Täysistunnon pöytäkirja 87/2007 vp

PTK 87/2007 vp

87. TIISTAINA 27. MARRASKUUTA 2007 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys laiksi sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta

 

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys teletunnistetietojen säilyttämisestä ja sen takana oleva direktiivi ovat valitettavasti hyviä esimerkkejä huonoista kompromisseista, joihin me poliitikot aina välillä sorrumme. Tästä esityksestä ei ole nimittäin mitään hyötyä terrorismin tai järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, mutta tästä seuraa suuria riskejä ihmisten yksityisyydelle, varsinainen lose—lose-asetelma, mutta jotenkin se pahuksen direktiivi on pakko implementoida, se on valitettava tosiasia. Direktiivin haitat ja riskit on kuitenkin pyrittävä implementoinnissa minimoimaan.

Jo tämän lain lähtökohta on huolestuttava, siis se, että viranomaisia varten kerätään tietoa kaikista kansalaisista vain rikoksesta epäiltyjen asemesta. Se on suuri periaatteellinen muutos suomalaiseen käytäntöön. Vielä pelottavammaksi asetelma käy, kun lukee perustelutekstin. Sieltä käy ilmi, että tämän lain jälkeen televalvontaa voidaan käyttää myös rikosten ennaltaehkäisyyn, eli meitä potentiaalisia rikollisia, anteeksi, siis kansalaisia, voidaan valvoa jo ennen kuin me teemme rikoksen. Ei ihme, että tietoyhteiskunta-aktiivit kutsuvat tätä esitystä isovelilaiksi George Orwellin klassikkodystopian 1984 mukaan.

Periaatteellisemmalla tasolla minun on mahdotonta nähdä, miksi luottamuksellisen viestin suoja on postipaketilla vahvempi kuin sähköpostilla tai puhelulla. Kun esimerkiksi Unabomber terrorisoi kirjepommeillaan Yhdysvaltoja 18 vuotta ja surmasi kolme ja haavoitti 29:ää, kenellekään ei tullut mieleenkään esittää, että postin tulisi kerätä viranomaisia varten tietokantaan tiedot kirjeiden, korttien ja pakettien lähettäjistä ja vastaanottajista, painoista ja leimauspäivistä, siis tunnistetiedoista. Olenkin joskus vitsaillut, että teen tämän lain yhteydessä esityksen, joka velvoittaisi Itellaa keräämään postilähetysten tiedot, postilähetysten tunnistetiedot, sillä ties mitä rikoksia niissä kirjeissäkin valmistellaan. Nykyisessä asenneilmastossa se esitys voisi kuitenkin tulla hyväksytyksi, eli en tee sitä.

Surullisinta tässä lakiesityksessä on se, ettei tästä ole mitään hyötyä, koska terroristit sun muut voivat käyttää esimerkiksi nettisähköpostia, prepaid-liittymiä, freenettiä, skypeä, meseä, irkkiä, usenettiä ja vertaisverkkoja, ja niiden kautta kulkevan tietoliikenteen tunnistetiedoista ei tallenneta bittiäkään. Direktiiviä valmisteltaessa kävi nimittäin ilmi, että kaiken digitaalisen tietoliikenteen tietojen tallentaminen on teknisesti ja taloudellisesti mahdotonta, ja senkin valvonnan kiertäminen olisi naurettavan helppoa.

Mutta kun jotain oli luvattu tehdä, niin tehtiin sitten tämä, että lainsäätäjät edes näyttäisivät tekevän jotain, on siitä mitään hyötyä eli ei. Esimerkiksi minun 13-vuotiaan poikani sähköisestä tietoliikenteestä tämän lain piirissä on ehkä pari prosenttia. Loput on meseä, skypeä ja chattia. Jos lapsi osaa käyttää meseä ja skypeä, niin ehkä se onnistuu kriminaaleiltakin. Saksan tiedustelupalvelu ilmoitti äskettäin, että he eivät pysty mitenkään seuraamaan vakoilijoiden ja terroristien skype-puheluita, koska ne on suojattu liian hyvin.

Mitä haittaa tästä esityksestä sitten voi olla? Paljonkin. Nämä tunnistetiedot ovat nimittäin rahanarvoista tavaraa identiteettivarkaille ja roskapostikeisareille. Kaikilla on toivottavasti tuoreessa muistissa, miten Ison-Britannian viranomaiset hukkaisivat 25 miljoonan britin henkilötiedot. Tästä virheestä pelkästään Ison-Britannian pankeille aiheutuvien kustannusten arvioidaan nousevan 340 miljoonaan euroon. Yksi tietovuoto. Hinta: 340 miljoonaa euroa.

