Täysistunnon pöytäkirja 86/2014 vp

PTK 86/2014 vp

86. KESKIVIIKKONA 24. SYYSKUUTA 2014 kello 14.04

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kuntien velvoitteiden ja ohjauksen vähentämistä ja monialaisten toimintamallien tukemista koskevista kokeiluista

 

Liikenne- ja kuntaministeri  Paula  Risikko

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa oli lause: "Arvioidaan mahdollisuudet vähentää kuntien velvoitteita." Sen johdosta käynnistettyjen selvitysten jälkeen hallitus teki maaliskuussa 2013 kehysriihessä ja elokuussa 2013 rakennepoliittiseen ohjelmaan sisältyen päätöksen, että kuntien tehtäviä tai niiden perusteella säädettyjä velvoitteita arvioidaan vuosina 2014—2017 toimintaohjelmassa, jolla tavoitellaan 1 miljardin euron kokonaisvähennystä kuntien toimintamenoihin vuoden 2017 tasolla. Samassa yhteydessä päätettiin, että velvoitteiden vähentämisen tueksi käynnistetään paikallisia kokeiluja.

Pääministeri Alexander Stubbin hallituksen ohjelmassa on todettu, että hallitus antaa syysistuntokaudella 2014 eduskunnalle riittävät esitykset kuntien tehtävien ja velvoitteiden purkamisesta. Osana rakennepoliittisen ohjelman toteuttamista on hallitus nyt tuonut eduskuntaan esityksen laiksi kuntien velvoitteiden ja ohjauksen vähentämistä ja monialaisten toimintamallien tukemista koskevista kokeiluista eli esityksen kuntakokeiluja koskevaksi laiksi.

Hallituksen lakiehdotuksessa tarkoitettuja kokeiluja tehtäisiin kuutta erilaista kuntien palveluja koskevaa toimintamallia koskien. Ne olisivat ensiksikin hyvinvoinnin integroitua toimintamallia koskevat kokeilut — niitä olisi seitsemän kuntaa tai kuntayhtymää — toiseksi koulutuspalveluja koskeva kokeilu, yksi kuntayhtymä, kolmanneksi kuntien toiminnan valvontaa koskevat kokeilut — niitä olisi neljä kuntaa tai kuntayhtymää — ja asumispalveluja koskeva kokeilu, neljä kuntaa tai kuntayhtymää, viidenneksi kuntien ja Kansaneläkelaitoksen yhteistyötä koskeva kokeilu, jossa on mukana yksi kunta, ja kuudenneksi nuorisotakuuta koskeva kokeilu, jossa on mukana yksitoista kuntaa tai kuntayhtymää.

Kokeiluihin on hakemuksen perusteella nyt osallistumassa siis 16 kuntaa tai kuntarakennelain mukaisen selvitysalueen mukaista kuntayhtymää, yhteensä 56 kuntaa. Kunkin kunnan tai kuntayhtymän osalta lakiehdotuksessa on kerrottu, mihin kokeiluihin ne osallistuvat. Kokeilut kytkeytyvät kuntauudistukseen. Niiden on tarkoitus osaltaan palvella kuntarakennelain mukaisten selvitysalueiden kuntien yhdistymisselvityksiä. Kokeilujen monialaisuus ja hallinnonalojen rajat ylittävät toimintamallit voivat myös toimia sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen integraatiotavoitteiden tukena. Kokeilujen periaatteita ovat kuntalähtöisyys, strategialähtöisyys ja muutosten kytkeminen kuntien toimintaan, asiakaslähtöisyys sekä moniammatillisuus ja toimiala- ja organisaatioriippumattomuus toimintamallien kehittämisessä.

Valmistelun alkaessa kunnilta kysyttiin, mitä sellaisia velvoitteita kunnille johtuu lainsäädännöstä tai ohjauksesta, jotka vaikeuttavat tehtävien toteuttamista ja joista voitaisiin luopua. Saatua aineistoa hyödyntäen on valmisteltu nyt käsiteltävänä oleva lakiesitys valtiovarainministeriön johdolla tiiviissä yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön ja ympäristöministeriön sekä Kuntaliiton sekä muiden valtion virastojen kanssa.

Kokeilujen avulla pyritään saamaan kokemuksia siitä, miten kokeiluun osallistuvat kunnat voivat säädösmuutosten ja muiden toimenpiteiden avulla poikkihallinnollisesti kehittää palvelutoimintojaan ja säästää kustannuksiaan kunnille lainsäädännössä asetetuista velvoitteista riippumatta ja palvelujen vaikuttavuustavoitteista tinkimättä. Kuntakokeilut kytkeytyvät kuntien strategisesti tärkeisiin toimintoihin. Kokeilujen tarkoituksena on lisätä kokeilukuntien toimintamahdollisuuksia vähentämällä niille asetettuja velvoitteita sekä niiden toteuttamisen ohjausta. Lain tarkoituksena on myös edistää kokeilukunnissa sellaisten asiakaslähtöisten ja monialaisten toimintatapojen kehittämistä ja käyttöä, joiden avulla laissa säädettyjä tehtäviä voidaan kunnissa hoitaa entistä taloudellisemmin ja tuottavammin mutta kuitenkin samalla nykyiset lainsäädännössä asetetut palvelujen sisältöä koskevat vaatimukset toteuttaen. — Kiitos.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistaakseni Suomessa on tällä hetkellä 320 kuntaa, ja nyt on hallituksen ajatus, että näiltä kunnilta, joilla on 535 lakisääteistä tehtävää — plus Suomen Keskusta on löytänyt vielä viisi lisää, eli 540 — näistä osa otetaan pois, ja hallituksen tavoitteena on päästä 1 miljardin suuruiseen summaan. Mutta olen ymmärtänyt, että kunnat — ne, joilta vähennetään tehtäviä — eivät periaatteessa hyödy tästä liikkeestä sentin senttiä, koska valtio, hallitus, ottaa tämän miljardin takaisin vähentämällä tällä summalla valtionosuuksia. Onko tämä tietoni oikea, kysyn sitä arvoisalta ministeriltä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Sitten puhujalistaan.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluaisin nostaa esille tästä muutaman asian, kun ministerikin on paikalla. Nimittäin Vantaa oli mukana muun muassa tässä nuorisotakuuta ja kuntien ja Kelan yhteistyötä koskevassa kokeilussa. Siitä pari havaintoa.

Hallituksen esityksessä puhutaan siten, että nuorisotakuun toteutumista koskeva tutkimus osoitti, että jatkossa olisi tärkeää panostaa henkilökohtaisen kontaktin ja matalan kynnyksen palveluihin sekä vastuuhenkilömalleihin. Tämä on hyvä havainto. Tämä nousee nimenomaan juuri siitä näkökulmasta, että nuorella olisi se tuutori, henkilö, tavoitettavissa muutoinkin kuin virka-aikana. Varmasti tämä on yksi lähtökohta.

Olisinkin ministeriltä kysynyt sitä, mistä meillä tänäänkin sivistysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa keskusteltiin budjettiraamien yhteydessä, että onko mahdollista, että myös tämä kolmas sektori otettaisiin mukaan tähän 60 miljoonan euron nuorisotakuun määrärahaan, kun sitä jaetaan. Toki se on aika pitkälle korvamerkattu, mutta siellä on niitä Veikkauksen varoja, joita vapautetaan sinne lisää. Mutta käytännössä kolmas sektori ymmärtääkseni on saanut vain tämmöiseen koulutukseen ja muuhun kokeiluun liittyvää rahaa ja suurin osa rahoista menee kuntien omiin toimintoihin.

Me monet kansanedustajat muistamme myös hyviä esimerkkejä kolmannen sektorin tuloksista nuorisotakuun puitteissa, kuten esimerkiksi Diakonissalaitoksen Vamos-projekti. Se on hyvä esimerkki siitä, kuinka kolmas sektori menee ruohonjuuritasolle ja on tavoitettavissa muulloinkin kuin virka-aikana. Toivoisinkin, että hallitus budjettiraameja valmistellessaan ministeriössä vielä viilaisi sen verran, että kolmas sektori saisi jonkun osan tästä rahasta korvamerkittynä.

Toisena havaintona olisin kysynyt ministeriltä sitä, kun olen kuullut, että hallitus valmistelee sellaista lakiuudistusta palkkatuen osalta, että sitä jatkossa myönnettäisiin vain kokopäivätyötä tekeville henkilöille. Mikäli tällainen esitys tulee ja sellaisenaan menee läpi, niin kysyisin, miten se tulee vaikuttamaan niitten nuorten kohdalla, jotka nimenomaan eivät saa sitä kokopäivätyötä. On nimittäin itsestään selvää, että monet kolmannen sektorin järjestöt eivät palkkaa nuorta muuten kuin sen palkkatuen raameissa, ja silloin se tarkoittaa osapäivätyötä. Heillä ei ole varaa kustantaa kokopäiväpalkkausta. Pelkään pahoin, että useat pitkäaikaistyöttömät, ja nuoret varsinkin, eivät jatkossa tulisi saamaan palkkatukityöpaikkaa, jos tällainen hallituksen esitys tänne asti tulee.

