Täysistunnon pöytäkirja 87/2007 vp

PTK 87/2007 vp

87. TIISTAINA 27. MARRASKUUTA 2007 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laeiksi kuntien valtionosuuslain 27 §:n, sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 18 §:n sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 9 ja 28 §:n muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 83/2007 vp) täydentämisestä

 

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Syksyn palkkaneuvottelujen yksi asiaosuus on nyt eduskunnan käsittelyssä, kun hallitus on antanut esityksen laeiksi kuntien valtionosuuslain 27 §:n ja sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuslain muuttamisesta.

Viime vuonna, noin vuosi sitten, valmistauduttiin eduskuntavaaleihin ja tuolloin erityisesti kokoomus otti voimakkaasti esille kuntien matalapalkkaisten koulutettujen naisalojen palkkojen korotuksen. (Oikealta: Se oli hyvä!) — Se oli sinänsä hyvä asia, mutta se oli historiallinen asia sikäli, että koskaan ennen poliittinen puolue ei ole niin yksiselitteisesti ja voimakkaasti ottanut kantaa palkkakysymyksiin. (Ed. Zyskowicz: Tuosta en ole varma!) Se lupaus Sari Sairaanhoitajalle merkitsi sitä, että tosiaan tästä palkka-asiasta kuntien osalta tuli vaaliteema, kilpalaulantaa jonkin verran siitä. Kun sitten muun muassa eräs iltapäivälehti kyseli, kuinka paljon olisi sopiva korotus hoitoalan palkkoihin, ja tarjosi 500:aa euroa kuukaudessa, niin kaikki puolueet likipitäen yhtyivät, että se on hyvä summa, ja siitä syntyi käsitys, että 500 on lupaus.

Vaalit menivät niin, että kokoomus voitti tällä lupauksellaan hoitoalan ihmisten äänet ja sai huomattavan vaalivoiton, aika historiallisen, josta on syytä vielä onnitella. Sitten se johti siihen, että hallitusohjelmaan sisällytettiin samainen lupaus, ja niinpä Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että "hallitus on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä". Erittäin hyvä lause sinänsä, mutta tämä merkitsi sitä, että kokoomuksen vaaliohjelmasta tämä palkka-asia nousi hallituspoliittiseksi osaksi, ja tämä vaikutti siihen, että kaikissa palkkaneuvotteluissa, kun ne lähtivät liittokierroksen myötä liikkeelle, kaikkinensa palkkojen korotustaso nousi huomattavasti. Muun muassa pienyrittäjät tänä päivänä kyselevät, miksi näin korkeisiin palkankorotuksiin jouduttiin. Yksi keskeinen syy on se, että tämä nostettiin poliittiseksi kysymykseksi eduskuntavaaleissa ja hallitus politisoi vielä tämän kysymyksen tällä tavalla ohjelmassaan. (Ed. Zyskowicz: Yrittäjätkö ne kunta-alan palkat nykyään maksaa?)

Tällä hetkellä tilanne on se, että meille syntyi suhteellisen korkeat palkankorotusprosentit, ja se merkitsee koko elinkeinoelämälle ja myös julkiselle sektorille kohtuullisen suurta rasitusta ja selvästi yli tuottavuuden kasvun edellyttämiä korotuksia. Kun samanaikaisesti energian hinta on voimakkaassa nousussa, raaka-aineet ovat voimakkaassa nousussa ja korotkin ovat nousseet eikä tiedä, nousevatko ne edelleenkin, niin tilanne on sellainen, että koko kansantaloudessa elämme aika haavoittuvassa tilanteessa. Voimme vain arvioida, miten kansantalous, sitä kautta vientiteollisuus ja työllisyys tästä selviävät.

Tämä on se kokonaiskuva, johon sitten iskee se, että hallitus on tuonut tämän esityksen, jolla se sisällyttää valtionosuuksiin sen 150 miljoonaa euroa, minkä hallitus keväällä lupasi kunta-alalle, jos syntyy matalapalkkaisia naisaloja suosiva palkkaratkaisu. Eli hallitus on nyt todennut, että tällainen ratkaisu on syntynyt ja sitten 150 miljoonaa euroa siihen annetaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin väitän, että johtuen näistä vaalilupauksista ja hallitusohjelmasta kuntasektorin palkankorotukset olivat aika korkeat. Sinänsä ihan perusteltua, että matalapalkka-alojen palkkoja korotetaan reippaasti, mutta se johtaa siihen, että kuntien talous on syvässä ahdingossa lähes kautta maan. Tämä, mitä nyt tällä esityksellä korjataan, parantaa hieman sitä ahdinkoa, mutta sittenkin suurin taakka kunta-alan palkkojen korotuksesta johtuvasta laskusta lankeaa kunnille.

Valtiovarainministeri lupasi, että valtio tulee vain indeksitarkistusten kautta mukaan tähän taakan kantamiseen, ja jos ja kun valtionosuudet merkitsevät kuntien kokonaistuloista noin 20:tä prosenttia, niin jos siihen tulee vain indeksikorotukset 20 prosentin osuuteen kuntien tuloista, niin se ei korvaa sitä laskua, mikä syntyy palkkamenoista, jotka kunnissa ovat erittäin suuret. Tämä johtaa siihen, että kunnat ajautuvat todella ahtaalle lähivuosina tästä eteenpäin.

Takana on 2000-luvun vaihteessa tehdyt kuntien valtionosuuksien leikkaukset ja verotulopohjankin heikennykset, joita ei ole korjattu. Nyt toki tehdään täydet indeksitarkistukset ensimmäisen kerran, ja se on hyvä, mutta siitä huolimatta kustannukset kuntasektorilla nousevat huomattavasti enemmän kuin valtionosuudet, ja se näkyy näistä laskelmista. Ennen tätä esitystä oli tilanne se, että valtionosuus sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksesta laskee ensi vuonna 2,1 prosenttiyksikköä 31,8 prosenttiin ja opetus- ja kulttuuritoimen puolella pudotus on 4,3 prosenttiyksikköä 41,9 prosenttiin, eli valtio siirtää näin kustannustaakkaa huomattavasti kuntien suuntaan. Nyt tämä esitys hieman keventää tätä rasitusta, jonka valtio on siirtämässä kunnille, mutta ei kuitenkaan niin, että valtionosuuksien suhde kuntien tuloista pysyisi edes sillä tasolla, millä se on tänä vuonna. Tämä on huomattava, että tällainen muutos on tapahtumassa Vanhasen hallituksen toimesta.

On sitten ehkä syytä tarkastella hieman kuntien välistä tilannetta. Tiedämme, että maaseutukunnissa, missä on paljon vanhusväestöä, tilanne kärjistyy entisestään, koska verotulopohja heikkenee ja menot kasvavat väestön ikääntymisen myötä. Tähän tilanteeseen hallitus ei lupaa yhtään mitään. Eli maan sisällä ja maakuntienkin sisällä tapahtuu erittäin jyrkkää eriarvoistumista ja kunnat ajautuvat suuriin vaikeuksiin juuri maaseudulla, maaseututyyppisissä, väestöltään ikääntyvissä kunnissa. Tämä vaatisi erityistarkastelun, mutta siitä hallitus ei ole huolta valitettavasti kantanut. Edessä on siis ensi vuonna kunnallisveron korotus näillä näkymin likipitäen kaikissa kunnissa. Tänä syksynä 119 kuntaa nosti tuloveroprosenttia ensi vuodelle ja 21 prosenttia on jo muutamissa kunnissa prosenttina. Ensi vuonna kunnallisvaalien jälkeen likipitäen jokainen kunta joutuu nostamaan tuloveroprosenttiaan. On valitettavasti tilanne se, että monessa maaseutukunnassa mennään reilusti yli 20 prosentin ja silti kunta velkaantuu edelleen ja palvelut heikkenevät. Ratkaisu ei ole edes suuriin kuntiin siirtyminen, mitä hallitus ajaa, koska ei se suuri kunta kuitenkaan muuta sitä väestön ikärakennetta eikä välttämättä edes kustannuksia alenna, ellei palveluja heikennetä, ja siihen taas ei pitäisi mennä eikä ole varaa mennä, jos me pidämme tämän hyvinvointiyhteiskunnan jollakin tavalla pystyssä.

Herra puhemies! Tämä esitys on sinänsä tarpeen ja hyvä mutta täysin riittämätön korjaamaan kuntatalouden ahdingon syvenemistä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme nyt hallituksen esitystä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksista. Mehän tiedämme, että valtaosa sosiaali- ja terveydenhuollon kuluista koostuu palkkakustannuksista. Se lukee täällä hallituksen esityksessäkin, jokainen voi sen tarkistaa. Se on noin 58 prosenttia. Pelkästään terveydenhuollossa palkkakustannusten osuus kokonaiskustannuksista on noin 67 prosenttia. Tällä hallituksen esityksellä hallitus on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä.

Mehän pidämme tärkeänä sitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa sosiaali- ja terveyspalvelut ovat peruspalveluita, varsinkin terveydenhuolto, ja pääperiaatteessa julkinen sektori vastaa siitä. Kuitenkin täällä eduskunnassa olemme päättämässä valtion budjetista, veroista ja laeista. Meidän on pidettävä kuntien taloudesta huolta. Sillä turvaamme, että ihmiset voivat pysyä kotiseudullaan ja pitää työpaikkansa. Jos kunnat eivät pysty takaamaan riittävää hyvinvointia ja työpaikkoja, niin silloin kunnat autioituvat ja vetovoimaisuus häviää. Riittävän hyvä palkkaus takaa myös sen, että työntekijöitä löytyy. Siten uskon myös, että motivaatio tähän nykyisin vaadittuun tuottavuuteenkin on kovempi.

Tällä hetkellä suunnitellaan kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistämistä ja uudistamista, mikä on aivan oikein. Samanaikaisesti sosiaalilainsäädäntöä ollaan uudistamassa, koska tällä hetkellä esimerkiksi Kansaneläkelaitos soveltaa noin 40:tä eri lakia ja yli 100:aa säädöstä. Mielestäni on tärkeää, kun nämä uudistukset tehdään, että samanaikaisesti pidetään huolta, että tämä uusi terveydenhuoltolaki, joka nyt syntyy, on yhteensopiva uudistetun sosiaalilainsäädännön kanssa, varsinkin kun vanhusväestöä paljon hoidetaan sosiaalilainsäädännön kautta terveydenhuollon lisäksi.

Tuntuu vain siltä, että nämä lakiuudistukset tulevat edelleenkin liian myöhään. Viimeaikaiset tapahtumat puhuvat sen puolesta, että tarvitsemme ripeästi todellista rakenneuudistusta. Sitäkin ollaan tavallaan tekemässä Paras-hankkeen muodossa. Toivon kuitenkin, että pääsääntöisesti terveydenhoito pysyisi julkisen sektorin vastuulla edelleenkin suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta emme saa kuitenkaan unohtaa sitä, että yksityissektori tukee sitä selkeästi.

Eräässä julkaisussa juuri todetaan, että potilas meni kipeän polven vuoksi lääkäriin, hakeutui yksityissektorille, koska tapaturmasta oli kulunut 14 kuukautta ja asia oli edelleenkin hoitamatta. Kuitenkin Suomessa on ollut hoitotakuu voimassa kohta 3 vuotta ja tämän ei pitäisi olla mahdollista, koska hoitotakuun avulla potilaan pitäisi päästä hoitoon 6 kuukaudessa. (Ed. Kangas: Siinä on haastetta hallitukselle!) — Siinä on haastetta meille kaikille. Ihmisten terveys ja elämä on meidän kaikkien asia yli puoluerajojen, koko eduskunnan. Se ei ole pelkästään hallituspuolueitten asia.

Myös tässä hallituksen esityksessä puhutaan siitä, että lisätään määrärahoja tuloksellisuushankkeisiin, jotta kunnat voivat edistää uudistuksia palkkausjärjestelmissä. Käsittelimme juuri viime viikolla tarkastusvaliokunnan mietintöä, jossa puhuttiin tuottavuusohjelmasta. Meillähän on valtiolla töissä noin runsas 100 000 henkilöä ja kunnilla runsas 400 000. Tarkastusvaliokunta toteaa, niin kuin valtiovarainvaliokunta on todennut, että esimerkiksi henkilöstön vähentämisen tulee tapahtua luonnollisen poistuman avulla, ja toteaa myös, että henkilöstöresurssit ovat jo tällä hetkellä monin paikoin varsin niukat ja mahdollisuudet tuottavuuden lisäämiseen eri aloilla ja alueilla ovat myös hyvin erilaiset. Tämä pätee varmasti yhtä lailla valtion työpaikkoihin ja toimintaan kuin myös kuntienkin.

On hyvä, että valtionosuuksia on pystytty tällä esityksellä korjaamaan sen suuntaisesti, että supistaminen, leikkaus, ei ole ollut niin suuri, ja asia on hyvä. Toivon näille lakiuudistushankkeille yhteistyötä tässä terveydenhuoltolakihankkeessa, että siitä käydään keskustelua yhtä aikaa, kun sosiaalilainsäädäntöä uudistetaan. Samanaikaisesti pitää myös seurata, mitä Paras-hanke tuottaa, ettei tehdä päällekkäisiä ratkaisuja, jotka saattavat tehdä taas turhaa byrokratiaa, ja sitten kuntalaiset ja ihmiset kärsivät siitä, kun asiat eivät suju jouhevasti eteenpäin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksessa kävi tänään asiantuntijoina valtiovarainministeriön, sisäministeriön ja Kuntaliiton edustajia tämän hallituksen esityksen 155/2007 johdosta. Asiantuntijat vahvistivat saman, minkä valtiovarainministeri kertoi meille viime viikolla, eli valtionosuudet kunnille lisääntyvät 775 miljoonaa euroa ensi vuonna tähän vuoteen verrattuna. Kuntien valtionosuusprosentiksi tulee 32,74, joka on edelleen matalampi kuin tänä vuonna, jolloin siis valtionosuusprosentti on 33,88. Asiantuntijat väänsivät nyt rautalangasta, että ensi vuoden valtionosuudet ovat euroissa paljon suuremmat kuin tänä vuonna, mutta prosentti on matalampi johtuen siitä, että viime vuoden pohjat olivat pienemmät kuin tänä vuonna. 150 miljoonan lisäksi tulee ensi vuonna kertakorvauksena 18 miljoonaa euroa kunnille tuloksellisuushankkeisiin.

Kuntien palkkaratkaisu, joka nyt on toteutumassa, on kallis. Mutta 2 miljardin lisäys, jota kunnat ennustavat, ei suinkaan tule kertaheitolla ensi vuonna, vaan vaikutus tapahtuu sopimuskausien aikana. Kuntien palkkaratkaisun on odotettu olevan erittäin positiivinen nimenomaan työvoimapulaa vähentävästi. Sitä on esiintynyt, kuten ed. Nurmi kertoi, etenkin sosiaali- ja terveysalalla. Toivottavasti nyt muualle muuttaneet ja muihin töihin hakeutuneet sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät palaavat takaisin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen alalle. Lisäksi myönnetyllä 18 miljoonan euron valtiontuella kertakorvauksena tuetaan tuloksellista palkkausjärjestelmää.

Arvoisa herra puhemies! Kaiken kaikkiaan valtionosuuden korottaminen on erittäin positiivinen asia ja valtionapujen kokonaisnosto 770 miljoonalla eurolla ensi vuonna on erittäin merkittävä apu kuntien taloudelle.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Julkisen sektorin kokonaisuuden muodostavaa valtiota ja kuntaa voisi verrata epätasa-arvoiseen aviopariin. Siinä uusliberalismiin hurahtanut isä-valtio satsaa armeijaan, teknologian edistämiseen, mutta vaatii hoivasta ja huolenpidosta vastaavaa äiti-kuntaa tekemään säästöjä ja säästää sitten itse myöskin perusturvan osalta. Tämä kova linja on viety käytäntöön siten, että valtionapuja on leikattu, indeksitarkistuksia ei ole tehty täysimääräisinä eikä kuntien uusiin tehtäviin, joita tässä salissa on sitten lopuksi oltu päättämässä, ole annettu läheskään riittävästi rahoitusta. Tällä tiellä on päädytty siihen, että kuntien taloudet ovat kriisiytyneet ja tilanne on menossa koko ajan pahempaan suuntaan.

