Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella Suomen
kunnat on ajettu niin ahtaalle valtionosuuksia leikkaamalla, että ne joutuvat
lomauttamaan jopa lastensuojelusta.
Nyt ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Lasten
turvattomuus kasvaa, ja ongelmat kärjistyvät niin
kodeissa, päiväkodeissa kuin kouluissa. Vaikeimmassa
tilanteessa olevat lapset jäävät jopa
ilman hoivaa ja hoitoa, myös ilman ruokaa. Kysyn peruspalveluministeri
Huoviselta: miten tässä tilanteessa voidaan pitää huolta
kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, ja miten heille voidaan
tarjota turvallinen ja ihmisarvoinen lapsuus?
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Kysymys suomalaisen lastensuojelun tilasta
on hyvin tärkeä ja vakava.
Kuten tiedämme, meillä on valitettavia esimerkkejä siitä,
että tämä järjestelmä ei
ole kyennyt suojaamaan heikoimpiaan ja pienimpiään. Näihin
ongelmiin meidän on rivakasti ja reippaasti kyllä tartuttava.
Tämä työ on aloitettu. Olemme saaneet
raportin Toimiva lastensuojelu -ryhmältä,
ja se oli muuten erinomainen raportti, jossa kirjattiin kymmeniä esityksiä sen
puolesta, että saisimme tämän järjestelmän
toimimaan nykyistä paremmin. Odotamme parhaillaan lausuntoja
näihin esityksiin, mutta kuten, edustajat, hyvin tiedätte,
osa näistä esityksistä on jo menossa eteenpäin.
Eduskunnan budjetin osana on pieni lisäys lastensuojelutyöhön,
jossa sosiaalityöntekijän lapsen kanssa käyttämää aikaa
pyritään lisäämään. Mutta
kuten kaikki tiedätte, monissa kunnissa kuntatalouden haasteet
ovat todella merkittävät, ja valitettavasti näyttää siltä,
(Puhemies koputtaa) että ne vaikuttavat myös lastensuojeluun.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen on
todennut, että ensi keväänä edessä on
mitä todennäköisimmin lisää leikkauksia.
Kokoomuksen ryhmäpuhuja Kari Tolvanen sanoi eilen välikysymyskeskustelussa, että "kotihoidon
tuki on yksi perheille suunnatuista tuista ja palveluista. - -
Näistä lapsiperheiden tuista on tarkoitus rakentaa
mahdollisimman joustava mutta myös kannustava paketti,
joka sopii tähän päivään".
Muutoksia on siis tulossa. Pääministeri Katainen:
Onko tämä edustaja Tolvasen mainitsema paketti
siis uusi leikkauslista, vai mikä se on? Ovatko nämäkin
muutokset taas kohdistumassa perheisiin ja kaikkein heikoimmassa
asemassa oleviin?
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Taitaa olla juuri päinvastoin kuin
mitä edustaja totesi. Eli niitä uudistuksia, mitä itse
asiassa tässä salissa on aika moneen kertaan käyty läpikin,
nyt vielä kerran listaan.
Tuntiperusteinen päivähoitomaksu, joka mahdollistaa
pienten lasten vanhemmille paremmin yhdistää työntekoa
ja toisaalta päivähoitoa. Eli vanhemmat maksavat
siitä käytetystä palvelusta eivätkä yhtään
yli. Se on yksi keskeinen uudistus.
Toinen on joustava hoitoraha. Eli, jälleen kerran,
pienten lasten vanhemmat, jotka haluavat, voivat yhdistää työssäkäyntiä ja
lastenhoitoa joustavammin kuin tällä kertaa.
Tietysti kotihoidon tuen uudistus on oma juttunsa. Yksityisen
hoidon tuki mahdollistaa taas sen, että voidaan kotiin
hankkia apua.
Tässä muutama esimerkki siitä kokonaisuudesta.
Me tarvitsemme sitä joustavuutta lisää niin,
että perheet voivat aidosti myös suunnitella sen,
että voi olla tilapäisesti työssä ja
tilapäisesti lasta hoitamassa. Meillä on ollut
hyvin mustavalkoinen järjestelmä (Puhemies koputtaa)
verrattuna moniin muihin Pohjoismaihin, että pitää olla joko
kokonaan työssä tai kokonaan poissa, mutta me
tarvitsemme sitä ihmisen näköistä kokonaisuutta
enemmän.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Otetaan tähän teemaan muutama lisäkysymys.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ministeri vastauksessaan puhui tästä Toimiva
lastensuojelu -raportista, jossa on 54 toimenpide-ehdotusta, joista
osa vaatii rahaa, mutta on asioita, jotka eivät vaadi,
esimerkiksi se, miten ne käytännöt, jotka
ovat tuloksia tuottaneet — esimerkiksi Imatralla lastensuojelun
osalta on pystytty tekemään nykyresursseilla ja
nykylainsäädännöllä hyvää työtä,
esimerkillistä työtä tässä maassa — saadaan
menemään eteenpäin.
