Juha Korkeaoja /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asevelvollisuuslaki tulee nyt ensimmäiseen käsittelyyn. Asevelvollisuuslain uudistamisessa on tavoitteena saattaa asevelvollisuuslaki perustuslain vaatimukset täyttäväksi ja myös muutoin entistä ajanmukaisemmaksi ja toimivammaksi. Vuodelta 1950 peräisin olevaa, nyt vielä voimassa olevaa, asevelvollisuuslakia on vuosien mittaan täydennetty, mutta oli tärkeää ottaa koko lakipaketti perusteellisempaan tarkasteluun ja uudistuksen kohteeksi.

Lakiesitys asevelvollisuuslaiksi on laajan puolustushallintoa koskevan lainsäädäntökokonaisuuden viimeinen vaihe. Viime vaalikaudella tehtiin muun muassa lait Puolustusvoimista ja vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Yhdessä nämä kolme lakia ajantasaistavat puolustushallintoa koskevan lainsäädännön. Kaikkien näiden lakien voimaantuleminen ajoittuu ensi vuoden alkuun, siis 1.1.2008.

Lakiesityksessä ei esitetä muutoksia nykyjärjestelmän perusteisiin. Järjestelmän muuttamiseen ei puolustusvaliokunnan mielestä ole mitään syytä. Yleinen asevelvollisuus on Suomen kaltaiselle maalle paras ratkaisu niin oman maan puolustamisen, muiden viranomaisten tukemisen kuin sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistumisen kannalta. Laajaa poliittista yhteisymmärrystä tästä asiasta kuvaa osaltaan myös valiokunnan yksimielinen mietintö.

Valiokunta pitää asevelvollisuutta hyvänä ja kustannustehokkaana järjestelmänä laadukkaiden sodan ajan joukkojen tuottamiseen. Pinta-alaltaan suuressa mutta väkiluvultaan pienessä maassa tarvitaan suuri reservi koko maan puolustamiseksi kriisitilanteessa.

Varusmiespalvelus tarjoaa lisäksi hyvän osaamispohjan sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin myöhemmin hakeutuville reserviläisille. Myös tietyissä virka-aputehtävissä, kuten pelastustehtävissä, voidaan valiokunnan mielestä perustellusti käyttää asevelvollisia.

Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että puolustusministeriö on valmistellut esitystä huolellisesti ja kuullut valmisteluprosessin aikana laajasti eri tahoja. Yhteiskunnallisesti näin laajakantoisen lakiesityksen valmistelussa mahdollisimman laaja kuulemiskierros ja riittävä palautteen antoaika onkin välttämätöntä.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöön sisältyy lukuisia pykälämuutosehdotuksia. Niistä suurin osa on perustuslakivaliokunnan lausuntoon perustuvia, ja ne puolustusvaliokunta on asianmukaisesti huomioinut mietintöä valmisteltaessa.

Perustuslakivaliokunnan esittämien huomioiden lisäksi valiokunta on myös itse esittänyt lakiesitykseen muutoksia ja huomioita. Niistä merkittävimmät koskevat esityksen 79 §:n säilyttämistä tietyillä tarkennuksilla. Perustuslakivaliokunnan lausunto antoi pykälän säilyttämiseen mahdollisuuden tiettyjen tarkennusten tekemisen jälkeen. Puolustusvaliokunta pitää tarpeellisena edellä mainittuun pykälään sisältyvän lakimuutoksen antamaa mahdollisuutta määrätä reserviläisiä palvelukseen esimerkiksi suuronnettomuustilanteissa, koska Puolustusvoimilla on osaamista ja kalustoa, jota muualta yhteiskunnasta ei välttämättä löydy.

Valiokunta katsoo kuitenkin perustuslakivaliokunnan linjausten mukaisesti, että pykälää pitää rajata. Palvelukseen voidaan määrätä vain Puolustusvoimissa erityiskoulutuksen saaneita henkilöitä lääkintä-, pioneeri-, viesti-, kuljetus- ja suojelualan sekä muihin vastaaviin tehtäviin enintään 14 päivän ajaksi.

Aseettomien varusmiesten koulutus kestää esityksen mukaan 270 tai 362 päivää. Perustuslakivaliokunnan mielestä palvelusaikasääntely ei vaivatta sovi yhteen syrjintäkiellon kanssa. Kuultuaan asiantuntijoita puolustusvaliokunta päätyi kuitenkin kannalle, että aseeton palvelus on kokonaisrasittavuudeltaan aseellista kevyempää, joten 270 vuorokauden minimiaika ei ole kohtuuton. Viime vuonna aseettomaan palvelukseen hakeutui 38 henkilöä.