Tämä koskee pääosaa kunnista. Lappi, jonka tietysti parhaiten tunnen, on siinä tilanteessa, että kaikissa Lapin kunnissa on talouskriisi. Näin se siellä meillä on. Monissa kunnissamme veroprosentti on nostettu jo yli 20:n, mutta sekään ei riitä, koska valtionavut ovat vuosien myötä ehtineet niin paljon supistua. Ollaan pahassa paikassa. Tehtävät ovat tärkeitä, ne pitää hoitaa, mutta rahaa ei ole. Tästä seuraa tietysti vielä sekin, että satsaukset elinkeinotoimintaan ja muuhun kunnan kehittämiseen ovat jäämässä aivan riittämättömiksi tässä talouskurjuudessa, ja se sitten näkyy myöskin jatkossa siinä, miten koko alue pärjää.

Tätä kuntien hätätilaa ei ole otettu huomioon asianmukaisesti valtiovallan puolella. Ainoa, mitä Vanhasen ykköshallitus teki, oli laittaa pystyyn Paras-hanke, jossa ideana on tuottaa isompia kuntayksiköitä. Minä en tätä isouden ideologiaa ylipäätäänkään pidä oikeana, sillä mihinpä se muuhun johtaa kuin siihen, että isommissa kuntayksiköissä palvelut ovat keskimäärin kauempana ja myöskin demokratian puolella tulee heikennystä. Ei se ainakaan mikään ratkaisu ole.

Tätähän kertoo myöskin Kainuun maakuntakokeilu. Kainuusta oli täällä eduskunnassa äskettäin iso lähetystö, jossa olivat mukana niin maakuntahallinnon edustajat kuin kuntienkin edustajat. Kaikkien yksimielinen pyyntö Kainuusta päin oli se, että lisää rahaa tälle maakuntahallintokokeilulle tai muutoin siitä saattaa tulla sellainen kokeilu, että kokeillaan, mihin nälkäkuuri johtaa, ja jokainen tietää, että laihtumiseenhan se vie. Se on nyt Kainuussa menossa tämmöinen kokeilu. 15 miljoonaa puuttuu Kainuun maakuntakokeilulta rahaa, jotta pystyttäisiin edes asianmukaisesti hoitamaan se kaikki, mikä tällaiselle keskittymälle kuuluu, ja se sitten kaatuu niitten kuntien niskaan myöskin, tämä paha tilanne. Eli yksistään tämmöinen yksiköiden isontaminen ei ratkaise mitään, se on Kainuussa nyt nähty. Pitää olla myös sitä valtion vastaantuloa, aitoa auttamista.

Kuntakentässä on tämän talousahdingon aikana käynyt niin, että kuntapalkat ovat jääneet pahasti jälkeen yleisestä kehityksestä. Nämä paljon kehutut tupothan ovat olleet yleensä sitä, että on sovittu maltillinen ratkaisu, mutta sellaisena se on mennyt käytäntöön vain tällä julkisella sektorilla. Siellä, missä yksityisellä puolella on ollut voimavaroja, siellä on saatu liukumia, ja näin on tullut tämä iso ero julkisen sektorin ja yksityisen sektorin palkkoihin, pääsääntöisesti, onhan siellä yksityiselläkin puolella niitä aloja, joilla ei ole pystytty liukumiin sen maltillisen linjan yli.

Paine on ollut jo pitempään kuntapuolella kova korottaa palkkoja, ja nyt se paine purkaantuu. Ihan niin kuin ed. Zyskowicz täällä varoitteli, mutta minkä näen positiivisena, kyllä tämä Tehyn ratkaisu siihen vie, että muutkin kuntatyöntekijät tulevat vaatimaan kunnollista ja säädyllistä palkkaa jatkossa. Nyt se paine purkaantuu, ja jos valtio näin pihi on, niin kyllähän se vie siihen, että kuntien talous ajautuu yhä vaikeampaan jamaan. Matalilla palkoilla jatkettaessa terveyspuolella olisi ajauduttu ilman muuta hirmuiseen hoitajapulaan ja sitä kautta Suomen julkinen terveydenhoito olisi kriisiytynyt pahan kerran, mutta niin se on kuntapuolella nyt yleensäkin, että jos palkkoja ei ruveta kunnolla nostamaan, niin mistä löytyvät ne kuntatyöntekijät, jotka tulevat korvaamaan eläkkeelle lähteviä? Ei mistään, jos ei tähän asiaan ratkaisua haeta. Siihen pitää hakea ratkaisu. Julkinen sektori ja julkiset palvelut ovat erityisesti pienituloiselle väelle ääritärkeitä, ja siksi niitä pitää suojella ja ihmisille pitää maksaa myös kunnolla.

Hallitus esittää nyt 150:tä miljoonaa euroa lisää kunnille. Eihän se riitä edes aluksi. Se on ihan liian vähän, kun tietää kuntien tilanteen. Vasemmisto esittääkin 600:aa miljoonaa euroa, ja sillä rahalla jo jotakin tekisi. Kyllä täällä nyt sitä todellista asennetta mitataan, kun asiasta äänestetään, mikä se todellinen kanta on siihen, miten kuntapalveluja kehitetään ja miten huomioidaan se, että kuntatyöntekijöitten palkat pitää saada säädylliselle tasolle, jotta sinne saadaan väkeä jatkossa ja saadaan semmoista väkeä, joka osaa ja jaksaa ja haluaa tehdä sitä ääritärkeätä työtä tämän äiti-kunnan hoivan ja huolenpidon jatkamiseksi ja kehittämiseksi. Nyt tulee se mittaus täällä salissa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kysymyksessä ei ole mikään hallitus kontra oppositio -mielipidekysymys. Hallituksen esityksen perusteluissa sivulla 2 todetaan, että ehdotettu valtionosuusprosentti on 1,14 prosenttiyksikköä pienempi kuin nyt kuluvana vuonna, jolloinka kuntien prosentuaalinen ja suhteellinen osuus kasvaa, kunnat joutuvat suhteellisesti maksamaan entistä enemmän sosiaali- ja terveyshuollon menoista. Edelleen, kun kustannukset kasvavat, niin kuin tiedämme nyt palkkaratkaisun, niin paineet kuntakentällä ovat entistä suuremmat. Näin valtiovallan tässä vaiheessa ottama taka-askel vastuunkannosta ei ole oikean suuntainen. Olisi eteenpäin pitänyt astua ja ottaa se perustuslaillinen vastuu vastaan ja kannettavaksi, että viimesijainen vastaaja peruspalveluista on valtiovalta. Se on todettu aikaisemminkin.

Arvoisa puhemies! Tämä Tehyn palkkaratkaisun kohta, jossa Tehyn jäsenistölle taikka työtä tekeville sairaanhoitajille maksetaan 2 prosenttiyksikköä sopimuskauden loppupuolella enemmän, jos ei ole palkattu lisää henkilökuntaa sosiaali- ja terveydenhoitoon vaan päinvastoin vähemmän, ei ole järkevä ottaen huomioon tämän tilanteen, missä olemme. Meillä on yhä enemmän hoidettavia, ja siellä kyllä tehyläinen juoksee tukka putkella nyt jo leikkaussalin ja osaston väliä ja poliklinikoilla paine on kova jne.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Kunnat saavat ensi vuonna kaiken kaikkiaan 770 miljoonaa euroa enemmän valtionosuuksia kuin kuluvana vuonna, ja tämä on todella hieno asia. Nyt viimein maksetaan indeksikorotukset kunnille täysimääräisinä. Tähän nyt käsillä olevaan esitykseen sisältyy valtion tuki kuntien palkkaratkaisuun ja lisäksi sitten tuloksellisuushankkeiden edistämiseksi annettu 18 miljoonaa. Nyt olisikin tärkeää, että tämä kunnissa suunnataan juuri sinne. Terveydenhuollon uudelleenorganisointi- ja tehostamistoimenpiteisiin olisi pitänyt ryhtyä jo aikaisemmin, ja nyt se on viimeinkin tehtävä, jotta pystytään laadukkaat palvelut turvaamaan eri puolilla Suomea, ja tätä työtä riittää. Sairaanhoitopiirien määrää on tarkasteltava kriittisesti ja samoin yksiköiden profiloitumista. Päämääränä tuleekin olla, että terveyspalvelut ovat laadukkaita eri puolilla Suomea.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemen puheenvuorosta ei oikein selvinnyt, pitikö hän hyvänä asiana sitä, että kuntasektorilla naisvaltaisilla aloilla korkeasti koulutetut naiset saavat tänä syksynä selvästi tuntuvammat palkankorotukset kuin aikaisemmin. (Ed. Tennilä: Hyvähän se on!) Me kokoomuksessa ainakin pidämme asiaa yksiselitteisesti positiivisena. Olemme hyvin tyytyväisiä siitä, että Tehy sai osaltaan sellaisen sopimuksen, johon tehyläiset ovat tyytyväisiä, ja olemme tyytyväisiä myös siitä, että muut kuntasektorin naisvaltaiset alat ovat myös tänä syksynä saaneet hyvät palkkasopimukset. Pidän aivan selvänä, että sitten kun nämä runsaan kahden vuoden sopimukset menevät umpeen, niin Tehyn nyt saama pitempi sopimus tulee vaikuttamaan positiivisesti opettajien, lastentarhanopettajien ja muiden sopimuksiin niin, että niissä myös tulee edelleen nousua olemaan.

Ed. Tennilä, pidän tätä asiaa itsestäänselvänä ja positiivisena. (Ed. Tennilä: Näin on, mutta miten valtionosuudet?) En ole siitä varoitellut negatiivisena asiana, toisin kuin sanoitte. On ihan luonnollista, että kun kunnissa palkat nousevat, niin se tulee kuntatyönantajalle kalliiksi, ja kuntien tulee jatkossa miettiä toimintansa kehittämistä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen hengessä. Mutta on väärin väittää, että valtio osallistuisi kuntatalouteen tässä tilanteessa vain tällä 150 miljoonalla eurolla, joka on tämmöinen ylimääräinen, poikkeuksellinen panostus. Esimerkiksi kaiken kaikkiaan kuntapuoli tulee tänä vuonna saamaan valtiolta yli 750 miljoonaa euroa enemmän kuin viime vuonna, ja sen lisäksi kuntien verotulot ovat kehittyneet myönteisesti, kiitos hyvän talouskehityksen. Eli kunnilla on haasteita, mutta ei valtiokaan ole omaa osuuttaan laiminlyömässä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme nyt samalla kannalla ed. Zyskowiczin kanssa. On hyvä, että terveystyöntekijät ja sairaanhoitajat mursivat muurin matalapalkkaisten edestä, ja muut tulevat varmasti perässä. Kustannuksia kuitenkin tulee paljon, ja kyllä teidän pitää se tietää, että kunnat eivät nykyrahapohjallaan, nykyisellä rahoituksellaan, selviä näistä paineista. Tämä asia hoituu, mutta sitten tulee säästöjä jollain muulla sektorilla. Ne saattavat sitten myös kumota näitä positiivisia vaikutuksia, mitkä tällä palkankorotuksella on, jos sitten aletaankin vähentää saman tien väkeä, mikä on se uhka. Kyllä valtion pitää avata kukkaronsa ja laittaa kunnille enemmän rahaa. Ei tällä 150 miljoonalla selvitä näistä paineista.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että vallitsee kohtuullisen laaja yksimielisyys siitä, että on myönteistä, että kunta-alan matalasti palkatut naiset saavat tällä kierroksella kohtuullisen hyvät palkankorotukset. Myös tämä nyt käsittelyssä oleva esitys 150 miljoonan lisämäärärahasta valtionosuuksiin on ehdottomasti myönteinen asia. Kokonaisuudessaan kuntatalouden tilanne ei ole niinkään huono. Sen sijaan kuntatalouden eriytyminen on yksi tämän hetken vakavista puolista, jota myös hallituksen tulee vakavasti harkita.

Tässä keskustelussa on ainakin ed. Tiusasen osalta ollut esillä sellainen väärinkäsitys, että tämä alempi valtionosuusprosentti ensi vuodelle tarkoittaisi sitä, että tosiasiassa valtion osallistuminen kuntien menoon vähenisi. Se ei pidä paikkaansa. Tämän vuoden ja ensi vuoden prosentit eivät ole yhteismitallisia, koska ne lasketaan eri kantaluvusta. (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) Tämä prosentti käsittelee huomattavasti suurempaa osuutta kuntien menoista.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän se, että kunnille annetaan 150 miljoonaa euroa, on sinänsä positiivista, mutta se on myös riittämätön määrä. Me kaikki tiedämme, että kunnilla tarvitsee olla riittävästi voimavaroja sekä maksaa kunnon palkat että tuottaa kunnon palvelut.

Kun puhutaan näistä kuntatalouden kokonaisluvuista, tämä 700 miljoonaa kummittelee kokoomuksen puheissa hyvin usein. Mutta valitettavasti Kuntaliiton tietojen mukaan se tosiasiallinen lisämääräraha, mikä tästä summasta tulee kuntien käyttöön, on 20 miljoonaa. Kaikki muut menevät näiden kustannusten korvauksiin ja tällaisiin. Ne ovat Kuntaliiton tietoja, olemme ne kyllä saaneet Kuntaliitolta tietoon.

Esimerkiksi koulupuolella on käymässä niin, että kun siellä valtionosuusprosentti laskee, niin monessa kunnassa koulupuolen valtionosuudet tulevat olemaan miinusmerkkiset. Kaiken kaikkiaan hyvin moni kunta on nostamassa veroprosenttiaan. Esimerkiksi meillä Pirkanmaalla uutisoitiin, että puolet harkitsee. Kyllähän tämä silloin kertoo jotakin, että ei voi olla niin, että kuntalaiset ja kunnat jätetään maksumiehiksi, kun valtio on kuitenkin tällä hetkellä vauraassa tilassa ja valtio on myös luvannut ja antanut niitä lupauksia, että näitä rahoja tulisi. Miksei niitä nyt sitten tule kylliksi?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz on aivan oikeassa, että hoitoalan palkkoja saatiin nostettua, ja vasemmistoliittokin tuki kokoomuksen vaalilupausta, että niitä pitää nostaa. Se on hyvä asia. Mutta valitettavasti te lupasitte ennen vaaleja ja vaalien jälkeenkin, että valtio tämän yleisen tason yli menevän osan kunnille korvaa. Näinhän ei ole käynyt.

Täällä sanotaan, että kunnilla menee hyvin. 104 kuntaako on ilmoittanut, että nostaa veroäyriä? Ei taida olla yhtään kuntaa Suomessa, jolla ei ole leikkaa-listat päällä sosiaali- ja terveystoimessa, eli ei kunnilla mene itse asiassa hyvin, taikka varmaan kunnilla menee hyvin, mutta kuntalaisia rokotellaan nyt kunnissa pahasti.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen todellakin ed. Tennilän kanssa ja muiden kanssa samaa mieltä siitä, että oli hieno asia, että tänä syksynä Tehyn ansiosta ja muidenkin kuntakentän naisvaltaisten järjestöjen ansiosta ja myös sen ansiosta, että kokoomus nosti tämän asian niin vahvasti esiin, saatiin kuntapuolen koulutetuille naisille tuntuvat palkankorotukset. Tämä linja tulee luonnollisesti jatkumaan silloin kahden vuoden päästä, kun nämä muiden kuin Tehyn sopimukset menevät umpeen.