Kolmantena asiana, arvoisa puhemies, haluaisin kysyä myös siitä, kun Vantaalla oli hyviä kokemuksia Kelan kanssa tehdystä yhteistyöstä toimeentulotuen maksatuksen kanssa. Kansalaisten yhdenvertaisuuden parantamiseksi perustoimeentulotuki ja sen laskenta ja maksatus siirretään vuoden 2017 alusta Kelan tehtäväksi. Olisinkin tiedustellut tätä, siirtyykö tämä nytten vain näitten kokeilukuntien osalta vai siirtyykö se kaikkien kuntien osalta. Tämä olisi merkittävä parannus, jos tämä toimeentulotuen perusosan maksatus siirtyisi Kelalle, koska se parantaisi oikeusturvaa niiden henkilöitten osalta, jotka eivät tällä hetkellä saa lain määräämässä seitsemässä päivässä sitä toimeentulotukipäätöstä. Lisäksi se poistaisi turhaa byrokratiaa kaupungeilta, ja uskoisin, että kaupungin sosiaalityöntekijät voisivat senkin ajan käyttää asiakkaitten tapaamiseen. Tällä hetkellä ei ole tavatonta, että nuoret eivät koskaan tapaa sosiaalityöntekijää. Meillä ei ole lakia siitä, että olisi velvoite tavata asiakkaat jossain määrätyssä ajassa, vaan se on jäänyt kuntien omaksi tehtäväksi tavata tai olla tapaamatta. Kun kuntien resursseja on leikattu ja valtionosuuksia pienennetty, niin suuret kunnat ikävä kyllä eivät yllä tällä hetkellä siihen, että pystyisivät ottamaan kiinni ja löytämään ne heikot signaalit näistä toimeentulotukiasiakkaista. Siinä mielessä toivon hallitukselta myös tässä asiassa tarkkaavaisuutta. — Kiitos.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuohon edustaja Niikon puheeseen täsmennys siitä, että kolmannella sektorilla ja työpajoissa työllistäminen meni kesän aikana jumiin. Se johtuu olemassa olevan työsopimuslain tulkinnasta, jonka mukaan jo työsuhteessa olevalle on tarjottava lisätunteja niin, että hänen työaikansa tulee kokoaikaiseksi työajaksi, ennen kuin voidaan työllistämistuella palkata uutta väkeä. Ja jos ymmärrän oikein, niin ministeri Ihalainen on kertonut, että tällainen korjaava lakiesitys tulee nopealla aikataululla eduskuntaan, jolloinka myös tämä työllistäminen voi olla yhtä joustavaa kuin aiemminkin. Kysyn ministeri Risikolta: onko tämä tulkinta oikea?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja sitten puhujalistaan.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme puhuneet täällä tänä syksynä paljon normienpurkutalkoista, ja tässä lakiesityksessä lähestytään asiaa mielestäni oikeasta näkökulmasta. Lakiesityksessä mahdollistetaan 16 kunnalle ja alueelle erilaisten toimintamallien kokeilu. Näiden kokeilujen tavoitteena on kuntien palvelujen järjestämisen ja tuottamisen helpottaminen kustannusten säästämiseksi sekä palvelujen turvaaminen lainsäädännössä asetetut tavoitteet huomioiden. Lainsäädännön määrittelemiä tehtäviä ei ole tarkoitus nyt vähentää. Tarkoitus on nimenomaan kehittää prosesseja ja toimintatapoja. Kokeilussa onkin pidettävä huolta siitä, etteivät kansalaisten perusoikeudet ja esimerkiksi potilasturvallisuus vaarannu.

Oma kotikuntani Joensuu on mukana kolmessa kokeilussa eli hyvinvoinnin integroidun toimintamallin kokeilussa, asumispalveluja koskevassa kokeilussa sekä kuntien ja Kansaneläkelaitoksen yhteistyötä koskevassa kokeilussa. Kahdessa ensimmäisessä kokeilussa parhaimmillaan päästään kohti asiakaslähtöistä toimintaa, jossa lähtökohtana ovat ihmisten tarpeet eivätkä pykälät. Ihmisten tarpeisiin voidaan vastata parhaiten yhdessä tekemällä, ja nämä kokeilut mahdollistavat järkevän yhdessä tekemisen yli hallintokuntien ja jopa yli organisaatiorajojen. Asumispalvelujen rakentamisessa olemme törmänneet Joensuussa sellaiseen kummallisuuteen, että Aran säännösten mukaan esimerkiksi kehitysvammaisten ja ikäihmisten asuntoja ei voi rakentaa samalle tontille, olipa tontti miten suuri ja sopiva tahansa. Tämän kokeilun myötä myös tällainen järkevä rakentaminen nyt mahdollistuu.

Puhemies! Näitä kokeiluja on syytä tarkkaan seurata ja arvioida, jotta saadaan tehtyä oikeansuuntaisia johtopäätöksiä kokeilujen onnistumisesta. Kokeiluaika on mielestäni lyhyt, ja huoleni onkin, miten näin lyhyellä kokeiluajalla saadaan kerättyä riittävästi tietoa siitä, mitkä kokeilujen osiot ovat vaikuttavia. Lisäksi kansalaisten osallisuuden näkökulmasta olisi tärkeää, että kuntalaiset voisivat olla mahdollisimman paljon mukana kokeilujen suunnittelussa ja arvioinnissa. Tästä kysyisinkin ministeriltä: miten kuntalaisen osallisuus on varmistettu?

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvä, että hallitus edes joillakin tavoin yrittää tähän kysymykseen reagoida. Kiitos, että ministeri on paikalla vastaamassa.

Kysyn vähän samaa asiaa kuin edustaja Mäkisalo-Ropponen: riittääkö kahden vuoden aika siihen, että tästä kokeilusta saadaan luotettavat johtopäätökset seuraavalle lainsäädännölle? Mielestäni kahden vuoden aika on liian lyhyt — erityisesti siksi, koska ei perusteta riippumatonta seurantaryhmää, joka samalla tekisi tutkimustyötä. Tällaisia ryhmiä tulisi perustaa eri puolille maata, esimerkiksi niille viidelle sote-alueelle.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin osaltani tervehdin ilolla sitä, että kokeiluilla lähdetään hakemaan ratkaisuja, ja pahoittelen sitä, että siinä varsinaisessa miljardin säästöasiassa ei ole päästy alkuunkaan niin pitkälle kuin olisi valtiontalouden ja Suomen tulevaisuuden, meidän velkakestävyytemme näkökulmasta pitänyt päästä.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana haluan ministerille ja tietysti koko salillekin vielä muistuttaa meidän valiokunnan kahdesta tarkastuksesta, joista yksi koski lasten ja nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyä. Tarkastuksessa osoitettiin, että kun olemassa olevat resurssit ohjataan sittenkin moniammatillisesti heti lapsen ja nuoren alkuvaiheisiin, jo siihen vauvavai-heeseen, jo ennen raskauttakin, ja joissakin tilanteissa aina sinne kahteen kolmeen vuoteen, säästetään yhteiskunnan rahoja ja ennen kaikkea pelastetaan syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria, niin että lopulta tietyn ajan jälkeen, niin kuin olemme nähneet Imatralla, yhteiskunnan rahoja jopa säästyy, koska lastensuojelutoimenpiteiltä vältytään nykyisten resurssien järkevämmällä allokoinnilla. Tässä kokeilussa on muutamassa hankkeessa piirteitä, joilla voitaisiin osoittaa vielä kerran, että se, mikä on Imatralla toiminut ja minkä tarkastusvaliokunta on näyttänyt toteen, toteutuisi sitten sote-uudistuksen myötä koko Suomessa. Me tuhlaamme nyt veronmaksajien rahaa ja ennen kaikkea olemme kohtuuttomia ja toimimme väärin meidän lapsia ja nuoria kohtaan.

Toinen tarkastusvaliokunnan huoli tässä yhteydessä on ollut pitkäaikainen ja moneen kertaan kerrottu: meiltä vieläkin puuttuu vertailukelpoista tietoa siitä, millä hinnalla kunnat tuottavat palveluita. Tämä on ministeri Risikon alaisuudessa oleva projekti, ja jostain käsittämättömästä syystä teidän edeltäjänne ovat päätyneet siihen, että vaikka rakennepäätöksessäkin sitä päätettiin nopeuttaa, lopullista tulosta näillä näkymin tulee aikaisintaan 2016, ehkä jopa vasta senkin jälkeen 2018. Niin kauan kuin me päättäjät emme tiedä, minkälaisilla rakenteilla tulee tehokkaimpia palvelurakenteita, emmekä voi vertailla kuntien palvelutuotantoa, me olemme aika hetteisellä pohjalla tässä kuntarakenne- ja kuntauudistuskeskustelussa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Itse asiassa tavoitteista huolimatta velvoitteiden määrää on kyllä tälläkin hallituskaudella lisätty. Viimeksi esimerkiksi alkoholimainontaa koskeva lainsäädäntö lisäsi sääntelyä aika merkittävällä tavalla, ja on mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon valvonta tulee lisäämään turhaa byrokratiaa. Mutta on hyvä, että yritetään etsiä näitä säästökohteita, ja nämä kokeilut, hyvinvointi, koulutus, valvonta, asumispalvelut, kunta ja Kela, nuorisotakuu, ovat sellaisia, joista varmasti halutessamme on löydettävissä turhan sääntelyn purkua ja hyvien käytänteiden kautta myös säästöä.

