Täysistunnon pöytäkirja 89/2007 vp

PTK 89/2007 vp

89. TORSTAINA 29. MARRASKUUTA 2007 kello 16

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun ja työnantajan kansaneläkemaksun maksuprosentista annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta

 

Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nostan esiin yhden asian valiokunnan mietinnöstä.

Ensinnäkin, kysehän on vuoden 2006 alusta tulleesta sairausvakuutuksen rahoituslain uudistamisesta, ja silloin päätettiin, että sairausvakuutuksen rahoitus hoidetaan sairaanhoitomaksun ja työtulovakuutuksen ja siihen liittyvien maksujen kautta. Meillä on eduskunnassa toisen kerran käsiteltävänämme maksujen tarkistus tuon vuoteen 2006 perustuvan lainsäädännön pohjalta: maksuja alennetaan.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että nykyistä paremmin pitäisi pystyä ennakoimaan näitten maksujen suuruutta. Tietysti varmaan niillä, jotka maksajina ovat, ei ole mitään sitä vastaan, että maksut alenevat, mutta näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa maksujen nousupaineet ovat melkoiset ja siitä johtuen valiokunta toteaa mietinnössään, että paremman ennakoinnin aikaansaamiseksi pitäisi valmistella asiaa niin, että maksujen järkevästä ennakoivasta ja mahdollisimman tasaisesta kehityksestä pystyttäisiin huolehtimaan esimerkiksi jonkin kaltaisten puskurirahastojen kautta. Tämä on ollut eduskunnan toive vuosi sitten, ja tämän saman toiveen valiokunta esittää nyt eduskunnan päätökseen liittyvässä mietinnössään.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Se on ilo kuulla tietysti, että nämä ovat laskussa, mutta tietysti, aivan kuten energiapolitiikkaankin, kuuluu todeta aina, että paineet ovat kovat nostaa sitten niitä taas vähän ajan päästä. Tämä koko tyyli, mikä tässä taas kerran on — täällä joskus aikanaan olleena kansanedustajana — on kyllä aika ikävä, mikä tässä on jatkunut. Puhutaan siitä, kuinka verot ovat jatkuvasti laskeneet, verot kaikilta laskevat, laskevat, laskevat ja muuta, ja sitten tämä työnantajan kansaneläkemaksun maksuprosentti, johon nyt siis on tulossa paineita ja kaikkea muuta, ja tämä kikkailu, joka ei ole enää kikkailua vaan on tullut lainsäädännöllisesti aivan niin kuin asiallisesti noteeratuksi, kuitenkin ikävällä tavalla on vääristänyt tätä koko verotusta, varsinkin kun tämä sitten kytketään pieniin eläkeläisiin ja niihin, jotka ovat ikäänkuin tavallaan maksaneet jo veronsa, jollei tätä olisi keksitty aikoinaan, että työnantajan kansaneläkemaksun prosenttia aina nostetaan ja että se on erotettu siitä. Aivan samalla lailla kuin elinkustannusindeksistä on otettu vuokrat pois, tai siis asunnot ja kaikki pois tällä lailla, niin tämä linja on jotenkin hämmästyttävää, että tähän, mitä olen kuunnellut yleensäkin juttuja, ei edes puututa täällä. Tämä vaan menee niin, että tämä ei kuulu oikeastaan veroihin ollenkaan vaan johonkin työnantajan — mitä tässä lukee — kansaneläkemaksuihin.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Mietintöön ei sinänsä ole huomauttamista, mutta viime kaudella, kun tästä laista päätettiin täällä ensimmäisen kerran, esitin kritiikkiä sitä kohtaan, että työnantaja on vapautettu kokonaan tästä sairaanhoitomaksusta. Vaikka se oli eräänlaisen tasapainottamisen tulos, niin siihen tietenkin liittyy se ongelma, että sairaanhoitomaksuun liittyvät lääkekustannukset ja lääkekustannukset ovat kohonneet. Vaikka aivan viime aikoina kohoamisen vauhti on hiljentynyt, niin siitä huolimatta lääkekustannukset ovat kohonneet nopeammin kuin muut terveydenhuoltokustannukset. Tämän kehityksen jatkuessa rahoituksen osalta käy niin, että työnantajien rahoitusosuus tulee suhteellisesti pienenemään ja työntekijöitten osuus kasvamaan. Se ei ole oikeudenmukaisuuden kannalta hyvä kehitys. Tätä voi tietenkin parantaa kahdella tavalla, joko huolehtimalla siitä, että lääkekustannusten nousu hilliintyy, mikä ei tule olemaan helppoa, tai sitten muuttamalla korvausrahoituksen määräytymisperusteita sillä tavoin, että työnantajat tulevat vastuuseen myöskin sairaanhoitomaksusta ja sen perustana olevista sairaanhoito- ja lääkekustannuksista.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itse tähän mietintöön sen verran, että kun tässä todetaan, että 0,04 prosenttia laskee tämä maksu, niin tuntuu sinällään kuin se olisi niin pieni, että sitä ei varmaan moni huomaakaan.