Väite siitä, että valtio osallistuu vain 150 miljoonalla eurolla kaiken kaikkiaan, on väärä. Valtion kautta kunnat saavat ensi vuonna yli 750 miljoonaa euroa enemmän kuin saivat tänä vuonna. Mutta loppujen lopuksi, jos kuntatyöntekijöiden palkat nousevat, niin on aivan luonnollista, että kuntatyönantajan kustannukset kasvavat. Tämä on mielestäni aivan luonnollista. Jotta kunnat selviävät, on olemassa kunta- ja palvelurakenneuudistushanke, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) jonka mukaisesti odotamme kuntien menettelevän.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt laajasti todistettu sitä, että kunnat saavat 754 miljoonaa euroa enemmän kuin viime vuonna. Niin ne saavatkin, mutta miksi ne saavat? Siksi, että kuntien menot ovat vastaavasti kasvaneet. Kunnat saavat tietyn prosenttiosuuden, ja jotta valtionosuudet nousisivat, se tarkoittaa sitä, että kuntien menot ovat kasvaneet entisestään. Kunnat saavat valtiolta ensi vuonna vain sen 32,74, jos tämä laki nyt menee läpi tällaisenaan. Se tarkoittaa sitä, että nyt, kuten ed. Sinnemäki sanoi, nämä prosentit eivät sinänsä ole yhteismitallisia mutta se erimitallisuus tulee siitä, että tässä nyt tällä valtionosuusprosentin alennuksella katetaan indeksitarkistusten täysimääräisyyttä tai tavallaan ikään kuin näitä vanhoja syntejä, joita valtio on kuntiin kohdistanut. Mutta ongelma syntyy siitä, että se sama alennettu prosentti, jolla siis ikään kuin katetaan vanhoja menoja, siirretään tulevaisuuteen, ja jos ja kun nyt kahden vuoden päästä nämä palkkamenot nousevat ed. Zyskowiczin esittämällä tavalla, se tarkoittaa sitä, että siihen sovelletaan tätä uutta prosenttia, joka on pienempi kuin nykyinen, ja tätä kautta ne kuntien ongelmat syntyvät jatkossakin. Pitää tietenkin toivoa, että tässä salissa löytyy sitten viisautta riittävästi, että se asia hoidetaan niin kuntoon, että kuntien talous pysyy sellaisessa kunnossa, että siellä oikeasti ne palvelut pystytään tuottamaan.

Kun ed. Toivakka viittasi tähän tehostamiseen, niin hyvä on, jos kuntien palvelujen tuotantoa pystytään tehostamaan. Mutta jos ja kun se tehostaminen näyttää syntyvän vain siitä, että se otetaan hoitajien ja muitten kuntatyöntekijöitten selkänahasta vähentämällä porukkaa ... (Ed. Zyskowicz: Väärä tulkinta!) — Voi olla väärä tulkinta, mutta haluaisin nähdä, millä tavalla. Tähän saakka se on ollut se tulkinta, joka kunnissa on toiminut.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitus on hehkuttanut, että kuntatalous kehittyy positiivisesti. Minä toivon, että näin todella olisi, ja itse asiassa näin pitäisi olla, elämmehän korkeasuhdanteen huippua. Vahvan talouskasvun pitäisi heijastua myönteisesti kuntatalouteenkin.

Mielestäni kuntatalous ei kuitenkaan ole niin ruusunhohtoinen kuin hallitus on antanut ymmärtää. Jos kuntataloudella menee erinomaisesti, niin miten on mahdollista, että 119 kuntaa nostaa veroprosenttiaan ensi vuodelle? Tämä on reippaasti yli neljännes maamme kunnista ja koskettaa noin miljoonaa asukasta. Eräissä maakunnissa yli puolet kunnista nostaa veroprosenttiaan. Maamme keskimääräinen kunnallisveroprosentti nousee noin 0,1 prosenttiyksikköä, ja on huomattava, että näitä veroprosenttien korotuspäätöksiä on tehty jo ennen kuin kunta-alan palkkaratkaisun hinta oli lopullisesti tiedossa. Uskonkin, että kunta-alan palkkaratkaisusta jää korotuspaineita ensi ja tulevillekin vuosille.

Jos kuntataloudella menee hyvin, niin miten on mahdollista, että kuntien velkaantuminen edelleen lisääntyy? Vauhti saattaa tosin hieman hidastua, mutta velkamäärä lisääntyy. Arvion mukaan kuntakentän velkamäärä on ensi vuoden lopussa 8,9 miljardia euroa. Eikö juuri nyt korkeasuhdanteen huipulla kuntienkin velkamäärän pitäisi olla alenevalla uralla samaan tapaan kuin valtiollakin, vai hyväksymmekö sen, että kuntakenttä on tuomittu ikuiseen velkakierteeseen? Jos kuntatalous on erinomaisessa kunnossa, niin miksi tänä vuonna yli 140 kuntaa haki harkinnanvaraista avustusta? Yleensähän avustusta hakevat kunnat, joilla on suuria taloudellisia vaikeuksia.

Hallituksen taholta on painotettu, että kuntien valtionosuudet kasvavat ensi vuonna voimakkaasti. Näin on, mutta nämä muodostuvat kuitenkin lähes kokonaan valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistuksesta, kuntien kustannusten indeksikorotuksesta sekä kuntien verotulonmenetysten korvaamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksina. Esimerkiksi nyt on tarkoitus nostaa kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä, mikä vähentää kunnallisveron tuottoa noin 95 miljoonaa euroa. Sinänsä on hyvä, että verotulonmenetykset kompensoidaan kunnille, mutta olisi parempi, että nämä tehtäisiin verojärjestelmän sisällä eikä osana monimutkaista valtionosuusjärjestelmää.

Kunta-alan palkkaratkaisun osalta on todettava, että pelkästään 2 prosentin tasa-arvoerän, mikä on erinomainen asia, hinta kunnille on noin 350 miljoonaa euroa. Niinpä hallituksen 150 miljoonan euron kädenojennus ei ole puoltakaan tästä tasa-arvoerästä. Tämä on tässä tilanteessa uskomattoman vähän.

Arvoisa puhemies! Oma lukunsa ovat sitten kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoalan palvelumaksut, joita on tarkoitus ryhtyä nostamaan 1.8.2008 alkaen. Mielestäni näistä palvelumaksuista pitäisi luopua ainakin siihen saakka, kunnes hallitus on saanut valmiiksi minimiturvaa koskevan selvityksensä. Palvelumaksut kohdistuvat nimittäin kaikkein raskaimmin pienituloisiin ja paljon sairastaviin ihmisiin, ja jos palvelumaksuja kuitenkin ryhdytään keräämään, niin mielestäni täytyy ehdottomasti jättää kunnille. On täysin kohtuutonta, että valtio aikoo imuroida nämä palvelumaksut alenevina tai vähenevinä valtionosuuksina.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja täällä aivan oikein totesi, että palvelumaksujen korottaminen tuo myös tiettyjä ikäviä asioita tullessaan, ja niitä tuleekin peilata näihin kaikkiin lukuihin. Muistaakseni vuonna 2005 kaikista näistä terveydenhoitokuluista palvelumaksuilla saatiin 7 prosenttia kasaan, ja nythän niitä ollaan nostamassa keskimäärin noin 16 prosenttia. Mutta terveydenhuollon kustannusten osuus kuntien verotuloista ja valtionosuuksista — valtionosuuksiahan on kuntien tuloista noin 18 prosenttia — on noussut 35 prosentista, joka oli siis vuonna 2001, yli 40 prosenttiin, joka oli siis vuonna 2005, eli nousua on yli 1 prosenttiyksikkö vuosittain. Tästä voi vetää tietenkin sen johtopäätöksen, että jos sama meno jatkuu, niin vuonna 2020 terveydenhuollon kustannusten kattamiseen tarvitaan 55 prosenttia kuntien verotuloista ja valtionosuuksista. Entä miten sitten tähän ajattelumalliin vaikuttaa se, että väestörakenne muuttuu eli väki ikääntyy ja sitten on työvoimapula?

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman tavoitteet ovat varsin hyvät ja perinteiset. Siinä sanotaan, että osallisuus lisääntyy, syrjäytyminen vähenee, hyvinvointi ja terveys lisääntyvät ja terveyserot kaventuvat sekä palveluiden laatu, saatavuus ja vaikuttavuus paranevat ja alueelliset erot kaventuvat.

Sitten vielä Kuntaliitosta sosiaali- ja terveysasioitten johtaja toteaa, että "uudistumispaine perustuu samanaikaiseen väestörakenteen muutokseen ja henkilöstön saatavuuden vaikeutumiseen", ja lisää sitten vielä lopuksi: "Sosiaali- ja terveydenhuollon lähivuosien haasteet edellyttävät rohkeasti rakenteita ja toimintatapoja uudistavaa sekä paikalliset olot ja mahdollisuudet tunnistavaa ohjelmaa. Ohjelman eteenpäinvieminen edellyttää sen käynnistämisvaihetta leimannutta vastuullisuutta, innovatiivisuutta ja rohkeutta." Mielestäni ihan hyvin sanottu. Mutta uskon, että kaiken tämän takana on se, kuten tiedämme, että sairauslomalla oleminen on kallista ja itse hoito ei ole niinkään kallista välttämättä kuin se hoitoon pääsyn odottaminen tai sitten sairauslomalla oleminen. Tärkeintä on se, että hoidettu potilas on kaikkein edullisin ratkaisu kaikille osapuolille. Lisäksi se on inhimillinen ratkaisu.

Maria  Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa puhemies! Nostan esille saman huolen, jonka muun muassa Kuntaliitto on nostanut esille useaan kertaan tämän syksyn aikana niin julkisuudessa kuin valiokuntakuulemisissakin. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentin alentamisen perusteena on käytetty valmisteilla olevaa asiakasmaksu-uudistusta, jossa tavoitellaan asiakasmaksukertymän nousua ensi vuonna 25 miljoonalla eurolla, ja uudistus tulisi voimaan, niin kuin tiedetään, 1.8.2008. Vuositasolla maksutulokertymän lisäys olisi 60 miljoonaa euroa, joka on kituuttaville kunnille aika iso summa. Esityksessä väitetään kuvattaessa valtionosuusprosenttien alentamisen perusteita, että edellä mainitut toimenpiteet eivät muuta valtion ja kuntien välistä kustannustenjakoa nykyisestä — siis eivät muuta. Vaikka kuinka tätä tarkistelisin, niin eihän se pidä paikkaansa. Kustannustenjako muuttuu, koska valtion rahoitusosuutta pienennetään prosenttia alentamalla, jolloin kustannustenjako muuttuu valtion eduksi. Valtion menot pienenevät, kuntien menot kasvavat. Yksinkertaista matematiikkaa. Voidaan pitää erityisen perusteettomana sitä, että asiakasmaksu-uudistuksen perusteella siis valtionosuutta sosiaali- ja terveydenhuollossa alennetaan.

Hallitusohjelmassa todetaan, että palvelujen järjestämisvastuun tulee säilyä kunnilla. Sitten todetaan myös, että palveluiden saatavuuden ja laadun turvaamiseksi on niiden rahoituspohjaa tarkistettava myös asiakasmaksujen osalta. En tiedä, olenko ainoa, mutta havaitsen tässä ristiriitaa. Peruspalvelubudjetissa kuvataan valtionosuusjärjestelmää seuraavasti: "Kunnan perimillä maksuilla ei ole vaikutusta verotuloihin tai valtionosuuksiin." Samassa asiakirjassa jäljempänä kuitenkin esitetään, että maksutulot imuroidaan valtiolle valtionosuuksia leikkaamalla. Jälleen en tiedä, olenko ainoa, mutta tässä on kyllä selkeä ristiriita.

Arvoisa puhemies! Kannan huolta niistä kunnista, joiden rahoitus on huteralla pohjalla. Kun me peräänkuulutamme laatua palveluiden tuottamisessa, on tärkeää, että kunnat saavat mahdollisuuden tuottaa palvelunsa laatu- ja ennen kaikkea asiakaslähtöisesti. Tämä on toivottavasti myös hallituksen pyrkimys. Toivon, että hallitus todella varmistaa kuntakenttämme oikeudenmukaisen kohtelun.

Arvoisa puhemies! Olisi myös suotavaa, että hallitus vielä miettisi palvelumaksujen käyttöönottoa siellä, missä ne vaikeuttavat yhteiskuntamme vähävaraisten mahdollisuutta käyttää muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluita.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Tehyn työtaistelun ratkettua sopuun on oppositiopuolueiden toimesta vaadittu lisäpanoksia hoitajien palkankorotuksiin. Yhteiskunnassa ei voi lähteä siitä, että valtio kokonaan kustantaa ne palkankorotukset, joista kuntatyönantajat ovat sopineet. Kuntien on myös kannettava osavastuu sovituista palkankorotuksista. Hallitus tulee kuitenkin kuntia vastaan seuraavilla tavoilla, kuten hallituksen esitys osoittaa.

Kuntien valtionosuudet nousevat vuosittain valtionosuusindeksin mukaisesti. Ensi vuodelle valtionosuusindeksi nousee kuntien palkkaratkaisun vuoksi aiemmin arvioidusta 4,7 prosentista 5,2 prosenttiin. Valtionosuudet nousevat siten indeksikorotuksen myötä 413 miljoonaa euroa, josta kuntien ja kuntayhtymien osuus on 374 miljoonaa euroa. Vuonna 2008 henkilöstökustannusten osuus koko kunnille tulevasta indeksikorotuksesta on 286 miljoonaa euroa. Tästä 250 miljoonaa euroa sisältyy jo vuonna 2008 varsinaiseen budjettiesitykseen, ja loput 36 miljoonaa euroa tulevat budjetin täydentävään esitykseen. Indeksikorotukset kompensoivat suoraan kuntien lisääntyviä palkkakustannuksia. Sinivihreä hallitus maksaa kunnille indeksikorotukset täysimääräisinä, kun punamulta maksoi ne vain 50- tai 75-prosenttisesti.

Arvoisa puhemies! Eduskuntavaaleissa kokoomus vaati valtiota tukemaan korotetulla valtionosuudella palkkaratkaisua, jossa koulutetuille naisvaltaisille aloille, kuten hoitoalalle, maksetaan keskimääräistä suuremmat palkankorotukset. Hallitus tukee palkkaratkaisua ylimääräisellä 150 miljoonan euron erällä vuosittain eli vaalikauden aikana yhteensä 600 miljoonalla eurolla. Tämän ylimääräisen erän kunnat saavat valtionosuuksien indeksikorotusten päälle.

Kaiken kaikkiaan hallitus antaa ensi vuonna kunnille 755 miljoonaa euroa enemmän tähän vuoteen verrattuna. Tähän kuuluvat ennen mainitut sataprosenttiset indeksikorotukset valtionosuuksiin, joista palkkakustannuksiin 286 miljoonaa. Valtion toimenpiteiden vaikutus kuntien talouteen on 381 miljoonaa euroa, josta tasa-arvoerä on 150 miljoonaa. Valtion tuloksentekohankkeisiin hallitus on varannut 18 miljoonaa euroa tähtäimenä palkkausjärjestelmien kehittäminen. Valtion muista toimenpiteistä aiheutuva vaikutus kuntatalouteen on 213 miljoonaa euroa. Hallitus helpottaa kuntien palkanmaksukykyä myös siten, että se pidättäytyy kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön määrää lisäävien uusien velvoitteiden esittämisestä. Tämä ei kuitenkaan estä nykyisten palveluiden laadullista kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehyksissä vuosille 2008—2011 on varauduttu siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollossa henkilöstömäärä edelleen kasvaa. Sopimuksen myötä valtio on sitoutunut siihen, että jos henkilöstön kasvu jää odotettua vähäisemmäksi, syntyvä säästö jää kunnille. Tämäkin helpottaa kuntien maksukykyä. Mikäli kunnat pystyvät nostamaan tuottavuutta sosiaali- ja terveydenhuollossa, hallitus ei alenna valtionosuuksia seuraavassa valtion ja kuntien välisessä kustannustenjaon tarkistuksessa. Tätä säästöä kunnat voivat jatkossa käyttää muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluiden laadun ja vaikuttavuuden kehittämiseen.