Järjestäytyneellä rikollisuudella on myös muuta käyttöä tunnistetiedoille. Kolumbialaisten huumekartellien hallusta löydettiin ratsiassa puheluiden tunnistetietoja kerännyt järjestelmä. Järjestelmän avulla selvitettiin, kuka soittaa kenelle, mistä ja koska. Näin kartelli sai paljastettua organisaatioonsa solutetut huumepoliisit ja ilmiantajat. Tunnistetiedot väärissä käsissä. Hinta: kymmeniä ruumiita.

Teleoperaattorit tai viranomaiset eivät aina itsekään malta olla käyttämättä tunnistetietoja väärin. Soneran ja suojelupoliisin toiminta on tästä valitettavan hyvä esimerkki. Kyllä Suomessakin osataan. Ja jokainen voi tykönään miettiä, mitä kaikkea Kgb tai Gestapo olisivat pystyneet ihmisten puhelu- ja sähköpostitiedoilla tekemään.

Me kuvittelemme helposti, että ei moinen ole enää mahdollista, ei ainakaan Suomessa, mutta Suomesta ei tarvitse mennä Valko-Venäjää kauemmas, kun nämä teknologiat ovat jo käytössä. Tai George Orwellin sanoin: "Ihmiset ovat juuri niin hyviä kuin heidän teknologiansa sallii." Me emme saa unohtaa historian opetuksia. Vallanpitäjillä on tapana vaihtua aina joskus, eivätkä ne uudet ole aina vanhoja mukavampia. Mutta se yleisistä kommenteista.

Seuraavaksi keskityn esityksen yksityiskohtiin, joihin toivon valiokunnan kiinnittävän huomiota. Lakiesityksessä käytetään käsitettä ems-palvelu eli Enhanced Media Service -palvelu. Kyseistä termiä ei kuitenkaan käytetä oikeastaan missään muualla kuin EU-direktiiveissä ja niistä johdetuissa dokumenteissa. Ainakaan sähköisen viestinnän tietosuojalaissa sitä ei ole määritelty lainkaan, vaikka sitä käytetään muun muassa lain 14 a §:ssä. Valiokunnan tulisikin tulevien sekaannusten välttämiseksi lisätä lain määrittelypykälään momentti, jossa ems-palvelukäsitteelle annetaan yksiselitteinen määritelmä.

Kustannusten osalta Suomessa on valittu erilainen linja kuin useimmissa EU-maissa, eli kustannukset korvaa se viranomainen, jonka toimintaa varten tietoja säilytetään. Valiokunnan tulisikin arvioida, miten tallennusjärjestelmä vaikuttaa tietoja käyttävien viranomaisten talouteen. Esimerkiksi poliisi ja Tulli tarvitsevat määrärahoja selvitäkseen järjestelmän kustannuksista: 5—8 miljoonaa euroa järjestelmän perustamisvaiheessa ja runsaat puoli miljoonaa vuodessa järjestelmän käyttökustannuksia.

Esittelyn valmistelussa minua hiertää erityisesti kohta "Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen." Otsikko on nimittäin harhaanjohtava, sillä kappaleessa ei ole sanaakaan siitä, miten lausunnot ovat vaikuttaneet lakiesitykseen, ilmeisesti eivät mitenkään. Lausunnoista pistävät silmään tekijänoikeusjärjestöt, jotka vaativat tunnistetietoja itselleen. Toivottavasti keneltäkään muulta ei mene viranomaisen ja etujärjestön rooli yhtä pahasti sekaisin eikä vaatimukseen suostuta. Me olemme koko ajan luovuttamassa viranomaisille kuuluvia valtuuksia ja tehtäviä ilman niihin kuuluvia vastuita ja valvontaa yksityisille osapuolille. Ei tehdä tässä sitä virhettä taas kerran.

Kansalaisten oikeusturvan kannalta on ongelmallista, että tallennusvelvoite ei esityksen mukaan koskisi viranomaisten käyttämiä verkkoja, tai sähköisen viestinnän tietosuojalain 3 §:n 7 momenttia lainatakseni "lakia ei sovelleta viranomaistoimintaan viestintämarkkinalaissa tarkoitetussa viranomaisverkossa tai muussa yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, maanpuolustukseen, pelastustehtäviin, väestönsuojeluun tai maaliikenteen, meriliikenteen, raideliikenteen taikka ilmaliikenteen turvallisuuteen liittyvien tarpeiden vuoksi rakennetussa viestintäverkossa". Näin ollen myöskään ehdotetut tietojen säilyttämisvelvollisuudet eivät koske viranomaistoimintaa viranomaisverkossa. Kansalaisten oikeusturvan kannalta olisi kuitenkin nimenomaan perusteltua säilyttää myös nämä tiedot. Mieleen nousee vanha kysymys: Onko lainsäädännön tehtävänä suojella kansalaisia valtiolta vai valtiota kansalaisilta?