Täällä viime viikolla puhuttiin oppilashuoltolaista,
ja täällä silloin ministeri Kiuru totesi,
että hän on avoimin mielin muun muassa tietosuojan osalta
siitä, millä tavalla tiedon kulkemattomuus ei
olisi este. No, meillä on oppilashuoltolaki. Hallitus voi
antaa siihen esityksensä, jota eduskunta voi muuttaa tämän
tietosuojan osalta. Mutta, arvoisa ministeri, miten aktiivinen te
olette ollut sen osalta, että tietosuojaan liittyvät
ongelmat avattaisiin niin, että se lapsen etu tulisi kaikissa tilanteissa
ykköseduksi?
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Tämä asia on ollut esillä muun
muassa näissä tapauksissa, joista olemme lastensuojelun
epäonnistumisista, jos näin voi sanoa, julkisuudesta
lukeneet. Noissa tutkinnoissa, joita on tehty, on käynyt
aivan ilmeiseksi se, että tiedonkulussa on ollut vakavia
puutteita. Lisäksi on käynyt ilmi, että oikein
kenelläkään ei ole ollut kokonaisvaltaista
otetta lapsen tilanteesta ja on ikään kuin lapsi
jäänyt sinne eri järjestelmien väliin.
Tämä ei voi tietenkään olla
kenenkään meidän tavoite.
Nyt tässä Toimiva lastensuojelu -ryhmän
osana etenee myöskin asiantuntijoille, niille, jotka lasten
kanssa ylipäätään tässä maassa
työtään tekevät, opas, joka
THL:n toimesta tullaan tekemään, jossa käsitellään
myöskin tätä tietosuoja-asiaa, joka on
tärkeä juttu sen takia, että on kyllä tullut
myös sellaista viestiä, että ihan aina
se tietosuoja ei olekaan esteenä, (Puhemies koputtaa) vaan
itse asiassa se, miten sitä tietosuojaa tulkitaan, on esteenä.
Eli sitä on tulkittu väärin ja luullaan,
(Puhemies koputtaa) että ei voida näitä ja näitä asioita
kertoa viranomaisten välillä. Tämä on
tärkeä asia. Meidän täytyy tässä koulutuksessa
tähänkin ottaa erilainen ote.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Yritetään pitäytyä minuutissa
sekä kysymyksissä että vastauksissa.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämän kysymyssarjan
aloittaja viittasi valtionosuuksien leikkaukseen. Ei ole kysymys
pelkästään yhteen kohteeseen sijoittuvista
leikkauksista, vaan puhutaan myös esi- ja perusopetukseen
liittyvistä valtionosuusleikkauksista. Sinne leikkuri osoittautuu
noin 17 prosentilla. Tämä ei voi olla herättämättä sitä kysymystä,
kohdentuuko tämä leikkaus juuri näihin
heikompiin ja sellaisiin oppilaisiin, jotka tarvitsevat eniten tukea, erityisopetusta,
tukiopetusta ja vastaavia tukitoimia. Luokissa selviytyvät
kyllä ne, jotka selviävät elämässä muutenkin,
mutta entäpä nämä oppilaat,
jotka tarvitsevat jotain erityistä ja lisää? Arvoisa
opetusministeri, oppilashuoltolaki on meillä käsittelyssä,
mutta uskon, että nämä valtionosuusleikkaukset
kävelevät kuitenkin tämän oppilashuoltolain
yli. Miten on?
Opetusministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Meidän on myönnettävä tietysti,
että valtiovallan ohjaus ei kohdistu aina niin, että me voisimme
loppuviimeksi olla kaikkien kuntien tekemien ratkaisujen vartijoina,
ja todellisuus voi kääntyä joskus toisenlaiseksi
kuin olemme odottaneet. Siltä osin tiedän tapauksia,
joissa esimerkiksi tällä hetkellä me
keskustelemme aika paljon opettajien lomautuksista ja siitä,
mistä tuo tarve esimerkiksi lomautuksiin on tullut. Nämä ovat
ikäviä juttuja ja hyvin lyhytnäköisiä säästöpäätöksiä kuitenkin
kunnan näkökulmasta. Mutta tosiasiassa ymmärrän
myöskin sen, että hyvin vaikeassa taloudellisessa
tilanteessa kaikki kivet halutaan kääntää ja
katsoa, mistä voidaan säästää.
