Täysistunnon pöytäkirja 89/2013 vp

PTK 89/2013 vp

89. TORSTAINA 26. SYYSKUUTA 2013 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

Lastensuojelun tila

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella Suomen kunnat on ajettu niin ahtaalle valtionosuuksia leikkaamalla, että ne joutuvat lomauttamaan jopa lastensuojelusta.

Nyt ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Lasten turvattomuus kasvaa, ja ongelmat kärjistyvät niin kodeissa, päiväkodeissa kuin kouluissa. Vaikeimmassa tilanteessa olevat lapset jäävät jopa ilman hoivaa ja hoitoa, myös ilman ruokaa. Kysyn peruspalveluministeri Huoviselta: miten tässä tilanteessa voidaan pitää huolta kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, ja miten heille voidaan tarjota turvallinen ja ihmisarvoinen lapsuus?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Kysymys suomalaisen lastensuojelun tilasta on hyvin tärkeä ja vakava.

Kuten tiedämme, meillä on valitettavia esimerkkejä siitä, että tämä järjestelmä ei ole kyennyt suojaamaan heikoimpiaan ja pienimpiään. Näihin ongelmiin meidän on rivakasti ja reippaasti kyllä tartuttava. Tämä työ on aloitettu. Olemme saaneet raportin Toimiva lastensuojelu -ryhmältä, ja se oli muuten erinomainen raportti, jossa kirjattiin kymmeniä esityksiä sen puolesta, että saisimme tämän järjestelmän toimimaan nykyistä paremmin. Odotamme parhaillaan lausuntoja näihin esityksiin, mutta kuten, edustajat, hyvin tiedätte, osa näistä esityksistä on jo menossa eteenpäin.

Eduskunnan budjetin osana on pieni lisäys lastensuojelutyöhön, jossa sosiaalityöntekijän lapsen kanssa käyttämää aikaa pyritään lisäämään. Mutta kuten kaikki tiedätte, monissa kunnissa kuntatalouden haasteet ovat todella merkittävät, ja valitettavasti näyttää siltä, (Puhemies koputtaa) että ne vaikuttavat myös lastensuojeluun.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen on todennut, että ensi keväänä edessä on mitä todennäköisimmin lisää leikkauksia. Kokoomuksen ryhmäpuhuja Kari Tolvanen sanoi eilen välikysymyskeskustelussa, että "kotihoidon tuki on yksi perheille suunnatuista tuista ja palveluista. - - Näistä lapsiperheiden tuista on tarkoitus rakentaa mahdollisimman joustava mutta myös kannustava paketti, joka sopii tähän päivään". Muutoksia on siis tulossa. Pääministeri Katainen: Onko tämä edustaja Tolvasen mainitsema paketti siis uusi leikkauslista, vai mikä se on? Ovatko nämäkin muutokset taas kohdistumassa perheisiin ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Taitaa olla juuri päinvastoin kuin mitä edustaja totesi. Eli niitä uudistuksia, mitä itse asiassa tässä salissa on aika moneen kertaan käyty läpikin, nyt vielä kerran listaan.

Tuntiperusteinen päivähoitomaksu, joka mahdollistaa pienten lasten vanhemmille paremmin yhdistää työntekoa ja toisaalta päivähoitoa. Eli vanhemmat maksavat siitä käytetystä palvelusta eivätkä yhtään yli. Se on yksi keskeinen uudistus.

Toinen on joustava hoitoraha. Eli, jälleen kerran, pienten lasten vanhemmat, jotka haluavat, voivat yhdistää työssäkäyntiä ja lastenhoitoa joustavammin kuin tällä kertaa.

Tietysti kotihoidon tuen uudistus on oma juttunsa. Yksityisen hoidon tuki mahdollistaa taas sen, että voidaan kotiin hankkia apua.

Tässä muutama esimerkki siitä kokonaisuudesta. Me tarvitsemme sitä joustavuutta lisää niin, että perheet voivat aidosti myös suunnitella sen, että voi olla tilapäisesti työssä ja tilapäisesti lasta hoitamassa. Meillä on ollut hyvin mustavalkoinen järjestelmä (Puhemies koputtaa) verrattuna moniin muihin Pohjoismaihin, että pitää olla joko kokonaan työssä tai kokonaan poissa, mutta me tarvitsemme sitä ihmisen näköistä kokonaisuutta enemmän.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Otetaan tähän teemaan muutama lisäkysymys.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri vastauksessaan puhui tästä Toimiva lastensuojelu -raportista, jossa on 54 toimenpide-ehdotusta, joista osa vaatii rahaa, mutta on asioita, jotka eivät vaadi, esimerkiksi se, miten ne käytännöt, jotka ovat tuloksia tuottaneet — esimerkiksi Imatralla lastensuojelun osalta on pystytty tekemään nykyresursseilla ja nykylainsäädännöllä hyvää työtä, esimerkillistä työtä tässä maassa — saadaan menemään eteenpäin.

