Täysistunnon pöytäkirja 86/2014 vp

PTK 86/2014 vp

86. KESKIVIIKKONA 24. SYYSKUUTA 2014 kello 14.04

Tarkistettu versio 2.0

11) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain ja lähetetyistä työntekijöistä annetun lain muuttamisesta

 

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävä hallituksen esitys liittyy tilaajavastuulain uudistamiseen. Tilaajavastuulakiahan edellisen kerran uudistettiin täällä eduskunnassa 2012 koskien rakennusalaa, niin kuin hyvin varmaan muistamme. Nyt esitetyt muutokset koskevat siis kaikkia aloja, tämä ei rajoitu siis rakennusalalle. Tilaajan vastuuta kehitetään myös tämänkin uudistuksen jälkeen seuraavissa jatkoaskelissa muun muassa siten, että julkisia hankintoja koskevan lain valmistelussa lähdetään siitä, että jos toistuvasti on laiminlyönyt tilaajan velvoitteitaan, niin voidaan poissulkea julkisista hankinnoista. Mutta kun tätä uudistusta ei kannata viedä erikseen, vaan meidän kansallisen uuden hankintalain valmistelun myötä, joka on nyt vireillä ja joka valmistuu ensi keväänä, varmaan sitten seuraavan hallitusohjelman kynnyksellä, niin tätä uudistusta valmistellaan siihen yhteyteen, osana siis hankintalain kokonaisuudistusta.

Menettelyt, joilla turvataan työehtosopimuksiin perustuvat palkkasaamiset, liittyvät hallituksen rakenneohjelmaan. Tämän hallituksen rakennepoliittisen ohjelman mukaan myös neuvottelu- ja sopimusjärjestelmistä ja työriitojen sovittelujärjestelmistä on tarkoitus työmarkkinaosapuolten kesken neuvotella ja niitä kehittää, ja siellä yhtenä osana näitä neuvotteluja on kysymys siitä, miten vähimmäispalkkoja alittaviin palkkoihin ja alipalkkaukseen liittyviin pulmiin puututaan. Näitä neuvotteluja on sovittu käytävän vielä tämän syksyn aikana, ja nyt työuraneuvotteluissa — toivottavasti ne saadaan pian päätökseen — varmaan tähän teemaan sitten järjestöjen puolella keskitytään.

Tilaajan selvitysvelvollisuutta esitetään nyt muutettavaksi sopimuskumppanin verovelkatietojen ja eläkevakuuttamista koskevien tietojen osalta. Nämä muutokset liittyvät lainsäädännön selkeyttämiseen ja julkisen verovelkarekisterin hyödyntämiseen. Jatkossa pyrittäisiin ensisijaisesti siihen, että tilaaja täyttää selvitysvelvollisuuden verojen osalta verovelkarekisteriä hyödyntäen, ja siinä on monta hyvää puolta. Jos yrityksellä on julkisen verovelkarekisterin merkintöjä, verovelkaa, on tilaajan jatkossa pyydettävä selvitys verovelan määrästä. Pelkkä verovelka ei ole tietenkään este sinänsä yritysten välisten sopimusten tekemiselle.

Toisaalta laissa säädetään, että jos tilaajan on täytynyt tietää, ettei sopimuskumppani tule noudattamaan lakisääteisiä velvoitteita, voidaan hänelle määrätä korotettu laiminlyöntimaksu, joka on arvoltaan korkeimmillaan 65 000 euroa. Näin ollen, vaikka verovelkaisen yrityksen kanssa voidaan tehdä sopimuksia, täytyy tilaajan aina arvioida, onko yritys tosiasiallisesti kykenevä ja halukas hoitamaan yhteiskunnallisia velvoitteitaan.

Eläkevakuuttamista koskevien tietojen osalta lakeihin kirjattaisiin yksityiskohtaiset säädökset siltä osin kuin on kysymys lähetetyistä työntekijöistä. Lisäksi selvitysvelvollisuutta täydennettäisiin velvollisuudella selvittää sopimuskumppanin lakisääteisen työterveyshuollon järjestäminen. Ne ovat siis kaksi uutta asiaa, jotka tilaajavastuulain kautta tulisivat.

Niin kuin totesin, näitä laiminlyöntimaksuja on tarkoitus nostaa tasoltaan. Kun laiminlyöntimaksuhan on nyt 1 700—17 000 euroa, se nousisi 2 000—20 000 euroon, ja tämä korotettu laiminlyöntimaksu — kun on sitten näitä vakavampia tilanteita — joka nyt on 16 000—50 000 euroa, nousisi 20 000—65 000 euroon.