Muista muutoksista merkittävimmät koskevat palvelusturvallisuuden korostamista varusmiespalvelun aikana, mahdollisuutta osallistua vapaaehtoisiin kertausharjoituksiin 20 päivän aikana vuodessa — hallituksen esityksessä oli 10 vuorokautta — asevelvollisuusrekisteriä sekä esitystä varusmiesten pääsystä viivytyksettä erikoissairaanhoitoon, jonka ongelman oikeusasiamies nosti esiin kuulemisprosessin aikana. Valiokunta korostaa, ja se on myös mietintöön selvästi kirjattu, ettei varusmiesten asianmukainen, voisiko sanoa, hoitotakuu tarkoita kuntalaisten syrjimistä. Valiokunta pitää isyyden tukemisessa tärkeänä 44 ja 46 §:n lomasäännöksiä, joita voidaan hyödyntää kahteen viikkoon pidentyneen isyysvapaan lisäksi. Tästä on siis huomattava, että tämän kahteen viikkoon pidentyneen isyysvapaan lisäksi voidaan käyttää näitä henkilökohtaisia lomia.

Puolustusvaliokunta ehdottaa hallituksen esitykseen lisäksi lausumaa, jossa hallitukselta edellytetään toimia varusmiesajan huomioimiseksi eläkkeen määräytymisessä. Myös vuonna 1991 poistettu kotiuttamisraha pitäisi palauttaa ja varusmiesten taloudellisia etuja kehittää muutenkin. Nämä puutteet ovat korjattavissa suhteellisen pienillä taloudellisilla panostuksilla. Kotiuttamisrahan palauttamisen kustannusarvio on 3 miljoonaa euroa ja yhden ikäluokan eläkkeiden maksamisen taas 2,1 miljoonaa euroa vuodessa.

Jehovan todistajien rauhanajan palveluksesta vapauttamiseen lakiesityksessä ei oteta kantaa, koska asiaa miettii parhaillaan puolustusministeriön asettama toimikunta, jonka määräaika päättyy tällä viikolla eli 30.11.2007.

Samaan aikaan asevelvollisuuslain kanssa eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys uudesta siviilipalvelulaista. Lakien tarkoituksena on siviilipalvelusta ja varusmiespalvelusta suorittavien mahdollisimman yhdenvertainen kohtelu palvelusmuotojen erilaisuus huomioiden. Molempien lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2008.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiittää valiokuntaa asiallisesta, hyvästä ja pitkälle yksimielisestä asian käsittelystä sen kaikissa vaiheissa.

Olli  Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! On hyvin lohdullista, jos valiokunnassa on päädytty yksimielisyyteen näin tärkeässä laissa, ja kun täällä suuren salin käsittelyssä ainut erimielisyys koskee sitä, onko isyysvapaa kaksi vai kolme viikkoa, niin kysymys on aika pienestä erimielisyydestä, jos kohta valiokuntakin kävi keskustelun siitä, pitäisikö sitä pidentää, mutta päädyttiin alkuperäiseen esitykseen, koska muut lomajärjestelyt tarjoavat mahdollisuuden isyyden tukemiseen. Näin ollen näissä muodoissa ei varmasti kovin suuria eroja ole.

Haluan todella yhtyä valiokunnan puheenjohtajan näkemykseen ja kiittää valiokuntaa myöskin valiokunnan varapuheenjohtajana kokoomuksen ryhmän puolesta siitä hyvästä yhteisymmärryksestä, millä tätä lakia käsiteltiin. Sehän on tänä vuonna toiseen kertaan ollut puolustusvaliokunnassa, kun edellinen raukesi ajanpuutteen vuoksi, ja nyt tämä laki on saatu sitten lopulliseen muotoon ja astuu voimaan heti ensi vuoden alusta.

Kun ensi viikolla itsenäisyytemme 90-vuotispäivää juhlistetaan, niin voidaan sanoa, että asevelvollisuuslaki on pitkälti ollut vaikuttamassa siihen, että me olemme voineet puolustaa Suomea yksissä tuumin kaikissa niissä raskaissa vaiheissa, mitkä edelleenkin ovat tässä yhteiskunnassa ainakin juhlapäivinä vahvasti esillä veteraanisukupolven työn tuloksena.

Jo autonomian aikanahan meille säädettiin asevelvollisuuslaki ja heti itsenäisyytemme alkuvuosina säädettiin laki, ja 50-luvun alussa sai sitten tämän lain edeltäjä voimansa. Kuitenkin sitten vuosien saatossa erilaisilla määräyksillä, asetuksilla ja ohjeilla on asevelvollisuuden suorittamista ja siihen liittyviä toimenpiteitä säädelty, mutta nyt on erittäin hyvä, että kaikki nämä säädökset, kirjelmät ja muut on saatettu lain muotoon, joka velvoittaa sekä Puolustusvoimia että myöskin asevelvollisia siinä palveluksessa, mihin kulloinkin on kutsuttu taikka määrätty, mutta se tuo myöskin korostetusti sellaisia oikeuksia, joita pitää kunnioittaa ja jotka pitää ottaa huomioon. Siinä mielessä tämä lain muoto on erinomainen asia.