Siihen liittyen, mitä ed. Rehula tässä totesi, jotta tämmöistä puskuria on ajateltu tehdä, niin kuin täällä todetaankin, minusta nyt olisi voinut kyllä jo pohtia sen tilanteen, miksi lähteä laskemaan sitä maksua ollenkaan, vaan olisi tehty tämmöinen puskurirahasto siinä, niin kuin on työttömyysturvan puolella ja eläkepuolella kaikkia rahastoja, koska se tiedetään kuitenkin, jotta heittely tulee olemaan aika isoa.

Toinen juttu tässä on vielä ed. Erkki Virtasen esille ottama asia, tämä lääkekorvaussysteemi. Nyt on se ongelma tullut selkeästi esille, että meillä nyt, kun on siirrytty aina siihen tilanteeseen, että on otettu se edullisin lääke ja sitten on osa lääkkeistä tietysti sellaisia, että lääkehintalautakunta katsoo, että ei korvaa ollenkaan, siellä on semmoisia väliinputoajia, jotta joku lääke on jäänyt kokonaan korvauksen piiristä pois ja sille ei ole semmoista korvaavaa lääkettä, mikä tehoaisi. Niitä on muutama tämmöinen tapaus ainakin minulle tullut esille. Silloin toivoisi, jotta olisi varoja rahastossa sen verran, että voitaisiin semmoisia lääkkeitä ottaa siihen korvauksen piiriin, jotta nämä ihmiset eivät joutuisi kohtuuttomuuksiin.

Yksi tapaus on sellainen, jossa 120 euroa joutuu ihminen kuukausittain laittamaan. Hänellä on muitakin lääkkeitä paljon, mutta tätä ei korvata. Muut lääkkeet eivät tehoa, ja siinä mielessä tämä on hassua, mutta silläkin puolen on tämmöisiä loukkuja, tapahtuu väliinputoamisia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Yksi asia on aivan selvä. Lääkkeiden hinnat tulevat nousemaan. Nyt jos siirrytään viitehintajärjestelmään, niin myöskin lääkkeiden käyttäjien kulut tulevat nousemaan. Se on aivan selvä asia.

Tässä hallitusta voi kiittää siitä, että eläke-etuuden saajien maksu alenee sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun osalta 1,41 prosenttia. Ainakin tämä hallituksen esitys tämän suhteen on hyvä. Mutta työnantajan kansaneläkemaksun alennus mielestäni ei ole tarpeellinen ottaen huomioon myös sen kokeilun, mikä tehtiin Lapin ja saaristokuntien sosiaaliturvamaksun kohdalla. Siellähän oli tämä alennuskokeilu, joka ei ole johtanut mihinkään sen tyyppiseen tulokseen, mihin haluttiin tähdätä, eli työllisyyslukujen paranemiseen. Lapin kohdalla ei kokeilualueen poismuutto vähentynyt. Näin ollen tämä on turhaa. Työnantajilla, teollisuudella menee erinomaisesti, ja mielestäni yhteiseen kassaan on syytä sieltä käsin tuoda, mistä on tuotavaa, ja teollisuuden ja työnantajien suunnalta on.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun näitä puheenvuoroja on kuunnellut, niin ei voi muuta kuin todeta, että opposition täytyy olla hallitukselle hyvin kiitollinen siitä, että se on jälleen tarjonnut sellaisen luun, jota voi kaluta. Tekee sille luulle mitä tahansa, nostaa näitä maksuja, pitää ennallaan tai vähentää, niin aina on jotakin kielteistä sanottavaa. Kiitollinen oppositio on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rehulan ottama kysymys tästä ennakoitavuudesta on ensiarvoisen tärkeä, ja näissä meidän valmisteltavissa esityksissämme olisi tosi hyvä, että siellä katsottaisiin pidemmälle kuin vuoteen 2008. Mielestäni siellä pitäisi katsoa jopa vuotta 2015.

