Annika Lapintie /vas:
Rouva puhemies! Tämän lakialoitteen tarkoituksena
on muuttaa ydinonnettomuuden vahingonkorvauskäytäntöä siten,
että laitoksen haltija olisi vastuussa aiheuttamistaan
vahingoista.
Tällä hetkellä voimassa olevan lain
mukaan ydinlaitoksen haltijan ottama vakuutus korvaa tuhoja vain
noin 1,5 miljardiin markkaan asti. Ydinvoimaonnettomuuksien korvauksien
mittana käytetään nykyisin Kansainvälisen
valuuttarahaston laskennallista rahayksikköä,
joka on nimeltään erityisnosto-oikeus. Tällä hetkellä Suomen
onnettomuuksien korvausten yläraja on 175 miljoonaa erityisnosto-oikeutta,
joka tekee siis noin 1,5 miljardia markkaa. Ydinlaitoksen haltijalla
ei ole mitään muuta vastuuta aiheuttamistaan vahingoista,
ja vahinkojen ollessa vakuutussummaa suuremmat seuraukset kaatuvat
valtion ja viime kädessä kansalaisten maksettaviksi.
Jos tämä lakialoite toteutuisi, se lisäisi
ydinlaitoksen haltijan vastuuta ja samalla myös korottaisi
ydinenergian hintaa. Vastuun lisääminen ja ydinenergian
hinnankorotus parantaisi uusiutuvien energiamuotojen kilpailukykyä.
En näe mitään perustetta sille, että nykyinen
lainsäädäntö antaa ydinvoimalle
muita energiamuotoja edullisemman kilpailuaseman.
Aloitteen mukaan ydinlaitoksen haltijan vastuu aiheuttamistaan
vahingoista olisi rajaton eli sama kuin muillakin teollisuuden harjoittajilla. Lakialoitteessa
esitetään erityisnosto-oikeuden rajan nostamista
1 000 miljoonaan, joka vastaisi noin 8,5 miljardin markan
vakuutuskorvausta mahdollisen onnettomuuden varalle. Jos vahingot
olisivat tätä suuremmat, ydinlaitoksen haltija vastaisi
omalla omaisuudellaan korvauksista.
Säteilyturvakeskus muun muassa pitää nykyisin
Suomessa voimassa olevia korvausvastuita aivan riittämättöminä kattamaan
kaikkien ajateltavissa olevien vakavien reaktorionnettomuuksien
kustannuksia. Vakavan onnettomuuden tapahtuessa vahingot voivat
nousta jopa 100 miljardiin markkaan, ja tämän
lakialoitteen mukaan vasta sitten, jos laitoksen haltija olisi korvauskyvytön,
valtio korvaisi vahingot täysimääräisinä ja viivyttelemättä.
Tässä on myös puute nykylainsäädännössä,
koska tällaista määräystä siinä ei ole.
Ydinvoimaloiden käyttöön, ydinjätteisiin
ja säteilyyn liittyvä tieteellinen ja tekninen
tieto ei ole kaikilta osin varmaa ja täydellistä.
Esimerkiksi ydinjätteen loppusijoitukseen liittyy paljon tieteellistä epävarmuutta.
Suojakapseleiden korroosio-ominaisuuksista, maankuoren liikkeistä ja kallioperän
ominaisuuksista ja mahdollisista tulevista jääkausista
ei ole varmaa tietoa.
Vertailun vuoksi voisi kertoa, että amerikkalaiset
asiantuntijat ovat viranomaisten toimeksiannosta toistuvasti 1950-
ja 1960-luvun vaihteesta lähtien selvittäneet
länsimaisten reaktorien käyttöön
liittyviä riskejä. USA:n ydinvastuulaki on uudistettu
tutkimusten tulosten perusteella kymmenen vuoden välein.
Viimeisimmästä USA:n hallitukselle esitetystä selvityksestä voidaan
lukea muun muassa, että katastrofaalisen riskin mahdollisuus
on aina olemassa ja ydinvoiman tuottajalla täytyy olla
riittävät varat tuon mahdollisen onnettomuuden
vahinkojen korvaamiseen. Ydinvoimateollisuuden korvausvelvollisuus
ydinonnettomuudesta Yhdysvalloissa on yli 60 miljardia markkaa.
Ylimeneviltä osin ydinvoimaonnettomuuden vahingot korvataan
raportin mukaan valtion varoista täysimääräisesti
ja viivyttelemättä.
Euroopan maista esimerkiksi Saksassa ja Sveitsissä on
ymmärretty, että katastrofaalisen ydinonnettomuuden
mahdollisuus on olemassa. Siksi näissä maissa
ei ole ydinlaitoksen haltijalle ydinonnettomuuden korvausvelvollisuuksissa annettu
mitään markkamääräistä ylärajaa.
Lakialoitteen tarkoituksena on saattaa myös Suomen lainsäädäntö samalle
tasolle.
