitä valiokuntatyöskentelyssä pitäisi tehdä, niin meillä sivistysvaliokunnassa on nyt hyvä mahdollisuus selvittää asiantuntijoita kuunnellen, millä tavalla pienten koulujen käy tässä esityksessä, jos tämä tulee tällaisenaan voimaan. Itse tähän asiaan hyvin avoimin mielin suhtaudun ja odotan tätä asiantuntijakuulemista. Koska tässä käsittelyssä olevassa lakiesityksessä on kyse koko valtionosuusuudistuksesta, niin yhden kertoimen muuttuminen ei välttämättä vaikuta murskaavasti suuntaan tai toiseen.

Tässä annetussa esityksessä valtionosuusuudistus toisi Lapille 8,4 miljoonaa euroa. Itse lappilaisena edustajana otan tämän lämmöllä vastaan ja olen ilahtunut siitä, että esityksessä on löydetty erilaisia mekanismeja siihen, millä tavalla harvaan asuttu Lappi otetaan huomioon. Toki Lapin 22 kunnassa on myös menettäjiä. Tämä on aina valitettavaa. On kuitenkin hyvä, että esitykseen sisältyy kolmen vuoden siirtymäsäännös.

Arvoisa puhemies! Näin vielä lopuksi ammattikorkeakoulujen rahoituksesta: Täällä on muutama kokoomuksen edustaja ollut huolissaan siitä, että ammattikorkeakouluissa suoritettujen tutkintojen laskentaperuste kannustaisi ammattikorkeakouluja laittamaan opiskelijat melko heikoin perustein valmistumaan ja valmistumisen tielle. Toisaalta voisi kysyä sitä, millä tavalla kokoomuksen mielestä nykyinen yliopistojen rahoitusjärjestelmä toimii, koska yliopistojen rahoituksessahan pääpaino on sillä, millä tavalla maistereita ja tohtoreita valmistuu. Hallituksen esityksessä ammattikorkeakoulujen rahoituksesta 30 prosenttia muodostuisi siitä, miten opiskelijat valmistuvat koulusta.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on moneen kertaan todettu, että uudistus on kustannusneutraali, ja kun ministeri Manninen uudistusta esitteli, hän sanoi, että kysytään, onko mitään järkeä tehdä uudistus, jossa kuntatalouteen ei tule lisää rahaa. Itse hän tuossa esittelypuheenvuorossaan kyllä esitti sellaisen puheenvuoron ja sellaiset perustelut, että paljon hyvää tässä tulee, vaikka kustannusneutraalisti uudistus toteutetaankin tai kaikki tämä monivaiheinen uudistusjoukko.

Mutta kyllä tosiasia on, että aika pessimisti täytyy olla, kun ajattelee hallituksen suunnitelmia kuntatalouden ja ennen kaikkea kuntalaisten palvelujen turvaamisen näkövinkkelistä, koska näyttää siltä, että muutosta ei tule sen paremmin tällä valtionosuusuudistuksella kuin palvelurakenneuudistuksella kuin muillakaan hallituksen kaavailemilla uudistuksilla, joista pidetään kyllä kovaa meteliä tuolla maakunnissa ja väistämättä annetaan kansalaisille sellaista kuvaa, että hallitus on kuntalaisten asialla ja aktiivinen kuntatalouden tervehdyttämisessä.

Tosiasiassa rahaa ei ole tulossa, ja täällä on moneen kertaan tänäänkin todettu tämä kuntatalouden ahdinko. Ei silloin sellainen menettely, että otetaan vaikkapa Pirkanmaalta 7 miljoonaa ja siirretään johonkin toiseen maakuntaan sama summa, ole kestävä tapa hoitaa kuntataloutta kokonaisuudessaan.

On toki myönnettävä, että ne pienet muutokset näissä kertoimissa ovat positiivisia, muun muassa vieraskielisten lasten osuus kouluopetuksessa. Täytyy kuitenkin muistaa maahanmuuttajien osalta — tässähän puhutaan noin 18 000 tämän ikäisen koululaisen joukosta — että niihin isoihin kaupunkeihin, joissa maahanmuuttajia paljon on, kohdistuu kyllä muitakin maahanmuuttajista tulevia kustannuksia kuin pelkästään opetukseen liittyvät kustannukset. Mutta joka tapauksessa tämä kyllä on askel oikeaan suuntaan.

Mitä tulee sitten kyläkouluihin ja kouluverkkoihin, niin varmasti aika usein on ollut todella sellainen käsitys, että pienten koulujen tai yleensä koulujen lopettamiset ovat todella olleet tyhjenevän maaseudun ongelmia. Niin ne tietysti pääsääntöisesti ovat olleet. Mutta esimerkiksi Espoossa, toiseksi suurimmassa kaupungissa, viime viikolla itse asiassa suomenkielinen opetuslautakunta teki päätöksiä koulujen lopettamisesta. Elikkä suuressa kaupungissa, kuten tässä tapauksessa Espoossakin, vaikka väestö kasvaa kokonaisuudessaan, kuitenkin syntyy alueita, missä ainakin lyhyemmällä aikavälillä oppilaiden määrä ei riitä ja tällaisia kipeitäkin ratkaisuja sitten joudutaan harkitsemaan.

Tämä oikeastaan liittyy toiseen tekijään, joka on otettu mukaan tähän uudistukseen, eli siihen, että mikäli väestömäärä kasvaa kolmen vuoden aikana yhteensä 6 prosenttia takautuvasti tilinpäätösvuodesta taaksepäin, sitten tulee lisää rahaa. Se on kyllä valtava väestönkasvu suuren kaupungin osalta, ja se ei tule kyllä muuten kuin hyvin poikkeustapauksissa ainakaan väestönkasvun osalta tuomaan lisäresursseja.

Tähän liittyy sekin, että suurissa kaupungeissa, kuten esimerkiksi Espoossa, Vantaalla, Helsingissä, kaupungin kehittyminen saattaa olla siinä vaiheessa, että väestömäärän kasvu saattaa pysähtyä 1,5 prosenttiin, joka kuitenkin merkitsee Espoonkin kohdalla 3 500:aa asukasta vuodessa. Silti kaupungin sisällä kehitys voi olla hyvin erilainen. Jotkut alueet ovat eräällä tavalla valmiiksi rakentuneita, niissä on vakaa väestönkehitys. Mutta sitten kun kaavoitetaan suuria, jopa 15 000 asukkaan alueita asumiskäyttöön, siellä palvelurakennetarve — koulujen, päiväkotien ja muiden palvelujen, puhumattakaan kunnallistekniikasta — ja paine tuo huomattavia kustannuksia nimenomaan kunnan kasvun johdosta. En tiedä, toimiiko tämäkään järjestelmä vielä näitä seikkoja millään tavalla huomioivasti.

Valmistelusta tuli puheenvuoroja, mutta en tiedä, onko sisäministeriö ja tähän valmisteluun osallistunut virkamiesjohto joutunut vähän samanlaiseen tilanteeseen kuin liikenneministeriön ansioituneet virkamiehet ja valmistelijat joutuivat liikennebudjetin osalta, elikkä VM:stä tuli viisaammat miehet, jotka sanoivat, mitä tehdään ja missä järjestyksessä. Eli ovatko tässä nyt sitten valtiosihteerit samalla tavalla kävelleet näiden valmistelijoiden ohi, jotka ovat olleet virkamiehiä?

