Täysistunnon pöytäkirja 88/2002 vp

PTK 88/2002 vp

88. KESKIVIIKKONA 4. SYYSKUUTA 2002 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laeiksi rikoslain 23 luvun, tieliikennelain 76 §:n ja liikennevakuutuslain 7 ja 20 §:n muuttamisesta

 

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessähän ehdotetaan muutoksia liikennejuopumusta koskeviin säännöksiin rikoslaissa. Säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että moottoriajoneuvon kuljettaja tuomittaisiin rattijuopumuksesta, jos hänen veressään ... (Hälinää)

Puhemies:

(koputtaa)

Keskustelu on alkanut, ja puheenvuoro on ministerillä.

Puhuja:

... on ajon aikana tai sen jälkeen huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Esitys merkitsisi siis niin sanotun nollarajan käyttöönottoa huumausaineille tieliikenteessä.

Huumausaineen vaikutuksen alaisena ajanut henkilö voidaan nykyisin tuomita rattijuopumuksesta vain, jos voidaan osoittaa hänen ajokykynsä huonontuneen. Käytännössä tästä voi olla vaikea saada näyttöä. Laissa säädetty selkeä nollaraja huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajamiselle poistaisi tämän ongelman ja osoittaisi myös yhteiskunnan kannanottoa siihen, missä kunnossa liikenteessä ajetaan ja toimitaan.

Nollarajaa ei sovellettaisi huumausaineeksi luokiteltaviin lääkevalmisteisiin, kuten uni- ja masennuslääkkeisiin, jos kuljettajalla on ollut oikeus käyttää niitä. Tällaisten lääkkeiden vaikutuksen alaisena ajaminen olisi nykyiseen tapaan rangaistavaa vain, jos niiden käyttö on heikentänyt ajokykyä, elikkä tuo toinen kriteeri säilyisi niiden osalta.

Huumausaineen käyttöä mittaavia luotettavia pikatestausmenetelmiä ei ole valitettavasti käytössä. Esitutkintaan eli veri- ja virtsanäytteiden ottamiseen ryhdyttäisiin siten uudistuksen voimaan tultuakin vain, jos poliisi esimerkiksi ajotavan tai muun ulkoisen seikan perusteella epäilee kuljettajaa huumausaineen käytöstä.

Liikennevalvonnassa ilmi tullut ajoneuvon kuljettaminen huumausaineen vaikutuksen alaisena tuomittaisiin ensisijaisesti rattijuopumuksena eikä kuljettajaa tuomittaisi samaan aikaan huumausaineen käyttörikoksesta, joka on rikoksena vähäisempi, ja kollisiosäännösten mukaan ankaramman rikoksen mukaan sitten asia vietäisiin prosessiin. Huumaantuneena ajamisesta tuomittiin 355 henkeä vuonna 99. Rangaistus rattijuopumuksesta on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.

Tämä esitys on yksi niistä, jotka sisältyivät valtioneuvoston periaatepäätökseen tieliikenteen turvallisuuden parantamisesta, ja jonka koko ohjelman toteuttamiseen on julkisessa keskustelussakin vauhtia kaivattu.

Samassa yhteydessä ehdotetaan tarkennettavaksi puhallustestin avulla mitattavan uloshengitysilman alkoholipitoisuuden ja verikokeen ilmaiseman alkoholipitoisuuden vastaavuutta. Voimassa olevan lain mukaan 0,5 promillen alkoholipitoisuus veressä vastaa 0,25:tä milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Uusien tutkimusten mukaan vastaava uloshengitysilman alkoholipitoisuus on kuitenkin 0,22 mg litrassa, joten lainsäädäntö muutettaisiin vastaamaan tätä tutkimustulosta. Tällä hetkellä puhallustestit vapauttavat rattijuopumusepäilyksistä sellaisia, joilla todellisuudessa veressään on alkoholia vähintään tuo 0,5 promillea. Tällä tarkennetulla milligrammaluvulla litrassa koskien uloshengitysilmaa päästään sitten parempaan vastaavuuteen verikokeen ja puhallustestin välillä. Sinänsä puhallustestien, alkometrien, tarkkuushan on parantunut, ja toivottavaa on, että lähiaikoina, lähivuosina viimeistään, tulee käyttöön myös luotettavia huumausaineiden testereitä ja sitä kautta myös niiden osalta voitaisiin tämmöistä ratsiatyyppistä testausta ja ennalta ehkäisevää liikennevalvontaa tehostaa.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Voi jälleen kerran onnitella oikeusministeri Koskista siitä, että tänne on saatu mielestäni järkevä esitys, niin kuin oikeusministeriöstä viime aikoina mielestäni sangen monta kertaa on tullut.

Mutta, arvoisa puhemies, kun luin tämän esityksen ja kuuntelin, mihin puhemiesneuvosto oli päättänyt lähettää tämän eli ainoastaan lakivaliokuntaan, jäin miettimään, kun pohdin nopean lukemisen jälkeen tämän hallituksen esityksen sisältöä: Kun on sellainen valiokunta, joka käsittelee liikenneturvallisuuteen liittyviä asioita, niin kuin tässä mielestäni on, ja myös kun esityksessä käsitellään ajokieltoa yhdeltä osin, nimenomaan tieliikennelain 76 § osalta, vaikkakin ne muutokset ovat pieniä ja tarkentavia varsinaiseen esitykseen, niin jotenkin tuntuu oudolta, että ei edes lausuntoa pyydetä asianomaiselta erikoisvaliokunnalta.

Myönnän, että viimeaikainen käytäntö on lähtenyt siihen, että asioita siirretään yhä enemmän rikoslain piiriin, ja silloin ilman muuta mietinnön antajan mielestäni pitääkin olla lakivaliokunta. Mutta hämmästelen itse vilpittömästi sitä, että sellaiselta valiokunnalta, joka käsittelee yleisesti ja erityisesti liikenneturvallisuuteenkin liittyviä asioita, ei edes pyydetä lausuntoa. Ihmettelen erittäin suuresti. En tiedä, onko asiaa edes harkittu. En tee esitystä, mutta ehkä, jos arvoisa puhemies katsoo aiheelliseksi, puhemiesneuvosto voisi harkita asiaa. En tiedä systematiikkaa, mutta itse hämmästelen vaan suuresti.

Arvoisa puhemies! Sitten tähän sisältöön sikäli, että käytännön elämässähän ongelma on hyvin usein ollut nimenomaan siinä, että kun puhutaan huumeiden tai lääkeaineiden alaisena ajosta, näyttö on ollut erittäin vaikeaa. Itse olen toiminut monta kertaa syyttäjän ominaisuudessa, ja syyte on mennyt nurin, koska olisi pitänyt pystyä näyttämään, oliko kuljettajan kyky ajotehtäviin heikentynyt siinä määrin, että tuomitaan. Nyt kun on niin sanottu nollaraja hallituksen esityksessä, tämä asia selkeytyy ihan selvästi ja mielestäni ihan asianmukaisesti.

Yksi ongelma saattaa tietysti tulla, nimenomaan lääkevalmisteista ja, niin kuin esityksessä puhutaan, aineenvaihduntatuotteista. Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta tosiasiallisesti saattaa tilanne käytännössä kuitenkin olla se, että nämä lääkevalmisteongelmat tien päällä ovat sangen harvinaisia loppujen lopuksi.

Sitten, arvoisa puhemies, tämä toinen asia, jonka alussa otin erityisesti liikenneturvallisuuteen liittyvänä: väliaikainen ajokielto. Vaikka 76 §:ään tulee todella hyvin pieniä muutoksia, jotka johtuvat rikoslakiin tehtävistä tarkennuksista, nimenomaan alkometrisysteemejä koskien muutaman milligramman muutokset, en malta tässä yhteydessä olla ottamatta esille julkisuudessa olleita kannanottoja siitä, että sisäministeriö on määrännyt ajokiellot pidennettäviksi. Valitettavasti en ole itse nähnyt tätä määräystä taikka sisäasianministeriön kirjettä, mutta jos näin yksioikoisesti määrätään, pidän sitä erittäin arveluttavana. Tälläkin hetkellä asianomaisilla virkamiehillä, joilla on oikeus määrätä väliaikaisesta ajokiellosta, on ollut mahdollisuus sangen pitkiinkin kieltoaikoihin, mutta myönnän sen, että meillä on ollut sangen humaani linja myöskin sisäministeriössä, josta on ohjauksenomaisesti poliiseja lähestytty määrätyllä kirjeellä. Tietysti siltä pohjalta voidaan lähteä, että suositellaan pidennettäväksi käytännössä niitä, mutta ainahan yksittäinen harkinta on nimenomaan kyseisellä virkamiehellä.

Mutta erittäin arveluttavana pidän sitä, jos tällainen määräys on lähtenyt eikä siinä korosteta sitä, missä olosuhteissa kyseinen rikkomus on tapahtunut. Mielestäni silloin, kun puhutaan sakosta, joka on saatu ylinopeudesta, on aivan eri asia, jos sinä ajat sen sangen suoralla tiellä, ei ole muuta liikennettä, olosuhteet ovat hyvät, kuin se, että on esimerkiksi koulu, on vaaran merkki ja ylinopeus tapahtuu sellaisella alueella. Silloin voidaan olettaa, että kyseinen kuljettaja on suhtautunut välinpitämättömästi niihin merkkeihin. Mutta jos ajat esimerkiksi satakunta kilometriä tai vähän yli, on suora tie, ei juurikaan liikennettä, kymmenessä kilometrissä tulee yksi tai kaksi autoa vastaan ja siellä onkin tutka taikka poliisiauto sattuu tulemaan vastaan — niitä nyt viime aikoina ei enää paljon ole tien päällä näkynytkään, mutta jos sattuu tulemaan — ja siellä on tutka ja vastaan tulevasta autosta otetaan nopeus ja sitten rätkähtää sakot, niin minä myönnän sen, että kun olin syyttäjänä, minä en monta kertaa vahvistanut tällaisia sakkoja ollenkaan. Mielestäni pitää olla joku raja siinä rahastuksessa, mitä tehdään. Minä uskallan sanoa sen suoraan näin. (Ed. S. Lahtela: Rehellistä puhetta!) Mielestäni joku järki pitää olla siinäkin, millä tavoin ihmisiä rangaistaan. Pitää olla harkintavalta. Minä olen lähtenyt siitä, ja jos se on ollut väärin, esimiehet ovat siihen voineet puuttua, jos on ollut sellaiseen aihetta. Mutta toivon nimenomaan, että jos tällainen kirje ministeriöstä lähtee, siinä painotetaan sitä, että olosuhteet pitää ottaa huomioon silloin, kun harkitaan, kuinka pitkäksi aikaa ajokielto määrätään.

Sitten, arvoisa puhemies, tähän viimeiseen lakiesitykseen, kolmanteen, joka on myöskin hyvin vähän nykyistä käytäntöä muuttava, mutta otan esille erään tilanteen, joka on konkretisoitunut erään tapauksen yhteydessä tänä kesänä. Niin kuin me tiedämme, tämä laki sangen voimakkaasti määrittelee sen, että jos on onnettomuustilanteessa ollut sillä tavoin alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena, että kyky virheettömiin suorituksiin on tuntuvasti huonontunut, niin silloin yleensä ei tule minkäänlaisia korvauksia.

Erään viime kesänä sattuneen tapauksen yhteydessä eräs nuori mies kuoli liikenneonnettomuudessa, ja hänen verensä alkoholipitoisuus oli sangen korkea. Hänen vanhempansa, isä erityisesti, keskustelivat vakuutusyhtiön edustajien kanssa, mikä se erityinen syy on, jolla voitaisiin maksaa esimerkiksi hautajaiskuluja tai jotakin muuta tai jotakin siitä autosta, kun kuitenkin siitä autosta on se pakollinen vakuutus maksettu. Siinäkin tapauksessa oli erinäisiä omituisuuksia, minkä johdosta henkilö joutui lähtemään autolla vähän pakoon. Mutta vakuutusyhtiö ei tullut yhtään vastaan. Olen monta kertaa miettinyt sitä, että kun on pakollinen vakuutus ja vanhemmilla ei ole minkäänlaista osaa eikä arpaa jonkun noin 20-vuotiaan nuorukaisen ajoihin ja hän sattuu olemaan humalassa, niin olisiko se kohtuutonta, että vakuutusyhtiö esimerkiksi sellaisessa tilanteessa osallistuisi hautajaiskuluihin.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hieman tässä on hämmästynyt olo, kun viime päivinä koko kotikaupunkini Helsinki on pohtinut ja miettinyt, miten liikenneturvallisuutta kaupungissamme ja koko maassa voidaan parantaa, ja sitten samaan aikaan täällä kansanedustaja puhuu sen puolesta, että on aivan hyväksyttävää, että rikotaan lakia, ajetaan ylinopeutta. Kuten hyvin tiedämme, yksi keskeinen tapa vähentää liikenneonnettomuuksia, vähentää kuolemia liikenteessä, on pitää nopeudet kurissa. Ylinopeus on suurin ongelma meidän liikenneturvallisuudessa. Itse tervehdin ilolla ja lämmöllä niitä ohjeita, jotka sisäministeri Ville Itälä on tuonut. Ainoa keino, millä me todella pystymme muuttamaan ihmisten liikennetottumuksia, on tiukemmat säädökset ja ohjeet; pelkät asennekampanjat eivät valitettavasti liikenteessä johda käytöksen muutokseen.