Muualla Euroopassa lisääntyvä yhteiskunnallinen
paine yleensä koko ydinvoiman käyttöä kohtaan
on varmasti osittain syynä siihen, että siellä on
suhtauduttu tähän kysymykseen vakavammin kuin
meillä täällä Suomessa. Kriittisyys on
lisääntynyt ja muuttunut Ruotsissa ja Saksassa
jo poliittisiksi päätöksiksi, joiden
mukaan ydinvoimasta luovutaan kokonaan. Kuten totesin, Saksassa
ydinvoimalle sälytetty raskas yhteiskunnallinen vastuu
näkyy siinäkin, että vahingonkorvausten
määrälle ei ole ylärajaa. Sveitsissä on
myös tämä sama järjestelmä.
Suomessa Atomivakuutuspoolin tuore toimitusjohtaja Kristian
Stenius on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan sanonut, että hänestä ydinvastuu
voisi täälläkin olla periaatteessa rajaton.
Suomen ydinvoimateollisuus itse pitää ydinonnettomuuden
mahdollisuutta häviävän pienenä,
mutta ei silti suostu kattamaan ydinonnettomuuden mahdollisesti
aiheuttamia kustannuksia, vaan jättää ne
yhteiskunnan maksettaviksi.
Eduskunnan päätettäväksi
on ilmeisesti tulossa TVO:n jättämä uuden
ydinreaktorin rakennuslupa. Tämänkin vuoksi olisi
välttämätöntä, että myös
ydinteollisuuden korvausvastuut olisivat kunnossa, jos Suomessa
ryhdytään rakentamaan lisää ydinvoimaa,
mitä luonnollisestikaan en toivo, vaan toivon, että eduskunta
kykenee järkevämpään ratkaisuun.
Mutta, jos niin onnettomasti kävisi, että Suomeen
rakennetaan uusia ydinreaktoreita, on tärkeää,
että katastrofaalistenkin seurausten korvausasiat ovat
kunnossa. Rakentamislupahakemusasiakirjoissa puhutaan riskien kohdalla
pelkistä todennäköisyyksistä ja
siten yritetään osoittaa, että onnettomuutta
ei voi tapahtua, mutta valitettavasti tämä ei
pidä yhtä totuuden kanssa. Onnettomuuksia on tapahtunut,
ja niitä tulee tapahtumaan.
On ymmärrettävä ja uskallettava sanoa ääneen,
että onnettomuus voi tapahtua myös Suomessa. Siksi
on tärkeää, että mahdollisten
onnettomuuksien vakavuus ja korvausmenettelyn kattavuus, luonne
ja toteutus kuuluvat merkittävänä osana
lisärakennusselvityksiin. Jos asiassa ollaan rehellisiä,
voimme päätyä samaan tulokseen kuin esimerkiksi
USA:ssa turvallisuusasioissakin on todettu: Katastrofaalisen onnettomuuden riski
on aina mukana silloin, kun ydinvoimaa käytetään.
Vastuulliseen toimintaan kuuluu myös vastuu seurauksista
ja vahingoista. Ydinvoiman erityiskohtelu muihin teollisuusaloihin
nähden ei edusta vastuullista toimintaa. Kansallinen kokonaisetu
vaatii, että kaikki teollisuuden vahingontuottajat ovat
vastuussa aiheuttamistaan vahingoista. Vastuu aiheutetuista vahingoista
kuuluu kaikilla elämänalueilla asianmukaiseen
toimintaan. Katson, että on välttämätöntä,
että myös ydinvoimateollisuuden on oltava omalla
omaisuudellaan rajoittamattomassa vastuussa aiheuttamistaan vahingoista.
Toivon, että valiokunta ottaisi asian käsittelyyn
tämän laajakantoisuuden ja tärkeyden
takia ja muiden töidensä estämättä ehtisi
myös pohtia tätä lakialoitteessa pohdittua
ongelmaa.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lapintien aloite on siinä mielessä hyvin
ajankohtainen, että Suomessa ollaan joutumassa pohtimaan
ihan lähiaikoina ilmeisesti perusvoimaratkaisua. Siinä tilanteessa
meillä pitää olla kaikki asiat laudalla
ja tiedossa myös hinnat, koska ainakin Putinin viime vierailu
ilmeisesti toi uuden näkökulman tähän
asiaan. Näissä keskusteluissa on puhuttu kaasuputkista
ja siitäkin vaihtoehdosta. Semmoinen olisi vielä mahdollista
tehdä. Siinä mielessä tämä on
yksi vaihtoehto, jolloin eduskunnallakin sitten, kun aikanaan joudutaan
pohtimaan kysymystä ydinvoiman lisärakentamisesta,
olisi se näköala ja samalla Teollisuuden Voimalla
tieto siitä, mitä mahdollisesti maksaa kilowattitunti
tuotettuna milläkin vaihtoehdolla. Minusta tämä on
erittäin tärkeä tästä näkökulmasta.
Mutta sen lisäksi ongelma, jota tässä ed.
Lapintie kuvasi ja joka tässä aloitteessa käy
hyvin esille, on se, jotta kyllä aiheuttamisvastuun pitäisi
olla kokonaisena sälytettynä ydinvoiman puolelle.
Tällä hetkellähän se ei sitä ole.
Sen takia minä kannatan lämpimästi tätä aloitetta
ja toivon, että tämä käsiteltäisiin
eduskunnassa ihan asiallisesti, vaikka tässä niin
hirveästi nimiä ei ole alle pyydetty.
Keskustelu päättyy.