Pitää etsiä arjesta ne velvoitteet, joista voidaan luopua, esimerkkinä vaikkapa se hoivakotien joustamaton huonetilavaatimus, joka aika yleisenä esimerkkinä on esillä. Ehkä tämän tyyppisissä on hyvä miettiä muitakin viihtyvyystekijöitä kuin mitä puoli neliötä liian pieni huone voi joissain tilanteissa olla.

Arvoisa puhemies! Jos kaikki käytössä olevat parhaat käytänteet, siis sellaiset käytänteet, joita jossain kunnassa tai jossain toimialalla on käytössä, otettaisiin käyttöön kaikissa Suomen kunnissa, saavuttaisimme todennäköisesti jo nämä säästötavoitteet, joita nyt olemme etsimässä. Työelämästä löytyy hyviä esimerkkejä niin yrityksistä kuin julkiseltakin puolelta.

Arvoisa puhemies! Uusi ympäristöministeri on pääministeri Alexander Stubbin kertoman mukaan saamassa vastuulleen normien purkamisen. Siitä tulee yksi ympäristöministerin tärkeä vastuualue, ja toivon, että jatkossa aina, kun uusi hallituksen esitys eduskuntaan tuodaan, mietitään, lisääkö se sääntelyä vai vähentääkö se sääntelyä. Näin tällä kaudella ei ole näissä esityksissä tehty.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys on tietysti kokeilu ja sellaisena varmasti ansaitsee paikkansa tänä päivänä Suomessa. Espoo on antanut asiasta lausunnon, mutta ei päässyt mukaan kuitenkaan tähän kuntakokeiluun.

Itse kannan huolta siitä, että meillä kuitenkin on kehitetty lainsäädäntöä. Meillä on muun muassa tämä ikäihmisiin liittyvä vanhuslaki, joka on tuonut velvoitteita kunnille, ja oikeastaan itse näen, että ne ovat olleet erittäin hyviä velvoitteita. Otetaan nyt vaikka se vanhusneuvoston olemassaolo: se on äärettömän tärkeä asia samoin kuin palvelusuunnitelman tekeminen ikääntyneille ihmisille.

Nyt tässä uudessa laissa sitten esitetään esimerkiksi, että palvelusuunnitelmat voidaan tehdä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että yksittäisten henkilöiden asiat eivät kuitenkaan unohdu ja että, kuten esimerkiksi Merja Mäkisalo-Ropponen mainitsi potilasturvallisuus-sanan, me kuitenkin huolehdimme niistä asioista, joita kunnan tehtävänä on tehdä ja jotka kuntaa velvoittavat.

Edustaja Timo Heinonen, mainitsitte nämä hoivakodit. Siitäkin ollaan monta eri mieltä: joku on sitä mieltä, että pienessä huoneessa voi asua kaksi ihmistä, mutta joku ehdottomasti toivoo, että siellä olisi yksi. Eli kyllä tilaratkaisuissa on paljon tehtävää sitten, kun katsotaan, minkälaisia ihmisiä on hoidettavana, ovatko he muistisairaita vai muuten vain sitä perushoivaa kaipaavia.

Olisin kysynyt teiltä, ministeri: kun resursseja puuttuu kaikilta ja välillä tuntuu, että aluehallintovirastoilla ja Valvirallakaan niitä ei ole, ja aina he muistavat mainita siitä, ja tottahan se varmasti onkin, millä tavalla tämä uusi laki nyt lisää heille esimerkiksi sitä valvontavelvollisuutta ja resurssien tarvetta, aiheuttaako tämä paljon heille ongelmia?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta ei nyt jää väärää kuvaa, niin en missään tapauksessa tarkoittanut sitä, että jokaiseen huoneeseen laitettaisiin kaksi — tai jos siellä on nyt kaksi, niin laitettaisiin neljä — vaan sitä, että ne neliövaateet ovat usein joustamattomia. Jos neliöstä tai puolesta neliöstä jonkin huoneen tilavaade jää kiinni ja huone on muuten viihtyisä, mukava ja elinympäristö ja palvelut ovat kohdallaan, niin olen aivan varma, että se on parempi paikka sille ikäihmiselle taikka palveluita tarvitsevalle nuoremmallekin ihmiselle asua kuin se, että hän saa sen hoivapaikan tilanpuutteen takia jostain kauempaa. Tämäntyyppistä joustamista ja joustoa itse toivoisin näihin hoivakotien tilamäärittelyihin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viitaten kahteen edelliseen puheenvuoroon otan käytännön esimerkin Pukkilan kunnasta, joka sijaitsee itäisellä Uudellamaalla: Pukkilassa asuu alle 2 000 henkilöä, ja Pukkilan kunta ylläpiti vuosikymmeniä vanhainkotia, ja sitten jossain vaiheessa sen toiminta loppui ja vanhainkoti myytiin yksityiselle yritykselle, joka saneerasi sen viimeisen päälle. Siihen oli tarkoitus perustaa vanhuksille hoivakoti, yksityinen yritys olisi alkanut pyörittää sitä, ja oli jonoksi asti tulijoita. Erittäin kauniilla paikalla, viihtyisä, turvallinen ympäristö, ja siihen olisi ollut pukkilalaisia vanhuksia menossa vaikka kuinka paljon — nimittäin tällä hetkellä Pukkilan kunta ostaa ihan satojen kilometrien päästä näitä palveluja — mutta ongelmaksi tuli se, että nämä asunnot eivät vastanneet normeja, niistä puuttui asuntokohtainen suihku. Ne suihkut olivat käytävän päässä, ja sen takia tämä laitos ei saanut koskaan toimintalupia ja se jouduttiin ikään kuin panemaan jäihin ja hakemaan joku toinen pyörittäjä sitten sille toiminnalle. Että kohtuuttomuuksiin on menty lainsäädännössä.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan juuri tähän samaan olisin itsekin vielä palannut, mitä edustaja Pirkko Ruohonen-Lerner sanoi, eli monesti juuri nämä kosteat tilat ovat ongelmana. Vaatimuksena on, että jokaisella henkilöllä tulisi olla se oma wc ja kenties suihku siellä huoneessa, ja se estää sitten useamman ihmisen sinne huoneeseen asuttamisen. Mutta kun meillä on muun muassa vanhuslaissa suosituksena se, että aviopareilla on oikeus asua ja viettää loppuelämänsä yhdessä, niin esimerkiksi tähän vedoten kyllä kahden hengen huoneita tulisi pystyä kevyemmillä normeilla sitten myös ylläpitämään.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja sitten puhujalistaan.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Kun Suomen kuntakartta pääosin piirrettiin 1860-luvulla, ei arvattu, kuinka valtaisa menestystarina luotiin silloisten seurakuntien jaotuksen pohjalta luoduille uusille hallintoyksiköille. Kunnat ovat kulkeneet suomalaisten arjessa vauvasta vaariin pitkin matkaa, kun hyvinvointiyhteiskuntaa on luotu, varsinkin nyt viime sotien jälkeiset vuosikymmenet.

Kuitenkin 2010-luvulle tultaessa tässä ajassa kuntien tehtävätaakka on käynyt niin raskaaksi, että nämä perinteiset kunnat, joiksi jokainen meistä oman kotikuntansakin varmaan tunnistaa viime vuosien kuntarajamuutoksista huolimatta, ovat käyneet liian pieniksi yksiköiksi huolehtimaan koko tästä raskaasta palvelutaakasta ja kaikista niistä yli puolesta tuhannesta lakisääteisestä palvelusta, jotka tässäkin keskustelun kuluessa on moneen kertaan jo mainittu.