Edustaja viittasi siihen, kävelevätkö nyt
sitten vaikeana taloudellisena aikana kunnissa hyvät tarkoitukset,
jotka me täällä laitamme eteenpäin, eli
että me lisäämme merkittävästi
oppilashuoltotyötä kouluissa, (Puhemies koputtaa)
toiseen suuntaan. Voi olla, että näin voi käydä pahimmassa
tapauksessa, mutta jos me emme yritä korjata sitä suuntaa,
(Puhemies koputtaa) että tähän satsataan,
niin sekin minusta olisi huono tie.
Tuula Väätäinen /sd:
Arvoisa puhemies! Edustaja Paloniemi otti ensimmäisessä kysymyksessään
esille sen, että osa kunnista lomauttaa henkilöstöä talouden
tasapainottamiseksi. Kaikki kunnat eivät tee näin.
Esimerkiksi Siilinjärvi, kotikuntani, hakee talouden tasapainoa ihan
muista asioista kuin henkilöstön lomauttamisista.
Silloin kun henkilöstöä lomautetaan, niin
suurimmaksi osaksi se koskee sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä,
mikä tarkoittaa automaattisesti sitä, että palveluitten
laatu ja saatavuus heikkenevät ainakin sinä aikana,
kun lomautukset ovat voimassa. Nyt kysymys kuuluu hallitukselle,
oikeastaan pääministerille: mitä mieltä te
olette siitä, että kunnat ylipäätänsä käyttävät
tällaista keinoa taloutensa tasapainottamiseksi? Kyseessähän
ei ole pitkäkestoinen talouden tasapainottaminen, ehkä kerran
vuodessa. Seuraavana vuonna mietitään jotakin
muuta. Onko tässä järkeä?
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Tänä vuonna monella kunnalla
on tiukkaa, mutta tulevien vuosien aikana kaikilla kunnilla on tiukkaa,
jos ei tehdä rakenteellisia muutoksia. Tämä johtuu
ihan yksinkertaisesti siitä asiasta, että meitä seuraavan
20—30 vuoden aikana työiässä olevia
on niin vähän, että me emme kykene rahoittamaan
palveluja, ja sehän tarkoittaa, että emme kykene
maksamaan riittävästi palkkoja työntekijöille,
jos näitä rakenteita ei uudisteta. Ikäihmiset
eivät ole Suomen ongelma, mutta se, että seuraavan
30 vuoden aikana meitä työikäisiä on
liian vähän, on ongelma. Jokainen tietää,
että kun väestö ikääntyy,
joka ikinen vuosi meillä on vähemmän
työikäisiä ihmisiä, enemmän
ikäihmisiä, niin palveluntarve kasvaa, ja tämä vain
vaatii sitä rakenteiden uudistamista, jotta rahaa riittää palkkoihin,
ja tämä lomautus on vain lyhytaikainen helpotus
(Puhemies koputtaa) eikä kestävä ratkaisu
ollenkaan. (Mauri Pekkarinen: Ei sellaisia rakenteita, mitä hallitus
luettelee!)
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Meillä on erilaisia termejä ja
toimenpiteitä esimerkiksi koulukiusaamiselle tai työpaikkakiusaamiselle, mutta
meillä ei ole termiä vielä sille huoltokiusaamiselle.
Elikkä erotilanteessahan monesti käy niin, että lapsi
onnistuu pitämään suhteet molempiin vanhempiin,
yksi kolmasosa lapsista vain toiseen vanhempaan ja yksi kolmasosa
lapsista sitten ei ollenkaan pysty pitämään
suhdetta kuin yhteen.
Eduskunnassahan on lakialoite siitä vieraannuttamisen
estämisestä. Yleensä isät joutuvat
tämän vieraannuttamisen kohteeksi, elikkä niin
sanotusti huoltokiusataan vanhempia, toista vanhempaa siinä,
että hän ei enää saa tavata
lasta. Olisin tiedustellut, miten etenee nyt tämä laki, missä oli
hyvin merkittävä määrä nimiä.
Onko se hallituksen käsittelyssä, ja tuleeko jotain
pelisääntöjä myös tähän
niin sanottuun huoltokiusaamisasiaan myös? (Tuija Brax:
Oikeusministeri ei ole paikalla!)
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kuka ministereistä vastaa?