Täällä viime viikolla puhuttiin oppilashuoltolaista, ja täällä silloin ministeri Kiuru totesi, että hän on avoimin mielin muun muassa tietosuojan osalta siitä, millä tavalla tiedon kulkemattomuus ei olisi este. No, meillä on oppilashuoltolaki. Hallitus voi antaa siihen esityksensä, jota eduskunta voi muuttaa tämän tietosuojan osalta. Mutta, arvoisa ministeri, miten aktiivinen te olette ollut sen osalta, että tietosuojaan liittyvät ongelmat avattaisiin niin, että se lapsen etu tulisi kaikissa tilanteissa ykköseduksi?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Tämä asia on ollut esillä muun muassa näissä tapauksissa, joista olemme lastensuojelun epäonnistumisista, jos näin voi sanoa, julkisuudesta lukeneet. Noissa tutkinnoissa, joita on tehty, on käynyt aivan ilmeiseksi se, että tiedonkulussa on ollut vakavia puutteita. Lisäksi on käynyt ilmi, että oikein kenelläkään ei ole ollut kokonaisvaltaista otetta lapsen tilanteesta ja on ikään kuin lapsi jäänyt sinne eri järjestelmien väliin. Tämä ei voi tietenkään olla kenenkään meidän tavoite.

Nyt tässä Toimiva lastensuojelu -ryhmän osana etenee myöskin asiantuntijoille, niille, jotka lasten kanssa ylipäätään tässä maassa työtään tekevät, opas, joka THL:n toimesta tullaan tekemään, jossa käsitellään myöskin tätä tietosuoja-asiaa, joka on tärkeä juttu sen takia, että on kyllä tullut myös sellaista viestiä, että ihan aina se tietosuoja ei olekaan esteenä, (Puhemies koputtaa) vaan itse asiassa se, miten sitä tietosuojaa tulkitaan, on esteenä. Eli sitä on tulkittu väärin ja luullaan, (Puhemies koputtaa) että ei voida näitä ja näitä asioita kertoa viranomaisten välillä. Tämä on tärkeä asia. Meidän täytyy tässä koulutuksessa tähänkin ottaa erilainen ote.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Yritetään pitäytyä minuutissa sekä kysymyksissä että vastauksissa.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän kysymyssarjan aloittaja viittasi valtionosuuksien leikkaukseen. Ei ole kysymys pelkästään yhteen kohteeseen sijoittuvista leikkauksista, vaan puhutaan myös esi- ja perusopetukseen liittyvistä valtionosuusleikkauksista. Sinne leikkuri osoittautuu noin 17 prosentilla. Tämä ei voi olla herättämättä sitä kysymystä, kohdentuuko tämä leikkaus juuri näihin heikompiin ja sellaisiin oppilaisiin, jotka tarvitsevat eniten tukea, erityisopetusta, tukiopetusta ja vastaavia tukitoimia. Luokissa selviytyvät kyllä ne, jotka selviävät elämässä muutenkin, mutta entäpä nämä oppilaat, jotka tarvitsevat jotain erityistä ja lisää? Arvoisa opetusministeri, oppilashuoltolaki on meillä käsittelyssä, mutta uskon, että nämä valtionosuusleikkaukset kävelevät kuitenkin tämän oppilashuoltolain yli. Miten on?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Meidän on myönnettävä tietysti, että valtiovallan ohjaus ei kohdistu aina niin, että me voisimme loppuviimeksi olla kaikkien kuntien tekemien ratkaisujen vartijoina, ja todellisuus voi kääntyä joskus toisenlaiseksi kuin olemme odottaneet. Siltä osin tiedän tapauksia, joissa esimerkiksi tällä hetkellä me keskustelemme aika paljon opettajien lomautuksista ja siitä, mistä tuo tarve esimerkiksi lomautuksiin on tullut. Nämä ovat ikäviä juttuja ja hyvin lyhytnäköisiä säästöpäätöksiä kuitenkin kunnan näkökulmasta. Mutta tosiasiassa ymmärrän myöskin sen, että hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kaikki kivet halutaan kääntää ja katsoa, mistä voidaan säästää.