Lisäksi lähetettyjä työntekijöitä koskevaan lakiin lisättäisiin työn teettäjän eli tilaajan tiedonantovelvoite omalle sopimuskumppanilleen ja yrityksen kautta lähetetyille työntekijöille niistä viranomaisista, jotka Suomessa valvovat ja neuvovat lähetettyjen työntekijöitten lain noudattamista. Tämä hanke tietysti liittyy isompaan kokonaisuuteen eli hallituksen harmaan talouden torjunnan ohjelmaan, jonka tavoitteena on se, että vuositasolla saadaan valoisan talouden piiriin 300—400 miljoonaa euroa, ja näillä näkymin ollaan näitä tavoitteita nyt vuosittain saavutettukin.

Tämän uudistuksen pohjimmainen tarkoitus on se, että ennalta ehkäistään tämäntyyppisiä ongelmia, ja toisaalta sitten tällä uudistuksella halutaan suojata niitä yrityksiä, jotka hoitavat velvoitteensa, jotta heidän kilpailukykynsä säilyy, ja myöskin tarkoituksena on, että työntekijät saavat ne työehdot, joita kuuluukin saada, ja yhteiskunta ne verotulot, joita tästä tulee sen seuraamuksena.

Tärkeä osittaisuudistus, jonka olemme nyt hallituksena esittämässä eduskunnan käsiteltäväksi. — Kiitoksia.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on tarkoituksena tilaajavastuulain kohdalla vähentää yrityksille harmaasta taloudesta ja epäterveellisestä kilpailusta aiheutuvia haittavaikutuksia. Lisäksi tarkoitus on tukea laillista yritystoimintaa ja tervettä kilpailua. Nämä ovat erittäin hyviä tavoitteita. Tässä hallituksen esityksessä kuitenkin nämä kaksi pääasiaa, missä tässä nytten muutoksia tehdään, koskevat nimenomaan juuri näitä tilaajavastuulain säännösten muuttamisia joiltain osin sekä tämän lähetetyn työntekijän osalta olevia joitain pieniä muutoksia.

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut nostaa esille nimenomaan tämän Suomeen lähetetyn työntekijän aseman. Tällä hetkellähän hänen kohdallaan tulee noudattaa suomalaista työsopimusta ja Suomen lain säädöksiä esimerkiksi työajan, vuosilomien ja vähimmäispalkkojen osalta. Lisäksi he ovat oikeutetut esimerkiksi siihen, että työnantaja maksaa matkat ja asunnon. Kuitenkaan lähetetty työntekijä ei maksa veroa Suomeen kuin vasta kuuden kuukauden jälkeen. Elikkä alle kuuden kuukauden työsuhteesta verot tilitetään esimerkiksi Virosta lähetetyn työntekijän osalta Viroon.

Nytten tässä hallituksen esityksessä halutaan ikään kuin parantaa tätä tilannetta siten, että esityksessä ehdotetaan lähetetyistä työntekijöistä annetun lain mukaista työn teettäjän huolellisuusvelvoitetta laajennettavan. Ehdotuksessa sanotaan, että työn teettäjän tulisi antaa ulkomaalaiselle työsopimusosapuolelle kirjallisesti tieto lakia valvovasta ja neuvovasta viranomaisesta. Elikkä käytännössä tässä nyt ainoastaan käsketään tätä työnantajaa antamaan paperi, jolloin työntekijä voi ottaa yhteyttä tahoon, joka kertoo, että tämän pitää saada suomalaisen työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja niin edelleen. Eikö niin?

Ongelman tästä tekee mielestäni se, että hallitus, joka haluaa torjua harmaata taloutta, ei lainkaan puutu siihen, että tämä kuuden kuukauden sääntö muutettaisiin joiltakin osin. Esimerkiksi vuokratyöntekijöiden veromenettelyhän on se, että vuokratyöntekijä — hänkin voi olla lähetetty työntekijä, mutta hänet luetaan vuokratyöntekijäksi, jos hän tulee Virosta Suomeen, jos hänellä on suomalainen työnjohto, suomalaiset esimiehet täällä — maksaa veronsa Suomeen ensimmäisestä työpäivästä saakka. Nytten tämä lähetetty työntekijä, joka usein on aliurakointia tekevän ulkomaisen yrityksen työntekijä, ei maksa lainkaan veroa Suomeen. No, nyt kun me tiedämme, että Viron kaupparekisterissä on lähes 30 000 yhtiötä, joissa on vastuuhenkilönä suomalainen yritys tai suomalainen yksityishenkilö, niin eikö ole hyvin luonnollista se, että tällä tavalla tavallaan kierretään näitä Suomeen maksettavia veroja?