Me kävimme Puolustusvoimien komentajan ollessa asiantuntijakuulemisessa pitkän keskustelun, hyvin rakentavan keskustelun, siitä huolesta, joka meillä kaikilla oli, että on monia sellaisia nuoria miehiä, jotka haluaisivat suorittaa asevelvollisuutensa, mutta jostain syystä kova vaatimus Puolustusvoimien tehokkuudesta ja eräät muut seikat vaikuttavat niin, että heidät vapautetaan rauhan aikana palveluksesta. Siitä saattaa syntyä joillekin semmoisia ongelmakohtia, jotka koko elämäniän aikana ovat muistuttamassa, sillä vieläkin silloin tällöin tulee esiin se vanhan käsite "ruunun raakki", joka ei ole halventava nimitys, ei suinkaan, mutta se monelle nousee esiin. Tarpeen on pohdinta siitä, miten me voisimme turvata nuorille miehille asevelvollisuuden suorittamisen, sillä se saattaa olla juuri näille yhteiskunnassa heikompiosaisille se ainut pätemisen paikka ja mahdollisuus päästä mukaan yhteiskuntakelpoiseksi. Tätä meidän kannattaa myöskin jatkossa miettiä, miten löydetään niitä asioita, ei kuitenkaan mitään uusia palvelutarpeita kehittämällä, vaan keinoja, millä voidaan asevelvollisuutta tukea.

Kuten täällä valiokunnan puheenjohtaja totesi, tämä sisältää merkittävän määrän myöskin hyviä uudistuksia. Otan vain yhden. Kun aikaisemmin ulkomailla asuneen joko Suomen kansalaisuuden tai kaksoiskansalaisuuden omaavan on pitänyt tulla kutsuntaan henkilökohtaisesti paikalle, nyt se voidaan hoitaa edustajan välityksellä ja näin helpottaa asioiden eteenpäin viemistä, samoin kuin se, että vähenee jatkuva lykkäyksen hakeminen, kun asevelvollinen määrätään varusmiespalvelukseen, koska silloin hänellä on voimassa oleva palvelukseenastumismääräys kolmen vuoden ajan, johon sitten ajoittuu tuo palvelukseen astuminen.

Vielä haluaisin nostaa esiin eräitä asioita. Asevelvollisille ja kertausharjoituksiin kutsuttaville suoritettavat lääkärintarkastukset ovat tärkeitä kansanterveystyön kannalta. Nythän laki sääti kustannusvelvoitteen, puolet kunnille ja puolet Puolustusvoimille, joka on hyvä suhde, koska kyllä tämän tarkastusmenettelyn kautta saadaan myöskin sellaista tietoa, joka on tarpeen, kun kansanterveystyötä viedään eteenpäin. Siinä mielessä, kun on saatu vahva viesti kunnilta, että tämä on väärin, koska ne joutuvat kustantamaan tätä, kyllä sen pitäisi katsoa myöskin hyödyttävän kuntia.

Sitten keskusteltiin siitä, onko poliisin läsnäolo tarpeen kutsuntatilaisuudessa. Joskus se on järjestyshäiriöiden kannalta ollut tarpeellista, mutta poliisi voi myöskin antaa kutsuntaviranomaisille sellaisia tärkeitä tietoja, jotka ovat yksilön asevelvollisuuden suorittamisen kannalta tärkeitä, kun hänet määrätään palvelukseen tai vapautetaan palveluksesta. Ne ovat äärimmäisen tärkeitä tietoja aikana, jolloin meillä on monia ongelmia myöskin nuorisolla.

Kun itse olen ollut kymmenissä, jopa sadoissa kutsunnoissa, niin voin sanoa, että aikaisemminkin määräysten perusteella kutsunnat oli helppo suorittaa, oli helppo myöskin hoitaa varusmiespalvelus ja kertausharjoitukset, mutta tämä laki antaa nyt erinomaisen lähtökohdan ja ottaa myöskin huomioon ne Puolustusvoimien organisaatiomuutokset, jotka astuvat voimaan vuoden 2008 alusta.

Vielä kerran kiitos hyvästä yhteisymmärryksestä ja yksimielisyydestä tätä lakia koskevan mietinnön valmistelussa.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Itse kävin aikoinani aika vakavan eettisen pohdinnan siitä, käytänkö noin vuoden elämästäni siihen, että alan opetella ihmisten tappamista, vai valitsenko jonkun toisen tien. No, oma arvioni oli, että me elämme kuitenkin niin raadollisessa maailmassa, että valitsin armeijan, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin eväämässä aitoa valintamahdollisuutta sitten niiltä, jotka haluavat tehdä toisenlaisen valinnan, mutta siitä varmaan tulee enemmän siviilipalvelulain käsittelyn yhteydessä.