Joka tapauksessa vielä lopuksi, arvoisa puhemies, haluan korostaa sitä, että mikäli kuntatalouteen ei pystytä lisää rahoitusta ohjaamaan, niin kuntalaisten ahdinko jatkuu. Tämä on oikeastaan ristiriitainen tilanne. Hallitus on toisaalta oikeassa siinä, että myös kunnallisten palvelujen tuottamisessa tarvitaan tuottavuuden lisäämistä ja kustannuksia on saatava alenemaan, mutta samaan aikaan hallitus kuitenkin tunnustaa, että kunnat tarvitsevat lisää rahaa, koska tähän ilman muuta viittaa se, mistä debattivaiheessa aiemmin totesin, että hallitus on suuntautumassa esimerkiksi kunnallisten taksojen ja maksujen korottamiseen. Miksi hallitus olisi suuntautumassa kunnallisten maksujen ja taksojen korottamiseen, jollei kunnilla ole lisärahan tarvetta, vaan olisi vain kustannusten alentamistarvetta? Vaikkei tällä kierroksella yleiseen kiinteistöverotasojen nousemiseen mentykään, sekin myöskin hallituksen ohjelmassa on näkyvissä pitemmällä aikavälillä. Elikkä kyllä hallitus näin mutkan kautta itsekin tunnustaa, että kunnat tarvitsevat lisää rahaa, mutta hallitus ei ole valmis sitä rahaa valtion taholta kunnille osoittamaan.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Uotilan puheeseen on hyvä jatkaa. Ongelma on ilmeisesti suoraan se, että kunnilla ei ole tarpeeksi rahaa ja valtio ei sitä riittävästi anna. Ehkä voisi myöskin sanoa taikka pitääkin, että nyt velkakin pitäisi maksaa heti pois. Sitä velkaakin on vielä monta sataa miljoonaa euroa, joka on kertynyt, ja tältä vuodelta lisää vaan kertyy kaiken aikaa, ja nyt sitä lykätään ja lykätään aina eteenpäin. Se pitäisi ehdottomasti hoitaa pois. (Ed. Huotari: Eikö se uusi valtiovarainministeri hoida?) — Ehkäpä, katsotaan nyt sitten, jos uusi valtiovarainministeri osaisi ainakin aukaista nyörejä, niin että velat maksettaisiin pois. Kun otetaan huomioon, että kunnat ottavat velkaa ja valtion kassaan tulee samaan aikaan lisää verotuloja, niin että joka paikka notkuu, niin aika huono yhtälö.

Tässä esityksessä sanotaan: "Kokonaisuutena esitysten toteutus parantaa rahoitustasapainoa erityisesti niissä kuntaryhmissä, joiden talouden kehitys viime vuosina on ollut heikointa. Menetykset ovat suurelta osin alle 100 euroa asukasta kohti. Vain seitsemällä kunnalla ne ovat tätä suurempia." Ainakin Pirkanmaan osalta tämä on täyttä puppua. Kun Pirkanmaan kuviota laskee, mehän menetämme 7,3 miljoonaa, se on aika iso raha, ja kun katsoo kuntia, jotka menettävät ja jotka ovat todella saamassa, niin tässä käy juuri päinvastaisesti kuin tässä sanotaan. Elikkä meillä on pari kuntaa, jotka ovat siellä 20 parhaiten pärjäävän kunnan joukossa, ja molemmat tulevat saamaan tässä potissa. Melkein kaikki muut maksavat. Pienessä Juupajoen kunnassa, joka on reilun parintuhannen asukkaan kunta, menetys on 150 000 euroa, ja he ovat ihan lirissä tämän asian kanssa.

Koetin vääntää ja kääntää tätä asiaa myöskin sikäli, millainen vaikutus on esimerkiksi meille Mäntän kohdalla, kun alenema tulee olemaan perusopetuksen kohdalla, ja päädyin semmoiseen, että ilmeisesti ... — tai ed. Reino Ojala tuossa sanoi johtopäätöksenä sen, että kun teillä on hyvässä kunnossa koko kouluverkko, niin sieltä on varaa rokottaa. Meillä on pari peruskoulua eikä mitään muita, ja kaikki melkein kävellen pääsevät sinne kouluun, kohtalaisen kokoisia luokkia, ei mitään valtavan suuria, mutta kuitenkin sellaisia tehokkaita, ja koulut toimivat tehokkaasti. Ne ovat isoja korjattuja kouluja, ja nyt siitäkin rokotetaan 80 000 euroa, kun ne ovat kunnossa.

En minä tiedä, mikä tässä laskentakuviossa on se kohta, joka vie meiltä. Ei meillä ole mitään syrjäseutulisiä eikä saaristolaislisiä. Kun niitä saaria on niin vähän eikä siellä ole vakituisia asukkaita, niin ei päästä saaristokuntiinkaan. Ja kun ulkomaalaiset eivät uskalla meille tulla, niin heitäkään ei siellä koulussa ole kovin paljon, ettei päästä niistäkään hyötymään. Eivät ulkomaalaiset syrjäseudulle tule.

Kyllä menee kokonaisuutena aika lailla usko tästä järjestelmästä. En minä tiedä, miten pikkukunnat pärjäävät. No, Längelmäen kohdalta, joka on iso menettäjä myöskin, voi sanoa, että se jaetaan nyt sitten ensi vuonna jo Oriveden ja Jämsän kesken, niin että sen pelastavat jakopolitiikka ja kuntaliitokset, mutta kyllä siinä monta muuta kuntaa on, jotka ovat tosissaan kovilla. Valkeakosken kaupungissa, kohtalaisen isossa kaupungissa on nyt melkein miljoonan menetys ja sekin perusopetuksesta suurimmalta osin. Ei oikein usko riitä tähän, että tämä olisi hyvä järjestelmä.

Sitten kun katsoo tätä maata, voisi siihen rinnalle kyllä keskustapuolueen kartan laittaa, teidän kannatusalueenne: kyllä ne vaan näille alueille rahat menevät tästä uudistuksesta, ei siitä mihinkään päästä. (Ed. S. Lahtela: Niissä monissa on hyvin hoidettu talous!) — Kyllä niissä varmaan on, joo. Niissä on kyllä hyvin hoidettu päätökset ja hyvin on hoidettu taloudet ja tällä tavalla hoidetaan vielä paremmin, kun saadaan vähän lisää rahaa syrjäisille seuduille. En sano, että niitä pitäisi sorsia taikka niiltä ottaa pois, mutta ei olisi toivonut tässä järjestelmässä myöskään sitä, että tässä joutuvat maksumiehiksi ne, jotka yrittävät pärjätä ja joilla vielä on mahdollisuuksia asioita hoitaakin.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Tölli sanoi aikaisemmin tässä keskustelussa valtionosuusuudistuksesta, että tämä uudistus on oikeudenmukainen ja tällä haetaan oikeudenmukaisuutta, mutta on ihan pakko kysyä tässä vaiheessa, mikä se sitten sitä oikeudenmukaisuutta oikeasti on. Kun tehdään monimutkaiseen valtionosuusjärjestelmään kustannusneutraali ratkaisu, jossa liikutetaan yhtä tai kahta tai kolmea tai viittä palikkaa, niin täytyy sanoa, että oikeudenmukaisuudesta ei ole puhettakaan enää sen jälkeen, se tekee niin sattumanvaraisia tuloksia.

