Mikko Kuoppa /vas(esittelypuheenvuoro):
Herra puhemies! Suomesta on muodostumassa työelämän
villi länsi. Lähes viikoittain tulee julkisuuteen
tieto yt-menettelystä, jossa käsitellään tehtaan
lopettamista tai suurta joukkoirtisanomista. Yt-laista on tullut
pelkkä irtisanomislaki.
Tämä lakialoitteeni koskee yritystukien takaisinperintää tilanteissa,
joissa kansainvälinen yritys lopettaa toimintansa Suomessa
tai lopettaa tehdasyksikkönsä Suomessa. Jos tätä takaisinperintää suoritettaisiin
nykyistä tehokkaammin, uskoisin, että se nostaisi
kynnystä monikansallisen yrityksen osalta lopettaa tuotantolaitos
Suomesta. Tällä hetkellähän
tilanne on se, että irtisanomissuoja on Suomessa heikompi
kuin monissa muissa maissa ja yritykset käyttävät
tätä hyväkseen. Tästä ehkä kaikkein
räikein esimerkki oli Wärtsilän Turun
dieselmoottoritehtaan lakkauttaminen ja tuotannon laajentaminen
Italiassa. Italiassa irtisanomiset olisivat tulleet paljon kalliimmiksi
kuin Suomessa, koska Suomessa irtisanominen on EU-maista kaikkein
halvinta. Itse asiassa Suomessa ei ole minkäänlaista
irtisanomissakkoa.
Myöskin monet muut kansainväliset yritykset ovat
lopettaneet tuotantolaitoksia Suomessa siitä huolimatta,
että ne ovat saaneet yhteiskunnalta erilaisia tukia. Tiedossa
on, että tuotantoa ulkomaille siirtäneet yritykset
ovat usein saaneet varsin huomattavaa julkisen vallan tukea. Kyse
on voinut olla aluepoliittisesta tuesta, pienen ja keskisuuren yritystoiminnan
tuesta, teknologiatuesta, viennin ja kansainvälistämisen
tuesta yms. Toisinaan kunnat ovat tukeneet yritystoimintaa edullisilla
tonteilla tai rakentamalla teollisuushalleja. Joissakin tapauksissa
työvoimaviranomaiset ovat järjestäneet
yrityksen tarpeisiin räätälöityä koulutusta.
Jos tällaista tukea saanut yritys tai yrityksen toimipaikka
vastoin tuen tarkoitusta lakkautaa toimintansa ja toiminta siirretään ulkomaille
ja jos kyse on kannattavasta toiminnasta, on varsin kohtuullista
vaatia, että yrityksen saama julkinen tuki tällaisessa
tapauksessa peritään yhteiskunnalle takaisin määrätyiltä vuosilta.
Laissa yritystoiminnan tukemisesta (1068/2000) on joitakin
säännöksiä, joiden perusteella
tukea voidaan perua takaisin. Lain 32 §:n mukaan, jos tuen
saaja "investointituen viimeisen erän maksamista seuraavien
viiden vuoden aikana ilman pakottavaa syytä lopettaa tuen myöntämisen
perusteena olevan toimintansa tai supistaa sitä olennaisesti,
investointituki on määrättävä maksettavaksi
takaisin osaksi tai kokonaan, jollei erityisistä syistä muuta
johdu". Tässä esimerkiksi tulee mieleen Perloksen
tehdas Ylöjärveltä, joka lopetettiin,
ja 600 henkilöä joutui siellä työttömäksi,
vaikka tehdasyksikkö oli siihen asti tehnyt joka vuosi
voitollista tulosta.
Mainittu laki ei kuitenkaan kata kaikkea yritystukea, ja kyseinen
32 § koskee vain investointitukia. Lain perusteella voidaan
myöntää myös aloittamisvaiheen
käynnistystukea, toimintaympäristötukea
sekä pienen ja keskisuuren teollisuuden kehittämistukea.
Sen lisäksi on otettava huomioon monet muut tukimuodot,
kuten Tekesin kautta jaettu teknologiatuki.
Mielestämme yritystuen takaisinperintämahdollisuuksien
pitäisi olla laajempia kuin edellä on kuvattu
silloin, kun kyse on tuotannon lakkauttamisesta tai supistamisesta
ja kun tuotantoa siirretään ulkomaille. Jos yritystoiminnan
globalisoituminen etenee ja syvenee siten, kuin viime vuosina on
tapahtunut, tällaisiin ongelmiin voidaan törmätä entistä useammin,
ja tästä on jatkuvasti myöskin viime
viikkoina ollut esimerkkejä.
Laki yritystoiminnan yleisistä ehdoista (786/1997)
koskee valtion varoista suoraan tai välillisesti annettavaa
yritystukea maa- ja metsätalouden, kalastuksen sekä liikunnan,
kulttuurin ja yleishyödyllisen toiminnan tukea lukuun ottamatta.