Edustaja viittasi siihen, kävelevätkö nyt sitten vaikeana taloudellisena aikana kunnissa hyvät tarkoitukset, jotka me täällä laitamme eteenpäin, eli että me lisäämme merkittävästi oppilashuoltotyötä kouluissa, (Puhemies koputtaa) toiseen suuntaan. Voi olla, että näin voi käydä pahimmassa tapauksessa, mutta jos me emme yritä korjata sitä suuntaa, (Puhemies koputtaa) että tähän satsataan, niin sekin minusta olisi huono tie.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Paloniemi otti ensimmäisessä kysymyksessään esille sen, että osa kunnista lomauttaa henkilöstöä talouden tasapainottamiseksi. Kaikki kunnat eivät tee näin. Esimerkiksi Siilinjärvi, kotikuntani, hakee talouden tasapainoa ihan muista asioista kuin henkilöstön lomauttamisista. Silloin kun henkilöstöä lomautetaan, niin suurimmaksi osaksi se koskee sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä, mikä tarkoittaa automaattisesti sitä, että palveluitten laatu ja saatavuus heikkenevät ainakin sinä aikana, kun lomautukset ovat voimassa. Nyt kysymys kuuluu hallitukselle, oikeastaan pääministerille: mitä mieltä te olette siitä, että kunnat ylipäätänsä käyttävät tällaista keinoa taloutensa tasapainottamiseksi? Kyseessähän ei ole pitkäkestoinen talouden tasapainottaminen, ehkä kerran vuodessa. Seuraavana vuonna mietitään jotakin muuta. Onko tässä järkeä?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tänä vuonna monella kunnalla on tiukkaa, mutta tulevien vuosien aikana kaikilla kunnilla on tiukkaa, jos ei tehdä rakenteellisia muutoksia. Tämä johtuu ihan yksinkertaisesti siitä asiasta, että meitä seuraavan 20—30 vuoden aikana työiässä olevia on niin vähän, että me emme kykene rahoittamaan palveluja, ja sehän tarkoittaa, että emme kykene maksamaan riittävästi palkkoja työntekijöille, jos näitä rakenteita ei uudisteta. Ikäihmiset eivät ole Suomen ongelma, mutta se, että seuraavan 30 vuoden aikana meitä työikäisiä on liian vähän, on ongelma. Jokainen tietää, että kun väestö ikääntyy, joka ikinen vuosi meillä on vähemmän työikäisiä ihmisiä, enemmän ikäihmisiä, niin palveluntarve kasvaa, ja tämä vain vaatii sitä rakenteiden uudistamista, jotta rahaa riittää palkkoihin, ja tämä lomautus on vain lyhytaikainen helpotus (Puhemies koputtaa) eikä kestävä ratkaisu ollenkaan. (Mauri Pekkarinen: Ei sellaisia rakenteita, mitä hallitus luettelee!)

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Meillä on erilaisia termejä ja toimenpiteitä esimerkiksi koulukiusaamiselle tai työpaikkakiusaamiselle, mutta meillä ei ole termiä vielä sille huoltokiusaamiselle. Elikkä erotilanteessahan monesti käy niin, että lapsi onnistuu pitämään suhteet molempiin vanhempiin, yksi kolmasosa lapsista vain toiseen vanhempaan ja yksi kolmasosa lapsista sitten ei ollenkaan pysty pitämään suhdetta kuin yhteen.

Eduskunnassahan on lakialoite siitä vieraannuttamisen estämisestä. Yleensä isät joutuvat tämän vieraannuttamisen kohteeksi, elikkä niin sanotusti huoltokiusataan vanhempia, toista vanhempaa siinä, että hän ei enää saa tavata lasta. Olisin tiedustellut, miten etenee nyt tämä laki, missä oli hyvin merkittävä määrä nimiä. Onko se hallituksen käsittelyssä, ja tuleeko jotain pelisääntöjä myös tähän niin sanottuun huoltokiusaamisasiaan myös? (Tuija Brax: Oikeusministeri ei ole paikalla!)