Tässä nyt on nähty Kuusamon kaupunki yksittäisenä esimerkkinä. Menetys oli hirveän iso ensin jo ihan pelkästään tässä virkamiesesityksessä ja myöskin vielä sen jälkeen, kun keskustapoliitikot yrittivät sitä vähän parantaa. Eli yksittäiset kunnat joutuvat ihan kohtuuttomiin tilanteisiin tässä. Tästä syrjäisyyskertoimesta kerron, että Kuusamon kaupungista on matkaa Kajaaniin 240 kilometriä ja Ouluun 220 kilometriä, niin että eihän ne kovin syrjässä kyllä vielä ole! Mutta jotenkin tuntuu, että jos tässä nyt syrjäisyyskerroin on se peruste, niin ainakin joltakin osuudelta Kuusamo joutuu ihan kohtuuttomaan kohteluun. Mutta kaipa siellä tämä keskustaenemmistö, yksinkertainen enemmistö, rupeaa nyt miettimään sitten, tätäkö oli tämä keskustan syrjäisyyspolitiikka. (Ed. S. Lahtela: Siellä on hyvin hoidettu talous!)

Ongelma tässä on siis kustannusneutraalisuus. Jos haluttiin, että näille syrjäisille kunnille annetaan lisää rahaa, olisi pitänyt antaa lisää rahaa ihan oikeasti niin, että sitä ei revitä niiltä kunnilta pois, jotka ovat yrittäneet hommansa hoitaa.

Kun täällä on jo aikaisemmin todettu, että tämä ratkaisu hidastaa kuntaliitoskehitystä, niin se on ihan totta. Eli ne kunnat, jotka olisivat nyt harkinneet, pitäisikö edes selvittää kuntaliitosmahdollisuutta, katsovat, että nyt, kun tässä jonkun verran tulee lisää rahaa, niin sehän on selvä viesti valtiolta, että ei tarvitse tehdä mitään. Eli ei minusta tässä ole mitään järkeä, tämän tyyppisessä ratkaisussa. Eli menettäjiä ovat juuri nämä pienehköt tai keskisuuret kunnat ja kaupungit, jotka tulisivat olemaan kuitenkin kuntaliitosten kautta myöskin aluekeskuksia näille syrjäisemmille ja pienemmille kunnille. Eihän tässä ole mitään järkeä, että nyt vedetään niiltä vielä rahaa pois, kun niitten pitäisi olla tekemässä kuntaliitoksia näitten toisten kuntien kanssa. Tässä uudistuksessa ei minusta ole päätä eikä häntää.

Tässä on siis sillä lailla, ja korostan vielä sitä, että jos tässä haluttiin syrjäisille kunnille antaa lisää rahaa, niin se olisi pitänyt antaa sitten lisärahana eikä ottaa muilta pois.

Sitten tässä on muutamia yksittäisiä asioita.

Lastensuojelun tasausjärjestelmä, joka tuli maaliskuussa 1999 voimaan, ei tullut itsestään, tiedän sen, vaan monta monituista vuotta sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tämän edestä taisteltiin, koska tiedettiin, että oikeasti monissa kunnissa oli semmoinen tilanne, että lapset elivät tilanteessa, jossa sivistysvaltiossa ei pitäisi elää, eli heillä oli lastensuojelun tarve, mutta kunta ei toiminut säästösyistä, kun joskus esimerkiksi yhden lapsen huostaanotto — tai pahimmassa tapauksessa samassa perheessä saattoi olla kolmekin lasta — saattoi viedä koko kunnan konkurssiin sen vuoksi, että ne kustannukset ovat niin suuret, jos esimerkiksi joudutaan sijoittamaan lapsia lastenkotiin tai johonkin muualle, kuten turvakoteihin. Tasausjärjestelmäähän vastusti silloin valtiovarainministeriö ja osa sisäministeriöstäkin sen vuoksi, että tämä ei sovi tähän valtionosuusjärjestelmään eikä ole tyylikäs tässä, mutta me saimme tämän taisteltua läpi.

Ja nyt ministeri Hyssälän ehdotuksesta tämä poistetaan ja korvataan uudella lastensuojelun tarvetta kuvaavalla lastensuojelukertoimella eli annetaan sinne joku tietty raha, jota ei näy missään, eli palaamme taas siihen samaan tilanteeseen, että kunnat rahapulassaan eivät tee niitäkään ratkaisuja, mitkä olisivat ihan välttämättömiä. Minä toivon, että näin ei käy, vaan että kunnissa riittäisi ymmärrystä siihen, että lasten hyvinvointi on kuitenkin se tärkein asia. Mutta kun tiedän, että tällainen tilanne silloin ennen tätä tasausjärjestelmää oli, niin minun on vähän vaikea kuvitella, että nyt yht’äkkiä siellä olisi muuttunut tilanne, kun palataan taas ikään kuin vanhaan malliin.

Toinen asia on tämä voimalaitosten kiinteistövero, joka tarkoittaa, että niissä kunnissa, joissa esimerkiksi kosket on valjastettu vesivoimaloilla, tästä kiinteistöveron tuotosta tilanteessa, jossa tulee tämä verojen tasaus, käytännössähän kunnat hyötyvät hirveän vähän. Kun yhteisöverojärjestelmässä lasketaan työntekijöiden mukaan tämä hyvitys, niin käytännössä nykyisin, kun näillä voimalaitospaikkakunnilla ei ole muuta kuin ne niin sanotut haitat jäljellä eli se voimalaitos siinä eikä ole enää sitä vuolasta koskea, nämä kunnat eivät hyödy juuri mitään siitä, että se voimalaitos on siinä. Minusta olisi kohtuullista, että nämä kunnat, joissa aikanaan kuntalaisilta ryövättiin nämä jokiosuudet ja joihin on nämä voimalaitokset rakennettu, saisivat nyt hyödyn edes tämän kiinteistöveron kautta. Tätä on monta vuotta yritetty, mutta se on ollut erittäin vaikeaa.

Ihan lopuksi palaan tähän kunta- ja palvelurakenneuudistukseen. Haluan antaa Längelmäen kunnan päättäjille sylillisen ruusuja siitä, että siellä on osattu tehdä juuri sellainen ratkaisu, joka on ihmisläheinen ja niin radikaali, että suosittelisin sitä muillekin. Eli kunta on jaettu oikeasti asioinnin perusteella, sen mukaisesti, minnekä nämä ihmiset ja asukkaat siellä asioivat. Ja jos tässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa oikeasti otettaisiin ihminen lähtökohdaksi, kuten huusin tuossa välihuudossa ed. Töllille, että "yllätys yllätys," olisi mukavaa, että keskusta tosiaankin ottaisi tämän ihmisen lähtökohdaksi myöskin tässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Silloin ne uudistuksen vaihtoehdot nyt tässä aluekeskustelussa, mikä lokakuussa käydään eri alueilla, olisivat ihan toisenlaiset. Siellä on kolme vaihtoehtoa, mutta nyt nämä kolme vaihtoehtoa lähtevät hallinnon näkökulmasta ja sitten erään puolueen halusta säilyttää poliittiset virkamiehet ja tietyt poliittiset luottamushenkilöt ja heidän palkkionsa, että pystytään seuraavat vaalit aina näillä palkkioilla käymään. Eli jos oikeasti haluttaisiin tehdä kunta- ja palvelurakenneuudistus, niin silloin lähdettäisiin palvelurakenteesta, ihmisten normaaleista asiointisuunnista ja niistä kulkusuunnista, mihinkä kulkee julkisia kulkuvälineitä jne. Toivon todellakin tuon työryhmän jäsenenä, että saataisiin oikeasti räätälöityä takki tai housut — mieluummin koko puku — eikä siitä tulisi pelkkä kukkaro.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olin varautunut tässä puheenvuorossani ruotimaan ed. Huotarin puheenvuoron ja rakentamaan tämän, miten sanoisinkaan, hallituksen onnettoman politiikan jatkoksi tälle puheelle, mutta tulkitsin niin, että se oli niin kovin tätä hallituksen politiikkaa tukevaa, että se ei jotenkin satu tähän omaan puheenvuorooni mitenkään.

