6) Hallituksen esitys asevelvollisuuslaiksi ja eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi
Juha Korkeaoja /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Asevelvollisuuslaki tulee nyt ensimmäiseen
käsittelyyn. Asevelvollisuuslain uudistamisessa on tavoitteena
saattaa asevelvollisuuslaki perustuslain vaatimukset täyttäväksi
ja myös muutoin entistä ajanmukaisemmaksi ja toimivammaksi.
Vuodelta 1950 peräisin olevaa, nyt vielä voimassa
olevaa, asevelvollisuuslakia on vuosien mittaan täydennetty, mutta
oli tärkeää ottaa koko lakipaketti perusteellisempaan
tarkasteluun ja uudistuksen kohteeksi.
Lakiesitys asevelvollisuuslaiksi on laajan puolustushallintoa
koskevan lainsäädäntökokonaisuuden
viimeinen vaihe. Viime vaalikaudella tehtiin muun muassa lait Puolustusvoimista
ja vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Yhdessä nämä kolme
lakia ajantasaistavat puolustushallintoa koskevan lainsäädännön.
Kaikkien näiden lakien voimaantuleminen ajoittuu ensi vuoden alkuun,
siis 1.1.2008.
Lakiesityksessä ei esitetä muutoksia nykyjärjestelmän
perusteisiin. Järjestelmän muuttamiseen ei puolustusvaliokunnan
mielestä ole mitään syytä. Yleinen
asevelvollisuus on Suomen kaltaiselle maalle paras ratkaisu niin
oman maan puolustamisen, muiden viranomaisten tukemisen kuin sotilaalliseen
kriisinhallintaan osallistumisen kannalta. Laajaa poliittista yhteisymmärrystä tästä
asiasta
kuvaa osaltaan myös valiokunnan yksimielinen mietintö.
Valiokunta pitää asevelvollisuutta hyvänä ja kustannustehokkaana
järjestelmänä laadukkaiden sodan ajan
joukkojen tuottamiseen. Pinta-alaltaan suuressa mutta väkiluvultaan
pienessä maassa tarvitaan suuri reservi koko maan puolustamiseksi
kriisitilanteessa.
Varusmiespalvelus tarjoaa lisäksi hyvän osaamispohjan
sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin myöhemmin
hakeutuville reserviläisille. Myös tietyissä virka-aputehtävissä,
kuten pelastustehtävissä, voidaan valiokunnan
mielestä perustellusti käyttää asevelvollisia.
Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että puolustusministeriö on
valmistellut esitystä huolellisesti ja kuullut valmisteluprosessin
aikana laajasti eri tahoja. Yhteiskunnallisesti näin laajakantoisen
lakiesityksen valmistelussa mahdollisimman laaja kuulemiskierros
ja riittävä palautteen antoaika onkin välttämätöntä.
Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöön sisältyy
lukuisia pykälämuutosehdotuksia. Niistä suurin
osa on perustuslakivaliokunnan lausuntoon perustuvia, ja ne puolustusvaliokunta
on asianmukaisesti huomioinut mietintöä valmisteltaessa.
Perustuslakivaliokunnan esittämien huomioiden lisäksi
valiokunta on myös itse esittänyt lakiesitykseen
muutoksia ja huomioita. Niistä merkittävimmät
koskevat esityksen 79 §:n säilyttämistä tietyillä tarkennuksilla.
Perustuslakivaliokunnan lausunto antoi pykälän
säilyttämiseen mahdollisuuden tiettyjen tarkennusten
tekemisen jälkeen. Puolustusvaliokunta pitää tarpeellisena
edellä mainittuun pykälään sisältyvän
lakimuutoksen antamaa mahdollisuutta määrätä reserviläisiä palvelukseen
esimerkiksi suuronnettomuustilanteissa, koska Puolustusvoimilla
on osaamista ja kalustoa, jota muualta yhteiskunnasta ei välttämättä löydy.
Valiokunta katsoo kuitenkin perustuslakivaliokunnan linjausten
mukaisesti, että pykälää pitää rajata.
Palvelukseen voidaan määrätä vain Puolustusvoimissa
erityiskoulutuksen saaneita henkilöitä lääkintä-,
pioneeri-, viesti-, kuljetus- ja suojelualan sekä muihin
vastaaviin tehtäviin enintään 14 päivän
ajaksi.
Aseettomien varusmiesten koulutus kestää esityksen
mukaan 270 tai 362 päivää. Perustuslakivaliokunnan
mielestä palvelusaikasääntely ei vaivatta
sovi yhteen syrjintäkiellon kanssa. Kuultuaan asiantuntijoita
puolustusvaliokunta päätyi kuitenkin kannalle,
että aseeton palvelus on kokonaisrasittavuudeltaan aseellista
kevyempää, joten 270 vuorokauden minimiaika ei
ole kohtuuton. Viime vuonna aseettomaan palvelukseen hakeutui 38
henkilöä.
Muista muutoksista merkittävimmät koskevat palvelusturvallisuuden
korostamista varusmiespalvelun aikana, mahdollisuutta osallistua
vapaaehtoisiin kertausharjoituksiin 20 päivän
aikana vuodessa — hallituksen esityksessä oli
10 vuorokautta — asevelvollisuusrekisteriä sekä esitystä varusmiesten
pääsystä viivytyksettä erikoissairaanhoitoon,
jonka ongelman oikeusasiamies nosti esiin kuulemisprosessin aikana.