Nimittäin yksi iso epäkohta, jota hallitus ei ole huomioinut, on se, että tämä palkan polkeminen on erittäin helppoa tämän työntekijän kohdalla, koska verottajalla ei ole oikeutta ilmoittaa esimerkiksi mahdollista alipalkkaepäilyä työsuojeluviranomaiselle. Mitä hyödyttää antaa lappu kaverille, jos ei siitä kuitenkaan voida ilmoittaa eteenpäin? Siinä mielessä toivoisin, että hallitus kiinnittäisi huomiota tämmöiseen asiaan ja laajentaisi tätä säännöstä siten, että nämä alipalkkaepäilyt ilmoitettaisiin työsuojeluviranomaiselle ja näihin voitaisiin jollain lainsäädännöllisellä tavalla puuttua voimakkaammin. Lähetetty työntekijä ei välttämättä saa suomalaista palkkatasoa täällä, vaikka se työsopimuksessa lukee. Tästä on hyvin paljon keskustelua erityisesti talonrakennusalalla.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitus tekee konkreettisia toimia harmaan talouden kitkemiseksi ja vähentämiseksi ja suomalaisen työvoiman puolustamiseksi ja rehellisten yritysten pärjäämiseksi, rakennusalalla erityisesti, mutta toivoisin, että hallitus ottaisi hiukan järeämpiä keinoja, kuten esimerkiksi tämän kuuden kuukauden menettelyn osalta, mikäli siihen löytyisi joitain säädöksiä, että sitä voitaisiin jollakin tavalla muuttaa, jotta verot saataisiin Suomeen. — Kiitos.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin, tämä on ihan hyvä lakiesitys, koska kaikki esitykset, mitkä puuttuvat tähän harmaaseen talouteen, ovat tervetulleita. Me olemme ryhmänä monesti esittäneet näitä omia vaihtoehtojamme, muun muassa tätä Hollannin mallin mukaista ketjuvastuuta, josta tässäkin esityksessä on mainintoja. Sekään ei ole aivan aukoton, sielläkin on ongelmia, mutta tämä on hyvä lähtölaukaus siihen tilaajavastuuseen, mitä me olemme peräänkuuluttaneet. Me olemme lisäksi esittäneet myös tätä ulkomaisten yritysten rekisteröintivelvoitetta sekä sitten avin ulkomaalaistarkastajien sakotusoikeutta, ja toivoisin, että näitäkin asioita sitten jossain vaiheessa mietittäisiin.

Mutta se, mistä oikeastaan halusin tässä ministeriltä kuulla mietteitä, on Rakennuslehti 4. päivä syyskuuta 2014. Verotusneuvos Markku Hirvonen kertoo siellä ongelmasta, jossa hän peräänkuuluttaa säädösmuutosta ja joka on sisällöltään tämmöinen, että ulkomaalaiset yritykset velvoitetaan toimittamaan ennakonpidätys tai perimään lähdevero Suomessa tehdystä työstä maksetuista palkoista riippumatta siitä, onko yrityksellä täällä kiinteä toimipaikka. Tämä on hänen mielestään ongelma, ja hän lyö aika rumat luvut pöytään. Hänen mielestään me menetämme yli 600—700 miljoonaa euroa, kun tähän ei voida puuttua. Toivoisin ministeriltä jonkinlaista kannanottoa tähän Hirvosen ulostuloon.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, jatkan siitä, mihin edustaja Lindström jäi, eli jos tähän asiaan ei puututa, niin tämä mahdollistaa sitten tämän Caymansaaret-menettelyn. Se vain valitettavasti on näin sitä kautta, että jos ei ole tätä kiinteää kotipaikkaa, niin silloin pystytään taas sitten kierrättämään, ja se on harmaan talouden kaikkein suurin muoto ehkä.

Mutta kaikkinensa tämä lakiesitys on erittäin hyvä, erittäin kannatettava. On hyvin paljon mahdollista, että tässä tullaan puuttumaan ihan huomaamatta myöskin ihmiskauppaan, kun kiristetään näitä lakeja, ja se on erittäin hyvä asia.