Herra puhemies! Näin katsottuna, kun täällä on puhuttu, että tarvitaan ihmisläheisempää kuntapolitiikkaa, ihmisläheisempää valtiopolitiikkaa, tätä tästä voisi hakea ja nähdä. Mutta tämän esityksen kuntien palvelurakenteen rahoituksen uudelleenjärjestämisestä ja tarkistamisesta voisi sokeakin lukea ja nähdä, jos ymmärtää sisällön, että tässä on pintaremonttia ja asioitten viivästymistä ja oikeastaan mitään uutta oikeata asiaa tässä ei esitetäkään.

Tässä keskustelussa, jota on käyty ja pohdittu, ei täälläkään oikein mitään uutta ole julki tullut. Tässä voisi ajatella ja arvella ... (Ed. R. Ojala: Nyt tulee!) — Pettymys tulee myöskin tässä, ettei tule täälläkään mitään uutta. — Voisi arvella, että tässä tavallaan kuntien lainaa, minkä valtio on pakkolainana ottanut ja jättänyt maksamatta, tilittämättä, siirretään tällä järjestelmällä eteenpäin edelleenkin hamaan tulevaisuuteen. Olen aina sanonut, että hallitukset ovat kovin saman tyyppisiä, ja viime ajoilta kun katsotaan, nämä Lipposen molemmat hallitukset, Jäätteenmäen hallitus ei kerinnyt tehdä, ei tuoda eikä viedä, tämä Vanhasen hallituskin, mitään hyvää ei tule eikä synny. Kuntien kassalla käydään, lisää velvoitteita annetaan ja maksut tulevat jälkikäteen ja tällä uudistuksella useampaan kuntaan ne jäävät oikeastaan osittain tulemattakin.

Näin arvellen tuntuu siltä, että näissä puheissa monessakin puheenvuorossa todetaan, että kuntaverkkoa pitää uudistaa ja rakentaa. Millä sitä uudistetaan, jos eväät ovat sen tyyppiset niin kuin tässä on olemassa?

Näyttää niin, että peruskunnissa on otettu erittäin hyvä ote ja tuntuma siihen, että kouluverkkoa supistamalla saadaan kuntien talous järjestykseen ja kuntoon. Tämä alle 80 oppilaan kouluihin suunnattu ohjaus ja tuki, mikä jää täällä nyt pois, on otettu kunnissa erittäin auliisti vastaan ja lähdetty sillä perusteella liikkeelle, että kaikki pienemmät koulut taitetaan, lopetetaan, taistellaan loppuun ja keskitetään vaan sinne yhteen taajamaan, mutta ollenkaan ei ole sitä asiaa otettu ja huomioitu, miksi eivät useammat pienemmät kunnat voisi järjestää yhdessä tätä perusopetustakin ja varsinkin yläasteopetusta enemmän kuin mitä nyt tehdään. Näin arvellen tämäkään ei johda oikeaan lopputulokseen muuten kuin että se toteutuu, mitä ilmeisesti tämän sisällössä halutaankin, että sieltä viimeiseltäkin kylältä se koulu loppuu ja ihmiset ovat entistä orvompina entistä vaikeammin lähtemässä liikkeelle.

Kun tässä viikko taaksepäin erään pienen koulun satavuotisjuhlissa pääsin puhumaan, mikä oli minulle harvinaista herkkua, jos näin voisi ajatella, niin tarkastelin lähtökohtaa siltä pohjalta, onko nähtävissä niin, että pienessä koulussa opiskelevalla lapsella, nuorella, on parempi tulevaisuus vai onko huonompi tulevaisuus kuin isossa koulussa kasvaneella. Ja jokainen voi hyvin arvata, että tarkasteluni päättyi tosiasiat laskien, että pienen koulun oppilaalla ei ainakaan yhtään huonompi ennuste tulevaan elämään ole kuin ison koulun. Löysin lähes kymmenen erilaista semmoista kohtaa, mitkä siinä koulussa olivat niiden oppilaiden, ihmisten, elämää vahvistaneet ja tuoneet paremman tulevaisuuden kuin jos heidät olisi kuljetettu kaiken maailman matkojen päähän johonkin vähän isompaan kouluun opiskelemaan sitä peruskoulutusta. Mutta tietysti totuuden nimessä täytyy sanoa, niin kuin sielläkin totesin, että ei tätä koulua voi olla, jos ei ole oppilaita, mutta ei voi olla niin, että kaikkialta 80-oppilaiset koulut normaali peruskunnissa olisivat toivottomia ja siltä osin lopettamisuhan alaisia, niin kuin nyt vähän henki tuntuu olevan.

Kun tätä maailmaa katsotaan yhdeltä kannalta, mikä täällä vahvasti sisällössä myöskin lukee, näiden kuntien harkinnanvaraisten avustusten perusteella näyttää niin, että kun ed. Huotari puhui täällä Kuusamon huonosta elämästä ja huonosti kohdellusta taloudenpidosta, niin minä kääntäisin tämän asian sillä lailla, että Kuusamossa on talous hoidettu hyvin, se on oikeassa järjestyksessä. En tiedä, mikä heidän kouluverkkonsa on, mutta tuskin sieltäkään niin paljon olisi tarvinnut viedä. Mutta todistettavasti näin on nähtävissä, että maassa selvästi keskimääräistä paremmin tämän kunnan talous ja asiat ovat olemassa. (Ed. Huotari: Siksikö sitä pitää leikata?) — Ei siksi, vaan sen takia, että tämä köyhyys tasapainottuisi läpi maan, ettei oikeastaan kenelläkään menisi hyvin, vaan kaikilla menee nykylinjan mukaan sitten suhteellisen huonosti.

Kun tätä maailmaa lukee täältä esityksestä 13 §:n, tämän rahoitusavustuksen, osalta — mihinkä lakiin tämä nyt liittyikään, lakiin kuntien valtionosuuksien muuttamisesta — niin todetaan: "Rahoitusavustuksen myöntämisen ehtona on, että kunta on hyväksynyt suunnitelman taloutensa tasapainottamiseksi toteutettavista toimenpiteistä. Suunnitelma tulee liittää avustushakemukseen." Ja sitten tämä jatkuu täällä loppupäässä: "Rahoitusavustus voidaan seuraavina vuosina jättää myöntämättä tai se voidaan myöntää alennettuna, jos suunnitelmaa tai asetettuja ehtoja ei ole noudatettu." Tässähän on sellainen miina olemassa, että sen osalta se köyhä kunta hakiessaan harkinnanvaraista rahoitusavustusta ja sitä vähän saadessaan, kuitenkin riittämättömän määrän saadessaan, joutuu sen eteen, että kun ohjelma jää kesken, niin tällä pykälällä seuraavina vuosina ikään kuin evätään yleensä koko sen rahoitusavustuksen saanti taikka sitä alennetaan. Tässä on sellainen miina, että ihmettelen, minkä takia kuntapäättäjät eivät tätä ole huomanneet ja ottaneet puheenvuoroissaan esille.

