Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Perheiden, lasten ja nuorten hyvinvointi on ollut viime päivinä vahvasti esillä. Siitä on puhuttu jo ennen Lopen traagisia tapahtumia. Eräs avainkysymys on työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen.

Lainaan lyhyesti viime Palkkatyöläisestä seuraavan sitaatin: "Suomalaiset äidit ja isät hoitavat alle yksivuotiaita lapsiaan kiitettävästi. Kun äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa on käytetty, alkaa vanhempien arki. Aina on kiire joko töihin tai hakemaan lasta hoidosta huonon omantunnon seuratessa paikasta toiseen. Työnantajien vaatimukset ovat kasvaneet. Niinpä moni pienen lapsen vanhempi ei uskalla jäädä kotiin hoitamaan sairasta lastaan, saati kieltäytyä ylitöistä, pelätessään työpaikan puolesta. Vanhemmuus muuttuu niin sanotuksi pätkävanhemmuudeksi."

Toinen keskeinen asia on se, etteivät perheen molemmat huoltajat saisi olla työttöminä. Sen korjaaminen vaatisi pikaisia työvoimapoliittisia toimenpiteitä.

Monet lapsiperheet ovat taloudellisesti hyvin ahtaalla. Siksi ehdotukset ruoan arvonlisäveron alentamiseksi tulisi ottaa todesta, mikä koituisi tasapuolisesti kaikkien hyväksi ruoan hinnan alenemisen myötä.

Verotuksessakin tulisi huomioida, miten monta henkilöä käyttää samaa jääkaappia tai ruokailee saman pöydän ääressä. Lapsikin kuluttaa, erään tutkimuksen mukaan 2 236 markkaa kuukaudessa, ja Tilastokeskuksen mukaan yhden alle 18-vuotiaan lapsen elättäminen maksaa keskimäärin 2 700 markkaa kuukaudessa. Kustannusten tasaamiseksi onkin syytä palauttaa valtion ja kunnallisverotukseen 12 000 markan lapsikohtainen lapsivähennys kultakin verovuoden aikana verovelvollisten kanssa samassa taloudessa asuneelta alaikäiseltä lapselta. Tämä olisi perhepoliittisesti perusteltua sekä oikeudenmukaista myös: verottaa veronmaksukyvyn mukaan.