Valiokunta korostaa, ja se on myös mietintöön
selvästi kirjattu, ettei varusmiesten asianmukainen, voisiko
sanoa, hoitotakuu tarkoita kuntalaisten syrjimistä. Valiokunta
pitää isyyden tukemisessa tärkeänä 44
ja 46 §:n lomasäännöksiä,
joita voidaan hyödyntää kahteen viikkoon
pidentyneen isyysvapaan lisäksi. Tästä on
siis huomattava, että tämän kahteen viikkoon
pidentyneen isyysvapaan lisäksi voidaan käyttää näitä henkilökohtaisia
lomia.
Puolustusvaliokunta ehdottaa hallituksen esitykseen lisäksi
lausumaa, jossa hallitukselta edellytetään toimia
varusmiesajan huomioimiseksi eläkkeen määräytymisessä.
Myös vuonna 1991 poistettu kotiuttamisraha pitäisi
palauttaa ja varusmiesten taloudellisia etuja kehittää muutenkin.
Nämä puutteet ovat korjattavissa suhteellisen
pienillä taloudellisilla panostuksilla. Kotiuttamisrahan
palauttamisen kustannusarvio on 3 miljoonaa euroa ja yhden ikäluokan
eläkkeiden maksamisen taas 2,1 miljoonaa euroa vuodessa.
Jehovan todistajien rauhanajan palveluksesta vapauttamiseen
lakiesityksessä ei oteta kantaa, koska asiaa miettii parhaillaan
puolustusministeriön asettama toimikunta, jonka määräaika
päättyy tällä viikolla eli 30.11.2007.
Samaan aikaan asevelvollisuuslain kanssa eduskunnan käsiteltävänä on
hallituksen esitys uudesta siviilipalvelulaista. Lakien tarkoituksena
on siviilipalvelusta ja varusmiespalvelusta suorittavien mahdollisimman
yhdenvertainen kohtelu palvelusmuotojen erilaisuus huomioiden. Molempien
lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2008.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiittää valiokuntaa
asiallisesta, hyvästä ja pitkälle yksimielisestä asian
käsittelystä sen kaikissa vaiheissa.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa herra puhemies! On hyvin lohdullista, jos valiokunnassa
on päädytty yksimielisyyteen näin tärkeässä laissa, ja
kun täällä suuren salin käsittelyssä ainut
erimielisyys koskee sitä, onko isyysvapaa kaksi vai kolme
viikkoa, niin kysymys on aika pienestä erimielisyydestä,
jos kohta valiokuntakin kävi keskustelun siitä,
pitäisikö sitä pidentää,
mutta päädyttiin alkuperäiseen esitykseen,
koska muut lomajärjestelyt tarjoavat mahdollisuuden isyyden
tukemiseen. Näin ollen näissä muodoissa
ei varmasti kovin suuria eroja ole.
Haluan todella yhtyä valiokunnan puheenjohtajan näkemykseen
ja kiittää valiokuntaa myöskin valiokunnan
varapuheenjohtajana kokoomuksen ryhmän puolesta siitä hyvästä yhteisymmärryksestä,
millä tätä lakia käsiteltiin.
Sehän on tänä vuonna toiseen kertaan
ollut puolustusvaliokunnassa, kun edellinen raukesi ajanpuutteen vuoksi,
ja nyt tämä laki on saatu sitten lopulliseen muotoon
ja astuu voimaan heti ensi vuoden alusta.
Kun ensi viikolla itsenäisyytemme 90-vuotispäivää juhlistetaan,
niin voidaan sanoa, että asevelvollisuuslaki on pitkälti
ollut vaikuttamassa siihen, että me olemme voineet puolustaa
Suomea yksissä tuumin kaikissa niissä raskaissa
vaiheissa, mitkä edelleenkin ovat tässä yhteiskunnassa
ainakin juhlapäivinä vahvasti esillä veteraanisukupolven
työn tuloksena.
Jo autonomian aikanahan meille säädettiin asevelvollisuuslaki
ja heti itsenäisyytemme alkuvuosina säädettiin
laki, ja 50-luvun alussa sai sitten tämän lain
edeltäjä voimansa. Kuitenkin sitten vuosien saatossa
erilaisilla määräyksillä, asetuksilla
ja ohjeilla on asevelvollisuuden suorittamista ja siihen liittyviä toimenpiteitä säädelty,
mutta
nyt on erittäin hyvä, että kaikki nämä säädökset,
kirjelmät ja muut on saatettu lain muotoon, joka velvoittaa
sekä Puolustusvoimia että myöskin asevelvollisia
siinä palveluksessa, mihin kulloinkin on kutsuttu taikka
määrätty, mutta se tuo myöskin
korostetusti sellaisia oikeuksia, joita pitää kunnioittaa
ja jotka pitää ottaa huomioon. Siinä mielessä tämä lain
muoto on erinomainen asia.