Kuitenkin se kuntien perusidea siitä, että ihmiset paikallisesti hoitavat ne tehtävät, jotka on järkevää yhdessä hoitaa — että aamulla on lumet luotu, jotta päästään töihin, lapset koulutetaan ja hoivaa tarvitsevista pidetään huolta — on niin hieno idea, että toivoisin, että tämä ajatus todella elää suomalaisessa paikallishallinnossa tulevaisuudessakin eivätkä kunnat irtaannu sieltä ihmisten arjesta. Siksi on todella tärkeää, että nyt näitä kokeiluja viedään eteenpäin, jotta löytyy niitä hyviä toimintamalleja, joita laajasti ympäri Suomen sitten kuntakentässä eteenpäinviemällä voimme kehittää sitä kuntien toimintaa suuntaan, jossa pääosin tämä paikallisten ihmisten yhdessä tekeminen on jatkossakin se perusta, miten hyvinvointiyhteiskunnan palvelut paikallisesti järjestetään. Kiitos siitä ministeri Risikolle, että tätä ajatusta pontevasti edistätte.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Autto tuossa päätti oman puheenvuoronsa aika erinomaisesti toteamalla jotenkin niin, että kunnat eivät saa irtaantua ihmisten arjesta. Juuri noin, kuntien pitää ollakin ihmisten kokoisia, ei mitään massiivisia suurkuntia, vaan ihmisten kokoisia kuntia.

No, tähän kokeiluun liittyen minäkin totean vain sen lyhyesti, että tämä esitys kaiken kaikkiaan tästä kokeilusta on erinomaisen hyvä, mutta kun katsoo näitä toimintamalleja tähän kokeiluun liittyen, niin tietysti itsellekin tulee mieleen tämä pohdinta ja kysymys, onko tämä kokeiluaika kuitenkin nyt sillä tavalla lyhyt, että niitä riittäviä kokeilun tuloksia nyt ei sitten saada aikaan. Oikeastaan kysymys ministerille kuuluukin, että mitä tässä tapahtuu, jos eduskunta suuressa viisaudessaan tulee siihen tulokseen, että tätä kokeiluaikaa on syytä jatkaa.

Mutta samoin kuin monessa muussakin puheenvuorossa, niin tämänkään lain säätämisen yhteydessä ei ole syytä unohtaa sitä, että meillä on edelleen voimassa tämä hallituksen lupaus siitä, että kuntien tehtäviä vähennetään sillä miljardilla eurolla. Tähän mennessä on aika vähän näitä karsittuja tehtäviä löydetty ja saatu aikaiseksi tilanteessa, jossa kunnille kuitenkin on sitten kohdennettu edelleen uusia tehtäviä ja kohtuullisen massiivisia kustannuksia alenevilla valtionosuuksilla, eli todettakoon vain se, että ministerillä on erittäin paljon työtä ja kuntien odotukset ovat erinomaisen isot.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! On periaatteessa erittäin kannatettavaa se, että näihin kuntakokeiluihin ryhdytään ennen kuin varsinaista valtakunnallista lainsäädäntöä laaditaan. Kannatan todella lämpimästi tätä, että pyritään turhista normeista pääsemään irti, mutta kuitenkin korostaisin sitä, että kunnilla on itsehallinto, ja hyvä, että tämä edelleen on voimassa.

Julkisuudessa on viime aikoina ollut paljon tapauksia vanhusten hoitolaitoksista ja siitä, että aina kaikki eivät saa asianmukaista hoitoa siellä, vaan on ylilääkitsemistä ja laiminlyöntejä hoidossa, puhtaudessa ja tällaisissa tavallaan itsestään selvissä asioissa, mitkä pitäisi hoitaa asianmukaisesti. Eli luottamus hyvä, mutta valvonta paras, ja toivon, että valtio harjoittaa edelleen jonkinlaista ohjausta ja valvontaa, mutta kohtuullisissa rajoissa.

Ja mitä tulee näihin toimitiloihin, joista äsken otin esimerkiksi tämän Pukkilan kunnan, niin olen sitä mieltä, että jos kunta pystyy pyörittämään jotakin toimintaa vanhainkodissa ja sitten tilalle tulee yksityinen yritys, joka alkaisi hoitaa niissä samoissa tiloissa vielä parempikuntoisia asiakkaita, niin on aivan kohtuutonta, että tälle yksityiselle yritykselle asetetaan suurempia velvoitteita niitten toimitilojen ja olosuhteiden kannalta. Olen sitä mieltä, että niiden edellytysten pitäisi olla yhdenmukaiset, joita vaaditaan tällaiselta palvelun tuottajalta ja kunnalta.

Ja sitten vielä toinen asia, minkä edustaja Braxkin otti esille: meidän täytyy saada luotettavaa julkista tietoa, vertailutietoa siitä, mitä eri palvelut maksavat, jos ne tuotetaan yksityisesti tai sitten kunnallisesti. Kunnat pystyvät kyllä semmoista laskentajärjestelmää tuottamaan, joka myös yksikköhintoja kykenee laskemaan, mutta se on tahdosta kiinni. Tällaista kustannuslaskentaa toivoisin enemmän tulevaisuudessa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille esittelystä. Kannatan kokonaisuudessaankin kokeiluyhteiskuntaa ja sitä kautta saatavia tuloksia, ja kunnatkin varmaan ilmeisesti ovat mielellään hakeutuneet sitten tämän kokeilun pariin. Jossain kolumnissaan on VATTin tutkija arvostellut tätä, että tämä ei tuota tarpeeksi vertailukelpoista tietoa jatkotyöstämiselle, ja ylipäätään sitä, että jotain johtopäätöksiä voitaisiin vetää. Miten aiotte tämän ottaa huomioon, kysyn nyt, kun ministeri on paikalla. En kyllä itse täysin tähän kritiikkiin voi yhtyä, koska mitä sitten uskallamme ylipäätään kokeilla? Ja sinänsä nämä aiheet ovat niin arjen läheisiä, käytännönläheisiä.

Kiitos näistä, ja uskon, että pystytään pohdiskelemaan juuri nimenomaan niitä hyviä käytänteitä. Mutta siitä tietysti on nyt ehkä pohdittavana se, että meillä on paljon muutosta koko ajan menossa. Kuinka hyvin sitten jaksetaan sitoutua muutokseen, jos tähän asti monta muutosta on käyty läpi eikä niistä sitten ehkä niitä konkreettisia, tyydyttäviä tuloksia ole saatu? Jotenkin tuntuu välillä, että meillä pitäisikin pysähtyä ja nimenomaan pohtia, mitkä ovat ne hyvät käytännöt ja tulokselliset käytännöt, mitä kunnat voivat ottaa käyttöön.

Mutta ihan lopuksi haluan vielä esittää senkin, että tällä pitää mielestäni päästä selkeästi sekä tehtävien että liikasääntelyn puolesta tuloksiin, tai tuloshan se on sitten tietysti sekin, jos ei pystytä purkamaan, mutta minä olen sitä mieltä, että meillä on kuitenkin monenlaista liikasääntelyä ja päällekkäistä sääntelyä, jota voidaan karsia.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En voinut olla tarttumatta edustaja Mattilan esille tuomaan seikkaan, joka on todellakin tärkeä: miksi meille aina jää sitten tavallaan harkittavaksi jossakin vaiheessa. Ja nyt tavallaan tuon lisäksi, mitä Mattila tuossa esille toi, kysyisinkin ministeriltä: olisiko mahdollista, että kartoitettaisiin jo tässä vaiheessa, kun pilotteja tehdään, että on verrokkialueita, on verrokkikuntia, joihin nämä tietyt tulokset siitä kokeilusta voitaisiin heti ottaa käytäntöön ilman, että odotetaan kahden vuoden loppuraporttia? Ne kaikki positiiviset asiat, joita kokeilun myötä syntyy niissä suomalaisissa erilaisissa verrokkikunnissa, jotka ovat tämän pilottikunnan kanssa samanlaisessa asemassa, voitaisiin hyödyntää nopeammassa tempossa, odottamatta loppuraporttia, ja sitä kautta edistää näitten hyvien käytänteiden nopeuttamista ja voimaan saattamista.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Sitten puhujalistaan.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten on usein kuultu, hallituksen ei ole onnistunut karsia kuntien tehtäviä toivotulla tavalla. Tänään käsittelemme kuitenkin hallituksen esitystä, joka käsittelee kuntien velvoitteiden ja ohjauksen vähentämistä ja monialaisten toimintamallien tukemista koskevaa kokeilua ja jonka myötä asiaan voitaisiin käytännössä saada hieman lisäselvyyttä. Lain tarkoituksena olisi edistää kokeilukunnissa asiakaslähtöisten toimintatapojen ja palvelurakenteiden kehittämistä ja käyttöä. Tässä lakiehdotuksessa tarkoitettuja kokeiluja tehtäisiin kuutta toimintamallia käyttäen.

Nuorisotakuuta koskevaan kokeiluun lähtisivät Päijät-Hämeen puolella mukaan Lahti, Hollola, Hämeenkoski, Iitti, Kärkölä ja Nastola. Meillä Hämeessä nuoria, alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli tänä keväänä yli 22 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin, joten tehtävää meillä riittää. Tosin yhteistyötä työllisyysasioissa on toki tehty jo aiemmin muun muassa Hollolan, Nastolan ja Lahden kanssa yhdessä.

