Täysistunnon pöytäkirja 89/2013 vp

PTK 89/2013 vp

89. TORSTAINA 26. SYYSKUUTA 2013 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

6) Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus eduskunnalle vaalirahoituksen valvonnasta vuoden 2012 kunnallisvaaleissa

 

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran täällä eduskunnan täysistunnossa käsitellään Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusta vaalirahoituksen valvonnasta, ja nyt vuorossa ovat vuoden 2012 kunnallisvaalit.

Kertomus on vähän toistoa edellisistä vaaleista, kun niitä on tutkittu tarkastusvirastossa ja tehty kertomukset niiden pohjalta. Jälleen kerran tässä sivulla 21 on otettu esille keskeinen ongelma, mikä meillä on jäänyt lainsäädäntöön, eli se, että tarkastusvirastolla ei ole oikeutta pyytää ilmoituksen oikeellisuuden tarkastamiseksi selvityksiä ja lisätietoja kolmansilta tahoilta eli käytännössä tarkastusvirastolla ei ole oikeutta vaatia ja kerätä ilmoitusten oikeellisuuden tarkastamiseksi niin sanottuja vertailutietoja. Tämä on valvonnan ja sen tulosten tulkinnan kannalta olennainen rajoitus. Näin todetaan tässä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa.

Tämä on selkeä ongelma lainsäädännössä, eli Valtiontalouden tarkastusviraston kädet ja toimintamahdollisuudet ovat hyvin hyvin suppeat. Tähän täytyy saada kyllä mahdollisimman nopeasti muutosta siten, että tarkastus voi myös johtaa joihinkin toimenpiteisiin, jos huomataan, että selkeästi nämä ilmoitukset eivät pidä paikkaansa verrattuna vaikka ehdokkaiden lehti-ilmoitukseen.

Arvoisa puhemies! Osallistuin edellisellä kaudella vaali- ja puoluerahoitustoimikunnan työskentelyyn, jota työtä varmaan puolitoista vuotta teimme ja pidimme kymmeniä kokouksia, ja jätin jo silloin tähän työryhmän mietintöön eriävän mielipiteen, jossa kiinnitin huomiota siihen, että kuntavaaleissa tämä ilmoitusvelvollisten määrä tulee olemaan aivan valtava. Sitten kun tiedämme, että kuntavaaleissa on monilla ehdokkailla hyvin pieniä kampanjoita eikä kustannuksia juuri lainkaan — on paljon ehdokkaita, joiden kustannukset ovat tasan nolla euroa — niin jotenkin tuntui kohtuuttomalta, että kuntavaalien tarkastukseen käytetään sitten Valtiontalouden tarkastusviraston resursseja.

Nytten 2012 kuntavaalien jälkeen on saatu huomata, että tarkastusvirasto on joutunut hyvin paljon tekemään ylimääräistä työtä näitten liki 20 000 kuntavaaliehdokkaan kanssa, kun heidän kaikki tietonsa on pitänyt asianmukaisesti tietysti kirjata siellä. Sen lisäksi on ollut paljon semmoisia ehdokkaita, jotka ovat laiminlyöneet velvollisuuksia, joita on pitänyt huomauttaa siitä, ja on pitänyt jopa uhkasakkoa käyttää tehosteena, jotta näiltä viimeisiltä mattimyöhäisiltä on saatu ne tietyt rutiinitiedot kerättyä, joita lain mukaan heidän pitää Valtiontalouden tarkastusvirastolle esittää.

Meillähän on kunnallisvaaleissa todella lähes 20 000 ilmoitusvelvollista, kun kaikki valtuutetut ja varavaltuutetut ovat ilmoitusvelvollisia. Sitten kun mietitään sitä, että Valtiontalouden tarkastusvirasto käyttää kuntavaalien tarkastukseen noin 3,5 henkilötyövuotta eli työpanos on melko suuri saavutettaviin hyötyihin nähden, niin voitaisiin ajatella, että järjestelmää kehitetään siihen suuntaan, että Valtiontalouden tarkastusviraston resursseja kohdennettaisiin suuriin vaalikampanjoihin.

Arvoisa puhemies! Kun mietitään eduskuntavaaleja ja sitten europarlamenttivaaleja, niin erityisesti europarlamenttivaaleissa on se ongelma, että vain europarlamenttiin valitut ja varasijalle valitut ovat ilmoitusvelvollisia vaalirahoituksesta. Esimerkiksi 2009 europarlamenttivaaleissa oli 241 ehdokasta ja heistä vain 19 oli ilmoitusvelvollisuuden piirissä ja vastaavasti 222 ehdokasta jäi kaiken ilmoitusvelvollisuuden ja valvonnan ulkopuolelle, vaikka osalla näistä ehdokkaista oli yli 100 000 euron kampanjoita. Vaikka heistä useilla on merkittäviä luottamustehtäviä kuntatasolla — valtuuston puheenjohtajan tehtäviä, kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtäviä, merkittäviä lautakuntien puheenjohtajien tehtäviä — niin silti heidän ei tarvitse tehdä, kun eivät tule valituksi europarlamenttiin tai varalle, todella minkäänlaisia ilmoituksia, vaikka olisivat saaneet yritysrahoitusta kymmeniätuhansia euroja.

Tämä on keskeinen ongelma, ja sama liittyy myös eduskuntavaaleihin, joissa vain varsinaiset kansanedustajat ja varaedustajat tekevät vaalirahoitusilmoituksen. Suuri joukko ehdokkaita, joilla on merkittäviä kunnallisia luottamustehtäviä, jotka saavat merkittäviä summia ulkopuolista rahoitusta, on jätetty kokonaan ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle.

Toivon, kun tätä tarkastusviraston kertomusta käsitellään tarkastusvaliokunnassa, että kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että ilmoitusvelvollisuutta laajennettaisiin erityisesti eduskuntavaaleissa ja europarlamenttivaaleissa koskettamaan kaikkia niitä ehdokkaita, joilla on ollut merkittävät kampanjat ja merkittävät kampanjakustannukset ja jotka ovat saaneet myös yksityisiltä yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä lahjoituksia vaalirahoitukseen.

Keskustelu päättyi.

​​​​