Hallitus panostaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön hyvinvointiin 24,8 miljoonalla eurolla. Mikään taho ei voi puhtaalla omallatunnolla sanoa, ettei hallitus lisäisi kuntien palkanmaksukykyä.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä 155 ehdotetaan muutettavaksi kolmea eri lakia: kuntien valtionosuuslakia 27 §:n osalta, sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia 18 §:n osalta sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 9 ja 28 §:n muuttamista. Te tiesitte tämän kaikki, mutta luin tämän tähän alkuun vain sen takia, että tältä pohjalta kun asiaa käsitellään, niin silloin minusta on aivan oikein, että täällä kiinnitetään huomiota ensinnäkin pykäliin — niistä ei juuri kukaan kyllä tänään ole maininnut sen kummempaa — mutta totta kai prosentteihin ja euromääriin.

Se, mistä tätä keskustelua on käyty, on ollut tietysti ihan oikeata. Siinä on ollut erilaisiakin mielipiteitä. Mutta itse tulin kyllä tänne puhumaan muutaman sanan ihan toisesta näkökulmasta johtuen siitä, että tässä ehdotuksessa sanotaan, että terveydenhuollon palkkauskustannukset ovat 67 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista, siis pelkät palkkauskustannukset. Se sanotaan tässä sisällä. Tästä minun ajatukseni lähti juoksemaan siihen toimintaan ja siihen laatunäkökohtaan, joka tämän koko sektorin sisällä on suuri kysymysmerkki nykyisellään, ja minusta se on jatkuva vaikeus näissä eduskunnan eri lakiesityksissä, että taloutta ja toimintaa, laatunäkökulmia, puhumattakaan nyt jostain henkilöstöpolitiikasta tai vastaavasta, ei pystytä esittelyinä yhdistämään järkevällä tavalla. Tässähän itse asiassa on melkein makroekonomisesta tilanteesta kysymys, ja vähän ohimennen vain todetaan, että tämä tuloksellisuushankkeisiin tähtääminen tuo lisää rahaa 3,45 euroa per asukas. Se on semmoinen irrallinen tieto siellä muun seassa, josta ei tämän esittelytekstin perusteella pysty päättelemään, onko se iso satsaus vai pieni satsaus. Se on joka tapauksessa lisäsatsaus, ja täytyy toivoa, että se näissä oloissa olisi edes riittävä.

Se, että osa edustajista täällä näkee kuntatalouden ja valtiontalouden eräässä mielessä toistensa vastapuolina tässä asiassa, niin sehän johtuu tietenkin meidän hallinnostamme. Mutta voi potilasparkaa, jos potilasparka on nyt sitten toisten mielestä siinä välissä. Koko tämä toimintahan on sekundääristä siihen nähden, mitä varten se on olemassa, ja meidän suuret vaikeutemme ovat nimenomaan siinä, miten potilaita, asukkaita, asiakkaita koko tällä laajalla sektorilla sosiaali- ja terveyspalveluissa otetaan huomioon, niin että kaikki modernit työtekniikat, koko tietotekninen palvelu, kaikki tämä modernisaatio, globalisaation vaikutukset olisivat sopivalla tavalla mukana.

Olen yrittänyt joskus aikaisemminkin näistä puhua ja olen huomannut, että esimerkiksi valtiovarainministeriössä ei tämän laatuiselle toiminnan tarkastelulle juuri ole niin sanottua sijaa. Heidän näkökulmansa on makroekonominen, ja sen mukaan kaikki esittelyt meille suoritetaan silloin euromääräisinä — varmasti sinänsä ihan hyvä, mutta minusta valitettavasti se ei ole kyllä alkuunkaan riittävä, jos me haluamme säilyttää kaiken sen hyvän, mitä meidän kentällämme on kansanterveystyössä, erikoissairaanhoidossa ja miksei yhtä lailla koko sosiaalipuolella tehty viimeisen 30—40 vuoden aikana. Liian paljon rapautumisen merkkejä siellä on monin eri tavoin. Viimeksi Tehyn julkisten irtisanomisien yhteydessä me näimme koko tämän kentän vaikeuden, mitä se pitää sisällään, ja, arvon puhemies, nämä vaikeudet eivät sillä kaikkoa, että me pelkästään tarkastelemme täällä valtionosuuksien välisiä suhteita, korotamme vähän prosentteja, mutta eräässä mielessä kuitenkin ummistamme silmämme siltä toiminnan perinteiseltä ytimeltä, joka on enemmän kuin vaakalaudalla.

Esimerkiksi terveydenhuollosta itse ajattelen niin, että se on Suomessa perustunut julkiseen rahoitukseen. Onneksi se on perustunut suurimmaksi osaksi julkiseen rahoitukseen. Sen suuri vaikeus toiminnan toteuttamisen kannalta on ollut se, että siinä on ollut liian vähän yksityisellä rahalla mahdollisuuksia tulla mukaan luontevalla yksityisellä toiminnalla. Sitä on eräässä mielessä jopa meidän vasemmistomme vastustanut aika paljon, minkä seurauksena on käynyt itse asiassa niinpäin, että yksityissektoria on tarvittu enemmän, ja yksityissektori on onneksi jollain lailla saanut kasvaa ja kehittyä kaiken tämän keskellä, mutta yhteistyöstähän siinä mitä rajuimmin on kysymys. Nämä palvelut ovat kuitenkin hyvin herkästi vakavissa sairaustiloissa ja onnettomuuksissa sitä tasoa, että niitä ei voida hoitaa millään muulla kuin julkisen rahoitteen kautta. Silloin tässä kaikessa, mitä minä olen nähnyt esimerkiksi tämän syksyn aikana, piilee semmoinen eräänlainen hiipivä vaara, että me rapautamme huolimatta tästä hyvää tarkoittavasta hallituksen esityksestä tätä perustoimintaa tavalla tai toisella, ellei siinä harrasteta sen laatuista analyysia, että ammattimiehet tosiaan sanovat niin kuin asiat ovat ja että Suomessa tosiaan tehdään muutoksia kaikkia lääkäreitä ja terveydenhoitajia, sairaanhoitajia koskien, mitä nimikkeitä heistä käytetäänkin. Lääkäreitä on viisi kertaa enemmän kuin silloin, kun kansanterveyslaki tuli voimaan. Silloin Suomessa oli noin 4 000 lääkäriä. Nyt on 20 000. Hoitajia on kymmenen kertaa enemmän kuin silloin 30 vuotta sitten. Kyllä se on Suomi-nimisen yhteiskunnan suuri ongelma, että tällä henkilökunnalla edelleen tehdään työtä tavalla, joka ei tarkoita sitä, että kaikki ammattitaito olisi parhaimmassa käytössä.

Haluaisin tämän keskustelun rauhallisella tavalla menevän ilman turhanaikaisia jänkättelyjä myöskin täällä meillä salissa eteenpäin. Meitä on monta tämän alan ammattilaista täällä, ja tämä on itse asiassa vakava vetoomus kaikille teille, arvoisat edustajat, että myös tätä puolta tukisitte omissa valiokuntatöissänne. Vain sillä lailla hitaasti nämä asiat menevät siihen suuntaan, että me säilytämme parhaat osat nykyisestä terveydenhuollosta ja sosiaalihuollosta.

Claes Andersson /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä otti tärkeitä asioita esille puheessaan, kun hän sanoi muun muassa, että yksityinen raha ei ole päässyt tarpeeksi mukaan julkiselle puolelle terveydenhoidossa. Tämä on asia, josta minun mielestäni pitäisi käydä perusteellinen keskustelu. Nythän yksityistä puolta rahoitetaan aika huomattavasti verorahalla. Sairausvakuutuksen kautta yksityiset lääkäriasemat, laboratoriot jne. saavat aika huomattavan summan. Se on noin 200 miljoonaa vuodessa, tämä verovaroin rahoitettava apu yksityiselle puolelle. Voi olla, että tämä on aivan hyvä asia, mutta minun mielestäni tämä keskustelu pitäisi käydä. Varsinkin nyt kun on niin suuri rahapula julkisessa terveydenhuollossa, tästä pitäisi saada parempi selvyys.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kiitän ed. Anderssonia, että tartuitte tähän asiaan, koska nimenomaan toivoin, että käymme tästä kunnon debattia. Nähdäkseni nykyisin yksityinen sektori käyttää palveluita niin, että noin 10 prosenttia rahoituksesta on siellä koko terveydenhuollon kentässä olevasta rahasta.

Se, mikä on kelakorvauksen osuus, on sitten ihan eri laulun paikka. (Ed. Nurmi: Liian alhainen!) En tiedä, mitä mieltä te olette siellä. Sitä voidaan käsitellä monin eri tavoin, mutta sitä ei ehkä nyt heitetä tähän samaan soppaan ihan noin vaan.

Sen lisäksi sanon vielä, että kotitaloudet käyttävät keskimäärin noin 20 prosenttia tällä hetkellä jo rahoittamaan tätä meidän terveydenhuoltoa, jolloin siellä ei kyllä ilman selkeitä rasituksia voida juurikaan mitään enää lisätä. Tämä on vaikea iso kysymys.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Se, että hallitus osallistuu nyt lisäämällä valtionosuuksia tähän tänä syksynä syntyneeseen palkkaratkaisun kokonaisuuteen, on myönteinen asia.

Kuten täällä on aikaisemmin todettu, on myös erittäin hyvä asia, että tällä palkkakierroksella kuntien naisvaltaisten alojen palkat nousevat yksityistä sektoria nopeampaan tahtiin. Tämä on hyvä asia kuntatyönantajan kannalta, kun se kilpailee työntekijöistä, ja arvioisin myös, että se on hyvä asia siinä yhteydessä, kun pyritään löytämään uusia toimintatapoja, nostamaan kustannustehokkuutta ja parantamaan kunnallisten palvelujen laatua. Nämä asiat onnistuvat varmasti paremmin silloin, kun henkilöstö kokee olevansa kohtuullisesti palkattua.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä muutama sana tästä prosenttikeskustelusta. Ehkä kansankielisemmin tämän prosentin voisi avata niin, että tämä hallitus ei maksa kunnille kaikkia niitä rästejä, joita erilaisilta sosialidemokraattisilta hallituksilta kunnille jäi ja jotka nämä hallitukset olivat jo pysyviksi rästeiksi ilmoittaneet. Sen sijaan oman osuutensa indeksikorotuksista ja siitä, että valtionosuusprosentti todella ilmoittaa sen, mikä on valtionosuus kuntien kustannuksista, tämä hallitus hoitaa omalta osaltaan kohtuullisesti.

Ed. Erkki Virtanen tästä asiasta puhuikin. Hän oikeastaan mielestäni sanoi hyvin korrektisti siitä, mitä tämä asia tarkoittaa menneisyyden osalta, mutta tulevaisuuden osalta tämä ei tarkoita mitään kumulatiivista leikkausta, vaan tämä tarkoittaa sitä, että ensi vuodenvaihteessa ...

Puhemies:

Nyt olette käyttänyt 2 minuuttia. Haluatteko siirtyä puhujakorokkeelle? Sitten on 8 jäljellä.

Puhuja:

Anteeksi, puhemies, en kuullut.

Puhemies:

Sitten on 8 jäljellä.

Puhuja:

Minuuttia?

Puhemies:

Niin.

Puhuja:

(korokkeelta)

Arvoisa puhemies! Pyrin olemaan nopeampi kuin 8 minuuttia. Mutta kun nyt kerran aloitin tästä asiasta, niin sanon vielä, että se prosenttien muutos, joka nyt tapahtuu tämän vuoden ja ensi vuoden alussa, on sen laatuinen, että nämä kaksi prosenttia eivät ole verrannollisia keskenään, koska ne lasketaan eri kantaluvusta, ja tietenkin prosenttien laskennassa sillä on suurin merkitys.

Eli jos minä saisin 5 000 euroa palkkaa ja maksaisin veroa puolesta siitä palkasta ja se vero olisi 50 prosenttia ja seuraavana vuonna maksaisin veroa koko siitä palkasta ja se vero olisi esimerkiksi 30 prosenttia, niin silloin tietenkin nämä 50 prosenttia ja 30 prosenttia eivät olisi yhteismitallisia, koska se raha, mistä ne lasketaan, on erisuuruinen.

Kun nyt on menty järjestelmään, joka mielestäni on kunta—valtio-suhteen selkeyden kannalta myönteinen, eli kun valtionosuusprosentti lasketaan todellisista kustannuksista, joita on, toivon, että tämä hallitus pitää tästä kiinni kunnolla eli indeksikorotukset tehdään tästä eteenpäin täysimääräisinä ja tämä pysyy nykyisen lainsäädännön mukaisena. Se, että kaikki todelliset kustannukset lasketaan siihen pohjaan, josta valtionosuudet sitten määräytyvät, on hyvä asia. Siltikin näissä prosenttimuutoksissa, kuten täällä on aikaisemminkin todettu, ensi vuonna valtio osallistuu kuntien kustannuksiin enemmän kuin tänä vuonna, ja tämä on myönteinen asia.

Viimeisenä kysymyksenä tästä kokonaisuudesta, johon tämä esitys on täydentävä esitys. Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunta on jo aiemmin todennut, olisi myönteistä hallituksen luopua siitä kuittauksesta, jonka se on tehnyt maksutulojen osalta. Olisi kunta—valtio-suhteen kannalta parempi, että maksutulot, joita kertyy ensi vuonna 25 miljoonaa euroa enemmän kuin tänä vuonna, menisivät kuntien käyttöön.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! En aio mennä prosentteihin, koska en oikein niitä tässä yhteydessä hallitse. Sen sijaan voin sanoa, että menen mieluummin markkoihin, euroihin. Kunnat saavat ensi vuonna valtiolta valtionosuutta 755 miljoonaa euroa, johon tosin sisältyy se 150 miljoonaa euroa, jolla hallitus sitten lunastaa tämän niin sanotun vaalitavoitteensa elikkä tukee kuntien korkeasti koulutettujen naisvaltaisten alojen palkankorotuksia. Toinen asia on, selviytyvätkö kunnat sitten palkankorotuksista ja muista menoista näiden rahojen turvin. On tietenkin ihan itsestäänselvää, että on menestyviä kuntia ja on huonosti menestyviä kuntia, ja valtionosuuksien tasauksella tämä asia täytyy hoitaa. Mutta tosiasia on myös se, että kuntien verotulot lisääntyvät tänä ja ensi vuonna enemmän kuin koskaan. Jos kunnissa toimitaan järkevästi, niin mitään ongelmia tämän palkanmaksun, Tehy-ratkaisun ja muun ratkaisun, kanssa ei ole.

Minä yritän nyt teille selvittää, mitä tarkoittaa Oulun-malli. Meillä oli eilettäin valtuuston kokous, jossa näitä asioita käytiin läpi. Oulu on ihan hyvin toimeentuleva, hyvinvoiva kaupunki, jonka peruskunnan tilinpäätös on hieman miinuksella, mutta meillä on erittäin hyviä omia liikelaitoksia, joitten turvin Oulu kyllä pärjää. Tästä ei ole epäilystäkään. Mutta Oulun vahvuus on siinä, että meillä on jo pitkään ollut ja nyt tulee myös sosiaali- ja terveysalalla olemaan niin sanottu ydinkunta—palvelukunta-malli elikkä tilaaja—tuottaja-malli. Kun tämä saadaan viedyksi läpi koko kaupungin organisaatioon, niin minä väitän, että Oulu, paitsi että on taloudellisesti vahvempi, tulee pärjäämään myös terveyden- ja sairaanhoidossa niillä resursseilla, jotka sillä tällä hetkellä on. On kysymys siitä, että kunnat eivät pysty, maksettiinpa miten paljon tahansa, korvaamaan sitä eläköityvien sairaanhoitajien määrää, joka meitä tulevaisuudessa odottaa. Siksi jokaisen täytyisi ottaa asia vakavasti, pyrkiä järjestelmiä uusimaan, johtamisjärjestelmiä uusimaan, byrokratiaa purkamaan, koska vain sillä keinoin kunnat pystyvät tarjoamaan kuntalaisille ne samat palvelut, jotka on tarjottu tähän asti.