Tosin täällä sanotaan näin, että esimerkiksi tilaajan selvitysvelvollisuutta täydennettäisiin velvollisuudella selvittää sopimuspuolten lakisääteinen työterveyshuolto ja sitten sen lisäksi lähetettyjen työntekijöitten osalta myöskin yksityiskohtaiset säännöt sopimuskauden ajalta näistä työnantajan velvollisuuksista sen mukaan, mitä Euroopan unionin sääntelyn perusteella ei voida edellyttää heidän työnantajaltaan. Eli jos ei heidän työnantajallaan ole velvollisuutta hoitaa näitä velvollisuuksia, niin miten ne sitten hoidetaan? Miten se valvotaan, että ne tulevat kuitenkin hoidettua, jos kerran EU-säädös ei sitä vaadi?

Toinen asia, mitä jäin ihmettelemään, kun on tämä 10 000 euron raja: onko nyt näin, että se on jäämässä sinne, että jos on verovelkaa alle 10 000 euroa, niin sitä ei tarvitse ottaa huomioon, kun näillä veloilla on kuitenkin taipumus kasvaa kuten lumipallolla eteenpäin? Erittäin hyvää tässä on sen sijaan se, että sanktiot nostetaan nyt kunnolla, jotta siitä olisi myöskin yrityksille jonkinlaista haittaa, jos näitä asioita ei hoideta.

Mutta kaksi asiaa: jos Euroopan unionin säädösten perusteella työnantajan ei tarvitse hoitaa tiettyjä sosiaaliasioita ja tiettyjä työterveyshuollon asioita ja vakuuttamisasioita ennen muuta, niin miten ne sitten hoidetaan?

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Näen tämän esityksen sinällään erittäin positiivisena, mutta haluaisin tuoda esiin muutamia semmoisia heikkouksia, jotka liittyvät siihen tapaan, jolla meillä pyritään harmaata taloutta torjumaan.

Ensimmäinen iso ongelma on, että näyttää siltä, että niistä vuoden 2011 hallitusohjelmassa mainituista harmaan talouden vastaisista toimenpiteistä ainoastaan tai pääsääntöisesti ne, jotka liittyvät jollakin lailla ruohonjuuritason työvoimavaltaiseen toimintaan, ovat ehtineet konkretian tasolle. Sen sijaan kaikki isoon rahaan kohdistuvat uudistukset ovat jääneet pyörimään joihinkin toimikuntiin, taikka niistä on tehty mietintö, joka ei ole johtanut mihinkään toimenpiteisiin. Oikeastaan ainoa poikkeus tästä on siirtohinnoitteluun liittyvät yritykset, jotka taas jumittavat sitten oikeusasteissa. Ja niin kauan kuin me ymmärrämme harmaan talouden nimenomaan työvoimavaltaisena toimintana, me emme tosiasiallisesti kohtele meidän verokikkailijoita tasavertaisesti emmekä pääse myöskään käsiksi isoihin rahoihin.

Sitten, mitä tulee tähän työvoimavaltaiseen harmaaseen talouteen, sen osalta minusta iso ongelma on, että ei ole ymmärretty sitä, että todellinen harmaan talouden torjunta onnistuu vain niissä tilanteissa, joissa myös työntekijä itse on mukana harmaata taloutta torjumassa, joissa työntekijällä on mahdollisuus ja intressi antaa sen tyyppisiä tietoja, joiden kautta viranomainen pääsee kiinni harmaaseen talouteen. Niin kauan kuin meidän toimenpiteemme ovat yksiselitteisesti kontrollia eivätkä pyri parantamaan sellaisten työntekijäryhmien asemaa, jotka eivät ole tällä hetkellä siinä asemassa, että voisivat vaatia itselleen eläketurvaa, työttömyyspäivärahaa ja muita etuuksia, joita virallinen työnteko tuo tullessaan, me emme pääse kovin pitkälle harmaan talouden torjunnassa.

Minun nähdäkseni meillä nimenomaan palkkatyön puolella kaksi isoa harmaan talouden tekijöiden ryhmää ovat toisaalta sellaiset suomalaiset, jotka tekevät kuutamourakoita varsinaisen päätyön rinnalla ja jotka mieltävät tämän harmaan talouden ikään kuin lähelle talkootyötä, osana sitä vanhaa suomalaista kulttuurista perinnettä, jossa naapuria autetaan, ja sitten se huomattavasti isompi ryhmä koostuu sekä siirtotyöläisistä että sitten niistä suomalaisista, jotka jostakin syystä ovat niin riippuvaisia työnantajastaan tai ulkona meidän virallisista työmarkkinoista, että heillä ei ole mahdollisuutta vaatia itselleen virallista työsuhdetta, virallisesti maksettavia palkkoja. Jos me vertaamme yritysten veroparatiisikikkailua sellaiseen työntekijään, jolle maksetaan pimeästi, niin se keskeisin ero näiden kahden harmaan talouden muodon välillä on se, että tämä työntekijä häviää useimmissa tapauksissa myös itse silloin, kun hän on mukana osana harmaata taloutta, toisin kuin nämä ison rahan toimijat. Ja tällöin poistamalla niitä esteitä, jotka estävät työntekijöitä puuttumasta omaan paikkaansa harmaassa taloudessa, me synnytämme sen intressin, jolla harmaata taloutta vastaan pystytään toimimaan, viranomaisten tiedonsaantia helpottamaan.