Arvoisa rouva puhemies! Käsillä oleva hallituksen esitys merkitsee niin sanotun nollarajan käyttöönottoa huumausaineiden käytössä liikenteessä. Mielestäni tämä esitys on varsin tervetullut monestakin syystä. Hyvin tiedämme, että Suomi on johtava maa, kun puhutaan liikenneturvallisuudesta, mutta se, kuinka meillä liikenneturvallisuus on kehittynyt: se kehitys pysähtyi tuossa 90-luvun puolivälissä, vuonna 96, ja sen jälkeen edistystä ei ole tapahtunut. Päinvastoin, holtittomuus, piittaamattomuus, on lisääntynyt liikenteessä, ja nyt me olemme kyllä sellaisessa tilanteessa täällä eduskunnassa, että meidän todella täytyy miettiä, minkälaisiin toimenpiteisiin me ryhdymme, jotta me saamme takaisin kurin liikenteeseen. Sen takia tämä esitys on erittäin tervetullut.

Samaan aikaan kun piittaamattomuus on lisääntynyt, on myöskin lisääntynyt päihteiden käyttö. Tiedämme, että alkoholin käytöstä johtuvat liikenneonnettomuudet ovat hieman vähentyneet, mutta samalla huumeiden käyttäjien osallisuus liikennerikkomuksiin on lisääntynyt, ja siksi tämä nollaraja on aivan ehdoton. Tutkimustietojen perusteella on aivan mahdoton sanoa, minkälainen määrä huumetta on vaarallinen, minkälainen määrä huumetta vaikuttaa liikennekäyttäytymiseen. Sen takia nollaraja on myöskin ehdoton ja erityisesti siksi, että Suomessa on hyvin yleistä sekakäyttö, se että käytetään alkoholia ja päihteitä, ja hyvinkin pieni määrä huumetta yhdistettynä alkoholiin saattaa johtaa erittäin dramaattisiin käytöksen muutoksiin. Siksi tämä nollaraja on aivan ehdoton. Mielestäni periaate "kun ajat, et ota" on erittäin hyvä.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on oikeusministeri paikalla, ja kun tämä nyt valiokuntaan menee, niin toivon, että siellä valiokunnassa mietitään mietintövaiheessa myöskin niitä esityksiä, joilla edelleen voitaisiin tähän piittaamattomuuteen puuttua.

Haluan tässä nostaa asian, mistä me ainakin Helsingissä olemme 20 vuotta puhuneet: kuinka paikallistasolla voitaisiin liikennevalvontaa kehittää ja kuinka kameravalvonta voisi olla tehokasta. Tällä hetkellähän säädökset eivät mahdollista sitä, että ylinopeudesta voidaan sakottaa pysäköintivirhemaksun tapaan ja käsitellä näitä rikkeitä hallinnollisella tavalla. Toivon todella, että tämän kaltainen esitys myöskin tänne eduskuntaan saadaan, koska vain sillä tavalla, että ihmiset tietävät, että heitä myöskin valvotaan ja rikkeistä tulee myöskin rangaistus, saadaan asennemuutosta ihmisille ja niille, jotka liikenteessä liikkuvat.

Palaan vielä ed. Vistbackan puheeseen. Kun tiedämme hyvin, että tällä hetkellä liikenne on ehkä ainoa toimiala, missä hyvin monet suomalaiset toistuvasti rikkovat lakia, ajavat päin keltaista, ajavat päin punaista, niin kyllä minä toivoisin, että ennemminkin keskityttäisiin täällä siihen, että saadaan sellaisia lakimuutoksia, että turvataan meidän lastemme, koululaisten ja kaikkien suomalaisten koulutie, eikä väheksytä sitä, että ajetaan päin punaista tai ylinopeutta, ajattelemalla että se ei olisi vaarallista.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaan puheenvuorosta toteaisin sen, että lainsäädännön tulisi olla sellaista, että kansalaiset kokevat, että annetut säädökset ovat oikein ja että niiden noudattaminen on tarpeellista. Kyllä minäkin ajattelisin samalla tavalla kuin ed. Vistbacka puheenvuorossaan, että poliisilla pitäisi olla harkintavaltaa ylinopeuden suhteen, tai sitten meillä pitäisi ottaa käyttöön maanteillä vaihtuvat nopeusrajoitukset, koska toki on niin, että ylinopeuden ajamisessa tyhjällä kuivalla suoralla tiellä tai kaupunkialueella, täällä Huopalahdentiellä, liikenteen turvallisuuden vaarantaminen on aivan eri luokkaa, ja jokainen kansalainen kokee sen, ja sääntöjä noudatetaan vain, jos säännökset koetaan oikeiksi.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Sarkomaalle, jolla tuntuu olevan tätä poliisikokemusta ainakin puheesta päätellen: Minkäänlaisella lailla ei saada muutettua sitä — jos kerran meillä on sellainen järjestelmä, että on vihreä, keltainen, punainen — ikinä ei sellaista lakia saadakaan, jos toimitaan sillä tavoin kuin ed. Sarkomaa sanoi. Ainoa oikea tapa on se, että silloin pannaan lisää poliiseja ja pannaan heitä riittävästi tien päälle ja myöskin valvomaan niitä, jotka lähestyvät valoja.

Kyllä minä olen aika hämmästynyt siitä, jos lähdetään tälle linjalle, mitä ed. Sarkomaa esitti. Kyllä joku harkinta pitää olla myöskin niillä ihmisillä, jotka suorittavat valvontaa. Ja keliolosuhteet, juuri niin kuin ed. Korkeaoja totesi: On aivan eri asia, jos ajat 5 kilometriä ylinopeutta silloin, kun on huono keli taikka ihan hyvä keli eikä ole vastaantulijoita muutamaan kymmeneen kilometriin.

Sari  Sarkomaa  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En tiedä, mihin linjaan ed. Vistbacka tässä viittasi. Totesin vain, että tervehdin lämmöllä sitä, että sisäministeriö on tuonut uudet ohjeet ajokieltoon määräämisestä ja siitä, että on todellakin mahdollisuus määrätä pidempiä ajokieltoja. (Ed. Vistbacka: Ollut ennenkin!) Totta kai on sitten mahdollista ottaa huomioon olosuhteet.

En todellakaan omaa poliisikokemusta. Olen kahden pienen lapsen äiti ja päättäjä ja haluan omalta osaltani kantaa vastuuta siitä, että liikenteessä on turvallista liikkua.

Kun puhuin kameravalvonnan puolesta, niin se on todellakin hyvä keino. Esimerkiksi ed. Rakel Hiltunen oli kanssani kaupunginvaltuustossa keskustelemassa, samoin kuin ed. Paula Kokkonen, ja me todella toivomme Helsingissä, että me saamme tällaisen lain, että me pystymme Helsingissä ja yhtä lailla muissakin taajamissa valvomaan liikennettä ja myöskin voidaan sitten rikesakonomaisesti sillä tavalla sakottaa, että se on hallinnollinen menettely, (Puhemies koputtaa) ettei tarvitse käydä kuulusteluja. Mielestäni tämä on oikea linja, ja olen iloinen, että hallitus on sillä linjalla.

Puhemies:

Vastauspuheenvuoron mitta on siis minuutti.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä haluaisin ed. Vistbackalle todeta, että kaikki me toivomme ja kansalaiset eri puolilla maata toivovat, että poliiseja riittäisi jalkatyöhön tuonne kaduille ja teille, mutta näin ei valitettavasti ole, ja mielestäni olisi suotavaa ja välttämätöntä, että eduskunta voisi kiirehtiä myös sitä lainvalmistelutyötä, joka tähtää siihen, että kameravalvonta saataisiin käyttöön ja kunnallisena toimintana pysäköintivalvonnan tapaan. Kolme vuotta sitten Ytv ja Helsingin kaupunki ovat jo ensimmäisen lakiehdotuksen tehneet, ja toivon, että tämä keskustelu osaltaan antaa lisää pontta sille, että se lakiehdotus tuodaan tälle eduskunnalle vielä. Ed. Vistbacka, kaikki kunnia poliisin ammattitaidolle ja läsnäololle, mutta se ei ole nykyelämässä tai tulevaisuudessa varmaan enää mahdollista.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimeni mainittiin keskustelun yhteydessä, ja haluan pari sanaa tästä sanoa. Totean sen, että minustakin on vaarallista, että eduskunnassa kansanedustajat käyttävät puheenvuoroja, joissa he nimenomaan kehottavat rikkomaan lakia ja toteavat, että ei sillä nyt niin väliä ole, noudatetaanko lakia. Kaikki me, joilla on juristin koulutus, tiedämme ja aika monet muutkin tietävät sen, että elävässä elämässä tuomarilla on aina harkintavaraa, mutta se on aivan eri asia kuin se, että kehotetaan ihmisiä suoranaisesti rikkomaan lakeja.

Mitä tulee kameravalvontaan, niin oikein toteutettuna se voi olla hyvä asia, mutta siinä on hyvin tarkkaan mietittävä myöskin, minkälaisia väärinkäytösmahdollisuuksia siinä on, ja laki on nyansoitava tarkasti.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka otti täällä esille, että suorilla kuivilla teillä voisi ajaa ylinopeutta oman harkintansa mukaan. Itsekin olen näin kokenut, että monesti tekisi mieli, mutta kukaan ei pysty sanomaan, nouseeko kaasujalka ylöspäin sen koulun taikka vanhainkodin kohdalla. Samoiten liikennevalojen kohdalla: Ajetaan keltaista päin ja punaista päin. Siinä on kanssa oma harkinta, ja se on pettänyt, ja samoin se taitaa pettää maantielläkin. Siellä ajetaan ylinopeutta. Kyllä siinä pitäisi noudattaa liikennesääntöjä.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka arvioi, että poliisin pitäisi käyttää harkintaa ja syyttäjän harkintaa siinä tilanteessa, kun ajetaan haja-asutusalueilla ja hiljaisilla teillä. Muistutan, että myös haja-asutusalueilla asuu lapsiperheitä ja siellä voi myös pallo mennä tielle tai tulla joku muu sellainen tilanne, että lapsi yllättäen tulee tielle. Kysymys on siitä, minkälaisella nopeudella ihminen pystyy jarruttamaan ja kuinka pitkä jarrutusaika on. Myöskin hirvikolarit ovat aika yleisiä tänä päivänä. Jos ruvetaan ajamaan sataaneljääkymppiä sataaviittäkymppiä vain sen vuoksi, että ei tule vastaantulevaa liikennettä, niin jäljet on sen näköiset, ja kaikki me sitten ne maksamme.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelen sitä, millä kansanedustajat yleensä kykenevät kuljettamaan autoa, kun kuullun ymmärtäminenkin on näin vaikeata. Toteaisin, että edustajat Kangas ja Huotari ymmärsivät aivan väärin ed. Vistbackan puheenvuoron, missä ei alkuunkaan tällaisia kehotuksia ja sanomia ollut olemassa. Ed. Vistbackan puheenvuoro oli järjen käyttöön kehottava, tämmöinen syyttäjäohje, paremminkin olemassa, ja siinä ei ollenkaan villitty missään muodossa ylinopeuksien käyttämiseen eikä kehotettu siihen asiaan. Tässä yhteydessä, rouva puhemies, minä olen hyvin pahoillani kuunnellut tätä asiaa, että edustajilla on näin huono kuullun ymmärtämisen ja järjen käytön taito täällä salissa, puhumattakaan muualla.

Puhemies:

Tällä erää myönnän vain ed. Vistbackalle vastauspuheenvuoron. Meillä on lukuisia puheenvuoroja, joiden yhteydessä varmasti tulee vielä vastauspuheenvuoroja.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ihmettelen: Minä en kehottanut lainkaan, ja esimerkiksi juristiedustaja Kokkonen tietää, mitä laissa lukee, mikä mahdollisuus on antaa huomautus, varoitus myös poliisilla. Minä totesin nimenomaan sen, että kun tulee ajokieltokysymys, niin silloin viranomaisella pitää olla se harkintamahdollisuus, ja epäilin vaan sitä, minkälaisen määräyksen ministeriö on nyt antanut, kun kehotettiin pidentämään ajokieltoaikoja. Totesin vaan, että on erilaisia olosuhteita.

Ihmettelen sitä, että ed. Kangas lähtee tällaiselle linjalle. Pitäisi kuunnella, jos kerran lähtee vastaamaan, ja tietää, mikä on lain sanamuoto.

Ed. Huotarille: Laki sanoo, nimenomaan vielä teidän aikananne säädetty laki, että jos ajaa yli 30 kilometriä yli säädetyn nopeuden, kortti pois ja vain oikeuden kautta sakot.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On ihan hyvä kuitenkin, että tämä laki annetaan. Tämä on yksi pieni osa sitä eduskunnan signaalia, jonka me varmasti haluamme tämän kesän mittaan antaa myöskin kansalaisten suuntaan siitä, että me suhtaudumme liikennerikkomuksiin, vakaviin liikenneonnettomuuksiin erittäin huolestuneesti ja teemme lainsäädännön osalta oman osamme siinä, että nämä vähenisivät Suomessa.

Sen toteaisin tähän äskeiseen keskusteluun vain, että kyllä kai meistä kaikki tietävät sen, että jos on huumaantuneena ajava tai rattijuoppo liikenteessä, niin sitä ei mikään kamera sieltä pois poimi eikä myöskään syytteeseen saata. Siinä yhdyn ed. Vistbackan mielipiteeseen, että kyllä käytännön kenttävalvonta tarvitsee myöskin poliisimiehiä, jotka miettivät sitä, kuinka henkilö tekoa tehdessään syyllistyy tekoonsa. Se selviää siinä ensimmäisessä puhuttelussa, onko se vahinko, onko se törkeää piittaamattomuutta vai onko se sakon aiheuttava juttu. Tätä ei mikään kamera tutki, ja sen takia me tarvitsemme aitoa poliisivalvontaa liikenteeseen.