Toinen näkökulma on se, että mielestäni meidän ei tule antautua siihen ajatukseen, että sairaanhoitovakuutusmaksukulut vain nousisivat tulevina vuosina, vaan kyllä meidän tulee paneutua hyvinkin paljon siihen, miten me saamme ne hallintaan. Mielestäni täällä on hyviä puheenvuoroja käytetty näistä lääkkeiden osalta. Tänä päivänä Suomessa popsitaan yhä enemmän lääkkeitä ja myöskin nämä korvaukset nousevat, joten on siinä syytä vähän miettiä, miten tämä määrä saadaan hallintaan plus myöskin, mitä korvataan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ihmettelen tätä ed. Erkki Virtasen ideaa siitä, että työnantaja maksaisi nyt tätä sairausvakuutusmaksuakin, kun juuri viime kaudella päätimme, että työnantajat maksavat työtulovakuutusta, ja valtiohan maksaa sairausvakuutuksesta suurimman osan. Miksi te ette pyydä valtiota maksamaan lisää tästä sairausvakuutuksesta, vaan nyt te tuottekin, että työnantaja maksaa myös sitä? Kumpaa te oikein haluatte?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ed. Asko-Seljavaara välttämättä haluaa, niin kyllä me voimme sopia siitä, että verot siirretään valtion maksettavaksi, mutta minä korostin sitä, että kun on juuri tämä jako, jossa työnantaja maksaa toista maksua mutta toista ei ollenkaan, ja kun tästä lääkekustannusten noususta johtuen nousee se toinen, jota työnantaja ei maksa, niin sovittu oikeudenmukainen yhteinen taso tulee muuttumaan niin, että työnantajat hyötyvät ja työntekijät kärsivät. Kun olen nyt pitänyt tapanani olla enemmän työntekijöitten puolella toisin kuin ed. Asko-Seljavaara, niin edelleen kannatan tätä näkemystä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua tosiaan kuuntelee, niin tässä on tätä kikkailua, siis televisiostakin tulee semmoinen erittäin hyvä sarja kuin Numbers, Numerot. Täällä kaikki kehitys on aika pitkälle ollut sitä, että erotellaan verot ja tietyt jutut, jotka ennen ovat kuuluneet samaan asiaan kuin kaikki lääkekorvaukset ja muut vastaavat. Pilkotaan ne kaikki tuommoisiksi epämääräisiksi pikkuhiljaa, tapellaan niistä. Se kokonaisluku on kasvanut koko ajan oikeastaan, veronmaksajien ja työntekijöitten taakka, kun ottaa huomioon kaikki nämä lääkkeiden korotukset ja kaikki muut vastaavat. Totta kai tämä linja sopii hallitukselle erinomaisesti, mutta tämä on ennen kaikkea kikkailua, sotkemista ja kaikkien niitten perinteisten vanhojen keinojen hajottamista niin, että sitten kinataan koko ajan vaan siitä tai halutaan näyttää, että tämä on nyt edistystä sitten ja tämä vähentää ja alentaa jotain, vaikka jokainen meistä täällä tietää, että tämä on suurta näytelmää ja kikkailua numeroilla.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Eduskunnalla on tehtävää siinä, että ihmisillä on mahdollisuus saada kohtuuhinnalla lääkkeitä silloin, kun ne ovat tarpeellisia. Ed. Lauslahti puhui lääkkeiden popsimisesta. Varmasti sitäkin tapahtuu, kun bussinkyljet on teipattu nimenomaan Burana-mainoksia täyteen, eli jos on elämä epämukavaa, niin ota Buranaa, "se helpottaa", tai jotakin muuta lääkettä. Tämä ei ole viisasta. Yhteiskunnan medikalisoiminen ei ole järkevää eikä millään lailla perusteltua.