Voisin sanoa myös sen asian, että jos edelleenkin kunnissa on allergiaa siinä, että ei haluta ostaa ulkopuolelta palveluja, vaikka ne tulisivat halvemmiksi kuin omana työnä, niin koskaan eivät nouse ahdingosta ne kunnat, jotka pitävät tiukasti kiinni siitä, että kaikki täytyy tehdä itse. Jos ei tätä yhteistyötä yksityisen sektorin ja kuntasektorin välillä pystytä tekemään normaaleissa järkevissä puitteissa, niin kunnat ihan varmasti häviävät. Tämä on siinä mielessä tärkeää, että muuten palvelut huonontuvat nykyisestäänkin. Me ostamme Oulussa kyllä yksityiseltä sektorilta jonkin verran palveluja, mutta tässä on asennemuuri edessä koko ajan. Demarit ja muut vasemmistoryhmät eivät haluaisi millään laajentaa palvelutuotantoa yksityiselle puolelle, ja minusta tässä tehdään kyllä kansalaisille, kuntalaisille, vahinkoa, jos näin toimitaan.

Sitten olisin muutaman asian vielä ottanut esille.

Tässä on puhuttu koulutuksen lisääntyvistä rahoista. Nykyinen hallitushan ei vie näitä oppilaskohtaisia valtionosuuksia kunnilta pois, elikkä vaikka oppilaiden määrä laskee, niin nykyiset valtionosuudet saavat jäädä kuntiin. Tämän määrän on arvioitu olevan noin 80 miljoonaa euroa vaalikaudessa elikkä neljän vuoden aikana. Tätä ei käytetä kuntien yleisten menojen katteeksi, vaan se käytetään nimenomaan opetusministeri Sarkomaan mukaan perusopetuksen parantamiseen elikkä erityis- ja tukiopetukseen, kuraattori- ja oppilaanohjauspalveluiden lisäämiseen, koulukiusauksen ehkäisyyn, joka on tällä hetkellä puheenaihe, ja myös koulupudokkaiden syntymisen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Minusta nämä 80 miljoonan euron tavoitteet ovat ihan hyvät.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluaisin vain heittää teille pohdittavaksi määrän: 90-luvun alussa meillä oli hoitajia kunnissa noin 21 000—22 000, nyt heitä on 40 000. Olemmeko me kansalaiset tulleet niin paljon sairaammiksi, että tämä nykyinenkään hoitajamäärä ei riitä? Kysymys on kyllä nyt järjestelmistä, kysymys on siitä, että töitä ei ole organisoitu kunnissa riittävän järjellisesti, riittävän tehokkaasti, eikä niitä myöskään ole organisoitu sairaanhoitopiireissä. Minä nostan hattua Oulun entiselle kaupunginjohtajalle, joka on nyt Husin toimitusjohtaja. Siellä on aloitettu perusremontti siinä, millä tavalla voidaan tulla toimeen nykyisellä henkilöstömäärällä ja maksaa parempia palkkoja kaikille, ei pelkästään hoitajille vaan koko yhteisölle, ja kuitenkin tehdä tehokkaasti töitä.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola otti esille yhteistyön kunnallisen sektorin ja yksityissektorin kanssa. Kotikaupungissani Lahdessa tätä on tehty taloudellisen pakon edessä, ja täytyy sanoa, että parempi on, että saa palveluita, kuin se, että palveluita ei saa lainkaan, ja varsinkin avohoidossa ja yleislääkäritasolla varmasti tämä on ihan käypä ja hyväkin ratkaisu, kun tilanne on vaikea.

Mutta jos lähdetään rankempiin hoitoihin, kuten palovammoihin tai komplisoituneisiin synnytyksiin, niin silloin tietenkin yksityissektori tulee huomattavan paljon liian kalliiksi. Pitää myös muistaa, kun ed. Ukkola puhui omavastuusta, että omavastuu on myös sitä, että itse pidämme huolta itsestämme ja elintapasairauksia ajatellen vältämme ylipainoa ja siten esimerkiksi sokeritautia, verenpainetautia ja tuki- ja liikuntaelinsairauksia.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ukkolan sinänsä hyvän puheenvuoron johdosta haluan vain todeta, että meillä on tässä salissa näkemysero suhteessa julkiseen terveydenhuoltoon ja yksityiseen terveydenhuoltoon. Me sosialidemokraatit olemme lähteneet siitä, että julkista terveydenhuoltoa pitää resursoida ja että ei saa ajaa alas julkisia palveluja. Kun ne saatetaan huonoon valoon ja niukkuuden tilaan, paine kohdistuu tietysti voimakkaasti yksityiselle sektorille. Sieltä tulee sitten se pelastava Robin Hood, joka esiintyy sankarina. Se on väärä suunta kehittää meidän julkisia palveluja, joita yhteisesti rahoitamme. Me pidämme kiinni siitä, että julkisten palvelujen pitää olla hyvin resursoituja, niin että ne ovat kilpailukykyisiä muiden palveluiden joukossa. Niitä ei saa saattaa huonoon asemaan ja briljeerata sitten yksityisillä palveluilla, jotka muuten ovat myös julkisesti vahvasti tuettuja.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun Lahti tuli täällä esille ja tämä sosialidemokraattien arvostus sille, että julkinen sektori on tärkeä, niin täytyy sanoa, että Lahtihan on sosialidemokraattien johdolla yksityistänyt kaiken toimintansa. Siitä eilen budjettikokouksessa kyllä tuli mainittuakin, että Lahti on esimerkillinen kaupunki, jossa tämä on hoidettu niin kuin porvarit sen ovat halunneet. (Ed. Zyskowicz: Ed. Saarinen kertoi, mitä mieltä he ovat teoriassa!)

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vaan halunnut korostaa sitä, että Oulun-mallissa kiinnitetään huomiota siihen, että myös kunnalliset palvelut ovat kilpailukykyisiä. Siksi muutaman vuoden ajan onkin panostettu siihen, että on opetettu nämä tietyt osa-alueet kunnassa kilpailuttamaan, opetettu laskemaan sen palvelun hinta. Sillä tavalla myös jotkut kunnan liikelaitokset ovat tällä hetkellä erittäin hyvin pystyneet kilpailemaan palvelutuotannossa ja tarjoamisessa myös yksityisellä sektorilla, pystyvät ottamaan sieltä jopa toimintoja itselleen. Mutta se edellyttää sitä, että siihen työhön panostetaan: neuvotaan, opetetaan ja opetetaan nimenomaan katsomaan, ajattelemaan ja toimimaan — minä nyt sanon suoraan — samalla tavalla kuin yksityisellä sektorilla, koska jäykkä byrokratia kunnissa, jäykkä organisaatio, jäykkä johtamisjärjestelmä, on nimenomaan esteenä uudistuksille.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvostettu puhemies! Suomalaisen kuntakentän taloudelliset erot ovat erittäin suuret, eli tarvitaan totta kai lisärahaa kuntakentän palveluitten tuottamiseen ja järjestämiseen, mutta tarvitaan myös erittäin suuressa määrin tuottavuuden lisäämistä eri tavoin. Muun muassa näitä tässäkin keskustelussa mainittuja resursseja ja resursointia voidaan kohdentaa niin eri tavoin.

Tätä lakiesitystä tarkasteltaessa on huomattava totta kai kokonaisuus eli on muistettava se, kuten täällä aiemmin on moneen otteeseen todistettu, että valtion nettomääräinen panostus ensi vuonna on tähän vuoteen verrattuna lähes 800 miljoonaa euroa kuntakentälle enemmän kuin todella tänä vuonna. Tähän kokonaisuuteen liittyvät nyt nämä lakiesityksen 150 miljoonan ja 18 miljoonan euron lisäpanostukset. On totta kai muistettava se, että kuntakentän kannalta ratkaisevia ovat lisäeurot eli se, että eurojen määrä, valtionosuuksien määrä euroina, kasvaa. Ratkaisevaa ei ole se, millä tavalla prosentit käyttäytyvät.

Esityksessä hallitus on valmis tukemaan kuntakentän naisvaltaisten matalapalkka-alojen ansiotason nostoa. Itse näen niin, että myönteistä tässä on muun muassa se, että lakiesityksen mukaisesti valtionosuus kohdistuu laajasti kuntakentän matalapalkka-aloille, ei vaan yhteen ammattiryhmään. Tämä on tietysti ollut keskustalle myös hyvin tärkeä kysymys. On välttämätöntä huolehtia siitä, että kuntakenttä ja julkinen sektori ovat myös houkuttelevia tulevaisuuden työnantajia.

Tuota vuosittaista 150 miljoonan euron valtionosuuslisäystä, sen vaikutusta, parantaa kuntakentän kannalta totta kai myös se, että hallituksen esittämät täydet indeksikorotukset tulevat lisäämään sen myönteistä vaikutusta. Pidän erittäin myönteisenä myös sitä, että nyt lakiehdotuksen mukaan kohdennetaan 18 miljoonaa euroa kuntien tuottavuushankkeitten edistämiseen. Tässä täytyy muistaa, että kysymys ei todellakaan tuottavuuden kehittämisessä ole vain siitä, että sillä kiristetään työn tekemisen tahtia. Tuottavuuden tehostamisessa on kysymys myös paljon paljon muusta.

Tärkeää on se, että nyt todella julkisen sektorin palkkaratkaisun yhteydessä puhutaan todella myös tuottavuuden kehittämisestä. Tässä työssä eurot eivät merkitse kaikkea. Kysymys on hyvin pitkälle myös asenteesta. (Ed. Saarinen: Entäs laatu?) Tässä tuottavuustyössä poliittisen päätöksenteon on haastettava alan ammattilaiset mukaan tähän työhön. Näin ymmärsin muun muassa ed. Akaan-Penttilän puheesta, eli hän viittasi myös todella siihen, että myös poliittisen päätöksenteon on todella luotettava ammattilaisten ammattitaitoon tuottavuuden kehittämisessä.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys on siis erittäin myönteinen.

Matti  Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteltu aika paljon näistä veroista ja verotuloista ja niitten kehityksestä. Nythän on tilanne se, että verotulot kasvavat sekä valtiolla että kunnilla mutta käyttö ja käyttäytyminen on hyvinkin erilaista. Kuntien verotulojen lisääntyminen menee suoraan palvelujen maksamiseen ja sitä kautta toimintamenoihin, kun sen sijaan valtion varat menevät valtionvelan lyhennyksiin. Tästä voidaan olla tietysti montaa eri mieltä, onko se järkevää vai ei. Näinhän valtiovarainministerit ovat tehneet tässä jo toistakymmentä vuotta, taitaa olla pitempäänkin, että valtionvelka on ollut se lamakauden laskun maksun lyhentämistapa. Mutta sanoisin näin, että nythän on oikealla hetkellä osattava sitten myöskin tätä rahahanaa avata kuntiin päin.

Nyt puhutaan siitä, että laskukausi on tulossa. Onko se alkanut vai ei, siitä voidaan olla hiukan eri mieltä, mutta ennusteet kumminkin ovat synkemmät. Nythän olisi tärkeätä, että valtio avaisi rahahanoja kuntiin päin elikkä valtionosuuksilla yhä lisääntyvässä määrässä hoitaisi kuntien palvelujen pysymisen edes nykytasolla. Täytyy muistaa, että nythän nousevat palkat sosiaaliturvamaksuineen. Kun täällä puhutaan naisten palkoista, tasa-arvoerästä, niin täytyy muistaa, että kunnilla on aika paljon miehiäkin töissä, joitten palkat oikeastaan ihan johdonmukaisesti ovat paremmat. Elikkä siellähän tapahtuu kanssa palkankorotuksia, ettei tämä potti ole mikään tasa-arvoerä, vaan kuntien palkat nousevat varmasti roimemmin kuin sitä nyt on laskettu viimeistään seuraavilla kierroksilla, olivat ne sitten tupoja taikka liittokohtaisia.

Energian hinta on nousussa koko ajan. Jos mietitään, paljonko erilaiset muut kustannukset, jopa ruuan hinta, ovat nousussa, niin onko nyt pystytty ennakoimaan sitten tässä valtionapupäätöksessä, että edes ensi vuoden kustannukset peittyisivät? Väitän näin, että ensi vuonna kesälomien aikaan, kun kuntien ja valtion seuraavan vuoden budjettiraameja tehdään, niin kunnat lomauttavat syksyllä väkeä aika roimasti. Ainoastaan kunnallisvaalit saattavat olla esteenä sille, ettei siitä avoimesti puhuta, mutta nythän jo nämä lomautusaaltopuheet ovat alkaneet.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin korjata muutamia edustajakollegojeni puheenvuoroja. Esimerkiksi ed. Erkki Virtanen väitti, että terveydenhuollon toiminnan tehostaminen tarkoittaisi sitä, että työntekijöiden täytyy tehdä enemmän työtä. Näin ei suinkaan ole. Siis virassa tai toimessa olevat työntekijät eivät tee enemmän, ainoastaan pyritään siihen, että meillä olisi tarpeeksi väkeä terveydenhuollossa töissä. Eli tähän tähtää tämä palkkatasa-arvo, että me pääsemme eroon työvoimapulasta.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella taas toteutetaan suuremmat ja tehokkaammat palveluyksiköt, vähennetään esimerkiksi päivystyspisteitä. On aivan turhaa ylläpitää terveyskeskuspäivystystä aamuyöstä, jos siellä käy yksi potilas yössä. Keskitetään vaativia hoitoja. Suomen Kirurgiyhdistys on tehnyt erittäin hyvän esityksen siitä, miten vaativa kirurgia keskitetään maassamme yliopistosairaaloihin tai keskussairaaloihin siten, että saavutetaan parhaat mahdolliset tulokset.

Haluaisin korjata ed. Saarisen puheenvuoroa siitä, että muka kokoomus ei kannata julkista terveydenhuoltoa. Päinvastoin. Kokoomus haluaa, että julkinen terveydenhuolto on oikein resursoitu ja että se säilyttää sen korkean tason, mikä meillä nyt jo Suomessa on, sillä Suomessahan on pohjoismaisissa vertailuissa korkein erikoissairaanhoidon taso, ja yhteisvastuullisesti verovaroin voimme ainoastaan hoitaa erittäin vaikeat sairaudet, kuten esimerkiksi vaikeat palovammat, elinsiirtokirurgian, keskoset, jotka painavat alle 1 000 grammaa. Ei voi kuvitellakaan, että tällaisia hoitoja siirrettäisiin pois julkisesta terveydenhuollosta.