Olen jättänyt kansliaan muutosesityksen liittyen tähän 44 §:ään ja esitän siinä, että tämä loma- ja isyysvapaata koskeva kohta saisi sen muodon, että oman lapsen syntymän yhteydessä voisi pitää 18 päivän isyysvapaan. Minusta se on perusteltua. Työelämässä ei ole olemassa yhtään niin tärkeää ammattiryhmää tai ammattihenkilöä, ettei hän saisi oikeutta pitää oman isyysvapaansa, eikä mikään organisaatio siitä ole vielä ylipääsemättömiin ongelmiin joutunut. Minusta tämmöinen oikeus pitäisi olla niillä, jotka suorittavat asevelvollisuutta, mutta myöskin niillä, jotka ovat suorittamassa siviilipalvelusta. Aivan yhtä tärkeästä tapahtumasta on kyse, olipa kyse sitten työelämästä tai näistä palvelusmuodoista.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Edellisissä puheenvuoroissa on jo perusteellisesti käyty läpi puolustusvaliokunnan mietintöä, joten tyydyn käsittelemään ainoastaan paria asiaa.

Ensinnäkin muutama sana yleisestä asevelvollisuudesta. Puolustusvaliokunta lähtee mietinnössään siitä, että yleiseen asevelvollisuuteen perustuva järjestelmämme on hyvä ja kustannustehokas tapa suoriutua Puolustusvoimien tehtävistä, joita ovat Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen sekä osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Tähän näkemykseen on äärettömän helppo yhtyä.

Mutta vaikka yleisen asevelvollisuuden kannatus kansalaisten keskuudessa on suuri, meilläkin aina silloin tällöin ryöpsähtää keskustelu siitä, että yleinen asevelvollisuus on aikansa elänyt ja armeijan teknistyminen edellyttäisi meilläkin siirtymistä ammattiarmeijan suuntaan. Kieltämättä onhan kansainvälinen trendi ollut se, että yleisestä asevelvollisuudesta on enenevässä määrin siirrytty ammattiarmeijoihin. Kuten totesin, olen itse yleisen asevelvollisuuden kannalla, ja jos aiomme puolustaa koko maata, yleinen asevelvollisuus on erinomainen ratkaisu tähän tarpeeseen.

Loppujen lopuksi ei ole kauhean vaikeaa listata yleistä asevelvollisuutta puoltavia näkemyksiä. Kuten jo edellä totesin, yleinen asevelvollisuus on todellakin kustannustehokas tapa kouluttaa osaava ja kyvykäs reservi. Armeija on myöskin paikka, jossa jokainen lähtee tavallaan samalta viivalta ja jossa jokainen on tasa-arvoinen. Se on myöskin hyvä mahdollisuus sosiaaliseen oppimiseen. Mielestäni vähätellä ei voi myöskään Puolustusvoimien tarjoamaa ja siviilimaailmassakin arvostettua johtajakoulutusta. Tästä pääsee osalliseksi noin kolmannes asevelvollisuuden suorittajista. Kansainväliset rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävät ovat puolestaan osoittaneet, että Suomelta löytyy osaavia henkilöitä eri tehtäviin. Mielestäni yleisellä asevelvollisuudella on tässä erittäin suuri merkitys.

Vähätellä ei voi myöskään fyysiseen kuntoon ja terveyteen liittyviä asioita. Täällä on jo mainittu, että yhä suuremmaksi ongelmaksi on noussut nuorten miesten huono kunto ja ylipaino, joka on estänyt monilta jopa asepalvelun suorittamisen. On syytä korostaa, että monet asevelvollisuuden suorittaneet ovat saaneet armeijasta elinikäisen hyvän harrastuksen liikunnasta ja kuntoilusta, kun he ovat saaneet siihen ohjausta armeija-aikanaan. Näin voin todeta itsenikin kohdalta. Näitä yleistä asevelvollisuutta puoltavia näkemyksiä olisi varmaan paljon muitakin.

Toiseksi sitten muutama sana asevelvollisen taloudellis-sosiaalisesta asemasta. Tähän puheenjohtaja Korkeaojakin jo viittasi. Hyvänä pidän sitä, että vuoden 2008 alusta lähtien lisätään muun muassa maksuttomien matkojen määrää 1—2 lomamatkalla eli me pääsemme tämän kautta ainakin lähelle sitä tavoitetta, että kaikki lomat olisivat maksuttomia. Sen sijaan näissä suurissa taloudellis-sosiaalisissa kysymyksissä eli kotiuttamisrahassa ja eläkkeen kertymisessä myös varusmiesajalta ei ole vielä löydetty ratkaisuja. Esimerkiksi kotiuttamisrahan osalta tällä hetkellä ei valmistelua ole käynnissä. Tältä osin on helppo yhtyä puolustusvaliokunnan näkemykseen siitä, että kotiuttamisrahajärjestelmään pitäisi palata mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa puhemies! Mitä vielä tulee tähän asevelvollisten eläketurvaan, niin kyllä tämäkin asia pitäisi saada liikahtamaan eteenpäin. Valitettavasti tätä asiaa ei aikanaan hoidettu suuren eläkeuudistuksen yhteydessä, mutta tuolloin eläkeuudistuksen yhteydessä eduskunnan tahto selkeästi oli, että selvitetään eläketurvan ulottaminen myös varusmiespalvelukseen osallistuville. Kyse tässäkin on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiasta. Nyt vaan valitettavasti näyttää siltä, että asia on jäänyt jonkinlaiseksi kädenväännöksi sosiaali- ja terveysministeriön ja puolustusministeriön kesken siitä, kenelle tämän asian hoitaminen kuuluu. Kuten totesin, tässäkin asiassa pitäisi päästä eteenpäin.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Asevelvollisuuslaki on varmaan ollut pitkään jo esillä. Kuten kuultiin, se on jo nykyisen puhemiehenkin aikana ollut valmistelussa ja tulossa tänne. On varmaan tarpeen, että kerran viiteenkymmeneen vuoteen muutetaan näitä lakeja, jotka kuitenkin koskettavat kansakunnastamme aika suurta osaa. Ei mitenkään tarvitse varmaan epäillä tätä tarvetta.