No, minä itse ehdin tutkia rakennusalan työntekijöitä, sekä siirtotyöläisiä että suomalaisia, kolmen vuoden ajan ennen tähän taloon tulemista. Siinä erityisesti kiinnitin huomiota siirtotyöläisten kohdalla tähän riippuvuuteen työnantajasta ja siihen, miten se syntyy. Siinä on muutamia tekijöitä, joidenka yhteisvaikutuksesta nämä ihmiset ovat useimmiten sellaisessa tilanteessa, että poliisi ja verovirkamies ovat heille pahempi uhka kuin se työnantaja, joka kohtelee jollakin lailla huonosti.

Ensimmäinen tekijä näistä on se, että toisin kuin suomalaiset tai Suomessa asuvat maahanmuuttajat, nämä ihmiset ovat vuorokauden ympäri jollakin lailla — kontrolli on vahva sana — kuitenkin riippuvaisia työnantajastaan. Se direktio-oikeus ei pääty niiden työtuntien sisälle, vaan useimmiten asuminen, ruokailu, liikkuminen on järjestetty työnantajan toimesta. Me tässä talossa olemme vielä voimakkaasti, osittain myös vasemmistopuolueet, pyrkineet velvoittamaan työnantajaa hoitamaan myös näihin muihin työnteon edellytyksiin, asumiseen ja elämiseen työajan ulkopuolella, liittyvät seikat näiden työntekijöiden eteen, missä meillä on ollut hyvä tarkoitus, mutta se on johtanut siihen, että nämä ihmiset ovat työnantajansa valvovan silmän alla 24 h. Sehän tietysti tarkoittaa, että mihinkään sellaisiin toimenpiteisiin, jotka jollain lailla kyseenalaistavat tai luovat ryppyjä tähän suhteeseen, on hyvin korkea kynnys.

Toinen seikka, mikä liittyy osittain edelliseen, on se, että nämä ihmiset ovat pääsääntöisesti kaikkien niiden turvaverkkojen ulkopuolella, joiden varassa suomalainen työntekijä pystyy puuttumaan kohtaamaansa huonoon kohteluun taikka jollakin lailla epäedullisiin työsuhteisiin.

Edelleen meillä on sellaisia ammattiliittoja, joihin ei edes teoriassa voi liittyä jäseneksi, jos ei ole Suomessa vakituisesti asuva henkilö. Niissäkin tapauksissa, joissa nämä ihmiset ovat ammattiyhdistysliikkeen jäseniä, mahdollisuus saada sitä kautta sellaista apua, josta todella olisi hyötyä, on melkoisen heikko. Heillä ei tietenkään ole mahdollisuutta pääsääntöisesti suomalaisen sosiaaliturvan ja terveyspalvelujen piiriin, hiukan vaihdellen toki riippuen siitä statuksesta, millä he täällä ovat, ja siitä ajasta, kuinka pitkään he täällä ovat. Ja sitten meillä on esimerkkejä siitä, että heillä ei myöskään ole kovin suurta syytä olettaa, että he saisivat viranomaisten taholta sellaista suojelua, jota useimmat suomalaiset kuvittelevat saavansa.

Esimerkiksi Olkiluodon tapauksessa siihen aikaan, kun minä sitä tutkin, poliisille oli tehty erilaisia Olkiluodon työntekijöiden kohteluun liittyviä ilmoituksia yhteensä 10 kappaletta. Näistä suurimmassa osassa tutkinta oli keskeytetty syyttäjän toimesta sillä perusteella, että resurssit eivät riitä ja tässä on näitä kielivaikeuksia ja muutenkin on kulunut jo niin paljon aikaa, että kaikki osapuolet ovat ehtineet lähteä pois maasta, ja täytyisi tehdä erilaisia apupyyntöjä ja muuta. Pari oli vielä käynnissä. En tiedä, onko sen jälkeen tullut tuomiota tai edes oikeuskäsittelyä yhdestäkään.