Tämä laki on hyvä laki, koska nyt nollatoleranssi tulee huumausaineisiin. Rattijuopumukseen näköjään jää edelleen 0,5 promillen raja. Se ongelma, mikä näissä käytännössä kuitenkin on, on nimenomaan nämä jälkinauttimiset. Meillähän on hyvin tavanmukaista tänään, että se, joka epäilee, että nyt kohta kiinnijäämisen riski on suuri, heti huumaantuneena ajamisen tai rattijuopumuksen jälkeen nauttii lääkeaineita ja alkoholia ja sekoittaa koko tutkinnan. Joskus olisi kiva säätää sellainenkin laki, jossa määrättäisiin, että välittömästi autolla-ajon jälkeen ei saisi mennä suoraan pullolle tai ainakin pitäisi pystyä luotettavasti osoittamaan, että tekoa ei tehty tahallaan.

Osmo  Soininvaara  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ajattelin hieman käsitellä tätä puheena olevaa lakiesitystä, ennen kuin puutun tähän mielenkiintoiseen muuhun keskusteluun.

Me olemme varmasti kaikki sitä mieltä, että huumaantuneena ajavat pitää saada ehdottomasti pois liikenteestä. Tässä erityisesti viime aikoina on ollut muutama murheellinen tapaus, joissa ihmiset ovat käyttäneet piristeitä, amfetamiinia tai ekstaasia, jonka seurauksena heidän harkintakykynsä liikenteessä on kadonnut täydellisesti. Nämä ovat todella vaarallisia aineita.

Siitä huolimatta voin sanoa, että tämä lakiesitys ei oikeusturvan kannalta ole täysin ongelmaton, ja sanon vain, että lakivaliokunnalla saattaa olla tässä vähän pureksimista, kun tässä sanotaan, että kaikkien huumausaineiden käytön suhteen tulee nollatoleranssi, ja täytyy muistaa, että tämä lista on aika pitkä. Siinä on hyvin hyvin erilaisia aineita, joista suurimmasta osasta ei ole mitään näyttöä siitä, että niillä olisi mitään vaikutusta ajotaitoon. Siellä on myös sellaisia aineita, jotka on urheilun puolella dopingina kielletty sen takia, että ne parantavat suorituskykyä, ja nyt me annamme tuomion siitä, että tämä sama aine heikentää suorituskykyä. Tämä on jossakin määrin ristiriitainen kysymys.

Sitten edelleen yleisesti käytetyistä huumausaineista, ja tämä on nyt tieto, joka on peräisin EU:n huumevirastolta, en osaa siihen itse ottaa kantaa: EU:n huumeviraston mielestä ei ole näyttöä, että kannabistuotteet vaikuttaisivat ajotaitoon. Itse olen tästä tuloksesta hieman yllättynyt, mutta tämmöistä mustaa valkoisella sieltä kuitenkin on tullut. Jos meillä on aine, josta on nimenomaan mustaa valkoisella sanottu, että se ei vaikuta ajotaitoon, ja me kuitenkin annamme sitten tästä rattijuoppoustuomion sillä perusteella, että se on vaikuttanut ajotaitoon, niin on se tietysti vähän hankalaa.

Sitten kolmas seikka liittyy näihin testeihin. Se, onko ihmisellä alkoholia veressä vai ei, on hyvin yksinkertaista testata, mutta sitä, onko hän huumaantunut, ei ole aivan yksinkertaista testata. Tässähän on kyse siitä, että veressä on huumaavia aineita tai niiden hajontatuotteita. Hajontatuotteita veressä voi huumausaineiden käytön jälkeen olla kokonaisen kuukauden ajan, jolloin tässä itse asiassa ei testata sitä, onko kyseinen henkilö ajanut huumaantuneena, vaan sitä, onko hän joskus käyttänyt huumausaineita.

Huumausaineitten käyttö on kielletty, siitä saa oman käyttörangaistuksensa, mutta kaikki tiedämme, että rattijuoppoustuomiot ovat jotakin aivan toista luokkaa kuin käyttörangaistukset. Jos ihminen saa rattijuoppoustuomion siitä, että hän on esimerkiksi Hollannissa, jossa kannabistuotteiden käyttö ei ole aivan yhtä kiellettyä kuin Suomessa, käyttänyt kaksi viikkoa aikaisemmin kannabistuotteita ja sitten ajaa autolla Suomessa, niin ei tämä tietenkään tunnu nyt aivan normaalilta, luontevalta käyttäytymiseltä.

Tässä suhteessa ensinnäkin tietysti toivon, että tämän lain soveltajat käyttävät järkeä eivätkä anna tuomioita asioista, joihin niitä ei ole tarkoitettu. Mutta aina on tietysti vaarallista se, jos meillä on lainsäädäntö, jossa voidaan ikään kuin mielivaltaisia tuomioita kuitenkin jakaa jollekin. Meillähän voidaan periaatteessa edelleenkin kai antaa maatilalle sakkoa siitä, että sillä ei ole kolmea humalasalkoa, koska sitä lakia vuodelta 1700 ja risat ei ole kukaan muistanut poistaa. Tältä osin se, että tässä itse asiassa mitataan sitä, onko käyttänyt huumausaineita joskus, on vähän sama kuin jos rattijuoppoustuomio alkoholin osalta annettaisiin maksakokeen perusteella, eikä sekään voi ihan oikein olla.

Kolmas seikka liittyy siihen, että meillä huumausaineluettelossa on erittäin paljon aineita, jotka ovat laillisia lääkkeitä ja joilla ei siis ole huumaavaa vaikutusta, ja silloin kun ihminen käyttää niitä reseptillä, hän tämän mukaan saa käyttää niitä, mutta jos hänellä ei ole reseptiä samasta aineesta, täysin identtiset tapaukset, niin toinen tuomitaan rattijuoppoudesta ja toista ei. Silloin on kysymys siitä, onko tässä tulossa oheisrangaistus itse asiassa huumausaineitten käyttörikkomuksesta, josta on olemassa omat rangaistuksensa, ja tätä kautta tavallaan se rangaistusasteikko nousee aivan toisiin mitta-asteikkoihin kuin normaalisti. Mutta kuten sanottu ... (Min. Sasi: Puolustaako ed. Soininvaara huumeiden käyttöä liikenteessä?) — En, sanon vaan, että tässä saattaa tulla mielivaltaisia tuomioita sen takia, että tässä tavallaan tulee tuomio myös siitä, että on käyttänyt huumeita kaksi viikkoa aikaisemmin, jolloin hajoamistuotteita verestä löytyy, mutta itse huumaavia aineita ei tässä vaiheessa enää ole.

Mutta kuten sanottu, lain päätarkoitus, saada varsinaiset huumaantuneina ajavat pois liikenteestä, on erittäin hyvä ja tarpeellinen, ja nimenomaan piristeitten käyttäjät ovat oma lukunsa. Toinen luku on sitten vahvasti huumausaineriippuvaiset ihmiset, se, pitäisikö heillä olla ajokorttia lainkaan, koska he ovat vaarallisia sekä silloin, kun ovat huumaantuneita, että ehkä vielä vaarallisempia silloin, kun eivät ole huumaantuneita. Mutta se on sitten kokonaan toinen kysymys.

Mutta sitten tähän kysymykseen liikenneturvallisuudesta yleensä. Kun olen itse tilastollisesti tutkinut liikenneonnettomuuksia, niin näen aina punaista, kun sanotaan, että nämä pienet ylinopeudet, nehän ovat ihan vaaraton juttu. Pieniin ylinopeuksiin kuolee Suomessa enemmän ihmisiä kuin murhiin ja muuten suurin piirtein yhtä paljon kuin huumausaineitten käyttöön. Minusta se ei ole mikään pikkuasia. Nämä ovat aivan yhtä kuolleita ihmisiä kuin ne murhiin kuolleet ihmiset. Toinen seikka on se, että ajatellaan, että hiljaisilla teillä voi ajaa vähän lujempaa eikä sillä ole vaikutusta. Me tiedämme tilastollisesti myös sen, että ajoneuvokilometriä kohden hiljaiset tiet ovat vaarallisempia kuin vilkkaat tiet, koska niillä suhtaudutaan juuri kuin ed. Vistbacka, että täällähän voi vähän huristellakin. (Ed. Vistbacka: En minä ole niin sanonut!) Sen takia hiljaisilla teillä ajaminen on itse asiassa vaarallisempaa kuin vilkkailla teillä. Sen takia se ajatus, että se ei nyt ole niin iso rikkomus, ei ole totta.

Sitten kysymys kameravalvonnasta: Meillähän kameravalvonta on tehty mahdottomaksi sen takia, ettemme voi antaa rangaistusta ajoneuvon omistajalle missään muussa tapauksessa kuin pysäköintivirheen tapauksessa. Kuitenkin, koska ajoneuvoa ei saa luovuttaa alaikäiselle eikä humalassa ajavalle, silloin tästä voi jotenkin seurata se, että ajoneuvon omistajan pitäisi tietää, kuka hänen autollaan ajaa. Sen takia minusta se velvollisuus tavallaan sitten lähettää tämä lasku eteenpäin voitaisiin tähän aivan hyvin liittää aivan niin kuin pysäköintivirheissäkin.

Jos haluamme pois päin punaisia valoja ajamisesta, niin siihen asiaan on olemassa erittäin yksinkertainen ja halpa ratkaisu: kamera, joka ottaa kuvan jokaisesta, joka ajaa päin punaista valoa. Tästä ei tarvitse olla kovinkaan korkeaa rangaistusta, riittää jokin semmoinen 50 euroa kerralla, koska ainahan sitä voi tapahtua tahattomastikin. On myös sillä tavalla, että varmaan yhdestä päin punaista valoa ajamisesta ei kannata korttia ottaa pois, mutta jos tämä valvonta olisi tiheämpää, niin voimme ajatella, että niitä ihmisiä, joilla on tapana aina näin ajaa, jotka joko eivät kerta kaikkiaan huomaa, että valo on punainen, tai eivät siitä välitä — on kysymys kummasta tahansa — tämmöisiä ihmisiä ei liikenteessä tarvita. Se joukko, joka ajaa systemaattisesti tahallaan tai vahingossa, toistuvasti, jatkuvasti, päin punaisia valoja, on aivan samalla tavalla kuin ihmiset, joilla on jokin muu ajotaitoa haittaava vamma, syytä saada pois liikenteestä, ja tässä suhteessa tämmöiset asteittain kovenevat ajokiellot voivat olla hyviä. Ainakin me Helsingissä tarvitsemme sen, että ne 5—10 prosenttia autoilijoista siirtyvät joukkoliikenteen käyttäjiksi.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Soininvaara pohti tätä huumausaineongelmaa siltä pohjalta, että joku henkilö on Hollannissa, Belgiassa tai jossakin Keski-Euroopassa käyttänyt pari viikkoa sitten huumausainetta ja syyllistyy sen jälkeen Suomessa tieliikennelain mukaiseen huumaantuneena ajamiseen. Minä luulen, että tällaiset tapaukset ovat kyllä aika erikoislaatuisia, ja kyllä silloin täytyy oikeuden — esitutkinnan, syyttäjän — miettiä, mikä on tämän kaksi viikkoa sitten tapahtuneen huumausaineiden oton yhteys liikenneturvallisuuteen tämän liikenteessä tapahtuneen ajon kautta. Vain tätä kautta pystytään arvioimaan se, onko henkilö tahallaan syyllistynyt tekoon vai onko kysymyksessä niin sanottu tapaturma.

Klaus  Hellberg  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on ilmeisesti meneillään jonkinlainen kannabiksen vähättelykampanja. Helsingin kokoomuksen nuoret pari päivää sitten antoi julkilausuman, että kannabis pitäisi vapauttaa. Ed. Soininvaarakin nyt katsoo, että ei sillä varmaan ajotaitoon ole vaikutusta. Minä en kyllä tähän usko ollenkaan, että näin on. Uskon, että varmasti se vaikuttaa. Se vaikuttaa päinvastoin kuin amfetamiini ilmeisesti. Siinä mielessä se on aine, joka ehdottomasti täytyy saada liikenteestä pois.

Sanoisin vielä valoista, että meillä on Suomessa yksi ongelma liikennevaloissa, joka pitäisi myös käsitellä, ja se on se, että meillä on erittäin pitkä se aika, jonka kuluttua pääsee toiselta kadulta ajamaan. Se on maailman pisin, ja sen takia tässä urheillaan, niin että päästäisiin, ja mennään vielä punaisissa valoissakin läpi liikenteen. Tässä on eroja, esimerkiksi Helsingin kaupungissa on jopa suuria sekuntieroja, kuinka pitkä missäkin risteyksessä vaihtuvuusaika on.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Samoin kuin äsken kuulluissa vastauspuheenvuoroissa ilmeni, minunkin mielestäni ed. Soininvaara vähätteli huumausaineiden merkitystä ja tavallaan suvaitsi niitten käytön lisääntymistä tai käyttöä yleensä. Näin valitettavasti tämä kuullun ymmärtäminen minulla tällä kohtaa ainakin näytti olevan tässä asiassa.

Mutta ed. Soininvaara myöskin paheksui ja totesi, että lievissä ylinopeuksissa tapahtuu tavattoman paljon kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Niitä samoja onnettomuuksia tapahtuu myöskin kohtuullisen ajonopeuden puitteissa, jolloin ei ylitetä sallittua suurinta nopeutta. Mutta mielestäni tässä on yksi oleellinen kysymys: Aina on kyseessä tilanteeseen nähden liian suuri nopeus, ja tilannenopeuden hallintaan pitäisi enempi liikennekasvatuksessa kiinnittää huomiota.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siitä, mihin ed. Seppo Lahtela puuttui, muutaman huomion itsekin toteaisin.