Sitten ed. Claes Anderssonille haluaisin puhua näistä kelakorvauksista. Kokoomus on sitä mieltä, että kelakorvaukset ovat erinomainen asia. Ne vaan täytyy pitää sellaisella tasolla, että se houkuttelee ihmisiä hakeutumaan myös yksityiselle puolelle silloin, kun ihmisellä on maksukykyä ja hän haluaa jonkun yksittäisen, melko yksinkertaisen hoidon. Hyvä esimerkki siitä, miten kävi, kun kelakorvaukset romahtivat hammashoidossa, on Helsingin hammashoito. Kun hammashoito tuli kaikille kansalaisille mahdolliseksi julkisella puolella, niin ihmiset hakeutuivat suurin määrin julkiseen hammashoitoon. He eivät saaneet sitä hoitoa sieltä, kun meille kasvoi valtavat jonot. Jos samanaikaisesti olisi edellisen hallituksen aikana nostettu kelakorvauksia, niin kuin nyt tullaan nostamaan ensi vuonna, ihmiset olisivat säilyttäneet omat korttelihammaslääkärinsä, joita esimerkiksi Helsingissä on vaikka kuinka paljon. Nyt me korotamme hammashoidon korvauksia, ja tällä tavalla me toivomme, että ihmiset todella hakeutuvat takaisin yksityisille hammaslääkäreille, koska jokin hampaan paikkaaminen ei todellakaan tarvitse sellaista erityisasiantuntemusta, mitä julkinen terveydenhuolto sitten joutuu jakamaan meille.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Yhdyn siltä osin ed. Asko-Seljavaaraan, että vaikeat, suuret leikkaukset kannattaisi varmaan Suomessa pyrkiä keskittämään, hakea sieltä osaamista ja tehoa. Mutta tämän korkean tason säilyttäminen julkisella sektorilla: mitä julkiselle sektorille haluatte sitten jättää? Kalliit hoidotko, ja sellaiset hoidot, joilla on helppo tehdä sitten bisnestä ja rahastaa ihmisiä? Se pyritään saamaan, kun terveys ei saisi olla bisneksenteon kohteena. Mutta nyt me olemme sinnepäin valitettavasti vähän liikahtaneet. Yksityisen sektorin rooli voi olla kyllä täydentävä, mutta siitä ei saa kehittyä sellaista häntää, joka heiluttaa koiraa. Sitä tarkoitin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä ed. Saarisen kanssa siitä, että julkista puolta täytyy tukea niin paljon, että siellä pystytään antamaan myöskin yksinkertaisempia hoitoja, koska tällä tavalla saadaan opetus ja tutkimus järjestettyä. Mutta jos ihmisellä on varaa, miksi hän ei sitten voisi hakeutua yksityispuolelle? Mutta jos ei siinä ole mitään korvausta, niin kaikki ihmiset valuvat julkiselle puolelle. Sen takia tämä kelakorvausjärjestelmä on aivan erinomainen asia tässä yhteiskunnassa.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Palkkaratkaisut kuntien hartioille: kestävätkö ne hartiat, mitä ne kestävät, ja mihin saakka ne kestävät? Ainakin kotimaakunnassani Kainuussa hartioita on koeteltu, ja voin sanoa, että meillä päin hartiat alkavat olla jo aika lysyssä.

Maakunta-kuntayhtymämme on toiminut nyt lähes kolme vuotta, ja toiminnan käynnistyessä siirtyi 9 kunnan toiminnasta noin 60 prosenttia kuntayhtymän vastattavaksi. Tarkoituksena on ollut luoda Kainuuseen rakenne, joka kykenee selviytymään palvelujen järjestämisestä myös tulevaisuudessa. Kuntien vuosikatteiden hiukan parantuessa maakunnan vuosikate on toiminnan edetessä muuttunut negatiiviseksi. Kun Kainuun kuntien yhteenlaskettuun alijäämään 30,4 miljoonaa euroa lisätään maakunnan alijäämät, oli Kainuun kuntakentän katettavana yhteensä 39,6 miljoonaa euroa vuoden 2006 lopussa, ja vuoden 2007 lopussa arvioidaan katettavien alijäämien olevan jo reilut 50 miljoonaa euroa.

Vaikka Kainuussa menokehitys on ollut hillittyä, niin Kainuun alueella julkisiin palveluihin kohdistuvat rasitukset ovat keskimääräistä suuremmat. Ikärakenne on muuta maata raskaampi, sairastavuus korkeampi ja työttömyys korkeampaa. Kuitenkin Stakesin mukaan Kainuun terveydenhuollon palvelurakenne ylittää 15 prosentilla maan keskimääräisen palvelutarpeen, kun samaan aikaan saman selvityksen mukaan Kainuun terveydenhuollon palvelut on kuitenkin pystytty tuottamaan 15 prosenttia maan keskimääräisiä kustannuksia edullisemmin, kun otetaan huomioon muun muassa väestön ikärakenne ja sairastavuus. Nyt täytyy kysyä, miten vielä paljon halvemmalla tai miten vielä paljon vähemmän kainuulaisten kuuluu saada palveluita käytettäväkseen.

Me olemme tehneet työtä, ja se työ jatkuu, eikä meidän ole tarkoitus jäädä lepäämään laakereille ja odottaa valtion pelastusta, mutta se tehty työ ja jo annetut näytöt kertovat erittäin suuresta muutoksesta. Tässä muutosvaiheessa ainakin me alueena tarvitsemme valtion tukea ja valtion apua. Me seisomme ikään kuin kirjaimellisella kynnyksellä: joko me menemme siitä valtion tukemana eteenpäin tai me kaadumme siinä kynnyksellä selälleen. Tarkoittaako se sitten sitä, että kun vetonaru loppuu ja jää kainuulaisen kuntalaisen käteen ja kääriytyy tiukasti kaulan ympärille, niin minkälaisia ratkaisuja kainuulaisille ihmisille Suomen kansalaisina jää?

Tässä pienoisessa kirjasessa, hallituksen esitys 157/2007, jota tullaan käsittelemään tässä muutama pykälä eteenpäin, mainitaan sivulla 40 kuntien valtionosuuslain mukaisista yhteistoiminta-avustuksista. Sinne on tulossa sellainen muutos, että Kainuun maakunta-kuntayhtymälle voidaan myöntää enintään miljoona euroa. Minä kysyn ja toivon, että aktiivisesti joka ikinen kansanedustaja miettii, että jos meillä on yli 10 miljoonan ongelma, 15 miljoonan ongelma, niin korjataanko se ongelma tällä 1 miljoonalla. Pääsemmekö me sillä 1 miljoonalla tämän todellisen kynnyksen yli?

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Kyseessä oleva esitys täydentää lakia kuntien valtionosuuksista. Uudessa mallissa parannetaan järjestelmän läpinäkyvyyttä käyttämällä todellisia yksikköhintoja ja maksamalla indeksikorotukset täysimääräisinä. Uudistus on perusteltu. Tosin sitä pitää vielä parantaa. Edelleenkin, vaikka tämä läpinäkyvyys paranee, tämä on jopa laskutaitoiselle vaikea, tämä valtionosuusjärjestelmä. Vaikka laskennallisesti valtionosuusprosentti siis putoaa, uusi malli lisää valtion rahoitusta kunnille yli 770 miljoonaa euroa.

Tämä lain täydentäminen tarkoittaa 150 miljoonan euron plus 18 miljoonan euron panostamista hoitoalan palkkoihin. On hyvä, että sopimus syntyi ja saatiin aikaan, ja on hyvä, että työ potilasturvalain säätämisessä osoittautui turhaksi, niin kuin moni täällä toivoi. Jatkossakin tulee toimia niin, että jos työmarkkinaosapuolet eivät keskenään sovi suojelutyöstä, eduskunnan tulee tehdä velvollisuutensa.

Ed. Akaan-Penttilä nosti hyvässä puheenvuorossaan esille tuottavuuden yksipuolisen tarkastelun. Tuottavuuden parantamisessa ei voida tarkastella vain rahaa, vaan palveluiden laatua ja kustannustehokkuutta on tarkasteltava rahan rinnalla. Laadun määrittelyssä asiakkaan näkökulmasta on julkisella sektorilla paljon tehtävää.

Tässä esityksessä on varattu 18 miljoonaa euroa kuntien tuloksellisuushankkeisiin liittyvien palkkausjärjestelmien edistämiseen. Kiinnittäisin tähän erityistä huomiota. Tehy ja KT sopivat palkan lisäksi myös yhdessä yhteisistä tuottavuustavoitteista. Tämä 18 miljoonaa euroa tulee käyttää valmistautumiseen tavallaan tulospalkkauksen käyttöönottoon julkisella sektorilla. Tulospalkkauksen käyttöönotossa täytyy miettiä sekä johdon että koko työntekijäkentän asemaa.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva esitys on ehdotus, jolla korjataan hallituksen esitystä n:o 83 sen johdosta, että Tehyn ja kunta-alan palkkaratkaisuun liittyen valtio lisää 150 miljoonaa euroa plus 18 miljoonaa euroa sekä lisäksi indeksikorotuksia kunnille lisää, ja tällä korjataan niitä valtionosuusprosentteja, jotka vahvistettiin aikaisemmassa esityksessä. Aivan sillä tavalla, kuten ed. Sinnemäki täällä aiemmin totesi, kysymys ei ole valtionosuuksien vähentämisestä, vaan nimenomaan valtionosuuksien lisäämisestä. Kun pohjaluku on suurempi, niin pienempikin prosentti muodostaa suuremman osuuden, ja näinhän tässä valtionosuusuudistuksen täytäntöönpanossa, jossa siirrytään todellisiin kustannuksiin laskentapohjassa, on käytännössä käynyt.

Yleisellä tasolla kuntatalouden tilannehan on hyvä, vaikka julkisuuteen annetaan sellaista käsitystä, että kaikki on mennyt päin mäntyä. Todellisuudessa vuosina 2008—2010 kuntien vuosikate, jolla yleensä mitataan taloudellista kantokykyä, on korkeampi kuin koskaan Suomen historiassa, kun vuosikatetta on seurattu. Valitettavasti tähän tarkasteluun sisältyy eräällä tavalla kaksi näköharhaa. Ensimmäinen on se, että kuten yleensä korkeasuhdanteessa tuosta vuosikatteesta kuusi suurinta kaupunkia muodostavat noin kaksi kolmasosaa, toisin sanoen kuntien väliset erot ovat hyvin suuret. Toisaalta, kun katsomme tarkemmin, mistä tuo suurien kaupunkien hyvä vuosikate johtuu, voi todeta, että Espoota lukuun ottamatta yli puolet tuosta vuosikatteesta muodostuu kuntien liikelaitosten tuloksesta, eli kysymyksessähän ovat ylihinnoitellut kunnalliset taksat.

Tietysti silloin, kun erot ovat suuret, toisilla menee hyvin ja toisilla huonosti, yksinkertaisin ratkaisuhan olisi niiltä paremmilta siirtää huonoille. Mutta ongelma on kysymyksessä silloin, että jos tuo parempien vuosikatteiden aiheutuminen johtuu ylihinnoitelluista kunnallisista maksuista, niin ei voi olla tietenkään kohtuullista, että sellaisissa tapauksissa siirrettäisiin ylihinnoiteltuja maksuja muille, jotta edelleen pitäisi korkeammin ylihinnoitella niitä kunnallisia taksoja. Tämä on yksi perusongelma, joka tämän asian ratkaisuun liittyy.

Mitä tulee taas siihen, että kuntien veroprosentit ovat nousseet hyvin voimakkaasti, kysymyshän ei ole tämän hetken tilanteesta kuin pieneltä osin. Kysymys on ennen kaikkea pitkästä historiallisesta kehityksestä, jolloin kunnallista veroprosenttia on pidetty tietoisesti liian alhaisena suhteessa menotasoon. Nyt kun on uudistettu sekä kunnallislain tasapainottamissäännöstä että myöskin tähän Paras-hankkeen puitelakiin otettiin tämä erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevia kuntia koskeva säännös, niin sen johdosta, kun kunnille on asetettu selkeä perälauta, jota alemmas talous ei voi mennä, kunnat ovat ryhtyneet pakon edessä korottamaan veroprosenttejaan sille tasolle, jolla niiden olisi pitänyt olla jo selkeästi aiemmin.

Toinen asia on tietysti sitten se, jota pitää harkita, kuinka suuri veroero prosenteissa eri kuntien välillä voi olla ilman, että kansalaisten yhdenvertaisuutta loukataan.

Myöskin tässä kokonaisuustarkastelussa kannattaa ottaa huomioon se, että viime vuonna valmistuneen verotuksen johdosta kuntien verotulojen kasvu oli 6,6 prosenttia. Tänä ja ensi vuonna kasvu liikkuu myöskin 6 ja 7 prosentin paikkeilla. Kun ensi vuonna valtionosuudet lisääntyvät lähes 10 prosenttia, niin voi todeta, että kuntien tulopohja todella kasvaa myönteisellä tavalla paljolti johtuen valtion toimenpiteistä, mutta ennen kaikkea tietysti hyvästä taloudellisesta kehityksestä. Näin ollen, jos tällaisessa taloudellisessa tilanteessa ei pystytä organisoimaan toimintoja sillä tavalla, että ne riittävät menojen katteeksi, niin kun meillä huonompiakin aikoja on joskus varmasti tulossa, on todella pahat ajat edessä, jos me emme pysty näitä asioita järjestämään. Sen vuoksi tässä tilanteessa on mahdotonta tällaisten menokasvujen ollessa kyseessä lisätä rahaa niin paljon, että kaikki menotarpeet tulisivat täytettyä. Elikkä menopuolella on tehtävä tuottavuuden piirissä todella vakavaa ja merkittävää työtä. Vain sitä kautta voidaan vähitellen päästä tässä asiassa eteenpäin ja tasapainoon. Me tarvitsemme myöskin elinkeinopolitiikan kautta tulopohjan vahvistamista, ja me tarvitsemme 2010 alussa voimaan tulevassa valtionosuusuudistuksessa myöskin sellaisia sisäisiä siirtoja, jotta kaikkialla tässä maassa voidaan perustuslain edellyttämät palvelut tarjota.

Kaiken kaikkiaan kannattaa kuitenkin muistaa, että valtio on antanut ja antaa vuosittain todella merkittävät summat lisärahaa. Lisäksi verotulot kasvavat erittäin hyvin. Menotalous on sopeutettava näihin tuloihin. Muutoin meillä ei todella ole tulevaisuutta, jos me emme siihen pysty. Kokonaisuutena arvioiden tämä lakiesityshän parantaa kuntien asemaa ja tässä mielessä on mielestäni erittäin hyvä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En minä pysty Lapin kansanedustajana nyt varsinkaan yhtymään siihen ed. Mannisen käsitykseen, että veroprosentit ovat kunnissa liian matalat. Eivät ainakaan Lapissa, jossa ne ovat monissa kunnissa jo yli 20 prosentin ja yhä useampi lähenee tuota rajaa, ja sitten siitä mennään ylöspäin. Kyllä siellä valtionapujen puolellakin on ruvettava tapahtumaan todellista lisäystä, semmoista, joka tuntuu siellä kunnissa. Kiintoisaa olikin, että ed. Manninen ohitti täällä esityksensä, jonka hän teki tuolla Lapin lehdissä nyt ainakin, että valtionapu-uudistuksessa, joka tuloillaan on, Lapin kuntien yksistään pitää saada ainakin 100 miljoonaa euroa valtionapuja lisää vuositasolla. Se oli minusta jo realistinen näkemys, mutta silloin koko maassa tarpeet ovat tietysti hyvin suuret. Uskon kuntaekspertin tietävän, että jos meillä on 100 miljoonan tarve Lapissa yksistään, niin kyllä se on iso silloin koko maassa. Sanoittehan te niinkin, että sielläkin, missä näyttää hyvältä, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) tulos on tehty vaan siitä, että liian isoja asiakasmaksuja on peritty.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan selvä, että minun täytyy hallituspuolueen kansanedustajana olla ed. Mannisen kanssa samaa mieltä asiasta, mutta minun, arvoisa puhemies, ei tarvitse olla ed. Mannisen kanssa samaa mieltä oululaisena kunnallispoliitikkona. Tämä jälkimmäinen tarkoittaa käytännössä sitä, että kun meillä vuosikate on todella Oulussa erittäin hyvä, se on saatu sillä tavalla, kuten ed. Manninen aivan oikein kuvasi. Ja miksi meidän täytyy tehdä tällä tavalla? Siksi, että Pohjois-Suomen väki muuttaa Ouluun. Me rakennamme muutamassa vuodessa aina uuden kaupunginosan, ja meidän täytyy hankkia tuloja, että me koko Pohjois-Suomen elätämme.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilälle toteaisin, että jos kuuntelitte tarkoin puhettani, totesin siinä, että veroprosentit ovat olleet liian alhaisia suhteessa menotasoon, ja erikseen mainitsin, kuinka suuri tämä ero voi olla, niin se on niin kuin asia erikseen, että kysymys ei ole tämän päivän tarpeesta syntyneestä korotuksesta.