Miten voi kuvitella, että nämä ihmiset uskovat suomalaiseen viranomaiseen, jos joka kerta, kun he yrittävät saada tässä maassa oikeutta, todetaan, että sori, meillä ei resurssit riitä? Mukana oli esimerkiksi semmoinen tapaus, jossa työnantaja oli ottanut työntekijöiltä eurooppalaiset sairausvakuutuskortit pois, jotta nämä eivät olisi päässeet lääkäriin.

Kolmas tekijä riippuvuuden ja suomalaisten turvaverkkojen puuttumisen lisäksi on kulttuuristen ja kielitaitokykyjen puuttuminen. Minä asuin siellä parakissa yhdessä 20 puolalaisen kanssa, ja sinne oli tunnollisesti jonkun säännöksen mukaan toimitettu ohjeistusta siitä, mitenkä heidän pitäisi asioida suomalaisen viranomaisen kanssa. Ohjeet olivat suomeksi, yksikään niistä puolalaisista ei puhunut kunnolla edes englantia. He olivat taitelleet niistä koristeita kattoon, kun eivät läpysköille muutakaan käyttöä keksineet. Edelleen meillä on oletus a), että ihmiset osaavat lukea ja ottavat vastaan informaatiota kirjallisessa muodossa, ja b), että he myös ymmärtävät ottaa sitä vastaan joko suomeksi tai englanniksi. Näistä kumpikaan oletus ei pidä yksiselitteisesti paikkaansa silloin, kun puhutaan sellaisista työntekijäryhmistä, jotka tulevat ympäri maailmaa tänne töihin.

Minä toivoisin, että nyt kun harmaasta taloudesta on meillä puhuttu vakavaan sävyyn jo pitkälti toistakymmentä vuotta, niin kohta olisi edessä se vaihe, jolloinka me pystyisimme keskustelemaan myös siitä, mitenkä työntekijöiden oikeudet, työntekijöiden mahdollisuus puolustaa omaa asemaansa kytkeytyvät yhteen sen kanssa, että meillä tosiasiallisesti on mahdollisuus taistella harmaata taloutta vastaan ja pitää sitä kautta huolta veropohjastamme.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin kiinnittää tässä lakiesityksessä siihen asiaan huomiota, että kun nyt edellytetään, että myös lähetetyille työntekijöille kerrotaan se, mitkä säädökset ovat, se on erittäin hyvä asia, mutta onko tässä sitten kiinnitetty huomiota siihen, että niitä säädöksiä myös noudatetaan? En tiedä, onko nyt kysymys siitä, että arvoisa ministeri istuu siellä eikä Hakaniemessä, kun vaikuttaa siltä, että ammattiyhdistysliikkeen puolella varsinkin pääluottamusmiehet tuntuvat olevan varsin hampaattomia puuttumaan tällaisiin asioihin. Onko teillä keinoa siihen, miten saadaan sitten nimenomaan ammattiyhdistysliike ja luottamusmiehet myöskin lähetettyjen työntekijöiden puolelle ja seuraamaan sitä asiaa, että heille esitetyt säädökset ja heitä koskevat säädökset tulevat työpaikalla noudatetuiksi?

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Keskustelu on... — Anteeksi, totta kai ministeri haluaa vastata näihin, ilman muuta. Olin vähän ajatuksissani, anteeksi nöyrimmästi, mutta kuitenkin aika on rajoitettu.

Työministeri Lauri Ihalainen

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Koetan lyhyesti.

Ensinnäkin kiitoksia näistä kaikista rakentavista puheenvuoroista, ja lyhyesti haluaisin kuitenkin niihin reagoida. Sehän on totta, että alle kuuden kuukauden työsuhteessa näitä verovelvoitteita ei tarvitse toteuttaa.

Tänään meillä istui juuri äsken tämän harmaan talouden ministeriryhmä saman kerroksen kokoushuoneessa, ja mentiin lävitse tätä koko ohjelmaa, jossa on yli 35 toimenpidettä, ja niistä oikeastaan yksi on sellainen, jota ei nyt panna toimeen. Muut joko on toteutettu tai ovat työn alla, eli kuitenkin sen ohjelman toimeenpanoa ollaan viemässä aika päättäväisesti eteenpäin. Siellähän on paljon eri ministeriöiden vastuualueilla olevia asioita. Siinä yhteydessä keskusteltiin myös näistä ulkomaisten yritysten rekisteröintivelvoitteista Suomeen. Kyllä me otimme tuolla sen nyt esille, olisiko se se keino, jolla tähän joku tolkku saataisiin aikaan, ja siinä sitten pyydettiin virkamiehiltä selvityksiä, mitä tässä voitaisiin tehdä ja mitä toimenpiteitä se edellyttää, eli on se nyt sillä tavalla hyvin ajankohtainen kysymys tämä teidän esityksenne.