Kun ed. Soininvaara sanoi, että pienet ylinopeudet ovat aiheuttaneet, en muista, miten edustaja sanatarkasti totesi, mutta ymmärsin, että huomattavan määrän onnettomuuksia, se pitää varmasti paikkansa, mutta kyllä minäkin nimenomaan sitä tilannekohtaista nopeutta painottaisin. Ei aina pidä edes ajaa niin kovaa kuin merkki osoittaa, jos tilanne edellyttää alempaa nopeutta.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kyllä todeta sen, että suurin osa liikenneonnettomuuksista tapahtuu sellaisilla alueilla, joilla nopeusrajoitus on 50 kilometriä tai alle tunnissa.

Viimeisenä, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti toteaisin sen, että kun täällä on puhuttu paljon kaupunkiin asennettavista automaattikameroista ja siitä, että kyseessä olisi kunnallinen järjestysrikkomus tai jokin muu vastaava, niin sanoisin näin, että kyllä sen asian ed. Kokkosen johtaman valiokunnan kautta pitää sitten varmasti mennä.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin ed. Hellbergille todeta, että kokoomuksen vanhat, joita katson edustavani, ovat eri mieltä kuin kokoomuksen nuoret: eli kannabista ei pidä vapauttaa. Kyllä minäkin kummeksuin ed. Soininvaaran puheenvuoroa ja luin sen siihen samaan sarjaan, jonka hän jo ministerinä aloitti. Kannabiksen puolesta hän on pitkään puhunut. Se on valitettavaa.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä huumausainekeskustelu on Suomessa vaikeata. Jos minä kerron, että EU:n huumevirasto on omissa tutkimuksissaan päätynyt siihen, että ei ole näyttöä, että kannabis lisää liikenneriskiä, niin ikään kuin minua syytetään tästä EU:n huumeviraston tutkimuksesta. Ensinnäkin sanoin, että ihmettelen tätä tulosta. Kyllä minusta tätä asiaa pitää voida eritellä.

Edelleen sanoin, että testit, jotka liittyvät huumausaineitten käyttöön, eivät kerro sitä, onko ihminen ollut huumaantuneena nimenomaan ajon aikana vai onko hän ollut huumaantuneena joskus paljon paljon aikaisemmin, ja että tämä pitäisi lain soveltamisessa ottaa huomioon, koska kaikki ovat kai herttaisen yksimielisiä siitä, että huumausaineitten vaikutuksen alaisena ei pidä autoa ajaa. En ymmärrä, miten puheenvuorostani voitiin saada mikään muu käsitys. Mutta sanoin, että tähän liittyy ihmisten oikeusturvaan liittyviä kysymyksiä, jotka eivät ole aivan yksikäsitteisiä.

Sanon vaan, että esimerkiksi urheilijoitten dopingasiat tulevat tämän kautta ihan toiseen valoon, koska suuri osa dopingaineista on myös huumausainelain alaisia, mutta eivät missään tapauksessa vaikuta ajotaitoon.

Puhemies:

Tässä vaiheessa viimeisin vastauspuheenvuoro on ed. Rakel Hiltusella.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vistbackalle lyhyesti totean, eivätkö sitten kaupunkien ohella tiepiirit muualla voisi hoitaa vastaavaa tehtävää: yhdistettynä sakotusoikeus, haltijavastuulain muutoksen jälkeen, ja kameravalvonta.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että hallitus on tuonut tämän liikennerikkomuksiin uutta näkökulmaa tuovan lakiesityksen eduskuntaan. Haluan kuitenkin muutamaan asiaan tässä puuttua.

Tätä rikoslain ja tieliikennelain uudistamistahan edelsi valmisteleva työryhmätyö, jonka pohjalta tehtiin tietyt suositukset sekä rikoslain että tieliikennelain uudistamiseksi. Siinä mielessä olen hieman yllättynytkin siitä, että tämä esitys pitää sisällään huumeiden osalta nollatoleranssin, mutta hyvin varovaisesti puuttuu alkoholikysymykseen. Melkeinpä koen sen, että tämä pieni muutos uloshengitysilmasta tapahtuvassa mittauksessa on näennäinen muutos, jonka jälkeen voidaan sanoa, että jotain on tehty alkoholipromillerajallekin.

Jos me vastuullisesti tartumme niihin liikenneonnettomuuksiin, mitä kuluneen vuodenkin aikana on tapahtunut — niin kuin lakiesityksessä todetaan, vuonna 2000 kuoli 94 henkeä nimenomaan rattijuopumuksen aiheuttamissa liikenneonnettomuuksissa — olisi mielestäni ollut hyvin perusteltua ja vastuullista tarttua myös alkoholipromillerajaan. Tämä 0,5 promillen raja kyllä hyvin pitkälle viestittää sitä, että meillä alkoholin käytön lähtökohtana nimenomaan tieliikenteen ja tässä mielessä rikoslain osalta ei ole täysraittiuden ihanne. Tämä vastaava täysraittiuden ihanne on valittu nyt nimenomaan huumeiden käytön osalta. Minusta se on erittäin hyvä asia, mutta olisi pitänyt perusteellisemmin pysähtyä, ja minä toivon, että valiokuntakäsittelyssä pysähdytään perusteellisemmin ajattelemaan sitä, mitä se tarkoittaa myös alkoholin käytön osalta. Jos me ajattelemme sitä, että meillä on suhteellisesti koko ajan pyritty vapauttamaan alkoholipolitiikkaa, minusta on valitettavaa, että tämä näkymä heijastuu myös meidän tieliikennekäyttäytymiseen. Tässä mielessä promillerajan alentaminen ottaen huomioon ne vahingot, jotka tapahtuvat tieliikenteessä, olisi ollut tavattoman perusteltua. Tähän myös tämä työryhmä kiinnitti huomiota. Ajattelenkin, kun täällä on kokoomuksen kollegoja aitiossa, vaikka valitettavasti liikenneministeri poistui täältä, että olisi mielenkiintoista kuulla se, mistä johtuu, että alkoholipromillerajaan ei sitten kuitenkaan tässä rikoslain muutosesityksessä ole puututtu.

Se, mitä edellä keskusteltiin tästä huumausaineasiasta: Minä toivon, että kansanedustaja Soininvaara ei todellakaan välittänyt sitä viestiä, jonka aika moni minun laillani tulkitsi; ei se nyt ole ihan niin väljää näiden huumeiden osalta, mitä tähän lakiin on kirjoitettu. Minusta on erittäin tärkeää, että tämä lakiesityksen pohjana oleva suhtautuminen huumeisiin säilytetään myös lopullisessa käsittelyssä. Mutta niin kuin edellä totesin jo, toivon, että tämä alkoholipromilleraja voitaisiin ottaa uudelleenarviointiin. Meillähän tässä mielessä erittäin hyvä esimerkki on naapuri-Ruotsissa, jossa on toteutettu jo aikaisemmin 0,2 promillen promilleraja. Tämä viestittää nimenomaan täysraittiuden ihannetta, jonka pitäisi olla hyvin selvänä koko tässä liikennekäyttäytymisessä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan lämpimästi yhtyä ed. Kyösti Karjulan ajatuksiin liikenneraittiuden edistämisestä myös lainsäädännön keinoin. On aivan oikein, että huumeisiin on haluttu hallituksen esityksellä 90/2002 vp puuttua hyvin voimakkaasti. Tämä on aivan oikein, kannatettava asia.

Mutta olisi todella kaivannut, että myös muiden päihteiden, alkoholin, osalta olisi haluttu ottaa liikenneraittiutta edistävä lainsäädäntö selkeämmin esille. Mielestäni varsin hyvin mallia olisi voitu ottaa Ruotsista ja toteuttaa saman suuntaista lainsäädäntöä ja pitäen tavoitteena ja ihanteena tietysti 0:aa promillea. Mutta jos nyt ovat ongelmana tietyt lääkeaineet, jotka ovat reseptivapaita, kuten jotkut yskänlääkkeet ja vastaavat, tai tietyt kosmeettiset tuotteet, mittarivirheet ja tällaiset, niin ehkä silloin joku 0,2 promillea olisi saattanut olla rajana. Se jo olisi ollut selkeä signaali täysraittiudesta alkoholin suhteenkin liikenteessä.

Mutta aivan ehdottomasti myös raideliikenteessä, junaliikenteessä, ilmailuliikenteessä tulee olla ihanteena ja lainsäädännön määrittelemänä täysi 0 promillea. Nimenomaan tämä on perusteltua silloin, koska on vastuu niistä ihmisistä, tai jos on tavarakuljetuksista kyse, välillisesti silloinkin myös ihmisistä, joita kuljetus koskee.

Elikkä meidän on nyt yhteiskunnassa kyllä puututtava hyvin voimakkaasti siihen, että alkoholi, huumeet ovat lisääntyneet liikenteessä, ja lainsäädännön on annettava liikenteen valvojille ne toimivaltuudet, joilla edistetään turvallista liikennettä. Liikenteessähän on nimittäin ihminen pakotettu olemaan mukana, ja aivan liian monta kertaa syytön ihminen joutuu rattijuopon, päihteiden tai huumeiden vaikutuksessa liikkuvan ihmisen, uhriksi.

Vesiliikenteen osalta kaipaan aivan samoja määritelmiä kuin maantieliikenteenkin osalta. Vesiliikenneonnettomuudet ovat huolestuttavasti nimenomaan kesäkaudella tänäkin kesänä jälleen lisääntyneet, ja kun vesillä tapahtuu vahinko, siinä on omat vaaratekijänsä vielä lisäksi maalla tapahtuvaan vahinkoon nähden.

Näin ollen, arvoisa rouva puhemies, yhdyn ed. Kyösti Karjulan liikenneraittiutta edistäviin näkemyksiin. On kysymys liikenneturvallisuudesta niin koululaisten, vammaisten, vanhusten kuin kaikkien muidenkin tiellä liikkuvien osalta. Siksi toivon, että asian valiokunta- ja jatkokäsittelyssä päästään liikenneraittiutta edistävään lainsäädäntöön.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aika monelta taholta tulee vaatimus 0,2 promillen rajasta. Pitäisi kyllä nähdä, että tässä on kysymys resurssipulasta. Alkoholiongelmat ratin takana korostuvat suurissa promillemäärissä, ylisuurissa promillemäärissä, ja sellaisten henkilöiden kohdalla, joilla ei enää ole minkäänlaista ajokorttia. Jos me joudumme tähän 0,2:een, sillä tavalla menee se viimeinenkin tällainen seulonta metsään, eikä päästä enää pääasiaan kiinni ja suurimpiin ongelmiin.

Ed. Soininvaara totesi, että pieniin ylinopeuksiin kuolee enemmän kuin murhiin. On olemassa valhe, emävalhe ja tilasto. Huomaan, että tilastotieteilijä itsekin on mennyt metsään tutkiessaan tilastoja. Ylinopeus ei ole tappanut ketään, vaan hallitsematon nopeus. Mutta hallitsemattoman nopeuden ja ylinopeuden välinen ero on ilmeisesti liikaa ed. Soininvaaralle, hän ei sitä erota.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Oinonen rautatien ystävänä sivusi myöskin rautatieliikennettä, ja toteaisin siihen vaan, että meillä rautateillä, samaten ilmailussa, on täysi nollatoleranssi jo tänä päivänä. Eli siellä puhalluskokeiden kautta testataan työhön saapuvia, työstä lähteviä rautatieläisiä, ilmailualan edustajia. Siellä on ainut ehdoton nollaraja.

Tuohon 0,2 promilleen liikenteessä: Se tavoitehan olisi hieno tavoite, että päästäisiin täysraittiuteen, mutta silloin tullaan tähän poliisin resurssipulaan, kuten ed. Bremerkin totesi. Silloin täytyisi sitten, kun täällä lainsäädäntöpuolella edetään, myöskin resursseja lisätä, jos tällainen raja otetaan käyttöön.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin hyvä, että kiskoliikenteessä, junaliikenteessä, ilmailuliikenteessä on jo tämä tiukka käytäntö, niin kuin myös tiedän, ja se tulee siellä säilyttää. Mielestäni 0,2 promillea rajana ei millään tavalla nykyiseen nähdenkään lisää valvontaresurssien tarvetta, vaikka tarvetta toki onkin lisätä liikenteen valvontaa ilman muuta. Jo nyt joutuu poliisin haaviin tavattoman paljon niin sanotusti viineissä ajavia, joilla on tämä alta 0,5 promillea. Heille voisi olla tietty sanktio, vaikka rikesakko, siinä samassa yhteydessä, kun on todettu, että nyt on alkoholia veressä. Jo nykyisillä valvontaresursseilla voitaisiin hyvin tehokkaasti antaa signaali, että tämä ei ole toivottavaa.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyt vastauspuheenvuoro ed. Bremerin vastauspuheenvuoroon. Hän on ihan täysin oikeassa siinä, että jos raja olisi 0,2 promillea, niin resurssipula tulisi tietenkin vastaan, koska suuret määrät autonkuljettajia ja muita kuljettajia jouduttaisiin kuljettamaan verikokeisiin ja puhallustesteihin jne. ja se aika olisi tietenkin pois jostakin muusta.