Mutta toinen kysymys on taas se, että meillä on lääkevalmisteita, joidenka elinikää pidentävä vaikutus on ilmeinen. Niillä on laadullisia uusia vaikutusmahdollisuuksia, ja niitä pitää pystyä ottamaan käytäntöön koko väestön osalta, niiden, joidenka hyvinvointia ne parantavat, esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien osalta. Tässä on se ongelma. Lääkkeiden yksikköhinta nousee, ja sitten tulee tämä viitehintajärjestelmä, joka tullee sitten asettamaan sen hinnan, mikä on niin sanotusti oikea, jonka mukaan korvaukset suoritetaan. Kalliimmasta valmisteesta ei sitten enää korvausta suoritetakaan, vaikka juuri tämä valmiste olisi potilaan kannalta se hänelle oikea. Näin ollen tämän eron maksaa sitten ilman mitään kelavähennyksiä potilas itse.

Mutta itse lääkkeiden jatkuvasta käytöstä vain sen takia, että mainonta painaa päälle, meidän pitäisi päästä pois.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ettei nyt jäisi aivan väärää kuvaa ed. Pertti Virtasen puheenvuorojen jälkeen, niin kyllä minusta tässä on kikkailu aika kaukana. Kyse on koko sairausvakuutuksen rahoituksen järjestämisestä, sen rahoituspohjan huolehtimisesta. Rahoitusuudistus tehtiin 2005 siksi, että ne, jotka maksavat tämän sairausvakuutuksen, tietäisivät, mistä he maksavat, mitä he maksavat ja kuinka paljon he maksavat. Sen myönnän, että kyse on veron luonteisesta maksusta. Mutta miksi meillä on tämän kaltainen järjestelmä? Toistan äsken sanomaani: Siksi, että tietäisimme, mistä maksamme, ja toisekseen, kun paineet, niin kuin keskustelun kuluessa on tullut selkeästi esille, sairausvakuutuksen rahoituksen osalta, maksujen nousun osalta ovat olemassa, menot ovat kasvamaan päin, niin pidän erittäin hyvänä tätä uudistusta, jossa on jaettu vastuu valtion, (Eduskunnasta: Nimenomaan!) työnantajan ja työntekijöiden kesken.

Mitä tulee siihen, miten nämä maksut näitten kolmen maksajatahon kesken jakaantuvat, niin itse kuulun siihen joukkoon, joka lähtee siitä, että jotakin on sovittu. Siellä kuuluisassa kolmikannassa, jonka kaikkia kolmea osapuolta kiinnostaa se, miten sairausvakuutuksen rahoitus on järjestetty, on sovittu, mitä maksaa valtio, mitä maksavat työntekijät, mitä maksavat työnantajat, ja siellä on sovittu niin sairaanhoitomaksun kuin työtulovakuutusmaksunkin osalta, kuka maksaa ja miten paljon.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen oli ihan oikeassa siinä, että tämä lääkkeitten käyttö ja kemikalisaatio ovat erittäin vaarallisia ja vaikeita asioita, mutta hän vetosi siinä yhteydessä eduskuntaan. Tietysti voi eduskuntaan vedota kaikissa maailman asioissa, niin myöskin tässä, mutta kun edustaja sattuu olemaan itse lääkäri ja tunnettu lääkäri, niin eikö hän voisi vedota omaan ammattikuntaansa, että se eettiseltä pohjalta pyrkisi toimimaan tässä viisaasti ja ohjaamaan sillä tavalla, sanotaanko, itseään kontrolloiden kehitystä?

Toinen varapuhemies:

Vastaus, ed. Tiusanen. Ei pidä muuten provosoitua liiaksi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En provosoidu enkä provosoi, mutta vetosin eduskuntaan siinä mielessä, että me takaamme sen, että kansalaisilla on mahdollisuus saada tarvitsemansa lääkehoito kohtuuhintaan niin, että se on kaikkien saatavilla ja tavoitettavissa.

Mikä liittyy lääkärien ammattikuntaan, en usko, että se on edesauttamassa medikalisoitumista, ennen muuta enemmänkin yleiset asenteet, joita mainonta aika tavalla ohjaa. Viittaan käsikauppavalmisteiden myynnin lisääntymiseen, juuri tähän ilmiöön, että jos on huono olo, niin ota pilleri.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen on täysin oikeassa medikalisoitumisesta, ja meidän tulisi olla todella huolissamme siitä, mikä maailman tilanne on johtanut meidät ihmiset tähän pillereiden popsintaan ja muiden lääketieteen vekottimien käyttämiseen.