Mutta nyt meillä on uudenlaisia huolia... (Ed. Korkeaoja: Vuosi 1950 oli kyllä hyvä vuosi!) — Siitä voidaan keskustella muulloin. — Tämä huoli siis liittyy tähän nuorten miesten ja ehkä naistenkin, mutta naisten osalta vähemmän asevelvollisuuteen liittyen, huonoon kuntoon. Kun nyt tiedetään, että noin 80 prosenttia ikäluokasta käy asevelvollisuuden jossain muodossa läpi, on se todennäköisesti tulevaisuudessa hieman pienempi elikkä ehkä noin 70 prosenttia. Siihen liittyen tämä ennakkoterveystarkastuksen tärkeys on kyllä varmaan ihan aiheellinen huomio. Sen valiokunta tietenkin otti myöskin esille ja liitti sanan "ilmeinen" siihen kohtaan, milloin mietitään, tarvitaanko tarkastusta vai ei. Siinä on monenlaisia sekä fyysisiä että psyykkisiä syitä, jotka on varmaankin hyvä seuloa etukäteen, jotta mahdollisimman pieni porukka joudutaan lähettämään kesken aloitetun palveluksen kotiin. Se on huomattavasti rankempaa aina niinpäin.

Tästä kansanterveyskysymyksestä, mihin ed. Nepponen viittasi, on totta, että se on kansanterveyskysymys, mutta se, mihin Kuntaliiton puolelta otettiin kantaa, on se, miten se järjestämisvastuu sisältyy tähän lakiin. Siellä nyt lukee järjestämisvastuussa olevan kunnat. Kuntaliitto esitti kannanoton, että järjestämisvastuussa tulisi olla Puolustusvoimat, joka voisi sitten yhdessä kuntien kanssa sen käytännössä tehdä, tai että se voidaan myöskin ostaa jotenkin palveluna tai että kutsunnoissa ei välttämättä tarvitsisi olla määrättynä juuri terveyskeskuslääkäri paikalla. Nämä asiat rasittavat sitä kuntien jo aika rankasti ylikuormitettua terveydenhuoltoa. Samoin he kiinnittivät huomiota siihen, että näitten ennakkotietojen seulominen on aikamoinen työmäärä, mikä on pois sitten myöskin sieltä lääkärikunnan työvolyymista terveyskeskuksissa. Siinä kohden ymmärrän kyllä tämän kuntapuolen huolen näistä resurssikysymyksistä.

Erittäin hyväähän tässä oli, kun voitiin käsitellä samanaikaisesti asevelvollisuuslakia ja siviilipalveluslakia. Näiden yhteneväisyydet voitiin ottaa huomioon, mikä oli erittäin hyvä asia, ja myöskin tämä yhdenvertaisuus näissä palvelusajoissa. Nyt on päästy pois siitä perustuslainkin kannalta aika hankalasta tilanteesta, jossa toiset palveluajat ovat huomattavasti pidempiä kuin toiset tässä samassa yhteiskunnassa. Myöskin näitten sosiaalisten etuuksien kannalta on varmaankin tärkeää tulevaisuudessa, että katsotaan sekä siviilipalveluspuolen että asevelvollisten puolen yhteneväiset sosiaaliset sekä taloudelliset etuudet muun muassa, kun puhutaan sitten tulevaisuudessa tästä eläkekertymästä myös.

Tässä otimme kantaa pontena myöskin tähän päivärahojen, matkojen lisääntymiseen ja niiden kasvamiseen yhä edelleenkin indeksien tai jonkun muun kustannuksen mukana, mutta myöskin siihen, että asevelvollisuusaika olisi eläkettä kerryttävänä, ja myöskin kotiuttamisrahan puolesta. Isyysvapaan pidentyminen tässä esityksessä venyi siis 12 päivään, mutta sitä tulisi myöskin seuraavaksi harkita 18 päivään, jolloin päästään siihen samaan kuin ovat työssä käyvienkin vapaat tämän iloisen perhetapahtuman sattuessa.