Nyt kun oikeusministeri on läsnä: Olen joskus miettinyt tätä asiaa myöskin siltä pohjalta, että entäs jos 0,2:n ja 0,5:n välillä olisi niin sanottu lievä rattijuopumus tieliikenteessä, jolloin poliisi voisi antaa heti tien päällä sakon siitä, että juopumus on todettu riittävästi puhalluslaitteella. Tämä vaikuttaisi sitten ennalta ehkäisevästi, että näitäkään sakkoja ei tulisi. Meillähän on rikoslain uudistuksessa tällainen kolmiportainen järjestelmä tehty omaisuusrikoksiin, kaikkiin muihinkin rikoksiin, ja minun mielestäni se soveltuisi erittäin hyvin tähän, ei toisi kustannuksia, olisi ennalta estävä ja vaikuttaisi liikenneturvallisuuteen hyvin positiivisesti ja samalla toisi varmaan oikeusministeriölle lisää sakkotulojakin.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Liikennevaliokunta vieraili noin vuosi sitten liikkuvan poliisin vieraana, ja samalla seurattiin Malmilla puhallustestausta. Keskustelussa kyllä poliisin kanta oli se, että jos alennetaan promillerajaa 0,5:stä, niin täytyy myöskin sitten saada resursseja lisää. Niin kuin ed. Salo totesi, se aiheuttaa jatkotutkimuksia, joiden vuoksi sitten poliisit joutuvat olemaan normaalitehtävistä pois.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Sakkorahat menevät valtionvarainministeriön pitkälle momentille ja eivät valitettavasti tule oikeusministeriön käyttöön, (Ed. P. Salo: Pitäisikö saada lainmuutos?) mutta tämä ed. Salon esittämähän on ainoa realistinen tapa. Jos promillerajaa laskettaisiin, sen välin 0,2:sta 0,5:een pitäisi olla sitten joko rikesakolla tai normaalilla päiväsakkojärjestelmällä rangaistavaa, että se jotenkin hallitummin sitten hoituisi. Siinäkin tapauksessa pitää asettaa kysymys, kohdentaako se sitä liikennevalvontaa kuitenkaan oikeaan päähän, kun sekin olisi työlästä, sen välin pyörittäminen.

Itse olin kyllä valmis tutkailemaan näitä välittäviä malleja, esimerkiksi sitä, että uusilla ja raskaan liikenteen kuljettajilla olisi alhaisempi promilleraja, mutta siihen nyt ei tukea löytynyt tässä vaiheessa. Mutta varmasti tätä pohditaan jatkossa, ja erityisen tärkeä siinä on juuri sisäministeriön kanta, miten he katsovat poliisityövoiman allokoinnin sujuvan näillä eri sanktiointivaihtoehdoilla.

Seppo Kanerva  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Oinoselle olisin todennut, että kannattaisi pitäytyä vesiliikenneasioiden sijaan ennemminkin noihin kirkon viiniasioihin. Nimittäin kun toimin kymmenen vuotta Saaristomeren merivartioston komentajana, niin vain kaksi kertaa juopunut aiheutti sellaisen tilanteen sen kymmenen vuoden aikana, että ulkopuoliselle toiselle veneelle aiheutui vahinkoja. Sellaista, että ruorijuoppo oman veneensä ja venekuntansa kanssa teki jotain, sattui paljonkin, mutta emmehän me voi ketään estää hyppäämästä parvekkeeltakaan. Yhteiskunnan tehtävä on estää se, että toiselle aiheutetaan vahinkoja. Tämän kymmenen vuoden aikana siis, totean vielä, sillä alueella Vaasasta Hankoon, koko merialueella Ahvenanmaa mukaan luettuna, vain kaksi kertaa juopunut aiheutti sellaisen vahingon, että toisen veneen joukko joutui veden varaan.

Jos me ajattelisimme, että 0,2 pantaisiin vesijuopottelun rajaksi, me tarvitsisimme tuhottoman määrän poliiseja hinaamaan Utöstä veneitä Turkuun, koska sellaisestahan on kyse. Se vaatisi koko Etelä-Suomen poliisikunnan hoitamaan kesäaikaan tätä asiaa. Tässä ei ole mitään järkeä, tällaisessa esityksessä.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Poliiseja pitäisi saada lisää valvontaan, se on ihan selvä asia, mutta onhan näillä rajoilla myös sellainen arvo, että lainsäätäjä kertoo, että näin pitäisi ihmisten elää ja olla ja että nämä ovat rajat, pystytään niitä sitten enemmän tai vähemmän valvomaan.

Mutta Suomessa on muutakin kuin meri, on kymmeniätuhansia järviä. Muun muassa Keski-Suomessa Päijänteellä toissa juhannuksena 20-vuotias opiskelija jäi ison muskeliveneen alle. Opiskelija sai neliraajahalvauksen, koko loppuelämänsä on sellaisessa olotilassa. Nämä ovat vakavia juttuja, päihteitten alaisena ajo tällaisella muskeliveneellä, ei näitä voida ihan kevyesti sivuuttaa.

Klaus  Hellberg  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on hyvä, että tämä esitys on tuotu nyt eduskuntaan, ja tämä täsmentää nyt varmasti sekä alkoholin että huumausaineiden alaisena liikenteessä ajoa.

Jos puhutaan alkoholipitoisuuksista, niin tässä nyt tietysti jossain määrin mennään ilmeisesti alaspäin. Minä kyllä ymmärrän näitä puheenvuoroja, joita edustajat Oinonen ja Karjula esimerkiksi ovat käyttäneet siitä, että pitäisi mennä vielä alaspäin, koska olen sitä mieltä, että nollatoleranssi liikenteessä ehdottomasti pitäisi olla, mutta kyllä sen valvonta käytännössä sitten varmaan saattaa olla aika vaikeaa.

En pysty myöskään varmasti sanomaan sitä, olisiko sillä sitten minkälainen merkitys, jos mentäisiin 0,2 promilleen, edesauttaisiko se sitä tilannetta, että niin moni ihminen ei kuolisi liikenteessä. Saattaa olla hyvinkin mahdollista, mutta ainakin tässä aikoinaan, kun oli eräänlaisia tilastoja ja näkemyksiä tässä asiassa — muistaakseni meillä keväällä oli käsittelyssäkin näitä asioita — silloin kyllä erilaiset asiantuntijat ainakin väittivät, että 0,2:n ja 0,5 promillen välillä ei mitään suurempaa ongelmaa olisi. Vaikea sanoa.

Mutta minä olisin puuttunut näihin muutamiin asioihin eli nimenomaan huumetestikysymykseen. Se on varmasti hyvin ongelmallinen kysymys, mutta jotenkin tässä tietysti täytyy mennä eteenpäin. Siinä täytyy tietysti sitten pyrkiä välttämään oikeusmurhia. Mutta tietysti pakkohan meidän on mennä sille linjalle, että huumausaineiden vaikutuksen alaisena ei liikenteessä saa olla, ja toistan vielä sen, että kyllä minusta kannabis myöskin on huume. En minä oikein ymmärrä, miksi ihmiset tätä kannabista polttelevat, jos ei sillä ole joku huumaava vaikutus. Näin olen käsittänyt, että tässä mielessä sitä käytetään. Kyllä kai sen silloin täytyy vaikuttaa myös liikenteessä ajamisen arviointikykyyn, ja siinä mielessä sille linjalle ei pidä lähteä, että mitään vapautuksia sinne puolelle annettaisiin. Muutenkin huumepuolella ollaan menossa mielestäni väärään suuntaan, kun erilaisia helpotuksia, lievennyksiä, huumeiden käyttöön annetaan. Meistä, jotka pitävät tiukempaa linjaa, usein väitetään, että me tuemme näitä rikollisia huumeiden myyjiä. Siitähän ei ole kysymys, vaan siitä, että huumeet ovat niin vaarallinen osa tätä maailmaa, että niitä pitää tiukasti kaikissa olosuhteissa vastustaa.

Minä olisin vielä puuttunut pariin kysymykseen, jotka tässä ovat nousseet esille.

Toinen on tietysti se, että meillä kaahataan aivan liikaa täällä Suomessa. Siitä on erittäin surullisia esimerkkejä hyvin paljon. Minusta pitäisi jotenkin saada muutettua ajokoulutusta. Nykyäänhän se on enemmän tällainen teknillinen koulutustapahtuma, jossa opetellaan liikennesäännöt ja liikennemerkkejä — minäkään en niitä uusia osaa, varmaan en läpäisisi testiä, jos joutuisin — ja myöskin opetellaan ajamaan, mutta kysymyshän on oikeastaan 99-prosenttisesti liikenteessä aina vastuusta, miten ihminen kokee tämän vastuun.

Koko liikenneopetusjärjestelmä pitäisi täysin uusia, koska nimenomaan nuorista, jotka tulevat autokouluista ulos — en syytä nyt autokouluja, mutta kuitenkin, syynähän on tietysti tämä nuoruus ja hurjuus — ei siellä autokouluissa ole saatu kytkettyä jonkinlaista vastuuttomuutta pois, jota sitten liikenteessä näytetään, vaan aikamoista kaahaamista tapahtuu. Itse ajotapahtumanhan pitäisi olla sinänsä aika helppo, kun on ratti ja kääntyvät etupyörät ja jarru. Näihin ei minusta liikennekouluissa pitäisi niin paljon keskittyä, vaan tähän vastuukysymykseen. Ehkä pitäisi lainsäädäntöteitse edellyttää, että siellä olisi joitain psykiatreja, jotka pääasiassa vastaisivat tästä koulutuksesta, jolloin se vastuu nousisi kaikkein tärkeimmäksi kysymykseksi, niin kuin sen pitäisi aina liikenteessä olla.

En myöskään ole täysin vakuuttunut siitä, että valokuvaamalla erilaisia tapahtumia kovin paljon apua saadaan. On tietysti selvää, että määrätyissä paikoissa on varmasti hyvä lisätä tätä, en sitä epäile, ja varmaan taajamissa Helsingissä ja muissa isoissa kaupungeissa se on hyvä asia, mutta eihän näitä kameroita voi joka puolelle kymmenin-, sadointuhansin viedä, vaan kyllähän ne ovat kuitenkin aika rajallisessa käytössä.

Sitten minä olisin puuttunut vielä tähän tosiaan, mikä meillä Suomessa on erikoisuus, eli siihen, että meillä liikennevaloissa se aika, jolloin punainen vaihtuu vihreäksi risteävällä kadulla, on kaikkein pisin koko maailmassa. Tämä valitettavasti aiheuttaa sen, että meillä säännönmukaisesti ajetaan päin keltaista ja hyvin usein vielä punaisella painetaan läpi, koska tiedetään se, että siellä naapurilla ei ole vielä vihreätä valoa päällä. Tämä myös aiheuttaa hyvin paljon onnettomuuksia, ja jalankulkijathan tässä monta kertaa ovat ne, jotka kaikkein pahimmassa vaaravyöhykkeessä ovat. En tiedä, onko se totta, kun luin sanomalehdestä, että Helsingissä on erilaisia sekuntimääriä eritasoisilla risteyksillä. (Ed. Kekkonen: Se on niin!) Sehän minusta vielä todella on aika merkillinen asia, jos näin on, koska edelleen varmaan nämä kuljettajat sitten riskeeraavat entistä enemmän. Kyllä pitäisi jollakin asetuksella tai jotenkin saada ainakin sellainen järjestelmä aikaiseksi, että koko Suomessa olisi saman pituinen jakso, jolloin punaiselta vihreälle siirrytään, jotta ei tässä riskinoton takia onnettomuuksia tapahtuisi.

Liikenne on vaikea asia, ja kun liikenne koko ajan vain lisääntyy, se edellyttää tietysti entistä enemmän paneutumista siihen. Toivon, että tämä esitys kuitenkin valiokuntakäsittelyssä saisi sellaisen muodon, että se edesauttaa liikenneturvallisuuden kehittämistä Suomessa.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Hellberg puuttui ihan ratkaisevaan asiaan, nimittäin asennekasvatukseen. Oikea asenne liikenteessä on paras henkivakuutus. Asennekasvatusta on vaan annettava jo päivähoitotasolta ja ala-asteella, silloin kun se uppoaa ihmiseen. Ed. Hellberg, valitettavasti autokoulu on jo aivan liian myöhään.

Tosin on nähtävä, että valtio hallitsee kaikkia niitä tärkeimpiä tuutteja, joista voidaan syöttää asennekasvatusta, alkaen koulujärjestelmästä, Yleisradio, tv, radio, paikallisradio. Myöskään sotaväessä, jossa on suurin, pahin riskiryhmä, ei ole mitään asennekasvatusta. Eli valtion pitäisi katsoa nyt itseään todella peiliin tässä asiassa.

Keltaiset valot ovat kolme sekuntia neljän—viidenkymmenen nopeusrajoitusalueella, ja ne on porrastettu paikalla sallittuun nopeuteen. Suuremmalla nopeudella on pitempi keltainen valo jne.

Promilleista, arvoisa ed. Hellberg ja kaikki muut: Niin kauan kuin on olemassa raja, oli se 0,2 tai 0,5, ihminen alkaa aina arvuutella, (Puhemies koputtaa) voinko ottaa yhden tai kaksi ja kuinka nopeasti se palaa. Nolla on sitten ainoa oikea.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Bremer jo osittain kosketteli niitä asioita, joihin ajattelin puuttua. Totean kuitenkin, että muistan, että nuoruudessani sanottiin, että niin ihminen ajaa kuin hän elää. Eli se on laaja kysymys, ei pelkästään autokoulun opetettavissa oleva asia, vaan jälleen on kysymys toisten ihmisten huomioon ottamisesta, siitä, ajatellaanko muitakin kuin vain itseään. Näyttää, että tässä itsekkyys vain lisääntyy.

Sitten keltaisista ed. Bremer jo mainitsi. Totean, että jalankulkijat ovat kyllä hyvin usein ongelmissa täällä Helsingissä, sillä esimerkiksi heti siinä Pitkänsillan pohjoispuolella on ylitys, josta minäkään en koskaan ehdi vihreällä jalan kulkien yli. Se on yksinkertaisesti liian lyhyelle asennettu. Silloin se keltainen on tarpeen, etteivät autot tule päälle.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Hellberg otti ihan oikeita asioita esille. Tässä, miten nuoret kaaharit saa kuriin, kyllä se on tietysti, niin kuin ed. Bremer totesi aikaisemmin, asennekasvatus jo ihan kehdosta asti, mutta kyllä minä kuitenkin näen, jotta autokoulussa pitäisi sillä tavalla tehdä, kun siellä kyllä jo nähdään, kenellä on enemmän penikkatautia, onko kypsä ajokortin saamiseen vai ei.