Sinänsä tässä voidaan pohtia lääkekulujen vähentämistä, ja keinojakin siihen löytyy lähtien siitä, että mitä terveempiä ihmiset ovat, sitä vähemmän niitä lääkkeitäkin tarvitsee popsia. Tässä on sitten kysymys, tarvitaanko siinä aina sitä julkista rahaa ja julkisia palveluita. Varmasti näitä tarvitaan siinä apuna, mutta yhtä lailla näen vastuun myöskin siinä, miten me kukin huolehdimme omasta kehostamme ja mielestämme, ja toinen on kysymys, miten huolehdimme myöskin läheisistämme ja heidän terveydestään. Keinoja tässä kohdin löytyy. Siksi väitänkin, että me voimme saada lääkekulut haltuun, koska keinoja on paljon.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Tiusasen kanssa samaa mieltä, että lääkekorvausjärjestelmä oikeastaan pitäisi uusia, vaikka juuri sen uusimme viime kaudella, ja ehkä käyttää toisenlaisia menetelmiä siten, että ne vähän lääkkeitä käyttävät maksaisivat kaikki kustannukset ja niille, jotka joutuvat käyttämään paljon lääkkeitä, lääkkeet olisivat kokonaan korvattavia. Sen tyyppistä voi tietysti suunnitella, mutta tämä viitehintajärjestelmähän ei tule luultavasti kauhean paljon vaikuttamaan lääkekustannuksiin Kelalle, koska siitähän ei tule tämmöistä terapeuttista järjestelmää, niin kuin ajateltiin.

Mutta kun lääkäri Tiusanen sanoi, että Burana olisi jotenkin ongelma, niin eihän se ole kelakorvattava ollenkaan, eli jos ihminen ostaa sen käsikauppatavaran, niin ei sitä korvata, eihän se nyt ole mikään ongelma.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tässä kuuntelee keskustelua, niin tässä tietysti menevät monet asiat sekaisin. Mutta jos miettii tätä Burana-kysymystä, niin jos todetaan, että tämmöinen lääkkeiden popsiminen on ongelma ja siitä tulee paljon haittoja, niin eikö siinä pitäisi tehdä niin kuin tupakassa? Yleensähän siinä tehdään, jotta sitten mainontaa ainakin rajoitetaan, jos ei ihan kokonaan kielletä. Voisi kysyä sitä niinkinpäin, missä mitassa voisi tehdä siellä päin toimenpiteitä, onko se mahdollista.

Mutta tärkeätähän tässä koko jutussa, jotta ei unohdu se pääasia, on se, jotta Kelalla on varaa korvata asioita. Tässähän aikaisemmin on ollut se tilanne, niin kuin ed. Asko-Seljavaara tuolla jo huuteli välistä, eikö pitäisi valtion maksaa. Valtio maksoi aikaisemmin nämä jutut. Valtio joutui kassastaan siirtämään rahaa, ja sehän tarkoitti, jotta kun palkansaajat maksavat suurimman osan veroista kuitenkin, niin siinä tapauksessa itse asiassa palkansaajat maksoivat myös sitä kautta enemmän. Minusta tämä järjestelmä, joka on luotu, on kohtuullisen hyvä ja systeeminä sillä tavalla kestävällä pohjalla, jotta siellä Kelassa ei tulisi rahanpuute.

Olen huolissani aina ollut siitä, miten köyhemmät ihmiset voivat, koska rikkaathan saavat ne lääkkeensä, maksoivat ne mitä maksoivat, ja niillä on pankit täynnä ja osakkeissa ja kaikessa rahaa niin paljon, eihän se heidän ongelmansa ole. Se on niiden köyhempien ongelma, jotta köyhemmätkin saavat, ja onneksi tämä järjestelmä on olemassa, jotta tämä näin toimii. Tätä pitää vaan kehittää siihen suuntaan, niin kuin ed. Rehula tuossa totesi, jotta valiokunnassa on puhuttu noista puskureista. Tehdään sitä varten puskurirahasto, ettei tarvitse heijata tätä maksua sinne sun tänne, vaan se olisi pysyvämmällä, tasaisemmalla tasolla.

