Täysistunnon pöytäkirja 89/2001 vp

PTK 89/2001 vp

89. TORSTAINA 6. SYYSKUUTA 2001 kello 18

Tarkistettu versio 2.0

5) Laki ydinvastuulain muuttamisesta

 

Annika Lapintie /vas:

Rouva puhemies! Tämän lakialoitteen tarkoituksena on muuttaa ydinonnettomuuden vahingonkorvauskäytäntöä siten, että laitoksen haltija olisi vastuussa aiheuttamistaan vahingoista.

Tällä hetkellä voimassa olevan lain mukaan ydinlaitoksen haltijan ottama vakuutus korvaa tuhoja vain noin 1,5 miljardiin markkaan asti. Ydinvoimaonnettomuuksien korvauksien mittana käytetään nykyisin Kansainvälisen valuuttarahaston laskennallista rahayksikköä, joka on nimeltään erityisnosto-oikeus. Tällä hetkellä Suomen onnettomuuksien korvausten yläraja on 175 miljoonaa erityisnosto-oikeutta, joka tekee siis noin 1,5 miljardia markkaa. Ydinlaitoksen haltijalla ei ole mitään muuta vastuuta aiheuttamistaan vahingoista, ja vahinkojen ollessa vakuutussummaa suuremmat seuraukset kaatuvat valtion ja viime kädessä kansalaisten maksettaviksi.

Jos tämä lakialoite toteutuisi, se lisäisi ydinlaitoksen haltijan vastuuta ja samalla myös korottaisi ydinenergian hintaa. Vastuun lisääminen ja ydinenergian hinnankorotus parantaisi uusiutuvien energiamuotojen kilpailukykyä. En näe mitään perustetta sille, että nykyinen lainsäädäntö antaa ydinvoimalle muita energiamuotoja edullisemman kilpailuaseman.

Aloitteen mukaan ydinlaitoksen haltijan vastuu aiheuttamistaan vahingoista olisi rajaton eli sama kuin muillakin teollisuuden harjoittajilla. Lakialoitteessa esitetään erityisnosto-oikeuden rajan nostamista 1 000 miljoonaan, joka vastaisi noin 8,5 miljardin markan vakuutuskorvausta mahdollisen onnettomuuden varalle. Jos vahingot olisivat tätä suuremmat, ydinlaitoksen haltija vastaisi omalla omaisuudellaan korvauksista.

Säteilyturvakeskus muun muassa pitää nykyisin Suomessa voimassa olevia korvausvastuita aivan riittämättöminä kattamaan kaikkien ajateltavissa olevien vakavien reaktorionnettomuuksien kustannuksia. Vakavan onnettomuuden tapahtuessa vahingot voivat nousta jopa 100 miljardiin markkaan, ja tämän lakialoitteen mukaan vasta sitten, jos laitoksen haltija olisi korvauskyvytön, valtio korvaisi vahingot täysimääräisinä ja viivyttelemättä. Tässä on myös puute nykylainsäädännössä, koska tällaista määräystä siinä ei ole.

Ydinvoimaloiden käyttöön, ydinjätteisiin ja säteilyyn liittyvä tieteellinen ja tekninen tieto ei ole kaikilta osin varmaa ja täydellistä. Esimerkiksi ydinjätteen loppusijoitukseen liittyy paljon tieteellistä epävarmuutta. Suojakapseleiden korroosio-ominaisuuksista, maankuoren liikkeistä ja kallioperän ominaisuuksista ja mahdollisista tulevista jääkausista ei ole varmaa tietoa.

Vertailun vuoksi voisi kertoa, että amerikkalaiset asiantuntijat ovat viranomaisten toimeksiannosta toistuvasti 1950- ja 1960-luvun vaihteesta lähtien selvittäneet länsimaisten reaktorien käyttöön liittyviä riskejä. USA:n ydinvastuulaki on uudistettu tutkimusten tulosten perusteella kymmenen vuoden välein. Viimeisimmästä USA:n hallitukselle esitetystä selvityksestä voidaan lukea muun muassa, että katastrofaalisen riskin mahdollisuus on aina olemassa ja ydinvoiman tuottajalla täytyy olla riittävät varat tuon mahdollisen onnettomuuden vahinkojen korvaamiseen. Ydinvoimateollisuuden korvausvelvollisuus ydinonnettomuudesta Yhdysvalloissa on yli 60 miljardia markkaa. Ylimeneviltä osin ydinvoimaonnettomuuden vahingot korvataan raportin mukaan valtion varoista täysimääräisesti ja viivyttelemättä.

Euroopan maista esimerkiksi Saksassa ja Sveitsissä on ymmärretty, että katastrofaalisen ydinonnettomuuden mahdollisuus on olemassa. Siksi näissä maissa ei ole ydinlaitoksen haltijalle ydinonnettomuuden korvausvelvollisuuksissa annettu mitään markkamääräistä ylärajaa. Lakialoitteen tarkoituksena on saattaa myös Suomen lainsäädäntö samalle tasolle.

Muualla Euroopassa lisääntyvä yhteiskunnallinen paine yleensä koko ydinvoiman käyttöä kohtaan on varmasti osittain syynä siihen, että siellä on suhtauduttu tähän kysymykseen vakavammin kuin meillä täällä Suomessa. Kriittisyys on lisääntynyt ja muuttunut Ruotsissa ja Saksassa jo poliittisiksi päätöksiksi, joiden mukaan ydinvoimasta luovutaan kokonaan. Kuten totesin, Saksassa ydinvoimalle sälytetty raskas yhteiskunnallinen vastuu näkyy siinäkin, että vahingonkorvausten määrälle ei ole ylärajaa. Sveitsissä on myös tämä sama järjestelmä.