Mutta yksi oivallinen keksintö kyllä, joka on tullut jo aikaisemmin esille, on peltipolliisi, niin kuin meillä sanotaan, elikkä tämä kameravalvonta. Ne kamerat vaan olisi hyvä sillä tavalla liikennevaloissa laittaa, jotta ei tiedä, onko siellä kamera sisällä vai ei. Nimittäin kun meillä päin on nuo kamerat, niin näkee selkeästi, että tyhjä koppa tuossa, ja siinä voi ajaa sitten huoletta vähän kovemmin. Mutta kun kaikissa olisi saman näköinen linssi, jotta siinä luullaan, että kaikissa on kamera, niin johan on ihmiset hyvin varovaisia, kun tiedetään, että kuitenkin sakko tuli.

Klaus  Hellberg  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn täysin tähän ed. Bremerin näkemykseen siitä, että tietysti tämä kasvatus täytyy aloittaa jo huomattavasti aikaisemmin kuin ajokoulussa, mutta siellä viimeistään pitää tätä teroittaa näiden ihmisten päähän. Eli kyllä siellä pitäisi minun mielestäni uusia tämä nykyinen järjestelmä, joka perustuu ehkä liikaa tekniseen puoleen.

Vielä olisin sen vähän ottanut esille, koska minusta nämä liikennevalokysymykset ovat aika tärkeitä, että kun kiertää Euroopassa vähän siellä sun täällä, niin joka puolella on vähän erilaisia. Jossain Espanjassa valot vaihtuvat niin, että melkein saman tien, kun tulee punainen, niin toiselle puolelle tulee vihreä. Olisi hyvä, jos tähän voitaisiin vaikuttaa, jotta saataisiin yhtenäinen käytäntö paitsi Suomessa myös Euroopassa, koska ihmiset entistä enemmän matkustelevat. Tässäkin mielessä olisi hyvä, että tiedettäisiin ainakin, että liikennevalokäytäntö on sama joka puolella.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Toistan vaan sen, mitä sanoin jo aikaisemmin täällä, että Suomen liikenneongelmia eivät ratkaise kamerat. Ne eivät vaikuta näihin silmänpalvojiin, jotka tietävät, missä kamera on. Niitä todellisia ongelmia — törkeitä liikenteen vaarantamisia, huumaantuneena ajamisia, rattijuoppoja — niitä ei ratkaise kamerat. Tarvitaan elävä poliisimies sinne valvontaan.

Pidin erittäin viisaana ja hyvänä puheenvuorona ed. Bremerin puheenvuoroa. Hän totesi, että asenteista se lähtee. Se lähtee lapsesta jo ennen esikoulua ja päivähoitoa. Miten vanhemmat käyttävät turvavyötä, niin toimivat myös heidän lapsensa; miten vanhemmat ohittelevat, miten vanhemmat ajavat kovaa, niin lapset seuraavat. Mallioppimisen kautta kaikki lähtee, puhumattakaan esikoulusta ja ala-asteesta, yläasteesta ja lukiosta. Autokoulu on aivan liian myöhään. Väitän, että näissä asenteissa meillä on tekemistä. Minä olen sitä ikäluokkaa, joka on lukenut kansalaistietoa ja -taitoa, on ollut liikennekisaa ja on yritetty kilpailla, kuka on paras liikenteessä. Tänä päivänä niillä ei ole mitään arvoa.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska puhemies on näköjään sallinut laajentaa keskustelun tästä hallituksen esityksestä sangen laajaksi, niin siihen, mitä edustajat Bremer ja Salo esittivät, voi täysin yhtyä.

Mutta eräs asia nuorten liikennekäyttäytymiseen: Olisi kyllä minun mielestäni hyvä palata siihen kahdeksankympin lätkän käyttöön, vaikka sitä on arvosteltu erittäin voimakkaasti määrätyiltä tahoilta. Muistan edellisestä elämästäni, että kun sellaiselta kaverilta, jolla oli jonkin aikaa ollut kortti ja vähänkään oli ylinopeutta, otettiin muutamaksi viikoksi, kahdeksi kolmeksi viikoksi, kortti pois, niin en muista kuin yhden tapauksen, että tällainen nuori toisen kerran olisi joutunut sellaiseen tilanteeseen, että ajokielto tuli päälle. Siinä tilanteessa se vaikuttaa. Minun mielestäni sen merkin pitäminen yhden vuoden takaikkunassa ei kenenkään itseisarvoa alenna niin paljon, etteikö sitä voi sinne laittaa. Mutta valitettavasti liikenneministeriössä eräät asiantuntijat ovat sitä mieltä, että se loukkaa ihmisarvoa liikaa, jos sellainen lätkä on. Minun mielestäni se pitäisi saada takaisin.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi sitä, mitä ed. Vistbacka totesi äsken 80 kilometrin lätkän käytöstä näillä nuorilla kuljettajilla. Voin todeta, että nuorten kaahailut, jotka viime aikoina ovat tuottaneet paljon murhetta ja tuskaa, saattaisivat huomattavasti vähentyä tämän ansiosta, että olisi tämä yhden vuoden koeajoaika, niin kuin se aiemmin oli. Se ei ihmisarvoa varmasti alenna. Voitaisiin vaikka sitten poislukea moottoritiellä ajaminen tästä velvollisuudesta.

Ed. Hellberg epäili, että nollatoleranssin valvonta olisi vaikeaa. Nimimerkillä "Kokemusta on" voin sanoa, että valvontahan on todella helppoa, jos mennään nollarajaan. Jos sen jälkeen, kuten tässä keskustelussa on nostettu esille, toteutettaisiin vielä lain uudistus, (Puhemies koputtaa) jonka mukaan tulisi ... lievä rattijuopumusrangaistus — 0:sta esimerkiksi 0,5 promilleen olisi lievä rattijuopumus — niin se olisi erittäin hyvä uudistus.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Lainsäädännöllähän on tärkeä tehtävä olla myös ohjaamassa asenneilmapiiriä siihen suuntaan, mihin lainsäädännöllä halutaan mentävän. Siinä mielessä nollaraja huumeiden käytössä liikenteessä on ihan oikea.

Mutta minun oli hirvittävän vaikea ymmärtää tätä keskustelua, joka ed. Soininvaaran puheesta syntyi, sen vuoksi, että taisi käydä niin, että ed. Seppo Lahtela, joka meitä syytti äsken tuossa huonosta kuullun ymmärtämisestä, joko tahallisesti tai muuten ei halunnut ymmärtää, mistä ed. Soininvaara puhui. Ed. Soininvaara puhui siitä ongelmasta, että jos ollaan syyttämässä huumeiden käytöstä ajon aikana, niin silloin ongelmaksi tulee mittaaminen, kun huumeiden käyttö näkyy myös myöhempinä aikoina. Silloin on kysymys täysin toisesta asiasta: syytetäänkö sitten ylipäätään huumeiden käyttämisestä. Hän vain toi tätä problematiikkaa, mikä yleensäkin huumeiden testaamiseen liittyy, ja sen ei tarvitse olla kannanotto mihinkään suuntaan. Jos koetaan, että tällaisista ei tässä salissa voi puhua ja sillä on ohjausvaikutusta, niin kovin vähäiseksi nämä meidän puheet täällä käyvät, jos niitä ongelmia, joita lakiin liittyy, ei voi tuoda esille, koska silloin väitetään, että kannattaa jotakin toista linjausta.

En malta olla vielä palaamatta ed. Vistbackan esille ottamaan syyteharkintaan ja poliisin harkintaan. Siis en missään vaiheessa väittänytkään, että ajaja itse voisi harkita nopeutensa. Ed. Kangas oli se, joka sanoi tämän. Minä sen sijaan pohdin sitä, että kun nimenomaan näitä kaahareita esimerkiksi satasen nopeusrajoituksen kohdalla on juuri sillä perusteella, että he ajattelevat, että ei täällä juuri ketään muita liiku, siellä kuitenkin liikkuu kaiken näköisiä muitakin kulkijoita teiden varsilla, koska yleensä näillä alueilla, missä satasen rajoitukset ovat, ei ole kevyen liikenteen väyliä. Monta kertaa se reuna-alue, mikä on tarkoitettu pyöräilijöille tai lenkkeilijöille, on hyvin kapea, eli käytännössä joudutaan käyttämään osittain ajotietä liikkumiseen haja-asutusalueilla. Onpa sellainenkin liikenneonnettomuus tapahtunut, että toisella kaistalla vastaan tuleva henkilöauto menetti hallintansa ja juuri jalankulkijan kohdalla sattui menemään tien yli ja jalankulkija kuoli sen vuoksi. Kysymyshän on siitä, että autoa on vaikeampi hallita, kun ajetaan ylinopeudella. Sen takia meidän ei kannata lähteä viemään siihen suuntaan lainsäädäntöä, että me ikään kuin ottaisimme harkintaa ylinopeudesta sakottamiseen. Tiedän, että joskus tuntuu siltä, että kiireessä pitäisi ajaa, mutta pitää miettiä sitten, miten kiire on, ja se kiire loppuu aika nopeasti, kun tulee liikenneonnettomuus.

Kaiken kaikkiaan tämänkin lainsäädännön taustalla meidän tietysti pitää miettiä liikenneturvallisuutta ja sitä, mistä viime vuosien tapahtumat ja asenneilmapiirin muutos johtuvat. Nyt nostaisin sellaisen asian tänne keskusteluun, mikä ei ole vielä aiemmin täällä ollut esillä: erilaiset ohjelmat, videot, tietokoneohjelmat katuralleista ja sellaisesta, mitkä jopa saattavat muokata joidenkin ajattelua. Luin sanomalehdestä artikkelin, jossa kehuttiin tällaista tietokoneohjelmaa, missä ajettiin katurallia. Jos sattuu, että ajaa vahingossa taloon tai johonkin, niin se tapahtuu tavallaan pehmeämmin, auto ei ikään kuin vaurioidukaan niin kauheasti tässä tapahtumassa. Erittäin myönteiseen sävyyn oli tämä arvio tehty tästä tietokoneohjelmasta. Liikennevaliokunnan kannattaa kyllä pelata näitä tietokoneohjelmia, jotka ohjaavat ihan väärään suuntaan, enkä tarkoita nyt tällaisia normaaleja kuvioita, missä ajetaan jotakin talvista tietä tai muuta, sellaisia pelejä, mitä tuolla lentokentälläkin näyttää olevan, vaan nimenomaan tällaista katuajoa, joka sitten näyttää joillekin tulevan ihan arkipäiväksi normaalissa elämässäkin.

Sitten pitäisi miettiä sitä, onko autokoulu se oikea paikka. Autokoulussa voisi ehkä olla joku tämmöinen haastattelutyyppinen osuus myös, missä keskusteltaisiin nuoren kanssa. Sillä ei varmaan kovinkaan paljon pystytä asenteita muuttamaan, mutta esimerkiksi katsastusmies voisi sen tehdä siinä yhteydessä, kun on inssiajo ja mietitään sitä, läpäiseekö ajotutkinnon vai ei. Saattaa olla, että vastaanottokyky olisi juuri siinä yhteydessä parhaimmillaan verrattuna siihen, että on puolitorkuksissa olevat oppilaat autokoulussa. Jos siellä tulee joku psykologi puhumaan, niin välttämättä viesti ei mene niin hyvin perille kuin insinööriajotilanteessa tapahtuisi.

Väitän, että kyllä tänäkin päivänä kouluissa on hyvinkin paljon liikennekasvatusta. Ehkä paras esimerkki siitä on, jos joku kolarissa loukkaantunut henkilö tulee kouluun puhumaan ja kertoo, minkälaisia tilanteita voi tapahtua. Se on ehkä kaikista varoittavin esimerkki.

Ihan lopuksi vaan haluaisin vielä sanoa siitä, kun täällä on niin paljon näitä autoilijoita punaista valoa päin ajamisesta syytetty. Varmasti sitä tapahtuu. Itsekin vastasin tällaiseen haasteeseen, että "Paina jarrua oranssilla, älä kaasua", ja kun sitten tulin risteykseen ja painoin jarrua, kun oli tulossa oranssi, niin kaksi autoa meni vielä ohi viereiseltä kaistalta päin punaista ihan suoraan. Tämä tapahtui vielä pienemmässä kaupungissa, niin että se ei ole pelkästään Helsingin ongelma.

Mutta mistä tämä punaisella ajon tottumus tulee? Se tulee siitä, että kun minä odotan tuolla jollakin suojatiellä punaisella, niin minä olen ainut, joka jää sinne seisomaan, ja kaikki muut menevät ohi, jos ei tule juuri sillä hetkellä autoja. Siis lapsiakin raahataan siellä päin punaista jalankulkuvaloa. Eräskin kuuluisa Aamu-tv:ssä esiintyvä entinen syyttäjä kerran näkyi kävelevän päin punaista. Vaikka hän on niin tiukka muutoin, niin huomasin, että minä jäin vain seisomaan sinne ja toinen meni ohi. Kyllä tämä aikuisista aika paljon lähtee. Kun nuoret — tai vanhemmat — tottuvat kävelemään päin punaista, niin ei se sitten enää niin vaaralliselta tunnu päin punaista ajaminenkaan, ennen kuin sattuu sitten tämmöisiä ikäviä, pahoja juttuja.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Huotari viittasi allekirjoittaneen käyttämään puheenvuoroon, kun hän kertoi vastaan tulevan kaistalle joutumisesta, jos ajoi hieman ylinopeutta, niin haluan vielä toistaa sen, että minä painotan erityisesti tilannenopeutta. Sillä ei ole mitään merkitystä, sitaateissa sanottuna, sillä merkillä, joka rajoittaa siellä, jos tilanne edellyttää pienempää nopeutta, ja jos ylität sen tilannenopeuden, se voi olla paljon turmiollisempaa. Pitää kelit ja muut olosuhteet huomioida aina.