Yksi kysymys, joka jää esityksessä auki ja johon valiokunta toivottavasti etsii vastauksen, on se, voiko palveluntarjoaja ulkoistaa tunnistetietojen tallentamisen. Eli voisiko jokin yritys tarjota teleyritykselle teletietojen tallennuspalvelua ja millä ehdoilla? Tiedän tällaisia järjestelmiä olevan jo kehitteillä. Olisi kovin noloa, jos tämä laki ei lainkaan huomioisi niitä.

Tärkein toiveeni valiokunnalle koskee kuitenkin sitä, kuinka pitkäksi ajaksi tiedot kerätään talteen. Riskit tunnistetietojen vuotamiselle ja väärinkäytölle ovat sitä suuremmat, mitä kauemmin tietoja säilytetään. Siksi Suomen tulisi pitäytyä mahdollisimman lyhyessä tallennusajassa eli 6 kuukaudessa, sillä enempää direktiivi ei meiltä vaadi. Väite, että teleyritykset muutenkin säilyttävät tunnistetietoja liki vuoden, on mielestäni lähinnä huvittava, tai sitten teleyritykset ovat systemaattisesti rikkoneet sähköisen viestinnän tietosuojalain 9 ja 10 §:ää eivätkä viranomaiset ole puuttuneet siihen mitenkään.

Arvoisa puhemies! Haluan lopettaa Benjamin Franklinin sanoihin, joiden toivon olevan meidän kansanedustajien mielessä aina, kun me käsittelemme näitä lakiesityksiä, joilla turvallisuuden nimissä lisätään kansalaisten valvontaa: "He, jotka ovat valmiita luopumaan vapaudesta turvallisuuden vuoksi, eivät koskaan voi olla vapaita eivätkä turvassa."

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kasvi toi monta tärkeää seikkaa esille ja on varmasti perehtynyt asiaan syvästi, mutta ymmärrän myös tämän hallituksen esityksen tarkoituksen, kun ajatellaan rikostutkintaa.

Ihmisellä on oikeus luottamukselliseen viestintään. Kuten hallituksen esityksessä sanotaan: "Yksityisyyden suoja koskee sähköisessä viestinnässä luottamuksellisen viestin sisällön suojan lisäksi myös niitä tunnistamistietoja, joita syntyy yleisessä teletoiminnassa taikka tietoyhteiskunnan palvelujen tai viestintäverkkojen käyttämisessä ja joista voidaan tunnistaa joko luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö." Ja jatkuu vielä ihan lyhyesti: "Luottamuksellisen viestin suoja tarkoittaa sitä, että kukaan muu kuin viestin lähettäjä" — tarkoittaa varmasti viestin oikeaa lähettäjää — "ja viestin lähettäjän tarkoittama oikea vastaanottaja ei saa ottaa viestin sisällöstä selvää tai muuten puuttua viestin sisältöön taikka viestiin liittyviin tunnistamistietoihin eikä myöskään puuttua viestin perille menemiseen."

Puutun tähän asiaan sen takia, että katson kuitenkin tärkeäksi, että ihmisellä on oikeus siihen, että hän voi turvallisesti käyttää omia verkkosivujaan ja internet-yhteyttä, sähköpostia. Koin sen erittäin epämiellyttäväksi, kun aikoinaan aiemmilla kausilla itselleni tehtiin väärät nettisivut. Henkilö, joka halusi hakeutua sivuilleni, ohjautui täysin väärille sivuille, joilla oli virheellistä tietoa ei vain itsestäni vaan myös puolisostani ja lapsistani. Koen tämän äärimmäisen epäoikeudenmukaisena ja mielestäni tämä on tuomittavaa toimintaa.