Me kävimme Puolustusvoimien komentajan ollessa asiantuntijakuulemisessa
pitkän keskustelun, hyvin rakentavan keskustelun, siitä huolesta,
joka meillä kaikilla oli, että on monia sellaisia nuoria
miehiä, jotka haluaisivat suorittaa asevelvollisuutensa,
mutta jostain syystä kova vaatimus Puolustusvoimien tehokkuudesta
ja eräät muut seikat vaikuttavat niin, että heidät
vapautetaan rauhan aikana palveluksesta. Siitä saattaa syntyä joillekin
semmoisia ongelmakohtia, jotka koko elämäniän
aikana ovat muistuttamassa, sillä vieläkin silloin
tällöin tulee esiin se vanhan käsite
"ruunun raakki", joka ei ole halventava nimitys, ei suinkaan, mutta
se monelle nousee esiin. Tarpeen on pohdinta siitä, miten
me voisimme turvata nuorille miehille asevelvollisuuden suorittamisen,
sillä se saattaa olla juuri näille yhteiskunnassa
heikompiosaisille se ainut pätemisen paikka ja mahdollisuus
päästä mukaan yhteiskuntakelpoiseksi.
Tätä meidän kannattaa myöskin
jatkossa miettiä, miten löydetään
niitä asioita, ei kuitenkaan mitään uusia
palvelutarpeita kehittämällä, vaan keinoja,
millä voidaan asevelvollisuutta tukea.
Kuten täällä valiokunnan puheenjohtaja
totesi, tämä sisältää merkittävän
määrän myöskin hyviä uudistuksia.
Otan vain yhden. Kun aikaisemmin ulkomailla asuneen joko Suomen
kansalaisuuden tai kaksoiskansalaisuuden omaavan on pitänyt
tulla kutsuntaan henkilökohtaisesti paikalle, nyt se voidaan
hoitaa edustajan välityksellä ja näin
helpottaa asioiden eteenpäin viemistä, samoin
kuin se, että vähenee jatkuva lykkäyksen hakeminen,
kun asevelvollinen määrätään
varusmiespalvelukseen, koska silloin hänellä on
voimassa oleva palvelukseenastumismääräys
kolmen vuoden ajan, johon sitten ajoittuu tuo palvelukseen astuminen.
Vielä haluaisin nostaa esiin eräitä asioita.
Asevelvollisille ja kertausharjoituksiin kutsuttaville suoritettavat
lääkärintarkastukset ovat tärkeitä kansanterveystyön
kannalta. Nythän laki sääti kustannusvelvoitteen,
puolet kunnille ja puolet Puolustusvoimille, joka on hyvä suhde,
koska kyllä tämän tarkastusmenettelyn
kautta saadaan myöskin sellaista tietoa, joka on tarpeen,
kun kansanterveystyötä viedään
eteenpäin. Siinä mielessä, kun on saatu
vahva viesti kunnilta, että tämä on väärin,
koska ne joutuvat kustantamaan tätä, kyllä sen
pitäisi katsoa myöskin hyödyttävän
kuntia.
Sitten keskusteltiin siitä, onko poliisin läsnäolo
tarpeen kutsuntatilaisuudessa. Joskus se on järjestyshäiriöiden
kannalta ollut tarpeellista, mutta poliisi voi myöskin
antaa kutsuntaviranomaisille sellaisia tärkeitä tietoja,
jotka ovat yksilön asevelvollisuuden suorittamisen kannalta tärkeitä,
kun hänet määrätään
palvelukseen tai vapautetaan palveluksesta. Ne ovat äärimmäisen tärkeitä tietoja
aikana, jolloin meillä on monia ongelmia myöskin
nuorisolla.
Kun itse olen ollut kymmenissä, jopa sadoissa kutsunnoissa,
niin voin sanoa, että aikaisemminkin määräysten
perusteella kutsunnat oli helppo suorittaa, oli helppo myöskin
hoitaa varusmiespalvelus ja kertausharjoitukset, mutta tämä laki antaa
nyt erinomaisen lähtökohdan ja ottaa myöskin
huomioon ne Puolustusvoimien organisaatiomuutokset, jotka astuvat
voimaan vuoden 2008 alusta.
Vielä kerran kiitos hyvästä yhteisymmärryksestä ja
yksimielisyydestä tätä lakia koskevan mietinnön
valmistelussa.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Itse kävin aikoinani aika vakavan
eettisen pohdinnan siitä, käytänkö noin
vuoden elämästäni siihen, että alan
opetella ihmisten tappamista, vai valitsenko jonkun toisen tien.
No, oma arvioni oli, että me elämme kuitenkin
niin raadollisessa maailmassa, että valitsin armeijan,
mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin
eväämässä aitoa valintamahdollisuutta
sitten niiltä, jotka haluavat tehdä toisenlaisen
valinnan, mutta siitä varmaan tulee enemmän siviilipalvelulain
käsittelyn yhteydessä.