Vielä, komentaja Kaskeala on ottanut erään asian esille, kun puhutaan tulevaisuudesta. Nyt tässä meillä jo lukee tämän lain käsittelyssä, että reserviläisten käyttö on rajattu 12 päivään, mikä on erittäin hyvä ja valiokunnan yhteinen kanta. Jotenkin tähän yhteyteen liitän myöskin sen ajatuksen — koska komentaja otti esille sen — pitäisikö asevelvollisten ikärajan olla alempana kuin tällä hetkellä. Oli puhetta 50 vuodesta tai jopa 40 vuodesta. Ja jos ajattelen ihmisten fyysistä kuntoa, niin kyllä se varmaan on huomattavasti parempi 40-vuotiaalla tai 50-vuotiaalla, joskin siellä voisi tietysti vapaaehtoisena olla asevelvollisena myöskin myöhempään, jos on ehkä intoa, kuntoa, mitä sitten tarvitaankaan.

Sitten toinen pointti, joka tulevaisuudessa toivottavasti otetaan uudelleen käsiteltäväksi, on tämä realistinen toinen vaihtoehto virallisen asevelvollisuuden rinnalla. Meillä on siviilipalvelus kyllä, mutta komentajankin mielestä olisi huomattavasti helpompaa, jos meillä olisi joustavampi vaihtoehto niin, että voidaan siirtyä palveluksesta toiseen ja että voidaan saada uudenlaista, erilaista ammattiosaamista vaikkapa tietotekniselle puolelle niistä ihmisistä, jotka eivät halua välttämättä olla asevelvollisina, mutta haluavat siitä huolimatta yhteiskunnallisena palveluna tehdä oman osansa ja suorittaa sen jossain muussa muodossa niin, että siviilipalvelus ei ole aina pelkästään vakaumuksen testaamisen kautta vaan se olisi luonteva vaihtoehto samassa haussa.

Tulevaisuudessa toivon, että nämä asiat käsitellään uudelleen, mutta nyt kannan huolta siis tästä asevelvollisten taloudellisesta asemasta tämän ponnen myötä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Asevelvollisuuslain käsittely puolustusvaliokunnassa, jossa itse olen saanut olla mukana, on ollut hieno vaihe eduskuntatyötä. Harvoin olemme niin yksimielisesti olleet etsimässä parhaita mahdollisia sanontoja ja ratkaisuja kuin tämän lain osalta olemme tehneet.

Asevelvollisuus on Suomessa kansan omakseen tuntema asia. Itsekin olen vielä, näin laskin, 33 aamua asevelvollisuuslain alainen. Aikanaan, kun 40 vuotta sitten Haminan varuskunnasta Pääesikuntaan komennettuna astelin Helsingin katuja itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuotena, silloin olivat nuoren miehen kokemukset hyvin mielenkiintoiset ja tunsi tehtävänsä tärkeäksi eikä enää muistanut kesähelteillä olleita kovia harjoituksia. Elikkä asevelvollisuuteen liittyy hienoja muistoja.

Asevelvollisuudesta saaduilla, sotaväestä saaduilla todistuksilla on ollut ainakin itselleni painoarvoa elämässäni aiemmissa vaiheissani, ja näin uskon, monet kokevat nytkin. Näin tulee antaa suuri arvonanto niille suorituksille, jotka eri tavalla asevelvollisuuden eri vaiheissa voidaan saada yksilön elämässä. On suuri vahvuus, että meillä Suomessa on yleinen asevelvollisuus. Se on eräs kansamme perusasioita, ja tämä yhdistää Suomen kansan. Jokaisella on tasapuoliset mahdollisuudet omien kykyjensä mukaan, ja tämä on todella, todella hyvä asia. Kysymys on siitä, että sotaväessä Suomen kansa kouluttaa itsensä puolustustaitoiseksi.

Niin kuin tiedämme, viime sodissa nämä taidot mitattiin, mutta tämä on asia, jota on pidettävä aina yllä. Suomen kansan on kyettävä itse puolustamaan itseään, ja se tapahtuu siten, että tähän annetaan se koulutus, joka niin sotaväen aikana kuin kertausharjoituksissa ja myös vapaaehtoisin toimin on saatavissa. Täällä on todettu, kuinka yleinen asevelvollisuus yhdistää kansaa ja on osa meidän kansallista identiteettiämme. Jos monet muut maat kulkevat omia polkujaan, Suomen tulee jatkossakin määrätietoisesti muistaa se merkitys, joka yleisellä asevelvollisuudella on.