Juha  Mieto  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aina, kun puhutahan lääkärissäkäynnistä, ja ennen kaikkea, kun käytetähän lääkkeitä, sieltä haetaan ja kirjoitetahan niitä, niin se on jollakin lailla vakava asia. Mutta niin kuin kaikki tietää, viime vuosina paljon on puhuttu siitä, että lääkkeitä käytetähän aivan turhan paljo tietyn tahtoin, ja ennen kaikkia nyt on puhuttu myös siitä, että voitais kirjoittaa pikkuusen halvempia lääkkeitä, korvaavia lääkkeitä. Mutta ennen kaikkea kiinnittäisin huomiota siihen, että ruvetaas kattomahan sitä, tarvitahanko lääkkeitä yleensä käyttää niin paljon ja popsia. Ihminen on ihmeellinen olento tuolta sisältä. Kun se kemiallisesti ittiänsä tietyn aikaa myrkyttää, se haluaa sitä lisää, eli näin se on, jotta kun vähä antaa, hullu pyytää lisää.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy vastata ed. Lauslahdelle. Mutta sitä ennen tuli mieleen kyllä, että olen täysin samaa mieltä, että sitä lääkekorvauslakia pitäisi muuttaa tähän suuntaan kuin tässä äsken vasemmanpuoleinen minusta katsottuna lääkäri tällä kertaa, tai lääkitsijäedustaja, totesi. Eli juuri niin, että jotenkin kannustettaisiin siihen, en tarkoita tällä sitä, että joku sitten reseptilääkkeet jättäisi syömättä, mutta että nähtäisiin tämä Burana-maailma. Jotkut lääkärithän ovat ratkaisseet tämän niin, että he ovat ruvenneet määräämään Buranaa kuurina, jolloin se on paljon tehokkaampi, ja kun se syödään penisilliininomaisesti, se aiheuttaa vähemmän vaurioita. Tästä voidaan tietysti kinata.

Mutta ed. Lauslahdelle piti vastata se, mikä tämän on aiheuttanut. Vanha kunnon Aldous Huxleyn kirja aikoinaan, Uusi uljas maailma, todisti sen, että politiikka vallantekijöille ja vallanpitäjille on paljon helpompaa, kun lääkitään kansa oikealla tavalla, kun annetaan semmoisia lääkkeitä, että kansa pysyy tyytyväisenä, pillerit säännöllisesti jaettuina, niin kuin Neuvostoliitossa jaettiin vodkaa ilmaiseksi aikoinaan, niin se pysyi sen aikaa melkein pystyssä. Eli tässä on tavallaan tämmöinen helpon ratkaisun keino. Tiedän, että suurin osa lääkäreistäkin sitä inhoaa, koska kyllä lääkäreilläkin on, yllättävän monella, sitä samaa, mitä hoitajilla useasti sanotaan olevan, eli välittämistä ja halua ihmisten todellisestakin parantamisesta eikä ainoastaan tästä nykyään helposti todetusta ahneudesta, mikä monilla muillakin alueilla ilmenee.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Suomalaisen poliittisen järjestelmän joustavuudesta on loistava esimerkki se, että saman asian käsittelyn yhteydessä saatamme olla ed. Asko-Seljavaaran kanssa sekä täysin eri mieltä että täysin samaa mieltä. (Ed. Asko-Seljavaara: Hyvä!) Mutta samaa mieltä olemme vain tästä jälkimmäisestä asiasta. Mehän todellakin yhdessä, sekä ed. Rehula, ed. Asko-Seljavaara että minä ja oli siellä ed. Väätäinenkin viime kaudella sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, valmistelimme tänne saliin tämän lääkekorvausuudistuksen. Muutenhan se meni oikein hyvin, mutta siinä kävi juuri päinvastoin kuin ed. Asko-Seljavaara esitti, miten olisi pitänyt mennä. Hallitus halusi toisin, se oli se edellinen hallitus, nyt, ed. Asko-Seljavaara, teidän puolueenne on tässä uudessa hallituksessa ja varmaan nyt hoidatte tämän niin, että ne, jotka sairastavat paljon, saavat enemmän korvauksia ja ne, ketkä sairastavat vähän, saavat vähemmän korvauksia. Viime hallituksen esitys, joka täällä hyväksyttiin, valitettavasti oli juuri päinvastainen.