Sitten hän puhui piittaamattomuuden lisääntymisestä. Saattaa olla, että pitää paikkaansa, mitä ed. Huotari toi esiin, mutta eräs asia minun ymmärtääkseni on se, että kun kiinnijoutumisriski pienenee koko ajan ja tiedetään, että tien päällä kun liikut, et joudu kiinni mitä ilmeisimmin muuta kuin hyvin harvoin, niin ihminen tietoisesti ottaa enemmän riskejä. Kun kiinnijoutumisriski on suuri ja sakkoja tulee ja kortti on kuivumassa, (Puhemies koputtaa) niin kyllä se tuntuu pikkuhiljaa myöskin jokaisen autoilijan pääkopassa.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tekisi mieli kysyä ed. Huotarilta, miten hän määrittelee kaaharin, mikä on kaahari. Se on tunneperäinen sana, ja tietääkö ed. Huotari, että suurin osa kohtalokkaista liikenneonnettomuuksista sattuu nopeuksissa alle sallitun nopeusrajoituksen, risteyksissä?

Ed. Huotari tarttui erittäin tärkeään asiaan. Hän kysyi, mistä johtuu punaisen valon väheksyminen. Helsingissäkin selvityksen mukaan joka viides jalankulkija kulkee punaista vastaan, ja en tiedä, kuinka moni jalankulkija vielä näitten suojateitten välistä ihan sellaisesta paikasta, josta kadun ylittäminen on kielletty. Vuonna 91 liikenneministeriö teki järkyttävän virheen, kun määräsi, että liikennevalot esimerkiksi Helsingissä, yleensä kaupungeissa, on pidettävä pääsääntöisesti toiminnassa vuorokauden ympäri. Ei ole parempaa keinoa opettaa nuorelle autoilijalle, kun ei ristinsielua näe keskellä yötä, että tässä ei ole mitään mieltä. Aletaan ajaa punaisia vastaan.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä ed. Vistbackan kanssa siitä, että kun kiinnijoutumisen riski on pieni, niin se vaikuttaa, totta kai. Minusta on tärkeää, että liikkuva poliisi yhä edelleen voi liikkua, mutta kun on lisätty joka vuosi lähestulkoon poliisille määrärahoja, niin menevätkö ne sinne liikkuvalle poliisille vai minne ne sitten oikein menevät? Olisi joskus ihan mukavaa täällä kuullakin — sen voin tietysti itsekin selvittää — mihinkä jokavuotinen määrärahojen lisäys todellisuudessa uppoaa, kun kuitenkin tuntuu, että joka kerta vaan on vähemmän poliiseja, vaikka rahoja lisätään.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Viimeksi mainittuun asiaan: Ne menevät tekniikkaan, ajoneuvokalustoon, atk-laitteisiin ja uusiin moderneihin vimputtimiin ja sillä siisti. Se on nyt ollut se valitettava totuus. Siitähän valtiovarainministeri Niinistökin on täällä moneen kertaan todennut budjettien käsittelyn yhteydessä, että näin asianlaita on, kun sitä on selvitetty.

Arvoisa puhemies! Sitten päivän teemasta. Olen ollut tässä vain kuulolla ihan tarkoituksella, vaikka ed. Vistbacka hyvin taitavalla tavalla provosoi minut heti siinä puheenvuoronsa alussa ja pohdiskeli sitä, miksi tästä ei pyydetä liikennevaliokunnan lausuntoa. Minä olen halunnut vaieta tähän saakka sen takia, että on mielessä se, mitä on tullut lausuttua täällä käytetyissä hyvin lukuisissa vastauspuheenvuoroissa ja aika lukuisissa varsinaisissa puheenvuoroissakin. Kukaan ymmärtääkseni ei ole asettunut vastustamaan tätä hallituksen esityksen keskeistä sisältöä ja sanomaa, elikkä kaikki ovat pitäneet tätä hallituksen esitystä hyväksyttävänä. Keskustelua on käyty ja vastauspuheenvuoroja on syntynyt siitä, että näkemykset muutoin liikenneturvallisuuden edistämisestä ja jopa semantiikasta ovat hyvin ärsyttäviä, aiheuttavat heti, kun vähänkin lipsuu kaidalta tieltä, vastauspuheenvuoron, että mitä tämä edustaja tarkoitti oikein ja mitä edustaja tarkoittaa jnp.

Liikennevaliokunnalla varmaankaan ei olisi mitään vastaanpanemista, näin voin kuvitella, itse hallituksen esitykseen, mutta sanottavaa varmasti olisi ja on itse liikenneturvallisuusasiasta ja erikoisesti tässä viime päivien tapahtuman valossa. Arvoisa puhemies! Nyt paljastan, miksi olin puhemiesneuvostossa sitä mieltä, mitä virkamiehet olivat: Meillä on täällä hallituksen esitys 103 käsittelyssä tänä päivänä lähetekeskustelussa, asiakohta numero 15 päiväjärjestyksessä, ja siinä yhteydessä, jossa on kysymys polkurattailijoitten kypärän käytöstä ja heijastimen käytöstä muutoin liikenteessä, liikennevaliokunnalla on erinomaisen hyvä mahdollisuus projisoida yleiset liikenneturvallisuusnäkökohdat kuripaketin miltei romututtua tähän uudistukseen, joka koskee siis polkupyöräilijöitä ja jalankulkijoita. Elikkä siis toisin sanoen saman asian kahteen kertaan kirjaamisella ei nyt ole kovin paljon merkitystä, mutta jos sitä halutaan tehokeinona käyttää, niin ei minulla mitään sitä vastaan ole, emme me työtä vastusta varmasti liikennevaliokunnassa, ja hyvä, että ed. Vistbacka tunnollisena liikennevaliokunnan nestorina otti tämän asian esille, ei siinä mitään.

Vielä puhun eräästä ulottuvuudessa itse hallituksen esityksessä, ja se on se, että täällä puhutaan alkoholipitoisuuden mittaamisesta ja alkometreistä. Minä olen hämmästellyt sitä, kuinka sellaisessa high tech -valtiossa, mikä Suomi on, ei ole otettu esimerkiksi Sitran ja Tekesin rahoin projektiksi kehittää huippuhyvä ja tarkka alkometri, jonka voisi maksattaa sitten myöhemmin kaikilla maailman poliiseilla ja muilla liikenteenvalvojilla. Mutta eipäs vaan kukaan tartu. Vaikka joissakin liikennevaliokunnan puheenjohtajalle tulevien niin sanottujen automaattikohteliaisuuspuhepyyntöjen tuottamissa puheissa se on tullut tuotua esille, mitään reaktiota tällä lohkolla ei ole ollut, ei myöskään kirjoittelulla, elikkä ilmeisesti tällaisesta toimeliaisuudesta rahan hankkiminen ei kelpaa, yksinkertaisesti vain kukaan ei tykkää tämmöisistä asioista.

Sitten jos arvoisa puhemies sallii minunkin osaltani yleisestä liikenneturvallisuuspolitiikasta joitakin sanoja sanoa.

Ensinnäkin yksi asia on ihan selvä: Onnetonta oli se, että sille kuripaketille sellaisenaan julkisessa sanassa kävi niin kuin kävi silloin reilu puolitoista vuotta sitten, se täydellinen tyrmäys. Sehän on johtanut siihen, että itse asiassa nyt tarvittaisiin uudenlaisia vetoja ja keinoja, esimerkiksi Saksan-mallin mukaan, joka tarkoittaa sitä, että jos ajat päin punaista ja se todetaan kameravalvonnalla taikka muulla, niin sinä saat siihen miinustiliisi selvän merkinnän; jos sinä narahdat ylinopeudesta, sinä saat siihen merkinnän jne. Kun virhetili täyttyy, niin ajokielto tulee, ja jos haltijavastuu on käytössä, mikä olisi hyvä edistysaskel, niin siinä tapauksessa otetaan autosta kilvet pois; sillä Lamborghinilla ei nyt sitten ajella muutamaan kuukauteen. Kyllä varmasti rupeaa lyyti kirjoittamaan. Joka kerta, kun tulee liikennevalot, jotka on käytössä, kirjoittaa aivoista: oho, onkohan tässä nyt sellainen tilanne, että tulee miinustiliin yksi raapaisu lisää, ja sillä tavalla automaattisesti käy niin kuin sitten aivoissa pitää käydäkin elikkä niitä servoja rupeaa löytymään.

Täällä on todettu erittäin monta sellaista havaintoa, joihin voi lämpimästi yhtyä, esimerkiksi se, mitä ed. Bremer totesi äskettäin kategorisesta ympäri vuorokauden liikennevalot päällä -kulttuurista. Sehän on älytön. Sen pitää tapahtua liikennetilanteen mukaan niiden liikennevalojen käytön eikä sillä tavalla, että seudulla ei näy ketään, ei minkäänlaista ajoneuvoa, ja sitten joudut odottamaan siinä liikennevaloissa. Liikennevaliokunnan puheenjohtaja odottaa, koska odottaa, että Ilta-Sanomien toimittaja on nurkan takana kyttäämässä, mutta muita se ei sitten koskekaan.

Sitten toinen asia on nämä telkänpöntöt teitten varsilla. Oliko se ed. Esa Lahtela taas, kusiaisenpesien erikoistuntija, joka kiinnitti tähän asiaan huomiota. Se on aika jännittävää, että miliisi ei ole keksinyt sitä, että sinne laitetaan semmoinen lasiläpykkä, joka maksaa noin kymmenen senttiä, koska silloin se toisi uskottavuuden sille telkänpöntölle. Nyt sitä uskottavuutta ei ole, aivan oikein. Tämähän on kuultu vaikka kuinka monta kertaa, mitä ed. Esa Lahtela täällä julki toi.

Sitten edelleen aivan oikea havainto asennekasvatuksesta: ei autokoulu ole mikään asennekasvatuspaikka, se on niin kuin förbi koko tilanne siinä vaiheessa. Minä kerron yhden esimerkin koululaitoksemme osasta, jossa tämä asia on loistavasti ainakin eräissä kouluissa hoidettu: se on steinerkoulu. Meidän viiden lapsen kaartista pari kappaletta on käynyt steinerkoulun, ja kyllä sen kovempia opettajia liikenneasioissa ei voi löytyä kuin tämä kaksikko on. He seuraavat hyvin tarkkaan perheessä käytävää keskustelua, ja heti kun on jonkunlaista lipsumista kaidalta tieltä ajatuksellisesti jollakin, heti välittömästi tulee huomautus, että on rikollista jo puhuakin tuollaista, saatikka sitten mennä tekemään tuolla tavalla. Siis siinä on opetuksessa sinänsä viety tämä asia niin pitkälle kuin se voidaan viedä ja tuleekin viedä. (Eduskunnasta: Ne on tulleet issäänsä!) — Oisko noin?

Arvoisa puhemies! Tästä asiasta ei tämän enempää. Palaan asiaan uudestaan sen toisen hallituksen esityksen kohdalla.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen väitti täällä, että niin sanottua kuripakettia, joka on valtioneuvoston periaatepäätös liikenneturvallisuuden parantamisesta, ei pantaisi täytäntöön. Haluan vain todeta sen, että sitä pannaan täytäntöön, ja tänäänkin eduskunnan istuntolistalla on kaksi asiaa, nyt käsittelyssä oleva asia sekä kypäräpakko, joilla nimenomaan toteutetaan tätä kuripakettia. Tältä osin täytyy sanoa, että vauhti on aivan normaali, ja toivon, että liikennevaliokunta nopeasti käsittelee nämä tai ainakin jälkimmäisen käsittelyssä olevan asian.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäisessä puheenvuorossani ihmettelin sitä, että tätä hallituksen esitystä ei laitettu lausunnolle liikennevaliokuntaan. Ymmärrän tietysti, mitä valiokunnan puheenjohtaja täällä toi esiin, mutta itse lähdin siitä, että kun hallituksen esityksessä puhutaan myöskin nollarajasta, joka tässä ihan oikein on, ja myöskin väliaikaisesta ajokieltoon määräämisestä, ne olivat mielestäni sellaisia asioita, joissa myös liikennevaliokunnan näkökohtia olisi kannattanut ehkä kuulla. Itse lähden siitä, että käytännön elämässä, kun sovelletaan jotakin lakia, usein syyttäjät ja istuvat tuomarit hankkivat hallituksen esityksen, valiokunnan mietinnön ja joskus jopa haetaan jonkinlaista johtoa eduskunnassa käydystä keskustelusta, nimenomaan silloin, kun ollaan ensimmäisessä tai ennen oltiin ratkaisevassa kolmannessakin käsittelyssä, johtoa sieltä, (Puhemies koputtaa) mitä eduskunta on tarkoittanut. Itse lähdin vaan siitä, että olisi ehkä hyvä ollut kuitenkin, mutta se menee nyt omaa latuaan.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean ministeri Sasille, että ministeri Koskinen on valmistellut tämän toisen esityksen, tämän vaativan esityksen, ja kevyemmän esityksen on toimittanut liikenne- ja viestintäministeriö tänne.