Lahti lähteekin tähän projektiin kokeilua koordinoivana osapuolena, ja Hollola osallistuu siihen innokkaasti. Kokeiluun osallistuu siis kuusi kuntaa ja kaksi te-toimistoa: Häme ja Kaakkois-Suomi. Sopimus tulee Lahteen, josta se sitten kiertää meille kuntiin allekirjoitettavaksi. Te-toimistot sitoutuvat tekemään kokeilu-, palkkatuki- ja niin edelleen sopimuksia sekä nuorten suunnitelmat sekä muutamia paikallisia asioita. Te-toimistot ja kunnat noudattavat yhteistyöperiaatteita ja -käytäntöjä nuorisotakuun toteuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Yhteisiä palvelulinjakohtaisia toteutusmalleja olisi tarkoitus toteuttaa ja pyrkiä tavoittamaan asiakasnuoret ja ohjaamaan heidät tiiviissä yhteishengessä koulutus- ja/tai työllisyyspolulla eteenpäin. Jotta projektista saataisiin mahdollisimman paljon irti, näiden keskinäisten tiedonvaihtoprosessien pitää toimia. Työhallinnon ja kuntien välille on luotava suunnitelmat nuorisotakuun työllisyysosien osaksi sekä toimivat seuranta- ja arviointijärjestelmät, jotka pitää sopeuttaa paikalliseen ympäristöön. Tähän työhön on saatava luonnollisesti mukaan myös koulutusorganisaatiot sekä elinkeinoelämä. Näin me voisimme luoda toimivan palveluketjun, jossa kunnan ja valtion palvelut ja suunnitelmat tukevat toisiaan. Tärkeää olisikin, että kunnalla ja valtiolla olisi yhteinen, mietitty suunnitelma, jolla nuorisotakuuta toteutetaan. Parhaimmillaan yhteisellä suunnittelulla kyettäisiin poistamaan ristikkäistä ja jopa päällekkäistä työtä, joka voi johtua eri tahojen työntekijöiden erilaisista tulkinnoista.

Arvoisa puhemies! Nykyisellään tieto siirtyy huonosti taholta toiselle, vaikka asiakas antaisikin luvan siirtää tietojansa palveluluukulta toiselle. Tavoitteena tässä olisikin se, että nuorella olisi oma vastuuaikuinen, joka myös huolehtisi siitä, että nuoren erilaiset suunnitelmat voitaisiin yhdistää niiltä osin kuin ne liittyvät nuorisotakuun toteuttamiseen. Tällä hetkellä viranomaisella ei kuitenkaan aina ole uskallusta antaa tietoja eteenpäin, vaikka asiakas siihen olisi suostumuksensa antanutkin. Syynä voi olla tietosuojalainsäädäntö, josta tehtävät tulkinnat vaihtelevat ja ovat moninaisia ja melko vaikeitakin. Tähän asiaan pitäisi etsiä ratkaisu, jotta tämä lakiesitys toimisi myös käytännössä.

Arvoisa puhemies! Keskeistä tässä lakiesityksessä on siis saada viranomaiset toimimaan nuoren edun mukaisesti, samaan suuntaan, nuoren omien tavoitteiden ja toiveiden mukaisesti riippumatta siitä, millä hallinnonalalla henkilö työskentelee tai mitä ammattikuntaa hän edustaa, tai siitä, oliko kyseessä valtion tai kunnan virkamies.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys voi onnistuessaan tuoda aitoja ratkaisuja vaikeaan taloustilanteeseen niin kunnan kuin valtionkin tasolla. Tämä on oikea suunta etsiä vaihtoehtoja. Kun toimintatapoja muutetaan ja aitoa yhteistyötä kuntien ja eri toimijoiden välillä lisätään, ei kuntien pakkoliitoksia tarvita.

Mikael Palola /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on tarkoitus korvata perinteistä valvontaa ja ohjausta tällaisella niin kutsutulla indikaatioperusteisella valvonnalla. Minusta tämä suunta on oikein hyvä ja kannatettava ja tähän suuntaan olisi meillä syytä mennä noin niin kuin laajemminkin.

Mutta toivoisin, että näihin valittaviin indikaattoreihin kiinnitettäisiin nyt erityistä huomiota ja ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että näiden indikaattoreiden vaatimien tietojen kokoaminen ja niitten eteenpäin toimittaminen ei johda sitten uudenlaiseen byrokratiaan ja muodostu kuntien näkökulmasta työlääksi. Toivon myös, että — totta kai — paitsi asiakkaan ja kansalaisen näkökulma korostuu indikaattoreissa myöskin kuntatalous ja kuntatalouden näkökulma painottuisi ja tulisi riittävästi huomioiduksi.

Kaiken kaikkiaan me voisimme varmastikin siirtää hyvin paljon valinnanvapautta kansalaisille, mikä sitten, uskoisin niin, vähentäisi myöskin julkisen valvonnan tarvetta.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat ostaneet erilaisia palveluja työpajoilta niin nuorten työllistämiseen, pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen kuin myös muuten vaikeasti työllistettävien ihmisten työllistämiseen. Useassa paikassa rahat ovat kuitenkin menneet mielenterveyskuntoutujille, sosiaalisten taitojen opettelijoille, vapautuville vangeille tai sellaisille pitkäaikaistyöttömille, jotka ovat tämän pitkän työttömyytensä aikana sairastuneet mieleltään tai jotka ovat menettäneet sosiaaliset taitonsa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että tällaisia paikkoja ehdottomasti tarvitaan. Mutta ongelmana on se, että jos nämä toimet tehdään siellä, niin kuin tällä hetkellä tehdään hyvin usein projektiluontoisesti ja kokeiluluontoisesti, niin vaikutukset jäävät hyvin lyhyiksi, ja vaikka pyritään kuntouttamaan kohti työelämää, niin ei päästä siihen sen takia, että kysymyksessä on projekti eikä pitkäjänteinen työ.

Toinen ongelma kuntien näissä tehtävissä on siinä, että varat eivät mene työllistämiseen vaan ne menevät kuntoutustoimintaan, ja silloin sen mitalin toinen puoli on se, että kunnat joutuvat maksamaan ikäviä sakkomaksuja, koska eivät pysty työllistämään, vaikka pyrkivät siihen. Tämä on semmoinen oravanpyörä, josta pitäisi jollakin tavalla päästä pois.

Arvoisa ministeri, vaikka nytkin puhutaan kokeilusta, niin toivoisin, että tämä kokeilu voisi jatkua siellä, missä se kokeilu nytten tehdään, jotta päästäisiin pikkuhiljaa pois projektiluontoisesta ajattelusta ja pitkäjänteistä työtä tekemään eteenpäin, koska ainoastaan pitkäjänteisyys pystyy näissä asioissa auttamaan.

Projektit tulevat ja menevät. Meillä Vaasassa on yksi aika ikävä projekti ollut meidän tällaisessa työpajassa. Siellä oli projektiluonteisesti oppisopimuskoulutettavia, ja nyt kun se projekti loppui, niin siispä koulutuskin loppui. Eihän se näin voi mennä, vaan pitää tietää, mitä oikea käsi tekee, ja pitää kertoa vasemmalle, vaikka se kirjoittaisikin perässä. (Jari Myllykoski: Kirjoitetaan edellä!)

Tässä aikaisemmin puhuttiin työllistämistuista. Niistä haluaisin sanoa sen verran, että kun tämä työllistämistuen käyttö on tehty nyt mahdottomaksi vaatimalla sataprosenttiset tunnit, niin siinäkin asiassa on kaksi puolta. Tämä on hyvä asia, että vaaditaan nämä täydet tunnit, sen takia, että nyt on käynyt usein niin, että kun tietty säätiö tai työpaja on saanut työllistämistuen, niin henkilö on palkattu tällä työllistämistuella työehtosopimuksen mukaisella palkalla siten, että työtunnit on laskettu niin alhaisiksi, että niistä maksettava korvaus ei nouse tämän maksetun työllistämistuen yli. Eli toisin sanoen ei ole maksettu työllistämistuen päälle mitään muuta rahaa.

Nyt, kun tähän asiaan ollaan tekemässä muutosta — ikävää, että ministeri Ihalainen kerkisi juuri poistua — toivoisin, että tässä kohdassa kuitenkin sitten tässä salissa oltaisiin tarkkoina, ettei kävisi sellaista tilannetta, että tulemme tahtomattamme ja huomaamattamme luomaan lain, jolla teemme mahdolliseksi erittäin matalan työnteon Suomessa, luomme tämmöisen matalapalkka-alan tämän tuen avulla. Se on vaikea asia, mutta se pitää pystyä tekemään siten, että sillä oikeasti tuetaan ihmisiä, saadaan se sinne välityömarkkinoille, minkä avulla sitten pystytään auttamaan ihminen oikeaan työhön. Lisäksi silloin, kun ihminen on näissä tukitöissä, sellainen lainkohta pitäisi pystyä purkamaan, että kesken tämän tuetun työllistämisen tätä henkilöä ei voida palkata avoimille työmarkkinoille, vaikka siellä olisi paikka auki ja henkilö sinne soveltuisi, sen takia, että projekti on kesken.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kun tässä keskustelun alla on kuntien velvoitteiden ja ohjauksen vähentäminen ja monialaisten toimintamallien tukeminen, niin otsikkotasolla tämä on aivan erinomaista, aivan erinomaista. Juuri tätähän me koko tämä sali, kaikki poliittiset ryhmät laidasta laitaan, olemme halunneet: hallinnon vähentämistä, byrokratian purkamista, kansalaisen näkökulmaa hallintoon saamista.