Sitten, mitä tulee tähän puhelinhaastatteluun, johon ed. Tennilä viittaa, niin en ole lähtenyt oikomaan lehdistössä. Se 100 miljoonaa tarkoitti näitä kaikkia heikoimpia kuntia, niin kuin siellä tekstissä sanottiin, että tämä koskee kaikkia kuntia, ei vain Lapin kuntia. Lapin kunnissa tarve lienee noin 20 miljoonaa. Sillä se suurin piirtein voidaan hoitaa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi tästä tänäänkin paljon puhutusta runsaasta 700 miljoonasta eurosta, joka on tulossa kunnille. Kaikki olemme siitä yksimielisiä, että tämä raha tosiaan on tulossa kunnille, mutta se perustelu ehkä tahallisestikin jätetään epäselväksi. Nyt tämä raha on kunnille kuuluvaa rahaa, eli täyteen indeksikorotukseen menee melkoinen osa, ja tänään parhaillaan käsiteltävänä oleva laki todella sitten lisää kunnille valtionosuuksia, että ne todella tulevat, tämä täyden 100 prosentin indeksitarkistus. Aiemmin se oli tehty tällä 4,7 prosentilla, mutta nyt sitten kustannusten nousun takia, liittyy tähän julkisen kuntapuolen palkkaratkaisuun, se on nostettu 5,2 prosenttiin. Edelleen tähän 700 miljoonaan sisältyy kuntien ja valtion kustannusjaon tarkistus ja kolmantena sitten ansiotulovähennyksen noston kompensointi.

Kyllä minä uskon Kuntaliiton asiantuntijoihin, kun he aiemmin totesivat, että sitä todellista uutta rahaa oli runsas 20 miljoonaa, ja nyt tietysti tähän käsiteltävänä olevaan lakiesitykseen liittyen siellä on tulossa myös tätä tuloksellisuushankkeisiin liittyvää rahaa lähes toinen 20 miljoonaa euroa. Edelleen Kuntaliitosta on todettu, että kuntapuolen palkkaratkaisussa valtio nettoaa noin 300 miljoonaa euroa, ja todella olen erittäin pettynyt siihen, että valtion mukaantulo sitten rajoittui tähän edellä mainittuun 150 miljoonaan euroon, jolla näitä valtionosuuksia ollaan nostamassa. Puheet aiemmin olivat aivan toisenlaiset.

Nyt on muistettava se, että kuntatalous on erittäin eriytynyt ja siitä johtuen tietysti nämä haasteet muun muassa tähän palkkaratkaisuun liittyen tulevalle vuodelle ovat hyvin erilaiset. Verotulokehitys on varmaan keskimäärin kuutta seitsemää prosenttia, mutta muun muassa omassa kotikunnassani reaalinen tuloverojen nousu on noin prosentin luokkaa, siis vain noin prosentin luokkaa. Toisaalta myös muun muassa kotikunnassani on tehty erittäin suuria ratkaisuja, mitä tulee sivistyspuolelle ja moneen muuhun palvelusektoriin. Se on luonnollista tietysti, että kun kysyntä palveluilla vähenee, myös näitä ratkaisuja on tehtävä, mutta kun hyvin monissa Pohjois-Karjalan kunnissa nämä tuloveroprosentit ovat jo tällä hetkellä korkealla tasolla, niin kyllä nyt jos tämä vastaantulo näihin euromääriin rajoittuu, niin kuin näyttää, niin edessä varmasti on tiettyjen palvelujen alasajoa, maksujen tarkistusta, jolla nyt ei hirveästi pysty vaikuttamaan, kuitenkaan merkittäviä summia niillä ei saa, ja mahdollisesti myöskin lomautukset.

Eli voi sanoa, että tilanne on enemmän kuin epätoivottu. Ainakin itse tulkitsen nämä viestit, joita valtioneuvoston puolelta tulee näitten paperien ja päätösten muodossa, että julkista sektoria ollaan alasajamassa valitettavasti. Koko ajan tietenkin ja tähänkin saakka yksityistä sektoria on tarvittu ja tarvitaan jatkossakin muun muassa terveyspalvelujen osalta. Se täydentää julkista sektoria, ja tämän suuntaisesti tulisi myös jatkossa edetä.

Mitä tulee näihin taloudellisiin haasteisiin, niin haluan vielä, arvoisa puhemies, lopuksi todeta muun muassa opetus- ja kulttuuritoimen tulevasta rahoituksesta. Toivottavasti vuoden 2008 valtionosuuksien perusteena oleviin yksikköhintoihin saadaan muutos. Tarkoitan tässä esi-, perus- ja lukio-opetusta, johon ollaan esittämässä noin 15 prosentin korotusta keskimäärin, ja samanaikaisesti sitten kunnan jokaista asukasta kohti maksamaan rahoitusosuuteen esitetään kuitenkin noin 22 prosentin korotusta. Itä- ja Pohjois-Suomen kuntien osalta jos näin menetellään, niin voidaan todeta, että tämä laskukaava, jota tässä nyt en käy läpi, kohtelee kaltoin juuri sellaisia kuntia, se on niille kunnille epäoikeudenmukainen, erityisesti siitä syystä, että kouluikäisten suhde muuhun väestöön on epäedullinen.

Totta kai toisaalta voidaan todeta, että niitä kuntia, joissa on näitä nuoria kerta enemmän, pitää suosia, mutta jollakin tavalla tähän pitäisi pystyä saamaan korjausta. Viittaan nimittäin siihen, kun totesin muun muassa kotikuntani rakenteellisista uudistuksista sivistystoimen puolella, että ei niitä kouluja, vaikka niitä melko nopeassa tahdissa on vähennetty, voi aivan mielivaltaisesti vähentää johtuen siitä muun muassa, että koulumatkojen pituuksiin liittyy tietyt säännöt, ne saavat kestää vain tietyn ajan. Eli tavallaan hiukan viiveellä sitten näitä uudistuksia joudutaan tekemään. Vetoankin tässä yhteydessä hallituspuolueisiin, että kun muun muassa näistä opetus- ja sivistystoimen valtionosuuksista lopullisesti päätetään, niin jollakin tavalla tämä todella suuri uhka voidaan kompensoida. Nimittäin kun koelaskelmia on tehty, niin nämä kunnat Itä- ja Pohjois-Suomessa ovat todella suuria menettäjiä.

Vielä kerran, arvoisa puhemies: Toivottavasti tämän runsaan 150 miljoonan euron lisäksi kohdennetaan kunnille näitä valtionosuuksia. Yksi pieni mahdollisuus on nämä palvelumaksut. Niitä nyt ollaan korottamassa. Perusteena oli, että tällä tavalla voidaan kehittää palvelutuotantoa, mitä liittyy terveyspuolelle, sosiaalipuolelle, ja kuitenkin nyt valtio on imuroimassa nämä 60 miljoonaa sitten itselleen.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat! Piti lyhyesti näistä kelakorvauksista, tai mistä täällä nyt vähän äsken keskusteltiin, todeta jotain, mutta tähän tuli niin pohdiskeleva sävy nyt, että täytyy vähän aikaa täältä ehkä puhua pitempään kuin kaksi minuuttia.

Nämä laskutavathan ovat tietysti palanneelle kansanedustajalle aika kummallisia, kun näitä on kaikkia, tämä 700 miljoonaa ja 150 miljoonaa ja kaikkea, kuinka lasketaan. Ovatko nämä nyt neljälle vuodelle, valtiovarainministeri? (Min. Katainen: Yhdelle vuodelle!) — Yhdelle, no niin, kun ei tiedä, kun jotkut palkat ovat aina 4,5:lle ja jotkut 2,8 vuodelle. Okei, hyvä, yhdelle. — Kuulostaa hyvältä summalta mutta laskentatavan mukaan ehkä menee vääriin kohteisiin, koska tässähän ilmeisesti edelleen tämä opetus- ja kulttuuritoimen rahoitus on samanlainen möykky, josta täällä on puhuttu, että nämä kansalaisopistot ja vastaavat laitokset sitten jäävät helposti siihen tilaan tai jätetään siihen tilaan, etteivät ne saa sitä rahoitusta, koska on tärkeämpiäkin priorisoituja asioita kuin antaa tämmöiseen kansan sivistämiseen ja yleissivistämiseen näinä aikoina rahaa.

Mutta tästä kelakorvauksesta sanon, että on olemassa yksi laji. Nyt kun taas lehdestä luin, että täällä on niin paljon näitä hermostuneita ja masentuneita kansanedustajiakin ja depressoituneita ja kaikkea ollut, niin kun tämä yksityistäminen muuten näyttää muualla, monilla muilla sektoreilla toimivan, niin kelakorvaukset mielenterveyden suhteen ovat valtion kautta pahin tämmöinen, voisiko sanoa, suomalaisten mielenterveyden hyvään suuntaan kehittymistä jarruttava tekijä. Tämä oli rankka väite, mutta minä vähän nyt perustelen.

Nimittäin kohta toistakymmentä vuotta sitten Kelan lääkärit lupasivat esimerkiksi psykologeille, kun he saivat sitten nimityksen, kun on käynyt kuusi vuotta sitä koulutusta ja muuta, että on laillistettu psykologi, ja julistettiin nyt oikeastaan ainoaksi, joka saisi tehdä psykologista terapiaa. Mutta Kelalla on tämmöinen nimihirviö kuin psykoterapia, joka on aikoinaan jostain tuulesta temmattu käsite — huomatkaa, kuinka nyt yksityistä yrittäjää sorretaan, valtiovarainministeri — eli Kela maksaa 60 prosenttia valtion varoja sillä tavalla, että on psykiatri, joka on siis lääkäri, joka ei ole mikään psykologian asiantuntija, vaan psykiatri on lääkäri, joka loppusuoralla erikoistuu mielisairauksiin — monet kinaavat siitä, onko niitä, mutta sitten kun on mielisairausluokitus — ja niihin lääkkeisiin, mitä tässä annetaan. Siis hän ei ole psykologian asiantuntija. Nyt Kela näitten muutaman psykiatriperinteensä kautta hallinnoi tätä psykoterapia-nimitystä niin, että kuka tahansa melkein, fysioterapeutti tai joku, joka lähtee tähän klaaniin mukaan, voi opiskella 4—5 vuotta kahvikuppi-illallisilla, käydä tuolla tämän ajan juomassa kahvia ja saamassa sitten terapiakoulutusta. Sitten kun on ollut ehkä 3—5 vuotta tässä, saa psykoterapeutti-nimityksen, eli sanotaan, että kun valtio rupeaa maksamaan tämän normaaliterapian, joka olisi ehkä 50—60 euroa — no, ei nyt enää ehkä ihan yksityisellä puolellakaan sitä, mutta jotkut voisivat ihan hyvinkin lähteä — terapiakorvauksen, niin se on sitten siellä 90—120 euron liksan tienoilla. Valtio koko ajan tavallaan maksaa väärään paikkaan.

Aamulehdessäkin oli hyvä juttu siitä, että meillä satsataan psykiatriseen jälkihoitoon, siis siihen, että meillä on psykiatrisia hoitopaikkoja tyhjilläänkin jopa terveyskeskuksissa, ja lääketeollisuuden helppoon lääkehoitoon, koska useathan näistä terapiakäynneistä ovat vaan sitä sitten, että kun lääkärit ovat siellä taustalla, niin uusitaan reseptejä, että se terapia varsinaisesti jää, johon sitten koulutetaan tämä 4—5 vuotta, johon siis, huomatkaa, psykologit eivät kelpaa, vaikka se toistakymmentä vuotta sitten luvattiin, kun tähän systeemiin lähdettiin, että totta kai psykologi on tämmöisen terapian ja psykologian asiantuntija. Silti Kela on pitänyt tämän rumasti itsellään ja valtion varoilla estää tämmöisen ennalta ehkäisevän, nopean, akuutin terapian, johon meillä on älyttömästi tarvetta, ja vielä hyvä, taas erittäin naisvaltainenkin ala se rupeaa olemaan nykyään, ihmiset semmoisia, vaikeinta päästä Tampereellakin, 5—6 ällän ylioppilaita jnp. On valtava resurssi, jonka hyötykäyttö estetään sillä, että Kelan kautta valtio toimii tavallaan ja tämä jonkunlainen systeemi on tässä just nurin niskoin, kun luulisi, että on oikeistohallitus. Tässä on tavallaan älytön oikeistohallituksen yrittäjiä sortava kohta, elleivät nämä yrittäjät nyt ole sitten tällä lääkäripuolella ja lääkitys Orion- ja osakepuolella, justiin niitä, joille tästä saadaan ovelasti sitten vielä lisähyöty täältä valtion rahoituspuolelta, mikä on erittäin rumaa minun mielestäni. Tästä asiasta taas en enempää mutta muistutin.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppila mietti, mitenkä muut muuttujat, joita myöhemmin mainitsen, vaikuttavat tähän hallituksen esitykseen 155 tältä vuodelta. Haluan peilata tätä siltä näkökulmalta, että ed. Kauppila tulee Lahdesta kuten allekirjoittanutkin, ja ed. Kauppila totesi, että energian hinta nousee, ruuan hinta nousee. Ajatellaanpa nyt esimerkiksi Lahtea, jossa on edelleenkin hyvin edullinen energian hinta. Noin viikko sitten kunnallinen energiayhtiö joutui nostamaan energian hintaa 15 prosenttia. Kaiken kaikkiaan Lahdessa on kunnallisveroprosentti suurten kaupunkien korkein, näin ainakin eilen, kun valtuuston budjettikokousta istuimme koko päivän, meitä informoitiin.

Tänään odottelemme juuri uutisia 141-päätöksistä ja sitten muistamme juuri viime aikoina olleet sokeriratkaisut ja voimme vain miettiä, mitenkä tämä vaikuttaa meidän elintarviketeollisuuteen ja maatalouteen. Noin kymmenen vuotta sitten metsäteollisuuden tuotto ei näin kansanomaisesti sanottuna riittänyt siihen, että suomalaiset olisivat ostaneet ruokansa ulkomailta. Näin asiantuntevat tahot väittävät, että tämä sopisi pitämään edelleenkin paikkansa. Kun näitä ratkaisuja tehdään, niin on ajateltava sitä siten, että ei kaikkea voida ulkomailta ostaa ja nämä tuet ovat sitä varten, että meillä olisi täällä edullista ruokaa saatavana.

Sitten ed. Asko-Seljavaara puuttui näihin kelakorvauksiin. Mielestäni kelakorvausten tasoa on selkeästi saatava asianmukaiselle, nykyaikaiselle tasolle. Siitä on ollut vaatimuksiakin, en käy niitä nyt tässä purkamaan sen enempää. Katson, että mikäli niitä ei asianmukaisteta ajan tasalle, niin voisi nyt kärjistäen sanoa, että jälleen kerran naiset kärsivät. Naisethan yleensä käyvät erikoislääkärissä gynekologilla, ja se tapahtuu yksityislääkärin toimesta, mikä on aivan oikein, koska usein siihen yhteyteen tehdään myös sitten muun muassa ultraääni, jota on vaikea ainakaan nykytavan mukaan saada terveyskeskuksessa. Ehkä esimerkiksi, niin kuin Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä on ajatuksena, että erikoislääkärit voisivat siirtyä terveyskeskuksiin, jos siellä on erikoislääkäri, niin ultraäänitutkimus voitaisiin silloin terveyskeskuksessa gynekologin toimesta tehdä.