Ed. Rehulalle vielä totean sen verran tästä varsinaisesta asiasta, josta nyt keskustelemme, että se oli todellakin kolmikantasopimus, mutta siinä sopimuksen yhteydessä loppuvaiheessa sopu vähän lipsahti niin, että jako sairauskorvausten osalta jäi ikään kuin työnantajalta pois, ja kun siihen liittyy tämä lääkekorvausten nousu-uhka, niin tämä tasapaino, joka ehkä silloin säätöhetkellä vallitsi, on vaarassa keikahtaa väärään suuntaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Tämä medikalisaatio on tärkeä asia. Tällaisissa bussinseinämämainoksissa katsojan silmien ohi lipuu parikymmentä neliömetriä mainosta ja siinä sitten syntyy tämä välitön into hankkia se käsikauppavalmiste ilman mitään reseptiä. Ibuprofeeniahan saa toki tiettyyn tablettitasoon saakka ilman reseptiä käsikauppalääkkeenä. Se on ongelma, koska myöskin näiden lääkkeiden jatkuva käyttö voi johtaa sairaustilaan, vaikkapa vatsalaukun haavan syntyyn ja verenvuoto-ongelmaan jne. Mutta Burana, arvoisa ed. Asko-Seljavaara, on reseptivalmiste, (Ed. Asko-Seljavaara: On, mutta sitä menee aika vähän!) kun esimerkiksi puhutaan 800 milligramman profeenitableteista tai Burana-tableteista. Mutta tämä itse ongelmahan on yleensäkin se, että ihmisille tuputetaan lääkkeitä kaikkiin ongelmiin, joiden syy ei ole millään tavalla lääkkeillä sinänsä välttämättä autettavissa tai ei ollenkaan autettavissa. Aivan niin kuin ed. Lauslahti sanoi, on muitakin keinoja, muun muassa se välittäminen.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt kun tätä keskustelua tässä on kuunnellut, niin kyllä huomaa, että aika monella eri tavalla voi tätä hallituksen esitystä tulkita. Toki näitä bussin seinämiä ja Burana-mainoksia on ollut ihan virkistävää kuunnella, mutta itse haluaisin kyllä nyt kuitenkin muutaman sanan sanoa tästä ihan varsinaisesta asiasta. Tietenkin on niin, että kun lääkärit keskenään täällä pääsevät kilpailemaan resepteistä ja grammoista, se voi olla meille muille vähän vaikeampaa ymmärtää. Mutta itse asiaan kuitenkin.

Työmarkkinajärjestöthän ovat sopineet, että työeläkemaksua nostetaan 0,2 prosenttia ensi vuoden alussa. Hallitus lupasi hallitusohjelmassaan kompensoida tämän maksun korotuksen. Työnantajan kohdalla se tapahtuu alentamalla työnantajan kansaneläkemaksua 0,1 prosenttia. Palkansaajille annettu kompensaatiolupaus jää sen sijaan odottamaan tulevaisuuteen. Hallitusohjelmassa kyllä todetaan, että työeläkemaksun korotus kompensoidaan myös palkansaajille, mutta kun se luvattiin tehdä osana tuloverotuksen keventämistä eikä lupauksen yhteyteen ole kirjattu päivämäärää, kompensointi realisoituu vasta joskus vaalikauden lopulla, jos sittenkään.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun täällä on varsin värikkäästi puhuttu ihmisten lääkkeiden popsinnasta, niin täytyy kuitenkin muistaa se, että suurin osa suomalaisista ihmisistä käyttää lääkkeitä täsmälleen ohjeiden mukaan. Aika pitkällä hoitajan urallani en ole kyllä vielä tavannut tervettä ja hyvinvoivaa ihmistä, joka käyttäisi lääkkeitä. Kyllä näitten lääkkeitten käyttämiseen aina on omat syynsä. Se on sitten eri asia, paikataanko kaikennäköisiä puutteita tai harmeja lääkkeillä.

Mutta täällä on keskusteltu myös hoitohenkilökunnan ja lääkäreitten vastuusta. Kyllä minä olen sitä mieltä, että terveydenhuoltoalan ihmisillä on merkittävä osuus siinä, millä tavalla ihmiset ohjeita noudattavat ja lääkityksensä kanssa toimeen tulevat.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä keskustelu on paikallaan, koska valiokunnan puheenjohtaja aloitti keskustelun ennakoimisesta ja ennakointiin liittyy kysymys myöskin siitä, miten kustannukset saadaan haltuun. Tämä on erittäin tervehenkistä keskustelua ollut.