Sitten ehkä on hyvä sanoa lähetettyjen työntekijöitten osalta, että meillähän on EU:n lähetettyjen työntekijöiden toimeenpanodirektiivi valmistunut, jonka kansallinen soveltamistyö on nyt meillä menossa, ja se tuo sillä tavalla vahvistusta, että sieltä lähetettävästä maasta täytyy tilaajan saada enempi selkoa niistä työntekijän työehdoista, siellä olevista velvoitteista, ennen kuin se aloittaa työnsä Suomessa, ja tämä tulee vahvistamaan, tämä auttaa vähän siihen ongelmaan, josta täällä nyt on paljon puhuttu, miten voidaan sitten sitä päätä valvoa tai saada tietoja enempi näiltäkin osin.

Sitten edustaja Kontula puhui asiaa ja sydämellä tästä siirtotyöläisten asemasta. Te käytitte tätä sanaa, jossa tavallaan sitä direktiivivelvoitetta ulotetaan sitä työtä laajemmalle. Tämmöistä varmaankin tapahtuu, ja tunnistan hyvin esimerkiksi Olkiluodon työmaan ongelmat, joita siellä on ollut näiden ehtojen valvonnassa, ja niistä ottakaamme opiksi.

Mutta kun täällä puhuttiin, että tarvitaanko niitä kovia toimenpiteitä, niin kyllähän tässä merkittävin ehkä on kuitenkin ollut rakennusalalla tämä kysymys tunnistinkorttiin sidotusta veronumerosta. Se on ollut erittäin tehokas toimenpide, ja tämän hankkeen kolmannessa vaiheessahan nyt sitten selvitetään, pitäisikö tämä veronumero ulottaa muihinkin aloihin kuin rakennusalaan. Lähinnä on mietitty kuljetussektoria, hotelli- ja ravintola-alaa. Se ei ihan pulmaton ole näillä aloilla, mutta se on nyt työn alla.

Toinen liittyy sitten siihen, miten tämmöistä alipalkkausta ylimalkaan voitaisiin suitsia, mikä on monessa mielessä tärkeä asia, ja se on niin ikään nyt valmistelutyön kohteena, niin että kyllä täällä tämmöisiä on tulossa.

Yksi kova toimenpide oman ministeriöni kohteena on, että Kilpailu- ja kuluttajavirastossa on perustettu kartelliyksikkö, seitsemän henkilötyövuotta sijoitettu sinne, ja sen ainoa tehtävä on katsoa, että tässä maassa ei synny kartelleita. Siellä puhutaan isoista rahoista, siellä puhutaan isoista asioista. Meillä on aika paljon nyt resursseja pantu tämäntyyppiseen tutkimustyöhön. Kaiken kaikkiaanhan me vuositasolla laitamme tähän harmaan talouden torjuntaan 20 miljoonaa euroa. Kaikki ne melkein menevät henkilötyövuosiin, ja meillä on 350 ihmistä palkattu tämän harmaan talouden torjuntaan Verohallintoon, eri ministeriöihin tekemään tätä harmaan talouden ennakoivaa työtä. Se on aikamoinen resurssipanostus, jonka hallitus on halunnut tehdä tämän tärkeän asian hoitamiseksi.

Ehkä tässä joitakin vaihtoehtoja ja joitakin kysymyksiä.

Niin, sitten ehkä edustaja Tolppasen kysymykseen siitä, miten näitä oikeasti sitten valvotaan ja ovatko luottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut mukana tässä. Toivon mukaan ovat, koska muutenhan tämä valvonta ontuu, jos näin ei tehdä. Kyllä meillä puutteita lähetettyjen työntekijöitten työehtojen valvonnassa on edelleenkin. Vaikka lainsäädäntöä on kehitetty, kuitenkin siinä käytännössä meillä on vielä paljon aukkoja ja pulmia. Mutta tämä on nyt yksi askel, ei viimeinen, tässä hankkeessa, jonka nimi on terveet työmarkkinat ja työehtojen ja pelisääntöjen hyvä noudattaminen Suomessa.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vain tästä veronumerosta, joka sinällään varmasti on positiivinen uudistus ja on vähentänyt harmaata taloutta, mutta siihenkin liittyy se kiertämisen mahdollisuus. Esimerkiksi sitä kautta, että ainoastaan osa palkoista ilmoitetaan verottajalle, on mahdollisuus edelleen ylläpitää aika laajaakin harmaata sektoria siinä veronumerollisten työntekijöiden ohessa. Luulen, että siellä on myös muita kikkailumahdollisuuksia, joista minun korviini ei vain ole vielä kantautunut tietoa.