Nuoret miehet mielestäni ja myöskin naiset tänä päivänä, jotka haluavat suorittaa asevelvollisuuden, ovat mielestäni entistä parempaa joukkoa. Väittäisin sen tuntemuksen mukaan, mikä minulla on tämän päivän nuorista sotaväki-ikäisistä varusmiehistä, että he ovat paljon parempaa, koulutetumpaa, fiksumpaa joukkoa kuin itse olen ollut tuona aikana. Sen takia luotan Suomen nuoriin, jotka astuvat ottamaan sen vastuun, joka asevelvollisuuden myötä seuraa.

Toivon, että voidaan antaa hyvää koulutusta, joka motivoi ottamaan koulutuksesta kaiken myönteisen irti ja motivoi säilyttämään taidot myöskin reservin aikana, ja tässäkin yhteydessä korostan sitä pitkäaikaista asiaa, että simputusta toivottavasti ei koskaan varuskunnissa tapahdu. Toivon sitä, että näin ei ole; tämähän tuhoaa motivaation. Tämä ei ole tietenkään lainsäädännössä oleva asia, se on itsestäänselvyys, että simputus ei kuulu suomalaiseen sotaväkeen. Mutta kun pidetään huoli, että sitä siellä ei ole, niin sillä parannamme motivaatiota, oikeudenmukaisuuden tajua. Silloin kun varusmies alokkaasta alkaen ja erityisesti alokkaasta alkaen kokee, että esimies on myös hänen puolustajansa, jolla on huolenpitotehtävä, silloin motivaatio on paras mahdollinen ja silloin asevelvollisuus pystyy täyttämään sen tehtävän, joka sille kaikissa olosuhteissa annetaan.

Suomalaisen yhteiskunnan tulee kaikin tavoin tukea asevelvollisuuttaan suorittavia. Täällä on viitattu näihin lomamatkoihin. Minä toivon, että näissä asioissa päästäisiin aina parempiin ratkaisuihin. Erityisesti toivon, että löydettäisiin niitä keinoja, millä varusmiehet voisivat mahdollisimman järkevästi ja edullisesti, mieluiten ilmaiseksi, käyttää yleistä joukkoliikennettä.

Asevelvollisuuslain yhteydessä käyty keskustelu oli todella hyvin yksimielistä, yksimielisen päämäärän ja tahtotilan omaavaa. Samassa yhteydessä kävimme keskustelua, niin kuin täällä viitattiin, myöskin — taikka samoina aikoina, ei tietenkään saman pykälän kohdalla — siviilipalveluslakiin liittyen, ja on hyvä, että myöskin tuota lakia on voitu kehittää siten, että se ottaa huomioon myös ne poikkeusolot, jotka elämässä ovat mahdollisia.

Arvoisa puhemies! Uskon, että meillä on hyvä asevelvollisuuslaki, ja siksi luotan Suomen puolustuskykyyn.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän lain käsittelyn yhteydessä ja täällä käydyssä keskustelussa on voimakkaasti korostettu sitä, että yleinen asevelvollisuus on Suomen maanpuolustuksen keskeinen, ehkä keskeisin, kulmakivi. Niinpä tämä antaa aiheen todeta, että kun muun muassa tulevassa selonteossa arvioidaan ja tehdään suunnitelmia maanpuolustuksen kehittämiseksi, kaikissa muutoksissa, joita suunnitellaan puolustusjärjestelmään, tulisi erityisen suurta huomiota kiinnittää siihen, minkälaisia vaikutuksia mahdollisilla muutoksilla on yleisen asevelvollisuuden toteutumiseen.

Toinen seikka, mihin haluan kiinnittää huomiota tässä keskustelussa, on se, mitä ed. Paatero puheessaan kosketteli liittyen asevelvollisten koulutukseen sellaisia tarpeita varten, jotka eivät ole perinteisiä aseellisen maanpuolustuksen tarpeita. Muun muassa Puolustusvoimain komentaja on ehdottanut eräänlaisen kolmannen vaihtoehdon tarjoamista siviilipalvelun ja asevelvollisuuden väliin. Itse näen asian niin, että käytännönkin syistä tällaisen toiminnan kehittämistä tulisi ensisijaisesti miettiä asevelvollisuuden sisällä, niin että erilaisia kykyjä ja ominaisuuksia maanpuolustuksen hyväksi voitaisiin hyväksikäyttää nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän sisällä, niin että tämmöinen mahdollisimman laaja osallistuminen asevelvollisuuden suorittamiseen voisi toteutua.

Olli  Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tähän ed. Korkeaojan viimeksi käyttämään puheenvuoroon mielihyvin yhdyn, ettemme lähde muodostamaan enää uusia, kun meillä on varusmiespalvelus kertausharjoituksineen, on siviilipalvelus. Varusmiespalveluksen sisältöä kehittämällä meidän pitää löytää vastaus siihen, miten ne miehet, jotka haluavat, huolimatta huonokuntoisuudesta ja muusta, suorittaa asevelvollisuutta, voivat sen tehdä Puolustusvoimissa.