Tähän lakiin tulisi mielestämme lisätä säännös,
joka mahdollistaa tuen takaisinperimisen kuvatunlaisessa tapauksessa
riippumatta siitä, mistä erityisestä tukimuodosta
on kyse. Niinpä ehdotamme, että tämän
lain 7 a §:ään lisätään säännös,
joka pääpiirteissään vastaa
yritystoiminnan tukemisesta annetun lain säännöstä investointitukien
takaisinperinnästä.
Ehdotamme myös, että takaisin perittävät
varat käytetään irtisanottujen tai työttömäksi
jäävien työntekijöiden koulutuksen,
työnhaun ja työelämään
uudelleen sijoittumisen tukemiseen. Elikkä tässä todella
lähdettäisiin siitä, että nämä työttömiksi
joutuvat työntekijät saisivat tukea työnhakuun
ja koulutukseen, jotta he voisivat uudelleen työllistyä eikä esimerkiksi
valtion tuella monissa tapauksissa periaatteessa synnytettäisi uusia
työttömiä, kuten nyt on käynyt.
Siitä huolimatta, että valtio on tukenut yrityksiä,
ne ovat lopettaneet toimintansa Suomessa tai supistaneet sitä merkittävästi
ja siirtäneet tuotannon ulkomaille. Tässä on
myöskin syytä todeta se, että monet yritykset
ovat saaneet nämä investointituet ja yhteiskunnan
tuella hyvin koulutetun henkilökunnan ja innovaatiot ovat
syntyneet Suomessa ja kun ne on sitten saatu valmiiksi, ne on viety ulkomaille
toteutettaaksi. Näin ollen Suomi on maksaja, mutta ei saa
niistä hyötyä.
Pertti Hemmilä /kok:
Herra puhemies! Tutustuin tähän ed. Kuopan
tekemään aloitteeseen, joka tähtää siis
siihen, että yritystukia voitaisiin nykyistä helpommin
periä takaisin niissä tapauksissa, jolloin yritystukea
saanut yritys lopettaa täällä Suomessa
toimintansa ja siirtää tuotannon muualle. Tämä ei
välttämättä ole kerta kaikkiaan huono
tämä ed. Kuopan ehdotus, mutta näissä asioissa
vaan on oltava äärimmäisen varovainen. Nämä ovat
semmoisia asioita, että tässä voidaan ajautua
ojasta allikkoon, vaikka ymmärrän, että ed.
Kuoppa on tässä aloitteessaan tarkoittanut hyvää ja
tarkoittanut sitä, että Suomessa yritystoiminta
tulevaisuudessakin eri aloilla jatkuisi, ja nimenomaan ed. Kuoppa
on halunnut sitä, etteivät yritykset lopettaisi
Suomessa toimintaansa. Mutta tässä voi käydä myöskin
niin, jos tätä lainsäädäntöä muutetaan
ed. Kuopan ehdottamalla tavalla nykyistä ankarammaksi,
että myöskin kynnys perustaa yritys tänne
Suomeen saattaa nousta niin korkeaksi, että meillä ei
sen takia ole täällä niitä tuotantolaitoksia
vähän päästä, hetken
kuluttua. Elikkä näitten asioitten kanssa pitää olla äärimmäisen
varovainen.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Näistä yrityksistä monet
ovat saaneet kaiken alkupääomansa ja innovaationsa
ja sen, että ne yleensä ovat syntyneet, suomalaisten
veronmaksajien tuella. Suomalaiset veronmaksajat ovat maksaneet koulutetut
henkilökunnat, suomalaiset veronmaksajat ovat maksaneet
teollisuushallien rakentamiset ja kaikki muut. Sitten kun nämä yritykset ovat
menestyneet, ne ovat kansainvälistyneet, yhtäkkiä ne
huomaavatkin, että muualla ruoho on vielä vihreämpää kuin
Suomessa, vaikka nämä yritykset ovat olleet tuottoisia,
siis voitollisia. Kyllä minä ymmärrän
silloin, että jos yritys tuottaa tappiota, se ei ole kannattava,
on sama sitten, on se missä maassa hyvänsä,
sen toimintahan loppuu ja työntekijät joutuvat
työttömiksi. Mutta niin kauan kuin yritys on selvästi
erittäin voitollinen, niin kuin tässä tapauksessa
esimerkiksi Perloksen kohdalla oli — se oli erittäin
voitollinen ollut ja tuonut omistajilleen kymmenien miljoonien eurojen
osinkovoitot vuosittain — niin on käsittämätöntä,
että se päättää lopettaa
kertaheitolla tehtaan ja monta sataa työntekijää joutuu työttömiksi.
Mielestäni tätä kynnystä tulisi
nostaa sillä, että näitä valtion
tukia perittäisiin takaisin sitten, jos tämä yritys,
nimenomaan tässähän puhutaan kannattavista
yrityksistä, lähtee pois ja vie tuotannon muualle.
Minä en näe tätä asiaa sillä tavalla, että se
on Kiina-ilmiö. Minä näen sen niin, että siellä on
riisto kaikkein tehokkainta, ja olen aivan varma, että myöskin
Kiinan olosuhteet tulevat muuttumaan ja se ei ole niin edullinen
suomalaisillekaan kuin se tällä hetkellä näyttää olevan.
Keskustelu päättyy.