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kuka ministereistä vastaa?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Varsinaisesti tämä asia taitaa kuulua oikeusministerin toimialaan, mutta totean tästä lapsen edun näkökulmasta, joka ehkä tälle meikäläisen tontille kuuluu, että kyllä kaikissa näissäkin tilanteissa, joissa vanhemmille tulee avioero, ensisijaisen tavoitteen pitäisi olla niin viranomaisilla, jotka joutuvat siinä tilanteessa toimimaan, kuin tietenkin myös vanhemmilla se, että lapsen etu voidaan ottaa kaikissa niissä päätöksissä ja toiminnoissa huomioon. Mutta ehkä, puhemies, on parempi, että tähän kysymykseen sitten palaamme, kun oikeusministeri on paikalla.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä työryhmä, joka selvitti lastensuojelun nykykäytäntöjä, on tehnyt todella hyvää työtä, ja on hienoa, että meillä on nyttenkin valiokunnan käsittelyssä jo näitä ensimmäisiä esityksiä. Kuulemisessa tuli muun muassa ilmi, että hyvin paljon ongelmaksi on muodostunut oikeastaan semmoinen toimintakulttuuri, mikä vallitsee, kun lastensuojelutapauksia selvitetään. Tiedonkulku on ongelma. Toisaalta ongelma on myöskin osaaminen. Esimerkiksi pienissä kunnissa saattaa olla, että kerta kaikkiaan työ on liian rankkaa ja osaamista ei välttämättä ole. Tästä syystä on myös alueellisia eroja siinä, miten näitä palveluja voidaan sitten tarjota tarvitseville. Miten aiotte edistää nimenomaan näitä asioita? Miten esimerkiksi näitä alueellisia eroja voitaisiin saada tasattua ja sitä, että palvelut olisivat yhtenäiset eri puolella Suomea?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Luulen, että se kaikkein tärkein asia tässäkin on se, että me saisimme riittävästi osaavaa, koulutettua työvoimaa näihin tehtäviin. Valitettavasti näin ei tällä hetkellä ole. Meiltä puuttuu useammistakin kunnista päteviä, osaavia sosiaalityöntekijöitä, joilla pitäisi kuitenkin olla tietty koulutustaso, jotta voi tehdä päätöksiä koskien perheiden arkea.

Olen suhtautunut julkisuudessakin aika myönteisesti siihen esitykseen, joka sisältyy Aulikki Kananojan työryhmän raporttiin, ja se koskee sitä, että vaativassa lastensuojelutyössä pitäisi harkita sitä, että jatkossa se toiminnan taso tulisi olemaan näillä tulevilla sote-alueilla, jotta me saisimme tämän koordinaation ja myöskin koulutuksen ja osaamisen varmistettua.

Samanaikaisesti meidän pitää kuitenkin puhua myös siitä, miksi koulutetut sosiaalityöntekijät eivät pysy näissä vaikeissa työtehtävissä. Kyllä silloin pitää puhua myös siitä, kuinka paljon sitä työtä heille (Puhemies koputtaa) tulee ja kuinka iso se kuormitus on. Nythän me tiedämme, että jopa kymmeniä, (Puhemies koputtaa) jopa 80 perhettä voi olla yhdellä sosiaalityöntekijällä. Se on aivan liiallinen määrä.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Tähän teemaan vielä yksi lisäkysymys.

Markus  Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama vuosikymmen sitten meillä oli vielä toimiva kodinhoitajajärjestelmä, ja nyt painopiste on siirtynyt selvästi lastensuojelun puolelle. Kysyisinkin ministeri Huoviselta: aikooko hallitus tehdä joitakin toimenpiteitä sen turvaamiseksi, että kaikkialla Suomessa olisi riittävästi voimavaroja nimenomaan sosiaalihuoltolain mukaiseen ennalta ehkäisevään perhepalveluun?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa jo itse asiassa viitattiin tuohon Imatran malliin. Voi kyllä sanoa, että näitä hyviä käytäntöjä lisäämällä ja niistä tiedottamalla meidän pitäisi pystyä tätä kunnissa tapahtuvaa päätöksentekoa myös muuttamaan, koska Imatran esimerkki kertoo juuri tästä, että kun on perheiden varhaiseen tukeen suunnattu resursseja, niin on itse asiassa varsin lyhyessä ajassa pystytty vähentämään lastensuojelukustannuksia. Kyllä tämä mielestäni perustelee sitä, että näitä malleja ja niiden käyttöönottoa me tarvitsemme yhä enemmän Suomessa. Totta kai ministeriöllä on tässä tärkeä rooli, jotta tämä tieto ja hyvät käytännöt leviävät. Meillä on muun muassa Kaste-hankkeiden osana juuri tämän kaltaista työtä meneillään.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kysymys on loppuun käsitelty.

​​​​