Olen jättänyt kansliaan muutosesityksen liittyen
tähän 44 §:ään ja esitän
siinä, että tämä loma- ja isyysvapaata
koskeva kohta saisi sen muodon, että oman lapsen syntymän
yhteydessä voisi pitää 18 päivän
isyysvapaan. Minusta se on perusteltua. Työelämässä ei
ole olemassa yhtään niin tärkeää ammattiryhmää tai
ammattihenkilöä, ettei hän saisi oikeutta
pitää oman isyysvapaansa, eikä mikään
organisaatio siitä ole vielä ylipääsemättömiin
ongelmiin joutunut. Minusta tämmöinen oikeus pitäisi
olla niillä, jotka suorittavat asevelvollisuutta, mutta
myöskin niillä, jotka ovat suorittamassa siviilipalvelusta.
Aivan yhtä tärkeästä tapahtumasta
on kyse, olipa kyse sitten työelämästä tai
näistä palvelusmuodoista.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa puhemies! Edellisissä puheenvuoroissa on jo
perusteellisesti käyty läpi puolustusvaliokunnan
mietintöä, joten tyydyn käsittelemään
ainoastaan paria asiaa.
Ensinnäkin muutama sana yleisestä asevelvollisuudesta.
Puolustusvaliokunta lähtee mietinnössään
siitä, että yleiseen asevelvollisuuteen perustuva
järjestelmämme on hyvä ja kustannustehokas
tapa suoriutua Puolustusvoimien tehtävistä, joita
ovat Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen
sekä osallistuminen kansainväliseen
sotilaalliseen kriisinhallintaan. Tähän näkemykseen
on äärettömän helppo yhtyä.
Mutta vaikka yleisen asevelvollisuuden kannatus kansalaisten
keskuudessa on suuri, meilläkin aina silloin tällöin
ryöpsähtää keskustelu siitä,
että yleinen asevelvollisuus on aikansa elänyt ja
armeijan teknistyminen edellyttäisi meilläkin siirtymistä ammattiarmeijan
suuntaan. Kieltämättä onhan kansainvälinen
trendi ollut se, että yleisestä asevelvollisuudesta
on enenevässä määrin siirrytty
ammattiarmeijoihin. Kuten totesin, olen itse yleisen asevelvollisuuden
kannalla, ja jos aiomme puolustaa koko maata, yleinen asevelvollisuus
on erinomainen ratkaisu tähän tarpeeseen.
Loppujen lopuksi ei ole kauhean vaikeaa listata yleistä asevelvollisuutta
puoltavia näkemyksiä. Kuten jo edellä totesin,
yleinen asevelvollisuus on todellakin kustannustehokas tapa kouluttaa
osaava ja kyvykäs reservi. Armeija on myöskin
paikka, jossa jokainen lähtee tavallaan samalta viivalta
ja jossa jokainen on tasa-arvoinen. Se on myöskin hyvä mahdollisuus
sosiaaliseen oppimiseen. Mielestäni vähätellä ei
voi myöskään Puolustusvoimien tarjoamaa
ja siviilimaailmassakin arvostettua johtajakoulutusta. Tästä pääsee osalliseksi
noin kolmannes asevelvollisuuden suorittajista. Kansainväliset
rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävät ovat puolestaan
osoittaneet, että Suomelta löytyy osaavia henkilöitä eri
tehtäviin. Mielestäni yleisellä asevelvollisuudella
on tässä erittäin suuri merkitys.
Vähätellä ei voi myöskään
fyysiseen kuntoon ja terveyteen liittyviä asioita. Täällä on
jo mainittu, että yhä suuremmaksi ongelmaksi on
noussut nuorten miesten huono kunto ja ylipaino, joka on estänyt
monilta jopa asepalvelun suorittamisen. On syytä korostaa,
että monet asevelvollisuuden suorittaneet ovat saaneet
armeijasta elinikäisen hyvän harrastuksen liikunnasta
ja kuntoilusta, kun he ovat saaneet siihen ohjausta armeija-aikanaan.
Näin voin todeta itsenikin kohdalta. Näitä yleistä asevelvollisuutta
puoltavia näkemyksiä olisi varmaan paljon muitakin.
Toiseksi sitten muutama sana asevelvollisen taloudellis-sosiaalisesta
asemasta. Tähän puheenjohtaja Korkeaojakin jo
viittasi. Hyvänä pidän sitä,
että vuoden 2008 alusta lähtien lisätään muun
muassa maksuttomien matkojen määrää 1—2
lomamatkalla eli me pääsemme tämän kautta
ainakin lähelle sitä tavoitetta, että kaikki lomat
olisivat maksuttomia. Sen sijaan näissä suurissa
taloudellis-sosiaalisissa kysymyksissä eli kotiuttamisrahassa
ja eläkkeen kertymisessä myös varusmiesajalta
ei ole vielä löydetty ratkaisuja. Esimerkiksi
kotiuttamisrahan osalta tällä hetkellä ei
valmistelua ole käynnissä. Tältä osin on
helppo yhtyä puolustusvaliokunnan näkemykseen
siitä, että kotiuttamisrahajärjestelmään pitäisi
palata mahdollisimman nopeasti.