Suomessa Atomivakuutuspoolin tuore toimitusjohtaja Kristian Stenius on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan sanonut, että hänestä ydinvastuu voisi täälläkin olla periaatteessa rajaton. Suomen ydinvoimateollisuus itse pitää ydinonnettomuuden mahdollisuutta häviävän pienenä, mutta ei silti suostu kattamaan ydinonnettomuuden mahdollisesti aiheuttamia kustannuksia, vaan jättää ne yhteiskunnan maksettaviksi.

Eduskunnan päätettäväksi on ilmeisesti tulossa TVO:n jättämä uuden ydinreaktorin rakennuslupa. Tämänkin vuoksi olisi välttämätöntä, että myös ydinteollisuuden korvausvastuut olisivat kunnossa, jos Suomessa ryhdytään rakentamaan lisää ydinvoimaa, mitä luonnollisestikaan en toivo, vaan toivon, että eduskunta kykenee järkevämpään ratkaisuun. Mutta, jos niin onnettomasti kävisi, että Suomeen rakennetaan uusia ydinreaktoreita, on tärkeää, että katastrofaalistenkin seurausten korvausasiat ovat kunnossa. Rakentamislupahakemusasiakirjoissa puhutaan riskien kohdalla pelkistä todennäköisyyksistä ja siten yritetään osoittaa, että onnettomuutta ei voi tapahtua, mutta valitettavasti tämä ei pidä yhtä totuuden kanssa. Onnettomuuksia on tapahtunut, ja niitä tulee tapahtumaan.

On ymmärrettävä ja uskallettava sanoa ääneen, että onnettomuus voi tapahtua myös Suomessa. Siksi on tärkeää, että mahdollisten onnettomuuksien vakavuus ja korvausmenettelyn kattavuus, luonne ja toteutus kuuluvat merkittävänä osana lisärakennusselvityksiin. Jos asiassa ollaan rehellisiä, voimme päätyä samaan tulokseen kuin esimerkiksi USA:ssa turvallisuusasioissakin on todettu: Katastrofaalisen onnettomuuden riski on aina mukana silloin, kun ydinvoimaa käytetään.

Vastuulliseen toimintaan kuuluu myös vastuu seurauksista ja vahingoista. Ydinvoiman erityiskohtelu muihin teollisuusaloihin nähden ei edusta vastuullista toimintaa. Kansallinen kokonaisetu vaatii, että kaikki teollisuuden vahingontuottajat ovat vastuussa aiheuttamistaan vahingoista. Vastuu aiheutetuista vahingoista kuuluu kaikilla elämänalueilla asianmukaiseen toimintaan. Katson, että on välttämätöntä, että myös ydinvoimateollisuuden on oltava omalla omaisuudellaan rajoittamattomassa vastuussa aiheuttamistaan vahingoista.

Toivon, että valiokunta ottaisi asian käsittelyyn tämän laajakantoisuuden ja tärkeyden takia ja muiden töidensä estämättä ehtisi myös pohtia tätä lakialoitteessa pohdittua ongelmaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lapintien aloite on siinä mielessä hyvin ajankohtainen, että Suomessa ollaan joutumassa pohtimaan ihan lähiaikoina ilmeisesti perusvoimaratkaisua. Siinä tilanteessa meillä pitää olla kaikki asiat laudalla ja tiedossa myös hinnat, koska ainakin Putinin viime vierailu ilmeisesti toi uuden näkökulman tähän asiaan. Näissä keskusteluissa on puhuttu kaasuputkista ja siitäkin vaihtoehdosta. Semmoinen olisi vielä mahdollista tehdä. Siinä mielessä tämä on yksi vaihtoehto, jolloin eduskunnallakin sitten, kun aikanaan joudutaan pohtimaan kysymystä ydinvoiman lisärakentamisesta, olisi se näköala ja samalla Teollisuuden Voimalla tieto siitä, mitä mahdollisesti maksaa kilowattitunti tuotettuna milläkin vaihtoehdolla. Minusta tämä on erittäin tärkeä tästä näkökulmasta.

Mutta sen lisäksi ongelma, jota tässä ed. Lapintie kuvasi ja joka tässä aloitteessa käy hyvin esille, on se, jotta kyllä aiheuttamisvastuun pitäisi olla kokonaisena sälytettynä ydinvoiman puolelle. Tällä hetkellähän se ei sitä ole. Sen takia minä kannatan lämpimästi tätä aloitetta ja toivon, että tämä käsiteltäisiin eduskunnassa ihan asiallisesti, vaikka tässä niin hirveästi nimiä ei ole alle pyydetty.

Pentti Tiusanen /vas:

Rouva puhemies! Aivan niin kuin ed. Esa Lahtelakin, minäkin haluaisin tuohon aiheuttamisperiaatteeseen tässä ed. Lapintien lakialoitteessa puuttua. Aivan hyvällä tavalla, ja voisi sanoa, näpsäkästi ed. Annika Lapintie totesi sen, että ydinvoimateollisuus sanoo onnettomuusriskin olevan häviävän pieni, mutta ei kuitenkaan suostu korvausvastuun lisäämiseen. Tässä mielessä nyt olisi aivan paikallaan kysyä, mistä tämä kiikastaa. Onko riski kuitenkin suurempi kuin häviävän pieni ja onko tämä se syy, miksi ydinvoimateollisuus ei tähän, toisin kuin muualla Euroopassa tai maailmassa, ole valmis ryhtymään? Näin ollen, aivan niin kuin ed. Esa Lahtela, toivon, että tätä asiaa käsittelevä valiokunta myös käsittelisi tätä ja syventyisi siihen. Tämä on hyvin tärkeä näkökulma.

Keskustelu päättyy.

​​​​