Mitä näihin harkinnanvaraisiin avustuksiin tulee, niin rohkenisin sanoa, että puoliköyhät kunnat nyt elävät kovin pitkälti niitten ajatusten mukaan, että harkinnanvaraisia avustuksia pitää saada ja toteuttaa, ja rakentavat vähän talouttansakin sillä pohjalla, että näin olisi ja näin sattuisi. En sitä sano täällä, mutta jokainen voi hengessä todeta, että jos voisin olla näitä rahoja jakamassa, niin kovin toisin jakaisin ja paljon vähemmän sitä rahaa menisi. Enkä malta olla ottamatta muutamaa esimerkkiä omilta seutukunnilta ja omilta lähtökohdiltani esille, kun on puhuttu paljon kuntaliitoksista ja niitten kaiken tervehdyttävistä vaikutuksista. Runsas kaksi vuotta sitten Hamina ja Vehkalahti tekivät kuntaliitoksen, rahaa oli niin paljon, että tuntui, että sitä joutaa suokuokalla jakaa joka paikkaan. Henki oli vähän tämän tyyppinen ja tuntui myöskin, että kun porkkanarahaa saadaan, niin sitä ikuisesti riittää. Saman vuoden juhannuksena ne rahat olivat loppuneet, ja tällä kertaa se yhtynyt suuri kaupunki hakee harkinnanvaraista avustusta. Voitte kuvitella, tätäkö tämä kuntien talous ja taloudenpito sitten on. (Ed. Huotari: Eikö olisi muutenkin käynyt yhtä huonosti?) — No, ed. Huotari, melkein takaan, että jos kaksi köyhää olisi jatkanut tervehdyttämistoimiaan paremmin, niin niillä kulmilla paremmin tänä päivänä menisi kuin nyt menee.

Mitä sitten liittyy muuten tähän kuntatalouteen, voisi todeta, että Luumäki, minkä varsin hyvin ed. Kuosmasen kanssa tämmöisenä puoliasuinkuntana tunnemme, on taloutensa mitoittanut sellaiseksi, että on tulot ja menot saatettu tasapainoon ja kustannuksia ei ole syntynyt, jos ei ole ollut tuloja. Se on talouskunta Suomenmaassa, ei tässä uudistuksessa menetä eikä saa. Mielestäni näitten kuntien asemaa, päätöksentekoa ja johtamista pitäisi ottaa enemmän pintaan ja enemmän myöskin esimerkkinä kerrata ja kertoa.

Kun muistaakseni ed. Huotarikin viittasi sellaiseen, että eräänlaisella poliittisella taustalla varustetut kunnat ovat tässä saavana osapuolena, ottaisin esimerkin Virolahdesta ja Miehikkälästä, jotka ovat keskivertoa suurempia menettäjiä, Ylämaasta, joka on selvästi suurimpia menettäjiä. Tämä leikkurikin tulee siellä vastaan. Tämä todistaa ainakin sen, ettei kovin paljon sellaisiin kuntiin tätä tukea tässä ohjaudu, missä tällä keskustapuolueella ja nykyisellä hallituspuolueella joku asema ja osuus on olemassa.

Herra puhemies! Käytän vähän omaa harkintavaltaani tässä asiassa ja sivuan muutamalla seikalla myöskin tätä oheista keskustelua näistä suurista aluekuntarakennemalleista, joilla tuntuu olevan tässäkin eduskuntasalissa, ei tällä kertaa istujista, mutta yleensä mukanaolijoista kovin suuri kannatus, liiankin suuri. Kuinka voidaan ajatella, että kuntien talous tulee johonkin järjestykseen ja kuntoon, jos tällä vanhalla lääninhallitusjaolla perustetaan nykyisiä uusia aluekuntaesityksen mukaisia malleja, joissa valtio taikka nämä suurkunnat, vanhat läänipohjaiset maakuntakunnat, 20 kuntaa, perivät nämä verotulot? Kuinka se riittää jaettavaksi sen pidemmälle ja kuinka tämä toiminta voi olla onnetonta ja toivotonta?

Jos nämä nykyiset peruskunnat jäävät henkiin, niille ei synny kuitenkaan taloudellisia resursseja eikä voimavaroja eikä rahaa ja ne jäävät asteittain harrastelemaan ikään kuin harrastepohjalla sinne. Kaikki kunnia kylätoimikunnille, mutta luulen, että ei ole kunnanvaltuustoihin paljon pyrkyä eikä halua, jos niitten valtuustojen ja kaupunkien, kuntien johdon tärkein tehtävä on pohtia mattolaitureitten sijoituspaikkoja ja vanhojen, kylillä hengissä olevien maitolaitureitten maalausta.

Tässä ei voi olla mitään valoa, ei minkään näköistä nähtävissä, ei tulevaisuutta eikä muuta, kun ajetaan tämä vanha, hyvin toimiva, voisi sanoa, liian runsas kuntarakenne alas, mennään ikään kuin vanhassa Neuvostoliitossa ennen. Sielläkin on järjen valo herännyt ja tullut tähän matkaan ja on palattu entiseen. Toivon, että tämän osalta täällä suomalaisissa päätöksentekijöissä, erityisesti hallituksen parissa, viimeinkin herätään näkemään ja miettimään sitä, että se on mahdoton yhtälö, mitä nyt yritetään pakolla läpi ajaa.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela, totean teille, että en tosiaankaan ole samaa mieltä tämän hallituksen esityksen kanssa ja todistin sen useampaan otteeseen ja moneen kertaan esimerkein myöskin, mikä tässä on ongelmallista. Sanoitte, että olin puheessani viitannut Kuusamon huonoon elämään. En tiedä, mitä se teidän murteessanne tarkoittaa, mutta Kuusamossa minusta on oikein hyvä elämä. Otin sen vaan esille sen vuoksi, kun se on suuri menettäjä tässä. Kun puhutaan, että syrjäisiä seutuja haluttiin tässä parantaa, niin kerroin esimerkein, kuinka monta sataa kilometriä on näihin seuraaviin keskuksiin matkaa. Se todella on syrjässä, mutta se on kehittyvä alue. Ei minusta pidä näiltä kehittyviltä alueilta ja kehittyvistä kaupungeista viedä kaikkia mahdollisia resursseja pois. Siitä tulee todella köyhä ja syrjäinen alue, jos sieltä miljoonia euroja revitään tällaisilla uudistuksilla. Ihan totta on niin, että kyllä kepu tässä tosiaankin lyö korville myöskin niitä kepuvaltaisia kuntia.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on viimeisen kymmenen vuoden aikana kolme kertaa uudistanut kuntien valtionosuusjärjestelmää. Nyt tällä kertaa uudistus koskee ainoastaan sellaista hyvin pientä muutosta. Mutta minun mielestäni hallitus kuitenkin nyt väärässä järjestyksessä tätä asiaa hoitaa. Minun mielestäni ensin olisi pitänyt hoitaa kuntarajauudistus eli 432 kunnasta olisi pitänyt tehdä 100 kuntaa pakkolailla sillä tavalla niin kuin Tanskassa, että on annettu viiden vuoden määräaika, siirtymisaika, ja kuntien sitten itse valita kumppaninsa omalta alueelta, ja kuntakoko on suurin piirtein noin 30 000—40 000.

Itse olen Kymenlaaksosta, ja seutukuntamalli sinne hyvin sopii. Esimerkiksi Kouvolan seudulla on 100 000 asukasta 30 kilometrin säteellä ja seitsemän kuntaa. Jo 90-luvun alussa me teimme tutkimuksen konsultin toimesta, kuinka suuret säästöt olisi esimerkiksi, jos yksi kunta olisi Pohjois-Kymenlaaksossa, niin vanhassa rahassa olisi 250 miljoonaa markkaa vuositasolla säästö 2 miljardin markan kokonaisliikevaihdosta. Jokainen meistä tietää, että yritysmaailmassa joka päivä organisaatiot ovat muutoksen kourissa. Yritysorganisaatiot, yritykset kasvavat maailmanlaajuisesti, mutta kuntapuolella ei ole 80 vuoteen tapahtunut mitään. Nyt olisi aika tehdä eduskunnan päätökset siitä, että pakkolailla määrättäisiin kuntakoko, ja kuntien lukumääräksi Suomessa mielestäni riittäisi noin 100—120 kuntaa. Eli nyt, kun tulevat sukupolvenvaihdokset, virkamieskuntaa voitaisiin tätä kautta vähentää ja hallintoa keventää ja sillä tavalla varmistaa, että kunnan veroäyri ei nouse. Elinkeinoelämän kannalta on hyvin tärkeää, että kiinteistöveron alarajaa ja ylärajaa tässä esityksessä ei nosteta eikä muuteta. Siinä mielessä olen hyvin tyytyväinen tähän esitykseen.

