Ismo Seivästö /kd:
Arvoisa puhemies! Perheiden, lasten ja nuorten hyvinvointi
on ollut viime päivinä vahvasti esillä.
Siitä on puhuttu jo ennen Lopen traagisia tapahtumia. Eräs
avainkysymys on työn ja perhe-elämän
yhteensovittaminen.
Lainaan lyhyesti viime Palkkatyöläisestä seuraavan
sitaatin: "Suomalaiset äidit ja isät hoitavat
alle yksivuotiaita lapsiaan kiitettävästi. Kun äitiys-,
isyys- ja vanhempainvapaa on käytetty, alkaa vanhempien
arki. Aina on kiire joko töihin tai hakemaan lasta hoidosta
huonon omantunnon seuratessa paikasta toiseen. Työnantajien
vaatimukset ovat kasvaneet. Niinpä moni pienen lapsen vanhempi
ei uskalla jäädä kotiin hoitamaan sairasta
lastaan, saati kieltäytyä ylitöistä,
pelätessään työpaikan puolesta.
Vanhemmuus muuttuu niin sanotuksi pätkävanhemmuudeksi."
Toinen keskeinen asia on se, etteivät perheen molemmat
huoltajat saisi olla työttöminä. Sen korjaaminen
vaatisi pikaisia työvoimapoliittisia toimenpiteitä.
Monet lapsiperheet ovat taloudellisesti hyvin ahtaalla. Siksi
ehdotukset ruoan arvonlisäveron alentamiseksi tulisi ottaa
todesta, mikä koituisi tasapuolisesti kaikkien hyväksi
ruoan hinnan alenemisen myötä.
Verotuksessakin tulisi huomioida, miten monta henkilöä käyttää samaa
jääkaappia tai ruokailee saman pöydän ääressä.
Lapsikin kuluttaa, erään tutkimuksen mukaan 2 236
markkaa kuukaudessa, ja Tilastokeskuksen mukaan yhden alle 18-vuotiaan
lapsen elättäminen maksaa keskimäärin
2 700 markkaa kuukaudessa. Kustannusten tasaamiseksi onkin
syytä palauttaa valtion ja kunnallisverotukseen 12 000
markan lapsikohtainen lapsivähennys kultakin verovuoden aikana
verovelvollisten kanssa samassa taloudessa asuneelta alaikäiseltä lapselta.
Tämä olisi perhepoliittisesti perusteltua sekä oikeudenmukaista
myös: verottaa veronmaksukyvyn mukaan.
Keskustelu päättyy.