Mutta kun ajatellaan kelakorvauksia, niin haluan vielä mainita silmälääkärissä käynnit, joihin kelakorvauksen taso vaikuttaa selkeästi, ja kun väki vanhenee, niin varmasti myös silmälääkärissä käyntien tarve lisääntyy.

Toivon, että kelakorvausasiaa käsitellään samaan aikaan, kun käsitellään Paras-hanketta ja kun käsitellään tätä terveydenhoitolainsäädännön uudistusta, tätä kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistämistä terveydenhoitolainsäädännöksi, ja samalla, kun sosiaalilainsäädäntöä uudistetaan. Siinä on huomioitava tämä kelakorvausten taso ja mahdollisuus korottaa sitä.

Kun puhutaan mielenterveyshoidosta, niin voisi ihan jälleen kansanomaisesti oikaista kurvit ja sanoa, että meillä ei oikeastaan ole lainkaan mahdollisuutta yksityiseen mielenterveyshoitoon.

Kun puhutaan vielä tästä kelajärjestelmästä ja sairausvakuutusjärjestelmästä, niin jos me lähdemme sitten siihen, kun mietitään, että olisi vain yksityisiä vakuutusyhtiöitä, jotka antaisivat näitä vakuutusmahdollisuuksia, niin tämähän tapahtuu jo tänä päivänä hyvin usein lasten ja nuorten kohdalla, että heillä on sairausvakuutus, joka on yksityisestä yhtiöstä otettu. Työikäiset saavat vastaavat palvelut hyvin usein työnantajaltaan, mutta jälleen väliinputoajia ovat vanhukset. Me tarvitsemme ehdottomasti hyvin toimivan julkisen terveydenhuoltosektorin.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tuosta, mitä ed. Nurmi sanoi, ihan lyhyesti on hyvä jatkaa todeten, että ennen maaliskuun 2007 eduskuntavaaleja lääkäritaustaiset kansanedustajaehdokkaat tapasivat toisensa ja kaikkien eri poliittisten puolueiden ehdokkaat olivat tismalleen samaa mieltä: julkista terveydenhoitoa pitää tukea ja sen toimintaedellytyksiä parantaa. Se oli yli puoluerajojen näiden ehdokkaiden kohdalla, ja toivoisin, että se olisi myös tämän eduskuntalaitoksen selkeä yhteinen mielipide.

Mitä tulee kelakorvauksiin, niin itse en lukeudu niihin, jotka haluavat poistaa ne yksityiseltä sektorilta, niin kuin olen viime aikoina kuullut, että sellaisia puheita entistä enemmän on, mutta niiden vahva lisääminen on myöskin jonkin verran ongelmallista, kun julkinen sektori ei ole saanut kuitenkaan kylliksi tukea, niin että se toimisi ainakaan vielä kunnolla, ja sen kriisi on ihan oikea ja tauti on vakava.

Ihan lopuksi tältä kelapuolelta on hyvä todeta, että Kansaneläkelaitos kustantaa muun muassa magneettitutkimuksista 50 prosenttia ja vieläkin esimerkiksi lannerangan magneettitutkimuksen omavastuuosuus on kuitenkin noin 200—300 euroa, minkä potilas tai asiakas itse maksaa. Näin ollen tässä maksetaan todella kalliita laitteita yhteiskunnan toimesta yksityisille yrityksille. Ne ovat hyvin usein osakeyhtiöitä, joidenka tavoitteena ei ole vain terveydenhoito vaan pääosin osakkaiden tulon lisääminen.

Mutta, puhemies, tähän hallituksen esitykseen 155. Täällä käytiin keskustelua siitä, voidaanko todeta, että valtion vastuut sosiaali- ja terveydenhoidon osalta pienenevät ja kuntien vastuut lisääntyvät. Ed. Sinnemäki oli sitä mieltä, ettei näin voi todeta. Huolimatta siis siitä, että tämä alenema, mikä valtionosuusprosentissa tapahtuu, on 1,14 prosenttiyksikköä, se on aikaisemmin ehdotettua pienempi. Aikaisemminhan oli ehdotettuna 2,11 prosenttia, ja tietysti suunta on nyt oikea.

Mutta kun ajattelemme, että tässä hyväksytään vuosille 2008—2011 olevia osuuskustannuksia, osuusprosentteja, niin tällöin edessä ovat nousevat menot, yhä enemmän kuntataloutta rasittavat uudet toimet, ja niiden maksatuksessa sitten, kun ne koskevat sosiaali- ja terveydenhoitoa, tämä uusi jakoprosentti on se käypä, jolloinka mielestäni ed. Sinnemäki voisi vielä tähän asiaan omaltakin osaltaan paneutua. Kysymys ei ole vain siitä absoluuttisesta euromäärästä, joka on vuonna 2008, vaan me katsomme tulevaisuuteen ja tuleviin suhteellisiin prosenttiosuuksiin. Ed. Sinnemäki viittasi täällä käyttämissään puheenvuoroissa myös siihen, mitä allekirjoittanut on aikaisemmin todennut, ja kun en saanut silloin vastauspuheenvuoroa, niin totean, että puhuin nimenomaan suhteellisesta osuudesta.

Palvelumaksut on ikään kuin keksitty jälleen kerran avaimeksi tähän lukkoon, ja lukko on siis kuntien toimeentuleminen ja julkinen terveydenhoito, sen rahoitus. Mielestäni arkkiatri Risto Pelkonen erittäin hyvin julkisesti käyttämässään puheenvuorossa totesi, että palvelumaksujen lisääminen ei ole mikään vaihtoehto ja näitä maksuja ei pidä — siis ongelmaa ei pidä — laittaa sairaiden maksettavaksi ja sairaiden ratkaistavaksi. Se on aivan oikein. Myöskin arkkiatri totesi, että terveydenhoitoa, sairaanhoitoa, siis nimenomaan perusterveydenhoitoa ja -sairaanhoitoa, ei missään tapauksessa voi asettaa yksityisen sektorin vastuulle. Se ei pysty kantamaan sitä vastuuta eikä siihen pidä pyrkiä, niin kuin hän totesi — mielestäni hyvää ohjetta yleensäkin julkiseen keskusteluun tai hyvää suuntausta, tuskin nyt ohjeita hän jakaa edes, tai ehkä lääkäreille mutta ei laajemmin.

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan kuntien tilanteesta. On sanottu, että kuntien rahoitustilanne on hyvä ja erinomainen. Mielestäni olisi kansanedustajan näkökulmasta järkevää, jos valtionhallinnon ja Kuntaliiton luvut olisivat samat, käsitykset samat. Olisi helpompi tämän asian ratkaiseminen ja loogisempaa myöskin valtiovarainvaliokunnassa.

Kun täällä on mainittu kotikuntaesimerkkejä, omassa kotikunnassani Kotkassa kyllä terveydenhoitoa miinustetaan, kaupunki kamppailee siitä, tekeekö se alijäämäisen budjetin vai sellaisen budjetin, että se voi sillä myös aikaisempaa alijäämää vähentää. Silloin esimerkiksi terveydenhoitajien palkkaamatta jättäminen, virkojen auki jättäminen, on ollut yksi keino, ja se on kohdistunut avoterveydenhoidossa neuvoloihin, myös kouluterveydenhoitoon. Kouluterveydenhoidossahan me tiedämme näistä viimeaikaisista ongelmista, joita on ollut Tuusulassa mutta myös Kotkassa, jotka ovat kohdistuneet nuorten terveyteen ja heidän psyykkiseen hyvinvointiinsa. Tämän seuraukset ovat kaikille tuttuja, mutta miten näitä ongelmia ratkaistaan? Kouluterveydenhoidosta me toki paljon puhumme ja panostamme siihen, mutta valitettavasti kunnissa ainakin tilanne, realiteetit, ja enemmistöpäätöksillä tehdyt ratkaisut ovat toiset. Se tietysti on ennen muuta kunnan oma synti, mutta kunta taas ja kunnan toimiva johto ja poliittinen enemmistö saattaa viitata jälleen näihin valtionapuihin, niiden vähäisyyteen tai suhteelliseen jälkeenjäämiseen.

Kunnat lisäävät velkaansa, konsernivelkaansa, veroprosenttia nostavat ja heikentävät toimintojaan. Tämä on kuitenkin realiteetti, ja silloin on tietysti aika huonoa kuulla se, että kunnilla menee entistä enemmän ja aina vain hyvin, ehkä niin sanotusti kunnilla mutta ei kuntalaisilla, ja tämä on sitten jo tietysti toinen kysymys.

Mutta, arvoisa puhemies, kyllä ehkä kaikkein kovin asia, joka tässä alkuvuodesta odottaa ihmisiä, on palvelumaksut, ja jos niiden korottaminen entisestään, jo aiotusta, on se tie, millä aiotaan avata näitä ongelmia, niin se on kyllä heikko ja kivinen. Tämä terveyden- ja sairaanhoito on kyllä sellainen asia, jossa vaaditaan hyvää henkilökuntaa. Tehyn ratkaisu varmasti oli positiivinen, jos kohta sen sopimuksen 6 §:n 2 momentti on edelleenkin mielestäni omalta osaltaan varsin kyseenalainen. Sehän on tämä tuottavuuskohta, mikä siellä todetaan.

Sitten terveydenhoitoa ja sairaaloita ei tule verrata autoteollisuuteen ja autotehtaisiin, niin kuin professori Lillrank esimerkiksi usein tekee. Sairaaloissa ja terveydenhoidossa laatukysymys on niin paljon mutkikkaampi kuin autojen kohdalla. Kyllä ihmisen hoitaminen on edelleenkin mutkikkaampi asia kuin auton valmistaminen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallitus toteuttaa sen, minkä on luvannut. Se lupasi tukea korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä, ja nyt on palkkaratkaisu tiedossa ja sen lasku maksetaan ja sillä siisti.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä samassa yhteydessä kiinnittää huomiota erikoisesti se, että kun tällaista ratkaisua nyt toteutetaan, niin on sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia muutettava ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettua lakia jnp. Mitenkä tähän ylipäätään on tultu? Kunnillahan on itsehallinto ja verotusoikeus, ja sitten yhtäkkiä onkin hirmuisen monta eri toimialoja koskevaa valtionosuuslakia. Mikä onkaan historia tässä asiassa, ja mikä olisi ollut se vaihtoehto?

Nimittäin tilannehan oli sillä tavalla, että maaherra Kosken johtamassa työryhmässä, valtionosuuksien uudistamista koskevassa työryhmässä, oli olemassa yhden valtionosuuden esitys. Siinä oli nyt se kuuluisa kaava, jossa otettiin kaikkia erilaisia merkittäviä näkökohtia huomioon, ja sitten piti oleman yksi raha, joka tulee kunnille, kullekin kunnalle, kuntayhteisölle, ja sitten, niin kuin nytkin, kaikkihan tulee siihen samaan pottiin ja sitten siellä kunnallisesti itsehallinnon puitteissa tehdään käyttöpäätös. Kaikki oli valmista työryhmässä. Ja sitten paikalle asteli vakain askelin silloinen ministeri, kansanedustaja, nykyinen radion johtaja Olli-Pekka Heinonen ja ilmoitti, että näin ei voida tehdä, koska sehän lopettaisi kunnallispolitiikan tekemisen eduskunnassa. Täytyy olla aihe, josta me täällä keskustelemme fanaattisesti ja täydellisesti. Ja, arvoisa puhemies, olemme jälleen saaneet näytön: pari tuntia on mukavasti mennyt, kun Olli-Pekka Heinosta on seurattu.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Tuohon ed. Tiusasen puheenvuoroon voisi vetää loogisen johtopäätöksen sitten siitä, että kun lääkäriehdokkaat olivat sitä mieltä, että julkinen terveydenhuoltosektori pitää säilyttää, niin eivätköhän valituksi tulleetkin ole edelleen samaa mieltä eivätkä ole mieltään muuttaneet.

Mutta mitä tässä hallituksen esityksessä jää hieman puuttumaan, haluan vielä kerran sanoa, että täällä ei ole mitään ennaltaehkäisystä eli ei mitään siitä, kuinka voimme itse vaikuttaa elintasosairauksiin ja kuinka esimerkiksi, jos pystymme ennaltaehkäisemään tapaturmia kodeissa, voimme myös sitten ehkäistä tapaturmasta johtuvia vammoja, luunmurtumia, haavoja jne. Se kuuluu tavallaan myös tähän sosiaali- ja terveystoimeen ja tähänkin hallituksen esitykseen.

Olen jo täällä mainostanut omaa rakasta kotikaupunkiani, josta on monta hyvää uudistusta saanut alkunsa, ja niinpä täytyy sanoa nytkin, että Päijät-Hämeessä, jossa Lahti on keskuksena, on jo hanke käynnissä, jossa tämä ennaltaehkäisy on huomioitu, ja toivon, että sitä voimakkaammin myös tässä salissa painotetaan ja siitä kuultaisiin enemmän ja nähtäisiin siitä sitten myös mustaa valkoisella hallituksen esityksissä.

Mitä tulee tähän kouluterveydenhuoltoon, johonka sisällytän myös sitten tämän kaiken sosiaalihuollon ja johon henkisen huollonkin ymmärrän mukaan lukeutuvaksi, olen ymmärtänyt, että opetusministeri on luvannut, että kouluterveydenhuoltoon puututaan ja siihen paneudutaan, ja uskon myös, että johtopäätöksiä vedetään ja mahdolliset korjaukset tehdään.

Ed. Marja Tiura merkittiin läsnä olevaksi.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle, mutta edelliseenkin, tästä ennaltaehkäisystä: kun tämän pitäisi olla ajanmukainen, niin tosiaan nämä Jokelan tapahtumat tai mitkään eivät näy tässä siinä mielessäkään, että justiin tuli MOT tai A-talk eilen tai toissapäivänä, jompikumpi, taisivat tulla kummatkin, joissa todettiin, että koulujen rehtorit eivät tienneet, onko heillä koulukuraattoreja tai mitään ollenkaan tai onko terveydenhuollossa tai koulussa psykologia. Jotenkin ihmeellisesti tämä ajankohtaisuus tässä ei ainakaan tällä kohtaa pidä ollenkaan paikkaansa. Vaikka edellinen puhuja mainitsikin haavat, niin trauma on kreikaksi haava, se on mielen haava, ja niitä saa nuorena nopeasti.

Mutta minä vielä kerran sanon sen, niin että täällä joku tajuaisi sen, että lääkäri on lääkäri, Kela hallinnoi psykoterapian nimikkeellä sitä, mikä kuuluisi oikeastaan kokonaan psykologien alueeseen. Sitten lääkärien hallinnoima Kela ajaa Suomeen puoskarilakia, johon otettaisiin kaikki tämmöinen psykologiaan liittyvä vähänkin vaihtoehtoinen hoito, jotta lääkärit voisivat sitten tällä omalla Kelan kautta hallinnoinnillaan, joka vääristää kilpailua koko ajan Suomessa, tehdä terapiaa ja siihen liittyvää lääkehoitoa. Suomessa on pitkälle koulutettuja, 6 vuotta nykyään, psykologeja vaikka kuinka paljon, jotka joutuvat hoitamaan hanttihommia koko ajan sen takia, kun heille on luvattu välitön terapia. He ovat ainoita, jotka voivat tehdä suoraa terapiaa valmistuttuaan. Lääkärien pitäisi mennä kyllä siihen terapia- ja muuhun koulutukseen, koska he eivät ole tämän alan asiantuntijoita. Eli kyllä nyt jonkun hallituksen ... Kun vasemmalta sitä ei ole saatu kuntoon, niin kyllä nyt oikeistopuolelta luulisi löytyvän yrittäjähenkistä porukkaa, joka tajuaisi vielä vedota tähän ennaltaehkäisyyn ja kaikkiin tapahtumiin, mitä Suomessa tapahtuu, että saisi tämmöisen valtion kuplan pois tästä terveys- ja sosiaalipuolen alueelta.

Keskustelu päättyi.