Käytännön tasolla vain pakkaa olemaan niin, että joka kerta, kun hallitus tuo uuden esityksen, hallinto lisääntyy. Se vain on todellisuudessa näin. Ja sanoin tämän jo budjetin lähetekeskustelussa, että emmekö me nyt voisi kaikki valiokunnat yhdessä tehdä sellaisen päätöksen, että aina kun hallitus tuo esityksensä valiokunnan käsittelyyn, niin perataan läpi se eikä anneta tapahtua hallinnon ja byrokratian kasvua vaan vaaditaan, että esitys pitää kirjoittaa sellaiseen muotoon, että se ei ainakaan lisää hallintoa vaan mieluummin vähentää. Tämä olisi vähintä, mitä me voimme tehdä tämän byrokratiatalkoon osalta käytännön tasolla.

Puhemies! Kun täällä tulivat esille nuo hoivapalvelut ja siinä oleva erittäin yksityiskohtainen säädös, otan yhden yksityiskohdan sieltä esille. Sattuneesta syystä olen tutustunut perhepäivähoidon vaatimuksiin ja en yhtään enää ihmettele, kun niihin olen tutustunut, miksi Suomessa ei perhepäivähoitoon halukkuutta ole sen enempää kuin mitä on. Kyllähän ne säädökset ovat aivan mahdottomat. Ei enää puhuta siitä lapsen edusta, vaan on tultu kyllä ihan johonkin muuhun. Ei luoteta enää oikein mihinkään, ja viranomainen haluaa valvoa ja vahtia ja määritellä ihan kaikkea, ja tämä ei kyllä missään nimessä ole oikein, vaan tarvitaan myös luottamusta ihmiseen, luottamusta kansalaiseen.

Puhemies! Ihan lopuksi viranomaisten välisen tiedonkulun osalta: Omakohtainen kokemuksenikin on tästä hiljattain, että minulle todettiin perusteeksi sille, miksi pyydettiin lisätietoja, että kun meidän viranomaisten välillä ei tieto kätevästi kulje. Siis "viranomaisten välillä ei tieto kätevästi kulje" oli peruste sille, miksi yrittäjältä jouduttiin kysymään asiaa, jota hän on jo kertaalleen tai kahteen kertaan toimittanut eri viranomaisille. Ministeri ja koko hallitus, viranomaisten välillä pitää tiedon kulkea nykyistä paremmin.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä oleva asia, hanke, lakialoite — tai ihan millä hyvänsä mitattuna — täytyy sanoa, on erittäin hyvä, ja tervehdin sitä suurella ilolla. Kaikki se, mihinkä tällä tähdätään, on juuri sitä oikeaa toimintaa, mihinkä meillä tässä maassa pitää pyrkiä.

Toivoisin, että projektien ja pilottien, hankkeiden osalta voitaisiin kuitenkin toimia vieläkin nopeammin. Tuossa debattipuheenvuorossa kiteytin sen juuri siten, että meillä nyt mahdollisesti olevissa piloteissa löytyy varmasti Suomesta, arvon ministeri, monta sellaista muuta samantapaista ja samoilla resursseilla toimivaa kuntayhtymää, kaupunkia taikka kuntaa, jotka voisivat näitä jo ehkä vuoden jälkeen olevia positiivisia asioita ottaa käyttöön. Jotta se olisi mahdollista, niin tämä positiivisten kokemusten ja tulosten esille tuominen ei saisi kestää sen projektin loppuun asti vaan niitä pitäisi heti pystyä toteuttamaan. Siinä mielessä toivon, että ministeriössä pohditaan sitä, että perustetaan tälle projektille nopean toiminnan joukot. Tulokset analysoidaan nopeasti, ne positiiviset säästöt, ne palvelun tehokkuutta tuottavat, inhimillisesti asioita edistävät toimet, jotka osoittautuvat jo muutamienkin kuukausien jälkeen, voivat heti mallintua toisissa kunnissa, toisissa kuntayhtymissä. Meille on todella tärkeätä, että nämä jatkumot voivat lähteä uudelleen ja uudelleen kasvamaan, koska positiivisesta kierteestä syntyy aina positiivisia lopputulemia.

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että tämä hallitus ja arvon ministeri saa tähän semmoisen positiivisen, nopean toiminnon joukon perustettua, että ne hankkeet, jotka tulevat tämän kansan ja ihmisten eduksi, voivat monistua monessa kunnassa.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä mainittiin vanhustenhoitoon liittyviä seikkoja, ja tämä valvonta on se, mikä itseäni aina huolestuttaa, säilyykö vanhustenhoidon ja sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien valvonta kuitenkin ennallaan.

Täällä lakiesityksessähän mainitaan, että kuntien tulisi olla tai ne voisivat olla vuorovaikutuksessa valvovien viranomaisten kanssa ja tähän sisältyisi näitä ohjaus- ja arviointikäyntejä, mitkä kyllä kuulostavat ihan hyviltä, mutta sitten täällä myös mainitaan se, että käynnin kohteella olisi mahdollisuus ilmoittaa, ettei se pidä tällaista valvovan viranomaisen suunniteltua käyntiä tarpeellisena. Jotenkin minä kuitenkin näen sen, että kun kissa on pois, niin hiiret hyppivät pöydälle. Täällä, mitä joku nosti jo esille, tosiaankin tässä vanhustenhoidossa viime päivinä kuullut huonot uutiset kyllä ovat seurausta siitä, että joku valvonta pettää. Eihän siellä hoitajajoukko vanhuksia huonosti kohtele, vaan silloin on valvonta esimiehen ja hoivapaikan johtajan kanssa pettänyt jollakin tavalla. Nämä asiat vaativat syvää ja vahvaa valvontaa.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Ajattelin, että pitäähän sitä hallituksen hyvää esitystä joskus sitten kehuakin. Tuntuu vain, että tämä on annettu liian myöhään.

Sitten tietysti kysyisin, millä perusteella näitä kokeilukuntia on otettu. Tämä on aika pitkä liuta niitä.

Kun lukee ihan, että lain tarkoituksena on edistää kokeilukunnissa sellaisten asiakaslähtöisten ja moninaisten toimintatapojen ja palvelurakenteiden kehittämistä, että voidaan hoitaa kunnissa taloudellisesti, ja täällä on puhuttu, mitä voitaisiin, niin kuin esimerkiksi omassa, meidän pienessä kunnassa ajatellaan, että vanhus-, dementia- ynnä muuta palvelurakenteen, asumispalvelun muotoa voitaisiin muuttaa, mutta on niin suuret säännökset, että vaikka molemmilla on omat huoneet, siitä puuttuu se toinen wc, niin tämmöisiin kyllä pitäisi muuttaa näitä käytäntöjä, että voitaisiin näin jouhevasti ja taloudellisesti tehdä esimerkiksi vanhustyössä näitä muutoksia asumisrakennuksissa.

Minä kiitän tätä esitystä ihan hyvin, ja niin kuin täällä on todettu, sosiaali- ja terveysministeriön alalla näitä asioita on enempi ja yleensäkin näitä, mitä kunnille on velvoitteita annettu. Mutta toivottavasti tämä menee myönteiseen suuntaan, että olisi entistä enempi niin sanottu tämmöinen kunnallinen itsehallinto, jossa kunnan päättäjät voisivat miettiä, mikä parhaiten sopii kuntalaisille.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä talouden tilanne on nyt niin haasteellinen ja vaikeakin, että jos me emme pysty tehostamaan toimintoja ja toisaalta karsimaan kuntien tehtäviä ja velvoitteita, niin emme millään pysty tätä kestävyysvajetta umpeen kuromaan. Sen takia rohkaisen ja kannustan ministeriä ja koko hallitustakin pysymään siinä lupauksessa karsia kuntien velvoitteita, tehtäviä noin miljardilla eurolla vuodessa, koska se on avainasia siihen, että kuntatalouden kriisiytymistä pystytään välttämään näitten valtionosuusleikkausten ja tämän matalan talouden kasvun tai nollakasvun aikana.