Arvoisa puhemies! Mitä vielä tulee tähän
asevelvollisten eläketurvaan, niin kyllä tämäkin
asia pitäisi saada liikahtamaan eteenpäin. Valitettavasti
tätä asiaa ei aikanaan hoidettu suuren eläkeuudistuksen
yhteydessä, mutta tuolloin eläkeuudistuksen yhteydessä eduskunnan
tahto selkeästi oli, että selvitetään
eläketurvan ulottaminen myös varusmiespalvelukseen
osallistuville. Kyse tässäkin on yhdenvertaisuus-
ja tasa-arvoasiasta. Nyt vaan valitettavasti näyttää siltä,
että asia on jäänyt jonkinlaiseksi kädenväännöksi
sosiaali- ja terveysministeriön ja puolustusministeriön
kesken siitä, kenelle tämän asian hoitaminen
kuuluu. Kuten totesin, tässäkin asiassa pitäisi
päästä eteenpäin.
Sirpa Paatero /sd:
Arvoisa puhemies! Asevelvollisuuslaki on varmaan ollut pitkään
jo esillä. Kuten kuultiin, se on jo nykyisen puhemiehenkin
aikana ollut valmistelussa ja tulossa tänne. On varmaan
tarpeen, että kerran viiteenkymmeneen vuoteen muutetaan
näitä lakeja, jotka kuitenkin koskettavat kansakunnastamme
aika suurta osaa. Ei mitenkään tarvitse varmaan
epäillä tätä tarvetta.
Mutta nyt meillä on uudenlaisia huolia... (Ed. Korkeaoja:
Vuosi 1950 oli kyllä hyvä vuosi!) — Siitä voidaan
keskustella muulloin. — Tämä huoli siis
liittyy tähän nuorten miesten ja ehkä naistenkin,
mutta naisten osalta vähemmän asevelvollisuuteen
liittyen, huonoon kuntoon. Kun nyt tiedetään,
että noin 80 prosenttia ikäluokasta käy
asevelvollisuuden jossain muodossa läpi, on se todennäköisesti
tulevaisuudessa hieman pienempi elikkä ehkä noin
70 prosenttia. Siihen liittyen tämä ennakkoterveystarkastuksen
tärkeys on kyllä varmaan ihan aiheellinen huomio.
Sen valiokunta tietenkin otti myöskin esille ja liitti sanan
"ilmeinen" siihen kohtaan, milloin mietitään,
tarvitaanko tarkastusta vai ei. Siinä on monenlaisia sekä fyysisiä että psyykkisiä
syitä,
jotka on varmaankin hyvä seuloa etukäteen, jotta mahdollisimman
pieni porukka joudutaan lähettämään
kesken aloitetun palveluksen kotiin. Se on huomattavasti rankempaa
aina niinpäin.
Tästä kansanterveyskysymyksestä,
mihin ed. Nepponen viittasi, on totta, että se on kansanterveyskysymys,
mutta se, mihin Kuntaliiton puolelta otettiin kantaa, on se, miten
se järjestämisvastuu sisältyy tähän
lakiin. Siellä nyt lukee järjestämisvastuussa
olevan kunnat. Kuntaliitto esitti kannanoton, että järjestämisvastuussa
tulisi olla Puolustusvoimat, joka voisi sitten yhdessä kuntien
kanssa sen käytännössä tehdä,
tai että se voidaan myöskin ostaa jotenkin palveluna
tai että kutsunnoissa ei välttämättä tarvitsisi
olla määrättynä juuri terveyskeskuslääkäri
paikalla. Nämä asiat rasittavat sitä kuntien
jo aika rankasti ylikuormitettua terveydenhuoltoa. Samoin he kiinnittivät
huomiota siihen, että näitten ennakkotietojen
seulominen on aikamoinen työmäärä,
mikä on pois sitten myöskin sieltä lääkärikunnan
työvolyymista terveyskeskuksissa. Siinä kohden ymmärrän
kyllä tämän kuntapuolen huolen näistä resurssikysymyksistä.
Erittäin hyväähän tässä oli,
kun voitiin käsitellä samanaikaisesti asevelvollisuuslakia
ja siviilipalveluslakia. Näiden yhteneväisyydet
voitiin ottaa huomioon, mikä oli erittäin hyvä asia,
ja myöskin tämä yhdenvertaisuus näissä palvelusajoissa.
Nyt on päästy pois siitä perustuslainkin kannalta
aika hankalasta tilanteesta, jossa toiset palveluajat ovat huomattavasti
pidempiä kuin toiset tässä samassa yhteiskunnassa.
Myöskin näitten sosiaalisten etuuksien kannalta
on varmaankin tärkeää tulevaisuudessa,
että katsotaan sekä siviilipalveluspuolen että asevelvollisten puolen
yhteneväiset sosiaaliset sekä taloudelliset etuudet
muun muassa, kun puhutaan sitten tulevaisuudessa tästä eläkekertymästä myös.
Tässä otimme kantaa pontena myöskin
tähän päivärahojen, matkojen
lisääntymiseen ja niiden kasvamiseen yhä edelleenkin
indeksien tai jonkun muun kustannuksen mukana, mutta myöskin
siihen, että asevelvollisuusaika olisi eläkettä kerryttävänä,
ja myöskin kotiuttamisrahan puolesta. Isyysvapaan pidentyminen
tässä esityksessä venyi siis 12 päivään,
mutta sitä tulisi myöskin seuraavaksi harkita
18 päivään, jolloin päästään
siihen samaan kuin ovat työssä käyvienkin vapaat
tämän iloisen perhetapahtuman sattuessa.