Tällä hetkellä saan sähköpostiviestejä omasta sähköpostiosoitteestani. En tiedä, kuka niitä lähettää, itse en ole niitä viestejä lähettänyt. Viestien sävy on epämiellyttävä. En tiedä, haluaako viestin lähettäjä itselleen huomiota. Tässä hän nyt sitä sitten saa. Kuitenkaan hän ei voi horjuttaa toimintaani millään tavoin. Jos hän vielä sieltä viestejä lähettää, niin niihinkin perehdytään asianmukaisesti. Mutta toivon, jos jotkut henkilöt saavat nyt kummallisia viestejä allekirjoittaneelta, että he ottavat minuun yhteyttä ja tarkistavat, että olen todella lähettänyt kyseisen viestin. Saattaa olla, että tämä henkilö, joka nyt nauttii sähköpostiosoitteeni käytöstä, käyttää sitä myös viestien lähettämiseen ja näin ollen saa sitten tyydytystä tai on tarkoitushakuinen toiminnassaan ja lähettää sitten epäasianmukaisia viestejä tai allekirjoittanutta haittaavia viestejä eteenpäin.

Ed. Kasvin innoittamana haluan kuitenkin vielä mainita, että hänen lakialoitteensa, jota hän pitää täysin huvittavana, että Itella keräisi tiedot kirjeistä, ei ole ollenkaan niin huvittava, ainakaan minun mielestäni. On ollut erittäin ikävää, kun itse olen saanut joulukortin käteen toimitettuna, kun se on lähetetty tosin Irlannista, mutta kiertänyt Pekingin ja kaiken muun. Pari vuotta myöhemmin kyseinen henkilö sen sitten toi minulle, koska se oli palautettu lähettäjälle, ja koskaan kirje ei löytänyt perille, vaikka osoite oli aivan oikea.

Itse olen lähettänyt kirjeitä ja olen nähnyt, että vaikka osoite on ollut oikea, niin kirje on saapunut perille vasta puolisen vuotta myöhemmin, ja kirjeen sisällöstä johtuen on käynyt niin, että tilanne, mikä haluttiin hoitaa nopeasti, on mennyt jo ohi. Olisi saattanut olla niinkin, että jos vääränlainen henkilö olisi saanut sen kirjeen ja avannut sen, niin oikea vastaanottaja ei olisi ymmärtänyt ja luottanut siihen, että olen kirjeen lähettänyt ja kirje on lähetetty, mutta kun kirje on tullut perille, niin on voitu sitten asiat selvittää myöhemmin. Eli täysin aukoton ei ole kirjeen toimituskaan.

Yksi huomio vielä postin toiminnasta on se, että nyt kun on näitä kauniita erikoispostimerkkejä ja niillä varustetaan 50-vuotiskutsuja taikka muita kirjeitä, on tapahtunut myös niin, että kutsuja esimerkiksi 50-vuotisjuhliin ei ole saatu perille laisinkaan, koska kirjeet ovat matkalla hävinneet. Liekö syy kauniin postimerkin?

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuunnellessani ed. Kasvin, tulevaisuusvaliokunnan edustajan, selvitystä tästä asiasta, olen lähes kaikessa samaa mieltä, etten rupeaa kertaamaan niitä asioita.

Itse kuulun Tampereella Tion johtokuntaan, joka Tampereella hoitaa kaikki ne sen seudun tietoliikenne- ja tietokoneasiat. Huolimatta puoluekannoista tässä johtokunnassa varsinkin on hyvin pitkälle saman suuntaiset käsitykset.

Mitä tulee esityksen ennalta ehkäisevään vaikutukseen rikollisuuteen, niin on aika mielenkiintoista, että Irlantikin, jota perinteisesti tästä terrorismista on syyllistetty tai siitä kärsinyt, on nostanut EU:ta vastaan jutun tämän direktiivin oikeusperustan takia. Irlannin näkemyksen mukaan direktiivi on hyväksytty perustuen väärään oikeusperustaan, että jos niin rankka maa, joka saisi turvallisuutta sitten tämmöisten takia, nostaa jutun EU:ta vastaan, niin kyllä tässä jotain silloin on oltava vialla. Joku sen kaltainen, että tätä väärin käytettynä orwellilaisittain tulee mieleen — viitaten edelliseenkin puheeseeni — että tässä yhdistyy ikään kuin Orwellin 1984, tämmöinen plusvalvonta, ja sitten uusi uljas maailma lääkäreitten lääkitsemisjutuilla vielä, niin meillähän on tämmöinen mukava joulukorttiyhteiskunta, joka sitten on turvallinen kuin mikä.

Eli ei sen enempää tästä. Vastustan tätä tässä muodossa henkeen ja vereen, vaikkakin kaikin tavoin kyllä kansalaisten turvallisuuden takia näen, että tässä jotain on tehtävä.

Keskustelu päättyi.