Velvoitteitten ja ohjauksen vähentämiseen tähtäävät kokeilut ovat tervetulleita, ja minäkin suhtaudun tähän lakiesitykseen lähtökohtaisesti positiivisesti mutta kannustaen sitä, että pitää löytää myöskin tehokkaimpia toimintamalleja ja pitää myöskin niitä kokeilujen tuloksia saattaa nopeasti lainsäädännön uudistukseksi. Muutenhan nämä eivät tuota sitä tulosta, mitä näillä haetaan, mutta perusvire tämän lakiesityksen osalta on ilman muuta myönteinen.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Seuraavaksi ministeri Risikko, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia teille kaikille, edustajat, näistä kommenteista. Ihan vain lyhyesti totean, että nämä kuntakokeiluthan todella pistettiin pystyyn nimenomaan tukemaan niiden kuntien velvoitteiden vähentämistä. Kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentäminenhän osoittautui vaikeammaksi kuin alun perin oli ajateltu. Oli ajateltu, että vähennettäväähän nyt on vaikka pilvin pimein, kun niitä tehtäviäkin on niin valtavasti.

Itse olen nyt miettinyt tätä tilannetta. Tehtäviähän on tosi vaikeaa poistaa, ne ovat vuosien varrella tulleet aina tarpeeseen, mutta ennen kaikkea minä peräänkuuluttaisin sitä, että me näitä velvoitteita poistaisimme. Kun aika paljonhan Suomessa normitetaan sitä, miten jokin pitää tehdä, niin mielestäni se ei sovi, jos meinataan saada innovatiivisuutta aikaiseksi. Jos me lähtisimme sen alueen ehdoilla, jos me lähtisimme ihmisten tarpeista eri alueilla, mielestäni kunnilla pitäisi olla sitä autonomiaa, että ne saisivat itse päättää, miten tämä asia tehdään, kunhan vain päästään siihen tavoitteeseen, joka on. Vain totean sen, että ymmärrän, että tehtäviä on vaikea vähentää, mutta velvoitteita kyllä pitäisi.

Sen tähden olinkin itsekin vähän, voi sanoa, pettynyt siihen, mitä on saatu aikaiseksi, koska enemmän olisi pitänyt saada ennen kaikkea näitä velvoitteita vähenemään. Mutta niin kuin Pohjanmaalla sanotaan, kaatunutta maitoa on turha itkeä, ja nyt pitää miettiä, miten tämä asia tehdään, ja nämä kokeilut ovat nimenomaan sitä varten, että me saavuttaisimme kokemusta niistä ja eräällä lailla vahvistaisimme siellä alueellakin sellaista tuntumaa, mitä me voimme tehdä yhdessä toisella tavalla. Onhan se monta kertaa niin, että ne toimintatavat ovat aika rutinoituneita. Täällä on hyviä esimerkkejä kerrottu esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollosta, ja väitän, että me aika usein sanomme, että tietosuoja estää, mutta loppuviimeksi se ei olekaan tietosuoja vaan se on se asenne sen toisen ammattilaisen pakeille menemiseen tai työnjakoon, eikä minkäänlaista lainsäädäntöä ole esteenä. Siitä syystä lähtemällä näitä kokeiluja nyt miettimään me saamme ehkä sitten sitä rohkeuttakin siellä kunnissa ottaa kantaa siihen, mitä pitää tehdä.

Täällä on hyviä kommentteja tullut, enkä niihin nyt mene, mutta sanon näistä kokeiluista, että minä olen ihan samaa mieltä siitä, että nyt kun nämä lähtevät käyntiin, ne kaikki hyvät jutut, mitä siellä saadaan aikaiseksi, pitää ottaa nopeasti käyttöön koko Suomessa, ja jos on sitten jotain sellaista lainsäädäntöasiaa, jota siinä voidaan lähteä jo tueksi tekemään, niin ilman muuta. Ei kannata kahta vuotta odottaa, että katsotaan, mikä saatiin tulokseksi, vaan heti vain sitten, jos kunnasta näyttää tulevan vihreää valoa, se pitää levittää koko Suomelle. Se tarvitsee sitten sen lainsäädännön tueksi, ja tämä on erittäin hyvä tuki täältä.

Sitten täällä ehdotettiin sitä, että pitäisi olla pitempi aika. Minä vetoan teihin: älkää pidentäkö tätä aikaa, koska nämä hommat, mitä täällä nyt on, olisi pitänyt olla viisi vuotta sitten tehtynä. Elikkä nyt vain pökköä pesähän, ja saavutetaan näillä niitä tuloksia ja levitetään hyviä käytäntöjä, tehdään lainsäädäntöä tueksi, että saadaan muokattua tätä yhteiskuntaa.

Toisaalta vielä sanon sen näin sosiaali- ja terveysalalla ja yleensä kuntapalveluissa toimineena, että onhan se vähän surullista, että pitää tehdä laki, jotta ihmiset tekisivät yhteistyötä. Senkin tähden sanon, että pistetään vain liikkeelle näitä asioita ja tuetaan sitä, että kunnissa tapahtuu.

Kun kysyttiin, millä perusteilla nämä kunnat on valittu, niin kaikki kunnat, jotka ilmoittautuivat, otettiin kyllä mukaan. Elikkä siinä mielessä mietin, että enemmänkin näitä olisi olla saanut, mutta hyvä näinkin.

Myöskin totean vain sen, että tätä seurataan ja tätä käsitellään meillä Halkessa, ministeriryhmässä, mutta sitten myöskin ihan projektityöntekijät tuottavat meille jatkuvasti tietoa siitä, miten tämä suuntautuu ja mitä kaikkea täällä kehitetään.

Mitä täällä sanottiin tästä valvontapuolesta: Ruohonen-Lerner käytti erinomaisen hyvän puheenvuoron, ja olen aivan sataprosenttisesti samaa mieltä. Sitä on yritetty nyt muokata, että valvonta ei käyttäisi suosituksia normeina ja että ei tuijotettaisi joitain vessan neliöitä, kun pitää miettiä, mikä on hyvä hoito ja mikä on hyvä palvelu.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostamani ministeri, te ette vastannut siihen minun kysymykseeni, pitääkö tietoni paikkansa. Eli kun meillä on 535 lakisääteistä tehtävää plus Suomen Keskusta seminaarissaan on lisännyt niitä 5:llä eli on 540 lakisääteistä tehtävää ja niistä nyt hallitus ottaa osan pois kunnilta, niin kunnissa kuvitellaan ja tiedetään ja luullaan, että tästä tulee säästöjä, mutta minulle on kerrottu "luotettavalta taholta", että hallitus vähentää valtionosuuksia samalla summalla kuin näitä lakisääteisiä tehtäviä otetaan kunnilta pois. Arvoisa ministeri, onko tässä tiedossani todenperää?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vielä ministeriltä kysynyt, jos on tietoa tästä asiasta, että onko tämä Kansaneläkelaitoksen kanssa tehty toimeentulotukiyhteistyön kokeilu muuttumassa 2017 Kelan tehtäväksi pysyvästi esimerkiksi Vantaalla tai muitten kuntien osalta. Elikkä nyt minulle jäi vähän epäselväksi, miten se muuttui.

Sitten toinen asia on se, että onko teillä mielipidettä siihen, voisiko tätä nuorisotyön takuurahaa jakaa suoraan kolmannelle sektorille, koska niillä on hyvä lähestymistapa näissä asioissa. En tiedä sitten, koskeeko tämä teidän toimialuettanne millään tavoin. — Kiitos.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ministeri Risikko, 2 minuuttia paikalta.

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Tässä kun edustaja Tuupainen kyseli tuosta, niin kyllähän samalla on lisätty niitä tehtäviä, se nyt todettakoon. Ne, mitkä nyt saadaan sieltä pois, niin valitettavasti on tullut tilalle: me emme ole saavuttaneet sitä miljardia, mikä nyt olisi tavoitteena ollut. Siitä syystä lähdettiin tekemään näitä kokeiluja, että me pitkällä juoksulla saamme vähennettyä. Siitä syystä, että me saisimme kuntien taloudellista tilannetta helpotettua, meillä on tämä sote-raamibudjetti tekeillä, mutta samanaikaisesti tulee kyllä lisää sitten niitä tehtäviä, jolloinka täysimääräisesti miljardi ei tule olemaan se, mikä säästetään.

Liittyen tähän, kun puhuitte tästä Kelalle siirrosta, se ei ole kokeilu. Se alun perin suunniteltiin kokeiluksi, mutta se tulee ihan vakiintuneeksi käytännöksi, joka tulee koskemaan kaikkia kuntia.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämän jälkeen puhujalistaan.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että ministeri on ihan vahvasti kannattamassa niitä toimenpiteitä, joilla kuntien tehtäviä ja velvoitteita vähennetään, mutta kuten totesitte, kyllä tämä hallituksen toiminta tietysti oli aikamoinen pettymys. Ensin annettiin ymmärtää, että miljardilla eurolla vähennetään tehtäviä, ja lopputulos oli 300 miljoonaa euroa. Myöskin tällä hetkellä on sisässä päätöksiä, jotka lisäävät ensi vuonna kuntien menoja 300 miljoonaa euroa, eli tämä pitkäaikaistyöttömien kustannuksien siirto kunnille ja sitten kotihoidon tuen pakkopuolittaminen, joka lisää päivähoidon kysyntää. Kyllähän tämä valitettavan ristiriitaista on. Puheet ja teot eivät käy kyllä yksiin. Tässä on käymässä niin, että tämä säädösten ja tehtävien karsiminen, myöskin ratkaisujen tekeminen, joissa jollakin tavalla joudutaan näitä saavutettuja etujakin vetämään taaksepäin, on jäämässä uuden hallituksen tehtäväksi ja uuden hallituksen ohjelmaan. Tämä on se tosiasia. Monella muullakin hallinnonalalla on sama tilanne.