Vielä, komentaja Kaskeala on ottanut erään asian
esille, kun puhutaan tulevaisuudesta. Nyt tässä meillä jo
lukee tämän lain käsittelyssä,
että reserviläisten käyttö on
rajattu 12 päivään, mikä on
erittäin hyvä ja valiokunnan yhteinen kanta. Jotenkin
tähän yhteyteen liitän myöskin
sen ajatuksen — koska komentaja otti esille sen — pitäisikö asevelvollisten
ikärajan olla alempana kuin tällä hetkellä.
Oli puhetta 50 vuodesta tai jopa 40 vuodesta. Ja jos ajattelen ihmisten
fyysistä kuntoa, niin kyllä se varmaan on huomattavasti
parempi 40-vuotiaalla tai 50-vuotiaalla, joskin siellä voisi
tietysti vapaaehtoisena olla asevelvollisena myöskin myöhempään,
jos on ehkä intoa, kuntoa, mitä sitten tarvitaankaan.
Sitten toinen pointti, joka tulevaisuudessa toivottavasti otetaan
uudelleen käsiteltäväksi, on tämä realistinen
toinen vaihtoehto virallisen asevelvollisuuden rinnalla. Meillä on
siviilipalvelus kyllä, mutta komentajankin mielestä olisi
huomattavasti helpompaa, jos meillä olisi joustavampi vaihtoehto
niin, että voidaan siirtyä palveluksesta toiseen
ja että voidaan saada uudenlaista, erilaista ammattiosaamista
vaikkapa tietotekniselle puolelle niistä ihmisistä,
jotka eivät halua välttämättä olla
asevelvollisina, mutta haluavat siitä huolimatta yhteiskunnallisena
palveluna tehdä oman osansa ja suorittaa sen jossain muussa
muodossa niin, että siviilipalvelus ei ole aina pelkästään
vakaumuksen testaamisen kautta vaan se olisi luonteva vaihtoehto
samassa haussa.
Tulevaisuudessa toivon, että nämä asiat
käsitellään uudelleen, mutta nyt kannan
huolta siis tästä asevelvollisten taloudellisesta
asemasta tämän ponnen myötä.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Asevelvollisuuslain käsittely puolustusvaliokunnassa,
jossa itse olen saanut olla mukana, on ollut hieno vaihe eduskuntatyötä.
Harvoin olemme niin yksimielisesti olleet etsimässä parhaita
mahdollisia sanontoja ja ratkaisuja kuin tämän
lain osalta olemme tehneet.
Asevelvollisuus on Suomessa kansan omakseen tuntema asia. Itsekin
olen vielä, näin laskin, 33 aamua asevelvollisuuslain
alainen. Aikanaan, kun 40 vuotta sitten Haminan varuskunnasta Pääesikuntaan
komennettuna astelin Helsingin katuja itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuotena,
silloin olivat nuoren miehen kokemukset hyvin mielenkiintoiset ja
tunsi tehtävänsä tärkeäksi eikä enää muistanut
kesähelteillä olleita kovia harjoituksia. Elikkä asevelvollisuuteen
liittyy hienoja muistoja.
Asevelvollisuudesta saaduilla, sotaväestä saaduilla
todistuksilla on ollut ainakin itselleni painoarvoa elämässäni
aiemmissa vaiheissani, ja näin uskon, monet kokevat nytkin.
Näin tulee antaa suuri arvonanto niille suorituksille,
jotka eri tavalla asevelvollisuuden eri vaiheissa voidaan saada
yksilön elämässä. On suuri vahvuus,
että meillä Suomessa on yleinen asevelvollisuus.
Se on eräs kansamme perusasioita, ja tämä yhdistää Suomen
kansan. Jokaisella on tasapuoliset mahdollisuudet omien kykyjensä mukaan,
ja tämä on todella, todella hyvä asia.
Kysymys on siitä, että sotaväessä Suomen
kansa kouluttaa itsensä puolustustaitoiseksi.
Niin kuin tiedämme, viime sodissa nämä taidot
mitattiin, mutta tämä on asia, jota on pidettävä aina
yllä. Suomen kansan on kyettävä itse puolustamaan
itseään, ja se tapahtuu siten, että tähän
annetaan se koulutus, joka niin sotaväen aikana kuin kertausharjoituksissa
ja myös vapaaehtoisin toimin on saatavissa. Täällä on
todettu, kuinka yleinen asevelvollisuus yhdistää kansaa ja
on osa meidän kansallista identiteettiämme. Jos
monet muut maat kulkevat omia polkujaan, Suomen tulee jatkossakin
määrätietoisesti muistaa se merkitys,
joka yleisellä asevelvollisuudella on.
Nuoret miehet mielestäni ja myöskin naiset tänä päivänä,
jotka haluavat suorittaa asevelvollisuuden, ovat mielestäni
entistä parempaa joukkoa. Väittäisin
sen tuntemuksen mukaan, mikä minulla on tämän
päivän nuorista sotaväki-ikäisistä varusmiehistä,
että he ovat paljon parempaa, koulutetumpaa, fiksumpaa
joukkoa kuin itse olen ollut tuona aikana. Sen takia luotan Suomen nuoriin,
jotka astuvat ottamaan sen vastuun, joka asevelvollisuuden myötä seuraa.