Mitä tulee tähän kuntapalvelujärjestelmän uudistamiseen, niin se on hyvin lapsenkengissä. Siitä vaan puhutaan, mutta mitään ei tapahdu. Nyt olisi ollut korkea aika hallituksen tehdä tosiaan ensin kuntaremontti ja sitten vasta valtionosuusuudistus, koska nyt tästä hyötyvät alle 2 000 asukkaan kunnat, jotka ovat keskustalaisten valta-aluetta Suomessa, ja nämä kunnat saavat eduskunnasta sellaiset terveiset, että valtionosuusuudistus heitä niin paljon auttaa, ettei kannata mennä kuntaliitoksiin. Samoin sitten yli 100 000 asukkaan kunnat hyötyvät tästä, mutta nämä väliinputoajat jäävät nimenomaan, jotka joutuvat maksumiehiksi, koska lähtökohtahan on, että valtio ei anna tähän valtionosuusjärjestelmän uudistamiseen euron euroa lisää rahaa. Jos olisi tosiaan tämä kuntaremontti ensin tehty, niin sitä kautta olisi pitkässä juoksussa pystytty säästämään paljon.

Kustannustenjaon tarkistusta seuraavien neljän vuoden aikana 2008—2012 sosiaali- ja terveydenhuolto ja kuntamenotarkistukset indeksissä hoidetaan sataprosenttisesti. Se on hyvä asia. Nythän on tilanne toisenlainen ollut koko ajan. Minä uskon näin, että jos hallitus haluaisi hyvin hoitaa tätä talouspolitiikkaa, koska hallituksella on tällä hetkellä varaa, niin se seuraavassa tulo- ja menoarviossa palauttaisi kunnilta ottamansa pakkolainan takaisin. Se olisi ainakin meidän kokoomuslaisten lähtökohta: miksi kuntia rokottaa, koska mahdollisuus olisi hoitaa asioita eri tavalla. (S. Lahtela: Milloin kokoomuksen linja on muuttunut?) — No, se on koko ajan ollut tämän suuntainen niin kauan kuin olen kymmenen vuotta ollut täällä edustajana.

Sitten yleensä tästä valtiontalouden hoidosta: Tämä kehysraamisysteemi loppujen lopuksi on ollut aivan oikea, koska nyt tilanne on se, että kaikilla suomalaisilla menee kohtuullisen hyvin, kaikilla yrityksillä menee kohtuullisen hyvin tänä päivänä, ja meidän maamme kilpailutilanne on tosi hyvä verrattuna moneen muuhun EU-maahan. Jos Saksan, Ranskan ja Britannian taloudet kohentuvat, niin uskon, että koska ne ovat meidän päävientikohteitamme, jatkossakin meillä on hyvin valoisa tulevaisuus. Tämä ei ole millään tavalla hallituksen ansiota, vaan tämä on elinkeinoelämän ja yritysmaailman ansiota, että meillä on hyvin koulutettu työvoima, hyvät tuotantovälineet, hyvä markkinoinnin osaaminen ja erittäin laadukkaat vientituotteet. Eli nyt jatkossa, jos ajatellaan, mihin meidän täytyy panostaa, niin nimenomaan edelleen koulutukseen, koulutukseen ja koulutukseen, koska osaavaa työvoimaa yhä enemmän jatkossa vielä tarvitaan kuin tänä päivänä.

Sitten mitä tulee hallituksen esitykseen tästä koulutuksesta, olisin puuttunut tähän toisen asteen koulutukseen ja sitten ammattikorkeakoulujen koulutustasoon. Henkilökohtaisesti olen tyytymätön siihen, että ammattiopistoissa ei riittävästi kouluteta tavallisia kirvesmiehiä, muurareita ja rappareita. Niitä puuttuu tänä päivänä meiltä työmailta. Me joudumme tuomaan Virosta ja muualta ulkomailta tämän tyypin työvoimaa.

Ammattikorkeakouluissa opetuksen taso on minusta liian alhaista. Ammattikorkeakoulun opetuksen taso ei vastaa tämän päivän eurooppalaista tasoa. Se on monessa tutkimuksessa todettu, että tämä tulosvastuu tekee sen, että ei riittävästi ensinnäkään vaadita niiltä oppilailta riittävän korkeaa opetuksen omaksumisen tasoa, koska opettajat itse eivät pysty antamaan oppilaille sitä tasoa. Eli hyvää opettajavoimaa meiltä ammattikorkeakoulusta tänä päivänä puuttuu. Yliopistoihin on siirretty se huippuosaaminen, niin kuin tietysti pitääkin olla, mutta kuitenkin, jos ajatellaan elinkeinoelämää, me tarvitsemme todella ammattikorkeakoulustakin valmistuneita nuoria työelämään, jotka oman paikkansa sieltä hakevat.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmä on ollut niin monimutkainen, että monista kunnista on löytynyt yleensä vain yksi tai ei yhtään virkahenkilöä, joka on pystynyt laskemaan kunnalle tulossa olevan valtionosuuden. Edellä sanottu pätee hallituksen esitykseen. Valtionosuusjärjestelmää koskevan lainsäädännön pitää olla sellainen, että eduskunta tietää, mitä se on päättämässä.

Hallituksen lakiesitykset sisältävät erittäin monimutkaisia laskentakaavoja. Siksi hallituksen pyrkimyksenä pitäisikin olla valtionosuuksia koskevan lainsäädännön selventäminen siten, että eduskunnassa ja kunnissa ollaan tietoisia siitä, mitkä lakiesityksen seuraukset ovat. Siksi kuntien valtionosuuksia koskevat laskelmat eri sektorien osalta olisi hyvä liittää hallituksen esitykseen. Sisäministeriö onkin tehnyt laskelmia, joiden mukaan valtaosa kunnista olisi menettämässä valtion rahoitusta.

Hallituksen esityksen mukaan kustannustenjako valtion ja kuntien välillä tarkastetaan valtakunnallisesti yhtenä kokonaisuutena joka neljäs vuosi. Kustannustenjaon tarkoitus ei suinkaan perustu edelliseen vuoteen vaan sitä edelliseen vuoteen. Hallitus esittää luopumista kustannustenjakoa koskevista määrävuositarkastuksista ja kiinteistä valtionosuusprosenteista vuoden 2008 alussa. Hallituksen esitys täydestä vuosittaisesta sataprosenttisesta indeksikorotuksesta on hyvä, muttei ratkaise tarkastusjakson pituudesta johtuvia ongelmia. On selvää, että hallituksen esitys merkitsee ennakoimattomuutta kuntien talouteen. Tehty esitys merkitsee kunnille huomattavaa epävarmuutta nykyisin voimassa olevaan järjestelmään verrattuna.

Arvoisa puhemies! Hallitus haluaa vähentää valtionosuutta yritysten tai muun yhteisön henkilöstön kehittämiseksi järjestettävän koulutuksen rahoituksessa 2 prosenttiyksikköä. Miten tämä on perusteltavissa hallituksen yrittäjäpoliittisten linjausten kanssa?