Valitettavasti mennään vain syvemmälle talouden kehityksessä ja sitten ne ratkaisut jäävät vaalien jälkeen. Mutta sitten ne on viimeistään tehtävä hallitusohjelmassa, ja sen jälkeen nopeasti täytäntöön ja tämä Suomi-laiva taas pinnalle pitkästä aikaa.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Toisin kuin edustaja Rantakangas, joka jo surkuttelee tässä mahdollista hallitusvastuuta ja koettaa jo nyt perata sitä, kuinka joudumme tekemään kipeitä leikkauksia, haluan kuitenkin pysyä tässä itse aihealueessa, eli erittäin paljon kiitoksia ministeri Risikolle siitä näkemyksellisestä jakamisesta, että nyt kun tämä toimi on laitettu liikkeelle, niin pystyttäisiin näitä positiivisia kokemuksia monistamaan niissä samoissa viitekehyskunnissa tai kuntayhtymissä, mistä näitä keksitään.

Olisiko vielä mahdollista, että joku porkkanajärjestelmä voitaisiin luoda kunnille — vaikka sen tapainen kuin aiemmin oli, että kun kuntaliitos tehtiin, niin kunnat saivat jotakin hyvää? Jos nyt kunnat tässä kohtaa keksivät jotakin sellaista, mikä purkaa kuntien omia tehtäviä niin, että ne eivät kuitenkaan kunnassa aiheuta toimintojen pysähtymistä mutta aiheuttavat säästöjä kunnalle, niin kunnat voisivat itsessään pitää ne säästöt tietyn ajan, vaikkapa viisi vuotta siitä, kun ottavat sellaisen toimen käyttöön, jolla pystytään purkamaan esimerkiksi kunnallisella yhteistyöllä rakennustarkastus tai joku muu sellainen elementti, mikä nyt johdetaan valtion taholta kuntien tehtäväksi. Eli kuntayhtymissä voitaisiin tai kuntien kesken voitaisiin ottaa haltuun joitakin sellaisia valvontaprosesseja, joita voidaan yhteistuumin tehdä ja jotka sinällään yksittäisen kunnan osalta tuottavat huomattavia säästöjä. Eli olisiko mahdollista, että luodaan sellainen porkkanajärjestelmä, joka kiihdyttää sitä kuntien omaa aktiivisuutta hakea niitä säästöjä kuntien omien tehtävävelvoitteiden poistamiseksi?

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Tärkeää on, että juna saadaan liikenteeseen ja hyvät käytänteet nopeasti levitykseen kaikkialla tasavallassamme. Mutta toisin kuin suuresti arvostamani ministeri, kyseenalaistan tämän kahden vuoden ajan. Paikoin näet voi tulla hyvien käytänteiden ohella kuitenkin tempoilua ja suorastaan kaoottisuutta, tai epävarmuutta ainakin, ja kahdessa vuodessa ei välttämättä tule luotettavia johtopäätöksiä. Ja kaiken selvityksen rinnalla tarvitaan myös tieteellistä tutkimustyötä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu siltä, että meidän kaikkien pitäisi olla huolestuneita tästä talouden tilanteesta, myöskin ensi kevään vaalien jälkeen, erityisesti silloin, koska niin monet asiat jäävät huonolle tolalle tällä kaudella. Ja täytyy olla realisti siinä, että ensi keväänä ei voi luvata mitään hyvää ja lisää ja uutta vaan ne puolueet varmasti pärjäävät, jotka tuovat tämän talouden kuvaan tosiasiat esille. Ja vain vaikeita päätöksiä tekemällä — ja nopeasti — tätä talouden kehitystä pystytään oikaisemaan.

Sitten edustaja Myllykoski varmasti hyvää tarkoittaen rakenteli tätä hyvin byrokraattista mallia siihen, että jos yhteistyöllä saavutetaan säästöjä, niin siitä annettaisiin viiden vuoden etu kunnalle. Minusta oleellista siinä on, että kaikissa kunnissa otetaan oma-aloitteisesti kaikki ne yhteistyöhyödyt esille ja irti nyt, nyt ja heti, eikä tulevaisuudessa, koska muuten tämä kuntatalous ajautuu vieläkin pahempaan kriisiin ja sitten valtiovarainministeriön hoiviin ja näihin saneerausmenettelyihin. Eli siinä on sitä porkkanaa, joka pitää ilman muuta hyödyntää, ja uskon, että kaikki järkevät kuntajohtajat ja kuntapäättäjät näin toimivatkin. Ja olisi pitänyt toimia jo paljon aikaisemmin. Tässä olen ministerin kanssa samaa mieltä.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Vähän hämmästelen kyllä sitä — oikeastaan tämän olisi pitänyt olla tietysti vastauspuheenvuoro, mutta meneehän se näinkin — mitä edustaja Myllykoski tuossa sanoi, että pitäisi porkkanan avulla antaa kunnille vielä lisää joitakin tehtäviä, joita kunnat voisivat tehdä ja sitten sitä kautta saada niitä säästöjä. Kyllä minun mielestäni nyt tällä hetkellä on kunnille jo siirretty ihan tarpeeksi tehtäviä. Rauhoitetaan nytten tämä tilanne tässä vaiheessa ja katsotaan tästä eteenpäin, mitä pystytään tekemään. Nämä, mitä tässä lakiesityksessä on esitetty, ovat hyviä asioita, ja se on erittäin hyvä asia, että otetaan hyvät käytännöt nopeasti esille. Ja tosiaan toivon, että mikäli se hyvin lähtee käyntiin, niin ei sitten keskeytetä siihen kahteen vuoteen vaan jatketaan siitä eteenpäin vielä sitä ja viedään hyviä käytänteitä eteenpäin.

Kaikkinensa se, mikä tulee olemaan ongelma ihan varmasti, on se, miten kunnat kykenevät hoitamaan ne velvollisuutensa, mitä niillä jo tällä hetkellä on. Sinne ei todellakaan kaivata tällä hetkellä yhtään enempää lisävelvoitetta, ei porkkanalla eikä omenalla. Kyllä sieltä kuntapäättäjiltä löytyy tietotaitoa ja lujaa tahtoa siihen, että nyt tästä on puskettava läpi. Ja on pystyttävä viemään nämä asiat läpi siten, että myöskin ne kunnan kaikkein heikko-osaisimmat selviävät tästä rymmäköstä. Se tulee olemaan erittäin vaikeaa, koska heillä ei valitettavasti ole sitä rahaa kantaa siihen yhteiseen kekoon. Meidän, joilla on rahaa, pitää antaa vähän heille ja auttaa heidät tämän rommakon yli.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvon puhemies! Puheenvuoroni on edustaja Tolppaselle. On pakko sanoa, että voihan sitä ymmärtää tarkoituksella väärin tai sitten tarkoittamattaan, mutta tarkoitin juuri sitä, että nämä kuntatalkoot ja tehtävien purku olisivat molemminpuolisia eikä niin kuin Rantakangas sanoi, että laitettiin miljardin tavoite. Minä olisin toivonut, että kaikki olisivat olleet tekemässä sitä miljardin tavoitetta eikä niin, että se olisi annettu täältä vain valtiovallan ja hallituksen toimesta, vaan olisi luotu joku semmoinen yhteinen elementti, millä olisi pyritty siihen miljardin tavoitteeseen. Sitä tarkoitin sillä puheenvuorollani, että otetaan ne kunnat, kuntayhtymät mukaan näihin samoihin talkoisiin ja niitä voidaan sitten yhteensovitella. Se oli puheenvuoroni tarkoitus nimenomaan, että ei vain tehdä päätöstä miljardista vaan ollaan kaikki rakentamassa sitä miljardia.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa puhemies! Tässä on tietysti jäänyt oikeastaan huomiotta se seikka, että kun kuntien tehtäviä karsitaan, niin väistämättä myöskin kuntien palvelukyky heikkenee. Taustalla on tietysti tavoite miljardin säästöstä, joka on ohjelmaan kirjattu tahto supistaa julkista sektoria.

Laitoshoidon vähentäminen: Siinä on rakenneohjelmassa tavoitetila 300 miljoonaa, mutta missään ei ole kerrottu, mikä on se brutto- ja nettosäästö, jos laitoshoitoa todella korvattaisiin avohoidolla. Käytännössä tämä voi merkitä, että laitoshoitoa mittavasti alasajetaan, mutta takeita avohoidon kehittämisestä ei ole. Niin tässä kuin koko rakenneohjelmassa on tämä suuri puute.

Keskustelu päättyi.