Tästä minä koetin sanoa, että niin kauan kuin oletetaan, että myöskään sillä harmaan talouden työntekijällä ei ole intressiä paljastaa sitä toimintaa, ja tällaisia rakenteita pidetään yllä, me emme tosiasiallisesti pääse kiinni sinne.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Jatkan ihan tästä samasta asiasta kuin edustaja Kontula. Nimenomaan näin, että jos ei niitä veroja makseta, ei auta, vaikka olisi minkänäköinen veronumero. Tämän verotusneuvoksen viesti oli nimenomaan se, että vaikka on tehty erittäin hyviä toimenpiteitä, käännetty arvonlisävero, tilaajavastuulain uudistaminen, tämä veronumero ja sitten viimeisimpänä tämä urakka- ja työntekijätietojen ilmoitusvelvollisuus, ne eivät auta, jos se järjestelmä vuotaa. Se oli tavallaan se viesti, joka verotusneuvokselta tuli, ja uskon, että hän on tässä aikamoinen asiantuntija.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puheenjohtaja! Olisin jatkanut tätä samaa asiaa vielä, kysynyt ministeriltä sitä, jota aikaisemmassakin puheenvuorossa jo kysyin: onko tälle kuuden kuukauden säännölle tehtävissä mitään, koska sitä kauttahan käytännössä pystytään aika paljon kiertämään niitä työntekijöitten palkkoja ja varsinkin heidän ansiotasoansa? Täytyy myös muistaa se, että jos sitä veroa ei tänne Suomeen makseta, emme me pysty oikeastaan valvomaan, miten paljon he niitä veroja sinne lähettävään maahan maksavat. Vai pystymmekö valvomaan? Onko mitään tilastoja siitä, kuinka paljon näitä kuuden kuukauden niin sanottuja vapaamatkustajia on olemassa, jotka eivät tänne veroa maksa ja rakennusalalla työtä tekevät?

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Ja vielä ministeri Ihalainen.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Pyrin hankkimaan näitä tietoja, niitä varmasti on, niitä on tilastoitu, niin että tulette niitä saamaan, samoin kuin mielelläni toimittaisin nyt koko tämän harmaan talouden toimenpideohjelman semmoisen tablitsan, missä on kerrottu, että mikä on tehty, mikä on työn alla, mikä ei ole vielä liikkeellä, niin että saisitte semmoisen hyvän kuvan siitä, mitä nämä toimenpiteet käytännössä ovat.

Sitten korostaisin vielä sitä, että tähän jatkotyöhön liittyy myös kysymys ryhmäkanteen ulottamisesta muun muassa työoikeudellisiin asioihin. Se on oikeusministeriön agendalla oleva asia, ei mikään helppo, mutta se on myös selvityksen kohteena. Ja tämä liittyy siihen, että on myös paljon ulkomaisia työntekijöitä, jotka haluaisivat kertoa, mutta he pelkäävät, ja he eivät uskalla. Täytyy olla joku toinen toimija, joka sen kanteen pystyisi nostamaan hänen puolestaan, se on minun vankka käsitykseni.

Tässähän voisi olla tämmöinen köyhän miehen mallikin, joka olisi sellainen, että jos on työntekijä, joka ei tässä kohtaa saa nyt tämmöistä kanneoikeutta suoraan siihen toimenpiteeseen, niin olisiko joku kolmas taho, joku viranomainen, jolle se esitys tehtäisiin, ja se viranomainen harkitsisi sen kanteen nostamista. Meillähän kuluttajapuolella tämmöisiä jo on. Että tässä olisi erilaisia mahdollisuuksia, mutta tämä on nyt työn alla oleva asia.

Mitä tulee tähän, että saataisiinko se kuuden kuukauden sääntö niin kuin supistettua, niin mielelläni vastaisin, että kyllä, koska tässä on selvä aukko, mutta tämä on sitten meidän verolainsäädäntöömme liittyviä asioita, ja siitäkin puhuimme tänään, että pystyykö tälle asialle nyt jotain tekemään, koska tämä on selvästi pulma ja siitä kohtaa vuotaa. Että kyllä te olette ihan oikeassa kohdassa nyt kiinni.

Keskustelu päättyi.