Hallitus esittää kuntien liikuntatoimen ja nuorisotoimen valtionosuusprosentin vähentämistä vähän yli 7 prosenttia. Seurauksena lienee valtion rahoituksen väheneminen molempien sektorien osalta. Hallitus esittää myös, että oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinta on 77 prosenttia ammatillisen koulutuksen keskimääräisestä yksikköhinnasta. Hallituksen suhtautuminen oppisopimuskoulutukseen on kielteinen ja nuiva. Se merkitsee 15 miljoonan euron lisälaskua kunnille. Oppisopimuskoulutushan on ollut menestyksekästä vuosikausia.

Arvoisa puhemies! Tuntuu myös siltä, että hallituksen esitys ammattikorkeakoulujen rahoituksesta merkitsee ennemmin tai myöhemmin vaikeuksia kunnille. Siksi tuleekin tarkastella mahdollisuuksia ammattikorkeakoulujen siirtämiseksi valtion omistukseen. Näin valtio voisi ottaa todellisen vastuun ammattikorkeakoulujen rahoituksesta ja kehittämisestä.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana kuntaministeri Mannisen esittelemästä hallituksen esityksestä. Tuossa kun entinen kuntaministeri kävi selkäni takana, niin totesin, että tuskinpa hän tällaista esitystä olisi voinut tuoda. (Ed. Korhonen: Ei puhettakaan!) Nimittäin kyllä minun käsitykseni on se, että tämä hallituksen esitys kohtelee aika kaltoin monia kuntia, olivat sitten keskustavetoisia taikka eivät. Täytyy sanoa näin, että nyt jo ainakin omalla alueellani kuntien virkamiesjohto on esitellyt, että kaikki pienemmät kyläkoulut pois heti kerralla. Eli se vaikutus, joka tällä hallituksen esityksellä on, on minun mielestäni merkittävä koulutuspoliittinen linjanveto lähikoulujen lakkauttamiseksi ja suurkoulujen perustamiseksi. Sellainen normaali EU-linja jatkuu tässäkin, eli vain suuri on kaunista.

Ed. Kuosmanen poistui juuri. Kun hän kovasti puhui näistä suurkunnista, minun mielestäni sillä ei ole mitään merkitystä, onko kunta suuri vai pieni, kunhan palvelut pystytään hoitamaan alueellisesti, tehokkaasti ja myöskin taloudellisesti. Valtionhallinnossa me olemme nähneet — ja vaikka sisäministeri Rajamäki on paikalla, kritisoin kyllä sitä — että kun näitä alueita suurennettiin niin työvoimapalvelujen osalta kuin poliisin osalta, niin nimenomaan sen keskuspaikan ulkopuolella on heikentynyt nimenomaan se näkyvyys ja myöskin turvallisuus. Toki, arvoisa puhemies, on myönnettävä ja annettava tunnustus ministeri Rajamäelle siinä, että hän on julkisuudessa esittänyt hyvin voimakkaita kannanottoja siitä, että myös poliisipartioitten on näyttävä siellä keskuspaikan ulkopuolella.

Mutta kun tämä hallituksen esitys on niin sanotusti kustannusneutraali, niin olen itse jäänyt vaan miettimään, mitä kaikkea tällä nyt on loppujen lopuksi haluttu viestittää kuntalaisille, ja kun olen yrittänyt omaksua jollakin tavoin tätä kirjoitettua tekstiä, niin en kyllä valitettavasti ole oikein saanut selvää kuvaa siitä. Kun täällä jotkut ovat puhuneet pienistä kouluista ja siitä, minkälaiset ongelmat niissä on, onko opetustaso sitten ollut riittävä, arvoisa puhemies, olen jossakin vaiheessa täällä todennut, että itse olen niin sanottua vanhaa kansakoulua käynyt ja omalla luokallani oli kolme oppilasta, että tällaisia niistä silloin on tullut. Uskoisin näin, että myös tulevaisuudessa pienissä kouluissa oppilaat joutuvat opiskelemaan ne läksynsä. Jossakin yli 30 oppilaan luokkahuoneessa sellainen syrjään vetäytyvä oppilas pystyy olemaan sillä tavoin, ettei tarvitse lukea koko lukuvuonna oppikirjoja, kun opettaja ei mahdollisesti ehdi kiinnittää huomiota riittävästi.

Arvoisa puhemies! Yksi asia nimenomaan tästä maaseutuun vaikuttavuudesta on se, että kun me täällä joitakin aikoja sitten hyväksyimme maaseutupoliittisen kokonaisohjelman vuosille 2005—2008, oliko sen nimi joku "Elinvoimainen maaseutu — yhteinen vastuumme", niin siinä yhteydessähän puhuttiin myös pienistä kouluista ja niiden säilyttämisestä, eli nyt kun tämä koulujen verkkokerroin eli pienten koulujen tukeminen loppuu, niin ei tähän ohjelmaan voida enää vedota, ja minun mielestäni siinäkin on selvä ristiriita hallituksella.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä toteaisin sen, että kun ajatellaan tällaisia syrjäytyneitä ihmisiä — ehkä sana on väärä, mutta sellaisia ihmisiä, jotka ovat kunnan päättäjien armoilla, vanhuksia, vammaisia ja muita vastaavia — niin minun mielestäni ainut keino parantaa heidän palvelujaan on se, että saadaan enemmän tällaisiin lakeihin subjektiivisia oikeuksia, koska silloin, jos kunnat niitä rikkovat, on ainakin joitakin mahdollisuuksia valittaa laillisuusvalvojille. Joitakin aikoja sittenhän nykyinen oikeusasiamies, ja erityisesti ollessaan apulaisoikeusasiamies, puuttui näihin asioihin. Minun mielestäni se on ehkä ainut tie tulevaisuudessa, miten tällaiset vähempiosaiset ihmiset saavat kunnon palveluja.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun olen kuunnellut tätä keskustelua pääosin tuolla omassa työhuoneessani, olen välillä joutunut höristelemään korviani, kun olen kuullut tätä esitystä, ministeri Mannisen esitystä, kovasti kehuttavan erityisesti tuolta tämän salin keskeltä. Ihmetellä täytyy, että kehutaan sellaista esitystä, joka on suorastaan kuolinisku monille pienille kouluille, nimenomaan pienten kuntien, harvaanasutun Suomen pienten kuntien pienille kouluille kuolinisku, sellaista esitystä, joka merkitsee myöskin sitä, että erityislasten, tämmöisten erityiskasvatuksen, erityisopetuksen, tarpeessa olevien lasten erityinen lisä valtionosuuksissa poistuu. Ihmetellä täytyy, miten keskustan edustajat ovat niin tavattomasti kehuneet tätä ministeri Mannisen esitystä oikeudenmukaiseksi esitykseksi, miten tämä nyt kohtelee kuntia ja kuntalaisia eri puolilla maata oikeudenmukaisesti. Kovasti on oikeudenmukaisuuden käsitys muuttunut sitten viime vaalikauden nimenomaan näillä edustajilla.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin haluaisin vielä puuttua tähän kyläkouluasiaan. Esimerkiksi Kajaanin kaupunki käytti kouluverkkouudistuksessa perusteluna sitä, että valtionosuusuudistus tulee muuttumaan niin, että tämä erityistuki kyläkouluilta poistuu Kajaanin kaupungin kokoisissa kaupungeissa. Jos asukkaita on niin paljon, niin silloin kyläkoulut joutuvat taloudellisesti lopetettaviksi. On kaupunkeja, niin kuin esimerkiksi Kajaani, joissa on kymmeniä kilometrejä koulumatkaa, niin että kysymys ei ole siitä, että ne olisivat siinä ihan välttämättä vieressä.