Toivon, että voidaan antaa hyvää koulutusta, joka
motivoi ottamaan koulutuksesta kaiken myönteisen irti ja
motivoi säilyttämään taidot myöskin
reservin aikana, ja tässäkin yhteydessä korostan
sitä pitkäaikaista asiaa, että simputusta toivottavasti
ei koskaan varuskunnissa tapahdu. Toivon sitä, että näin
ei ole; tämähän tuhoaa motivaation. Tämä ei
ole tietenkään lainsäädännössä oleva
asia, se on itsestäänselvyys, että simputus
ei kuulu suomalaiseen sotaväkeen. Mutta kun pidetään
huoli, että sitä siellä ei ole, niin
sillä parannamme motivaatiota, oikeudenmukaisuuden tajua.
Silloin kun varusmies alokkaasta alkaen ja erityisesti alokkaasta
alkaen kokee, että esimies on myös hänen
puolustajansa, jolla on huolenpitotehtävä, silloin
motivaatio on paras mahdollinen ja silloin asevelvollisuus pystyy
täyttämään sen tehtävän,
joka sille kaikissa olosuhteissa annetaan.
Suomalaisen yhteiskunnan tulee kaikin tavoin tukea asevelvollisuuttaan
suorittavia. Täällä on viitattu näihin
lomamatkoihin. Minä toivon, että näissä asioissa
päästäisiin aina parempiin ratkaisuihin.
Erityisesti toivon, että löydettäisiin
niitä keinoja, millä varusmiehet voisivat mahdollisimman
järkevästi ja edullisesti, mieluiten ilmaiseksi,
käyttää yleistä joukkoliikennettä.
Asevelvollisuuslain yhteydessä käyty keskustelu
oli todella hyvin yksimielistä, yksimielisen päämäärän
ja tahtotilan omaavaa. Samassa yhteydessä kävimme
keskustelua, niin kuin täällä viitattiin,
myöskin — taikka samoina aikoina, ei tietenkään
saman pykälän kohdalla — siviilipalveluslakiin
liittyen, ja on hyvä, että myöskin tuota
lakia on voitu kehittää siten, että se
ottaa huomioon myös ne poikkeusolot, jotka elämässä ovat
mahdollisia.
Arvoisa puhemies! Uskon, että meillä on hyvä asevelvollisuuslaki,
ja siksi luotan Suomen puolustuskykyyn.
Juha Korkeaoja /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämän lain käsittelyn
yhteydessä ja täällä käydyssä keskustelussa
on voimakkaasti korostettu sitä, että yleinen
asevelvollisuus on Suomen maanpuolustuksen keskeinen, ehkä keskeisin, kulmakivi.
Niinpä tämä antaa aiheen todeta, että kun
muun muassa tulevassa selonteossa arvioidaan ja tehdään
suunnitelmia maanpuolustuksen kehittämiseksi, kaikissa
muutoksissa, joita suunnitellaan puolustusjärjestelmään,
tulisi erityisen suurta huomiota kiinnittää siihen,
minkälaisia vaikutuksia mahdollisilla muutoksilla on yleisen asevelvollisuuden
toteutumiseen.
Toinen seikka, mihin haluan kiinnittää huomiota
tässä keskustelussa, on se, mitä ed.
Paatero puheessaan kosketteli liittyen asevelvollisten koulutukseen
sellaisia tarpeita varten, jotka eivät ole perinteisiä aseellisen
maanpuolustuksen tarpeita. Muun muassa Puolustusvoimain komentaja
on ehdottanut eräänlaisen kolmannen vaihtoehdon
tarjoamista siviilipalvelun ja asevelvollisuuden väliin.
Itse näen asian niin, että käytännönkin
syistä tällaisen toiminnan kehittämistä tulisi
ensisijaisesti miettiä asevelvollisuuden sisällä,
niin että erilaisia kykyjä ja ominaisuuksia maanpuolustuksen
hyväksi voitaisiin hyväksikäyttää nykyisen
asevelvollisuusjärjestelmän sisällä,
niin että tämmöinen mahdollisimman laaja osallistuminen
asevelvollisuuden suorittamiseen voisi toteutua.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tähän ed. Korkeaojan
viimeksi käyttämään puheenvuoroon
mielihyvin yhdyn, ettemme lähde muodostamaan enää uusia,
kun meillä on varusmiespalvelus kertausharjoituksineen,
on siviilipalvelus. Varusmiespalveluksen sisältöä kehittämällä meidän
pitää löytää vastaus
siihen, miten ne miehet, jotka haluavat, huolimatta huonokuntoisuudesta
ja muusta, suorittaa asevelvollisuutta, voivat sen tehdä Puolustusvoimissa.
Mutta miksi tässä pyysin vielä puheenvuoroa: Ed.