Tarkoitan, ministeri Sasi — samaa keskustelua olemme käyneet myöskin julkisuudessa — että kun on kysymys näin herkästä asiasta kuin tällaiset kuria liikenteeseen -asiat ovat, silloin niitten liikenne- ja viestintäministeriön virkamiesten, jotka ovat valmistelevia virkamiehiä, pitää jo silloin, kun nämä asiat ovat tällaisessa suunnittelukunnassa valmistelussa esillä, ryhtyä tekemään valmistelutyötä eikä niin, että jätetään ripotellen tulemaan vuosien varrella, kun kaikki ne, jotka vastustavat kaikkea kuria, kerkiävät tuhoamaan ne vaikka kuinka moneen kertaan. Teidän pitäisi joskus katsoa, minkälaista tekstiä tulee meille e-mailiin. Se on kuulkaa kovaa tekstiä.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! En ota kantaa siihen, mikä on kevyt ja mikä vähemmän kevyt esitys, koska näitä esityksiä usein oikeusministeriön kanssa hyvässä yhteistyössä valmistelemme ja laadimme. Mutta en vieläkään saanut selville ed. Pulliaisen puheesta sitä, mitkä ovat sellaisia kuripaketin osia, joita on huonosti valmisteltu tai jotka ovat olennaisesti viivästyneet. Sen haluaisin mielelläni tietää.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me käymme ministerin kanssa läpi sen kuripaketin, viisikymmentä kohtaa. Se selviää sieltä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan paikaltaan muutama havainto tästä, koska on käytetty jo niin hyviä puheenvuoroja, että ei tätä paljon voi enää täydentää. Ed. Pulliainen tuossa esitti valiokunnan puheenjohtajana erittäin hyviä kommentteja käytyyn keskusteluun.

Itse asiassa koko tämä paketti sinällään on ihan oikein siinä mielessä, että tämä antaa viestin ympäröivään yhteiskuntaan ja liikenteeseen siitä, jotta alkoholin käyttö ja huumeiden käyttö ei ole sallittavaa, ja tämä kai se pitäisi saada perille tässä koko jutussa, ja sitähän ei ole kukaan vastustanutkaan tässä salissa.

Sitten nämä muut keskustelut, joita on käyty: Minusta ed. Vistbacka alussa puuttui ihan oikeaan asiaan siinä mielessä, jotta kyllä minusta poliisilla pitää olla harkintaa siinä mielessä myös ylinopeustilanteessa, jotta katsoo, onko se tilannenopeus tai tämmöinen tilanteen hallintanopeus ajoneuvon kuljettajalla olemassa, onko liukas keli vai sula tie vai onko alamäessä mahdollisesti vapaalla menty pikkaisen yli. Telkkarimainoksessa, joku kahvimainos vai mikä, nuorta kaveria vakuutellaan poliisiauton takapenkillä, jotta jos lupauksesi rikot, niin mörökölli syököön. Vähän sen tyyppistä asennetta toivoisi kanssa poliisilta, ja jonkun verran sitä on olemassakin — itsekin olen sattunut tilanteeseen, jossa välttämättä ei ole niin tiukkapipoisesti katsottu säännöksiä — koska se liikennekuria, lainkunnioitusta, oikeastaan lisää, ei se, jotta ollaan hirveän tiukkoja joissakin asioissa. Mutta alkoholi- ja huumekysymyksissä olen sitä mieltä, mitä tässä laissakin, jotta näissä pitää olla hyvin tiukkoja ja antaa se signaali yhteiskuntaan, jotta tämmöistä ei sallita.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Ensin pari kommenttia käytetyistä puheenvuoroista.

Ed. Pulliainen on monasti pahoitellut julkisuudessakin kuripaketin romuttumista. Ymmärrän, että se palvelee tiettyjä poliittisia tarkoituksia, mutta itse asiassa se on hyvä asia, että se romuttuu. Koko kuripaketti on nimittäin siinä määrin pielessä, se on totuuden vierestä puhuva, se liikkuu totuuden reuna-alueilla, ja pahoittelen sitä, että esimerkiksi liikenneministeri on niin kaukana liikenneasioista, että hänellä ei voi olla minkäänlaista käsitystä siitä, mistä todella on kysymys liikenneturvallisuudessa, vaan hän joutuu virkamiesten talutusnuoraan, ja virkamiehetkin ovat kirjoituspöytätyöntekijöitä, jotka hyvin teoreettisesti katsovat asioita ja tilastojen pohjalta, ja sieltä se totuus elävästä liikenteestä ei valitettavasti löydy. Onnettomuudet tulevat lisääntymään tällä menolla niin kauan kuin pelataan tällaisilla kuripaketeilla, jotka ovat täyttä pötyä. Niin kuin olemme nähneet, onnettomuudet lisääntyvät, ja nollavisio tässä yhteydessä, keskustelu ja puhekin siitä, on karmeaa pilaa.

Täällä liikenneministeri riensi vakuuttamaan, että tuleehan sieltä muun muassa kypäräpakko. Mikä se sellainen kypäräpakko on? Sehän on suositus. On täyttä pilaa tehdä laki, joka on suositus. Siinähän puhutaan myöskin heijastimesta ja heijastinsuosituksesta. On täyttä pilaa tuoda tänne sellainen laki, joka heti antaa mahdollisuuden selitellä sitä, miksi sitä ei käytetä. Mutta tällä tasolla tämä liikenneturvallisuustyö täällä meillä Suomessa on, ja tämä kuvastaa sitä ymmärrystä, mikä on siellä, missä asioista päätetään.

Nyt sitten tämän päivän asiaan: Pyrkimys huumenollatoleranssiin on erittäin hyvä ja se on erittäin ajankohtainen. Ongelmat lisääntyvät liikenteessä kaiken aikaa. On vaan vaikeaa yhä edelleen aukottomasti saada esille totuus, onko henkilö huumeen vaikutuksen alainen vai ei. USA:ssa ilmailussa on tätä huumenollaa ajettu kovasti takaa ja jouduttu toteamaan muun muassa, että eräät Schweppesin juomat, eräät teet, luonnonteet, yrttiteet, ginsengteet, samoin kuin erilaiset inhalaattorit, Vickin inhalaattorit, jopa Vickin pastillit, antavat positiivisen näytteen tietynlaisista huumeista. Tällä minä en halua sanoa ollenkaan, että vastustan, vaan on mitä korkein aika kuitenkin puuttua tähän asiaan, ja olen ihan hallituksen esityksen takana, että jotain tässä on tehtävä, olkoonkin, että se maksaa, mutta kyllä se kannattaa maksaa, jos saadaan liikenneturvallisuutta sillä tavalla parannettua.

Nyt siten tästä promillerajasta: Niin kauan kuin on olemassa promillerajoja, se panee ihmisen arvuuttelemaan, voinko ottaa yhden kaljan tai kaksi kaljaa ja kaksi aata vai kaksi tavallista ja kun nyt olen ottanut kolme paukkua, kuinka monta tuntia menee, ennen kuin se on palanut ja ollaan taas rajan alapuolella. Näin ollen henkilökohtaisesti katson, että nollaraja on ainoa oikea. Se sanoo, että ei yhtään, silloin kun ajetaan, ei yhtään.

En ymmärrä sitä puhetta, jota tapaa tuolla pubeissa ja kansan keskuudessa, että kyllähän nyt yksi saunakalja pitää saada ottaa ja kyllähän pitää sentään siideri voida mennä ottamaan duunin jälkeen ja sitten hypätä autoon. Se on nollaraja tai ei mitään. Jos on 0,2 tai 0,5 promillea, se antaa aina tämän liukuman mahdollisuuden ja itselleenselittelymahdollisuuden. Sinänsä ed. Salo toi esille ihan hyvän ajatuksen lievemmästä kohtelusta 0,2:n ja 0,5:n välillä. Olisi sanonut, että pannaan se saman tien 0:sta 0,5:een. Minusta kuulosti aika hyvältä tämä ehdotus.

Täällä on myöskin laajemmin käsitelty liikenneonnettomuuksia ja puhutaan kaahareista. Mikä on kaahari? Haluan korostaa sitä, että suurin osa kohtalokkaista liikenneonnettomuuksista sattuu nopeuksissa, jotka ovat alle sallitun nopeusrajoituksen. Pitäisi lähteä tutkimaan sitä, mistä johtuu hallitsematon nopeus. Toistan, että ylinopeus ei ole vielä tappanut ketään. Se on tekninen termi, joka osoittaa, että on ajettu yli sallitun nopeusrajoituksen. Siitä ansaitsee rangaistuksen, mutta se ei välttämättä millään tavalla vaaranna vielä liikenneturvallisuutta. Liikenneturvallisuuden vaarantuminen johtuu olosuhteista, ja kovin monta kertaa voidaan ajaa hengenvaarallisesti sallittujen nopeusrajoitusten alapuolella, kun olosuhteet kerta kaikkiaan ovat sitä luokkaa, että sallittu nopeusrajakin on aivan liikaa.

Kaikessa pitäisi lähteä siitä, mikä on hallitsematon nopeus, mistä johtuvat hallitsemattomat nopeudet, ja tullaan siihen tulokseen, että liikennetilanteet ja liikennetilanteiden väärinarvioiminen — siinä on se. Mistä johtuu liikennetilanteiden väärinarvioiminen? Voidaan hyvin nopeasti todeta, että siellä, missä onnettomuudet sattuvat, arvioidaan eniten väärin.

Meillä tapahtuu eniten onnettomuuksia risteyksissä. Esimerkiksi Helsingissä 65 prosenttia kaikista loukkaantumisiin johtaneista liikenneonnettomuuksista tapahtuu risteyksissä. Jos otetaan peltikolarit mukaan, aineelliset vahingot, jotka nekin ovat osa liikenneonnettomuuksia, ollaan äkkiä 80 prosentissa risteyksissä. Risteyksiä pitäisi valvoa. Siellä pitäisi seisoa poliisi kädet selän takana katselemassa. Se rauhoittaa liikennettä. Se rauhoittaa myöskin kevyttä liikennettä, jalankulkuliikennettä, pyöräliikennettä, joka on aivan villiintynyt Helsingissä, tämä pyöräileminen, ei välitetä enää minkäänlaisista säännöistä.

Toinen suuri ryhmä tässä hallitsemattoman nopeuden kategoriassa on liikenneolosuhteiden, ennen kaikkea keliolosuhteiden, nopea vaihtuminen huonompaan. Melkein puolet, 44—46 prosenttia, kaikista liikenneonnettomuuksista tapahtuu, kun keli yhtäkkiä huononee. Pitäisi miettiä, mitä voidaan tehdä autoilijoiden varoittamiseksi. On selvää, että liikenne ei osaa mukautua riittävän nopeasti huonontuviin olosuhteisiin. Mitä voidaan tehdä, jotta nopeutettaisiin tätä olosuhteisiin sopeutumista?

Ruotsissa on toteutettu se sillä tavalla, että kaikki poliisit ulos kentälle. Kaikki selvitykset osoittavat, että poliisiauton näkeminen liikenteessä selkeästi rauhoittaa liikennevirtaa. Tässä on ihan selvä ratkaisu. Ruotsissa on menty jopa niin pitkälle, että on tehty kulisseja poliisiautoista ja pantu ne metsikköön ajoväylien viereen, koska autoilija huonoissa olosuhteissa vilkaisee ja näkee poliisiauton ja se rauhoittaa, ja hän on jo tilanteen ohi, kun hän huomaa ehkä, että se olikin vaan pahvikulissi. Näin pitkälle on menty Ruotsissa. Kun Suomessa sattuu jotain tällaista, poliisi istuu edelleen peffallaan jossain poliisiasemalla. Ei ole sellaista täyttä liikkeellepanosysteemiä, joka määräisi poliisit ulos näkymään.

Sitten asennekasvatuksesta on tässä puhuttu. Siitä ollaan herttaisen yksimielisiä. Minä en siihen enää mene. Totean vain, että valtio hallitsee kaikkia niitä tuutteja, joista tätä voidaan antaa. Valtio ei käytä niitä mahdollisuuksia eikä ymmärrä sitä vakavuutta siinä, että asennekasvatukseen pitää ryhtyä riittävän ajoissa. Olen myöskin ihan samaa mieltä, mitä täällä esitettiin, että vanhempien käyttäytyminen on ratkaisevassa asemassa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Bremer viittasi puheenvuoronsa aluksi tämän illan toiseen esitykseen, jossa suositellaan heijastimen käyttöä. Olen hänen kanssaan ihan samaa mieltä siitä, että ainakin pimeillä teillä liikuttaessa pakko olisi se oikeampi reitti, ja toivon, että sitä vielä harkittaisiin. Vuonna 2000 yli sata kansanedustajaa oli kanssani samaa mieltä, kun tein lakialoitetta tästä aiheesta.

Vuonna 99 pimeällä tai hämärässä kuolleista 29 jalankulkijasta kukaanhan ei käyttänyt heijastinta, ja heistä ilmeisesti 11 olisi pelastunut heijastimen ansiosta, joten se on halpa tapa pelastaa ihmisiä. Todellakin, niin kuin myös ed. Bremer totesi, myös kasvatuksellisesti pakko antaa aivan erilaisen tavallaan vahvuuden toimia: niin siellä kotona, päiväkodissa, koulussa kuin autokoulussakin luonnollisena asiana ajaa asiaa, kuten esimerkiksi turvavyön käyttöä tai pyörän kissansilmää tai valojen käyttöä.

Poliisillahan on aina harkintavaltaa tällaisissa rikesakkoasioissa, niin että ei se mielestäni esimerkiksi tässä asiassa mitenkään ihmisten liikkumisvapautta estäisi. Joskus näillä pienillä, halvoilla asioilla voitaisiin ajaa kovin hyvää asiaa eteenpäin.

Keskustelu päättyy.