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Varsinaisesti tämä asia
taitaa kuulua oikeusministerin toimialaan, mutta totean tästä lapsen
edun näkökulmasta, joka ehkä tälle
meikäläisen tontille kuuluu, että kyllä kaikissa näissäkin
tilanteissa, joissa vanhemmille tulee avioero, ensisijaisen tavoitteen
pitäisi olla niin viranomaisilla, jotka joutuvat siinä tilanteessa toimimaan,
kuin tietenkin myös vanhemmilla se, että lapsen
etu voidaan ottaa kaikissa niissä päätöksissä ja
toiminnoissa huomioon. Mutta ehkä, puhemies, on parempi,
että tähän kysymykseen sitten palaamme,
kun oikeusministeri on paikalla.
Lenita Toivakka /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä työryhmä,
joka selvitti lastensuojelun nykykäytäntöjä,
on tehnyt todella hyvää työtä,
ja on hienoa, että meillä on nyttenkin valiokunnan
käsittelyssä jo näitä ensimmäisiä esityksiä.
Kuulemisessa tuli muun muassa ilmi, että hyvin paljon ongelmaksi
on muodostunut oikeastaan semmoinen toimintakulttuuri, mikä vallitsee,
kun lastensuojelutapauksia selvitetään. Tiedonkulku
on ongelma. Toisaalta ongelma on myöskin osaaminen. Esimerkiksi
pienissä kunnissa saattaa olla, että kerta kaikkiaan
työ on liian rankkaa ja osaamista ei välttämättä ole.
Tästä syystä on myös alueellisia
eroja siinä, miten näitä palveluja voidaan
sitten tarjota tarvitseville. Miten aiotte edistää nimenomaan
näitä asioita? Miten esimerkiksi näitä alueellisia
eroja voitaisiin saada tasattua ja sitä, että palvelut
olisivat yhtenäiset eri puolella Suomea?
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Luulen, että se kaikkein tärkein
asia tässäkin on se, että me saisimme
riittävästi osaavaa, koulutettua työvoimaa
näihin tehtäviin. Valitettavasti näin
ei tällä hetkellä ole. Meiltä puuttuu
useammistakin kunnista päteviä, osaavia sosiaalityöntekijöitä,
joilla pitäisi kuitenkin olla tietty koulutustaso, jotta
voi tehdä päätöksiä koskien
perheiden arkea.
Olen suhtautunut julkisuudessakin aika myönteisesti
siihen esitykseen, joka sisältyy Aulikki Kananojan työryhmän
raporttiin, ja se koskee sitä, että vaativassa
lastensuojelutyössä pitäisi harkita sitä,
että jatkossa se toiminnan taso tulisi olemaan näillä tulevilla
sote-alueilla, jotta me saisimme tämän koordinaation
ja myöskin koulutuksen ja osaamisen varmistettua.
Samanaikaisesti meidän pitää kuitenkin
puhua myös siitä, miksi koulutetut sosiaalityöntekijät
eivät pysy näissä vaikeissa työtehtävissä.
Kyllä silloin pitää puhua myös
siitä, kuinka paljon sitä työtä heille
(Puhemies koputtaa) tulee ja kuinka iso se kuormitus on. Nythän
me tiedämme, että jopa kymmeniä, (Puhemies
koputtaa) jopa 80 perhettä voi olla yhdellä sosiaalityöntekijällä.
Se on aivan liiallinen määrä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tähän teemaan vielä yksi lisäkysymys.
Markus Lohi /kesk:
Arvoisa puhemies! Muutama vuosikymmen
sitten meillä oli vielä toimiva kodinhoitajajärjestelmä,
ja nyt painopiste on siirtynyt selvästi lastensuojelun
puolelle. Kysyisinkin ministeri Huoviselta: aikooko hallitus tehdä joitakin
toimenpiteitä sen turvaamiseksi, että kaikkialla
Suomessa olisi riittävästi voimavaroja nimenomaan
sosiaalihuoltolain mukaiseen ennalta ehkäisevään
perhepalveluun?
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa jo itse asiassa
viitattiin tuohon Imatran malliin. Voi kyllä sanoa, että näitä hyviä käytäntöjä lisäämällä
ja niistä tiedottamalla
meidän pitäisi pystyä tätä kunnissa
tapahtuvaa päätöksentekoa myös
muuttamaan, koska Imatran esimerkki kertoo juuri tästä,
että kun on perheiden varhaiseen tukeen suunnattu resursseja,
niin on itse asiassa varsin lyhyessä ajassa pystytty vähentämään
lastensuojelukustannuksia. Kyllä tämä mielestäni
perustelee sitä, että näitä malleja
ja niiden käyttöönottoa me tarvitsemme
yhä enemmän Suomessa. Totta kai ministeriöllä on
tässä tärkeä rooli, jotta tämä tieto
ja hyvät käytännöt leviävät.
Meillä on muun muassa Kaste-hankkeiden osana juuri tämän
kaltaista työtä meneillään.