Sitten pitäisi muistaa se, että kyläkoulujen merkitys on paljon laajempi kuin pelkästään se lasten koulupaikka. Kysymys on myöskin siitä, että monille vanhuksille tuodaan ruoka siitä kyläkoululta, ja nyt olen kuullut, että elintarvikesäännökset sanovat, että jos matkaa on yli 30 kilometriä, niin vanhukselle ei tuoda ruokaa, koska lainsäädäntö ei salli sitä kuljetettavan yli 30:tä kilometriä, eli käytännössä en tiedä, miten näiden vanhusten ruoka sitten jatkossa toimitetaan ja miten heidän asiansa järjestetään, eli pitäisi katsoa tätä kokonaistaloudellisuutta eikä pelkästään sitä yhtä asiaa. Mutta on sellaisia virkamiehiä, jotka nimenomaan haluavat, että kyläkoulut lopetetaan, koska ne ovat liian pieniä, ja käytetään pedagogisia perusteita. Itsekin olen kyläkoulussa aikanaan koulua käynyt, pienessä koulussa, ja sen jälkeen siirtynyt keskikouluun, jonne oli 55 kilometriä yhteen suuntaan matkaa, ja siellä oli 42 oppilasta luokassa. Kyllä se aikamoinen muutos yhtäkkiä oli, mutta selviytynyt olen siitäkin. Mutta kyllä minä sanon, että aika rankkoja ne matkat lapsille ovat, ja nyt tänä päivänä, kun ei edes niitä erikseen kuljeteta eri aikaan, silloin myöskin pienet lapset joutuvat olemaan erittäin pitkän päivän koulutaipaleella.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Huotari viittasi, että on sellaisia virkamiehiä, jotka haluavat lopettaa pienet koulut. Minusta tuntuu, että on myös sellaisia luottamusmiehiä kunnissa, jotka ovat näitten virkamiesten antamien opetusten perusteella myöskin samaa mieltä. Näin arvellen tässä on erittäin vaarallisesta asiasta kysymys, kun se nyt on lähtenyt ikään kuin tavallaan liikkeelle, kun arvellaan, että kuntien talous sillä koulujen lukumäärällä tulee järjestykseen. Jos on vähän kouluja, silloin kunnan talous on kunnossa. Voisi sanoa, että pitkällä aikavälillä ehkä tämä sivistyskin on vähän jäljessä.

Mutta yhtä asiaa olen jäänyt kaipaamaan myöskin tässä esityksessä: että ei ole näkyvissä mitenkään se, että kun kylältä koulu viedään, sinne perustetaan yksityinen koulu. Haetaanko tässä nyt sitä, että silloin kun koulu viedään, yksityiselle koululle ja koulutukselle luodaan tarvetta? Tässä olisi pitänyt luoda myöskin rahat sinne. Esimerkkinä ottaisin Mäntyharjun kunnasta Halmeniemen kylän ja Halmeniemen kylän yksityisen koulun. Kun koulu lopetettiin, kyläläiset päättivät, että he pistävät koulun pystyyn ja opettavat omineen. Tästä on lehdissä ollut erittäin myönteisiä ja mielenkiintoisia juttuja.

Suurella mielenkiinnolla seuraan, kuinka tämä Halmeniemen koulu siellä pärjää, ja myöskin tämän jälkeen uteliaana katselen, moneenko muuhun kuntaan tämmöisiä yksityisiä kouluja tulee. Ei se mikään huono harrastus ole olemassa. Olisihan se yritteliäälle yrittäjäkansalaiselle, jos kykenisi omaa koulua pitämään, jonkinlainen sulka päähän, vaikka en aiokaan omaa koulua perustaa.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti tästä, kun kyläkouluja myydään. Kajaanissa on esimerkki siitä, että kun kyläkoulu myytiin yksityiselle henkilölle, tämä ei enää antanut pihapiiriinsä kuuluvaa kenttää, jossa aikaisemmin lapset olivat käyneet pelaamassa jalkapalloa ja muuta, enää käyttää. Se kuului hänen omaan pihapiiriinsä, ja sen jälkeen lapsilla ei ollut enää mitään kenttää muuta kuin oman talon piha. Eli aiemmin yhteisessä käytössä olleet tilat eivät enää sitten olleet käytössä, ja kun muutenkin on pitkä matka aina, niin jotenkin tuntuu vähän kohtuuttomalta, että niin köyhiäkö tässä suomalaisessa yhteiskunnassa ollaan.

Ennen kaikkea tuntuu nyt aivan älyttömältä se, että nimenomaan keskustaministeri on näitä kyläkouluja alas ajamassa, kun olen kuitenkin saanut ymmärtää, että keskustan tavoitteet puolueena ovat ehkä hieman toisenlaiset maaseudun kehittämisen kannalta. Näyttää siltä, että vasemmistoliiton tehtäväksi jää tässä maaseudun puolustaminen.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Kun kuulostaa siltä, että tällä hetkellä salissa taitaa enemmistö olla meitä kyläkoulupuolueen edustajia, niin haluan vielä muistuttaa kyläkoulujen merkityksestä aivan samoin kuin ed. Huotari muistutti, että se ei ole pelkästään vain koulu, se on myöskin monessa tapauksessa sen kylän keskeinen kokoontumispaikka. Se on kokoomustila, ja kun se kokoontumistila myydään, kunta myy sen johonkin muuhun tarkoitukseen, sen jälkeen sillä kylällä ei ole eikä näillä kyläläisillä enää sitä mahdollisuutta tämmöiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Mutta vielä hämmästyttävämpää kuin se, että tätä pienten koulujen lakkauttamista perustellaan pedagogisin aspektein, on se, että sitä perustellaan aina, lähes tulkoon joka tapauksessa taloudellisin perustein. Nimittäin usein käy niin, että kun kylältä lopetetaan se ehkä 40 oppilaan kyläkoulu ja oppilaita lähdetään kuljettelemaan muihin kyliin, niin ensinnäkin kustannuksia tulee näistä matkoista, mutta myöskin kustannuksia, toki kertaluonteisesti mutta usein jopa miljoonien eurojen edestä, syntyy siitä, että kunnassa ei olekaan toista koulua eikä muita kouluja, joihin nämä lapset voitaisiin sijoittaa ilman lisärakentamista. Vähintäänkin tähän hallituksen esitykseen olisi toivonut sisältyvän sellaisen elementin, joka mahdollistaisi valtion avustusten myöntämisen näissä erityistapauksissa lisäinvestointeihin.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kuntaministeri todellakin perusteli näiden pienten koulujen lakkauttamista sillä, että saadaan lisää rahaa itse opetukseen, ja niin kuin ed. Hemmilän puheenvuorosta kävi ilmi, näin ei suinkaan tapahdu. Se on ontuva perustelu. Tämä koskee, nämä pienet koulut, myös kaupunkikuntia. Niissä on pieniä kouluja myös.

Mutta haluaisin ihan vielä ministeri Mannisen täällä tänään tämän keskustelun alussa käyttämää puheenvuoroa kommentoida, kun hän totesi, että pitää lisätä tehokkuutta terveydenhoidossa ja sairaanhoidossa. On vain todettava, että ei sieltä sairaanhoitajien ja hoitohenkilökunnan selkänahasta pysty kuin kerran sen selkänahan ottamaan ja kerran sen selkänahan käyttämään. Ei sitä tehokkuutta voi montaa kertaa sieltä ottaa, ja se on jo otettu kertaalleen. Useat kunnat, sairaanhoitopiirit, ovat säästäneet, tehostaneet, nimenomaan henkilöstön kustannuksella jo vuosien ajan, jotenka se voimavara on kyllä käytetty. Sitä selkänahkaa ei voi moneen kertaan käyttää.