Sinänsä tässä, kun on menty potilastilanteeseen, on tärkeä myöskin se taito, mikä on lääkärillä potilastilanteen hallinnassa, ja taito siinä, että se resepti ei ole aina ratkaisu eikä se potilas aina sitä reseptiä tarvitse, vaikka hän sitä odottaisikin. Tässä on yksi tapa arvioida, tarvitaanko joka flunssassa aina se penisilliini, joka pelkästään tulee joissain tapauksissa potilaalle sen takia, että hän kokee tulevansa terveemmäksi, kun hän saa reseptin ja hän saa lääkkeen siihen vaivaansa. Tämä on tämmöistä tervettä harkintakykyä ja arviota siitä, milloin todella tarvitaan se lääke sen vaivan hoitamiseen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Juha Rehula täällä varsin selkeästi toi esille, miksi käsiteltävä asia on meillä tänään esillä. Pidän käytyyn keskusteluun viitaten tärkeänä sitä, että hoitoa tarvitsevilla on myös saatavana edullisesti lääkkeitä, ja toivon, että myös lähiapteekkipalvelut pystyvät tämän takaamaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En halua pitkittää pätkänkään vertaa tätä keskustelua, mutta totean, että kyllä tämän keskustelun perusteella sosiaali- ja terveysvaliokunnan kannattaa ehdottomasti johonkin lähitulevaan mietintöön laittaa perusteellinen katsaus näihin asioihin ja myöskin vetää linjaa, jos ei muuta, niin ainakin hallituspuolueitten voimin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Samaten, en halua pitkittää tätä, mutta ed. Lauslahti tuossa puhui näistä muista vaihtoehdoista, että ei tarvitse enää lääkepurkkia antaa lääkärin sieltä mukaan taikka apteekkiin laittaa. Olen samaa mieltä, ja minusta yhä enemmän pitäisi katsoa myös niitä muita lääkkeellisiä keinoja. Meillä on luontaistuotteet, jotka ovat ihan tehokkaita, ja vanha kansanperinne on semmoinen, jotta eihän apteekissa käyty ollenkaan, vaan siellä oli hallussa ihmisillä joka kylällä se tieto, ja se tieto on hävinnyt. Tuolta ihan Suomen luonnosta sai semmoisia parantavia yrttejä ja lääkkeitä, joita jos joku osaisi vaan tehdä, niin apteekit tänäkin päivänä olisivat aika vajaalla.

Mutta kun tämä on isoa bisnestä, niin ilmeisesti tässä tehdään sitä niin kuin siinä mielessä, että on mainoksia ja jotkut tekee sillä kovasti rahaa. Ja kun lääkärit ovat vielä kaiken lisäksi osakkaina näissä firmoissa, jotka tekevät niitä lääkkeitä, niin siinä mielessä kyllä ymmärtää sen, jotta aina on rahan kiilto silmissä jollakin tavalla. Minä kannatan tämmöistä luontaislääkintää enemmän, että sitä nostettaisiin jatkossa pintaan.

Pertti Virtanen /ps:

Puhemies! Samat sanat, en halua hetkeäkään, pätkääkään pitkittää tätä enää, mutta sen verran sanon ihan tähän alkuun, että se oli hieno ajatus, että eriytetään kaikki nämä verot. Nimittäin suomen kieli on siitä loistava kieli, että "erottaa" tarkoittaa sitä, että kun asioita erotetaan toisistaan, niin sitten ihmiset erottavatkin ne asiat toisistaan ja näkevät, mistä joutuvat maksamaan ja mitä kaikkea.

Mutta sen voisivat tehdä valtio tai jotkut, jotka valtion asioita hoitavat, ja te siellä valiokunnissa, että sitten yhdistäisitte ne kauniisti ja sanoisitte, että nyt tämä paketti maksaa selvästi vähemmän, ja silloin kaikille tulisi ei plasebovaikutusta, vaan aito vaikutus siitä, että kannattaakin kuitenkin kannattaa tätä systeemin kehitystä ja näitten asioitten näkemistä, ettei sitten niin kuin torju ja lakkaakin näkemästä ja rupea vetämään lääkkeitä, ettei haluakaan erottaa, kun tajuaa, kuinka kauheaa petosta se on. Eli palautin tämän nyt vielä siihen, että kannatan kuitenkin sitä, että tajuamme ja näemme sen, missä mennään. Tämä on tavallaan kuitenkin oikean suuntainen.

Yleiskeskustelu päättyi.