Kallio ansiokkaasti nosti esiin, meillä ei ole tarpeen
miettiä ammattiarmeijaa, vaan lähteä nimenomaan
edelleenkin yleisen asevelvollisuuden pohjalta. Tämä yksimielisyys,
mikä nyt mietintöä tehdessä oli,
antaa selkeän lähtökohdan tekeillä olevalle
selonteolle. Siellä ei enää tarvitse miettiä,
vaan voi katsoa, että se on edelleenkin se selkeä lähtökohta.
Emme myöskään näe mitään edellytyksiä,
että lähtisimme valikoivan asevelvollisuuden tielle,
joita näkökohtia aina silloin tällöin
nousee.
Vielä ottaisin esiin seuraavaa, kun Varusmiesliiton
asiat ovat nousseet vähän pinnalle: Tämä laki
nostaa esiin asevelvollisten vaikuttamismahdollisuudet varusmiespalveluksen
aikana, ja ne perustuvat varusmiestoimikuntiin, joihin varusmiehet
yksiköittäin valitsevat edustajansa komentajalle
keskustelukumppaniksi silloin, kun käsitellään
yleisiä asioita. Se on hyvä lähtökohta.
Varusmiesliitolla on oma roolinsa ulkopuolisena järjestönä.
Sitten vielä yksi asia: nostoväki jää historiaan tämän
lain myötä ja muuttuu käsitteeksi varareservi.
Me olemme vielä toistaiseksi — jaa, minä ainakin
olen reservissä hamaan loppuun saakka — jotkut
ovat vielä nostoväessä, mutta nyt jatkossa
sitten ovat varareservissä ja loput hurttiukkoja.
Sen verran vielä toteaisin ed. Paaterolle, (Puhemies
koputtaa) että vakaumustahan ei nykyisen lain mukaan rauhan
aikana testata missään vaiheessa. Sen sijaan laki
tuo testaamisen sodan aikana mahdolliseksi ottaa huomioon.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Ehkä tämän lain
yhteydessä näkee sen, kuinka eduskunnan puhekulttuuri
on muuttunut. Entisaikoina täällä olisi
ollut varmaan paljonkin edustajia muistelemassa sotilasmuistoja
ja hauskuuttanut ja saamassa meille hyviä fiiliksiä ja
myös naisasiaa olisi keskusteltu. Nyt tämä on
tämmöistä ihan hyvää keskustelua,
ja ed. Nepposeen yhdyn monessa asiassa, varsinkin juuri näissä vakaumusasioissa
ja muissa. Muistan aikoinaan, kun itse olin menossa armeijaan, mutta
kun sitten tuli opiskeltua vähän myöhäiseen
siinä, niin sai hyvin helposti muutettua sen sitten siviilipalveluun,
kun menin. Mutta siihen aikaan pari muuta kuuluisaa tamperelaista
rock-muusikkoa joutui näyttelemään hullua
koko ajan, että olisivat päässeet siviilipalveluun,
ja kaikki sen tiesivät, jopa sotilashenkilöt. Onneksi
näitä kepposia ei enää tarvitse
tehdä, ja onneksi siviilipalvelulakikin on kehittymässä.
Eli kaiken kaikkiaan tämä on kyllä oikean
suuntaiseen juttuun menossa.
Mutta vielä tuosta sisällön kehittämisestä:
On tullut muutaman kerran koulutettua tai ainakin oltua semmoisilla
päivillä, joissa on joutunut puhumaan sitten henkisestä maanpuolustuksesta.
Juuri tällä alueella, yhtyen myös tähän
kruununraakkiuteen, juuri tällä alueella Suomessa
kun on menty tämmöiseen amerikkalaisempaan suuntaan.
Pojista ja miksei myös pullamössötytöistä voisi
saada paljon enemmän irti, kun satsattaisiin siihen motiiviin,
minkä takia tätä asiaa tehdään
ja mitä se merkitsee ihmisen kasvulle.
Reijo Laitinen /sd:
Herra puhemies! Täytyy oppositiopuolueen kansanedustajana
kiittää hallituspuolueita siitä, että tämän
lain valmistelussa on vallinnut erittäin hyvä henki
ja löydetty yhteisymmärrys siitä, miten
tätä merkittävää lakia — edellinen
laki on yli 50 vuotta vanha — uudistetaan. Uudistukset
ovat hyvin syvällisiä. Toki on paljon asioita,
muun muassa varusmiesten sosiaaliseen asemaan liittyviä kysymyksiä,
joita tulee jatkossa vielä selvittää ja
parantaa. Mutta tämä on merkittävä laki
sillä tavalla, että me paalutamme nyt tämän
lain kautta hyvin voimakkaasti ja yksimielisesti yleistä asevelvollisuutta.
Minusta se on merkittävä kannanotto eduskunnalta
siihen valmisteluun, mitä nyt sitten ulko- ja turvallisuuspoliittisen
selonteon osalta tehdään. Lähtökohtana myöskin
tässä laissa on se, että maata puolustetaan
kokonaisuudessaan ja otetaan huomioon kaikki maantieteelliset asemat.
Lain merkitys, niin kuin sanoin, on suuri, ja siinä mielessä on
erittäin suuri arvo sillä, että tämä laki
voitiin valiokunnasta yksimielisesti tuoda eteenpäin.
Yleiskeskustelu päättyi.