Mutta miksi tässä pyysin vielä puheenvuoroa: Ed. Kallio ansiokkaasti nosti esiin, meillä ei ole tarpeen miettiä ammattiarmeijaa, vaan lähteä nimenomaan edelleenkin yleisen asevelvollisuuden pohjalta. Tämä yksimielisyys, mikä nyt mietintöä tehdessä oli, antaa selkeän lähtökohdan tekeillä olevalle selonteolle. Siellä ei enää tarvitse miettiä, vaan voi katsoa, että se on edelleenkin se selkeä lähtökohta. Emme myöskään näe mitään edellytyksiä, että lähtisimme valikoivan asevelvollisuuden tielle, joita näkökohtia aina silloin tällöin nousee.

Vielä ottaisin esiin seuraavaa, kun Varusmiesliiton asiat ovat nousseet vähän pinnalle: Tämä laki nostaa esiin asevelvollisten vaikuttamismahdollisuudet varusmiespalveluksen aikana, ja ne perustuvat varusmiestoimikuntiin, joihin varusmiehet yksiköittäin valitsevat edustajansa komentajalle keskustelukumppaniksi silloin, kun käsitellään yleisiä asioita. Se on hyvä lähtökohta. Varusmiesliitolla on oma roolinsa ulkopuolisena järjestönä.

Sitten vielä yksi asia: nostoväki jää historiaan tämän lain myötä ja muuttuu käsitteeksi varareservi. Me olemme vielä toistaiseksi — jaa, minä ainakin olen reservissä hamaan loppuun saakka — jotkut ovat vielä nostoväessä, mutta nyt jatkossa sitten ovat varareservissä ja loput hurttiukkoja.

Sen verran vielä toteaisin ed. Paaterolle, (Puhemies koputtaa) että vakaumustahan ei nykyisen lain mukaan rauhan aikana testata missään vaiheessa. Sen sijaan laki tuo testaamisen sodan aikana mahdolliseksi ottaa huomioon.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ehkä tämän lain yhteydessä näkee sen, kuinka eduskunnan puhekulttuuri on muuttunut. Entisaikoina täällä olisi ollut varmaan paljonkin edustajia muistelemassa sotilasmuistoja ja hauskuuttanut ja saamassa meille hyviä fiiliksiä ja myös naisasiaa olisi keskusteltu. Nyt tämä on tämmöistä ihan hyvää keskustelua, ja ed. Nepposeen yhdyn monessa asiassa, varsinkin juuri näissä vakaumusasioissa ja muissa. Muistan aikoinaan, kun itse olin menossa armeijaan, mutta kun sitten tuli opiskeltua vähän myöhäiseen siinä, niin sai hyvin helposti muutettua sen sitten siviilipalveluun, kun menin. Mutta siihen aikaan pari muuta kuuluisaa tamperelaista rock-muusikkoa joutui näyttelemään hullua koko ajan, että olisivat päässeet siviilipalveluun, ja kaikki sen tiesivät, jopa sotilashenkilöt. Onneksi näitä kepposia ei enää tarvitse tehdä, ja onneksi siviilipalvelulakikin on kehittymässä. Eli kaiken kaikkiaan tämä on kyllä oikean suuntaiseen juttuun menossa.

Mutta vielä tuosta sisällön kehittämisestä: On tullut muutaman kerran koulutettua tai ainakin oltua semmoisilla päivillä, joissa on joutunut puhumaan sitten henkisestä maanpuolustuksesta. Juuri tällä alueella, yhtyen myös tähän kruununraakkiuteen, juuri tällä alueella Suomessa kun on menty tämmöiseen amerikkalaisempaan suuntaan. Pojista ja miksei myös pullamössötytöistä voisi saada paljon enemmän irti, kun satsattaisiin siihen motiiviin, minkä takia tätä asiaa tehdään ja mitä se merkitsee ihmisen kasvulle.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Täytyy oppositiopuolueen kansanedustajana kiittää hallituspuolueita siitä, että tämän lain valmistelussa on vallinnut erittäin hyvä henki ja löydetty yhteisymmärrys siitä, miten tätä merkittävää lakia — edellinen laki on yli 50 vuotta vanha — uudistetaan. Uudistukset ovat hyvin syvällisiä. Toki on paljon asioita, muun muassa varusmiesten sosiaaliseen asemaan liittyviä kysymyksiä, joita tulee jatkossa vielä selvittää ja parantaa. Mutta tämä on merkittävä laki sillä tavalla, että me paalutamme nyt tämän lain kautta hyvin voimakkaasti ja yksimielisesti yleistä asevelvollisuutta. Minusta se on merkittävä kannanotto eduskunnalta siihen valmisteluun, mitä nyt sitten ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon osalta tehdään. Lähtökohtana myöskin tässä laissa on se, että maata puolustetaan kokonaisuudessaan ja otetaan huomioon kaikki maantieteelliset asemat.

Lain merkitys, niin kuin sanoin, on suuri, ja siinä mielessä on erittäin suuri arvo sillä, että tämä laki voitiin valiokunnasta yksimielisesti tuoda eteenpäin.